id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
1295348
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leo%20Liusvaara
|
Leo Liusvaara
|
Leo Armas Liusvaara (6. heinäkuuta 1930 – 26. heinäkuuta 2015) oli suomalainen voimistelunopettaja ja Helsingin kaupungin Urheilu- ja retkeilytoimiston kenttäpäällikkö (myöhemmin osastopäällikkö). Hän oli pesäpalloilija, ja hänen pesäpalloseuransa oli Helsingin Pallo-Toverit, ja hän pelasi kolmosvahtina. Hän oli myös pikaluistelija ja toimi Suomen Luisteluliiton toiminnanjohtajana. Hän kirjoitti oppaan Pikaluistelun opas (1960).
Saavutukset
Pelaajana
1 SM-hopea: 1951
2 Itä-Länsi-ottelua: 1950, 1952
Lähteet
Suomalaiset pesäpalloilijat
Vuonna 1930 syntyneet
Vuonna 2015 kuolleet
|
198905
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sukkaj%C3%A4rvi
|
Sukkajärvi
|
Sukkajärvi (; ) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee samannimisen järven itäpuolella 104 kilometriä maanteitse ja 81 kilometriä rautateitse Mujejärvestä etelään. Taajamassa on 1 400 ja kunnassa 2 000 asukasta (vuonna 2012).
Maantiede ja asutus
Kunnan pinta-ala on 213,2 neliökilometriä. Se rajoittuu lännessä Mujejärven piirin Lentieran, pohjoisessa Pieningän, idässä Karhumäen piirin Paateneen ja etelässä Suojärven piirin Porajärven kuntiin. Pinta-alasta valtaosa on metsää.
Seudun joista huomattavin on Suunujoki. Järvistä suurimmat ovat Himolanjärvi, Sukkajärvi ja Roikonjärvi. Kaksikymmentä kilometriä Sukkajärvestä kaakkoon sijaitsee Maanselkään kuuluvan Länsi-Karjalan ylängön korkein kohta Vuottovaara (Vottovaara). Hyötykaivannaisiin kuuluvat rautamalmi, graniitti, kvartsiitti, gneissigraniitti, diabaasi, hiekka, sora ja turve.
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Himolan ja Tumpajoen taajamat sekä Suunin asema, jolla ei ole vakinaista asutusta. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan asukkaista 66 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 16 % valkovenäläisiä, 5 % karjalaisia, 4 % ukrainalaisia ja 1 % suomalaisia.
Historia
Paikkakunta on saanut alkunsa vuonna 1953 avatusta metsätyömaasta, josta vuonna 1956 tuli metsäteollisuuspiiri. Taajama on perustettu vuonna 1957.
Vuosina 1962–1991 Sukkajärvellä oli kaupunkimaisen taajaman status, minkä jälkeen se aleni maaseututaajamaksi. Nykyinen Sukkajärven maalaiskunta syntyi vuoden 2006 kunnallishallintouudistuksessa, jolloin aiemmin erilliset Sukkajärven, Himolan ja Tumpajoen kylähallintoalueet yhdistettiin yhdeksi kunnaksi.
Liikenne, talous ja palvelut
Sukkajärven kautta kulkee Mujejärven, Voloman, Pieningän, Himolan ja Porajärven välinen soratie, josta haarautuu tie Lentieraan. Sukkajärven etelälaidalla on huoltoasema.
Taajaman ohi kulkee myös Suojärven ja Jyskyjärven välinen rautatie, josta Brusnitšnojessa lähtee rata Lentieraan. Radoilla on Sukkajärven, Rukolammen (ven. Rugolambi), Brusnitšnajan, Suunin, Himolan (Gimolskaja) ja Kankaan (Kangas) asemat. Sukkajärven asemalta on matkustajajunayhteydet Petroskoihin, Kostamukseen, Pietariin ja Lentieraan.
Kunnassa toimii puunjalostus- ja rakennustarviketeollisuutta, veturivarikko ja metsänhoitoalueen konttori. Kaivannaisista hyödynnetään graniittia, kvartsiittia, gneissigraniittia sekä hiekkaa ja soraa.
Keskustaajaman palveluihin kuuluu lastentarha, koulu, kulttuuritalo, kirjasto, pieni poliklinikka, paikallissairaala, posti, pankki ja joukko kauppoja.
Nähtävyydet ja matkailu
Kunnan alueella sijaitsevia kulttuuriperintökohteita ovat Himolan ja Sukkajärven kivikautiset asuinpaikat, Vuottovaaraan ja Pizanets-järven muinaiset palvontapaikat, autioksi jääneen Himolan kylän asuintalot ja talousrakennukset sekä toisen maailmansodan sotilashaudat. Sukkajärven asemalla on hotelli ja Himolanjärven rannalla lomakylä.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Sukkajärven kunta Mujejärven piirin sivustolla
Mujejärven piirin kunnat
Mujejärven piirin asutut paikat
|
20846
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Numero
|
Numero
|
Numerot (latinan sanasta numerus ’lukumäärä, joukko’) ovat merkkejä, joita voidaan käyttää joko lukujen tai numerosarjojen ilmaisemiseen. Jos numeroita käytetään yhdessä muiden merkkien, kuten kirjaimien, kanssa, on tuloksena merkkijono.
Länsimaissa käytetään yleisesti arabialaisia numeroita kymmenkantaisessa lukujärjestelmässä. Tässä järjestelmässä numerot ovat 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9. Nämä numerot muodostavat lukuja paikkamerkintäperiaatteen mukaisesti niin, että luvun arvo riippuu siinä käytettävien numeromerkkien arvoista ja niiden keskinäisestä järjestyksestä.
Sanaa numero käytetään yhdeksää suuremmistakin luvuista silloin, kun ne eivät niinkään ilmaise lukumäärää, vaan ovat jollekin asialle käytettyjä tunnuksia. Esimerkkejä tällaisesta numero-sanan käytöstä ovat muun muassa lottonumerot, osoitenumerot, sivunumero, pelinumero, luottokortin numero ja julkisen liikenteen linjojen numerot.
Historia
Ennen numeroiden keksimistä kivikautiset ihmiset esittivät lukumääriä usein viivoilla eli tukkimiehen kirjanpidolla, jossa luvun suuruutta kuvasi viivojen lukumäärä. Tällä tavalla ei pystytty esittämään kovinkaan suuria lukuja.
Varhaisissa korkeakulttuureissa otettiin käyttöön uusia tapoja esittää lukuja. Moni näistä tavoista oli vain tukkimiehen kirjanpidon laajennus, jossa suurille luvuille keksittiin uusia symboleita. Numeromerkkejä kuitenkin edelleen vain toistettiin niin monta kertaa kuin niiden esittämät arvot esiintyivät luvussa. Jos esimerkiksi lukua 100 esitti tietty merkki, lukua 300 esitti sama merkki kolme kertaa.
Kun keksittiin paikkamerkintäjärjestelmä, pystyttiin suuriakin lukuja kuvaamaan pienellä määrällä numeroita, eikä suurille luvuille enää tarvinnut keksiä uusia numeroita. Paikkamerkintä keksittiin itsenäisesti muun muassa Babyloniassa, Kiinassa ja Mesoamerikassa. Intialaiset matemaatikot olivat keksineet kymmenjärjestelmän 600-lukuun mennessä, ja arabit toivat nämä numerot Eurooppaan. Tässä järjestelmässä oli mukana myös uusi nollaa esittävä numero.
Numerot eri kirjoitusjärjestelmissä
Lähteet
Aiheesta muualla
Kielitoimiston sanakirja / numero
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1255915
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/GeT%20RiGhT
|
GeT RiGhT
|
Christopher Carl Albin Alesund, eli GeT_RiGhT (s. 29. toukokuuta 1990 Tukholma) on ruotsalainen ammattilaisuransa lopettanut Counter-Strike: Global Offensive -pelaaja. Alesund kuului yhteen maailman tunnetuimmista CS:GO -joukkueista, Ninjas in Pyjamasiin, jossa hän on pelasi vuodesta 2012 vuoteen 2019.
Historia ja pelityyli
Alesund siirtyi NiPiin vuonna 2012 saksalaisesta SK Gamingista. NiPin riveissä hän on voittanut muun muassa kahdesti DreamHack-turnauksen. Entisen joukkueensa fnaticin, jota Alesund edusti vuodet 2009-2010, riveissä hän voitti kerran DreamHackin. Vuosina 2013 ja 2014 Alesund on valittu maailman parhaaksi CS:GO -pelaajaksi ja häntä pidetään myös yhtenä kaikkien aikojen parhaista CS:GO:n pelaajista. GeT_RiGhT:illa on äärettöman taidokas tähtäys sekä täydellinen peliäly joukkueensa sisällä. Hänen pelityylinsä useasti estää vihollisjoukkueen strategiat, joka auttaa NiP:iä.
Saavutukset
Counter-Strike: Global Offensivessa Christopher voitti yhdessä Ninjas in Pyjamasin kanssa vuonna 2014 pelatun ESL One Cologne major turnauksen. Vuonna 2016 hän saavutti joukkueensa kanssa voiton DreamHack Malmö-turnauksessa. NiP voitti myös vuoden 2015 Summer Assembly-tapahtuman CS:GO-turnauksen.
Ammattilaisura
Cristopher aloitti pelaamisen lapsena isoveljensä Robinin avustuksella. Hän pelasi Quakea, Doomia, AQ2:ta, Quake2:a. Myöhemmin Alesund tutustui Counter-Strikeen, josta tuli hänen intohimonsa.
Cristopherin ensimmäinen kunnon voitto oli Fnatic-joukkueen kanssa vuonna 2009 IEM III Global Finaalissa. Se oli hänen ensimmäinen turnauksensa ja Fnaticia pidettiin altavastaajana koko turnauksen ajan. Hän sanoi: "Olimme olleet yhdessä joukkueena 2-3 kuukautta ja kävelimme turnauksesta ulos kainalossa 50 000$ ensimmäisestä sijasta oli mahtava tunne erityisesti, koska olin vasta 18-vuotias." Hänen toinen mahtava hetkensä oli, kun hänet julistettiin vuoden Counter-Strike pelaajaksi vuosina 2013 ja 2014 ja vuoden eUrheilu-pelaajaksi toisena vuonna. Hänen lempitapahtumansa oli vuoden 2009 e-Stars Soulissa, Etelä-Koreassa. "Se tapahtuma oli enemmänkin vierailemista Koreassa ja käymässä läpi Soulia. Christopherin toiseksi mieluisin tapahtuma oli vuoden 2014 ESL One Katowice. "Yleisö oli paras ja kiihkein mitä olen ikinä nähnyt.", sanoo Christopher.
Alesund valittiin maailman toiseksi parhaaksi pelaajaksi vuosina 2010 ja 2011 ja maailman parhaaksi pelaajaksi vuosina 2013 ja 2014. Vuonna 2015 hän oli sijalla 11.
Varusteet
Lähteet
GeT_RiGhT
Viitteet
Ruotsalaiset elektronisen urheilun ammattilaiset
Vuonna 1990 syntyneet
Elävät henkilöt
|
834744
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lp-avaruus
|
Lp-avaruus
|
{{DISPLAYTITLE:Lp-avaruus}}
Matematiikassa Lp-avaruudet ovat funktioavaruuksia, jotka ovat p-normilla varustettujen äärellisulotteisten vektoriavaruuksien luonnollisia yleistyksiä.
Lp-avaruuksia kutsutaan myös Lebesgue-avaruuksiksi Henri Lebesguen mukaan , joskin Bourbakin mukaan ne esitteli ensimmäisenä Riesz.
Lp-avaruudet ovat tärkeitä Banach-avaruuksia funktionaalianalyysissä ja siten tärkeitä topologisia vektoriavaruuksia. Niillä on sovelluksia fysiikassa, tilastotieteessä, taloustieteessä, tekniikassa ja muilla aloilla.
Motivaatio
[[Kuva:Vector norms.svg|frame|right|Eri p-normien yksikköympyröiden kuvaajia (eli pisteet, joihin origista piirretyn vektorin p-normi on 1').]]
Tässä osiossa määritellään reaaliset äärellisulotteiset Lp-avaruudet eli Lp-normit
reaaliselle vektoriavaruudelle Rn. Kahden vektorin summa avaruudessa Rn määritellään
ja skalaarilla (eli reaaliluvulla) kertominen
Vektorin x = (x1, x2, …, xn) pituus määritellään yleensä Euklidisella normilla
mutta on monia erilaisia tapoja määritellä vektorin x pituus. Jos p on reaaliluku, p ≥ 1, niin vektorin x Lp-normi määritellään
.
Näin ollen L2 on tavallinen Euklidinen normi ja etäisyys L1 on koordinaattien erojen summa).
Tämä on tapana laajentaa arvolle p = ∞ määrittelemällä
,
mikä on sama kuin raja-arvo Lp-normista, kun p lähestyy ääretöntä.
Voidaan todistaa, että kaikilla arvoilla p ≥ 1 tämä määritelmä toteuttaa kaikki "pituusmitan" eli normin määritelmän ehdot.
Millä tahansa arvolla p ≥ 1 avaruus Rn varustettuna Lp-normilla (eli p-normilla) on Banach-avaruus.
Kun 0 < p < 1
Avaruudessa Rn, kun n > 1, kaava
ei toteuta kolmioepäyhtälöä, joten se ei ole normi. Silti funktio
määrittelee metriikan eli etäisyysmitan. Metrisesta avaruudesta (Rn, dp) käytetään merkintää ℓnp. Tämä metriikka määrittelee saman topologian kuin tavallinenkin topologia; kyseinen avaruus on lokaalisti konveksi topologinen vektoriavaruus, vaikka sen yksikköpallo onkin konkaavi.
ℓp-avaruudet
Tämä p-normi voidaan yleistää jonoille eli vektoreille, joilla on äärettömän monta koordinaattia (komponenttia). Näin syntyvästä avaruudesta käytetään nimitystä ℓp. Tämän erikoistapauksia ovat:
ℓ1, niiden absoluuttisesti summautuvien jonojen avaruus eli niiden jonojen, joiden muodostama sarja on absoluuttisesti konvergoiva,
ℓ2, neliösummautuvien jonojen avaruus, tärkeä Hilbert-avaruus, ja
ℓ∞, rajoitettujen jonojen avaruus.
Tämä p-normi määritellään
Jos normi on ääretön, x ei kuulu avaruuteen ℓp.
Vastaavasti ∞-normi määritellään
Voidaan todistaa, että
,
jos oikea puoli on äärellinen tai vasen puoli on ääretön.
Kaikki nämä ℓp-avaruudet ovat Banach-avaruuksia.
Alla esitetään kaikkien yleisin tapaus, jossa vektorit x ovatkin funktioita f ja niillä voi olla miten paljon "koordinaatteja" tahansa, jopa ylinumeroituva määrä. Tällöin normin määritelmässä tietenkin korvataan summa integraalilla. Onhan summa vain Lebesguen integraalin erikoistapaus.
Lp-avaruudet
Olkoon 1 ≤ p < ∞ ja olkoon (S, Σ, μ) mitta-avaruus.
-avaruus (ei normiavaruus ja eri asia kuin Lp-avaruus)
on kaikkien niiden mitallisten funktioiden SC (tai SR) joukko, joiden itseisarvon p:nnen potenssin integraali on äärellinen eli
Tämä avaruus on vektoriavaruus operaatioilla
kaikilla skalaareilla λ.
Minkowskin epäyhtälö sanoo, että kolmioepäyhtälö pätee normille || . ||p. Niinpä tämä avaruus on seminormiavaruus. Siitä saadaan Banach-avaruus samaistamalla toisiinsa ne funktiot, joiden erotuksen seminormi on nolla eli jotka eroavat toisistaan vain nollamitallisessa joukossa. Siis on
missä
Avaruus L∞(S, μ) määritellään vastaavasti essential supremum -normilla
Jälleen
jos f ∈ L∞(S, μ) ∩ Lq(S, μ) jollain q < ∞.
Arvoilla 1 ≤ p ≤ ∞ avaruus Lp(S, μ) on Banach-avaruus. Rieszin-Fischerin lause sanoo, että se on täydellinen.
Usein avaruuden nimi lyhennetään Lp(μ) tai Lp.
Kaikki yllä esitetty pätee myös yleisille Bochner-avaruuksille eli sellaisten funktioiden Lp-avaruuksille, joiden arvot eivät ole reaali- tai kompleksilukuja vaan jonkin tietyn Banach-avaruuden alkioita. Eräille muunarvoisillekin funktioille osa yllä esitetystä on yleistetty.
Erikoistapauksia
Kuten ℓ2-avaruus, myös avaruus L2 on luokkansa ainoa Hilbert-avaruus (ja ainoa, jonka normi on yhteensopiva jonkin sisätulon kanssa). Kompleksiarvoisille funktioille L2-sisätulo määritellään
Kompleksitapauksessa L∞ on kommutatiivinen C*-algebra.
ℓp-avaruudet (1 ≤ p ≤ ∞) ovat erikoistapaus Lp-avaruuksista, jossa joukko S on positiivisten kokonaislukujen joukko N ja mitta μ on lukumäärämitta. Yleisemminkin mille tahansa joukolle S avaruutta L p lukumäärämitalla merkitään ℓp(S).
Mikä tahansa Hilbert-avaruus on lineaarisesti isomorfinen avaruuden ℓ2(V) kanssa, missä V'' on mainitun Hilbert-avaruuden Hilbert-kanta tai mikä tahansa sen kanssa yhtä mahtava joukko.
Lähteet
Viitteet
Lineaarialgebra
|
1528284
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapioj%C3%A4rvi%20%28Kuhmoinen%2C%20pohjoinen%29
|
Lapiojärvi (Kuhmoinen, pohjoinen)
|
Lapiojärvi eli Lapiojärvet (p) on Pirkanmaalla Kuhmoisissa Ouninpohjan kylän lähellä sijaitseva järvi. Se on pohjoisin Kuhmoisten kolmesta Lapiojärvestä. Muut Lapiojärvet ovat lounaispuolinen läntinen Lapiojärvi ja kaakkoispuolinen itäinen Lapiojärvi.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 2,1 hehtaaria, se on 250 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria ja se on autio. Sen rantaviivan pituus on 700 metriä ja rannat ovat soistunutta metsämaata.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Arvajanjoen valuma-alueella (14.26), jonka Isojärven valuma-alueeseen (14.263) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 146 metriä mpy. Sen eteläpäähän laskee itäinen Lapiojärvi. Laskuoja lähtee järven luoteispäästä. Se virtaa aluksi luoteeseen, kulkee nimettömän lammen kautta ja laskee lopulta Paskurin pohjoispäähän. Laskuojan pituus on 1,1 kilometriä ja sen pudotus on 26,0 metriä.
Lähteet
Arvajanjoen valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Kuhmoisten järvet
|
1528072
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyystlampi
|
Tyystlampi
|
Tyystlampi on Keski-Suomessa Jyväskylässä Synsiän kylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lammen pinta-ala on 2,4 hehtaaria, se on 250 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 650 metriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Ristiselän alueella (14.23), jonka Tyystijoen valuma-alueeseen (14.239) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 79,6 metriä mpy.
Lähteet
Tyystijoen valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Korpilahden järvet
|
1222416
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20YK%3An%20pakkausnumeroista%203501%E2%80%933600
|
Luettelo YK:n pakkausnumeroista 3501–3600
|
Alla on esitetty YK:n asettamat kemikaalien sekä teollisten valmisteiden pakkaus- ja kuljetusmerkinnät aineille, joiden YK-numerot ovat 3501–3600.
YK-numerot 3501–3600
Katso myös
Luettelo YK:n pakkausnumeroista YK 3301-3400
Luettelo YK:n pakkausnumeroista YK 3401-3500
Aiheesta muualla
ADR:n rekisteri YK-numeroille, viitattu 11.2.2015.
YK:n vaarallisten aineiden kuljetus, viitattu 11.2.2015.
YK:n vaarallisten aineiden kuljetuslista vuodelta 2015, viitattu 1.4.2015.
YK:n vaarallisten aineiden kuljetuslista vuodelta 2013, viitattu 1.4.2015.
Lähteet
Luettelot YK-numeroista
|
1220043
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matthew%20Healy
|
Matthew Healy
|
Matthew Timothy ”Matty” Healy (s. 8. huhtikuuta 1989, Lontoo, Englanti) on englantilainen muusikko, joka tunnetaan parhaiten indie rockia soittavan The 1975 -yhtyeen laulaja-kitaristina. Healy on näyttelijä Tim Healyn poika. Hän kävi koulunsa Wilmslowssa, jossa tapasi lukioikäisenä yhtyeen muut jäsenet Ross MacDonaldin, Adam Hannin ja George Danielin.
Englantilaiset rocklaulajat
Englantilaiset kitaristit
Vuonna 1989 syntyneet
Elävät henkilöt
|
247010
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Z-muunnos
|
Z-muunnos
|
Z-muunnos on digitaalisen signaalinkäsittelyn työkalu, joka on diskreettiaikainen versio analogisessa sähkötekniikassa käytettävälle Laplace-muunnokselle. Z-muunnos on yleistetty tapaus diskreettiaikaiselle Fourier-muunnokselle.
Muunnoksella voidaan siirtyä taajuustasoon, sitten poistaa sieltä vähemmän merkitsevät, vaimeat taajuudet ja siirtyä sitten käänteismuunnoksella takaisin aikatasoon. Syy siihen, että näin tehdään, on lähinnä tiedonsiirrollinen: siirtolinjojen kapasiteetti on niukka. Myös tiedon tallennus (esim. MP3) tulee edulliseksi.
Määritelmä
Olkoon (jatkuva-aikaisesta signaalista näytteistetty so. poimittu) lukujono muotoa
.
Lukujonon Z-muunnos määritellään
.
Muunnosta kutsutaan jonon z-tasoesitykseksi. Muuttuja on mielivaltainen kompleksiluku.
Geometrisesti voidaan ajatella, että tässä operaatiossa projisoidaan kaksi ääretönulotteista vektoria toisiinsa. Z-muunnos voidaan siis esittää sisätulona
,
missä vektorit ja saadaan muodostamalla näytteistetyistä sarjoista ja ääretönulotteiset vektorit esimerkiksi asettamalla määrittelemättömät sarjan alkiot nolliksi.
Nähdään, että z-sekvenssi on joko eksponentiaalisesti divergoiva (hajaantuva) tai konvergoiva (suppeneva), riippuen siitä, onko vai . Jos , on kyseessä diskreettiaikainen Fourier-muunnos eli z-muunnos evaluoidaan tällöin yksikköympyrän kehällä kompleksitasossa. Näin ollen Z-muunnoksen avulla tutkitaan, onko aikatason signaalissa – tai suotimessa – komponentteja, jotka joko hajautuvat tai suppenevat.
Ominaisuuksia
Z-muunnos signaalinkäsittelyssä
Z-muunnosta käytetään digitaalisessa signaalinkäsittelyssä erityisesti lineaaristen, aikainvarianttien (Linear Time Invariant, LTI) systeemien ja suotimien yhteydessä. Jos ja ovat diskreettiaikaisia signaaleja ja jos ja ovat kompleksisia vakioita, niin
,
missä ja ovat muunnoksien
ja konvergenssialueita. Näillä kompleksitason alueilla systeemi on stabiili
.
Tämä z-muunnoksen ominaisuus on lineaarisuus. Aikainvarianssi taas tarkoittaa sitä, että ajassa siirretyn tai viivästetyn sisäänmenosignaalin vaste eli ulostulo on myös viivästetty. Karkeasti voidaan sanoa, että tällöin systeemin parametrit eivät riipu ajasta; tämä ei ole kuitenkaan eksakti selitys, mutta oleellinen käytännön kannalta. Aikainvarianssi määritellään seuraavasti: jos on systeemi ja on viive-elementti, niin aikainvariantissa systeemissä
.
Suodinsuunnittelussa suotimen kertoimet pyritään valitsemaan siten, että z-muunnos konvergoi. Tällöin puhutaan stabiilista systeemistä. Diskreettiaikainen LTI-systeemi voidaan jaotella joko äärellisen impulssivasteen (engl. Finite Impulse Response, FIR) tai äärettömän impulssivasteen (engl. Infinite Impulse Response, IIR) systeemeihin. Impulssivaste on lukujono, jonka systeemi tuottaa ulostulona, kun sille annetaan syötesignaalina yksikköimpulssi. FIR-suodin esitetään äärellisenä summana
,
missä ovat suotimen kertoimet. Tällainen systeemi suppenenee aina, sillä sekä kertoimet että lukujonot ovat äärellisiä. FIR-suotimessa ei ole ulostulosignaalien takaisinkytkentää sisäänmenoon. Tällaisella suotimella voidaan toteuttaa lineaarivaiheinen suodin, jonka kaikki taajuuskomponentit viivästyvät ajallisesti yhtä paljon. Lineaarivaiheinen suodin ei siis aiheuta signaalissa vääristymistä aikatasossa. Kun halutaan toteuttaa suodin, jossa on vähemmän kertoimia, valitaan IIR-suodin. IIR-suotimissa on ulostulon takaisinkytkentöjä, jotka voivat aiheuttaa epästabiilisuuden. Suodinsuunnittelussa on kuitenkin kehitetty rutiineja, joilla epästabiilisuus eliminoidaan.
Z-muunnoksella on sovelluskohteita mm. digitaalisessa signaalinkäsittelyssä ja -suodatuksessa, spektrianalyysissä, TV-tekniikassa, audiotekniikassa, korkeatasoisessa musiikissa ja tietoliikenteessä.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wolfram Mathworld: Z-Transform
Swarthmore College, Linear Physical Systems Analysis: Table of Laplace and Z Transforms
Integraalimuunnokset
Signaalinkäsittely
|
493671
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vujadin%20Bo%C5%A1kov
|
Vujadin Boškov
|
Vujadin Boškov (, 16. toukokuuta 1931 Begeč, Jugoslavia – 27. huhtikuuta 2014 Novi Sad) oli Jugoslaviaa edustanut serbiläinen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.
Pelaaja
Keskikentällä pelannut Boškov edusti valtaosan pelaajaurastaan FK Vojvodinaa, jossa parhaimmiksi saavutuksiksi jäivät toinen sija Jugoslavian cupissa vuonna 1951 ja ykkösliigassa vuonna 1957. Vojvodinasta Boškov siirtyi yhdeksi kaudeksi Italiaan Sampdorian riveihin.
Maajoukkuetasolla Boškov kuului vuonna 1952 Helsingin kesäolympialaisissa hopeaa voittaneeseen Jugoslavian olympiajoukkueeseen. Hän pelasi myös vuosien 1954 ja 1958 MM-kilpailuissa.
Valmentaja
Boškov aloitti valmentajanuransa Sveitsissä Young Boysin pelaaja-valmentajana. Sveitsistä hän palasi kasvattajaseuraansa Vojvodinaan ja valmensi seuran edustusjoukkuetta seitsemän kauden ajan vuosina 1964–1971 saavuttaen yhden Jugoslavian liigamestaruuden. Sittemmin hän loi pitkän kansansainvälisen valmennusuran ulkomailla valmentaen joukkueita Alankomaiden, Espanjan, Italian ja Sveitsin pääsarjoissa.
Real Madridin Boškov valmensi Espanjan pääsarjan Primera Divisiónin ja Espanjan cupin kaksoismestaruuteen kaudella 1979–1980 sekä kauden 1980–1981 Euroopan cupin loppuotteluun, jossa Liverpool oli vahvempi. Suurimmat ansionsa hän saavutti kuitenkin Sampdoriassa. Joukkue voitti hänen johdollaan Italian cupin vuosina 1988 ja 1989, Cup-voittajien cupin vuonna 1990 ja Serie A:n mestaruuden vuonna 1991. Hän luotsasi joukkueen lisäksi vuonna 1989 Cup-voittajien cupin ja vuonna 1992 Euroopan cupin loppuotteluun, mutta molemmilla kerroilla Barcelona vei voiton.
Boškov toimi myös Jugoslavian jalkapallomaajoukkueen valmentajana. Vuosina 1966 ja 2001 hän jakoi pestin muutaman muun valmentajan kanssa ja vuosina 1971–1973 ja 1999–2000 hän toimi yksin päävalmentajana. Vuoden 2000 EM-kilpailuissa Boškovin valmentama Jugoslavia ylsi puolivälieriin.
Lähteet
Vujadin Boškov Fudbalska reprezentacija Srbije.
Viitteet
Aiheesta muualla
Jugoslavialaiset jalkapalloilijat
Jugoslavialaiset jalkapallovalmentajat
Jugoslavialaiset olympiamitalistit
Vuonna 1931 syntyneet
Vuonna 2014 kuolleet
|
1140840
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Silta%20%28sanomalehti%29
|
Silta (sanomalehti)
|
Silta (entinen Tampereen Kirkkosanomat) on Tampereen evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteinen lehti. Lehti jaetaan Tampereella ilmaisjakeluna kaikkiin talouksiin. Sen ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1957, ja se ilmestyi viimeisen kerran sillä nimellä joulukuussa 2013. Helmikuussa 2014 lehti alkoi ilmestyä nimellä Silta Lehden päätoimittaja on Kirsi Airikka.
Lähteet
Aiheesta muualla
Silta-lehden kotisivut
Suomalaiset kristilliset sanomalehdet
Tampereen media
|
1526608
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauriolampi%20%28Savitaipale%2C%20Tornio%29
|
Kauriolampi (Savitaipale, Tornio)
|
Kauriolampi on Etelä-Karjalassa Savitaipaleella Tornion kylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lammen pinta-ala on 19,2 hehtaaria, se on 850 metriä pitkä ja 500 metriä leveä. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Lampi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Lammen tilavuudeksi on saatu 1,0 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0010 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 5,3 metriä ja suurin syvyys on 15,5 metriä. Sen rantaviivan pituus on 2,5 kilometriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Kivijärven reitin valuma-alueella (14.19), jonka Matalajärven valuma-alueeseen (14.194) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 100,9 metriä mpy.
Lähteet
Kivijärven reitin valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Savitaipaleen järvet
|
1643846
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oussouyen%20departementti
|
Oussouyen departementti
|
Oussouyen departementti () on departementti Ziguinchorin alueella Senegalissa. Sen hallinnollinen keskus on Oussouye. Departementin pinta-ala on 891 neliökilometriä. Asukkaita on 53 000 henkeä (vuonna 2016, arvio).
Maantiede
Oussouyen departementti sijaitsee Ziguinchorin alueen lounaisosassa. Se rajoittuu pohjoisessa Casamancejokeen, idässä Ziguinchorin departementtiin, etelässä Guinea-Bissauhun ja lännessä Atlantin valtamereen. Maisemaa leimaavat alangot ja Casamancejoen estuaarin sivuhaarat.
Vuotuinen sademäärä on 1 200–2 000 millimetriä. Sateisimmat kuukaudet ovat heinä-, elo- ja syyskuu. Minimilämpötilat vaihtelevat 15–18:n ja maksimilämpötilat 27–32 asteen välillä. Tammikuu on viilein ja maalis-, huhti- ja toukokuu kuumimmat.
Seudulla on paljon metsiä ja mangrovesoita. Myös eläimistö on poikkeuksellisen runsas. Departementissa sijaitsee Ala-Casamancen kansallispuisto.
Asutus
Departementtiin kuuluvat Cabroussen ja Loudia-Ouolofin arrondissementit sekä viisi kuntaa: Oussouye, Diembéring, Mlomp, Oukot ja Santhiaba Manjaque. Ainoa kaupunkiasutus on Oussouye. Asukkaista 67,5 % on dioloja, 14,1 % sererejä, 6,5 % wolofeja ja 5 % fulbeja. Yleisimmät kielet ovat diola ja wolof. Perinteisen uskonnon lisäksi harjoitetaan kristinuskoa ja islamia.
Liikenne, talous ja palvelut
Departementin läpi kulkee Ziguinchorista Cap Skirringiin johtava päällystetty maantie. Casamancella on jokiliikennettä ja Cap Skirringissä kansainvälinen lentokenttä.
Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely ja karjanhoito. Tärkeimmät viljelykasvit ovat riisi, hirssi, maissi, maapähkinä ja lehmänpapu. Tuotantoeläimiä ovat siat, vuohet, lampaat, naudat, aasit ja siipikarja. Lisäksi hyödynnetään metsiä sekä harjoitetaan kalastusta, käsityöammatteja ja kaupankäyntiä. Teollisuutta edustaa pienimuotoinen hedelmien ja muiden maataloustuotteiden jalostus.
Palveluihin kuuluvat ala- ja yläkoulut, kolme lyseota, kaksi ammattikoulua, terveyskeskus, 14 terveysasemaa ja kaksi yksityisvastaanottoa. Vesihuollon taso on riittämätön ja sähköverkko on vain Oussouyessa ja Cap Skirringissä sekä niiden lähikylissä.
Matkailu
Seudun matkailupotentiaali perustuu sen kulttuuriperintöön, vehreään luontoon ja rannikon miellyttävään ilmanalaan. Nähtävyyksiä ovat diolojen juhlat ja seremoniat sekä perinteisten hallitsijoiden hovit. Cap Skirring on eurooppalaisten suosima rantalomakohde.
Lähteet
Senegalin departementit
Ziguinchorin alue
|
1717155
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pietro%20Longhi
|
Pietro Longhi
|
Pietro Longhi (1702 Venetsia – 8. toukokuuta 1785 Venetsia) oli italialainen (venetsialainen) rokokoo-ajan taidemaalari.
Elämä ja ura
Hopeasepän poika Longhi oli Antonio Palestran ja Giuseppe Maria Crespin oppilas Bolognassa ja omistautui 1700-luvun Venetsian jokapäiväisen seurapiirielämän kuvaamiseen. Hänen teoksiinsa kuuluu kevyt sosiaalinen komedia - elämä kahvilassa, kampaamossa, tanssikoulussa ja puvustamossa. Traaginen tai edes vakava sävy ei juuri esiinny hänen töissään, jotka väriltään erottuvat yleensä pehmeän sävynsä ansiosta. Maalaukset ovat yleensä pienimuotoisia ja erittäin huolellisesti sommiteltuja, ja niitä on säilynyt runsaasti. Hän maalasi myös maisemia ja satunnaisia muotokuvia. Longhi oli Venetsian taideakatemian perustajajäsen vuonna 1756.
Lähteet
Aiheesta muualla
Italialaiset taidemaalarit
Vuonna 1702 syntyneet
Vuonna 1785 kuolleet
|
1176562
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Redeemer%20of%20Souls
|
Redeemer of Souls
|
Redeemer of Souls on brittiläisen heavy metal -yhtye Judas Priestin järjestyksessään seitsemästoista studioalbumi. Se julkaistiin 8. heinäkuuta 2014 Yhdysvalloissa, 11. heinäkuuta 2014 Euroopassa ja 14. heinäkuuta 2014 Iso-Britanniassa levymerkillä Epic/Columbia.
28. huhtikuuta 2014 julkaistiin singlenä nimikkokappale "Redeemer of Souls".
Kappaleet
Kokoonpano
Rob Halford – laulu
Glenn Tipton – kitara, syntetisaattori
Ian Hill – bassokitara
Scott Travis – rummut
Richie Faulkner – kitara
Arvostelut
Allmusic:
Imperiumi.net:
Inferno:
Kaaoszine.fi: 7+/10
Metalliluola: 8+/10
PopMatters:
Rolling Stone:
V2.fi:
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2014 albumit
Judas Priestin albumit
|
895006
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen%20science%20fiction%20-fanikunta
|
Suomalainen science fiction -fanikunta
|
Suomalainen science fiction -fandom on nimitys suomalaisten science fictionin ja fantasian harrastajien yhteisölle eli fanikunnille. Suomalaisilla SF-harrastajilla on useita rekisteröityjä yhdistyksiä ja fanzineita eli harrastajien julkaisemia lehtiä. Fandomin tyypillisiä aktiviteetteja ovat pubitapaamiset (lempinimeltä ”mafiat”) sekä sf-tapahtumien eli conien (suurimpana Finncon), järjestäminen.
Historia
Suomalainen scififandom järjestäytyi 1970-luvun lopulla. Seuraavan vuosikymmenen alussa harrastajalehdet alkoivat julkaista tieteisnovelleja. Suomen tieteiskirjoittajat perustettiin 1983. Lehtien piirissä kehittyi kirjoittajapolvi, joka alkoi julkaista myös tieteisromaaneja 1990-luvulta alkaen.
Lehtiä
Katso myös
Atorox-palkinto
Luettelo suomalaisista science fiction -lehdistä
Luettelo suomalaisista science fiction -seuroista
Suomalainen fantasiakirjallisuus
Suomalainen tieteiskirjallisuus
Tolkien-fandom
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Aikakone.
Risingshadow.net . Suomalainen scifi- ja fantasiakirjallisuussivusto.
Pasi Karppanen: Kotimaiset scifi- ja fantasiakirjat 1887–2005 .
Suomalaisen sf-fandomin kronologia. Juhani Hinkkanen.
Vesa Sisättö: Scifisaari ja valtavirtamanner. Kiiltomato.net 1.2.2012.
|
1301620
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Devil%20Is%20a%20Girl
|
Devil Is a Girl
|
Devil Is A Girl on suomalaisen LAB-yhtyeen albumi, joka julkaistiin 21. lokakuuta 2002. Se oli Suomen virallisella albumilistalla parhaimmillaan sijalla 14.
Kappaleet
Kappaleet:
Kokoonpano
Kokoonpano:
Ana (laulu)
Splendid (kitara, kosketinsoittimet)
Johannes (kitara)
Kirka (bassokitara)
Masa (rummut)
Arvostelut
Soundi:
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2002 albumit
LAB:n albumit
|
652523
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4teri%20%28t%C3%A4smennyssivu%29
|
Säteri (täsmennyssivu)
|
Säteri voi tarkoittaa seuraavia:
säteri, Suomessa Ruotsin vallan aikana rälssille kuulunut ratsutila
säteri, viskoosin tyyppinen muuntokuitu
Säteri Oy, vuonna 1941 Valkeakoskelle perustettu kuitutehdas
Säteri, osa Espoon Leppävaaran kaupunginosaa
Harri Säteri (s. 1989), suomalainen jääkiekkomaalivahti ja olympiavoittaja
Mikko Säteri, valokuvaaja ja toiminnanjohtaja.
Katso myös
Säterin kunta, kunta Ruotsissa
Säter, taajama Ruotsissa
Säterin piiri, kahden piirin nimi Ruotsissa
|
766177
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikkutulisilm%C3%A4
|
Pikkutulisilmä
|
Pikkutulisilmä (Pyriglena leucoptera) on Etelä-Amerikan itäosissa tavattava puumuuriin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö
Pikkutulisilmä on suurehko laji puumuurien heimossa, kooltaan noin 18 cm. Koiras on höyhenpuvultaan yksivärisen kiiltävän musta lukuun ottamatta siipien kuviointia. Siivissä on kaksi valkoista juovaa ja myös siipien kärjet ovat valkoiset. Naaras on selästään ja päästään ruskea ja kurkustaan valkoinen. Vatsa on väriltään kellanruskea ja pyrstö on musta. Kyljet ovat oliivinruskeat. Pikkutulisilmän pyrstö on pitkähkö ja silmän iiris on väriltään kirkkaan punainen.
Levinneisyys ja elinympäristö
Pikkutulisilmää tavataan Brasilian itärannikolla Bahian osavaltiosta etelään sekä Paraguayn itäosissa ja sisämaassa Argentiinan pohjoisosissa. Lajin elinympäristöä ovat kosteat metsät ja metsien reunamaat. Lajia tavataan usein bambukasvustojen seasta, mutta lintua tavataan myös muunlaisista elinympäristöistä.
Pikkutulisilmät liikkuvat useimmiten pareittain ja voivat liittyä sekaparviksi muiden varpuslintulajien kanssa. Lajin ravinto koostuu hyönteisistä. Pikkutulisilmät seuraavat ravintoa etsiessään usein sotilasmuurahaisparvia, joita muut hyönteiset pakenevat.
Lähteet
Puumuurat
|
224476
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Outova
|
Outova
|
Outova eli Audova (, tai Oudva) on kaupunki Pihkovan alueella Venäjällä. Se on Outovan piirin keskus. Kaupunki sijaitsee lähellä Peipsijärveä noin kaksi kilometriä järveen laskevan, pienehkön Gdovkajoen suulta. Kaupungissa oli 4 379 asukasta vuonna 2010 (koko kaupunkikunnassa 6 263 as.).
Kaupungista 14 kilometriä pohjoiseen sijaitsee Smuravjovon sotilaslentokenttä. Kaupungin asemalta kulkee matkustajajuna päivittäin Pietariin.
Historia
Outova perustettiin 1300-luvulla Pihkovan suojaksi. Vuosina 1431–1434 pihkovalaiset rakensivat sinne linnoituksen, jonka rauniot ovat edelleen jäljellä. Ruotsi ja Puola ovat hyökänneet kaupunkiin monta kertaa, mutta vuodesta 1617 lähtien se on ollut Venäjän hallussa. Outova sai kaupunginoikeudet vuonna 1780. Kaupungilla oli omat postimerkit vuosina 1874–1912. Postimerkkien julkaisu päättyi ensimmäisen maailmansodan seurauksena. Toisessa maailmansodassa kaupunki tuhoutui lähes kokonaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaupungin virallinen sivusto
Гдов– город, история Kaupungin historiasta. zadavay.ru
Gdov EKI paikannimitietokanta
Pihkovan alueen kaupungit
|
264953
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/VIP
|
VIP
|
VIP (, ) on termi, jolla tarkoitetaan henkilöä, jota kohdellaan asemansa perusteella paremmin kuin muita. VIP-henkilöitä ovat muun muassa poliitikot, valtionpäämiehet tai filmitähdet. Tietyissä tapauksissa VIP-statuksen voi ostaa rahalla, esimerkiksi konserteissa, ravintoloissa tai lentokentillä.
VIP-henkilöiden etuihin kuuluu usein pääsy paikkoihin, joista tavalliset henkilöt on rajattu ulos. Etuja voivat olla myös maksuttomat tarjoilut ja palvelut.
Lyhenteet
Sosiologia
|
254753
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rutger%20Smith
|
Rutger Smith
|
Rutger Smith (s. 9. heinäkuuta 1981 Leek, Alankomaat) on alankomaalainen kuulantyöntäjä ja kiekonheittäjä.
Smith voitti nuorten EM-kisoissa 1999 kultaa sekä kuulantyönnössä tuloksella 18,27 että kiekonheitossa tuloksella 52,89 ja nuorten MM-kisoissa 2000 kultaa kuulassa tuloksella 19,48 ja pronssia kiekossa tuloksella 58,70. Seuraavana vuonna hän oli universiadeissa kiekossa yhdestoista ja kuulassa kahdestoista. Vuonna 2002 Smith karsiutui kuulassa sisäratojen EM-kisoissa tuloksellaan 19,60 ja sijoittui Münchenin ulkoratojen EM-kisoissa lajissa kahdeksanneksi työnnettyään 19,73. 2003 Smith karsiutui loppukilpailusta kuulassa Birminghamin sisäratojen MM-kisoissa sekä kiekossa ja kuulassa Pariisin ulkoratojen MM-kisoissa, mutta voitti kultaa kiekossa (59,90) ja pronssia kuulassa (20,18) alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa. 2004 hän karsiutui jälleen kuulassa Budapestin sisäratojen MM-kisoissa, jonka jälkeen hän sijoittui Euroopan cupissa toiseksi sekä kuulassa (20,56) että kiekossa (63,68). Ateenan olympialaisissa hän karsiutui molemmissa lajeissa.
Smith voitti kuulassa hopeaa sisäratojen EM-kisoissa 2005 tuloksella 20,79. Euroopan talviheittocupissa hän oli kuulassa ensimmäinen työnnettyään 21,00 ja kiekossa kolmas. Helsingin MM-kisoissa hän voitti hopeaa kuulantyönnössä tuloksellaan 21,29. Vuonna 2006 Smith voitti kiekossa Euroopan cupin heitettyään 64,38 ja oli kuulassa toinen. Göteborgin EM-kisoissa hän sijoittui kuulassa neljänneksi ja kiekossa seitsemänneksi tuloksella 64,46. Saman vuoden IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli kuulassa kolmas.
Smith karsiutui Birminghamin sisäratojen EM-kilpailuissa 2007 kuulantyönnön loppukilpailusta. Osakan MM-kilpailuissa hän sai kiekossa pronssia tuloksella 66,42 ja sijoittui kuulassa kolmanneksi työnnettyään 21,13. IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän oli samana syksynä kuulassa kuudes. Sisäratojen MM-kilpailuissa Valenciassa 2008 hän sijoittui kuulassa viidenneksi. Euroopan talviheittocupissa hän voitti kuulan ja oli kiekossa kolmas. Pekingin olympialaisissa hän sijoittui kiekossa seitsemänneksi ja kuulassa yhdeksänneksi. Daegun MM-kilpailuissa 2011 hän karsiutui kiekon loppukilpailusta. Istanbulin sisäratojen MM-kilpailuissa 2012 hän oli kuulassa seitsemäs. Helsingin EM-kilpailuissa 2012 hän sai kuulantyönnössä hopeaa tuloksella 20,55 ja sijoittui kiekonheitossa alun perin neljänneksi nousten kuitenkin pronssisijalle Zoltán Kővágón dopinghylkäyksen jälkeen. Saman vuoden Lontoon olympialaisissa hän karsiutui sekä kuulantyönnön että kiekonheiton loppukilpailusta.
Smith pitää hallussaan Alankomaiden ennätystä kuulantyönnössä sekä sisä- että ulkoradoilla.
Henkilökohtaiset ennätykset
Kuulantyöntö
ulkoradat: 21,62 (2006)
sisäradat: 20,89 (2008)
Kiekonheitto: 67,77 (2011)
Lähteet
Rutger Smith Tilastopajan tietokannassa
Viitteet
Aiheesta muualla
Kotisivut
Alankomaalaiset kuulantyöntäjät
Alankomaalaiset kiekonheittäjät
Vuonna 1981 syntyneet
Elävät henkilöt
|
461670
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Curtis%20Myden
|
Curtis Myden
|
Curtis Allen Myden (s. 31. joulukuuta 1973 Calgary, Alberta) on entinen kanadalainen uimari ja olympiamitalisti. Hän edusti Kanadaa urallaan kolmissa kesäolympialaisissa, alkaen vuodesta 1992.
Ura
Alkuajat
Myden osallistui ensimmäistä kertaa aikuisten tason kansainvälisiin arvokilpailuihin vuonna 1991, jolloin järjestettiin Tyynenmeren maiden uintimestaruuskilpailut Edmontonissa. Seuraavana vuonna Myden osallistui ensimmäistä kertaa olympialaisiin, sijoittuen 200 metrin sekauinnissa kymmenenneksi ja 100 metrin rintauinnissa sijalle 25.
1993
Vuosi 1993 oli Mydenin läpimurtovuosi. Hän voitti lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuissa Espanjan Palma de Mallorcalla kultaa 400 metrin sekauinnissa, ennen Moldovan Serghei Mariniucia ja Suomen Petteri Lehtistä. Lisäksi hän voitti pronssia 200 metrin sekauinnissa.
1994
Vuonna 1994 hän osallistui pitkän radan maailmanmestaruuskilpailuihin Italian Roomassa, sijoittuen 400 metrin sekauinnissa neljänneksi.
1995
Vuonna 1995 Myden lähti puolustamaan edellistä lyhyen radan MM-kilpailuista saamiaan mitaleja lyhyen radan maailmanmestaruuskilpailuihin Brasilian Rio de Janeiroon. Hän kirkasti 200 metrin sekauinnin kolmannen sijansa hopeaksi, mutta putosi yhden pykälän alemmaksi 400 metrin sekauinnissa, saavuttaen näin kaksi hopeaa.
Kesäolympialaiset 1996
Vuoden 1996 kesäolympialaisiin Yhdysvaltojen Atlantaan Myden lähti mitalisuosikkina. Hän ei pettänytkään odotuksia, ja sijoittui 200 metrin sekauinnissa Unkarin Attila Czenen ja Suomen Jani Sievisen jälkeen kolmanneksi, ja otti pronssia myös 400 metrin sekauinnista, tällä kertaa edellään yhdysvaltalaiskaksikko Tom Dolan ja Eric Namesnik.
1998
Vuonna 1998 Myden osallistui pitkän radan maailmanmestaruuskilpailuihin, jotka järjestettiin Australian Perthissä. Siellä hän sijoittui 400 metrin sekauinnissa kolmanneksi. Tuo mitali jäi Mydenin ainoaksi pitkän radan MM-kilpailuissa. Kilpailuiden jälkeen Myden keskittyi valmistautumaan Sydneyn olympialaisiin.
Kesäolympialaiset 2000
Vuoden 2000 kesäolympialaisiin Australian Sydneyyn Myden lähti puolustamaan kahta mitaliaan edellisistä olympialaisista. Hän onnistuikin uusimaan pronssinsa 400 metrin sekauinnista, mutta karsiutui välierissä 200 metrin sekauinnissa.
Olympialaisten jälkeen
Vuonna 2001 Myden osallistui pitkän radan maailmanmestaruuskilpailuihin Japanin Fukuokassa. Hän sijoittui siellä seitsemänneksi 400 metrin sekauinnissa ja kahdeksanneksi 200 metrin sekauinnissa. Vuonna 2002 Myden piti neljän kuukauden tauon kilpauinnista keskittyen parantelemaan välilevyn pullistumasta kärsinyttä selkäänsä. Hän palasi vielä uintiareenoille osallistumalla Kansainyhteisön kisoihin kesällä 2002. Hän sijoittui kilpailuissa viidenneksi 400 metrin sekauinnissa ja kuudenneksi 200 metrin sekauinnissa.
25. marraskuuta 2002 Myden ilmoitti lopettavansa uintiuransa keskittyäkseen urheilulääketieteen ja ortopedian opintoihinsa.
Lähteet
Kanadalaiset uimarit
Kanadalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1973 syntyneet
Elävät henkilöt
|
311345
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Honda%20FCX
|
Honda FCX
|
Honda FCX () on Hondan valmistama vetyajoneuvo. Sen sanotaan olevan täysin äänetön.
Mallit
Vuoden 1999 malli
Ensimmäinen prototyyppi FCX:stä esiteltiin vuonna 1999. Tämä malli oli kaksiovinen, neljän istuttava auto. Se mitat olivat pituus 4 165 mm, leveys 1 760 mm ja korkeus 1 645 mm. Polttokennon teho oli 78 kW. Auton moottorin huipputeho oli 60 kilowattia, vääntö 272 newtonmetriä ja sen EPA:n mukainen toimintasäde oli noin 270 kilometriä.
Vuoden 2005 malli
FCX:ää päivitettiin vuonna 2005. Uuden mallin moottorin huipputeho oli 80 kilowattia ja vääntö 282 newtonmetriä. Toimintasäde parani noin 305 kilometriin. Myöhemmin tätä parannettiin edelleen ohjelmistopäivityksillä noin 340 kilometriin.
Hondan tiedottajan Andy Boydin mukaan FCX:n valmituskustannuksiksi arvioitiin tuolloin noin 1-2 miljoonaa dollaria.
Vuoden 2007 malli
Tämä uusin malli on ensimmäinen tuotantomalli FCX:stä ja auton ulkonäköä onkin parannettu merkittävästi. Uuden auton polttokenno on merkittävästi pienempi kuin aiemmissa versioissa, mutta tarjoaa silti enemmän tehoa, 100 kW.
Mallin vetyvarastot voivat varastoida jopa 5 kiloa vetyä tarjoten 570 kilometrin kantaman.
Lähteet
Aiheesta muualla
Hondan polttokennon kotisivut
FCX
Vetyautot
fa:هوندا افسیایکس چاریتی
|
1623444
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lemkot
|
Lemkot
|
Lemkot ovat ruteeneihin kuuluva etninen ryhmä osissa Puolaa ja Slovakiaa. Ruteeneista heidän alueensa ovat läntisimpiä.
Asuinalue
Lemkot asuvat suurin piirtein kolmion muotoisella alueella Puolan ja Slovakian rajalla puolalaisten ja slovakkien asuttamien alueiden välissä. Kolmion pohja on Osława- ja Laborecjoilla ja sen kärki ulottuu Popradjoelle Puolassa. Alueella on pituutta länsi-itäsuunnassa noin 150 kilometriä ja pohjois-eteläsuunnassa noin 60 kilometriä. Puolassa alue käsittää Vähä-Puolan voivodikunnan kaakkoisnurkan ja Ala-Karpatian voivodikunnan eteläosan. Slovakiassa siihen kuuluu Bardejovin, Humennén, Medzilaborcen, Stará Ľubovňan, Stropkovin ja Svidníkin piirien pohjoisosat. Historiallisesti alueen pohjoisraja puolalaisten kanssa on ollut paljon tarkempi kuin etelässä slovakkien kanssa.
Puolassa vuonna 2011 lemkoksi ilmoitti etnisen taustansa yhteensä noin 11 000 henkilöä. Slovakiassa vuonna 2018 yhteensä 30 153 henkilöä ilmoitti etniseksi taustakseen ruteenin. Lemkojen perinteisen asuinalueen ulkopuolella heitä on Ukrainassa, jonne heitä asettui toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Ternopilin, Lvivin ja Donbassin alueille. Yhdysvalloissa ja Kanadassa on ehkä noin 100 000–150 000 lemkosiirtolaisista polveutuvaa henkilöä.
Historia
Sanalla lemko ei ole varsinaista merkitystä itsessään. Se on johdettu lemkojen murteen sanasta lem, joka taroittaa vapaasti kääntäen ”vain”. Lemkoihin se on liitetty lähinnä siksi, että heidän naapureinaan asuvat etniset ryhmät eivät käyttäneet sanaa omassa kielessään ja siitä tuli näin erityisesti heihin liitetty piirre. Lemkojen oma nimitys itselleen oli pitkään rusnak, jota käytetään edelleen Karpaattien eteläpuolella. Pohjoispuolella nimitys lemko tuli laajaan käyttöön 1900-luvun alkuun menneessä. Ensimmäinen viitaus nimeen historiallisissa lähteissä on vuodelta 1820.
Lemkojen etninen historia on aiheena kiistelty. Heidät on esitetty eri lähteissä alueen alkuperäisistä asukkaista polveutuvana kansana, tai toisien mukaan he ovat alkaneet asuttaa aluetta Karpaateilla vasta 1300- ja 1500-lukujen välillä. Tuona aikana alueelle muutti paimentolaisuutta harjoittaneita vlaakeja, jotka mahdollisesti sulautuivat sittemmin ruteeneihin. Koko heidän asuttamansa alue kuului ennen ensimmäistä maailmansotaa Itävalta-Unkariin. Etenkin 1870-luvulta eteenpäin suuria määriä lemkoja muutti ulkomaille, kuten Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Brasiliaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettiin kaksi lyhytikäiseksi jäänyttä lemkojen tasavaltaa, kylien nimien mukaan tunnetuksi tulleet Florynkan ja Komańczan tasavallat.
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan välisenä aikana lemkot asuttivat noin 180 kylää Puolassa. Vuonna 1931 lemkoja ja muita ruteeneja oli yhteensä 130 000. Slovakiassa heidän kyliään oli vuorilla 269 ja niistä etelään ja lounaaseen 149. Slovakiassa 54 kylää oli seka-asutettuja slovakkien kanssa slovakkivähemmistöllä ja 7 slovakkienemmistöllä. Vuonna 1930 lemkoja oli Itä-Slovakiassa noin 85 000. Todennäköisesti tuhannet muut olivat ilmoittaneet tilastoissa olevansa ”tšekkoslovakkeja”. Uskonnoltaan suuri valtaosa oli molemmissa maissa kreikkalaiskatolilaisia. Slovakiassa noin 15 % ja Puolassa 9 % oli ortodokseja.
Toisen maailmansodan jälkimainingeissa vuosien 1945 ja 1947 välillä monet lemkot Karpaattien pohjoisrinteillä pakkosiirrettiin Neuvostoliiton hallitsemaan Ukrainaan, sekä Puolan sodan jälkeen Saksasta itseensä liittämiin osiin etenkin Sleesiassa. Lisäksi noin 8 500 henkilä lähti Slovakian pohjoisosista vapaaehtoisesti Ukrainaan. Monet Slovakiasta lähtöisin olleet lemkot palasivat alkuperäiselle kotiseudulleen vuoden 1956 jälkeen. Puolassa noin 10 % länteen siirretyistä lemkoista palasi kotiseudulleen Puolassa. Maailmansodan jälkeen monet vielä jäljellä olevat lemkot alkoivat sulautua puolalaisiin ja slovakkeihin.
Kulttuuri
Lemkojen perinteinen elinkeino oli maanviljely, mutta myös vuohien, lampaiden ja karjan kasvatus. Yhteiskäytössä olleita laitumia kutsuttiin nimellä toloka. Suosittuja viljelykasveja olivat ohra, peruna, kaali, kyssäkaali, pavut ja pellava. Olosuhteet heidän asuttamallaan vuorialueella ovat suhteellisen karut ja maatalous pysyi pienimuotoisena. Metsistä on saatu keräilemällä esimerkiksi marjoja ja sieniä. Eri kylissä valmistettiin myös käsitöitä. Aikanaan monet työskentelivät kausityöläisinä etenkin Unkarin tasangon alueella.
Slovakit ja puolalaiset ovat jättäneet voimakkaita vaikutteita lemkojen kulttuuriin. Toisaalta lemkojen kulttuuri sisältää arkaaisia piirteitä, jotka ovat kadonneet slovakkien ja puolalaisten keskuudesta. Tärkeä lemkojen omaa identiteettiä muodostanut piirre oli heidän oma kielensä. Muista kansoista heitä erotti myös heidän kansallispukunsa. Lemkojen kansanperinteessä on vaikutteita niin pakanallisuudesta, kuin idän ja lännen kirkkokunnistakin.
Lähteet
Puolan etniset ryhmät
Slovakian etniset ryhmät
Slaavit
|
358468
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Impasto
|
Impasto
|
Impasto on maalaustekniikka, jossa maalataan paksulla värillä reliefimäisesti. Siveltimen tai palettiveitsen jäljet näkyvät läheltä katsottuna. Impastoja maalatessa värejä toisinaan sekoitetaan suoraan maalauskankaalla.
Impasto sopii hyvin öljyvärimaalaukseen, koska öljyväriä voi käyttää paksuina kerroksina. Toisaalta reliefimäinen maalaus onnistuu myös akryylivärillä, ja etuna on nopea kuivuminen. Akvarelli- tai temperamaalaukselle impasto ei ole luonteenomaista.
Paksua väriä voidaan käyttää eri tarkoituksiin. Impasto on hyvä keino korostaa huippuvaloja tai muuten erityistä korostusta vaativia kuvan osia. Paksun värin avulla maalaukseen voidaan luoda kolmiulotteinen vaikutelma. Tätä tehokeinoa käytti muun muassa Rembrandt koruissa ja kankaitten laskoksissa. Rembrandt ja Tizian muotoilivat impastoja vaalealla värillä lisätäkseen niiden päälle kuultavia värikerroksia. Päälle siveltävän ohuen värin voi pyyhkiä maalaustekstuurin uurteisiin, jolloin reliefivaikutelma korostuu. Impastoa voi käyttää myös lisäämään ekspressiivisten siveltimenvetojen vaikutusta.
Impastoa käytettiin jo ennen Rembrandtia ja barokkia, joskin öljyväreillä maalattiin pitkään ohuina läpikuultavina kerroksina kuten temperalla aiemmin. Giovanni Bellinin sanotaan olleen ensimmäisiä, jotka kokeilivat peittävämpää ja paksumpaa maalausta, joka muistutti impastoa. Myös Tizian käytti impastoa maalauksissaan. Myöhemmin ranskalainen impressionistinen koulukunta ja abstraktit ekspressionistit sovelsivat impastoa, josta tuli suositumpaa tehdasvalmisteisten öljyvärien tultua markkinoille. Impasto kuuluu olennaisena osana myös toimintamaalaukseen ja ekspressionismiin.
Impaston vastakohta on maalaaminen sileästi käyttäen tasaisia väripintoja ja värien sulauttamista.
Katso myös
Alla prima
Sumraus
Lähteet
Aiheesta muualla
Impasto muotokuvissa National Portrait Galleryn sivuilla
Maalaustekniikat
|
1458899
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ronald%20Firbank
|
Ronald Firbank
|
Arthur Annesley Ronald Firbank (23. tammikuuta 1886 – 21. toukokuuta 1926) oli englantilainen kirjailija. Hänen tuotantonsa koostuu pääosin pienoisromaaneista, jotka käsittelevät uskontoa, yhteiskuntaluokkien välisiä suhteita ja seksuaalisuutta.
Firbank opiskeli Cambridgen yliopistossa mutta keskeytti opintonsa ennen valmistumistaan. Myöhemmin hän matkusteli laajalti mm. Espanjassa, Italiassa ja Pohjois-Afrikassa. Firbank oli avoimesti homoseksuaali ja hänen tuotannossaan on nähty vaikutteita Oscar Wildelta. Firbank onkin merkittävä varhainen LGBT-kirjailija ja hänen tuotantonsa modernismi ja kokeelliset ratkaisut ovat vaikuttaneet seuraavan sukupolven kirjailijoihin.
Opiskeluaikanaan roomalaiskatoliseen uskoon kääntynyt Forbank käsitteli kirkkoa usein satiirisesti. Esimerkiksi romaani Concerning the Eccentricities of Cardinal Pirelli alkaa kohtauksella, jossa kardinaali kastaa koiransa katedraalissa. Teoksen lopussa kardinaali saa sydänkohtauksen jahdatessaan kuoripoikaa ympäri alttaria.
Firbankin tuotannosta on suomennettu pienoisromaani Oikkuja, jossa Sarah Sinquier karkaa kotoaan perintökalleuksien kanssa ja perustaa oman teatterin Lontooseen.
Tuotantoa
Caprice, 1917
Vainglory (romaani, 1915)
Inclinations (romaani, 1916)
Sorrow in Sunlight (romaani, 1924)
Concerning the Eccentricities of Cardinal Pirelli (romaani, 1926)
Suomennettu teos
Oikkuja (Caprice, 1917) Suom. Tuomas Kilpi. Helsinki: Oppian, 2018. ISBN 978-951-877-018-6
Lähteet
Aiheesta muualla
Ote Firbankin romaanista Oikkuja
Brittiläiset kirjailijat
Vuonna 1886 syntyneet
Vuonna 1926 kuolleet
|
1009105
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rock%20%E2%80%99n%E2%80%99%20Roll%20%28Elvis%20Presleyn%20albumi%29
|
Rock ’n’ Roll (Elvis Presleyn albumi)
|
Rock 'n' Roll on yhdysvaltalaisen laulaja Elvis Presleyn kokoelma-albumi, joka on julkaistu vuonna 1956 Britanniassa. Levymerkki on RCA Victor.
Kappaleet
Sivu 1
Blue Suede Shoes (Perkins)
I Got a Sweetie (I Got a Woman) (Charles)
I'm Counting on You (Robertson)
I'm Left, You're Right, She's Gone (Kesler, Taylor)
That's All Right (Crudup)
Money Honey (Stone)
Sivu 2
Mystery Train (Parker, Phillips)
I'm Gonna Sit Right Down and Cry Over You (Thomas Biggs)
Trying to Get to You (Singleton, McCoy)
One-Sided Love Affair (Campbell)
Lawdy Miss Clawdy (Price)
Shake Rattle and Roll (Calhoun)
Laulujen musiikkikustantaja on Carlin Music Corp. paitsi 1.2 ja 2.6 osalta Campbell Connelly, 2.2 Robert Mellin ja 2.4 United Artists.
Uudelleenjulkaisut
Vuonna 1972 Yhdistyneessä kuningaskunnassa toimiva RCA:n osasto (RCA Limited, Record Division, RCA House, Curzon Street, London W1) oli aloittanut Elvis Presleyn äänitteiden uudelleenjulkaisun. Ennen tätä albumia olivat ilmestyneet King Creole (RCA Victor SF 8231), A Date with Elvis (8235) ja Elvis for Everyone (8232). Rock 'n' Roll -albumi on muuten alkuperäisen kaltainen, mutta kansi on erilainen. Kansitekstin on laatinut Peter Aldersley. Kannessa kappale 2.3 on nimetty virheellisesti "Trying to Get You" ja LP-levyn etiketissä albumin nimenä on Rock n' Roll.
Lähteet
Elvis Presley LP Rock 'n' Roll (RCA Victor SF 8233) 1972
Vuoden 1956 kokoelma-albumit
Elvis Presleyn albumit
|
383927
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kopula
|
Kopula
|
Kopula (, 'side', 'yhdysside') on kielitieteessä käytetty käsite, jolla tarkoitetaan lauseessa subjektin sekä predikatiivin tai adverbiaalin yhdistävää sanaa (yleensä verbi "olla"). Esimerkiksi englannissa kopulana käytetään myös muita sidossanoja, kuten "become", "seem" ja "feel" (joskin "be" (olla) on yleisin).
Joissakin kielissä kopulaa ei käytetä ollenkaan (malaiji, thai) ja joissakin vain tietyissä yhteyksissä (suomalainen viittomakieli, venäjä). Suomessa se jää helposti pois retorisen toiston yhteydessä ("Elämmekö tietämättämme aikaa, jossa sota on rauhaa, vapaus orjuutta ja tietämättömyys voimaa?"), uutisten otsikoinnissa ("Bagdad raunioina") ja monissa vakiintuneissa ilmaisuissa ("edessä loistava tulevaisuus").
Suomeen kopulan käyttö on tullut indoeurooppalaisten kielten vaikutuksesta.
Lähteet
Lauseoppi
|
1529151
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Xiaomi%20Redmi%206
|
Xiaomi Redmi 6
|
Xiaomi Redmi 6 on Xiaomin vuonna 2018 julkaisema älypuhelin, jossa on esiasennettuna Android Xiaomin MIUI-käyttöliittymällä.
Tekniset tiedot
Muotoilu
Xiaomi Redmi 6 -älypuhelimessa on 5,5-tuumainen näyttö HD 2:1-resoluutiolla.
Fyysiset osat
Laitteesta löytyy 2 gigahertsin 8-ydin prosessori. Laitteessa on 4 gigatavua RAM-muistia ja 64 gigatavua sisäistä muistia. Puhelimen muisti on laajennettavissa enintään 256 gigatavun microSD-kortilla.
Kamerat ja multimedia
Laitteessa on kaksi takakameraa, pääkamera on 12 megapikseliä ja toinen on 5 megapikseliä. Etukameran tarkkuus on puolestaan 5 megapikseliä.
Videokuvaus voidaan tehdä 1080p (Full HD) -resoluutioilla 30fps.
Ohjelmisto
Julkaisuhetkellä laitteessa oli esiasennettuna Android Xiaomin MIUI-käyttöliittymällä.
Lähteet
https://www.phonearena.com/phones/Xiaomi-Redmi-6_id11007
Xiaomin matkapuhelimet
Android-pohjaiset laitteet
Vuoden 2018 matkapuhelimet
|
1336451
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bad%20Bad%20Boy
|
Bad Bad Boy
|
Bad Bad Boy on kuvanveistäjä Tommi Toijan tekemä vaaleanpunainen betoniveistos, joka esittää alastonta, virtsaavaa poikaa. Teos on kahdeksan ja puoli metriä korkea ja se painaa seitsemän ja puoli tonnia. Veistoksen vedenkierto on lämmitetty, joten poika voi virtsata myös pakkasella. Teräsrungon päälle ruiskubetonilla tehty veistos tehtiin Ruotsissa.
Sijainnit
Teos tilattiin alun perin Örebrossa, Ruotsissa järjestettyyn julkisen taiteen OpenArt -tapahtumaan kesäksi 2013. Siellä Bad Bad Boy virtsasi jokeen lähellä Örebron linnaa olevassa puistossa.
Elokuussa 2014 Bad Bad Boy asennettiin Helsingin Kauppatorille, jossa se virtsasi mereen Stora Enson pääkonttorin ja Presidentinlinnan edustalla. Silloin se oli osa Amos Andersonin taidemuseossa järjestettyä Tommi Toijan näyttelyä Helsingin juhlaviikoilla. Siitä tuli yksi Helsingin kuvatuimpia kohteita.
Helmikuussa 2015 teos sijoitettiin Helsingin Jätkäsaareen, Verkkokauppa.comin edessä olevalle Tyynenmerenaukiolle.
Katso myös
Manneken Pis
Lähteet
Helsingin patsaat ja veistokset
Jätkäsaari
|
245789
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Extol
|
Extol
|
Extol on norjalainen vuonna 1993 perustettu yhtye, joka soittaa progressiivista extreme metalia. Yhtye tunnetaan tarkasta ja teknisestä soittotaidostaan. Vuonna 2007 yhtye hajosi, ja jäsenet toimivat eri projekteissa. Vuonna 2012 yhtye palasi yhteen kolmen alkuperäisjäsenen voimin. Extol on soittanut eri tyylejä vuosien varrella progressiivisesta death metalista melodiseen death metaliin ja thrash metaliin. Yhtye luokitellaan usein melodiseksi death metaliksi, jonka puitteissa Extol saavutti suosiota varhaisilla julkaisuillaan Burial ja Undeceived.
Vuonna 2002 Century Media Recordsille kiinnitetty Extol on julkaissut 4 studioalbumia ja 2 ep:tä. Neljäs albumi The Blueprint Dives sai Norjassa Spellemannsprisen-ehdokkuuden parhaasta metallialbumista 2005. Albumi saavutti 5. sijan Norjan suurimman sanomalehden Dagbladetin järjestämässä äänestyksessä, jossa valittiin vuoden metallilevyt. Extol on tehnyt kiertueita sellaisten johtavien metalliyhtyeiden kuin Mastodonin, God Forbidin ja Opethin kanssa. Viides albumi Extol julkaistiin Indie Recordings -levymerkillä. Extolin levyjä on myyty yhteensä yli 500 000 kappaletta.
Ennen taukoa Extolin kokoonopanossa olivat laulaja Peter Espevoll, kitaristit Tor Magne Glidje ja Ole Halvard Sveen, rumpali David Husvik ja basisti John Robert Mjåland. Muita legendaarisen kokoonpanon jäseniä olivat kitaristit Ole Børud ja Christer Espevoll, joka kirjoitti monet yhtyeen varhaisista kappaleista.
Historia
1993-1999: Perustaminen ja Burial
Rumpali David Husvik, 16 ja kitaristi Christer Espevoll, 16 perustivat Extolin Bekkestuassa, Norjassa vuonna 1993. Christerin veli Peter, 14 otettiin laulajaksi. Basisti Eystein Holm liittyi mukaan yhtyeen ensimmäistä konserttia varten vuonna 1994. Eräässä haastattelussa Peter selitti yhtyeen nimen merkityksen: "Extol tarkoittaa 'ylistää', sen korottamista, jolle haluaa antaa kunnian, ja siitä yhtyeessämme on kysymys. Me haluamme antaa Jumalalle kunnian elämällämme ja musiikillamme." Extol kertoi haluavansa laajentaa musiikkityyliään tavanomaisen metallimusiikin rajojen ulkopuolelle - Allmusicin kirjoittajan Mike DaRoncon mukaan yhtyeen "aikeena oli perustaa death metal -yhtye, joka edustaisi enemmän progressiivisempaa puolta; poiketen tyypillisestä suuntauksen yhtyeestä, joka keskittyy enemmän ulkonäköönsä." Emil Nikolaisen Royal-yhtyeestä liittyi toiseksi kitaristiksi vuonna 1995.
Yhtye saavutti pian mainetta paikallisissa piireissä. Tammikuussa 1996 Extol sai näkyvyyttä pääsemällä norjalaiselle kokoelmalevylle nimeltä Northern Lights. Levy esitteli paikallisia kristillisiä metalliyhtyeitä kuten Antestor, Schaliach ja Groms. Mortification-yhtyeen Steve Rowe julkaisi kokoelman levymerkillään Rowe Productions. Kaksi kuukautta myöhemmin yhtye matkusti Tukholmaan, Ruotsiin tekemään ensimmäisen konserttinsa kotimaansa ulkopuolella. Vuoden 1996 lopulla Nikolaisen jätti yhtyeen keskittyäkseen Royaliin. Nikolaisen perusti myöhemmin vaihtoehtorock-yhtyeen nimeltä Serena Maneesh, joka julkaisi kriitikoiden arvostusta saaneen nimialbumin vuonna 2005. Nikolaisenin tilalle tuli Ole Børud (death-doom-yhtye Schaliachista), joka hoiti kitaran lisäksi puhtaat lauluosuudet.
Vuonna 1997 Extol julkaisi kolme kappaletta sisältävän demon Embraced. Saman vuoden lopulla yhtye äänitti studioalbumin, vaikka Extolilla ei ollut levytyssopimusta. Vuoden kuluttua Endtime Productions kiinnitti yhtyeen. Esikoisalbumi nimeltään Burial julkaistiin joulukuussa 1998. Yhdysvalloissa Solid State Records sai albumin julkaisuoikeudet ja Japanissa Avalon Records. Albumi sai hyvin myönteisiä arvioita yleisiltä ja kristillisiltä viestimiltä. DaRonco kirjoitti, että albumi oli "tuulahdus raikasta ilmaa tyylilajissa, jonka painopiste on saatanallisissa tempauksissa."
Pian Burialin julkaisun jälkeen yhtye esiintyi ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa, Cornerstone festivalissa ja Texas Rockfestissa. Extol teki neljä viikkoa kestäneen kiertueen ruotsalaisen rockyhtye Blindsiden kanssa kesällä 1999. Marraskuussa yhtye julkaisi ep-levyn Mesmerized. Ep-levy sisältää kolme Burialin kappaleista tehtyä remix-versiota, joista vastasivat ruotsalaiset industrial-yhtyeet Raison d'être ja Sanctum, ja kolme muuta kappaletta; yhden juuri äänitetyn, Burialilta pois jätetyn ja Japanin julkaisun lisäraidan. Holm jätti yhtyeen ja hänen tilalleen otettiin Tor Magne Glidje, joka soitti bassoa norjalaisessa extreme metal -yhtye Lengselissä.
2000-2003: Undeceived ja Synergy
Extol palasi studioon joulukuussa 1999 äänittämään toisen albumin. Kesäkuussa 2000 yhtye julkaisi Undeceivedin. Albumin myötä yhtyeen tyyli oli muuttunut "raskaammaksi ja synkeämmäksi" kuin aiemmin, ja painopiste siirtyi enemmän death metaliin. Kappaleesta "Ember" tuli suosittu yhtyeen ihailijoiden keskuudessa. Børud jätti yhtyeen, Glidje siirtyi kitaristiksi ja John Robert Mjåland liittyi basistiksi.
Vuonna 2001 yhtye äänitti toisen ep-levyn nimeltään Paralysis, joka julkaistiin vain Ruotsissa. Ep-levy sisältää coverin kappaleesta "Shadow of Death", jonka teki alun perin maineikas yhdysvaltalainen thrash metal -yhtye Believer, jonka Extol mainitsee suureksi vaikuttajakseen. Paralysiksen jälkeen Glidje jätti yhtyeen keskittyäkseen toiseen projektiinsa, Ganglioniin, ja Ole Børud palasi kokoonpanoon. Undeceivedin julkaisun jälkeen Extol ei ollut enää sitoutunut Endtimeen, ja yhtye teki levytyssopimuksen Century Median kanssa vuonna 2002. Kolmas albumi Synergy julkaistiin vuonna 2003, ja albumilla oli aiempaakin enemmän Believer-vaikutteita. Julkaisun jälkeen Extol kiersi Eurooppaa ja Yhdysvaltoja ruotsalaisen progressiivisen death metal -yhtye Opethin kanssa.
2004-2005: The Blueprint Dives
Kesäkuussa 2004 Ole Børud ja Christer Espevoll jättivät Extolin voidakseen "käyttää aikaansa ja energiaansa muihin asioihin". Rockyhtye Gangliónissa vaikuttaneet Tor Magne S. Glidje palasi ja Ole Halvard Sveen tuli kitaristeiksi yhtyeeseen. Neljä yhtyeen viidestä jäsenestä soittivat molemmissa yhtyeissä.
Vuonna 2005 Extol julkaisi monipuolisimpana pidetyimman albuminsa nimeltä The Blueprint Dives (tai lyhyesti Blueprint). Kerrotaan, että "kriitikot ympäri maailmaa ylistivät albumia sen ilmestyttyä". Esimerkiksi Allmusicin Eduardo Rivadavia of antoi albumille 4,5 pistettä 5:stä ja kirjoitti: "Extolin suurimmaksi saavutukseksi suora vertailu muihin yhtyeisiin on lähes mahdotonta!". ja albumi oli ehdolla Norjan Grammy-palkinnon, Spellemannsprisenin saajaksi vuoden 2005 parhaana norjalaisena metallialbumina. The Blueprint Divesin ansiosta Extol sai lisää näkyvää valtavirran suosiota, ja kappaleesta "Pearl" tuotettiin yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo. Extol teki kiertueita Euroopassa Mastodonin, God Forbidin ja Opethin kanssa sekä Yhdysvalloissa Haste the Dayn, Becoming the Archetypen ja The Showdownin kanssa.
Vuonna 2007 yhtye ilmoitti virallisella MySpace-sivullaan viettävänsä määrittelemätöntä hiljaiseloa. Yhtyeen jäsenet lukuun ottamatta Espevollia ja Husvikia perustivat yhtyeen Mantric, joka julkaisi myönteisiä arvioita saaneen esikoisalbumin vuonna 2010 Prosthetic Recordsilla. Husvik soittaa yhtyeessä Dr. Midnight and the Mercy Cult, jossa on jäseniä Turbonegrosta, Apoptygma Berzerkista ja Satyriconista.
2012–nykyaika: dokumentti ja Extol
Vuonna 2012 Extolista alettiin työstää dokumenttia Extol: of Light and Shade.
Laulaja Peter Espevoll, rumpali David Husvik sekä kitaristi-laulaja Ole Børud kokosi Extolin kolmisin jälleen uudelleen. 23. huhtikuuta 2013 yhtye ilmoitti, että viides albumi Extol julkaistaan kesäkuussa. Ilmoituksen myötä kappale "Open the Gates" julkaistiin YouTubessa.
Diskografia
Studioalbumit
EP:t
Kokoelma-albumit
Split-albumit
Demot
Dokumentit
2015: Of Light and Shade
Jäsenet
Nykyiset jäsenet
Peter Espevoll – laulu
David Husvik – rummut
Ole Børud – kitara
Entiset jäsenet
Christer Espevoll – kitara
Eystein Holm – basso
Emil Nikolaisen – kitara
Tor Magne S. Glidje – kitara
Ole Halvard Sveen – kitara
John Robert Mjåland – basso
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2000 biografia Endtime Productionsin sivuilla
Haastattelu Metalglory.De -sivulla vuodelta 2003
Biografia Gothtronic-sivulla
Haastattelu Imperiumi.Netissä 2003
Haastattelu Imperiumi.Netissä 2005
Norjalaiset death metal -yhtyeet
Norjalaiset progressiiviset metalliyhtyeet
Norjalaiset thrash metal -yhtyeet
Norjalaiset tekniset death metal -yhtyeet
Kristilliset metalliyhtyeet
Post-hardcore-yhtyeet
|
271814
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/FINRG%20Recordings
|
FINRG Recordings
|
FINRG Recordings on suomalainen, alun perin Lahdessa toimiva Skandinavian ensimmäinen ja ainoa hard NRG-, hard trance- ja freeformmusiikkiin keskittynyt levy-yhtiö. Musiikin julkaisemisen lisäksi FINRG järjestää myös tapahtumia, kuten jo vuodesta 2004 ympäri Suomea kiertävä FINRG Tour. Tätä nykyä FINRG Recordings toimii Lahden lisäksi myös Tampereella, Helsingissä ja Oulussa.
FINRG Recordingsin artisteja ovat mm. Alek Száhala, Carbon Based, DJ Rx, Nomic, Pain on Creation, DJ Proteus, Decion, Substanced, Alchemiist, Horzi Re-form, E-NRG, VJ Move sekä Epyx & Cyrez.
FINRG Recordings jakautuu kolmeen levymerkkiin:
FINRG aloitti toimintansa vuonna 2002, ja sen tarkoituksena oli saada julkaisuun suomalaisten hard dance -artistien musiikkia vinyylillä.
FINRG Hard käynnistettiin 2003, ja sen oli tarkoitus olla sivuprojekti, ja keskittyä musiikin rankempaan osaan, mutta asioiden edetessä siitä on tullut tärkein kanava vinyylijulkaisujen osalta.
FINRG Digital on joukon uusin tulokas, jonka toiminta käynnistettiin 1. syyskuuta 2005. Se julkaisee FINRG Recordingsiin kuuluvien artistien musiikkia MP3-muodossa.
Vuonna 2021 FINRG Recordings päivitti itseään digitalisaation myötä enemmän tämän päivän standardeihin ja lisäsi tarjontaansa eri musiikkityylejä kuten Psykedeelistä Trancea, sekä Technoa.
Levymerkkien lisäksi levy-yhtiö myy toimintaan liittyviä oheistuotteita.
Julkaisut
FINRG
FINRG001 Carbon Based - Kraateri / Karri K & DFG - Be quiet
FINRG002 Carbon Based & Proteus - Heavy fusion / Pain on Creation & Orfeus - Sanctuary
FINRG Hard
FINRGHARD001 Alek Száhala - Man Eaten / Invitation
FINRGHARD002 Pain On Creation - Lush
FINRGHARD003 DJ Rx - Killer Instinct / Fisheye
FINRGHARD004 Alek Száhala - Unholy Word / Dryad Machine
FINRGHARD005 DJ Rx - Hellfire
FINRG Digital
FINRGDIGI001 Alek Száhala - Absence
FINRGDIGI002 Alek Száhala - Afternoon owl
FINRGDIGI005 Alek Száhala - Caballo
FINRGDIGI006 Alek Száhala - Caballo 2004
FINRGDIGI007 Alek Száhala - Chimaera
FINRGDIGI008 Alek Száhala - Comet catcher
FINRGDIGI012 Alek Száhala - Entangled
FINRGDIGI013 Alek Száhala - Firecloud
FINRGDIGI015 Alek Száhala - From flesh to machines
FINRGDIGI016 Alek Száhala - Hydra
FINRGDIGI017 Alek Száhala - Icy clouds
FINRGDIGI018 Alek Száhala - Invitation
FINRGDIGI019 Alek Száhala - Koolasuchus
FINRGDIGI021 Alek Száhala - Man eaten
FINRGDIGI022 Alek Száhala - Mermaid
FINRGDIGI024 Alek Száhala - Noitavasara
FINRGDIGI025 Alek Száhala - Pink magic
FINRGDIGI027 Alek Száhala - Superstition
FINRGDIGI029 Alek Száhala - Tigris
FINRGDIGI030 Alek Száhala - Timiquizqueh
FINRGDIGI031 Alek Száhala - Tlaloc
FINRGDIGI032 Alek Száhala - Unicorn grove
FINRGDIGI033 Alek Száhala - Vengeance
FINRGDIGI034 Alek Száhala - Xochitlán
FINRGDIGI036 Carbon Based - Anthem
FINRGDIGI037 Carbon Based - Anytime
FINRGDIGI038 Carbon Based & Nemes - Charmed dreams
FINRGDIGI039 Carbon Based - Cyclone
FINRGDIGI041 Carbon Based - Dark side (Intro mix)
FINRGDIGI043 Carbon Based - Fatal flashback
FINRGDIGI045 Carbon Based & Nemes- Heaven 'n hell (Alek Száhala remix)
FINRGDIGI046 Carbon Based - Illuminate
FINRGDIGI047 Carbon Based - Illuminate 2004
FINRGDIGI048 Carbon Based - Jerk awake
FINRGDIGI049 Carbon Based - Kraateri
FINRGDIGI051 Carbon Based - Outer rings
FINRGDIGI053 Carbon Based - Painkiller
FINRGDIGI054 Carbon Based - Payback time
FINRGDIGI055 Carbon Based & Nemes - Prologue
FINRGDIGI056 Carbon Based - Reactivated
FINRGDIGI057 Carbon Based - Real stuff
FINRGDIGI058 Carbon Based - The choice
FINRGDIGI059 Carbon Based - Ultimate protection
FINRGDIGI060 Carbon Based - Underworld species
FINRGDIGI061 Carbon Based - Xerosis
FINRGDIGI062 Carbon Based & DJ Rx - Biomechanoid
FINRGDIGI063 Carbon Based & DJ Rx - Reptile
FINRGDIGI065 DOK - Mental ward (Carbon Based remix)
FINRGDIGI066 Pain on Creation - Adaptation
FINRGDIGI067 Pain on Creation - Ironworks
FINRGDIGI068 Pain on Creation - Lush
FINRGDIGI069 Pain on Creation - Lush (Carbon Based remix)
FINRGDIGI070 Pain on Creation - Mortality
FINRGDIGI071 Pain on Creation - Second death
FINRGDIGI072 Pain on Creation & DJ Rx - Super sonic
FINRGDIGI073 Pain on Creation - Thru 2 secrets
FINRGDIGI074 DJ Rx - Frozen Flame
FINRGDIGI076 The Mexican - Land of the pharaos (Carbon Based remix)
FINRGDIGI077 Re-form - Blackmailer (Hard NRG mix)
FINRGDIGI078 Re-form - Access to your soul
FINRGDIGI079 Re-form - Shine
FINRGDIGI080 Re-form - Mind control
FINRGDIGI081 Re-form - Pure evil
FINRGDIGI082 Re-form - Inner pain
FINRGDIGI083 Re-form - Mask man 2005
FINRGDIGI084 Re-form - Schizophrenic
FINRGDIGI085 Re-form - Cyanide
FINRGDIGI086 Re-form - Night rider
FINRGDIGI092 Re-form - Sunstroke (Headache mix)
FINRGDIGI093 Pain on Creation - V8
FINRGDIGI094 Pain on Creation - Hypnodisc
FINRGDIGI095 Pain on Creation - Dreamcatcher
FINRGDIGI096 Pain on Creation - Doomed 2004
FINRGDIGI097 Pain on Creation - Blood from my soul
FINRGDIGI098 FEN-Project - Mad man
FINRGDIGI099 Nomic & Pain on Creation - Make me real
FINRGDIGI100 DJ Rx - Liberator
FINRGDIGI102 Pain on Creation - LowRider
Lähteet
FINRG Recordings
Suomalaiset levy-yhtiöt
|
1101745
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Riihim%C3%A4ki%20Rock
|
Riihimäki Rock
|
Riihimäki Rock on vuodesta 2008 lähtien Riihimäellä järjestetty rockfestivaali.
Tammikuussa 2017 ilmoitettiin, että Riihimäki Rockia ei järjestetä vuonna 2017, vaan tapahtuma pitää välivuoden.
Tapahtuman järjestäjä Timo Isomäki ilmoitti 16. Maaliskuuta 2018, että tapahtumaa ei myöskään järjestettäisi vuonna 2018.
Historia
Riihimäki Rock kuului alun perin Rock n'Roll Circus -festivaalikiertueeseen, joka käsitti Riihimäen lisäksi Hämeenlinnan (Wanaja Festival), Jyväskylän (Jyväskylä Rock) ja Kokkolan (Kokkola Rock). Riihimäki Rockin ensimmäisenä promoottorina toimi mediapersoona ja toimittaja Wallu Valpio.
Valpion jättäydyttyä festivaaliorganisaatiosta pois Riihimäki Rockin promoottorina on vuodesta 2009 lähtien toiminut Mikko Hansson, joka on vastannut muun muassa Wanaja Festivalista.
Vuonna 2012 Riihimäki Rockin järjestämisvastuu siirtyi Kalle Keskisen johtamalle Loud'n Live Promotionsille, Mikko Hansson jatkoi promoottorina.
Riihimäki Rock säilyi Keskisen yhtiön järjestämänä tapahtuma aina vuoteen 2016 asti, jolloin Riihimäki Rock siirtyi uuden järjestäjän vastuulle. Riihimäki Rockin kanssa järjestävää tahoa vaihtoi myös Hämeenlinnassa järjestettävä Wanaja Festival ja Helsingin Suvilahdessa järjestettävä Eurodance-tapahtuma We Love The 90's.
Uutena Riihimäki Rock-järjestäjänä aloitti N.C.D Production, jonka johtohahmona on toiminut julkisuudessa Timo Isomäki. Omistajavaihdoksesta huolimatta Riihimäki Rockin promoottorina jatkoi Mikko Hansson.
Esiintyjät vuosittain
2008
Riihimäki Rock 2008 järjestettiin 27.-28.6.2008 Riihimäen messupuistossa
Alueella kaksi esiintymislavaa ja Disco Silencio -diskoteltta
Riihimäki Rockin juontajina toimivat Wallu Valpio, Luca Gargano ja Harri Niemi
Perjantai 27.6.2008
Poets of the Fall
Von Hertzen Brothers
Maj Karma
Jenni Vartiainen
Samae Koskinen ja hänen taikabändinsä
Sturm und Drang
Kakka-hätä 77
Underwater Sleeping Society
Abduktio
Lauantai 28.6.2008
Don Johnson Big Band
YUP
Conscious Youths (Paleface, Mr. Singh & Redrama)
Stig Dogg & DJPP
I Walk The Line
Stella
Lapko
Excuse Me Moses
Major Label
Kastor
Widescreen Mode
2009
Riihimäki Rock 2009 järjestettiin 26.-27.6.2009 Riihimäen messupuistossa
Toistaiseksi viimeinen kaksilavainen Riihimäki Rock -festivaali
Perjantai 26.6.2009
Apulanta
Bloodpit
Clarkkent
RA
Irina
Klamydia
Uniklubi
Vergil
Lauantai 27.6.2009
Maija Vilkkumaa
Mokoma
Pete Parkkonen
Sturm und Drang
Sunrise Avenue
Veeti Kallio-Band
Hybrid Children
Murdershock
The Freza
Deep Insight
2010
Riihimäki Rock 2010 järjestettiin 2.-3.7.2010 Riihimäen messupuistossa.
Perjantai 2.7.2010
The Baseballs
Jenni Vartiainen
Irina
Francine
Petri Nygård
Whispered
Lauantai 3.7.2010
Eppu Normaali
Yö
Herra Ylppö & Ihmiset
Chisu
Anna Puu
Happoradio
Jarpsis's AllStars
2011
Riihimäki Rock 2011 järjestettiin 1.-2.7.2011 Riihimäen Messupuistossa
Tapahtuman jälkeen järjestettiin 3.7.2011 Yhdysvaltalaisen Toto-yhtyeen konsertti, samalla tapahtuma-alueella.
Riihimäki Rock -tapahtuman juontajana toimi radiojuontaja Oku Luukkainen
Perjantai 1.7.2011
Scooter
Michael Monroe
Stam1na
Maija Vilkkumaa
Cheek
Sean & Mereau
Lauantai 2.7.2011
Guano Apes
PMMP
Kotiteollisuus
Fork
Klamydia
Happoradio
Raaka-aine
Toto in Concert Sunnuntai 3.7.2011
Toto
2012
Riihimäki Rock 2012 järjestettiin 29.-30.6.2012 Riihimäen Messupuistossa.
Tapahtuman juontajana toimi Wallu Valpio
Perjantai 29.6.2012
Sleepy Sleepers
Klamydia
Happoradio
Erin
Pertti Kurikan Nimipäivät
Herra Ylppö & Ihmiset
Alavala
Lauantai 30.6.2012
Apocalyptica
Chisu
Petri Nygård
Kaija Koo
Fintelligens
Scandinavian Music Group
Hackart Hill
2013
Riihimäki Rock 2013 järjestettiin 28.-29.6.2013 Riihimäen messupuistossa. Tapahtuman juontajana toimi Esko Eerikäinen. Lisäksi alueella järjestettiin ennen lauantain konserttia Robin in the Park -konsertti, jossa esiintyi Robin
Perjantai 28.6.2013
Michael Monroe
Apulanta
Haloo Helsinki!
Stig
Cheek
Valonkantajat
Lauantai 29.6.2013
PMMP
Kotiteollisuus
Jarkko Martikainen
Paula Koivuniemi
Neljä Ruusua
JVG
Embassy of Silence
Robin in the Park 29.6.2013
Robin
2014
Riihimäki Rock 2014 järjestettiin 27.-28.6.2014 Riihimäen Messupuistossa.
Tapahtuman juontajana toimi Esko Eerikäinen
Perjantai 27.6.2014
Death Hawks
Pelle Miljoona United
JVG
Jukka Poika & Sound Explosion Band
Jenni Vartiainen
Popeda
Lauantai 28.6.2014
Flesh Roxon
Mikael Gabriel
Reckless Love
Petri Nygård
Klamydia
Cheek
Kaija Koo
2015
Riihimäki Rock 2015 järjestettiin 26.-27.6.2015 Riihimäen Tehtaankadun Messupuistossa.
Tapahtuman juontajina toimivat Esko Eerikäinen ja Jori A. Kopponen.
Vuonna 2015 paluun teki myöskin Lauantain päiväkonsertti jossa esiintyi Robin.
Perjantai 26.6.2015
Olavi Uusivirta
Pertti Kurikan Nimipäivät
Paula Koivuniemi
Raappana & Sound Explosion Band (Raappana tuurasi ennen keikkaa sairastunutta Jukka Poikaa)
Kaija Koo
Sleepy Sleepers
Lauantai 27.6.2015
Concrete Swine
Elonkerjuu
Maija Vilkkumaa
Neljä Ruusua
Anna Abreu
Popeda
Michael Monroe
Robin-päiväkonsertti 27.6.2015
Robin
2016
Riihimäki Rock 2016 järjestettiin Riihimäen Tehtaankadun Messupuistossa 1.-2.7.2016.
Perjantai 1.7.2016
RiihimäkiLOVE
Jonne Aaron
Klamydia
SAARA
Mikael Gabriel
Kasmir
Lauantai 2.7.2016
Saimaa
Kostume
Uniikki
Antti Reini & Maapallon Maitolaiturit
Chisu
J. Karjalainen
Cheek
Lähteet
Aiheesta muualla
http://riihimakirock.fi/
http://www.facebook.com/RiihimakiRock
Rockfestivaalit Suomessa
Riihimäki
|
1407883
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nousiaisten%20kaularengas
|
Nousiaisten kaularengas
|
Nousiaisten kaularengas on rautakautinen kullasta valmistettu kaularengas, joka löydettiin Nousiaisista vuonna 1770. Sitä pidetään hienoimpana Suomesta löydettynä rautakautisena esineenä. 200-luvulta peräisin oleva koru on ilmeisesti valmistettu jossakin päin Skandinaviaa, mutta tiedossa ei ole, miten se päätyi Suomeen. Nousiaisten kaularengas on löytymisestään saakka ollut ruotsalaisissa kokoelmissa ja nykyään se kuuluu Tukholmassa toimivan Historiallisen museon perusnäyttelyyn.
Historia
Kaularenkaan löysi kesällä 1770 korpraali Jakob Ekebom ollessaan kaivamassa ojaa Nousiaisissa sijainneen sotilastoppansa peltoon. Samassa yhteydessä hän löysi myös muita rautakautisia esineitä, kuten kultaisen rannerenkaan, mutta niiden nykyinen olinpaikka ei ole selvillä, koska ainoastaan kaularengas lunastettiin kruunulle, jolle se silloisen muinaismuistolain mukaan kuului. Suomessa ei tuolloin vielä ollut museoita, vaan ainoastaan Turun akatemialla oli oma kokoelma. Muut esineet päätyivät kuitenkin todennäköisesti yksityishenkilöiden haltuun. Tukholmassa kaularengas oli aluksi Ruotsin kansallismuseon ja myöhemmin Historiallisen museon kokoelmissa, jonka perusnäyttelyssä se on ollut vuosikymmenien ajan.
Koru
210 grammaa painava kaularengas on yksi harvoista Suomesta löydetyistä rautakautisista kultaesineistä. Yksi samantyyppinen koru on löydetty myös Salon Uskelasta, mutta Tanskassa vastaavia on useampia. Kaularenkaan arvellaan päätyneen Suomeen turkiskaupan myötä. Sen alkuperäinen omistaja ei ole tiedossa, mutta koru on kuulunut arvovaltaiselle ja varakkaalle henkilölle.
Kaularengas on koristeltu kahdella käärmeen tai lohikäärmeen päällä. Koru on muutoin hyväkuntoinen, mutta se on katkennut yhdestä kohdasta niin, että toinen pääkoriste on irrallaan. Esine on todennäköisesti valmistettu Skandinaviassa, mutta siihen käytetyn kullan arvellaan olevan peräisin Rooman valtakunnasta, joka tuolloin ulottui nykyisen Saksan alueelle. Koristelussa on vaikutteita roomalaisesta kulttuurista. Eläinaiheiset kuviot taas viittaavat germaaniseen koristelutyyliin ja tekotapa skandinaaviseen perinteeseen.
Näyttelyt Suomessa
Suomen kansallismuseo on yrittänyt pitkään saada Nousiaisten kaularengasta näyttelyynsä ja se saatiin vihdoin lainaan viiden vuoden ajaksi syksyllä 2017. Edellisen kerran koru oli näytteillä Suomessa vuonna 1977 Kalevala Korun järjestämässä muinaiskorujen näyttelyssä Helsingin Osakepankin pääkonttorissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Riksantikvarieämbetetin kuvia Nousiaisten kaularenkaasta
Suomen rautakautiset muinaisjäännökset
Nousiaisten historia
|
790169
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarnivihertikka
|
Aarnivihertikka
|
Aarnivihertikka (Chrysophlegma mentale) on eteläaasialainen tikka. Sen elinympäristö ulottuu Etelä-Myanmarista Thaimaahan ja Indonesian Sumatralle, Borneoon ja Jaavalle. Lajin holotyypin kuvaili Coenraad Jacob Temminck Jaavalta 1825.
Lähteet
Tikat
|
877933
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liejupahaputki
|
Liejupahaputki
|
Liejupahaputki eli pahaputki (Oenanthe aquatica, myös O. phellandrium) on kaksivuotinen, Euraasiassa kasvava myrkyllinen ranta- ja vesikasvi. Suomessa laji on rauhoitettu Ahvenanmaalla.
Ulkonäkö ja koko
Liejupahaputki kasvaa vesirajan yläpuolella 30–60 cm pitkäksi, vedessä kasvavien yksilöiden pituus voi olla jopa 150 cm. Ontto ja uurteinen varsi on paksutyvinen, juurehtiva ja hyvin haarova. Lehti on kolmiomainen ja kolme kertaa parilehdykkäinen. Kasvin uposlehdyköitten liuskat ovat hyvin kapeita ja pitkiä. Ilmalehtien lehdykät ovat 2 cm pitkiä ja puikeita, ja lehdyköiden liuskat ovat 1–2 mm leveitä ja lyhyitä. Valkoiset kukat ovat varren ja haarojen latvoissa kertosarjoissa. Kukinnon pääsarja on suojukseton, pikkusarjojen suojuksen lehdet ovat otamaisia. Verholehdet ovat suippokärkisiä ja pysyviä. Liejupahaputki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmä on 3,5–4 mm pitkä, leveän sukkulamainen tai munanmuotoinen, leveäharjuinen ja usein käyrä. Liejupahaputki voi levitä myös kasvullisesti varren tyveen kehittyvistä rönsyistä.
Liejupahaputki muistuttaa jonkin verran koiranputkea (Anthriscus sylvestris) ja luhtasuoputkea (Peucedanum palustre).
Levinneisyys
Liejupahaputkea kasvaa lähes koko Euroopassa, lukuun ottamatta pohjoisia ja aivan eteläisimpiä osia. Levinneisyysalue ulottuu itään Keski-Aasiaan saakka. Fennoskandiassa lajia tavataan yleisenä Tanskassa ja Etelä- ja Keski-Ruotsissa. Norjassa ja Suomessa se on harvinaisempi. Suomessa liejupahaputkea tavataan kahdella alueella: Ahvenanmaalla ja Pohjanlahden rannikolla Varsinais-Suomen pohjoislaidalta Pohjois-Satakuntaan. Ahvenanmaalla liejupahaputki on uhanalainen, harvinainen laji. Manner-Suomessa pääesiintymisalue on Porin ja Merikarvian jokisuissa ja Kokemäenjoen suulla liejupahaputki on paikallisesti melko yleinen. Lajista tunnetaan myös yksi vanha löytö Etelä-Hämeestä Janakkalasta.
Elinympäristö
Liejupahaputki kasvaa matalassa vedessä rehevissä järvissä ja merenlahtien jokisuistoissa, tulvaniittyjen lammikoissa ja tervaleppäkorvissa. Kasvupaikat ovat lieju- ja savipohjaisia.
Käyttö
Liejupahaputken maanalaista osaa, pahajuurta on käytetty ennen kuumetautien hoitamiseen.
Lähteet
Laine, Unto: Pahaputki. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 199.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kasviatlas 2020: Liejupahaputken levinneisyys Suomessa
ITIS: Oenanthe aquatica
United States Department of Agriculture (USDA): Oenanthe aquatica
Pahaputket
|
471860
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henry%20Wetherbee%20Henshaw
|
Henry Wetherbee Henshaw
|
Henry Wetherbee Henshaw (3. maaliskuuta 1850 Cambridge, Massachusetts – 1. elokuuta 1930 Washington D.C.) oli yhdysvaltalainen lintutieteilijä.
Henshaw opiskeli Cambridge High Schoolissa valmentautuen Harvardin yliopistoon. Siellä hän tutustui William Brewsteriin, josta tuli hänen elinikäinen ystävänsä. 1869 Henshaw joutui lopettamaan opiskelun terveydentilansa huononnuttua. Hän lähti kapteeni Frank Webberin laivalla Varina keräysmatkalle Louisianaan, mistä alkoi hänen uransa kenttäluonnontieteilijänä. Hän palasi matkalta keväällä 1871. Hänen terveytensä koheni mutta opiskeluhalut olivat kadonneet ja hän jatkoi lintujen tutkimista kentällä.
Lokakuussa 1870 Henshaw purjehti keräysmatkalle Floridaan. 1872 hän osallistui luonnonhistoriallisena keräilijänä Utahiin suuntautuneelle luutnantti Wheelerin johtamalle tutkimusmatkalle. Seuraavina vuosina hän tutki muun muassa Arizonan, New Mexicon, Kalifornian ja Nevadan linnustoa. Toiminta jatkui, kunnes organisaatio sulautettiin Yhdysvaltain geologian tutkimuslaitokseen (United States Geological Survey) 1879.
1880 hänet palkattiin vastaperustettuun Amerikan etnologiseen virastoon (Bureau of American Ethnology). Hän työskenteli virastossa noin 15 vuotta, mutta terveytensä pettäessä luopui virastaan ja matkusti Havaijille toipumaan. Hän palasi Washingtoniin 1905 ja pestautui ystävänsä tohtori Clinton Hart Merriamin hallinnolliseksi apulaiseksi 1. kesäkuuta 1905. Saman vuoden joulukuussa hänestä tehtiin apulaistutkimuspäällikkö. 1910 Merriam luopui virastaan ja Henshaw nimitettiin hänen tilalleen tutkimuspäälliköksi. Hän hoiti virkaa vuoteen 1916 saakka, jolloin hän terveydellisistä syistä joutui luopumaan.
Henshaw oli eräs Nuttall Ornithological Clubin perustajista. Hän oli American Ornithologists' Unionin (AOU) varapuheenjohtaja 1891–1894 ja 1911–1918. Hän nimesi linnuista muun muassa vuorikerttulin suvun Peucedramus 1875.
Lähteet
Muistokirjoitus/The Auk (E.W. Nelson)
Yhdysvaltalaiset ornitologit
Vuonna 1850 syntyneet
Vuonna 1930 kuolleet
|
1186871
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uridiinidifosfaattigalaktoosi
|
Uridiinidifosfaattigalaktoosi
|
Uridiinidifosfaattigalaktoosi eli UDP-galaktoosi (C15H24N2O17P2I on nukleotidi ja galaktoosisokerista muodostunut aktivoitu johdannainen. Eliöt käyttävät uridiinidifosfaattigalaktoosia polysakkaridien ja eräiden glykoproteiinien ja glykolipidien biosynteesiin.
Biosynteesi ja biologinen rooli
Ihmisen elimistössä uridiinidifosfaattigalaktoosia muodostuu maksassa ja sitä tuottavia entsyymejä on kaksi, joista molemmat käyttävät substraattinaan galaktoosi-1-fosfaattia. Galaktoosi-1-fosfaattiuridyylitransferaasi siirtää uridiinimonofosfaattiryhmän UDP-glukoosilta galaktoosi-1-fosfaatille ja tässä reaktiossa tuotteina muodostuu UDP-galaktoosia ja glukoosi-1-fosfaattia. Toinen galaktoosi-1-fosfaattia UDP-galaktoosiksi muokkaava entsyymi on UDP-glukoosipyrofosforylaasi, joka muodostaa UDP-galaktoosia galaktoosi-1-fosfaatista ja UTP-molekyylistä.
Uridiinidifosfaattigalaktoosi on UDP-glukoosin epimeeri ja voidaan muuttaa reversiibelisti UDP-glukoosiksi UDP-galaktoosi-4-epimeraasin katalysoimana. Eliöt käyttävät UDP-galaktoosia, di- ja polysakkaridien, kuten laktoosin, glykolipidien kuten serebrosidien ja eräiden glykoproteiinien synteeseihin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Human Metabolome Database (HMDB): Uridine diphosphategalactose
DrugBank: Uridine Diphosphate Galactose
Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): UDP-galactose
Nukleotidit
Sokerijohdannaiset
|
646158
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jiehkkev%C3%A1rri
|
Jiehkkevárri
|
Jiehkkevárri (myös Jiekkevarri tai Jiekkevarre) on Norjassa sijaitseva Skandien vuoriston Lyngsalpenen osan ja Tromssan läänin korkein vuorenhuippu. Jäätikön peittämän huipun korkeus merenpinnan tasosta on 1 833 metriä.
Nimi ”Jiehkkevárri” tarkoittaa suomeksi ”jäistä vuorta”.
Huipulle nousivat ensimmäisinä brittiläinen Geoffrey Hastings ja norjalainen Elias Hogrenning 3. heinäkuuta 1899.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia ja hieman tietoa, Geir Jenssen 2006
Tromssa
Tromssan läänin vuoret
Skandit
|
543497
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyjamabanaanit
|
Pyjamabanaanit
|
Pyjamabanaanit () on australialainen lastenohjelma, jota on esitetty vuodesta 1992 alkaen. Sarja kertoo pyjamaan pukeutuneista banaaneista B1 ja B2 sekä heidän ystävistään. Sarjaa on Suomessa esitetty MTV3-kanavalla 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa Huomenta Suomi -aamuohjelman yhteydessä. Pyjamabanaanien dubbauksesta vastasi PVP-Voice.
Suomenkieliset ääninäyttelijät
kääntäjä: Teija Perttilä
laulujen sanoitukset: Minna Tasanto
tunnuslaulun sanoitus ja sarjan äänitys: Jukka Teittinen / Sun Studio
Lastenohjelmat
Australialaiset televisiosarjat
1990-luvun televisiosarjat
ABC:n televisio-ohjelmat (Australia)
|
159553
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henry%20Hawtrey
|
Henry Hawtrey
|
Henry Courtenay Hawtrey (29. kesäkuuta 1882 – 16. marraskuuta 1961) oli brittiläinen kestävyysjuoksija.
Britit hallitsivat kestävyysjuoksua 1900-luvun alussa. Vaikka maan kuuluisin juoksija Alfred Schrubb olikin siirtynyt ammattilaiseksi juuri ennen Ateenan välikisoja 1906, Iso-Britannia sai kisoihin hyvän joukkueen. Ateenan viiden mailin kilpailussa Hawtrey siirtyi johtoon kahden mailin kohdalla. Hän voitti lopulta ajalla 26.11,8 toiseksi tulleen Ruotsin Johan Svanbergin 50 jaardin erolla. Juoksussa brittijuoksijat tekivät tiivistä yhteistyötä. Kolmantena maaliin juossut irlantilainen John Daly diskattiin, sillä hän esti ruotsalaisia matkan aikana.
Lähteet
Brittiläiset kestävyysjuoksijat
Brittiläiset olympiavoittajat
Vuonna 1882 syntyneet
Vuonna 1961 kuolleet
|
76151
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heprealainen%20kirjaimisto
|
Heprealainen kirjaimisto
|
Heprealainen kirjaimisto on 22 merkistä koostuva kirjaimisto, jolla kirjoitetaan heprean kieltä ja myös muun muassa jiddišiä ja ladinoa sekä juutalaisten arameankielisiä tekstejä kuten Talmudia. Heprealainen kirjaimisto on kehittynyt aramealaisesta kirjaimistosta.
Heprean kirjaimisto on abjad, ts. sillä merkitään ainoastaan konsonantit. Kirjaimisto ei sisällä vokaaleja, mutta tarvittaessa ne voidaan merkitä näkyviin nikkud-järjestelmän avulla. Jo ennen tämän yksityiskohtaisen järjestelmän kehittämistä pitkien vokaalien merkitsemiseen alettiin käyttää tiettyjä konsonantteja (niin kutsutut "lukemisen äidit", matres lectionis). Hepreankielinen sana aakkosille on אלף-בית (alef-bet) kahden ensimmäisen kirjaimen mukaan. Jiddišissä alefilla merkitään a:ta ja o:ta, ajinilla e:tä, jodilla i:tä ja vaavilla u:ta.
Heprealaisista kirjaimista viisi esiintyy lisäksi hiukan eri muodossa sanan lopussa (sofit), mikä kasvattaa merkkien kokonaismäärän 27:ään. Hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle.
Heprealaisen kirjaimiston kirjainten lukumäärä, järjestys, nimet ja äännearvot vastaavat miltei täysin aramean kirjaimistoa, koska sekä heprealaiset että aramealaiset lainasivat foinikialaisen kirjaimiston käyttöönsä toisen vuosituhannen lopulla eaa.
Heprealaiset kirjaimet
Heprealaisessa kirjaimistossa on 22 kirjainta. Näistä viidellä on erityinen sofit- eli lopetusmuoto, jota käytetään mikäli kirjain esiintyy sanan lopussa.
Kullakin heprealaisella kirjaimella on lukuarvo, jolloin niitä voidaan käyttää myös numeroiden merkitsemiseen (katso heprealaiset numerot).
Heprean translitterointi
Heprealaisen kirjaimiston translitteraatio suomen kieleen on kuvattu standardissa SFS 5824 (1. painos 1998). Englannin kielessä käytetään standardia ISO 259 (1984).
Lähteet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1593209
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Duncan%20Cole
|
Duncan Cole
|
Duncan Edward Cole (12. heinäkuuta 1958 – 21. toukokuuta 2014) oli uusiseelantilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän oli pituudeltaan 174-senttimetrinen. Hän pelasi Uuden-Seelannin lisäksi Australiassa. Hän pelasi Uuden-Seelannin maajoukkueessa 58 maaottelua.
Cole edusti sarjatasolla Uudessa-Seelannissa North Shore Unitedia ja Australiassa Canberra Cityä. Hän pelasi Uuden-Seelannin maajoukkueessa 58 maaottelua ja teki niissä neljä maalia vuosina 1978–1988. Hän kuului Uuden-Seelannin joukkueeseen MM-kilpailuissa 1982 ja pelasi yhden ottelun kokonaan sekä tuli kahdessa muussa ottelussa vaihtopelaajana kentälle.
Lähteet
Uusiseelantilaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1958 syntyneet
Vuonna 2014 kuolleet
|
1615202
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marstr%C3%B6mmen
|
Marströmmen
|
Marströmmen on Ruotsissa Kalmarin läänissä Västervikissä virtaava 7 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa Marströmmenin vesistössä sen 76 kilometriä pitkään pääuomaan sen alajuoksun. Joen valuma-alueen pinta-ala on 496 neliökilometriä ja se laskee Itämeren pääaltaaseen Gåsfjärdeniin Blankaholmissa Västervikin kunnassa.
Joen kulku
Vesistö on saanut nimensä vesistön joensuussa sijaitsevasta 7 kilometriä pitkästä Maren-järvestä alkavasta joesta. Joen nimikko-osuus voi olla pitempikin, mutta sen virtaosuus on katkennut useiden järven muodostamaan ketjuun. Vesistön pääuoma on sen sijaan yläjuoksulla selkeämmin hahmotettavissa ja sillä on eri osuuksillä useita eri nimiä. Pääuoma alkaa Gryssjönistä, jonka vedenpinnan korkeus on 124 metriä mpy.
Vesivoimaa
Vesistössä on yksi vesivoimalaitos Ölvedals Kvarn, joka tuottaa sähköä 0,3 megawattin teholla noin 0,7 gigawattituntia vuodessa.
Lähteet
Huomautuksia
Viitteet
Ruotsin joet
Västervikin kunta
|
1297689
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Patrik%20T%C3%B6rnudd
|
Patrik Törnudd
|
Patrik Andreas Törnudd (1. syyskuuta 1935 Helsinki – 27. marraskuuta 2015 Helsinki) oli suomalainen valtiotieteilijä ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen pitkäaikainen johtaja.
Törnudd valmistui valtiotieteen maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1960 ja lisensiaatiksi 1971. Hän työskenteli Alkoholipoliittisessa tutkimuslaitoksessa 1960–1963 ja siirtyi sieltä oikeusministeriön alaiseen Kriminologiseen tutkimuslaitokseen, josta tuli myöhemmin Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Törnudd toimi tutkimuslaitoksen johtajana 1980–1996, eläkkeelle jäämiseen saakka. Hän teki vuosien ajan läheistä yhteistyötä professori Inkeri Anttilan kanssa. He julkaisivat yhdessä kriminologian oppikirjan vuonna 1970.
Törnuddilla oli suuri vaikutus kriminologian tutkimukseen ja alan päätöksentekoon. Hän osallistui rikosoikeudellisiin lainvalmistelutehtäviin ja oli muun muassa rikoslainsäädännön kokonaisuudistusta valmistelleen rikosoikeuskomitean jäsen 1972–1976 ja oikeusministeriön rikoslakiprojektin johtoryhmässä 1980–1999. Törnuddilla on ollut merkitystä alan kehitykseen myös Suomen ulkopuolella. Merkittävimmät artikkelit on julkaistu englanniksi kokoelmassa Facts, Values and Visions (1996). Hän oli mukana 1960-luvun pienryhmissä, jotka vaikuttivat lainsäädännön uudistumiseen.
Politiikan tutkija ja diplomaatti Klaus Törnudd on Patrik Törnuddin veli. Heidän vanhempansa olivat kirjastonjohtaja Allan Törnudd ja kirjailija Margit Niininen.
Lähteet
Suomalaiset yhteiskuntatieteilijät
Suomalaiset kriminologit
Valtionlaitosten johtajat
Vuonna 1935 syntyneet
Vuonna 2015 kuolleet
|
422648
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tommi%20%26%20Hombre
|
Tommi & Hombre
|
Tommi & Hombre oli suomalaisten laulaja Tommi Läntisen ja kitaristi Ari "Hombre" Lampisen muodostama duo-yhtye. Kaksikko julkaisi vain yhden albumin, Tommi & Hombre -livelevyn vuonna 1990, sekä pari singleä.
Lampisella ja Läntisellä oli jo aiemmin yhteiset yhtyeet Fabrics ja Boycott.
Diskografia
Albumit
Tommi & Hombre (live) (1990)
Singlet
As The Years Go Passing By / Summer Is Fading (1990) (7", Epic)
Baby Blue / For Your Love (1991) (7", PURE)
Suomalaiset duot
Tommi Läntisen yhtyeet
|
253422
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ristinkallio
|
Ristinkallio
|
Ristinkallio on Kotkan kaupunginosa kaupungin itäosassa valtatien 7 pohjoispuolella. Rakennuskanta on suurimmaksi osaksi omakotitaloja, mutta kaupunginosassa on myös joitakin rivitaloalueita sekä Pahkakadun ja Kääpäkadun alueella kahdeksan elementtikerrostalon ryhmä. Kaupunginosan itäosissa on Keltakallion pienteollisuusalue. Myös Ristinkallion pohjoisosia on kaavoitettu pienteollisuusalueeksi. Kaupunginosan alueella sijaitsevat Otsolan koulu (luokat 1–5).
Kotkan vuokrataloyhtiö Kotkan Asunnot Oy on päättänyt purkaa Ristinkallion Pahkakadulta kaksi kerrostaloa rakennusten huonokuntoisuuden vuoksi. Purkutyö tapahtuu vuosina 2020–2021. Osoitteessa Pahkakatu 9 oleva rakennus on valmistunut vuonna 1968 ja Pahkakatu 11 vuonna 1971. Kyseessä on ensimmäinen asuinkerrostalojen purkupäätös Kotkassa.
Historia
Ristinkallio kuului Kymin kuntaan vuoteen 1950 saakka ja Karhulan kauppalaan vuosina 1951–1976, jolloin alue on pääosin rakennettu. Nykyisen Ristinkallion eteläosat valtatien 7 pohjoispuolella kuuluivat Karhulan kauppalan aikana Otsolan kauppalanosaan. Ristinkalliolla tarkoitettiin alun perin pohjoisempana sijaitsevaa Vanhan Viipurintien varren asutusta, joka oli vielä 1950-luvun alussa vähäistä.
Vanha Viipurintie eli Kuninkaantie kulkee kaupunginosan pohjoisosien läpi. Matkailussa Kuninkaantieksi on merkitty kaupunginosan eteläosien läpi kulkeva seututie 170, joka on rakennettu 1900-luvun lopulla moottoritien rinnakkaistieksi.
Lähteet
Kotkan kaupunginosat
Suomen lähiöt
|
247304
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Little%20Grand%20Rapidsin%20lentoasema
|
Little Grand Rapidsin lentoasema
|
Little Grand Rapidsin lentoasema on Manitoban provinssissa Kanadassa sijaitseva lentoasema, joka palvelee läheisiä Little Grand Rapidsin ja Pauingassiin asutuskeskuksia. Lentoasemaa ylläpitää Manitoba Transportation & Government Servicesin Northern Airports & Marine Operations.
Lentoasemalla on yksi murskekivipintainen kiitotie jonka pituus on 853 metriä.
Tapaturmat
Lentoaseman läheisyydessä on sattunut yksi kuolemaan johtanut tapaturma. 9. joulukuuta 1997 Sowind Airin omistama Embraer 110P1 Bandeirante reittikone Winnipegin kansainväliseltä lentoasemalta Little Grand Rapidsin lentoasemalle syöksyi maahan ennen laskeutumista. Turmassa kuoli kolme matkustajaa ja yksi miehistön jäsen, koneessa oli kaikkiaan 15 matkustajaa ja kaksi miehistön jäsentä.
Lentoyhtiöt ja kohteet
Lähteet
Aiheesta muualla
Government of Manitoba: Northern Airports List
Accident history for ZGR Aviation Safety Network
Manitoban lentoasemat
|
968153
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/East%20City%20Giants
|
East City Giants
|
East City Giants eli ECG on helsinkiläinen urheiluseura. Seura on perustettu vuonna 1979 ja täten ECG oli Suomen ensimmäinen amerikkalaisen jalkapallon seura. Lukuun ottamatta yhdeksän vuoden taukoa 2002–2010 on seuran amerikkalaisen jalkapallon jaosto ollut aktiivisena koko sen historiansa ajan. Amerikkalaisen jalkapallon lisäksi seuralla on ollut toimintaa käsipallossa, lippupallossa, pyörätuolirugbyssä, cheerleadingissa sekä salibandyssä, jossa seuralla on edelleen kolme joukkuetta aktiivisina Helsingin sarjoissa.
Salibandyjaosto seuraan perustettiin vuonna 1991. Salibandyjaostossa pelaa tällä hetkellä 3 joukkuetta, joista I-joukkue pelaa III-divisioonassa.
Historia
1979-1989
Amerikkalaisen jalkapallon saapuessa Suomeen, oli East City Giants aktiivisesti kehittämässä ja viemässä lajia eteenpäin. Vuonna 1979 pelattu epävirallinen Suomen mestaruusturnaus Syys-Cup päätyi East City Giantsin mestaruusjuhliin, ECG:n voittaessa Munkan 6-0. Tapiolan Silkkiniityllä pelattuun turnaukseen osallistui 6 joukkuetta ja viikonlopun kestäneessä turnauksessa yleisöäkin löysi paikalle muutama tuhat.
1980-luvulla Giants onnistui pääsemään 3 kertaa Vaahteramaljaan pelaamaan Suomen mestaruudesta. 1981 Vaahteramalja II:ssa Giants kohtasi Syys-Cupin tavoin Munkan finaalissa. Tällä kertaa Munkka oli parempi luvuin 30-24. 1984 ECG nappasi itselleen Vaahteramaljan voiton suvereenisti voittaen Turku Trojansin 45-7. Kauden aikana ECG oli pitelemätön valmentajansa Al Tamberellin, pelinrakentaja Paul Trothin sekä laitahyökkääjä James Reedin johdolla. Finaalissa ECG:n Jukka Aho valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi hänen edetessä kahdeksalla kiinniotolla yli kaksisataa jaardia sekä viimeistellessä joukkueelle kaksi maalia.
Kesti 5 vuotta ennen kuin Giants jälleen pääsi Vaahteramaljaan. Vuonna 1989 "Jättiläiset" eivät hävinneet ainuttakaan ottelua runkosarjassa, voittaen runkosarjan +106 maalisuhteella. Vaahteramalja X osoittautui puolustuksien hallitsemaksi otteluksi, joka päättyi Vaahteramaljan historian pienilukuisemmalla tuloksella 3-0 Munkan voittaessa Giantsin Sakari Karstun potkumaalilla. Ottelua oli Helsingin pallokentällä seuraamassa 4500 katsojaa.
1980-luvulla East City Giantsista nousi tietoisuuteen lajin ensimmäinen suomalainen ammattilainen amerikkalaisessa jalkapallossa. ECG:ssä pelaajauransa aloittanut ja siellä koko uransa Suomessa pelatessaan pelannut tukimies Matti Lindholm teki vuonna 1987 sopimuksen NFL-seura Minnesota Vikingsin kanssa. Lindholmin sopimuksesta ulkomaille uutisoitiin laajasti suomalaisessa mediassa. Nykyään Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton vuosittain jakama vuoden parhaan puolustajan palkinto on nimetty Lindholmin mukaan Matti Lindholm trophyksi.
1990-2001
1990-luvun alku oli Giantsille todellista kulta-aikaa. ECG pelasi Vaahteramaljassa 6 vuotena peräkkäin, voittaen niistä neljä (1991, 1992, 1993, 1994). Menestyksekkään 1989 runkosarjan jälkeen Giantsille seurasi seuraavana kautena runkosarjassa vähemmän menestystä. 1990 Giants jäi runkosarjassa kuudenneksi voittaen kahdeksasta ottelustaan kolme, yhden päätyessä tasapeliin. Tuon kauden jälkeen alkoikin Giantsin huikeat menestysvuodet.
1991 ECG päätyi runkosarjassa tasapisteisiin Helsinki Roostersin kanssa. Välierässä ECG voitti Turku Trojansin 29-14 (10-7) edeten finaaliin kohtaamaan Roostersin. Finaalissa ECG otti 17-14 (3-0) voiton Roostersista, ottelussa jossa tehtiin yleisöennätys. Olympiastadionilla pelattuun otteluun löysi jopa 10 000 katsojaa seuraamaan näiden kahden perinteisten helsinkiläisseurojen mittelöä. Seuraavina kolmena vuotena ECG voitti Turku Trojansin Vaahteramaljassa.
Kun Giants voitti 1994 Trojansin finaalissa, olivat joukkueessa yhä valmentaja Stefan "Eti" Karkulahti sekä pelaajat Matti Lindholm, Markku Rannema ja Arto Elg, jotka olivat voittamassa Giantsin kanssa Vaahteramaljaa myös 10 vuotta aiemmin 1984. Näinä menestyksen vuosina Giantsia edustivat useat SAJL:n Hall of Fame pelaajat kuten Lauri Nieminen, Harri Kaasinen, Janne Kilpeläinen, Sami Alalampi sekä jo mainitut Matti Lindholm ja Markku Rannema.
1995 ja 1996 oli Roostersin vuoro kohdata ECG Vaahteramaljassa. Kumpanakin vuonna Roosters veti pidemmän korren vieden voitot 36-14 ja 22-23. 1996 Vaahteramalja XVII ratkesi vasta 10 sekuntia ennen pelin loppuvihellystä, Roostersin keskushyökkääjä Timo Blomqvistin tehdessä ottelun ratkaisumaalin.
Näiden hienojen vuosien jälkeen Giantsin menestys hiipui ja samoin amerikkalaisen jalkapallon toiminta seurassa hiljeni. Lopulta kausi 2001 osoittautui viimeiseksi siltä erää ECG:lle amerikkalaisessa jalkapallossa. Melkein vuosikymmen myöhemmin Giants teki paluun amerikkalaisessa jalkapallossa. Amerikkalaisen jalkapallon toiminnan ollessa lakkautettu, oli seuran salibandyjaosto kuitenkin toiminnassa.
ECG pelasi Vaahteraliigassa yhtäjaksoisesti 22 kautta vuoteen 2001 saakka, jolloin seuran amerikkalaisen jalkapallon jaosto laitettiin jäihin. 22 kauden aikana East City Giants saavutti viisi Suomen mestaruutta, neljä hopeaa ja neljä pronssia.
Eurobowl
ECG osallistui ensimmäisen kerran Euroopan parhaiden seurajoukkueiden turnaukseen vuonna 1992. Tuolloin karsintakierroksella Giants voitti norjalaisen Oslo Vikingsin todella selvin lukemin 12-65. Turnauksen puolivälierässä Jättiläiset kuitenkin kaatuivat ranskalaiselle Aix-en-Provance Argonautsille 6-20.
1993 Giants voitti karsintakierroksella ruotsalaisen Uppsala 86ersin runsasmaalisessa ottelussa 40-35. Välierässä vastaan asettui London Olympians, joka voitti ottelun 29-34 ja Olympiansista koituikin Giantsille vaikea vastus tulevien vuosien Eurobowl turnauksissa.
1994 Giants voitti jälleen ruotsalaiset karsintaottelussa. Tällä kertaa kaatui Linhamm Griffins 6-31. Välierässä joukkue koki tiukan tappion London Olympiansille 20-22.
1995 ECG osallistui neljäntenä vuotena peräkkäin Eurobowliin. Giants pääsi jälleen neljän parhaan joukkoon turnauksessa, kaataen puolivälierässä Linhamm Griffinsin 15-12. Kuitenkin, London Olympians oli jälleen joukkue joka päätti Giantsin turnauksen välierässä niukasti lukemin 14-13.
2010-
East City Giants aktivoitui uudestaan yhdeksän vuoden tauon jälkeen ja se hyväksyttiin liiton jäsenseuraksi elokuussa 2010. Kauden 2011 ECG pelasi II-divisioonassa sijoittuen neljänneksi. Joukkue nousi I-divisioonaan seuraavaksi kaudeksi. Kausi 2012 oli joukkueelle tuloksellisesti pettymys sen päätyttyä runkosarjan jälkeen tulokseen 0 voittoa, 10 tappiota ja -2 pistettä. Miinuspisteet aiheutuivat seuran oltua poissa pakollisesta kokouksesta ennen kauden alkua.
Kaudella 2013 ECG pelasi jälleen II-divisioonassa, jossa heikko menestys jatkui kauden päätyessä alkulohkon viimeiseen sijaan tuloksella 0 voittoa ja 6 tappiota. Tämä tarkoitti sitä, että ECG:n edustusjoukkueen tappioputki venyi yli kahden kalenterivuoden mittaiseksi.
Kahden vaikean kauden jälkeen uudistunut ECG:n joukkue pelasi menestyksekkään kauden 2014. III-divisioonan runkosarjan voittanut ECG hävisi sarjan finaalin, Tinamaljan, Mikkeli Bouncersille 14-22 (6-0). Finaaliin pääsy oikeutti joukkueen pelaamaan nousukarsintaottelun Helsinki Wolverinesin II-joukkuetta vastaan. Otteluun pahasti vajaamiehisenä joutunut ECG hävisi Wolverinesille 8-0 (0-0). Vaikka Giants hävisi nousukarsinnan, tuli joukkueelle lopulta mahdollisuus nousta II-divisioonaan. Helsinki Wolverines luopui II-divisioonan sarjapaikastaan ja näin Giants nousi kaudeksi 2015 II-divisioonaan.
Peliasu ja logot
East City Giantsin peliasun värit ovat olleet musta, keltainen ja valkoinen vuodesta 1981 asti. Sitä ennen seura pelasi sinimustilla peliasuilla.
Kotikenttä ja harjoituspaikat
Giantsin kotikenttänä toimii Helsingin Velodromi. Velodromin alustana on keinonurmi ja toinen katsomoista on katettu. Velodromilla on tilaa 7000 henkilölle, joista 2000 mahtuu katettuun osaan. Velodromi sijaitsee Käpylässä osoitteessa Mäkelänkatu 70.
Giants on historiansa aikana pelannut myös merkittävän osan otteluistaan Töölön pallokentällä.
East City Giantsin juuret löytyvät itä-Helsingistä, joten luonnollisesti alkuaikoina ECG:n harjoitukset keskittyivätkin sinne, esimerkiksi Myllypuron kentälle Itäkeskuksen läheisyyteen. Vielä tänäkin päivänä ECG:n edustusjoukkue sekä juniorit harjoittelevat samalla kentällä kuin yli 30 vuotta sitten. Talvisin Giantsin harjoitukset keskittyvät Talin jalkapallohalliin. Juniorijoukkueet harjoittelevat talvisin myös itä Helsingin koulujen liikuntasaleissa.
Junioritoiminta
Giantsilla on vuodesta 2013 asti ollut aktiivista amerikkalaisen jalkapallon junioritoimintaa. "Pikkujättiläisiksi" nimetyt F-juniorit ovat nopeasti kasvattaneet lukumääräänsä ja aktiivisia junioreita ryhmästä löytyy tällä hetkellä (tammikuu 2015) yli kaksikymmentä. Ennen amerikkalaisen jalkapallon toiminnan lakkauttamista 2001, oli Giantsilla menestyksekkäitä juniorijoukkueita monissa eri ikäluokissa.
SAJL Hall of Fame jäsenet
Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Liiton Hall of Fame jäseniksi on valittu vuoteen 2015 mennessä 21 jäsentä. Näistä jäsenistä jopa yhdellätoista on historiaa Giantsista. Nämä jäsenet ovat:
#1 Matti Lindholm
#1 Jari Närhi
#1 Juha Pinomaa
#8 Harri Kaasinen
#9 Heikki Jäättelä
#11 Markku Rannema
#13 Janne Kilpeläinen
#14 Sami Alalampi
#17 Lauri Nieminen
#18 Petrus Penkki
#19 Sami Porkka
Lähteet
Aiheesta muualla
Seuran kotisivut
Suomalaiset amerikkalaisen jalkapallon seurat
Helsinkiläiset urheiluseurat
Vuonna 1979 perustetut urheiluseurat
|
1718199
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Charles%20Leclerc%20%28kenraali%29
|
Charles Leclerc (kenraali)
|
Charles Victor Emmanuel Leclerc (17. maaliskuuta 1772 Pontoise – 2. marraskuuta 1802 Cap Français, Saint-Domingue) oli ranskalainen kenraali ja tulevan keisarin Napoleon Bonaparten lanko. Hän oli Napoleonin siskon Pauline Bonaparten ensimmäinen aviomies. Leclerc toimi komentajana Ranskan vallankumoussodissa ja tukahdutti hetkellisesti Haitin vallankumouksen vuonna 1802.
Elämä ja ura
Leclerc värväytyi Ranskan armeijaan vapaaehtoisena lokakuussa 1791 ja hänet valittiin saman tien joukko-osastonsa luutnantiksi. Ensimmäisen vallankumoussodan aikana hänet siirrettiin helmikuussa 1793 Ranskan Italian-armeijaan. Leclerc tutustui Napoléon Bonaparteen osallistuessaan vuonna 1793 Toulonin piiritykseen kenraali Jean François de La Poypen komentaman divisioonan esikuntapäällikkönä. Leclerc ylennettiin joulukuussa 1793 pataljoonankomentajaksi. Vuonna 1794 hän palveli Ardennien armeijassa ja Alppien armeijassa ja sai ylennyksen prikaatinkomentajaksi.
Leclerc palasi maaliskuussa 1796 Italian-armeijaan, jota Bonaparte nyt komensi. Hän osallistui muun muassa Castiglionen ja Rivolin taisteluihin. Bonaparten neuvoteltua huhtikuussa 1797 Leobenin välirauhan Leclerc lähetettiin viemään rauhansopimus ja viholliselta sotasaaliina saadut standaarit direktoriohallitukselle Pariisiin. Hänet ylennettiin toukokuussa 1797 prikaatikenraaliksi. Kesäkuussa hän meni naimisiin Pauline Bonaparten kanssa Italiassa. Leclerc nimitettiin marraskuussa 1797 Italian-armeijan tilapäiseksi esikuntapäälliköksi, mistä hänet siirrettiin helmikuussa 1798 Rooman-armeijaan. Myöhemmin samana vuonna hän kuului armeijaan, jonka oli tarkoitus tehdä maihinnousu Irlantiin. Elokuussa 1799 hänet ylennettiin divisioonakenraaliksi.
Leclercillä oli keskeinen rooli marraskuun 1799 brumairekuun vallankaappauksessa, jonka seurauksena Napoléon Bonaparte nousi valtaan Ranskassa. Hän osallistui Napoleonin Egyptin-sotaretkeen. Vuonna 1800 Leclerc palveli myös lyhyen aikaa länsiarmeijassa ja sitten divisioonankomentajana Reinin-armeijassa, jonka mukana hän osallistui Höchstädtin taisteluun ja valtasi Landshutin kesäkuussa 1800. Vuonna 1801 hän komensi Laurent de Gouvion-Saint-Cyrin seuraajana apujoukkoja, jotka Ranska lähetti Espanjaan sodassa Portugalia vastaan.
Lokakuussa 1801 Leclerc määrättiin komentamaan 23 000 miehen armeijaa, joka lähetettiin kukistamaan Saint-Dominguen (nykyinen Haiti) orjakapinaa. Helmikuun 1802 alussa hän nousi maihin Cap‑Français’ssa (nykyinen Cap-Haïtien), jonka kapinallisjohtaja Henri Christophen joukot olivat juuri polttaneet. Leclerc valtasi pääosan siirtokunnan alueesta, ja haitilaiskenraalit Christophe ja Jean-Jacques Dessalines antautuivat. Saint-Domingueta hallinnut Francois-Dominique Toussaint Louverture antautui lopulta 1. toukokuuta. Kuukautta myöhemmin Leclerc houkutteli Toussaint Louverturen petollisesti neuvotteluihin kenraali Jean Baptiste Brunet’n kanssa ja määräsi tämän vangittavaksi ja lähetettäväksi vankina Ranskaan. Tämä sekä Napoleonin elokuussa 1802 antama julistus orjuuden palauttamisesta Guadeloupella nostattivat Saint-Dominguen asukkaat uudelleen kapinaan. Leclercin keltakuume-epidemiasta kärsinyt armeija ei kyennyt enää tehokkaaseen vastarintaan. Leclerc kuoli itsekin keltakuumeeseen marraskuun alussa vain 30-vuotiaana. Saint-Dominguen ranskalaisjoukot joutuivat antautumaan marraskuussa 1803.
Leclercillä ja Pauline Bonapartella oli yksi poika, joka kuoli jo vuonna 1805. Kenraalit Louis-Nicolas Davout ja Louis Friant olivat naimisissa Leclercin siskojen kanssa. Pauline Bonaparte toi Leclercin ruumiin Ranskaan, ja hänet haudattiin maaliskuussa 1803 Montgobertiin.
Leclercin nimi on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ranskalaiset kenraalit
Vuonna 1772 syntyneet
Vuonna 1802 kuolleet
|
1385236
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Savilammi%20%28H%C3%A4meenlinna%29
|
Savilammi (Hämeenlinna)
|
Savilammi on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa Kättärlän kylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lampi sijaitsee mäkisen metsämaaston loivassa painanteessa. Sen pinta-ala on 1,0 hehtaaria ja se on 200 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Sen rantaviivan pituus on 450 metriä ja sen rannat ovat Savilammin ojitettua suota.
Vesistösuhteet
Lampi kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Luhdanjoen valuma-alueeseen. Se jaetaan vielä Luhdanjoen valuma-alueeseen, johon lampi kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 157,7 metriä mpy. Lampeen on johdettu muutama suon kuivatusoja ja sen laskuoja johtaa lammen vedet Vesisuon kautta Harasjärvestä laskevaan laskuojaan, joka yhtyy etelämpänä Luhtajokeen.
Lähteet
Luhdanjoen valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Lammin järvet
|
1739652
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruotsin%20ralli%202017
|
Ruotsin ralli 2017
|
Ruotsin ralli 2017 (virallisesti 65. Rally Sweden) oli rallin maailmanmestaruussarjan kilpailu kaudella 2017. Kilpailu järjestettiin 9.–12. helmikuuta 2017 Karlstadissa Ruotsissa. Kilpailuun kuului 18 erikoiskoetta, joiden pituus oli . Kilpailu oli kauden toinen.
Tapahtumia
Kilpailun voitto oli Toyotalle ensimmäinen merkin palattua rallin MM-sarjaan 17 vuoden tauon jälkeen. Latvalalle voitto oli neljäs Ruotsin rallin voitto. Kilpailu oli toinen Tommi Mäkisen johtamalle Toyota Gazoo Racing WRT -tallille. Thierry Neuville oli kilpailun kärjessä kun hän kolaroi lauantain päättävällä Karlstadin yleiserikoiskokeella, jolloin Latvala siirtyi kilpailun johtoon. Lauantain toiseksi viimeisellä erikoiskokeella Kris Meeke ajoi penkkaan, josta hän pääsi katsojien avustuksella pois, mutta menetti aikaa kahdeksan minuuttia. Hayden Paddon kärsi ohjaustehostimen ongelmasta ja menetti neljä minuuttia aikaa.
Erikoiskokeet
Tulokset
Power Stage -tulokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Rally-Maps.com
MM-rallikausi 2017
Ruotsin ralli
|
1685793
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Irma%20Ruokokoski
|
Irma Ruokokoski
|
Irma Leonia Ruokokoski (21. tammikuuta 1916 Lappee – (hautauspäivä 7. helmikuuta) 1976 Haukivuori) oli suomalainen hiihtäjä. Lauritsalan Terästä edustanut Ruokokoski voitti vuoden 1937 työläisolympialaisissa Janské Lázněssa naisten 6 km hiihdon sekä 4 km joukkuehiihdon yhdessä Aune Silvastin ja Hilma Lahtisen kanssa. Ruokokoski osallistui kisoissa myös syöksylaskuun sijoittuen toiseksi.
Ruokokosken vanhemmat olivat Vihannissa syntynyt Lappeen kunnanvaltuutettu ja sos.dem. puolueen toimitsija Frans Petter Ruokokoski (1881–1939) ja Kuopiossa syntynyt Anna Johanna (o.s. Räsänen). Irma Ruokokoski syntyi Lappeen Laihian kylässä ja sisartensa Martin ja Alman tavoin menestyi Muukonniemen alueen ja sen kansakoulun edustajana maastohiihdossa. Ruokokoski oli koulutukseltaan leipuri ja kondiittori ja työskenteli muun muassa Lappeenrannan Osuusmeijerillä ja Osuusliike Itä-Karjalan palveluksessa. Ruokokoski harrasti sisartensa Ruthin ja Hugon tavoin näyttelemistä ja esiintyi Lappeenrannan kaupunginteatterin iltanäyttelijänä ja näyttelijänä Sortavalan Näyttämöllä. Ruokokoski toimi myös Sortavalan Näyttämön tueksi perustetun Sortavalan Näyttämö r.y.:n sihteerinä.
Ruokokoski asui myöhemmin Haukivuoressa. Hänet on haudattu Lappeenrannan Vanhalle hautausmaalle vanhempiensa hautaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalaiset maastohiihtäjät
Työläisolympialaisten voittajat
Vuonna 1916 syntyneet
Vuonna 1976 kuolleet
|
756504
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vetomies
|
Vetomies
|
Vetomies on Jyväskylässä ajettava kansallisen F-ryhmän rallikilpailu. Sen kilpailukeskus ja huoltoalue on Jämsänkoskella. Kilpailu on ajettu vuodesta 2004 Suomen rallin yhteydessä. Kilpailu ei kuulu F-cupiin. Vuonna 2013 ajettiin myös Nelivetomies-kilpailu.
Kilpailu ajetaan Suomen MM-rallin erikoiskokeilla MM-osakilpailun yhteydessä. Kilpailussa ajetaan vanhemmalla kalustolla, jolla ei enää voi osallistua kansainvälisiin kilpailuihin. Kilpailuun osallistuu vuosittain 60–100 autoa.
Vuonna 2009 kilpailuun hyväksyttiin 85 autoa.
Kilpailijat eivät saa tutustua kilpailtavaan reittiin ennen tutustumisaikaa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Vetomies 2009, tulokset
Rallikilpailut
Jyväskylän urheilutapahtumat
Suomen moottoriurheilukilpailut
|
989396
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neidonkielet
|
Neidonkielet
|
Neidonkielet (Echium) on kasvisuku lemmikkikasvien heimossa. Sukuun kuuluu noin 60 lajia, joita kasvaa alkuperäisenä Euroopassa, Afrikassa ja Länsi-Aasiassa. Lajirunsauden painopiste on Makaronesiassa, missä tavataan 27 endeemistä eli kotoperäistä neidonkielilajia. Suvun tieteellinen nimi Echium tulee kreikan kyykäärmettä tarkoittavasta sanasta echis. Suvun lajeista Suomessa tavataan luonnonvaraisena kyläneidonkieltä (Echium vulgare) ja paikoitellen puutarhakarkulaisena ratamoneidonkieltä (Echium plantagineum).
Neidonkielilajeja
Viljeltyjä lajeja:
harmaaneidonkieli (Echium candicans)
ratamoneidonkieli eli piiankieli (Echium plantagineum)
soihtuneidonkieli (Echium russicum)
kyläneidonkieli eli neidonkieli (Echium vulgare)
Muita lajeja:
Echium acanthocarpum – gomeranneidonkieli
Echium aculeatum – neulaneidonkieli
Echium albicans – villaneidonkieli
Echium angustifolium – pörröneidonkieli
Echium auberianum – suippuneidonkieli
Echium bethencourtii – garafianneidonkieli
Echium bonnetii – keijuneidonkieli
Echium brevirame – suppuneidonkieli
Echium callithyrsum – taivaanneidonkieli
Echium decaisnei – vitineidonkieli
Echium gentianoides – taburientenneidonkieli
Echium giganteum – teneriffanneidonkieli
Echium handiense – jandianneidonkieli
Echium hierrense – hierronneidonkieli
Echium italicum – italianneidonkieli
Echium lancerottense – famaranneidonkieli
Echium leucophaeum – anaganneidonkieli
Echium nervosum – upeaneidonkieli
Echium onosmifolium – fataganneidonkieli
Echium pininana – huiskuneidonkieli
Echium simplex – kynttiläneidonkieli
Echium strictum – ruusuneidonkieli
Echium sventenii – adejenneidonkieli
Echium triste – haroneidonkieli
Echium virescens – viherneidonkieli
Echium webbii – palmanneidonkieli
Echium wildpretii – kuningatarneidonkieli
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen Lajitietokeskus: Neidonkielet – Echium
Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Neidonkielet (Echium)
ITIS: Echium
United States Department of Agriculture (USDA): Echium
Flora of China: Echium
|
1347005
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Manfred%20Mann%E2%80%99s%20Earth%20Band
|
Manfred Mann’s Earth Band
|
Manfred Mann’s Earth Band on brittiläinen progressiivista rockia ja poppia soittava yhtye. Sen perusti 1970-luvun alussa eteläafrikkalaissyntyinen Manfred Mann, joka oli aiemmin soittanut yhtyeissä Manfred Mann ja Manfred Mann Chapter Three. Earth Bandin musiikki oli Mannin aikaisempiin yhtyeisiin verrattuna perinteisempää rockia. Yhtyeen albumi The Roaring Silence (1976) nousi top teniin, ja albumilta otettu Springsteen-cover ”Blinded by the Light” nousi singlelistan ykköseksi. Yhtye toimii edelleen.
Nykyiset jäsenet
Manfred Mann
Jimmy Copley
Mick Rogers
Robert Hart
Steve Kinch
Diskografia
Manfred Mann's Earth Band (1972)
Glorified Magnified (1972)
Messin' (1973)
Solar Fire (1973)
The Good Earth (1974)
Nightingales & Bombers (1975)
The Roaring Silence (1976)
Watch (1978)
Angel Station (1979)
Chance (1980)
Somewhere in Afrika (1983)
Criminal Tango (1986)
Masque (1987)
Soft Vengeance (1996)
2006 (2004)
Vierailut Suomessa
Manfred Mann’s Earth Band on vieraillut usein Suomessa. Helsingissä yhtye on esiintynyt ainakin Tavastialla 10.10.1973. Kulttuuritalon konsertti oli 29.11.1976 , ja Finlandiatalossa yhtye esiintyi 2.4.1979. Konsertti Tavastialla oli vuorossa 11.10.1996.
1974 Manfred Mann’s Earth Band esiintyi Yleisradion tuottamassa Plyysiä ja hyvää musiikkia -Pohjoisvisiosarjan osassa 3. Ohjelma kuvattiin TV1:n Pasilan televisiostudiossa ja lähetettiin Yle TV:1:ssä 5.12.1974. Ohjelma lähetettiin myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan televisioissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhtyeen kotisivut
Brittiläiset yhtyeet
|
948452
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cedrik-Marcel%20Stebe
|
Cedrik-Marcel Stebe
|
Cedrik-Marcel Stebe (s. 9. lokakuuta 1990 Mühlacker) on saksalainen tennispelaaja. Parhaimmillaan hän on ollut kaksinpelissä ATP-listan sijalla 71 helmikuussa 2012. Junioreiden maailmanlistalla Stebe oli parhaimmillaan kuudentena syyskuussa 2008.
Heinäkuussa 2011 Stebe eteni puolivälieriin MercedesCup-turnauksessa voitettuaan Nikolai Davydenkon ja Fabio Fogninin. Puolivälierissä hän hävisi Pablo Andújarille. Seuraavalla viikolla hän voitti Saksan avointen ensimmäisellä kierroksella Juan Carlos Ferreron ja toisella kierroksella jälleen Davydenkon. Kolmannella kierroksella hän hävisi Fernando Verdascolle. Stebe voitti kauden 2011 päätteeksi ATP-haastajakiertueen finaaliturnauksen, jonka loppuottelussa hän voitti Juan Ignacio Chelan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Cedrik-Marcel Steben kotisivut
Cedrik-Marcel Stebe profiili ATP:n kotisivuilla
Saksalaiset tennispelaajat
Vuonna 1990 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1495571
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vappu%20ja%20Marja%20Live
|
Vappu ja Marja Live
|
Vappu ja Marja Live on Vappu Pimiän ja Marja Hintikan juontama keskusteluohjelma, jota lähetettiin suorana kevätkausilla 2019 ja 2020.
Ohjelman ensimmäinen kausi esitettiin helmi-huhtikuussa 2019. Ohjelmaa esitettiin alkukauden ajan samanaikaisesti sekä MTV3 että AVA-kanavilla, mutta kuudennesta jaksosta alkaen jaksojen ensilähetys oli vain MTV3-kanavalla. Toinen kausi esitettiin maalis-toukokuussa 2020.
Jaksot
Ensimmäinen tuotantokausi
Toinen tuotantokausi
Lähteet
Aiheesta muualla
Ohjelman jaksot mtv-palvelussa
2010-luvun suomalaiset keskusteluohjelmat
2020-luvun suomalaiset keskusteluohjelmat
MTV3:n televisio-ohjelmat
AVA:n televisio-ohjelmat
|
1100205
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/XMMXCS%202215-1738
|
XMMXCS 2215-1738
|
XMMXCS 2215-1738 on 10 miljardin valovuoden päässä Maasta sijaitseva galaksijoukko ja eräs kaukaisimmista tunnetuista joukoista. Joukon massaksi on arvioitu 500 biljoonaa auringon massaa, josta suurin osa koostuu pimeästä aineesta. XMMXCS 2215-1738 on varsin suuri ja kehittynyt siihen nähden, että se syntyi vain noin neljän miljardin vuoden ikäisessä maailmankaikkeudessa; aikaisemmin ei uskottu, että näin nuoressa kaikkeudessa voisi syntyä tämänkaltaisia joukkoja. Joukko löydettiin vuonna 2006.
Useissa lähteissä galaksijoukko tunnetaan nimellä XMMXCS 2215-1734. Syy kahteen eri nimeen on hämärän peitossa.
Katso myös
Luettelo galaksijoukoista
Lähteet
Galaksijoukot
|
109330
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bittium
|
Bittium
|
Bittium Oyj on suomalainen yritys, jonka toiminta liittyy turvallisten viestintä- ja liitettävyysratkaisujen kehittämiseen. Bittiumilla on omia tuotteita, joiden lisäksi se tarjoaa asiakkaille erilaisia tuote- ja järjestelmäratkaisuja sekä suunnittelupalveluja.
Historia
Elektrobit Oy:n perustivat vuonna 1985 Juha Hulkko (s. 1954), Veikko Hulkko ja Arto Marttila. Se keskittyi langattomien tietoliikenneratkaisujen kehittämiseen, alkuvaiheessa erityisesti ohjelmisto- ja elektroniikkasuunnitteluun alihankintana asiakasyrityksille. Myöhemmin toiminta jakaantui selkeämmin palvelu- ja tuoteliiketoimintaan, jotka kumpikin pohjautuivat yhtiön osaamiseen radiokanava- ja ilmarajapintateknologioissa sekä elektroniikkalaitteiden tuotekehityksessä. Sen kotimaisia tytär- ja sisaryhtiöitä 1990-luvulla olivat Extrabit Oy (1990), Elektrobitin ja Nokian yhteisyritys Nemo Technologies Oy (1996), Softbit Oy (1998) sekä Teraflops Oy (2000). Laajentuminen ulkomaille alkoi, kun Elektrobit AG perustettiin Sveitsiin vuonna 1995. Elektrobit Inc. taas perustettiin Redmondiin, Washingtonin osavaltioon Yhdysvaltoihin vuonna 1997, Elektrobit Nippon K.K. Japaniin vuonna 1998 ja Elektrobit (UK) Ltd. Englantiin vuonna 1998.
Elektrobit-konserni syntyi kesäkuussa 2002, kun radiotaajuisen tietoliikenteen teknologiankehitysyhtiö Elektrobit ja Veikko Lesosen perustama tuotantoautomaatioyhtiö JOT Automation Oyj yhdistyivät. JOT Automationin kuten koko suomalaisen tuotantoautomaatioteollisuuden kannalta merkittävä kehitystekijä oli Nokian kasvu 1980-luvulla ja 1990-luvulla. JOT sen rakentamat tuotantolinjat olivat suurelta osin matkapuhelinten tuotantolinjoja. Vuonna 1988 Oulussa perustettiin Suomen JOT-Palvelu Oy ja JOT Automation-konserni muodostettiin vuonna 1995. Helsingin pörssiin JOT Automation listautui vuonna 1998. Vuonna 2002 ennen yhdistymistään Elektrobitin kanssa JOT Automationin palveluverkosto toimi 13 maassa ja sen tuotteita valmistettiin Suomessa, Italiassa ja Virossa. Konsernin muut tehtaat sijaitsivat Yhdysvalloissa ja Kiinassa.
Elektrobit hankki 2000-luvun alussa sekä Kauniaisissa sijainneen Ylinen Electronics Oy:n (ent. Insinööritoimisto Ylinen Oy) että oululaisen PJ-Microwave Oy-yhtiön ja yhdisti ne 1.7.2005 Elektrobit Microwave Oy -yhtiöksi. Ylinen oli Suomen avaruustekniikan pioneereja. Se on osallistunut muun muassa ESAn SMOS- ja Planck-satelliittien ja Cassini-Huygens-luotaimen laiterakennukseen. Vuoden 2006 kesällä tämä osuus siirtyi Elektrobitistä forssalaiselle Da-Design Oy:lle.
Vuoden 2006 keväällä Elektrobit alkoi karsia toimintojaan pyrkien kahteen päätoimialaan: langaton tiedonsiirto ja autojen ohjelmistot. Langaton viestintä sisältää yhtiön kannalta matkapuhelin-, internet-päätelaite- ja erikoispäätelaiteratkaisut, radioverkkolaitteiden kuten WiMAX tukiasemien ratkaisut, langattomien verkkojen testaustuotteet ja radiokanavaemulaattorit, RFID-lukijalaitejärjestelmät sekä tuotekehityspalvelut asiakasyrityksille. Auto-ohjelmistoliiketoiminnan Elektrobit oli aloittanut vuonna 2004 Saksasta ostetun 3SOFT GmBh:n myötä. Yhtiön puolipäiväisesti hallituksen puheenjohtajaksi nimitettiin helmikuussa 2006 Nokiasta aiemmin perhesyihin vedoten eronnut, Sari Baldaufin seuraajaksi povattu, tekniikantohtori J.T. Bergqvist, jonka aikana Elektrobit ajateltiin keskittyvän liiketoimintaansa voimakkaasti, uuteen tukijalkaan, langattomaan WiMAX-tekniikkaan yhdessä auto-ohelmistojen kanssa. Samaan aikaan yhtiöön tuli uusi toimitusjohtaja, Nokia Oyj:ssa uraansa tehnyt Pertti Korhonen. Alkoi yrityskauppojen aika. Yhtiö on myi koko automaatio- ja testausliiketoiminnan. Mikroaaltoliiketoiminnan Elektrobit myi vuoden 2007 lopussa Senfit Oy:lle. Jo marraskuun alussa vuonna 2006 Elektrobit oli myynyt (matkapuhelin)verkkotestausyksikkönsä englantilaiselle Anite Groupille 85 miljoonalla eurolla. Vuonna 2007 auto-ohjelmistoliiketoimintayksikköön ostettiin FlexRay-teknologiaan erikoistunut saksalainen DECOMSYS Beteiligungs GmbH ja langattomien järjestelmien liiketoimintayksikköön itävaltalainen 7iD Technologies GmbH. JOT Automation myytiin saksalaiselle Rohwedder AG:lle vuonna 2007. Keväällä 2007 brändiuudistuksen yhteydessä Elektrobit otti käyttöön uuden liikemerkin. Uudistuksen myötä Elektrobit Oyj aloitti käyttämään itsestään brändinimeä EB.
Neljännen sukupolven matkaviestinstandardeihin kuuluva WiMAX-verkko osoittautui EB:lle haasteelliseksi, sillä amerikkalaisen Sprint-operaattorin vaikeudet merkitsivät, että yhtiö ajautui rajujen säästötoimenpiteiden kierteeseen. Elektrobit ilmoitti maaliskuussa 2008 luopuvansa langattomien laitteiden eli wct-yksikön (wireless communications solutions) valmistuksesta sekä uudelleen järjestelevänsä radio network solutions -yksikkönsä tuotekehitystä seurauksella, että Oulunsalon langattomien viestintätyökalujen yksiköstä irtisanottiin 40 ja Oulun sekä Kajaanin radioverkkoratkaisujen yksiköistä 19 henkeä. Tappiot syvenivät ja myöhemmin lokakuussa 2008 ilmoitettiin lisäsäästöistä, suunnitelluista irtisanomisista hallinnosta ja tukitoiminnoista. J.T. Bergqvist erosi yhtiön palveluksesta marraskuussa 2008, ja hallituksen puheenjohtajaksi palasi yhtiön perustajahenkilö Juha Hulkko. Marraskuun lopussa 2008 yhtiö kertoi 10 miljoonan euron lisäsäästöohjelmasta, jonka seurauksena aloitettiin yt-neuvottelut 80 hengen vähentämisestä Suomesta.
Helmikuun lopussa 2009 yhtiö ilmoitti lopettavansa kustannussäästöjen takia Turun toimipisteensä syyskuun 2009 loppuun mennessä seurauksella, että työpaikat vähenevät 49 hengellä. Elektrobit perustaa yhdessä saksalaisen Audin tytäryhtiö AEV kanssa ajoneuvojen viihde- ja viestintäjärjestelmien ohjelmistoalustan kehitykseen keskittyvän yhtiön. Yhtiö aloittaa heinäkuussa 2009, ja tulee työllistämään noin 60 henkeä.
Kesäkuussa 2009 yhtiön toimitusjohtaja vaihtui, Pertti Korhosen jätettyä tehtävänsä hänen seuraajakseen tuli yhtiön hallituksessa toiminut Jukka Harju.Vuoden 2010 kevään yhtiökokouksessa 25.3.2010 valittiin hallituksen puheenjohtajaksi Seppo Laine, joka toimi yhtiön hallituksen puheenjohtajana Elektrobitin autopuolen myyntiin 11/2015 saakka. Laineen jälkeen Bittiumiksi muuttuneen yhtiön hallituksen puheenjohtajana jatkoi Erkki Veikkolainen.
Marraskuussa 2010 EB haastoi TerreStar Groupin New Yorkissa oikeuteen yhdysvaltalaisen yrityksen 25 miljoonan dollarin veloista suomalaiselle yhtiölle. Elokuussa 2012 tuomioistun hyväksyi EB:n ja TerreStar Corporationin ja eräiden sen etuoikeutettujen osakkeenomistajien välisen ehdollisen sovintosopimuksen TerreStar Corporationin saneerausmenettelyssä, jonka perusteella EB vastaanotti 28.8.2012 lopullisena korvauksena esittämistään vaateista käteisenä 13,5 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Sovinto ei koske TerreStar Networksin Yhdysvaltain saneerausmenettelyä koskevan lain 11 luvun mukaista edelleen vireillä olevaa purkamismenettelyä eikä sisällä tästä menettelystä mahdollisesti saatavaa jako-osuutta.
Bittium syntyy
Vuonna 2015 Elektrobitin autopuolen toiminnot ja EB brändi myytiin Continental AG:lle ja jäljelle jääneen yhtiön nimi muutettiin Bittiumiksi.
Marraskuussa 2016 Bittium ilmoitti laajentavansa toimintaansa terveydenhuollon teknologian tuote- ja palvelualueelle. Ensimmäinen askel toiminnan laajentamisessa oli biosignaalien mittaamiseen ja monitorointiin erikoistuneen Mega Elektroniikka Oy:n hankkiminen marraskuun 10. päivä.
Bittium-tuotteet ja ratkaisut
Bittium-tuotteita ovat:
Bittium Tactical Wireless IP Network – langaton IP-runkoverkko
Bittium Tough VoIP – VoIP tuotteita taktisen kommunikaatioon
Bittium Specialized Device Platform – Android-pohjainen päätelaitealusta
Bittium Tough Mobile – älypuhelin esimerkiksi viranomaistarpeisiin
Bittium SafeMove etätyöratkaisut.
Bittiumilla on myös laaja valikoima T&K-palveluita, kuten konsultaatiota, integrointia, laite- sekä ohjelmistokehitystä liittyen uusimpiin langattomiin teknologioihin sekä käyttösovelluksiin.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Google Finance
Suomalaiset pörssiyhtiöt
Suomalaiset ohjelmistoyritykset
Oululaiset yritykset
|
1204038
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Clifton%20%28Arizona%29
|
Clifton (Arizona)
|
Clifton on kunta (town) Greenleen piirikunnassa Arizonan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kaupunki on perustettu vuonna 1909, ja se on piirikuntansa pääkaupunki. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan siellä asui 3 311 asukasta ja sen pinta-ala on 38,4 neliökilometriä. Vuosina 2000–2010 kaupungin väkiluku kasvoi 27,5 prosenttia.
Clifton sai nimensä Henry Cliftonin mukaan. Clifton saapui 1860-luvun puolivälissä alueelle etsimään kultaa. Kullan asemesta hän löysi kuparia, jota alettiin hyödyntää.
Clifton sijaitsee San Francisco River -joen varrella. Saffordin kaupunkiin on matkaa maanteitse noin 70 kilometriä ja Tucsoniin noin 270 kilometriä.
Intiaanipäällikkö Geronimo syntyi nykyisen Cliftonin lähellä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Arizonan kunnat
|
1315074
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iina%20Salin
|
Iina Salin
|
Iina Salin (s. 23. maaliskuuta 1985 Mikkeli) on suomalainen laulaja, lauluntekijä ja ääninäyttelijä.
Hän on esiintynyt laulajana useissa eri yhtyeissä ja artistien live-kokoonpanoissa, kuten Jean S., Waldo’s People, Katri Helena, Signmark, Emma Salokoski, Sami Pitkämön Orkesteri, HONEYS, Emma Salokoski Voices, Salomaa-ilmiö, Poppadelic, Higher Ground Vocals, Nokia House Band, HOS Big Band, Reunion Big Band sekä Imatra Big Band.
Hänen ääntänsä voi kuulla muun muassa animaatiosarjoissa ja elokuvissa Sing 2 (Suki), Maija Mehiläinen ja hunajakisat (Viola), The Boss Baby: Taas vaipoissa (Tina Templeton), Paavo Pesusieni (Sanna), DC Super Hero Girls (Supertyttö): Intergalaktiset pelit, Brain Drain, Super Villain High, Shopkins: Chef Club, Shopkins: World Vacation ja Gigantosaurus.
Ura
Iina Salin on valmistunut musiikkipedagogiksi (AMK) Metropolia Ammattikorkeakoulusta vuonna 2012 ja työskentelee keikkailun lisäksi pop/jazz -laulunopettajana Pohjois-Helsingin Bändikoulussa. Vuosina 1994-2004 hän opiskeli musiikkia Mikkelin musiikkiopistossa pääaineinaan huilu ja pop/jazz -laulu. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan 2004 hän lähti opiskelemaan musiikkipedagogiikkaa Joensuuhun Karelia-ammattikorkeakouluun, ja muutti Helsinkiin jatkamaan opintoja vuonna 2006.
Hän esiintyi Suomen Euroviisukarsinnoissa 2008 Mikael Konttisen taustalaulajana. Kilpailukappaleena oli Milloin. Eri kuorojen riveissä hän on osallistunut useisiin valtakunnallisiin tv-tuotantoihin, kuten Kuorosota, Nenäpäivä-show, SuomiLOVE ja Putous.
Vuonna 2012 hän osallistui UMOn Kyky 2012 kilpailuun, päästen finaaliin laulamalla Aretha Franklinin tunnetuksi tekemät kappaleet Respect ja Think.
Vuonna 2013 hän osallistui Uuden musiikin kilpailuun kappaleellaan Last Night.
Loppuvuonna 2013 hänet nähtiin Tartu Mikkiin tv-ohjelmassa.
Vuoden 2013 lopulla hänen silloinen yhtyeensä Swan Land julkaisi debyyttialbumin Your Parade.
Vuoteen 2022 mennessä Iina Salin on toiminut laulu- ja bändiopettajana useissa eri oppilaitoksissa ja musiikkileireillä.
Keikkojen ja opetustöiden lisäksi hän tekee studiotöitä animaatioiden, taustalaulujen sekä mainosmusiikin parissa. Hän kirjoittaa myös omia kappaleita.
Lähteet
UMOn Kyky 2012 -finalistit selvilläsuomijazz.com. 1.11.2012. Viitattu 9.3.2016.
Iina Salin pyrkii Euroviisuihin Länsi-Savo. 4.12.2012. Viitattu 9.3.2016.
UMK-tuomarit tiukkanaIltalehti. 17.1.2013. Viitattu 9.3.2016.
UMK 2013 kappale "Last Night"
Levy nettiin biisi kerrallaanYle uutiset. 11.11.2013. Viitattu 9.3.2016.
Iina Salin tarttuu mikkiin Länsi-Savo. 21.11.2013. Viitattu 9.3.2016.
Iina yllätti Waldo´s Peoplen solistinaIltalehti. 17.8.2014. Viitattu 9.3.2016.
Joulukonserttikiertueelle lähtevä Katri Helena: "Uskon ihmisten hyvyyteen"Iltalehti. 19.11.2015. Viitattu 9.3.2016
Kaikki pelaa! – Maija Mehiläinen näyttää koko perheelle, miksi sooloilija on tiimin heikoin lenkkiHelsingin Sanomat. 28.6.2018. Viitattu 16.4.2019.
All the characters in ´The Boss Baby: Back in the Crib`Netflix. 27.5.2022. Viitattu 3.6.2022.
Viitteet
Aiheesta muualla
Iina Salin Facebook-sivu
Iina Salin Instagram-tili
Pohjois-Helsingin Bändikoulu
Suomalaiset laulajat
Suomalaiset lauluntekijät
Suomalaiset ääninäyttelijät
Elävät henkilöt
Vuonna 1985 syntyneet
|
888574
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tatlustan%20Tabulov
|
Tatlustan Tabulov
|
Tatlustan Zakerijevitš Tabulov (, 1879 nykyisen Karatšai-Tšerkessian Abazan piirin Elburganin kylä – 16. helmikuuta 1956 Tšerkessk) oli tšerkessin- ja abazankielinen kirjailija, kansanperinteen tutkija ja yksi abazan kirjakielen alullepanijoista.
Tatlustan Tabulov kävi koraanikoulun ja opiskeli Ardonin hengellisessä seminaarissa, jonka hän jätti kesken. Vuonna 1914 hänet nimitettiin Elburganin alkeiskoulun opettajaksi, mutta jo seuraavana vuonna hän joutui eroamaan virastaan. Vuodesta 1920 lähtien hän työskenteli jälleen Elburganin koulun opettajana.
1920-luvulla Tabulov laati tšerkessinkielisiä aapisia ja oppikirjoja ja toimi tšerkessiläisen sanomalehden avustajana. Vuonna 1926 hän julkaisi kertomuksen ”Džalduz” ja vuonna 1929 tšerkessinkielisen näytelmä-, runo- ja laulukokoelman ”Zuli”. Vuosina 1933–1936 Tabulov laati yksinään ja muiden tekijöiden kanssa yhdeksän abazankielistä aapista ja oppikirjaa, jotka sisälsivät myös hänen omia kaunokirjallisia teoksiaan. Samaan aikaan hän työskenteli Tšerkessian opettajaopiston opettajana.
Vuonna 1937 Tabulov pidätettiin syytettynä abazan kielen ”vulgarisoimisesta”. Hänet vapautettiin vuonna 1939.
Toisen maailmansodan jälkeen Tabulov osallistui jälleen abazankielisten oppikirjojen laatimiseen. Vuodesta 1951 lähtien hän työskenteli Tšerkessian tieteellisessä tutkimusinstituutissa keräten ja julkaisten abazojen suullisen kansanperinteen kokoelmia. Kokoelma ”Zuli” julkaistiin abazan kielelle käännettynä vuonna 1958. Kirjailijan abazan- ja tšerkessinkieliset valitut teokset ilmestyivät vuonna 1982.
Lähteet
Abazat
Karatšai-Tšerkessia
Neuvostoliittolaiset kirjailijat
Venäläiset kirjailijat
Vuonna 1879 syntyneet
Vuonna 1956 kuolleet
|
471310
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sevillan%20katedraali
|
Sevillan katedraali
|
Sevillan katedraali (Catedral de Santa María de la Sede) on maailman suurin katolinen katedraali, joka sijaitsee Espanjan Sevillassa. Pietarinkirkko on kirkkorakennuksena suurempi, mutta se ei ole katedraali. Kirkko on myös suurin keskiaikainen, goottilaista tyyliä edustava rakennus. Se rakennettiin almohadien moskeijan paikalle 1400-luvun alkuvuosina. Kirkon pohja on 76 kertaa 115 metriä, ja keskiholvin korkeus 42 metriä.
Katedraali rakennettiin osoittamaan Sevillan vaurautta kaupungin noustua kaupankäynnin uudeksi keskukseksi Reconquistan jälkeisinä vuosina.
Katedraali on Unescon maailmanperintökohde.
Kuvia
Katso myös
La Giralda
Lähteet
Unescon maailmanperintökohteet Espanjassa
Espanjan katedraalit
Sevillan rakennukset ja rakennelmat
Kivikirkot
|
188549
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kazimierz
|
Kazimierz
|
Kazimierz on Krakovan vanha juutalaiskaupunginosa. Kuningas Kasimir III Suuri perusti sen erilliseksi kaupungiksi 1300-luvulla. Siitä kehittyi juutalaiskeskus, kun kuningas Juhana Albert määräsi juutalaiset muuttamaan alueelle vuonna 1495. Toisen maailmansodassa 21. maaliskuuta 1941 natsit siirsivät alueen juutalaisasukkaat Podgórzen gettoon. Useimmat surmattiin geton hävityksessä tai keskitysleireillä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Krakova
Juutalaisuuden historia
|
1412406
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Poieessa
|
Poieessa
|
Poieessa (, ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Keoksen eli nykyisen Kéan saarella Kykladeilla Kreikassa. Se sijaitsi saaren länsirannikolla lähellä nykyistä Píssesin kylää.
Historia
Poieessa perustettiin arkaaisella kaudella 600- tai 500-luvulla eaa. Se oli varhaisella klassisella kaudella osa Keoksen tetrapolista eli neljän kaupungin liittoa, johon kuuluivat sen lisäksi myös Iulis, Karthaia ja Koressia. Strabonin aikaan ajanlaskun alun tienoilla Karthaia oli liittänyt Poieessan itseensä, samoin kuin Iulis Koressian, joten kaupunkeja oli vain kaksi.
Kaupungin, samoin kuin koko saaren, asukkaat olivat joonialaisia. Persialaissodissa kaupungin asukkaat taistelivat kreikkalaisten puolella ja osallistuivat muun muassa Artemisionin ja Salamiin taisteluihin. Kaupungin nimi on periytynyt nykyiselle Píssesin (myös Poíses) kylälle. Sen alueella ei ole suoritettu juurikaan arkeologisia kaivauksia.
Rakennukset ja löydökset
Kaupungin akropoliina toimi kukkula nykyisen kylän lähellä. Siellä sijaitsi Apollonille omistettu temppeli. Nykyisin kukkulalla on Neitsyt Marialle (Panagiá) omistettu kirkko, jonka rakentamisessa on käytetty myös antiikin aikaisten rakennusten kiviä. Akropoliilla on myös joitakin muurien jäänteitä. Kaupungin alueelta on löydetty myös muiden rakennusten ja muun muassa portin jäänteet sekä hautausmaan paikka.
Kaupungin lähellä sen ja Koressian välisellä alueella sijaitsivat Apollon Smintheukselle ja Athene Nedusialle (Nedousialle) omistetut temppelit. Kreikkalaisen mytologian mukaan Athenen temppelin perusti Nestor kotimatkallaan Troijan sodasta.
Lähteet
Antiikin Kreikan kaupungit Kykladeilla
Arkeologiset kohteet Kreikassa
Kéa
|
1680700
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hvaldimir
|
Hvaldimir
|
Hvaldimir on vuoden 2019 huhtikuussa Pohjois-Norjan Hammerfestin lähellä ensimmäistä kertaa tavattu maitovalasuros, jolla oli havaintohetkellä päällään kameravaljaat. Kalastajat vapauttivat ihmisiin tottuneelta vaikuttaneen uroksen valjaista ja se jäi alueelle. Urosta epäiltiin Venäjällä koulutetuksi vakoiluvalaaksi ja se nimettiin Hvaldimiriksi. Nimessä yhdistyvät norjan kielen valasta tarkoittava sana hval ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin etunimi.
Havainnot ja reaktiot
Ensimmäinen kohtaaminen
Valas näyttäytyi ensimmäisen kerran 26. huhtikuuta 2019 Ingøyan saaren edustalla Hammerfestin pohjoispuolella, lähellä Rolvsøyan saaren Tufjordin kylää. Uroksella oli yllään tiukat kameravaljaat, joista se yritti vapautua hankaamalla itseään veneitä vasten. Valjaista erotettiin teksti ”Equipment St. Petersburg”. Eläintenpelastushenkilöstö ja kalastajat ponnistelivat vapauttaakseen valaan valjaista. Lopulta kalastaja Joar Hesten puki ylleen pelastautumispuvun, hyppäsi veteen löysäämään valjaiden soljet, ja vapautti uroksen.
Vapautettu Hvaldimir palasi useana päivänä veneille pyytämään ruokaa ja leikkimään noutoleikkiä. Se osoitti olevansa erittäin kesy ja tuli kutsuttaessa luokse. Valas piti erityisesti hengitysaukon kohdalta rapsuttamisesta. Myöhemmin valas seurasi yhtä veneistä Hammerfestin satamaan saakka. Norjan kalastusvirasto ja poliisi kehottivat yleisöä olemaan ruokkimatta valasta ja jättämään sen muutenkin rauhaan. Pelkona oli, että stressaantuneena valaasta tulisi aggressiivinen tai miekkavalas Keikon tavoin liian riippuvainen ihmisistä.
Hvaldimir jää Norjan rannikolle
Hvaldimiria ehdotettiin sijoitettavaksi islantilaiselle suojelualueelle, jossa oli kaksi sinne aiemmin sijoitettua Kiinasta lähtöisin olevaa maitovalasta. Koska Hvaldimir näytti pyrkivän hankkimaan itse ravintonsa, kalastusvirasto päätti olla siirtämättä urosta. Norjan merentutkimuslaitos suositteli julkkisvalaan palauttamista Venäjällä sijaitsevaan laitokseen, jos se oppisi omavaraiseksi. Muutamaa päivää myöhemmin kävi kuitenkin ilmi, että valas oli aliravittu. Hammerfestin kunta otti vastuun asiasta ja kalatalousvirasto suostui Hvaldimirin ruokkimiseen.
Yleisö teki runsaasti lahjoituksia, joilla yritettiin varmistaa valaan riittävä ruokinta. Norwegian Orca Survey aloitti Hvaldimirin ruokinnan. Orca Survey opetti Hvaldimirille myös käsieleitä, joiden avulla se saatiin makaamaan veneen vieressä mahdollista tulevaa lääketieteellistä hoitoa varten. Toivottiin, että Hvaldimiria ei tulevaisuudessa enää tarvitsisi ruokkia. Hvaldimir selviytyikin ainakin yhdestä vakavasta sairastumisesta. Valaan raportoitiin loukkaantuneen myös kalastajan koukusta.
Hvaldimir oli Hammerfestin nähtävyys useamman kuukauden, kunnes poistui satamasta heinäkuussa 2019. Se oli ilmeisesti oppinut löytämään ruokansa itsenäisesti. Valas havaittiin saman vuoden elokuussa useita kertoja lähellä Seilandia, Hammerfestin ja Altan välissä sijaitsevaa saarta. Syyskuun alussa Hvaldimir ui Altan satamaan, ja siinä havaittiin potkurien aiheuttamia vammoja. Altassa ihmisten nähtiin heittelevän valasta esineillä ja työntävän niitä uroksen suuhun. Hvaldimir poistui Altasta, mutta ilmestyi myöhemmin Lappeaan.
Hvaldimirista dokumenttia tehnyt amerikkalainen elokuvantekijä Regina Crosby yritti marraskuussa 2019 kerätä 10 000 dollaria siirtääkseen valaan Huippuvuorille. Siirto ei kuitenkaan toteutunut. Toukokuussa 2021 Hvaldimir eli edelleen Norjan rannikolla, ja se oli tuttu näky sekä kalatilojen herkkuapajilla että turistien keskuudessa.
Hvaldimirin kohtaamiset ihmisten kanssa
4. toukokuuta 2019 Hammerfestissä vietetyn päivän jälkeen 25-vuotias Ina Mansikka suuntasi ystävänsä kanssa kaupungin satamaan etsimään Hvaldimiria. Mansikan taskussa ollut iPhone putosi veteen. Epäonni muuttui iloksi, kun kävi ilmi, että Hvaldimir haki veteen tippuneen puhelimen ja palautti sen omistajalleen. Mansikan Instagramiin lataamalla videolla nähdään, kuinka hän kiittää valasta rapsuttamalla sitä leuan alta.
Kesäkuussa 2019 Hvaldimir leikki useampaan optteeseen sukeltajien kanssa. Yhdeltä sukeltajalta valas veti veitsen tupesta, toisia uros ilahdutti osallistumalla vedenalaisen droonin testaamiseen.
Syyskuussa 2019 Joachim Larssen meloi kajakillaan kohti Hammerfestin satamaa. Hvaldimir ui suoraan kajakin viereen hakemaan huomiota. Kun Larssen irrotti GoPro-kameransa päähihnasta kuvatakseen valasta pinnan alla, Hvaldimir vei kameran Larssenilta ja pudotti sen pohjaan. Hvaldimir kuitenkin nouti kameran ja palautti sen omistajalleen. Aiemmin samassa kuussa Hvaldimirin nähtiin leikkivän luonnonvaraisen harmaalokin kanssa. Hvaldimir kiusasi lokkia niin, että lintu pudotti juuri pyydystämänsä kalan.
Marraskuussa 2019 nettiin ilmestyi Norjan rannikolla kuvattu video maitovalaasta, joka saattoi olla Hvaldimir. Yksilö leikki noutoleikkiä rugbypallolla.
Teoriat valaan alkuperästä ja nimeäminen
Hvaldimirin yllä löytöhetkellä olleet kameravaljaat ja niiden nimilappu herättivät epäilyksiä, että Venäjä oli kouluttanut valaan vakoilutarkoituksiin. Sekä Yhdysvaltojen että Venäjän asevoimien tiedetään ylläpitäneen valaiden koulutusohjelmia. Venäjällä ohjelmissa oli käytetty myös maitovalaita. Eräs venäläinen meritutkija kertoi kuitenkin norjalaiselle kollegalleen, että Hvaldimirin valjaat eivät olleet venäläisten tutkijoiden käyttämää tyyppiä.
Venäjän armeijan tiedottaja eversti Viktor Baranets vastasi vakoiluepäilyihin sanomalla ”jos käyttäisimme tätä eläintä vakoilemiseen, luuletteko, että liittäisimme mukaan matkapuhelinnumeron, jossa on viesti ’soita tähän numeroon’?” Baranets ei kuitenkaan kiistänyt, etteikö valas olisi voinut paeta Venäjän laivastolta, jonka laivastotukikohta Murmanskissa on suhteellisen lähellä valaan löytöpaikkaa Hammerfestia.
Venäläinen vakoiluteoria innoittamana sanomalehti Verdens Gang nimesi valaan Hvaldimiriksi. Pian Norjan yleisradioyhtiö NRK ilmoitti, että Hvaldimir oli myös heidän yleisöäänestyksensä voittanut nimi. Toiseksi NRK:n äänestyksessä sijoittui ”Joar” valaan vapauttaneen kalastajan mukaan. Kolmanneksi tuli ehdotus ”agentti James Beluga”.
Venäläinen laivastoasiantuntija Mihail Barabanov kertoi uskovansa, että valas oli ollut osa eläintieteellistä seurantaprojektia. Toukokuun lopulla 2019 julkisuuteen nousi satelliittikuvia, joissa kerrottiin näkyvän venäläinen Olenja Guban tukikohta. Kuvissa meressä näkyi karsinoita, joissa saattoi olla mahdollista pitää valaita.
Norjan entinen Murmanskin konsuli Morten Bikeby on ehdottanut, että Hvaldimir on terapiaeläin vammaisten lasten kanssa työskentelevästä Arctic Circle Padi Dive and Lodge -keskuksesta lähellä Venäjän ja Norjan rajaa. Hvaldimir saattoi olla Semjon, maitovalas, joka sijoitettiin keskukseen nuorena merileijonien hyökkäyksen jälkeen. Semjon esiintyi myös artikkelissa, jonka Vikeby kirjoitti laitoksesta vuonna 2008 Fiskeribladet -lehdessä. Valjaat oli Bikebyn mukaan tarkoitettu lapsia kuljettavan veneen hinaamiseen. Arctic Circle Padi Dive and Lodge ei enää käyttänyt maitovalaita terapiatarkoituksiin. Vikeby ehdottikin, että Hvaldimiria käytetään Hammerfestin mainostamiseen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Hvaldimir Foundation , Norwegian Orca Survey
Kuuluisat eläimet
Finnmarkin läänin historia
Vakoilu
Sarvivalaat
|
1346883
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pan%20Amin%20lento%20806
|
Pan Amin lento 806
|
Pan Amin lento 806 oli Pan Amin reittilento Aucklandista Pago Pagon ja Honolulun kautta Los Angelesiin. 30. tammikuuta 1974 lennolla käytetty Boeing 707-321B syöksyi maahan lähestyessään Pago Pagon kansainvälistä lentoasemaa. Lennolla oli 91 matkustajaa ja kymmenen miehistön jäsentä. Onnettomuudesta selvisi vain neljä matkustajaa. Alun perin eloonjääneitä oli kymmenen, mutta heistä yksi kuoli onnettomuuden jälkeisenä päivänä, neljä kolmen päivän kuluttua ja yksi yhdeksän päivää onnettomuuden jälkeen. Poikkeuksellista oli se, että yksikään ei kuollut itse maahansyöksyssä, vaan kaikkien kuolinsyynä olivat savun hengittäminen ja palovammat.
National Transportation Safety Board totesi tutkinnassaan onnettomuuden välittömäksi syyksi mikropurkauksen aiheuttaman tuuliväänteen, jonka aiheuttamaan laskeutumisnopeuden kasvuun miehistö ei reagoinut riittävän nopeasti. Lisäksi pimeys ja kaatosade heikensivät näkyvyyttä, eikä kukaan lentäjistä sanonut laskeutumisnopeuksia ääneen lennon viimeisten 15 sekunnin aikana. NTSB totesi myös, että suurin osa matkustajista ei toiminut hätätilanteessa turvallisuusdemonstraatiossa annettujen ohjeiden mukaan, vaan ryntäsivät pääoville, vaikka myös ikkunahätäuloskäyntejä oli käytettävissä. Kaikki eloonjääneet sen sijaan seurasivat demonstraatiota ja tutustuivat turvaohjeeseen.
Lähteet
Viitteet
Amerikan Samoa
Vuoden 1974 lento-onnettomuudet
Lento-onnettomuudet Yhdysvalloissa
|
839887
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dominic%20Adiyiah
|
Dominic Adiyiah
|
Dominic Adiyiah (s. 29. syyskuuta 1989 Accra, Ghana) on ghanalainen jalkapalloilija. Tällä hetkellä hän edustaa Italian Serie A:ssa pelaavaa AC Milania ja on pelipaikaltaan hyökkääjä. Hänet valittiin edustamaan Ghanan joukkuetta MM-kisoihin 2010.
Aiheesta muualla
Profiili AC Milanin sivustolla
Profiili National Football Teamsissa
Profiili FIFA:n sivustolla
Ghanalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1989 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1527188
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Per%C3%A4j%C3%A4rvi%20%28J%C3%A4ms%C3%A4%2C%20Rumakulma%29
|
Peräjärvi (Jämsä, Rumakulma)
|
Peräjärvi on Keski-Suomessa Jämsässä Rumakulman kylän lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 1,9 hehtaaria, se on 300 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 700 metriä.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Päijänteen alueella (14.22), jonka Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alueeseen (14.226) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 78,6 metriä mpy.
Lähteet
Kurujoen–Nytkymenjoen valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Jämsän järvet
|
880358
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Intrepid
|
Intrepid
|
Intrepid tarkoittaa muun muassa seuraavia:
Dodge Intrepid, yhdysvaltalainen automalli
Intrepid, yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 2000
Britannian kuninkaallinen laivasto
HMS Intrepid (1747), 64-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva
HMS Intrepid (1770), 64-tykkinen kolmannen luokan linjalaiva
HMS Intrepid (1780), 16-tykkinen sluuppi
HMS Intrepid (1850), puinen potkurisluuppi
HMS Intrepid (1855), puinen potkurilla varustettu tykkivene
HMS Intrepid (1891), Apollo-luokan panssarikansiristeilijä
HMS Intrepid (D10), I-luokan hävittäjä
HMS Intrepid (L11), Fearless-luokan maihinnousualus
Yhdysvaltain laivasto
USS Intrepid (1803) kitsi
USS Intrepid (1874), törmäyskeulalla varustettu torpedoalus
USS Intrepid (1904), koululaiva
USS Intrepid (CV-11), lentotukialus
|
1589505
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Samsung%20Galaxy%20M30s
|
Samsung Galaxy M30s
|
Samsung Galaxy M30s on Samsungin 29. syyskuuta 2019 julkaisema älypuhelin, jossa on esiasennettuna Android 9.0 (Pie) Samsungin One UI-käyttöliittymällä.
Tekniset tiedot
Muotoilu
Samsung Galaxy M30s -älypuhelimessa on 6,4-tuumainen näyttö FullHD 19,5:9 -resoluutiolla.
Fyysiset osat
Laitteesta löytyy 2,3 gigahertsin kahdeksanydinprosessori. Laitteessa on 4 gigatavua keskusmuistia ja 64 gigatavua sisäistä muistia. Puhelimen muisti on laajennettavissa enintään 512 gigatavun microSD-kortilla.
Kamerat ja multimedia
Laitteessa on kolme takakameraa. Pääkameran tarkkuus on 48 megapikseliä, toisen kameran 8 megapikseliä (ultralaajakulmakamera) ja kolmannen kameran 5 mmegapikseliä (syvyystietokamera). Etukameran tarkkuus on 16 megapikseliä.
Videokuvaus voidaan tehdä 2160p (4K) -resoluutiolla 30fps, 1080p (Full HD) -resoluutiolla 60fps ja 720p (HD) -resoluutiolla 240fps (hidastettu videokuva).
Ohjelmisto
Julkaisuhetkellä laitteessa oli esiasennettuna Android 9.0 (Pie) Samsungin One UI-käyttöliittymällä.
Lähteet
PhoneArena: Samsung Galaxy M30s
Galaxy M30s
Android-pohjaiset laitteet
Vuoden 2019 matkapuhelimet
|
1180952
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Poppea%20%E2%80%93%20Rooman%20huora
|
Poppea – Rooman huora
|
Poppea – Rooman huora () on vuonna 1972 valmistunut italialainen seksikomedia. Elokuvan ohjasi Alfonso Brescia, ja nimiroolissa esiintyy Femi Benussi. Elokuvassa kaksi kaverusta, Ottone ja Savio, seikkailevat muinaisessa Roomassa ja tutustuvat keisari Neron puolisoon Poppeaan sekä tämän hovineitoihin.
Aiheesta muualla
Eräs versio elokuvan mainosjulisteista
Vuoden 1972 italialaiset elokuvat
Seksikomediat
|
1100935
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HD%20109271
|
HD 109271
|
HD 109271 on G-tyypin pääsarjan tähti ja keltainen kääpiö, joka sijaitsee Neitsyen tähdistössä. Tähden massan arvioidaan olevan suunnilleen sama kuin Auringon massa, ja se on hieman Aurinkoa vanhempi. Tähteä kiertämästä on havaittu kaksi eksoplaneettaa, HD 109271 b ja HD 109271 c, joista molemmat vaikuttavat olevan noin Neptunuksen kokoisia jättiläisplaneettoja.
Planeettakunta
Lähteet
Viitteet
Planeettajärjestelmät
G-spektriluokan tähdet
Pääsarjan tähdet
|
1384336
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kallioj%C3%A4rvi%20%28H%C3%A4meenlinna%2C%20Iso-Evo%29
|
Kalliojärvi (Hämeenlinna, Iso-Evo)
|
Kalliojärvi on Kanta-Hämeessä Hämeenlinnassa Iso-Evon kylän lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järvi on kahden mäen väliin jäänyt lampimainen metsäjärvi. Sen pinta-ala on 2,8 hehtaaria ja se on 500 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Sen rantaviivan pituus on 1,0 kilometriä ja sen rannat ovat puoliksi suota ja metsämaata. Lounaisranta on melko jyrkkärinteistä ja sinne on rakennettu kolme järven neljästä mökistä. Järvelle johtaa tiet Evon suunnalta.
Vesistösuhteet
Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Teuronjoen valuma-alueeseen. Se jaetaan vielä Haarajoen valuma-alueeseen, johon järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 144,6 metriä mpy. Järveen laskee suolta muutamia suo-ojia. Oma laskuoja laskee Kaarttaseen ja sitten Oksjärveen, joka vuorostaan laskee Teväntiin.
Lähteet
Teuronjoen valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Lammin järvet
|
539812
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taivaassa%20ja%20maan%20p%C3%A4%C3%A4ll%C3%A4
|
Taivaassa ja maan päällä
|
Taivaassa ja maan päällä. Johdatus uskonnonfilosofiaan on Turun yliopiston filosofien Olli Koistisen ja Juha Räikän kirjoittama johdatusteos uskonnonfilosofiaan.
Sisältö
Teos koostuu neljästä pääartikkelista ja jakaantuen kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa, ”Maan päällä”, Juha Räikkä tarkastelee uskontoa ja moraalia sekä uskonnon ja yhteiskunnan välistä suhdetta etiikan näkökulmasta. Toisessa osassa, ”Taivaassa”, Olli Koistinen tarkastelee todistuksia jumalan olemassaolosta sekä pahan ongelmaa. Lopuksi kirjoittajat pohtivat uskon järkiperäisyyttä Blaise Pascalin ajattelun kautta ja esittävät käsityksensä todistamisen taakasta. Teoksen alkuun on liitetty lyhyt johdatus järkiperäiseen päättelyyn ja perustelujen arvioimiseen. Teos keskittyy lähinnä niihin uskontoon liittyviin kysymyksiin, jotka liittyvät kristilliseen ajatteluun. Kirjoittajat toteavat esipuheessa, että teos ei pyri olemaan kattava ja perinpohjainen esitys. Koistisen ja Räikän mukaan suomenkielistä johdatusta uskonnonfilosofiaan ei ennen heidän kirjaansa ole ollut.
Vastaanotto
Filosofi Sami Pihlström arvioi Niin & näin -lehden arvostelussaan teoksen hyödylliseksi uskonnonfilosofian kurssin aineistoksi, suositellen käyttämään mahdollisesti täydentävää kirjallisuutta. Hän mainitsee muun muassa, että teismin ja ateismin välistä kiistaa ei teoksessa juuri käsitellä. Artikkelien lopussa olevista kirjallisuusluetteloista puuttuu myös suomalainen uskontokriittinen, tieteellistä todellisuuskäsitystä edustava kirjallisuus, kuten Eino Kailan, Ilkka Niiniluodon ja Raimo Tuomelan teokset.
Sisällysluettelo
Lähteet
Kirjallisuutta
Juha Räikän artikkeli ”Uskonto ja moraali” on julkaistu myös Räikän teoksessa
Taivaassa ja maan päällä on arvosteltu myös julkaisuissa Aurora 5/1997, Turun ylioppilaslehti 13/1997, Tampereen kirkkosanomat, Vakka-Suomen sanomat 18.3.1997 ja Teologinen aikakauskirja 3/1998.
Kirjat uskonnonfilosofiasta
Oppikirjat
Suomalaiset tietokirjat
Vuoden 1997 kirjat
|
728039
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tamara%20Press%20%28kirjankustantamo%29
|
Tamara Press (kirjankustantamo)
|
Tamara Press on vuonna 1989 perustettu kustannusyhtiö. Yhtiön toimitusjohtaja on Anssi Sinnemäki.
Yritys on julkaissut muun muassa Henry Parlandin teoksen Rikki sekä Anssi Sinnemäen omia teoksia.
Julkaisut
Anssi Sinnemäki, Kapina rippituolissa ja muita kirjallisuusesseitä 1989
Päämäärä vie meitä ympyrää, uuden venäläisen avantgarderunouden antologia, toim, ja suom, Jukka Mallinen, 1989
Jussi Sinnemäki, Tuhlaajapoika, tekstejä Jussi Sinnemäen (1895-1958) syntymän 100-vuotismuistoksi, valikoinnut ja toimittanut Anssi Sinnemäki, 1995
Henry Parland, Rikki, (velox-paperille vedostamisesta), suomennos ja jälkisanat Hannu Nieminen, Parland, Henry, 1996
Tähdenlento, Rikun tarina, Merja Huttunen, 1996
Anatoli Mariengof, Kyynikot, suomennos ja jälkisanat: Tomi Huttunen, 1998
Anatoli Mariengof, Romaani vailla valhetta, suomennos ja jälkisanat: Olli Kuukasjärvi, Mariengof, Anatoli, 2002
Anssi Sinnemäki, Pyhät paikat ja muita kirjoituksia 2007
Aarne Karjalainen, Elämäni matkakirjeet, 2009 (1. p, Kirjayhtymä 1996)
Trifonovin syndrooma ja muita kirjallisuusesseitä, Anssi Sinnemäki, 2017
Suomalaiset kirjankustantamot
|
335010
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viitaila
|
Viitaila
|
Viitaila on Asikkalan kylä, joka sijaitsee Hollolan Laitialan ja Manskiven pohjoispuolella. Epävirallisesti Viitailan seudulla saatetaan joskus tarkoittaa laajempaa kokonaisuutta, mihin luetaan Viitailan kylän lisäksi myös Paakkola, Lumiala, Reivilä ja Selkämaa.
Alue
Viitailan alue on maaseutua Asikkalan kunnan lounais-osassa Päijät-Hämeessä. Lähialueita ovat Vääksy, Lammi, Hämeenkoski, Hollola ja Padasjoki. Lähimmät kaupungit ovat Lahti (40 km) ja Hämeenlinna (55 km).
Salpausselän reunamuodostuman ansiosta maasto on monipuolista ja vaihtelevaa. Vankat metsät reunustavat kauniita viljelys- ja laidunmaita. Seudulla on useita järviä, joista merkittävin on Vesijärvi. Harjujen välissä on melko pienialaisia peltoja. Niitä ympäröivät kivikkoiset laidunmaat. Viitailan kulttuuriympäristö on monipuolista ja vaihtelevaa. Maisemassa on arvokkaita rakennuksia perinneympäristöineen ja runsaat lehtokasvillisuusalueet.
Salpausselän harjun korkeimpia kohtia on myös Viitailassa: Likokallio 182,6 metriä ja Pähkinävuori 165 metriä. Reivilän kylässä erityisesti maisemasta erottuvat Linnonmäki jopa 40 metriä ympäröivää peltoaluetta korkeampana harjuna, Pauni-Muurahaismäki-Puruvuori osana Salpausselkien harjujaksoa, Pähkinävuori arvokkaine pähkinäpensaineen oivana näköalapaikkana, Viitailan arvokkaat laitumet ja Reivilän monimuotoinen lammaslaidun kallioketoineen ja hakamaineen. Keijumäki (Keinumäki) oli aikanaan kokoontumispaikka, jossa edelleen on nähtävissä vanhat "käräjä"kivet. Puruvuorella tanssittiin piirileikkiä ja Laulukallio toimi laulupaikkana aina 1940-luvulle saakka.
Paakkolan perinnemaisema on luonnonpiirteiltään tyypillistä kivistä peltomaisemaa, missä kiviä on kerätty röykkiöiksi peltojen keskelle. Kallioisten tulikalliolla poltettiin vapputulia 1960-luvulle saakka. Kuusimäki on ollut piirileikkipaikka ja kokkopaikkoineen ennen sotia. Hartolanmäki oli piirileikkipaikka 1930-luvulla, ja Kukkaronmäki on vanha näköalapaikka.
Viitailan ja Paakkolan rajalla aivan Likokallion (182,6 metriä) kainalossa Perttolantien varressa sijaitsevat myös Likolammet, joita on kolme kappaletta. Perinnetiedon mukaan Likosissa liotettiin pellavaa, lampien käyttöoikeus oli jaettu eri talojen kesken ja alue oli ns. yhteistä maata.
Historia
Viitailan (1539 Witarla tai Vitarla) kylä on ollut jo keskiajalla melkoisen suuri.
Reivilässä sijaitsee muinaislinna ja Kuoppamäessä uhrikivi. Nämä viittaavat jopa keskiaikaa varhaisempaan esihistorialliseen asutusperinteeseen. Viitaila sijaitsee keskiaikaisten reittien risteyksessä. Vanha vaellustie kulki Lammilta Vesijärvelle. Tämä Ylinen Viipurintie haarautui nykyisille sijoilleen Hollolan ja Kärkölän kautta aina rannikolle saakka. Yliseltä Viipurintieltä johti toinen keskiaikainen yleinen tie Asikkalan kautta Savoon, tie erkani Lammilta muuttuen Suureksi Savontieksi. Suuri Savontie oli yhdysside Hämeen linnan ja Olavinlinnan välillä. Ylinen Viipurintie sekä Suuri Savontie kulkivat halki vanhojen kulttuurimaisemien ja olivat Kuninkaantien ohella Hämeen merkittävimpiä keskiajalta peräisin olevia yleisiä teitä.
Viitailan alueen metsien läpi on kulkenut ns. Evon metsärata. Evon metsärata oli Lammilla ja Asikkalassa sijainnut puutavaran kuljetukseen käytetty kapearaiteinen metsärautatie, joka oli käytössä vuosina 1908–1914. Radan pituus sivuhaaroineen oli 23 kilometriä ja se kulki 17 kilometrin matkan Evon valtionmetsistä Vesijärven rannalla sijainneelle Kailaniemen laiturille.
Rakennukset
Rakennetussa ympäristössä on vanhoja aina 1800-luvulta peräisin olevia arvokkaita rakennuksia joista osa on tyhjiltään, mutta pääosin vielä ehjiä ulkorakennuksineen. Uudempi rakennuskanta, joka on tällä hetkelläkin käytössä, on 1900-luvun alkupuolelta aina näihin päiviin rakennettua. Suurin osa näistä rakennuksista on rakennusperinteiltään merkittäviä ja useat ulkoisesti alkuperäisessä asussaan. Vanhimmat sukutilat ovat peräisin 1600-luvun alkupuolelta.
Keskiaikaisperäisten teiden risteyksessä sijaitsevassa Viitailassa oli vuoden 1539 maakirjan mukaan 32 taloa. Kun taasen Suomen asutus 1560-luvulla kyläluettelon mukaan (s. 139) Hollolan kihlakuntaan kuuluneessa Asikkalan Viitailan (Witarlan) kylässä on ollut peräti 26 verotilaa. Vanhin kylätontti olisi perimätiedon mukaan sijainnut Sairakkalaan ja Kailaniemeen johtavien teiden välissä Rouvalan tilan eteläpuolella kohoavalla matalalla mäellä. Alue on ollut asutusta peruskarttojen mukaan vielä 1960-luvulla, mutta nykyisin alue on autioitunut. Alueella on näkyvissä useita talonpohjia ja kellarikuoppia, joista osa edustanee modernia asutusvaihetta.
Kuninkaan kartaston perusteella kylätontti on jatkunut 1700-luvun lopulla Rouvalan tilalta etelään päin aina Puruvuorelle saakka. Asutus on keskittynyt tien varteen, jossa on nykyisin pääosin peltoa. Pienempi astuskeskittymä on sijainnut pohjoisempana tienristeyksen kohdalla. Tästä osa on nykyisin peltona.
Viitailan koillispuolella sijaitsevan Reivilän kulttuurimaisemalle on ominaista harvakseltaan sijaitsevat tilakeskukset. Ne sijoittuvat Reivilän halki kulkevan kylätien varrelle. Tiloista Ala- ja Ylä-Vetikko muodostavat tiiviihkön rakennusryhmän. Siikaniemen päärakennus on 1920-luvulta. Reivilän varhaisen asutushistoriaan viittaa siellä sijaitseva muinaislinna ja Kuoppamäen uhrikivi.
Vaihtelevassa maisemassa sijaitsevat peltojen ympäröimät tilakeskukset sijoittuvat nauhamaisesti teiden varsille. Rakennuskannaltaan vanhimpiin lukeutuvat Lammintien varrella sijaitsevat 1800-luvulla rakennetut Uuden Rälssin ja Anttilan talojen päärakennukset. Viitailan seurojentalo on vuodelta 1923 ja koulu valmistui 1936. Seurojentalon ulkoasu on 1950-luvulta. Viitailan koulu on yksityisomistuksessa.
Viitailan seurojentalo on aktiivisessa ja elinvoimaisessa käytössä ja siellä järjestetään erilaisia tilaisuuksia.
Viitaila käsitti keskiajalla kaksi ryhmäkylää. Toisen ryhmäkylän paikkeilla sijaitsevien Kartanon ja Rouvalan tilakeskukset sijaitsevan maisemallisesti näkyvällä paikalla pelloilta kohoavan kumpareen laella. Kartanon päärakennus on 1700-luvulta ja Rouvalan samoilta vuosilta. Niiden pohjoispuolella oleva Konkosen talo sijaitsee pienemmän ryhmäkylän paikkeilla, lähes kiinni maantiessä. Päärakennus on vuodelta 1690. Kartanolta etelään sijoittuvat nauhamaisesti tien varrelle Söyringin kauppa (1910 ->) , Liekkolan tilakeskus ja viljelymaiseman päätteeksi Iso-Heikkilän tila. Iso-Heikkilän kookas, mansardikattoinen päärakennus on vuodelta 1915. Liekkolan tilan mansardikattoinen päärakennus (1925) ja navetta sijoittuvat maisemaan maamerkin tavoin. Navetta ja tilan yhteydessä ollut 1800-luvulta oleva historiallinen viljamakasiini purettiin vuonna 2020.
Asikkalan kunta on kaavoittanut Viitailaan ja on hankkinut Paakkolan kylästä maata nimeten sen Kalliorinne-nimiseksi asuinalueeksi.
Yleistä
Viitailasta kotoisin oleva Keijo Virtanen kirjoittaa kirjassaan Katovuotta tapahtumista jotka sijoittuvat Viitailaan 1960 - 1970 luvulle.
Viitailassa sijaitsee ympäristötaiteilija Sammo Konnon perustama Sammo Konnon-puisto (https://goo.gl/maps/YhcRwjDgGEPDLSDM9)
Lähteet
Aiheesta muualla
Viitailan-Paakkolan kyläyhdistys ry
Paakkolan Kalliorinne
Kirjallisuutta
Viitailan-Paakkolan kylien muistelot, Lammi-Paino 1997.
Viitailan-Paakkolan kylien muistelot II, Lammi-Paino 1999.
Viitailan-Paakkolan kylien muistelot III, Lammi-Paino 2002.
Asikkalan kylät
|
1154285
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustajalop%C3%A4hkin%C3%A4
|
Mustajalopähkinä
|
Mustajalopähkinä (Juglans nigra) on jalopähkinäkasveihin kuuluva kesävihanta puu, joka kasvaa alkuperäisenä Yhdysvaltojen keski- ja itäosissa. Tämä saksanpähkinän sukulainen on jalopähkinöistä kaikkein pitkäikäisin ja suurikasvuisin. Se on myös yksi harvinaisimmista ja halutuimmista lehtipuulajeista Pohjois-Amerikassa. Sen suorasyisestä puusta valmistetaan muun muassa puuviilua, huonekaluja ja aseenperiä, ja sen voimakkaanmakuisia pähkinöitä käytetään leivonnaisissa ja jäätelöissä.
Ulkonäkö ja koko
Mustajalopähkinä on jalopähkinälajeista kaikkein pitkäikäisin ja suurikasvuisin. Suotuisissa olosuhteissa se voi saavuttaa usean sadan vuoden iän ja jopa 50 metrin korkeuden. Yleensä se kasvaa kuitenkin 21–27 metriä korkeaksi ja rinnankorkeusläpimitaltaan 60–120 senttimetriä paksuksi.
Mustajalopähkinällä on syvä pääjuuri ja laaja sivujuuristo – tässä suhteessa se on välimuoto kuivien ja tuoreiden kasvupaikkojen puulajeista. Metsässä kasvaessaan se muodostaa korkean, suoran rungon ja avoimen, kupumaisen latvuksen. Avoimilla paikoilla runko jakautuu jo matalalta koheneviksi ja siirottaviksi haaroiksi. Runkoa peittää paksu ja syväuurteinen, tummanruskea kaarna; nuorissa puissa kaarna on vaaleampaa ja suomuista. Kuluvan vuoden versot ovat himmeän oranssinruskeat ja niiden ydin on lokeroinen. Kasvutavaltaan ne ovat jäykät, harvat ja epäsäännölliset.
Mustajalopähkinällä on pienet, munanmuotoiset silmut ja suuret, syvät lehtiarvet. Tuoksuvat, parilehdykkäiset lehdet ovat 30–60 senttimetriä pitkät ja niiden lapa jakaantuu 9–21 lehdykkään. Yksittäinen lehdykkä on 6–13 senttimetriä pitkä, leveänsuikea, hienosahainen, pitkäsuippuinen ja ruoditon. Päätölehdykkä on pieni tai puuttuu kokonaan. Lehden alapinta on pehmeäkarvainen ja yläpinta lähes kalju. Väriltään lehti on vihreä tai tummanvihreä, syksyllä keltainen.
Mustajalopähkinä on yksikotinen kasvi, jonka kukat puhkeavat yhtä aikaa lehtien kanssa – levinneisyysalueen eteläosissa huhtikuun puolessavälissä ja pohjoisosissa kesäkuun alussa. Saman yksilön emikukat puhkeavat yleensä ennen hedekukkia, joten itsepölytys on harvinaista. Hedekukissa on 20–30 hedettä, ja ne muodostavat jäykkiä, roikkuvia norkkoja edellisen vuoden versoihin. Pienissä, vihertävissä emikukissa on 2-vartaloinen emiö, ja ne kasvavat 2–5 kukan ryhmissä kuluvan vuoden versojen kärjessä. Emikukat hedelmöittyvät 2–5 vuorokauden kuluttua pölytyksestä, minkä jälkeen niistä kehittyy hedelmäsuojuksen suojaamia pähkinöitä. Pyöreähkö, nukkainen hedelmäsuojus on läpimitaltaan 4–6 senttimetriä ja muuttuu kypsyessään vihreästä tummanruskeaksi. Hedelmäsuojuksen sisältä paljastuu syys-lokakuuhun mennessä uurteinen, 3–4 sentin mittainen pähkinä, jonka sisässä on syötävä, makeanmakuinen siemen. Pähkinä putoaa maahan pian lehtien varistua.
Mustajalopähkinä on hidaskasvuinen. Se alkaa tuottaa siementä jo nuorella iällä, avoimilla paikoilla kasvaessaan alle kymmenvuotiaanakin. Hyvät siemenvuodet kertautuvat noin kaksi kertaa viidessä vuodessa. Runsaimmillaan siementuotanto on 30 vuoden iässä ja pysyy tällä tasolla seuraavat sata vuotta. Lisääntyminen tapahtuu lähinnä siementen avulla. Siementen tärkeimpiä levittäjiä ovat oravat, jotka unohtavat osan talven varalle kätkemistään pähkinöistä maahan.
Levinneisyys
Mustajalopähkinä on kotoisin Yhdysvaltojen keski- ja itäosista, tosin pohjoisrajan tuntumassa sitä tavataan satunnaisemmin. Se on yleisimmillään Appalakeilla ja Keskilännen laaksoissa ja alangoilla, erityisesti Kansasin osavaltiossa. Pohjoisimmillaan lajia esiintyy Vermontissa, Massachusettsissa, New Yorkissa, Etelä-Ontariossa, Michiganin keskiosissa ja Etelä-Minnesotassa. Lännessä se on levittäytynyt Etelä-Dakotan itäosiin, Koillis-Nebraskaan, Länsi-Oklahomaan ja Texasin keskiosiin. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Louisianaan, Mississippiin, Luoteis-Floridaan ja Georgiaan – Mississippijoen laaksosta ja suistosta se puuttuu kuitenkin kokonaan.
Elinympäristö
Mustajalopähkinä viihtyy syvässä, kosteassa ja pH-arvoltaan neutraalissa maaperässä, joka läpäisee hyvin vettä ja sisältää paljon kalkkia ja ravinteita. Se kasvaa usein virtaavan veden äärellä, syvässä savimaassa tai alluviaalialueilla – samoilla alueilla, joilla maanviljely on kannattavaa.
Mustajalopähkinää esiintyy 1 200 metrin korkeudelle asti, tavallisesti muiden lehtipuiden seassa, harvemmin puhtaina metsiköinä. Se sietää huonosti varjostusta, joten se menestyy monilajisissa metsissä vain pää- tai lisävaltapuuna. Parhaimmat kasvupaikat ovat usein samat kuin kentukinpapupuulla. Muita samoilla alueilla viihtyviä lajeja ovat lännentulppaanipuu, valkosaarni, kiiltotuomi, amerikanlehmus, amerikanpyökki, sokerivaahtera, tammet ja hikkorit. Mustajalopähkinän juurista erittyy jugloni-nimistä ainetta, joka on haitallista monille muille kasveille, erityisesti tomaatille ja omenalle.
Mustajalopähkinän kasvukausi vaihtelee levinneisyysalueen pohjoisosien 140 päivästä Länsi-Floridan 280 päivään. Vuotuinen sademäärä on pienimillään alle 640 millimetriä Pohjois-Nebraskassa ja enimmillään 1 780 millimetriä Appalakkien rinteillä Tennesseessä ja Pohjois-Carolinassa. Vuoden keskilämpötila vaihtelee pohjoisen 7 celsiusasteesta etelän 19 asteeseen. Suotuisimmilla kasvupaikoilla vuoden keskilämpötila on 13 celsiusastetta ja vuotuinen sademäärä vähintään 890 millimetriä.
Käyttö
Mustajalopähkinä on yksi kysytyimmistä lehtipuulajeista Pohjois-Amerikassa. Sen puuaines on suorasyistä, raskasta ja iskunkestävää ja pärjää hyvin vertailussa muiden amerikkalaisten lehtipuiden kanssa. Se säilyttää hyvin muotonsa uunikuivauksessa ja on helposti työstettävissä niin käsityökaluilla kuin koneillakin. Puupinta on viimeisteltynä samettisen sileä ja sitä koristaa kaunis syykuvio.
Mustajalopähkinästä valmistetaan teollisesti puutavaraa ja puuviilua, joista tehdään edelleen muun muassa arvohuonekaluja, sisustuspaneeleja ja aseenperiä. Hidaskasvuisuutensa vuoksi sitä viljellään kuitenkin vähän, ja suurin osa kaupalliseen käyttöön päätyvästä puusta saadaan yksittäin kaadetuista puista. Jauhettuja pähkinänkuoria hyödynnetään esimerkiksi suihkumoottoreiden puhdistuksessa, öljynporausnesteen lisäaineena, dynamiittien täyteaineena, autonrenkaiden kitkan parantamiseksi, puhallusaineena maalinpoistossa, savukaasujen suodatuksessa sekä hyönteismyrkkyjen apuaineena. Teollisen käytön lisäksi mustajalopähkinää käytetään koristekasvina ja hylättyjen kaivosten maisemoinnissa.
Mustajalopähkinän pähkinöitä syödään sellaisenaan tai hunajan kanssa ja niitä käytetään kakkujen, makeisten ja jäätelön maustamisessa. Niitä kerätään jonkin verran myyntiin, vaikkakaan ei yhtä yleisesti kuin Euroopasta tuotua saksanpähkinää. Pähkinöitä käyttävät ravintona ihmisten lisäksi monet villieläimet. Jopa 10 prosenttia pohjoisamerikkalaisen mustaoravan (Sciurus niger) ruokavaliosta voi koostua mustajalopähkinän pähkinöistä.
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat hyödynsivät mustajalopähkinää monin tavoin: pähkinöitä syötiin ruoaksi, hedelmäsuojuksista saatiin mustaa väriainetta ja eri kasvinosista valmistettiin rohdoksia, joilla hoidettiin mielen ja kehon sairauksia. Puu mainitaan myös heidän luomismyyteissään.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Englanninkieliset ohjeet mustan väriaineen valmistamiseksi mustajalopähkinän hedelmistä.
58.41 Puut, pensaat
Jalopähkinät
Pähkinät
|
633653
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nicholas%20Hooper
|
Nicholas Hooper
|
Nicholas Hooper on englantilainen elokuvasäveltäjä, joka on säveltänyt musiikin muun muassa Harry Potter ja Feeniksin kilta ja Harry Potter ja puoliverinen prinssi -elokuviin.
Aiheesta muualla
Brittiläiset elokuvasäveltäjät
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
1117560
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir%20Tendrjakov
|
Vladimir Tendrjakov
|
Vladimir Fjodorovitš Tendrjakov (, 5. joulukuuta 1923 nykyisen Vologdan alueen Verhovažjen piirin Makarovskajan kylä, Neuvostoliitto – 3. elokuuta 1984 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Vladimir Tendrjakov syntyi virkailijaperheeseen. Hän haavoittui toisessa maailmansodassa, työskenteli opettajana ja Komsomolin piirisihteerinä. Vuonna 1945 Tendrjakov muutti Moskovaan, jossa hän opiskeli Neuvostoliiton elokuvakoulussa ja myöhemmin Gorkin kirjailijainstituutissa, josta hän valmistui vuonna 1951. Tendrjakov liittyi NKP:hen vuonna 1948.
Tendrjakov oli Stalinin kuolemaa seuranneen suojasään näkyvimpiä kirjailijoita. Hänen kertomuksensa, pienoisromaaninsa ja romaaninsa kuvaavat etupäässä maaseudun ongelmia ja yksilön moraalisia valintoja. Niistä tunnetuimpia ovat Vävy (Ne ko dvoru, 1954), Kelirikko (Uhaby, 1956), Podjonka – vek korotki (”Surviaisella on lyhyt elämä”, 1965), Tri meška sornoi pšenitsy (”Kolme säkillistä juolavehnää”, 1973) ja Rasplata (”Tilinteko”, 1979). Kirjailijan neuvostoyhteiskunnan traagisia vaiheita kuvaavat kertomukset ja antiutopia Tietokone-evankeliumi (Pokušenije na miraži) ilmestyivät vasta perestroikan aikana.
Suomennettuja teoksia
Vävy. Suom. Juhani Konkka. Helsinki: Kirjayhtymä, 1960.
Tuomio. Kelirikko. Suom. Juhani Konkka. Helsinki: Kansankulttuuri, 1963.
Nefertitin hymy. Suom. Ulla-Liisa Heino. Helsinki: Kansankulttuuri, 1965.
Tietokone-evankeliumi. Suom. Ulla-Liisa Heino. Helsinki: SN-kirjat, 1988.
Novelli
Kolmonen, seitsikko, ässä. Suom. Esa Adrian. Teoksessa: Kananjumala. Helsinki: Tammi, 1963
Lähteet
Aiheesta muualla
Vladimir Tendrjakovin teoksia Lib.ru-sivustolla
Neuvostoliittolaiset kirjailijat
Venäläiset kirjailijat
Vuonna 1923 syntyneet
Vuonna 1984 kuolleet
|
767099
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jarmo%20Suokas
|
Jarmo Suokas
|
Jarmo ”Jammu” Suokas (31. heinäkuuta 1927 Antrea – 25. huhtikuuta 2017 Kuusankoski) oli suomalainen pesäpalloilija ja koripalloilija.
Pesäpallo
Suokas voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1949–1952 Lahden Mailaveikkojen joukkueessa ja vuonna 1971 ikämiesten SM-kultaa Kuusankosken Puhdissa. Itä–Länsi-ottelussa Suokas on pelannut kolmesti. Lisäksi hän pelasi vuonna 1952 Helsingin olympiakisoissa Suomen ja Yhdysvaltojen välisessä baseball-näytöksessä, jossa hän löi Suomen ainoan juoksun 1–19-tappioon päättyneessä kamppailussa.
Koripallo
Koripalloa Suokas pelasi SM-sarjatasolla Tampereen Pyrinnössä kaudella 1955, jolloin Pyrintö sijoittui viidenneksi. Suokas kuului Pyrinnön kokoonpanoon 19 ottelussa ja pelasi 1,8 pisteen ja 0,9 virheen keskiarvoilla ottelua kohden.
Saavutukset
Pesäpalloilijana
4 SM-kultaa: 1949, 1950, 1951, 1952
2 SM-hopeaa: 1948, 1953
4 Itä–Länsi-ottelua: 1952–1955
Lähteet
Jarmo Suokas baskethotel.fi
Viitteet
Suomalaiset koripalloilijat
Suomalaiset pesäpalloilijat
Vuonna 1927 syntyneet
Vuonna 2017 kuolleet
|
1560206
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/BMW%206-sarja%20%28E63%29
|
BMW 6-sarja (E63)
|
BMW E63 on BMW 6-sarjan toisen sukupolven malli, jota valmistettiin vuosina 2003–2010. Se korvasi edeltäneen E24-mallin, jonka valmistus oli päättynyt vuonna 1989. Mallin seuraajaksi tuli BMW F13.
BMW 6-sarja (E63) 2003–2010
BMW E63 esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa 2003. Se perustuu tekniikaltaan 5-sarjaan (E60). Kangaskattoinen cabriolet (koritunnus E64) esiteltiin tammikuussa 2004 Detroitin autonäyttelyssä.
Malliston huipulle esiteltiin Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa 2005 M6, jossa on moottorina 5,0-litrainen V10 teholtaan 500 hevosvoimaa. Voimansiirtona on seitsemänportainen SMG-sekventaalivaihteisto. Avomallinen M6 esiteltiin Lontoon autonäyttelyssä seuraavan vuoden heinäkuussa. Vuonna 2007 M6 tuli ainoastaan Pohjois-Amerikassa saataville kuusivaihteisella manuaalivaihteistolla, mutta valmistusmäärät olivat pieniä, vain muutamia satoja kappaleita.
Vuonna 2007 malli koki pienen kasvojenkohotuksen, jossa siihen tehtiin muutoksia muun muassa etupuskurin ilmanottoaukkoihin. Uudistunut malli esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa.
Lähteet
Aiheesta muualla
6-sarja (E63)
S-segmentin autot
2000-vuosikymmenen autot
2010-luvun autot
|
151382
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eero%20Antikainen
|
Eero Antikainen
|
Eero Antikainen (5. tammikuuta 1906 Vehmersalmi – 29. tammikuuta 1960 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen ammattiyhdistyspoliitikko ja kansanedustaja. Antikainen toimi SAK:n puheenjohtaja vuosina 1954–1959. Hän oli näkyvästi mukana vuoden 1956 yleislakon neuvotteluissa.
Antikainen tuli SAK:n puheenjohtajaksi 1954 Aku Sumun jälkeen. Aikaisemmin hän oli toiminut Maa- ja Sekatyöväen Liiton puheenjohtajana. Jo ensimmäisenä puheenjohtajavuotenaan hän joutui kovien päätösten eteen, kun maan hinta- ja palkkasäännöstely purkautui. Hintojen nousua haluttiin kompensoida palkankorotuksilla. Antikaisen johtama SAK:n sosialidemokraattinen ryhmä vaati prosentti- ja markkakorotuksen sekalinjaa. SAK alensi vaatimuksensa 12 markkaan (joka vastasi silloisilla tuntipalkoilla 6–10 %:n korotusta palkkoihin). Neuvottelut päättyivät 6. helmikuuta tuloksettomina. SAK:n sisällä oli ristiriitoja jatkotoimista. Lakko kuitenkin alkoi maaliskuun 1956 alussa ja se kesti vajaat kolme viikkoa. Lopputulos oli, että SAK:n vaatimukset hyväksyttiin. Palkankorotuksista saatu hyöty kuitenkin valui pian hukkaan, kun hinnat nousivat.
Antikainen toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1951–1955. Hän lukeutui SDP:n skogilaiseen, vuonna 1959 TPSL:ksi järjestäytyneeseen oppositioon. Hän toimi myös toisena kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä vuonna 1958 Kuuskosken virkamieshallituksessa. Antikainen kuoli tapaturmaisesti hotellihuoneen seinäsängyn tukehduttamana työmatkallaan Tukholmassa tammikuussa 1960. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ylen Elävä arkisto – Eero Antikainen vuoden 1956 yleislakon joukkokokouksessa
Kansanedustajat
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot
Suomen ministerit
Hämeen vaalipiiri
Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat
Vuonna 1906 syntyneet
Vuonna 1960 kuolleet
|
62913
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ian%20Anderson
|
Ian Anderson
|
Ian Scott Anderson (s. 10. elokuuta 1947 Dunfermline, Skotlanti) on brittiläinen muusikko, joka tunnetaan ennen kaikkea progressiivisesta Jethro Tull -yhtyeestään, jonka johtohahmona hän on toiminut sen perustamisesta eli vuodesta 1968 lähtien. Hän on yhtyeen laulaja ja lauluntekijä, ja hänet tunnetaan myös huilunsoitosta yhtyeen kappaleilla.
Lauluntekijänä Anderson on tehnyt usein kriittisiä lauluja esimerkiksi kristillisyydestä, yhteiskunnasta ja joulusta. Huilistina hän on itseoppinut; hän käyttää instrumenttiaan bluestyyliin pärisyttäen ja puhkuen. Anderson on itse kertonut ottaneensa vaikutteita soittotyyliinsä Roland Kirkiltä. Huilun lisäksi Andersonin toinen pääsoitin on akustinen metallikielinen kitara. Nykyään hän soittaa konserteissa enimmäkseen pienikokoista kitaraa, kun ennen hän soitti normaalikokoista.
Huilun ja akustisen metallikielisen kitaran lisäksi Anderson osaa soittaa useita muita soittimia, kuten bassokitaraa, pillejä, sopraanosaksofonia, pasuunaa, viulua ja rumpuja.
Andersonin säveltämisen kultakausi sijoittuu vuosille 1968–1979. Tämä aikana hän sävelsi kaikki Jethro Tullin kuuluisimmat kappaleet. 2000-luvun aikana Anderson on ottanut vaikutteita intialaisesta musiikista ja etenkin maailmanmusiikista. Tämä kehitys näkyy selvästi jo Jethro Tullin Roots to Branches -levyllä. 1970-luvun huumorimausteisen yhteiskuntakritiikin jälkeen Anderson on kertonut sanoituksissaan ihmisten arkielämästä.
Anderson on vaikuttanut myös liikealalla. Hän on ollut naimisissa kahdesti: Jennie Franksin kanssa 1970–1974 ja vuodesta 1976 lähtien Shona Learoydin kanssa. Andersonilla on lapset James ja Gael. Hänellä diagnosoitiin vuonna 2018 keuhkoahtaumatauti. Anderson itse epäilee sairastuneensa, koska hän on altistunut savukoneille yli 50 vuoden ajan.
Andersonille myönnettiin Brittiläisen imperiumin ritarikunnan MBE-arvonimi vuonna 2008.
Soolotuotanto
Studioalbumit
1983 Walk into Light
1995 Divinities: Twelve Dances with God
2000 The Secret Language of Birds
2003 Rupi's Dance
2012 Thick as a Brick 2
2014 Homo Erraticus
Livealbumit
2005 Ian Anderson Plays the Orchestral Jethro Tull
2014 Thick as a Brick - Live in Iceland
Lähteet
Aiheesta muualla
Brittiläiset rocklaulajat
Brittiläiset kitaristit
Brittiläiset huilistit
Brittiläiset lauluntekijät
Jethro Tull
Vuonna 1947 syntyneet
Elävät henkilöt
Skotlantilaiset laulajat
|
991957
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alaskan%20hallinnollinen%20jako
|
Alaskan hallinnollinen jako
|
Alaska on jaettu borougheihin, eli piirikuntiin. Poikkeuksellisesti piirikunnat eivät kata koko osavaltion aluetta, vaan niiden ulkopuolelle jää hallintoalueeton alue, joka on jaettu väestönlaskenta-alueisiin. Piirikuntia on 19 ja väestönlaskenta-alueita 11.
Piirikunnat
Väestönlaskenta-alueet
Lähteet
Find a County NACo
Viitteet
Alaska
|
662768
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leopold%20I%20%28keisari%29
|
Leopold I (keisari)
|
Leopold I (9. kesäkuuta 1640 – 5. toukokuuta 1705) oli Habsburgien sukuun kuulunut Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari sekä Böömin ja Unkarin kuningas. Karlowitzin rauhassa hän sai lähes koko Unkarin hallintaansa, ja siitä alkoi Habsburgien valtakausi eurooppalaisena suurvaltana. Yksinvaltius ja halinnon keskittyminen kehittyivät hänen valtakaudellaan.
Leopold oli Ferdinand III:n nuorempi poika, ja hänen veljestään Ferdinand IV:stä piti tulla keisari. Leopoldia koulutettiin hyvin ja hänen piti päätyä kirkolliselle uralle. Veli kuitenkin kuoli isorokkoon vuonna 1654, jolloin Leopoldista tulikin kruununperijä. Vuonna 1655 hänet valittiin Unkarin kuninkaaksi, 1656 Böömin kuninkaaksi ja 1658, yli vuoden isänsä kuoleman jälkeen, keisariksi.
Leopold kävi sotia Osmanien valtakuntaa ja Ranskaa vastaan sekä sekaantui Espanjan perimyssotaan.
Leopold oli kolme kertaa naimisissa ja sai 16 lasta, joista vain kuusi eli aikuisiksi asti.
Lähteet
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijat
Unkarin hallitsijat
Habsburgin hallitsijasuku
Vuonna 1640 syntyneet
Vuonna 1705 kuolleet
|
93591
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4ns%C3%A4tuhkelo
|
Känsätuhkelo
|
Känsätuhkelo (Lycoperdon perlatum) on 5–7 cm:n korkuinen sieni. Suomessa se kasvaa koko maassa karikkeessa ja puun maatuvissa jätteissä. Se on kiinteä- ja valkomaltoisena ruokasieni. Vanhemmiten malto muuttuu aluksi nestemäiseksi oliivinruskeaksi ja lopulta pölähtää mustana itiöpölynä sienen laella olevasta reiästä. Sientä esiintyy heinäkuusta alkaen.
Känsätuhkelon saattaa sekoittaa ryhmätuhkeloon (Lycoperdon pyriforme), piikkituhkeloon (Lycoperdon echinatum), nuijakuukuseen (Lycoperdon excipuliformis) tai nurmimaamunaan (Bovista nigrescens).
Lähteet
Aiheesta muualla
Luontoportti: Känsätuhkelo (Lycoperdon perlatum)
Luonnossa: Känsätuhkelo (Lycoperdon perlatum)
Rogers Mushrooms: Lycoperdon perlatum
Mushroom Expert: Lycoperdon perlatum
Tuhkelot
|
445302
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei%20Rubljov
|
Andrei Rubljov
|
Andrei Rubljov tai Rublev (, n. 1360/1370 – 1427 tai 29. tammikuuta 1430 Moskova), oli ikoni- ja freskotaiteen Moskovan koulukunnan perustaja, ikonimaalari ja munkki.
Rubljovin tyylin lähtökohtina pidetään Novgorodin koulukuntaa, jolle oli ominaista loistelias värien käyttö, vivahteikas viivakieli, inhimillinen lämpö yhtaikaa ylhäisen arvokkuuden kanssa. Hänen kuuluisin työnsä on Pyhän Kolminaisuuden ikoni noin vuodelta 1410-1420 Moskovassa.
Ortodoksinen kirkko kanonisoi Andrei Rubljovin pyhäksi vuonna 1988.
Elämänvaiheita
Tiedot Andrei Rubljovin elämästä ovat niukkoja. Hän syntyi Moskovan ruhtinaskunnassa noin vuonna 1370 ja kouluttautui ja antoi aikuisiässä luostarivalan nähtävästi Troitse-Sergijevin luostarissa, joidenkin tutkimusten mukaan Andronikin Vapahtajan luostarissa Moskovassa. Rubljov oli luostarissa ilmeisesti Sergei Radonežilaisen oppipoikana.
Andrei Rubljovin tuotanto muotoutui Moskovan ruhtinaskunnan taiteellisten perinteiden pohjalta. Hän tunsi hyvin myös bysanttilaista ja eteläslaavilaista taidekulttuuria. Ensimmäinen viittaus Rubljoviin on vasta vuodelta 1405, jolloin hän maalasi Teofanes (Feofan) Kreikkalaisen ja Prohor Gorodetsilaisen johdolla ikoneja ja freskoja Moskovan Kremlin Neitsyt Marian Ilmestyskirkkoon.
Konstantinopolilainen Teofanes Kreikkalainen (n. 1330/40—1405) oli kuuluisin novgorodilaisen koulukunnan edustaja ja Donin Jumalanäidin maalaaja. Ainoa varmasti hänelle attribuoitu työ ovat Novgorodin Ylösnousemuksen eli Uspenskin katedraalin freskot vuodelta 1378. Hänen oppilaastaan Andrei Rubljovista tuli koko myöhemmälle ikonitaiteelle suuntaa antanut maalari. Rubljovin perinteessä yhdistyvät askeettisuus ja bysanttilaisen taideperinnön harmonisuus. Maalausten hahmot ovat tyypillisesti levollisia ja tyyniä.
Toinen maininta Rubljovista on vuodelta 1408, jolloin hän maalasi Daniel Mustan (Tšernyj) kanssa freskoja Vladimirin Uspenskin katedraaliin. Rubljov kehitti 1410-luvun alussa oman yksilöllisen maalaustyylinsä, minkä vuoksi hänen oppiinsa pyrittiin. Arvion mukaan vuonna 1422 Rubljov maalasi mestariteoksensa Pyhä Kolminaisuus, joka tunnetaan myös nimellä Kolmen enkelin ikoni. Rubljov ja Tšernyj johtivat 1420-luvulla Troitse-Sergijevin eli Pyhän Kolminaisuuden luostarin kirkossa tehtyä maalaustyötä, joka ei kuitenkaan ole säilynyt.
Andrei Rubljov kuoli 29. tammikuuta 1430 mahdollisesti Moskovassa Andronikin Vapahtajan luostarissa.
Kuvia Andrei Rubljovin töistä
Katso myös
Andrei Rublev -elokuva, joka osittain pohjautuu Rubljovin elämään
Lähteet
Otavan Iso Fokus. Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 6, s. 3573. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01236-3.
Viitteet
Ikonimaalarit
Venäläiset pyhät
Venäläiset taidemaalarit
Keskiajan taiteilijat
1300-luvulla syntyneet
1400-luvulla kuolleet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1571529
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bayerischer%20Rundfunk
|
Bayerischer Rundfunk
|
Bayerischer Rundfunk (Baijerin radio, BR) on saksalainen julkinen radio- ja televisioyhtiö, jonka päätoimipaikka sijaitsee Münchenissä, Baijerin vapaavaltiossa. Yhtiö on Saksan paikallisten yleisradioyhtiöiden yhteistyöorganisaatio ARD:n jäsen. Yhtiön tämänhetkinen johtaja on Ulrich Wilhelm. Sen radio- ja televisiokanavia voi katsoa ja kuunnella maanlaajuisesti Saksassa ja osaa kanavista maailmanlaajuisesti Internetin välityksellä.
Historia
Baijerin radio perustettiin 18. syyskuuta 1922 Münchenissä nimellä Deutsche Stunde in Bayern. Gesellschaft für drahtlose Belehrung und Unterhaltung mbH (käännös: "Saksalainen tunti Baijerissa. Langattoman opetuksen ja viihteen yhtiö"). Perustajana toimivat liikemiehet Herman Klöpfer, Josef Böhm, Robert Riemerschmid ja Ernst Ludwig Voss. Ensimmäinen radiolähetys kuultiin 30. maaliskuuta 1924 Münchenistä, yliopiston suuresta auditoriosta, jossa pidettiin avajaiskonsertti. Baijerin radion toimipaikaksi valikoituu Arnulfstraßella sijaitseva liikenneministeriön rakennus. Kesällä 1929 radiokanava sai oman rakennuksensa Münchenistä, Riemerschmidbaun. Vuonna 1931 yhtiön nimi muutettiin Deutsche Stunde in Bayernistä Bayerischer Rundfunk GmbH:ksi.
Baijerin radion ensimmäiset lähetykset sisälsivät pääasiassa aikamerkkejä, uutisia, säätiedotuksia, pörssiuutisia ja musiikkia. Myöhemmin sisältöä laajennettiin mm. kuunnelmilla, oopperalla, kielikursseilla, naisten ohjelmilla sekä jumalanpalveluksilla. Maailmanlaajuista huomiota radioyhtiö sai lähettämällä tutkimusmatkailija Auguste Piccardin haastattelun 1. kesäkuuta 1931.
17. maaliskuuta 1933 Münchenin radiotaloon ripustettiin hakaristilippu. Tuosta päivästä alkoi radioiden uudelleenmuokkaaminen kansallissosialistisen natsipuolueen ideologiaa paremmin tukevaksi. Vuonna 1934 Baijerin radio joutui muiden saksan radioyhtiöiden tapaan osaksi kansallisosialistista radiokoneistoa (saks. Einheitsrundfunk), jolloin sitä johdettiin Kansanvalistus- ja propagandanministeriöstä käsin. Radioiden ohjelmatarjontaa yhtenäistettiin tämän ministeriön toimesta heidän ideologiaansa vastaavaksi. Lähetysten ohjelmistosta esimerkiksi poistettiin jazz-musiikki ja mainokset kokonaan. Vain klo 8 ja 12 välillä sai lähettää paikallisiin asioihin keskittyvää ohjelmaa.
Toisen maailmansodan jälkeen München kuului amerikkalaisten miehitysvyöhykkeeseen. Amerikkalaisten valvonnassa käynnistettiin radiotoiminta Münchenin radiotalossa uudelleen. Talo oli sodan lopulla vaurioittunut pommituksissa pahoin, mutta sitä ryhdyttiin korjaamaan entiselleen sodan jälkeen. 25. tammikuuta 1949 Baijerin radiosta tuli julkinen radioyhtiö (saks. Anstalt des öffentlichen Rechts). Radion ohjelmatarjonta laajentui ja mukaan tuli myös uusia radiokanavia, kuten Bayern 2 vuonna 1950, Bayern 3 vuonna 1971 sekä Bayern 4 Klassik (nyk. BR-Klassik) vuonna 1980. Ensimmäisenä digitaalisena radiokanavana perustettiin Bayern plus vuonna 2008.
Televisiolähetyksiä alettiin lähettää Baijerin alueelta marraskuussa 1954. Baijerin radio aloittaa televisiolähetykset uutisohjelmalla Münchner Abendschau (käännös: "Münchenin iltalähetys") samaan aikaan. Vuonna 1964 perustettiin uusi televisiokanava Studienprogramm, josta vuonna 1973 tuli Bayerisches Fernsehen ja vuonna 2016 viimein BR Fernsehen. Vuoteen 1978 mennessä tämä kanava lähetti ohjelmaa kokopäiväisesti.
Baijerin radio sai omat verkkosivut vuonna 1995. Kotisivuilta löytyi tietoa mm. Baijerin radiosta yrityksenä, sen ohjelmasta ja tilaisuuksista. Nykyiset kotisivut kokoavat yhteen kaiken Baijerin radion tuottaman sisällön.
Kanavat
Radio
Bayern 1: Kansainvälistä pop- ja rock -musiikkia 70-, 80- ja 90-luvuilta, uutisia ja ajankohtaisohjelmia.
Bayern 2: Ajankohtaisohjelmia, haastatteluja, reportaaseja, keskusteluohjelmia, kuunnelmia ym. Teemoina mm. politiikka, yhteiskunta, tiede ja kulttuuri. Välissä myös musiikkia.
Bayern 3: Uutta musiikkia ja tuoreimpia hittejä.
BR-Klassik: Klassista musiikkia sekä jazzia. Ajankohtaisia aiheita klassisen musiikin maailmasta, lähetyksiä lapsille ja nuorille sekä oopperaa ja konsertteja live-lähetyksinä.
B5 Aktuell: Ajankohtaisohjelmia ja uutisia.
Puls: Ohjelmaa nuorille. Ajankohtaisia aiheita politiikasta pop-kulttuuriin sekä musiikkia.
Bayern plus: Iskelmää, uutisia ja ajankohtaisia aiheita terveydestä matkustamiseen.
BR Heimat: Ajakohtaisia aiheita Baijerista. Kansanmusiikkia, haastatteluja ja reportaaseja.
Lisäksi digitaalisesti kuultavissa uutiskanava B5 Plus ja liikenneilmoituskanava BR Verkehr.
Televisio
BR Fernsehen: Uutisia ja ajankohtaisia aiheita sekä viihdettä.
ARD-Alpha: Dokumentteja, keskusteluohjelmia, teemailtoja ym. Pääpaino tiedossa ja kasvatuksessa.
BR Text: Teksti-TV.
Online-sisällöt
Baijerin radion online-sisältöihin kuuluvat kotisivut osoitteessa https://www.br.de/, BR Mediathek -videokirjasto sekä BR24-uutiskanava. Kaikki sisältö löytyy niin älypuhelimille ja tableteille tarkoitetuista applikaatioista kuin myös Internetistä.
Orkesterit ja kuoro
Yhtiöllä on kaksi omaa orkesteria ja yksi kuoro:
Baijerin radion sinfoniaorkesteri, joka lukeutuu yhdeksi maailman parhaista orkestereista. Orkesteri tekee kiertueita ympäri maailman. Sen ohjelmisto painottuu 1700-2000-luvuille. Orkesteri on julkaissut useita palkittuja levytyksiä.
Münchenin radion orkesterin ohjelmistoon kuuluu niin oopperoita, operetteja ja hengellistä musiikkia 1900-2000-luvuilta kuin elokuvamusiikkia ja crossover-musiikkiakin. Orkesteri julkaisee myös levytyksiä.
Baijerin radion kuoro on palkittu kuoro, joka vierailee säännöllisesti kansainvälisillä festivaaleilla huippukapellimestareiden kanssa. Kuoron ohjelmiston pääpaino on vanhassa musiikissa ja avantgarde-musiikissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Julkisen palvelun mediayhtiöt
Televisioyhtiöt
Saksalaiset radioasemat
Baijeri
ARD
Vuonna 1922 perustetut radioasemat
Vuonna 1954 perustetut televisiokanavat
|
1709261
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4ini%C3%B6nj%C3%A4rvi
|
Säiniönjärvi
|
Säiniönjärvi on Etelä-Savossa Hirvensalmella Hietasten lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järvi on 1,9 kilometriä pitkä, 670 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 69 hehtaaria. Järvellä on kartan mukaan yksi saari. Sen rantaviivan pituus on 4,6 kilometriä.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) Pyhäveden valuma-alueella (14.97), jonka Ala-Kuomion valuma-alueeseen (14.977) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 116,9 metriä mpy.
Historiaa
Järvellä on toimitettu aikoinaan järvenlasku.
Lähteet
Pyhäveden valuma-alue
Hirvensalmen järvet
Botin luomat artikkelit
|
1092345
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Major%20League%20Baseball%20-kausi%201980
|
Major League Baseball -kausi 1980
|
Major League Baseball -kausi 1980 oli baseballin Major Leaguen kausi, joka alkoi 9. huhtikuuta 1980. Kauden päätteeksi Philadelphia Phillies voitti ensimmäisen mestaruutensa. All-Star-ottelu pelattiin Dodger Stadiumilla Los Angelesissa 8. heinäkuuta. National League voitti kamppailun 4–2 ja ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Cincinnati Redsin Ken Griffey.
Runkosarjan sarjataulukot
162 ottelun jälkeen Houston ja Dodgers olivat tasatilanteessa, kun Dodgers voitti kolme viimeistä keskinäistä ottelua sarjan päätöskierroksilla kotikentällään, kaikki yhdellä juoksulla. Ylimääräisessä play-off-ottelussa 6. lokakuuta Los Angelesissa Houston voitti Dodgersin 7-1 ja saavutti historian ensimmäisen divisioonavoittonsa.
Postseason
American League Championship Series MVP: Frank White
National League Championship Series MVP: Manny Trillo
Lähteet
Baseball-Reference.com, American Leaguen tilastot
Baseball-Reference.com, National Leaguen tilastot
Baseball almanakka - 1980 All-Star Game
Major League Baseball -kaudet
Vuoden 1980 baseball
|
758527
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikkil%C3%A4n%20koulu
|
Heikkilän koulu
|
Heikkilän koulu on Kirkkonummen Jolkbyssä sijaitseva ala-aste. Koulu on hyvinkin pieni, mutta toimii silti kahdessa eri rakennuksessa. Päärakennuksessa on 3–6 luokat ja sivurakennuksessa on 1–2 luokat. Koulussa on myös erityisopettaja. Koulussa on 171 oppilasta (2018).
Lähteet
Aiheesta muualla
Koulun kotisivut
Kirkkonummen peruskoulut
|
601162
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Klotar%20IV
|
Klotar IV
|
Klotar IV (kuoli noin 719) oli Austrasian kuningas 717–719. Hän oli Austrasian major domus Kaarle Martelin asettama nukkehallitsija, jolla ei ollut todellista valtaa .
Kaarle Martel voitti sisällissodassa Neustrian Kilperik II:n ja major domus Ragenfridin joukot Vincyssä vuonna 717 ja lujitti asemansa koko frankkien valtakunnan hallitsijana. Hän ajoi takaa Kilperikiä ja Ragenfridiä, mutta joutui kääntymään takaisin ja hyökkäämään toista vihollistaan Plektrudista vastaan. Voitettuaan Plektrudiksen Kaarle asetti Klotarin Austrasian kuninkaaksi, jotta saisi merovingien muodollisen tuen asemalleen, Kilperik nimittäin tuki Ragenfridiä valtakunnan major domukseksi.
Vuonna 718 Kaarle löi Kilperikin uudestaan Soissonsissa, ja Kilperik joutui pakenemaan liittolaisensa, Akvitanian herttua Eudon luo. Eudo kuitenkin halusi tehdä rauhan Kaarlen kanssa, ja lopulta tehtiin sopimus, jonka mukaan Kaarle hyväksyi Kilperikin aseman frankkien valtakunnan kuninkaana ja Kilperik puolestaan Kaarlen aseman valtakunnan major domuksena. On epäselvää, milloin Klotar kuoli, mutta luultavasti Kaarle hyväksyi Kilperikin aseman kaikkien frankkien kuninkaana vasta Klotarin kuoltua.
Katso myös
Luettelo frankkien kuninkaista
Lähteet
Frankkien kuninkaat
Syntymävuosi tuntematon
Vuonna 719 kuolleet
|
1102096
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Andreas%20Choi%20Chang-mou
|
Andreas Choi Chang-mou
|
Andreas Choi Chang-mou (; s. 15. syyskuuta 1936 Munsan) on eteläkorealainen roomalaiskatolinen arkkipiispa. Hänet vihittiin papiksi Soulin arkkihiippakuntaan 9. kesäkuuta 1963 ja nimitettiin Soulin vihkipiispaksi sekä Flumenpiscensen titulaaripiispaksi 3. helmikuuta 1994. Piispaksi vihkiminen seurasi 25. maaliskuuta. Pääkonsekraattorina toimi Stephen Kim Sou-hwan, jota avustivat Paul Kim Ok-kyun ja Peter Kang U-il.
Choi sai 9. helmikuuta 1999 nimityksen Kwangjun koadjuuttoriarkkipiispaksi, ja 30. marraskuuta 2000 hänestä tuli sen arkkipiispa. Hän erosi tehtävistään 25. maaliskuuta 2010.
Lähteet
Eteläkorealaiset papit
Katoliset arkkipiispat
Vuonna 1936 syntyneet
Elävät henkilöt
|
245402
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rangaistuspotkukilpailu
|
Rangaistuspotkukilpailu
|
Rangaistuspotkukilpailu on menetelmä, jota käytetään pudotuspelityyppisen jalkapallo-ottelun ratkaisemiseen sen jälkeen, kun varsinainen peliaika ja useissa tapauksissa myös sitä seurannut jatkoaika on päättynyt tasatulokseen. Rangaistuspotkukilpailussa pallo pyritään potkaisemaan maaliin rangaistuspotkuilla. Itse laukaus tehdään pääpiirteittäin pelitilanteen rangaistuspotkun tavoin, mutta muut säännöt eroavat pelitilannerangaistuspotkusta jonkin verran.
Kulku ja säännöt
Rangaistuspotkukilpailussa muiden kuin laukaisijan ja maalivahtien tulee olla laukauksen ajan keskiympyrässä. Kilpailussa tehtyjä maaleja ei lasketa mukaan ottelun tulokseen eivätkä niiden tekijät saa merkintää maalintekijätilastoon. Tarkkaan ottaen rangaistuspotkut eivät myöskään ratkaise ottelua toisen voitoksi, vaan ainoastaan kilpailussa jatkoon menijän; itse ottelu on silloin päättynyt tasapeliin. Yleisessä kielenkäytössä puhutaan kuitenkin usein rangaistuspotkuilla voittamisesta.
Rangaistuspotkukilpailun kulku pääpiirteittäin:
Joukkueet ampuvat vuorotellen kumpikin viisi rangaistuspotkua. Viiden kierroksen jälkeen enemmän maaleja tehnyt joukkue on voittaja. Kilpailu lopetetaan jo ennen viiden kierroksen täyttymistä, mikäli toinen joukkue siirtyy tavoittamattomaan johtoon.
Jos tilanne on viiden kierroksen jälkeen tasan, seuraa äkkikuolemavaihe, jossa kilpailua jatketaan kierros kerrallaan, kunnes toinen joukkue onnistuu ja toinen epäonnistuu.
Sama pelaaja ei saa ampua kilpailussa toista rangaistuspotkua ennen kuin joukkueen kaikki muut varsinaisen pelin loppumisen aikaan kentällä olleet pelaajat, mukaan lukien maalivahti, ovat ampuneet. Kuitenkin mikäli toisella joukkueella on peliajan päätyttyä enemmän pelaajia kuin toisella, sen pitää pudottaa rangaistuspotkukilpailusta pelaajia pois niin paljon, että joukkueilla on sama määrä ampujia. Tämä tilanne ei kuitenkaan mahdollista maalivahdin jättämistä pois laukojista, koska pois jätetyt pelaajat eivät saa osallistua kilpailuun lainkaan.
Vaihtopelaaja voidaan rangaistuspotkukilpailussa vaihtaa kentälle vain siinä tapauksessa, että maalivahti loukkaantuu kilpailun aikana ja että joukkue ei ole käyttänyt kaikkia sallittuja vaihtojaan. Jos vaihdot on käytetty, voidaan joku kilpailuun osallistuvista kenttäpelaajista vaihtaa loukkaantuneen maalivahdin tilalle maaliin.
Ensimmäisen laukauksen ampuva joukkue arvotaan kolikonheitolla.
Laukaisijaa ja maalivahteja lukuun ottamatta kaikkien pelaajien on oltava potkun ajan keskiympyrässä. Laukaisuvuorossa olevan joukkueen maalivahti odottaa rangaistusalueen rajan ja päätyrajan risteyskohdassa.
Laukaus ammutaan pelitilannerangaistuspotkun tapaisesti rangaistuspilkulta, ja maalia vartioi ainoastaan maalivahti. Maalivahdin on pysyttävä laukauksen ajan maaliviivalla, mutta hän voi hyppiä paikallaan ja heilutella käsiään tai muulla hyväksyttävällä tavalla yrittää häiritä laukojaa.
Laukoja saa ampua yrityksellään vain yhden kerran. Jos pallo kimpoaa maalivahdista tai maalipuista takaisin kentälle, rangaistuspotku on epäonnistunut eikä laukoja saa, toisin kuin pelitilannerangaistuspotkussa, enää yrittää maalia jatkotilanteesta.
Käyttö ja historia
Rangaistuspotkukilpailua käytetään nykyään yleensä yksinomaan pudotuspelin tyyppisissä tilanteissa, joissa on tarkoitus selvittää jatkoon pääsijä, ei sarjapeleissä. Lisäksi sitä ennen pelataan yleensä puolen tunnin jatkoaika. Tähän on poikkeuksia: Copa Libertadoresin kaksiosaisen pudotuspeliparin päätyttyä tasan pelataan rangaistuspotkukilpailu suoraan ilman jatkoaikaa. Monet eurooppalaiset sarjat, kuten Unkarin, Jugoslavian ja Norjan sarjat, kokeilivat 1980-luvulla rangaistuspotkukilpailua tasan päättyneen sarjapelin jälkeen (voittanut sai pisteen häviäjää enemmän), samoin Yhdysvaltain MLS-liiga. Näistä kokeiluista on luovuttu.
Rangaistuspotkukilpailu kehitettiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa; sitä ennen jatkoon menijät ratkaistiin tasan päättyneen jatkoajan jälkeen arvalla. Alun perin joukkueet eivät tehneet laukauksia vuorotellen, vaan toinen joukkue ampui ensin viisi laukausta peräkkäin ja sitten vuoro siirtyi toiselle. Vuorotellen laukominen otettiin käyttöön vuonna 1976. Ensimmäinen rangaistuspotkukilpailulla ratkaistu arvoturnaus oli EM-kilpailut 1976, jossa Tšekkoslovakia löi Länsi-Saksan loppuottelussa rangaistuspotkukilpailussa maalein 5–3.
Aiheesta muualla
Rankkarihistoriaa
Jalkapallon säännöt
|
1506885
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Portillo
|
Portillo
|
Portillo on muun muassa seuraavien henkilöiden sukunimi:
Alfonso Portillo (s. 1951), Guatemalan presidentti 2000–2004
Álvaro del Portillo (1914–1994), espanjalainen katolinen piispa
Anahí Giovanna Puente Portillo (s. 1983), meksikolainen näyttelijä ja laulaja
Francisco Portillo (s. 1990), espanjalainen jalkapalloilija
Javier Portillo (s. 1982), espanjalainen jalkapalloilija
José López Portillo (1920–2004), meksikolainen poliitikko, juristi, taloustieteilijä, kirjailija ja Meksikon presidentti 1976–1982
Michael Portillo (s. 1953), brittiläinen poliitikko, ministeri ja televisioesiintyjä
|
1660678
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Su%20Manshu
|
Su Manshu
|
Su Manshu, oik. Su Xuanying, (1884 Jokohama, Japani – 1918 Shanghai, Kiina) oli kiinalainen kirjailija ja taidemaalari. Hänen isänsä oli kiinalainen ja äitinsä japanilainen. Hän omaksui buddhalaisen nimen ja ryhtyi 1904 munkiksi. Työskennellessään toimittajana Shanghaissa hän oli mukana vallankumouksen valmisteluissa. Hän kirjoitti proosaa ja surumielisiä runoja, joiden taiturillinen kieli on herkkää.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kiinalaiset kirjailijat
Kiinalaiset taidemaalarit
Vuonna 1884 syntyneet
Vuonna 1918 kuolleet
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.