id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
1125390
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sammy%20Fain
|
Sammy Fain
|
Sammy Fain, alk. Samuel Feinberg (17. kesäkuuta 1902 New York – 6. joulukuuta 1989 Los Angeles) oli yhdysvaltalainen populaarimusiikin säveltäjä. Hänen uransa jatkui 1920-luvulta 1970-luvulle ja hän työskenteli useiden sanoittajien, mukaan lukien Mitchell Parishin, Irving Kahalin, Jack Yellenin, E. Y. Harburgin ja Paul Francis Websterin, kanssa. Fain sävelsi musiikkia Broadway-musikaaleihin ja lukuisiin elokuviin. Hän oli urallaan yhdeksän kertaa ehdolla parhaan laulun Oscar-palkinnon saajaksi ja voitti palkinnon kahdesti, kappaleilla ”Secret Love” (1953) ja ”Love Is a Many-Splendored Thing” (1955).
Sammy Fain valittiin Songwriters Hall of Fameen vuonna 1972.
Suomennettuja kappaleita
”Hyvä neuvo” (Very Good Advice)
”Kesäpäivä kultainen” (All in a Golden Afternoon), san. Kyllikki Solanterä
”Kiire on” (I’m Late), san. Kyllikki Solanterä
”Kuinka rakastunut olla voin” (Secret Love), san. Chrisse Johansson
”Liisa ihmemaassa” (Alice in Wonderland), san. Kyllikki Solanterä
”Mamie ja miehet” (If You Wanna See Mamie Tonight)
”Muuan hymy” (A Certain Smile)
”Niin paljon kuuluu rakkauteen” (Love Is a Many-Splendored Thing), san. Sauvo Puhtila
”Rakkautta huhtikuussa” (April Love), san. Sauvo Puhtila
”Salainen rakkaus” (Secret Love), san. Jussi Raittinen
”Salainen rakkaus” (Secret Love), san. Rauli Badding Somerjoki
”Sua jossain kaivataan” (Someone’s Waiting for You), san. Hector
”Unten maa” (Hush a Bye), san. Sauvo Puhtila
Lähde: Suomen Äänitearkisto ry.
Lähteet
Aiheesta muualla
Sammy Fain Internet Broadway Databasessa
Vuonna 1902 syntyneet
Vuonna 1989 kuolleet
Yhdysvaltalaiset elokuvasäveltäjät
Oscar-palkinnon saajat
Songwriters Hall of Fame
|
1361188
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur%20Brown%20%28muusikko%29
|
Arthur Brown (muusikko)
|
Arthur Wilton Brown (s. 24. kesäkuuta 1942 Whitby, Iso-Britannia) on brittiläinen rocklaulaja, joka tunnetaan teatraalisista esiintymisistään sekä asusteistaan, joihin lukeutuu esimerkiksi liekehtivä kypärä. Hän johtaa omaa The Crazy World of Arthur Brown -yhtyettään, jonka kappale ”Fire” nousi vuonna 1968 Britanniassa listaykköseksi ja Yhdysvalloissa kakkoseksi. 1970-luvun alussa hän oli tuolloin muutamia albumeja julkaisseen Kingdom Come -yhtyeen laulusolisti. Hän myös näytteli pappia vuonna 1975 ilmestyneessä Tommy-elokuvassa.
Brownista käytetään nimitystä ”The God of Hellfire”.
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
Englantilaiset rocklaulajat
Brittiläiset lauluntekijät
Vuonna 1942 syntyneet
Elävät henkilöt
|
520431
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peter%20Goldreich
|
Peter Goldreich
|
Peter Goldreich (s. 14. heinäkuuta 1939) on yhdysvaltalainen astrofyysikko. Hän voitti vuonna 1993 Royal Astronomical Societyn kultamitalin ja vuonna 2007 Shaw-palkinnon.
Cornellin yliopistosta valmistunut Goldreich on työskennellyt pitkään Kalifornian teknologian instituutissa.
Goldreich sai valinnan Kansalliseen tiedeakatemiaan vuonna 1972 sekä Yhdysvaltain taiteiden ja tieteiden akatemiaan 1973. Hän on myös Royal Societyn ulkomaalaisjäsen.
Yhdysvaltalaiset tähtitieteilijät
Astrofyysikot
Vuonna 1939 syntyneet
Elävät henkilöt
|
45648
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neurolingvistinen%20ohjelmointi
|
Neurolingvistinen ohjelmointi
|
Neurolingvistinen ohjelmointi (NLP; ) on
suuntaus, jonka tavoitteena on parantaa muun muassa ajattelu- ja tunnetaitoja, vuorovaikutustaitoja, tapoja kehittää itseään ja ymmärtää muita. NLP pyrkii mallintamaan siitä, miten aivot toimivat: miten opitaan, ajatellaan, kommunikoidaan, tehdään päätöksiä ja miten saadaan aikaan haluttuja muutoksia. NLP:tä hyödynnetään yhtenä menetelmänä muun muassa kouluttamisessa, valmentamisessa, johtamisessa ja terapiatyössä. Näkökulmasta riippuen NLP voidaan luokitella myös näennäistieteeksi.
NLP:llä ei ole yhtenäistä teoreettista pohjaa, vaan se koostuu useista eri tekniikoista ja malleista. NLP on saanut alkunsa menestyksekkäiden terapeuttien (Fritz Perls, Virginia Satir, Milton H. Erikcson) toimintaa mallittamalla. Se pohjautuu kalifornialaisten kielitieteen professori John Grinderin ja psykologi Richard Bandlerin 1970-luvun alussa tekemiin tutkimuksiin. Vuosien saatossa NLP:tä on kehitetty useiden asiantuntijoiden toimesta. Keskeisiä kehittäjiä ovat olleet esimerkiksi Robert Dilts, Leslie Cameron-Bandler, Judith DeLozier, Steve Andreas, Connirae Andreas ja Tad James.
NLP:tä sovelletaan Suomessa monin tavoin. Suomen NLP-yhdistys ry on perustettu 1990 ja se on toiminut aktiivisesti 30 vuotta. Yhdistyksen tavoitteena on lisätä tietoisuutta NLP:stä, edistää korkeatasoisen NLP:n opiskelumahdollisuuksia, järjestää NLP-tilaisuuksia ja -tapahtumia, julkaista NLP-lehteä ja blogia sekä ylläpitää nettisivuja sekä viestiä NLP:stä ajankohtaisissa kanavissa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Suomen NLP-yhdistyksessä on noin 1 000 jäsentä.
Kouluttautuminen
Suomessa NLP:tä voi opiskella lukuisien ja koko ajan kasvavan joukon kouluttajia ja valmentajia johdolla. Myös moni työväenopisto järjestää NLP-koulutuksia. Suomen NLP-yhdistyksen sivuilla nlpyhdistys.fi on koulutus- ja tapahtumakalenteri, joista löytyy kattavasti tietoa koulutuksista, valmennuksista ja tapahtumista Suomessa. Yhdistyksen ylläpitämästä koulutuskalenterista löytyy muun muassa perinteisiä ja suosittuja, kansainvälisiin standardeihin kestoltaan, rakententeeltaan ja muodoltaan (moduulimuoto) perustuvia pitkäkestoisia NLP-koulutuksia. Näitä ovat NLP Practitioner, NLP Master Practitioner sekä NLP Trainer. Kansainvälisiä NLP-toimijoita ja yhteisöjä ovat esimerkiksi a Society of NLP, NLP University (NLPU), IANLP ja IANLPt.
NLP:tä sovelletaan ja yhdistetään usein muuhun omaan asiantuntemukseen ja eritysosaamiseen. NLP-kouluttajaksi kouluttautumisen koulutuspolku esitellään nlpyhdistys.fi -sivustolla.
Historia
NLP:n loivat alun perin radikaalina tunnettu kielitieteen professori John Grinder ja
filosofian ja psykologian opiskelija Richard Bandler Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa. Bandler piti iltaisin terapiakoulutusta, jossa sovelsi vuokraemännältään, perheterapeutti Virginia Satirilta oppimiaan taitoja. Kuultuaan asiasta Grinder osallistui Bandlerin tilaisuuksiin, innostui ja sanoi Bandlerille ”Opeta minulle mitä sinä teet, minä sanon sitten mitä se on.” Myöhemmin NLP:tä alkoivat kehittää Leslie Cameron-Bandler, Judith DeLozier, Robert Dilts, Maryann ja Edward Reese, Todd Epstein ja Tad James. NLP:n kehitykseen ovat hyvin voimakkaasti vaikuttaneet myös hypnoterapeutti Milton H. Erickson ja antropologi Gregory Bateson.
Myöhemmin Bandlerin ja Grinderin polut erkanivat, ja Bandler alkoi kouluttaa 7 päivän NLP-koulutuksia, kun taas Grinderin tyylisuunnan koulutukset ovat kestoltaan vähintään 16-päiväisiä. Bandler perusti maailmanlaajuisen yhteisön The Society of NLP:n hallinnoimaan NLP-nimen käyttöä ja korkealaatuisen NLP-koulutuksen toteutumista. Samoin perustein muiden muassa Robert Dilts ja moni muu taho käyttää ja kehittää NLP:tä. NLP:lle ominaista on jatkuva kehittyminen ja kehittäminen: mikään uusi ei kumoa aiempaa, vaan syventää ja täydentää sitä.
Maailmalla ehkä tunnetuin NLP-menetelmiä käyttävä yritysvalmentaja on Anthony Robbins. Koska NLP:tä on periaatteessa kaikki, mikä toimii ja minkä voi mallittaa, voi kaikesta menestyksekkäästä toiminnasta löytää NLP:n malleja. NLP on joustavaa ja se toimii eri yhteyksissä.
Arvostelua
NLP:llä on kannattajia myös akateemisen psykologian piirissä, mutta siihen on kohdistettu myös kritiikkiä. NLP:tä on kritisoitu ennen kaikkea seuraavista asioista:
Skeptikkojen mukaan NLP:llä ei nimestään huolimatta ole neurotieteisiin perustuvaa pohjaa, vaan he luokittelevat sen näkökulmasta riippuen new ageksi tai näennäistieteeksi.
NLP:n viitekehys on niin laaja, että sitä on lähes mahdotonta arvioida kokonaisuutena; osa sen käyttämistä käsitteistä liittyy behavioristiseen tai kognitiiviseen psykologiaan, osa on perustajien Bandlerin ja Grinderin sekä myöhempien NLP-soveltajien itse kehittämiä.
NLP-terapian antajien kokemus, koulutus ja pätevyys vaihtelee. NLP-nimikkeen alla voidaan markkinoida lukuisia erilaisia tuotteita ja terapioita. Näihin lukeutuvat muun muassa erilaiset manipulaatio- tai itsehypnoosimenetelmät, jotka voivat antaa epärealistisia lupauksia terapian hyödyistä.
Näkökulmasta riippuen voidaan katsoa, ettei NLP:llä ole selkeää tutkimuspohjaa, ja skeptikkokirjallisuudessa se luokitellaankin näennäistieteeksi.
Psykiatrian dosentti, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri Hannu Lauerma katsoo NLP:n olevan aggressiivisesti ja kritiikittömästi markkinoitu oppirakennelma, ja koko käsitteen nimi on Lauerman mukaan valetieteellinen ja harhaanjohtava. Lauerman mukaan NLP:n kliinisestä vaikuttavuudesta ei ole tieteellistä näyttöä ja monet NLP:n perusoletukset on jopa osoitettu kestämättömiksi. Hänen mukaansa NLP on erityisen vaarallista, jos sitä käytetään asianmukaisen lääketieteellisen hoidon sijasta skitsofreniapotilaisiin, jotka ovat alttiita vaarallisiin tai väkivaltaisiin tekoihin.
Lähteet
Kirjallisuutta
Drenth, J.D. (2003) Growing anti-intellectualism in Europe; a menace to science. Studia Psychologica, 2003, 45, 5-13
Lilienfeld S. O, Steven Jay Lynn, and Jeffrey M. Lohr (toim). 2003 Science and Pseudoscience in Clinical Psychology. Guilford Press, New York. ISBN 1-57230-828-1
Williams, W. F. (toim. 2000) Encyclopedia of pseudoscience: Neurolinguistic programming. Chicago Fitzroy Dearborn. ISBN 1-57958-207-9
Pauli Hämeenaho: NLP psykiatrin työssä. YTHS 1997
Markku Ojanen ym. (2004). Terapiastako ratkaisu – NLP–perustaisen psykoterapian tuloksellisuustutkimus. Helsinki.
Aiheesta muualla
Suomen NLP-yhdistys
Psykologia ja näennäistiede
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1114953
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amerikank%C3%A4%C3%A4pi%C3%B6rapu
|
Amerikankääpiörapu
|
Amerikankääpiörapu (Faxonius limosus) on Pohjois-Amerikan itäosista kotoisin oleva rapulaji, joka esiintyy yleisesti vieraslajina Keski- ja Itä-Euroopan sisävesissä.
Levinneisyys
Tämän ravun alkuperäinen levinneisyys on Pohjois-Amerikan itäosissa ja kattaa Yhdysvaltojen rannikko-osavaltiot Virginiasta pohjoiseen ja Kanadassa Quebeciin. Se elää lähinnä 10-100 metrin levyisissä kirkasvetisissä joissa, joskus järvissä.
Vieraslaji Euroopassa
Laji tuotiin Saksaan vuonna 1890 ja sitä siirrettiin pian Ranskaan ja Puolaan. Sillä oli tarkoitus korvata rapuruton takia taantuvaa alkuperäistä jokirapua, mutta se ei osoittautunut taloudellisesti arvokkaaksi. Kuten toinen tulokaslaji, täplärapu, amerikankääpiörapu osoittautui rapuruton kantajaksi. Toisaalta laji on pienikokoinen, yleensä alle 10 senttiä, ja harvoin kasvaa myyntikokoiseksi. Pääasiallisesti sitä käytetään syöttinä. Nykyisin sen levinneisyys kattaa suuren osan Keski- ja Itä-Eurooppaa; hiljattain se on mm. levinnyt Britanniassa ja Valko-Venäjällä. Laji esiintyy myös Latviassa sekä Viron Pärnunjoessa, ja vuonna 2023 se havaittiin Narvanjoessa.
Lähteet
Ravut
|
940787
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jack%20Hillen
|
Jack Hillen
|
Jack Hillen (s. 24. tammikuuta 1986 Minnetonka, Minnesota, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen uransa jo päättänyt jääkiekkopuolustaja, jonka viimeiseksi seuraksi ammattipelaajana jäi NHL-joukkue Washington Capitalsissa. Hänen kausipalkkansa on 650 000 dollaria.
Ura
Seuraura
Hillen pelasi kauden 2003–2004 USHL-joukkue Tri-City Americansissa ja kävi lukion Academy of Holy Angelsissa, jonka jälkeen hän suoritti Colorado Collegessa kansantalouden alemman korkekoulututkinnon vuosina 2004–2008. Hillen voitti viimeisellä kaudellaan 2007–2008 koko NCAA:n puolustajien pistepörssin tehoilla 6+31=37, valittiin WCHA:n vuoden puolustavaksi pelaajaksi, WCHA:n ensimmäiseen tähdistökentälliseen sekä WCHA:n akateemiseen tähdistökentälliseen.
Hilleniä ei ikinä varattu NHL:ään. Hän teki viimeisen College-vuotensa jälkeen vapaana agenttina kaksivuotisen sopimuksen New York Islandersin kanssa. Hillen pelasi jo kauden 2007–2008 lopulla kaksi NHL:n runkosarjaottelua, joista toisessa hän teki ensimmäisen NHL-tehopisteensä syötettyään Miroslav Šatanin tekemän maalin ottelussa New York Rangersia vastaan. Tulokaskaudellaan 2008–2009 Hillen pelasi 40 NHL:n runkosarjaottelua tehoin 1+5=6. Hän pelasi kuitenkin vielä lähes puolet kaudestaan farmijoukkue Bridgeport Sound Tigersissa, AHL:ssä.
Kausi 2009–2010 oli Hillenille ensimmäinen kokonainen NHL:ssä. Hän teki 69 runkosarjaottelussa tehot 3+18=21. 26. tammikuuta 2010 Hillen sai ylivoimaa pyörittäneen Washington Capitalsin Aleksandr Ovetškinin lyöntilaukauksen kasvoihinsa. Hän joutui jättämään ottelun kesken ja hänet vietiin sairaalaan, missä Hillenin leuka leikattiin sekä hampaat kunnostettiin. Hän oli peleistä sivussa viikkoja. Kaudella 2010–2011 Hillen teki NHL:n yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 4+18=22.
Elokuussa 2011 Hillen teki yksivuotisen ja kaksisuuntaisen sopimuksen Nashville Predatorsin kanssa. Sopimuksen päätyttyä kauden 2011–2012 jälkeen hän siirtyi heinäkuussa 2012 Washington Capitalsiin niin ikään yksivuotisella sopimuksella.
Hillen kärsi urallaan useista ikävistä loukkaantumisista ja niiden vuoksi Hillen ilmoitti päättävänsä jääkiekkouransa alkuvuodesta 2016 vain 29-vuotiaana.
Maajoukkueura
Hillen edusti Yhdysvaltoja MM-kilpailuissa vuonna 2010.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Yhdysvaltalaiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1986 syntyneet
Elävät henkilöt
|
216237
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avia%20B.122
|
Avia B.122
|
Avia B.122 oli tšekkoslovakialainen taitolentokone.
Sen suunnitteli František Novotny. Kone oli kaksitasoinen. Sen siipirakenne oli puuta ja runko metalliputkea. Kone oli verhoiltu kankaalla.
Prototyypin rekisteri oli OK-AVI. 7-sylinterisellä Walter Castor -moottorilla varustetun koneen ensilento tapahtui keväällä 1934. Tšekkoslovakian ilmavoimat tilasivat 35 konetta ja Neuvostoliitto tilasi 15 kappaletta.
Vuonna 1936 tuli markkinoille parannettu versio, B.222. Siinä oli Avia Rk-17 -moottori. Sitä Tšekkoslovakian ilmavoimat tilasivat 35 kappaletta.
Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian vuonna 1938 Luftwaffe otti 12 konetta käyttöönsä ja luovutti 12 Bulgarialle.
Tekniset tiedot
Lähteet
Viitteet
Taitolentokoneet
Avian ilma-alukset
|
1337334
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/FalconSAT-2
|
FalconSAT-2
|
FalconSAT-2 oli Yhdysvaltain ilmavoimien akatemian (USAFA) opiskelijoiden rakentama satelliitti, jonka oli tarkoitus tutkia plasman vaikutusta avaruusalusten radioliikenteeseen matalalla Maan kiertoradalla. Satelliitti oli osa FalconSAT-ohjelmaa, jonka puitteissa oli aiemmin laukaisu kaksi muuta USAFAn opiskeilijoiden rakentamaa satelliittia. FalconSAT-2:n laukaisu epäonnistui Falcon 1 -raketin tuhouduttua.
Historia
FalconSAT-2:n kehittäminen sen edeltäjän, FalconSAT-1:n, pohjalta käynnistyi vuoden 2000 lopulla. Satelliitti pohjautui kaupalliseen satelliittirunkoon, johon ilmavoimien akatemia asensi rakentamansa koelaitteistot. FalconSAT-2:n päähyötykuomaksi oli valittu MESA-mittauslaitteisto ().
FalconSAT-2 oli alun perin tarkoitus laukaista avaruussukkulan kyydissä vuoden 2003 alulla. Helmikuussa 2003 sattuneen STS-107-lennon onnettomuuden seurauksena FalconSAT-2:n laukaisu lykkääntyi, ja se siirrettiin toisen kantoraketin laukaistavaksi.
Satelliitin laukaisu siirtyi yhdysvaltalaisen startup-avaruusyrityksen, SpaceX:n, laukaistavaksi. FalconSAT-2 valittiin yhtiön suunnitteleman ja rakentaman Falcon 1 -raketin ensilennon hyötykuormaksi joulukuussa 2004. Lento laukaistiin 24. maaliskuuta 2006 kello 22.30 UTC-aikaa Omelekin saarelta Kwajaleinin atollilta Tyynessämeressä. Raketti putosi Tyyneenmereen sen Merlin 1A -moottorin sammuttua noin 33 sekuntia lentoonlähdön jälkeen, kun korroosiovaurioitunut mutteri aiheutti moottoripalon. FalconSAT-2 irtautui raketista tuhon yhteydessä ja putosi Omelekilla sijainneen varastorakennuksen katon läpi, muutaman metrin päähän kuljetuslaatikosta, jossa se oli toimitettu Coloradosta Kwajaleinille.
Lähteet
Aiheesta muualla
Tiedesatelliitit
|
1018525
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bristol%20Jupiter
|
Bristol Jupiter
|
Bristol Jupiter on Bristol-lentokonetehtaan Pariisin ilmailunäyttelyssä vuonna 1921 esittelemä yhdeksänsylinterinen tähtimoottori, joka kuului ensimmäisiin ei-pyöriviin tähtimoottoreihin. Bristol Jupiter oli ilmajäähdytteisten tähtimoottorien kehityksen suunnannäyttäjä ja samalla yksi tärkeimmistä lentokonemoottoreista maailmansotien välisenä aikana.
Kehitys
Juuret Brazil Straker -konepajalla
Bristolin Fishpondsissa sijainneen Brazil Straker -konepajan pääsuunnittelija Roy Fedden kehitti yhdessä L. F. G. Butlerin kanssa ensimmäisen maailmansodan aikana kaksi tähtimoottoria. Toinen moottoreista oli Jupiter, joka valmistui alkuvuodesta 1918.
Kehitys Cosmos-teollisuusyhtymässä
Vuonna 1918 suuri Cosmos-niminen teollisuusyhtymä hankki itselleen Brazil Strakerin ja antoi konepajalle nimeksi Cosmos Engineering. Moottoria pidettiin erittäin lupaavana ja sen kehittelyä jatkettiin, vaikka Britannian ilmailuministeriö olikin jo vuonna 1918 valinnut ja standardoinut toisen valmistajan samantyyppisen konstruktion, ABC Dragonflyn lähes kaikkiin vuonna 1918 valmistettaviksi suunniteltuihin lentokoneisiin. Jupiterin prototyyppi, joka painoi 300 kg, antoi 395 hevosvoimaa 29. lokakuuta 1918 tehdyssä koekäytössä. Jupiterista ehdittiin kehittämään sekä kolmisylinterinen versio että kaksirivinen 18-sylinterinen versio ennen Cosmos-yhtymän ajautumista taloudellisiin vaikeuksiin tammikuussa 1920.
Läpilyönti Bristolilla
Cosmos-yhtymän kaaduttua ja ABC Dragonfly -moottorin osoittauduttua kelvottomaksi Britannian ilmailuministeriö oli pakotettu varmistamaan Jupiter-moottorin kehittämisen jatkumisen ja painosti Bristol-lentokonetehtaan ostamaan Cosmoksen jälkeensä jättämät lentokonemoottoritoiminnot. Ilmailuministeriö piti ilmajäähdytteisiä moottoreita edistyksellisinä ja halusi niiden kehittämisen jatkuvan. Bristol sai 15 000 punnalla viisi Jupiter-moottoria sekä valtavan määrän moottorin osia, piirustuksia, laskelmia ja työkaluja. Kaupan mukana yhtiön palvelukseen siirtyivät sekä Roy Fedden että hänen 31-henkinen tiiminsä. Näistä muodostettiin lentokonetehtaan moottoriosasto, josta vuonna 1956 tuli Bristol Engine Company.
Roy Fedden sitoutui kehittämään moottorin valmiiksi kahdessa vuodessa, ja Bristol-lentokonetehdas investoi kehitystyöhön 200 000 puntaa. Lentokonetehtaan johto piti kuitenkin Feddeniä pikemminkin työntekijänä kuin johtajana, josta seurasi monenlaisia kommunikaatio-ongelmia moottoriosaston ja lentokonetehtaan johdon välillä. Tehtaan johto oli juuri aikeissa lopettaa Jupiterin kehittämisen syyskuussa 1921, kun 197 000 puntaa oli käytetty ja Jupiter II -moottorin prototyyppi läpäisi ilmailuministeriön vaativat tyyppitestit kehittäen 400 hevosvoimaa kierrosluvulla 1 625 rpm. Fedden sai luvan viedä moottorin Pariisin ilmailunäyttelyyn, joka järjestettiin lokakuussa 1921. Siellä moottori herätti suurta kiinnostusta maailmansodan jälkeisen ajan ensimmäisenä uutena tehokkaana lentokonemoottorina.
Tuotantoon vuonna 1923
Britannian ilmailuministeriö aloitti Jupiter-moottorin hankintaprosessin jo joulukuussa 1921, ja syyskuussa 1923 tehtiin sopimus 81 moottorin toimittamisesta Kuninkaallisille ilmavoimille. Jo sitä ennen oli tehty ranskalaisen Gnome-Rhône-moottoritehtaan kanssa lisenssisopimus, joka kattoi koko maailman Kansainyhteisön maita lukuun ottamatta.
Kymmenen vuoden aikana tehtiin 17 ulkomaista lisenssisopimusta, ja moottoria valmistettiin vähintään 7 100 kappaletta, mikä oli suuri määrä rauhan aikaa elävässä maailmassa aikana, jolloin purettiin vielä suuria sodan ylijäämävarastoja ja panostukset armeijoiden varustukseen olivat vähäisiä.
Jatkokehitys
Jupiter IV läpäisi sekä brittiläiset että ranskalaiset tyyppitestit maaliskuussa 1923 ja kehitti niissä 436 hevosvoimaa. Seuraavaan versioihin (V ja VI) tehtiin suuria rakenteellisia muutoksia. Jupiter VI tuotti 480 hevosvoimaa ja painoi 350 kg kesäkuussa 1925 tehdyissä testeissä. VII-versioon asennettiin ahdin ja VIII-versioon Farman-alennusvaihde, joka mahdollisti moottorin kierrosluvun kasvattamiseen 2 200 kierrokseen minuutissa. IX-versio kehitti jo 525 hevosvoimaa ja alennusvaihteella ja ahtimella varustettu X-versio 530 hevosvoimaa 4 877 metrin korkeudessa. Jupiter kilpaili tiukasti vuonna 1927 Armstrong-Siddely-tehtaan Jaguar-moottorin kanssa. Jaguarin muutamista edistyksellisistä piirteistä huolimatta Jupiter voitti ja tuli valituksi muun muassa Handley Page H.P.42 -liikennekoneeseen. Jupiterin viimeinen malli oli XFBM, jota käytettiin vuonna 1929 edellä mainitussa H.P.42 -liikennekoneessa. Siinä Bristolin kaasukäynnistysjärjestelmä mahdollisti moottorin käynnistämisen ohjaamosta käsin.
Vuonna 1926 Bristol kehitti Jupiter VI:stä turboahdetun version ja antoi sille nimeksi Orion. Moottori kehitti 495 hevosvoimaa 6 096 metrin korkeudessa. Jatkokehittelyä ei aloitettu. Lyhentämällä männän iskun pituutta 7,5 tuumasta (190,5 mm) 6,5 tuumaan (165,1 mm) syntyi halkaisijaltaan selvästi pienempi (1,2 m vs. 1,35 m) moottori, joka painoi vain 310 kg mutta antoi 960 hevosvoimaa. Tämä Mercuryksi nimetty moottori oli tarkoitettu Schneider-nopeuskilpailuihin. Tästä kehitettiin 5-sylinterinen ja 200-hevosvoimainen Titan ja 7-sylinterinen ja 300-hevosvoimainen Neptune vuonna 1929. Viimeksi mainitusta Gnome-Rhône kehitti sitten ”oman” Titan 7 -moottorinsa.
Vuonna 1932 Bristol palasi Mercury-moottorin kehittämisessä Jupiterin sylinterikokoon. Moottori sai nimen Mercury V, joka kuitenkin muutettiin Pegasukseksi. Mercurystä tuli Jupiterin jatkaja hävittäjäkoneen moottorina ja Pegasuksesta pommikoneen moottorina.
Lisenssivalmistus eri maissa
Jupiterin ensimmäinen ja tärkein lisenssivalmistaja oli ranskalainen Gnome-Rhône, joka maailmanlaajuisen lisenssinsä ansiosta valmisti myös ilmeisesti Suomeen toimitetut Jupiter-moottorit. Gnome-Rhône teki moottoriin lukuisia muutoksia, eikä käyttänyt samoja valmistusmenetelmiä kuin Bristol. Vaikka Bristol toimitti Gnome-Rhônelle uusien versioiden suunnitelmat, eivät tehtaiden valmistamat moottorit vastanneet täysin toisiaan. Gnome-Rhône kehitti vuonna 1927 Jupiterista 7-sylinterisen Titan 7:n, eikä suostunut maksamaan näistä moottoreista lisenssimaksuja Bristolille, vaikka moottori oli kopio Bristol Neptunesta lyhennettyä (165 mm) iskun pituutta myöten. Titanin pohjalta Gnome-Rhône kehitti yhdeksänsylinterisen Mistral 9:n ja siitä edelleen 14-sylinterisen Mistral Major 14:n vuonna 1928. Mistral Major 14K tuotannossa olleet versiot kehittivät vuonna 1932 noin 800900 hevosvoimaa, mikä oli paljon enemmän kuin muut vastaavat moottorit samaan aikaan. Vuonna 1945 Gnome-Rhône yhdistettiin SNECMA-ryhmään, joka jatkoi 14K-moottorin kehittelyä vuoteen 1953 saakka. Gnome-Rhône kehitteli myös suurempia 14- ja 18-sylinterisiä versioita Mistral Majorista sekä läpimitaltaan ainoastaan noin metrisen Mars 14 M:n.
Siemens-Halske hankki Jupiterin lisenssin vuonna 1927 ja rakensi moottoreita vuoteen 1935 saakka. Vuonna Siemens-Halsken Spandaun konepajoista muodostettiin Brandenburgische Motorenwerke Gmbh, jonka tuotteet tunnettiin Bramo-nimellä. Bramon ensimmäinen oma moottori oli vuonna 1930 valmistunut Sh 20, joka oli kehitetty Jupiterin pohjalta. Sen seuraava versio, Bramo Sh 20B otettiin tuotantoon ja sen pohjalta kehitettiin Bramo 323 Fafnir vuonna 1936 ja jopa 2000-hevosvoimainen 14-sylinterinen Bramo 329 Twin Fafnir Sen kehitys lopetettiin kuitenkin vuonna 1939, kun Bramo yhdistettiin BMW:hen. 323 Fafnir pysyi tuotannossa vuoteen 1944 saakka.
Neuvostoliitto hankki myös Jupiterin valmistuslisenssin ja valmisti moottoreita Švetsov M-22 -nimellä useana eri versiona. Neuvostoliitto hankki myös Gnome-Rhonelta 14K Mistral Majorin valmistuslisenssin ja valmisti moottoria nimellä Tumanski M-85 sekä sen jatkokehitelmiä M-86, M-87 ja M-88. M-22 -moottorilla varustettuja Polikarpov I-5 -hävittäjiä rakennettiin noin 800 kpl, I-15 -hävittäjiä 404 kpl ja I-16 -hävittäjiä noin 400 kpl, mikä osoittaa, että Neuvostoliitossa rakennettiin lisenssillä tuhansia Jupiter-moottoreita.
Vuonna 1924 valmistuslisenssi hankittiin myös Japaniin, jossa moottoria rakensi Nakajima. Jupiterin pohjalta kehitettiin Nakajima Ha-1 Kotobuki -moottori, jota käytettiin mm. Nakajima Ki-27 Nate- ja Mitsubishi A5M Claude -hävittäjäkoneissa, ja tästä edelleen Nakajima Hikari. Neuvostoliiton tapaan Japani hankki Gnome-Rhône 14K Mistral Majorin valmistuslisenssin ja valmisti sitä Nakajima Ha-25/35/105/115 Sakae -nimellä sekä kehitti siitä 18-sylinterisen Nakajima Ha-45 Homare -moottorin.
Edellä mainittujen lisäksi Jupiteria valmisti mm. italialainen Alfa Romeo (nimellä 126-RC35), puolalainen PZL ja tšekkoslovakialainen Walter Engines.
Käyttö
Jupiter-moottori on ollut asennettuna hyvin moneen eri lentokoneeseen.
Cosmos Jupiter
Bristol Badger
Bristol Bullet
Sopwith Schneider
Westland Limousine
Bristol Jupiter & Gnome-Rhône Jupiter
Aero A.32
Airco DH.9
Arado Ar 64
Avia BH-25
Bernard 190
Bernard SIMB AB 12
Blanchard BB-1
Blériot-SPAD 51
Blériot-SPAD S.56
Boulton & Paul Bugle
Boulton Paul P.32
Boulton Paul Partridge
Boulton Paul Sidestrand
Blackburn Beagle
Blackburn Nile
Blackburn Ripon
Bristol Badger
Bristol Badminton
Bristol Bagshot
Bristol Beaver
Bristol Bloodhound
Bristol Boarhound
Bristol Brandon
Bristol Bulldog
Bristol Bullfinch
Bristol Jupiter Fighter
Bristol Seely
Bristol Type 72
Bristol Type 75
Bristol Type 76
Bristol Type 89
Bristol Type 92
Bristol Type 118
De Havilland Dingo
De Havilland DH.72
De Havilland DH.50
De Havilland Dormouse
De Havilland Hercules
De Havilland Hound
De Havilland Giant Moth
De Havilland Survey
Dornier Do 11
Dornier Do J
Dornier Do X
Fairey IIIF
Fairey Ferret
Fairey Flycatcher
Fairey Hendon
Fizir F1M-Jupiter
Fokker C.V
Fokker F.VIIA
Fokker F.VIII
Fokker F.IX
Gloster Gambet
Gloster Gamecock
Gloster Gnatsnapper
Gloster Goldfinch
Gloster Goring
Gloster Grebe
Gloster Mars
Gloster Survey
Gourdou-Leseurre LGL.32
Handley Page Hinaidi
Handley Page Hampstead
Handley Page Hare
Handley Page Hinaidi
Handley Page HP.12
Handley Page H.P.42
Hawker Duiker
Hawker Harrier
Hawker Hart
Hawker Hawfinch
Hawker Hedgehog
Hawker Heron
Hawker Woodcock
IVL D.26 Haukka
Junkers F 13
Junkers G 31
Junkers W 34
Latécoère 6
NVI F.K.31
Parnall Plover
PZL P.7
Saunders Medina
Saunders Severn
Short S.8 Calcutta
Short Springbok
Short Gurnard
Short Kent
Short Rangoon
Short Scylla
Short Springbok
Short S.6 Sturgeon
Short Valetta
Supermarine Seagull
Supermarine Solent
Supermarine Southampton
Svenska Aero/ASJA Jaktfalken
Tupolev I-4
Vickers Type 123
Vickers Type 161
Vickers Jockey
Vickers Type 143
Vickers Type 150
Vickers 131 Valiant
Vickers Vellore
Vickers Vellox
Vickers Vespa
Vickers Viastra
Vickers Victoria
Vickers Vildebeest
Vickers Vimy
Vickers Vimy Trainer
Vickers Wibault Scout
VL E.30 Kotka
Westland Interceptor
Westland Wapiti
Westland Westbury
Westland Witch
Westland-Houston PV.3
Švetsov M-22
Kalinin K-5
Polikarpov I-5
Polikarpov I-15
Polikarpov I-16
Tupolev I-4
Jupiter Suomessa
Hankinta Suomeen
Suomen Ilmailuvoimille hankittiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ylijäämävarastoista peräti 334 kpl Siemens-Halske Sh IIIa -moottoria, jotka oli varattu mm. kotimaisen hävittäjälentokoneen tuotantoon. Moottori osoittautui epäluotettavaksi ja kahden vuosina 1924-1925 rakennetun prototyypin jälkeen jouduttiin toteamaan vuonna 1926, ettei tämän moottorin varaan voida hävittäjäkonetta rakentaa.
Ilmailuvoimien lentokonetehtaan pääsuunnittelija Kurt Berger ja lentokonetehtaan johtajan sijaisena toimiva Rafael Hallamaa tekivät kesällä 1924 opintomatkan Isoon-Britanniaan löytääkseen parempia lentokonemoottoreita. Todennäköisesti Bristol Jupiter löytyi tältä matkalta. Kun Jupiter läpäisi Ison-Britannian ilmailuministeriön 150 tunnin tyyppitestin, suomalaiset vakuuttuivat Jupiter-moottorin hyvyydestä niin, että 7.5.1925 Ilmailuvoimien teknillinen neuvottelukunta standardoi Jupiterin ”sotamoottorikseen” eli käytettäväksi ensilinjan hävittäjissä, tiedustelukoneissa ja pommikoneissa.
Käyttö Suomessa
Standardoinnin seurauksena Jupiterin sai NVI F.K.31 -kone, jota varten hankittiin 23 Jupiter-moottoria Gnome-Rhônelta. Maaliskuussa 1926 NVI ilmoitti lentäneensä F.K.31:llä koelentoja ja kahdeksan Hollannista tilattua konetta saatiin Suomeen saman vuoden syksyllä. Neljä lisenssillä valmistettua yksilöä luovutettiin ilmavoimille joulukuun 1929 ja helmikuun 1930 välisenä aikana. Jo ennen lisenssivalmistuksen aloittamista oli huomattu, ettei kone kelpaa palveluskäyttöön. Koneilla lennettiin hyvin vähän ja ne poistettiin kirjanpidosta 9.2.1932.
Jupiter valittiin myös D.26 Haukka I ja D.27 Haukka II -prototyyppien moottoriksi sekä vertailukoneeksi hankittuun Gloster Gamecock I:een. Haukan prototyyppejä rakennettiin kolme ja Gamecockeja hankittiin aluksi yksi. Gloster löysi Gnôme-Rhone:n toimittamasta tehdasuudesta Jupiter-moottorista lukuisia vikoja. Kun Gamecock voitti Haukan niukasti kesällä 1927 järjestetyssä vertailussa, Glosterilta tilattiin pidemmällä rungolla varustettu Gamecock II sekä valmistuslisenssi 15 koneen rakentamista varten. Valtion lentokonetehdas sai 15 Gamecock-koneen tilauksen lopulta marraskuussa 1928 ja V.L. G.28 Gamecock -koneet valmistuivat joulukuun 1929 ja toukokuun 1930 välisenä aikana. Gamecockit korvasivat rapistuneet Gourdou-Leseurre GL-21- ja Martinsyde F.4 Buzzard -hävittäjät ja toimivat Ilmavoimien ensilinjan hävittäjinä aikana, jona suomalainen hävittäjätaktiikka kehitettiin. Koneiden suurin ongelma oli Jupiter-moottori, joka oli epäluotettava. Kiertokangen katkeamiset olivat yleisiä ja alumiininen kampikammio rikkoontui lähes joka kerta, kun koneella ajettiin nokilleen.
Blackburn Ripon -koneeseen valittiin moottoriksi aluksi Jupiter. Moottoria käytettiin kuitenkin vain mallikoneessa ja ensimmäisessä sarjakoneessa, sillä 480 hevosvoiman Jupiter osoittautui tehtävään liian heikkotehoiseksi. Riponissa kokeiltiinkin monenlaisia moottoreita kunnes päädyttiin 580 hevosvoiman Bristol Pegasukseen – Jupiterin seuraajaan.
Blackburn Ripon -koneen vaihtoehdoksi Valtion lentokonetehdas suunnitteli koneen, josta myöhemmin kehitettiin kalliiksi osoittautuneen ja myöhästyneen Ripon-kaluston täydentäjä. V.L. E.30 Kotka ja V.L. E.31 Kotka II -nimellä tunnettuja tiedustelukoneita valmistettiin yhteensä kuusi. Prototyyppiin ja ensimmäiseen sarjakoneeseen tuli 420 hevosvoiman Jupiter, muissa koneissa kokeiltiin muita moottoreita Riponin tapaan.
Edellä mainittujen koneiden lisäksi vuonna 1929 hankitut tšekkoslovakialaiset Aero A-32GR -yhteistoimintakoneet (16 kpl) ja vuonna 1929 vertailukoneeksi hankittu Fokker C.V E-kone, vuonna 1930 hankitut Junkers W 34- ja W 43 -kuljetuskoneet (7 kpl), Ruotsin talvisodan aikana vuonna 1939 lahjoittamat Bristol Bulldog IIA -hävittäjäkoneet (2 kpl) ja ASJA J6 Jaktfalken II -hävittäjäkoneet (3 kpl) ja Tanskan Punaisen Ristin vuonna 1941 lahjoittama Fokker F.VIIa -kuljetuskone oli varustettu Jupiter-moottorilla. Näin Jupiter-moottori oli asennettuna 11 konetyyppiin ja 54 koneyksilöön.
Vuonna 1930 Ilmavoimien kirjoilla oli 64 Jupiter-moottoria, joista vain kaksi oli käynyt 100 tuntia ilman korjausta, vaikka tehtaan ilmoittama korjausjakso oli peräti 150 tuntia. Tyypillinen korjausväli oli vain 20-40 tuntia. Ongelmia aiheuttivat kiertokankien katkeaminen, nokkapyörien kiinnileikkautuminen, venttiiliviat, erilaiset magnetto- ja kaasutinviat, materaaliviat ja huono tehdastyö ja tietenkin kuluminen. Bristolin ja Gnome-Rhônen moottoreissa oli merkittäviä eroja, joilla oli vaikutusta moottorin luotettavuuteen. Esimerkkinä tästä on erilainen öljynkokoaja: Gnome-Rhônen moottoreista puuttui laakeripintojen läpi tulleelle öljylle tarkoitettu väliallas, josta oli apua venttiilikoneiston roiskevoitelussa.
Vuonna 1930 ryhdyttiin selvittämään syitä Jupiter-moottorin epäluotettavuudelle ja tutkimusten seurauksena muutettiin moottorin kaikki välykset Bristolin ohjeiden mukaisiksi, kehitettiin kaasuttimien säätöjä ja moottorien huolto- ja korjaustoimintaa. Näiden toimenpiteiden seurauksena moottorien käytettävyys parani. Pääsyy Jupiter-moottoreiden huonoon kestävyyteen, käyntivarmuuteen ja työn laatuun oli valmistajassa, joka oli Gnome-Rhône.
Suomalaiset eivät olleet yksin ongelman kanssa, sillä sama havainto oli tehty mm. Puolassa. Jupiter-moottorien ongelmat nousivat esille vuosina 1931-1932, kun kolme komiteaa tutki lentokonetehtaan toimintaa. Vaikka komiteatyön tuloksena lentokonetehtaan johto vaihdettiin, vielä pysyvämmäksi muodostui Ilmavoimien ja lentokonetehtaan epäluulo Gnome-Rhônen tuotteisiin. Vuonna 1933 Ilmavoimat valitsi Bristolin yhteistyökumppanikseen ja niinpä vuonna 1934 tilattuihin Bristol Bulldog IV -hävittäjiin tuli Gnome-Rhônen protestoinnista huolimatta Bristolin valmistamat Mercury VI S2 -moottorit. Tampella hankki Ilmavoimien tukemana Bristol Pegasus- ja Mercury-moottorien valmistuslisenssin vuonna 1935.
Tekniset tiedot
Bristol Jupiter oli 9-sylinterinen tähtimoottori. Moottorin sylinterin halkaisija oli 5,75 tuumaa (146 mm), iskun pituus 7,5 tuumaa (190,5 mm) ja iskutilavuus 1 753 kuutiotuumaa (28,7 litraa). Puristussuhde 5,3:1. Sylinteriryhmä terästä, varustettuna alumiinista valetuilla jäähdytysrivoituksilla ja alumiinikannella. Neljä lautasventtiiliä jokaista sylinteriä kohden. Moottorin versiot pähkinänkuoressa (suluissa Gnome-Rhônen mallitunnus):
Jupiter. Ensimmäinen prototyyppi. Valmistui vuonna 1918 ja tuotti 29.10.1918 järjestetyssä testissä 385 hevosvoimaa kierrosluvulla 2 000/min. Paino 300 kg.
Jupiter I. Toinen Cosmoksella rakennettu prototyyppi, valmistui vuonna 1919. Varustettu alennusvaihteella.
Jupiter II. Moottorissa oli automaattinen kompensaatiomekanismi, joka moottorin lämpölaajetessa korjasi venttiilien ja keinuvipujen välyksiä. Moottori valmistui 1921 ja tuotti 400 hevosvoimaa kierrosluvulla 1625/min.
Jupiter IV (Jupiter 9Aa/9Ab/9Ac). Valmistui 1923 ja läpäisi sekä brittiläiset että ranskalaiset tyyppitestit maaliskuussa 1923 tuottaen 436 hevosvoimaa. Jupiter 9Aa 380 hevosvoimaa, 9Ab ja 9Ac 420 hevosvoimaa kierrosluvulla 1 750/min. 9Ac:ssä puristussuhde 6,57:1, jolloin moottoria piti käyttää kuristettuna 2 000 metrin korkeuteen saakka, jossa saavutettiin vielä tuo 420 hevosvoiman teho.
Jupiter V. Jaettu kampiakseli ja yksiosainen pääkiertokanki kelluvalla alapäällä.
Jupiter VI (Jupiter 9Ag). Muottiin taottu duralumiininen kampikammio ja kolmoiskaasutin. Valmistui kesäkuussa 1925, painoi 350 kg ja kehitti 480 hevosvoimaa kierrosluvulla 2 000/min. Puristussuhde oli 6,57:1 ja 9Ac:n tapaan moottoria oli käytettävä kuristettuna alakorkeuksissa.
Jupiter VII. Varustettu ahtimella ja tuotti 460 hevosvoimaa.
Jupiter VIII (Jupiter 9Ak). Varustettu Farman-alennusvaihteella, joka mahdollisti kierrosluvun nostamisen 2200:een/min. F-merkinnällä varustetuissa malleissa taotut ja kierrekiinnityksellä varustetut sylinterikannet.
Jupiter IX. Tuotti 525 hevosvoimaa.
Jupiter X. Varustettu ahtimella ja alennusvaihteella. Tuotti 530 hevosvoimaa 4 877 metrin korkeudessa.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Lentokonemoottorit
Tähtimoottorit
Bristol Aeroplane Company
|
1366005
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dinitrobentseeni
|
Dinitrobentseeni
|
Dinitrobentseeni viittaa kolmeen saman aineen isomeeriin:
m-Dinitrobentseeni
o-Dinitrobentseeni
p-Dinitrobentseeni
|
1045828
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Varhaisi%C3%A4n%20musiikkikasvatus
|
Varhaisiän musiikkikasvatus
|
Varhaisiän musiikkikasvatus on taiteen perusopetuksen musiikin alaan kuuluvaa, mutta siihen vapaavalintaisesti sisältyvää musiikinopetusta. Sen lähtökohdat ovat samat sekä taiteen perusopetuksen yleisessä että laajassa oppimäärässä. Varhaisiän musiikkikasvatus edeltää taiteen perusopetuksen yhteisiä opintoja.
Varhaisiän musiikkikasvatuksen laajuudesta, sisällöstä ja tavoitteista päättää opetuksen järjestäjä, mutta Opetushallitus on laatinut taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteet, jotka määrittävät muun muassa opetuksen arvoperustan. Varhaisiän musiikkikasvatus on leikinomaista toimintaa, jonka tavoitteena on kehittää lapsen luovuutta, musiikillisia valmiuksia ja itsetuntoa. Toimintaan voi sisältyä soitinopintoihin valmentavaa opetusta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Varhaisiän musiikinopettajat ry
Taiteen perusopetus
Musiikkikoulutus
|
377569
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Shoot%20from%20the%20Hip
|
Shoot from the Hip
|
Shoot from the Hip on brittiläisen pop-dance-laulajan Sophie Ellis-Bextorin toinen musiikkialbumi. Se julkaistiin Isossa-Britanniassa 27. lokakuuta vuonna 2003 Polydor-levymerkin alla. Albumin tuottivat Gregg Alexander, Matt Rowe, Jeremy Wheatley ja Damian IeGassick.
Shoot from the Hip ei yltänyt edeltäjäalbuminsa Read My Lipsin menestyksen tasolle. Se onnistui yltämään vain 19. sijalle Ison-Britannian virallisella albumilistalla. Albumilta julkaistiin kaksi singleä, "Mixed Up World" joka ylsi Ison-Britannian singlelistalla sijalle seitsemän, ja "I Won't Change You" jonka korkein listasijoitus oli yhdeksäs. Albumi myi Britanniassa kultalevyyn oikeuttavan määrän.
Kappalelista
Ison-Britannian versio
"Making Music" – 3:36
"Mixed Up World" – 3:45
"I Won't Change You" – 3:40
"Nowhere without You" – 4:53
"Another Day" – 3:20
"Party in My Head" – 3:34
"Love It Is Love" – 3:29
"You Get Yours" – 3:59
"The Walls Keep Saying Your Name" – 4:23
"I Won't Dance With You" – 3:59
"I Am Not Good at Not Getting What I Want" – 3:33
"Hello, Hello"/"Physical" – 13:16
Kansainvälinen versio
"Mixed Up World" – 3:45
"I Won't Change You" – 3:40
"Nowhere without You" – 4:53
"Another Day" – 3:20
"Party in My Head" – 3:34
"Love It Is Love" – 3:29
"You Get Yours" – 3:59
"The Walls Keep Saying Your Name" – 4:23
"I Am Not Good at Not Getting What I Want" – 3:33
"Hello, Hello" – 4:23
Aiheesta muualla
Shoot from the Hip discogs.com -sivustolla
Sophie Ellis-Bextorin albumit
Vuoden 2003 albumit
|
531527
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fenella%20Fielding
|
Fenella Fielding
|
Fenella Fielding (17. marraskuuta 1927 – 11. syyskuuta 2018) oli brittiläinen näyttelijä. Fielding esiintyi paljon teatterissa ja vuodesta 1959 lähtien myös useissa elokuvissa.
Fielding oli paroni Basil Feldmanin sisko.
Lähteet
Aiheesta muualla
Brittiläiset näyttelijät
Vuonna 1927 syntyneet
Vuonna 2018 kuolleet
|
12528
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Derivaatta
|
Derivaatta
|
Derivaatta tarkoittaa matematiikassa reaaliarvoja saavan funktion herkkyyttä muutokselle yhden sen riippumattoman muuttujan suhteen. Derivaatta on matemaattisen analyysin peruskäsitteitä. Se johdetaan funktion tietyn välin keskimääräisestä muutosnopeudesta, jonka arvosta määritetään raja-arvon avulla muutosnopeus yhdessä kohtaa. Sanaa derivaatta käytetään suomessa sekä funktion derivaatan arvon että sen derivaattafunktion synonyyminä.
Jos rajoitutaan yhden muuttujan funktioihin, voidaan muutosnopeuden keskiarvoa kuvata funktion kuvaajan keskimääräiseksi jyrkkyydeksi. Sitä havainnollistetaan esimerkiksi Suomen lukioiden matematiikan oppimäärissä kuvaajan sekantilla (keskimääräinen muutosnopeus), jonka kulmakerroin on kyseisellä välillä funktion jyrkkyyksien likiarvo. Mitä pienempi on sekantin rajaama väli, sitä paremmin sen jyrkkyys vastaa funktion kuvaajan jyrkkyyksiä kyseisellä välillä. Lopulta, kun väliä pienennetään raja-arvon avulla pisteeksi, saadaan derivaatta (muutosnopeus yhdessä kohdassa). Sitä havainnollistetaan yleensä tangentilla, jonka kulmakerroin on derivaatan arvon suuruinen.
Yhden muuttujan derivaatta voidaan yleistää usean muuttujan funktioille, jossa sitä kutsutaan funktion differentiaaliksi, mutta termiä differentiaali voidaan käyttää myös yhden muuttujan funktioille. Differentiaali on funktion kokonaismuutoksen lineaarinen osa, joka esitetään usean muuttujan funktioiden tapauksessa Jacobin matriisin avulla.
Yhden reaalimuuttujan funktiot
Määritelmä kahden kohdan avulla
Yhden reaalimuuttujan funktion derivaatan formaalinen määritelmä käyttää aina hyväkseen sen muutosnopeuden raja-arvoa. Seuraavassa funktion muutosnopeutta ilmaistaan sen erotusosamäärällä käyttäen valitun välin päätepisteitä ja
Merkinnällä tarkoitetaan suureen arvojen muutosta tai erotusta . Välin jälkimmäistä päätepistettä siirretään lähemmäksi välin ensimmäistä päätepistettä . Tämä merkitään raja-arvon arvolla
Tällöin voidaan sanoa (jos raja-arvo on olemassa), että funktiolla on derivaatan arvo kohdassa , joka merkitään tavallisesti .
Määritelmä välin pituuden avulla
Toisessa yleisessä määritelmässä erotusosamäärä muodostetaan pisteiden ja avulla, missä luku on pisteiden välinen etäisyys. Sijoittamalla tämä erotusosamäärään saadaan
Nyt väliä voidaan raja-arvossa pienentää pienentämällä lukua , jolloin saadaan (mikäli raja-arvo on olemassa) derivaatan arvo pisteessä
Funktion kulun tarkastelu
Derivaattafunktion avulla saadaan selville sellaiset kohdat, joissa alkuperäinen funktio mahdollisesti muuttaa kulkusuuntaansa. Näissä kohdissa derivaattafunktion arvo on nolla (eli funktion kulmakerroin on 0). Derivaattafunktion merkki - ja funktion kulkusuunta - voi vaihtua vain derivaatan nollakohdassa. Mikäli tällaisia kohtia ei ole, on funktio aidosti kasvava tai aidosti vähenevä.
Esimerkiksi kolmannen asteen funktio derivoituu sääntöjen mukaisesti muotoon . Laskemalla derivaattafunktion nollakohdat, jotka ovat ja saadaan selville kohdat joissa alkuperäinen funktio todennäköisesti vaihtaa kulkusuuntaansa. Lasketaan derivaatan arvo kunkin nollakohdan kummallakin puolella, esimerkiksi pisteissä -2, 0 ja 2. Jos saatu arvo on negatiivinen, on funktion kuvaaja laskeva, jos positiivinen, on funktion kuvaaja nouseva.
Mikäli funktion kulkua tarkasteltaisiin suljetulla välillä , huomattaisiin, että funktio saisi suurimman ja pienimmän arvonsa kyseisissä derivaatan nollakohdissa. Nämä kohdat ja ovat funktion paikallisia maksimi- ja minimikohtia. Funktiolla ei kuitenkaan ole suurinta tai pienintä arvoa, kun tarkasteluvälinä on koko reaaliakseli, koska sen arvojoukko on negatiivisesta äärettömyydestä positiiviseen äärettömyyteen.
Derivaatan olemassaolo
Derivaatta on olemassa pisteessä , mikäli erotusosamäärän raja-arvo on äärellinen ja se voidaan määrittää yksikäsitteisesti. Käyttämällä hyväksi toispuoleisen derivaatan käsitteitä, voidaan derivaatan olemassaolo ilmaista niin, että sekä vasemmanpuoleisen että oikeanpuoleisen derivaatan tulee olla olemassa ja niiden arvojen tulisi olla yhtä suuret.
Vaikeasti käyttäytyvillä funktioilla ei riitä erotusosamäärän raja-arvon intuitiivinen sievennys, vaan tarvitaan täsmällisempi matemaattinen määritelmä. Sellainen on esimerkiksi
.
Toisin sanoen kaikille ehdotetuille luvuille löytyy siitä riippuva luku siten, että erotusosamäärän arvot ovat alle :in päässä raja-arvosta eli derivaatan arvosta, kun muuttujan arvot ovat alle :n päässä lähestyttävästä arvosta. Mikäli aina lukua pienennettäessä, löytyy edellistä pienempi , voidaan pitää osoitettuna, että raja-arvo tulee löytymään.
Yhden muuttujan derivaattafunktio
Derivaattafunktio tarkoittaa sellaista lauseketta, jolla voi laskea funktion derivaatan arvon kyseisessä kohdassa ilman raja-arvon määritystä. Tällaisen funktion määrittämistä kutsutaan derivoimiseksi. Derivointifunktiota kutsutaan yleisesti myös derivaataksi. Derivaattafunktion määrittelyjoukko voi olla sama kuin funktion määrittelyjoukko, mutta toisinaan se on suppeampi väli.
Määritetään funktion derivaattafunktio missä funktion määrittelyjoukon pisteessä hyvänsä. Niissä pisteissä, missä raja-arvo on määritelty, saadaan derivaattafunktioksi (käytetään toista määritelmää)
Tämän derivaattafunktion määrittelyjoukko saadaan, kun raja-arvon kannalta määrittelemättömät kohdat jätetään funktion määrittelyjoukosta pois.
Esimerkiksi funktion derivaattafunktio määritetään seuraavasti. Merkitään lausekkeet erotusosamäärään ja määritetään raja-arvo:
Lausekkeella voi helposti laskea funktion derivaatan arvoja ilman, että raja-arvoa tarvitsee enää määrittää.
Tilanteita, jossa derivaatan arvoa ei voi funktion määrittelyalueelta määrittää, liittyvät esimerkiksi funktion liian suureen jyrkkyyteen. Silloin funktion kuvaajalle piirretty tangentti on pystysuora, jolle ei ole määritelty kulmakerrointa. Jos derivaatta voidaan määrittä kaikissa muissa funktion määrittelyjoukon kohdissa, muodostuu tästä derivaattafunktion määrittelyjoukko. Laajin väli, missä derivaatta on mielekästä määrittää, on funktion oma määrittelyjoukko.
Derivaatta-operaattori ja muita merkintätapoja
Operaattoria, jolla funktion derivoinnin aikomus ilmaistaan, merkitään derivaatta-operaattorilla. Suomenkin lukiokoulutuksessa on yleisesti käytössä iso D-kirjain. Edellisen esimerkin derivointia merkitään sillä
Toinen yleinen merkintä "pilkku"-merkintä, jossa funktion derivaattafunktiota merkitään
Tässä Leonhard Eulerin ja Louis Langrangen mukaan nimetyssä nk. Euler-Lagrange-merkintätavassa oletetaan, että lukija tuntee muuttujan, jonka suhteen derivointi suoritetaan. Tämän vuoksi sitä käytetään pääasiassa yhden muuttujan derivoinnissa, ja sekin on siten yleinen esimerkiksi suomalaisessa koulumatematiikassa. Mikäli muuttujana on aika (merkitään t), kuten fysiikassa on yleistä, käytetään "piste"-merkintää
Useamman muuttujan funktioissa voidaan suorittaa derivointi yhdelle muuttujalle, joka tulee ilmoittaa lukijalle alaindeksinä tai uudella merkinnällä
Merkinnät ja tarkoittavat suureiden ja differenssejä ja nimittäjästä voidaan päätellä, minkä muuttujan suhteen derivointi suoritetaan.
Derivaatan arvo jossakin kohdassa merkitään vastaavasti , , tai
Moninkertaiset derivaatat
Kun funktion :n derivaattafunktio on myös derivoituva, voidaan funktiota kutsutaan kahdesti derivoituvaksi. Kahdesti derivoitu funktio eli toinen derivaatta määritetään
ja merkitään , tai . Derivaattafunktioiden derivaattoja tarvitaan monissa sovelluksissa. Silloin voidaan yleistää, että jos :n :s derivaattafunktio on derivoituva, niin funktio on kertaa derivoituva, ja sen :ttä derivaattaa merkitään , tai .
Jos funktion (:s) derivaatta on olemassa ja jatkuva, niin funktion sanotaan olevan ( kertaa) jatkuvasti derivoituva. Mikäli funktion :s derivaattafunktio on olemassa ja jatkuva, sanotaan, että funktio on -funktio. Jos funktio on äärettömän monta kertaa derivoituva ja sen jokainen derivaattafunktio on jatkuva, niin funktion sanotaan olevan -funktio.
Eräiden alkeisfunktioiden derivointia
Seuraavassa luettelossa on eräiden alkeisfunktioiden derivaattojen muistikaavoja. Siinä ei oteta kantaa funktion ja derivaatan määrittelyjoukkoihin.
Potenssin derivaattafunktio voidaan määrittää derivaatan määritelmän mukaan
jolloin potenssifunktiolle saadaan
Koska
,
missä vastaa kunkin termin binomikerrointa (erityisesti ja ), voidaan erotusosamäärä kirjoittaa
Tämän todistuksen ja summaussäännön perusteella voidaan helposti todistaa polynomifunktion derivaatta.
Yleisiä derivointisääntöjä
Mikäli funktio on alkeisfunktioiden yhdistelmä, kuten niiden summa, erotus, tulo, osamäärä tai yhdistelmä, voidaan niitä derivoida seuraavien sääntöjen puitteissa.
Vakiofunktion derivointi voidaan suorittaa määritelmän kautta seuraavasti:
Yhden kompleksimuuttujan funktiot
Jos merkitään kompleksilukujen muuttujia , ja tietyssä alueessa G (sisältää luvun ) määriteltyä kompleksifunktiota , pystytään joskus määrittämään funktion derivaatta.
Holomorfinen funktio
Derivaatta on olemassa, mikäli toteuttaa Cauchyn–Riemannin yhtälöt ja sen osittaisderivaatat ovat pisteen ympäristössä G jatkuvat. Tällaisia kompleksifunktioita kutsutaan holomorfisiksi funktioiksi. Silloin raja-arvo
voidaan määrittää yksikäsitteisesti.
Derivaatan olemassaolon toteaminen
Esimerkiksi toisen asteen kompleksifunktio voidaan kirjoittaa auki
Derivaatan olemassaolo voidaan todeta muodostamalla funktion reaali- ja imaginaariosien osittaisderivaatat
ja
Koska saadut osittaisderivaatat ovat polynomeina jatkuvia ja ne toteuttavat Cauchyn–Riemannin yhtälöt
ja
on funktio derivoituva.
Kompleksifunktioiden derivointikaavat
Kompleksisten alkeisfunktioiden derivointisäännöt ja yleiset derivointisäännöt säilyvät samanlaisina kuin reaalimuuttujaisilla alkeisfunktioilla.
Usean muuttujan funktiot
Yhden muuttujan funktion derivointi voidaan yleistää vektoriarvoisen muuttujan vektoriarvoiseen funktion derivaattaan. Vektorilla voidaan esittää useamman muuttujan funktion määrittelyjoukkoa. Funktion kuvaus on tällöin . Vektoreissa voidaan käyttää myös kompleksimuuttujia. Derivaatta määritellään tällaisilla funktioilla luonnollisella tavalla.
Osittaisderivaatta
Reaaliarvoisille usean muuttujan funktiolle voidaan määritellä osittaisderivaatta, joka on tavallinen derivaatta yhden muuttujansa suhteen. Osittaisderivoitaessa yhtä muuttujaa, muita muuttujia kohdellaan kuin vakioita. Sitä käytetään, kun halutaan tietää yhden muuttujan muutoksen vaikutus funktion arvoihin.
Suunnattu derivaatta
Reaaliarvoisille usean muuttujan funktiolle voidaan määritellä suunnattu derivaatta, joka on tavallinen derivaatta yhdessä pisteessä halutussa suunnassa. Kussakin määrittelyjoukon pisteessä voidaan funktiolle määrittää suunnattu derivaatta äärettömän moneen eri suuntaan. Erisuuntaiset derivaatat ovat arvoltaan usein erisuuruisia. Ne voidaan laskea kätevästi käyttäen gradienttia. Sunnatulla derivaatalle voidaan määrittää myös toispuoleinen derivaatta.
Sovelluksia
Derivointi on hyödyllinen matemaattinen apuneuvo myös teknisissä tieteissä. Seuraavassa yksinkertainen esimerkki derivaatan käytöstä fysiikassa. Oletetaan, että halutaan selvittää vaikkapa putoamiskiihtyvyys , kun mitataan putoavan pallon putoama matka ajan funktiona. Tiedetään, että matka voidaan ilmaista
ja nopeus on matkan derivaatta ajan suhteen
mistä edelleen putoamiskiihtyvyys on nopeuden derivaatta ajan suhteen. Toisin sanoen siis matkan toinen derivaatta:
Kun mitattu etäisyys derivoidaan ajan suhteen numeerisesti, saadaan putoamiskiihtyvyys. Ajan suhteen derivoitaessa saatetaan joskus myös käyttää derivaatan merkkinä pistettä derivoitavan suureen päällä ja .
Historia
Aluksi tutkittiin suureiden muuttumista kun muuttujien arvoa muutettiin. Suureen muutosnopeuden arvo riippui käytettävästä muuttujan arvon muutossuuruudesta ja se saatiin sitä paremmaksi, mitä pienempi oli muuttujan muutosväli. Käyttöön otettiin infinitesimaalin käsite. Se vastasi ”pienintä mahdollista muutosta” suureen arvossa. Derivaatta määritettiin siksi funktion arvon muutosnopeudeksi, kun muuttuja muuttui vain infinitesimaalisen vähän. Infinitesimaalit on 1900-luvulta asti korvattu raja-arvon käsitteellä, jossa muutosnopeuden keskiarvo on annetulla välillä korvattu erotusosamäärällä. Kun annettua väliä pienennetään rajatta, saadaan derivaatan arvo erotusosamäärän raja-arvona.
Derivaatan käsitteen esittivät ensimmäisenä Isaac Newton ja Gottfried Leibniz 1600-luvulla. Sanan derivaatta (johdos) otti käyttöön Joseph-Louis Lagrange 1700-luvun lopulla.
Katso myös
Osittaisderivaatta
Integraalifunktio
Jatkuva funktio
Gradientti
Lähteet
Hurri-Syrjänen, Ritva: Differentiaali- ja integraalilaskenta I, (luentomoniste), Helsingin yliopisto, 1999
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Matematiikan etäopiskeluympäristö, Derivaatta. Opetus.tv.
”Newton, Leibniz, and Usain Bolt”. Khan Academy.
”Derivative”. MathWorld.
Differentiaalilaskenta
Analyysi
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
538437
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tauno%20Lukkarinen
|
Tauno Lukkarinen
|
Tauno Antero Lukkarinen (18. joulukuuta 1913 Iisalmi – 19. elokuuta 1989 Kittilä) oli suomalainen pienviljelijä ja kirjailija.
Lukkarisen vanhemmat olivat suutari Heikki Lukkarinen ja Kaisa Vilhelmiina Lepistö. Hän oli naimisissa vuodesta 1937 Selma Kristiina Kankaan kanssa.
Teoksia
Lasia ikkunat - sarvet luuta, runoja. OK-kirjat, Kemi 1973
Pakettiviljelijän päiväkirja, romaani. Pohjoiset kirjailijat, Oulu 1975
Junamatka, novellikokoelma. Pohjoiset kirjailijat, Tornio 1978
Jätkän jäähyväiset, runokokoelma. Tekijä, Kittilä 1984
Lähteet
Suomen kirjailijat-tietokanta
Pohjoissavolaisen kaunokirjallisuuden bibliografia: Tauno Lukkarinen
Iisalmelaisia kirjailijoita: Tauno Lukkarinen
Suomalaiset kirjailijat
Vuonna 1913 syntyneet
Vuonna 1989 kuolleet
|
1075434
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sanna%20Immanen
|
Sanna Immanen
|
Sanna Immanen (s. 30. huhtikuuta 1975 Kouvola) on suomalainen virkamies ja kääntäjä, joka suomentaa erityisesti virosta, mutta myös englannista ja ruotsista. Immanen on Viron asiantuntija, ja hän on suomentanut virolaista kirjallisuutta. Hän on työskennellyt lehdistövirkamiehenä Suomen Tallinnan-suurlähetystössä vuodesta 2020 alkaen. Immanen on työskennellyt myös Viro-instituutin Suomen edustuston toiminnanjohtajana.
Immanen on Suomen Viro-yhdistysten liiton hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2012 alkaen.
Ura
Immanen valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2003. Hänen pääaineensa oli itämerensuomalaiset kielet (Viron kieli ja kulttuuri) ja sivuaineita folkloristiikka sekä Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimus. Vuodesta 2001 Immanen on toiminut kääntäjänä omalla toiminimellään.
Vuosina 2000–2004 Immanen toimi Suomen Viro-yhdistysten liiton kulttuurisihteerinä, 2005–2008 liiton toiminnanjohtajana, 2009–2011 suomi vieraana kielenä -opettajana Lieksan kristillisessä opistossa ja 2011–2012 Tarton yliopiston edustajana Suomessa.
Teokset
Suomennokset
Länsi-Viron saaret : matkaopas, Huma 2001. Teksti: Urve Kirss. ISBN 9985898583.
Tallinn : pääkaupunki kalkkikivirannalla, Oomen 2003. Teksti: Mart Aru. ISBN 9985785835.
Läänemaa, Oomen 2003. Teksti: Kaire Reiljan. ISBN 9949100585.
Viron Suomen-suurlähetystö, Viron Suomen-suurlähetystö, 2003. Toim. Kattri-Helina Raba, esipuhe: Matti Maasikas. ISBN 9949102847.
Muhu, Saarenmaa, Hiidenmaa, Oomen 2005. Teksti: Kadri Tüür, Bruno Pao, Anu Pallas. ISBN 9985962052.
Kuressaare, Oomen 2005. Teksti: Urve Kirss, Tiina Sepp. ISBN 998596201X.
Pärnu : kesäpääkaupunki & maakunta, Oomen 2008. Teksti: Hanna Miller. ISBN 9789985972588.
Leonhard Lapin : merkit ja tyhjyys = signs and void, Hämeenlinnan taidemuseo 2009. Teksti: Leonhard Lapin. ISBN 9789529556649.
Viron historia kuvina, Eesti Instituut 2009. Teksti: Priit Raudkivi ja Viro-instituutti. ISBN 9789985992180.
Kaiken takana oli pelko, WSOY 2009. Toim. Imbi Paju ja Sofi Oksanen (3 artikkelisuomennosta). ISBN 9789510351116.
Viron kieli, Eesti Instituut 2010. Teksti: Urmas Sutrop. ISBN 9789985999455.
Suomenlahden sisaret : kun katsoo toisen tuskaa, Like 2011. Teksti: Imbi Paju. ISBN 9789520103972.
Sillamäen kärsimysnäytelmä, Moreeni 2013. Teksti: Andrei Hvostov. ISBN 9789522541482.
Muotitalo, Moreeni 2014. Teksti: Maimu Berg. ISBN 9789522542045.
Toimittajana
Estofiilis! : kirja Virosta ja sen ystävistä, Suomen Viro-yhdistysten liitto : Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku, 2011. Toimittaja yhdessä Terhi Pääskylä-Malmströmin kanssa. ISBN 9789529288526.
Nippernaati 1, © Kirjailijat, suomentajat ja Viro-instituutti, 2015. Päätoimittaja Sanna Immanen. ISSN 2343-1105, ISSN 2343-2527 (verkkojulkaisu)
Nippernaati 2, (tekeillä, ilmestyy 2016). Päätoimittaja Sanna Immanen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Sanna Immanen Kääntöpiirin sivuilla
Suomentajat
Suomalaiset virkamiehet
Vuonna 1975 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1681928
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Osmo%20Tuomi
|
Osmo Tuomi
|
Osmo Onni Tuomi (20. elokuuta 1937 Pori – 19. maaliskuuta 2011 Tammisaari) oli suomalainen kommodori ja kansainvälisen politiikan tutkija.
Tuomi valmistui Merisotakoulusta 1959, jonka jälkeen hän palveli Merivoimien aluksilla ja vuodesta 1965 lähtien esikunnan taisteluvälineosastolla. Vuonna 1969 Tuomi suoritti Ruotsin sotakorkeakoulun merisotalinjan kurssin ja toimi 1970-luvulla tykkiveneen päällikkönä sekä miinalaivueen komentajana. Vuosina 1980–1985 Tuomi oli merivoimien yleisesikuntaosaston päällikkönä. Erottuaan merivoimien palveluksesta hän työskenteli Oy Veho Ab:n aseosaston päällikkönä.
Vuonna 1993 Tuomi ylennettiin reservissä kommodoriksi. Hän opiskeli työn ohessa Helsingin yliopistossa valtiotieteitä ja väitteli tohtoriksi vuonna 1996.
Osmo Tuomen isä oli lehtori Onni Tuomi (1906–2004). Hänen isovanhempansa olivat kansanedustajat Onni Tuomi ja Lempi Tuomi.
Teokset
Lähteet
Suomalaiset upseerit
Suomalaiset sotahistorioitsijat
Suomalaiset politiikan tutkijat
Vuonna 1937 syntyneet
Vuonna 2011 kuolleet
|
456219
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/W%C3%A4rtsil%C3%A4%2046
|
Wärtsilä 46
|
Wärtsilä 46 (aikaisemmin tunnettiin myös nimellä Wärtsilä Vasa 46) on Wärtsilän valmistama nelitahtinen keskinopea dieselmoottorimalli. Mallimerkintä 46 tarkoittaa sylinterin halkaisijaa senttimetreissä. Moottoria käytetään sekä voimalaitoksissa että merimoottorina. Erityisen tunnetuksi se on tullut risteilyaluksien voimanlähteenä. Moottorista on olemassa sekä rivi- että V-moottorisovellukset. Merimoottorista on olemassa eri tehoversioita. Ensimmäisen eli A-version teho on n. 800 kW/sylinteri, D-version 1155 kW/sylinteri. Voimalaitosmoottoreissa ei edellä mainittua luokitusta käytetä. Käytössä olevat kierrosluvut ovat seuraavat:
Moottorista on olemassa seuraavat sylinterikonfiguraatiot. Joissain on maininta esimerkkisovelluksesta. Malli 20V46 on käytössä ainoastaan voimalaitossovelluksissa.
Teknisiä tietoja
Tyyppi: Ahdettu, välijäähdytetty nelitahtinen suoralla polttoaineen suihkutuksella varustettu dieselmoottori.
Sylinterilohko on yhtenä osana valettu. Raamilaakerien pukit ovat kampiakselin alapuolella ja kiinnitetty pystysuunnassa kahdella hydraulisesti kiristettävällä ruuvilla ja sivuilta vaakasuorilla sideruuveilla. Jäähdytysvesikanavat on valettu lohkoon. Kevytmetallivalusta tehtyjen kampikammion luukkujen tiivistys on toteutettu kumitiivistein. Öljypohja on hitsattu.
Sylinteriputkissa on korkea lohkon päälle ulottuva kaulus ja niihin on porattu pystysuuntaiset jäähdytyskanavat joita pitkin jäähdytysneste kulkee lohkosta sylinterinkanteen.
Raamilaakereissa on käytetty sekä kaksi- että kolmikerroksista pinnoitetta. Jokaisen raamilaakerin pukin alla on hydraulinen sylinteri jolla laakeripukki voidaan laskea raamilaakerien irrottamiseksi.
Kampiakseli on taottu yhdestä kappaleesta ja varustettu mallikohtaisin vastapainoin.
Kiertokanget on taottu ja koostuvat kolmesta osasta. Yläpään laakeri on alapuoleltaan leveämpi.
Männän yläosan renkaanurat on karkaistu. Männät on jäähdytetty kiertokangen kautta virtaavan voiteluöljyn avulla. Männänrenkaista kaksi on kromipinnoitettuja painerenkaita ja yksi on kromipinnoitettu, jousella kuormitettu öljyrengas.
Sylinterikansi on valmistettu erikoisvalusta ja kiinnitetty neljällä hydraulisesti kiristettävällä ruuvilla. Jäähdytysneste ohjautuu kannen reunoilta keskiosaa kohti jäähdyttäen tärkeimpiä alueita.
Imuventtiilit on pinnoitettu stelliitillä ja kromilla. Seetirenkaat on valettu erikoisseoksesta ja ovat vaihdettavissa.
Pakoventtiilit on tehty Nimonic-seoksesta raskaalla polttoöljyllä käyvissä sovelluksissa. Seetirenkaat on vesijäähdytetty ja ovat vaihdettavissa.
Nokka-akseli koostuu nokka- ja laakeriosapaloista jotka voidaan vaihtaa jokaisen sylinterin kohdalta erikseen.
Ruiskutuspumpuilla on erilliset rullilla varustetut nostimet, joiden pituutta muuttamalla ruiskutusajoitusta voidaan säätää. Pumput ja polttoaineputket on sijoitettu moottorin sivulle pumppuhyllylle luukkujen alle piiloon.
Välijäähdytin on suunniteltu mahdollisimman helposti huollettavaksi ja varustettu vedenerottimella.
Käynnistysjärjestelmä on paineilmatoiminen. Paineilman jakelu sylintereihin tapahtuu sytytysjärjestyksen mukaisesti nokka-akselin päähän sijoitetun käynnistysilmajakajan avulla.
Historia ja kehitys
1980-luvulla Wärtsilä Dieselillä oli kaksi toimipistettä Suomessa. Vaasassa valmistettiin yhtiön pienemmät moottorit Wärtsilä Vasa 22 ja Vasa 32. Turun tehtaalla tehtiin samaan aikaan isompia S.E.M.T. Pielstick- ja Sulzer-lisenssimoottoreita Wärtsilän omien telakoiden käyttöön. Wärtsilän dieselpuoli oli kasvanut rajusti markkinamenestykseksi osoittautuneen Vaasassa valmistetun Wärtsilä Vasa 32:n ansiosta. Wärtsilässä suunniteltiin kaikessa hiljaisuudessa isompi moottori korvaamaan valmistuksessa olleet lisenssimallit. Kun Turkuun rakennettiin uutta tehdasrakennusta, ei ollut yleisessä tiedossa että se tulisi täysin uuden moottorimallin valmistusta varten. Vuonna 1987 Wärtsilä yllätti markkinat julkistamalla kaikkien aikojen suurimman tuotekehityspanoksensa, Wärtsilä Vasa 46:n. Mallissa oli erityisenä uutuutena esimerkiksi neljällä ruuvilla kiinnitetty sylinterikansi. Tällä tavalla moottori saatiin lyhyemmäksi. Markkinoilla ratkaisu herätti epäilyksiä kestävyytensä osalta.
Uuden mallin tuotanto pääsi kunnolla käyntiin 1990-luvun alkuun mennessä. Aika pian alkuvaiheessa mallin Vasa-nimi pudotettiin pois. Vasa-nimeä ei käytetty enää sen jälkeen esitellyissä Wärtsilän moottoreissa. Moottorin alkutaival ei ollut helppo, sillä sen pääkomponentteihin, kuten mäntään, kiertokankeen ja moottorinlohkoon jouduttiin tekemään lukuisia parannuksia. Kun moottorin lastentaudit oli korjattu, Wärtsilä 46 alkoi saavuttaa mainetta luotettavana, taloudellisena ja helppohoitoisena voimanlähteenä. Turun tehtaalla erityistä oli koko henkilökunnan sitoutuminen tuotteen ja valmistusmenetelmien kehittämiseen. Vuonna 2000 Turun tehdas teki kaikkien aikojen tuotantoennätyksensä, noin 2 000 sylinteriä. Tehdas toimi kapasiteettinsa äärirajoilla, ja niinpä osa moottoreista valmistettiin Wärtsilän Italian tehtaalla Triestessä. 2000-luvun alussa esiteltiin yhteispaineruiskutuksella varustettu Wärtsilä 46CR (Common Rail). Tammikuussa 2004 Wärtsilän johto ilmoitti lopettavansa moottorivalmistuksen Turussa ja siirtävänsä sen kokonaan Triesteen. Turun tehdas suljettiin vuoden loppuun mennessä. Sen jälkeen tiettyjä toimintoja jatkoivat alihankkijat.
Wärtsilä 46:n valmistus ajetaan alas tulevina vuosina, sillä moottorille on kehitetty jo seuraaja, Wärtsilä 46F.
Lähteet
Wärtsilä
|
704908
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Afrikanlauluhaukka
|
Afrikanlauluhaukka
|
Afrikanlauluhaukka (Melierax metabates) on afrikkalainen äänekäs haukka.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on 38–48 cm, siipien kärkiväli 95–110 cm ja paino 500–850 g. Aikuisen linnun höyhenpuku on harmaa, vatsapuolelta valkoraitainen. Siipien kärjet ovat tummanharmaat. Koivet ja nokan tyviosa ovat punaiset. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori lintu on päältä ruskea ja alta vaalearaitainen ja sen koivet ovat kellertävät.
Esiintyminen
Afrikanlauluhaukan pääesiintymisalue on Afrikassa Saharan eteläpuolella Namibian ja Zimbabwen rajoille. Marokossa elää alalaji theresae. Laji puuttuu Afrikan "kainalosta". Arabian niemimaan lounaisrannikolla pesii alalaji ignoscens. Sen elinympäristön ala on noin 10 miljoonaa neliökilometriä ja maailman populaation koko on 1–10 miljoonaa yksilöä. Se on enimmäkseen paikkalintu.
Elinympäristö
Laji elää savanneilla, metsänreunoissa, puutarhoissa, pensaikkomailla ja ruohostomailla, joilla kasvaa yksittäisiä puita.
Lisääntyminen
Parit pesivät yksittäin ja rakentavat risupesänsä tuuhean piikkioksaisen puun keskiosaan, yleensä 6–7 m korkealle. Naaras munii tavallisesti kaksi munaa, joita se hautoo yksin noin viisi viikkoa. Poikaset ovat lentokykyisiä noin kuuden viikon ikäisinä.
Ravinto
Afrikanlauluhaukat syövät liskoja, käärmeitä, kameleontteja, jyrsijöitä, lintuja kyyhkynkokoisiin saakka sekä isoja hyönteisiä. Saalistaa sekä juosten maassa saaliin kiinni että syöksymällä ilmassa.
Lähteet
Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
Viitteet
Haukat
|
594579
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bagua-peili
|
Bagua-peili
|
Bagua-peili on kiinalainen talismaani, jonka keskellä on peili ja sen ympärillä baguakuvio. Sitä käytetään suojaamaan kotia ympäristön vahingoittavilta muodoilta.
Peili voi olla tasainen, kovera tai kupera. Kullakin on oma käyttötarkoituksensa. Peili ripustetaan mieluiten oven tai ikkunan yläpuolelle talon ulkopuolelle. Sitä ei käytetä sisätiloissa eikä koristeena.
Peilin ympärillä on vähintään bagua-kuviointi. Oikeaoppisesti baguan on oltava xiantian-bagua eli synnynnäinen bagua. Suuremmissa peileissä on useampia kehiä, joihin on merkitty erilaisia kiinalaisen kosmologian symboleja. Peilin takana on usein suojaava talismaani.
Bagua-peilien käytöstä syntyy usein "peilisotia". Kun joku ripustaa bagua-peilin asuntonsa ulkopuolelle, kadun vastakkaisella puolella asuvat ihmiset voivat kuvitella, että peili lähettää vahingollista qitä eli energiaa heidän asuntoonsa ja suojautuvat omalla peilillä. Heitä vastapäätä olevissa taloissa ajatellaan samoin ja ripustetaan uusia peilejä. Näin peilien käyttö voi levitä pitkin katua talosta toiseen.
Bagua-peiliä suositellaan käytettäväksi vain fengshui-konsultin ohjeiden mukaan.
Kiinalainen kulttuuri
Taikaesineet
|
18092
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruskea%20k%C3%A4%C3%A4pi%C3%B6
|
Ruskea kääpiö
|
Ruskea kääpiö on taivaankappale, joka on massaltaan ja ominaisuuksiltaan kaasumaisen jättiläisplaneetan ja tähden välillä. Ruskeita kääpiöitä kuvataan usein epäonnistuneiksi tähdiksi, mikä perustuu ajatukseen, että ne syntyvät samalla tavalla kuin tähdet, mutta niiden massa ei riitä fuusioreaktion ylläpitämiseen.
Ruskea kääpiö erottuu tähdestä useimmiten siten, että siinä on suuria määriä metaania. Ruskeita kääpiöitä hieman massiivisemmat tähdet ovat punaisia kääpiöitä.
Koska planeetoilla ja ruskeilla kääpiöillä voi olla hyvin samanlainen massa ja kaasukehä, ei aina ole selvää onko jokin kohde himmeä ruskea kääpiö vai eksoplaneetta. Tästä syystä tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen niiden välisen eron määritelmästä. Toisen määritelmän mukaan erotus tulisi tehdä kappaleen syntytavan mukaan ja toinen määritelmä korostaa kappaleen sisäistä fysiikkaa. Ensin mainitun määritelmän mukaan ruskeat kääpiöt syntyvät tiivistymällä valtavista molekyylipilvistä ja planeetat kasautumalla protoplanetaarisesta kiekosta.
Jälkimmäisen määritelmän mukaan ruskeita kääpiöitä ovat tähteä pienemmät kappaleet, joiden todellinen massa on suurempi kuin deuteriumin lämpöfuusioreaktion vaatiman massan alaraja. Nykyisen arvion mukaan tämä on noin 13 Jupiterin massaa. Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin eksoplaneettatyöryhmän vuonna 2001 julkaiseman ja 2003 päivittämän työmääritelmän käyttää ruskeista kääpiöistä tätä määritelmää. Työryhmän määritelmä ei ole riippuvainen siitä miten kyseinen taivaankappale on muodostunut tai missä se sijaitsee.
Ruskeat kääpiöt jaetaan luokkiin M, L, T ja Y. Vuoteen 2011 mennessä oli löytynyt yhteensä noin 800 L- ja T-kääpiötä ja yli 500 M-kääpiötä. Vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa kerrottiin Subaru- ja VLT-teleskooppien löytäneen vain noin kuuden Jupiterin massan painoisen ruskeaksi kääpiöksi luokitellun taivaankappaleen. Se ei kierrä mitään tähteä muttei myöskään ylläpidä fuusiota.
Planeettajärjestelmät
Joidenkin ruskeiden kääpiöiden ympärillä on kaasusta ja pölystä koostuvia kertymäkiekkoja, jollaisista planeettakunnat syntyvät.
Ruskean kääpiön planeetat voivat olla teoriassa elinkelpoisia sen aikaa, kun ruskea kääpiö pysyy kyllin kirkkaana. Jotta planeetan pinnalla olisi elämää, sillä on oltava kaasukehä. Hyvin lähellä ruskeaa kääpiötä ei voi olla planeettoja, koska vuorovesivoimat hajottavat planeetat niin sanotun Rochen rajan sisäpuolella. Kylmä ja himmeä ruskea kääpiö lämmittää vain Rochen rajan sisäpuolella lämpötiloihin, joissa voi olla elämälle välttämätöntä nestemäistä vettä. Tästä huolimatta paikallista elämää ruskean kääpiön planeetan pinnalla voi olla muun muassa vulkaanisen lämmön auttamana.
Elinkelpoinen planeetta voi kiertää 2–3 Rochen säteen päässä noin 30 Jupiterin massaista ruskeaa kääpiötä miljardeja vuosia, tarkemmin 4 miljardia vuotta 40 Jupiterin massaista ruskeaa kääpiötä ja 10 miljardia vuotta 70 Jupiterin massaista ruskeaa kääpiötä. Joidenkin mukaan meidän kaltaisemme nukleiinihappopohjaisen elämän synty ruskean kääpiön ympärille olisi harvinaisempaa, koska viileistä esiplanetaarisista kiekoista on havaittu vähemmän vetysyanidia, joka on adeniini-nimisen nukleiinihapon lähtöaine.
Esimerkki nuoresta ruskeasta kääpiöstä on 2M J044144, jonka massa on 20 Jupiterin massaa eli 0,02 Auringon massaa. Tätä noin miljoonan vuoden ikäistä kohdetta kiertää noin 24 AU päässä kappale, joka on joko ruskea alikääpiö tai planeetta. Kohteen massa on 5–10 Jupiterin massaa. Niinpä kohde on tavallaan hyvin kevyt kaksoistähti. Planeetan synty ei selity monien planeettojen synnyn selittävällä perinteisellä aineen kasautumisteorialla, vaan kohde on joko tiivistynyt tähtienvälisestä pilvestä tai ruskeaa kääpiötä ympäröivästä ainekiekosta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
576240
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lasse%20Heinze
|
Lasse Heinze
|
Lasse Heinze (s. 3. huhtikuuta 1986) on tanskalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan maalivahti. Hän edustaa Silkeborgia. Aiemmin hän pelasi FC Midtjyllandissa.
Heinze nousi FC Midtjyllandin edustusjoukkueeseen jo 16-vuotiaana vuonna 2002. Hän ei kuitenkaan pelannut ennen kevättä 2005, jolloin hän teki debyyttinsä seniorijoukkueissa. 2007 hän nousi joukkueen ykkösmaalivahdiksi tšekkiläisen Martin Raškan tilalle. Myöhemmin joukkueen valmentaja Erik Rasmussen kuitenkin pudotti Heinzen takaisin kakkosmaalivahdiksi.
Heinze on pelannut kolme ottelua Tanskan alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkueessa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Pelaajaprofiili FC Midtjyllandin sivuilla
Tanskalaiset jalkapallomaalivahdit
Vuonna 1986 syntyneet
Elävät henkilöt
|
7818
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hippokrates
|
Hippokrates
|
Hippokrates Koslainen (, ; 460–377 eaa.) oli antiikin kreikkalainen lääkäri. Hän on saanut kunnian tulla kutsutuksi länsimaisen lääketieteen isäksi ja lääkärinvalan eli Hippokrateen valan kirjoittajaksi.
Elämä
Perimätiedon mukaan Hippokrates oli kotoisin Kosin saarelta. Hänen kerrotaan aloittaneen lääketieteen opinnot kotisaarellaan Kosissa ja jatkaneen niitä Knidoksessa, Thasoksella ja Thessaliassa, joidenkin lähteiden mukaan myös Egyptissä, Lyydiassa ja Skythiassa. Mikäli tieto Egyptissä opiskelusta pitää paikkansa, hän mitä todennäköisimmin suoritti (Galenoksen, Theofrastoksen ja Dioskorideen tavoin) ”jatko-opintonsa” Memfiin Imhotepin temppelin Elämän talossa.
Myöhemmin Hippokrateen kerrotaan kuuluneen Kosin Asklepieionissa eli parantajajumala Asklepioksen pyhäkköalueella työskennelleeseen lääkärien koulukuntaan. Varsinainen Asklepieion on kuitenkin rakennettu vasta sata vuotta Hippokrateen ajan jälkeen. Kosin kaupungissa on Hippokrateen puuksi kutsuttu plataanipuu, jonka juurella Hippokrateen kerrotaan opettaneen. Se on kuitenkin todellisuudessa nuorempi.
Hippokrates oli kiinnostunut ravinnon vaikutuksesta urheilijoiden suorituskykyyn. Hän tutki suorituskykyä mahdollisesti parantavina ravintoaineina opiaateilla terästettyjä juomia, eläinten sydämiä ja sukuelimiä sekä hallusinogeenejä sisältäviä sieniä. Urheilijoiden ruokavaliota koskeneet tietonsa Hippokrates oli saanut Megarasta kotoisin olleelta Herodikokselta.
Lääketieteen isä
Lääketieteen isäksi Hippokratesta kutsutaan siksi, että hän oli länsimaisen lääketieteen historian standardinäkemyksen mukaan ensimmäinen, joka selitti sairaudet luonnollisilla syillä eikä jumalten ja henkien aiheuttamina. Lisäksi maineen perusteena voidaan nähdä eurosentrinen ajattelutapa, joka korostaa antiikin kreikkalaisten saavutuksia ja väheksyy tai sivuuttaa aikaisempien korkeakulttuurien saavutukset. Hippokrates oli myös eräs kuuluisimmista humoraaliopin kannattajista. Varhaisin nimeltä mainittu lääkäri oli hammaslääkäri ja kirurgi Hesire 3. dynastian (noin 2700–2600 eaa.) Egyptissä.
Hesireä tunnetumpi oli kuitenkin tämän aikalainen, faarao Djoserin arkkitehti ja hovilääkäri Imhotep. Imhotep julistettiin myöhemmin jumalaksi ja hänen temppeliensä Elämän talot ovat maailman ensimmäisiä tunnettuja lääketieteellisiä opinahjoja. Kreikkalaiset kutsuivat Imhotepia Asklepiokseksi (kreikkalainen lääketieteen jumala) ja egyptiläisen mallin mukaan perustivat hänelle lukuisia temppeleitä ympäri Kreikkaa — myös Hippokrateen kotisaarelle. Hippokrateen saamat vaikutteet ovat siis mitä todennäköisimmin peräisin juuri Egyptistä.
Teokset
Hippokrateen nimiin laitettujen teosten kokoelma Corpus Hippocraticum käsittää noin 60 tutkielmaa, joista suurin osa on kirjoitettu tai käännetty vuosien 430 eaa. ja 200 jaa. välillä. Niitä on ollut kirjoittamassa lukuisia henkilöitä, joilla on ollut erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia. Teoksia on kirjoitettu ja toimitettu mahdollisesti Aleksandrian kirjastossa. Yhdestäkään teoksesta ei voida varmuudella sanoa, että se olisi Hippokrateen itsensä kirjoittama, ja tiedetään, että osa niistä on (toisen merkittävän antiikin kreikkalaisen lääkärin Galenoksen teosten tavoin) suoria käännöksiä huomattavasti vanhemmista egyptiläisistä teksteistä. Ainakin yhden niistä on kirjoittanut hänen vävynsä Polybos. Tunnetuin teoksista on nimeltään Hippokrateen vala, mutta todennäköisesti sekään ei ollut Hippokrateen itsensä kirjoittama.
Muissa teoksissa Hippokrates muun muassa selitti ihmisten erilaiset luonteenpiirteet sillä, missä suhteessa heidän ruumiinsa sisältää neljää mielialaan vaikuttavaa tekijää: limaa (flegmaa), keltaista sappea, mustaa sappea ja verta. Tämä vaikutti merkittävästi roomalaiseen lääkäri Galenokseen sekä keskiaikaiseen lääketieteeseen.
Hippokrateen tautioppi panee suuren arvon terveille elämäntavoille, ruumiinharjoituksille, ruokavaliolle sekä aurinko- ja vesihoidoille. Myös lääkekasveilla (rohdoskasvit) oli suuri merkitys, ja niitä löytyykin kirjoituksista lähes kolmesataa.
Tunnetuimpia Hippokrateen nimiin laitettuja lääketiedettä käsitteleviä sanontoja ovat Primum non nocere (”ennen kaikkea vältä vahingoittamasta potilasta”); sekä Ars longa, vita brevis (”taide pitkä, elämä lyhyt”). Sanonnat esitetään usein latinaksi, mutta Hippokrates puhui kreikkaa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Suomennokset
Aiheesta muualla
Antiikin kreikkalaiset lääkärit
Seulonnan keskeiset artikkelit
400-luvulla eaa. syntyneet
300-luvulla eaa. kuolleet
|
1014347
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/1/2%20%28lehti%29
|
1/2 (lehti)
|
1/2 (Puolilehti) oli suomalainen kuvataiteeseen keskittyvä valtakunnallinen taidelehti, jota julkaisi tamperelainen Rajataide ry. Lehti perustettiin vuonna 2009 ja se lakkasi ilmestymästä vuoden 2016 lopussa.
Lehden päätoimittaja vaihtui vuosittain, millä pyrittiin näkökulmien monipuolisuuteen. Lehti sai vuonna 2012 Kulttuurilehtien laatupalkinnon.
Puolilehti oli 1/2-lehden verkkoversio, joka toimi enemmän foorumina kuin paperilehden näköislehtenä. Verkkolehden ensimmäiset osat avautuivat joulukussa 2013, muita artikkeita alettiin julkaita 2014. Verkkolehteä päätoimitti Raisa Jäntti.
Vapaaehtoisvoimin tehdyssä lehdessä suuri osa kirjoittajista oli taiteilijoita ja rajataidelaisia. Pyrkimyksenä oli tuoda esiin kuvataidetta ja tapahtumia eri puolilta Suomea. Lehteä kommentoitiin usein rosoiseksi ja moniääniseksi. Artikkelien taso vaihteli, mutta kokonaisuus oli epämuodollinen ja kuvataidekirjoittamisen katveita esille tuova.
Lähteet
Lehden mediakortti
1/2 -lehti (kultti.net)
Elina Hakola: Taas uusi taidelehti. Markkinointi & Mainonta 5.6.2009
Viitteet
Suomalaiset taidelehdet
Tampereen media
Tampereen kuvataide
|
1482970
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yp%C3%A4j%C3%A4n%20seurakunta
|
Ypäjän seurakunta
|
Ypäjän seurakunta on seurakunta Kanta-Hämeessä, Ypäjän kunnassa. Seurakunta kuuluu Tampereen hiippakunnassa Tammelan rovastikunta. Kirkkoherrana toimii Pentti Lehto. Vuonna 2017 seurakunnassa oli 1 946 jäsentä. .
Ypäjän seurakunta perustettiin Tammelan seurakuntaan kuuluneeksi kappeliseurakunnaksi 1500-luvulla. Vuoteen 1892 sen nimenä oli Perttula. Itsenäiseksi seurakunnaksi se tuli vuonna 1903.
Lähteet
Ypäjä
Tampereen hiippakunnan seurakunnat
|
1348181
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/I-5%20%281931%29
|
I-5 (1931)
|
I-5 oli keisarillisen Japanin laivaston vuonna 1932 valmistunut Junsen-tyyppinen sukellusvene.
Valmistus
Alus tilattiin vuoden 1927 hankinnoissa Kawasakin Koben telakalta, missä köli laskettiin 30. lokakuuta 1929. Alus laskettiin vesille 19. kesäkuuta 1931 ja otettiin palvelukseen 31. heinäkuuta 1932.
Palvelus
Alus upotettiin 19. heinäkuuta 1944 lähellä Saipania. Se julistettiin samana päivänä kadonneeksi merellä ja poistettiin alusluettelosta 10. syyskuuta.
Lähteet
Viitteet
Junsen-tyypin sukellusveneet
Japanilaiset toisen maailmansodan sukellusveneet
|
1499560
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Burton%20upon%20Trent
|
Burton upon Trent
|
Burton upon Trent (usein Burton) on noin asukkaan kaupunki Staffordshiren kreivikunnassa läntisessä Keski-Englannissa. Se sijaitsee Trentjoen ja Trentin–Merseyn kanavan varsilla, East Staffordshiren boroughissa. Kaupunki tunnetaan perinteikkäästä panimoteollisuudestaan, minkä lisäksi siellä on valimoita ja muuta teollisuutta. Myös Isossa-Britanniassa suosittu Marmite-levite on keksitty alun perin Burtonissa.
Legenda kertoo, että irlantilainen abbedissa Modwen toi kristinuskon seudulle 600-luvulla. Vuonna 1002 saksilainen ylimys Wulfric Spot perusti nykyisen kaupungin paikalle Burton Abbeyn benediktiiniluostarin, josta on säilynyt nykypäiviin vain portinvartijan tupa, pätkä muuria ja yksi oviaukko. Luostarin ympäristöön syntyi asutusta, ja vuonna 1200 munkit saivat Juhana Maattomalta oikeuden järjestää kylässä viikoittaiset markkinat ja isomman tapahtuman kerran vuodessa. Englannin luostarilaitoksen lakkauttamisen (1536–1541) jälkeen luostarin maat päätyivät William Pagetille. Pagetin suvun asema säilyi merkittävänä kaupungissa 1900-luvulle asti, ja heidän kunniakseen on nimetty useita katuja, kouluja ja virastoja.
Burtonin pohjavesi suodattuu kipsin läpi, minkä ansiosta se soveltuu erinomaisesti oluenpanoon. Panimotoiminnan historia kaupungissa ulottuu jo Burton Abbeyn munkkeihin, mutta 1700-luvulle asti oluen myynti rajoittui vain lähitienoisiin. Trentjoen purjehduskelpoisuuden parannustyöt (1712) ja Trentin–Merseyn kanavan avaaminen (1777) laajensivat markkinoita ja houkuttelivat kaupunkiin panimo- ja tekstiiliteollisuutta. Rautatien saavuttua kaupunkiin vuonna 1839 kaupankäynti vilkastui entisestään, ja Burtonista tuli Ison-Britannian johtava panimokaupunki.
Lähteet
Aiheesta muualla
Asutut paikat Staffordshiressä
Englannin kaupungit
|
419274
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seututie%20899
|
Seututie 899
|
Seututie 899 on Sotkamon Juurikkalahdesta Vuokatin kautta Kajaanin Jormuaan johtava seututie, jonka pituus on noin 41 kilometriä.
Reitti
Seututie 899 haarautuu Sotkamossa Juurikkalahdessa valtatieltä 6 pohjoiseen Nurmestienä ja kulkee Rekivaaran ja Laukkalankylän kautta Vuokattiin, jossa se risteää kantatie 76:n kanssa. Vuokatista tie jatkuu Pohjavaarantienä Tikkalanniemen ja Rannankylän kautta Pohjavaaraan, jossa erkanee yhdystie 8990 Kuluntalahteen. Pohjavaarasta tie 899 jatkuu edelleen Jormuantienä Jormualle, jossa se yhtyy Kulunnantiehen, ylittää Kajaani−Kontiomäki-radan ja liittyy valtatiehen 5 (E63).
Nähtävyyksiä ja palveluita
Sotkamossa tieltä 899 on melko lyhyt matka Vuokatinvaaralle. Tien varrella on Vuokatin lomapalveluita ja Pohjavaarantiellä Naapurivaaran lomakylä. Jormuantien varrella lähellä Kajaanin rajaa on Kotaharjun tila.
Lähteet
Aiheesta muualla
899
Sotkamon liikenne
Kajaanin liikenne
|
1726024
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/101%20%28albumi%29
|
101 (albumi)
|
101 on Depeche Moden livealbumi, joka julkaistiin 13. maaliskuuta 1989. Albumi äänitettiin 18. kesäkuuta 1988 Rose Bowl -stadionilla Pasadenassa Kaliforniassa. Konsertti oli yhtyeen Music for the Masses -kiertueen 101. ja viimeinen.
Livealbumin lisäksi kiertue sai aikaan samannimisen dokumenttielokuvan Depeche Mode 101.
Kappaleet
”Pimpf” – 0.57
”Behind the Wheel” – 5.54
”Strangelove” – 4.49
”Sacred” – 5.12
”Something to Do” – 3.51
”Blasphemous Rumours” – 5.09
”Stripped” – 6.45
”Somebody” – 4.36
”Things You Said” – 4.19
”Black Celebration” – 4.54
”Shake the Disease” – 5.10
”Nothing” – 4.36
”Pleasure Little Treasure” – 4.38
”People Are People” – 4.59
”A Question of Time” – 4.12
”Never Let Me Down Again” – 6.40
”A Question of Lust” – 4.07
”Master and Servant” – 4.30
”Just Can't Get Enough” – 4.01
”Everything Counts” – 6.28
Lähteet
Discogs
Spotify
Viitteet
Depeche Moden albumit
Vuoden 1989 konserttitallenteet
|
1499901
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokelampi
|
Ruokelampi
|
Ruokelampi on Lapissa Ylitorniolla Meltosjärven kylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lammen pinta-ala on 3,7 hehtaaria, se on 300 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Lammella on kartan mukaan kaksi saarta. Sen rantaviivan pituus on 850 metriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Tornionjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 67) Tengeliönjoen valuma-alueen (67.9) Palojoen valuma-alueella (67.97), jonka Piernojan valuma-alueeseen (67.979) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 170,7 metriä mpy.
Lähteet
Palojoen valuma-alue (Tengeliö)
Botin luomat artikkelit
Ylitornion järvet
|
39785
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Messerschmitt%20Bf%20108%20Taifun
|
Messerschmitt Bf 108 Taifun
|
Messerschmitt Bf 108 Taifun (BFW M 37) on saksalainen 1930-luvun alussa suunniteltu yksitasoinen yhteyslentokone. Sen suunnitteli Willy Messerschmitt ja valmistaja oli Bayerische Flugzeugwerke (BFW)-lentokonetehdas Augsburgissa, Baijerissa.
Bayerische Flugzeugwerke nimi vaihtui 11. heinäkuuta 1938 Messerschmitt Flugzeugbau GmbH:ksi, ja Taifunin valmistus siirtyi uuteen tehtaaseen Regensburgiin. Vuonna 1942 koneen valmistus siirrettiin Ranskaan Société Nationale de Constructions Aéronautiques du Nordin (SNCAN) tehtaalle Les Mureauxiin, lähelle Pariisia. Se valmisti 285 Taifun-konetta vuosina 1941–1944.
Sodan jälkeen konetta valmistettiin Ranskassa jäljelle jääneistä osista nimellä Nord 1001 Pingouin I. Moottorina koneissa oli kuusisylinterinen 233 hv Renault 6Q-11 -moottori.
Valmiiden osien loputtua SNCAN alkoi rakentaa kokonaan uusia Nord 1002 Pingouin II-koneita 230 hv Renault 6Q-10-moottorilla varustettuna. Suurin osa sodan jälkeen valmistetuista koneista toimitettiin Ranskan ilmavoimille.
Taifunia valmistettiin kaikkiaan 885 kappaletta.
Tekniset tiedot
Kärkiväli: 10,5 m
Pituus: 8,3 m
Korkeus: 2,3 m
Moottori: Argus As.8C 179 kW (240 hv)
Miehistö: 1 ohjaaja, 3 matkustajaa
Paino: 1 385 kg
Suoritusarvot
Lakikorkeus: 6 km
Lentomatka: 1 000 km
Nopeus: 300 km/h
Lähteet
Bf 108 Taifun
Yhteyslentokoneet
|
470290
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Genetit
|
Genetit
|
Genetit (Genetta) on sivettikissojen alaheimoon kuuluva petoeläinten suku, johon kuuluu kymmenkunta lajia. Ne muistuttavat ulkonäöltään ja liikkeiltään kissoja, vaikka ovat niille varsin etäistä sukua. Useimmilla geneteillä on pilkullinen turkki, pitkä raidallinen häntä, pieni pää ja isot korvat. Ne ovat notkeita ja ketteriä, ja ainoina sivettieläiminä kykenevät seisomaan kahdella jalalla. Genetti elää myös Euroopan puolella, muut genettilajit pelkästään Afrikassa.
Genettien sukuun kuuluu nykykäsityksen mukaan 14 lajia:
Abessiniangenetti (Genetta abyssinica)
Angolangenetti (Genetta angolensis)
Genetti (Genetta genetta)
Johnstoningenetti (Genetta johnstoni)
Metsägenetti (Genetta maculata)
Vesigenetti (Genetta piscivora)
Pienitäplägenetti (Genetta servalina)
Villieringenetti (Genetta thierryi)
Tiikerigenetti (Genetta tigrina)
Viktoriangenetti (Genetta victoriae)
Genetta bourloni
Genetta cristata
Genetta pardina
Genetta poensis
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Genetit (Genetta)
ITIS: Genetta
University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Genetta, aquatic genet
Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Genetta
Pherobase: Semiochemicals of Genus Genetta
Sivettieläimet
|
1538233
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yleisurheilun%20maailmanmestaruuskilpailut%202019%20%E2%80%93%20naisten%204%20%C3%97%20100%20m
|
Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2019 – naisten 4 × 100 m
|
Naisten 4 × 100 metrin viestijuoksu yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa 2019 järjestettiin Khalifa International Stadiumilla 4.–5. lokakuuta.
Aikataulu
Kaikki ajat paikallista aikaa (UTC+3).
Tulokset
Alkuerät
Erien kolme parasta (Q) ja seuraavat kaksi nopeinta (q) etenivät välieriin.
Loppukilpailu
Loppukilpailu järjestettiin 5. lokakuuta kello 22.05.
Lähteet
Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2019
|
42710
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Senusret
|
Senusret
|
Senusret (usein myös Sesostris) on muinainen egyptiläinen nimi. Sitä ovat käyttäneet seuraavat faaraot:
12. dynastia
Senusret I
Senusret II
Senusret III
|
536739
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/San%20Lorenzo%20Tenochtitl%C3%A1n
|
San Lorenzo Tenochtitlán
|
San Lorenzo Tenochtitlán oli muinainen intiaanien rakentama temppelikeskus Etelä-Meksikossa. Paikalta on löydetty monia kivipäitä, joista seudun muinaiset asukkaat olmeekit parhaiten tunnetaan. San Lorenzo kukoisti noin 1200-900 eaa. Se oli varhaisin suuri olmeekkien keskus.
Alueelle oli ennen sen tuloa paikalliseksi keskukseksi vuosisatoja kestänyt paikallaan pysvä maanviljelyasutus ja läheisessä El Manatissa noin 1600 eaa. uhrikeskus. El Manatissa oli uhripaikkana käytetty suo.
San Lorenzo rakennettiin noin 700 ha laajuiselle kummulla, ja sen ydinkeskusta kattoi 55 ha. Kumpua muotoiltiin noin 2 miljoonaa tonnilla maata, joka kannettiin paikalle koreilla. Huippukaudella siellä asui 5500 ihmistä, ja ympäristö mukaan lukien 13 000 ihmistä.
San Lorenzon aikona olmeekkikulttuurin vaikutus levisi laajalle Mesoamerikassa.
Noin 900 eaa. paikka käytännöllisesti katsoen hylättiin. La Venta nousi olmeekkialueen keskuspaikaksi.
Vaiheet
San Lorenzossa ja sen ympäristössä 1960-luvulla kaivauksia johtaneet arkeologit Michael Coe ja Richard Diehl määrittivät kahdeksan eri asutusvaihetta:
Esi-olmeekkien ensimmäinen muotoutumisjakso
Ojochi-vaihe n. 1750–1550 eaa.
Bajío-vaihe n. 1550–1450 eaa.
Varhainen muotoutumisvaihe Chicharras (n. 1450–1400 eaa.), olmeekkityyliä muistuttavaa esineistöä ilmestyy
San Lorenzo-vaihe (n. 1400–1000 eaa.), jolloin San Lorenzo -kaupunki on voimissaan ja vaikuttaa laajalla
Keskinen muotoutumisjakso, väestö vähenee
Nacaste-vaihe (n. 1000–800 eaa.)
Palangana-vaihe (n. 800–400 eaa.), 800 eaa. lähes autio, n. 600-400 eaa. uudelleenasutusta San Lorenzon ylätasangolla
Myöhäinen muotoutumisvaihe Rémplas (n. 300–50 eaa.), autioituu uudelleen
Varhais- ja keskiklassinen jakso
Villa Alta-vaihe (800–1000 jaa.), asutus kasvaa uudelleen vaiheen lopulla
Esikolumbiaaniset kulttuurit
Arkeologiset kohteet Meksikossa
|
1314689
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannele%20Paasonen
|
Hannele Paasonen
|
Hannele Paasonen (o.s. Puuskari, s. 1. marraskuuta 1967) on suomalainen jalkapalloilija. Hän edusti koko pääsarjauransa Kiffeniä ja pelasi vuosina 1983–1984 yhdeksän A-maaottelua.
Lähteet
Suomalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1009082
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amadeo%20Rodr%C3%ADguez%20Magro
|
Amadeo Rodríguez Magro
|
Amadeo Rodríguez Magro (s. 12. maaliskuuta 1946) on espanjalainen roomalaiskatolinen piispa. Hänet vihittiin papiksi Plasencian hiippakuntaan 14. kesäkuuta 1970 ja nimitettiin sen piispaksi 3. heinäkuuta 2003. Piispaksi vihkiminen seurasi 31. elokuuta. Pääkonsekraattorina toimi Manuel Monteiro de Castro, jota avustivat Antonio Montero Moreno ja Carlos López Hernández.
Lähteet
Espanjalaiset papit
Katoliset piispat
Vuonna 1946 syntyneet
Elävät henkilöt
|
633817
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Johannes%20Friessner
|
Johannes Friessner
|
Johannes Friessner, myös Frießner (22. maaliskuuta 1892 Chemnitz, Saksan keisarikunta – 26. kesäkuuta 1971 Bad Reichenhall, Länsi-Saksa) oli saksalainen kenraalieversti toisen maailmansodan aikana.
Friessner liittyi upseerioppilaaksi keisarillisen Saksan armeijan jalkaväkeen maaliskuussa 1911. Ensimmäisen maailmansodan alkupuolen hän palveli 179. jalkaväkirykmentin I pataljoonan adjutanttina. Joulukuussa 1916 hänet siirrettiin asetarvikeupseeriksi 24. jalkaväkidivisioonan esikuntaan. Saksan hävittyä sodan Friessner jäi palvelukseen Weimarin tasavallan asevoimiin Reichswehriin toimien muun muassa esikuntaupseerina ja komppanianpäällikkönä.
Natsien noustessa valtaan vuonna 1933 Friessner oli toiminut jalkaväen upseerikoulun opettajana ja adjutanttina Dresdenissä. Lokakuussa 1934 hän siirtyi 82. jalkaväkirykmenttiin kuuluneen pataljoonan komentajaksi ja vuotta myöhemmin potsdamilaisen sotilaskoulun johtoon. Toisen maailmansodan alkuvuodet Friessner toimi armeijan sotilasopetuksesta vastaavana esikuntaupseerina. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi elokuussa 1940.
Toukokuussa 1942 Friessner siirrettiin komentamaan 102. jalkaväkidivisioonaa, joka taisteli Keskustan armeijaryhmän alaisena itärintamalla. Tammikuussa 1943 hän sai XXIII armeijakunnan väliaikaisen komentajuuden, joka vahvistettiin huhtikuussa. Samalla hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi. Kesällä hänen armeijakuntansa osallistui Kurskin taisteluun, joka päättyi Saksan tappioon. XXIII armeijakunta kärsi raskaita tappioita koko syksyn ajan. Tammikuussa 1944 Friessner siirrettiin Pohjoisen armeijaryhmän käyttöön. Helmikuussa Friessner sai johdettavakseen osasto Narvan, joka puolusti Narvan kaupunkia syksyyn 1944 saakka. Friessner ylennettiin kenraalieverstiksi taistelun aikana heinäkuussa ja siirrettiin Pohjoisen armeijaryhmän komentajaksi. Loppuvuoden aikana hän johti vielä Armeijaryhmä Etelä-Ukrainaa sekä Etelän armeijaryhmää. Hän ei pystynyt hidastamaan Rodion Malinovskin johtaman Arorintaman hyökkäystä loppuvuonna 1944. Päivää ennen jouluaattoa 1944 Hitler siirsi hänet Wehrmachtin komentajareserviin. Hän ei saanut uusia tehtäviä sodan lopun aikana.
Saksan antauduttua Friessner jäi amerikkalaisten joukkojen vangiksi 8. toukokuuta 1945. Hänet vapautettiin marraskuussa 1947. Sodan jälkeen Friessner toimi muun muassa Saksalaisten sotilaiden liiton puheenjohtajana. Vuonna 1956 hän kirjoitti muistelmat Verratene Schlachten ("Petetyt taistelut") ajastaan Etelä-Ukrainan armeijaryhmän komentajana.
Saksalaiset kenraalit
Narvan historia
Vuonna 1892 syntyneet
Vuonna 1971 kuolleet
|
76502
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Syntyinen
|
Syntyinen
|
Syntyinen oli karjalaisessa kansanperinteessä esiintyvä henkiolento, jolla tarkoitettiin yleensä suvun vainajien palvottuja sieluja, joskus myös kristittyjä pyhimyksiä. Ensin mainittu merkitys on ilmeisesti alkuperäinen, jälkimmäinen myöhempää kerrostumaa. Vienan-Karjalassa "syntyset" tarkoittaa vainajalaa, sananmukaisemmin vainajien joukkoa. Suvun vainajia kutsuttiin myös omakuntaisiksi. Myös ihmisen Luonto eli suojelushaltija on ilmeisesti syntyinen – ainakin sitä sanottiin synnyksi.
Syntyiset asuivat vainajalassa eli Tuonelassa, ja näiden joukko tavallaan muodosti Tuonelan. Syntyisiltä pyydettiin yleensä apua erilaisiin ongelmiin. Kuolinitkuissa eli kuolemantapauksen ja vainajan vuoksi lauletuissa itkuvirsissä kerrottiin tai toivotettiin, että syntyiset veisivät vainajan hyvään ja kauniiseen vainajalaan.
Katso myös
Vainajien palvonta
Synty
Lähteet
Martti Haavio: Suomalainen mytologia (1967)
Stepanova, Eila, ”Mythic Elements of Karelian Laments: The Case of Syndyzet and Spuassuzet”, Mythic Discourses: Studies in Uralic Traditions, toim. Frog, Anna-Leena Siikala, ja Eila Stepanova, Studia Fennica Folkloristica, 20 (Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012), 257-87, https://www.academia.edu/3709480
Suomalaiset jumalat ja taruolennot
|
662720
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laajalampi
|
Laajalampi
|
Laajalampi on Mikkelin 27. kaupunginosa. Se on pinta-alaltaan verraten pieni kaupunginosa, joka sijaitsee Mikkelin keskustasta noin 2,5 kilometriä etelään. Laajalammen länsiosa on kerrostaloaluetta, mutta Kaituentien itäpuolella on rivi- ja omakotitaloalue. Laajalammella asuu noin 2 500 ihmistä. Laajalammelta löytyy kaksi kauppaa, nuorisotalo ja hyvät linja-autoyhteydet keskustaan.
Laajalammen kaupunginosa sijaitsee samannimisen lammen länsirannalla. Lammen etelä- ja pohjoispäässä on uimaranta. Laajalammen itäosassa on pieni saari, jossa pesii muun muassa lokkeja.
Lähteet
Mikkelin kaupunginosat
|
1663070
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4hi%C3%B6botox%20EP
|
Lähiöbotox EP
|
Lähiöbotox EP on suomalaisen rap metal -yhtyeen Lähiöbotoxin EP, joka julkaistiin 26. huhtikuuta 2019.
EP:ltä julkaistiin singlenä kappaleet ”Kato mua silmiin (kusipää)”, ”Liian kaukana” ja ”Niiku97”. EP:stä julkaistiin 300 kappaleen vinyylipainos.
Kappaleet
Lähteet
Vuoden 2019 EP:t
|
1067547
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tervolan%20varikko
|
Tervolan varikko
|
Tervolan varikko (lyhenne TERV), oli Tervolassa Lapin maakunnassa sijainnut Puolustusvoimien erikoisvarikko. Varikon päätehtävänä oli mm. ajoneuvo- ja asealan materiaalin kuten telakuorma-autojen huolto- ja korjaamotoiminta sekä varastointi ja logistiikkatoiminnot. Varikko on ollut vuoden 2009 alusta puolustusvoimien strategisen kumppaniyhtiön Millog Oy:n Tervolan toimipiste. Yksikön päällikkönä on Ville Vasankari.
Tervolan varikko perustettiin Puolustusvoimien varikoista viimeisenä vuonna 1988. Varikko toimi kokonsa vuoksi aluksi Pohjois-Suomen sotilasläänin alaisuudessa keskittyen Suomen pohjoisen joukko-osastojen huoltoon ja materiaalin logistiikkaan.
Varikko siirrettiin Puolustusvoimien materiaalilaitoksen alaisuuteen vuoden 1993 alussa laitosta perustettaessa. Yksikössä työskentelee muutamia kymmeniä henkilöitä. Varikon alueella sijaitsee myös nykyisen Logistiikkalaitoksen logistiikkarykmenttisektorin alainen Tervolan varasto.
Päälliköt
Varikon viimeisenä päällikkönä toimi everstiluutnantti Mikko Taussi.
Päällikkönä ovat toimineet seuraavat upseerit:
Majuri Jari Piira 2006
Everstiluutnantti Raimo Petäsnoro 2002–2006
Everstiluutnantti Esko Tavia 1999–2001
Everstiluutnantti/komentaja Jouko Ovaska 1997–1999
Everstiluutnantti Matti Käpylä 1991–1997
Everstiluutnantti Kai Tynkkynen 1988–1990
Majuri Seppo Nieminen 1988
Huutokaupat
Puolustusvoimien käytöstä poistetun materiaalin huutokauppoja järjestetään varikon alueella lähes vuosittain.
Perinteet ja heraldiikka
Varikon vuosipäivään vietetään sen perustamisen vuosipäivän muistoksi 1. huhtikuuta. Sen entisessä joukko-osastotunnuksessa on kaksi ristikkäin olevaa tykinputkea, joiden päällä tykkilaverin pyörä sekä niiden alla varikoille yhtenäinen V-kirjain.
Lähteet
Puolustusvoimien materiaalilaitos
Tervolan rakennukset ja rakennelmat
|
1019934
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Boaz%20Myhill
|
Boaz Myhill
|
Glyn Oliver Myhill (tunnetaan paremmin nimellä Boaz Myhill, s. 9. marraskuuta 1982, Modesto, Kalifornia, Yhdysvallat) on walesiläinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan maalivahti. Hän pelaa tällä hetkellä Englannin mestaruussarjan Birmingham Cityssä, jossa on lainalla valioliigaseura West Bromwich Albionista.
Ura
12-vuotiaana Aston Villan junioreihin liittynyt Myhill teki seuran kanssa ensimmäisen ammattilaissopimuksensa vuonna 2000. Villa-aikanaan Myhill oli lainalla eri seuroissa viiteen otteeseen, muttei onnistunut murtautumaan seuran ykkösmiehistöön. 2003 hän siirtyi peliajan perässä Hull Cityyn, jossa pääsikin pian ykkösmaalivahdin rooliin. Myhillin liittyesä joukkueeseen, Hull pelasi Englannin kakkosliigassa, mutta jo kaudeksi 2008-2009 Hull onnistui nousemaan korkeimmalle sarjatasolle, Valioliigaan.
Myhill siirtyi kesällä 2010 West Bromwich Albioniin puolentoista miljoonan punnan siirtosummalla. Kaudella 2011-2012 Myhill pelasi lainalla sarjatasoa alempana Birmingham Cityssä, jossa pääsi pelaamaan myös Eurooppa-liigan pelejä.
Maajoukkueura
Myhill edustaa maajoukkuetasolla Walesia, vaikka pelasi juniorimaaotteluita Englannin eri ikäluokissa. Myhill olisi voinut edustaa synnyinmaansa ansiosta myös Yhdysvaltoja, mutta päätti valita äitinsä kotimaan Walesin.
Tällä hetkellä Myhill on pääasiassa maajoukkueen varamaalivahti, Wolverhamptonin veräjänvartijan Wayne Hennesseyn hoitaessa ykkösmaalivahdin roolin.
Walesilaiset jalkapallomaalivahdit
Vuonna 1982 syntyneet
Elävät henkilöt
|
249723
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Istutuslapio
|
Istutuslapio
|
Istutuslapio on teräväkärkinen ja kauhanmallinen puutarhatyökalu. Istutuslapiota käytetään maan rikkomiseen ja möyhentämiseen sekä pienten kuoppien tekemiseen kasveja istutettaessa ja rikkaruohoja kitkettäessä. Jos maa on erityisen kovaa, silloin voi reiän tekemiseen käyttää teräväkärkistä pistolapiota. Raskaampiin möyhennystöihin taas voidaan käyttää esimerkiksi puutarhakuokkaa.
Katso myös
Pottiputki
Puutarhatyökalut
en:Trowel
|
392904
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A1vel%20Pardo
|
Pável Pardo
|
Pável Pardo Segura (s. 26. heinäkuuta 1976 Guadalajara, Jalisco, Meksiko) on meksikolainen jalkapalloilija, joka pelasi Euroopassa Saksan Bundesliigassa VfB Stuttgartin joukkueessa.
Pardo pelasi Meksikon maajoukkueessa 146 ottelua ja teki niissä kymmenen maalia vuosina 1996–2009. Heinäkuun 2018 loppuun mennessä vain kolme meksikolaista on pelannut maaotteluita häntä enemmän. Saksan MM-kilpailuissa 2006 Pardo pelasi avauskokoonpanossa kaikissa Meksikon neljästä ottelusta.
Saavutukset
Maajoukkue
CONCACAF Gold Cup: 1998, 2003
Maanosaliittojen cup: 1999
Seurajoukkueet
Meksikon mestaruus: Kesä 2002, Clausura 2005 (Club América)
CONCACAF Champions' Cup: 2006 (Club América)
Saksan mestaruus: 2007 (VfB Stuttgart)
Lähteet
Meksikolaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1976 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1097499
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taiwaninmets%C3%A4kerttunen
|
Taiwaninmetsäkerttunen
|
Taiwaninmetsäkerttunen (Locustella alishanensis) on sirkkalintujen heimoon kuuluva varpuslintu. Se kuvattiin tieteelle vasta vuonna 2000.
Levinneisyys
Taiwaninmetsäkerttusta tavataan vain Taiwanissa, jossa sen populaatioksi arvioidaan 10 000–100 000 pesivää paria. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Sirkkalinnut
|
679380
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gimme%20Shelter%20%28albumi%29
|
Gimme Shelter (albumi)
|
Gimme Shelter on The Rolling Stonesin vuonna 1971 Decca Recordsin julkaisema albumi. Nimestään huolimatta se ei ole samannimisen elokuvan soundtrack. A-puoli on kokoelma vuosien 1968-1969 materiaalista, ja b-puoli sisältää ennenjulkaisematonta livemateriaalia lokakuulta 1966.
Kappaleet
A-puoli
Jumpin’ Jack Flash
Love in Vain
Honky Tonk Women
Street Fighting Man
Sympathy for the Devil
Gimme Shelter
B-puoli
Under My Thumb
Time Is on My Side
I’ve Been Loving You Too Long
Fortune Teller
Lady Jane
(I Can't Get No) Satisfaction
Lähteet
Vuoden 1971 kokoelma-albumit
The Rolling Stonesin kokoelma-albumit
|
947406
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gimme%20Shelter%20%28vuoden%202013%20elokuva%29
|
Gimme Shelter (vuoden 2013 elokuva)
|
Gimme Shelter on vuonna 2013 ensi-iltansa saanut Ron Kraussin ohjaama ja käsikirjoittama tositapahtumiin perustuva draamaelokuva, jonka pääosassa on Vanessa Hudgens. Elokuvassa raskaana oleva teini ”Apple” pakenee häntä hyväksikäyttävää äitiään June (Rosario Dawson) joka on narkomaani ja prostituoitu, ja etsii oikean isänsä Jackin (Brendan Fraser).
Tarina
Elokuvan päähahmo on Agnes ”Apple” Baileyn (Vanessa Hudgens) jonka äiti June (Rosario Dawson) on narkomaani ja prostituoitu. Äiti käyttää Apllea fyysisesti hyväkseen ja haluaa että tämä pysyy hänenluonaan että saisi kuukausittaisen sosiaalihuollon avustuksen hänestä. Apple lähtee pakoon kurjia kotiolojaan ja alkaa etsimään isäänsä jota ei ole koskaan tavannut. Hän löytää isänsä Jackin (Brendan Fraser), mutta kun tämä ja hänen äitipuolensa saavat tietää että Apple odottaa lasta he painostavat tätä tekemään abortin. Apple meneekin aborttiklinikalle mutta kun hän näkee ultraäänikuvan odottamastan vauvasta häne ei pysty tekemään aborttia ja karkaa uudestaan. Jonkin ajan kuluttua hän joutuu sairaalaan jossa tapaa papin, isä McCarthyn (James Earl Jones) joka kertoo hänelle raskaana olevien tyttöjen kodista.
Näyttelijät
Tuotanto
Kuvaukset alkoivat kesäkuun 2011 alussa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2013 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset draamaelokuvat
Yhdysvaltalaiset independent-elokuvat
Elokuvat raskaudesta
|
1212738
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tilattoman%20v%C3%A4est%C3%B6n%20alakomitea
|
Tilattoman väestön alakomitea
|
Tilattoman väestön alakomitea oli vuosina 1901–1906 Suomessa toiminut asiantuntijaelin, joka kartoitti tilastollisella kyselytutkimuksella Suomen maaseudun ruokakuntien taloudellista tilaa. Alakomitean työn ansiosta Suomessa pystyttiin ensimmäistä kertaa luotettavasti selvittämään maaseudun torpparien ja tilattoman väestön lukumäärät kunnittain.
Alakomitea perustettiin keväällä 1901. Se toimi kuntien Tilattoman väestön lainarahastosta saamien varojen käyttöä tutkineen Tilattoman väestön komitean alaisuudessa asiantuntijaelimenä. Lainarahaston varoja käytettiin maan hankkimiseen tilattomalle väestölle ja sen rahoituksen turvin perustettiin Suomeen vuoden 1917 loppuun mennessä yhteensä noin 7 500 viljelys- ja asuntotilaa, joiden yhteenlaskettu pinta-ala oli noin 147 000 hehtaaria. Tilattoman väestön alakomitea siirsi pian itse pääkomitean toissijaiseen asemaan. Varsinaista tilattoman väestön komiteaa johti Suomen kenraalikuvernöörin apulainen Nikolai Šipov. Alakomitean sihteerinä toimi Hannes Gebhard.
Alakomitea järjesti vuonna 1901 kyselytutkimuksen maaseudun ruokakuntien taloudellisista oloista. Tutkimuksen otospäiväksi valittiin 1. syyskuuta 1901 ja kyselyn tilastollisena yksikkönä olivat ruokakunnat. Kuntiin lähetettiin kyselykaavakkeet, joissa kysyttiin ruokakunnan päämiehen elinkeinoa ja asemaa, ruokakunnan jäsenlukua, asuinoloja sekä ruokakunnan hallussa olleen pellon ja luonnonniityn kokoa ja karjan lukumäärää. Osa tiedoista täytettiin kunnissa suoraan manttaalikirjoihin pohjautuneiden veroluetteloiden perusteella ja osan taas keräsivät kuntien valitsemat tietojen kerääjät haastattelemalla ruokakuntia. Palautetut kaavakkeet käsitteli erityinen alakomitean yhteyteen perustettu tilastollinen toimisto.
Tilattoman väestön alakomitean työ jäi kesken, kun se lakkautettiin vuonna 1906. Alakomitean työtä jatkoi sen jälkeen perustettu agraarikomitea. Alakomitean keräämän aineiston pohjalta julkaistiin vuodesta 1908 alkaen joukko tieteellisiä tutkimuksia. Alakomitean tekemä kyselytutkimus oli Suomen suurin tilastoselvitys ennen vuonna 1950 suoritettua väestölaskentaa. Tutkimusaineistoa käytettiin muun muassa apuna myöhemmissä asutus- ja maauudistushankkeissa.
Tilattoman väestön alakomitean arkisto sijaitsee Kansallisarkistossa ja sen avulla on myöhemmin tutkittu Suomen maaseudun asutuksen ja maanviljelyn rakennetta 1900-luvun alussa. Arkistossa on 221 kunnasta tulleet vastaukset.
Kirjailija Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogian toisessa osassa kartanon paronin Suomen sisällissodan aikana murhanneet punaiset esittäytyvät tilattoman väestön alakomitean edustajina tullessaan kartanoon etsimään aseita.
Alakomitean työhön liittyviä julkaisuja
Tilattoman väestön alakomitea : tilastollinen tutkimus yhteiskunta-taloudellisista oloista Suomen maalaiskunnissa. Tilattoman väestön alakomitea 1901–1910
Tilattoman väestön lainarahasto. Mietintö / Tilattoman väestön alakomitea n:o 1. Helsinki 1901
Kruununmetsämaitten asuttamisesta. Mietintö / Tilattoman väestön alakomitea n:o 2. Helsinki 1904
Hannes Gebhard : Yhteiskuntatilastollinen kartasto Suomen maalaiskunnista v. 1901 : tilattoman väestön alakomitean kokoaman ainehiston nojalla. Suomen Maantieteellinen seura, Helsinki 1908 (ilmestyi suomen, ranskan ja ruotsin kielellä)
Hannes Gebhard : Viljellyn maan ala ja sen jakautuminen Suomen maalaiskunnissa v. 1901. Tilastollinen tutkimus yhteiskunta-taloudellisista oloista Suomen maalaiskunnissa / Tilattoman väestön alakomitea v. 1901, 3. Helsinki 1908
Hannes Gebhard : Asunto-olot Suomen maalaiskunnissa v. 1901. Tilastollinen tutkimus yhteiskunta-taloudellisista oloista Suomen maalaiskunnissa / Tilattoman väestön alakomitea v. 1901, 2. Helsinki 1910
Hannes Gebhard : Maanviljelysväestö sen suhde muihin elinkeinoryhniin ja sen yhteiskunnallinen kokoonpano Suomen maalaiskunnissa v. 1901 – Jordbruksbefolkningen, dess förhållande till andra yrkesgrupper och dess sammansättning i Finlands landskommuner år 1901. Tilastollinen tutkimus yhteiskunta-taloudellisista oloista Suomen maalaiskunnissa / Tilattoman väestön alakomitea v. 1901, 1. Helsinki 1913
Hannes Gebhard : Työväenperheitten asunto- ja maataloudellisia oloja. Tilastollinen tutkimus yhteiskunta-taloudellisista oloista Suomen maalaiskunnissa / Tilattoman väestön alakomitea v. 1901, 5. Helsinki 1916
J. H. Vennola : Maanomistus Suomen maalaiskunnissa 2. Tilastollinen tutkimus yhteiskunta-taloudellisista oloista Suomen maalaiskunnissa v. 1901 / Tilattoman väestön alakomitea, 6. Helsinki 1917
H. Paavilainen : Karjan- ja porojen omistus Suomen maalaiskunnissa v. 1901 sekä vertailuja ulkomaiden vastaaviin oloihin. Tilastollinen tutkimus yhteiskuntataloudellisista oloista Suomen maalaiskunnissa / Tilattoman väestön alakomitea v. 1901, 4. Helsinki 1918
Lähteet
1901
Suomen maatalouden historia
Suomen suuriruhtinaskunta
Asutustoiminta
|
226688
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Trianonin%20rauha
|
Trianonin rauha
|
Trianonin rauha oli ensimmäisen maailmansodan jälkeen ympärysvaltojen ja Unkarin välillä solmittu rauhansopimus, joka allekirjoitettiin 4. kesäkuuta 1920. Unkari menetti rauhan nojalla kaksi kolmannesta entisestä pinta-alastaan ja uusien rajojen ulkopuolelle jäi 3 miljoonaa etnistä unkarilaista. Alueita saivat Itävalta-Unkarista itsenäistynyt Tšekkoslovakia, yhdistynyt eteläslaavien Jugoslavia ja Unkarin naapurimaat Romania ja Itävalta. Rauhansopimus rajoitti myös Unkarin armeijan kokoa ja velvoitti sen maksamaan myöhemmin määrättävän summan sotakorvauksia. Rauhan koettu vääryys määritteli Unkarin sisä- ja ulkopolitiikkaa vielä kauan sen solmimisen jälkeen.
Tausta
Ensimmäinen maailmansota ja kaksoismonarkia
Ensimmäisen maailmansodan aikana vuonna 1916 Itävalta-Unkarissa valtaan noussut uusi hallitsija Kaarle I (Unkarin kuninkaana Kaarle IV) teki ensimmäiset tunnustelut ympärysvaltojen kanssa liittolaisensa Saksan selän takana. Ympärysvallat määrittelivät sodanpäämääränsä Itävalta-Unkaria koskien ensi kertaa tammikuussa 1917. Ympärysvallat vaativat kansallisuusperiaatteeseen vedoten kaksoismonarkian eri kansojen vapauttamista "vieraasta herruudesta". Vaatimus kuulosti uhkaavalta, mutta sitä saattoi tulkita monella tapaa. Tärkeintä ympärysvalloille oli löytää nopein reitti Itävalta-Unkarin irrottamiseksi sodasta. Julistus innosti kuitenkin maan vähemmistökansallisuuksia, joita oli innoittanut myös Venäjän vallankumous maaliskuussa 1917. Venäjän väliaikainen hallitus vaati ympärysvalloista ensimmäisenä Itävalta-Unkarin pirstomista itsenäiseen Tšekkoslovakiaan ja eteläslaavien yhteiseen valtioon. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin tammikuussa 1918 julkaistu 14 kohdan rauhanohjelma vaati samaan tapaan Balkanin ja Italian rajojen vetämistä uudelleen kansallisuusperiaatteen mukaisesti. Serbian tuli saada meriyhteys, mutta vähemmistökansalaisuuksien itsenäisyyteen ei viitattu. Sen sijaan vaadittiin niiden "autonomista kehitystä". Itävalta-Unkarissa syntyikin ajatus kaksoismonarkian muuttamisesta liittovaltioksi.
Venäjän bolševikkihallituksen kanssa tehdyn Brest-Litovskin rauhan jälkeen Itävalta-Unkarille jäi vain kaksi rintamaa Balkanilla ja Pohjois-Italiassa. Sotilaallinen tilanne oli kohentunut, mutta maalla oli vakavia taloudellisia ja sisäisiä ongelmia. Teollinen tuotanto ja maatalous ei enää kyennyt vastaamaan maan ja väestön tarpeisiin. Lokakuun vallankumous innoitti työväenliikkeen vallankumousaatetta. Huhtikuussa 1918 Roomassa järjestettiin kongressi, jossa Jugoslavian, Tšekkoslovakian ja Puolan kansalliskomiteat, sekä maanpaossa eläneet serbien ja romanialaisten edustajat vaativat täydellistä itsenäisyyttä. Lisäksi erillisrauhan mahdollisuudesta luopuneet ympärysvallat ilmoittivat kesäkuussa, että Puolan ja Tšekkoslovakian itsenäisyys kuului niiden sodanpäämääriin. 4. lokakuuta 1918 Itävalta-Unkari pyysi aselepoa ja rauhanneuvotteluiden aloittamista. Neuvottelut haluttiin aloittaa Wilsonin 14 kohdan ohjelman pohjalta, mutta Yhdysvallat ilmoittikin nyt, että kaksoismonarkian kansojen tuli itse päättää kohtalostaan. 28. lokakuuta tšekit julistautuivat itsenäiseksi ja kaksi päivää myöhemmin heihin liittyivät slovakit. Kroatian maapäivät päätti puolestaan eroavansa Unkarista. Unkarissa käynnistyi lokakuussa niin sanottu krysanteemivallankumous. Monarkian tunnukset asuistaan irti repineet vallankumoukselliset sotilaat miehittivät pääkaupungin avainkohdat. Kaksoismonarkian viimeiseksi merkittäväksi eleeksi jäi aselevon allekirjoittaminen Padovassa 3. marraskuuta. Kaarle IV luopui vallasta 11. marraskuuta ja 16. marraskuuta istuntoon kokoontunut kansallisneuvosto julisti Unkarin itsenäiseksi tasavallaksi.
Unkarin itsenäistyminen
Unkarin uudeksi pääministeriksi noussut Mihály Károlyi elätteli vielä toiveita yhtenäisestä Unkarista. Ajatus ei kuitenkaan kelvannut vähemmistökansalaisuuksille tai ympärysvalloille. Etenkin Ranska halusi uusista maista liittolaisia Saksan uuden nousun mahdollisuuden varalta. Itä-Euroopan vastaitsenäistyneiden valtioiden cordon sanitaire muodostaisi myös Neuvosto-Venäjän eristävän turvallisuusvyöhykkeen. Kenraali Louis Franchet d’Espèrey ilmoittikin unkarilaisille neuvottelijoille Belgradissa ”Unkarilaiset olivat taistelleet saksalaisten rinnalla, ja yhdessä he saavat siitä maksaa”. Károlyin hallitus oli voimaton, kun serbien joukot miehittivät Bácskan ja Baanaatin. Romanialaiset marssivat puolestaan Transilvaniaan ja liittivät sen maahansa yksipuolisesti tammikuussa 1919. Tšekkijoukot olivat puolestaan edenneet Slovakiaan ja hieman myöhemmin myös Karpato-Ukrainaan. Ympärysvaltojen 22. joulukuuta Tšekkoslovakian ja Unkarin välille piirtämästä demarkaatiolinjasta muodostui maiden sittempi raja. Károlyin hallitus kaatui maaliskuussa 1919. Pariisin rauhankonferenssissa kokoontuneet suurvallat halusivat muodostaa Romanian selustan takaavan puolueettoman vyöhykkeen Unkarin ja Romanian rajalle valmisteluna suunniteltua Neuvosto-Venäjän vastaista interventiota varten. 20. maaliskuuta ympärysvaltojen ranskalainen valtuutettu Budapestissä vaati Unkarin joukkoja vetäytymään Romanian vastaiselta rajalta. Tähän ei suostuttu vaan hallitus erosi. 21. maaliskuuta Károlyi luovutti hallitustehtävät sosiaalidemokraattien ja kommunistien muodostamalle hallitusneuvostolle, joka julisti Unkarin neuvostotasavallaksi.
Unkarin tapahtumat herättivät suurta hämmennystä Pariisissa. Vallankumouksen pelättiin nyt leviävän Unkarista Itävaltaan ja Saksaan. Woodrow Wilson ja Britannian David Lloyd George arvostelivat Ranskaa unkarilaisten ajamisesta epätoivoon liiallisilla vaatimuksilla. Tšekit ja romanialaiset päättivät vastata Unkarin tapahtumiin lähettämällä maahan joukkojaan. Samalla ne saattoivat pönkittää aluevaatimuksiaan. Romanialaiset joukot ylittivät rajan 16. helmikuuta, Unkarin neuvostohallitus erosi 1. elokuuta ja romanialaiset joukot valtasivat Budapestin. Kaaoksen jälkeen uudeksi voimatekijäksi Unkarissa nousi Miklós Horthyn kansallinen armeija, joka marssi Budapestiin romanialaisten joukkojen vetäydyttyä 16. marraskuuta 1919. Kristillissosiaalisen puolueen Károly Huszárin onnistui muodostaa demokraattinen hallitus, jonka kanssa ympärysvallat saattoivat tehdä lopullisen rauhansopimuksen. Huszárin hallitus järjesti myös uudet vaalit, joiden voittajiksi kohosivat kuningaskuntaa kannattaneet puolueet. Ympärysvallat ja Unkarin naapurivaltiot vastustivat kuningaskunnan palautusta, jolloin kompromissiratkaisuna kuningaskunta ei saanut kuningasta, vaan Miklós Horthystä tehtiin 1400-luvun tapaan valtionhoitaja.
Rauhansopimus
Suurvallat ja niiden pienet liittolaiset kokoontuivat tammikuussa 1919 rauhankonferenssiin Pariisissa. Konferenssin eniten huomiota saaneet kohdat olivat rauhansopimus Saksan kanssa ja Kansainliiton peruskirja. Unkarista olivat kiinnostuneet vain Ranska ja Unkarin naapurimaat. Unkarin rauhanehtoja valmisteli kaksi komissiota, joista toinen käsitteli Tšekkoslovakian ja toinen Romanian ja Jugoslavian vaatimuksia. Ranska tuki maiden pyrkimyksiä, mutta kaikkia vaatimuksiaan ne eivät saaneet kuitenkaan läpi. Hylättyihin ehdotuksiin kuuluivat esimerkiksi niin sanottu Burgenlandin käytävä Tšekkoslovakian ja Jugoslavian välille, Pécsin kivihiilikentän liittäminen Jugoslaviaan ja Romanian vaatimukset rajan vetämisestä Tiszalle. Komissioiden ehdotukset olivat valmiita ennen Károlyin hallituksen eroa ja ne hyväksyttiin rauhankonferenssin korkeimmassa neuvostossa toukokuussa. Neuvostohallituksen muodostaminen ja romanialaisten Budapestin miehitys lykkäsivät kuitenkin rauhanehdotuksen tarjoamista unkarilaisille.
Unkari sai kutsun rauhankonferenssiin Huszárin hallituksen muodostamisen jälkeen. Unkarilaiset lähettivät konferenssiin valtuuskunnan, jonka puheenjohtajana toimi kreivi Albert Apponyi. Unkarilaiset saivat rauhansopimuksen luonnoksen Neuillyssä lähellä Pariisia 16. tammikuuta 1920. Apponyi pyrki turhaan esittämään ehtoja vastaan taloudellisia, historiallisia ja oikeudellisia näkökohtia. Unkarilaiset yrittivät turhaan myös kiistää Unkarin syyllisyyden sotaan. Lopulta 4. kesäkuuta 1920 unkarilaiset allekirjoittivat rauhansopimuksen Trianon-palatsissa Versaillesissa. Poliittisen vastuun sopimuksesta Unkarissa otti Pál Telekin hallitus.
Trianonin rauhan nojalla Unkari kutistui pinta-alaltaan kolmasosaan entisestä. Entisistä 18 miljoonasta asukkaasta uusien rajojen sisälle jäi vain 8 miljoonaa. Rajojen ulkopuolelle jäi 3 miljoonaa etnistä unkarilaista. Heistä noin miljoona jäi Tšekkoslovakian puolelle, puolitoista miljoonaa Romaniaan ja puoli miljoonaa Jugoslaviaan. Ennen hallitsemistaan alueista Unkari menetti Slovakian, Rutenian, Transsilvanian, Baanaatin ja Kroatian. Lisäksi Burgenland oli liitetty Itävaltaan ja Italia oli vallannut ennen Unkarille kuuluneen Fiumen satamakaupungin. Alueiden siirrot tehtiin pääsääntöisesti ilman kansanäänestyksiä, joita järjestettiin vain kahden pienen alueen kohtalosta. Aluemenetysten lisäksi rauhansopimus kielsi asevelvollisuuden Unkarissa ja rajasi armeijan enimmäisvahvuuden 35 000 mieheen. Unkari määrättiin myös maksamaan sotakorvaukset, joiden suuruus määriteltäisiin myöhemmin.
Trianonin rauha oli valtava isku unkarilaisille. Rauhan allekirjoittamista seurasi kolmipäiväinen maansuru ja lipputankoihin nostettiin mustia lippuja. Unkarilaisten asenne tiivistyi iskulauseeseen Nem, nem, soha eli ”ei, ei koskaan”. Unkarin tulevassa ulkopolitiikassa Trianonin rauhan koettujen vääryyksien korjaaminen muodosti avainasian. Sisäpolitiikassa rauhaan vetoaminen tarjosi syyn kiinnittää huomio muista ongelmista muualle.
Vuosina 1938–1941, toisen maailmansodan edellä ja sen alkuvaiheissa, Unkari onnistuikin valtaamaan takaisin osan Trianonin rauhassa menettämistään alueista (osan Etelä-Slovakiaa, Karpatorutenian, Pohjois-Transilvanian ja eräät Jugoslavialle menettämänsä alueet), mutta menetti ne kaikki uudestaan vuonna 1947 aseleposopimuksessa ja vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksessa.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Lemmikki Talas : "Uskon Unkarin ylösnousemukseen", Suomen Kuvalehti, 26.11.1938, nro 47, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Ensimmäisen maailmansodan rauhansopimukset
Unkarin historia
Unkarin rajat
1920
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
598037
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan%20Mane%20Jarnovic
|
Ivan Mane Jarnovic
|
Ivan Mane Jarnovic (, 1740/1745–1804) oli kroatialainen viulisti ja säveltäjä. Hän oli luultavasti kotoisin Dubrovnikista.
Jarnovic esiintyi, sävelsi ja johti orkestereja ympäri Euroopan. Hän kiersi Ranskassa, Itävallassa, Saksassa, Sveitsissä, Puolassa, Skandinaviassa ja Englannissa. Hän oli ensiviulistina Katariina Suuren orkesterissa Venäjällä.
Jarnovicin tuotanto käsittää 50 kamarimusiikkiteosta, 22 viulukonserttoa, joista 17 on säilynyt. Hänen ansiokseen luetaan hitaan romanza-osan lisääminen viulukonserton rakenteeseen.
Kirjallisuutta
G. Desnoisterres, Jarnowick (Pariisi, Le Brisoys, 1844)
P. Smith, Scènes de la vie d'artiste (Une leçon de Jarnovic, Pariisi, 1844)
Lähteet
Kroatialaiset säveltäjät
Kroatialaiset viulistit
1740-luvulla syntyneet
Vuonna 1804 kuolleet
|
737523
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/King%20World%20Productions
|
King World Productions
|
King World Productions oli yhdysvaltalainen televisio-ohjelmien jakeluyritys. Sen perusti Charles King vuonna 1964, ostettuaan Hal Roachin 1930-luvulla tuottamien Meidän sakki -lyhytelokuvien televisiolähetysoikeudet. Charles Kingin kuoltua 1972 yritys siirtyi hänen kuuden lapsensa hallintaan. Yrityksen toimitusjohtajaksi tuli Michael King ja hallituksen puheenjohtajaksi Roger King.
King Worldin levittämiin ohjelmiin kuuluivat muun muassa Wheel of Fortune, Jeopardy, The Oprah Winfrey Show ja Dr. Phil. CBS hankki King Worldin omistukseensa vuonna 2000 ja vuonna 2006 se fuusioitiin osaksi vastaperustettua CBS Television Distributionia.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset viestintäyhtiöt
Yhdysvaltain televisio
|
927847
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cult%20of%20the%20Dead
|
Cult of the Dead
|
Cult of the Dead on Legion of the Damnedin studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 2008.
Albumi nousi Saksan albumilistan sijalle 60.
Kappaleet
Kokoonpano
Maurice Swinkels – laulu
Richard Ebisch – kitara
Harold Gielen – basso
Erik Fleuren – rummut
Arvostelut
Blabbermouth: suopea
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2008 albumit
Legion of the Damnedin albumit
|
617851
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Berjozovo
|
Berjozovo
|
Berjozovo () on kaupunkityyppinen taajama Tjumenin alueen Hanti-Mansian piirikunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Obiin laskevan Severnaja Sosva -joen rannalla 400 kilometriä Hanti-Mansijskista luoteeseen.
Taajama on Berjozovon piirin keskus ja sen paikallishallinnollisen osan, Berjozovon kaupunkikunnan keskus. Berjozovon kaupunkikunnassa asui yhteensä 7 939 henkeä, joista 7 287 Berjozovon taajamassa ja 652 maaseudulla.
Historiaa
Venäläiset perustivat vuonna 1593 (1592) hantien asutuksen paikalle Berjozov-nimisen linnoituksen, joka toimi Obin alajuoksun väestön verotuksen tukikohtana. Vuonna 1782 siitä tuli Tobolskin lääniin kuulunut kihlakuntakaupunki. 1700-luvulta 1900-luvun alkuun saakka Berjozov oli tunnettu poliittisesti epäluotettavien henkilöiden karkotuspaikka. Sen kuuluisimpia vankeja oli ruhtinas Aleksandr Menšikov. Puhelinyhteys kaupunkiin vedettiin vuonna 1913.
Vuonna 1926 paikkakunta alennettiin kyläksi. Vuonna 1953 sen läheltä löydettiin suuria kaasuesiintymiä (Berjozovon kaasukenttä). Kaupunkityyppisen taajaman statuksen se sai 1954.
Nähtävyyksiä ja nykypäivää
Siellä on kansanperinnettä esitelevä kotiseutumuseo.
Lähteet
Aiheesta muualla
Berjozovon kaupunkikunnan sivusto (gradberezov.ru)
Berjozovon museo
Hanti-Mansian kaupunkimaiset taajamat
Venäjän entiset kaupungit
|
8840
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pertunmaa
|
Pertunmaa
|
Pertunmaa on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Savon maakunnassa. Kunnassa asuu ihmistä, ja sen pinta-ala on km², josta km² on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km². Väkiluvullisesti Pertunmaa on Etelä-Savon maakunnan toiseksi pienin kunta Enonkosken ollessa väkiluvultaan vielä vähäisempi.
Pertunmaan naapurikunnat ovat Hartola, Heinola, Hirvensalmi, Mäntyharju ja Joutsa.
Pertunmaa on paikkakunnalla yleisen tarinan mukaan saanut nimensä Perttu-nimisestä miehestä, joka on aikoinaan yksin hallinnut koko Pertunmaata.
Kulttuurillisesti Pertunmaa on osittain Päijät-Hämettä ja osittain Etelä-Savoa.
Maantiede
Pertunmaa sijaitsee Etelä-Savossa valtatien 5 varrella 35 kilometriä Heinolasta pohjoiseen ja vajaat 60 kilometriä Mikkelistä etelään. Pertunmaan kaksi päätaajamaa, Kirkonkylä ja Kuortti, sijaitsevat noin kymmenen kilometrin päässä toisistaan.
Pertunmaan Natura-kohteita ovat Mäyrävuoren–Seppälänjoen metsät, Ahvenjärven haka, Isosuo–Kivenholma, Sahinsuo, Anettu, Lahnaniemen, Solistonsuon ja Alatalon metsät, Punakiven–Ahvenjärven metsät ja Lautjärvi–Laukkala–Kaituenlampi.
Kylät
Hartosenpää, Hölttä, Joutsjärvi, Karankamäki, Kirkonkylä, Koirakivi, Kuhajärvi, Kuortti, Kälkyttä, Lihavanpää, Mansikkamäki, Nipuli, Ruorasmäki, Ruuttila, Sydänmaa ja Vastamäki.
Taajamat
Vuoden 2018 lopussa Pertunmaalla oli 1 713 asukasta, joista 707 asui taajamissa, 994 haja-asutusalueilla ja 12:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pertunmaan taajama-aste on 41,6 prosenttia. Pertunmaan taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:
Kunnan keskustaajama on lihavoitu.
Historia
Pertunmaa on ollut savolaisten ja hämäläisten rajaseutua vuosisatojen ajan, ja siellä on rajakiviä 1400-luvulta.
Itsenäinen kunta Pertunmaasta tuli vuonna 1926, kun se erosi emopitäjästään Mäntyharjusta. Hartolan vanha puukirkko siirretiin Pertunmaalle ja vihittiin käyttöön vuonna 1927.
Hallinto
Pertunmaan kunnanjohtaja 1. maaliskuuta 2020 alkaen on kasvatustieteen maisteri Leena Ruotsalainen. Hänen edeltäjänsä, vuodesta 1999 lähtien kunnanjohtajana toiminut Juha Torniainen jäi eläkkeelle helmikuun 2020 alusta. Kunnanvaltuustossa on 17 paikkaa, joista seitsemän on keskustan hallussa kaudella 2021–2025.
Talous
Vuonna 2015 kunnassa oli 621 työpaikkaa. Niistä 19 prosenttia oli alkutuotannossa (maa-, metsä- ja kalataloudessa), 55 % palveluissa ja 25 % jalostuksessa. Palvelun osuus oli pienempi kuin koko maassa (75 %), ja alkutuotannon osuus suurempi kuin koko maassa (3 %).
Vuonna 2015 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat metallintyöstöyritys Pelaser, Ylähollon Energiamurskaus ja Pertu Components, jonka alaa ovat puun sahaus ja höyläys.
Kunnan taloudellinen tilanne on ollut jonkin aikaa huonolla tolalla maakunta- ja soteuudistuksen aiheuttamien suurten kulujen vuoksi. Tämän vuoksi Pertunmaa on luonnehdittu kriisikunnaksi vuodesta 2021 lähtien.
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Seurakunnat
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pertunmaalla on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:
Mäntyharjun seurakunta
Pertunmaan kappeliseurakunta
Seurakunta toimii myös Mäntyharjun kunnan alueella.
Itsenäisenä helluntaiseurakuntana Pertunmaalla toimii Pertunmaan helluntaiseurakunta.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pertunmaan alueella toimii Saimaan ortodoksinen seurakunta.
Entiset seurakunnat
Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Pertunmaan kunnan nykyisellä alueella.
Pertunmaan seurakunta (liitetty Mäntyharjun seurakuntaan 2016)
Palvelut
Pertunmaan yhtenäiskoulussa (Kirkkotie 3) tarjotaan opetusta esikoulusta luokka-asteelle yhdeksän saakka. Samassa kiinteistössä toimii Pertunmaan kirjasto. Vuoteen 2018 saakka Kuortissa toimi alakoulu (Kuortin koulu, Vanhatie 100), jonka yhteydessä sijaitsee Kuortin kirjasto.
Kirkonkylän keskustassa sijaitseva Pertunmaan hyvinvointiasema tarjoaa sosiaali- ja terveysaseman palveluja.
Kunnassa on neljä uimapaikkaa, joista Kisarannassa uidaan myös talvisin.
Matkailu/Nähtävyydet
Pertunmaan kirkko rakennettiin vuonna 1929 osin Hartolan vanhan kirkon ja kellotapulin hirsistä. Pertunmaalla toimii monia matkailuyrityksiä ja Pöylinniemessä on myös leirintäalue. Pertunmaan matkailukohteita ovat muun muassa toriaukio Pertuntori keskellä kirkonkylää, Vanha-Rantalan talomuseo Honkaniementien varressa ja Käsityöpuoti Talvikki, käsityöläisten oma puoti kirkonkylällä. Lisäksi Kuortissa ABC-liikennemyymälän välittömässä läheisyydessä on useita erilaisia liikkeitä. Pertunmaa on myös kesämökkikunta.
Vuoden 2011 tilastoissa Pertunmaalla myytiin toiseksi eniten alkoholia asukasta kohden Suomessa, 27,6 litraa absoluuttiseksi alkoholiksi muutettuna. Ykköstilaa pitää hallussaan Utsjoki, vastaava myynti oli 51,3 litraa. Lapin maakunnan myyntilukujen selityksenä on paitsi matkailijoiden suuri määrä, myös ruotsalaisten ja norjalaisten tekemät alkoholiostokset.
Tunnettuja pertunmaalaisia
Chrisse Fagerström, kirjailija
Seppo Halttunen, näyttelijä, ohjaaja
Adam Honkanen, kansanrunoilija, ennustaja
Reijo Hottola, opettaja, kirjailija
Aino Kontula, lehtori, kirjailija
Jari Leppä, Suomen maa- ja metsätalousministeri, kansanedustaja, maanviljelijä
Usko Moilanen, kirjailija
Maila Paloheimo, opettaja, kirjailija
Vesa Törnroos, trap-ampuja
Kari Uotila, kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja
Myös vuoden 2018 Miss Suomeksi valittu, alkujaan lahtelaissyntyinen Alina Voronkova asui 15-vuotiaaksi asti Pertunmaalla.
Ruokakulttuuri
Pertunmaan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla kisko eli veripalttu sekä ruisjauhosta, kermaviilistä ja kermasta leivotut ''röpörieskat, jotka paistetaan kaalinlehdellä tai tuohenpalan päällä.
Katso myös
Luettelo Pertunmaan julkisista taideteoksista ja muistomerkeistä
Lähteet
Aiheesta muualla
Pertunmaan kunnan kotisivut
Tilastokeskus – Pertunmaan avainluvut
Pertunmaan kirjasto
Pertunmaan seurakunta
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1477910
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Samson%20Kauniin%20saaga
|
Samson Kauniin saaga
|
Samson Kauniin saaga (isl. Samsons saga fagra) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan yleensä niin kutsuttuihin kotoperäisiin ritarisaagoihin, mutta sen Sigurðrin tarinana (isl. Sigurðar þáttr) tunnetulla loppuosalla on myös nuoremmille muinaissaagoille tyypillisiä piirteitä. Samson Kauniin saagassa Samson rakastuu irlantilaiseen prinsessa Valentianaan, jonka paha Kvintelin ryöstää ja jota Samson joutuu siksi etsimään. Pelastettuaan Valentianan, Samson lähettää saagan toisessa osiossa rangaistukseksi Kvintelinin noutamaan itselleen maagista viittaa Kaunotantereen (isl. Glæsisvellir) kuninkaan Guðmundrin pojalta, Sigurðrilta. Kvintelin onnistuu lopulta tehtävässään ja saaga päättyy hääjuhlaan, jossa solmitaan useita avioliittoja.
Samson Kauniin saaga on kirjoitettu 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa. Saagasta tunnetaan kaksi versiota. Kummankin pääkäsikirjoitukset ovat 1400-luvulta (AM 343a 4to, AM 589b 4to). Säilyneitä käsikirjoituksia on useita kymmeniä, mikä osoittaa, että saaga on ollut Islannissa hyvin suosittu. Samson Kauniin saagaa ei ole suomennettu.
Saagan erityispiirteitä
Samson Kauniin saagan päähenkilön, Samsonin, kerrotaan saagassa olevan kuningas Arthurin poika. Erityisesti saagan alkuosa muistuttaa tyyliltään arturiaanisia eli kuningas Arthurista kertovia ritariromansseja, joita käännettiin kansankielelle Norjan kuninkaan hovissa 1200-luvun alkupuolella. Se on mahdollisesti muotoiltu jonkin ritari Lancelotista kertoneen romanssin pohjalta, vaikkakaan ritari Lancelotista kertovan teoksen keskiaikaista käännöstä ei Skandinaviasta tunneta. Kirjoittaja on tuntenut myös muita käännettyjä ritarisaagoja, esimerkiksi bretonilaisia lais-laulurunoja, kuten Marie de Francen Guigemar ja Graelent, jotka oli käännetty teoksessa Strengleikar, sekä erityisesti kuningas Arthurin hovissa olleesta maagisesta viitasta kertovan Möttuls sagan, johon saagassa viitataan nimellä Skikkju saga ("Viitan saaga"). Samson Kauniin saaga pyrkiikin kuvaamaan sitä, miten viitta alkujaan päätyi kuninkaan hoviin. Yhdessä episodissa, jossa on havaittu yhteneväisyyttä Beowulfin Grendel-episodin ja Grettir Väkevän saagan peikkotaistelujen kanssa, Samson joutuu taistelemaan vesiputouksen takana Kvintalinin äitiä vastaan.
Saagan loppuosa, Sigurðar þáttr, muistuttaa tarina-aihelmiensa osalta nuorempia muinaissaagoja eli seikkailusaagoja (saks. Abenteuersagas). Saagan kirjoittaja on myös tuntenut muita muinaissaagoja sekä Snorri Sturlusonin nimiin luetun Proosa-Eddan. Samson Kauniin saagassa esiintyy esimerkiksi monesta muusta muinaissaagasta (Hervörin saaga, Thorsteinn Talonvoiman tarina, Bósin saaga) tuttu tarunhohtoinen kuningas, Kaunotantereen (isl. Glæsisvellir) Guðmundr.
Kokonaisuutena Samson Kauniin saaga sisältää runsaasti kansansaduille tyypillisiä ja muista muinaissaagoista tuttuja tarina-aihelmia. Tällainen on esimerkiksi saagan loppuosassa esiintyvä karhun poika -motiivi (saks. Bärensohnmärchen) eli tarina-aihelma, jossa sankari on joko karhun kasvattama tai karhun jälkeläinen. Samson Kauniin saagassa se yhdistyy ritariromaaneissa käytettyyn tarina-aihelmaan, jossa neidonryöstö tapahtuu taikakonsteja avuksi käyttäen.
Lisäksi kirjoittaja on tuntenut oppinutta kirjallisuutta. Hän on esimerkiksi ammentanut tietoa jostain keskiajan ensyklopedisista teoksista kuvatessaan pohjoisia alueita ja niissä olleita asukkaita. Tällaisia etnografisia tekstejä oli käännetty myös muinaisislanniksi, esimerkiksi 1300-luvun alkupuolella laaditussa Hauksbók-käsikirjoituksessa.
Samson Kauniin saaga suurvalta-ajan Ruotsissa
Islantilaiset saagat, erityisesti kaukaisesta menneisyydestä kertovat muinaissaagat, alkoivat 1600–1700-luvulla herättää kiinnostusta suurvalta-ajan Ruotsissa. Niiden katsottiin olevan lähteitä, jotka voisivat kertoa jotain Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä, josta muuten oli saatavilla hyvin vähän lähteitä. Tämän seurauksena myyttiseen menneisyyteen sijoittuneita saagoja käytettiin ilman asianmukaista lähdekritiikkiä myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa, huolimatta siitä, että osa aikalaistutkijoista suhtautui erityisesti muinaissaagojen lähdearvoon epäillen jo tuolloin.
Ruotsalaiset eivät kuitenkaan enää ymmärtäneet saagojen kieltä, muinaisislantia, minkä vuoksi merkittävinä pidettyjä tekstejä alettiin kääntää ruotsiksi, joskus myös latinaksi. MyösSamson Kauniin saagasta kiinnostuttiin ja sen käännös ilmestyi Eric Julius Björnerin teoksessa Nordiska Kämpa Dater vuonna 1737 (Stockholm).
Samson Kauniin saagan alkuosa edustaa tyypillistä ritarisaagaa eikä sillä ole sisällöllisesti mitään yhteyttä pohjolan muinaisesta ja myyttisestä menneisyydestä kertoviin muinaissaagoihin. Björner näyttää teoksessaan huomioineen tämän, sillä alkuosan käännös on lyhennelmä. Suurvalta-ajan Ruotsissa kiinnostavammaksi koettiin Samson kauniin saagan loppuosa, Sigurðar þáttr, joka tarina-aihelmiensa osalta muistuttaa nuorempia muinaissaagoja eli seikkailusaagoja (saks. Abenteuersagas). Siinä esiintyy myös muille muinaissaagoille tyypillisiä paikkoja, kuten Jättien maa (isl. Risaland) ja Jötunheimr sekä myyttinen Kaunotanner eli Glæsisvellir, jossa hallitsee tarunhohtoinen kuningas Guðmundr. Kuvaukset näistä paikoista ja niiden sijainnista ovat saagoissa yleensä hyvin epämääräisiä. Esimerkiksi Glæsisvellir sijoitettiin yleensä jonnekin kauas pohjoiseen. Glæsisvellirille pääsy edellytti näin ollen saagasta riippuen kulkemista Idäntiellä (isl. Austrvegr) tai suuntaamista esimerkiksi Finnmarkiin tai Bjarmien maahan (isl. Bjarmaland). Kauas itään ja pohjoiseen sijoittuneita paikkoja voitiin suurvalta-ajan Ruotsissa pitää valtakunnan vaikutuspiiriin kuuluneina alueina. Todennäköinen motiivi Samson Kauniin saagan kääntämiselle oli, Helgi Þóririnpojan tarinan tavoin, juuri tarinassa esiintyvä Glæsisvellirin kuningas Guðmundr. Ruotsalaisessa muinaisuudentutkimuksessa Glæsisvellirin Guðmundr oli tärkeä teema, ja kaikki sitä valottavat lähteet pyrittiin hyödyntämään.
Katso myös
Saaga
Ritarisaagat
Kotoperäiset ritarisaagat
Käännetyt ritarisaagat
Muinaissaagat
Lähteet
Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla, toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
Lummer, Felix. 2017. Guðmundr á Glasisvöllum. A Study of Potential Foreign Influences. MA thesis, Háskóli Íslands. https://skemman.is/bitstream/1946/27170/4/MA%2520Ritger%C3%B0%2520Felix%2520Lummer.pdf
McKinnell, John. 2005. Meeting the Other in Old Norse Myth and Legend. Cambridge: D. S. Brewer.
Simek, Rudolf. 1993. Samsons saga fagra. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 565-566.
Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur . Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
Wawn, Andrew. 2006. Whatever Happened to Úlfs saga Uggasonar? Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 2: 1015–1024.
Viitteet
Käännökset ja editiot
Sagann Af Samsone fagra. Teoksessa Nordiska kämpa dater, käänt. & toim. Eric Julius Björner. Stockholm, 1737.
Simek, Rudolf. 1982. Zwei Rittersagas. Die Saga vom Mantel und die Saga vom schönen Samson: Möttuls saga und Samsons saga fagra. Fabulae medievales 2. Vienna: Braumüller.
Wilson, John (toim.). 1953. Samsons saga fagra. Skrifter udgivet af Samfund til udgivelse af gammel nordisk litteratur 65. Kopenhagen: [s. n.].
Aiheesta muualla
Samsons saga fagra islanniksi Heimskringla.no -sivustolla (Erik Julius Björnerin teoksen Nordiska kämpa dater ja käsikirjoituksen Lbs. 203 fol. mukaan)
SaagatMuinaispohjoismainen kirjallisuus Keskiajan kirjallisuus
|
916532
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muhammad%20Abbas
|
Muhammad Abbas
|
Muhammad Abbas (; s. 16. helmikuuta 1986 Gilgit) on pakistanilainen alppihiihtäjä.
Abbas kasvoi Pohjois-Pakistanin vuoristossa, jossa hänen isänsä veisti hänelle sukset puusta. Ilmavoimien entinen upseeri Zahid Farooq huomasi Abbasin lahjakkuuden tämän ollessa 8-vuotias ja toimii hänen valmentajanaan edelleen.
Abbas osallistui MM-kisoihin ensimmäistä kertaa Bormiossa 2005, jolloin hän oli pujottelussa 64. Hän kilpaili Vancouverin olympialaisissa 2010 ollen maansa historian ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa olympialaisiin osallistunut talviurheilija. Abbas sijoittui kisojen suurpujottelussa 79:nneksi.
Lähteet
Pakistanilaiset alppihiihtäjät
Vuonna 1986 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1465114
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ville%20V%C3%A4liaho
|
Ville Väliaho
|
Ville Väliaho (s. 7. joulukuuta 1996 Kankaanpää) on suomalainen pesäpalloilija, joka edustaa Joensuun Mailaa. Hän pelaa joukkueensa lukkarina.
Väliaho teki debyyttinsä Superpesiksessä kaudella 2013 kasvattajaseuransa Kankaanpään Mailan riveissä. Kankaanpäässä Väliaho pelasi kauden 2015 loppuun saakka, minkä jälkeen hän siirtyi vuodeksi Ulvilan Pesä-Veikkoihin pelaamaan Ykköspesistä. Väliaho palasi Superpesikseen vuonna 2017, kun hän siirtyi Alajärven Ankkureihin. Syksyllä 2018 Väliaho teki Sotkamon Jymyn kanssa yksivuotisen sopimuksen, jota jatkettiin kahdella vuodella heinäkuussa 2019. Sopimus kuitenkin purettiin kauden 2020 päätteeksi Väliahon pudottua pelaavan kokoonpanon ulkopuolelle. Sotkamosta Väliaho siirtyi Joensuun Mailaan, jossa hän jatkaa kauteen 2024 saakka.
Väliaho on pelannut 170 Superpesiksen runkosarjaottelua. Näissä otteluissa hän on lyönyt 1+33 juoksua ja tuonut 4 juoksua. Uransa ensimmäisen kunniajuoksun Väliaho on lyönyt Vimpelin Saarikentällä elokuussa 2021.
Väliaho on saavuttanut kolme mitalia: SM-kultaa kaudella 2020 Sotkamon Jymyssä, SM-hopeaa kaudella 2019 Sotkamon Jymyssä ja SM-pronssia kaudella 2022 Joensuun Mailassa.
Lähteet
Suomalaiset pesäpalloilijat
Joensuun Mailan pelaajat
Vuonna 1996 syntyneet
Elävät henkilöt
|
772907
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bernt%20H.%20O.%20F.%20L%C3%B8ppenthin
|
Bernt H. O. F. Løppenthin
|
Bernt Hartwig Ove Fabricius Løppenthin (13. toukokuuta 1904 Lekkende, Tanska – 19. marraskuuta 1994) oli tanskalainen lintutieteilijä ja lääkäri.
Løppenthin opiskeli sekä lääkäriksi (1929) että eläintieteilijäksi (1934). Hän työskenteli lääkärinä vuosina 1933–1938, kunnes sai pääkirjastonhoitajan viran Kööpenhaminan yliopiston kirjastosta. Tässä virassa hän työskenteli eläkkeelle jäämiseensä saakka.
Løppenthin liittyi Tanskan lintutieteelliseen yhdistykseen 1923, toimitti yhdistyksen lehteä Dansk Ornithologisk Forenings Tidsskriftiä 1931–1937, toimi sihteerinä 1941–1960, ja hallituksen jäsenenä 1931–1960. Hän liittyi American Ornithologists' Unioniin 1928 ja valittiin seuran kirjeenvaihtajajäseneksi 1959.
Løppenthin vietti Koillis-Grönlannissa kesän 1930 tutkien lintuja. 1937–1938 hän osallistui Persianlahdelle suuntautuneelle kalatieteelliselle tutkimusmatkalle. 1967 Løppenthin julkaisi teoksen Danske Ynglefugle i fortid og nutid. Historiske og faunistiske undersøgelser over fuglenes indvandring , forekomst og livsvilkår i Danmark (Odense, 1967).
Løppenthin nimesi tunturikihun (Stercorarius longicaudus) alalajin pallescens vuonna 1932.
Lähteet
Muistokirjoitus (The Auk 118.)
Tanskalaiset lääkärit
Tanskalaiset ornitologit
Vuonna 1904 syntyneet
Vuonna 1994 kuolleet
|
1159341
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen%20Palloliiton%20It%C3%A4-Suomen%20piiri
|
Suomen Palloliiton Itä-Suomen piiri
|
Suomen Palloliiton Itä-Suomen piiri perustettiin vapunpäivänä 1926 nimellä SPL:n Savon Piiri. Piirin pääpaikkana on alusta alkaen ollut Kuopio ja perustettaessa piiriin kuului viisi jäsenseuraa: Kuopion Palloseura, Osmon Pojat Kuopiosta, Iisalmen Palloilijat, Kajaanin Palloilijat ja Warkauden Suojeluskunnan Palloilijat. Savon piirin piirikokous muutti syksyllä 1994 piirin nimen Itä-Suomeksi ja Joensuun piirin seurat liittyivät siihen heti seuraavan vuoden alussa. Piiri muuttui kansainväliseksi piiriksi FK Sortavalan mukaantulon myötä.
Sarjakilpailut
Itä-Suomen piiri järjestää seuraavat jalkapallosarjat:
Miehet
Kolmonen - yksi lohko yhdessä Keski-Suomen kanssa
Nelonen - yksi lohko
Vitonen - neljä lohkoa
Naiset
Pienkenttä
Lähteet
Itä-Suomen piirin esittely
Palloliiton Savon/Itä-Suomen Piirin mestarihistoria
Viitteet
Itä-Suomi
Pohjois-Karjala
Pohjois-Savo
Etelä-Savo
|
36133
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karhulan%20ilmailukerhon%20lentomuseo
|
Karhulan ilmailukerhon lentomuseo
|
Karhulan Ilmailukerhon lentomuseo on ilmailumuseo Kymin lentokentällä Kotkassa. Ilmailukerhon ensimmäinen liitokone Harakka I laitettiin talteen jo vuonna 1959. Museotoiminta alkoi elokuussa 1992, kun Suomen ilmavoimat luovutti kerhon säilytykseen Fouga CM 170 Magister FM-43 koneen. Syksyllä 1995 valmistui 600 neliömetrin museohalli.
Vuonna 1945 perustettu Karhulan Ilmailukerho ylläpitää Kymissä sotavuosina toimineen Hävittäjälentolaivue 34:n perinnettä. Kymin kenttä rakennettiin sotavuosina 1942–1943 Messerschmitt Bf 109 -koneilla toimivalle laivueelle.
Kokoelma
Alkeiskoneet
Harakka I
Harakka II
Muna-Harakka II
PIK-7 Harakka III
Purjekoneet
PIK-5c
SZD-9 Bocian
KK-1e Utu
Schleicher K 8b
Schleicher Ka 6 CR
Sotilaskoneet
Focke-Wulf Fw 44 J Stieglitz
Gloster Gauntlet (Ainut yksilö maailmassa)
Folland Gnat Mk.1 (GN-107)
Fouga Magister (FM-43)
Mikojan & Gurevitsh MiG-21F (MG-78)
Mikojan & Gurevitsh MiG-21BIS (MG-116)
Saab 35FS Draken (DK-259)
Muut koneet
Moottori-Harakka
Kevyt helikopteri
Entisöintiprojektit
Grunau 9
Olympia
PIK 3b
Ponttoonit
Kansainvälisen majakka- ja majakkalaivaviikonlopun lauantaipäivän OI-kutsumerkillisten aamatööriradioasemien toimintapäivänä, mm. 2017, on pidetty lentomuseota radioasemapaikkana OI5AY:lle.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lentomuseon verkkosivut.
Suomen ilmailumuseot
Kotkan rakennukset ja rakennelmat
Kotkan nähtävyydet
|
125897
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4kiekon%203.%20divisioonan%20maailmanmestaruuskilpailut%202004
|
Jääkiekon 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut 2004
|
Jääkiekon 3. divisioonan MM-kisat 2004 pelattiin Reykjavíkissa, Islannissa 16.–21. maaliskuuta 2004. Turnauksen voittajat, Islanti ja Turkki, nousivat vuoden 2005 2. divisioonan MM-kisoihin.
Turnauksen kulku
Lähteet
Turnaus IIHF:n sivuilla
Jääkiekon 3. divisioonan maailmanmestaruuskilpailut
Vuoden 2004 jääkiekko
|
1322119
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rvisyys
|
Järvisyys
|
Järvisyys eli järviprosentti on ympäristötieteessä suure, joka ilmaisee järvien pinta-alan osuutta vesistön valuma-alueen pinta-alasta. Järvien osuutta valuma-alueesta ilmaistaan prosentteina. Järvisyydellä on suurikin vaikutus valuma-alueelta tulevien ravintoaineiden ja kiintoaineiden määrään.
Lähteet
Vesistöt
Dimensiottomat suureet
|
173227
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom%C3%A1%C5%A1%20Masaryk
|
Tomáš Masaryk
|
Tomáš Garrigue Masaryk (7. maaliskuuta 1850 Hodonín, Määri, Itävallan keisarikunta – 14. syyskuuta 1937 Lány, Tšekkoslovakia) oli valtiomies, sosiologi ja Tšekkoslovakian ensimmäinen presidentti (1918–1935).
Masaryk nimitettiin Kaarlen yliopiston filosofian professoriksi 1882. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän ajoi tšekkien ja slovakkien irtaantumista Habsburgien monarkiasta sekä itsenäisen Tšekkoslovakian valtion muodostamista. Vuonna 1918 hänet valittiin maan ensimmäiseksi presidentiksi. Masaryk erosi virastaan 1935 terveyssyiden takia.
Varhaiset vuodet
Tomáš Masaryk syntyi Hodonínissa, Määrissä, työläisperheeseen. Kaupunki oli Itävallan aluetta Itävallan keisarikunnan, nykyisessä Tšekin tasavallassa. Hän työskenteli nuorena seppänä. Masaryk opiskeli Brnossa ja Wienissä filosofiaa muun muassa Franz Brentanon johdolla ja Leipzigissa Wilhelm Wundtin johdolla. Masaryk valittiin Prahan yliopiston tšekkiläisen osaston filosofian professoriksi. Hän perusti Athenaeum-lehden, joka julkaisi kirjoituksia tšekkiläisestä kulttuurista ja tieteestä.
Tšekkoslovakian valtion perustajana ja presidenttinä
Masaryk oli Itävallan parlamentin Reichsratin jäsen vuosina 1891–1893 nuorten tšekkiläisten puolueessa ja uudelleen vuosina 1907–1914 realistipuolueessa, mutta hän ei tällöin ajanut Tšekin itsenäisyyttä Itävalta-Unkarista.
Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän joutui pakenemaan maasta välttääkseen itsenäisyysmielisiä uhanneen vangitsemisen. Hän matkusti Genèveen ja Italiaan, sitten Lontooseen. Ulkomailla hän alkoi toimia Tšekin itsenäisyyden puolesta. Hän lähti Venäjälle vuonna 1917 järjestämään slaavien vastarintaa itävaltalaisia vastaan, muun muassa 60 000-miehisen Tšekkoslovakian legioonan avulla. Hän siirtyi Siperian kautta Yhdysvaltoihin vuonna 1918, tapasi presidentti Woodrow Wilsonin ja vakuutti tälle asiansa oikeutusta.
Itävalta-Unkarin luhistuttua vuonna 1918 liittoutuneet hyväksyivät Masarykin Tšekin hallituksen johtoon, ja vuonna 1920 hänet valittiin Tšekkoslovakian ensimmäiseksi presidentiksi. Hän voitti vaalit kahdesti uudelleen ja hoiti presidentinvirkaa vuoteen 1935 asti jonka jälkeen häntä seurasi Edvard Beneš.
Perhe
Masaryk avioitui amerikkalaisen protestantin Charlotte Garriguen kanssa. Vaimo kuoli vuonna 1923. Tomáš Masarykin poika Jan Masaryk toimi Tšekkoslovakian ulkoministerinä pakolaishallituksessa vuosina 1940–1945 ja Tšekkoslovakiassa 1945–1948. Tytär Alice toimi pitkään Tšekkoslovakian Punaisen Ristin puheenjohtajana. Heidän kolme muuta lastaan olivat Herbert, Anna ja Olga. Tomáš Masaryk kuoli luonnollisen kuoleman 87-vuotiaana Tšekkoslovakiassa, Lányssä, nykyisessä Tšekin tasavallassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Aino Malmberg : Thomas Garrigue Masaryk. Henkilökohtaisia muistoja Tshekko-Slovakian presidentistä, Suomen Kuvalehti, 11.11.1922, nro 45, s. 6, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Tšekkiläiset filosofit
Tšekkoslovakian presidentit
Vuonna 1850 syntyneet
Vuonna 1937 kuolleet
Tšekkoslovakialaiset poliitikot
|
729609
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rh%C3%B6t
|
Kärhöt
|
Kärhöt (Clematis) on leinikkikasvien (Ranunculaceae) heimoon kuuluva suku. Kärhöt ovat suosittuja koristekasveja ja suvun lajeista on jalostettu runsaasti lajikkeita.
Kuvaus
Kärhöt ovat monivuotisia ja kesävihantia puuvartisia tai ainakin tyvestä puutuneita köynnöksiä. Lehdet ovat vastakkaisia, korvakkeettomia ja kerrannaisia. Kasvit ovat yksikotisia ja kukat kaksineuvoisia. Kukissa on tavallisesti neljä teriömäistä kehälehteä. Heteitä on paljon. Hedelmä on pähkylä, joka on tavallisesti lenninhaivenellinen.
Kärhöjen tuholaisena on Suomeen levinnyt kärhöpistiäinen (Eurhadinoceraea ventralis).
Kärhölajeja
Koristekasvina tunnettuja lajeja:
Clematis alpina – alppikärhö
Clematis chiisanensis – pagodikärhö
Clematis fauriei – magnuksenkärhö
Clematis flammula – tuoksukärhö
Clematis fusca – kamtšatkankärhö
Clematis heracleifolia – trumpettisinikärhö, trumpettikärhö
Clematis integrifolia – kellokärhö
Clematis intricata – mongoliankeltakärhö
Clematis koreana – koreankärhö
Clematis ligusticifolia – huntukärhö
Clematis macropetala – kruunukärhö
Clematis mandshurica – mantšuriankärhö
Clematis montana – vuorikärhö
Clematis ochotensis – ohotankärhö
Clematis orientalis – idänkeltakärhö
Clematis potaninii – kiinanlumikärhö
Clematis recta – pensaskärhö
Clematis serratifolia – tuoksukeltakärhö
Clematis sibirica (aiemmin C. alpina subsp. sibirica) – siperiankärhö
Clematis tangutica – kiinankeltakärhö (kiinankärhö)
Clematis texensis – lyhtykärhö
Clematis tibetana – tiibetinkeltakärhö
Clematis tubulosa – hyasinttikärhö
Clematis viorna – pisarakärhö
Clematis virginiana – virginiankärhö
Clematis vitalba – saksankärhö
Clematis viticella – viinikärhö
Muita lajeja:
Clematis addisonii – uurnakärhö
Clematis armandii – nietoskärhö
Clematis brevicaudata – neidonkärhö
Clematis cirrhosa – pallekärhö
Clematis columbiana – kalliovuortenkärhö
Clematis elisabethae-carolae – kreetankärhö
Clematis hexapetala – vuokkokärhö
Clematis occidentalis – lännenkärhö
Clematis songarica – songariankärhö
Clematis stans – kielokärhö
Clematis terniflora – pilvikärhö
Clematis villosa – savannikärhö
Lajikeryhmiä, risteymiä ja lajikkeita
Clematis Alpina-ryhmä – tarha-alppikärhö
Clematis × diversifolia – tiukukärhö
Clematis × durandii – helokärhö
Clematis Integrifolia-ryhmä – tarhakellokärhö
Clematis Isokukkaisten kärhöjen ryhmä – loistokärhö eli jalokärhö
Clematis 'Paul Farges' – lumikärhö
Clematis Tangutica-ryhmä – tarhakeltakärhö
Clematis Texensis-ryhmä – tarhalyhtykärhö
Clematis Viticella-ryhmä – tarhaviinikärhö
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Clematis
Suomen Lajitietokeskus: Kärhöt – Clematis
Clematis on the Web
Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Clematis
Flora of China: Clematis
|
498569
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4iv%C3%A4ntasaus
|
Päiväntasaus
|
Päiväntasaus on hetki, jolloin Auringon keskipiste on tarkalleen Maan päiväntasaajan yllä. Tällöin päivä ja yö ovat kaikkialla maapallolla tasan yhtä pitkiä.
Kevätpäiväntasaus on 20. maaliskuuta tai 21. maaliskuuta Tällöin aurinko siirtyy eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle. Pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa kevätkausi. Samaan aikaa eteläisellä pallonpuoliskolla alkaa syyskausi, mikä tarkoittaa sitä, että eteläisellä pallonpuoliskolla on samaan aikaan syyspäiväntasaus.
Syyspäiväntasaus on 22. syyskuuta tai 23. syyskuuta Tällöin aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta eteläiselle. Pohjoisella pallonpuoliskolla alkaa syyskausi. Eteläisellä pallonpuoliskolla alkaa kevätkausi. Eteläisellä pallonpuoliskolla on näin ollen samaan aikaan kevätpäiväntasaus.
Lähteet
Aiheesta muualla
Turun yliopiston Tuorlan observatorion sivulla oleva määrittely päiväntasauksesta
Tiede.fi: Päiväntasaus jälleen tiistaina
Aika
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1077570
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Orel%20%281902%29
|
Orel (1902)
|
Orjol () oli vuonna 1904 valmistunut Venäjän keisarikunnan laivaston Borodino-luokan taistelulaiva.
Valmistus
Alus tilattiin Kaleeritelakalta Pietarista, missä köli laskettiin maaliskuussa 1900. Alus laskettiin vesille 19. heinäkuuta 1902 ja valmistui lokakuussa 1904.
Palvelus
Orjol lähti 15. lokakuuta 1904 Itämeren laivastosta muodostetun Venäjän Tyynenmeren laivaston 2. laivueen mukana Libausta Port Arthuriin. Laivueen päällikkönä oli vara-amiraali Zinovi Rožestvenski, jonka alaisuudessa laivue kiersi Kap Hornin saapuen Nosy Ben saarelle 9. tammikuuta 1905. Laivue oli saarella kaksi kuukautta levossa ja täydennettävänä. Laivue siirtyi Camranhinlahteen Ranskan Indokiinaan odottamaan Tyynenmeren laivaston 3. laivuetta, joka saapui kontra-amiraali Nikolai Nebogatovin johdolla 9. toukokuuta. Osasto aloitti 14. toukokuuta matkan Vladivostokiin. Aluksiin oli kuormattu runsaasti materiaalia matkaa varten, mikä kasvatti niiden uppoumaa merkittävästi. Tämä laski alusten panssarivyöt vedenpinnan alle.
Osasto kulki lyhyintä reittiä Tsusimansalmen kautta, missä se joutui keisarillisen Japanin laivaston yllättämäksi. Orjol oli Tsushiman meritaistelun alkaessa venäläisten neljän Borodino-luokan aluksen muodostaman 1. divisioonan viimeisenä aluksena. Alus ei juurikaan osallistunut alkuvaiheen taisteluihin, vaikka se syttyikin tuleen japanilaisten kranaattien osuttua. Pimeän laskeuduttua japanilaiset irtautuivat taistelusta ja venäläiset jatkoivat matkaansa kohti Vladivostokia.
Seuraavana aamuna japanilaiset piirittivät venäläiset alukset, jotka antautuivat puolen tunnin kahakoinnin jälkeen. Orjoliin oli osunut taistelun aikana viisi 12 tuuman, kaksi 10 tuuman, yhdeksän kahdeksan tuuman, 39 kuuden tuuman ja 21 pienempää kranaattia tai niiden sirpaletta. Vaikka aluksen panssaroimittomissa osissa oli useita reikiä, se oli ainoastaan lievästi vaurioitunut, koska panssarointiin osuneet neljä 12 tuuman kranaattia eivät olleet läpäiseviä. Miehistöstä oli saanut surmansa 43 ja haavoittunut 80.
Japanilaiset korjasivat aluksen vauriot Uragassa ja se liitettiin keisarillisen Japanin laivastoon kesäkuussa 1907 nimellä Iwami. Korkealla olleen painopisteen laskemiseksi telakalla lyhennettiin savuhormeja, poistettiin tulenjohtotasanne sekä laskettiin kansirakennetta. Alus myös aseistettiin japanilaisvalmisteisilla 12 tuuman tykeillä. Samoin aluksen kuuden tuuman tykkitornit poistettiin ja ne korvattiin 12 kahdeksan tuuman tykillä, jotka asennettiin samalla alemmaksi.
Syyskuussa 1921 alus luokiteltiin ensimmäisen luokan rannikkopuolustusalukseksi, jonka aseistus poistettiin huhtikuussa 1922. Se poistettiin 1. syyskuuta 1922 alusluettelosta ja upotettiin heinäkuussa 1924 Miuran edustalla lentokoneiden maalina
Lähteet
Viitteet
Borodino-luokan taistelulaivat
Venäläiset Venäjän–Japanin sodan taistelulaivat
|
1561369
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjallisuusvuosi%201833
|
Kirjallisuusvuosi 1833
|
Kirjallisuusvuosi 1833 käsittelee vuoden 1833 tärkeitä kirjallisuuden tapahtumia, uutisia ja julkistuksia.
Tapahtumia
Satukirjailija H. C. Andersen sai kaksivuotisen matkastipendin ja teki sen turvin pitkän, uransa kannalta merkittävän matkan Euroopassa.
Julkaisuja
Honoré de Balzac – Eugénie Grandet
Aleksandr Puškin – Jevgeni Onegin (oopperan libretto)
George Sand – Lelia
Palkintoja
Lähteet
1833
1833
|
1259534
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Papuanrastas
|
Papuanrastas
|
Papuanrastas (Amalocichla incerta) on pensassieppojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Papuanrastasta tavataan laajalla alueella Uuden-Guinean saarella. Lajin kanta on vakaa, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Pensassiepot
|
1257846
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Strukturaalista%20semantiikkaa
|
Strukturaalista semantiikkaa
|
Strukturaalista semantiikkaa () on A. J. Greimasin vuonna 1966 julkaisema, sittemmin strukturalismin ja semiotiikan klassikoksi ja koulukunnan lähtökohdaksikin katsottu strukturalismin esitys.
Monia tutkimusryhmiä ja seminaareja on muodostunut teoksen teemojen ympärille, ensin Pariisissa toimivassa École des hautes études en sciences sociales -laitoksessa ja myöhemmin eri puolilla maailmaa. Strukturaalista semantiikkaa on keskeinen avainteksti myös Greimasin oman myöhemmän tuotannon ymmärtämisessä. Esseekokoelma Du Sens, novellianalyysi Maupassant: La Sémiotique du texte – Exercises pratiques ja Sémiotique et sciences sociales sekä Greimasin yhdessä J. Courtésin kanssa laatima Sémiotique: Dictionnaire raisonné de la théorie du langage saavat perustansa Strukturaalista semantiikkaa -teoksen jäsennyksistä.
Teoksen rakenne
Strukturaalista semantiikkaa koostuu kahdestatoista pääluvusta, jotka jakautuvat edelleen 3–14 numeroituun lukuun ja nämä tarvittaessa kirjaimin merkittyihin alalukuihin. Näiden lisäksi suomenkieliseen laitokseen kuuluu kääntäjä Eero Tarastin kirjoittama esipuhe sekä viitteet ja henkilöhakemisto. Pääluvut ovat:
Tieteellisen semantiikan edellytykset
Merkityksen perusrakenne
Kieli ja diskurssi
Manifesti merkitys
Semiologian taso
Diskurssin isotopia
Semanttisen universumin rakenne
Merkityksen kuvaaminen
Kuvausmenetelmät
Aktanttimalleja koskevaa tarkastelua
Transformaatiomalleja etsimässä
Esimerkki kuvauksesta
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Semiotiikka
Semantiikka
Vuoden 1966 kirjat
|
613375
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuta
|
Kuta
|
Kuta on kaupunki Balin saaren eteläosassa Indonesiassa. Se oli aiemmin kalastajakylä, mutta siitä kehittyi ensimmäinen Balin matkailukeskus, ja se on Indonesian merkittävin matkailukohde. Se tunnetaan pitkistä hiekkarannoistaan, erilaisista majoituspalveluistaan ja ravintoloistaan ja baareistaan. Kaupungissa on merkittävä australialainen asujaimisto. Kaupungin lähellä sijaitsee Ngurah Rain lentoasema.
12. lokakuuta 2002 Kutassa sijainneeseen yökerhoon tehtiin pommi-isku, jossa kuoli 202 henkilöä. Suurin osa uhreista oli matkailijoita. Heistä 88 oli kotoisin Australiasta.
Aiheesta muualla
Indonesian kaupungit
Bali
|
890884
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Felix%20E.%20Feist
|
Felix E. Feist
|
Felix E. Feist (28. helmikuuta 1910 New York, New York, Yhdysvallat – 2. syyskuuta 1965) oli yhdysvaltalainen elokuva- ja televisio-ohjaaja.
Feistin isä työskenteli MGM-yhtiössä myyntijohtajana. Feist opiskeli Columbian yliopistossa. Hänen merkittävimpinä ohjauksinaan pidetään elokuvaa Deluge (1933), hänen käsikirjoittamiaan ja ohjaamiaan film noir -elokuvia Paholaisen kyydissä (The Devil Thumbs a Ride, 1947) ja Uhka (The Threat, 1949) sekä Curt Siodmakin tieteistarinan Toisen miehen tahto (Donovan's Brain, 1953) toisen elokuvaversion ohjausta. Hän ohjasi Judy Garlandia ja Deanna Durbinia heidän ensimmäisissä merkittävissä elokuvaesiintymissään, lyhytelokuvassa Every Sunday.
Feistin poikapuoli on fantasiakirjailija Raymond E. Feist.
Filmografia
The Sea Bat, 1930
Football Footwork, 1932
Deluge, 1933
My Grandfather's Clock, 1934
Strikes and Spares, 1934
MGM's March on in 1934-1935 with Metro Goldwyn Mayer: Convention of the Century Football Teamwork, 1935
Every Sunday, 1936
Hollywood Extra!, 1936
Hollywood - The Second Step, 1936
How to Train a Dog, 1936
How to Vote, 1936
How to Be a Detective, 1936
The Romance of Digestion, 1937
Give Till It Hurts, 1937
Decathlon Champion: The Story of Glenn Morris, 1937
What Do You Think? (Number Two), 1937
The Magician's Daughter, 1938
Follow the Arrow, 1938
Double Diving, 1939
Happily Buried, 1939
Prophet Without Honor, 1939
Radio Hams, 1939
Take a Cue, 1939
Set 'em Up, 1939
Let's Talk Turkey, 1939
Pound Foolish, 1940
Golden Gloves, 1940
Dreams, 1940
All by Myself, 1943
You're a Lucky Fellow, 1943
Mr. Smith, 1943
Nuoruuden rytmiä (Pardon My Rhythm), 1944
This Is the Life, 1944
Reckless Age, 1944
George White's Scandals, 1945
The Devil Thumbs a Ride, 1947
The Winner's Circle, 1948
The Threat, 1949
Guilty of Treason, 1950
The Golden Gloves Story, 1950
The Man Who Cheated Himself, 1950
Fixin' Fool, 1951
Tomorrow Is Another Day, 1951
The Basketball Fix, 1951
Suurten metsien miehet (The Big Trees), 1952
Vaarallinen nainen (This Woman Is Dangerous), 1952
Babes in Bagdad, 1952
Battles of Chief Pontiac, 1952
The Man Behind the Gun (San Pedron kapinoitsijat), 1953
Toisen miehen tahto (Donovan's Brain), 1953
Tripoliin merirosvot (Pirates of Tripoli), 1954
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat
Yhdysvaltalaiset käsikirjoittajat
Vuonna 1910 syntyneet
Vuonna 1965 kuolleet
|
1623811
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arlene%20Limas
|
Arlene Limas
|
Arlene Limas (s. 9. helmikuuta 1966) on yhdysvaltalainen taekwondoin ja moninkertainen arvokisamitalisti.
Limas otteli esimerkiksi taekwondon välisarjan (60–65 kg) Yhdysvaltain mestariksi vuosina 1987 ja 1989-91. Hän voitti myös saman sarjan panamerikan mestaruuden 1990 ja maailmanmestaruuden 1991. Keväällä 1990 Chicago Tribune -sanomalehti kuvasi häntä elegantiksi mutta tappavaksi nuoreksi naiseksi.
Vuoden 1988 kesäolympialaisissa Limas voitti välisarjan kultaa. Taekwondo oli näissä kisoissa näytöslajina.
Lähteet
Aiheesta muualla
Arlene Limas (lacancha.com)
Yhdysvaltalaiset taekwondoinit
Vuonna 1966 syntyneet
Elävät henkilöt
|
843815
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HMS%20Blackmore
|
HMS Blackmore
|
HMS Blackmore (viirinumero L43) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan tyypin II saattuehävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin 20. joulukuuta osana vuoden 1939 hätäohjelmaa Alexander Stephens and Sonsilta Govanista Glasgowista, missä köli laskettiin 10. helmikuuta 1941 työnumerolla J1479. Alus laskettiin vesille 2. joulukuuta ja valmistui 14. huhtikuuta 1942.
Palvelus
Alus määrättiin 2. hävittäjälaivueeseen. Koulutuksen päätyttyä alus liittyi 1. kesäkuuta 1942 saattueeseen WS19P taistelulaiva HMS Nelsonin ja hävittäjä HMS Derwentin kanssa. Alus erkani 15. kesäkuuta saattueesta sen saavuttua Freetowniin, jossa se aloitti saattueiden suojaamisen paikallissaattajana. Alus lähti 24. kesäkuuta Freetownista HMS Brilliantin kanssa vastaanottamaan saattuetta WS20, johon alukset liittyivät paria päivää myöhemmin suojaten saattueen Freetowniin.
Alus määrättiin siirtymään Intian valtamerelle saattuetehtäviin. Se erkani 2. heinäkuuta saattueesta WS20 Freetownissa. Alus liittyi 6. heinäkuuta uudelleen saattueeseen HMS Malayan, Brilliantin ja HMS Wivernin kanssa matkalle Hyväntoivonniemelle. Alus erkani 17. heinäkuuta saattueesta Kapkaupungissa. Alus siirtyi 19. heinäkuuta Simonstowniin, jossa se aloitti saattuepalveluksen. Se suojasi alueellaan olevia saattueita sekä valvoi meriliikennettä.
1943
Helmikuussa 1943 alus lähti vastaanottamaan saattuetta WS26 Freetownista Kapkaupunkiin. Alus liittyi 20. helmikuuta saattueeseen vapauttaen hävittäjä HMS Qualityn tehtävästä. Se erkani saattueesta 23. helmikuuta Intian valtamerellä, kun Kapkaupunkiin menevät alukset erkanivat saattueesta. Alus jatkoi matkaansa Durbaniin.
Durbanissa alus liittyi 1. maaliskuuta uudelleen saattueeseen WS26 miinanraivaaja RIN Carnaticin, hävittäjien HMS Catterickin ja HMS Relentlessin kanssa. Se erkani paria päivää myöhemmin saattueesta liittyäkseen saattueeseen DN21 Durbanista Simonstowniin, jossa alus siirrettiin telakalle huoltoon.
Toukokuussa alus palasi telakalta, minkä jälkeen se siirtyi Freetowniin jatkaakseen palvelustaan Atlantin saattueiden suojana. Alus lähti 20. kesäkuuta Gibraltarille, jonka edustalla se liittyi 26. kesäkuuta saattueeseen WS31 HMS Amazonin, HMS Bulldogin ja HMS Foxhoundin kanssa suojaten saattueen matkaa Freetowniin.
Alus määrättiin Välimeren laivastoon. Se saapui 4. heinäkuuta Freetowniin saattueen WS31 mukana. Alus liittyi pari päivää myöhemmin uudelleen saattueeseen sen jatkaessa matkaansa Kapkaupunkiin. Alus erkani 15. heinäkuuta saattueesta palaten Freetowniin, josta se aloitti matkansa Välimerelle.
Alus matkasi elokuussa Maltalle, jossa se liittyi 57. Hävittäjäviirikköön. Se liittyi Salernon maihinnousun pohjoiseen hyökkäysosastoon (TF85), jonka muut alukset olivat hävittäjät HMS Laforey, HMS Lookout, HMS Loyal, HMS Nubian ja HMS Tartar sekä saattuehävittäjät HMS Mendip, HMS Dulverton, HMS Tetcott, HMS Belvoir, HMS Brocklesby, HMS Quantock, HMS Beaufort, HMS Brecon, HMS Exmoor, HMS Ledbury ja Kreikan laivaston Pindos. HMS Blackmore suojasi 8. syyskuuta saattuetta TSF1X Palermosta Salernon sillanpäähän. Alus vapautui lokakuussa operaatiosta, jonka jälkeen se palasi viirikköönsä.
Alus liittyi marraskuussa viirikköönsä aloittaen saattueiden suojaamisen sekä meriliikenteen valvonnan. Aluksen tehtäviin kuului myös sotilasoperaatioiden tukeminen Adrianmeren ympäristössä.
1944
Blackmore ja HMS Ledbury tulittivat 16. tammikuuta 1944 Durazzoa Albaniassa. Alus palveli viirikön mukana, kunnes se siirrettiin kesäkuussa Välimeren laivaston 5. hävittäjälaivueeseen.
Alus taisteli 11. kesäkuuta Adrianmerellä neljää Saksan laivaston E-venettä vastaan HMS Eggesfordin kanssa, jolloin yksi saksalaisaluksista upposi. Alus määrättiin heinäkuussa suojaamaan Yhdysvaltain laivaston alaisuudessa liittoutuneiden saattueita Etelä-Ranskan maihinnousualueelle, minkä vuoksi se siirtyi Napoliin.
Elokuussa alus liittyi Napolissa saattueeseen SM2 HMS Aldenhamin, HMS Beaufortin, HMS Belvoirin, HMS Eggesfordin, HMS Lauderdalen, HMS Whaddonin ja Kreikan laivaston Pindosin kanssa. Se lähti 13. elokuuta saattueen mukana hyökkäysalueelle. Aluksen vapauduttua tämän jälkeen operaatio Dragoonista se palasi laivueeseensa Välimeren laivastoon.
Se kutsuttiin syyskuussa kotimaahan huollettavaksi Sheernessin telakalle ennen siirtoaan Itäiseen laivastoon. Alus oli vuoden lopun telakalla.
1945
Helmikuussa 1945 alus aloitti koeajot Noren alaisuudessa. Alus palveli maaliskuussa tilapäisesti rannikkosaattueiden suojana. Se valmistautui huhtikuussa ulkomaanpalvelukseen Itäisen laivaston 18. hävittäjälaivueessa, minkä jälkeen se aloitti matkansa Trincomaleehen. Alus liittyi 28. huhtikuuta uuteen laivueeseensa Bombayssa.
Toukokuussa alus palveli Rangoonin maihinnousun aikana Andamaaneilla sääaluksena (operaatio Dracula). Vapauduttuaan operaatiosta alus palveli saattajana sekä tuki maajoukkojen operaatioita, kunnes se osallistui Malesian maihinnousun harjoitteluun (operaatio Zipper). Operaatio kuitenkin viivästyi, jolloin se palasi saattajaksi.
Alus lähti 4. syyskuuta Trincomaleesta suojaten lentotukialuksia Malakan salmessa. Se liittyi paria päivää myöhemmin Malakan salmessa saattueeseen JE1F, jonka se saattoi operaatio Zipperin sillanpäähän.
Operaatiosta vapauduttuaan alus palveli Singaporessa, kunnes se lähti 8. lokakuuta kotimaahan. Alus saapui Plymouthiin. Se poistettiin Devonportissa palveluksesta, jonka jälkeen alus siirrettiin reserviin. Alus sijoitettiin poistolistalle 1952, mutta se lainattiin 18. heinäkuuta Tanskalle. Alus huollettiin, minkä jälkeen se aloitti palveluksensa Tanskan laivastossa fregattina nimellä KDM Esbern Snare. Alus palveli aina vuoteen 1966, jolloin se poistettiin palveluksesta.
Lähteet
Viitteet
Kuninkaallisen laivaston Hunt-luokan hävittäjät
Stephenin valmistamat alukset
Yhdistyneen kuningaskunnan toisen maailmansodan hävittäjät
|
544779
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Boys%20Like%20Girls
|
Boys Like Girls
|
Boys Like Girls on yhdysvaltalainen rockyhtye Bostonista, Massachusettsista. Yksi heidän tunnetuimmista kappaleistaan on "The Great Escape".
Historia
Bändi perustettiin Andoverissa, Massachusettsissa vuonna 2005, kun laulaja Martin Johnson kirjoitti muutaman laulun, jotka hän halusi äänittää. Hän värväsi basistin Bryan Donahuen ja rumpali John Keefen. Keefe toi mukanaan pääkitaristi Paul DiGiovannin, jonka kanssa hän oli äänittänyt lyhyen demon. Joitakin kuukausia myöhemmin he saivat tietää olevansa kaukaisia serkkuja. Myöhemmin yhtye muutti nimensä Boys Like Girlsiksi.
Albumit
Studioalbumit
Boys Like Girls (2006)
Love Drunk (2009)
Livealbumit
Read Between the Lines (2008)
Pitkäsoitot
Love Drunk EP (2010)
Singlet
The Great Escape (2007)
Hero/Heroine (2007)
Thunder (2008)
Love Drunk (2009)
Two Is Better Than One (2009)
Musiikkivideot
Hero/Heroine (2007)
The Great Escape (2007)
Thunder (2008)
Heels Over Head (2008)
Love Drunk (2009)
Two Is Better Than One (2009)
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
Yhdysvaltalaiset rockyhtyeet
|
1052836
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kylm%C3%A4kosken%20Veikot
|
Kylmäkosken Veikot
|
Kylmäkosken Veikot (KylVe) on vuonna 1910 perustettu yleisurheiluseura. Futsal seuran ohjelmaan tuli 1990-luvun lopulla. Nykyään Kylmäkosken Veikot Ry toimii alueellisena liikunnan ja urheilun yleisseurana. Kilpatoimintaa seuralla on jalkapallossa, futsalissa (edustusjoukkue nimellä Leijona Futsal), frisbeegolfissa, hiihdossa, yleisurheilussa ja kestävyyslajeissa. Aikuisurheilussa lajeja löytyy yleisurheilun, hiihdon, luistelun ja rullaluistelun parista.
Historia
Kylmäkosken Veikkojen historiaa vuosien varrelta. Kylmäkoskella innostus urheiluharrastamiseen alkoi Mellolan ja Taipaleen kylissä syyskesällä vuonna 1910 koneenkäyttäjä Järvisen ja leipuri E Virtasen toimesta. Urheiluseuran nimeksi päätettiin ottaa Mellolan ja Taipaleen voimistelu ja urheiluseura Alku. Toiminta lähti vilkkaasti liikkeelle varsinkin Taipaleen kylässä. Uuden urheiluseuran toimintaan kuului urheilun lisäksi muun muassa iltamien ja talkoiden järjestäminen, joista kerätyillä varoilla tuore seura sai hankittua esimerkiksi kaksi voimistelumattoa, korkeat nojapuut, voimistelusauvoja, kaksi kuulaa, kiekon ynnä muuta pientä välineistöä. Alkuinnostuksen jälkeen toiminta hiipui johtavien toimijoiden puutteeseen kunnes vuonna 1915 toiminta taas elpyi. Samaisena vuonna pidettiin kahdet iltamat ja kesäjuhlat ja seuran jäsenmäärän ollessa 84. Toiminta pysyi virkeänä kunnes tuli vuosi 1918, jolloin toimintaa ei ollut juurikaan. Seuraavana vuonna 1919 pidettiin taas kahdet iltamat sekä hiihtokilpailut. Joulukuun 28. päivänä vuonna 1919 pidetyssä kokouksessa Mellolan Kassarissa päätettiin Alku seuran lopettamisesta, koska kapina-aikana seuran säännöt olivat hukkuneet ja uuden yhdistyslain mukaan olisi ollut muutenkin hankittava seuralle uudet säännöt. Muistitiedon mukaan on Alku seuran säännöissä ollut, että jos seura kuolee niin sen koko omaisuuden saa lähin voimistelu ja urheiluseura. Päätettiin siis Alku seuran omaisuus luovutettavan samassa tilaisuudessa perustetulla uudella voimistelu - ja urheiluseuralle Veikalle. Toiminta siis jatkui nyt nimellä Veikka, kunnes tultiin vuoteen 1925 ja helmikuun 8. päivän johtokunnan kokoukseen. Kokouksessa keskusteltiin liittymisestä SVUL:n jäseneksi, jonka johdosta johtokunta esittikin seuran uudelleen järjestämistä. Tämän vuoksi koolle kutsuttiin seuran uudestaan perustava kokous, joka pidettiin Taipaleen kansakoululla 17. päivänä maaliskuuta vuonna Kokouksessa seuran säännöt ehdotettiin muutettavan urheiluseuran malli- sääntöjen mukaiseksi, koska liittyminen SVUL:n ei muuten olisi ollut mahdollista.
Seuran uudeksi nimeksi päätettiin ottaa ehdotettu Kylmäkosken Veikot eli KylVe. Vuonna 1945 Kylmäkosken tehtaan urheilijat lähestyivät liittyäkseen Kylmäkosken Veikkoihin, joten 5. Toukokuuta 1945 pidetyssä kokouksessa päätettiin ilmoittaa SVUL:lle Kylmäkosken tehtaan urheilijoiden liittymisestä Kylmäkosken Veikkoihin. Liittymisen myötä seuran jäsenmäärä kasvoi 84: stä 172:een henkeen. Kylmäkosken Veikkojen toiminta keskittyi alkuvuosina pitkälti Taipaleen kylälle ja siellä olevalle urheilukentälle mikä oli hankittu seuralle. Nykyään kenttä toimii KylVe:n jalkapalloilijoiden kotikenttänä luvulla toiminta oli levinnyt koko Kylmäkosken kattavaksi. Tavanomaista toimintaa olivat muun muassa erilaiset kylien väliset kilpailut ja mittelöt. Merkittävä toimintaan liittyvä saavutus oli talkootyöllä rakennettu Veikkojen Maja, joka vihittiin käyttöön vuoden 1976 kesäkuun lopulla. Majan ympäristöön tehtiin myös pururata, jonka myöhemmin toteutetun valaistuksen myötä mahdollisti harjoitusten pitämisen ja kilpailujen järjestämisen myös pimeällä. Pururataa on aikojen saatossa pidennetty yli 4 kilometriä valaistuksen kattaessa latuverkostosta noin 4,5 kilometriä. 2010 talkoovoimin toteutetun remontin myötä majalle saatiin myös kunnolliset sauna- ja pukutilat sekä sisävessa. Veikkojen maja sekä pururata sijaitsevat seurakunnan maalla, jonka pitkät vuokrasopimukset ovat antaneet mahdollisuuden latuverkoston ja itse majan kunnostamiseen ja kehittämiseen. Kylmäkosken Veikkojen jäsenmäärä on vaihdellut 150 ja 300 jäsenen välillä viimeiset 30 vuotta. Tämä kirjoituksen tarkoituksena on kertoa seuran synnyinhistoriasta ja seuralle tärkeistä tapahtumista ottamatta kantaa urheilulliseen puoleen, vaikka seuran edustajat ovat loppujen lopuksi menestyneet vuosien saatossa eri lajeissa ja ikäluokissa varsin hyvin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kylmäkosken Veikkojen kotisivut
Aikuisurheilun erikoisosasto
www.leijonafutsal.fi/
www.woodpeckers.fi/
Suomalaiset jalkapalloseurat
Suomalaiset futsalseurat
Akaalaiset urheiluseurat
Kylmäkoski
Vuonna 1910 perustetut urheiluseurat
|
1341160
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Signe%20Jauhiainen
|
Signe Jauhiainen
|
Signe Jauhiainen on suomalainen taloustieteilijä. Hän työskentelee tutkimuspäällikkönä Kansaneläkelaitoksessa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa ekonomistina Eläketurvakeskuksessa ja tutkimusjohtajana Pellervon taloustutkimuksessa.
Jauhiainen on koulutukseltaan kauppatieteiden tohtori. Hän väitteli tohtoriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2010 otsikolla "Studies on Human Capital Flows and Spatial Labour Markets".
Lähteet
Suomalaiset taloustieteilijät
Elävät henkilöt
Syntymävuosi puuttuu
|
60039
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/353
|
353
|
Tapahtumia
Syntyneitä
Constantius II:n toinen vaimo Eusebia Augusta.
Kuolleita
Flavius Magnus Magnentius
300-luku
|
90095
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hirvisika
|
Hirvisika
|
Hirvisika eli babirussa (Babyrousa babyrussa) on sikojen heimoon kuuluva sorkkaeläinlaji. Suomen Lajitietokeskus suosittelee käytettäväksi nimeä babirussa.
Koko ja ulkonäkö
Hirvisian pituus on 85–110 senttimetriä ja hännän pituus 20–32 senttimetriä. Säkäkorkeus on 65–80 senttimetriä ja paino enintään 100 kilogrammaa. Hirvisian yläsyöksyhampaat kasvavat kuonon läpi ja kaartuvat taaksepäin. Elleivät nämä sarvet katkea taistelussa tai jollain muulla tavalla, ne kasvavat hirvisian kallon läpi.
Levinneisyys
Hirvisika elää Indonesiassa Sulawesilla ja Togianin saarilla. Jo aikoja sitten hirvisikoja siirrettiin Molukkien Sula- ja Buru-saarille, joilla elää voimakas kanta.
Ravinto
Huomattava osa hirvisian ajasta kuluu ravinnon etsimiseen metsässä. Tarkan hajuaistinsa avulla eläin pyrkii löytämään pudonneita hedelmiä, jotka ovat sen herkkuruokaa. Hirvisika elelee mielellään veden lähettyvillä. Siellä kasvaa usein hedelmäpuita ja marjapensaita. Hedelmien ohella se syö myös lehtiä ja ruohoja joskus myös sieniä ja toukkia.
Uskomuksia
Paikallisen väestön mielestä hirvisian erikoisen näköiset torahampaat muistuttivat sarvia. He antoivatkin eläimelle nimen ”sikahirvi” (babi-rusa). Seudulla uskottiin torahampaiden kasvavan käyriksi, jotta otus pystyisi riippumaan niillä yöllä puunoksasta. Tällä tavoin hirvisika saisi nukkua rauhassa pedoilta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Babirussa (Babyrousa babyrussa)
ITIS: Babyrousa babyrussa
Siat
Uhanalaiset nisäkkäät
|
1771999
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Woodlands%20Church
|
Woodlands Church
|
Woodlands Church on kristillinen seurakunta, joka sijaitsee The Woodlandsin kaupungissa Texasssa, Yhdysvalloissa. Seurakunnalla on yhteensä noin 18 400 viikoittaista kävijää. CBS Newsin mukaan seurakunta oli Yhdysvaltain 18. suurin megakirkko vuonna 2019.
Seurakunta on perustettut vuonna 1993. Seurakunnan alkuperäinen nimi oli Fellowship of the Woodlands. Seurakunnan perustajia ja johtajia ovat Kerry Shook ja Chris Shook.
Lähteet
Yhdysvaltain megakirkot
Kristinusko Texasissa
|
1724941
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maljasienet
|
Maljasienet
|
Maljasienet eli maljakkaat on hyvin suuri, tuhansia lajeja sisältävä, kotelosienten muotoryhmä. Maljasieniä pidettiin aiemmin luokkana (Discomycetes), mutta nykykäsityksen mukaan maljasieniä on useissa eri kehityslinjoissa. Maljasieniä yhdistää ulkoisesti itiöemän muoto: se voi olla maljamainen, kuppimainen tai sellaisesta johdettava. Esimerkiksi jäkälien sieniosakkaissa on useita maljasieniä. Muuntuneita maljasieniä ovat esimerkiksi korvasienet (Gyromitra) ja mörskyt (Helvella).
Maljasienten malja voi olla laakea tai syvä, jalallinen tai jalaton. Itiöemien koko vaihtelee noin millimetrin kokoisesta yli kymmenen senttimetriä leveään. Itiölava sijaitsee itiöemän yläpinnalla, ja sen väritys voi olla tietylle lajille tai suvulle tyypillinen. Ulko- eli alapinta on itiöimätön, ja siihen voi liittyä hyödyllisiä tuntomerkkejä. Usein lajimääritykseen tarvitaan kuitenkin mikroskooppia.
Lähteet
Sienten morfologia
|
930682
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaloresenssi
|
Kaloresenssi
|
Kaloresenssi on tapahtuma, jossa näkymätön energiasäde läpäisee aineen ja muuttuu näkyväksi energiasäteeksi. Esimerkiksi eräät palavat kaasut vapauttavat palaessaan paljon lämpösäteilyä ja hyvin vähän näkyvää valoa, ja kun metallikappale altistetaan tälle lämpösäteilylle, se alkaa hehkua punaisena. Tällöin metalli absorboi näkymätöntä energiaa ja säteilee näkyvää. Kaloresenssissa infrasäteet läpäisevät aineen, kun taas fluoresenssissa kyseessä ovat ultrasäteet.
Energia
|
672524
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tatjana%20Rjabkina
|
Tatjana Rjabkina
|
Tatjana Rjabkina (; o.s. Pereljaeva ; s. 3. toukokuuta 1980) on venäläinen suunnistaja ja MM-mitalisti. Hän edustaa ruotsalaista SoIK Hellasia.
Nuorten MM-kilpailuissa vuosina 1996–2000 Rjabkina voitti kaiken kaikkiaan kahdeksan mitalia, joista neljä oli kultaista. Aikuisten MM-kilpailuissa Rjabkina voitti Västeråsissa 2004 hopeaa keskimatkalta. Kaksi vuotta myöhemmin Århusissa hän voitti pronssia keskimatkalta. Olomoucin MM-kilpailuissa 2008 hän voitti viestihopeaa joukkuetovereinaan Galina Vinogradova ja Julija Novikova. Neljännen aikuisten MM-mitalinsa hän saavutti Lausannessa 2012 sijoittumalla keskimatkalla pronssille. EM-kilpailuista Rjabkina on voittanut yhden kullan, kolme hopeaa ja neljä pronssia.
Suunnistuksen maailmancupin kokonaiskilpailussa Rjabkina sijoittui toiseksi vuonna 2004 ja kolmanneksi vuonna 2012. Hän on voittanut kaksi maailmancupin osakilpailua, O-Ringenillä 2007 ja Suomessa 2013, molemmat keskimatkalta. Hän voitti Tiomilan vuonna 2007 SoIK Hellasin joukkueessa. Venlojen viestissä hän voitti hopeaa vuonna 2004.
Arvokisasijoitukset
MM-kilpailuissa
1999: keskimatkalla 16., pitkällä matkalla 39.
2001: keskimatkalla 12., pitkällä matkalla 20., viestissä 10.
2003: keskimatkalla 16., pitkällä matkalla 20., viestissä 8.
2004: keskimatkalla hopeaa, pitkällä matkalla 15., viestissä 5.
2005: keskimatkalla 6., pitkällä matkalla 8., viestissä 6.
2006: keskimatkalla pronssia, pitkällä matkalla 9., viestissä 7.
2007: keskimatkalla 6., pitkällä matkalla 7., viestissä 5.
2008: keskimatkalla 5., viestissä hopeaa
2009: viestissä 6.
2012: keskimatkalla pronssia, pitkällä matkalla 4., viestissä 4.
2013: keskimatkalla 7., pitkällä matkalla 5., viestissä 6.
2018: keskimatkalla 11., pitkällä matkalla 9., viestissä pronssia
EM-kilpailuissa
2000: keskimatkalla 8., pitkällä matkalla 15.
2002: keskimatkalla 15., pitkällä matkalla 7.
2004: keskimatkalla, pitkällä matkalla ja viestissä pronssia
2006: keskimatkalla 4.
2008: keskimatkalla 4., pitkällä matkalla hopeaa, viestissä hopeaa
2012: keskimatkalla pronssia, pitkällä matkalla hopeaa, viestissä kultaa
Lähteet
Venäläiset suunnistajat
Vuonna 1980 syntyneet
Elävät henkilöt
|
97109
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tansaniitti
|
Tansaniitti
|
Tansaniitti on zoisiittimineraalin läpinäkyvä tai läpikuultava muunnos, jota esiintyy vain pienellä alueella Tansanian pohjoisosissa. Kivi on luonnostaan voimakkaan pleokroinen muuttaen väriään sinisestä punaviolettiin ja vihertävään tai ruskeaan katselusuunnan mukaan. Lämpökäsittelyn seurauksena kiven väri muuttuu tummemmaksi ja kauttaaltaan violetinsiniseksi. Tansaniitti on suosittu jalokivi.
Historia
Tansaniitti löydettiin Meralanin kukkuloilta Manyarassa Tansanian pohjoisosasta läheltä Arushan kaupunkia vuonna 1967. Pian tämän jälkeen amerikkalainen korualan yritys Tiffany & Co. antoi sille nykyisin vakiintuneen kaupallisen nimensä. Tansaniitista tuli nopeasti suosittu pääosin Tiffanyn voimakkaan markkinoinnin kautta. Nykyisin kiven suppealla esiintymisalueella sijaitsevat kaivokset ovat alkaneet vähitellen ehtyä samalla, kun louhitut kivet ovat olleet yhä heikkolaatuisempia, mikä on nostanut syvänsinisten kivien hintaa viime vuosina. Kaivoksien arvellaan ehtyvän kokonaan 2040-luvulle tultaessa. Kaivokset ovat tuottaneet Tansanian hallitukselle vuosittain noin 20 miljoonaa euroa, ja hiottujen kivien vuosittainen kokonaismyynti on ollut 500 miljoonaa euroa. Kesäkuussa 2003 hallitus ilmoitti kieltävänsä raakakivien viennin Intiaan, sillä tähän asti useimmat kivet oli hiottu Jaipurissa. Päätöksellään hallitus halusi tukea Tansanian omien käsittelylaitosten kehittymistä. Vuonna 2017 presidentti John Magufuli määräsi rakennettavaksi muurin Merelanin kaivosalueen ympärille kaivossektorin tulojen turvaamiseksi.
Ominaisuudet
Tansaniitin kovuus Mohsin asteikolla on 6,5, joten se on pehmeämpää kuin kvartsi ja siten altis hitaalle kulumiselle pölyn vaikutuksesta. Kivi on usein puhdas eikä sisällä sulkeumia, ja tummimmillaan sen väri on verrattavissa hienoimpaan safiiriin. Luonnostaan tummansiniset kivet ovat erityisen haluttuja, sillä niissä pleokroismi on selvemmin havaittavissa ja synnyttää hiotussa kivessä punertavia välähdyksiä, kun sitä tarkastellaan eri kulmissa. Valtaosa tansaniiteista lämpökäsitellään niiden vaaleansinisen tai punaruskean värin parantamiseksi. Myös synteettistä tansaniittia on markkinoilla, ja sen arvo on vain murto-osa luonnonkiveen verrattuna.
Lähteet
Aiheesta muualla
Mindat: Tanzanite
Gemstone: Tanzanite
Jalokivet
|
438280
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Korson%20Veto
|
Korson Veto
|
Korson Veto on vantaalainen urheiluseura, jonka lajeina ovat lentopallo, paini, kuntoliikunta ja aikaisemmin myös koripallo. Vedon miesten edustusjoukkue pelaa tällä hetkellä Mestaruusliigassa. Naisten edustusjoukkue pelaa lentopallon 1-sarjassa. Vedon miesten edustusjoukkue putosi lentopallon SM-liigasta kauden 2006−2007 päätteeksi, mutta nousi takaisin Suomen pääsarjaan, kun se sai kabinettipäätöksellä liigapaikan kaudeksi 2011-12. Syynä KoVen nostamiseen Mestaruusliigaan oli Salon Piivolleyn liigalisenssin menettäminen talousvaikeuksien vuoksi. Vedon paras saavutus liigassa on pronssia kaudella 2004.
Katso myös
Korson Veto (lentopallo)
Aiheesta muualla
Korson Vedon kotisivu
Suomalaiset urheilun yleisseurat
Vantaalaiset urheiluseurat
Suomen Työväen Urheiluliiton jäsenseurat
|
1093260
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henry%20McCullough
|
Henry McCullough
|
Henry Campbell Liken McCullough (21. heinäkuuta 1943 – 14. kesäkuuta 2016) oli irlantilainen kitaristi. Hän soitti Wings-yhtyessä sen ensimmäisellä albumilla. Sen jälkeen hän ryhtyi sessiomuusikoksi ja soitti Marianne Faithfullin, Roy Harperin, Ronnie Lanen, Frankie Millerin ja Eric Burdonin levyillä. sekä Spooky Toothin, Joe Cockerin ja Pink Floydin kanssa.
McCullough sai sydänkohtauksen marraskuussa 2012, ja vuonna 2013 ilmoitettiin hänen saaneen sen yhteydessä parantumattoman aivovaurion. Hän kuoli 14. kesäkuuta 2016.
Lähteet
Irlantilaiset kitaristit
Vuonna 1943 syntyneet
Vuonna 2016 kuolleet
Wings
|
1584113
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kimberl%C3%A9%20Williams%20Crenshaw
|
Kimberlé Williams Crenshaw
|
Kimberlé Williams Crenshaw (s. 1959 Canton, Ohio, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen lakimies, kansalaisoikeusaktivisti, filosofi ja professori. Hänet tunnetaan erityisesti intersektionaalisuuden teoriasta. Crenshaw toimii professorina UCLA:n ja Columbian yliopistojen oikeustieteellisissä tiedekunnassa, joissa hän on erikoistunut etnisyyteen ja sukupuoleen liittyviin kysymyksiin.
Crenshaw valmistui kandidaatiksi Cornellin yliopistosta 1981 ja suoritti juristin tutkinnon (J.D.) Harvardin yliopistossa 1984 sekä jatkotutkinnon (LL.M.) Wisconsinin yliopistossa 1985.
Katso myös
Intersektionaalisuus
Kriittinen rotuteoria
Lähteet
Aiheesta muualla
Crenshaw UCLA:n sivuilla
Yhdysvaltalaiset feministit
Yhdysvaltalaiset oikeustieteilijät
Kriittinen rotuteoria
Vuonna 1959 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1641258
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Thebais%20%28kyklinen%20eepos%29
|
Thebais (kyklinen eepos)
|
Thebais (; ”Theban taru”) oli antiikin kreikkalainen eeppinen runoelma, joka kertoi seitsemän sotaretkestä Thebaa vastaan. Se luetaan kuuluvaksi niin kutsuttuun eeppiseen kyklokseen ja tarkemmin Theban kyklokseen. Eepos ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta siitä tunnetaan katkelmia.
Historia
Thebais-eepoksen kirjoittajana pidettiin myöhemmän antiikin aikana Homerosta. Eepos muodosti Oidipodeia- ja Epigonoi-eeposten ohella eeppisen kykloksen Thebaan sijoittuvan osan.
Eepoksen katsotaan saaneen lopullisen kirjallisen muotonsa noin vuonna 573 eaa. eli samoihin aikoihin, kun Nemean kisat organisoitiin uudelleen panhelleenisiksi kisoiksi. Eepoksen katsotaan kertoneen kisojen myyttisestä alkuperästä. Eepoksen pääaihe eli Theban vastainen sotaretki tunnetaan nykyisin parhaiten Aiskhyloksen tragediasta Seitsemän Thebaa vastaan.
Sisältö
Eepos kertoi Oidipuksen poikien Eteokleen ja Polyneikeen välisestä sodasta, joka tunnetaan nimellä seitsemän Thebaa vastaan. Ajallisesti eepoksen tapahtumat seurasivat Oidipodeiaa ja edelsivät Epigonoita. Eepoksen kirjojen lukumäärää ei tunneta. Sen pituudeksi mainitaan runosäettä.
Eepos kertoo, kuinka seitsemän sotapäällikköä, joita johti Argoksen kuningas Adrastos, piirittävät Thebaa epäonnistuneesti. Taistelu huipentuu Eteokleen ja Polyneikeen kaksinkamppailuun, jossa toinen veljeksistä sotii kotikaupunkinsa puolesta ja toinen sitä vastaan. Piiritys päättyy, kun he surmaavat toisensa. Surullisten tapahtumien syynä oli sokean Oidipuksen langettama kirous.
Eepoksesta on säilynyt seitsemän katkelmaa myöhemmissä antiikin aikaisissa teoksissa, muun muassa Athenaioksen teoksessa Deipnosofistai sekä Pausaniaan teoksessa Kreikan kuvaus. Yksi säe runoelmasta on oletettavasti sisällytetty Pindaroksen oodiin Olympia VI; ainakin Asklepiades katsoi sen perustuvan Thebaikseen.
Nykyisin on esitetty, että eepoksesta olisivat peräisin myös kohta, jossa soturi Tydeus on haavoittunut kuolettavasti, ja puree häntä haavoittanutta kostoksi; sekä kohta, jossa Kapaneus kiipeää piiritystikkaita Theban muureille ja huutaa uhoten olevansa jumalia suurempi; samassa häntä iskee Zeuksen salama. Nämä kohdat poikkeavat huomattavasti Homeroksen Iliaasta ja Odysseiasta, joissa tällaista raakuutta ja epähurskautta ei voisi esiintyä.
Lähteet
Kirjallisuutta
Katkelmien käännöksiä
Thebaid. Teoksessa Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Thebaid. Teoksessa
Muuta kirjallisuutta
Theban kyklos
|
105984
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janne%20Heimonen
|
Janne Heimonen
|
Janne Heimonen, taiteilijanimeltään Jay Slammer (s. 13. elokuuta 1983 Tampere) on Negative-yhtyeen rumpali. Hän on yksi yhtyeen perustajajäsenistä ja on ollut yhtyeessä mukana 1997 alkaen.
Janne ei kuitenkaan suinkaan ollut heti aluksi yhtyeen rumpali, vaan ajatuksena oli, että hän soittaisi bassoa, mutta koska se näytti hölmöltä ja kömpelöltä, hän päätti siirtyä rumpujen taakse.
Taiteilijanimi Jay on väännetty etunimestä Janne, Slammer tulee miehen suosikkidrinkistä Tequila Slammerista.
Janne on kertonut ihailevansa muun muassa Nirvanaa ja Musea ja hänen suuria idoleitaan ovat muun muassa Dave Grohl ja Taylor Hawkins.
Suomalaiset rockrumpalit
Vuonna 1983 syntyneet
Elävät henkilöt
sv:Janne Heimonen
|
1184820
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Midnattsolscupen
|
Midnattsolscupen
|
Midnattsolscupen () oli vuosina 1982–2011 Ruotsin Tornionlaaksossa järjestetty jalkapalloturnaus, jonka pelipaikkoina olivat Ylitornio ja Pajala. Nimensä mukaisesti ottelut pelattiin lähinnä iltaisin ja öisin keskiyön auringon valossa.
Turnaus oli tarkoitettu Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisosien alasarjajoukkueille, mutta joinakin vuosina olivat mukana myös moskovalaiset Spartak Auto sekä FK Stolitsa, joista jälkimmäinen pelasi Venäjän neljännellä sarjatasolla. Midnattsolscupeniin osallistui parhaimmillaan yli 30 joukkuetta, mutta turnaus lopetettiin vuoden 2011 jälkeen osanottajien vähyyden vuoksi. Ainoa Midnattsolscupenin voittanut suomalaisjoukkue oli rovaniemeläinen FC Santa Claus vuonna 1994.
Voittajat
1982 – IFK Tärendö
1983 – Gällivare SK
1984 – Gällivare SK
1985 – Kiruna FF
1986 – Grovfjord IL
1987 – Notvikens IK
1988 – Rutviks SK
1989 – Rutviks SK
1990 – Rutviks SK
1991 – Assi IF
1992 – Haparanda FF
1993 – Haparanda FF
1994 – FC Santa Claus
1995 – Assi IF
1996 – Kiruna FF
1997 – Kiruna FF
1998 – IFK Kalix
1999 – Assi IF
2000 – Spartak Auto
2001 – Malmbergets AIF
2002 – Kiruna FF
2003 – Polcirkeln/Svanstein FF
2004 – Spartak Auto
2005 – Kiruna FF
2006 – Spartak Auto
2007 – Spartak Auto
2008 – Kiruna FF
2009 – Luleå SK
2010 – FK Stolitsa
2011 – FK Stolitsa
Lähteet
Aiheesta muualla
Midnattsolscupenin tuloksia vuosilta 2003–2008
Ruotsin jalkapallokilpailut
|
1684193
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ukrainan%20ulkoministeri%C3%B6
|
Ukrainan ulkoministeriö
|
Ukrainan ulkoministeriö () on Ukrainan hallituksen alainen ministeriö, jonka vastuulla on maan ulkopolitiikka.
Maaliskuusta 2020 lähtien ulkoministerinä on toiminut Dmytro Kuleba.
Nykymuodossaan ministeriö perustettiin vuonna 1917, jolloin se edusti Ukrainan kansantasavaltaa. Ensimmäisenä ulkoministerinä toimi Oleksandr Šulhyn. Ministeriön työntekijöiden määrä on ollut hieman yli 2000.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ulkoministeriön kotisivut
Ulkoministeriöt
Ukrainan ulkopolitiikka
ulkoministeriö
|
1182231
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurukshetran%20piirikunta
|
Kurukshetran piirikunta
|
Kurukshetran piirikunta (, ) on yksi Intian Haryanan osavaltion 21 piirikunnasta. Piirikunta rajautuu pohjoisesta Ambalan piirikuntaan, idästä Yamunanagarin piirikuntaan, etelästä Karnalin piirikuntaan ja lounaasta Kaithalin piirikuntaan.
Piirikunnassa oli vuoden 2011 väestönlaskennassa 964 655 asukasta.
Lähteet
Haryanan piirikunnat
|
154079
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Corpus%20Christii
|
Corpus Christii
|
Corpus Christii on portugalilainen black metal -yhtye. Se perustettiin Lissabonissa vuonna 1998. Alkuperäiset jäsenet olivat Nocturnus Horrendus (laulu, kitara, basso) ja Ignis Nox (koskettimet, lyömäsoittimet). Ensimmäinen demo, Anno Domini, julkaistiin vuonna 1998. Yhtye on julkaissut levyjä muun muassa Undercover Recordsin kautta.
Diskografia
Studioalbumit
Saeculum Domini (2000)
The Fire God (2001)
In League with Black Metal (2002)
Tormented Belief (2003)
The Torment Continues (2005)
Rising (2007)
Luciferian Frequencies (2011)
Portugalilaiset black metal -yhtyeet
|
1288671
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leisure%20Suit%20Larry%20in%20the%20Land%20of%20the%20Lounge%20Lizards
|
Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards
|
Leisure Suit Larry in the Land of the Lounge Lizards on Sierra On-Linen vuonna 1987 julkaisema graafinen seikkailupeli Leisure Suit Larry -pelisarjassa. Peli kehitettiin alun perin MS-DOS- ja Apple II -järjestelmille ja myöhemmin siitä tehtiin versiot muille alustoille kuten esim. Amiga, Atari ST, Apple IIGS, Apple Macintosh ja Tandy Color Computer 3. Se käyttää Adventure Game Interpreter (AGI) -pelimoottoria, jota käytetään myös pelissä King's Quest I: Quest for the Crown.
Pelissä keski-ikäinen poikamies Larry Laffer yrittää epätoivoisesti etsiä "onnea" kuvitteellisessa amerikkalaisessa kaupungissa Lost Wagesissa (suom. "hävityt palkat"; vrt. Las Vegas). Land of the Lounge Lizards luo pohjan elementeille, jotka ilmenevät myöhemmissä Larry-peleissä, kuten jatkuvan huonon onnen naisten kanssa. Peli perustuu alun perin vuonna 1981 Apple II -tietokoneelle julkaistuun tekstiseikkailupeliin Softporn Adventure.
Pelistä tuli menestys vähästä mainonnasta huolimatta. Sierra kehitti ja julkaisi vuonna 1991 pelistä uusintaversion Sierra's Creative Interpreter (SCI) -pelimoottorilla, joka oli 256-värinen ja hiiriohjattu. Toinen uudistettu versio pelistä kehitettiin N-Fusion Interactiven ja alkuperäisen sarjan luojan Al Lowen kanssa uudella nimellä Leisure Suit Larry: Reloaded, ja sen julkaisi Replay Games vuonna 2013.
Pelin kulku
Peli alkaa baarin edestä Lost Wagesissa. Pelaajalla on seitsemän tuntia aikaa saada peli päätökseen ja jos hän ei onnistu ajoissa, masentunut Larry tekee itsemurhan ja peli päättyy. Pelaaja ohjaa Larrya näppäimistön nuolinäppäimillä ja kirjoittamalla komentoja parseriin (esimerkiksi talk to man tai open window). Jos peli ei ymmärrä käskyä tai salli sen suorittamista sillä hetkellä, ruudulle tulee virheilmoitus.
Kaupungissa on viisi osaa: Leftyn baari (Lefty's), yhdistetty hotelli ja kasino, vuorokauden ympäri toimiva kappeli, diskoteekki ja sekatavarakauppa. Pelaaja voi kävellä paikasta toiseen, jos ne ovat vierekkäin, mutta muihin paikkoihin pääsee vain kutsumalla taksin paikalle. Taksin käyttö on maksullista ja maksamatta jättäminen johtaa Larryn pahoinpitelyyn ja pelin loppumiseen. Pelin alkuperäisessä julkaisussa Larryn ruumiin alle avautuu laskeutuva luukku, joka vie Larryn ruumiin laboratorioon, jossa Sierran pelien päähahmoja korjataan.
Prostituoitu on käytettävissä heti pelin alkaessa baarin yläkerrassa. Jos Larry on hänen kanssaan yhdynnässä ilman ehkäisyä, hän saa sukupuolitaudin ja kuolee melkein heti. Tämä kohtalo on vältettävissä sekatavarakaupasta ostettavalla kondomilla.
Larryn puhuessa naisten kanssa peli näyttää heistä yksityiskohtaisia kuvia. Prostituoitua lukuun ottamatta kaikki naiset suhtautuvat Larryyn alkuun vieroksuen, mutta ottavat kiitollisina vastaan hänen antamansa lahjat. Vaikka kaikkien naisten vokottelu ei onnistukaan, on lahjojen antaminen heille välttämätöntä, jotta peli etenisi päätökseensä hotellin kattohuoneistoon. Pelissä Larry tarvitsee rahaa ja sitä hän saa pelaamalla kasinossa blackjackia ja rahapeliautomaattia.
Pelin julkaisu
Sierran johdon ollessa epävarma vuonna 1987 kuinka peli otettaisiin vastaan, päätti peliyhtiö julkaista pelin ilman julkisuutta ja mainosbudjettia. Monet kaupat eivät myöskään ottaneet peliä myyntiin sen sisältämän aikuisviihteen takia. Tämän vuoksi pelin ensimmäiset myyntiluvut olivat huonompia kuin Sierran muiden pelien.
Pelin aikuisviihteen takia pelin alussa on lapsilukko, joka koostuu kysymyksistä, joiden pelin kehittäjä Al Lowe arveli olevan liian vaikeita lapsille. Monet kysymykset ovat amerikkakeskeisiä, mikä hermostutti muiden maiden pelaajia. Nykyään kysymyksiä vaikeuttaa lisäksi se, että niiden sisältö on vanhentunutta. Alkuperäisessä pelissä kysymykset voi ohittaa näppäinyhdistelmällä Alt-X.
Lähteet
Aiheesta muualla
1980-luvulle sijoittuvat videopelit
Vuoden 1987 videopelit
Vuoden 1991 videopelit
Amiga-pelit
Apple II -pelit
Atari ST -pelit
DOS-pelit
TRS-80 Color Computer -pelit
Leisure Suit Larry
Sierra Entertainmentin pelit
|
840444
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saara%20Nevanlinna
|
Saara Nevanlinna
|
Saara Marjatta Nevanlinna (o.s. Maljanen; 19. lokakuuta 1917 Kotka – 1. joulukuuta 2011 Helsinki) oli suomalainen filologi, joka toimi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan englantilaisen filologian professorina vuosina 1982–1984. Nevanlinna osallistui aktiivisesti keskiaikaisten tekstien julkaisuryhmään.
Nevanlinna oli aktiivinen partiolainen, ja hän toimi muun muassa kansainvälisen partiotyttöjen toimintakeskuksen Our Chalet -komitean jäsenenä vuosina 1966–1975.
Saara Nevanlinnan puoliso oli veriryhmägeneetikko, professori Harri Nevanlinna.
Teoksia
The Northern Homily Cycle: The Expanded Version in MSS Harley 4196 and Cotton Tiberius E VII (3 osaa).
St. Katherine of Alexandria: The late Middle English prose legend in Southwell Minster MS 7 (toimittanut yhdessä Irma Taavitsaisen kanssa). ISBN 0-85991-391-0
Lähteet
Kirjallisuutta
Suomalaiset kielitieteilijät
Helsingin yliopiston professorit
Vuonna 1917 syntyneet
Vuonna 2011 kuolleet
Suomalaiset professorit
|
1649355
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mieko%20Fukui
|
Mieko Fukui
|
Mieko Fukui (, 3. joulukuuta 1956 Hino – 30. marraskuuta 1980) oli japanilainen koripalloilija.
Fukui kuului Japanin naisten maajoukkueen kokoonpanoon sen saavuttaessa MM-hopeaa Kolumbiassa 1975. Mitali oli Tokion kesäolympialaisiin 2020 asti Japanin ainoa koripallon olympia- tai MM-mitali aikuisten tasolla. Fukui kuului myös Japanin viidenneksi sijoittuneeseen joukkueeseen Montréalin kesäolympialaisissa 1976, kuudenneksi sijoittuneeseen joukkueeseen Etelä-Korean MM-kilpailuissa 1979 ja Aasian kisoissa 1979 pronssia voittaneeseen kokoonpanoon. Fukui kuoli hieman ennen 24-vuotissyntymäpäiväänsä 30. marraskuuta 1980.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Toinen profiili FIBA Archive
Japanilaiset koripalloilijat
Vuonna 1956 syntyneet
Vuonna 1980 kuolleet
|
1071891
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sergei%20Pot%C5%A1kunov
|
Sergei Potškunov
|
Sergei Jurjevitš Potškunov (, s. 25. heinäkuuta 1983) on kazakstanilainen jääpalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän on edustanut useita Venäjän pääsarjan joukkueita. Syksystä 2019 lähtien hän on pelannut Ruotsissa Frillesås BKn riveissä. Hän on saavuttanut Kazakstanin jääpallomaajoukkueessa neljä MM-pronssia 2010-luvulla.
Potškunovin kasvattajaseura on Majak, Krasnoturjinsk, missä hän pelasi viiden kauden ajan vuosina 1998–2005 ennen siirtymistään Zorkin riveihin kausiksi 2005–2006. Sen jälkeen hän pelasi kauden 2007–2008 Uralski Trubnikissa ja kaudet 2008–2011 Jenisein riveissä. Sen jälkeen kaudesta 2011 lähtien hän pelasi neljä kautta SKA-Neftjanikissa, kauden Start Nižni Novgorodissa, kaksi kautta Uralski Trubnikissa ja syksystä 2019 lähtien Ruoitsin pääsarjassa Frillesås BK:n riveissä. Hän pelasi Frillesås BK:n riveissä kaikkiaan kolme kautta kevääseen 2022 asti.
Potškunov edusti kaudella 2001–2002 Venäjän alle 19-vuotiaiden maajoukkuetta. Kahden passin miehenä Potškunov edusti aikuisiällä Kazakstania kaudesta 2011–2012 lähtien. Hän on ollut voittamassa pronssia ensimmäisen kerran vuoden 2012 kotikisoissa Almatyssä. Näissä kisoissa hän oli maalipörssin kolmas. Kaikkiaan hän on pelannut kuusissa MM-kisoissa, joissa hän on saavuttanut neljä MM-pronssia.
Saavutukset
Seurajoukkueissa
Venäjän mestaruuspronssia 2011 Jenisein joukkueessa,
Maajoukkueessa
4 MM-pronssia: 2012, 2013, 2014 ja 2015
Lähteet
Potškunov Bandysidan-tietokannassa
Potškunov rusbandy.ru-tietokannassa
Kazakstanilaiset jääpalloilijat
Vuonna 1983 syntyneet
Elävät henkilöt
|
739252
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Here%20We%20Go%20Again
|
Here We Go Again
|
Here We Go Again on Demi Lovaton toinen studioalbumi. Se julkaistiin 21. heinäkuuta 2009, ja sen julkaisija on Hollywood Records. Levy myi julkaisuviikollaan 108 000 kappaletta ja nousi Billboard 200 -listan kärkeen.
Kappaleesta ”Remember December” kuvattiin musiikkivideo. Kahden virallisen singlen lisäksi promosingle ”Gift of a Friend” julkaistiin 8. syyskuuta 2009 edistämään Helinäkeiju ja kadonnut aarre -elokuvan myyntiä.
Kappaleet
Bonuskappaleet
Arvostelut
Allmusic:
Billboard: positiivinen
Entertainment Weekly: B–
Rolling Stone:
Lähteet
Vuoden 2009 albumit
Demi Lovaton albumit
Hollywood Recordsin albumit
|
586788
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/John%20William%20Nylander
|
John William Nylander
|
John (Johan) William Nylander (23. maaliskuuta 1869 Tammisaari – 19. marraskuuta 1949 Drammen, Norja) oli suomenruotsalainen kirjailija ja sortovuosien aktivisti.
Nylanderin vanhemmat olivat Oulusta kotoisin ollut Tammisaaren reaalikoulun opettaja Bruno Fabian Nylander ja Hilma Augusta Engström. Nylander lähti merille jo 15-vuotiaana 1884 ja hän suoritti perämiehen tutkinnon 1893. Nylander osallistui kreikkalaisten puolella vapaaehtoisena vuonna 1897 käytyyn Kreikan–Turkin sotaan. Hän kuvasi tätä retkeään vuonna 1898 ilmestyneessä kirjassa Bland frivillige i Grekland (Vapaaehtoisten joukossa Kreikassa). Vuonna 1898 hän palveli Nobelin öljy-yhtiön tankkilaivoilla Kaspianmerellä ja vuonna 1899 hän palasi kotikaupunkiinsa Tammisaareen. Hän osallistui Tammisaaren kaupungin edustajana vuoden 1899 Suureen lähetystöön, tästä Nylander kertoi 1899 ilmestyneessä kirjassaan Suuri lähetystö.
Nylander kävi maanviljelyskoulun 1899–1900 ja toimi sitten maanviljelijänä Suomessa vuodesta 1900, Laikan kartanossa vuodesta 1902–1904, sekä Dyvikin tilan tilanhoitajana Tukholman lähellä 1904–1906.
Nylander osallistui 1900-luvun alussa passiiviseen ja myöhemmin aktiiviseen vastarintaan. Hän suunnitteli yhdessä Pehr Ivar Aschanin ja Albert Collanin kanssa pommiattentaattia kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia vastaan ja Collan valmisteli attentaattia varten pommeja talvella 1902–1903 Oulunkylässä Helsingin lähellä. Attentaattia ei kuitenkaan ehditty toteuttaa ennenkuin Eugen Schauman ampui Bobrikovin kesäkuussa 1904. Vuonna 1904 Nylander liittyi Suomen aktiiviseen vastustuspuolueeseen. Santarmit pidättivät hänet helmikuussa 1904 Lempäälässä mutta hän pääsi kuulustelujen jälkeen vapaaksi ja muutti sitten Ruotsin kautta Norjaan. Nylander kuljetti kesällä ja syksyllä 1904 kiellettyä kirjallisuutta Pohjanlahden yli Sundsvallista Närpiöön Suomeen pienellä purjeveneellä taiteilija Carl Bengtsin ollessa Suomen puolella vastaanottajana. Kesällä 1905 hän osallistui SS John Graftonin aseiden salakuljetukseen. Nylander oli laivan päällikkönä kun se ajoi karille Pietarsaaren edustalla ja jouduttiin sitten räjäyttämään aselasteineen.
Nylander oleskeli sitten ulkomailla, meni naimisiin norjalaisen Ester Heberin kanssa 1905, kirjoitti kirjoja ja hoiti santarmien vankeuden aikana heikentynyttä terveyttään. Hän asui Oslon lähellä sijaitsevassa Bygdøyissa. Nylander asui vuosina 1907–1908 Italiassa ja hän oli tällöin vuoden 1908 Messinan maanjäristyksen silminnäkijänä. Nylander oli mukana 1912 Jäämerelle tehdyllä pyyntiretkellä. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän palasi aktivistien toimintaan ja teki tiedusteluretkiä Venäjälle aina Arkangeliin saakka. Sodan jälkeen hän asui taas Norjassa ja oli vielä 1925–1926 mukana norjalaisessa yrityksessä perustaa siirtola Galápagossaarille.
Nylander kirjoitti muistelmia, seikkailukertomuksia ja merinovelleja. Hänen teoksiaan käännettiin myös norjan ja saksan kielille.
Nylanderin veli oli rautatievirkamies, aktivisti ja runoilija Bruno Nylander.
Teoksia
Bland frivillige i Grekland : minnen och intryck från grekisk-turkiska kampanjen 1897. W. Hagelstam, Helsingfors 1898
Den stora deputationen : minnen och ögonblicksbilder. Ekenäs 1899 (suomeksi nimellä Suuri lähetystö : muistoja ja tuokiokuvia, Söderström 1899)
Sjöfolk : minnen och berättelser. Ekenäs 1901, 2. uppl. Beijers Bokförlagsaktiebolag, Stockholm 1912, 3. uppl. Schildt, Helsingfors 1918 (suomeksi nimellä Merenkyntäjiä : muistelmia ja kertomuksia, WSOY 1913)
Sjöfolk : minnen och berättelser, andra samlingen. Söderström, Helsingfors 1906, 2. uppl. Schildt, Helsingfors 1918
Pojkarna på Metsola : skildring ur lantlivet. Söderström, Helsingfors 1908 (suomeksi nimellä Metsolan pojat : maalaiselämää, Söderström 1908, WSOY 1923)
Hemma och utomlands : skisser och bref. Edlundska Bokhandeln, Helsingfors 1909
Sjöfolk : minnen och berättelser, tredje samlingen. Söderström, Helsingfors 1912, 2. uppl. Schildt, Helsingfors 1918
Signalen P. H. och andra berättelser. Schildt, Helsingfors 1918
Kapten Aik och andra berättelser. Schildt, Helsingfors 1920
Skonerten Lizzie Gray och andra berättelser. Schildt, Helsingfors 1920
Sjöfolk : minnen och berättelser, samlingen 4. Söderström, Helsingfors 1921
En spökhistoria. Söderström, Helsingfors 1922
Hemlängtan. Söderström, Helsingfors 1922
Palkinnot
Valtion kirjallisuuspalkinto 1901, 1906, 1911, 1912
SLS:s Lybeckska priset 1922
Kirjallisuutta
Henrik Cederlöf: John William Nylander - aktivist och författare. en minnesteckning. Svenska Folkskolans Vänner, Helsingfors 1997 ISBN 9789519087443
Lähteet
Suomen kirjailijat-tietokanta
Wikiaineisto: Kuka kukin oli 1961
Aselaiva John Graftonin tapaus
Viitteet
Aiheesta muualla
Eino I. Parmanen : John William Nylander kirjallisuuden salakuljettajana, Kansan kuvalehti, 23.06.1934, nro 25, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Helmer Winter : Thermopylain tantereilla vuonna 1897. Suomalaisen päiväkirja Kreikan-Turkin sodasta, Hakkapeliitta, 03.03.1936, nro 9, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Eino I. Parmanen : Sortovuosilta. Kuka oli kapteeni John William Nylander?, Keski-Suomen suojeluskuntalainen, 01.12.1938, nro 12, s. 12, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Suomenruotsalaiset kirjailijat
Sortokausien aktivistit
Vuonna 1869 syntyneet
Vuonna 1949 kuolleet
|
1646457
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Playdate%20with%20Destiny
|
Playdate with Destiny
|
Playdate with Destiny on Simpsonit-animaatiosarjaan pohjautuva yhdysvaltalainen animaatiolyhytelokuva vuodelta 2020. Sitä esitettiin elokuvateattereissa ennen Disney/Pixarin pitkän elokuvan Eteenpäin alkua. Lyhytelokuva julkaistiin Disney+ -suoratoistopalveluun 10. huhtikuuta 2020.
Elokuvan päähenkilönä on edellisen Simpsoneihin perustuvan lyhytelokuvan The Longest Daycare tapaan Maggie Simpson.
Lähteet
Simpsonit
Vuoden 2020 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset animaatioelokuvat
Yhdysvaltalaiset lyhytelokuvat
Televisiosarjoihin perustuvat elokuvat
Yhdysvaltalaiset komediaelokuvat
3D-elokuvat
20th Century Foxin elokuvat
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.