id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
1646253
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maconin%20piirikunta%20%28Pohjois-Carolina%29
|
Maconin piirikunta (Pohjois-Carolina)
|
Maconin piirikunta () on Yhdysvaltojen Pohjois-Carolinan osavaltiossa sijaitseva piirikunta. Sen väkiluku oli 35 858 vuonna 2019. Piirikunnan hallintokeskus on Franklinin kunta. Piirikunta on perustettu 1828.
Lähteet
Aiheesta muualla
Pohjois-Carolinan piirikunnat
|
462232
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Keski-Suomen%20maakunnan%20kuntien%20vaakunat
|
Keski-Suomen maakunnan kuntien vaakunat
|
Käytöstä poistuneet tai lakkautettujen kuntien vaakunat
Keski-Suomen maakunta
Vaakuna
Luettelot Suomen kuntien vaakunoista maakunnittain
|
482708
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Steve%20Allen
|
Steve Allen
|
Steve Allen (26. joulukuuta 1921 New York, New York, Yhdysvallat – 30. lokakuuta 2000 Encino, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen koomikko ja juontaja, joka oli The Tonight Show’n ensimmäinen juontaja vuosina 1954–1957.
Allen kuoli 78-vuotiaana auto-onnettomuudessa saamiinsa vammoihin.
Hänellä on tähti Hollywoodin Walk of Famella.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset koomikot
Yhdysvaltalaiset juontajat
Grammy-palkinnon saajat
Liikenneonnettomuudessa kuolleet
Hollywood Walk of Fame
Vuonna 1921 syntyneet
Vuonna 2000 kuolleet
|
1036777
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HMS%20Folkestone%20%28L22%29
|
HMS Folkestone (L22)
|
HMS Folkestone (viirinumerot L22 ja U22) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hastings-luokan sluuppi toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin 26. helmikuuta 1929 vuoden 1928 laivasto-ohjelmassa Swan Hunterilta, missä köli laskettiin vielä samana vuonna 21. toukokuuta. Alus laskettiin vesille 12. helmikuuta 1930 ja valmistui 25. kesäkuuta 1931.
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Persianlahdelle sijoitettuun osastoon, jonne se saapui elokuussa 1930. Alus oli tammikuussa 1931 huollossa Bombayssa. Se siirrettiin elokuussa Colomboon huollettavaksi, jolloin aluksen miehistöä siirrettiin HMS Fowleylle. Telakalta 4. marraskuuta vapauduttuaan alus siirrettiin Kiinan asemalle Hongkongiin, missä se palautettiin palvelukseen kahdesti ensin 2. huhtikuuta 1934 Hongkongissa ja sitten 8. lokakuuta 1936 Singaporessa. Alus siirrettiin toukokuussa 1939 Hongkongissa telakalle, missä se muutettiin aseistamattomaksi tutkimusalukseksi Uuteen-Seelantiin. Toisen maailmansodan alkaminen kuitenkin keskeytti muutostyöt. Osa aluksen miehistöstä siirtyi reservistä otetuille miinanraivaajille ja alus varustettiin sukellusveneidentorjuntaan joulukuussa 1939. Aluksen varustuksena oli ainoastaan yksi neljän tuuman tykki.
Alus määrättiin palaamaan Britteinsaarille ja se saapui 14. helmikuuta 1940 Portsmouthiin, missä miehistö sai ansaitsemansa loman ja alus siirrettiin telakalle. Alus liitettiin Läntisen reitin alaisuuteen Liverpooliin suojaamaan Pohjois-Atlantin saattueita. Alus kolaroi 4. kesäkuuta 1940 upottaen River Humberin. Aluksen saamat vauriot korjattiin Cardiffissa ja se oli Liverpoolissa huollossa joulukuussa ja huhti-toukokuussa 1941. Alus kolaroi marraskuussa 1941. Vaurioiden korjaamisen jälkeen alus siirrettiin vasta muodostettuun 42. saattajaosastoon suojaamaan Freetowniin matkanneita saattueita.
Alus oli huollettavana huhti-kesäkuussa 1942 Cardiffissa, loka-marraskuussa Liverpoolissa ja huhti-toukokuussa 1943 Grimsbyssä ennen kuin se siirrettiin Länsi-Afrikan alaisuuteen Freetowniin. Alus palasi syyskuussa 1943 Liverpooliin, missä se oli kuusi viikkoa telakalla. Aluksen kattilahuoneessa tapahtui räjähdys 13. marraskuuta, mutta se estänyt aluksen palaamista Freetowniin. Maaliskuussa 1944 alus siirrettiin 56. saattajaryhmään, mutta se palasi Britteinsaarille vasta syyskuussa. Alus ankkuroitiin Milford Haveniin, jossa todettiin ettei sen korjaaminen ollut kannattavaa. Alus oli reservissä, kunnes se siirrettiin maalilaivaksi. Alus myytiin 22. toukokuuta 1947 BISCOlle ja se romutettiin Gelleswick Bayssä.
Lähteet
Viitteet
Hastings-luokan sluupit
Yhdistyneen kuningaskunnan toisen maailmansodan sluupit
Swan Hunterin valmistamat alukset
|
925249
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasite
|
Rasite
|
Rasite () on kiinteistöjen välinen, pysyväksi tarkoitettu maankäyttömääräys, joka perustetaan viranomaisen päätöksellä ja merkitään kiinteistörekisteriin.
Kiinteistörasite
Rasite tarkoittaa kiinteistön (yleisimmin tilan) tai kunnan oikeutta käyttää toisen kiinteistön tai muun rekisteriyksikön aluetta tietyllä laissa määritetyllä tavalla. Se ei liity kiinteistön omistajaan eikä ole henkilökohtainen oikeus. Rasitteella tarkoitetaan siis sellaista kiinteistöön kohdistuvaa käyttöoikeutta, jolla pyritään ensisijaisesti edistämään oikeutetun kiinteistön tarkoituksenmukaista käyttöä.
Toisin sanoen rasite on kahden kiinteistön välinen käyttösuhde, jossa toinen, palveleva kiinteistö eli servienssi antaa tie-, johto-, autopaikka- tai muuta sellaista aluetta toisen, oikeutetun kiinteistön eli dominanssin tarpeisiin.
Kiinteistönmuodostamislain 14. luvussa on luettelo maahan kohdistuvista niin kutsutuista kiinteistörasitteista. Muita kuin laissa määriteltyjä rasitteita ei voida viranomaistoimituksessa perustaa ja merkitä kiinteistörekisteriin. Rakennusrasitteista on säädetty erikseen maankäyttö- ja rakennuslain 158 §:ssä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Esineoikeus
Kiinteistöoikeus
Maanmittaus
|
1023988
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Christian%20Lollike
|
Christian Lollike
|
Christian Lollike (s. 1974 Kööpenhamina, Tanska) on tanskalainen näytelmäkirjailija. Hän on opiskellut teatterialaa Aarhusin teatterissa 1998–2001. Hän kirjoittanut runsaasti näytelmiä, joista useimmat hän on myös ohjannut. Aarhusin teatterissa toimiessaan hän kirjoitti joukon merkittäviä näytelmiä, esimerkiksi Nathan (uden titel), joka esitettiin Århusin tuomiokirkossa. Hän johtaa nyttemmin CaféTeatretia.
Hän on saanut useita palkintoja. Hänet on valittu 2009 vuoden näytelmäkirjailijaksi, johon liittyy Reumert-palkinto.
Lolliken näytelmiä ovat Suomessa esittäneet Viirus-teatteri Kosmisk fruktanin ja Universum-teatteri Underverketin. Sirius-teatteri on esittänyt Underverketin vuonna 2010.
Lollike on kirjoittanut näytelmän Manifest 2083 norjalaisen joukkomurhaaja Anders Breivikin manifestin perusteella. Näytelmä tulee ensi-iltaan lokakuussa 2012. Tieto näytelmästä on herättänyt voimakasta paheksuntaa sekä Norjassa että Tanskassa. Näytelmä on monologi, ja sen esittää Café-teatterissa Olaf Hojgaard.
Lollike tunnetaan yhteiskunnallisista teksteistä. Hän sanoo tekevänsä analyysiä yhteiskunnasta eikä viihdettä: "Emme tee Hollywood-elokuvaa." Breivik-monologin jälkeen hän keskittyy Euroopan talouskriisiin.
Näytelmät
Lollike on kirjoittanut näytelmiä ja kuunnelmia.
Gensyn i Braunau, Midtvejsprojekt 1999, julkaistu Drama-kustantamon julkaisussa ”Seks danske enaktere”
Operation: Luise og Ferdinand (Schillerin mukaan), Aarhusin teatteri 2002, (ehdokkaana Reumert-palkinnon saajaksi vuoden näytelmäkirjailijana)
Pas på din lænestol!, Tanskan radio 2003, kuunnelma
Dom over skrig, Katapult 2004
Faust og Reklamekabaretten, Aarhusin teatteri 2004
Afrikas Stjerne Louise W. Hassingin kanssa, Bådteatret 2004
Underværket – the re-Mohammed-ty show, Katapult ja kuunnelma, Tanskan radio 2005
Himlen over os med Dejan Dukovski (Wim Wendersin mukaan), Edison 2005
Service Selvmord, Aarhusin teatteri 2006 (ehdokkaana Reumert-palkinnon saajaksi vuoden näytelmäkirjailijana)
Grace was here, Lars von Trierin Dogvillen dramatisointi, Kaleidoskop 2007
Nathan (uden titel) (Lessingin mukaan), Aarhusin teatteri 2007
Kosmisk frygt eller den dag Brad Pitt fik paranoia, Aarhusin teatteri 2008
Kødkarrusellen, Aarhusin teatteri (2009)
Undskyld, gamle, hvor finder jeg tiden, kærligheden og den galskab der smitter…?
Fremtidens historie, Kuninkaallinen teatteri ja Aarhusin teatteri 2009
Det normale liv, CaféTeatret ja Aarhusin teatteri 2011
Projekt Landbrug, CaféTeatret 2012
Manifest 2083 CaféTeatret 2012
Palkinnot ja tunnustukset
Lollike on saanut useita palkintoja.
Allenprisen 2003
Teater 1 Prisen 2005
Prix Europa 2007
Reumert – Vuoden näytelmäkirjailija 2009
Lähteet
Aiheesta muualla
Christian Lolliken kotisivu
Tanskalaiset näytelmäkirjailijat
|
655917
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jenna%20Johnson
|
Jenna Johnson
|
Jenna Leigh Johnson () on entinen yhdysvaltalainen uimari ja olympiavoittaja. Hän voitti olympiakultaa naisten 4 × 100 metrin vapaauintiviestistä Los Angelesin kesäolympialaisissa 1984. Samoissa kilpailuissa hän voitti myös hopeaa 100 metrin perhosuinnissa, häviten vain joukkuetoverilleen Mary T. Meagherille. Kaksi vuotta myöhemmin Madridin MM-kilpailuissa Jameson voitti vielä kolme hopeaa, joista yksi oli henkilökohtainen. Hän on myös nelinkertainen Tyynenmeren-mestari sekä kaksinkertainen Universiadien kultamitalisti.
Johnson on 180 senttimetriä pitkä ja painoi urallaan 63 kilogrammaa.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset uimarit
Yhdysvaltalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1614935
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anthylla
|
Anthylla
|
Anthylla (, myös Antylla, ) oli kaupunki muinaisessa Egyptissä. Se sijaitsi Ala-Egyptissä eli Niilin suistossa ja kuului joko Libyan tai Meteliteen nomokseen.
Anthylla sijaitsi Niilin suiston länsiosassa Niilin Kanobikos-suuhaaran eli Kanopoksen suuhaaran varrella kaakkoon Aleksandriasta. Antiikin lähteiden mukaan Egyptiä hallinneet Persian kuninkaat lahjoittivat alueen voitot kuningattarilleen, Herodotoksen mukaan jalkineiden hankkimista varten ja Athenaioksen mukaan vöiden hankkimista varten. Tämän vuoksi on joskus ehdotettu, että Anthylla olisi ollut sama kaupunki kuin Gynaikopolis (”Naisten kaupunki”), joka sijaitsi kuitenkin etelämpänä. Joskus on ehdotettu sitäkin, että Anthylla olisi ollut sama kuin Andropolis (”Miesten kaupunki”).
Anthylla oli ainakin kreikkalais-roomalaisella kaudella Egyptin tärkeimpiä viinintuotantoalueita Mareian ja Tenian ohella, ja Athenaios piti sen viiniä egyptiläisistä parhaimpana. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymejä Anthyllaios () ja Anthyllitēs ().
Lähteet
Muinaisen Egyptin kaupungit
|
138116
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuolinko
|
Vuolinko
|
Vuolinko on Mikkelin kaupunkiin kuuluva taajama, joka sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Mikkelin keskustasta. Alueelta on löytynyt rautakautisia muinaisjäänteitä. 1500-luvun puolivälissä Vuolingon neljänneskunta oli osa Visulahden pitäjää. Vuolingonjärven rannalla sijaitsee Halttusten tila tai Vuolingon tila, jonka nimi tulee talon 1800-luvulla omistaneista Halttusista. Maatila on ollut asutettuna ainakin 1700-luvulta lähtien, ja se toimi vuoteen 1838 kruunutilana.
Vuolingon rautatieasema oli matkustajaliikenteen käytössä 1906–1975 välisenä ja junien kohtauspaikkana se toimi vuoteen 2001.
Lähteet
Kirjallisuutta
Mikkelin kaupunginosat
Mikkelin maalaiskunnan kylät
|
9684
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/RMB
|
RMB
|
RMB on Rolf Maier-Boden (s. 6. maaliskuuta 1974 Berliini) ja Farid Gharadjedaghin (s. 26. toukokuuta 1974 Teheran) muodostama saksalainen elektronista musiikkia soittava yhtye. Yhtyeen varhainen materiaali on enemmän tekno ja rave -henkistä, mutta kehittyi 90-luvun loppua kohden enemmän trancetyyliin ottaen vaikutteita myös monista muista tyylilajeista.
Historia
Rolf Maier-Bodella sekä Farid Gharadjedaghilla oli pieniä musiikkiprojekteja opiskeluidensa ohella 90-luvun alussa. Kaksikko lyöttäytyi lopulta yhteen vuonna 1993 pienellä Adam&Eve levymerkillä josta he siirtyivät pian Low Spirit Recordsille.
Vuonna 1994 julkaistiin single Redemption ja vuonna 1995 Passport To Heaven sekä Experience singlet. Singlet ja 1995 julkaistu albumi This World Is Yours menestyivät hyvin Saksassa.
Vuonna 1996 julkaistiin single Spring, jota myytiin Saksassa muutamassa kuukaudessa yli 250 000 kappaletta. Spring nousi myös Suomen viralliselle single-listalle. Vuonna 1997 ilmestynyt Break The Silence -single nousi puolestaan kahdeksaksi viikoksi Suomen virallisen single-listan top-20:een. Vuonna 1998 ilmestyi RMB:n kolmas albumi Widescreen, joka kävi myös Suomen albumi-listojen top20:ssä. Kolme vuotta myöhemmin ilmestyi RMB:n neljäs albumi Mission Horizon, josta tehtiin 2002 kahden levyn uusintatuotanto.
RMB otti musiikissaan ja musiikkivideoissaan vahvasti kantaa ympäristöongelmiin. Molemmat artistit osallistuivat myös erilaisiin ympäristönsuojeluhankkeisiin sekä ympäristöjärjestö Greenpeacen protesteihin. Molemmat osallistuivat mm. protesteihin Mururoa Atollilla, joka toimi Ranskan ydinkoealueena. RMB julkaisi myös kappaleen "Our Trip to Mururoa" joka oli omistettu Mururoan atollin prostestille.
Rolf Maier-Bode jatkaa tätä nykyä soolouralla ja häneltä on ilmestynyt albumi "Thirteen Stories" vuonna 2009.
Diskografia
Albumit
Singlet
Trax 1 (1993)
Trax 2 (1993)
Heaven & Hell EP (1993)
Love EP (1994)
Redemption (1994)
Redemption (Remixes) (1994)
Experience (1995)
Experience (Remixes) (1995)
Love Is An Ocean (1995)
Love Is An Ocean (Remixes) (1995)
Passport to Heaven (1995)
Passport to Heaven (Remixes) (1995)
Spring (1996)
Spring (Mixes) (1996)
Reality (1996)
Reality (Mixes) (1996)
Break the Silence/Everything (1997)
Shadows (1998)
Everything EP (1998)
To France (1998)
Deep Down Below (2000)
Horizon (2001)
Selected Works (2001)
Redemption 2.0 (2002)
Spring 2003 (2003)
Touch the Sky/Feel the Flame (2003)
Gangster/Killer (2004)
April/Beauty of Simplicity (2004)
Lähteet
Aiheesta muualla
RMB - Music Label "Various"
RMB Discogsin sivuilla
Danceartistinfo Discography
Thirteen Nights
RMB:n haastattelu Finlancen sivuilla
Saksalaiset elektronisen musiikin yhtyeet
Saksalaiset tekno-yhtyeet
|
1536988
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Spider-Man%3A%20No%20Way%20Home
|
Spider-Man: No Way Home
|
Spider-Man: No Way Home on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen supersankarielokuva, joka perustuu Marvel Comicsin suosittuun sarjakuvahahmoon Hämähäkkimies. Se on jatko-osa elokuville Spider-Man: Homecoming (2017) ja Spider-Man: Far From Home (2019) sekä Marvel Cinematic Universen (MCU) 27. elokuva ja neljännen vaiheen neljäs elokuva. Elokuvan ohjasivat käsikirjoittajat Chris McKenna ja Erik Sommers. Elokuvan pääosissa ovat Tom Holland, Zendaya, Benedict Cumberbatch, Jacob Batalon, Jon Favreau ja Marisa Tomei. Elokuvassa Peter Parker yrittää Stephen Strangen avulla saada henkilöllisyytensä Hämähäkkimiehenä jälleen salaiseksi, mutta päätyy kohtaamaan roistoja toisista universumeista.
Sony Pictures Releasing ja Marvel Studios suunnittelivat jo vuodesta 2017 alkaen Homecomingin ja Far From Homen lisäksi MCU:hun vielä kolmatta Spider-Man -elokuvaa. Elokuussa 2019 neuvottelut kahden studion välillä aiemman sopimuksen muuttamisesta, johtivat Marvel Studiosin eroamiseen projektista. Fanien kielteinen suhtautuminen asiaan kuitenkin johti siihen, että studiot solmivat kuukautta myöhemmin uuden sopimuksen. Watts palasi ohjaajaksi, McKenna ja Sommers käsikirjoittajiksi ja Holland pääosan esittäjäksi. Kuvaukset alkoivat New Yorkissa lokakuussa 2020, niitä tehtiin myös Atlantassa, ja ne päättyivät maaliskuussa 2021. Elokuva muodostaa myös yhteyden Sam Raimin ja Marc Webbin ohjaamiin Hämähäkkimies-elokuviin, sillä useat niiden näyttelijät palasivat rooleihinsa, mukaan lukien Hämähäkkimiehen edelliset näyttelijät Tobey Maguire ja Andrew Garfield. Yleisö oli spekuloinut sekä Maguiren että Garfieldin paluuta jo pitkän aikaa, vaikka Sony ja Marvel yrittivät pitää asiaa salassa ennen elokuvan ensi-iltaa.
Spider-Man: No Way Home sai maailmanensi-iltansa Fox Village Theatressa, Los Angelesissa, 13. joulukuuta 2021. Elokuvateattereihin se ilmestyi Suomessa 15. joulukuuta 2021 ja Yhdysvalloissa 17. joulukuuta 2021. Elokuva on tuottanut maailmanlaajuisesti yli 1,9 miljardia dollaria ja se on tällä hetkellä Sony Picturesin eniten tuottanut elokuva sekä maailman seitsemänneksi eniten tuottanut elokuva. Se sai erittäin positiivisen vastaanoton, kriitikoiden kehuessa tarinaa, ohjausta, toimintakohtauksia, sekä näyttelijöiden roolisuorituksia ja näiden välistä kemiaa.
Juoni
Quentin Beck onnistui ennen kuolemaansa lavastamaan Peter Parkerin murhaajaksi sekä paljastamaan maailmalle Peterin olevan Hämähäkkimies. Yhdysvaltain vahingonhallintaosasto (DODC) kuulustelee Peteriä, hänen tyttöystäväänsä Michelle ”MJ” Jones-Watsonia, parasta ystäväänsä Ned Leedsiä sekä May-tätiä. Asianajaja Matt Murdock saa syytteet kumottua, mutta J. Jonah Jameson sekä monet New Yorkin asukkaat uskovat yhä Peterin syyllisyyteen. Saatuaan MJ:n ja Nedin ohella kieltävät vastaukset kaikista yliopistoista, joihin he olivat hakeneet, Peter menee Sanctum Sanctorumiin tapaamaan Stephen Strangeä, joka yrittää Kof-Kolin riimuilla langettaa muistiloitsun, joka saisi ihmiset unohtamaan Peterin olevan Hämähäkkimies. Mutta loitsu turmeltuu, kun Peter toistuvasti pyytää muutoksia siihen, jotta MJ, Ned, May ja Happy Hogan saisivat pitää muistonsa, jolloin Strange sinetöi sen.
Strangen neuvomana Peter etsii Alexander Hamilton Bridgellä käsiinsä MIT:n apulaisvarakanslerin taivutellakseen tämän muuttamaan mielensä MJ:n ja Nedin hakemuksista, mutta heidän kimppuunsa hyökkää tohtori Otto Octavius, jolla on selässä lonkeromaiset rautakädet. Octavius repii Rautahämähäkki-puvun nanoteknologian rautakäsiinsä, jolloin Peter saa tilaisuuden hallita Octaviusta. Mutta Vihreän Menninkäisen hyökätessä sillalle, Strange saapuu ja vangitsee Octaviuksen sekä liskoksi muuttuneen tohtori Curt Connorsin. Strange kertoo loitsun tuoneen Octaviuksen, Connorsin ja Menninkäisen toisista universumeista, koska nämä tiesivät Hämähäkkimiehen henkilöllisyyden. Hän myös käskee Peteriä, MJ:tä ja Nediä etsimään loput toisista universumeista tulleet roistot.
Peter löytää metsästä sähköä manipuloivan Max Dillonin ja saa apua tämän pysäyttämiseen Flint Markolta, joka kykenee muuttumaan hiekaksi. Menninkäisen todellinen minä, Norman Osborn, pääsee yli Menninkäis-persoonallisuudestaan, ja Peter noutaa hänet Mayn työpaikalta, hyväntekeväisyysjärjestö F.E.A.S.T.:istä. Osa vangituista roistoista saa kuulla päätyneensä omista universumeistaan tähän universumiin ennen omia kuolemiaan. Strange aikoo lähettää roistot takaisin kuutionmuotoisella reliikillä, Macchina di Kadavusilla. Peter haluaa kuitenkin parantaa roistot henkisestä epävakaudestaan, joten hän varastaa reliikin ja matemaattisia laskutoimituksia hyväksi käyttäen jättää Strangen vangiksi Peiliulottuvuuteen. Happyn asunnolla Peter rakentaa Octaviuksen rautakäsiin uuden estosirun, mutta Menninkäis-persoona saa jälleen vallan Normanista, joka estää Dillonin, Connorsin ja Markon parantamisyritykset. Menninkäinen myös lävistää kiiturillaan Mayn, joka ennen kuolemaansa muistuttaa Peteriä siitä, että ”suuren voiman täytyy tuoda mukanaan suuri vastuu”.
Ned ja MJ yrittävät Strangen sormuksella etsiä Peterin, mutta löytävätkin kaksi toisista universumeista tullutta Peterin varianttia, joita he kutsuvat nimillä ”Peter-2” ja ”Peter-3”. Nelikko löytää Peterin Midtownin tiedelukion katolta, missä hän suree Mayn kuolemaa. Lohduttaessaan Peteriä, Peter-2 ja Peter-3 kertovat omien läheistensä kuolemista ja kuinka heidän omien universumeittensa variantit Peterin edesmenneestä sedästä, Ben Parkerista, opettivat heillekin voiman ja vastuun merkityksen. Peter päättää kunnioittaa Mayn muistoa viimeistelemällä roistoille suunnatut parannuskeinot ja pysäyttämällä roistot.
Kaikki kolme Peteriä houkuttelevat roistot Vapaudenpatsaan luokse, missä he muuttavat Markon ja Connorsin taas ihmisiksi, ja Octavius poistaa Dillonin sähköisyyden. Ned vapauttaa Strangen, mutta Menninkäinen tuhoaa yhdellä kurpitsapommeistaan Macchina di Kadavuksen, jolloin Strangen loitsu vapautuu ja alkaa rikkoa multiversumin rajoja entisestään. Raivostunut Peter melkein tappaa Menninkäisen, ennen kuin Peter-2 pysäyttää hänet ja Peter-3 auttaa Peteriä parantamaan seerumilla Normanin Menninkäis-persoonallisuudestaan. Multiversumin tasapainon palauttamiseksi, Peter pyytää Strangea langettamaan uuden loitsun, joka hävittäisi tällä kertaa kaikkien muistot hänestä. Loitsu palauttaa myös Peterin variantit sekä roistot omiin universumeihinsa. Kaksi viikkoa myöhemmin Peter tapaa MJ:n ja Nedin esittäytyäkseen näille uudelleen, mutta luopuu ajatuksesta näiden turvallisuuden vuoksi. Hän tapaa myös Happyn vieraillessaan Mayn haudalla, minkä jälkeen hän muuttaa halpaan vuokra-asuntoon, lainaa General Educational Development -oppikirjan hyvittääkseen keskeytyneet opintonsa, ja jatkaa toimintaansa Hämähäkkimiehenä tavallisella ompelukoneella tehdyllä uudella puvulla.
Lopputekstien välissä näytetyssä kohtauksessa toisesta universumista tullut Eddie Brock ja hänen symbioottinsa Venom istuvat baarissa, ja kuulevat baarimikolta Hämähäkkimiehestä, Kostajista ja Thanoksesta, mutta siirtyvät yhtäkkiä takaisin omaan universumiinsa, jättäen jälkeensä palasen symbioottia.
Näyttelijät
Tuotanto
Kehitys
Kun Sony Pictures Releasingin ja Marvel Studiosin valmistelivat Spider-Man: Homecomingia (2017), vahvistettiin, että Marvel Cinematic Universeen suunniteltiin myös toista ja kolmatta Hämähäkkimies-elokuvaa. Kesäkuussa 2017 Tom Holland kertoi, että kolmas elokuva sijoittuisi Peter Parkerin / Hämähäkkimiehen neljänteen high school -vuoteen. Heinäkuussa 2019 Marvel Studiosin johtaja Kevin Feigen mukaan kolmas elokuva kertoisi Peter Parkerista tarinan ”jollaista ei ole aiemmin tehty elokuvaksi”, koska toisen elokuvan Spider-Man: Far From Home (2019) lopussa Parkerin henkilöys Hämähäkkimiehenä paljastettiin koko maailmalle. Sekä ohjaaja Jon Watts että Holland kertoivat, että he haluaisivat käyttää Kraven Saalistajaa elokuvan pääroistona.
Elokuussa 2019 Sony aloitti kahden uuden Hämähäkkimies-elokuvan työstämisen ja toivoi, että Watts ja Holland palaisivat ohjaajaksi ja pääosan esittäjäksi. Hollandin alkuperäiseen sopimukseen kuului enää yksi elokuva, kun taas Wattsin, joka oli jo ohjannut oman sopimuksensa mukaisesti kaksi elokuvaa, olisi allekirjoitettava uusi sopimus. Marvel Studios ja sen emoyhtiö Walt Disney Studios viettivät monta kuukautta keskustellen Sonyn kanssa tekemänsä sopimuksen laajentamisesta, jotta Marvel ja Feige voisivat tehdä lisää Hämähäkkimies-elokuvia, ja Sony itsekin toivoi voivansa tehdä enemmän elokuvia MCU:hun samoilla ehdoilla kuin aiemminkin: Marvel tuottaisi elokuvat Sonylle ja saisi 5 % niiden tuotoista. Disneyn mielestä Feigellä oli jo paljon työtä Marvel Cinematic Universen (MCU) tuottamisen parissa, ja yhtiö vaati 25–50 prosenttia tuotoista 5 %:n sijasta. Koska studiot eivät päässeet sopimukseen, Sony ilmoitti aikovansa tuottaa tulevat Hämähäkkimies-elokuvat ilman Feigeä ja Marvel Studiosia. Yhtiö sanoi tämän muuttavan tulevaisuuden, kiitti Feigea tämän työstä kahdessa edellisessä elokuvassa ja kertoi jatkavansa ”polkua, jolle [Feige] auttoi yhtiötä kulkemaan”.
Chris McKennan ja Erik Sommersin odotettiin palaavan kolmannen elokuvan käsikirjoittajaksi, sillä he olivat käsikirjoittaneet myös Far From Homen, mutta Watts alkoi saada tarjouksia muilta isoilta studioilta, mukaan lukien ohjaajan paikan eräästä toisesta Marvel Studiosin ja Feigen projektista. Syyskuussa Sony Pictures Entertainmentin puheenjohtaja Tony Vinciquerra ilmoitti, että ”ovi Hämähäkkimiehen paluulle MCU:hun oli hetkellisesti suljettu” ja vahvisti aikovansa sovittaa hahmon Sonyn omaan Marvel-universumiin. Vastautessaan fanien kielteiseen palautteeseen Vinciquerra lisäsi, että ”Marvelilla on mahtavia ihmisiä, joita kunnioitamme suuresti, mutta toisaalta niin on meilläkin. Kevin ei tehnyt kaikkea työtä... pystymme tekemään sen, mitä meidän on tehtävä.” Mutta fanien reagoitua Disneyn D23-messuilla ja Hollandin otettua itse yhteyttä Disneyn toimitusjohtajaan Robert Igeriin ja Sony Pictures Motion Pictures Groupin puheenjohtajaan Tom Rothmaniin yhtiö aloitti Sonyn kanssa uudet neuvottelut.
Sony ja Disney paljastivat syyskuun lopussa päässeensä uuteen sopimukseen, jonka mukaan Marvel Studios ja Feige tuottaisivat Sonylle vielä yhden Hämähäkkimies-elokuvan, antaen hahmon vielä pysyä Marvel Cinematic Universessa. Disneyn raportoitiin rahoittavan 25 % elokuvasta ja saavan 25 % elokuvan tuotoista sekä säilyttävän oikeudet hahmon oheistuotteisiin. Sopimuksen mukaan Hollandin Hämähäkkimies esiintyisi myös vielä yhdessä Marvel Studiosin omista elokuvista. Feige kommentoi: ”On hienoa, että Hämiksen matka MCU:ssa jatkuu ja minä ja koko Marvel Studios olemme iloisia, kun pääsemme jatkamaan työtämme sen parissa.” Hän lisäsi, että MCU:n Hämähäkkimies voisi ”kulkea elokuvaversumien välillä” ja esiintyä myös Sonyn omasa jaetussa universumissa. Tämän sanottiin olevan ”’kysy ja vastaa’ -tilanne kahden jatkumon välillä, jota kuvailtaisiin löyhästi jaetuksi yhteiskohtaiseksi jaetuksi universumiksi”. Sony kuvaili aiempia elokuviaan Marvel Studiosin kanssa ”hienoksi yhteistyöksi” ja sanoi, että ”yhteinen halumme jatkaa oli yhtä vahva kuin fanien tahto”. Jo uuden sopimuksen solmimisesta asti Watts oli ollut neuvotteluissa kolmannen elokuvan ohjaajaksi palaamisesta.
Neuvotellessaan uudesta sopimuksesta lokakuussa 2019 Iger kommentoi: ”Ymmärsin, miltä hänestä [Hollandista] tuntui, ja oli selvää, että fanit halusivat tämän tapahtuvan.” Hän lisäsi, että neuvotellessaan sopimuksesta sekä Sony että Disney olivat unohtaneet, että ”on muitakin ihmisiä, joilla on väliä”. Rothman tunsi, että sopimus oli "voitto-voitto-voitto-tilanne. Voitto Sonylle, voitto Disneylle, voitto faneille”. Puhuessaan neuvotteluja koskevista raporteista, joita uutissivustot julkaisivat elokuussa, Rothman sanoi, että niiden selostukset eivät täsmänneet sen kanssa, miten keskustelut oikeasti menivät, ja että lopullinen sopimus olisi tapahtunut ilman raportteja ja fanien keskusteluja, ja lisäsi: ”Olisimme päässeet siihen asti ja uutiset menivät asioiden edelle.” Lokakuussa Zendayan vahvistettiin palaavan MJ:n rooliin, jota hän oli esittänyt edellisissä elokuvissa. Vuoden lopussa ilmoitettiin, että kuvausten suunniteltiin alkavan kesällä 2020.
Esituotanto
Huhtikuussa 2020 Sony siirsi koronaviruspandemian vuoksi elokuvan ensi-illan uudelle päivämäärälle: 5. marraskuuta 2021. Kesäkuussa 2020 Marisa Tomei vahvisti palaavansa May Parkerin rooliin ja Wattsin vahvistettiin palaavan ohjaajaksi. Seuraavan kuukauden aikana Holland paljasti elokuvan tuotannon alkamisen siirtyneen vuoden 2020 lopulle ja valmistuvan helmikuuhun 2021 mennessä. Pian tämän jälkeen Sony ilmoitti uudeksi ensi-iltapäivämääräksi 17. joulukuuta 2021. Tony Revolorin vahvistettiin palaavan näyttelemään Flash Thompsonia.
Lokakuussa Jacob Batalonin odotettiin palaavan Ned Leedsin rooliin, ja Jamie Foxx, joka näytteli Elektroa Marc Webbin elokuvassa The Amazing Spider-Man 2 (2014), valittiin näyttelemään myös uutta versiota hahmostaan. Saman kuukauden aikana Benedict Cumberbatchin näyttelemän Stephen Strangen paljastettiin esiintyvän elokuvassa. The Hollywood Reporterin toimittaja Graeme McMillanin mielestä Foxxin roolivalinta tai Strangen esiintyminen elokuvassa eivät olleet sattumaa. Ennen kuvausten alkua, muutaman muun avainnäyttelijän liittyminen projektiin oli vielä työn alla.
Kuvaukset
Pääkuvaukset ja visuaalisten efektien taustamaisemien kuvaukset alkoivat Queensissä, New Yorkissa, 14. lokakuuta 2020. Ne sijoittuivat Astoriaan, Sunnysideen ja Long Island Cityyn. 23. lokakuuta elokuvaa kuvattiin Greenwich Villagessa.
Tuotanto siirtyi Atlantaan 25. lokakuuta, ja Hollandin ja Batalonin saapuivat kuvauksiin, kun Holland oli saanut kohtauksensa Unchartediin kuvattua kaksi päivää aiemmin. Mauro Fiore toimi elokuvan pääkuvaajana. Alun perin kuvaajaksi oli palkattu Seamus McGarvey, joka on aiemmin kuvannut Marvel-elokuvista The Avengersin (2012), mutta hän joutui vetäytymään tehtävästään koronaviruspandemian muutettua hänen aikatauluaan. Tuotannon on raportoitu vähentäneen näyttelijöiden ja työryhmäläisten kanssakäyntiä pandemian aikana ja välttäneen tuotannon lisäkeskeytyksiä uudenlaisella tekniikalla, joka skannaa näyttelijät visuaaliefektijärjestelmään ja jossa maskeeraukset ja rooliasut lisätään näyttelijöille jälkituotannon aikana. Kuvausten piti alun perin alkaa heinäkuussa 2020, mutta tuotantoaikataulua päätettiin siirtää koronaviruspandemian vuoksi.
Cumberbatch kuvasi kohtauksensa tähän elokuvaan ennen kuin osallistui Doctor Strange in the Multiverse of Madnessin (2022) kuvauksiin. Joulukuussa Alfred Molina, jotka näytteli Tohtori Mustekalaa Sam Raimin elokuvassa Spider-Man 2 – Hämähäkkimies 2 (2004), valittiin palaamaan rooliinsa. Tuolloin Collider raportoi, että Andrew Garfield palaisi rooliinsa Webbin The Amazing Spider-Man -elokuvista ja että Tobey Maguire oli neuvotteluissa palaamaan näyttelemään omaa versiotaan Hämähäkkimiehestä Sam Raimin elokuvista. The Hollywood Reporterin Richard Newbyn mielestä moinen crossover-tyylinen elokuva, saisi Sonyn animaatioelokuvan Spider-Man: Kohti hämähäkkiversumia (2018) näyttämään vähemmän merkittävältä. McMillan vertasi ”Hämähäkkiversumia” DC Comicsin tarinaan Crisis on Infinite Earths, uskoen, että ”Marvelilla oli nyt tilaisuus antaa vastaus kaikkiin selittämättömiksi jääneisiin yksityiskohtiin ja samalla tehdä todeksi myös muutamat fanien toiveet”. /Filmin Hoai-Tran Bui kuitenkin pelkäsi, että elokuvassa esiintyisi liian monta hahmoa kerralla ja toivoi, että Holland olisi mieluummin omillaan sen sijaan, että joku A-näyttelijä olisi häntä opettamassa, vaikka hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Holland, Garfield ja Maguire esiintyisivät samassa elokuvassa.Varietyn Adam B. Vary huomautti, ettei yhtäkään raporttia ollut vielä vahvistettu, eikä ollut edes varmaa, tekisivätkö nämä näyttelijät cameo-esiintymiset. Holland kiisti väitteet siitä, että Maguire ja Garfield esiintyisivät elokuvassa, kun Feige vahvisti, että elokuvalla tulisi olemaan yhteyksiä Doctor Strange in the Multiverse of Madnessiin. Monet aiemmissa Spider-Man-elokuvissa nähdyistä näyttelijöistä olivat pukeutuneet viittoihin salatakseen ulkopuolisilta sen, että olisivat mukana elokuvassa.
22–24. tammikuuta 2021 alkaen elokuvaa kuvattiin Frederick Douglass High Schoolin tiloissa. Helmikuun 2021 lopussa elokuvan viralliseksi nimeksi paljastettiin Spider-Man: No Way Home. 19–21. maaliskuuta elokuvaa kuvattiin Henry W. Grady High Schoolin tiloissa. Atlantan koulujärjestelmä kielsi alun perin rakennustensa käytön kuvauksiin koronaviruspandemian vuoksi, mutta antoi tälle elokuvalle erikoisluvan, koska sitä oli käytetty myös Spider-Man: Homecomingin kuvauspaikkana. Hannibal Buressin paljastettiin palaavan liikunnanopettaja Andre Wilsonin rooliin. Kuvaukset päättyivät 26. maaliskuuta 2021. Kuvausten odotettiin sijoittuvan myös Los Angelesiin ja Islantiin.
Jälkituotanto
Huhtikuussa 2021 Molina vahvisti esiintyvänsä elokuvassa. Hän totesi, ettei voinut puhua roolistaan elokuvassa tuotannon aikana, mutta tajusi esiintymisensä olleen huhuttu ja raportoitu jo aikaa sitten. Myöhemmin saman kuukauden aikana J. B. Smoove paljasti palaavansa Far From Homesta näyttelemään Julius Delliä. Toukokuun aikana Garfield kiisti, että häntä olisi ikinä pyydetty mukaan elokuvaan, kun taas Angourie Ricen paljastettiin palaavan Betty Brantin rooliin.
Elokuvan virallinen teaser-traileri, joka julkaistiin 23. elokuuta 2021 CinemaConissa, vahvisti Jon Favreaun ja Benedict Wongin palaavan Harold ”Happy” Hoganin ja Wongin rooleihin aiemmista MCU-elokuvista sekä J. K. Simmonsin paluun J. Jonah Jamesonin rooliin. Traileri vahvisti myös Elektron ja Vihreän Menninkäisen esiintyvän elokuvassa. 16. marraskuuta, Regal Sherman Oaks -teatterissa, Los Angelesissä, esitettiin elokuvan varsinainen traileri, jonka aikana vahvistettiin Willem Dafoen ja Thomas Haden Churchin paluu Vihreän Menninkäisen ja Hiekkamiehen näyttelijöiksi Sam Raimin Hämähäkkimies-trilogiasta, sekä Rhys Ifansin paluu Liskon näyttelijäksi Marc Webbin elokuvasta The Amazing Spider-Man (2012). Pascal kuvaili No Way Homea ”Homecoming-trilogian loppuhuipentumaksi”. 13. joulukuuta 2021, vain neljä päivää ennen teatteriensi-iltaa, vahvistettiin, että Maguire ja Garfield olivat todella mukana elokuvassa. Jeffrey Ford ja Leigh Folsom Boyd toimivat elokuvan leikkaajina.
Musiikki
Michael Giacchino vihjaili lokakuussa 2020 palaavansa säveltäjäksi, sävellettyään aiemmin Homecomingin ja Far From Homen musiikin. Elokuvan soundtrack julkaistiin 17. joulukuuta 2021, mutta sen kappaleista ”Arachnoverture” julkaistiin singlenä jo 9. joulukuuta, ja ”Exit Through the Lobby” julkaistiin 10. joulukuuta.
Julkaisu
Spider-Man: No Way Home sai ensiesityksensä Fox Village Theatre, Los Angelesissa, 13. joulukuuta 2021. Teatteriensi-iltansa elokuva sai Suomessa 15. joulukuuta 2021 ja Yhdysvalloissa 17. joulukuuta 2021. Elokuvan aiemmat ilmoitetut ensi-iltapäivämäärät olivat 16. heinäkuuta 2021 ja 5. marraskuuta 2021, mutta ensi-iltaa siirrettiin kaksi kertaa koronaviruspandemian vuoksi.
Arvosteluja
Tulevaisuus
Elokuussa 2019 paljastettiin, että neljäs elokuva on suunnitteilla. Helmikuussa 2021 Holland sanoi, että vaikka No Way Home oli hänen viimeinen elokuvansa Marvelin ja Sonyn välisessä sopimuksessa, hän toivoi voivansa yhä jatkaa Hämähäkkimiehen näyttelijänä. Lokakuussa Holland tarkensi, että No Way Homea pidettiin päätösosana tarinalle, joka alkoi Homecomingista, ja että seuraavat mahdolliset sooloelokuvat sisältäisivät aivan erilaisia Hämähäkkimieheen liittyviä hahmoja kuin ensimmäinen trilogia, rakentaen aivan uudensävyistä tarinaa. Seuraavan kuukauden aikana Holland oli kuitenkin epävarma, että jatkaisiko Hämähäkkimiehen näyttelijänä ja kertoi toivovansa, että Sony ja Marvel Studios alkaisivat tehdä Miles Moralesin keskittyviä elokuvia Peter Parkerin tarinan jatkamisen sijasta. Tästä huolimatta Pascal sanoi toivovansa jatkaa yhteistyötä Hollandin kanssa vielä muiden tulevien Hämähäkkimies-elokuvien toteuttamiseksi, ja myöhemmin tarkensi Sonyn ja Marvel Studiosin aikovan tehdä vielä kolme uutta Hämähäkkimies-elokuvaa, joissa Holland on pääosassa, Marvelin ja Sonyn valmistautuessa aloittamaan näiden työstäminen marraskuun 2021 lopulla. Sony tai Marvel Studios eivät ole kuitenkaan vielä julkistaneet virallisia suunnitelmiaan tuleville MCU:n Hämähäkkimies-elokuville.
Seuraavan kuukauden aikana Feige sanoi olevansa Pascalin, Disneyn ja Sonyn kanssa ”aktiivisesti toteuttamassa” seuraavaa tarinaa Hämähäkkimiehestä. Hän lupasi etteivät Sony ja Disney ajautuisi erilleen enää toistamiseen, niin kuin No Way Homen kehitystyön aikana. Huhtikuussa 2022, Wattsin erottua Marvel Studiosin Fantastic Fourin (2025) ohjaajana paikalta, pitääkseen taukoa suuren budjetin elokuvista, Deadline Hollywood raportoi Sonyn yhä odottavan Wattsin palaamaan seuraavan MCU:n Hämähäkkimies-elokuvan ohjaajaksi. Pascal sanoi toukokuun lopulla, että elokuvaa työstettiin edelleen, mutta että työ oli keskeytetty Hollywoodin käsikirjoittajien lakon 2023 vuoksi. Holland oli siihen aikaan osallistunut elokuvaa koskeviin tapaamisiin, mutta nekin oli keskeytetty lakon vuoksi.
Huomioita
Lähteet
Aiheesta muualla
Elokuvan traileri YouTubessa
Vuoden 2021 yhdysvaltalaiset elokuvat
3D-elokuvat
Hämähäkkimies-elokuvat
Marvel Cinematic Universen neljännen vaiheen elokuvat
|
1255124
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Major%20League%20Baseball%20-kausi%202015
|
Major League Baseball -kausi 2015
|
Major League Baseball kausi 2015 on Major League Baseballin kausi, joka alkoi 5. huhtikuuta. Kauden ensimmäisen ottelun pelasivat St. Louis Cardinals ja Chicago Cubs Wrigley Fieldillä, Chicagossa. Runkosarja päättyi 4. lokakuuta.
MLB:n 86. All stars -ottelu pelattiin 14. heinäkuuta Cincinnatissa, Ohiossa. Ottelussa ratkesi kotietu kauden World Series -ottelusarjassa. American League voitti ottelun juoksuin 6–3. Ottelun arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Los Angeles Angelsin Mike Trout.
Kausi päättyi 1. marraskuuta, kun Kansas City Royals saavutti neljännen voittonsa New York Metsistä World Seriesissä.
Kausi oli Rob Manfredin ensimmäinen Baseball komissaarina.
Runkosarja
Joukkueet kohtaavat kunkin divisioonavastustajansa 19 kertaa, yhteensä 76 ottelua. Lisäksi kukin joukkue pelaa 6-7 ottelua jokaista oman liigansa toisen divisioonan joukkuetta vastaan. Näistä kertyy 66 ottelua. Loput 20 ottelua muodostuvat ns. interleague -otteluista toisen liigan joukkueita vastaan.
Koska divisioonaparit, joista nämä interleague -ottelut muodostettiin olivat tällä kertaa: AL East vs. NL East, AL Central vs. NL Central ja AL West vs. NL West, sisältyvät myös ns. paikallisvastustajat näihin. Joukkue kohtaa paikallisvastustajansa kahdessa kolmen ottelun sarjassa (toinen kotona - toinen vieraissa), kaksi muuta vastustajaa kohdataan kahdessa kahden ottelun sarjassa (kotona ja vieraissa) ja edelleen kaksi muuta vastustajaa kohdataan yhdessä kolmen ottelun sarjassa (toinen kohdataan kotona, toinen vieraissa).
Runkosarjan viimeisen kierroksen ottelut aloitetaan samaan aikaan kello 15.00 (Eastern Time).
Postseason
Liigan välieriin (Division Series) selviytyvät suoraan divisiooniensa parhaat joukkueet (järjestys määräytyy Kassan perusteella, K = voitot-tappiot). Muista joukkueista kummankin liigan kaksi parasta pelaavat kerrasta poikki -menetelmällä pudotusottelut (wild card game), joiden voittajat pääsivät mukaan välieriin. Divisioonan voitosta pelataan lisäottelu kahden parhaan ollessa tasatilanteessa. Samoin pääsystä villin kortin -otteluun voidaan joutua lisäotteluun.
Division Series'issa divisioonavoittajista paras kohtaa villin kortin ottelun voittajan, joka nykyisin voi olla myös samasta divisioonasta. Kaksi muuta divisioonavoittajaa pelaavat keskenään. Ottelut aloitetaan runkosarjassa paremmin menestyneen kotikentällä kahdella ottelulla, jonka jälkeen ottelut 3 ja tarvittaessa 4 pelataan heikommin menestyneen kotona. Mikäli tarvitaan viides ottelu, se pelataan jälleen paremman kotikentällä. Ottelupareissa ensiksi kolme voittoa saavuttanut joukkue etenee liigan mestaruusottelusarjaan (League Championship Series).
Liigan mestaruus ratkeaa paras seitsemästä -systeemillä, eli ensiksi neljä voittoa saavuttanut joukkue saavuttaa liigan mestaruuden ja osallistuu World Seriesiin toisen liigan voittajaa vastaan. Ottelut aloitetaan kahdella pelillä paremmin sijoittuneen kotikentällä (sijoitus divisioonassa ratkaisee ensisijaisesti, sitten kassa). Tarvittaessa kolme seuraavaa pelataan heikomman kotona ja kaksi viimeistä jälleen paremman joukkueen kotikentällä.
World Series pelataan samalla kaavalla kuin League Championship Series. Kotietu on sen liigan mestarilla, joka kyseisellä kaudella voittaa All stars -ottelun - tällä kaudella AL. Kuten interleague -otteluissa, myös World Seriesissä, designated hitter -sääntöä käytetään otteluissa, joissa American Leaguen joukkue on kotijoukkueena.
Runkosarjan sarjataulukot
Postseason
Wild card games:
AL: New York - Houston 0–3
NL: Pittsburgh - Chicago 0–4
Lähteet
MLB.com
Major League Baseball -kaudet
Vuoden 2015 baseball
|
424223
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Australian%20parlamentti
|
Australian parlamentti
|
Australian parlamentti on Australian lakeja säätävä elin.
Parlamentin osat
Australian parlamentin rakenne muistuttaa ennen kaikkea Yhdistyneen kuningaskunnan parlamenttia, mutta vaikutteita on saatu myös Yhdysvalloista. Perustuslain mukaisesti Australian parlamentti koostuu kolmesta osasta: kuningatar (tai kuningas), senaatti ja edustajainhuone. Yleensä kenraalikuvernööri toimii kuningattaren edustajana.
Edustajainhuoneessa eli alahuoneessa on 150 edustajaa, joista kukin edustaa tiettyä alueellista vaalipiiriä. Ylähuoneessa eli senaatissa on 76 jäsentä, 12 joka osavaltiosta ja kaksi kustakin territoriosta. Senaattorien toimikausi kestää tavallisesti kuusi vuotta, joten kolmen vuoden välein pidettävissä parlamenttivaaleissa äänestetään vain puolesta senaatista; tästä poikkeuksena ovat territorioiden senaattorit, joiden toimikausi on kolme vuotta kuten edustajainhuoneen jäsenillä. Mikäli kyseessä on kuitenkin niin kutsuttu Double Dissolution Election, koko senaatin kokoonpanosta äänestetään.
Parlamenttirakennukset
Melbourne
Australian liittovaltion parlamentin avajaiset pidettiin 9. toukokuuta 1901 Melbournessa Royal Exhibition Buildingissa. Avajaisiin osallistuivat muun muassa Yorkin ja Cornwallin herttua ja herttuatar sekä Australian pääministeri Edmund Barton. Avajaisten jälkeen Australian liittovaltion parlamentti kokoontui Melbournessa Victorian osavaltion parlamenttitalossa vuosina 1901–1927. Tällä välin Victorian osavaltion parlamentti joutui kokoontumaan Royal Exhibition Buildingissa.
Canberra
Vuonna 1911 hyväksyttiin yhdysvaltalaisen arkkitehdin Walter Burley Griffinin suunnitelma uuden pääkaupungin Canberran kaavoituksesta. Canberraan muuttaminen kuitenkin lykkääntyi ensimmäisen maailmansodan vuoksi ja Griffinin suunnittelema Canberran parlamenttirakennus jäi toteuttamatta. Sen sijasta Canberraan valmistui vuonna 1927 John Smith Murdochin suunnittelema parlamenttirakennus, jonka avajaiset pidettiin 9. toukokuuta 1927. Avajaisiin osallistuivat muun muassa Yorkin herttua, Yorkin herttuatar, Australian pääministeri Stanley Bruce ja oopperalaulaja Nellie Melba. 1970-luvulle tultaessa kävi selväksi, että tilanpuutteen takia uusi parlamenttirakennus oli välttämätöntä rakentaa. Uuden parlamenttitalon avajaisia vietettiin 9. toukokuuta 1988 eli 61 vuotta edellisen rakennuksen vihkimisen jälkeen. Uuden parlamenttitalon avajaisiin osallistui kuningatar Elisabet II.
Lähteet
Parlamentin verkkosivut
Viitteet
Kansalliset parlamentit
Parlamentti
Canberran rakennukset ja rakennelmat
|
1688720
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carin%20ter%20Beek
|
Carin ter Beek
|
Carin Anuschka ter Beek (s. 29. joulukuuta 1970 Groningen) on alankomaalainen soutaja. Hän on saavuttanut olympiahopeaa ja kaksi MM-pronssia.
Sydneyn olympialaisissa 2000 ter Beek saavutti kahdeksikossa hopeaa Alankomaiden hävittyä Romanian venekunnalle 2,95 sekunnilla. Perämiehettömässä nelosessa hän saavutti MM-pronssia Kölnissä 1998 ja Luzernissa 2001. Kahdeksikossa hän oli MM-kilpailuissa parhaimmillaan neljäs St. Catharinesissa 1999.
Lähteet
Alankomaalaiset soutajat
Alankomaalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1970 syntyneet
Elävät henkilöt
|
867367
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lieksan%20lukio
|
Lieksan lukio
|
Lieksan lukio on Lieksassa toimiva lukio, jossa on noin 125 opiskelijaa. Opiskelijat tulevat pääosin Lieksan kaupungin alueelta.
Yläkoulun ja lukion rehtorina toimii Reetta-Leena Hiltunen. Rehtorin työpiste on yläkoulun rakennuksessa (Moisionkatu 15).
Apulaisrehtorina toimii Marjaliisa Puittinen. Apulaisrehtorin työpiste on lukiolla (Koulukatu 16).
Lukiolaissa määritellyn tavoitteen mukaan lukion tehtävänä on antaa yleissivistävää, jatko-opintoihin valmentavaa ja ylioppilastutkintoon johtavaa koulutusta.
Lieksan lukio osallistuu ISOverstas -hankkeeseen, jonka kautta on mm. mahdollista täydentää lukion omaa kurssitarjontaa. Lieksan lukiossa toimii musiikkilinja yhteistyössä Pielisen-Karjalan musiikkiopiston kanssa. Musiikkilinjan tarjoamia musiikin soveltavia kursseja suorittamalla voi painottaa lukio-opintojaan musiikkiin. Myös jääkiekkolinjan toiminta jatkuu yhteistyössä ammattiopiston kanssa. Kaksoistutkinnon suorittajat ovat opiskelleet Lieksan lukiossa ylioppilastutkintoon kuuluvien keskeisten aineiden kursseja. Vuosittain kaksoistutkinnon eli ammattiopiston tutkinnon ja ylioppilastutkinnon suorittaa Lieksassa muutama opiskelija. Lukio tekee yhteistyötä myös Lieksan kansalaisopiston kanssa.
Historiaa
Edeltäjät:
Lieksan yhteiskoulu vuosina 1924-1956, Moisionkatu 15
Lieksan yhteislyseo vuosina 1956-1973, Moisionkatu 15
Pielisjärven yhteislyseo vuosina 1963-1973, Rauhalantie 2
Rauhalan lukio vuosina 1973-1978, Rauhalantie 2
Rauhalan lukio vuosina 1978-1999, Pokrontie 2
Lieksan lukio ja Rauhalan lukio yhdistettiin vuonna 1999 yhdeksi lukioksi. Lukion nimeksi tuli Lieksan lukio.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lieksan lukion kotisivut
Lieksan yhteiskoulu 1924-1956
Suomen lukiot
Lukio
Lieksan rakennukset ja rakennelmat
|
781287
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marja%20Auroma
|
Marja Auroma
|
Marja Anneli Auroma (o.s. Korhonen, s. 29. heinäkuuta 1949 Anttola) on entinen suomalainen hiihtäjä, joka kilpaili myös kestävyysjuoksussa.
Auroma sijoittui Lake Placidin 1980 talviolympialaisissa 4 × 5 kilometrin viestissä viidenneksi ja 5 kilometrin henkilökohtaisella matkalla 25:nneksi. Lahden MM-kilpailuissa 1978 hän oli viidellä kilometrillä 19:s.
Auroma edusti seuratasolla Vantaan Hiihtoseuraa, Helsingin Poliisi-Voimailijoita ja Puotinkylän Valttia. Hän saavutti SM-pronssia 5 kilometrillä vuonna 1977, 10 kilometrillä vuonna 1981 sekä 20 kilometrillä vuosina 1977 ja 1984. Hän sijoittui Salpausselän 10 kilometrillä neljänneksi ja Holmenkollenin 5 kilometrillä viidenneksi vuonna 1980. Hän voitti Finlandia-hiihdon vuosina 1986, 1988 ja 1990.
Kestävyysjuoksussa Auroma voitti Suomen mestaruuden maastojuoksun joukkuekilpailussa vuonna 1984 sekä Helsinki City Marathonin vuonna 1986 ajalla 2.53.17.
Auroma on pituudeltaan 156-senttinen, ja hänestä käytettiin lempinimeä "Piskuinen sisupussi". Häntä valmensi hänen puolisonsa Sven Auroma.
Lähteet
Suomalaiset maastohiihtäjät
Suomalaiset kestävyysjuoksijat
Vuonna 1949 syntyneet
Elävät henkilöt
|
966980
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leimasin
|
Leimasin
|
Leimasin on väline, jolla voidaan lyödä leima asiakirjaan tai paperiin. Leimasin on yleensä valmistettu kumista, johon haluttu kuvio on kaiverrettu. Leimasimet ovat tyypillisesti musteleimasimia ja niillä voidaan tehdä esimerkiksi jokin logo tai tekstiä. Päivämääräleimasimet on tarkoitettu kulloisenkin päivämäärän liittämiseen asiakirjaan.
Leimasimia voidaan valmistaa myös valottamalla mikrohuokoisa leimasinlaatta salamavaloa käyttäen. Kun mustekasetti asetetaan valotetun leimasinlaatan taakse, pääsee muste kulkemaan vain valotettujen kohtien läpi leimasinlaatassa. Näin valmistetun leimasimen tarkkuus voi olla 600 dpi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Toimistovälineet
|
1004298
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Roch
|
Jean-Roch
|
Jean-Roch (oikealta nimeltään Jean-Roch Pédri, s. 3. lokakuuta 1966 Toulon, Ranska) on ranskalainen muusikko, DJ ja musiikkituottaja. Tyylilajiltaan hänen musiikkinsa edustaa dancea ja french housea.
Diskografia
Albumit
Music Saved My Life (2012)
Singlet
"Can You Feel It" (2003)
"God Bless Rock'n'Roll" (2006)
"My Love Is Over" (2010)
"I'm Alright" (mukana Flo Rida ja Kat DeLuna) (2011)
"Name of Love" (mukana Nayer ja Pitbull) (2012)
Ranskalaiset muusikot
Ranskalaiset DJ:t
Musiikkituottajat
Vuonna 1966 syntyneet
Elävät henkilöt
|
744916
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Circus%20Colossus
|
Circus Colossus
|
Circus Colossus on Leveragen kolmas studioalbumi, joka julkaistiin 4. marraskuuta 2009. Kyseessä on yhtyeen ensimmäinen levytys Spinefarm Recordsin alaisuudessa. Albumi on tyyliltään yhtyeen aiempien levytysten tavoin melodista hard rockia, mutta albumilla on käytetty aiempaa enemmän sinfonisen metallin elementtejä. Tämä oli basisti Pekka Lampisen viimeinen julkaisu yhtyeen kanssa.
Albumi ylsi Suomen virallisen listan sijalle 27.
Kappaleet
Japanin painos
Kokoonpano
Pekka Heino – laulu
Tuomas Heikkinen – kitara
Torsti Spoof – kitara
Marko Niskala – kosketinsoittimet
Pekka Lampinen – basso
Valtteri Revonkorpi – rummut
Arvostelut
Imperiumi.net:
Soundi:
Lähteet
Metal-experience.com
Viitteet
Aiheesta muualla
Leveragen albumit
Vuoden 2009 albumit
|
978430
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/James%20Wilson%20%28juoksija%29
|
James Wilson (juoksija)
|
James Wilson (2. lokakuuta 1891 – 1973 Lontoo) oli skottilainen kestävyysjuoksija.
James Wilson voitti Skotlannin mestaruuksia 4 maililla 1914-20 ja 10 maililla 1920, mutta ei koskaan juossut AAA:n mestaruuskisoissa. Hänen suurin saavutuksensa radalla oli 10 000 metriä vuoden 1920 olympialaisissa, kun hän jäi Paavo Nurmen ja Joseph Guillemotin jälkeen kolmannelle sijalle, vain viiden sekunnin päässä voittajasta. Wilsonin aika oli 31,50,8. Wilson teki myös hyviä tuloksia maastojuoksussa ja voitti Brittein saarten mestaruuden pian ainoan Skotlannin mestaruutensa jatkoksi vuonna 1920. Hän edusti Skotlantia neljästi (1920 - 21, 1924-25) kansainvälisessä kilpailussa. Vuoden 1920 olympialaisten maastojuoksussa hän henkilökohtaisessa kilpailussa sijoittui neljänneksi ja johti Britannian joukkueen toiseksi joukkuekilpailussa. Hopealla ja pronssillaan hän on yksi Skotlannin menestyneimmistä olympiaurheilijoista. Ammatiltaan Wilson oli koneinsinööri.
Henkilökohtaiset Ennätykset:
Maili - 4.28,0 (1915)
4 mailia - 20.22,4 (1920)
6 000 metriä - 30.45,0 (1920)
10 000 metriä - 31.50,8 (1920)
10 mailia - 52.04,4 (1920) .
Lähteet
sports-reference
Viitteet
Brittiläiset kestävyysjuoksijat
Brittiläiset olympiamitalistit
Skotlantilaiset urheilijat
Vuonna 1891 syntyneet
Vuonna 1973 kuolleet
|
1751886
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Reginald%20VelJohnson
|
Reginald VelJohnson
|
Reginald VelJohnson (s. 16. elokuuta 1952 Queens, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä, joka on näytellyt esimerkiksi toimintaelokuvassa Die Hard – vain kuolleen ruumiini yli (1988) ja komediasarjassa Family Matters (1989–1998).
Filmografia
Elokuvat
Televisiosarjat
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Vuonna 1952 syntyneet
Elävät henkilöt
|
407754
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan%20miesten%20lentopallomaajoukkue
|
Saksan miesten lentopallomaajoukkue
|
Saksan miesten lentopallomaajoukkue edustaa Saksaa lentopallon kansainvälisissä otteluissa. Sen sijoitus maailmanrankingissa on kymmenes (heinäkuussa 2017). Se on saavuttanut MM-kilpailuissa pronssia vuonna 2014 ja EM-kilpailuissa hopeaa vuonna 2017.
Historia
Aika ennen Saksojen yhdistymistä
Vuoteen 1990 mennessä Saksan liittotasavallan maajoukkue osallistui olympiakisoihin vain kerran, Münchenissä 1972. Siellä kotijoukkue sijoittui 11:nneksi. MM-kisoihin joukkue osallistui kahdesti: Pariisissa 1956 sijoitus oli 24:s ja Prahassa 1966 se sijoittui 21:nneksi. EM-kisoihin joukkue osallistui kuudesti ja sijoittui parhaimmillaan kymmenenneksi Varnassa 1981 ja 11:nneksi Tukholmassa 1989.
Saksan demokraattisen tasavallan joukkue voitti maailmancupin 1969 ja maailmanmestaruuden vuonna 1970. Olympiakisoissa se saavutti hopeaa 1972.
Yhdistyneen Saksan aika
Heti Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen Saksan maajoukkue oli lähempänä arvokisamitalia kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin. Se sijoittui EM-kisoissa neljänneksi niin kotikisoissaan Berliinissä 1991 kuin Turussa 1993:kin. Vuoden 1995 EM-kisoissa joukkue sijoittui kahdeksanneksi, 1997 ja 2001 yhdeksänneksi ja 2003 seitsemänneksi. MM-kisoissa se oli sijoilla 9-12 Ateenassa 1994 ja yhdeksäs Tokiossa 2006.
EM-kisat 2007
Yksien väliin jääneiden EM-kisojen jälkeen Saksa selviytyi EM-lopputurnaukseen Venäjälle 2007. Alkulohkossaan se voitti Serbian 3–1 ja Kreikan 3–0. Alkulohkon viimeisessä ottelussaan se hävisi Alankomaille 0–3 mutta selviytyi silti 12 parhaan jatko-otteluihin. Jatkolohkossa Saksa voitti Slovakian 3–0, hävisi Espanjalle 1–3 ja voitti Ranskan 3–0. Saksa sijoittui kisoissa viidenneksi.
Olympialaiset 2008
Saksa eteni Pekingin olympialaisiin, kun se yllättäen voitti kotimaassaan pelatun maailmankarsinnan. Olympiapaikka on Saksalle ensimmäinen 36 vuoteen; viimeksi se oli mukana kotikisoissaan Münchenissä vuonna 1972. Pekingin olympialaisissa Saksa hävisi alkulohkossaan Puolalle 0–3 ja Venäjälle 2–3, voitti sitten Egyptin 3–0 mutta hävisi lopuksi Serbialle 1–3 ja Brasilialle 0–3. Täten Saksa sijoittui lohkossaan viidenneksi eikä selviytynyt puolivälieriin.
Kausi 2009
Vuonna 2009 Saksa voitti Lentopallon Euroopan liigan. Voittonsa ansiosta joukkue pääsi karsimaan paikasta maailmanliigassa ja onnistui voittamaan Venezuelan kahdesti 3–0 saavuttaen maailmanliigapaikan. Euroopan mestaruuskilpailuissa Saksa selvisi alkulohkosta kuuden joukkueen välisarjaan, jossa jäi kolmanneksi ja välierien ulkopuolelle. Lopullinen sijoitus oli kuudes.
Kausi 2010
Maailmanmestaruuskilpailuissa 2010 Saksa sijoittui kahdeksanneksi. Maailmanliigassa Saksa oli lohkonsa kakkonen Kuuban jälkeen. Taakse jäivät Puola ja Argentiina, joka kuitenkin isäntämaana pääsi lopputurnaukseen. Saksan sijoitus maailmanliigassa oli yhdeksäs.
Kausi 2011
Euroopan mestaruuskilpailuissa Saksa hävisi kaikki ottelunsa ja jäi sijalle 15. Maailmanliigassa joukkue oli lohkonsa kolmas Venäjän ja Bulgarian jälkeen. Taakse jäi Japani.
Olympialaiset 2012
Paikka Lontoon olympiakisoihin oli lähellä varmistua jo Euroopan karsinnoissa, mutta Italia voitti karsinnan loppuottelun niukasti 3–2. Saksa pääsi kuitenkin jatkamaan maanosien väliseen karsintaan ja voitti Berliinissä pelatun karsintaturnauksen ja selvisi olympiaturnaukseen. Lontoossa joukkue selvisi niukasti jatkoon alkulohkostaan, mutta putosi Bulgariaa vastaan käydyssä puolivälieräkamppailussa puhtaasti 0–3. Maailmanliigassa Saksa voitti alkulohkonsa ja selvisi lopputurnaukseen, jossa jäi kuitenkin 5. sijalle, vaikka voittikin toiseksi sijoittuneen Yhdysvaltain joukkueen.
Kausi 2013
Maailmanliigassa joukkue pelasi B-lohkossa, jossa sijoittui kolmanneksi Italian ja Venäjän jälkeen, eikä selvinnyt lopputurnaukseen. Euroopan mestaruuskilpailuissa Saksa pelasi upean alkulohkon voittaen kaikki kolme otteluaan: Venäjän, Bulgarian ja Tšekin ja selvisi suoraan puolivälieriin, joissa kuitenkin tuli 1–3 -tappio Bulgarialle. Saksan lopullinen sijoitus oli kuudes.
Lähteet
Miesten lentopallomaajoukkue
Lentopallomaajoukkueet
|
1090850
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mustaharakka
|
Mustaharakka
|
Mustaharakka (Platysmurus leucopterus) on varisten heimoon kuuluva varpuslintu. Se on sukunsa ainoa laji.
Levinneisyys
Mustaharakkaa tavataan Kaakkois-Aasiassa Myanmarin Tanintharyin alueelta, Malakan niemimaalta sekä Thaimaasta että Malesiasta, harvinaisena Singaporesta sekä Indonesiasta Sumatran, Bangkan ja Jaavan saarilta. Sen populaatiota ei ole arvioitu, mutta sitä on kuvattu harvinaiseksi. Laji on riippuvainen metsistä ja vaikka sen elinalueella metsien katoaminen on ollut nopeaa, laji luokitellaan elinvoimaiseksi, koska sen levinneisyysalue on suuri eikä sen populaation väheneminen ole todennäköisesti ollut kovinkaan nopeata.
Elinympäristö
Mustaharakka elää tiheissä alankometsissä alle 800 metrin korkeudessa.
Lähteet
Varikset
|
234491
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Memorial%20address
|
Memorial address
|
Memorial address on Ayumi Hamasakin ensimmäinen EP, joka julkaistiin 17. joulukuuta 2003. Se nousi Oricon-albumilistan ensimmäiselle sijalle, ja sai kaikkiaan 46 listasijoitusviikkoa. EP:tä on myyty yli miljoona kappaletta.
EP:ltä on julkaistu singlet ”&”, ”forgiveness” ja ”No way to say”. ”&” on oikeastaan kolmen singlen kokoelma, sillä se sisältää kolme levyn kappaletta, remix-versiot niistä sekä kappaleen ”theme of a-nation’03”, joka oli vuoden 2003 a-nation-tapahtuman tunnussävel.
Memorial address oli ensimmäinen Hamasakin julkaisu, josta on julkaistu kaksi versiota. Molemmissa versioissa on sama musiikki-CD, mutta toisessa versiossa on sen lisäksi myös DVD, joka sisältää musiikkivideoita albumin kappaleista sekä näytteitä noin kahta kuukautta myöhemmin julkaistusta A museum ～30th single collection live～ -DVD:ltä. Memorial addressin jälkeen jokainen Hamasakin single ja albumi on julkaistu vähintään kahtena versiona.
Kappaleet
Kaikki kappaleet sanoittanut Ayumi Hamasaki.
CD
(bonusraita)
DVD
ANGEL’S SONG
Greatful days
Because of You
ourselves
HANABI ～episode II～
No way to say ”Original Mix”
forgiveness
Special Digest from A museum ～30th collection live～
Tekijätiedot
Kappaleet 1 ja 8 on säveltänyt Tetsuya Yukumi. Kappaleet 2, 3, 4 ja 6 on säveltänyt BOUNCEBACK. Kappaleet 5 ja 7 ovat säveltäneet CREA ja D・A・I.
Kappaleet 1, 2, 3 ja 6 on sovittanut HΛL. Kappaleet 4 ja 7 on sovittanut CMJK. Kappaleet 5 ja 8 on sovittanut tasuku.
Lähteet
Ayumi Hamasakin albumit
Vuoden 2003 EP:t
|
784196
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pantteri-patsas
|
Pantteri-patsas
|
Pantteri-patsas on Korisliigan kiertopalkinto, jonka saa pudotuspelien voittajajoukkue eli Suomen mestari.
Historia
Pantteri-patsas jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1962. Patsaan oli hankkinut Pantterien puheenjohtaja Lasse Merikukka, joka toi patsaan Kreikasta. Vuonna 2000 patsaaseen asennettiin uusi jykevämpi alusta. Lisäksi Pantteri-patsaan häntää on jouduttu korjaamaan useaan kertaan.
Pantteri-patsaan saajat
Lähteet
Korisliigan palkinnot
|
608581
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ga%C3%A9tan%20Soucy
|
Gaétan Soucy
|
Gaétan Soucy (21. lokakuuta 1958 − 9. heinäkuuta 2013) oli kanadalainen kirjailija ja professori. Hän on kirjoittanut neljä romaania, joista kolmas, Tulitikkutyttö (2000), aiheutti sensaation Quebecissä ja se käännettiin heti yli kymmenelle eri kielelle.
Montrealissa syntynyt Soucy opiskeli Montrealin yliopistossa fysiikkaa ja filosofiaa, sekä McGill-yliopistossa japanin kieltä ja kirjallisuutta.
Teokset
Ranskankieliset
L’Immaculée conception (1994)
L’Acquittement (1997)
La petite fille qui aimait trop les allumettes (2000)
Music-Hall! (2002)
Suomennetut teokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Kanadalaiset kirjailijat
Ranskankieliset kirjailijat
Kanadalaiset professorit
Vuonna 1958 syntyneet
Vuonna 2013 kuolleet
|
1037423
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/24-luokka
|
24-luokka
|
24-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston miinanraivaajasluuppiluokka. Se oli muunnos edeltäneistä Flower-luokan aluksista. Luokkaan kuuluneet 24 alusta tilattiin joulukuusta 1916 huhtikuuhun 1917 osana sodanajan hätäohjelmaa. Aluksista kaksi peruutettiin jo ennen vesillelaskua. Luokan alukset nimettiin Epsomin Derbyn voittaneiden hevosten mukaan, mutta luokkaa ei kuitenkaan nimetty Racehorse-luokaksi Amiraliteetin huomattua sekaannuksen mahdollisuuden Racecourse-luokan siipirattain varustettujen miinanraivaajien kanssa siten luokka sai nimekseen 24-luokka siihen kuuluvien alusten määrän mukaan.
Edeltäneen Flower-luokan mukaisesti aluksilla oli vain yksi potkuri ja niitä käytettiin lähinnä miinanraivaukseen. Aluksilla oli ohjaushytti kummassakin päässä samoin kuin tykkitornit ja niiden keula ja perä olivat suoria. Niistä valmistui ennen aselepoa vain kymmenen.
Alukset
Lähteet
Viitteet
|
902297
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/KNM%20Gyller
|
KNM Gyller
|
KNM Gyller oli Norjan laivaston Sleipner-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa. Alus osallistui huhtikuussa 1940 Norjan puolustukseen Saksan hyökättyä maahan.
Valmistus
Alus tilattiin Hortenin laivastontelakalta, missä köli laskettiin telakkanumerolla 125. Alus laskettiin vesille 7. heinäkuuta 1938 ja otettiin palvelukseen vielä vuoden lopulla.
Palvelus
Suomen käydessä talvisotaansa Gyller osallistui Norjan puolueettomuuden turvaamiseen liittyvään merialueiden valvontaan Pohjois-Norjassa muun muassa tuhoamalla Neuvostoliiton ajalehtivia merimiinoja. Aluksen tukikohtana oli Kirkkoniemi.
Alus kuului 1. meripuolustusalueen Kristiansandin osastoon, kun Saksa hyökkäsi Norjaan huhtikuussa 1940. Se oli hyökkäyksen tapahtuessa telakalla Kristiansandissa. Sen miehistö sai tiedon hyökkäyksestä havaitessaan Odderøyan linnakkeen tulenavauksen. Alus joutui ilmahyökkäykseen, mutta se puolustautui ilmatorjuntatulella ja välttyi tuholta. Alus ei kuitenkaan kyennyt estämään Saksan laivaston tunkeutumista satamaan saamiensa ohjeiden vuoksi. Alus siirtyi täyttämään vesitankkinsa Tollbodbryggaan, jossa Kristiansandin miehittäneet saksalaisjoukot valtasivat aluksen.
Löwe
Saksan laivasto nimesi aluksen Löweksi ja suojasi sisaraluksensa KNM Odinin kanssa saattueita. Alus oli 1940 koululaivana 7. torpedovenelaivueessa () Skagerrakissa ja Kattegatissa, minkä jälkeen se oli sodan lopun torpedoiden keräysaluksena Gotenhafenissa.
Alus suojasi 30. tammikuuta 1945 kuljetusalus Wilhelm Gustloffia, jonka Neuvostoliiton laivaston sukellusvene S-13 upotti torpedoimalla. Löwe pelasti 472 matkustajaa ja muut alukset 780.
Sodan jälkeen
Löwe löydettiin toukokuussa 1945 Flensburgista Saksasta. Tunnistamisen jälkeen se palautettiin Norjan laivastolle, joka nimesi aluksensa uudelleen KNM Gylleriksi. Alus muutettiin 1948 fregatiksi ja myytiin 1959 romutettavaksi.
Lähteet
Viitteet
Norjan laivaston Sleipner-luokan hävittäjät
Norjan laivaston Sleipner-luokan fregatit
Norjalaiset toisen maailmansodan hävittäjät
|
1600850
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1ekin%20kielen%20instituutti
|
Tšekin kielen instituutti
|
Tšekin kielen instituutti (tšekiksi Ústav pro jazyk český, lyh. ÚJČ) on Tšekin tiedeakatemian alaisuudessa toimiva instituutti, jonka näkyvin tehtävä on toimia tšekin kielen kielenhuoltajana. Lisäksi se tutkii itse, tai tukee muiden tekemää tutkimusta, tšekin kieltä. Lisäksi moni sen omista tutkijoista myös opettaa yliopistoissa.
Instituutti on perustettu vuonna 1891.
ÚJČ ylläpitää kahta tärkeää teosta internetissä: Nykytšekin akateeminen sanakirja sekä Tšekin kielen hakuteos.
Lähteet
Aiheesta muualla
Instituutin kotisivu
Kielitieteelliset tutkimuslaitokset
Tšekin tiede ja tekniikka
|
723818
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erik%20Johan%20L%C3%A4ngman
|
Erik Johan Längman
|
Erik Johan Längman (24. toukokuuta 1799 Porvoo – 16. lokakuuta 1863 Helsinki) oli suomalainen ruukinpatruuna, sahateollisuuden harjoittaja ja suurlahjoittaja.
Lapsuus ja nuoruus
Längmanin vanhemmat olivat porvoolainen kauppias Abraham Eerik Längman ja Eva Sofia Juselius. Abraham Längman oli huonosti menestynyt pikkukauppias, joka kuoli 1810 ollessaan Sysmän talvimarkkinoilla. Kuolinpesän varat ylittivät velat vain niukasti, eikä Eva Längman voinut jatkaa kauppaliikettä. Velkojat myivät Längmanin kauppatalon huutokaupalla 1814.
Kauppiaana Helsingissä
Erik Johan saattoi kuitenkin opiskella Porvoon pedagogion rehtorin Eric Wilhelm Winterin yksityisopetuksessa aina vuoteen 1813 saakka, jolloin hän aloitti työn kauppias Adolf Fredrik Stjernbergin puotipoikana. Hän palveli täällä vuoteen 1820, jolloin hän siirtyi Helsinkiin kauppias Sven Anders Wathénin kirjanpitäjäksi. Tammikuussa 1824 Helsingin maistraatti myönsi Längmanille kauppiaan oikeudet. Längmanin sekatavaraliike sijaitsi Sederholmin talossa nykyisen Senaatintorin kulmassa ja siellä myytiin kaikkea elintarvikkeista ja kankaista rautatavaraan ja posliiniin saakka. Längman laajensi nopeasti liikettään velkarahan ja saksalaisten tavarantoimittajien myöntämien luottojen avulla. Hän alkoi myös harjoittaa transitokauppaa välittäen Pietarista ostettuja tuotteita Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Tätä liikennettä varten hän hankki kesällä 1825 pietarsaarelaiselta Petter Malmilta Express-nimisen sluupin. Längmanin liikkeen kannattavuus oli kuitenkin heikkoa ja hän kärsi luottotappiota asiakkaittensa konkurssien vuoksi. Hän myönsi muun muassa luottoa Arkangelista kotoisin olleille venäläisille kulkukauppiaille eikä onnistunut saamaan kuin pienen osan saatavistaan, vaikka hän kävi niitä itse Arkangelissa saakka perimässä.
Konkurssi
Vuonna 1826 Längman myi Express-sluuppinsa ja osti tilalle 62 lästin vetoisen kaljaasi Flinckin Haminasta. Kaljaasi lähti marraskuussa 1826 täydessä lastissa Helsingistä kohti Lyypekkiä mutta se joutui syysmyrskyn kynsiin lähellä Gotlantia. Lähes koko lasti kärsi vesivaurioita ja laiva joutui suuntaamaan Kööpenhaminaan, jossa se myytiin ja miehistö palasi Suomeen. Tämä haveri vaikeutti edelleen Längmanin liikkeen taloudellista tilannetta. Seuraavan vuoden keväällä hän osti kuitenkin yli 25 vuotta vanhan Freija-prikin Uudestakaarelpyystä ja jatkoi sillä Itämeren-liikennettä. Syksyllä 1827 Längmanin taloudellinen asema alkoi olla niin heikko, että hänen velkojansa alkoivat periä saataviaan oikeusteitse. Längman luovutti helmikuussa 1828 omaisuuttansa liikkeensä kirjanpitäjänä toimineelle kirjanpitäjä Sibeliukselle ja valtuutti tämän jatkamaan liikkeen toimintaa vuokraa vastaan. Längman itse poistui Helsingistä juuri kun hänelle oltiin tuomassa haastetta oikeuteen. Längman oli jo aiemmin täyttänyt priki Freijan tavaralla ja lähettänyt laivan talvehtimaan Tallinnaan pois velkojien ulottuvilta. Längman kiersi ensin Pietarissa ja sitten Kööpenhaminassa sekä Bremenissä selvittämässä velkojaan ja realisoimassa omaisuuttaan. Hän palasi Helsinkiin vasta heinäkuussa 1828 mutta hän siirtyi heti Sipooseen piileskellessään velkojiaan. Längman joutui kuitenkin jättämään konkurssihakemuksen 1. syyskuuta 1828. Längmanin konkurssioikeudenkäynti alkoi huhtikuussa 1829 ja se päättyi vasta toukokuussa 1832, jolloin senaatin oikeusosasto vahvisti hovioikeuden päätöksen ja Längman velvoitettiin maksamaan yli 13 000 ruplaa velkojilleen.
Ruukinjohtajaksi Varkauteen
Längman onnistui kuitenkin pääsemään jaloilleen sekalaisilla liiketoimilla ja vuonna 1834 hän oli maksanut jo puolet veloistaan. Näihin aikoihin hän aloitti myös yhteistyön viipurilaisen kauppaneuvos Paul Wahlin kanssa. Joulukuussa 1834 Längmanin valtuuttama asiamies tullivartija Johan Fredric Lannér osti Ylitorniolta Portimokosken vesisahan ja samoihin aikoihin Längman ja Wahl hankkivat omistukseensa Varkauden ruukin ja siihen kuuluvan sahan. Längmanista tuli samalla Varkauden ruukinjohtaja ja hän aloitti toimessa maaliskuun alussa 1835. Ruukin yhteydessä oleva saha tuotti voittoa, mutta kokonaisuutena ruukki ei ollut kannattava, sillä raudantuotanto oli tappiollista. Längman kokeili Varkaudessa halkojen käyttöä masuunin polttoaineena puuhiilen sijasta, mutta nämä kokeilut epäonnistuivat. Varkaudessa aloitettiin myös pienimuotoinen konepaja- ja valimotoiminta. Ruukki toimitti rautatavaraa muun muassa läheisille Taipaleen ja Konnuksen kanavatyömaille. Varkauden ruukin ongelmana oli kaiken aikaa, ettei sen käyttämästä järvimalmista pystynyt valmistamaan senaikaisilla keinolla kelvollista takkirautaa kohtuullisin kustannuksin. Tämä johti siihen, että ruukin täytyi ostaa ulkopuolelta romurautaa, muun muassa kruunun varikoilta tykinkuulia.
Sahateollisuudessa
Vuodelta 1805 peräisin oleva metsälaki rajoitti monin tavoin sahojen perustamista ja laajentamista koska viranomaiset pelkäsivät metsien haaskaamista. Jokainen sahatavaraa myyntiin tuottava sahalaitos tarvitsi privilegion. Hakijalla tuli olla käytössään sahapaikka, eikä rakennettava saha saanut häiritä muuta vesistön käyttöä ts. koko uomaa ei saanut padota vaan ns. kuninkaanväylä oli jätettävä vapaaksi eikä sahaa varten rakennettu pato saanut nostaa liikaa vesistön pintaa yläjuoksulla. Viranomaiset tekivät privilegion hakijan kustannuksella tulevan sahan tukkien hankinta-alueella katselmuksen, jossa arvioitiin metsävarat ja niiden vuotuinen kasvu. Tämän arvioinnin ja sahan varaamien metsäalueiden koon perusteella laskettiin sitten sahalle vuotuinen sahauskiintiö, jonka yläraja oli käytännössä 10 000 tukkia. Sahauskiintiö määräsi myös sahan verotuksen.
Sahauskiintiöiden noudattamista ei kuitenkaan valvottu. Pieni kiintiö ja puunhankinta-alue oli sahalle verotuksellisesti edullista, mutta toisaalta suurempien metsäalueiden varaaminen suojasi sahaa uusilta kilpailijoilta; nämä saattoivat varata vain ennestään vapaita metsäalueita. Längman pyrki 1830-luvulla kasvattamaan Varkauden ruukin sahan sahauskiintiötä ja hän kilpaili Pohjois-Savon vielä vapaista metsistä ensin pohjoiskarjalaisen Nils Ludvig Arppen kanssa ja sitten Kuopion seudulle suunniteltujen uusien sahojen kanssa. Längman ei onnistunut saamaan Varkauden sahalle lisäkiintiöitä mutta todellisuudessa Varkaudessa sahattiin vuodessa 15 – 20 000 tukkia. Sahauskiintiöllä oli kuitenkin merkitystä, jos haluttiin laajentaa sahaa.
Längmanin aikana Varkauden sahan tukkien hankinta laajeni Pohjois-Savoon Kuopion, Nilsiän ja Iisalmen seudulle. Längman teki alueella metsien käyttöoikeudesta useampivuotisia vuokrasopimuksia, ja tällä tavoin voitiin esimerkiksi tukkien hinta sopia pidemmäksi aikaa kerrallaan. Nämä vuokrasopimukset olivat yleensä 10–20 vuoden pituisia. Kun tukkien hankinta-alueet siirtyivät kauaksi, metsätöiden organisointi ja uittokuljetuksen järjestäminen siirtyi sahojen vastuulle, kun se tähän asti oli ollut paljolti metsänomistajien hoidossa. Jo vuonna 1837 Varkauteen uitettiin tukkeja Iisalmesta saakka.
Ylitorniolla sijainneen, Längmanin omistaman Portimokosken sahan ongelmana oli valmiin sahatavaran pitkä ja hankala kuljetusmatka Tornion Röyttään, jossa sahalla oli oma lastauspaikka. Saha hankki suurimman osan tukeistaan ilmaiseksi kruununmetsistä ja vasta 1830-luvun lopulla viranomaiset vaativat sahaa esittämään privilegiokirjansa ja kesän 1840 saha oli jopa sahauskiellossa. Längman ja sahan hoitajana toiminut Malm joutuivat oikeuteen liikasahauksesta ja sahan luvattomasta käyttöönotosta syytettyinä. Heidät tuomittiin 1842 Vaasan hovioikeudessa sakkorangaistukseen jälkimmäisestä asiasta. Saman vuoden joulukuussa Längman myi osuutensa huonosti tuottaneesta sahasta.
Keväällä 1840 Lars Gabriel von Haartman nimitettiin senaatin valtiovaraintoimituskunnan päälliköksi. Suomen sahateollisuus ja sahatavaran vienti oli kasvanut voimakkaasti 1830-luvulla ja nyt von Haartman pelkäsi sahateollisuuden tunkeutuvan myös syrjäseuduilla sijaitseviin kruunun metsiin. Hän halusi ottaa kruunun metsät valtion hallintaan ja tiukentaa sahojen toiminnan valvomista. Aikakauden sahayrittäjistä erityisesti Nils Ludvig Arppe ja Längman olivat von Haartmanin silmätikkuja. Längmania von Haartman kutsui jopa metsäpirulaiseksi ja Längmanin kohdalla tilannetta pahensi vielä hänen antamansa tuki von Haartmanin vastustajana tunnetulle J. V. Snellmanille. Von Haartmanin aloitteesta sahatavaralle asetettiin 1840-luvun alussa korkea vientitulli ja tämä aikaansai muutamia vuosia jatkuneen lamakauden alalla kunnes valtio joutui alentamaan tulleja sahateollisuuden tilan heikennyttyä liikaa. Haartmanin kautta metsäpolitiikassa kesti aina vuoteen 1859 saakka, ja vasta tällöin alkoi sahaustoiminnan vapauttaminen rajoituksista.
Ummeljoen sahan johtajana
1840-luvun alussa Längman ja Wahl kiinnittivät huomionsa Kymijoen rannalla sijainneeseen Ummeljoen vesisahaan, jota hallinnoi haminalainen kauppaneuvos Christian Bruun. Ummeljoen saha sijaitsi lähellä rannikkoa ja sahalla oli neljä kaksoisraamisahaa, joten sen tuotantoa oli mahdollista kasvattaa merkittävästi. Vuonna 1841 Varkauden ruukkiyhtiö hankki noin puolet sahan osakkeista ja samana vuonna Bruun luovutti sahan isännöinnin Längmanille ja Wahlille. Jo saman vuoden syksylle uitettiin Ummeljoelle ensimmäiset tukit Päijänteen alueelta, josta Längman oli ostanut tukkeja jo parina edellisenä vuonna. Längman rakennutti Ummeljoelle myös 1842 uuden sahan, joka toimi vanhan rinnalla. Tukkien hankinta-alue laajeni edelleen Keski-Suomeen, ja muutaman vuoden kuluttua sahalle uitettiin tukkeja jo Saarijärveltä, Viitasaarelta ja Rautalammilta saakka. Längman loi uittoa varten oman urakoitsijaorganisaation ja hän rakennutti suurempiin koskiin myös uittorännejä. Tukit vedettiin varppaamalla järvien ja suvantojen yli puomien ympäröimissä lautoissa ja laskettiin sitten alas jokia irtouittona kunnes ne taas koottiin vastuupuomin avulla lautaksi seuraavan järven ylittämistä varten.
Varkauden ruukkiyhtiö purettiin vuoden 1847 alussa ja Längmanille jäi vain Ilomantsissa sijainnut Käenkosken harkkohytti siihen liittyvine metsätiloineen. Längman vapautui 47 000 ruplan veloista ja vastuista ruukille ja hän lupasi myös hankkia Varkauden ruukille harmaan takkiraudan valmistukseen sopivaa järvimalmia Juurusvedeltä ja Riistavedeltä tekemistään valtauksista. Malmi osoittautui kuitenkin myöhemmin huonolaatuisksi ja Wahl ja Längman käräjöivät asiasta. Lopullisesti asia sovittiin 1856 kun Längman luopui sahaosuuksistaan.
Längman sahateollisuuden harjoittajana
Längman alkoi rakentaa Keski-Suomeen Muurameen uutta sahaa, jonka rakennustyöt valmistuivat 1850. Saha sai privilegionsa ja aloitti toimintansa vasta 1852. Längman hankki itselleen myös Pietarsaaressa Ähtäväjoen varrella sijainneen Långforsin vanhan sahan jonka hän rakensi uudestaan 1849. Längman aloitti tukkien hankinnan Ähtärin, Soinin ja Kivijärven alueella, ja 1850-luvun alkuvuosina sahalle uitettiin keskimäärin 10 000 tukkia vuodessa. Viimeksi Längman hankki puolet Savossa toimivasta Juantehtaan sahasta vuonna 1851 Nils Ludvig Arppen kanssa tehdyllä vaihtokaupalla, jossa Arppe sai Käenkosken harkkohytin ja sen metsätilat.
Längman tutustui J. V. Snellmaniin tämän asuessa Kuopiossa 1840-luvulla. Snellman julkaisi Saima- ja Litteraturblad-lehdissään artikkeleita, joissa hän kannatti metsäpolitiikan liberalisointia ja sahaustoiminnan vapauttamista. Heinäkuussa 1847 ruukinhoitajan tehtävästä vapautunut Längman lähti pitkälle ulkomaanmatkalle Snellmanin kanssa. He matkustivat Tallinnan, Riian ja Memelin kautta Saksaan, jossa tutustuttiin muun muassa Neustadt Eberswalden metsäopistoon Brandenburgissa sekä Dresdenin lähellä Tharandin maanviljelys- ja metsänhoitoakatemiaan. Saksissa miesten tiet erosivat, kun Längman suuntasi Töplitzin kylpylään Böömissä kun taas Snellman jatkoi matkaa Saksan halki Pariisiin. He tapasivat taas uudestaan syyskuussa Lontoossa. Lontoossa Längman perehtyi Englannin puutavaramarkkinoiden toimintaan ja tapasi sikäläisiä puutavara-agentteja. Hän vieraili myös Sheffieldin rauta- ja terästeollisuuskaupungissa. Längman ja Snellman palasivat Suomeen lokakuussa 1847.
Längman alkoi käydä vuodesta 1849 säännöllisesti hoidossa Helsingin Kaivopuiston kylpylässä. Alkusyynä oli edellisenä vuonna Ummeljoen sahalla sattunut välikohtaus jossa Längman joutui käsikähmään erään sahan työntekijän kanssa ja loukkasi päänsä. Myös vuosikausia jatkunut rasittava matkustelu oli heikentänyt Längmanin terveyttä. Myöhempinä vuosina hän kävi kylpylähoidossa ulkomailla muun muassa kesällä 1859 Itävallassa Bad Gasteinin kylpylässä ja kesällä 1860 Salinin kylpylässä Sveitsin Juravuoristossa.
Vuonna 1851 Längman teki uuden matkan Englantiin. Hän vieraili Lontoon maailmannäyttelyssä ja tutustui paikan päällä englantilaisiin puutavaramarkkinoihin. Matkan seurauksena Ummeljoen vientisahatavaran lajittelussa alettiin kiinnittää huomiota laatuun, ja vientiin lähtevä puutavara lajiteltiin laatuluokkiin. Tämän ansiosta Ummeljoen saha sai pian sahatavarastaan paremman hinnan kuin muut Suomen vientisahat. Längman oli jo muutamia vuosia aiemmin perustanut Ummeljoen sahalle oman vientisataman ja lautatarhan Haminan Saviniemeen.
Sahoista luopuminen
Krimin sodan puhkeaminen merkitsi vaikeuksia sahateollisuudelle koska sahatavaran vienti länteen pysähtyi useaksi vuodeksi. Suomen rannikolla kierrellyt englantilais-ranskalainen laivasto-osasto tuhosi myös satamiin kerättyjä sahatavaravarastoja.
Sodan jälkeen viranomaisten tempoilevaan metsäpolitiikkaan kyllästynyt Längman luopui kaikista sahoistaan vuoden 1856 aikana. Hänelle jäi vain Ummeljoen ja Muuramen sahoille tehty vuoteen 1869 ulottuva tukkien leveranssisopimus. Marraskuussa 1857 hän jätti senaatille anomuksen höyrysahan perustamisesta Kokemäenjoen suuhun Isokatavan saarelle, mutta tämä hakemus hylättiin. Längman asui Ummeljoella vuoden 1858 loppuun ja tänä aikana hän pyrki saamaan hoidettua vielä vastuullaan olleet sahatavaran laivaussopimukset. Längman sai sahojensa myynnistä noin 100 000 ruplan myyntitulot ja hän lainasi sitten näitä rahoja suomalaisille elinkeinonharjoittajille.
Viimeiset vuodet
Viimeisinä elinvuosinaan Längman oli vielä mukana kahdessa huono-onnisessa liikeyrityksessä. Hän oli perustamassa Etelä-Ruotsin Malmöhön keinovilla- eli shoddytehdasta, joka valmisti villalumpuista shoddyn nimellä tunnettua uusiovillaa, jota käytettiin halpojen kankaiden valmistukseen. Toinen kehnosti menestynyt hanke, johon Längman sijoitti rahaa, oli Hampus Julius Oldenburgin Porin Isosannan Sofiegarteniin perustama tulitikkutehdas. Längman kävi myös Englannissa oikeutta entistä puutavara-agenttiaan Henry Dressleriä vastaan. 1860-luvulla Längman oli vielä mukana oululaiskauppiaiden omistaman Simon Kalliokosken vesisahan osakkaana. Tausta-ajatuksena hankkeessa oli päästä perustamaan suurta höyrysahaa Simojoen suulle. Maaliskuussa 1863 hän edesauttoi Kymijoen sahausyhtiöitä sopimaan yhteisuiton käytöstä.
Längman saapui syksyllä 1863 Viipurista Helsinkiin samaan aikaan kun siellä olivat alkamassa vuoden 1863 säätyvaltiopäivät. Pitkään terveysongelmista kärsinyt Längman kuoli 16. lokakuuta sairauskohtaukseen huoneessaan Kleineh-hotellissa. Viime aikoina erityisesti Malmön keinovillatehtaaseen ja Porin tulitikkutehtaaseen liittyneet ongelmat olivat rasittaneet Längmanin voimia. Hän oli joutunut myös Ummeljoelta lähtönsä jälkeen viettämään useita vuosia kiertävää elämää asuen lyhyen aikaa useissa paikoissa Suomessa ja ulkomailla. Längman haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle 26. lokakuuta 1863.
Längmanin testamentti ja rahastot
Längman oli jo elinaikanaan lahjoittanut rahaa muun muassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, Jyväskylän suomenkieliselle yläalkeiskoululle sekä erilaisiin hyväntekeväisyystarkoituksiin.
Längman jakoi joulukuussa 1859 tekemässään testamentissa omaisuutensa niin, että kolmasosa siitä tuli käyttää ”Suomenmaan kaikkien säätyjen ja kansanluokkien eduksi" ja kaksi kolmasosaa "Ruotsinmaan kaikkien säätyjen ja kansanluokkain eduksi". Kumpaakin maata varten perustettiin A-rahasto edistämään taloudellista ja sosiaalista toimintaa sekä B-rahasto edistämään tieteitä, taiteita ja kirjallisuutta. Ruotsin puolella oli lisäksi C-rahasto, jonka tehtäväksi Längman määritteli Ruotsin riikinrahan kurssin vahvistamisen. Längmanin omaisuuden arvoksi arvioitiin perunkirjoituksessa 1 282 000 markkaa, ja pesänselvittäjät onnistuivat realisoimaan tästä noin 900 000 markkaa 1870-lukuun mennessä.
Suomen rahastot asetettiin Suomen Pankin hallinnoitaviksi 1877, ja rahastoista alettiin jakaa apurahoja 1880-luvulla suomalaisille tieteen ja taiteen alan järjestöille. Längmanin kirjallisuuspalkintoja alettiin jakaa vuodesta 1891 alkaen. Rahastot olivat merkittäviä suomalaisen tieteen ja taiteen rahoittajia ennen ensimmäistä maailmansotaa, mutta sittemmin ne kärsivät pahoin molempien maailmansotien aikaisesta inflaatiosta. Puutteenalaisten auttamiseksi tarkoitettu A-rahasto otettiin käyttöön 1950. Rahasto siirrettiin 24.5.1985 annetun lain nojalla Suomen Kulttuurirahaston haltuun.
Ruotsin puolen B-rahastosta muodostettiin 1918 Tukholmassa toimiva Längmanin kulttuurirahasto, joka alkoi jakaa apurahoja 1919. C-rahasto lakkautettiin 1951, kun se liitettiin Längmanin kulttuurirahastoon. A-rahastosta muodostettiin 1959 Längmanin yrittäjärahasto joka toimii Luulajassa. Tämä rahasto tukee erityisesti Norrbottenin läänin yrittäjätoimintaa.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Suomalaiset ruukinpatruunat
Suomalaiset lahjoittajat
Suomalaiset laivanvarustajat
Vuonna 1799 syntyneet
Vuonna 1863 kuolleet
99.6 Lääketieteen, tekniikan ja talouselämän edustajat
|
1450409
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/CB%20Murcia
|
CB Murcia
|
Universidad Católica de Murcia Club de Baloncesto, S.A.D., lyhyemmin CB Murcia tai UCAM Murcia, on espanjalainen koripalloseura Murciasta. Se pelaa kotiottelunsa Palacio de Deportes'ssa.
Seura perustettiin vuonna 1985 nimellä Agrupacion Deportiva Juver, ja vuonna 1993 se vaihtoi nimensä CB Murciaksi. Se on pelannut 1990-luvulta lähtien joko Espanjan pääsarjassa tai toisella sarjatasolla. Kaudella 2017–2018 Murcia osallistui Mestarien liigaan jossa selviytyi neljän parhaan joukkueen lopputurnaukseen. Siellä Murcia hävisi välieränsä lopulta voiton vieneelle AEK Ateenalle mutta voitti pronssiottelun saksalaista Ludwigsburgia vastaan.
Tunnettuja pelaajia
Carlos Cabezas
Berni Rodríguez
Facundo Campazzo
Stéphane Risacher
Kim Tillie
Lähteet
Seuran esittely acb.com
Viitteet
Aiheesta muualla
Seuran verkkosivut
Seura eurobasket.com-sivustolla
Murcia
Espanjalaiset koripalloseurat
|
514205
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Baldur%20Preiml
|
Baldur Preiml
|
Baldur Preiml (s. 8. heinäkuuta 1939 Bruggen, Itävalta) on itävaltalainen mäkihyppääjä ja olympiamitalisti. Preiml kilpaili vuodesta 1960 vuoteen 1968 asti. Hän saavutti pronssia normaalimäen kilpailusta Grenoblen olympialaisista 1968.
Lähteet
Itävaltalaiset mäkihyppääjät
Itävaltalaiset olympiamitalistit
Itävaltalaiset mäkihyppyvalmentajat
Vuonna 1939 syntyneet
Elävät henkilöt
|
313500
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bareilly
|
Bareilly
|
Bareilly (, ) on kaupunki Intian Uttar Pradeshin osavaltiossa Rohilkhandin historiallisella alueella. Aikanaan se oli Rohilkhandin hallinnollinen keskus. Vuonna 2011 kaupungin asukasluku oli 903 668 ja suuremman metropolialueen 985 752.
Maantiede
Bareilly sijaitsee Intian Uttar Pradeshin osavaltiossa Bareillyn piirikunnassa Gangesin sivujoki Ramgangan itäpuolella. Delhi sijaitsee Bareillysta noin 210 kilometriä länteen.
Historia
Jonkin matkan päässä nykyisestä kaupungista sijaitsee muinainen Ahicchattra, jolla Buddhan uskotaan vierailleen. Nykyinen Bareilly on kasvanut kuitenkin vasta myöhemmin rakennetun linnoituksen ympärille. Linnoituksen rakennuttivat suurmogulit Akbarin valtakaudella ja sen tehtävänä oli suojella alueita Roilkhandin (alkujaan Ketehr) alueen raijputien tekemiä sotaretkiä vastaan. Kaupunki kasvoi pikku hiljaa ja vuonna 1596 siitä oli tullut tuolloin tosin vielä pienehkö parganan (hallinnollinen alue) keskus.
Kaupunki alkoi kasvaa nopeammin vasta vuodesta 1657, jolloin Šah Jahanteki siitä Ketehrin alueen hallinnollisen keskuksen. Alueen kuvernööri hallitsi Bareillysta käsin. Mogulivalta rakoili Aurangzebin kuoltua vuonna 1707. Paikalliset hindut syöksivät vallasta mogulikuvernöörin, mutta sisäisten kiistojen takia he kutsuivat hallitsijakseen roilkhandilaisen rohillapäällikkö Ali Muhammad Khanin. Mogulihallitsija Muhammad Šahin onnistui kukistaa hänet vuonna 1746, mutta vangittu Ali Muhammad oli pian taas vapaana Bareillyn kuvernöörin asemassa. Hänen seuraajastaan Hafiz Rahmat Khanista tuli Roilkhandin kiistaton hallitsija. Kaupungissa sijaitsee hänen poikansa rakennuttama hauta, joka on kaupungin huomattavampia historiallisia maamerkkejä. Rohillojen valta tosin päättyi liitoksella Awadhin vuonna 1774. Bareillystä tuli Awadhin hallitsijan alaisen visiirin keskus.
Bareilly ja koko muu Rohilkhand päätyi brittien käsiin vuonna 1801. Brittikauden alussa Bareilly koki kapinan vuonna 1816, sekä hindujen ja muslimien välisiä mellakoita vuosina 1837 ja 1842. Kun suuri brittien vastainen sepoy-kapina puhkesi vuonna 1857, Hafiz Rahmat Khanista polveutuva polveutuva Khan Bahadur Khan julistautui Bareillyn kuvernööriksi. Sepoy-kapinallisten menetettyä Delhin syyskuussa 1857 Bareillysta tuli jäljellä olevien kapinajohtajien, kuten Nana Sahibin ja moguliprinssi Firuz Šahin tärkeä keskus. Britit voittivat kuitenkin myös Bareillyn kapinalliset 5. toukokuuta 1858.
Niin anotun "barelilaisen" islamilaisen hanafi-koulukunnan alahaaran perustaja Ahmad Riza Khan (k. 1921) syntyi Bareillyssa. Suuntaus aiheutti kuohuntaa Intian islamilaisten uskonoppineiden parissa. Suuri osa kaupungin muslimiväestöstä muutti Pakistaniin Intian jaon yhteydessä vuonna 1947.
Väestö
Bareillyn asukasluku oli Intian vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan 903 668 ja suuremman metropolialueen 985 752. Vuonna 2001 kaupungin asukasluku oli 718 395. Vuonna 2011 kaupungin asukkaista 58,58 % oli hinduja, 38,80 % muslimeja, 0,90 % sikhejä ja 0,78 % kristittyjä. Lukutaitoisuus oli 68,25 %.
Koulutus
Bareillyssa sijaitsevia korkeamman asteen oppilaitoksia ovat esimerkiksi M.J.P. Rohilkhand University, Bareilly College ja Intian eläinlääketieteellinen instituutti.
Lähteet
Aiheesta muualla
Uttar Pradeshin kaupungit
|
1546885
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristian%20Heiskari
|
Kristian Heiskari
|
Kristian Johannes Heiskari (s. 22. toukokuuta 1992 Tammisaari) on suomalainen tositelevisioesiintyjä. Hän tuli tunnetuksi voitettuaan Big Brotherin vuonna 2019.
Julkisuudessa
Heiskari tuli tunnetuksi voitettuaan Big Brotherin syksyllä 2019. Hän teki historiaa tositelevisiossa voitettuaan perään toisen ison televisioformaatin Selviytyjät Suomen.
Heiskari oli mukana rap-artisti Jeijjon vuonna 2020 julkaisemalla singlellä Kämppä tyhjän.
Heiskari piti podcastia nimeltä Lainsuojattomat yhdessä Archie Cruzin kanssa. Heidän välinen yhteistyönsä kuitenkin päättyi heti ensimmäisen jakson jälkeen. Samalle kanavalle Heiskari on aiemmin julkaissut matka-aiheisia vlogejaan voitettuaan Big Brotherin.
Filmografia
Lähteet
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt
Suomalaiset julkisuuden henkilöt
Big Brother Suomi
|
68964
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kettil
|
Kettil
|
Kettil on muinaisskandinaavinen, nykyisin harvinaiseksi jäänyt miehen etunimi, joka johtuu skandinaavisesta kypärää merkitsevästä sanasta. Nykyisin nimestä on yleisemmässä käytössä muunnos Kjell.
Suomessa nimi Kettil on vuoden 1900 jälkeen annettu alle 55 henkilölle. Harvinaisuudestaan huolimatta nimi esiintyy kuitenkin Suomen ruotsinkielisessä kalenterissa, jonka mukaan Kettilin samoin kuin Kjellinkin nimipäivä on 8. kesäkuuta.
Tunnettuja Kettilejä
Kettil, Catillus, Turun piispa 1266–1286
Kettil Bruun (1924–1985), suomalainen sosiologi ja alkoholipolitiikan tutkija
Kettil Cedercreutz (s. 1959), suomalainen professori
Kettil Kaarlenpoika Vaasa (1433–1465), Ruotsin käskynhaltija 1464–1465, Linköpingin piispa
Lähteet
Etunimet
|
183196
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Moottoripy%C3%B6r%C3%A4ilyn%20Italian%20Grand%20Prix%201973
|
Moottoripyöräilyn Italian Grand Prix 1973
|
Italian TT-ajot 1973 ajettiin Autodromo Nazionale Monzan moottoriradalla 20. toukokuuta kauden 1973 neljäntenä kisaviikonloppuna. Kilpailu muistetaan ennen kaikkea Jarno Saarisen ja Renzo Pasolinin kuolemaan johtaneesta onnettomuudesta.
Onnettomuus
Kahden kilpailijan kuolemaan johtanut onnettomuus sattui 250-kuutioisten kilpailun ensimmäisellä kierroksella vaarallisessa Curvonen kaarteessa. Onnettomuuspaikan kohdalla ei ollut televisiokameroita, joten tapahtumien kulkua ei tiedetä varmasti, ja siitä on erilaisia käsityksiä.
Tullessaan Curvonen kaarteeseen kaksi kilometriä lähdön jälkeen toisena ollut italialainen Renzo Pasolini kaatui, mistä seurasi ketjureaktio. Yhden selityksen mukaan Pasolinin kaatumisen olisi aiheuttanut Walter Villan pyörästä edellisessä lähdössä radalle valunut öljy. Näin arveli myös Villa heti onnettomuuden jälkeen itse, mutta vähän myöhemmin hän kiisti asian. Italialaisten lehtien mukaan Villan pyörästä mitattiin kilpailun jälkeen öljyn määrä, ja se todettiin vajaaksi. Toinen ajaja, englantilainen Chas Mortimer, sanoo nähneensä Pasolinin moottorista nousseen savua, minkä vuoksi Mortimer uskoo Pasolinin kaatuneen moottorinsa leikattua kiinni. Yamahan mekaanikko Ferry Brouwer avasi onnettomuuspyörien moottorit ja väitti Pasolinin koneen leikanneen kiinni, sillä sen vesijäähdytteiseen moottoriin oli asennettu ilmajäähdyttimen mäntä. Yamahan tallipäällikön Rod Gouldin mukaan Pasolinin mäntä oli kyllä ollut toisesta pyörästä, mutta moottorit eivät olleet leikanneet kiinni. Kolmannen teorian mukaan Pasolini kaatui ajovirheen vuoksi.
Menetettyään tasapainonsa Pasolini lensi päin radan ulkopuolisia teräskaiteita ja kuoli törmäyksessä. Pasolinin pyörä sinkoutui päin Jarno Saarista, joka sai osuman päähänsä ja lääkäreiden mukaan kuoli heti. Hän jäi radalle makaamaan, ja moni kuljettaja ajoi hänen ylitseen ehtimättä väistää.
Kun lisäksi neljäkymmentä päivää Saarisen ja Pasolinin onnettomuuden jälkeen samassa mutkassa kuoli juniorikilpailussa kolme kilpailijaa, Monzassa lopetettiin moottoripyöräkilpailut kahdeksaksi vuodeksi.
Tulokset
350cc
125cc
50cc
Pistetilanteet kilpailun jälkeen
350cc
Lähteet
1973
Moottoripyöräilyn Grand Prix -kausi 1973
|
1254210
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mate%20Trojanovi%C4%87
|
Mate Trojanović
|
Mate Trojanović (, 20. toukokuuta 1930 Metković, Jugoslavian kuningaskunta – 27. maaliskuuta 2015 Maribor, Slovenia) oli Jugoslaviaa edustanut soutaja ja olympiavoittaja.
Trojanović kuului Jugoslavian olympiakultaa voittaneeseen perämiehettömän nelosen miehistöön Helsingin kesäolympialaisissa 1952.
Trojanović kuoli 84-vuotiaana Slovenian Mariborissa 27. maaliskuuta 2015.
Lähteet
Mate Trojanović Bio, Stats and Results Olympics at Sports-Reference.com
Viitteet
Jugoslavialaiset soutajat
Jugoslavialaiset olympiavoittajat
Vuonna 1930 syntyneet
Vuonna 2015 kuolleet
|
1146723
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Narat%C5%A1j%C3%A4rvi
|
Naratšjärvi
|
Naratšjärvi () on Valko-Venäjän suurin järvi. Sen pinta-ala on 79,6 km2 ja suurin syvyys lähes 25 metriä. Valuma-alueen pinta-ala on 279 km2, ja järveen laskee 17 jokea ja puroa.
Ensimmäisessä maailmansodassa sen rannoilla käytiin Naratšjärven taistelu.
Lähteet
Aiheesta muualla
Valko-Venäjän järvet
|
1194709
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/No%20Enemiesz
|
No Enemiesz
|
No Enemiesz on kanadalaisen laulaja-lauluntekijä Kieszan kappale Sound of a Woman -esikoisalbumiltaan. Kappaleen julkaisee Lokal Legend Records albumin kolmantena singlenä Britanniassa 10. marraskuuta 2014. Kiesza on sanoittanut "No Enemieszin" sen tuottajan Rami Samir Afunin kanssa. "No Enemiesz" on deep house / eurodance -kappale.
Ennen julkaisuaan kappale on saanut jo pääosin positiivisia vastaanottoja musiikkikriitikoilta, jotka kehuivat kappaleen euforista kertosäettä sekä 1990-lukulaista tuotantoa. Jotkut kehuivat kappaletta laulajan tähän mennessä parhaimmaksi ja vertasivat sitä Robynin ja Kleerupin vuonna 2007 julkaistuun kappaleeseen "With Every Heartbeat". Kiesza on esittänyt kappaleen esiintyessään Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Saksassa. Esityksen aikana hän tanssi Madonnan vuonna 1990 julkaistussa kappaleessa "Vogue" käytetyn tanssin kaltaisen vastineen.
Lähteet
Vuoden 2014 kappaleet
Kieszan kappaleet
|
825949
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/You%20Me%20at%20Six
|
You Me at Six
|
You Me at Six on englantilainen alternative rock -yhtye Weybridgestä, Surreystä. Se perustettiin vuonna 2004, mutta tuli yleisön tietoon vuonna 2008 debyyttialbumillaan Take Off Your Colors. Nykyiseen kokoonpanoon kuuluu Joshua (Josh) Franceschi (laulu), Max Helyer (rytmikitara, taustalaulu), Matt Barnes (basso), Chris Miller (kitara) ja Dan Flint (rummut). Yhtyeen musiikkia kuvaillaan vaihtoehtorockiksi, powerpopiksi ja emoksi. You Me At Six julkaisi ensimmäisen albuminsa Take Off Your Colors Slam Dunk Recordsin kautta 8. lokakuuta 2008. Hold Me Down julkaistiin Virgin Recordsin kautta 11. tammikuuta 2010. Sinners Never Sleep julkaistiin Virgin Recordsin kautta 3. lokakuuta 2011.
Sinners Never Sleep albumilla on myös vierailevia artisteja: Oliver Sykes Bring Me The Horizonista ja Winston McCall Parkway Drivesta.
You Me At Six on esiintynyt Suomessa Paramoren lämmittelijänä 29. marraskuuta 2009 ja vuoden 2014 Ruisrockissa 6. heinäkuuta.
Historiaa
Joe Philips potkittiin pois bändistä ja hänet korvattiin Dan Flintillä juuri ennen ensimmäisen levyn julkaisemista. Yhtye oli ehdolla parhaimmaksi brittibändiksi vuosina 2008, 2009 ja 2010 Kerrang! Awards-gaalassa, joka kerta palkinnon voitti Bullet For My Valentine. Yhtye julkaisi toisen albuminsa, nimeltään Hold Me Down 11 päivä tammikuuta 2010, joka pääsi TOP5 listaan Britanniassa. Tämä albumi sisältää singlet ”Underdog”, joka pääsi sijalle 49, ”Liquid Confidence”, joka oli korkeimmillaan 86 sijalla. Yhtye teki ilmoituksen, että he olisivat menossa takaisin studioon helmikuun alussa/maaliskuuta 2011 valmisteilla äänittämään kolmatta albumiaan, Sinners Never Sleep, joka julkaistiin Isossa-Britanniassa 3. lokakuuta 2011.
Jäsenet
Joshua (Josh) Franceschi - Laulu
Max Helyer - Rytmikitara, taustalaulu
Chris Miller - Kitara
Matt Barnes - Bassokitara
Dan Flint - Rummut
Kiertuejäsenet
Luke Rendell - Taustakitara
Entiset jäsenet
Joe Philips - Rummut
Diskografia
Studioalbumit
Take Off Your Colours (2007)
Hold Me Down (2010)
Sinners Never Sleep (2011)
Cavalier Youth (2014)
Night People (2017)
VI (2018)
Suckapunch (2021)
Aiheesta muualla
Yhtyeen Kotisivu
Brittiläiset post-hardcore-yhtyeet
Brittiläiset vaihtoehtorockyhtyeet
2010-luvun yhtyeet ja sooloartistit
|
931226
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Axel%20T%C3%B6rneman
|
Axel Törneman
|
Axel Törneman (28. lokakuuta 1880 Persberg, Värmlanti – 26. joulukuuta 1925 Tukholma) oli ruotsalainen taidemaalari.
Törneman tunnetaan monumentaalimaalarina. Tukholman kaupungintalon niin sanotun Sinisen salin maalaukset ovat hänen työtään. Myös Ruotsin valtiopäivätalossa on hänen seinämaalauksiaan.
Taide
Lähteet
Aiheesta muualla
Ruotsalaiset taidemaalarit
Vuonna 1880 syntyneet
Vuonna 1925 kuolleet
|
470468
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Celebrity%20Deathmatch
|
Celebrity Deathmatch
|
Celebrity Deathmatch on yhdysvaltalainen vaha-animaatiosarja, jossa julkisuuden henkilöiden vaha-animaatioversiot taistelevat toisiaan vastaan kuolemasta. Sarjan loi Eric Fogel, ja sitä esitettiin 75 jaksoa Music Televisionilla 14. toukokuuta 1998 – 20. lokakuuta 2002, minkä jälkeen sarja jatkui uudistettuna MTV2-kanavalla vuosina 2006–2007. MTV2 ilmoitti huhtikuussa 2015, että sarja saa jatkoa.
Sarjaa juontavat Johnny Gomez -ja Nick Diamond -nimiset henkilöt. Sarjan alkuaikoina Stone Cold Steve Austin esiintyi omalla äänellään kommentaattorina. Muita sarjassa esiintyneitä hahmoja ovat Mills Lane, Debbie Matonopoulos, Stacey Cornbred ja Tally Wong.
Aiheesta muualla
Sarjan viralliset Internet-sivut
Yhdysvaltalaiset animaatiosarjat
1990-luvun piirrossarjat
Satiirisarjat
|
85078
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Samvais%20Gamgi
|
Samvais Gamgi
|
Samvais ”Sam” Gamgi () on yksi päähenkilöistä J. R. R. Tolkienin teoksessa Taru sormusten herrasta. Hän on Frodo Reppulin puutarhuri sekä paras ystävä ja auttaa tätä yhtenä Sormuksen Saattueen jäsenistä matkalla Tuomiovuorelle tuhoamaan Valtasormusta.
Näyttelijät
Peter Jacksonin elokuvatrilogiassa (2001–2003) Samia näytteli Sean Astin. Vuoden 1978 animaatioelokuvassa Taru sormusten herrasta Samia ääninäytteli Michael Scholes ja vuoden 1980 animaatiossa The Return of the King Roddy McDowall. BBC:n radiokuunnelmassa (1981) hänen äänenään oli Bill Nighy. Suomalaisessa Hobitit-televisiosarjassa (1993) häntä esitti Pertti Sveholm.
Tarina
Sam on Tarussa sormusten herrasta Konnun hobitti, joka työskentelee puutarhurina Repunpäässä. Hän oli leikkaamassa ruohoa isäntänsä Frodo Reppulin ikkunan alla, kun hän kuulee Gandalfin kertovan Frodolle Sormuksesta ja sen oikeasta omistajasta, pahasta Sauronista. Gandalf velvoittaa salakuuntelijan lähtemään Frodon mukana Rivendelliin. Siellä nimetään yhdeksänhenkinen retkikunta viemään Sormusta kohti Mordorin maan Tuomiovuorta, missä Sormuksen tuhoaminen ainoastaan on mahdollista. Sekä Frodo Sormuksen kantajana että Sam kuuluvat nimettyyn Sormuksen Saattueeseen. Myöhemmin Frodo ja Sam eroavat muusta seurueesta. Oppaakseen he saavat matkan varrella Klonkun, jota kohtaan Sam on avoimen epäluuloinen ja jota hän pitää pahantahtoisena, vaikka Frodo luottaakin siihen. Samin aavistus on oikea ja Klonkku johdattaa heidät Lukitari-hämähäkin luokse, mutta hobitit selviävät täpärästi ja jatkavat matkaa yli Mordorin tasangon. Tarinan lopussa Sormus tuhoutuu Tuomiovuorella Klonkun pudotessa sen kanssa rotkoon. Palattuaan Kontuun Sam nai mielitiettynsä Ruusa Töllin. Hänet valitaan Konnun pormestariksi seitsemän kertaa peräkkäin. Vaimonsa kuoltua Sam lähtee Konnusta ja ylittää ehkä Meren isäntäänsä Frodoa seuraten, joskin Tolkien jättää tämän jossakin määrin avoimeksi. Koska myös Sam käyttää tarinan aikana Sormusta, vaikkakin hyvin lyhyesti, hänelläkin voidaan katsoa olevan Sormuksen kantajana erityisoikeus purjehtia länteen Kuolemattomille maille.
Keski-Maan henkilöhahmot
Kuvitteelliset pormestarit
Kuvitteelliset miekkailijat
|
717997
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuusankosken%20VPK
|
Kuusankosken VPK
|
Kuusankosken VPK on Kouvolan kaupungissa Voikkaan kaupunginosassa toimiva vapaaehtoinen palokunta. Palokunnalla on palokuntasopimus Kymenlaakson pelastuslaitoksen kanssa.
Kuusankosken VPK on perustettu vuonna 1991 ja se toimi vuoden 2007 heinäkuuhun saakka samoissa tiloissa Kuusankosken palokunnan kanssa.
Kuusankosken VPK:n toimii omalla paloasemallaan Voikkaalla, jonka osoite on Tehtaantie 4.
Paloasema on toiminut aikaisemmin Voikkaan TPK:n asemapaikkana. Paloasema on rakennettu vuonna 1913 ja arkkitehtina on toiminut Valter Thomé. Palokunta osti aseman toukokuussa 2015.
Kalustona palokunnalla on sammutusauto (KY 531), miehistönkuljetusauto (KY 537) ja palovene (KY 538) sekä palokunnan omistama Skoda Octavia, joka on rakennettu hälytysajoneuvoksi. Lisäksi palokunalla on käytössään maaöljyvahinkoihin tarkoitettu Sami Response -laitteisto.
Kuusankosken VPK:n lippu
Kuusankosken VPK:n lipun on suunnitellut Kuusankoskelainen taiteilija Reino Seppälä.
Lipun naulaus ja vihkiminen suoritettiin VPK:n vuosijuhlassa 19.4.2008.
Lipun lahjoitti Lähivakuutus Oy.
Lipun naulasivat 19 henkilöä, jotka olivat eri tavoin olleet VPK:n toiminnalle tärkeitä (esim. Pelastusjohtaja Vesa Parkko, VPK:n perustajista palopäällikkö Yrjö Sarkasuo, Keijo Kaartinen, VPK:n hallitus ja päällystö sekä osastojen johtajat, Kuusankosken kaupungin edustaja sekä lipun lahjoittaja Lähivakuutus).
Lipun vihki Rovasti Kari Helen.
Lipussa on alareunassa uhkaa kuvaava liekkimeri, jota taasen torjutaan yläreunassa kuvatulla vedellä. Vedessä on kolme lainetta, jotka kuvaavat Kuusankoskella kolmea suurinta koskea (Voikkaankoski, Kuusankoski ja Keltinkoski).
Keskellä lippua on palokuntaa yleisesti kuvaava Fenix-lintu, joka nousee aina uudelleen mustasta tuhkasta.
Päävärit ovat punainen ja keltainen.
Aiheesta muualla
Kuusankosken VPK:n kotisivut
Kuusankoski
Vapaaehtoiset palokunnat
|
1210446
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tzintzuntz%C3%A1n
|
Tzintzuntzán
|
Tzintzuntzán on kaupunki, joka sijaitsee Michoacánin osavaltiossa Keski-Meksikossa 53 kilometrin päässä osavaltion pääkaupungista Moreliasta ja viidentoista kilometrin päässä Pátzcuarosta. Tzintzuntzán tunnetaan siitä, että se toimi taraskien pääkaupunkina ennen kuin espanjalaiset valloittivat alueen 1520-luvulla. Nykyisin Tzintzuntzán on vanhojen kulttuureidensa vuoksi arkeologinen kohde ja siellä suoritetaan arkeologisia kaivauksia.
12. vuosisadalla perustetun, rikkaan historian omaavan sekä vuonna 1930 kaupungin arvon saaneessa Tzintzuntzánissa asui vuonna 2005 noin 12 000 asukasta. Tzintzuntzánissa vietetään myös monia festivaaleja, joista kaupunki on kuuluisa.
Lähteet
http://www.lakepatzcuaro.org/Tzintzuntzan.html
Aiheesta muualla
Meksikon kaupungit
Michoacán
|
1577110
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdystie%202556
|
Yhdystie 2556
|
Yhdystie 2556 on yhdystie joka kulkee Ulvilan Paluksesta Porin Harjakankaalle. Tien pituus on 8 kilometriä.
Tien osoitenimenä on Noormarkuntie Ulvilan alueella ja Paluksentie Porin alueella.
Lähteet
2556
Porin liikenne
Ulvilan liikenne
|
237056
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kunnossapito
|
Kunnossapito
|
Kunnossapito on kaikkien niiden teknisten, hallinnollisten ja johtamiseen liittyvien toimenpiteiden kokonaisuus, joiden tarkoituksena on säilyttää kohde tilassa tai palauttaa se tilaan, jossa se pystyy suorittamaan vaaditun toiminnon sen koko elinjakson aikana (SFS-EN 13306 2001).
Kunnossapidosta puhutaan teiden, katujen, kevyen liikenteen väylien, latujen, avantojen, rakennusten ja teollisuuden tuotantokoneiden hoidon yhteydessä. Teiden kunnossapidon rahoitus on asia, joka on eduskunnan päätösvallan alainen. Teiden kunnossapito on yleensä tietyötä. Asfaltoiduilla teillä keskeinen kunnossapitotoimenpiteitä ovat asfalttipinnan paikkaamiset ja uusimiset. Sorateillä kunnossapitotarve on suurempi kuin asfalttiteillä. Siellä kunnossapitoon kuuluu paikkaamiseen ja soran lisäämisen lisäksi tien tasaus, pölynsidonta sekä ajoittaiset toimenpiteet kelirikon ja roudan aiheuttamien vaurioiden ehkäisemiseksi. Maanteillä on joissakin paikoin siltoja, joiden huolto on osa teiden kunnossapitoa. Latujen kunnossapito alkaa syystalvella latupohjan tiivistämisellä. Tiivistettyä lunta täytyy olla 5-10 cm, ennen kuin latuja ryhdytään tekemään latukoneella. Kosteille alueille, kuten soisille ja ojaisille paikoille latuja voidaan tehdä vasta kovien pakkasten jälkeen, jolloin ne ovat jäätyneet kunnolla. Lumisateen ollessa rankka latujen kunnossapidon ensisijaisena kohteena ovat eniten käytetyt ladut ja niistä nimenomaan valaistut ladut, sitten huolletaan yhdysladut ja myöhemmin huolletaan syrjemmässä olevat vähemmän käytetyt ladut. Rakennusten kunnossapitoon kuuluu sekä ulkopuolella että sisäpuolella olevien vaurioituneiden kohtien korjaus sekä sisäpuolella ilmaastoinnista ja sisäilman laadusta huolehtiminen.
Tietojärjestelmien kunnossapitoa sanotaan tietokoneen ylläpidoksi.
Henkilöiden kunnossapitoa sanotaan huoltamiseksi tai huolenpidoksi, jota on esimerkiksi lastensuojelu.
Lähteet
Katso myös
Tienhoito
Aiheesta muualla
Kunnossapitoyhdistys Promaint ry
Kiinteistönhoito
Rakentaminen
Teollisuus
Tuotantotekniikka
|
708118
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Phos%20hilaron
|
Phos hilaron
|
Phos hilaron (Φῶς Ἱλαρόν) on varhainen kreikankielinen kristillinen hymni, joka tunnetaan ortodoksisessa kirkossa suomeksi ehtooveisuna.
Phos Hilaron kuuluu ortodoksisen kirkon ehtoopalvelukseen ja se on moderneissa jumalanpalvelusuudistuksissa otettu käyttöön myös anglikaanisessa ja luterilaisessa kirkossa. Hymni löytyy Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan liitteessä virsi numerolla 755.Virsikirjassa olevat tekstit on suomentanut Niilo Rauhala. A–melodia on T. Ilmari Haapalainen ja b–melodia on Tuomo Nikkola .
Lähteet
Aiheesta muualla
Ehtooveisu - Ortodoksi.net
755a Oi, ilon lähde ja aurinkomme Evl.fi Verkkovirsikirja
755b Oi, ilon lähde ja aurinkomme Evl.fi Verkkovirsikirja
Ortodoksinen kirkko
Virret
|
682585
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Moottoripy%C3%B6r%C3%A4ilyn%20Italian%20Grand%20Prix%202009
|
Moottoripyöräilyn Italian Grand Prix 2009
|
Italian Grand Prix 2009 oli kauden viides osakilpailu ja se ajettiin 29.-31. toukokuuta Mugello Circuitilla.
Tulokset
MotoGP
MotoGP-kausi 2009
2009
|
140613
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Botswanan%20lippu
|
Botswanan lippu
|
Botswanan lippu on Botswanan tasavallan virallinen lippu. Se otettiin käyttöön 30. syyskuuta 1966. Lipussa on vaaleansinisellä pohjalla musta keskiraita, jota ympäröivät kapeat valkoiset raidat. Lipun sininen väri kuvaa vettä ja sadetta, jotka antavat uutta elämää kuivuudesta kärsivälle maalle. Väri muistuttaa tswanankielisestä sanasta pula, joka tarkoittaa "vettä, joka antaa elämän". Sana pula on maan kansallinen motto, joka on myös osa maan vaakunaa. Lipun valkoiset ja mustat raidat kuvaavat mustan ja valkoisen väestön välistä harmonista suhdetta, johon Botswanassa on pyritty enemmän kuin monissa muissa Afrikan maissa. Samalla ne muistuttavat Botswanan vaakunaeläimistä seeproista.
Lähteet
Lippu
Valtioiden liput
|
1486219
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amanda%20Kaarlonen
|
Amanda Kaarlonen
|
Amanda Eufrosyne Kaarlonen (synt. Glade, myöh. Silén, s. 22. marraskuuta 1852 Pori) oli suomalainen näyttelijä ja oopperalaulaja, joka oli yksi Suomalaisen Teatterin eli nykyisen Kansallisteatterin ensimmäisistä näyttelijöistä. Hän oli kauppias Carl Adam Gladin tytär, joka liittyi Kaarlo Bergbomin johtamaan Suomalaiseen Teatteriin sen antaessa ensimmäisiä näytöksiään Porissa syksyllä 1872. Hieman myöhemmin Kaarlonen siirtyi teatterin lauluosastoon, josta pian tuli Suomalainen Ooppera.
Kaarlosen puoliso oli Viipurissa opettajana toiminut laulaja Adolf Fredrik Silén (1855–1927).
Lähteet
Suomalaiset teatterinäyttelijät
Suomalaiset oopperalaulajat
Vuonna 1852 syntyneet
Kuolinvuosi puuttuu
|
13282
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Atlas%20%28mytologia%29
|
Atlas (mytologia)
|
Atlas () on eräs kreikkalaisen mytologian titaani, Iapetoksen ja nymfi Klymenen poika ja Prometheuksen veli. Atlas johti taistelua sodassa titaanien puolella Olympos-vuoren jumalia vastaan. Voitettuaan titaanit Zeus rankaisi Atlasta antamalla taivaankannen hänen kannateltavakseen.
Yhtenä urotekonaan Herakles huijasi Atlaksen hakemaan hesperideiltä kultaisia omenoita tarjoutumalla pitämään taivaankantta sen aikaa. Kun Atlas palasi omenoiden kanssa, hän päätti, ettei ota taivasta takaisin Herakleelta. Herakles huijasi häntä taas suostumalla ottamaan tämän paikan, jos Atlas pitäisi taivaankantta vielä sen aikaa, että Herakles saisi taitettua viittansa harteidensa pehmusteeksi. Atlas suostui ja Herakles poistui paikalta. Myöhemmin kun Herakles kuoli ja hänen kuolematon puolensa pääsi Olympokselle, Atlaksen kerrottiin horjahtaneen Herakleen tuomasta ylipainosta.
Atlas-taru muistuttaa vähäaasialaista myyttiä maailman jättiläisestä Upellurista. Tarinan kaukainen lännessä sijaitseva vuori lienee Teide-tulivuori Teneriffalla.
Myöhemmässä traditiossa myytti Atlaksesta taivaankantajana sekoittui muihin tarinoihin ja konkretisoitui edelleen. Hänet esitettiin vaikutusvaltaisena ja suurikokoisena kuninkaana, jolla oli laaja tietämys tähtitieteestä. Kun Perseus saapui hänen luoksensa pyytäen suojaa päänsä päälle sitä kuitenkaan saamatta, Perseus muutti mukanaan kantamallaan Medusa-hirviön päällä Atlaksen valtavaksi vuoreksi. Näin kreikkalaiset selittivät Atlasvuorten syntyneen.
Atlas on usein käytetty voiman ja kestävyyden symboli länsimaisessa kulttuurissa. Hänet kuvataan usein polvistuneena toiselle polvelle kannattelemassa harteillaan maapalloa. Tällainen kuva on muun muassa Yrjö Karilaan laatiman tietokirjan Pikku jättiläisen tunnuksena. Atlantin valtameri on nimetty Atlaksen mukaan. Atlas on myös yritysten ja tuotteiden usein käyttämä nimi.
Lähteet
Kreikkalainen mytologia
Titaanit
|
922697
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mark%20Visentin
|
Mark Visentin
|
Mark Visentin (s. 7. elokuuta 1992 Waterdown, Ontario, Kanada) on kanadalainen jääkiekkomaalivahti, joka torjuu AHL-seura Rockford IceHogsissa. Hänellä on tulokassopimus NHL-seura Phoenix Coyotesin kanssa, joka varasi hänet ensimmäisellä kierroksella 27. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2010.
Ura
Visentinin kasvattajaseura on Halton Hurricanes. Hän voitti joukkueessa paikallisen juniorisarjan mestaruuden keväällä 2003. Kesällä 2008 Niagara IceDogs varasi Visentinin 54. pelaajana OHL:ään. Hän siirtyi joukkueeseen kaudeksi 2008–2009. Seuraavalla kaudella 2009–2010 Visentinistä tuli IceDogsin ykkösmaalivahti.
Phoenix Coyotes varasi Visentinin NHL:n varaustilaisuuden 27. pelaajana ja toisena maalivahtina kesällä 2010. Hän vietti IceDogsissa vielä kauden 2010–2011. Visentin teki huhtikuussa 2011 tulokassopimuksen Coyotesin kanssa. Hän pelasi kuitenkin IceDogsissa vielä yhden kauden ja siirtyi vasta kaudeksi 2012–2013 Coyotesin organisaatioon.
Wells teki maalin OHL:ssä huhtikuussa 2012.
Maajoukkue
Visentin torjui Kanadalle alle 20-vuotiaiden MM-hopeaa vuonna 2011. Hän toimi lähtökohtaisesti kakkosmaalivahtina Olivier Roylle, mutta nousi lopputurnauksen ajaksi ykkösmaalivahdiksi Kanadan hävittyä Ruotsille alkulohkon viimeisessä ottelussa. Visentin valittiin Kanadan ottelun parhaaksi pelaajaksi Yhdysvaltoja vastaan pelatun välierän jälkeen.
Visentin voitti myös alle 17-vuotiaiden World Hockey Challengen kultaa edustaessaan Canada Ontarion joukkuetta.
Lähteet
Viitteet
Kanadalaiset jääkiekkomaalivahdit
Arizona Coyotesin varaamat pelaajat
Maalin tehneet jääkiekkomaalivahdit
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt
|
75023
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Denise%20Bellon
|
Denise Bellon
|
Denise Bellon (20. syyskuuta 1902 – 31. lokakuuta 1999) oli ranskalainen valokuvaaja, jonka ranskalaisen Match-lehti lähetti Suomeen vuonna 1939. Hänen tehtävänään oli laatia valokuvareportaaseja sotaan valmistautuvasta maasta ja hän kuvasi sekä kansan arkista aherrusta metsätöissä että kulttuurielämää Wäinö Aaltosesta Jean Sibeliukseen.
Lähteet
Ranskalaiset valokuvaajat
Vuonna 1902 syntyneet
Vuonna 1999 kuolleet
|
1197122
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merun%20kieli
|
Merun kieli
|
Meru on Keniassa puhuttu bantukieli. Sitä puhuu vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan äidinkielenä 1,66 miljoonaa ihmistä.
Lähteet
Bantukielet
Kenian kielet
|
195394
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taikatalvi
|
Taikatalvi
|
Taikatalvi () on Tove Janssonin kirjoittama muumikirja, jossa Muumipeikko herää kesken talviunen. Ruotsinkielinen alkuteos ilmestyi vuonna 1957 ja suomennos 1958. Taikatalvi on julkaistu vuonna 1989 myös WSOY:n kustantamana suomenkielisenä äänikirjana, jossa lukijana toimii Tytti Paavolainen.
Juoni
Kirjan ensimmäisellä sivulla on Muumilaakso talvella -kartta, jossa on kuva lumen peittämästä Muumilaaksosta. Kartassa näkyvät myös kaikki kirjan päähenkilöt: Muumipeikko, Pikku Myy, Tuu-tikki, Surku, reippailija-Hemuli, Vilijonkka, Mörkö ja kaunishäntäinen orava. Kirjassa esiintyvät myös Jäärouva ja Tuu-tikin tekemä lumihevonen, joka kuljettaa kauniin oravan ruumiin pois Muumilaaksosta.
Alussa Muumipeikko herää kesken talviunten ja näkee, kuinka koko laakso on lumen peitossa. Hän yrittää herättää Muumimamman, mutta turhaan. Muumipeikko ei vain saa millään unta. Muumipeikko käy alhaalla ja näkee tiskikaapin alla silmät, mutta ne katoavat. Tiskikaapin alla ollut otus on karvainen Radamsa, joka säikähti Muumipeikkoa.
Myös Pikku Myy on valveilla kaunishäntäisen oravan herättämänä ja on tälle vihainen. Pikku Myy jättää isosiskonsa nukkumaan luolaan, jossa hän asuu ja lähtee laskemaan mäkeä pahvilaatikolla.
Muumipeikko taas on tavannut Tuu-tikin ja tutustunut tähän. Tuu-tikki on tehnyt lumilyhdyn, ja hän istuu Muumipeikon kanssa sen äärellä lumisessa, kuun valaisemassa metsässä. Tuu-tikki ja Muumipeikko lähtevät ja ottavat kynttilän mukaan, koska Tuu-tikki pelkää Mörön saapuvan ja istuvan sen päälle. He menevät Muumien uimahuoneelle ja ovat siellä myöhään yöhön. Uimahuoneella asuu myös kahdeksan näkymätöntä päästäistä. Muumipeikko haluaa kuitenkin kotiinsa nukkumaan ja muistuttaa, että muumien kylpytakit ovat uimahuoneen komerossa. Pantuaan uimahuoneen oven kiinni on aivan pimeää ja hiljaista ja Muumipeikko näkee Mörön laahustavan pimeässä taivaanrannassa. Muumipeikko pääse kuitenkin lopulta kotiinsa.
Muumipeikko, Tuu-tikki, Pikku Myy ja näkymättömät päästäiset polttavat keskitalven kokkoa. Otukset soittavat ja tanssivat kokon ympärillä. Muumipeikko suututtaa Radamsan vahingossa. Tuon jälkeen paikalle saapuu Mörkö, joka istuu kokon päälle sammuttaen sen. Soitto ja Mörkö menevät vuorelle, jossa Muumipeikon öljylamppu palaa. Sekin sammuu, ja pettynyt Mörkö katoaa. Myöhemmin Tuu-tikki kalastaa kivillä jään alla.
Muumipeikko kohtaa myös karvaisen esi-isänsä, joka asuu Muumitalon kaakeliuunin takana. Muumipeikko ei noudata Tuu-tikin pyyntöä olla avaamatta uimahuoneen kaappia, vaan avaa oven päästäen esi-isän ulos.
Seuraavaksi saapuvat talven vieraat, kuten Vilijonkka, reippailija-Hemuli, ötökkä Salome ja Surku-koira, joka haluaisi liittyä susilaumaan. Surku myös ulvoo kuuta kuin susi. Muumipeikko ja Tuu-tikki haluaisivat lähettää Hemulin pois, koska hänen torvensa ääni on rasittava. Hemuli pelastaa Surkun susien kynsistä, ja Surku lähtee reippailija-Hemulin ja Salomen mukaan.
Kirjan lopussa koittaa kevät. Jää ja lumi alkavat sulaa, ja muumit heräävät talviunilta ja rupeavat kevättoimiin. Muumimamman mielestä Tuu-tikki on uimahuoneen ainoa oikea asukas. Aivan lopuksi Muumipeikko istuutuu uimahuoneen portaille miettimään mennyttä talvea.
Tarina muualla
Animaatiot
Kirjan tapahtumiin perustuu kolme Muumilaakson tarinoita -sarjan jaksoa: peräkkäin esitetyt Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu ja Talven vieraita sekä hieman myöhemmin tuleva Keskitalven kokko. Eroja sarjan ja kirjan välillä on jonkin verran: talvijaksoissa ei nähdä lainkaan Vilijonkkaa, kaunishäntäistä oravaa eikä ötökkä-Salomea, mutta kuitenkin esim. reippailija-Hemuli ja Surku.
Kuvaelmat
Taidegraafikko Tuulikki Pietilä on rakentanut kolmiulotteisia kuvaelmia useimmista Janssonin muumikirjoista, mutta Taikatalvi on innoittanut häntä eniten. Tähän kirjaan pohjautuvat seuraavat kuusi teosta:
Uimahuone (1979)
Lumilyhty / Muumipeikko tapaa Tuu-tikin (1980)
Tuu-tikin lumihevonen (1983)
Taikatalvi (1988)
Kevät (1989)
Keskitalven yön juhla (1990)
Hemuli hiihtää Yksinäisille Vuorille (1990)
Suurikokoisen Uimahuoneen Pietilä on tehnyt Klovharun saaressa yhdessä erikoislääkäri Pentti Eistolan kanssa. Kuvaelmat omistaa nykyään Tampereen kaupunki, ja ne sisältyvät Muumimuseon kokoelmaan.
Postimerkit
Taikatalvi-kirjan kuvituksiin perustuvia postimerkkejä on julkaistu Suomessa vuosina 1992, 1994, 1998 ja 2003.
Lokakuussa 1992 on ilmestynyt kaksi erilaista Taikatalvi-aiheista merkkiä, jotka on suunnitellut Pirkko Vahtero. Toisessa merkissä esiintyy Muumipeikko yksin, toisessa ovat pääosissa Mörkö, Muumipeikko ja Pikku Myy. Kummankin merkin nimellisarvo on 2,10 markkaa, ja niitä on ollut mahdollista käyttää postimaksuna vuosina 1992–2011. Merkit ovat olleet osa muumiaiheista neljän postimerkin vihkoa, joka on julkaistu Helsingissä järjestetyn Nordia-postimerkkinäyttelyn kunniaksi. Vihkoa on painettu miljoona kappaletta.
1990-luvulla on ilmestynyt myös kaksi muuta Vahteron suunnittelemaa Taikatalvi-merkkiä. Molemmat ovat 1. luokan ikimerkkejä. Tammikuussa 1994 julkaistussa merkissä esiintyvät Muumipeikko ja Niiskuneiti. Sitä on painettu kuusi miljoonaa kappaletta. Tammikuussa 1998 on puolestaan otettu käyttöön merkki, johon on kuvattu Tuu-tikki ja Pikku Myy. Sen painosmäärä on ollut miljoona kappaletta.
Toukokuussa 2003 on lisäksi julkaistu Taikatalvi-postimerkkivihko, johon on sisältynyt kuusi erilaista 1. luokan tarramerkkiä. Vihkon ovat suunnitelleet Pirkko Vahtero ja Tuulikki Pietilä, ja sitä on painettu miljoona kappaletta. Merkkien kuva-aiheina ovat 1) muumien perhepotretti vuodelta 1878; 2) Tuu-tikki, Pikku Myy ja Muumipeikko; 3) Muumipeikko ja Pikku Myy; 4) Muumipeikko ja kaunishäntäinen orava; 5) Tuu-tikki, Muumimamma ja Pikku Myy sekä 6) Nuuskamuikkunen. Vihko voitti Paras aihe -sarjan Annual Best Foreign Stamp Poll -kilpailussa Kiinassa vuonna 2004.
Kirjallisuutta
Ahola, Suvi: ”Muumipeikko ja lapsuuden loppu”, teoksessa Tietokone ja silitysrauta. Tammi, 2003.
Lähteet
Muumikirjat
Vuoden 1957 kirjat
Seulonnan keskeiset artikkelit
ja:ムーミン#小説作品
|
202624
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uuden-Seelannin%20jousikvartetti
|
Uuden-Seelannin jousikvartetti
|
Uuden-Seelannin jousikvartetti () on uusiseelantilainen jousikvartetti, joka perustettiin vuonna 1987. Se on esiintynyt myös Uuden-Seelannin sinfoniaorkesterin ja BBC:n skotlantilaisen sinfoniaorkesterin kanssa. Kvartetti on levyttänyt muiden muassa Béla Bartókin, Claude Debussyn ja Maurice Ravelin jousikvartettoja.
Lähteet
Jäsenet
Helene Pohl – viulu
Douglas Beilman – viulu
Gillian Ansell – alttoviulu
Rolf Gjelsten – sello
Aiheesta muualla
Viralliset sivut
Jousikvartetit
Uusiseelantilaiset yhtyeet
|
405168
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mendesinantilooppi
|
Mendesinantilooppi
|
Mendesinantilooppi eli mendesantilooppi (Addax nasomaculatus) on afrikkalainen äärimmäisen uhanalainen antilooppilaji. Sen kanta pieneni 80 prosenttia vuosina 1995–2005.
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on saharanantilooppi.
Ulkonäkö ja koko
Mendesinantilooppi on sopeutunut aavikon elämään: sen sorkat ovat leveät jotta ne kannattelevat sitä hiekalla. Turkki on talvella ruskeanharmaa, mutta haalistuu kesällä lähes valkoiseksi. Sarvet ovat tontot ja kierteiset. Niiden välissä on tummempi ”otsatukka”. Eläimen naamassa on vaalea rasti. Eläin on 150–170 senttimetriä pitkä, ja sen säkäkorkeus on metrin verran.
Levinneisyys
Mendesinantilooppeja elää useilla toisistaan eristyneillä alueilla Saharan autiomaassa.
Elintavat ja ravinto
Mendesinantilooppi elää aavikolla ja virtsaa hyvin tiivistä nestettä välttääkseen nestehukkaa. Ne liikkuvat 5–20 yksilön laumoissa joita johtaa uros. Ravintona ne käyttävät ruohoa ja pensaita, joita kasvaa siellä täällä autiomaassa. Laumat kulkevat pitkiä matkoja ravintoa löytääkseen.
Lähteet
Viitteet
Hevosantiloopit
Uhanalaiset nisäkkäät
Äärimmäisen uhanalaiset lajit
|
1314696
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kathleen%20Hanna
|
Kathleen Hanna
|
Kathleen Hanna (s. 12. marraskuuta 1968 Portland, Oregon) on yhdysvaltalainen muusikko ja feministi-aktivisti. Hän oli laulajana 1990-luvulla toimineessa punk rock -yhtye Bikini Killissa, joka oli yksi riot grrrl -genren keulahahmoista. Hanna on naimisissa Adam Horovitzin kanssa. Hanna ei ole uskonnollinen, mutta samaistuu uskonnoista eniten juutalaisuuteen.
Diskografia
Bikini Kill
ks. Bikini Killin diskografia
Julie Ruin
The Julie Ruin
Le Tigre
ks. Le Tigren diskografia
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
Vuonna 1968 syntyneet
Yhdysvaltalaiset muusikot
Yhdysvaltalaiset feministit
Elävät henkilöt
|
1510989
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mogorella
|
Mogorella
|
Mogorella () on kaupunki ja kunta Italiassa Sardinian hallintoalueella Oristanon maakunnassa. Kunnassa on arviolta 442 asukasta (vuonna 2016) ja sen pinta-ala on 17,06 neliökilometriä. Se sijaitsee 265 metrin korkeudella merenpinnan yläpuolella.
Lähteet
Aiheesta muualla
Oristanon maakunnan kunnat
|
1679503
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gat%C3%BAninj%C3%A4rvi
|
Gatúninjärvi
|
Gatúninjärvi () on tekojärvi Panamassa. Järvi muodostaa osan Panaman kannaksen läpi kulkevaa Panaman kanavaa.
Maantiede
Gatúninjärvi on tekojärvi Panamassa, sekä osa Panaman kannaksen läpi kulkevaa Panaman kanavaa. Järven pinta-ala on vedenpinnan tason ollessa normaali 425 km² ja sen tilavuus on noin 6 km³. Järvi on muodostunut Chagresjoen patoamisen myötä järven pohjoisosassa.
Järvellä on aikaisemmista kukkuloista muodostuneita saaria, kuten Barro Colorado ja Isla Guacha. Isla Guacha on luonnonsuojelualue ja Barro Coloradolla sijaitsee Smithsonian Tropical Research Instituten tutkimusasema.
Historia
Gatúninjärvi muodostui Panaman kanavan ja Gatúnin padon rakentamisen yhteydessä vuosien 1907 ja 1913 välillä. Gatúninjärvi oli aikanaan maailman suurin tekojärvi. Järvi on paitsi osa Panaman kanavaa, mutta sen vettä käytetään myös kanavan muiden osien suluilla etenkin kuivempien kausien vallitessa.
Lähteet
Panaman maantiede
Panaman kanava
Tekojärvet
|
669472
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saint-Laurent%20%28Haute-Garonne%29
|
Saint-Laurent (Haute-Garonne)
|
Saint-Laurent on kunta Haute-Garonnen departementissa Midi-Pyrénées'n hallintoalueella Ranskassa. Kunnan väkiluku vuonna 2007 oli 160. Saint-Laurentin pinta-ala on 8 km².
Lähteet
Aiheesta muualla
Haute-Garonnen kunnat
|
1538044
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Richard%20Borshay%20Lee
|
Richard Borshay Lee
|
Richard Borshay Lee (s. 20. syyskuuta 1937) on kanadalainen antropologi.
Uransa alkupuolella Berkeleyn, Harvardin ja Rutgersin yliopistoissa Lee tutki ihmisen käyttäytymisen evoluutiota paneutumalla edelleen olemassa olevien metsästäjä-keräilijä -yhteisöjen elämään Botswanassa. 1970-luvulla hän siirtyi Toronton yliopistoon ja tutki perinteisten ei-länsimaisten yhteisöjen sosiaalisia ja poliittisia rakenteita ja uskontoja. 1980-luvulla hän puolusti alkuperäiskansojen oikeuksia etenkin eteläisessä Afrikassa. Kun AIDS-epidemia levisi Afrikassa, Lee alkoi tutkia lääketieteen antropologiaa ja kehittää koulutusohjelmia terveyskriisin ratkaisemiseksi.
Lee on Yhdysvaltojen tiedeakatemian jäsen vuodesta 2011.
Lähteet
Aiheesta muualla
Eating Christmas in the Kalahari 1969
Kanadalaiset antropologit
Vuonna 1937 syntyneet
Elävät henkilöt
|
832315
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ljubov%20Orlova
|
Ljubov Orlova
|
Ljubov Petrovna Orlova (, 11. helmikuuta (J: 29. tammikuuta) 1902 nykyisen Moskovan alueen Zvenigorod – 26. tammikuuta 1975 Moskova) oli yksi 1930–1940-lukujen suosituimmista neuvostoliittolaisista elokuvanäyttelijättäristä.
Ljubov Orlova opiskeli Moskovan konservatoriossa ja teatteriopistossa. Vuosina 1926–1933 hän työskenteli Nemirovitš-Dantšenkolle nimetyssä musiikkiteatterissa. Valtavan suosion hänelle toivat roolit Grigori Aleksandrovin ohjaamissa musiikkielokuvissa ”Iloiset pojat” (Vesjolyje rebjata, 1934), ”Sirkus” (Tsirk, 1936), Volga-Volga (1938), ”Valoisa tie” (Svetlyi put, 1940) ja ”Kevät” (Vesna, 1947).
Vuodesta 1955 lähtien Orlova työskenteli Mossovetille nimetyssä teatterissa. Hänet on palkittu Leninin kunniamerkillä. Vuosina 1941 ja 1950 hän sai Stalin-palkinnon. Vuonna 1950 hänelle myönnettiin Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ljubov Orlovalle omistettu sivusto ,
Neuvostoliittolaiset näyttelijät
Venäläiset näyttelijät
Vuonna 1902 syntyneet
Vuonna 1975 kuolleet
|
1182132
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sundargarhin%20piirikunta
|
Sundargarhin piirikunta
|
Sundargarhin piirikunta () on yksi Intian Odishan osavaltion 30 piirikunnasta. Piirikunta rajautuu pohjoisesta Chhattisgarhiin ja Jharkhandiin, idästä Keonjharin piirikuntaan ja etelästä Jharsugudan, Sambalpurin, Deogarhin ja Angulin piirikuntiin.
Piirikunnassa oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 2 093 437 asukasta.
Lähteet
Odishan piirikunnat
|
955
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puola
|
Puola
|
Puolan tasavalta () eli Puola () on valtio Keski-Euroopan itäosassa Itämeren etelärannalla. Sen rajanaapureita ovat lännessä Saksa, lounaassa Tšekki, etelässä Slovakia, kaakossa Ukraina, idässä Valko-Venäjä ja koillisessa Liettua ja Venäjään kuuluva Kaliningradin alue. Puolan pääkaupunki on Varsova. Maan pinta-ala on 312 679 neliökilometriä, ja siellä asuu noin 38 miljoonaa ihmistä. Sudeettien ja Karpaattien vuoria lukuun ottamatta Puola on jääkausien muovaamaa hedelmällistä tasankoa, jota halkovat Veiksel ja Oder sivujokineen.
Puola on saanut nimensä varhaiskeskiajalla läntisessä Puolassa asuneesta polaanien heimosta. Polaanien nimi puolestaan juontuu mahdollisesti sanasta pole (pelto).
Puola oli yksi Keski-Euroopan mahtavimmista valtioista viime vuosituhannen puolivälissä. 1600-luvun puolivälin jälkeen se on tullut moneen kertaan naapuriensa valloittamaksi ja jakamaksi. Maailmansotien välisenä aikana se oli uudelleen itsenäinen, mutta toisessa maailmansodassa sekä Saksa että Neuvostoliitto valtasivat sen alueita. Vuodesta 1955 Neuvostoliiton romahtamiseen saakka se oli osa Varsovan liitoksi kutsuttua kommunistista blokkia Puolan kansantasavaltana. 1990-luvulla Puolassa siirryttiin suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Puola liittyi sotilasliitto Natoon 1999 ja Euroopan unioniin 2004.
Puolan tärkeitä kulttuurivaikuttajia ovat olleet säveltäjä Frédéric Chopin ja muut romantikot sekä elokuvaohjaajat, kuten Andrzej Wajda, Roman Polański ja Krzysztof Kieślowski. Tieteessä ovat vaikuttaneet muun muassa Nikolaus Kopernikus ja Marie Curie.
Maantiede
Puola on itäisen Keski-Euroopan suurin valtio, vaikkakin selvästi pienempi kuin itänaapurinsa Ukraina ja Venäjä. Puolan väkiluku on 38,4 miljoonaa ja pinta-ala 312 685 neliökilometriä. Pääkaupunki on Varsova, ja muita suuria kaupunkeja ovat Krakova, Łódź, Wrocław, Poznań, Gdańsk, Szczecin, Bydgoszcz, Lublin, Katowice ja Białystok.
Puola sijaitsee lähes kokonaisuudessaan pohjoisen Euroopan tasangolla, jonka muodot ovat jääkausien jäätiköiden muovaamia. Maan keskimääräinen korkeus merenpinnasta on vain 173 metriä, mutta maan etelärajalla kohoavat Sudeettien ja Karpaattien vuoret. Karpaattien Tatravuoristossa on Puolan korkein huippu, 2499 metrin Rysy.
Tasankoa halkovat monet suuret joet, kuten Veiksel (), Oder (), sen sivujoki Warta ja Veikselin sivujoki Bug. Tasaisessa maassa on myös yli 9 300 järveä, etupäässä maan pohjoisosissa. Masuria on suurin järvialue ja suosittu matkailukohde.
Ilmasto
Puolan ilmasto on väli-ilmasto leudomman Länsi-Euroopan meri-ilmaston ja ankaramman Itä-Euroopan mannerilmaston välillä. Lunta on koko maassa, pohjoisessa noin 40 päivän ajan, idässä ja etelässä 60 päivän ajan ja Karpaateilla sadan päivän ajan vuodessa. Sadetta saadaan ympäri vuoden, eniten kesällä. Vuotuinen sademäärä on 500–625 mm.
Kasvillisuus ja eläimistö
Puolassa oli ennen paljon tiheää metsikköä, mutta nykyään suurin osa maasta on viljeltyä. Puola kuuluu lauhkeaan lehtimetsävyöhykkeeseen. Tyypillisiä puulajeja alavilla seudulla ovat koivut, lepät, tammi, vaahtera, tuomi, pähkinäpensas, jalavat, lehmukset, pyökki ja haapa. Havupuuvaltaisia metsiä on hiukan yli puolet, ja mänty, kuusi ja lehtikuusi muodostavat 75 % puuston tilavuudesta.
Tunnetuin aarniometsä on Białowieza, jossa elää luonnonvaraisia visenttejä ja puolalaisia villihevosia. Puolassa on kaikkiaan 23 kansallispuistoa, joista yhdeksän keskittyy vuoristoluonnon, kaksi muiden ylänköalueiden, kymmenen sisävesien ja kosteikkojen ja kaksi Itämeren rannikon suojeluun.
Historia
Varhaiset vaiheet
Ensimmäisen Puolan valtion katsotaan saaneen alkunsa 900- ja 1000-luvuilla, mutta Puolan alueella on asunut ihmisiä jo kivikaudella. Maanviljelystä on jäänteitä 6000 vuotta eaa. Pronssikaudella Puolan alueella tehtiin polttohautauksia vuodesta 1400 eaa. alkaen. Kulttuuripiirteet olivat levinneet laajalle, Tonavan laaksossa ja koko Keski-Euroopassa harjoitettiin samanlaisia tapoja. Rautakausi alkoi noin 700-luvun puolivälissä eaa. Keltit ja myöhemmin roomalaiset toivat kulttuurivaikutteita 200-luvulta eaa. aina 500-luvulle jaa. Rooman valtakunnan romahtamisen jälkeen alueella liikkui slaavilaisia heimoja. Heistä voimakkaimmiksi nousivat polaanit, jotka antoivat nimen myöhemmin Puolan valtiolle.
Puolan perustaminen ja Puola-Liettuan liittovaltio
Myyttisenä Puolan perustajana pidetään Piastia, mutta ensimmäinen historiallinen hallitsija oli Mieszko I, joka kääntyi kristinuskoon vuonna 966. Kun kuningas Bolesław Krzywousty kuoli vuonna 1138, valtakunta jaettiin hänen poikiensa kesken. Vuonna 1320 Władysław I:stä tuli uudelleenyhdistyneen Puolan kuningas. Valtakunta nousi loistoonsa Jagellojen suvun aikana, kun Liettuan kanssa tehtiin liitto 1386 ja puolalais-liettualaiset löivät Saksalaisen ritarikunnan Tannenbergin taistelussa (1410).
Lublinin sopimuksella 1569 perustettiin Puola-Liettuan liittovaltio, jonka johdossa oli vaaleilla valittu kuningas. Puola-Liettualle oli ominaista aatelisvalta, talonpoikien heikko asema, kansan heterogeenisuus ja joidenkin vähemmistöjen vahva autonomia, mikä teki siitä hyvin hajanaisen valtion.
Puolan jaot
1600-luvun puolivälissä Puola menetti asemansa, ja maahan asettivat kuninkaan milloin Saksi, milloin Ruotsi ja milloin Venäjä. Vuosina 1733–1735 käytiin Puolan perimyssota. Maan sisäinen hajanaisuus ja keskusvallan heikkous johtivat 1700-luvun lopulla Puolan jakoihin, joissa Venäjä, Preussi ja Itävalta jakoivat maan keskenään kolmessa vaiheessa vuosina 1772, 1793 ja 1795.
Napoleon muodosti 1807 Puolasta uudelleen itsenäisen Varsovan herttuakunnan Saksin kuninkaan alaisuudessa, mutta Wienin kongressissa Puola jaettiin jälleen. Venäjälle kuuluva Puolan itäosa, niin sanottu Kongressi-Puola, oli autonominen kuningaskunta, jolla oli liberaali perustuslaki ja jonka perustuslaillinen hallitsija oli Venäjän keisari. Vuoden 1830 kapinan jälkeen Kongressi-Puola menetti parlamenttinsa, ja vuonna 1864 se liitettiin toisen kapinan jälkeen suoraan Venäjän alaisuuteen Veikselin aluepiirinä. 1800-luvun lopulla puolalaisen kulttuurin keskukseksi muodostui Itävallan Galitsia, erityisesti Krakovan vapaakaupunki.
Puolan tasavalta 1918–1939
Ensimmäisessä maailmansodassa Saksa ja Itävalta-Unkari miehittivät Venäjän Puolan. Vuonna 1916 alueelle perustettiin vain nimellisesti itsenäinen Puolan kuningaskunta, joka käytännössä oli Saksan hallitsema nukkevaltio.
Saksan antautumisen jälkeen marraskuussa 1918 perustettiin itsenäinen Puolan tasavalta. Puolan rajoista syntyi paljon kiistoja. Versailles’n rauhansopimuksella Puola sai Saksalta Posenin alueen sekä osan Länsi-Preussia, josta muodostui Itämereen saakka ulottunut Puolan käytävä. Välittömästi sen itäpuolelle jäi pääasiassa saksalaisten asuttama Danzigin vapaakaupunki, joka julistettiin Kansainliiton valvomaksi vapaakaupungiksi. Puolan käytävä erotti Itä-Preussin alueen muusta Saksasta.
George Curzon ehdotti jo vuonna 1919 Puolan itärajan sijoittamista suunnilleen nykyiselle kohdalleen. Ehdotus, joka ei kuitenkaan toteutunut, tuli tunnetuksi Curzonin linjana. Puola kävi Venäjän bolševikkeja vastaan sodan, joka päättyi 18. maaliskuuta 1921 solmittuun Riian rauhaan. Ukraina ja Valko-Venäjä jaettiin Neuvostoliiton ja Puolan kesken, ja muun muassa Brest, Hrodna ja Lwów jäivät Puolalle. Sodan aikana Puola valloitti myös Vilnan, jota Liettua oli vaatinut pääkaupungikseen mutta joka jäi Puolalle sodan jälkeenkin. Siitä muodostui pitkäaikainen kiista Puolan ja Liettuan välille.
Toukokuun 1926 marsalkka Piłsudskin johtama vallankaappaus nosti valtaan Sanacja-liikkeen, ja Piłsudski hallitsi Puolaa aina kuolemaansa 1935 asti. Sen jälkeen vastakkain olivat maltillisemman presidentti Ignacy Mościckin ”presidentin miehet” ja Piłsudskin asevoimien tarkastajaksi nimittämän Edward Rydz-Śmigłyn ”marsalkan miehet”.
Toinen maailmansota 1939–1945
Neuvostoliitto ja Saksa solmivat 23. elokuuta 1939 Molotov–Ribbentropin sopimuksen ja sopivat salaisessa lisäpöytäkirjassa Puolan jakamisesta omiin etupiireihinsä. Saksa hyökkäsi Puolaan 1. syyskuuta 1939 (Puolan offensiivi), mistä toisen maailmansodan katsotaan alkaneen ja Neuvostoliitto aloitti oman hyökkäyksensä 17. syyskuuta. Puolan länsiosasta osa liitettiin suoraan Saksaan, ja osasta tehtiin Saksan alainen Puolan kenraalikuvernementti. Neuvostoliitto miehitti maan itäosat suunnilleen Curzonin linjaan saakka. Kun Saksa vuonna 1941 aloitti sodan Neuvostoliittoa vastaan, se miehitti lyhyen ajan kuluessa myös Neuvostoliitolle joutuneen osan Puolaa.
Miehitetyssä Puolassa toimi vastarintaliike ja ensin Pariisissa ja myöhemmin Lontoossa pakolaishallitus. Sodan aikana noin 400 000 puolalaista taisteli itärintamalla neuvostojoukkojen mukana ja 200 000 länsirintamalla pakolaishallituksen alaisuudessa. Huhtikuussa 1943 Neuvostoliitto katkaisi yhteydet pakolaishallitukseen sen vaadittua Katynin tapahtumien tutkimista. Heinäkuussa 1944 puna-armeija eteni Puolaan asti ja Chełmissä perustettiin Puolan kansallisen vapautuksen komitea (, PKWN), joka pian siirtyi Lubliniin, jolloin sitä alettiin kutsua ”Lublinin komiteaksi”. Puna-armeijan lähestyessä Varsovaa puolalaiset nousivat saksalaisia miehittäjiä vastaan. Varsovan kansannousu kesti kaksi kuukautta, ja siihen osallistui 40 000 huonosti aseistautunutta puolalaista. Heitä vastassa oli aluksi 15 000, lopulta 30 000 saksalaista tankkeineen, lentokoneineen ja tykistöineen.
Noin kuusi miljoonaa puolalaista eli noin 15 prosenttia väestöstä kuoli toisen maailmansodan aikana. Noin kolme miljoonaa heistä oli juutalaisia, joista suurin osa kuoli natsi-Saksan tuhoamisleireillä eri puolilla Puolaa. Lisäksi sota jätti suuren osan maasta raunioiksi, ja sodan aineelliset ja henkiset arvet säilyivät pitkään.
Sodan jälkeen sekä Puolan itä- että länsiraja siirrettiin entistä lännemmäksi. Entiset itäosat jäivät Neuvostoliitolle, ja vastineeksi Puola sai Saksalta Taka-Pommerin, Sleesian ja puolet Itä-Preussista. Länsirajaksi tuli Oder-Neisse-linja. Puola menetti viidenneksen sotaa edeltäneestä pinta-alastaan, kolmanneksen väkiluvustaan ja yli kolmanneksen taloudellisista voimavaroistaan. Puolaan liitettyjen alueiden saksalaisväestö karkotettiin maasta. Kaikkiaan Itä-Euroopasta siirrettiin Saksaan yli kymmenen miljoonaa ihmistä. Väestönsiirtoja tehtiin myös itärajalla: noin 810 000 puolalaista siirrettiin uuden rajan länsipuolelle, ja 630 000 ukrainalaisiin etnisesti tai kielellisesti kuuluvaa ihmistä siirrettiin rajan taakse itään.
Kansantasavalta 1945–1989
PKNW julistautui jo sodan aikana Puolan ainoaksi lailliseksi hallitukseksi. Siihen kuului aluksi kommunistien ja eri vasemmistopuolueiden edustajia, mutta vuoden 1944 lopussa siihen liittyi myös useita pakolaishallituksen jäseniä. Tammikuussa 1945 PKWN muodosti Varsovassa Puolan tasavallan väliaikaisen hallituksen.
Vuoden 1947 vaalien jälkeen johtoon nousi Puolan yhdistynyt työväenpuolue (PZPR) stalinisti Bolesław Bierutin johdolla, ja 1952 Puola julistettiin virallisesti kansantasavallaksi. Stalinin kuoleman jälkeen Puolan johtoon nousi Władysław Gomułka. 1960-luvulla Puolan talousongelmat olivat jatkuvia, ja vuoden 1970 levottomuuksien jälkeen Gomułkan korvasi Edward Gierek. Länsilainojen turvin Puolan talouskasvu oli 1970-luvun alussa maailman nopeimpien joukossa. Vuoden 1973 öljykriisi johti kuitenkin uuteen talouskriisiin ja hinnankorotukset synnyttivät levottomuuksia. Puolalainen Krakovan piispa Karol Wojtyła valittiin lokakuussa 1978 paaviksi nimellä Johannes Paavali II, ja hän vieraili kotimaassaan kesäkuussa 1979.
1980-luvun alussa Puola oli raskaissa veloissa. Lihan hintaa yritettiin nostaa 1980, mikä johti lakkoihin ja ammattiliitto Solidaarisuuden perustamiseen. Sitä johti Gdańskin Lenin-telakan sähkömies Lech Wałęsa. Solidaarisuus pakotti hallituksen neuvotteluihin, ja syyskuussa 1980 Stanisław Kania korvasi Gierekin. Opposition voiman kasvun ja puolueen vallan murenemisen vuoksi johtoon nimitettiin 1981 puolustusministeri kenraali Wojciech Jaruzelski, joka julisti maan sotatilaan. Lähes kaikki Solidaarisuuden johtajat pidätettiin. Länsimaat asettivat Puolan ja Neuvostoliiton boikottiin ja levottomuudet jatkuivat vuosia. Sotatila kumottiin vähitellen ja vangitut vapautettiin 1980-luvun kuluessa.
Huhtikuussa 1989 hallitus ja Solidaarisuus-liike pääsivät sopimukseen, että kesäkuussa maassa oli järjestettävä osittain vapaat parlamenttivaalit. Näissä vaaleissa Solidaarisuus sai lähes kaikki vapaasti valittavissa olleet paikat. Saman vuoden elokuussa maahan muodostettiin uusi Solidaarisuus-aktivisti Tadeusz Mazowieckin johtama hallitus, mikä merkitsi loppua kommunistien vuosikymmeniä kestäneelle valta-asemalle.
Solidaarisuuden aikaa kuvattiin myös useissa puolalaisissa elokuvissa. Niistä ehkä tunnetuin on Krzysztof Kieslowskin ohjaama Ei loppua (1984).
Puolan tasavalta 1989–
Demokratiaan siirtymisen jälkeen Puolan sisäpolitiikkaa ovat leimanneet konservatiivisten ja oikeistolaisten voimien vahvistuminen. Maan merkittävimmiksi puolueiksi ovat nousseet keskustaoikeistolainen Kansalaisfoorumi sekä etenkin 2000-luvulla valtapuolueeksi noussut kansalliskonservatiivinen Laki ja oikeus (PiS) -puolue. Jo kommunismin aikana merkittävässä asemassa olleen roomalaiskatolilaisen kirkon asema puolalaisessa yhteiskunnassa on niin ikään vahvistunut.
Leszek Balcerowiczin aloitteesta Puolassa toteutettiin 1990 alussa šokkiterapiaohjelma, jonka avulla maa siirtyi nopealla aikataululla sosialistisesta suunnitelmataloudesta markkinatalouteen. Muiden entisten kommunistivaltioiden tavoin Puola kärsi siirtymäkaudella sosiaalisesta ja taloudellisesta taantumasta, mutta se saavutti silti vuotta 1989 edeltäneen bruttokansantuotteen tason jo vuonna 1996, ensimmäisenä näistä maista. Vuonna 1991 Puolasta tuli Visegrád-ryhmän jäsen, ja vuonna 1999 se liittyi Natoon samaan aikaan Tšekin ja Unkarin kanssa. Euroopan unionin jäsen Puolasta tuli toukokuussa 2004.
1990-luvulla Puolan politiikkaa johtivat vuorollaan keskustaoikeistolainen Kansalaisfoorumi ja sosialidemokraattinen SLD-puolue. Vuoden 2005 vaaleissa korruptioskandaalien ryvettämien sosialidemokraattien kannatus romahti lähes neljännekseen edellisvaaleista Laki ja oikeus -puolueen noustessa suurimmaksi puolueeksi. Kansallismielisen ja arvoiltaan konservatiivisen, mutta sosiaalipolitiikaltaan monia vasemmistolaisia linjoja (mm. sosiaaliturvaa, lapsilisiä ja julkista terveydenhuoltoa) kannattava Laki ja oikeus kasvatti suosiotaan pitkälti juuri vasemmistopuolueiden kustannuksella. Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa Sejmiin ei valittu historiallisesti ainuttakaan vasemmistopuoluetta.
2000-luvulla Puolaa pidettiin yleisesti EU:n menestystarinana. Vuoden 2007 ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa johtoon nousseen Kansalaisfoorumin puheenjohtajan Donald Tuskin pääministerikaudella Puolasta tuli Euroopan nopeimmin kasvava talous ja samalla ainut EU-maa, joka ei kärsinyt vuoden 2008 finanssikriisistä. Maailmanpankin arvion mukaan tämä tosin johtui ennemmin maan suurista sisämarkkinoista ja verrattain vähäisestä riippuvuudesta maailmankaupasta, ei niinkään Tuskin hallituksen politiikasta. Lisäksi Puola oli jättäytynyt EU:hun liittymisensä jälkeen rahaliiton ulkopuolelle, mikä mahdollisti sille oman valuutan luoman deflaatioedun. Tuskin hallitus oli kuitenkin suosittu ja hänet valittiin 2011 vaaleissa ensimmäisenä pääministerinä jatkokaudelle. Pääministeriuransa jälkeen Tusk aloitti Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana vuonna 2014 ja valittiin jatkokaudelle 2017.
Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa suurimmaksi puolueeksi noussut Laki ja oikeus -puolue on herättänyt syytteitä autoritäärisistä pyrkimyksistä ja huolta demokratian tulevaisuudesta Puolassa. Puolueen on katsottu puuttuneen muun muassa oikeusjärjestelmän riippumattomuuteen. Puolue on muun muassa esittänyt tuntuvia kiristyksiä Puolan jo ennestään tiukkaan aborttilainsäädäntöön ja pyrkinyt estämään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisen. Sitä on syytetty myös pakolais- ja ulkomaalaisvastaisuudesta. Euroopan unioni on esittänyt huolensa Puolan demokratiaa kohtaan.
Laki ja oikeus -puolueen menestyksen katsotaan olevan linjassa muissa itäisen Euroopan entisissä kommunistimaissa nousseiden kansallismielisten oikeistopuolueiden menestyksen kanssa. Puoluetta verrataan usein Unkaria vuodesta 2010 hallinneen Victor Orbánin Fidesz-puolueeseen ja näiden johtamien hallitusten politiikassa onkin selkeitä yhteneväisyyksiä. Laki ja oikeus -puolueen hallituskaudella Puola on myös syventänyt suhteitaan Fideszin johtamaan Unkariin ja maat tekevät läheistä yhteistyötä muun muassa Euroopan unionissa. Puola ja Unkari ovat viime vuosina profiloituneet oman linjansa vetäjiksi suhteessa länsieurooppalaisiin maihin muun muassa pakolaiskriisiin ja unionin ilmastopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.
Huhtikuun 10. päivänä 2010 Puolan presidentti Lech Kaczyński ja 89 muuta merkkihenkilöä kuoli lentoturmassa Smolenskissa Venäjällä. Presidentin seurue oli matkalla Katynin joukkomurhan muistotilaisuuteen.
Toukokuussa 2015 konservatiivisen Laki ja oikeus -puolueen Andrzej Duda valittiin Puolan uudeksi presidentiksi. Duda voitti istuvan presidentin Bronisław Komorowskin presidentinvaalien toisella kierroksella.
Joulukuussa 2017 Puolan pääministeriksi tuli valtiovarainministerinä sekä varapääministerinä toiminut Mateusz Morawiecki, joka seurasi virassa marraskuusta 2015 lähtien toiminutta Beata Szydłoa Molemmat edustivat Laki ja oikeus (PiS) -puoluetta.
Parlamenttivaaleissa lokakuussa 2019 maata vuodesta 2015 hallinnut konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue voitti taas enemmistön Puolan parlamentin alahuoneeseen. Laki ja oikeus -puolue sai 235 paikkaa 460-paikkaiseen parlamentin alahuoneeseen, sejmiin. Laki ja oikeus menetti kuitenkin enemmistön ylähuoneessa eli senaatissa. Alahuoneeseen se ei myöskään saanut tavoittelemaansa kahden kolmasosan enemmistöä, jonka turvin se olisi voinut muuttaa perustuslakia. Laki ja oikeus -puoluetta johtaa Jarosław Kaczyński, hän on periaatteessa vain rivikansanedustaja, mutta todellisuudessa hän on Puolan johtaja ja vetänyt naruja sekä pääministerin että presidentin taustalla. Jarosław Kaczyński on entisen presidentin Lech Kaczyńskin kaksoisveli.
Puolan presidentinvaaleissa heinäkuussa 2020 hallitsevaa Laki & Oikeus -puoluetta (PiS) edustava presidentti Andrzej Duda valittiin niukasti uudelleen virkaansa.
Politiikka
Sisäpolitiikka
Puolan nykyinen perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä 25. toukokuuta 1997. Hallituksen eli ministerineuvoston, jota johtaa pääministeri, nimittää presidentti pääministerin ehdotuksen mukaan, ja parlamentin alahuone vahvistaa valinnan. Hallitus valitaan tyypillisesti alahuoneen enemmistökoalition jäsenistä.
Valtionpäämies on presidentti, joka valitaan kansanvaalilla viisivuotiskaudeksi. Kansa valitsee myös parlamentin eli kansalliskokouksen, jossa on 460-jäseninen alahuone (Sejm) ja 100-jäseninen ylähuone. Alahuoneen jäsenet valitaan D'Hondtin menetelmällä nelivuotiskausiksi. Puolueilla on 5 prosentin äänikynnys, mikä ei kuitenkaan koske kansallisten vähemmistöjen puolueita. Ylähuoneen jäsenet valitaan lohkovaalilla vaalipiireittäin.
Parlamentin paikkajako 2015
Sulkeissa nykyinen tilanne, heinäkuu 2017
Oikeuslaitos
Puolalla on kaksi korkeinta oikeusinstituutiota: korkein oikeus ja perustuslakituomioistuin. Korkeimman oikeuden jäsenet valitsee presidentti kansalliskokouksen suosituksen perusteella. Perustuslakituomioistuimen tuomarit valitsee parlamentin alahuone yhdeksänvuotiskausille. Alahuone asettaa myös (senaatin hyväksynnällä) asiamiehen valvomaan kansalaisoikeuksien toteutumista. Niitä koskevia lakeja yritettiin muuttaa kesällä 2017, mikä aiheutti laajoja mielenosoituksia Puolassa ja EU:n komissio uhkasi rangaistusmenettelyllä. Yleensä Laki ja oikeus -puolueeseen myötämielisesti suhtautuva presidentti Andrzej Duda käytti kuitenkin veto-oikeuttaan. Korkeimman oikeuden tuomarien nimitysoikeus olisi siirtynyt poliitikoille, samoin poliitikot olisivat valinneet enemmistön jäsenistä neuvostoon, joka valitsee alempien oikeusistuimien tuomarit.
Puolaa vuodesta 2015 hallinnut Laki ja oikeus -puolue on viime aikoina hyökännyt maan oikeuslaitoksen riippumattomuutta kohtaan ja vuonna 2020 Freedom House luokittelee Puolan enää osittain vakaaksi demokratiaksi. Myös vuoden 2019 Democracy Indexin mukaan Puola on puutteellinen demokratia.
Ulkopolitiikka
Vuodesta 1989 alkaen Puolan ulkopolitiikan perustana on ollut yhteistyö Euro-Atlanttisen yhteisön kanssa. Se kuuluu Yhdysvaltojen johtamaan terrorisminvastaiseen koalitioon, ja sen tärkeimmät kumppanit Euroopassa ovat Saksa, Ranska, Britannia ja Espanja.
Idänpolitiikka myötäilee EU:n rajapolitiikkaa. Puola on Kaliningradin alueen rajanaapuri, ja se tukee Ukrainan länsimaalaistumista ja Latvian kehitystä kolmikantayhteistyössä Venäjän kanssa. Se noudattaa tiukkaa Schengen-politiikkaa torjuakseen laitonta ihmisten ja tavaroiden virtaa Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Puolan, Venäjän ja Valko-Venäjän suhteita on hiertänyt Katynin joukkomurha, jonka selvitystyö on edelleen kesken.
Oder–Neisse-linjan tunnustaminen toisen maailmansodan jälkeen Puolan länsirajaksi oli pitkään ongelma. Jaltan konferenssissa Neuvostoliitto oli painostanut muita liittoutuneita hyväksymään rajalinjan, joka kulki Szczecinin kaupungin länsipuolelta, kun taas länsivallat olisivat halunneet rajan kulkevan kaupungin itäpuolella. Asia jäi Jaltassa auki. Potsdamin konferenssiin mennessä Neuvostoliitto oli miehittänyt alueet haluamalleen rajalle asti ja siirtänyt ne Puolan uudelle neuvostomyönteiselle hallitukselle. Länsi hyväksyi tapahtuneen, mutta päätöslauselmaan kirjattiin, että Puolan ja Saksan rajasta on sovittava erillisellä rauhansopimuksella. Itä-Saksa hyväksyi rajan 1950 ja Länsi-Saksa 1970, mutta lopullisesti Saksa hyväksyi sen muodollisesti vasta 1990 osana jälleenyhdistymisprosessia.
Puola liittyi EU:n jäseneksi vuonna 2004, kun kansanäänestys oli tukenut liittymistä voimakkaasti. Se toimi EU:n puheenjohtajamaana heinäkuusta joulukuuhun 2011.
Asevoimat
Puolan asevoimat muodostuvat neljästä osasta: maavoimat, merivoimat, ilmavoimat ja ilmatorjunta sekä erikoisjoukot. 18–28-vuotiaita miehiä koskee vapaaehtoinen tai pakollinen varusmiespalveluvelvoite. Kutsunnat on keskeytetty 2009, sillä asevoimia ollaan kehittämässä ammattilaisjoukoiksi.
Puola on kuulunut Natoon vuodesta 1999. Se on uudistanut asevoimiensa rakennetta Yhdysvaltojen tuella Nato-yhteensopivaksi. Puola on osallistunut Naton ja EU:n rauhanturvatehtäviin Irakissa, Afganistanissa ja Kosovossa.
Hallinnollinen jako
Puola on jaettu hallinnollisesti kuuteentoista voivodikuntaan (województwa, yksikössä województwo), jotka jakautuvat edelleen hallintopiireihin (powiaty) ja kuntiin (gminy):
Ala-Karpatian voivodikunta
Ala-Sleesian voivodikunta
Kujavia-Pommerin voivodikunta
Łódźin voivodikunta
Lublinin voivodikunta
Lubuszin voivodikunta
Länsi-Pommerin voivodikunta
Masovian voivodikunta
Opolen voivodikunta
Podlasien voivodikunta
Pommerin voivodikunta
Sleesian voivodikunta
Suur-Puolan voivodikunta
Święty Krzyżin voivodikunta
Warmia-Masurian voivodikunta
Vähän-Puolan voivodikunta
Kaupungit
Vuonna 2012 Puolassa oli viisi yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkia, ja kymmenen yli 300 000 asukkaan kaupunkia (suluissa arvioitu asukasluku vuonna 2012).
Varsova (1 713 007)
Krakova (754 095)
Łódź (725 658)
Wrocław (627 562)
Poznań (549 403)
Talous
Puolan talous on kasvanut merkittävästi maan Euroopan unioniin liittymisen jälkeen 1. toukokuuta 2004. Vuonna 2008 alkaneesta lamasta Puola on selvinnyt paremmin kuin muut EU:n jäsenmaat, sillä kumulatiivinen talouskasvu vuosina 2008–2011 oli 15,6 prosenttia. Menestystekijöitä ovat olleet oikea-aikaiset valtion toimet, EU:n siirtymävarojen tehokas käyttö, pankkien pieni luotonanto ongelmamaille ja kelluvan valuutan aiheuttama eristys Euromaista. Työttömyys on Puolassa noin 9,6 prosenttia (2016), ja budjettivaje on 2,6 prosenttia bruttokansantuotteesta (2011).
Maatalouden tuotteita ovat perunat, hedelmät, vihannekset ja vehnä sekä munat, maitotuotteet, siipikarja ja sianliha.
Vuonna 2011 maatalous työllisti edelleen 16,1 prosenttia työvoimasta, mutta tuotti vain 3,4 prosenttia BKT:stä. Noin 1,6 miljoonaa viljelijää työskentelee pientiloillaan, hankkii yleensä tuloja muustakin kuin maanviljelystä ja tuottaa lähinnä omalle perheelleen. Näiden tilojen koko on alle viisi hehtaaria. Noin 200 000 tilaa on yli 15-hehtaarisia ja 24 000 yli 200-hehtaarisia. Lähes puolet maatilojen tuloista tulee tukiaisista. Kansainväliset maatalousyritykset ovat hakeutumassa toimimaan myös Puolassa.
Puolalainen teollisuus tuottaa muun muassa elektroniikkaa, autoja, busseja (Solbus, Autosan, Solaris Bus & Coach), helikoptereita (PZL Świdnik), lentokoneita, sotakalustoa (mukaan lukien panssarivaunut, kuten PT-91 Twardy), lääkkeitä, kemiallisia tuotteita ja maataloustuotteita. Vuonna 2010 Puolan viisi suurinta yritystä olivat öljy- ja maakaasuyhtiöt PKN Orlen ja PGNiG, valtion energiayhtiö Polska Grupa Energetyczna, portugalilaistaustainen päivittäistavarakauppaketju Jeronimo Martins Dystrybucja sekä GK Grupy Lotos.
Puolan merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rikki, kupari ja maakaasu sekä hopea, lyijy, meripihka ja hedelmällinen viljelysmaa. Merkittävimpiä vientituotteita ovat koneet ja kulkuvälineet, jotka muodostavat 37,8 prosenttia vientituloista, sekä teknologiateollisuuden tuotteet ja puolivalmisteet ja elintarvikkeet. Yli neljäsosa viennistä suuntautuu Saksaan.
Puolan suurimmat energianlähteet ovat kiinteät polttoaineet (58% vuonna 2004), öljy (24%) ja maakaasu. Vuoden 1990 jälkeen öljyn osuus on kasvanut ja kiinteiden polttoaineiden osuus pienentynyt. Puola on Euroopan toiseksi suurin kivihiilen tuottaja Venäjän jälkeen. Kivihiiltä käytetään sähköntuotantoon ja viedään muihin EU-maihin, mutta vienti on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Hiilentuotantoon kohdistuu voimakkaita uudistuspaineita, sen tuottavuutta pitäisi parantaa ja ympäristöhaittoja pienentää.
Maan energiankulutuksen on ennustettu kasvavan yli 50% vuoteen 2030 mennessä, ja EU:n ilmastopolitiikka ohjaa maata vähentämään hiilen osuutta. Se suunnittelee ottavansa ydinvoiman käyttöön suunnilleen vuonna 2025.
Liikenne
Puolassa on 129 lentokenttää, joista neljällä yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautatietä on 19 428 kilometriä ja päällystettyä maantietä 295 356 kilometriä. Satamakaupungit ovat Gdańsk, Gdynia, Świnoujście ja Szczecin. Maahan on säännölliset autolauttayhteydet Ruotsista ja Tanskasta. Kotimaanreiteillä kulkee matkustajalaivoja harvakseltaan ja vain kesäisin.
Väestö
Heinäkuussa 2012 Puolassa arvioitiin olevan noin 38,4 miljoonaa asukasta. Maassa puhutaan lähes yksinomaan puolaa (97,8 prosenttia). Noin 87 prosenttia väestöstä on katolilaisia. Katolisten lisäksi maassa on muiden muassa ortodokseja, uniaatteja eli kreikkalaiskatolilaisia, protestantteja ja juutalaisia.
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan puolalaiset muodostivat 97 prosenttia maan väestöstä. Saman laskennan mukaan Puolan suurimmat vähemmistöt ovat saksalaiset 147 094 (0,4 prosenttia), kašubit 52 490 (0,1 prosenttia), valkovenäläiset 47 640 (0,1 prosenttia), ukrainalaiset 27 172 (0,07 prosenttia), romanit 12 731 (0,03 prosenttia), lemkot 5 850 (0,02 prosenttia), liettualaiset 5 639 (0,01 prosenttia), venäläiset 3 244, slovakit 1 710, juutalaiset 1 055, tataarit 447, tšekit 386, armenialaiset 262 ja karaiimit 43. Suuri osa vähemmistöistä asuu omien kansallisten valtioidensa lähellä Puolan rajalla. Kašubeja ei luokitella virallisesti etniseksi vähemmistöksi, vaikkakin osa heistä kokee sellaiseen kuuluvansa. Yllä on ilmoitettu he, jotka puhuivat kašubia äidinkielenään. Lemkot laskettiin vielä hiljattain ukrainalaisiin. Väestönlaskenta sallii vain yhden etnisen ryhmän ilmoittamisen, joten joidenkin vähemmistöjen kohdalla väestönlaskennan tulos saattaa olla todellisuutta pienempi. Esimerkkinä juutalaiset, joita laskettiin vain 1 055, kun samaan aikaan maan juutalaisjärjestöihin kuului yli 3 000 henkilöä.
Katolinen usko on ollut tärkeä osa puolalaista isänmaallisuutta ja itsenäisyysaatetta vuosisatojen ajan, mikä oli erityisen tärkeää jakautuneen Puolan (1795–1918), toisen maailmansodan ja kommunismivallan aikoina. Puolalaiset arvostavat kristillisiä perinteitä ja seremonioita, kuten pyhiinvaelluksia. Neitsyt Maria on erityisen arvostetussa asemassa, mistä todistavat lukuisat hänelle pyhitetyt pienet ja suuret temppelit, kuuluisimpana Jasna Goran luostarin Musta madonna Częstochowassa.
Vuonna 2012 puolalaisten miesten elinajanodote oli 72,31 vuotta ja naisten 80,43 vuotta. Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan alkoholinkäyttö Puolassa on maailman keskitason yläpuolella, puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna noin 8,7 litraa aikuista kohti. Tämä on hiukan vähemmän kuin Italiassa ja hiukan enemmän kuin Yhdysvalloissa.
Koulutus
Puolan koulujärjestelmä on uudistusten kohteena, koska sitä sopeutetaan eurooppalaisiin järjestelmiin. Nykyisin lapset käyvät yhtenäistä alakoulua 7–13-vuotiaina. Sen jälkeen on erilaisia yläkouluvaihtoehtoja, ja noin 19-vuotiaana ne, jotka haluavat jatkaa yliopistoihin tai muuten korkea-asteelle, suorittavat ylioppilas- eli matura-tutkinnon.
Puolalaisista yliopistoista kaksi on päässyt maailman 500 parhaan yliopiston listalle vuonna 2011: Varsovan yliopisto ja Jagellon yliopisto Krakovasta.
Kulttuuri
Kuvataide
Jan Matejkon historiamaalaukset nostattivat kansallistunnetta 1800-luvulla. 1800-luvun loppupuolella realismin suuri puolalainen nimi oli Jozef Chełmoński.
Moderni taide tuli Puolaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa Nuori Puola -liikkeen myötä. Sitä edustivat esimerkiksi maisemamaalarit Leon Wyczółkowski ja Ferdynand Ruszczyc sekä symbolisti Jacek Malczewski. Puolalainen avantgarde järjestyi a.r.-liikkeeksi 1930-luvun alussa. Sen keskeisiä hahmoja olivat taidemaalari ja teoreetikko Władysław Strzemiński, kuvanveistäjä Katarzyna Kobro ja taidemaalari Henryk Stażewski. Puolalaisen julistetaiteen mestareita ovat Henryk Tomaszewski ja Waldemar Świerzy.
Arkkitehtuuri
Monet Puolan arkkitehtuurin helmet ovat tuhoutuneet vuosisatojen varrella, mutta jotain on joko säilynyt ja kunnostettu tai rakennettu kokonaan uusiksi vanhan mallin mukaan. Esimerkiksi Varsovan rekonstruoitu historiallinen keskusta on nykyisin Unescon maailmanperintökohde. Kaikkiaan maailmanperintölistalla on kaksitoista kulttuurikohdetta.
Sotien välisenä aikana vauraaseen Katowicen kaupunkiin rakennettiin modernismia edustavia rakennuksia, kuten Puolan ensimmäinen pilvenpiirtäjä. Kommunistivallan alkuvuosina tehtiin sosialistista realismia edustavia rakennuksia, kuten massiivinen Kulttuurin ja tieteen palatsi Varsovan keskustassa. Sosialistinen realismi hylättiin Stalinin henkilökultin mukana 1956, ja rakennustyyli lähestyi länsimaista arkkitehtuuria sikäli kun taloudellinen tilanne sen salli. 1990-luvun lopulla arkkitehtuurin tahtia sanelivat kansainväliset konsernit, jotka usein palkkasivat ulkomaisia nimiarkkitehteja toteuttamaan suurisuuntaisia hankkeita.
Musiikki
Puolalaisen klassisen musiikin juuret ovat romantiikan ajassa, jolloin pianisti-säveltäjä Fryderyk Chopin yhdisti puolalaisia kansanlauluja romantiikan teemoihin. Maailmansotien välisenä aikana perustettiin kansainvälisiä musiikkikilpailuja, joissa monet tähdet nousivat kuuluisuuteen. Toisen maailmansodan jälkeen säveltäjien tuli tuottaa järjestelmää ylistävää musiikkia. Monet pakenivat ulkomaille, kun taas toiset alkoivat tutkia absoluuttisen musiikin ihanteita. Henryk Góreckin helposti lähestyttävistä sinfonioista on tullut suosittuja myös musiikinharrastajien ydinpiirien ulkopuolella. Witold Lutosławski ja Krzysztof Penderecki ovat kansainvälisesti tunnustettuja modernistisäveltäjiä.
Myös puolalaiset jazzmuusikot, kuten Tomasz Stanko ja Krzysztof Komeda, nauttivat arvostusta jazzpiireissä. Michał Urbaniakin levyjä on myyty 1,5 miljoonaa, ja hän on vieraillut kansainvälisten tähtien levyillä. Ensimmäisinä vuosikymmeninä puolalaiset rockyhtyeet eivät saaneet kansainvälistä menestystä. Yksi syy saattoi olla kielimuuri. Heavy-yhtye Vader on tehnyt kansainvälistä uraa 1990-luvulta alkaen.
Elokuva
Varhainen puolalainen elokuva perustui osittain romanttisen kirjallisuuden perinteeseen. Jo vuosina 1956–1989 se onnistui välttämään muissa kommunistimaissa yleiset vaatimukset järjestelmän tukemisesta propagandaelokuvilla ja asettumaan kansan puolelle. Elokuvat voidaan jakaa kahteen aaltoon: ”Puolalainen koulukunta” noin 1956–1961 ja ”Moraalisen ahdistuksen elokuvat” 1975–1981.
Animaatioelokuvia tuottava Se-Ma-For on luonut tunnetun Nalle Luppakorvan lisäksi monia muita animaatiohahmoja ja voittanut kaksi kertaa parhaan lyhytelokuvan Oscarin. Łódźissa on Piotrkowska-kadulla maineikas Łódźin elokuvakoulu, jossa ovat opiskelleet muun muassa kuuluisimmat puolalaiset ohjaajat Andrzej Wajda, Roman Polański, Krzysztof Kieślowski ja Zbigniew Rybczyński.
Kirjallisuus
Nobelin kirjallisuuspalkinnon on saanut viisi puolalaista: Henryk Sienkiewicz 1905, Wladyslaw Reymont 1924, Czesław Miłosz 1980, Wisława Szymborska 1996 ja Olga Tokarczuk 2018. Lisäksi vuoden 1978 palkinnon sai autonomisessa Puolassa syntynyt, Yhdysvalloissa asunut ja jiddišiksi kirjoittanut Isaac Bashevis Singer.
Puolan kansallisrunoilija on romantikko Adam Mickiewicz (1798–1855). Krzysztof Kamil Baczyński kuvasi runoissaan toisen maailmansodan kauheuksia. Stanisław Jerzy Lec tunnetaan sarkastisista aforismeistaan. Stanisław Lem tuli vuorostaan tunnetuksi tieteiskirjoistaan.
Tiede
Arvostettuja puolalaisia tiedemiehiä ovat prostasykliinin löytäjä Ryszard Gryglewski, filosofi Roman Ingarden sekä tähtitieteilijät Nikolaus Kopernikus, Bohdan Paczyński ja Aleksander Wolszczan.
Kaksinkertainen nobelisti Marie Curie kasvoi Puolassa, joskin työskenteli ja opetti myöhemmin Ranskassa. Hänen jälkeensä fysiikan nobelin ovat saaneet Albert Michelson 1907, Isidor Rabi 1944, Maria Goeppert-Mayer 1963, Klaus von Klitzing 1985 ja Georges Charpak 1992. Curien lisäksi muita puolalaistaustaisia kemian nobelisteja ovat olleet Walther Nernst 1920 ja Roald Hoffmann 1981.
Keittiö
Puolalaisen ruokavalion kulmakivet ovat liha, perunat ja leipä. Pääruokana syödään lihaa: kanaa, kalkkunaa, possua, lammasta tai nautaa. Juhlaruokana tarjotaan omenoilla täytettyä, paistettua ankkaa karpalohyytelön kanssa. Kalaruokiin kuuluvat paistetut lohi, turska, kuha ja taimen. Kalaruokia tarjotaan erityisesti paaston aikaan. Talviaikaan kuuluu bigos, pitkään uunissa haudutettu kaalipata, jossa on myös makkaraa, naudan- ja sianlihaa, sipulia ja sieniä. Jouluaaton ruokapöytään kuuluu hyytelöity karppi.
Urheilu
Maan suosituin urheilulaji on jalkapallo. Puolan jalkapallomaajoukkue on voittanut olympiakultaa vuonna 1972 ja hopeaa vuosina 1976 sekä 1992. MM-kisoissa se on saavuttanut kaksi pronssia 1974 ja 1982. Maa järjesti yhdessä Ukrainan kanssa vuoden 2012 jalkapallon EM-kilpailut.
Puolan miesten lentopallomaajoukkue omaa vahvat perinteet ja se onkin voittanut lukuisia arvokisojen mestaruuksia. Erityisen vahva maajoukkue oli 1970-luvulla, jolloin se nousi maailman kärkeen. Koripallossa miesten maajoukkue on voittanut parhaimmillaan EM-hopeaa. Puola oli lajissa Euroopan kärjessä 1960-luvulla, jolloin se voitti kolme EM-mitalia. Myös käsipallossa maa kuuluu Euroopan kärkeen ja paras maajoukkueen saavutus on vuoden 2007 miesten MM-hopea.
Moottoriurheilussa selvästi suosituin laji on speedway, ja suurimmissa kilpailuissa on kymmeniätuhansia katsojia. Laji aloitettiin maassa jo 1930-luvulla, mutta toisen maailmansodan jälkeen lajin suosio nousi. Syy lajin suosioon oli moottoripyörien suuri määrä verrattuna maan autokantaan.
Olympialaisiin Puola on osallistunut vuodesta 1912. Eniten mitaleita on tuonut pikajuoksija ja pituushyppääjä Irena Szewińska-Kirszenstein.
Lähteet
Timeline: Poland (BBC)
Background Note: Poland (US. Department of State)
Viitteet
Aiheesta muualla
Puolan valtion matkailutoimisto
Puola Google Mapsissa
Puolan maaprofiili – Globalis.fi
Seulonnan keskeiset artikkelit
41.3 Keski-Eurooppa
|
727023
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/WSA-menetelm%C3%A4
|
WSA-menetelmä
|
WSA-menetelmä eli niin sanottu märkä rikkihappoprosessi () on rikkihapon teolliseen valmistukseen käytettävä menetelmä. Menetelmä kehitettiin 1960-luvulla ja levisi laajaan käyttöön 1980-luvulla. WSA-menetelmällä voidaan valmistaa rikkihappoa lähes mistä tahansa kaasumaisesta rikkiyhdisteestä. WSA-menetelmä on kontaktimenetelmän muunnos.
WSA-prosessin ensimmäisessä vaiheessa rikkiä sisältävät kaasut kuten divetysulfidi, rikkihiili tai karbonyylisulfidi poltetaan rikkidioksidiksi. Toisin kuin tavallisessa kontaktimenetelmässä rikkidioksidia ei kuivata vaan se johdetaan kosteutta sisältävänä hapetuskammioon. Rikkidioksidi hapetetaan rikkitrioksidiksi divanadiinipentoksidikatalyytin avulla. Katalyytin avulla yli 99 % rikkidioksidista saadaan hapetettua rikkitrioksidiksi. Hapetuksen jälkeen rikkitrioksidikaasu reagoi vesihöyryn kanssa muodostaen rikkihappohöyryä. Reaktiossa vapautuu hyvin suuri määrä energiaa lämpönä. Tavallisessa kontaktiprosessissa rikkihappoa syntyy, kun rikkitrioksidi johdetaan väkevään rikkihappoon ja seokseen lisätään vettä. Höyrymäinen rikkihappo jäähdytetään ja kondensaatiotilassa siihen suihkutetaan vettä, jolloin muodostuu nestemäistä happoa. Väkevä rikkihappoliuos kerätään ja jäähdytetään. Tämän jälkeen happo laimennetaan.
Menetelmässä tapahtuvia reaktioita
H2S + 3/2O2 → H2O + SO2
2 SO2 + O2 → 2 SO3
SO3 + H2O → H2SO4 (g)
H2SO4 (g) + 0.17H2O (g) → H2SO4(l)
Lähteet
Kemialliset prosessit
|
1607173
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hedvig%20Karakas
|
Hedvig Karakas
|
Hedvig Karakas (s. 21. helmikuuta 1990 Szolnok) on unkarilainen judon Euroopan-mestari ja MM-mitalisti. Hän on edustanut Budapest Honvédia ja Újpesti TE -seuraa. Hän on pituudeltaan 167 cm.
Nuorten arvokisat
Karakas voitti 52 kg:n painoluokassa alle 17-vuotiaiden Euroopan-mestaruuden 2005 ja 2006. Hän sai pronssia Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla ja alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2005. Hän saavutti 57-kiloisissa alle 20-vuotiaiden EM-hopeaa 2007 ja 2008. Hän voitti alle 20-vuotiaiden Euroopan- ja maailmanmestaruuden 57 kg:n sarjassa 2009.
Aikuisten arvokisat
Karakas saavutti pronssia Debrecenin EM-joukkuekilpailussa 2005. Hän sai 57 kg:n sarjassa pronssia Tbilisin EM-kilpailuissa ja Rotterdamin MM-kilpailuissa 2009 sekä Wienin EM-kilpailuissa 2010. Tokion MM-kilpailuissa 2010 hän oli seitsemäs. Vuonna 2012 hän sijoittui samassa painoluokassa seitsemänneksi Tšeljabinskin EM-kilpailuissa ja viidenneksi Lontoon olympialaisissa. Hän oli EM-kilpailuissa viides Budapestissa 2013 ja seitsemäs Montpellier'ssä 2014.
Karakas saavutti Bakun Euroopan kisoissa 2015 hopeaa 57 kg:n painoluokassa hävittyään loppuottelussa Portugalin Telma Monteirolle. Saman vuoden Astanan MM-kilpailuissa hän sijoittui seitsemänneksi. Hän oli 57-kiloisissa seitsemäs myös Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 ja Tel Avivin EM-kilpailuissa 2018. Hän voitti 57 kg:n sarjan Euroopan-mestaruuden Prahassa 2020 kukistettuaan loppuottelussa Telma Monteiron.
Muut kilpailut
Karakas on saavuttanut IJF World Tourin kilpailuissa kaksi voittoa, viisi kakkossijaa ja 19 kolmossijaa. Maailmancupeista / Continental Open -kilpailuista hänellä on viisi turnausvoittoa ja viisi kolmossijaa. Hän on voittanut aikuisten tasolla kuusi Unkarin-mestaruutta.
Lähteet
Unkarilaiset judokat
Vuonna 1990 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1463554
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lentokoneteollisuus
|
Lentokoneteollisuus
|
Lentokoneteollisuus (myös ilmailuteollisuus) on teollisuuden ala, jonka tuotteita ovat lentokoneet, helikopterit ja näihin liittyvät työkalut ja järjestelmät.
Suomen lentokoneteollisuus koki merkittävän takaiskun sotakorvauksien valmistuksen aikaan osaksi koska sotakorvaustuotteiden listalla ei ollut yhtään lentokonetehtaiden tuotteita.
Katso myös
Lentokoneteollisuuden historia
Luettelo lentokonevalmistajista
Lähteet
Aiheesta muualla
Yle.fi
|
1122170
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hangon%20Keksi
|
Hangon Keksi
|
Hangon Keksi – Hangö Kex oli Hangossa vuonna 1910 perustettu elintarviketehdas, jonka omisti vuodesta 1927 alkaen Oy Karl Fazer Ab. Fazer lopetti tehtaan 1970-luvulla keskittäessään keksituotantonsa Vantaalle.
Historiaa
Yritys perustettiin 1910 nimellä Suomalais-Englantilainen Biscuit-tehdas Oy. Ajatuksena oli korvata suureksi kasvanutta pikkuleipien tuontia: vuonna 1910 Suomeen tuotiin noin 400 000 kiloa keksejä etenkin Englannista ja Venäjältä. Tehtaan teknilliseksi johtajaksi valittiin nuori englantilainen Henry E. Hutton, joka oli työskennellyt Englannin eri keksitehtaissa sekä tehnyt opintomatkoja Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Hän hankki tehtaalle ajanmukaiset koneet Englannista.
Yhtiölle rakennettiin päärakennus Tvärminnen tiilitehtaan vaaleasta kalkkihiekkatiilestä arkkitehtien Valter ja Ivar Thomén piirtämänä. 1920-luvun alussa yrityksen itselleen kokonaan ostanut kauppaneuvos Hemming Elfving (1887–1965) laajensi tuotevalikoimaa kekseistä margariiniin, lakritsiin ja vohveleihin. Yritykseen kuuluivat myös oma laatikkotehdas, kirjapaino ja voimalaitos.
Vuonna 1927 tehtaan osti Oy Karl Fazer Ab, joka oli jo kolmisen vuotta valmistanut keksejä Helsingissä. Fazer valmisti Hangossa pitkään muun muassa Albert- ja Marie-keksejä. Lakritsituotannon Fazer siirsi Hangosta Helsinkiin 1930. Vuonna 1947 Biscuit-tehtaan nimeksi otettiin Hangon Keksi – Hangö Kex.
”Hymyilee kuin Hangon Keksi”
Hangon Keksi käytti pyöreissä kekseissä, niiden pakkauksissa ja mainonnassaan liikemerkkinä hymyilevää pyöreää kuu-ukkoa. Tästä syntyi iloiselta näyttävästä ihmisestä käytetty sanonta ”hymyilee kuin Hangon Keksi”.
Elfving-yhtiöiden alku
Hangon Keksin varhaisvaiheesta, kun sen 1919–1927 omisti Hemming Elfving, sai alkunsa myös Elfving-monialayhtiön liiketoiminta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalais-englantilainen Biscuit-Tehdas Osakeyhtiö, Suomen Kuvalehti, 30.04.1921, nro 18, s. 28, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Entiset suomalaiset teollisuusyritykset
Hangon historia
Suomalaiset elintarvikealan tuotemerkit
Suomalaiset elintarvikeyritykset
Fazer
|
1550815
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansojen%20liiga%202020%E2%80%932021
|
Kansojen liiga 2020–2021
|
Kansojen liiga 2020–2021 on kansainvälisen jalkapalloturnauksen Kansojen liigan toinen kausi. Kansojen liigaan osallistuu 55 UEFA:n jäsenmaiden maajoukkuetta. Kansojen liigan lohkovaihe pelataan syyskuusta marraskuuhun 2020 ja lohkovoittajien turnaus kesäkuussa 2021.
Joukkueet
Kaikki 55 UEFA:n jäsenmaata voivat osallistua Nations Leagueen. Joukkueet jaetaan neljään ”liigaan” (16 joukkuetta Liiga A:ssa, 16 joukkuetta Liiga B:ssä, 16 joukkuetta Liiga C:ssä ja 7 joukkuetta Liiga D:ssä).
Liiga A
Lohko 1
Lohko 2
Lohko 3
Lohko 4
Liiga B
Lohko 1
Lohko 2
Lohko 3
Lohko 4
Liiga C
Lohko 1
Lohko 2
Lohko 3
Lohko 4
Liiga D
Lohko 1
Lohko 2
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto (UEFA.com)
UEFA Nations League
Vuoden 2020 jalkapallo
|
540018
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mazda%201800
|
Mazda 1800
|
Mazda 1800 oli japanilaisen Mazdan keskikokoinen henkilöautomalli. Sitä valmistettiin vuosina 1968–1973. Se oli saatavilla neliovisena sedanina ja farmarina. Autossa oli nelisylinterinen pitkittäin asetettu 1796 cm³ rivimoottori, polttoaineena bensiini. Auton oli muotoillut italialainen Bertone. Mallin japanilainen nimi oli Luce, Euroopassa malli oli nimetty iskutilavuutensa perusteella. Auto on käytännössä sama kuin Mazda 1500, muutamia yksityiskohtia lukuun ottamatta. Moottorin iskutilavuuden kasvattaminen 1,5 litrasta 1,8 litraan liittyi myytävän bensiinin lyijypitoisuuden alentamiseen. Suuremmalla iskutilavuudella tavoiteltiin sitä tehoa, josta jouduttiin tinkimään kun moottorin puristussuhdetta alennettiin vähempilyijyisen bensiinin vuoksi. Yhdysvalloissa vähempilyijyisen bensiinin oktaaniluku oli 85, kun esimerkiksi Suomessa sai jopa 100 oktaanista bensiiniä. Yhdysvaltain markkinoilla moottori tuotti vain 98 hevosvoimaa, mutta eurooppalaisilla markkinoilla 104 SAE hv. Moottorin jatkeena oli nelivaihteinen manuaalivaihteisto ja takaveto.
Auton penkkien verhoilu oli mustaa muovia, lattia oli verhoiltu punaisella nukkamatolla.
Mazda 1500 De Luxe
Mazda 1500 esiteltiin vuonna 1965. Ensimmäinen 300:n kappaleen erä Suomeen toimitettuja Luceja, eli nimellä Mazda 1500 tunnettuja autoja saapui maahan huhtikuussa 1967. Sen moottorina oli 1490 cm³ nelisylinterinen rivimoottori, tehoa oli 82 SAE hv @ 5700 r/min ja vääntöä 12 kpm (118 Nm) @ 2800 r/min. Tehdas lupasi huippunopeutta 150 km/h. Tekniikan Maailman testeissä saavutettiin tuo arvo. Mazda 616 Capella korvasi tuontiohjelmassa 1500:n vuonna 1971. Suomessa Lucen farmariversio oli suosittu pakettiautoksi rekisteröitynä ns. piilofarmarina. Viimeiset uudet Mazda 1500:t rekisteröitiin Suomessa vuonna 1972 ja 1800:t vuonna 1974.
Lähteet
Aiheesta muualla
1800
E-segmentin autot
1960-luvun autot
1970-luvun autot
|
16413
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Interferenssi
|
Interferenssi
|
Interferenssi tarkoittaa kahden aallon, joiden välinen vaihe-ero on vakio, yhdistymistä superpositioperiaatteen mukaisesti. Kyse on siis aaltojen yhteenlaskusta. Interferenssi voi olla konstruktiivista eli vahvistavaa tai destruktiivista eli vaimentavaa. Optiikassa interferenssikuvio saadaan interferenssin tuloksena. Interferenssiin liittyy olennaisesti koherenssin käsite, jota voidaan pitää interferoituvuuden mittana.
Interferenssivärien syntyminen
Valoa voidaan pitää myös aaltoliikkeenä, jolloin aallonpituus määrää valon värin. Ihmissilmälle näkyvän valon aallonpituus on noin 400-700 nm (nanometriä).
Ihmissilmä näkee eri aallonpituuksilla etenevän valon erivärisenä. Aallonpituus lyhenee, kun spektrissä siirrytään keltaisesta ja oranssista purppuraan ja violettiin.
Sekä saippuakupla että veden pinnalla oleva ruokaöljykerros näyttävät monivärisiltä eli irisoivilta. Vastaava ilmiö havaitaan asfaltin tai veden pintaan ohueksi kalvoksi levinneessä öljyssä. Molemmissa tapauksissa itse aine, öljy tai saippualiuos, on väritöntä. Kyseessä on ohuessa kalvossa tapahtuva interferenssi-ilmiö. Ohuen kalvon ylä- ja alapinnasta heijastuneet aallot kulkevat hieman eripituisen matkan, kohtaavat ja interferoivat. Vahvistus ja heikennys riippuvat aallonpituudesta ja kalvon paksuudesta. Kun tarkastellaan vinosti kalvoon osuvaa valoa, vahvistus ja heikennys riippuvat vielä tulokulmasta. Näin ollen tietyn paksuisella kalvolla eri aallonpituudet (värit) vahvistavat toisiaan tietyllä tulo- ja heijastuskulmalla. Eri aallonpituuksien vahvistuminen eri kohdissa kalvoa johtuu kalvon paksuuden vaihtelusta. Tämän vuoksi nähdään eri kohdissa kalvoa eri värejä, kun käytetään valkoista valoa.
Kun valo osuu kalvoon, jota rajoittaa toiselta puolelta ilma ja toiselta puolelta vesi, jokainen yksittäinen aalto heijastuu sekä kalvon ylä- että alapinnasta. Yläpinnasta heijastumisessa tapahtuu puolen aallon vaihesiirto, koska heijastuminen tapahtuu optisesti tiheämmästä aineesta. Samoin käy alapinnassa. Heijastumisesta ei siis seuraa mitään vaihe-eroa näiden kahden heijastuneen aallon välille. Heijastuneiden aaltojen välille muodostuu vaihe-eroa vain siitä, että alemmasta pinnasta heijastunut aalto kulkee pidemmän matkan kuin yläpinnasta heijastunut aalto.
Matkaerosta johtuva vaihe-ero riippuu aallonpituudesta, valon tulokulmasta ja kalvon paksuudesta. Kullakin aallonpituudella interferenssi on siten vahvistava tietyillä heijastumiskulmilla, jotka riippuvat aallonpituudesta ja kalvon paksuudesta. Silmään tuleva valo saapuu eri kohdista kalvoa eri heijastumiskulmilla. Kun kalvon paksuus on lisäksi epätasainen ja muuttuu, värit muodostavat epäsäännöllisiä, muuttuvia kuvioita.
Valon interferenssin ja pinnoitepaksuuden välillä on seuraava yhtälö:
missä,
d = pinnoitteen paksuus
N = 1,2, .. jne kokonaisluku
= valon aallonpituus
n = kalvon taitekerroin
Lähteet
Katso myös
Interferometri
Moaree (interferenssikuvio)
Optiikka
Kvanttimekaniikka
Aaltoliike
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
229359
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas%20Uusim%C3%A4ki
|
Tuomas Uusimäki
|
Tuomas Uusimäki (s. 9. heinäkuuta 1977 Kokkola) on entinen suomalainen jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan puolustava keskikenttäpelaaja.
Kokkolan Pallo-Veikkojen kasvatti Uusimäki edusti kesään 2007 saakka Itävallan Bundesligassa pelaavaa Grazer AK:ta. Ennen Itävaltaan siirtymistä edusti hän Ruotsin Allsvenskanissa pelannutta Örgryte IS:ää kahden kauden ajan ja sitä ennen Superettanin BK Häckeniä kolmen kauden verran.
Veikkausliigassa hän on pelannut Vaasan Palloseuran ja FF Jaron riveissä yhteensä 63 ottelua, onnistuen maalinteossa kerran. A-maajoukkueessa Uusimäki on pelannut 5 ottelua. Hän debytoi maajoukkueessa vasta 28-vuotiaana.
Kesäkuussa 2007 Uusimäki siirtyi takaisin Ykkösessä pelaavan KPV:n riveihin 2,5-vuotisella sopimuksella. Hän pelasi kokkolalaisjoukkueen riveissä kolmen kauden verran.
Suomalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1977 syntyneet
Elävät henkilöt
|
806882
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hautakirjoitus
|
Hautakirjoitus
|
Hautakirjoitus eli epitafi on hautakiveen, muistomerkkiin tai suurempaan monumenttiin kirjattu teksti, muistosanat kuolleelle ihmiselle. Epitafi voi tarkoittaa myös kirkon seinälle kiinnitettävää muistotaulua tai vainajalle omistettua lyhyttä muistorunoa.
Epitafi voi noudattaa vakiintunutta kaavaa, olla kirjallinen lainaus tai olla täysin omaperäinen teksti. Omaperäiset tekstit olivat varsinkin vanhastaan usein lyhyitä ja ytimekkään sukkelia, joskus jopa ironisia, hirtehishuumorin sävyttämiä tai nöyrtymiseen johdattavia viitaten ihmisen mitättömyyteen ajan ja iäisyyden edessä.
Katso myös
Muistokirjoitus
Kuolinilmoitus
Haudat ja hautamuistomerkit
|
1666227
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siimakrotti
|
Siimakrotti
|
Siimakrotti (Gigantactis macronema) on siimakrotteihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan syvistä vesistä Atlantista ja Tyynestämerestä.
Koko ja ulkonäkö
Siimakrottinaaras voi kasvaa suurimmillaan noin 35 cm pitkäksi ja koiras on huomattavasti pienempi, suurimmillaan 10–11 cm. Lajin naaras on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen ja suurisuinen. Tunnusomainen piirre on siimamaiseksi pidentynyt selkäevän ruoto, jonka päässä on valoelin. Ruoto voi olla pituudeltaan lähes viisinkertainen kalan ruumiinpituuteen verrattuna.
Levinneisyys ja elintavat
Siimakrotteja on tavattu laikuttaisesti Atlantin keski- ja itäosista sekä Tyynestämerestä Baja Californian ja Havaijin läheisyydestä. Kala elää useimmiten 650–2–500 metrin syvyydessä. Siimakrotti on peto, joka syö kaloja, äyriäisiä ja pääjalkaisia.
Lähteet
Krottikalat
|
571310
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Bedlam%20in%20Goliath
|
The Bedlam in Goliath
|
The Bedlam in Goliath on The Mars Voltan neljäs studioalbumi, joka julkaistiin 29. tammikuuta 2008. Albumin ensisingle ”Wax Simulacra” voitti Grammy-palkinnon vuoden 2008 parhaasta hard rock -esityksestä.
Kappaleet
Kokoonpano
Omar Rodriguez-Lopez – tuottaja, soolokitara
Cedric Bixler-Zavala – laulu
Isaiah Ikey Owens – koskettimet
Juan Alderete – basso
Thomas Pridgen – rummut
Marcel Rodriguez-Lopez – lyömäsoittimet
Paul Hinojos – kitara, äänimuuntelu
Adrián Terrazas-González – huilu, saksofoni,klarinetti
John Frusciante – kitara
Henry Trejo - "Because" kappaleessa "Agadez"
Nathaniel Tookey - jousisoittimien sävellys
Sam Bass – sello
Edwin Huizinga – viulu
Charith Premawardhana – alttoviulu
Anthony Blea – viulu
Owen Levine – kontrabasso
Arvostelut
AbsolutePunk: 85%
AllMusic:
Desibeli.net:
Entertainment Weekly: B
Imperiumi: 8½/10
Metacritic: 66/100
Pitchfork Media: 4.3/10
Rolling Stone:
Rumba: positiivinen
Slant Magazine:
Soundi:
Lähteet
Bedlam in Goliath
Bedlam in Goliath
|
1496535
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuel%20Little
|
Samuel Little
|
Samuel Little (tunnetaan myös nimellä Samuel McDowell, 7. kesäkuuta 1940 Reynolds, Georgia – 30. joulukuuta 2020) oli yhdysvaltalainen sarjamurhaaja. Hänet tuomittiin kolmesta 1980-luvulla tehdystä murhasta kolmeen elinkautiseen vankeuteen 2014. Keväällä 2018 Little tunnusti surmanneensa edellä mainittujen lisäksi 90 ihmistä vuosien 1970–2005 aikana.
Vuonna 2014 Little sai vankeustuomion kolmesta murhasta sen jälkeen, kun hänet oli yhdistetty DNA-näytteiden avulla kolmen naisen selvittämättömiksi jääneisiin kuolemiin, jotka olivat tapahtuneet vuosina 1987 ja 1989 Los Angelesin piirikunnassa. Jo ennen murhista annettua tuomiota Little oli kerännyt nimiinsä mittavan rikosrekisterin, jossa on tuomioita muun muassa aseellisesta ryöstöstä ja raiskauksesta.
Kun Littlen taustoja tutkittiin perusteellisesti osana Yhdysvaltain liittovaltion poliisin ohjelmaa, jossa toistuvasti väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden tietoja vertaillaan selvittämättömiin rikoksiin yhteistyössä paikallisten poliisiviranomaisten kanssa, tutkijat törmäsivät texasilaisessa Odessan kaupungissa tapahtuneeseen rikokseen, jonka he päättelivät liittyvän Littleen. Hänen todettiinkin liikkuneen alueella kyseisen rikoksen tapahtuma-aikaan. Niinpä tutkijat ehdottivat Littlelle sopimusta, jonka mukaan hän saisi vaihtaa vankilaa, jos antaisi tietoja tekemistään rikoksista. Little suostui, ja kertoi keväällä 2018 antamassaan haastattelussa, kuinka monta ihmistä oli tappanut missäkin paikassa. Haastattelun aikana Little tunnusti vielä 90 surmaa, joista FBI on todentanut 34. FBI pyysi vuonna 2019 uhrien tunnistusapua julkaisemalla kaikkien selvittämättömien murhien uhrien kuvat piirroksina internetissä.
Kiertolaiselämää viettänyt Little tappoi usein prostituoituja ja päihderiippuvaisia. Hän oli entinen kilpanyrkkeilijä, ja hänen tyylinään oli tyrmätä uhrinsa ensin iskuilla ja sitten kuristaa heidät. Surmien tekotavan takia Littlen uhrien ruumiisiin ei jäänyt puukotukseen eikä luodin osumaan viittaavia merkkejä. Niinpä monien Littlen tappamien ihmisten tulkittiin alun perin kuolleen luonnollisista syistä, huumeiden yliannostukseen tai tapaturmaisesti eikä henkirikoksen seurauksena. Huomattavan osan Littlen tekemistä murhista arvellaan tapahtuneen 1970- ja 1980-luvuilla ennen DNA-teknologian yleistymistä rikostutkinnassa.
FBI:n mukaan Little saattaa olla yksi Yhdysvaltain historian tuhoisimmista sarjamurhaajista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset sarjamurhaajat
Vuonna 1940 syntyneet
Vuonna 2020 kuolleet
|
1050816
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janhunen
|
Janhunen
|
Janhunen on suomalainen sukunimi, joka on muun muassa seuraavilla henkilöillä:
Arvid Janhunen (1900–1941), ainoa punakaartilainen, josta myöhemmin tuli Mannerheim-ristin ritari
Juha Janhunen (s. 1952), Itä-Aasian kielten ja kulttuurien professori
Lauri Janhunen (s. 1949), rikollinen, pakkolaitosvanki ja muistelmakirjailija
Matti Janhunen (1902–1963), kommunistipoliitikko ja ministeri
Paavo Janhunen (1941–1985), ilmavoimien koelentäjä
Pekka Janhunen, Ilmatieteen laitoksen tutkimuspäällikkö ja sähköpurjeen keksijä.
|
1012928
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lentopallon%20miesten%20SM-sarjakausi%201960
|
Lentopallon miesten SM-sarjakausi 1960
|
Lentopallon miesten mestaruussarjassa kaudella 1960 pelasi kymmenen joukkuetta yksinkertaisen sarjan. Sarjasta putosi kaksi joukkuetta. Mestaruuden voitti Lahden Kimmo puhtaalla pelillä.
SM-sarjan järjesti Suomen Lentopallokomitea, jossa jäseninä olivat TUL ja Suomen Koripallo- ja Lentopalloliiton lentopallojaosto (SVUL), koska TUL ei hyväksynyt Lentopalloliittoa komitean jäseneksi.
Miesten SM-sarja
Sarjaan nousivat Luolajan Kajastus ja Johanneksen Pojat.
Mestarit: Juhani Aallonen, Pentti Aallonen, Raimo Huotari, Juhani Kesseli, Olavi Koskinen, Pentti Koskinen, Sauli Lahti, Tauno Lahti, Jukka Laine, Timo Laine.
Liittojen mestaruuskilpailut
Suomen Lentopalloliiton mestaruus
Lentopalloliiton mestaruudesta pelattiin talvella hallisarjana. Liiton mestaruuden voitti Helsingin Tarmo. Seuraaviksi sijoittuivat Lahden Kimmo ja Lentopallo -55.
Työväen Urheiluliiton mestaruussarja
TUL:n miesten mestaruussarjaan osallistui 10 joukkuetta. Mestaruuden voitti Järvensivun Kisa, toisena Porin Pyrintö ja kolmantena Koiton Riento.
Mestarit: Olavi Kauhanen, Matti Mestola, Martti Nyyssönen, Pekka Vilen, Reijo Siren, Raimo Lehto, Lauri Syrjä, Seppo Janhunen ja huoltaja Veikko Jalava.
Lähteet
Suomen Lentopalloliitto: Miesten SM-taulukot 1957-2009
Rauno Liimatainen: Suuri Lentopalloteos II, sivu 326 (ISBN 951-96062-1-1)
TUL:n toimintakertomus 1960, sivu 32 (pdf 18/41)
Viitteet
Lentopallon SM-liiga-kaudet
SM-sarja
|
231144
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin%20Kisa-Veikot
|
Helsingin Kisa-Veikot
|
Helsingin Kisa-Veikot ry (HKV) on 1909 perustettu helsinkiläinen yleisurheiluseura, Suomen suurin yleisurheiluseura, jonka menestyksen perustana on laadukas nuorisourheilu. HKV:n noin 2000 jäsenestä lapsia ja nuoria on kolmasosa. HKV:n puheenjohtaja on Janne Hirsto .
Helsingin Kisa-Veikot on voittanut eniten Kalevan maljoja (56, joista viimeisin 2012) ja on useita kertoja ollut seuraluokittelun paras (viimeisin 2012).
Menestyneitä urheilijoita
Yleisurheilun mestareita
Ensimmäiset olympiakisoihin osallistuneet HKV:läiset olivat keihäsmiehet Juho Halme (seuran puheenjohtaja vuosina 1909–1918) ja Väinö Siikaniemi, 800 metrin juoksija Lauri ”Tahko” Pihkala ja kiekonheittäjät Elmer Niklander ja Armas Taipale. He osallistuivat Tukholman kisoihin heinäkuussa 1912. HKV:n urheilijat saavuttivat Tukholman kisoissa yhteensä viisi mitalia: Armas Taipale kaksi kultaa kiekonheitossa, Elmer Niklander hopeaa ja pronssia kiekonheiton ja kuulantyönnön molempien käsien yhteiskilpailussa sekä Väinö Siikaniemi hopeaa keihäänheiton molempien käsien kilpailussa. HKV:n muita olympiavoittajia Armas Taipaleen ohella ovat olleet Elmer Niklander kiekonheitossa vuonna 1920, Teodor Koskenniemi maastojuoksun joukkuekilpailussa 1920, Albin Stenroos maratonilla Pariisissa 1924 ja keihäänheittäjä Arto Härkönen, joka voitti keihäänheiton Los Angelesissa 1984. Vuoden 1912 jälkeen olympiamitaleja ovat HKV:n yleisurheilijoista saavuttaneet Elmer Niklander hopeaa kuulantyönnössä, Armas Taipale hopeaa kiekonheitossa ja Paavo Johansson (myöhemmin Jaale) pronssia keihäänheitossa Antwerpenissä 1920, Vilho Niittymaa kiekonheitossa hopeaa Pariisissa 1924, Eino Penttilä keihäänheitossa pronssia Los Angelesissa 1932 ja Antti Kalliomäki seiväshypyssä hopeaa Montrealissa 1976. Yhteensä yleisurheilussa saavutettuja olympiamitaleja on 14, joista kultamitaleja kuusi.
Yleisurheilun Euroopan mestaruuksia tuli heti ensimmäisissä kisoissa syyskuussa 1934 Torinossa, jossa keihäänheittäjä Matti Järvinen ja korkeushyppääjä Kalevi Kotkas voittivat mestaruuden. Myöhemmin Euroopan mestaruuden saavuttaneita HKV:läisiä ovat olleet Taisto Mäki 5 000 metrillä Pariisissa 1938, Eeles Landström seiväshypyssä Tukholmassa 1958 ja Topi Raitanen 3000 metrin estejuoksussa Münchenissä 2022. Yleisurheilun EM-hallikisoissa HKV:n Antti Kalliomäki voitti seiväshypyn vuonna 1975 ja oli kaksi kertaa toinen.
Vahva painiseura vuoteen 1934
HKV oli 1930-luvun puoliväliin saakka useamman lajin yleisseura, jossa kilpailtiin muun muassa hiihdossa, pikaluistelussa, painissa, pyöräilyssä ja jopa jalka- ja jääpalloilussa. Paini oli HKV:n toinen valtalaji vuoteen 1934 saakka, jolloin seuran painijat perustivat lajin erikoisseuran Helsingin Paini-Miehet. HKV:n painijat saavuttivat olympiakisoissa vuosina 1920–1932 yhteensä yhdeksän olympiamitalia. Olympiavoittoja seuran urheilijoista saavuttivat Kalle Anttila kaksi vuosina 1920 ja 1924 ja Väinö Kokkinen vuonna 1932. Muita olympiamitalisteja olivat Onni Pellinen (hopeaa 1932 ja pronssia 1928), Kustaa Pihlajamäki (hopeaa 1928), Väinö Kajander (hopeaa 1932) sekä Väinö Ikonen ja Vilho Pekkala (pronssia 1924). Vuosina 1921–1922 järjestetyissä painin MM-kilpailuissa HKV:n Kalle Anttila saavutti kultaa molempina vuosina ja Väinö Ikonen vuonna 1921. Painin Euroopan mestaruuskilpailuissa vuosina 1929–1934 HKV:n painijat saavuttivat yhteensä kuusi kultaa ja neljä hopeaa. Euroopan mestareita olivat Onni Pellinen vuosina 1929 ja 1931, Kustaa Pihlajamäki sekä Väinö Kokkinen 1930 ja Mikko Nordling myös 1930. Suomen mestaruuksia HKV:n painijat saavuttivat vuosina 1918–1934 yhteensä 41 kappaletta.
Markku Aalto
Kauko Ahlström
Jussi Anttalainen
Hannu Ehoniemi
Rolf Haikkola
Juho Halme
Yrjö Halme
Sulo Heino
Pirkko Helenius
Leo Helgas
Anton Husgafvel
Toni Huikuri
Marko Hyytiäinen
Pirjo Häggman
Vilho Hänninen
Arto Härkönen
Väinö Ikonen
Paavo Johansson
Martti Jukola
Lasse Juusela
Pekka Juutilainen
Matti Järvinen
Aulis Kairento
Antti Kalliomäki
Yrjö Kolho
Väinö Kokkinen
Hannes Kolehmainen
Tatu Kolehmainen
Erkki Koponen
Teodor Koskenniemi
Kalevi Kotkas
Gustaf Koutonen
Emil Kukkonen
Jarmo Kunnas
Eero Kytölä
Mikko Lahtio
Eeles Landström
Helinä Laihorinne
Toivo Loukola
Martti Matilainen
Erkki Mustakari
Mika Muukka
Taisto Mäki
Risto Nieminen
Vilho Niittymaa
Elmer Niklander
Minna Nummela, nykyinen Lamminen
Tuomas Näsi
Roni Ollikainen
Armas Palamaa
Kari Palmén
Eino Penttilä
Markku Perttula
Lauri Pihkala
Vesa-Pekka Pihlavisto
Jukka Piironen
Pertti Pousi
Eino Purje
Markus Pöyhönen
Kari Rahkamo
Väinö Rainio
Topi Raitanen
Onni Rajasaari
Olavi Rinteenpää
Ringa Ropo
Suvi Selvenius
Väinö Siikaniemi
Kaisa Siitonen
Rainer Stenius
Albin Stenroos
Heidi Suomi
Anna Suurnäkki
Väinö Suvivuo
Armas Taipale
Ilmari Taipale
Mikael Talasjoki
Urho Tallgren
Lauri Tamminen
Aki Tammisto
Jarkko Tapola
Lauri Tarasti
Nestori Toivonen
Toimi Tulikoura
Jaakko Tuominen
Veikko Tuominen
Kalervo af Ursin
Kirsi Valasti
Mikko Valle
Uuno Veirilä
Raimo Vilén
Kari Wauhkonen
Pertti Ålander
Ilkka Äyräväinen
Puheenjohtajat
Vihtori Siimes 6.–14.4.1909
Juho Halme 15.4.1909 – 1.2.1918
Frans Ilander 20.6.1918 – 8.1.1920
Ville Osola 9.1.1920 – 29.4.1921
Lauri Forsman (Koskivaara) 29.4.1921 – 9.4.1922
Harald Nordblad (Nuortila) 9.4.1922 – 25.4.1926
Lauri Forsman (Koskivaara) 25.4.1926 – 29.4.1928
Ossian Roschier (Ossi Rosokivi) 29.4.1928 – 24.1.1932
Harald Nordblad (Nuortila) 24.1.1932 – 29.1.1936
Hannes Kolehmainen 29.1.1936 – 30.1.1941
Ossi Rosokivi 30.1.1941 – 12.1.1947
Yrjö Halme 12.1.1947 – 20.1.1948
Armas Palamaa (Palmros) 20.1.1948 – 15.2.1954
Jukka Lehtinen 15.2.1954 – 4.2.1963
Kari Rahkamo 4.2.1963 – 15.2.1966
Teuvo Paakkari 15.2.1966 – 22.1.1968
Kauko Ahlström 22.1.1968 – 31.12.1972
Rolf Haikkola 1.1.–15.3.1973
Olavi Lehtisalo 20.6.1973 – 31.12.1980
Yrjö Kokko 1.1.1981 – 31.12.1985
Seppo Martiskainen 1.1.1986 – 31.12.1990
Jouni Palmunoksa 1.1.1991 – 31.12.1993
Kaisa Peutere 1.1.1994 – 31.12.1997
Mikko Vanni 1.1.1998 – 31.12.2002
Aulis Potinkara 1.1.2003 – 31.12.2009
Maarit Ovaska 1.1.2010 – 31.12.2013
Ilkka Äyräväinen 1.1.2014 – 31.12.2018
Tuomas Näsi 1.1.2019 – 31.12.2021
Janne Hirsto 1.1.2022 –
2020-luvun parhaita urheilijoita
Viime vuosien nimekkäimmät HKV:n yleisurheilijat ovat olleet henkilökohtaisiin Suomen-mestaruuksiin yltäneet Amira Chokairy (400 metriä), Suvi Miettinen (maraton), Tommi Mäkinen (400 metriä), Aki Nummela (maraton), Topi Raitanen (estejuoksu ja maastojuoksu) ja Eero Saleva (10 000 metriä). Nuorten sarjoissa näkyvintä menestystä ovat viime vuosina saavuttaneet nuorten U23-sarjan Euroopan-mestari Topias Laine (keihäänheitto), Benjamin Lee (800 metriä) ja Niko Viljola (800 metriä).
Kokenut kilpailujärjestäjä
Helsingin Kisa-Veikot perustettiin vuonna 1909 nimen omaan kilpaurheiluun sekä kilpailujen järjestämiseen keskittyväksi seuraksi, jota tehtävää se on toteuttanut läpi 112-vuotisen historiansa. HKV:n tunnetuin kilpailu on ollut Maailmankisat (World Games), joka järjestettiin yhteistyössä Apu-lehden kanssa ensimmäisen kerran vuonna 1959 seuran täyttäessä 50 vuotta. Sen jälkeen Maailmankisat järjestettiin parittomina vuosina 1961-1973. Parillisina vuosina 1968-1974 HKV:n kansainvälinen kilpailutapahtuma oli nimeltään Top Games. Vuodesta 1975 Maailmankisat järjestettiin vuosittain vuoteen 2006 saakka lukuun ottamatta vuosia 1993 ja 2004 (jolloin Olympiastadionin peruskorjaus esti kilpailujen järjestämisen).
Kalevan kisojen järjestäjänä HKV on toiminut 13 kertaa, viimeksi vuonna 2003. Lisäksi seura on järjestänyt lukuisia muita yleisurheilun Suomen mestaruuskilpailuja. Tulevia HKV:n järjestämiä kotimaisia arvokilpailuja ovat vuoden 2022 nuorten SM-hallikilpailut sekä vuoden 2023 maastojuoksun Suomen mestaruuskilpailut. HKV:n 2000-luvulla vuosittain järjestämä Eläintarhan tähtikisa kuuluu Suomen Urheiluliiton toiseksi korkeimpaan kilpailuluokkaan.
Perinteinen juoksutapahtuma (sotavuosia lukuun ottamatta) oli vuodesta 1921 alkaen yhteistyössä Helsingin Sanomien ja muiden pääkaupungin seurojen kanssa järjestetty Kaivopuiston maraton. Sen seuraajaksi perustettiin vuonna 1981 ensimmäisen kerran järjestetty Helsinki City Marathon -tapahtuma. Vuonna 1994 se sai rinnalleen puolimaratonin mittaisen kilpailun, Helsinki City Run'in. Nämä kilpailut jatkuvat edelleen Suomen Urheiluliiton alaisuudessa HKV:n ollessa yksi järjestäjäseuroista.
Helsingin Kisa-Veikoilla ja sen jäsenillä on ollut merkittävä osuus Suomessa järjestyttyjen arvokisojen, kuten vuoden 1952 olympiakisojen, vuosien 1983 ja 2005 yleisurheilun MM-kisojen sekä vuosien 1971, 1994 ja 2012 Euroopan mestaruuskilpailujen järjestely- ja johtotehtävissä.
Helsingin Kisa-Veikkojen järjestämiä muita kansainvälisiä suurkilpailuja ovat olleet mm. Veteraanien yleisurheilun EM-kilpailut vuonna 1980 sekä Veteraanien EM-hallikilpailut (EVACI) vuonna 2007.
HKV:n toiminnot
Urheilutoiminta, kilpailutoiminta, nuorisotoiminta, veteraanien Aikuisliikunta, kuntoliikunta, parayleisurheilu ja tiedotustoiminta. Seuran toiminnanjohtajana on vuodesta 1991 toiminut Reijo Siitonen ja valmennuspäällikkönä vuodesta 2021 alkaen Olli Pulkkanen.
Kirjallisuus
Seppo Martiskainen: Voittoon kuin luotu. Helsingin Kisa-Veikot 100 vuotta. Helsingin Kisa-Veikot ry, 2009. ISBN 978-952-92-5192-6
Lähteet
Suomalaiset yleisurheiluseurat
Helsinkiläiset urheiluseurat
Vuonna 1909 perustetut urheiluseurat
|
766150
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Macbeth%20%28vuoden%201948%20elokuva%29
|
Macbeth (vuoden 1948 elokuva)
|
Macbeth on Orson Wellesin ohjaama William Shakespearen samannimiseen näytelmään pohjautuva yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1948. Elokuva kuvattiin 23 päivässä käyttäen lännenelokuvan lavasteita. Welles esitti itse Macbethia ja Lady Macbethia näytteli Jeanette Nolan, jonka kanssa Welles oli näytellyt jo radiossa. Elokuvassa näyttelivät myös Erskine Sanford, William Alland ja Gus Schilling, jotka olivat olleet mukana myös Wellesin Citizen Kanessa. Myös Wellesin tytär Christopher näytteli elokuvassa yhtä MacDuffin murhattua lasta. Alkuperäisnäytelmää oli käsikirjoitusta varten jouduttu lyhentämään huomattavasti, jonka takia näytelmään oli luotu Alan Napierin esittämä "Pyhän Isän" -hahmo, joka toimii kertojana ylläpitämässä jatkuvuutta.
Roolit
Lähteet
Orson Wellesin ohjaamat elokuvat
Vuoden 1948 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset draamaelokuvat
Yhdysvaltalaiset mustavalkoelokuvat
Yhdysvaltalaiset näytelmiin perustuvat elokuvat
|
359925
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki%20Times
|
Helsinki Times
|
Helsinki Times on sitoutumaton englanninkielinen uutislehti, joka ilmestyi toukokuusta 2007 lähtien. Sen painettu lehti lopetettiin 2015.
Helsinki Timesin päätoimittaja Alexis Kouros on vuonna 1990 Suomeen muuttanut iranilaissyntyinen lääkäri, kirjailija, toimittaja ja ohjaaja.
Painettu lehti
Lehden painos oli noin 15 000. Kerran viikossa Helsingissä ilmestynyt lehden painaminen loppui, kun sen julkaisija Helsinki Times Oy asetettiin konkurssiin 9. helmikuuta 2015 yhtiön omasta pyynnöstä. Helsinki Timesin viimeinen painettu numero ilmestyi 22. tammikuuta 2015. Julkaisuyhtiön osakkaat neuvottelevat vielä konkurssipesän kanssa siitä, voidaanko lehden internetversion julkaisua jatkaa. Sen sisarlehti on ilmaisjakelulehti SixDegrees, joka harventaa ilmestymistään tai myös lopettaa toimintansa konkurssin myötä.
Lukijat
Lehden lukijoita olivat työn tai loman vuoksi Suomessa oleskelevat henkilöt, kuten diplomaatit, liikemiehet ja opiskelijat. Lukijatutkimuksen mukaan lehteä lukivat pääasiassa akateemiset, johtavassa asemassa olevat 30–40-vuotiaat ulkomaalaiset tai uussuomalaiset henkilöt, jotka olivat kotoisin yli 60 maasta. Maksullisen Helsinki Timesin tekeminen kävi kannattavaksi, koska pääkaupunkiseudulla asui riittävästi ulkomaalaisia lukijoita.
Sisältö
Lehden osiot olivat kotimaan ja kansainvälisten uutisten lisäksi kulttuuri, talous, urheilu, tiede ja teknologia, seitsemän päivän televisio-ohjelmat, seitsemän päivän sääkartta, viikkokatsaus Suomen lehtiin sekä kooste Suomea koskevista uutisista maailman medioissa. HKL osti lehdeltä ilmoitustilaa tiedottaakseen ulkomaalaisille lukijoille ja maahanmuuttajille Helsingin liikenteestä. Lehdellä on päivittäin uusiutuvat nettisivut. Helsinki Times ilmestyi perjantaisin.
Vuonna 2013 Helsinki Times ryhtyi yhteistyöhön Helsingin Sanomien kanssa ja julkaisi HS:n uutisia englanniksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Helsinki Timesin kotisivu
Helsingin Sanomat: Englanninkieliselle uutislehdelle riittää lukijoita Helsingissä
Ilmestymästä lakanneet suomalaiset sanomalehdet
Helsingin media
|
598041
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gunilla%20Sv%C3%A4rd
|
Gunilla Svärd
|
Gunilla Svärd (s. 26. maaliskuuta 1970) on ruotsalainen suunnistaja. Hän asuu Uppsalassa ja edustaa IF Thor -seuraa. Hän on kaksinkertainen viestin maailmanmestari sekä keskimatkan ja viestin Euroopan-mestari.
Saavutuksia
MM-kilpailut
1997 viestissä kultaa, pitkällä matkalla viides, keskimatkalla kahdestoista
1999 viestissä pronssia, keskimatkalla kymmenes
2001 viestissä hopeaa, keskimatkalla pronssia, sprintissä kahdeksas
2003 viestissä hopeaa, sprintissä viides, keskimatkalla seitsemäs
2004 viestissä kultaa, pitkällä matkalla kymmenes
EM-kilpailut
2002 keskimatkalla kultaa, viestissä neljäs, sprintissä yhdestoista
2004 viestissä kultaa, sprintissä seitsemäs, keskimatkalla kahdeksas, pitkällä matkalla kymmenes
Maailmancup
1996 kokonaiskilpailun voitto
1998 kokonaiskilpailussa yhdeksäs
2002 kokonaiskilpailussa neljäs
Osakilpailuissa 3 voittoa, 4 kakkossijaa, 2 kolmossijaa
Lähteet
Gunilla Svärd Runners World of O -tietokannassa
Ruotsalaiset suunnistajat
Vuonna 1970 syntyneet
Elävät henkilöt
|
192986
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Natsushio
|
Natsushio
|
Natsushio () oli keisarillisen Japanin laivaston Kagerō-luokan hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin Fujinagatalta, missä köli laskettiin 1938. Alus laskettiin vesille 23. helmikuuta 1939 ja otettiin palvelukseen 31. elokuuta 1940.
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 2. laivaston 2. hävittäjälaivueen 15. hävittäjäviirikköön päällikkönään Nagai Sumitaka. Alus siirtyi 26. marraskuuta – 1. joulukuuta 1941 laivueen mukana Terashiman salmesta Palaulle, jossa se määrättiin suojaamaan lentotukialus Ryūjōa hyökättäessä 6.–8. joulukuuta Davaoon.
Alus suojasi vuoden 1941 lopun ja 1942 alun eri osastoja, jotka japanilaisten edetessä laskivat miinoja ja miehittivät tukikohtia. Se liitettiin 8. helmikuuta Makassarin miehistysosastoon. Alus sai 9. helmikuuta 1942 osuman Yhdysvaltain laivaston sukellusvene USS S-37:n laukaisemasta torpedosta, jolloin aluksen perä murtui ja kahdeksan miehistönjäsenen sai surmansa. Kuroshio yritti ottaa vaurioituneen aluksen hinaukseen, mutta sen osoittautuessa mahdottomaksi pelasti eloonjääneet. Natsushio upposi 40 kilometriä Makassarista, Sulawesistä etelään. Alus oli ensimmäinen Yhdysvaltain laivaston sukellusveneen upottama japanilainen hävittäjä toisessa maailmansodassa.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
CombinedFleet.com: Kagerō-luokan hävittäjät
Tyynenmeren hylyt
Kagerō-luokan hävittäjät
Japanilaiset toisen maailmansodan hävittäjät
Fujinagatan telakka
|
202892
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne%20Piiroinen
|
Janne Piiroinen
|
Janne Piiroinen (s. 25. maaliskuuta 1968 Joensuu) on suomalainen laulaja-lauluntekijä, joka kuuluu yhtyeeseen Turo's Hevi Gee. Hän myös säveltää ja sanoittaa kappaleita Turo´s Hevi Geelle sekä muille artisteille.
Piiroinen on opiskellut Mikkelin ammattikorkeakoulussa Kulttuuri- ja ohjelmapalvelualaa ja soittanut useissa yhtyeissä, muun muassa yhtyeissä Tö Blöös Söös, Squier, Dos Buenos Amigos -duo sekä esiintynyt trubaduurina. Vuosina 2000–2003 Piiroinen toimi myös Lahden Rytminystävät Ry:n (RyRy) hallituksenjäsenenä sekä Lahti Blues & Roots festivaalin järjestelytoimikunnassa.
Aiheesta muualla
Janne Piiroinen turoshevigee.com
Suomalaiset muusikot
Suomalaiset sanoittajat
Vuonna 1968 syntyneet
Elävät henkilöt
|
232135
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkav%C3%A4kirykmentti%2030%20%28talvisota%29
|
Jalkaväkirykmentti 30 (talvisota)
|
Jalkaväkirykmentti 30 eli JR 30 oli Suomen armeijan rykmentti talvisodassa. Se oli osa 10. divisioonaa ja taisteli Taipaleella Karjalankannaksen itäosassa.
Perustaminen ja varustaminen
Rykmentin perustaminen alkoi pääosin Keuruun alueelta 7. lokakuuta 1939, eli perustaminen tapahtui jo ennen varsinaisen YH:n julistamista. Rykmentti pyrittiin varustamaan määrävahvuiseksi, mutta puolustusvoimien kalustopulasta johtuen rykmentti ei niitä saavuttanut.
Komentaja
Everstiluutnantti Armas Kemppi
Yksiköt
I pataljoona (I/JR 30)
II pataljoona (II/JR 30)
III pataljoona (III/JR 30)
Rykmentin esikuntakomppania (EK/JR 30), jonka päällikkönä oli vänrikki P. Aro ja sen henkilöstö oli koottu Keuruun ja Multian reserviläisistä
Rykmentin kranaatinheitinkomppania (KrhK/JR 30), jonka päällikkönä oli luutnantti K. Ala-Peijari ja sen henkilöstö oli koottu Jämijärven ja Ikaalisten reserviläisistä
Rykmentin kolonna eli kuljetus- ja huolto-osast (Kolonna/JR 30), jonka henkilöstö oli pääosin koottu Soinin reserviläisistä
Keskittäminen
Rykmentti keskitettiin tulevalle toiminta-alueelleen (Pyhäjärvi–Sakkola) 13.–15. lokakuuta 1939 muun divisioonan mukana.
Rykmentin nimen muutos
Rykmentin nimi muuttui 1.1.1940 Jalkaväkirykmentti 21:ksi (JR 21)
Rykmentin tappiot talvisodassa
kaatuneita 436
Kadonneita 74
Haavoittuneita 1614
Lähteet
Viitteet
Talvisodan suomalaiset jalkaväkirykmentit
|
1719071
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janik%20Haberer
|
Janik Haberer
|
Janik Haberer (s. 2. huhtikuuta 1994 Wangen im Allgäu) on saksalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän on pituudeltaan 186-senttimetrinen. Hän edusti Bundesliigassa Freiburgia kausina 2016–2022 ja siirtyi kesällä 2022 Union Berliniin.
Haberer siirtyi Unterhachingista bundesliigaseura Hoffenheimiin kesällä 2014 mutta ei päässyt pelaamaan uuden seuransa edustusjoukkueessa. Kauden 2015–2016 hän pelasi lainalla 2. Bundesliigassa Bochumin joukkueessa ja siirtyi kesällä 2016 Freiburgiin. Hän pelasi kuuden kauden aikana Freiburgissa 158 bundesliigaottelua ja teki niissä 12 maalia. Kaudella 2022–2023 hän sivusi jo kahdeksannessa ottelussaan lokakuun puolivälissä yhden kauden maaliennätystään kolmea maalia, kun hän teki kaksi maalia Borussia Dortmundia vastaan Union Berlinin voittaessa kotiottelunsa maalein 2–0.
Haberer pelasi Saksan alle 19-, alle 20- ja alle 21-vuotiaiden maajoukkueissa. Hän pelasi kolme ottelua, muun muassa välierän ja loppuottelun, alle 21-vuotiaiden Euroopan-mestaruuskilpailuissa 2017, kun Saksa voitti mestaruuden.
Lähteet
Saksalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1994 syntyneet
Elävät henkilöt
|
374894
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kartanlukija
|
Kartanlukija
|
Kartanlukija eli kakkoskuljettaja on rallikilpailussa kuljettajan mukana kilpa-autossa oleva henkilö, joka huolehtii autokunnan aikataulusta rallikilpailussa, kilpailureitillä pysymisestä järjestäjän tiekirjaa apuna käyttäen ja itse kilpailussa huolehtii autokunnan ajanotosta. Kartanlukija voi tarvittaessa myös ajaa kilpa-autoa siirtymillä.
Kartanlukija ja kuljettaja tekevät rallinuottien merkinnät, jotka kartanlukija lukee kuljettajalle kilpailun aikana. Nuottien lisäksi kartanlukija pitää huolta, että autokunta on oikeaan aikaan aikatarkastusasemilla. Kilpailun tasosta riippuen (paikallinen, kansallinen tai kansainvälinen) kartanlukijalla voi olla apua. Rallinuotit tehdään tutustumisen aikana, joka ajetaan tavallisilla maantienopeuksilla. Kartanlukijan kertoo kuljettajalle milloin siirrytään kilpailun virkailijan eteen, jolta kilpailijat saavat lähtöajan. Liian aikaisin tai liian myöhään saapumisesta seuraa aikasakkoa. Kartanlukija seuraa myös auton tilannetta kuten lämpötilaa, polttoainemäärää ja niin edelleen. Kartanlukijalla voi myös olla poljin äänimerkin tai tuulilasinpyyhkijän käyttöä varten. Muita tehtäviä ovat polttoaineen määrän laskeminen ja rengaspaineiden seuranta.
Kartanlukija voi nuottien lisäksi lukea reittiä kartasta tai rallin järjestäjän toimittamasta tiekirjasta. Näin toimitaan, kun kyseessä on esimerkiksi rallikilpailu, jossa ennakkoontutustuminen ei ole mahdollista. Tällöin puhutaan nk. "pimeästä rallista".
Kilpailut voidaan ajaa myös tasanopeusajona, jolloin on pysyttävä tietyssä keskinopeudessa.
Kartanlukijoiden vastuualueet ovat muuttuneet monin tavoin. Aiemmin reittejä oli mahdollista ajaa jopa 20 kertaa tutustumisvaiheessa kun nykyään ajetaan kahteen kertaan. Aiemmin mekaanikot liikkuivat erikoiskokeiden välillä kun taas nykyään kartanlukijat saavat koulutusta ja mekaanikot pysyvät huoltopaikoilla. Kilpailupäivien määrä on pienentynyt ja reittien pituudet ovat lyhentyneet.
Kartanlukijan kilpailussa käyttämät ajovarusteet vastaavat kuljettajan varustusta, ajohansikkaita lukuun ottamatta. Lisäksi kartanlukijalla on käytössään kilpa-autossa yleensä autoon rakennettu ajanottolaitteisto, tiekirja, reittikartta, nuottivihko, kyniä, kello ja pimeän aikaan kartanlukuvalo.
Tunnettuja rallin maailmanmestaruussarjan suomalaisia kartanlukijoita ovat muun muassa Juha Piironen, Miikka Anttila, Timo Rautiainen, Ilkka Kivimäki, Risto Mannisenmäki, Jarmo Lehtinen ja Seppo Harjanne.
Tunnettuja rallin maailmanmestaruussarjan ulkomaalaisia kartanlukijoita ovat muun muassa Tiziano Siviero, Christian Geistdörfer, Luis Moya, Daniel Elena, Julien Ingrassia, David Richards ja Arne Hertz.
Lähteet
Ralli
Moottoriurheilutermit
|
1034758
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lane%20Kiffin
|
Lane Kiffin
|
Lane Monte Kiffin (s. 9. toukokuuta 1975 Bloomington, Minnesota) on yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon valmentaja. Hän toimii tällä hetkellä Alabaman yliopiston joukkueen hyökkäyksen koordinaattorina. Kiffin on aiemmin toiminut muun muassa NFL-seura Oakland Raidersin päävalmentaja sekä yliopistotasolla Tennessee Volunteersin ja USC Trojansin päävalmentajana. Kiffin oli NFL-historian nuorin päävalmentaja saadessaan pestin 31-vuotiaana.
Myös Kiffinin isä Monte Kiffin on amerikkalaisen jalkapallon valmentaja. Hän toimii tällä hetkellä USC:n puolustuksen koordinaattorina.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset amerikkalaisen jalkapallon pelaajat
Yhdysvaltalaiset amerikkalaisen jalkapallon valmentajat
Vuonna 1975 syntyneet
Elävät henkilöt
|
25014
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jersey
|
Jersey
|
Jersey (virallisesti ja ) on Kanaalisaarten saari Ranskan edustalla. Jersey on brittiläiseen imperiumiin vuodesta 1064 kuulunut kruununalusmaa (), eikä se ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Jerseyyn kuuluvat myös asumattomat saariryhmät Minquiers ja Ecréhous.
Maantiede ja ilmasto
Jersey on Kanaalisaarten suurin ja eteläisin saari. Se sijaitsee 19 kilometriä Ranskan Cotentinin niemimaasta länteen. Saari on noin 16 kilometriä leveä itä–länsisuuntaisesti ja 8 kilometriä pohjois–eteläsuuntaisesti. Saari on enimmäkseen lössin peittämää tasankoa, jota pohjois–eteläsuuntaiset laaksot halkovat. Pohjoisrannikolla on 148 metrin korkeuteen yltävät rantakalliot. Muilla rannikoilla on hiekkaisia lahtia, dyynejä, laguuneja ja riuttoja.
Jerseyn vuotuinen keskilämpötila on 11 astetta. Pakkanen on harvinaista. Läheiseen Guernseyyn verrattuna Jerseyn ilmasto on vähemmän merellinen ja aurinkoisempi.
Väestö
Jerseyn asukasluku oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 97 857. Vuoden 2016 asukaslukuarvio on 102 000. Pääkaupunki Saint Helierissä on noin 33 500 asukasta.
Jersey jakautuu 12 kuntaan:
Jerseyn viralliset kielet ovat englanti ja ranska, ja pieni vähemmistö puhuu jèrriaisin kieltä. Puolet asukkaista on syntynyt Jerseyssä (2011). Asukkaista noin 44 prosenttia kuuluu anglikaaniseen kirkkoon (2000). Muita kristittyjä on 42 prosenttia ja uskonnottomia 13 prosenttia. Kaupungeissa asuu 31,4 prosenttia väestä ja maaseudulla 68,6 prosenttia (2014). Miesten elinajanodote on 80 vuotta ja naisten 85 vuotta (2013).
Historia
Jerseyssä on asuttu jo paleoliittisella kaudella. Neoliittiselta ajalta ja pronssikaudelta on löydetty jo runsaasti jälkiä asutuksesta. Antiikin roomalaiset tunsivat saaren nimellä Caesarea.
1000-luvulla Jerseyssä oli dokumenttien mukaan 10 kirkonkylää. Normannimaanomistajat hallitsivat saarta 1100-luvulla, ja se oli jaettu kolmeen osaan kuningas-herttuan verojen keräämistä varten. Jersey erosi Normandiasta vuonna 1204. Saari säilytti normannilain ja paikalliset tavat, mutta se sai kuninkaan sijaishallitsijaksi valvojan tai lordin. Jerseyllä oli 1400-luvun loppuun mennessä oma kapteeni, josta tuli myöhemmin kuvernööri. Vuonna 1617 laki- ja siviilioikeusasiat siirrettiin voudille (bailiff). 1600-luvulla saarta hallitsivat St. Ouenin feodaalilordit. 1700- ja 1800-luvulla saarta jakoivat kahden tärkeimmän puolueen väliset kiistat. Kuvernöörin virka lakkautettiin 1854, ja kuvernöörin vastuut siirrettiin varakuvernöörille.
Saksa miehitti Jerseyä toisen maailmansodan aikana 1940–1945. Saksalaiset rakensivat saarelle satoja bunkkereita, tunneleita ja muita linnoitusrakenteita.
Talous
Jerseyn tärkeitä vientituotteita ovat Jersey-rodun nautakarjasta saadut tuotteet sekä kukat. Turismi on tärkeä elinkeino.
Jerseyn suhdetta Euroopan unioniin määrittelee Brexitin jälkeen EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja yhteistyösopimus, jossa Jerseyn osuuteen kuuluvat tavarakauppa sekä sen aluevesien kalastusoikeudet. Jersey ei kuulunut missään vaihessa EU:hun, mutta se oli aiemmin osa sen tulliliittoa ja sen sisämarkkinoita.
Jersey on maailman suosituimpia veroparatiiseja. Saaren tuloista puolet tuli vuonna 2005 rahoitusalalta, ja sillä on maailman neljänneksi korkein bruttokansantuote asukasta kohti. Veroparatiiseihin kuuluvat lumeyhtiöt aiheuttavat tilastoharhoja, ja Jersey onkin tilastojen mukaan muun muassa Britannian suurin banaanintuoja.
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen kotisivu
Virallinen turistisivu
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
710532
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raitatuulihaukka
|
Raitatuulihaukka
|
Raitatuulihaukka (Falco zoniventris) on Madagaskarin kotoperäinen jalohaukka.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 27–30 cm ja siipien kärkiväli 60–68 cm. Se on päältä harmaa, alapuolelta vaalea tummanharmain poikkiraidoin. Nokka, koivet, vahanahka ja paljas alue silmän ympärillä ovat keltaiset. Nuori lintu on ruskehtava ja tummasilmäinen.
Esiintyminen
Raitatuulihaukat elävät Madagaskarilla, runsaimpia ne ovat saaren etelä- ja länsiosissa. Lajin elinympäristön ala on 100 000–1 000 000 neliökilometriä ja populaatio on kooltaan vähintään 10 000 aikuista yksilöä.
Elinympäristö
Laji asuttaa sademetsien reunoja, metsäaukeita, taimikoita ja kuivia metsiä kahden kilometrin korkeudelle merenpinnasta.
Lisääntyminen
Pesä on usein puun rungon päällyskasvin kolossa tai päällä, joskus toisen lintulajin, yleisimmin sirppivangan (Falculea palliata) vanhassa pesässä. Naaras munii tavallisesti kolme kellahtavaa munaa. Haudonta-aika on keskimäärin 29 päivää.
Ravinto
Lajin ruokavalio koostuu liskoista, erityisesti kameleonteista, pikkulinnuista, hyönteisistä ja sammakoista.
Lähteet
globalraptors.org
animalpicturesarchive (kuva)
kestreling.com (kuvia)
Viitteet
Jalohaukat
|
72823
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Axel%20Gabriel%20Sj%C3%B6str%C3%B6m
|
Axel Gabriel Sjöström
|
Axel Gabriel Sjöström (16. elokuuta 1794 Janakkala – 11. joulukuuta 1846 Helsinki) oli suomalainen professori ja runoilija.
Sjöströmin vanhemmat olivat janakkalalainen tilanhoitaja, kersantti Matias Sjöström ja Gustava Blåfield. Alex Sjöström valmistui Turussa ylioppilaaksi vuonna 1809. Filosofian maisteriksi hän valmistui vuonna 1815 Turun akatemiasta.
Sjöström toimi ensin Turun akatemian ja 1828 lähtien Keisarillisen Aleksanterin yliopiston tehtävissä: ylimääräisenä kirjallisuuden amanuenssina (1815), kreikan kirjallisuuden dosenttina (1816–1821), filosofian ylimääräisenä apulaisena (1821–1826), kreikan kirjallisuuden apulaisena (1826–1828), kreikan ja roomalaisen kirjallisuuden apulaisena (1829–1833) sekä kreikan kirjallisuuden professorina (1833–1846). Lisäksi hän oli Åbo Tidningarin toimittaja (1820–1822) ja päätoimittaja (1823–1827) sekä Tidningar från Helsingfors -lehden toimittaja (1829–1831). Tämän ohella hän avusti Aura-kalenteria (1817–1818), Mnemosyneä (1819, 1822) ja Helsingfors Morgonbladia. Hän oli Turun aikanaan kolme kertaa promootiorunoilija.
Sjöström ruotsinsi useita kreikkalaista kirjallisuutta käsitteleviä ruotsinnoksia (Homeros, Euripides, Theokritos, Anakreon, Pindaros), jotka julkaistiin 1830- ja 1840-luvulla väitöskirjoina (stipendiaattiteeseinä). Hän ruotsinsi myös tuotantoa eteläromaanisen, englantilaisen ja saksalaisen kirjallisuuden alalta. Runoilijana hän kirjoitti muun muassa romanttisia runoja ja ruotsinnoksia. Hänen nuoruuden runoistaan tunnustusta saivat muun muassa Unet, Perhonen ja Ensimmäinen suudelma. Myöhemmin hänen runoilleen on ominaista täysromantiikan sanahelinä.
Luottamustehtäviä hänellä oli Hämäläisen osakunnan kuraattorina (1824–1929) ja inspehtorina (1833–1842). Hän oli Ylioppilastutkintovaliokunnan jäsen (1829–1833).
Puoliso oli vuodesta 1829 alkanen Margareta Sofia Helsberg (1803–1841); perheeseen syntyi kahdeksan lasta.
Lähteet
Suomalaiset runoilijat
Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston professorit
Vuonna 1794 syntyneet
Vuonna 1846 kuolleet
Suomalaiset professorit
|
1732214
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anti-Masonic%20Party
|
Anti-Masonic Party
|
Anti-Masonic Party (Vapaamuurarien vastainen puolue) oli Yhdysvalloissa 1820-luvun lopulta 1830-luvun loppuun toiminut puolue, joka vastusti jyrkästi vapaamuurareita. Se oli Yhdysvaltojen ensimmäinen kolmas puolue. Vapaamuurarien vastaisuutta tärkempää puolueelle oli todellisuudessa Andrew Jacksonin vastustaminen.
Taustaa
Puolue sai alkunsa New Yorkin Bataviassa asuneen vapaamuurari William Morganin salaperäisestä katoamisesta vuonna 1826. Morgan oli tullut tyytymättömäksi veljeskuntaansa ja aikoi julkaista sen salaisuudet. Kun hänen aikomuksensa tuli vapaamuurareiden tietoon, Morgania painostettiin, ja lopulta syyskuussa 1826 hänet otettiin kiinni ja kuljetettiin salaa Fort Niagaraan, josta hän katosi.
Hänen kohtaloaan ole koskaan selvitetty tyydyttävästi. Vapaamuurariuden vastustajat väittivät, että Morgan oli murhattu ja hänen ruumiinsa heitetty Niagara-jokeen. Katoamisen tutkimukset eivät tuottaneet tulosta. Noihin aikoihin osavaltion kuvernööri oli korkeimman asteen vapaamuurari, ja luultavasti suurin osa virkamiehistä oli myös vapaamuurarijärjestön jäseniä. Tapahtuma aiheutti suurta kohua ja sai monet uskomaan, että vapaamuurarius ja kunnon kansalaisuus olivat ristiriidassa keskenään. Kirkot ryhtyivät vastustamaan vapaamuurariutta eräänlaisena uskonnollisena ristiretkenä, ja siitä tuli myös paikallispoliittinen kysymys Länsi-New Yorkissa, jossa monet kansalaiskokoukset päättivät alkuvuodesta 1827, etteivät tukisi vapaamuuraria julkiseen virkaan. Kansalliset republikaanit olivat tuohon aikaan New Yorkissa hyvin heikko järjestö, ja nokkelat poliittiset johtajat päättivät hyödyntää vapaamuurarinvastaista kiihkoa luodakseen uuden ja voimakkaan puolueen vastustamaan Andrew Jacksonin demokraattipuoluetta. Heitä auttoi se, että Jackson oli vapaamuurari ja ylisti usein veljeskuntaa.
Vuoden 1828 vaaleissa uusi puolue osoittautui odottamattoman vahvaksi, ja se käytännössä syrjäytti New Yorkin kansallisen republikaanipuolueen. Vuonna 1829 vapaamuurareiden vastaisuuden lisäksi siitä tuli suojatullien kannattaja. New Yorkista liike levisi muihin keskiosavaltioihin ja Uuteen-Englantiin, ja siitä tuli erityisen voimakas Pennsylvaniassa ja Vermontissa. Kansallista järjestöä suunniteltiin jo vuonna 1827, jolloin New Yorkin johtajat yrittivät tuloksetta saada Henry Clayn, joka oli vapaamuurari, luopumaan veljeskunnasta ja johtamaan liikettä. Syyskuussa 1831 Baltimoressa pidetyssä valtakunnallisessa kokouksessa puolue nimitti ehdokkaikseen presidentiksi ja varapresidentiksi Marylandin William Wirtin ja Pennsylvanian Amos Ellmakerin, ja seuraavan vuoden vaaleissa se sai Vermontin osavaltion seitsemän valitsijamiestä. Puolue pystyi myös demokraattien järjestäytymättömyyden vuoksi hallitsemaan väliaikaisesti Pennsylvaniaa, ja se oli vahva Ohiossa ja Massachusettsissa. Tämä oli sen kukoistuksen huippuvaihe. New Yorkissa sen jäsenet yhdistyivät vähitellen muiden Jacksonin demokrattien vastustajien kanssa muodostaen Whig-puolueen. Muissa osavaltioissa puolue säilyi kuitenkin jonkin verran pidempään, mutta vuoteen 1836 mennessä suurin osa sen jäsenistä oli liittynyt whigeihin. Puolueen viimeinen ponnistus kansallisessa politiikassa oli William Henry Harrisonin asettaminen ehdolle presidentiksi ja John Tylerin asettaminen varapresidentiksi Philadelphiassa marraskuussa 1838 pidetyssä puoluekokouksessa.
Vapaamuurarinvastaisen liikkeen kasvu johtui pikemminkin ajan poliittisista ja yhteiskunnallisista olosuhteista kuin Morganin tapauksesta. Vapaamuurarien vastaisuudella kyvykkäät johtajat yhdistivät ne, jotka olivat tyytymättömiä vallitseviin poliittisiin oloihin. Pelkkä vapaamuurariuden vastaisuus oli pian vähäinen tekijä, joka piti koossa puolueen eri suuntaukset. Monet poliitikot, jotka myöhemmin toimivat kahdessa pääpuolueessa, kuten Thurlow Weed ja William H. Seward, olivat hetken puolueen jäseniä.
Lähteet
Yhdysvaltain puolueet
|
200093
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4iv%C3%A4ranta
|
Päiväranta
|
Päiväranta on kaupunginosa Kuopiossa noin viiden kilometrin päässä keskustasta pohjoiseen. Asukkaita on noin 2 450. Päiväranta rajoittuu idässä viitostiehen, pohjoisessa Kallaveteen, lännessä Julkulan kaupunginosaan ja etelässä Puijon alueeseen. Päivärannan voimakkain kasvu ja rakentaminen ajoittui 1960–1980-luvulle. 1950-luvulla alueelle aloitettiin omakotitalojen, ja 1960-luvusta eteenpäin rivi- ja kerrostalojen rakentaminen. Rivi- ja omakotitaloja on Päivärannassa yhteensä yli puolet alueen asunnoista.
Alueen palveluihin kuuluvat muun muassa kampaamoja, esikoulu, nuorisotalo Pänäri, Sale, Puijonsarven koulu, joka on ala- ja yläluokat sisältävä yhtenäiskoulu.
Vuonna 2011 koululle valmistui uusi rakennus ja samassa rakennuksessa toimii myös esikoulu. Päivärantaan valmistui elokuussa 2008 myös K-Citymarket. Puijonsarven (Päiväranta) suunnittelualueelle on sijoittunut vain 305 työpaikkaa (1.1.2008), joten se on lähes puhdas asuinalue.
Päivärannassa on hyvät virkistysmahdollisuudet, sillä Puijolta löytyy muun muassa pururata sekä talvisin valaistut hiihtoladut.
Lähteet
Aiheesta muualla
Päiväranta Kuopion kaupunginosat -palvelussa
|
210428
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Manoel%20de%20Oliveira
|
Manoel de Oliveira
|
Manoel Cândido Pinto de Oliveira (11. joulukuuta 1908 Porto – 2. huhtikuuta 2015 Porto) oli portugalilainen elokuvaohjaaja. Oliveira eli yli satavuotiaaksi, ja hän oli viimeisinä vuosinaan maailman vanhin uraansa jatkanut elokuvaohjaaja. Vielä vuonna 2014 de Oliveira ohjasi kaksi lyhytelokuvaa.
Oliveira syntyi Portossa ja kävi koulunsa Galiciassa Espanjassa. Alun perin hänen tavoitteensa oli näyttelijänura, ja hän aloitti 20-vuotiaana näyttelijänopinnot. Sittemmin hän päätti ryhtyä elokuvaohjaajaksi. Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä on Douro, faina fluvial vuodelta 1931.
Oliveira oli Cannesin elokuvajuhlilla ehdolla useita kertoja Kultaisen palmun saajaksi, ja hänelle myönnettiin tuomariston palkinto vuonna 1999. Venetsian elokuvajuhlilla hänelle myönnettiin Kultainen leijona elämäntyöstä kaksi kertaa, vuosina 1985 ja 2004. Kultaisen palmun elämäntyöstä Oliveira sai vihdoin vuonna 2008. Oliveiran kuoltua vuonna 2015 Portugaliin julistettiin kahden päivän virallinen suruaika.
Lähteet
Kirjallisuutta
Pyrhönen, Tuomas: ”Manoel de Oliveira – suuri tuntematon”. Filmihullu 2/2021.
Aiheesta muualla
Manoel de Oliveiran muistokirjoitus Helsingin Sanomissa .
Portugalilaiset elokuvaohjaajat
Yli satavuotiaiksi eläneet portugalilaiset
Vuonna 1908 syntyneet
Vuonna 2015 kuolleet
|
760250
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paula%20Baracho
|
Paula Baracho
|
Paula Baracho Rosas Ribeiro (s. 31. heinäkuuta 1981 Recife) on brasilialainen uimari. Hän on saanut Pan-Amerikan kisoissa 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä hopeaa vuonna 2003 ja pronssia 2007. Hän myös osallistui vuoden 2004 kesäolympialaisiin Ateenassa sijoittuen 4 × 200 metrin vapaauintiviestissä seitsemänneksi.
Lähteet
Brasilialaiset uimarit
Vuonna 1981 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1490462
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikulainen
|
Nikulainen
|
Nikulainen on sukunimi, joka on muun muassa seuraavilla suomalaisilla henkilöillä:
Aimo Nikulainen (1949–2018), radiotoimittaja
Arto Nikulainen (1930–2010), soutaja
Tomppa Nikulainen (s. 1976), kosketinsoittaja
Katso myös
Nikolainen
|
1332052
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Altim%20Ademaj
|
Altim Ademaj
|
Altim Ademaj (s. 4. tammikuuta 1996) on suomalainen jalkapalloilija. Pelipaikaltaan hän on vasen laitapuolustaja. Ademaj edustaa Ykkösessä pelaavaa Grankulla IFK:ta.
Ademaj on VJS:n kasvatti. A-junioreissa hän siirtyi PK-35/VJS Akatemiaan. Ademaj pelasi Ykkösen kaudella 2015 PK-35 Vantaassa kuusi ottelua seuran noustessa Veikkausliigaan. Pääsarjatasolla hän pelasi ensimmäisen ottelunsa 21. toukokuuta 2016, kun PK-35 Vantaa pelasi kotonaan 2–2-tasapelin PS Kemiä vastaan. Ademaj edusti kaksi kautta PK-35 Vantaata pelaten kaudella 2015 ykkösessä 6 ottelua ja viime vuonna Veikkausliigassa 12 ottelua. Keväällä 2017 Ademaj siirtyi Ykkösen Grankulla IFK:hon.
Lähteet
Asiasta muualla
- Ademaj elitefootball-sivustolla
Suomalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1996 syntyneet
Elävät henkilöt
|
567474
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Chargiino
|
Chargiino
|
Chargiino on hiukkasfysiikassa hypoteettinen hiukkanen, joka esiintyy supersymmetrisissa teorioissa. Se on sekoitus higgsiinoista ja gaugiinoista ollen siten fermioni. Chargiinojen spin on ½.
Yleisemmin chargiinoiksi nimitetään supersymmetristen fermionien sekoituksesta muodostuneita massaominaistiloja. Minimaalisessa supersymmetrisessa standardimallissa (MSSM) chargiinot muodostuvat varattujen gaugiinojen sekä varattujen higgsiinojen lineaarikombinaatioina.
Sähköheikon symmetriarikon jälkeen varatuilla higgsiinoilla () on samat kvanttiluvut kuin varatuilla heikkoa isospiniä vastaavilla gaugiinoilla (varatut winot: ). Tästä syystä nämä mittaominaistilat sekoittuvat keskenään muodostaen lineaarikombinaationa massaominaistilat, joita nimitetään chargiinoiksi. Koska mittaominaistiloja on neljä, on myös massaominaistiloja neljä. Koska negatiiviset ja positiiviset mittaominaistilat esiintyvät lineaarikombinaatiossa symmetrisesti, on varsinaisia massoja kuitenkin vain kaksi. Usein ajatellaankin, että chargiinoja on kaksi, joista kumpikin voi olla sekä negatiivisesti että positiiviseti varautunut.
Katso myös
Hiukkasfysiikan standardimalli
Lähteet
Supersymmetria
Hypoteettiset alkeishiukkaset
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.