id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
36768
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Choro
|
Choro
|
Choro eli chorinho on eräs brasilialaisen populaarimusiikin tyylilaji. Se syntyi Rio de Janeirossa 1800-luvulla. Choroa soitettiin alun perin yhtyeissä, joihin kuuluu huilu, kitara ja cavaco. Yleensä yhtyeisiin kuuluu myös mandoliini, klarinetti ja saksofoni.
Brasilian musiikki
Populaarimusiikki
|
207464
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitan%20Sorokin
|
Kapitan Sorokin
|
Kapitan Sorokin on venäläinen matalakulkuinen polaarijäänmurtaja, joka kykenee toimimaan Jäämeren ja muiden pohjoisten vesien lisäksi myös Venäjän pohjoisten jokien suistoalueilla.
Neuvostoliitto tilasi samalla kertaa kaksi murtajaa, joista ensimmäinen sai nimekseen Kapitan Sorokin ja vuonna 1978 valmistunut murtaja Kapitan Nikolaev. Myöhemmin telakka sai vielä kahden sisaraluksen rakentamistyön: Kapitan Dranitsyn valmistui 1980 ja Kapitan Khlebnikov 1981.
Alus
Murtajan kastoi laiturissa Neuvostoliiton Suomessa olevan kaupallisen edustuston päällikkö M. V. Gubanov. Neitsytmatkalleen laiva lähti päällikkönään merikapteeni V. S. Vekula. Rautaruukin teräslevyistä valmistetun Kapitan Sorokinin kotisatamaksi tuli aluksi Murmansk.
Murtajan toiminta-aika täydellä teholla on noin 30 vuorokautta ja ruokavarastot on mitoitettu puolen vuoden käyttöä varten. Pitkien merelläoloaikojen vuoksi myös laivaväen viihtyvyyttä on ajateltu: kaikilla on oma hytti, WC ja suihku. Lisäksi murtajassa on lääkärin vastaanottotila ja leikkaussali, liikuntasali ja uima-allas, sauna, elokuvateatteri, kirjasto, musiikkihuone ja valokuvalaboratorio. Näin oli siis aluksen valmistumishetkellä.
Kapitan Sorokin pystyy murtamaan 1,35 metrin paksuista jäätä kolmen solmun nopeudella (5 km/h). Vaikeita jääoloja varten murtaja on suunniteltu niin, että toinen jäänmurtaja voidaan kiinnittää sen taakse hinaushaarukkaan, ja näin saada käyttöön kahden murtajan yhteisteho. Laiva on varustettu myös pelastustehtäviä varten, joten se pystyy pumppaamaan laivoja tyhjäksi vedestä, sammuttamaan tulipaloja ja tukkimaan vuotoja.
Murmansk Shippingin omistuksessa olleen aluksen jäänmurto-ominaisuuksia parannettiin 1990-luvun alussa muuttamalla sen keulaa. Thyssen-Waas-erikoiskeula parantaa tasaisen jään murtokykyä ja jään työntymistä pois uomasta. Ahtojäissä jäänmurtokyky on sama kuin perinteisellä keulalla.
Murtajan omistajaksi tuli myöhemmin vuonna 2003 perustettu Venäjän valtio-omisteinen satamayhtiö Rosmorport. Viime vuodet Kapitan Sorokin on avustanut laivoja Suomenlahdella erityisesti Pietariin liikennettä.
Koneisto
Dieselsähköisessä pääkoneistossa on kuusi Vaasassa valmistettua Wärtsilä-Sulzer 9ZL40/48 -dieselmoottoria, joissa on 9 sylinteriä. Sylinterien halkaisija on 400 mm, iskun pituus 480 mm ja kokonaisteho 6 x 3 047 kW eli 18 282 kilowattia. Moottorit on kytketty suoraan Strömbergin HSSUL 18/1057 D1 vaihtovirtageneraattoriin, kukin moottori omaansa. Generaattorien teho on 6 x 3 040 kW ja niiden tuottama sähkö syötetään neuvostoliittolaisten dioditasasuuntaajien kautta kolmeen Strömbergin GTOUL 180/1006 D6 -potkurimoottoriin. Näiden kaksoisankkuritasavirtasähkömoottorien teho on 3 x 5 400 kW eli 16,2 MW.
Murtajan potkurimoottorit ovat ilmajäähdytteiset ja niiden lämmittämä ilma voidaan johtaa päädieselhuoneeseen. Näin säästetään energiaa, sillä arktinen ilma on liian kylmää johdettavaksi sellaisenaan jäähdyttämään sähkökoneistoa ja huuhtelemaan dieselmoottoreita. Murtajan tekniikan pitää toimia vielä –50 °C:n lämpötilassa.
Aputehon tuottaa viisi 980 kilowatin tehoista Wärtsilä 824 TS -dieselmoottoria. Jään ja rungon välistä kitkaa pienennetään Wärtsilän ilmapuhallusjärjestelmällä, jonka kompressoreja pyörittää kaksi Wärtsilä 624 TS -dieselmoottoria. Taalintehtaan valamissa kolmessa potkurissa on ruuvikiinnitteiset siivet, jotta sukeltajat voivat vaihtaa uuden siiven merellä, ettei murtajan tarvitse käydä telakalla.
Lähteet
Helsingin Sanomat 14.6.1974 s. 3 ja 28 / 15.7.1977 s. 22
Lloyd's register of shipping. Register of ships.
Navigator 1977:10 s. 12, 14–16
Suomen Merenkulku 1977:9 s. 47
Aiheesta muualla
Kuva: http://www.vastavalo.fi/displayimage.php?album=random&cat=48&pos=-5674
Jäänmurtajat
|
322481
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stalker%3A%20Shadow%20of%20Chernobyl
|
Stalker: Shadow of Chernobyl
|
S.T.A.L.K.E.R. : Shadow of Chernobyl on GSC Game Worldin kehittämä ensimmäisen persoonan ammunta- ja selviytymiskauhupeli. Peli julkaistiin Microsoft Windowsille vuonna 2007.
Pelille on myös julkaistu esiosa Stalker: Clear Sky vuonna 2008 ja jatko-osa Stalker: Call of Pripyat vuonna 2009.
Pelaaminen
Peli käyttää X-Ray-grafiikkamoottoria, joka mahdollistaa sen, että näytöllä näkyy parhaimmillaan miljoona polygonia samaan aikaan. Fysiikkamallinnuksesta huolehtii ODE ja sääefektit on myös otettu huomioon aurinkoineen ja myrskyineen. Pelialue on 30 neliökilometriä laaja Tšernobylin ydinvoimalaa ympäröivä vyöhyke () sisältäen muun muassa aavekaupunki Prypjatin ja itse Tšernobylin tuhoalueen. Edellä mainitut ovat hyvin alkuperäisen näköisiä. Pelin sisällä Prypjatissa esiintyy jopa ”ikuisiksi ajoiksi pysähtynyt maailmanpyörä”. Peliin suunniteltiin ajettavia ajoneuvoja, jotka kuitenkin jätettiin pois lopullisesta versiosta, mutta ne ovat ladattavissa eri modisivustoilta.
S.T.A.L.K.E.R.-lyhenne tulee sanoista Scavengers, Trespassers, Adventurers, Loners, Killers, Explorers ja Robbers.
Juoni
Juoni perustuu löyhästi Arkadi ja Boris Strugatskin kirjaan Stalker: Huviretki tienpientarelle (1972).
Peli sijoittuu vaihtoehtoiseen historiaan vuoteen 2012. Vuonna 2006 Tšernobylissä tapahtui toinen räjähdys, jonka seurauksena alueelle syntyi n. 60 km laaja, säteilyn saastuttama vyöhyke. Pian alueelta alkoi kuulua huhuja myös mutatoituneista elämänmuodoista, oudoista ilmiöistä sekä paikoista joissa tavalliset luonnonlait ovat vääristyneet. Alueelta (jota alettiin kutsua nimellä "The Zone") alkoi löytyä myös artefakteja, erilaisia esineitä joista osalla on hyödyllisiä, jopa yliluonnollisia ominaisuuksia. Tutkijoiden, yksityisten keräilijöiden sekä rikollisjärjestöjen kiinnostuttua artefakteista alueelle alkoi virrata laittomasti stalkereiksi kutsuttuja aarteenmetsästäjiä uhmaten Ukrainan armeijaa, mutantteja sekä alueen muita vaaroja. Pelissä pelaaja ohjaa muistinsa menettänyttä stalkeria, Marked Onea, joka oli ainoa selviytyjä The Zonen läpi ajaneen rekan tuhouduttua salamaniskussa. Ainoat vihjeet hänen menneisyydestään on hänen kämmentietokoneellaan oleva muistiinpano joka käskee häntä etsimään ja tappamaan stalkerin nimeltään Strelok, sekä hänen käsivarressaan oleva tatuointi. Pelillä on seitsemän vaihtoehtoista loppua, jonka lopulta määrää täysin pelaajan oma pelityyli.
Vastaanotto
GameSpot antoi pelille arvosanaksi 8,5/10 arvostelussaan.
IGN antoi pelille arvosanaksi 8,2/10 arvostelussaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Pelin viralliset kotisivut
Vuoden 2007 videopelit
Avoimen pelimaailman pelit
Windows-pelit
Seulonnan keskeiset artikkelit
Shadows of Chernobyl
|
1450493
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuparimarkka%201949
|
Kuparimarkka 1949
|
Suomalainen kuparimarkka vuodelta 1949 on harvinainen markan kolikko vuodelta 1949. Sitä lyötiin ilmeisesti noin 250 tai 260 kappaletta, ja se on markkina-arvoltaan noin 14 000 euroa.
Se on arvokkaimpia markka-aikaisia kolikoita.
Silloinen rahapajan johtaja Peippo Uolevi Helle oli itsekin keräilijä ja muiden keräilijöiden manipuloitavissa. Normaalisti markat lyötiin tuolloin raudasta. Helle teki itse kuparimarkan aihiot. Kuparimarkan lyöminen oli kuitenkin jonkinlainen virkavirhe. Asia johti poliisikuulusteluihin, mutta Helle ei saanut asiasta mitään tuomiota. Rahapajan johtaja menetti kuitenkin virkansa ilmeisesti juuri tämän jupakan seurauksena.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomenmarkat.fi: 1 markka 1949 kuparia
Suomen markka
|
462
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jasser%20Arafat
|
Jasser Arafat
|
Mohammed Jasser Abdel Rahman Abdel Raouf Arafat al-Qudwa al-Husseini (, tunnettiin myös nimellä Abu Ammar, ; 4. elokuuta tai 24. elokuuta 1929 Kairo, Egypti − 11. marraskuuta 2004 Clamart, Ranska) oli palestiinalaisten palestiinalaishallinnon johtaja vuodesta 1993.
Arafat valittiin Oslon rauhanprosessin päätösten mukaisesti perustetun Palestiinan lakia säätävän neuvoston puhemieheksi eli presidentiksi vaaleilla vuonna 1996, ja hän hoiti virkaa kuolemaansa asti. Arafat oli myös Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n puheenjohtaja ja Fatah-puolueen johtaja. Arafatille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1994 yhdessä Israelin johtajien kanssa Oslo I -sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen.
Palestiinalaisten enemmistö pitää häntä vapaustaistelijana, kun taas varsinkin Israelissa häntä pidetään terroristina.
Elämäkerta
Arafat oli seitsenlapsisen perheen viides lapsi. Arafatin on väitetty syntyneen Jerusalemissa ja Gazassa 4. elokuuta 1929. Todellisuudessa hän oli syntynyt Kairossa. The Wall Street -lehdessä julkaistun romanialaisen vakoojan kirjoituksen mukaan Neuvostoliiton valtiollinen turvallisuuspoliisi KGB hävitti Arafatin syntymätodistuksen ja korvasi sen väärennöksellä, jonka mukaan hän olisi syntynyt Jerusalemissa ja oli sen takia palestiinalainen.
Arafatin isä oli palestiinalainen kauppias. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan viisivuotias ja hän eli sukulaistensa luona Kairossa ja Jerusalemissa. Hän opiskeli kuningas Faud I:n yliopistossa Kairossa (nyt Kairon yliopisto). Arafatista tuli nationalisti vuoteen 1946 mennessä ja hän hankki aseita Kairossa toimitettavaksi Palestiinaan arabipuolelle. Vuoden 1948 Israelin itsenäisyyden alkaessa Arafat lähti yliopistosta ja pyrki Palestiinaan. Egyptin joukot eivät kuitenkaan sallineet huonosti varustettujen partisaanien pääsyä sota-alueelle ja joukko riisuttiin aseista ja käännytettiin takaisin. Yliopistossa Arafat liittyi muslimien veljesjärjestöön ja toimi palestiinalaisopiskelijoiden järjestön johdossa 1952–1956. Hän valmistui insinööriksi ja taisteli Suezin kriisissä Egyptin armeijan vänrikkinä. Sodan jälkeen Arafat muutti Kuwaitiin, jossa hän työskenteli insinöörinä ja perusti oman yrityksen.
Poliittinen ura
Vaikka Arafat Oslo II -sopimuksen yhteydessä näytti sitoutuvan YK:n turvallisuusneuvoston vaatimaan kahden valtion malliin, hän peruutti pian puheensa juutalaisten oikeudesta omaan maahan.
Fatah ja PLO
Arafat perusti Fatah-järjestön, joka pyrki perustamaan itsenäisen Palestiinan valtion. Fatah yritti räjäyttää kiistellyn Israelin vesipumpun joulukuussa 1964. Kuuden päivän sodan jälkeen Israelin huomio kääntyi arabimaista palestiinalaisliikkeisiin, mukaan lukien Fatahiin.
Vuonna 1968 Israelin puolustusvoimat hyökkäsi Fatahia vastaan jordanialaisessa Al-Karamehin kylässä. Taistelussa kuoli 150 palestiinalaississiä ja 29 Israelin sotilasta. 1960-luvun lopussa Fatah sai Palestiinan vapautusjärjestön johtopaikat ja Arafat nimettiin PLO:n johtoon 3. helmikuuta 1969 Kairossa. Arafatista tuli Palestiinan joukkojen ylipäällikkö 1971 ja PLO:n poliittisen osaston johtaja 1973.
Jordania
1960-luvulla palestiinalaispakolaisten ja Jordanian hallituksen välit kiristyivät raskaasti aseistettujen vastarintajoukkojen muodostaessa oman valtionsa Jordanian sisällä ja hallittua strategisia alueita Jordaniassa. Jordania yritti riisua palestiinalaisjoukot aseista, jolloin kesäkuussa 1970 puhkesi aseellisia yhteenottoja.
Muut arabimaat yrittivät sovitella rauhanomaista ratkaisua, mutta jatkuvat fedayeen-toimet johtivat hallituksen toimiin; 16. syyskuuta kuningas Hussein määräsi sotatilan. Samana päivänä Arafat nimitettiin PLO:n joukkojen ylipäälliköksi. Sisällissodassa Syyria avusti PLO:ta ja hyökkäsi Jordaniaan 200 panssarilla. Syyria vetäytyi pian pois Israelin uhattua sitä ilmaiskuilla. 24. syyskuuta mennessä Jordanian armeija pääsi voitolle ja PLO suostui tulitaukoon.
Libanon
Arafat siirsi PLO:n joukot Libanoniin. Heikon keskushallituksen vuoksi PLO toimi lähes kuin itsenäinen valtio. Sissit hyökkäsivät Israeliin rajan yli ja Israel vastasi iskuilla Libanoniin.
Syyskuussa 1972 tapahtuneessa ns. Münchenin verilöylyssä palestiinalainen Musta syyskuu kaappasi Münchenin olympialaisissa 11 israelilaista urheilijaa, joista 10 sai surmansa. Iskun suunnittelija Mohammed Daoud Oudeh sanoi varojen tulleen Mahmud Abbasilta, joka oli Arafatin johtaman PLO:n pääsihteeri. Arafat itse sanoutui irti toimista.
Vuonna 1974 Arafat määräsi PLO:n lopettamaan väkivallan Israelin, Länsirannan ja Gazan ulkopuolella. Samana vuonna Arafat puhui ensimmäisenä valtioiden ulkopuolisena edustajana YK:n yleiskokoukselle. Samana vuonna PLO hyväksyttiin ensimmäiseksi valtioiden ulkopuoliseksi järjestöksi YK:hon.
Hyökkäykset Israelia vastaan jatkuivat ja Israel syytti Arafatin olevan viime kädessä iskujen takana. Arafat kielsi osallisuutensa ja sanoi ettei voinut hallita näitä ryhmiä.
Vuonna 1974 arabit nimittivät PLO:n ainoaksi lailliseksi palestiinalaisten edustajaksi ja se otettiin arabiliittoon 1976. PLO oli mukana myös Libanonin sisällissodassa ja sen on väitetty syyllistyneen kymmenien tuhansien siviilien surmaamiseen.
Israel liittoutui Libanonin kristittyjen kanssa ja teki kaksi suurhyökkäystä Libanoniin. Ensimmäisessä, operaatio Litanissa 1978 Israelin puolustusvoimat ja Etelä-Libanonin armeija miehittivät kaistaleen "turvallisuusvyöhykkeeksi". Toisessa hyökkäyksessä, operaatio Galilee 1982 Israel valloitti suurimman osan Etelä-Libanonia, mutta joutui lopulta perääntymään turvallisuusvyöhykkeelle 1985. Israel päästi miehityksen aikana Libanonin maroniittikristityt falangistit hyökkäämään Sabran ja Shatilan pakolaisleireille ja surmaamaan 460–3500 palestiinalaispakolaista. Tapaus aiheutti palestiinalaisissa syvän vihan Israelin puolustusministeriä Ariel Sharonia kohtaan, jonka Israelin tutkintakomissio totesi epäsuorasti syylliseksi ja pakotti eroamaan.
Tunisiassa
Syyskuussa 1982, Israelin hyökkäyksen aikana, yhdysvaltalaisjoukot rikkoivat tulitauon PLO:n vetäytyessä. PLO siirtyi Tunisiaan, jossa se toimi vuoteen 1993.
1980-luvulla Arafat sai tukea Irakista, joka auttoi jälleenrakentamaan pahoja tappioita kärsineen PLO:n. Tämä tuli tarpeeseen etenkin, kun Israelin miehittämillä alueilla - Gazan kaistalla ja Länsirannalla - palestiinalaiset nousivat yllättäen vastustamaan miehitetystä joulukuussa 1987. PLO oli aluksi sivussa tilanteesta, mutta Arafat sai sen Länsirannalla nopeasti - vain viikoissa - hallintaansa. Gazan kaistalla PLO:n kontrollia kuitenkin haittasi islamilaiset äärijärjestöt Hamas ja Islamilainen jihad.
15. marraskuuta 1988 PLO julisti itsenäisen Palestiinan valtion perustetuksi. Pakolaishallitus hylkäsi Palestiinan jaon ja vaati koko Palestiinan brittiläisen mandaattialueen rajoja. 13. joulukuuta Arafat myöntyi YK:n turvallisuusneuvoston päätökseen ja lupasi tunnustaa Israelin valtion olemassaolon ja sanoutui irti terrorismista kaikissa muodoissaan. Yhdysvallat piti tunnustusta Camp Davidin rauhanneuvottelujen aloittamisen ehtona. Lausunto oli myös siirtyminen PLO:n alkuperäisestä tavoitteesta – Israelin tuhoamisesta – kohti kahden valtion perustamista Israelin vuoden 1949 rajojen sisään ja Palestiinan Länsirannalle ja Gazan alueelle.
Vuonna 1990 Arafat meni naimisiin Suha Tawilin kanssa. Hän oli palestiinalainen kristitty joka työskenteli PLO:ssa Tunisiassa ja kääntyi islamiin.
Vuoden 1991 Madridin rauhankonferenssissa Israel avasi ensimmäistä kertaa neuvottelut PLO:n kanssa. Kuitenkin Arafatin vastustus Yhdysvaltain invaasiolle Irakiin (Persianlahden sota) katkaisi käynnissä olleet neuvottelut. Persianlahden sodan jälkeen Arafat oli menettänyt kansainvälisen tukensa ja taipui salaisiin neuvotteluihin Israelin kanssa.
Huhtikuussa 1992 Arafat selviytyi lentokoneen pudotessa Libyan aavikolle hiekkamyrskyssä. Lentäjät ja perämies saivat surmansa.
Palestiinalaishallinto
Neuvottelujen tulos, Oslon sopimus, solmittiin syyskuussa 1993 Washingtonissa. Sen mukaan perustettaisiin palestiinalaisten itsehallinto Länsirannalle ja Gazaan viiden vuoden kuluessa. Seuraavana vuonna Arafat sai Nobelin rauhanpalkinnon Shimon Peresin ja Jitzhak Rabinin kanssa. Yksi Norjan Nobel-komitean jäsen erosi vastalauseena Arafatin palkitsemiselle, koska hän piti Arafatia terroristijohtajana.
Vuonna 1994 Arafat muutti palestiinalaisten hallintoalueelle, näin palaten Palestiinaan ensimmäistä kertaa 26 vuoteen. Heinäkuussa 1995 hän sai lapsen, joka nimettiin Zahwaksi hänen äitinsä mukaan.
20. tammikuuta 1996 Arafat valittiin palestiinalaishallinnon presidentiksi (ra'is) 87 % ääntenenemmistöllä, vastaehdokkaanaan Samiha Khalil. Vaaleja pidettiin laillisina ja tasapuolisina, mutta useat oppositioryhmät eivät olleet asettaneet omia ehdokkaitaan. Seuraavat vaalit oli määrä pitää tammikuussa 2002, mutta ne on lykätty Israelin puolustusvoimien hyökkäyksien ja Gazan ja Länsirannan liikkumarajoitusten vuoksi.
Vuoden 1996 puolivälissä Benjamin Netanjahu nimettiin Israelin pääministeriksi. Palestiinan–Israelin suhteet muuttuivat kireämmiksi hyökkäysten jatkuessa. Netanjahu yritti estää palestiinalaishallinnon muodostamiseksi määrättyjä toimia. 1998 presidentti Bill Clinton puuttui asiaan ja Wye Riverin sopimuksessa 23. lokakuuta sovittiin yksityiskohtaisesti rauhanprosessissa otettavat askeleet.
Arafat jakoi neuvotteluja Netanjahun seuraajan Ehud Barakin kanssa. Vasemmistolainen Barak myöntyi tarjoamaan palestiinalaisille Gazan ja Länsirannan lisäksi Itä-Jerusalemia pääkaupunkina, osan pakolaisista paluuta ja korvausta lopuille. Laajasti kritisoidussa päätöksessä Arafat kieltäytyi tarjouksesta eikä tehnyt vastatarjousta. Israelin oppositiojohtaja Ariel Sharonin kiistellyn vierailun Temppelivuorella jälkeen alkanut toinen kansannousu ja seurannut väkivalta (2000–) ajoi neuvottelut umpikujaan. Arafat vetosi Barakiin että tämä estäisi Sharonin vierailun Temppelivuorella, mutta Barak totesi ettei voi rajoittaa kenenkään liikkumista vapaassa maassa. Israel syytti Arafatia terrorismin tukijaksi ja hänen liikkumisensa Ramallahista estettiin. Arafatin vaimo ja tytär siirtyivät turvaan Pariisiin, jossa nämä asuvat edelleen.
Arabiliitto tarjoutui tunnustamaan Israelin vastineeksi vetäytymisestä 1949 rajoilta ja Palestiinalaishallinnon ja Palestiinan valtion tunnustamisesta. Sopimuksen kannattajat pitivät tätä historiallisena mahdollisuutena, mutta Israel kieltäytyi tarjouksesta. Tätä seurasi hyökkäys Israeliin, jossa Fatah oli mukana, ja jossa 135 israelilaista sai surmansa. Ariel Sharon julisti Arafatin tukeneen terroristeja ja tehneen itsestään Israelin vihollisen. Tätä seurasi Israelin invaasio, jossa surmattiin satoja palestiinalaisia ja tuhottiin kokonaisia kortteleita. Joukot valtasivat myös Ramallahin, mukaan lukien suuren osa Arafatin päämajarakennuksesta.
Israel piti Arafatia vankina omassa päämajassaan Ramallahissa joulukuusta 2001 alkaen, julistaen että palaaminen on mahdotonta mikäli hän poistuu. Pääministeri Sharon vihjasi useita kertoja mahdollisuudesta murhata Arafat.
Huolimatta Israelin yrityksistä löytää toinen neuvottelukumppani, Arafat oli ainoa joka nautti useimpien ryhmien luottamusta. Arafatin sallittiin viimein poistua päämajastaan 3. toukokuuta 2002 neuvottelujen jälkeen. Arafat vetosi iskujen lopettamiseksi, mutta hänen vetoomuksensa jäi huomiotta.
Israelin ja Yhdysvaltain syytettyä palestiinalaishallintoa korruptiosta Arafat ilmoitti toukokuussa 2002 järjestävänsä presidentin- ja parlamenttivaalit palestiinalaisalueilla vuoden 2003 alkupuolella. Islamilaisiin äärijärjestöihin kuuluneet terroristit tekivät useita itsemurhaiskuja israelilaisia vastaan kevään 2002 aikana. Niiden vuoksi Israelin hallitus aloitti kesäkuussa 2002 osittain sähköistetyn, noin sata kilometriä pitkän ns. turva-aidan rakentamisen Jordanin länsirannalle tarkoituksenaan estää itsemurhapommittajien pääsy Israelin puolelle. Arafat piti aidan rakentamista rasismin osoituksena ja vertasi sitä Etelä-Afrikassa aikoinaan harjoitettuun apartheid-politiikkaan. Pian tämän jälkeen Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ilmoitti Lähi-idän tilannetta käsitelleessä puheessaan – Arafatia nimeltä mainitsematta – Yhdysvaltain tukevan väliaikaisen Palestiinan valtion luomista vain, mikäli palestiinalaisten johtajisto vaihtuu.
Maaliskuussa 2003 PLO:n kakkosmies Mahmoud Abbas otti Arafatin pyynnöstä vastaan Palestiinan pääministerin tehtävät. Abbasin valinnan odotettiin kaventavan Arafatin valtaa ja edistävän Israelin ja palestiinalaisten välistä rauhanprosessia. Keväällä ja kesällä rauhanneuvottelut aloitettiin Yhdysvaltain, Venäjän, Euroopan unionin ja YK:n laatiman ns. tiekartan pohjalta. Palestiinalaiset äärijärjestöt sanoutuivat kuitenkin siitä irti, ja neuvottelujen aikana kesäkuussa 2003 äärijärjestö Hamasiin kuuluneen itsemurhapommittajan tekemässä iskussa Jerusalemissa sai surmansa 16 ihmistä. Arafat ja Abbas luonnehtivat iskua terroriteoksi, mitä termiä Palestiinan johto ei ollut aiemmin käyttänyt. Turhauduttuaan rauhanprosessin hitauteen ja jouduttuaan erimielisyyksiin Arafatin kanssa Abbas erosi pääministerin paikalta syyskuun alussa 2003.
Vierailut Suomessa
Jasser Arafat vieraili Suomessa ensimmäisen kerran tammikuussa 1989. Virallisena kutsujana oli Suomen hallitus ja vierailun isäntänä oli silloinen ulkoministeri Kalevi Sorsa. Kaksipäiväisen käyntinsä aikana Arafat tapasi muiden muassa myös presidentti Mauno Koiviston, pääministeri Harri Holkerin ja arkkipiispa John Vikströmin sekä Helsinkiin saapuneen Ruotsin ulkoministeriön edustajan. Vierailun aikana käytyjen keskustelujen pääaiheena oli Lähi-idän rauhanprosessi, ja Arafat sanoi itsenäisen Palestiinan valtion syntymisen olevan lähempänä kuin koskaan, "vain kivenheiton päässä". Turvatoimet Arafatin vierailun aikana olivat massiivisimmat sitten vuoden 1975 ETY-kokouksen, mihin kuului se, että vierailun ohjelmasta annettiin etukäteen vain niukasti tietoja.
Arafat oli 1980-luvulla kiistelty henkilö myös Suomessa, eikä hänen vierailunsa saanut suomalaisilta etukäteen täysin varauksetonta kannatusta. Vaikka Arafat itse oli sanoutunut irti aseellisesta toiminnasta ja palestiinalaisten iskut Israelia vastaan olivat vähentyneet, monet pitivät häntä pikemminkin kansainvälisenä terroristina kuin rauhanrakentajana. Arafatin vierailun myötä pelättiin myös Lähi-idän levottomuuksien ja terrorismin heijastuvan tai jopa leviävän Suomeen, eikä Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin osapuolia tai siihen muutoin sekaantuneita suurvaltoja haluttu vähimmässäkään määrin ärsyttää. Asiantuntijoiden mukaan Arafatin vierailun toteutumiseen vaikutti ratkaisevasti Suomen kansainvälispoliittisen painoarvon lisääntyminen Suomen tultua valituksi YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi vuosiksi 1989–1990 sekä viime kädessä arkkipiispa John Vikströmin sille ilmaisema tuki.
Arafatin vierailua Suomeen oli kaavailtu tätä ennen jo usean vuoden ajan, mutta muodollisesti suurimpana esteenä oli se, että jo vierailukutsun esittämisen Arafatille katsottiin merkitsevän Palestiinan valtion tunnustamista. Lähimpänä toteutumista Arafatin vierailu oli ollut syksyllä 1982. Tällöin pääministeri Kalevi Sorsa esitti ajatuksen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa tarkoituksenaan osoittaa solidaarisuutta palestiinalaisille Sabran ja Shatilan verilöylyn jälkeen. Saatuaan presidentti Mauno Koiviston hyväksynnän asialle Sorsa otti yhteyttä silloin Parlamenttienvälisen liiton (IPU) kokouksessa Roomassa olleeseen eduskunnan puhemieheen Johannes Virolaiseen ja pyysi tätä tunnustelemaan asiaa. Ulkoministeri Pär Stenbäck sattui kuitenkin juuri samalla hetkellä olemaan YK:n yleiskokouksessa Yhdysvalloissa ja katsoi pahastuneena tulleensa sivuutetuksi. Virolainen palasi kotimaahan asiasta nousseen hälyn ollessa kiivaimmillaan, ja lopputuloksena kukaan ei kutsunut Arafatia Suomeen. Sorsan innostuksen puuskasta syntynyt sotku jäi Virolaiselle poliittiseksi painolastiksi, ja se vaikutti osaltaan Virolaisen putoamiseen eduskunnasta vuoden 1983 vaaleissa. Samalla Virolainen menetti myös IPU:n puheenjohtajan paikan, jossa hän oli ehtinyt toimia vain kuusi kuukautta. Tulehtunutta ilmapiiriä kuvasi myös se, että Israelin Helsingin-suurlähetystö esitti Suomen hallitukselle maaliskuussa 1984 virallisen vastalauseen sen vuoksi, että pääministeri Kalevi Sorsa oli tavannut Arafatin Algeriaan suuntautuneen vierailunsa yhteydessä.
Vuoden 1989 jälkeen Arafat vieraili Suomessa vielä useita kertoja, mutta hänen myöhemmät käyntinsä eivät enää herättäneet samanlaista huomiota. Pikakäynnillään Helsingissä maaliskuussa 1999 Arafat tapasi silloin Suomessa valtiovierailulla olleen Etelä-Afrikan presidentin Nelson Mandelan. Viimeiseksi jääneen vierailunsa Suomeen Arafat teki elokuussa 2000, jolloin hän keskusteli muiden muassa presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan kanssa.
Kuolema
Arafatin terveyden heikentyessä lokakuussa 2004 Israel salli hänen poistua lääkärinhoitoa varten. Arafat menetti tajuntansa 27. lokakuuta kymmeneksi minuutiksi. Hänet lennätettiin 29. lokakuuta Pariisiin lähelle Clamartiin Percyn sotilassairaalaan. Sairauden laatu ei ollut tiedossa. Huhut leukemiasta sairaala kiisti. Arafatin väitettiin kärsivän aivoverenvuodosta. Sairaalan mukaan Arafat vajosi 3. marraskuuta koomaan. Palestiinalaishallinnon edustajia saapui 8. marraskuuta tapaamaan Arafatia. Arafatin vaimo Suha Arafat aiheutti skandaalin väittämällä palestiinalaishallinnon "yrittävän haudata Arafatin elävältä".
Sekä sairaalan että palestiinalaishallinnon edustajat kertoivat 11. marraskuuta Arafatin kuolleen kello 4.30 Itä-Euroopan aikaa. Useat maailman johtajat esittivät surunvalittelunsa. Arafat haudattiin perjantaina 12. marraskuuta Ramallahiin Muqata-päämajan alueella sijaitsevaan väliaikaiseen mausoleumiin. Arafat itse olisi halunnut tulla haudatuksi Jerusalemin Al-Aqsan moskeijaan. Israel kuitenkin kielsi sen ehdottomasti.
Kuolinsyy jäi epäselväksi, koska perhe ei halunnut tehtävän ruumiinavausta. Kesäkuussa 2012 esitetyn Al Jazeera -kanavan dokumentin mukaan Arafatin huivista ja hammasharjasta on löytynyt poikkeuksellisen paljon poloniumia. Ranskan viranomaiset ilmoittivat marraskuussa 2012, että Arafatin ruumiista otetaan näytteitä kuolinsyyn selvittämiseksi. Arafatin luista löydettiin 2013 kolmen eri laboratorion tutkimuksissa poikkeuksellisia pitoisuuksia poloniumia, mikä sveitsiläisten tutkijoiden mukaan voisi viitata myrkytyskuolemaan, mutta sitä ei pysty vahvistamaan. Ranskalaisen ja venäläisen laboratorion mukaan tutkimukset ei anna merkkejä myrkytyksestä, vaan poloniumin määrät johtuvat ympäristöstä.
Lähteet
Nobelprize.org. Yasser Arafat, Biography Nobelin e-museo, Jasser Arafatin elämäkerta
Viitteet
Aiheesta muualla
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
Palestiinalaisaktivistit
Palestiinalaishallinnon presidentit
Vuonna 1929 syntyneet
Vuonna 2004 kuolleet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1347850
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cheer%20Up
|
Cheer Up
|
Cheer Up on Christy Garlandin ohjaama ja käsikirjoittama suomalais-kanadalaisena yhteistuotantona tehty dokumenttielokuva vuodelta 2016.
Elokuva on urheilu- ja henkilödokumentti rovaniemeläisestä nuorten cheerleaderjoukkueesta. Joukkueen teini-ikäiset tytöt tekevät kaikkensa täyttääkseen omat ja muiden odotukset, mutta joukkue menestyy kisoissa kuitenkin huonosti. Patricialle, Ainolle ja Miialle itsensä, oman paikkansa sekä perheen merkityksen löytäminen on lopulta paljon tärkeämpää kuin yhdenkään kilpailun voitto.
Aiheesta muualla
Tuotantoyhtiö napafilms oy
Elokuvan IMDB-sivu
Elokuvan Facebook-sivu
Yleisradion uutinen
Elokuvan traileri
Lähteet
Vuoden 2016 suomalaiset elokuvat
Suomalaiset dokumenttielokuvat
Cheerleadingelokuvat
|
922189
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Annie%20%28t%C3%A4smennyssivu%29
|
Annie (täsmennyssivu)
|
Annie tarkoittaa seuraavia:
Henkilöitä, Annie etunimenä
Annie Banks, Tempest Storm (1928–2001), yhdysvaltalainen burleskiesiintyjä, striptease-tanssija ja näyttelijä
Annie Besant (1847–1933), brittiläinen journalisti, teosofisen seuran puheenjohtaja
Annie Borckink (s. 1951), alankomaalainen pikaluistelija
Annie Borg, o. s. Ahlberg (1887–1958), suomalainen näyttelijä, näytelmäkirjailija ja suomentaja
Annie Bunz, oik. Paizley Adams (s. 1980), yhdysvaltalainen pornonäyttelijä
Annie Payson Call (1853–1940), yhdysvaltalainen kirjailija
Annie Cannon (1863–1941), yhdysvaltalainen tähtitieteilijä
Annie Caron (s. 1941), ranskalainen kilpauimari
Annie Chapman (1841–1888), Viiltäjä-Jackin uhri
Annie Clark, St. Vincent (s. 1982), yhdysvaltalainen laulaja, lauluntekijä, multi-instrumentalisti ja musiikkituottaja
Annie Clidière, o.s. Boclé (s. 1957), ranskalainen keihäänheittäjä
Annie Louisa Coghill (1838–1907), englantilainen opettaja, kirjailija ja virsirunoilija
Annie Dalton (s. 1948), englantilainen lasten- ja nuortenkirjailija
Annie Duke (s. 1965), yhdysvaltalainen pokeriammattilainen
Annie Ernaux (s. 1940), ranskalainen kirjailija, Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja
Annie Famose (s. 1944), ranskalainen alppihiihtäjä
Annie Fischer (1914–1995), unkarilainen pianisti
Annie Fratellini (1932–1997), ranskalainen sirkusklovni
Annie Furuhjelm (1859–1937), suomalainen toimittaja ja naisasialiikkeen aktivisti
Annie Girardot (1931–2011), ranskalainen näyttelijä
Annie Gorassini (s. 1941), italialainen näyttelijä, laulaja ja lauluntekijä
Annie Hermes (1906–1995), alankomaalainen oratorio- ja konserttilaulaja
Annie Hopper, kanadalainen ydinuskomuskonsultti ja NLP-hypnoterapeutti
Annie Jennings (1884–1999), brittiläinen opettaja, yksi maailman vanhimmiksi eläneistä ihmisistä
Annie Krokfors (1901–1994), suomalainen taidemaalari
Annie Lazor (s. 1994), yhdysvaltalainen uimari ja olympiamitalisti
Annie LeBlanc, Julianna Leblanc (s. 2004), yhdysvaltalainen YouTube-videoiden tekijä
Annie Leibovitz (s. 1949), yhdysvaltalainen valokuvaaja
Annie Lennox (s. 1954), brittiläinen laulaja
Annie Lordet, o.s. Ségouffin (s. 1938), ranskalainen pituushyppääjä
Annie Lööf (s. 1983), ruotsalainen poliitikko ja ministeri
Annie Machon (s. 1968), brittiläinen MI5.n entinen tiedustelu-upseeri
Annie Mörk (1887–1959), suomalainen teatteriohjaaja ja näyttelijä
Annie Nightingale (s. 1942), brittiläinen radiotoimittaja
Annie Oakley (1860–1926), yhdysvaltalainen tarkka-ampuja
Annie Palmen (1926–2000), alankomaalainen laulaja
Annie Pankowski (s. 1994), yhdysvaltalainen jääkiekkoilija
Annie Parisse (s. 1975), yhdysvaltalainen näyttelijä
Annie Potts (s. 1952), yhdysvaltalainen elokuva- ja televisionäyttelijä
Annie Proulx (s. 1935), yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija
Annie Saumont (1927–2017), ranskalainen kirjailija
Annie Speirs (1889–1926), brittiläinen uimari ja olympiavoittaja
Annie Strand, Annie (s. 1977), norjalainen popmuusikko
Annie Sundman (1883–1981), suomalainen näyttelijä
Annie Edson Taylor (1838–1921), yhdysvaltalainen opettaja, joka ensimmäisenä laski Niagaran putouksen tynnyrissä
Annie Wersching (1977–2023), yhdysvaltalainen näyttelijä
Annie Winquist (s. 1993), norjalainen alppihiihtäjä
Annie Åkerhielm (1869–1956), ruotsalainen kirjailija ja toimittaja
Viihdeteollisuudessa
Annie-palkinto, animaatiopalkinto
Annie, musikaali vuodelta 1977
Annie, John Hustonin ohjaama elokuva vuodelta 1982
Annie, Rob Marshallin ohjaama televisioelokuva vuodelta 1999
Annie, Will Gluckin ohjaama elokuvamusikaali vuodelta 2014
Annie Hall, Woody Allenin ohjaama elokuva vuodelta 1977
Annie Wilkes, sairaanhoitaja Stephen Kingin romaanissa Piina ja siihen perustuvassa samannimisessä elokuvassa
Annie mestariampuja, musikaali ja elokuva
Little Orphan Annie, yhdysvaltalainen sarjakuva
Annie And I, Kristiina Wheelerin kappale
Muita merkityksiä
M65 Atomic Annie, yhdysvaltalainen hinattava tykki
|
1165760
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teeny%20Weeny%20String%20Bikini
|
Teeny Weeny String Bikini
|
Teeny Weeny String Bikini on ruotsalaisartisti Güntherin kappale hänen ensimmäiseltä, Pleasureman-studioalbumilta. Sen julkaisi Warner Bros. Sweden albumin toisena singlenä 5. toukokuuta 2004. Kappale ei onnistunut saamaan edeltäjän kaltaista menestystä, vaan sen listamerkinnöiksi jäivät Ruotsissa saavutettu singlelistan 1. sija sekä Suomessa saavutettu singlelistan 7. sija.
Kappalelista
CD Single & Digitaalinen lataus
Listasijoitukset
Lähteet
Vuoden 2004 kappaleet
Güntherin kappaleet
|
349328
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elizabeth%20Short
|
Elizabeth Short
|
Elizabeth Short (29. heinäkuuta 1924 – 15. tammikuuta 1947), jota kuolemansa jälkeen kutsuttiin myös Mustaksi Dahliaksi, oli Los Angelesissa surmattu nainen, jonka murhaa ei ole pystytty selvittämään. Tapaus nostatti aikoinaan suuren mediakohun raakuutensa vuoksi.
Shortin ruumis, joka löydettiin murhan jälkeisenä päivänä, oli katkaistu kahtia ja valutettu kuivaksi verestä. Lisäksi hänen suunsa oli viillelty poskiin asti niin, että kasvot näyttivät irvistävän kammottavalla tavalla.
Lehdistö nimesi tapauksen Mustaksi Dahliaksi Shortin tummien hiusten ja vaatteiden takia. Murhan tutkimukset olivat siihenastisen historian suurimmat. Vaikka tapaus on yksi tunnetuimpia rikoksia, surmaajaa ei koskaan ole löydetty.
James Ellroy kirjoitti aiheen pohjalta romaanin Musta Dahlia, johon perustuva Brian De Palman ohjaama samanniminen elokuva sai ensi-iltansa vuonna 2006.
Lähteet
Aiheesta muualla
The Crime library: The Black Dahlia Story
Yhdysvaltalaiset henkirikosten uhrit
Selvittämättömät henkirikokset Yhdysvalloissa
Murhat Los Angelesissa
Vuonna 1924 syntyneet
Vuonna 1947 kuolleet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
351615
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaibiles
|
Kaibiles
|
Erikoisjoukkojen prikaati "Kaibil" () eli Kaibiles on Guatemalan asevoimien erikoisjoukkojen prikaati, joka on erikoistunut viidakkosodankäyntiin ja kapinoiden torjumiseen. Kaibilesin jäsenet ovat tunnettuja selviytymistaidoistaan ja erikoisjoukkona sitä pidetään yhtenä Latinalaisen Amerikan vaarallisimmista.
Kaibiles-sotilaat erottautuvat muista armeijan joukoista tummanpunaisella baretilla, jonka lakkimerkki on koristeltu kiiltävällä miekanterällä ja tekstillä "Kaibil". Prikaatin motto on ranskalaista rojalistikenraalia Henri de la Rochejaqueleinia mukaillen: "Jos etenen, seuraa minua. Jos pysähdyn, yllytä minua etenemään. Jos vetäydyn, tapa minut." ()
Historia
Perustaminen
Guatemalan sotilashallitus perusti 5. joulukuuta 1974 kommandokoulun () kouluttamaan maalle erikoisjoukkoja. Kolme kuukautta myöhemmin 5. maaliskuuta 1975 se nimettiin Kaibilin kouluksi () . Nimi viittaa 1500-luvulla eläneeseen mam-kansan heimopäällikkö Kayb'il B'alamiin, joka onnistui vuonna 1525 kukistamaan konkistadori Pedro Alvadaron johtamat espanjalaisjoukot.
Alun perin koulutuskeskus sijaitsi maatiloilla El Infierno () ja La Pólvora () Melchor de Mencosin kunnassa, Peténin departementissa, mistä keskus siirrettiin 12. tammikuuta 1989 Peténin departementin Poptúnissa sijaitsevaan entiseen 23. sotilaspiirin tukikohtaan. Vuosina 2008–2013 prikaati toimi Puerto Barriosissa Izabalin departementissa entisen 6. sotilaspiirin tiloissa. Kesäkuussa 2013 se siirtyi sille varta vasten tarkoitettuihin tiloihin Poptúnissa, Peténin departementissa.
Kaibiles-joukkojen virallinen nimi on vaihtunut seuraavasti:
12. tammikuuta 1989: "Erikoisoperaatioiden koulu Kaibil" ().
29. tammikuuta 1990: "Erikoisoperaatioiden koulutuskeskus Kaibil" ()
30. kesäkuuta 2003: "Erikoisjoukkojen kommandot Kaibil" ()
1. heinäkuuta 2004: "Erikoisjoukkojen prikaati Kaibil" ()
Toiminta
Kaibiles osallistui 1980-luvulla hallituksen puolella Guatemalan sisällissotaan, jonka aikana yksikkö tuhosi kokonaisia kyliä. Yksi tunnetuimmista tapauksista oli vuonna 1982 tapahtunut Dos Erresin verilöyly, jossa Kaibilesin sotilaat kiduttivat, raiskasivat ja surmasivat Dos Erresin kyläläisiä. Arvioiden mukaan vähintään noin 350 siviiliä menetti henkensä verilöylyssä. Kun sisällissota päättyi vuonna 1996, Guatemalan hallitus päätti Yhdistyneiden kansakuntien pyynnöstä tutkia Kaibilesin suorittamia ihmisoikeusloukkauksia ja paljasti yksikön suorittamat joukkomurhat. Elokuussa 2011 kolme entistä Kaibilesin kommandoa ja yksi upseeri tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen.
Sisällissodan jälkeen Kaibiles-erikoisjoukkojen maine oli varsin kyseenalainen. Joulukuussa 1996 presidentti Álvaro Arzú ilmoitti aikovansa säilyttää Kaibiles-joukot ja käyttää näitä huume- ja rikollisliigojen vastaisessa taistelussa. Myöhemmin kuitenkin selvisi, ettei vuoden 1996 rauhansopimus mahdollistanut tällaisia suunnitelmia. Lopulta huhtikuussa 2008 katolisen kirkon asettama "Historiallisen muistin toipumisen yleishiippakunnallinen projekti" (Proyecto Interdiocesano de Recuperación de la Memoria Histórica) vaati Kaibiles-joukkojen lopettamista. Helmikuussa 1999 YK:n asettama totuuskomissio "Historian selventämisen komissio" (Comisión para el Esclaracimiento Histórico, CEH) kiinnitti erityistä huomiota Kaibiles-joukkoihin ja sen brutaaliin koulutukseen. Sen mukaan Kaibiles on koulittu "tappokone." Joulukuussa 1998 sotilasaikakauslehti Jane's Intelligence Review kertoi, ettei Guatemalan armeija aio lakkauttaa Kaibiles-erikoisjoukkojaan. Samalla se kertoi, että tuolloin ko. joukot koostuivat kouluttajakomppaniasta ja kahdesta 162 miehen vahvuisesta kommandokomppaniasta, jotka jakautuivat neljään 38 miehen joukkueeseen, jotka taas jakautuivat yhdeksän miehen ryhmiin.
Nykyisin Kaibiles on osallistunut Yhdistyneiden kansakuntien MONUC-rauhanturvaoperaatioon Kongon demokraattisessa tasavallassa. 23. tammikuuta 2006 kahdeksan Kaibilesin jäsentä kaatui ja viisi haavoittui sissien hyökkäyksessä Garamban kansallispuistossa. Sotilaiden ilmoitettiin olleen osana salaista sotilasoperaatiota, jonka tarkoituksena oli pidättää Lord's Resistance Armyn vaikutusvaltaisimpiin jäseniin kuuluva Vincent Otti, joka ilmeisesti LRA:n komentajien käskystä surmattiin marraskuun alussa 2007.
Koulutus
Guatemalan puolustusministeriön mukaan Kaibiles-sotilaista koulutetaan korkealuokkaisia, hyvän fyysisen ja henkisen kestävyyden omaavia eliittijoukkoja. Kaibiles on tunnettu ankarasta koulutusjaksostaan, jonka aikana alokkaiden täytyy viettää 40 vuorokautta syrjäisessä viidakkoleirissä El Infiernossa. Sotilaskoulutuksen aikana alokkaat pakotetaan puremaan pää irti elävältä kanalta. CEH-komission mukaan Kaibiles-sotilaat tappavat eläimiä ja sen jälkeen syövät näiden raakaa lihaa ja juovat verta rohkeuden osoituksena. Lisäksi se on todennut koulutusmetodien olevan äärimmäisen julmia.
Värväytyminen on vapaaehtoista. Ennen sisäänpääsemistä kuitenkin tulee suorittaa useita fyysisiä ja psykologisia testejä. Koulutusjakso järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja se kestää 60 päivää. Yläikäraja on 28 vuotta. Yhdellä koulutusjaksolla on vain 64 osallistujaa. Koskaan kymmentä sotilasta enempää ei ole valmistunut yhdeltä kurssilta. Joskus myös ulkomaalaisten asevoimien sotilaille annetaan mahdollisuus koulutukseen, mitä pidetään etuoikeutena ja kunniana.
Kommandot koulutetaan sissisodankäyntiin, sissien vastaisiin operaatiohin, sotilaskäyttäytymiseen, kartanlukuun, psykologiseen valmistatumiseen, sotilastiedusteluun ja vastatiedusteluun. Koulutukseen kuuluu myös yksikön oma taistelulaji nimeltä Temv-K'a (), viestintäopinnot, selvitymistekniikat, havainnointikurssit, sotilasvaellus, erikoisaseet, räjäytystyöt ja erikoislääkintä.
Vaikka alun perin yksikkö on perustettu sissien vastaista toimintaa varten, keskittyy se nykyisten tarpeiden mukaisesti terrorismin-, sieppausten- ja huumeidenvastaiseen toimintaan.
Koulutuksen aikana jokaisella sotilaalle on taistelupari cuaz (kekchin kielellä "veli"), jonka kanssa toimitaan yhdessä koko koulutuksen ajan. Taistelupari on tiivis yksikkö: he syövät, työskentelevät ja nukkuvat yhdessä. Jos toinen tekee virheen, myös toinen kärsii seuraukset. Koulutus ei välitä vuorokaudenajoista, vaan se suoritetaan niin yöllä kuin päivälläkin. Unta saa vain kolme tuntia päivässä, jos oikeus nukkumiseen on myönnetty. Lisäksi heidät koulutetaan syömään kaikkea mikä liikkuu.
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen kotisivu
Guatemalan asevoimat
Erikoisjoukot
|
1588850
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikko%20Kosonen%20%28pes%C3%A4palloilija%29
|
Mikko Kosonen (pesäpalloilija)
|
Mikko Kosonen (s. 7. toukokuuta 1997 Imatra) on suomalainen pesäpalloilija. Kosonen edustaa Superpesiksessä pelaavia Imatran Pallo-Veikkoja. Kosonen pelaa sisäpelissä kotiuttajana ja ulkokentällä kakkosvahtina. Hän on edustanut Superpesiksessä myös Kiteen Palloa. Kosonen valittiin uransa ensimmäiseen Itä-Länsi-otteluun Kosonen on pelannut urallaan 4. elokuuta 2020 mennessä 106 Superpesiksen runkosarjaottelua. Näissä hän on lyönyt kolme kunnaria ja 38 tavallista juoksua, tuonut 23 juoksua ja kerännyt 222 kärkilyöntiä. Kosonen on pelannut urallaan kolme Superpesiksen ylempää pudotuspeliottelua. Näissä hän on kerännyt kaksi kärkilyöntiä. Heinäkuussa Kososen seura Imatran Pallo-Veikot uutisoi, että Kosonen on käyttänyt sopimuksessaan olleen option pelata seurassa myös kaudella 2023.
Lähteet
Suomalaiset pesäpalloilijat
Vuonna 1997 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1338684
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marussia%20MR03
|
Marussia MR03
|
Marussia MR03 oli venäläisen Marussian käyttämä auto kausilla 2014-2015. Autolla kilpailivat kaudella 2014 ranskalainen Jules Bianchi ja brittiläinen Max Chilton. Testikuljettajina toimi Alexander Rossi ja Will Stevens. Kaudella 2015 kilpailivat brittiläinen Will Stevens, espanjalainen Roberto Merhi sekä Alexander Rossi. Testikuljettajina toimi Fabio Leimer ja Jordan King.
Tulokset
† — Kuljettaja keskeytti, mutta onnistui ajamaan yli 90% kilpailusta mikä oikeuttaa loppusijoitukseen.
‡ — Abu Dhabin GP:ssä 2014 jaettiin tuplapisteet.
Aiheesta muualla
MR03
Autot Formula 1 -kaudella 2014
Autot Formula 1 -kaudella 2015
|
233282
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kivikko%20%28t%C3%A4smennyssivu%29
|
Kivikko (täsmennyssivu)
|
Kivikko voi tarkoittaa seuraavia asioita:
Kivikko, kaupunginosa Helsingissä
Kivikko, kaupunginosa Kemissä
kivikko, maalaji
Sukunimiä
Heikki Kivikko, entinen hiihtäjä
|
1184615
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hubert%E2%80%99s%20Lemonade
|
Hubert’s Lemonade
|
Hubert's Lemonade on yhdysvaltalainen virvoitusjuoma, jota on valmistettu vuodesta 1935 lähtien. Juomat sisältävät kaloreita 70 grammaa, hiilihydraatteja 18 grammaa ja sokeria 15 grammaa. Niiden valmistamiseen on käytetty Kaliforniassa kasvatettuja sitruunoita.
Juomat
Hurbert's Lemonadea on tällä hetkellä saatavilla seuraavanlaisina vaihtoehtoina.
Lemonade
Blackberry Lemonade
Cherry Limeade
Original Lemonade
Mango Lemonade
Peach Lemonade
Raspberry Lemonade
Strawberry Lemonade
Watermelon Habanero Lemonade
Watermelon Lemonade
Organic
Organic Lemonade
Organic Pink Lemonade
Diet Lemonade
Diet Blackberry
Diet Mango
Diet Original
Diet Strawberry
Half & Half
Black Tea
Green Tea
Peach
Raspberry
Lähteet
Virvoitusjuomamerkit
|
1125223
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruskovihelt%C3%A4j%C3%A4sorsa
|
Ruskoviheltäjäsorsa
|
Ruskoviheltäjäsorsa (Dendrocygna bicolor) on sorsalintu.
Levinneisyys
Ruskoviheltäjäsorsaa esiintyy Yhdysvaltain eteläosissa, Väli-Amerikassa, Etelä-Amerikan pohjois- ja keskiosissa, suuressa osassa Saharan eteläpuolista Afrikkaa sekä Etelä-Aasiassa. Sen kannaksi on arvioitu 1,3–1,5 miljoonaa yksilöä. Lajin kannankehitys on laskeva, mutta sen ei uskota olevan vaarassa, ja ruskoviheltäjäsorsa on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Elinympäristö
Ruskoviheltäjäsorsa elää makeanveden tai murtoveden kosteikoissa.
Ravinto
Ruskoviheltäjäsorsa on pääasiassa kasvinsyöjä, mutta voi syödä myös pieniä vesihyönteisiä.
Lähteet
Sorsat
|
1317182
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Prestonin%20piirikunta
|
Prestonin piirikunta
|
Prestonin piirikunta on piirikunta Länsi-Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vuonna 2010 sen asukasluku oli 33 520. Piirikunnan hallintokeskus on Kingwood. Piirikunta muodostettiin osasta Monongalian piirikuntaa vuonna 1818. Se on nimetty Virginian kuvernöörinä toimineen James Patton Prestonin mukaan.
Maantiede
Piirikunnan pinta-ala on 1 690 km², josta maata on noin 1 680 km² ja vesistöjä 7 km².
Väestö
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Prestonin piirikunnassa oli 33 520 asukasta, 12 895 taloutta ja 9038 perhettä. Väestötiheys oli 20/km². Asukkaista lähes 98 prosenttia oli valkoihoisia. Piirikunnan talouksien mediaanitulo oli 42 866 dollaria ja perheiden 48 942 dollaria. Miesten mediaanitulo oli 41 073 dollaria ja naisten 25 911 dollaria. Tulot henkilöä kohden olivat 19 796 dollaria. Noin 8,3 prosenttia perheistä ja 11,7 prosenttia koko väestöstä, 15,2 prosenttia alle 18-vuotiaista ja 8,6 prosenttia yli 65-vuotiaista eli köyhyysrajan alapuolella.
Lähteet
Aiheesta muualla
Länsi-Virginian piirikunnat
|
1136621
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A3otom%C3%A9nkutoja
|
Sãotoménkutoja
|
Sãotoménkutoja (Ploceus sanctithomae) on kutojien heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Sãotoménkutojaa tavataan kotoperäisenä São Tomé ja Príncipessä. Lajia on kuvattu yleiseksi tai paikallisesti runsaslukuiseksi, ja sen kannankehitys on vakaa. Se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Kutojat
|
285575
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dave%20Freudenthal
|
Dave Freudenthal
|
David Duane (Dave) Freudenthal (s. 12. lokakuuta 1950) on yhdysvaltalainen demokraattipoliitikko, joka toimi Wyomingin kuvernöörinä 2003–2011.
Freudenthal syntyi Wyomingin Thermopolisissa. Hän oli vanhempiensa kahdeksasta lapsesta seitsemäs. Hän opiskeli Amherst Collegessa ja sai vuonna 1973 taloustieteen kandidaatin arvon. Hän opiskeli lisäksi Wyomingin yliopiston College of Law'ssa lakia. Bill Clinton nimitti Freudenthalin vuonna 1994 silloisen kuvernööri Mike Sullivanin suosituksesta valtion asianajajaksi Wyomingissa. Hän jätti viran toukokuussa 2001.
Freudenthal päätti lähteä ehdolle Wyomingin kuvernööriksi ja voitti vastaehdokkaansa, republikaani Eli Beboutin 7. marraskuuta 2002. Hän astui uuteen virkaansa 6. tammikuuta 2003. Hänet valittiin toiselle kaudelle 7. marraskuuta 2006. Freudenthalin edeltäjä oli Jim Geringer.
Freudenthalilla on aviopuoliso Nancy D. Freudenthal sekä neljä lasta: Donald, Hillary, Bret ja Katie.
Wyomingin kuvernöörit
Yhdysvaltalaiset demokraattipoliitikot
Vuonna 1950 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1533151
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20Amsterdamsaaren%20kaloista
|
Luettelo Amsterdamsaaren kaloista
|
Tämä on luettelo Amsterdamsaarella havaituista kalalajeista.
Limapääkalat (Beryciformes)
Limapäät (Berycidae)
Hohtolimapää (Beryx splendens)
Hopeapäät (Diretmidae)
Diretmichthys parini
Roussit (Trachichthyidae)
Hoplostethus atlanticus
Hoplostethus mediterraneus
Ahvenkalat (Perciformes)
Piikkimakrillit (Carangidae)
Keltapyrstöpiikkimakrilli (Seriola lalandi)
Trachurus longimanus
Meduusakalat (Centrolophidae)
Schedophilus maculatus
Schedophilus velaini
Naamioahvenet (Cheilodactylidae)
Nemadactylus macropterus
Nemadactylus monodactylus
Vaeltajat (Emmelichthyidae)
Emmelichthys nitidus nitidus
Plagiogeneion rubiginosum
Syvänneahvenet (Epigonidae)
Epigonus robustus
Käärmemakrillit (Gempylidae)
Kuta (Thyrsites atun)
Huulikalat (Labridae)
Suezichthys ornatus
Trumpettiahvenet (Latridae)
Mendosoma lineatum
Meriahvenet (Serranidae)
Serranus novemcinctus
Makrillit (Scombridae)
Allothunnus fallai
Perhostonnikala (Gasterochisma melampus)
Sinievätonnikala (Thunnus maccoyii)
Taivaantähystäjät (Uranoscopidae)
Pleuroscopus pseudodorsalis
Piikkiankeriaskalat (Notacanthiformes)
Liskoankeriaat (Halosauridae)
Halosaurus pectoralis
Putkisuukalat (Syngnathiformes)
Katkarapukalat (Centriscidae)
Centriscops humerosus
Notopogon armatus
Pietarinkalat (Zeiformes)
Oreot (Oreosomatidae)
Allocyttus verrucosus
Oreosoma atlanticum
Piikkihaikalat (Squaliformes)
Pistinhait (Centrophoridae)
Deania calcea
Etmopteridae
Etmopterus granulosus
Krottikalat (Lophiiformes)
Konnakrotit (Chaunacidae)
Chaunax pictus
Turskakalat (Gadiformes)
Mateet (Lotidae)
Gaidropsarus insularum
Lestikalat (Macrouridae)
Malacocephalus laevis
Mesobius antipodum
Odontomacrurus murrayi
Morat (Moridae)
Mora moro
Tripterophycis gilchristi
Simppukalat (Scorpaeniformes)
Skorpionisimput (Scorpaenidae)
Neomerinthe bauchotae
Korusimput (Sebastidae)
Helicolenus mouchezi
Lähteet
Luettelot kaloista
|
834491
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Radio%20Alex
|
Radio Alex
|
Radio Alex -nimiset radioasemat toimivat Helsingissä (94,9 MHz), Tampereella (100,9 MHz) ja Oulussa (89,4 MHz) 1990-luvun loppupuolella.
Helsingin aseman omisti kokonaan Alexpress, Tampereen ja Oulun asemista se omisti viidenneksen.
Alexpressin tarkoituksena oli rakentaa aiemmin itsenäisinä toimineista paikallisradioista ketju, jossa eri asemat tuottaisivat paikallista ohjelmaa, mutta toimisivat muuten yhteisin toimintatavoin. Myöhemmin tämä toteutuikin, kun Radio Alex -asemat yhdistyivät yhdeksän muun paikallisradion kanssa Radio Plus -ketjuksi.
Pääkaupunkiseudulla Alexpressin itselleen hankkima nurmijärveläinen Radio Kolme muutettiin Radio Alexiksi ja toiminta siirrettiin samalla Helsinkiin alkusyksystä 1996. Juontajina kanavalla toimivat alussa Juha Kakkuri, Sanna Kojo ja Petri Eklund. Alkuaan taajuudella 94,9 MHz lähetti vantaalainen Radio Lohi, joka yhdistyi Radio Kolmeen. Tampereella Radio Alexin edeltäjä oli Radio Tampere, josta tuli myöhemmin Radio Sataplus ja sen jälkeen Radio Moro.
Radioaseman formaatin loivat toimitusjohtaja Jari Öystilä, ohjelmajohtaja Marko Tuomola ja musiikkipäällikkö Juha Kakkuri. Musiikkilinja oli yhdistelmä AC:ta, Motown-soundia ja Golden Oldies -klassikoita. Asema tuli nopeasti kohderyhmässään suosituimmaksi asemaksi. Alexin asema sijaitsi ydinkeskustassa Yrjönkadulla Vanhan kirkon puiston laidalla. Jari Öystilä toimi tämän jälkeen Iltalehden mediamarkkinoinnin johtajana ja sittemmin monien media- ja teknologia-alan yritysten johtajana.
Lähteet
Helsingin media
Oulun media
Suomalaiset radioasemat
Tampereen media
|
388283
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marvin%20Zindler
|
Marvin Zindler
|
Marvin Harold Zindler (10. elokuuta 1921 – 29. heinäkuuta 2007) oli yhdysvaltalainen televisioreportteri, joka teki vuosina 1973–2007 töitä KTRK-TV:lle Houstonissa, Teksasissa. Hänestä tuli tutkivalla journalismillaan yksi kaupungin tunnetuimmista mediapersoonallisuuksista. Zindler keskittyi kuluttajia lähellä olleisiin asioihin.
Zindler kävi Pershing Middle Schoolin ja Lamar High Schoolin Houstonissa. Hän jatkoi opintojaan John Tarleton Agricultural Collegessa Stephenvillessä. Hän liittyi vuonna 1941 Yhdysvaltain merijalkaväkeen, mutta sai sittemmin vapautuksen palvelusta. Hän aloitti pitkäaikaisen uransa tiedotusvälineiden parissa vuonna 1943.
Zindler oli vapaamuurari. Hänellä todettiin vuonna 1994 eturauhassyöpä, josta hän toipui. Myöhemmin hän kuitenkin sairastui haimasyöpään, joka aiheutti hänen kuolemansa 85 vuoden iässä heinäkuussa 2007.
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset toimittajat
Vuonna 1921 syntyneet
Vuonna 2007 kuolleet
|
953327
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ivan%20Kaye
|
Ivan Kaye
|
Ivan Kaye on brittiläinen näyttelijä. Hänellä on ollut vierailevia rooleja televisiosarjoissa Lontoo liekeissä, EastEnders, Holby Cityn sairaala, ja Viikingit. Kayella on esiintynyt myös esimerkiksi elokuvissa Raamattu: Salomo, Tortoise in Love ja Assassination Games.
Kaye on 198 senttimetriä pitkä.
Lähteet
Brittiläiset näyttelijät
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
408256
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saksan%20Grand%20Prix%201975
|
Saksan Grand Prix 1975
|
Saksan Grand Prix 1975 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 3. elokuuta Nürburgringillä. Kilpailun voitti argentiinalainen Carlos Reutemann.
Tulokset
Muuta
Paalupaikka: Niki Lauda 6'58.6
Nopein kierros: Clay Regazzoni 7'06.4 kierroksella 7
Alan Jonesin ensimmäiset MM-pisteet
Jacques Laffiten ensimmäinen piste -ja palkintosija
Lähteet
Saksan Grand Prix
Formula 1 -kausi 1975
|
1345203
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sakito%20%281944%29
|
Sakito (1944)
|
Sakito () oli keisarillisen Japanin laivaston Ukuru-luokan saattaja toisessa maailmansodassa.
Valmistus
Alus tilattiin vuoden 1943 hankinnoissa Hitachi Zōsenilta Sakurajimasta, missä köli laskettiin 7. syyskuuta 1944. Se laskettiin vesille 29. marraskuuta ja otettiin palvelukseen 10. tammikuuta 1945.
Palvelus
Alus poistettiin alusluettelosta 20. marraskuuta 1945 ja romutus saatiin päätökseen 1. joulukuuta 1947.
Lähteet
Viitteet
Ukuru-luokan saattajat
|
1664562
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bazoches
|
Bazoches
|
Bazoches on kunta Ranskassa Nièvren departementissa Burgundi-Franche-Comtén alueella. Se sijaitsee noin 47 kilometriä Château-Chinon (Ville):n kaupungista etelään.
Kunnan alueella oleva linna Château de Bazoches on rakennettu vuonna 1180 entisen roomalaisen tukikohdan paikalle. Vuonna 1675 linnan osti ranskalainen piiritystekniikan asiantuntija Vauban voittoisasta Maastrichtin piirityksestä Ludvig XIV:ltä saamillaan palkkiorahoilla. Asettuessaan linnaan Vauban teki siihen useita muutoksia, ja muutti sen sotilasvaruskunnaksi. Linnassa hän teki rakennusteknisiä tutkimuksia, suunnitteli insinööreineen yli kolmensadan rakennuksen ja linnoituksen piirustukset, sekä kehitti hyökkäys- ja puolustusmenetelmiä linnoituksiin. Lisäksi hän kirjoitti linnassa useita kirjoja, kuten kirjan ”La Dime royale” (Kuninkaalliset kymmenykset). Linnan nykyiset omistajat polveutuvat hänen vanhimmasta tyttärestä Charlotte de Vaubanista. Linna on avoinna vieraille.
Saint-Hilairen kirkko on peräisin 1100-luvulta, mutta se rakennettiin kokonaan uudelleen 1500- ja 1600-luvuilla. Barokkityylinen korkea alttari on peräisin Italiasta, ja sen Vauban lahjoitti seurakunnalle vuonna 1690. Vauban kuoli Pariisissa 30. maaliskuuta 1707 ja hänet haudattiin kirkkoon 16. huhtikuuta. Hänen sydämensä haudattiin erikseen kirkon alttarin alle, kuten tuolloin tapana. Noin sata vuotta myöhemmin vuonna 1808 sydän siirrettiin Pariisin Invalidikirkkoon Napoleon I:n käskystä.
Kunta on osa Morvanin luonnonpuistoa (Parc naturel régional du Morvan).
Lähteet
Aiheesta muualla
Nièvren kunnat
|
1141412
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paulo%20de%20Tarso%20Campos
|
Paulo de Tarso Campos
|
Paulo de Tarso Campos (24. elokuuta 1895 Jaú – 2. maaliskuuta 1970) oli brasilialainen roomalaiskatolinen arkkipiispa. Hänet vihittiin papiksi 15. elokuuta 1920 ja nimitettiin Santosin hiippakunnan johtoon 1. kesäkuuta 1935. Piispaksi vihkiminen seurasi 14. heinäkuuta. Pääkonsekraattorina toimi Leopoldo Duarte e Silva, jota avustivat José Carlos de Aguirre ja José Gaspar d'Afonseca e Silva.
Campos sai 14. joulukuuta 1941 nimityksen Campinasin piispaksi ja 19. huhtikuuta 1958 sen arkkipiispaksi. Hän erosi tehtävistään 19. syyskuuta 1968, jolloin hän sai vielä nimityksen Garban titulaariarkkipiispaksi. Hän osallistui Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen.
Lähteet
Brasilialaiset papit
Katoliset arkkipiispat
Vuonna 1895 syntyneet
Vuonna 1970 kuolleet
|
1266954
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Salatut%20el%C3%A4m%C3%A4t%20%E2%80%93%2018.%20esityskausi%20%282015%E2%80%932016%29
|
Salatut elämät – 18. esityskausi (2015–2016)
|
Salatut elämät -saippuasarjan 18. kausi esitettiin MTV3-kanavalla alkaen elokuussa 2015 ja päättyen kesäkuussa 2016. Kaudella nähtiin sarjan 3000. jakso.
Henkilöt
Päähenkilöt
Jaksot
1 Keskikatsojamäärä televisiossa jakson ensiesityspäivänä.
Lähteet
Telsu.fi – Ohjelmatiedot: Salatut elämät
http://www.katsomo.fi/#!/ohjelma/33005005/salatut-elamat
http://www.telvis.fi/sarjaopas/sarjat/1942/salatut%20elamat/
Viitteet
Aiheesta muualla
Salatut elämät - Episode List: 2015
Salatut elämät -esityskaudet
|
1299947
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20televisiosarjan%20Pyhimys%20jaksoista
|
Luettelo televisiosarjan Pyhimys jaksoista
|
Tämä on luettelo televisiosarjan Pyhimys jaksoista. Ohjelma alkoi Britanniassa 4. lokakuuta 1962 ja päättyi 9. helmikuuta 1969.
1. tuotantokausi (1962)
Tästä kaudesta neljännen kauden loppuun sarjan jaksot olivat mustavalkoisia.
2. tuotantokausi (1963-1964)
3. tuotantokausi (1964-1965)
4. tuotantokausi (1965)
5. tuotantokausi (1966-1967)
Tämän kauden alusta sarjan loppuun asti kaikki jaksot olivat värillisiä.
6. tuotantokausi (1968-1969)
Pyhimys
|
264128
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rogatien%20Vachon
|
Rogatien Vachon
|
Rogatien "Rogie" Vachon (s. 8. syyskuuta 1945 Palmarolle, Quebec, Kanada) on kanadanranskalainen uransa lopettanut jääkiekkomaalivahti, jonka seuroja National Hockey League -sarjassa olivat Montreal Canadiens, Los Angeles Kings, Detroit Red Wings ja Boston Bruins. Vachon aloitti pelaajauransa NHL:ssa kaudella 1966–1967 ja pelasi yhtäjaksoisesti kevääseen 1982. Pelejä tuona aikana kertyi runkosarjassa 795 ottelua ja pudotuspeleissä 25.
Hän voitti kolme Stanley Cupia vuosina 1968, 1969 ja 1971.
Vachon oli Kanadan ykkösmaalivahti vuoden 1976 Kanada Cupissa, jonka maa myös voitti.
Pelaajauran jälkeen Vachon toimi Los Angeles Kingsin päävalmentajana kaudella 1983–1984 ja kesken kauden hänet nostettiin myös seuran general manageriksi George Maguiren tilalle. Vachon toimi Kingsin general namageri na kevääseen 1993 asti, jonka jälkeen hän jatkoi Senior Adviserin tehtävässä kevääseen 2003.
Vachonin poika Nick Vachon pelasi farmiliigoissa vuosina 1993–1998, ja pojanpoika Calvin Vachon pelasi kaudella 2020–2021 maalivahtina Shattuck St. Mary’s Collegessa alle 16-vuotiaiden sarjassa.
Saavutuksia ja palkintoja
Vezina Trophy -palkinto 1968 parhaalle maalivahdille (Gump Worsleyn kanssa)
Kanada Cupin tähdistössä 1976
Los Angeles Kings jäädytti pelinumeron 30 vuonna 1986
Valinta NHL:n Hall of Fame galleriaan 2016
Kanadalaiset jääkiekkomaalivahdit
Vezina Trophy -voittajat
Hockey Hall of Fame
Vuonna 1945 syntyneet
Elävät henkilöt
|
969618
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sui%20Lu
|
Sui Lu
|
Sui Lu (, s. 1. huhtikuuta 1992 Zhuzhou) on kiinalainen telinevoimistelija, maailmanmestari ja Aasian kisojen kultamitalisti.
Sui on voittanut voimistelijanurallaan viisi MM-mitalia, joista yhden kultaisen. Aasian kisoista hän voitti Kantonissa 2010 neljä kultamitalia.
Lähteet
Sui Lu FIG
Kiinalaiset telinevoimistelijat
Kiinalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1128035
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Indossamentti
|
Indossamentti
|
Indossamentti () tarkoittaa määrännäisvelkakirjan siirtämistä toiselle henkilölle. Nimitys johtuu alkujaan vekselin selkäpuolelle (in dorso) tehtävästä siirtomerkinnästä.
Määrännäisvelkakirja
Määrännäisvelkakirja on sellainen asiakirja, jossa asiakirjan antaja on sitoutunut suorittamaan rahamäärän tai jättämään tavaran toiselle henkilölle tai sille, jolle tämä asiakirjan siirtää eli ”hänen määräämälleen”. Esimerkkejä määrännäispapereista ovat vekseli, maksuosoitus, sekki ja konossementti.
Asiakirjan siirto
Asiakirja voidaan siirtää joko niin, että siirtäjä kirjoittaa pelkän nimensä asiakirjan selkäpuolelle (blanko-indossamentti) taikka niin, että siirtäjä kirjoittaa nimensä yläpuolelle tiedon, kenelle asiakirja siirretään. Jos siirtäjä ei tahdo luovuttaa omistusoikeutta asiakirjaan, tämä on nimenomaisesti mainittava lisäämällä siirtokirjoitukseen tuota rajoitusta ilmaiseva sana (esimerkiksi inkasso).
Sananselityksiä
indossentti, se joka siirtää
indossaatti, se jolle siirretään
Lähteet
Kauppaoikeus
|
1697946
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilari%20Siutla
|
Ilari Siutla
|
Ilari Siutla (s. 27. lokakuuta 1986 Mynämäki) on suomalainen pesäpalloilija. Siutla edusti urallaan Superpesiksessä Pattijoen Urheilijoita, Kankaanpään Mailaa ja Seinäjoen JymyJusseja. Pattijoen Urheilijoissa pelatessaan saavutti yhden SM-pronssin kaudella 2011. Hänen kasvattajaseuransa on [[Mynämäen Vesa]}. Hän pelasi ulkokentällä kolmosvahtina. Siutla pelasi 137 Superpesiksen runkosarjan ottelua. Näissä otteluissa hän löi seitsemän kunnaria ja 28 tavallista juoksua, toi 126 juoksua ja keräsi 501 kärkilyöntipistettä. Siutla pelasi 17 Superpesiksen ylemmän loppusarjan ottelua. Näissä otteluissa hän löi yhden kunnarin ja viisi tavallista juoksua ja keräsi 69 kärkilyöntipistettä. Siutla pelasi 23 Superpesiksen alemman loppusarjan ottelua. Näissä otteluissa hän löi yhden kunnarin ja kymmenen tavallista juoksua, toi kuusi juoksua ja keräsi 59 kärkilyöntipistettä.
Lähteet
Suomalaiset pesäpalloilijat
Vuonna 1986 syntyneet
Elävät henkilöt
|
960881
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jelena%20%C5%A0alygina
|
Jelena Šalygina
|
Jelena Jevgenjevna Šalygina (, s. 15. joulukuuta 1986 Šymkent, Kazakstanin SNT, Neuvostoliitto) on kazakstanilainen naispainija, olympia- ja MM-mitalisti, Aasian kisojen kultamitalisti ja Aasian mestari. Hän on ensimmäinen kazakstanilainen naispainin olympiamitalisti.
55-67 kilogramman painoluokissa kilpaillut Šalygina on voittanut painijanurallaan sarjan 63 kg olympiapronssia Pekingistä 2008 ja kolme MM-mitalia. Lisäksi hän on voittanut Aasian kisojen kultaa ja Aasian-mestaruuskilpailuista neljä mitalia, joista yhden kultaisen.
Lähteet
Profiili foldeak.com:in painitietokannassa
Profiili FILA:n sivustolla
Yelena Shalygina Biography and Olympic Results Sports Reference LLC.
Kazakstanilaiset naispainijat
Kazakstanilaiset olympiamitalistit
Vuonna 1986 syntyneet
Elävät henkilöt
|
938973
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diallo
|
Diallo
|
Diallo on muun muassa seuraavien henkilöiden sukunimi:
Abdou Diallo (s. 1996), senegalilainen jalkapalloilija
Abdoulaye Diallo (1916–1998), guinealainen ammattiyhdistysaktiivi ja poliitikko
Aliou Boubacar Diallo (s. 1959), malilainen liikemies ja poliitikko
Alpha Diallo, Black M (s. 1984), guinealais-ranskalainen rap-artisti
Amad Diallo (s. 2002), norsunluurannikkolainen jalkapalloilija
Babacar Diallo (s. 1989), senegalilainen jalkapalloilija
Bakara Diallo (1923–2008), malilainen hallintovirkailija ja poliitikko
Habib Diallo (s. 1995), senegalilainen jalkapalloilija
Keïta Fatoumata Diallo (s. 1943), Malin presidentti Modibo Keïtan puoliso
Mamadou Diallo (s. 1982), malilainen jalkapalloilija
Mamadou Diallo (s. 1991), senegalilainen jalkapalloilija
Mamadou Diallo (s. 1954), senegalilainen kolmiloikkaaja
Mamadou Alimou Diallo (s. 1984), guinealainen jalkapalloilija
Marcel Diallo (s. 1972), yhdysvaltalainen muusikko, runoilia, taiteilija ja asuinyhteisöaktivisti
Moussa Diallo (s. 1955), malilais-tanskalainen basisti, laulaja ja lauluntekijä
N’Diaye Ramatoulaye Diallo, malilainen poliitikko ja ministeri
Sadio Diallo (s. 1990), guinealainen jalkapalloilija
Saïfoulaye Diallo (1923–1981), guinealainen poliitikko ja ministeri
Sidibé Aminata Diallo (s. 1956), malilainen professori ja poliitikko
Yacine Diallo (1897–1954), guinealainen opettaja ja poliitikko.
|
341474
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Keltasilm%C3%A4v%C3%A4lsk%C3%A4ri
|
Keltasilmävälskäri
|
Keltasilmävälskäri (Ctenochaetus strigosus) on Havaijin ympäristössä elävä välskärikalalaji, jota pidetään meriakvaarioissa.
Koko ja ulkonäkö
Keltasilmävälskäri muuttaa väritystään kasvaessaan. Poikaset ovat aivan keltaisia, aikuisen yksilön vartalossa on kapeita ruskeita ja violetteja juovia, päässä sinisiä pilkkuja ruskealla pohjalla. Silmän ympärillä on auringonkukan keltainen rengas. Se kasvaa noin 10–15 cm pitkäksi.
Alkuperä
Keltasilmävälskäreitä elää ainoastaan Havaijin ja Johnstonin atollin lähistöllä keskisellä Tyynellämerellä. Muualla tehdyt havainnot ovat todennäköisesti sekaannuksia lajiin Ctenochaetus truncatus.
Käyttäytyminen
Keltasilmävälskäri voi olla aggressiivinen ruokapaikkoja puolustaessaan, lähinnä muita välskäreitä kohtaan.
Vesiolot ja ravinto
Keltasilmävälskärit syövät kasvispitoista ruokaa, sekä akvaariossa kasvavaa levää että kasvisruokavalmisteita.
Lähteet
Välskärikalat (heimo)
Meriakvaariokalat
|
545734
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Andersson%20%28liikenn%C3%B6itsij%C3%A4%29
|
Andersson (liikennöitsijä)
|
Oy Andersson Ab oli Turun seudulla toiminut liikennöitsijä, joka ajoi sekä seutuliikennettä että Turun kaupungin joukkoliikennetoimiston tilaamaa sopimusliikennettä.
Andersson ajoi Turun seudullisia linjoja TLO:n osakkaana.
Oy Andersson Ab oli Suomen Paikallisliikenneliiton jäsen.
Vuonna 2010 Andersson toi maahan 10 kappaletta kiinalaisia Golden Dragon XML6155 -kaupunkibusseja ensimmäisenä Suomessa.
Pääkaupunkiseudulla Andersson alkoi loppusyksystä 2012 liikennöidä HSL:n linjaa 109 Westendin Linjan jätettyä konkurssihakemuksensa.
Joulukuussa 2015 Turun kaupunki irtisanoi Anderssonin sopimuksen linjan 2 ajamisesta vedoten liikennöitsijän sopimusrikkeisiin kuten heikkoon luotettavuuteen, kaluston puutteellisuuteen ja puutteisiin työaikalainsäädännön noudattamisessa.
Huhtikuussa 2016 Oy Andersson Ab ajautui konkurssiin. Samana vuonna Varsinais-Suomen käräjäoikeus tuomitsi yhtiön toimitusjohtajan, Simo Anderssonin, kymmenen kuukauden ehdolliseen vankeuteen törkeistä veropetoksista ja törkeästä kirjanpitorikoksesta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhtiön kotisivut
Andersson
Andersson
|
45058
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20Ruotsin%20kaupungeista
|
Luettelo Ruotsin kaupungeista
|
Tämä artikkeli on luettelo Ruotsin kaupungeista eli niistä Ruotsin nykyisten rajojen sisällä sijaitsevista paikkakunnista, joilla on ollut kaupunginoikeudet tai joista on nimellisesti tullut kaupunkeja ilman kaupunginoikeuksien myöntämistä. Artikkeliin on otettu myös paikkakuntia, jotka ovat menettäneet kaupunginoikeutensa ennen vuoden 1862 kunnallislakien säätämistä. Yleensä tällaisia paikkakuntia ei katsotakaan kaupungeiksi, joten ne on lueteltu erikseen artikkelin lopussa. Kaupunkien määrä Ruotsissa oli enimmillään 133 kappaletta vuosien 1951 (Säfflestä tuli kaupunki) ja 1967 (Öregrund liitettiin Östhammariin) välillä.
Vuoden 1971 kuntauudistuksen myötä kaupunkinimitys jäi pois käytöstä. Kuitenkin Boråsin, Göteborgin, Haaparannan, Helsingborgin, Landskronan, Lidingön, Malmön, Mölndalin, Solnan, Sundbybergin, Trollhättanin, Tukholman, Vaxholmin ja Västeråsin kunnat ovat uudelleen alkaneet käyttää kaupunkinimitystä.
Seuraavassa luettelossa on ensimmäisenä kaupungin vaakuna ja sitten kaupungin nimi. Kolmannessa ja neljännessä sarakkeessa on mainittu kunta ja lääni, jonka alueella kaupunki nykyään sijaitsee. Niiden jälkeen on mainittu kaupungin perustamisvuosi tai perustamisvuodet ja viimeisenä on sarake huomautuksia varten. Artikkelin lopussa on kartta Ruotsin kaupungeista vuosina 1951–1966, ja sen jälkeen vielä kartta ennen vuotta 1862 lakkautetuista Ruotsin kaupungeista.
Ruotsin kaupungit vuoden 1862 jälkeen
Seuraavassa luettelossa ovat vuoden 1862 kunnallislakien säätämisen jälkeen kaupunkeina olevat paikkakunnat. Skanör ja Falsterbo (molempien perustamisajankohta tuntematon) on laskettu vuodesta 1754 yhdeksi kaupungiksi nimeltään Skanör med Falsterbo, joten se on otettu tähän luetteloon vain kerran. Öregrund liitettiin Östhammarin kaupunkiin vuonna 1967 ja oli siten ainoa kaupunkikunta, joka lakkautettiin ennen vuotta 1971.
Ruotsin kaupunkeja ennen vuotta 1862
Näitä kaupunkina olleita paikkakuntia ei yleensä lasketa kaupungeiksi, koska ne eivät olleet kaupunkeina vuosina 1862–1951, jolloin vuonna 1862 säädetyt kunnallislait olivat voimassa.
Sijaintikartta
Seuraava kartta kuvaa Ruotsin 133 kaupungin sijaintia vuosien 1951 ja 1967 välillä.
Sijaintikartta ennen vuotta 1862 lakkautetuista kaupungeista
Seuraava kartta kuvaa Ruotsissa ennen vuoden 1862 kunnallislakien voimaan astumista sijainneita kaupunkeja. Näitä kaupunkeja ei yleensä lasketa kaupungeiksi Ruotsissa, eivätkä ne välttämättä ole olleet samanaikaisesti olemassa. Osa niistä on ollut myöhemmin kauppaloita.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ruotsin kaupungit
Kaupungit
|
1702495
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rikke%20Marie%20Madsen
|
Rikke Marie Madsen
|
Rikke Marie Madsen (s. 9. elokuuta 1997 Varde) on tanskalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän on pelannut Tanskan naisten maajoukkueessa kesäkuun 2022 loppuun mennessä 18 maaottelua ja tehnyt niissä yhden maalin, marraskuussa 2019 EM-karsintaottelussa Georgiaa vastaan. Ensimmäisen maaottelunsa hän pelasi tammikuussa 2019 ystävyysottelussa Suomea vastaan.
Madsen on edustanut seuratasolla kotimaassaan VSK Aarhusia, Norjassa Vålerengaa kesästä 2019 tammikuuhun 2022 ja Espanjassa Madrid CFF:ää tammikuusta 2022 alkaen.
Lähteet
Tanskalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1997 syntyneet
Elävät henkilöt
|
240495
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tomaatit
|
Tomaatit
|
Tomaatit (Lycopersicon) on koisokasvisuku, joka on aiemmin ollut käytössä taksonomiassa. Sen on kuvannut Philip Miller vuonna 1754. Tomaatit yhdistetään marjakoisojen (Solanum) sukuun ja nykyisin niitä pidetään yleensä sektiona Solanum sect. Lycopersicon.
Tomaattien tyyppilaji on Perusta kotoisin oleva vihanneslaji tomaatti eli vihannestomaatti (Solanum lycopersicum, syn. Lycopersicon esculentum) ja muita sukuun vietyjä lajeja ovat muun muassa galapagosintomaatti (Solanum cheesmaniae, syn. Lycopersicon cheesmaniae), Solanum peruvianum (syn. Lycopersicon peruvianum) ja herukkatomaatti (Solanum pimpinellifolium, syn. Lycopersicon pimpinellifolium).
Lähteet
Koisot
Taksonomisesti vanhentuneet eliöryhmät
|
323070
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tsaari%20Saltanin%20tarina
|
Tsaari Saltanin tarina
|
Tsaari Saltanin tarina tai Satu tsaari Saltanista () on:
Tsaari Saltanin tarina, Aleksandr Puškinin runo
Tsaari Saltanin tarina, edelliseen perustuva Nikolai Rimski-Korsakovin ooppera
|
1750747
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luxemburgin%20parlamenttivaalit%201979
|
Luxemburgin parlamenttivaalit 1979
|
Luxemburgin parlamenttivaalit 1979 toimitettiin Luxemburgissa 10. kesäkuuta 1979. Vaaleissa valittiin 59 edustajaa Luxemburgin edustajainhuoneeseen viisivuotiskaudeksi. Vaaleissa oli ehdolla yksitoista puoluetta, näistä seitsemän pääsi edustajainhuoneeseen. Äänioikeutettuja oli 18 vuotta täyttäneet, heistä 89 % äänesti. Voiton sai Kristillissosiaalinen kansanpuolue.
Tulokset
Paikkajako vaalien jälkeen:
Kristillissosiaalinen kansanpuolue: 24
Demokraattinen puolue: 15
Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue: 14
Sosialidemokraatit: 2
Kommunistit: 2
Enrolesde Force: 1
Sitoutumaton sosialistinen puolue: 1.
Lähteet
Vuoden 1979 vaalit
Luxemburgin politiikka
Luxemburgin historia
|
49208
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kotitietokone
|
Kotitietokone
|
Kotitietokone tai kotimikro on vanhahtava käsite, jolla tarkoitetaan etenkin 1980-luvulla suosittuja edullisia ja pienikokoisia mikrotietokoneita ja henkilökohtaisia tietokoneita, joita myytiin pääasiassa tavallisiin koteihin. Koneita markkinoitiin paitsi peli- ja harrastuskäyttöön, myös hyötykäyttöön. Yksi merkittävimmistä eroista ammattikäyttöön ja kotikäyttöön markkinoitavissa tietokoneissa on ollut niiden hinta, mutta ero on hämärtynyt tekniikan kehittyessä ja hintojen laskiessa.
1970-luvulla kotitietokoneet olivat usein rakennussarjoista koottavia. Tunnettu tällainen kone oli Altair 8800 (1975). Suomessa merkittävä oli kotimainen Telmac (1977).
Vuonna 1977 julkaistiin kolme merkittävää kotitietokonetta, "vuoden 1977 kolmikko": Commodore PET, TRS-80 sekä Apple II.
Kotikäyttöön markkinoidut tietokoneet yleistyivät myös yrityskäytössä hyötyohjelmien kuten VisiCalc julkaisun myötä.
Merkittävä muutos kotitietokoneiden myötä oli ihmisten ajattelutavassa ja suhtautumisessa tietokoneisiin: tietokoneet eivät enää rajoittuneet vain tietojenkäsittelyyn suurissa organisaatioissa.
Kotitietokoneiden hintasota laski merkittävästi tietokoneiden hintoja.
Tyypillisessä kotitietokoneessa oli näppäimistö ja keskusyksikkö rakennettu samaan koteloon, ja näyttölaitteena käytettiin lähes aina televisiota, harvoin videomonitoria. Tallennusvälineenä oli yleensä C-kasetti tai levyke, jota käsittelevä asema oli joko ulkoinen lisälaite tai kuului kiinteästi keskusyksikköön. Tavallisimpia suorittimia olivat 8-bittiset MOS 6502 ja Zilog Z80 sekä 16/32-bittinen Motorola 68000. 8-bittisissä kotimikroissa käyttöjärjestelmän komentoliittymän virkaa toimitti yleensä BASIC-tulkki. Useissa malleissa oli tyypillistä perustoimintojen toteuttaminen ulkoisten laajennusyksiköiden kautta, esimerkkinä levykeasema.
1980-luvulla tyypillinen ohjelmointikieli oli BASIC, joskin konekieli oli tehokkaampaa. Aikakauden tietokonealan lehdissä oli koodilistauksia, jonka kautta pystyi opettelemaan ohjelmointia.
Koska markkinoilla oli useita keskenään yhteensopimattomia kotitietokonemalleja, kiistelivät niiden käyttäjät usein omien laitteidensa paremmuudesta. Esimerkiksi Amigan käyttäjät naljailivat Atari ST -käyttäjille ja päinvastoin. Tämäntyyppisiä kiistoja on kutsuttu konesodiksi.
1980-luvun puolivälissä kotitietokoneiden kysyntä Britanniassa romahti.
Ammattikäyttöön tarkoitetut IBM PC -yhteensopivat kloonikoneet yleistyivät kotikäytössä 1980-luvun lopulla hintojen laskiessa.
IBM PC:n etu Applen tietokoneisiin nähden oli kolmansien osapuolien mahdollisuudet kehittää ja myydä ohjelmistoja alustalle.
Samaan aikaan neljännen sukupolven pelikonsolit yleistyivät. Kotimikroaikakauden voidaan katsoa päättyneen merkittävän kotitietokonevalmistajan Commodoren konkurssiin vuonna 1994.
Kotitietokoneiden pelejä ja muita ohjelmia voidaan ajaa myös nykyisin käytetyissä tietokoneissa emulaattoriohjelmien avulla.
Kotitietokoneita
Atari
Atarin 8-bittiset (mm. 400, 800, 800XL)
Atari ST -sarja
Atari Falcon
Acorn
Acorn Atom
BBC Micro
BBC Master
Acorn Electron
Aquarius
Commodore
Commodore VIC-20
Commodore 16
Commodore 64
Commodore 128
Amiga 500
Amiga 600
Amiga 1200
Amstrad CPC -sarja
Apple II -sarja
Dragon 32 ja 64
Fujitsu
FM-7
FM Towns
IBM PC -yhteensopivat
IBM PCjr
Schneider EuroPC
Lambda 8300
Memotech
Memotech MTX
MSX-yhteensopivat koneet
Spectravideo SVI-728 ja SVI-738
Sony Hit Bit
Yamaha CX5M
Toshiba HX-10
NEC
NEC PC-6001
NEC PC-8001
NEC PC-8801
NEC PC-9801
Microprofessor
Olivetti M20
Oric 1 ja Oric Atmos
Oric Telestrat
Sanyo PHC-20
Sega SC-3000
Sharp
Sharp MZ -sarja
Sharp X1
Sharp X68000
Sinclair Research
ZX80 ja ZX81
ZX Spectrum
Sinclair QL
Sony
SMC-777
Spectravideo
SV-318
SV-328
SV-728
Tandy Corporation
TRS-80
TRS-80 Color Computer
Tatung Einstein
VTech Laser 200
Suomalaisia kotimikroja:
Salora Fellow ja Manager
Telmac TMC-600
Lähteet
Aiheesta muualla
Tietokonetyypit
|
626921
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Torrie%20Wilson
|
Torrie Wilson
|
Torrie Anne Wilson (s. 24. heinäkuuta 1975 Boise, Idaho) on yhdysvaltalainen entinen showpainija, fitness-kilpailija ja malli.
Wilsonia on kuvattu lehtiin kuten FHM ja Playboy, joista jälkimmäisen kannessa hän on esiintynyt kahdesti.
Kehonrakennuksessa hänen paras saavutuksensa on Miss Galaxy -kisan voitto 1998.
Lähteet
Aiheesta muualla
The Official Torrie Wilson Fansite
Yhdysvaltalaiset showpainijat
Vuonna 1975 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1389857
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Instant%20Clarity
|
Instant Clarity
|
Instant Clarity on Michael Kisken ensimmäinen sooloalbumi, se julkaistiin vuonna 1996 levymerkillä Raw Power.
Kappaleet
Lähteet
Vuoden 1996 esikoisalbumit
Michael Kisken albumit
|
1727469
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eero%20Koivulehto
|
Eero Koivulehto
|
Eero Reino Koivulehto (16. kesäkuuta 1923 Viipuri – 25. kesäkuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen yrittäjä ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.
Koivulehdon vanhemmat olivat toimitusjohtaja Reino Veikko Koivulehto, aiemmin Björklund, ja Elvi Edith Eriksson ja puoliso vuodesta 1945 Sirkka Raili Riisla. Koivulehto tuli ylioppilaaksi Viipurin reaalikoulun maanviljelys- ja kauppalyseosta 1940 ja harjoitti lainopin opintoja Helsingin yliopistossa 1940–1941. Hän oli Rauta- ja Konetarvike Oy:n, vuodesta 1978 Rauta ja Konetarve Oy, konttoripäällikkö Helsingissä 1945–1953, varatoimitusjohtaja ja hallituksen jäsen vuodesta 1954 ja toimitusjohtaja vuodesta 1962. Koivulehto oli myös Viipurin Autola Oy:n toimitusjohtaja 1954–1956 ja hallituksen puheenjohtaja vuodesta 1957 ja Suomen Auto Oy:n hallituksen jäsen vuodesta 1962. Hänellä oli lisäksi useita luottamustehtäviä. Molempiin sotiin osallistunut Koivulehto oli sotilasarvoltaan reservin luutnantti (1956). Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1983. Rallia nuorempana harrastanut Koivulehto voitti voitti 1955 ja 1956 Hankirallin, kartanlukijanaan Erkki Haarla.
Diplomi-insinööri, yrittäjä ja yritysjohtaja Yrjö Koivulehto (1925–1992), joka sai myöskin kauppaneuvoksen arvonimen, oli Eero Koivulehdon veli.
Lähteet
Suomalaiset yritysjohtajat
Suomalaiset yrittäjät
Kauppaneuvokset
Suomalaiset ralliautoilijat
Vuonna 1923 syntyneet
Vuonna 2007 kuolleet
|
332157
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfred%20Kastler
|
Alfred Kastler
|
Alfred Kastler () oli ranskalainen fyysikko. Hän toimi professorina mm. Bordeaux'ssa ja Pariisissa. Kastler sai vuonna 1966 Nobelin fysiikanpalkinnon keksittyään ja kehitettyään optisia menetelmiä atomien värähtelyjen tutkimiseksi.
Kastler syntyi Elsassin Guebwillerissä vuonna 1902. Hänen syntyessään alue oli Saksaa, mutta vuonna 1918 se liitettiin Ranskaan. Hän opiskeli École Normale Superieuressa 1921–1926 ja ryhtyi lyseon opettajaksi. Vuonna 1931 hän siirtyi akateemiselle uralle, ja kesken saksalaismiehityksen vuonna 1941 hänet kutsuttiin Pariisiin kehittämään École Normale Superieuren fysiikanopetusta. Määräaikaisesta tehtävästä luotiin henkilökohtainen virka 1952.
Saksalaismiehityksen aikana ranskalaiset tiedemiehet olivat lähes eristyksissä muusta maailmasta, mutta sen päätyttyä Jean Brossel lähti MIT:hen missä hän oppi paljon Francis Bitteriltä. Brossel ja Kastler kehittivät yhdessä menetelmiä, joilla voitiin tutkia viritystilassa olevia atomeita.
Kastlerin kehittämä optisen pumppauksen menetelmä oli tärkeä askel maserin ja laserin kehitystyössä.
Lähteet
Viitteet
Ranskalaiset fyysikot
Nobelin fysiikanpalkinnon saajat
Ranskan tiedeakatemian jäsenet
Vuonna 1902 syntyneet
Vuonna 1984 kuolleet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1743912
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rosita%20Renard
|
Rosita Renard
|
Rosita Renard (8. helmikuuta 1894 Santiago de Chile – 24. toukokuuta 1949) oli chileläinen pianisti.
Renard syntyi katalonialaisen José Renardin ja chileläisen Carmen Artigasin vanhimpana tyttärenä. Hän sai 5-vuotiaasta pianonsoiton opetusta Roberto Dunckerilta. Renard aloitti 8-vuotiaana opiskelun Chilen kansallisessa musiikkikonservatoriossa ja valmistui vuonna 1908. Konserttiuransa Renard aloitti 15. toukokuuta 1909 pitämällään debyyttikonsertilla. Presidentti Pedro Monttilta saamansa stipendin turvin Renard pääsi vuonna 1910 Saksaan, jossa hän opiskeli Sternin konservatoriossa, kunnes valmistui vuonna 1914 Martin Krausen opettamana. Vuonna 1916 Renard matkusti Yhdysvaltoihin, jossa toimi konservatorion opettajana Rochesterissa. Hän piti menestyksekkäät sooloresitaalit Aeolian Hallissa vuonna 1916 ja Carnegie Hallissa vuonna 1920. Hän pääsi myös esiintymään johtavien orkesterien kanssa New Yorkissa, Bostonissa ja Chicagossa. Lisäksi hän esiintyi Euroopan suurissa kaupungeissa. Renardia onkin pidetty ensimmäisenä kansainvälistä tunnustusta osakseen saaneena chileläisenä pianistina. Hän palasi Chileen vuonna 1920.
28. elokuuta 1928 Renard meni New Yorkissa naimisiin tšekkoslovakialaisen laulaja Otto Sternin kanssa. Palattuaan Chileen puolisonsa kanssa hänestä tuli Chilen kansallisen musiikkikonservatorion professori. Renard opetti siellä vuoteen 1936. Hän soitti vuonna 1941 Chilen kansallisen sinfoniaorkesterin kanssa. Hän opetti Caracasissa, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1948. Renard kiersi 1940-luvulla Pohjois-Amerikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibianmerellä. Hän piti konsertteja esimerkiksi Buenos Airesissa, Bogotássa, Medellínissä, Montevideossa, Havannassa, Meksikossa, Puerto Ricolla ja Curaçaossa. Renard soitti muun muassa kapellimestari Erich Kleiberin johdolla; Kleiber nimesi hänet parhaaksi kuulemakseen Wolfgang Amadeus Mozartin tulkitsijaksi.
Renard piti viimeisen konserttinsa Carnegie Hallissa 19. tammikuuta 1949. Hän kuoli von Economon tautiin saman vuoden toukokuussa. Hänen mukaansa on nimetty muun muassa konservatorio ja musiikkipalkinto. Renardin oppilaiden joukossa olivat René Amengual, Inés Gebhard, Flora Guerra, María Iris Radrigán, Elvira Savi ja Herminia Raccagni. Renard antoi myös varhaista opetusta Edith Fischerille. Myös Renardin sisko Blanca Renard oli pianisti.
Lähteet
Chileläiset pianistit
Vuonna 1894 syntyneet
Vuonna 1949 kuolleet
|
1717894
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dodonginvaahtera
|
Dodonginvaahtera
|
Dodonginvaahtera (Acer takesimense, syn. Acer pseudosieboldianum ssp. takesimense) on vaahteroiden (Acer) sukuun kuuluva kasvilaji. Laji kuvattiin vuonna 1918 omana lajinaan, mutta sittemmin se on yhdistetty koreanvaahteran (Acer pseudosieboldianum) kanssa samaksi lajiksi kasvien flavonoidikemian perusteella. Toisaalta tehdyt flavonoidikemian tutkimukset eivät olleet aivan ongelmattomia, sillä dodonginvaahterasta ei ollut saatavilla materiaalia tutkimuksiin yhtä laaja-alaisesti kuin koreanvaahterasta. Lisäksi dodonginvaahtera poikkeaa koreanvaahterasta morfologisilta ominaisuuksiltaan, joten näiden lajien välinen suhde on toistaiseksi epäselvä.
Dodonginvaahteran erityisiä lajituntomerkkejä ovat lehtien muoto sekä lehtien liuskojen lukumäärä. Dodonginvaahtera muistuttaa ulkonäöltään paljon koreanvaahteraa, mutta eroaa siitä 13-liuskaisten tai joskus harvoin 14-liuskaisten lehtiensä perusteella.
Dodonginvaahtera kasvaa endeemisenä lajina Etelä-Korealle kuuluvalla Ullŭngin saarella.
Lähteet
Aiheesta muualla
UniProt: Taxonomy - Acer takesimense
Vaahterat
Uhanalaiset kasvit
|
477982
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frank%20Gifford
|
Frank Gifford
|
Francis Newton ”Frank” Gifford (16. elokuuta 1930 Santa Monica, Kalifornia – 9. elokuuta 2015 Greenwich, Connecticut) oli yhdysvaltalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Hän pelasi New York Giantsissa vuosina 1952–1964 ja siirtyi ammattilaisuransa päätyttyä selostustöihin. New York Giants on jäädyttänyt hänen numeronsa (16).
Gifford kuului NFL:n 1950-luvun All-Decade Teamiin. Hän oli uransa aikana kahdeksankertainen Pro Bowl -pelaaja (Most Valuable Player, 1958) ja kuusinkertainen All-Pro.
Gifford kelpuutettiin sekä Pro (1977) että College Football Hall of Fameen (1975).
Lähteet
Yhdysvaltalaiset amerikkalaisen jalkapallon pelaajat
Yhdysvaltalaiset urheiluselostajat
Vuonna 1930 syntyneet
Vuonna 2015 kuolleet
|
1557102
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juho%20Keskitalo
|
Juho Keskitalo
|
Juho Keskitalo on palkittu radio- ja televisiojuontaja, toimittaja, näyttelijä, sekä ääninäyttelijä . Keskitalo juontaa Radio Suomipopin iltapäivää, näyttelee Syke-sarjassa ensihoitaja Justusta, sekä juonsi televisio-ohjelman Digihuijatut, joka oli ehdolla vuoden 2019 Kultaisessa Venlassa vuoden asiaohjelmaksi. Keskitalo voitti vuonna 2022 RadioGaalassa Vuoden some - palkinnon.
Lähteet
Suomalaiset televisionäyttelijät
Suomalaiset juontajat
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
1170722
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/River
|
River
|
River () on yhdysvaltalainen yliluonnollinen kauhusarja, jonka kaksiosainen aloitusjakso esitettiin ABC-televisiokanavalla 7. helmikuuta 2012. Sarja käynnistyy, kun seikkailija Emmet Cole (Bruce Greenwood) katoaa Amazonilla kesken ohjelmansa kuvausten. Hänen perheensä ja ystävänsä lähtevät etsimään häntä.
Sarjan ensimmäistä tuotantokautta tuotettiin yhteensä kahdeksan jaksoa. Sarjan katsojaluvut laskivat kauden edetessä, eikä kanava tilannut sarjasta enää toista tuotantokautta. Netflix oli kiinnostunut sarjan jatkamisesta, mutta ei lopulta ottanut sarjaa suoratoistopalveluunsa.
Suomessa sarjaa alettiin esittää valtakunnallisesti Nelosella torstain myöhäisillassa 12. kesäkuuta 2014, ja ensimmäinen jakso keräsi enimmillään 178 000 katsojaa. Aiemmin sarjaa on esitetty maksukanava Nelonen Primellä.
Näyttelijät
Bruce Greenwood – Emmet Cole
Joe Anderson – Lincoln Cole
Leslie Hope – Tess Cole
Eloise Mumford – Lena Landry
Paul Blackthorne – Clark Quietly
Thomas Kretschmann – Kurt Brynildson
Daniel Zacapa – Emilio Valenzuela
Shaun Parkes – Andres Jude (A.J.) Poulain
Paulina Gaitán – Jahel Valenzuela
Katie Featherston – Rosetta ”Rabbit” Fischer
Scott Michael Foster – Jonas Beckett
Lähteet
Aiheesta muualla
Nelosen kotisivut sarjalle
2010-luvun yhdysvaltalaiset kauhusarjat
ABC:n televisio-ohjelmat
|
1345567
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alivuokra-asunto
|
Alivuokra-asunto
|
Alivuokra-asunto on asunto, jonka varsinainen vuokralainen on vuokrannut eteenpäin. Alivuokra-asunnon asukasta kutsutaan alivuokralaiseksi.
Alivuokrasopimus () on yleinen asumismuoto erityisesti Ruotsin suurissa kaupungeissa, joissa asuntotilanne on heikko. Vuokralainen tarvitsee yleensä asunnon omistajan luvan asunnon alivuokraamiseksi joko asumisoikeusyhdistykseltä tai asunnon omistajalta. Asunnon käyttäjästä riippumatta varsinainen vuokralainen on aina vastuussa asunnostaan.
Suomessa alivuokrauksena pidetään tilannetta, jossa asuinhuoneistosta vuokrataan korkeintaan 50 prosenttia toisen käyttöön. Vuokranantaja ei voi kieltää alivuokrausta. Sen sijaan jälleenvuokrauksella tarkoitetaan vuokrasuhdetta, jossa alkuperäinen vuokralainen vuokraa koko huoneiston eteenpäin. Se on kielletty ilman vuokranantajan lupaa.
Jatkosodan jälkeisen asuntopulan aikaan alivuokrauksesta tuli monissa Suomen kaupungeissa velvollisuus. Antti Malinen selvitti väitöskirjassaan, että esimerkiksi Helsingissä otettiin käyttöön huone ja henkilö -periaate 15. lokakuuta 1944. Se tarkoitti, että asunnonhaltijalla oli oikeus pitää vain yhtä huonetta vakituista asukasta kohden. Huoneenvuokrauslautakunnat osoittivat ylimääräisiin huoneisiin alivuokralaisia. Malisen mukaan monet ottivat nurkkiinsa vapaaehtoisesti naapureita, ystäviä tai sukulaisia, usein paljon vaadittua enemmän.
Katso myös
Vuokra-asunto
Lähteet
Asunnot
Asuntopolitiikka
|
1677410
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Chagny
|
Chagny
|
Chagny voi tarkoittaa seuraavia:
Maantiede
Chagny, kunta Ranskassa Ardennesin departementissa
Chagny, kunta Ranskassa Saône-et-Loiren departementissa
|
1489822
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peter%20Maury
|
Peter Maury
|
Carl Peter Johannes Maury (s. 13. helmikuuta 1946 Helsinki) on suomalainen professori, lääkäri ja molekyylibiologian tutkija. Hän väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi Helsingin yliopistossa 1972 ja valmistui sisätautien erikoislääkäriksi 1977. Helsingin yliopiston sisätautiopin dosentiksi hänet nimitettiin 1980, apulaisprofessoriksi 1990 ja sisätautiopin professoriksi 1998, josta virasta hän jäi eläkkeelle 2013. Hän toimi Suomen Akatemian nuorempana ja vanhempana tutkijana vuosina 1977–1978, 1984–1992 ja oli vuonna 1987 vierailevana tutkijana Indianan yliopistossa.
Maury on kansainvälisesti arvostettu tutkija, jonka tutkimusala käsittää valkuaisaineiden laskostumiseen liittyviä tauteja (amyloidoosi, Alzheimerin tauti), soluvälittäjäaineita (interleukiinit, tuumorinekroositekijät) ja immunologisia mekanismeja. Hän on selvittänyt suomalaiseen tautiperintöön kuuluvan perinnöllisen amyloidoosin geneettisen syyn ja tautimekanismin. Hänen viimeaikaiset tutkimukset ovat käsitelleet elämän syntyyn liittyviä molekyylitason tapahtumia ja julkaissut tähän aiheeseen liittyvän uuden teorian.
Maury on saanut muun muassa Wegelius-, Rosenquist-, ja Medix/fls-palkinnot, ja ollut esillä Bostonin yliopiston järjestämässä näyttelyssä ”Distinguished Scientists Exhibition”. Hän on American Association of the Advancement of Science (AAAS), International Society of the Study of the Origin of Life (ISSOL), ja Suomen Taiteilijaseuran jäsen.
Lähteet
Suomen Professorit 1640–2007. Toimittanut Leena Ellonen, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
HBL: gamla.hbl.fi/nyheter/2015-09-27/772100/nya-ron-om-livets-uppkomst
Kuvataiteilijat 2004. Suomen Taiteilijaseura/Kustannus Oy Taide, Helsinki 2004. ISBN951-608-063-4. https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/peter-maury
Viitteet
Suomalaiset lääkärit
Suomalaiset professorit
Helsingin yliopiston professorit
Vuonna 1946 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1106614
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Palkintovero
|
Palkintovero
|
Palkintovero on Suomessa aiemmin käytössä ollut vero, jonka palstatila suoritti emätilalle. Se lakkautettiin vuoden 1927 alusta alkaen samassa yhteydessä, kun palstatilajärjestelmä lakkautettiin ja tiloista alettiin tehdä itsenäisiä tiloja. Aikaisemmalta ajalta kertynyt palkintovero kannettiin kuitenkin entiseen tapaan. Poikkeuksen tähän teki Ahvenanmaan maakunta. Siellä suoritettiin vuoden 1927 alusta alkaen puolet palstatilan palkintoverosta sen vuoden loppuun saakka, jona palstatila merkittiin maarekisteriin itsenäiseksi tilaksi. Sen jälkeen tilasta suoritettiin manttaalin mukainen osuus emätilan maaveroista ja rasituksista. Palstatilat olivat yksityisoikeudellisesti itsenäisiä, mutta kameraalisesti sikäli epäitsenäisiä, ettei niillä ollut manttaalia eivätkä ne suorittaneet veroja valtiolle, vaan niistä huolehti emätila. Näiden sijasta palstatilan velvollisuutena oli emätilalle suoritettava palkintovero.
Lähteet
Historialliset verot
|
499482
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pigs%20%28Three%20Different%20Ones%29
|
Pigs (Three Different Ones)
|
Pigs (Three Different Ones) on brittiläisen progressiivisen rock-yhtyeen Pink Floydin albumilla Animalsilla julkaistu kappale.
Kappale kuvastaa "Sikoja", jotka ovat valtaa janoavia tyranneja, jotka pitävät "Koiria" ja "Lampaita" vallassaan kuitenkaan heidän tietämättään. Kappaleen sanat myös kritisoivat suuresti Mary Whitehousea. Kappaleessa basso-osuudet soittaa kitaristi David Gilmour.
Muusikot
Roger Waters - laulu, rytmikitara, nauhaefektit
David Gilmour - kitara, bassokitara, talk box, taustalaulu
Nick Mason - rummut, perkussio
Rick Wright - koskettimet, piano
Pink Floydin kappaleet
Vuoden 1977 kappaleet
Protestilaulut
|
723490
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Audiosaari
|
Audiosaari
|
Audiosaari on suomalainen vuonna 2002 perustettu levymerkki, jonka puitteissa toimii myössaman niminen ohjelmatoimisto ja äänitysstudio.
Audiosaari levymerkillä levyttäneitä yhtyeitä ja artisteja ovat muun muassa Antti Kuosmanen, Jari Aaltonen, Kristiina Rytky, Mark Moon ja Sähköankerias. Audiosaari on alusta lähtien käyttänyt Internetin verkkosivuja ensisijaisena musiikinjulkaisukanavanaan.
Audiosaari toiminut lisäksi digitaalisena jakelijana seuraaville artisteille ja yhtyeille: Anna Sipilän Lapsi, Lasse Hyytinen, Sami Joensuu sekä Väinö Tuonela & Kerettiläiset.
Lähteet
Aiheesta muualla
Audiosaaren sivusto
Suomalaiset levy-yhtiöt
|
1742595
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannes%20Harju
|
Hannes Harju
|
Hannes Valdemar Harju (s. 7. tammikuuta 1999 Espoo) on suomalainen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Harju on pelipaikaltaan laitahyökkääjä. Tällä hetkellä Harju edustaa Vaahteraliigaseura Kuopio Steelersiä.
Pelaajaura
Harjun ura alkoi 2018 Rovaniemi Nordmenin riveissä Harjun ollessa 18-vuotias. Pelattuaan Rovaniemi Nordmenissa kausina 2018-2020, Harju siirtyi Vaahteraliigaan hallitsevan suomenmestarin Kuopio Steelersin riveihin. Harjun ensimmäinen vaahteraliigakausi oli menestys hänen voittaessaan Vaahteraliigan vuoden tulokkaan palkinnon sekä suomenmestaruuden. Harjun toinen vaahteraliigakausi päättyi hänen toiseen suomenmestaruuteen Kuopio Steelersin voitettua Vaahteramaljan kolmatta kertaa peräkkäin. Kauden 2022 jälkeen Harju kirjoitti jatkosopimuksen Kuopio Steelersin kanssa.
Lähteet
Rovaniemen kolmikko Roni Laine, Hannes Harju ja Onni Kärki Steelersin SM-kultajuhlissa Lapin Kansa. Viitattu 16.3.2023
Suomi saavutti amerikkalaisen jalkapallon EM-pronssia - joukkueessa kaksi rovaniemeläisen Nordmenin kasvattia Lapin Kansa. Viitattu 16.3.2023
Roni Laine ja Hannes Harju Suomen mestareiksi Lapin Kansa. Viitattu 16.3.2023
Kuopio Steelersin lokakuun kokoonpano julkaistu Kuopio Steelers. Viitattu 16.3.2023
Elävät henkilöt
Vuonna 1999 syntyneet
Suomalaiset amerikkalaisen jalkapallon pelaajat
|
1710457
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kamehameha%20III
|
Kamehameha III
|
Kamehameha III (alkuperäiseltä nimeltään Keaweaweʻula Kīwalaʻō Kauikeaouli Kaleiopapa Kalani Waiakua Kalanikau Iokikilo Kīwalaʻō i ke kapu Kamehameha, 7. maaliskuuta 1814 – 15. joulukuuta 1854) oli Havaijin kuningaskunnan kolmas kuningas. Hän oli myös Havaijin pisimpään hallinnut kuningas, joka hallitsi 29 vuotta. Havaijin alkuperäisväestön määrä puolittui Kamehameha III:n valtakaudella: alussa se oli noin 150 000 ja sitä rokottivat erityisesti isorokkoepidemia.
Tausta ja yksityiselämä
Kahemameha III syntyi vuonna 1814 Kamehameha Suuren ja tämän korkea-arvoisimman vaimon Keōpūolanin pojaksi. Kamehameha III:n lapsuus oli haasteellinen, koska pääministerinä toimiva Ka‘ahumanu pyrki levittämään kristinuskoa ja sen mukana tulevaa moraalijärjestelmää Havaijilla, mistä Kahemahema III ei pitänyt. Hän pyrki hukuttamaan tunteensa alkoholilla.
Kamehameha III sai yhden pojan rakastajattarensa kanssa. Albert Edward Kūnuiakea oli kuitenkin äpärä eikä siksi voinut periä kruunua. Laillisen perillisen saamiseksi kuningas adoptoi veljenpoikansa Alexanderin, josta tuli myöhemmin Kamehameha IV.
Yksityishenkilönä Kamehameha III:a on kuvattu mm. kiltiksi, anteeksiantavaksi ja helposti lähestyttäväksi.
Kuninkaana
Kamehameha III nousi kuninkaaksi veljensä kuoltua valtiovierailulla Lontooseen. Tuore kuningas oli tuolloin vain 10-vuotias, ja vuoteen 1832 asti hänen sijaishallitsijanaan toimi isänsä suosikkivaimo Ka‘ahumanu. Tämän jälkeen sijaishallitsijan virka siirtyi Kamehameha Suuren sisarelle Kinaulle, mutta tämä kesti vain vuoden, jonka jälkeen Kamehameha III alkoi hallita itse.
Vuonna 1839 kuningas perusti pääliköiden koulun (myöhemmin kuninkaallisten koulu), jossa aateliston lapset saivat opiskella hallintoa ja olivat siten potentiaalisia kruununperillisiä. Samana vuonna Kamehameha III antoi ns. suvaitsevaisuusjulistuksen, jonka nojalla mm. katolinen kirkko sai aloittaa toimintansa Havaijilla.
Seuraavana vuonna Havaijilla astui voimaan ensimmäinen perustuslaki. Sen nojalla kuningaskunnan hallintoa organisoitiin uudelleen siten, että siellä alettiin noudattaa vallan kolmijako-oppia.
1840-luvulle tultaessa Kamehameha III:n onnistui saada suurvaltojen tunnustus Havaijin kuningaskunnan itsenäisyydelle: Yhdysvallat tunnusti sen vuonna 1842 ja Iso-Britannia sekä Ranska seuraavana vuonna.
Pauletin tapaus
Kamehameha III:n valtakaudella koettiin ns. Pauletin tapaus, jossa brittiläinen kapteeni George Paulet uhkaili kuningasta 10. helmikuuta 1843 ja sai tämän lopulta luovuttamaan Havaijin suvereniteetin Isolle-Britannialle. Brittihallitus ei hyväksynyt tätä, vaan lähetti amiraali Richard Thomasin palauttamaan saaret Kamehameha III:lle 31. heinäkuuta samana vuonna.
Vuonna 1843 itsenäisyyden palauttamista juhlistavassa puheessaan Kamehameha III käytti ilmausta "Maan elämä on oikeudenmukaisuudella ikuistettu ()". Lausahduksesta tuli ensin kuningaskunnan ja sittemmin osavaltion virallinen motto.
Myöhempi kausi
Vuonna 1847 Kamehameha III teki aloitteen Havaijin oman valuutan käyttöön ottamisesta. Kolikot lyötiin Yhdysvalloissa, minkä vuoksi mallia otettiin Yhdysvaltain dollarista.
Kuolema ja perintö
Kamehameha III kuoli yllättäen 15. joulukuuta 1854. Koska Kamehameha III:lla ei ollut omia lapsia, häntäseurasi kuninkaana hänen veljenpoikansa Kamehameha IV.
Kuningas Kamehameha III:n saavutuksia kuninkaana olivat mm. seuraavat:
Suuri Māhele: maajakouudistus, jonka nojalla mahdollistettiin yksityinen maanomistus ja se, että myös ulkomaalaiset saattoivat omistaa maata
Koulujen määrän kasvattaminen: kuninkaan elämän loppuvaiheilla maassa oli 423 koulua, joista suurin osa oli alakouluja, joiden opetuskieli oli havaiji
Poliittisten oikeuksien laajentaminen: vuoden 1852 uusi perustuslaki takasi kaikille aikuisille miehille äänioikeuden sekä muutti ylähuonetta siten, että sen jäsenet eivät enää perineet asemaansa, vaan heidät nimitettiin siihen kuninkaan toimesta
Ympäristönsuojelu: vuonna 1846 kuningas määräsi, että kaikki kunningaskunnan puut ovat valtion omaisuutta ja maan sisäministeriön erikoissuojeluksessa
Lähteet
Vuonna 1814 syntyneet
Vuonna 1854 kuolleet
Kamehameha-suku
|
1330940
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gungunyana
|
Gungunyana
|
Gungunyana (1850–1906, tunnettu myös nimillä Gungunyane ja Ngungunyana) oli nykyisessä Mosambikissa sijainneen Gazan kuningaskunnan viimeinen ngunihallitsija. Gungunyana johti sotaa Portugalia vastaan, joka liitti lopulta Gazan omaan siirtomaaimperiumiinsa.
Gungunyana nousi Gazan valtaistuimelle isänsä Mzilan kuoltua vuonna 1884. Gazan kuningaskunnan oli perustanut Zulumaalta tullut Gungunyanan isoisä Soshangane 1830-luvulla. Useista eri etnisistä ryhmistä koostunutta valtakuntaa uhkasi Portugali, joka tavoitteli alueen liittämistä omiin siirtomaihinsa. Portugalilaisten uhan takia Gungunyana solmi brittien kanssa sopimuksen, joka antoi British South Africa Companylle (BSAC) kaivos- ja kauppaoikeuksia kuningaskunnan alueella, ja vastavuoroisesti britit suostuivat suojelemaan kuningaskuntaa portugalilaisilta. BSAC päätyi kuitenkin lopulta tunnustamaan Portugalin vaatimukset alueen suhteen, ja Portugali aloitti sodan alueen valtaamiseksi. Gaza teki Gungunyanan johdolla vastarintaa, mutta tuli lopulta kukistetuksi Marracuenen taistelussa vuonna 1895. Sen jälkeen Gungunyana karkotettiin Azoreille, jossa hän kuoli vuonna 1906. Gungunyanan kukistumisen myötä loppui myös Gazan kuningaskunta.
Lähteet
Vuonna 1850 syntyneet
Vuonna 1906 kuolleet
Mosambikilaiset henkilöt
Kuninkaat
|
1140314
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4rs%C3%A4kk%C3%A4%C3%A4t
|
Kärsäkkäät
|
Kärsäkkäät (Curculionidae) on kovakuoriaisten lahkoon kuuluva heimo. Se on eläinkunnan suurin heimo ja lajeja on kymmeniä tuhansia. Monet kärsäkkäistä ovat tuholaiseläimiä puutarhassa ja viljelyksillä.
Ulkonäkö ja koko
Kärsäkkäille tyypillistä on pitkä kärsä. Tuntosarvet ovat polvekkaita ja niissä on jaokkeita, joista ensimmäinen on pitkä ja nuijamainen. Ruumiin muoto on päärynämäinen. Siipien ja ruumiin pinta on kova, uurteinen, epätasainen ja joskus suomumainen. Suurin osa kärsäkkäistä on väriltään himmeitä, mutta jotkut lajit ovat kirkasvärisiä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Kärsäkkäitä esiintyy eniten tropiikissa.
Luokitus
Kärsäkkäisiin kuuluvia sukuja ovat viljakärsäkkäät (Sitophilus), suppilokärsäkkäät (Rhynchites), käärökärsäkkäät (Byctiscus), hernekärsäkkäät (Sitona) ja nirput (Apion). Heimoon kuuluvia lajeja ovat puuvillakärsäkäs (Anthonomus grandis), tukkimiehentäi (Hylobius abietis), korvakekärsäkäs (Phytomus nigrirostris) ja luumuleikkuri.
Kärsäkkäiden alaheimoja
Entiminae
Sitoninae
Lixinae
Cyclominae
Hyperinae
Curculioninae
Bagoinae
Cossoninae
Mesoptiliinae
Molytinae
Cryptorhynchinae
Baridinae
Ceutorhynchinae
Conoderinae
Orobitidinae
Kaarnakuoriaiset (Scolytinae)
Platypodinae
Lisääntyminen
Naaras munii siemeniin, silmuihin tai kasvien varsille, mistä toukat saavat ravintonsa.
Ravinto
Kärsäkkäät ovat kasvinsyöjiä. Ravintokasvi vaihtelee lajeittain.
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Kärsäkkäät (Curculionidae)
Kuvia ja tietoja eri kärsäkkäistä
Bug Guide: Family Curculionidae - Snout and Bark Beetles
University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Curculionidae
|
55333
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tankkerisota
|
Tankkerisota
|
Tankkerisota oli osa 1980-luvun Irakin–Iranin sotaa, missä maat tekivät hyökkäyksiä toistensa öljykuljetuksia vastaan. Irak aloitti tankkerisodan Persianlahdella. Ulkovallat pelkäsivät kuitenkin enemmän Iranin hyökkäyksiä, jotka kohdistuivat suurten öljynviejien Saudi-Arabian ja Kuwaitin tankkereihin. Iran halusi painostaa nämä maat tukemasta Irakia sodassa. Yhdysvallat tuli mukaan tankkerisotaan suojellakseen Kuwaitin tankkereita.
Tankkerisota
Molemmat sodan osapuolet pyrkivät häiritsemään vastustajansa öljynvientiä ja asetuontia. Tankkerisota alkoi suppeahkona vuonna 1981 ja saavutti huippunsa 1984, jolloin varsinkin Irak alkoi hyökätä öljyä kuljettavia tankkereita vastaan. Iran vastasi samana vuonna omilla iskuillaan muun muassa sotaa käymättömien Kuwaitin ja Saudi-Arabian tankkereita vastaan. Molemmat maat hyökkäsivät myös toistensa muita kauppalaivoja vastaan.
Tankkerisota kesti vuoteen 1987. Se aiheutti muun muassa öljyn valumista mereen ja muiden kansojen merimiesten kuolemia, ja vakuutusyhtiöt epäsivät pitkään vakuutukset alueella liikkuvilta kauppalaivoilta. Eräässä vaiheessa merimiehille maksettiin korkeampaa palkkaa, jos nämä kulkivat Persianlahden vaarallisilla vesillä. Irak hyökkäsi Iranin satamiin tulevia tankkereita vastaan Exocet-ohjuksin, Iran taas miinoitti Persianlahtea ja teki hyökkäyksiä pikaveneillä tankkereita vastaan. Iran uhkasi moneen otteeseen sulkea Hormuzinsalmen ja varsinkin Kuwait tunsi öljynvientinsä olevan vaarassa Iranin takia.
Tankkerisodalle oli tyypillistä sen laajeneminen sodan loppua kohti ja länsimaiden, etenkin Yhdysvaltojen, sekaantuminen siihen Irania vastaan toimien. Yhdysvallat hyökkäsi sodan loppupuolella muutaman kerran Iranin öljyterminaaleihin ja muutenkin häiritsi Iranin toimia alueella.
Suurin osa Irakin kauppalaivastosta ja muusta öljynvientikapasiteetista tuhoutui sodassa. Sodan alussa Syyria sulki Välimerelle vievän Banias-öljyputken, joka veti 650 000 barrelia/päivä. Syyria nimittäin oli sodassa Iranin puolella. Irak pystyi viemään 700 000 barrelia/päivä eli alle 30 % öljyntuotannostaan. Irak pommitti 9 000 kertaa Iranin omistamaa valtavaa Khargin öljyterminaalia pysäyttäen sen toiminnan lopulta käytännössä kokonaan.
Alkuvaihe
Irak julisti jo 7. lokakuuta 1980 leveyspiirin 29.03 N pohjoispuolisen alueen kielletyksi sotavyöhykkeeksi. Toukokuussa 1981 Irak ilmoitti, että Iranin satamiin ja sieltä ulos purjehtivat kauppalaivat liikkuvat sotatoimialueella omalla vastuullaan. Vuodesta 1981 alkaen Irak hyökkäsi Iranin öljysatamia, öljynjalostamoja ja puolueettomia, Iranin alueelle saapuvia tai sieltä lähteviä tankkereita vastaan.
Iranin satamat Bandar-e Khomeini ja Bandar-e Mahshar olivat päähyökkäyskohteet. Irak hyökkäsi hyvin harvoihin laivoihin kaukana näistä satamista. Irakilaiset laukaisivat hävittäjälentokoneista tai helikoptereista ranskalaisvalmisteisia Exocet-ohjuksia, jotka tunnettiin tehokkaina aseina merimaaleja vastaan. Iran ja Irak olivat menettäneet lukuisia sotalaivojaan vuoteen 1981 mennessä, joten laivastosota hiljeni pian.
Tankkerisotaa käytiin sodan alussa rajoitetusti muun muassa sen takia, ettei Iran tosissaan innostunut siitä 1981–1983. Ensimmäinen tankkeri johon osui oli turkkilainen Atlas I 30. toukokuuta 1982. Alus ei uponnut. Kreikkalainen tankkeri Scapmount sai 18. joulukuuta 1982 niin pahan osumat, ettei sitä voitu enää korjata. Tämä oli ensimmäinen niin vakava vaurio tankkerisodassa.
Vuoden 1984 alkuun mennessä Irak oli hyökännyt vain 23 tankkerin ja Iran viiden tankkerin kimppuun.
Huippuvaiheen alku
Irak oli joutunut selvästi alakynteen vuoteen 1984 mennessä maasotarintamalla. Vuonna 1984 Iran ja Irak olivat sopineet siitä, etteivät pommita toistensa kaupunkeja. Tällöin Hussein päätti hyökätä Iranin öljyteollisuutta ja öljykuljetuksia vastaan. Saddam pyrki provoisoimaan Iranin mukaan tankkerisotaan niin, että Iran provosoisi siinä lännen rajuilla toimillaan mukaan sotaan. Vuoden 1984 alkupuolella Irakin ohjus muun muassa osui Saudi-Arabian tankkeriin, joka kuljetti öljyä Iranista Ranskaan. Irakilla ei ollut omia tankkereita, vaan muun muassa Kuwaitin ja Saudi-Arabian tankkerit kuljettivat irakilaista öljyä. Niinpä Iran pyrki laajentamaan sotaa Persianlahdella ja iski 13. maaliskuuta Kuwaitin lipun alla purjehtivaan tankkeriin Bahrainin lähellä, sitten Iran iski saudiarabialaisen tankkerin kimppuun Saudi-Arabian aluevesillä 18. maaliskuuta 1984.
Huhtikuussa 1984 Teheran hyökkäsi intialaisen fregatin suojaaman kauppalaivan kimppuun. Huhti-toukokuun tankkeri-iskuilla ei ollut vaikutusta öljyn hintoihin. Ilmaiskut laajenivat taas asutuskeskuksiin.
Hormuzinsalmi
Iran lähetti F-4 Phantom-hävittäjiä hyökkäämään F-15-hävittäjiä avustavia Saudi-Arabian AWACS-tutkakoneita vastaan vuoden 1984 keskivaiheilla. Iran menetti tässä hyökkäyksessä yhden koneen. Kumpikin osapuoli väitti ilmataisteluin tapahtuneen omassa ilmatilassaan. Samantapainen välikohtaus toistui myöhemmin, jolloin Iran menetti myös yhden koneen. Saudi-Arabia ja Iran eivät halunneet tämän takia sotaa keskenään.
Iran uhkasi sulkea Hormuzinsalmen, vain jos sen omat öljykuljetukset estettäisiin. Niinpä Irak pyrki laajentamaan tankkerisotaa niin, että ulkovallat sekaantuisivat siihen Irania vastaan. Mutta Iran vastasi toisaalta, ettei aio sulkea Hormuzinsalmea, koska sillä olisi paha vaikutus maan omaan öljystä ja tankkeriviennistä riippuvaan talouteen.Iranin laivasto ja ilmavoimat olivat pienet eikä niillä kyetty iskemään suurella voimalla monia tankkereita vastaan.
Iranista öljyä vievät tankkerit kävivät Khargin saaren öljyterminaalissa, jonka kautta kulki 85% Iranin viemästä öljystä. Irak alkoi häiritä tätä liikennettä hyökkäämällä ilmasta laukaistavin ohjuksin tankkereita vastaan. Tähän oli syynä irakilaisia painostava sotatilanne maarintamalla. Maaliskuussa 1984 irakilainen Super Étendard -hävittäjäpommittajakone laukaisi Exocet-ohjuksen Khargin saaren eteläpuolella kreikkalaista tankkeria vastaan. Vuoden loppuun mennessä Irak oli hyökännyt 53 siviilialuksen kimppuun. Irak hyökkäsi vuonna 1984 jopa Kyyroksen öljykentille. Samana vuonna Iran hyökkäsi Irakin satamiin tulevia laivoja vastaan 18 kertaa. Irak pyrki laajentamaan tankkerisotaa Persianlahdella sillä näki sen hyödylliseksi toisin kuin Iran. Irakilaiset oppivat ilmatankkauksen ja pystyivät laajentamaan Mirage-hävittäjiensä toiminta-aluetta.
Tämän jälkeen Irak alkoi hyökätä Iranin satamiin saapuviin laivoihin. Irak hyökkäsi vuonna 1984 kaikkiaan 71 laivaa vastaan, kun sitä edeltäneinä kolmena vuotena oli hyökätty vain 48 laivaa vastaan. Iran vastasi tähän samalla mitalla. Tankkerit kestivät melko hyvin hyökkäyksiä, ja osuman saaneista 239 tankkerista vain 55 eli noin neljäsoasa upposi. Iran hyökkäsi monesti tankkerien kimppuun ohjuksilla. Koska Iranilla oli vähän merimaaliohjuksia, se käytti 1984–1986 muun muassa lentokoneisiin yleensä asennettavia panssarivaunuja vastaan suunniteltuja Maverick- ja AS12-ohjuksia, jotka saattoivat joskus vammauttaa tai tappaa tankkereiden miehistöä.
Irakin hyökkäykset Khargin öljyterminaaliin
Irakin lentokoneilla käymän merisodan aktiivisuustaso vaihteli, mikä johtui voimavarojen puutteesta. Irakilaisten pitkät pommitustauot aiheuttivat sen, että iranilaiset ehtivät korjata edellisten pommitusten aiheuttamat vauriot. Tämän takia Irak menetti hyökkäysvoimansa erityisesti Khargin öljyterminaalin suhteen. Vuoden 1985 puolivälistä saman vuoden loppuun mennessä Irak hyökkäsi Khargin öljyterminaalia vastaan 60 kertaa tavoitteenaan tuhota se. Hyökkäykset pysäyttivät terminaalin toiminnan joksikin aikaa syyskuussa 1985. Irakin oma öljy pääsi hyvin ulkomaille koska se, kulki Jordanian ja Kuwaitin kautta.
Irak hyökkäsi kolme kertaa useammin tankkerien kimppuun kuin Iran. Silti lännessä Iranin hyökkäyksiä pidettiin uhkaavampina, koska länsi tuki Irakia. Iran teki selväksi, ettei mikään Persianlahden valtio ole turvallinen satama tankkerille. Iranin kostohyökkäykset olivat heikkoja, sillä Iranilla ei ollut hyvää laivoja vastaan soveltuvaa ohjusaseistusta. Tankkerisodan hyökkäykset kutistivat Iranin öljynviennin puoleen, vähensivät Persianlahden laivaliikennettä 25 prosenttia ja hidastivat Persianlahden öljyn viemistä muualle maailmaan. Se myös pakotti Lloyd’sin korottamaan Persianlahdella liikkuvien laivojen vakuutusmaksuja.
Irakin ampuma Exocet osui 14. helmikuuta 1985 Liberian lipun alla purjehtineeseen tankkeriin Neptunia, joka upposi kolmen päivän päästä. Neptuniasta tuli ensimmäinen tankkerisodassa uponnut tankkeri. Saudi-arabialaisten ampuessa alas Iranin Phantomin ilmatilassaan, molemmat osapuolet hillitsivät tankkerisodan kansainvälistymistä. Vaikka Yhdistyneet Kansakunnat sai aikaan kiellon (moratorion) tankkerisodalle, tätä ei noudatettu kuin hetken. Irak hyökkäsi 1986 ja 1987 jopa konservatiivisten arabimaiden aluksia vastaan. Tähän Iran vastasi laajentamalla hyökkäyksiään Persianlahdella varsinkin Kuwaitin tankkereita vastaan.
Yhdysvaltain mukaantulo tankkerisotaan
Yhdysvallat sijoitti kolme sotalaivaa jo 13. lokakuuta 1983 aikeinaan suojata öljykuljetuksia. Tällöin tankkererisota ei ollut vielä toden teolla alkanut.
Irakilainen Mirage-hävittäjän lentäjä ampui 17. maaliskuuta 1987 vahingossa Exocet-ohjuksen Yhdysvaltain laivaston fregatti USS Starkia surmaten 37 miehistön jäsentä. Bagdadin hallitus pyysi anteeksi vahinkoa, jonka aiheutti irakilainen lentäjä ilmeisesti tyhmyyksissään. Yhdysvallat syytti Irania tankkerisodan laajentamisesta, vaikka Starkia oli ampunut Iranin vihollinen Irak. Yhdysvallat syytti Irania tästä, koska se oli Yhdysvalloille pahempi vihollinen. Tapaus ”Stark” johti Yhdysvaltain puuttumiseen sotaan, ja Länsi-Eurooppakin tuli mukaan. Lisää Yhdysvaltain sotalaivoja lähetettiin Persianlahdelle.
Neuvostoliiton laivaston Marsalkka Tsuikov ajoi miinaan ja fregatti Ivan Karotjev joutui iranilaisten tulen kohteeksi. Kuwaitissa oli shiialaisten tekemiä sabotaaseja ja mielenosoituksia. Kuwait pyysi Moskovalta apua Iranin puolueettomiin laivoihin kohdistuvaa kampanjaa vastaan. Kuwaitin pyytäessä 13. tammikuuta 1987 tankkereilleen siirtoa Yhdysvaltain lipun alle. Yhdysvallat suostui siihen. Yhdysvallat järjesti myös näille tankkereille puolustuksen. Iran vastasi luomalla oman sotilaallisen kampanjansa Persianlahdella. Kampanjan nimi oli ”Marttyyriuden etsijät Persianlahdella”. Kampanjassa Iran aikoi hyökätä Yhdysvaltoja ja sen tukijoita vastaan Silkworm-ohjuksin, ilmavoimilla, miinoilla ja räjähteillä varustetuilla pikaveneillä, joita ohjasivat fanaatikot.
Yhdysvalloille liputettu ja raskaasti suojattu tankkeri Bridgeton ajoi miinaan 24. heinäkuuta 1987. Iranilaiset eivät myöntäneet miinan olleen iranilainen, mutta olivat kuitenkin tyytyväisiä sen aiheuttamaan tuhoon. Tämä kiristi lännen ja Iranin välejä entisestään ja Persianlahdella partioi 70 läntistä sotalaivaa syyskuussa 1987. Vaikka laivasto suojasi periaatteessa myös Irakin hyökkäysiä vastaan, käytännössä se oli paikalla iranilaisten takia.
Sillä välin, kun Iran pyrki ajamaan länsimaat Persianlahdelta uhkaavilla puheilla ja miinoilla, Irak pyrki välttämään hyökkäämistä Iranin satamissa käyvien laivojen kimppuun. Kuuden viikon tauon jälkeen Irak hyökkäsi taas tankkerin kimppuun 29. elokuuta 1987. Samoihin aikoihin Irak alkoi iskeä voimakkasti Iranin öljyteollisuutta vastaan. Molemmat osapuolet kiihdyttivät iskuja laivoja vastaan 1. syyskuuta 1987, jolloin taistelut olivat tankkerisodan siihen saakka kiivaimmat. Khargin saarelle tehtiin voimakkaita iskuja. Irak ulotti hyökkäyksensä myös Larakin saarelle eteläiselle Persianlahdele iskien laiturissa olevien laivojen kimppuun 5. lokakuuta 1987.
Heinäkuussa 1987 Saudi-Arabiassa oli teloitettu iranilaisia ”pyhiinvaeltajia”, jotka olivat yrittäneet nostattaa Irania puoltavaa mielenosoitusta. Iran aikoi kostaa tämän asettamalla valmiuteen 30–50 pikavenettä, joiden tarkoituksena oli hyökätä Khafjin öljyterminaaliin. Tästä terminaalista saudit ja Kuwait myivät öljyä Irakin nimiin. Saudit vastasivat sijoittamalla alueelle sotalaivoja ja hävittäjälentokoneita. Iran vetäytyi, mutta kolme päivää myöhemmin saudit upottivat kolme Iranin pikavenettä.
Yhdysvaltain armeija löysi Iran Ajr -nimisen aluksen sen ollessa laskemassa miinoja Persianlahteen 128 kilometriä Bahrainista koilliseen 21. syyskuuta 1987. Helikopteri-isku lamautti laivan ja amerikkalaiset sotilaat laskeutuivat aluksen kannelle. Vaikka iranilaiset väittivät laivan kuljettaneen vain ruokaa eikä miinoja, yhdysvaltalaiset upottivat sen.
Iran jopa iski Kuwaitin vesillä Yhdysvaltain lipun alla purjehtivaan Sea Isle City -tankkeriin Silkworm-ohjuksella. Yhdysvallat vastasi operaatio Nimblellä hyökäten kolmeen öljynjalostamoon. Monet iranilaiset tiesivät, että iskut Yhdysvaltoja vastaan olivat järjettömiä, mutta niistä saatava lyhytaikainen voimantunne voitti järjen.
Irakin lentokoneet iskivät kolmeen Iranin öljyä kuljettavaan tankkeriin 15. tammikuuta 1988, aikana jolloin Irakin öljyä kuljettavat tankkerit olivat Yhdysvaltain laivaston suojissa.
Yhdysvaltain Iranin vastaiset toimet Persianlahdella
Yhdysvallat lähetti omia sotalaivojaan suojaksi Kuwaitin tankkereille, jotka oli siirretty Yhdysvaltain lipun alle. Tämä johti lopulta suoriin selkkauksiin Yhdysvaltain ja Iranin välillä. Iran vastasi miinoittamalla Persianlahtea ja hyökkäämällä pikaveneillä tankkereita vastaan. Muutaman kerran Iran laukaisi kiinalaisvalmisteisia meritaisteluun tarkoitettuja Silkworm-ohjuksia tankkereita vastaan Faon niemimaalta. Kun Iran hyökkäsi Yhdysvaltain lipun alla purjehtivaa tankkeria vastaan, amerikkalaiset kostivat hyökkäämällä Iranin öljysatamia vastaan muun muassa Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukoin.
Kun Yhdysvaltain laivaston fregatti USS Samuel B. Roberts ajoi iranilaiseen miinaan 14. huhtikuuta 1988. Yhdysvallat kosti tämän aloittamalla operaatio Praying Mantisin, jossa hyökättiin kahteen Iranin öljynjalostamoon Sassaniin ja Sirriin. Sassaniin hyökkäsivät Yhdysvaltain merijalkaväki ja Sirri tuhottiin tykkitulella. Iranin partiovene upotettiin ja Yhdysvallat ajoi Iranin F-4 Phantom-hävittäjäpommittajat alustensa kimpusta ilmatorjuntaohjuksin. Tästä seurasi se, että ehkä kolme Iranin tykkivenettä ja kaksi fregattia tuhottiin. Yhdysvaltain laivaston USS Jack Williams torjui viisi Iranin Silkworm-ohjusta.
Yhdysvallat menetti näissä taisteluissa onnettomuuden takia vain yhden Sea Cobra -helikopterin. Irakin asema merellä vahvistui sitä tukevan Yhdysvaltain laivaston ansiosta ja Irakin ilmavoimien toiminta-alue laajeni Larakin saarille asti 14. maaliskuuta 1988. Iran hyökkäsi 3. heinäkuuta merellä veneillä risteilijään USS Vincennesiin, samaan aikaan risteilijää lähestyi Iranilainen matkustajalentokone mikä sai risteilijän luulemaan lentokonetta hyökkäykseen osallistuvaksi F-4 hävittäjäksi. Risteilijä ampui matkustajalentokoneen tappaen kaikki koneessa olleet 290 ihmistä. Tämän jälkeen Yhdistyneet kansakunnat kirjoitti päätöslauselman tankkerisotaa vastaan.
Tankkerisodan tase
Tankkerit kestivät iskuja melko hyvin, vain noin neljäsosa osuman saaneista upposi tai meni korjauskelvottomiksi. Tankkerisota pienensi öljykuljetukset 75 prosenttiin entisestä ja nosti öljyn hintoja nopeasti. Loppujen lopuksi öljyn hinta laski kuitenkin tasaisesti 1980-luvulla ja Persianlahdella liikkuneista tankkereista vaurioitui vain alle kaksi prosenttia. Iran ei myöskään sulkenut Hormuzinsalmea, koska se oli itse riippuvainen öljykuljetuksista salmen kautta. Irak pystyi pommituksillaan vaurioittamaan pahoin Iranin öljynjalostusteollisuutta ja öljynvientiä, muun muassa hyökkäämällä Khargin ja Sirrin öljysatamia sekä sisämaan öljynjalostamoita vastaan.
Laivojen kärsimiä vaurioita
Lähteet
Viitteet
Irakin–Iranin sota
|
1174929
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Protector%20%28televisiosarja%29
|
Protector (televisiosarja)
|
Protector (The Protector) on yhdysvaltalainen draamasarja, jonka ovat luoneet Michael Nankin ja Jeffrey Bell. Sarjan ensimmäinen jakso esitettiin yhdysvaltalaisella Lifetime-kanavalla 12. kesäkuuta 2011. Sarja jäi 13 jakson mittaiseksi, sillä siitä ei tilattu toista tuotantokautta.
Sarjan pääosassa on rikosetsivä Gloria Sheppard (Ally Walker), joka yrittää tasapainotella työnsä ja yksityiselämänsä välillä. Suomessa ensimmäinen jakso esitettiin Livillä 1. kesäkuuta 2014, ja se keräsi 50 000 katsojaa.
Näyttelijöitä
Juoni
Sarjan pääosassa on äskettäin miehestään eronnut yksinhuoltaja, rikosetsivä Gloria Sheppard. Gloria muutti eron jälkeen veljensä Daveyn luokse, joka auttaa häntä myös lastenhoidossa. Gloria työskentelee Los Angelesin poliisissa ja ratkoo kovan luokan rikoksia kollegansa Michelle Dulcettin kanssa.
Sarjassa seurataan, kun Gloria tasapainottelee poliisityönsä ja yksityiselämänsä välillä.
Jaksot
Lähteet
Aiheesta muualla
Livin kotisivut sarjalle
2010-luvun yhdysvaltalaiset draamasarjat
2010-luvun yhdysvaltalaiset rikossarjat
Lifetimen televisio-ohjelmat
|
383228
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Elders
|
The Elders
|
The Elders (myös Global Elders, suom. Maailman kylänvanhimmat) on Nelson Mandelan Johannesburgissa syntymäpäivänään 18. heinäkuuta 2007 julkistama neuvosto, jonka pyrkimyksenä on ratkoa maailman ongelmia tarjoamalla asiantuntemusta ja ohjausta. Neuvoston muodostaa ryhmä entisiä presidenttejä, valtiomiehiä, johtajia ja aktivisteja. Mandelan mukaan ryhmä tulee "puhumaan vapaasti ja rohkeasti, työskentelemään sekä julkisesti että kulissien takana, missä vain apua tarvitaan." Esimerkkeinä ongelmista, joihin neuvosto voisi puuttua, Mandela mainitsi ilmastonmuutoksen, pandemiat ja väkivaltaiset konfliktit. Ajatuksen neuvoston perustamisesta esittivät Mandelalle alun perin liikemies Richard Branson ja muusikko Peter Gabriel, jotka järjestivät sille myös rahoituksen.
Jäsenet
Lähde:
Gro Harlem Brundtland, Norjan entinen pääministeri
Hina Jilani, pakistanilainen ihmisoikeusaktivisti
Ban Ki-moon, Yhdistyneiden kansakuntien entinen pääsihteeri
Ricardo Lagos, Perun entinen presidentti
Graça Machel, Mosambikin entinen opetusministeri ja Nelson Mandelan leski
Mary Robinson, Irlannin entinen presidentti
Juan Manuel Santos, Kolumbian entinen presidentti, rauhannobelisti
Ellen Johnson Sirleaf, Liberian entinen presidentti, rauhannobelisti
Ernesto Zedillo, Meksikon entinen presidentti
Zeid Ra’ad Al Hussein, jordanialainen diplomaatti, Yhdistyneiden kansakuntien entinen ihmisoikeuskomissaari
Emeritusjäsenet
Lakhdar Brahimi, algerialainen diplomaatti
Fernando Henrique Cardoso, Brasilian entinen presidentti
Jimmy Carter, Yhdysvaltain entinen presidentti, rauhannobelisti
Entiset jäsenet
Li Zhaoxing, Kiinan entinen ulkoministeri
Muhammad Yunus, bangladeshilainen ekonomisti, rauhannobelisti
Aung San Suu Kyi, burmalainen rauhannobelisti
Nelson Mandela (perustaja), Etelä-Afrikan entinen presidentti, rauhannobelisti
Kofi Annan, ghanalainen diplomaatti ja Yhdistyneiden kansakuntien entinen pääsihteeri, rauhannobelisti
Desmond Tutu, eteläafrikkalainen anglikaanisen kirkon Kapkaupungin arkkipiispa, rauhannobelisti
Ela Bhatt, intialainen naisaktivisti
Martti Ahtisaari, Suomen 10. presidentti, rauhannobelisti
Lähteet
Aiheesta muualla
Ryhmän viralliset kotisivut
Kansainvälinen politiikka
|
1607809
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Poor%20Se%C3%B1orita
|
Poor Señorita
|
Poor Señorita on televisioyhtiö GMA Networkin esittämä filippiiniläinen draamasarja. Sen päärooleissa ovat Regine Velasquez.
Näyttelijät
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
2010-luvun draamakomediasarjat
Filippiiniläiset draamasarjat
Filippiiniläiset komediasarjat
GMA Networkin draamasarjat
|
1090697
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HMS%20Argyll%20%28F231%29
|
HMS Argyll (F231)
|
HMS Argyll (viirinumero F231) on Britannian kuninkaallisen laivaston tyypin 23 fregatti.
Valmistus
Alus tilattiin 15. heinäkuuta 1986 Yarrow Shipbuildersilta, missä köli laskettiin 20. maaliskuuta 1987. Se laskettiin vesille 8. huhtikuuta 1989 kumminaan Lady Wendy Levene ja otettiin palvelukseen 31. toukokuuta 1991.
Palvelus
Vuonna 2000 alus kuului sisällissotaan ajautuneen Sierra Leonen rannikolle lähetettyyn laivasto-osastoon. Operaation aikana se oli Länsi-Afrikan aseman vartioaluksena ja viipyi alueella syyskuuhun, jolloin HMS Iron Duke saapui sen tilalle. Helmikuusta elokuuhun 2005 alus oli Persianlahdella suojaten kahta öljynporauslauttaa. Paluumatkalla se vieraili Boulognessa.
Lähteet
Viitteet
Yarrow’n valmistamat alukset
Kuninkaallisen laivaston tyypin 23 fregatit
|
1719988
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilampi%20%28Hirvensalmi%2C%20Ruokoniemi%29
|
Haukilampi (Hirvensalmi, Ruokoniemi)
|
Haukilampi on Etelä-Savossa Hirvensalmella Ruokoniemen lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lampi on 560 metriä pitkä, 110 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 3,6 hehtaaria. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 1,2 kilometriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Sysmän reitin valuma-alueen (14.8) Ylä-Suonteen valuma-alueella (14.85), jonka Ylä-Suonteen lähialueeseen (14.851) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 99,4 metriä mpy.
Lähteet
Ylä-Suonteen valuma-alue
Hirvensalmen järvet
Botin luomat artikkelit
|
113748
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anti-Libanon
|
Anti-Libanon
|
Anti-Libanon on Libanonvuorten suuntaisesti ja niiden vieressä koillisesta lounaaseen kulkeva vuoristo. Anti-Libanonin huippujen korkeus merenpinnasta mitattuna on keskimäärin 2 000 metriä ja sen korkeimmat huiput kohoavat 2 400 metrin korkeuteen. Anti-Libanonin osaksi luetaan joskus myös Hermonvuori, joka kohoaa puolestaan 2 814 metrin korkeuteen. Anti-Libanonin alue on asuttu vain harvakseltaan ja siellä harjoitetaan lähinnä paimentolaisuutta.
Lähteet
Aasian vuoristot
|
1379497
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stratovariuksen%20diskografia
|
Stratovariuksen diskografia
|
Tämä on luettelo Stratovariuksen diskografiasta.
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
DVD:t
Singlet
Musiikkivideot
”Future Shock” (1989)
”Against the Wind” (1995)
”Distant Skies Live” (1995)
”Against the Wind V2” (1995)
”Speed Of Light” (1996)
”Black Diamond” (1997, ohj. Sökö Kaukoranta)
”The Kiss of Judas” (1997, ohj. Sökö Kaukoranta)
”SOS” (1998, ohj. Sökö Kaukoranta)
”Hunting High and Low” (2000, ohj. Sökö Kaukoranta)
”A Million Light Years Away” (2000, ohj. Jari Flinck)
”Freedom” (2000)
”Eagleheart” (2003)
”I Walk to My Own Song” (2003)
”Maniac Dance” (2005, ohj. Antti J. Jokinen)
”Deep Unknown” (2009)
”Under Flaming Skies” (2011)
”Halcyon Days” (2013)
”Unbreakable” (2013)
”If the Story Is Over” (2014)
”My Eternal Dream” (2015)
”Shine In The Dark” (2015)
”Until The End Of Days” (2016)
”My Eternal Dream Live” (2017)
”World On Fire” (2022)
”Firefly” (2022)
”Broken” (2022)
”Survive” (2022)
Katso myös
Luettelo Stratovariuksen kappaleista
Lähteet
Diskografiat
Diskografia
|
369440
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sveitsin%20Grand%20Prix%201982
|
Sveitsin Grand Prix 1982
|
Sveitsin Grand Prix 1982 oli kauden kolmanneksi viimeinen kilpailu. Se järjestettiin 29. elokuuta Dijonin radalla Ranskassa, koska Sveitsissä oli kielletty autokilpailut Le Mansin 24 tunnin ajoissa sattuneen suuronnettomuuden takia. Kilpailun voitti suomalainen Keke Rosberg Williams-Fordilla. Voitto oli suomalaisten historian ensimmäinen voitto F1:n MM-sarjassa. Rosberg nousi voittonsa myötä MM-sarjan johtoon ohi Didier Pironin.
Aika-ajot
Renaultit olivat jälleen kerran ylitse muiden aika-ajoissa. Alain Prost ja René Arnoux nappasivat sijat 1. ja 2. Muut kuljettajat 10 nopeimman joukossa olivat Riccardo Patrese (Brabham-BMW), Niki Lauda (McLaren-Ford), Andrea de Cesaris (Alfa Romeo), Nelson Piquet (Brabham-BMW), Derek Daly (Williams-Ford), Rosberg, Bruno Giacomelli (Alfa Romeo) ja ainoata Ferraria ajanut Patrick Tambay. Ferrarilta puuttui edelleen toinen kuljettaja Saksan GP:n harjoituksissa tapahtuneen Pironin onnettomuuden jälkeen. Tambayn niska oli huonossa kunnossa, joten hän jätti kilpailun väliin.
Kilpailu
Kaikki odottivat onnistuisiko viimeinkin Brabhamin varikkostrategia kilpailuun, mutta Renaultit karkasivat heti muilta, kärjessä Prost. Patrese, Lauda ja Piquet seurasivat perässä. Piquet ohitti pian kaksi edellään ollutta kuljettajaa ja nousi kolmanneksi, Rosberg seurasi perässä. Kierroksella 11. Piquet ohitti Arnoux'n ja nousi toiseksi, Prost jatkoi kilpailun johdossa. Piquet'n piti tulla kierroksella 40. tankkaukseen, jolloin hän putosi viidenneksi. Rosberg nousi toiseksi kun edellään ajaneella Arnoux'lla oli autossaan polttoaineensyöttöongelmia. Rosberg sai lopulta Prostin kiinni ja ohitti tämän.
Ranskalaiset järjestäjät olisivat kuitenkin halunneet ranskalaisen Prostin voittavan kilpailun ranskalaisella Renault'lla, minkä takia he olivat aikeissa lopettaa kilpailun pari kierrosta normaalia aiemmin, kun he näkivät, että Rosberg siirtyisi johtoon. Nämä aikeet saatiin kuitenkin estettyä, kun Williamsin työntekijä havaitsi heidän aikeensa ja huomautti virheestä, mutta tästä huolimatta kilpailua jatkettiin yhden ylimääräisen kierroksen verran. Palkintokorokkeelle Rosbergia seurasivat Prost ja Lauda. Muut pistesijat veivät Piquet, Patrese ja Elio de Angelis (Lotus).
Tulokset
Muuta
Nopein kierros: Alain Prost (Renault) 1.07,477
Johtokierrokset: Rene Arnoux (1), Alain Prost (2-78), Keke Rosberg (79-80)
Rosbergin ensimmäinen GP-voitto
Marc Surer 50. kilpailu
Lähteet
Formula 1 -kausi 1982
Sveitsin Grand Prix
|
333671
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskila
|
Uskila
|
Uskila on Hollolan kylä, joka sijaitsee kirkonkylästä länteen päin. Kylässä on Hollolan vanhin 1867 perustettu 53 oppilaan (20.9.2006) 1-5 luokkien koulu, joka päätettiin säilyttää. Koulua johdetaan yhdessä Pyhäniemen koulun kanssa ja se sijaitsee Hatsinantien (paikallistie 3161) varrella. Uskila on mainittu ensimmäisen kerran historiallisessa kirjallisessa lähteessä 1458. Hannulan, Koukkulan ja Palkkilan talot on perustettu 1600-luvulla.
Uskilassa sijaitsee merkittävä vesilähde, neljäntoista maanalaisen lähteen Kiikunlähde, josta otetaan suoraan juomavettä läheisiin kahteen kiinteistöön, ja siellä on Hammonjoen perhokalastusalue. Uskilan keskuspaikan muodostaa Uskilan koulun ympäristö. Siitä Hatsinantietä eteenpäin on toinen suuri rakennus, Uskilan työväentalo. Ensimmäinen työväentalo saatiin valmiiksi 1909 kaksi vuotta aikaisemmin ostetulle tontille, mutta se paloi 1930. Toinen työväentalo avattiin heinäkuussa 1937. Talo on hirsirakenteinen, ja se on vuorattu mineriittilevyillä. Talossa on toiminut viisi vuotta suurehko posliinikauppa.
Päijät-Hämeen liitto on inventoinut Uskilan alueen ja määritellyt sen maakunnallisesti arvokkaaksi agraarimaisemaksi.
Uskilan koulu
Uskilan koulu on Hollolan vanhin. Se on perustettu 1867. Nykyinen koulurakennus valmistui 1916, ja sitä on jatkettu myöhemmin. Koulua on uudistettu 2005. Uskilan koulussa ei ollut monta oppilasta, mikä vuoksi toisen luokan jälkeen siirryttiin Pyhäniemen kouluun kolmanneksi, neljänneksi, viidenneksi ja kuudenneksi luokaksi. Aikaisemmin Uskilan koulussa oli myös neljäsluokkalaisia. Uskilan koulu kuitenkin lakkautettiin vuonna 2012 huonon sisäilman takia, ja kaikki koulun oppilaat siirrettiin Pyhäniemen kouluun.
Muuta
Uskila kuuluu Hollolan kirkonkylän seutuun tilastoalueena. Uskilasta (Uskela) on valittu Matti Brandt, talonpoikaissäädyn valtiopäivämies, 1649-1664.
Lähteet
Aiheesta muualla
perhorasia.fi Hammonjoen perhokalastualue
Etelä-Hämeen Kalatalouskeskus Hammonjoen perhokalastualue
Hollolan kirkonseutu
Hollolan kylät
|
1166488
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalmin%20tammi
|
Kalmin tammi
|
Kalmin tammi on Turussa niin sanotulla Piispantalon tontilla, nykyisen Sibelius-museon lähettyvillä, kasvava suuri tammi, jonka on perimätiedon mukaan istuttanut Turun akatemian ensimmäisenä talousopin professorina toiminut Pehr Kalm. Tutkimuksen perusteella tammi on saanut alkunsa siemenestä noin vuoden 1750 tienoilla ja se on istutettu nykyiselle paikalleen joskus 1760-luvulla. Piispantalon tontilla sijaitsi silloin vuonna 1757 perustettu Turun akatemian kasvitieteellinen puutarha, jota Kalm johti.
Lähteet
Petter Portin : Pehr Kalm ja hänen tammensa, Turkulainen 25.12.2013
Turun vanhin puu selvisi Turun palostakin, Turkulainen 6.12.2013
Suomen puuyksilöt
Turun luonto
Tammiyksilöt
I kaupunginosa
|
11516
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siperia
|
Siperia
|
Siperia () on pääosin Venäjällä sijaitseva suuri maantieteellinen alue, joka käsittää lähes koko Aasian pohjoisosan. Eri yhteyksissä ja eri aikoina Siperian rajauksia on tehty eri tavoilla. Nykyisellä Venäjällä Siperiaan luetaan valtion Aasian puoleiset alueet kuitenkin aivan itäisimpiä osia eli Venäjän Kaukoitää (kartassa oranssilla) lukuun ottamatta. Historiallisesta näkökulmasta myös jälkimmäinen, Tyynenmeren rannikkoalueet kattava vyöhyke on luettu Siperiaan. Lisäksi se käsittää Kazakstanin alavan pohjoiskolkan (ei merkitty kartassa). Lännessä Siperia rajoittuu Uralvuoriin, pohjoisessa Jäämereen ja etelässä Kazakstanin keskiosan ylänköön, Mongoliaan ja Kiinaan. Hallinnollisena alueena Siperian federaatiopiiri on maantieteellistä Siperiaa kapeampi ja käsittää vain sen keskiosan ilman Sahan tasavaltaa ja Uralvuorten tuntumassa sijaitsevia alueita.
Maantiede
Siperian pinta-ala on 9 653 000 neliökilometriä, joten se on hiukan suurempi kuin Yhdysvallat, Alaska mukaan lukien. Koko Venäjän Aasian-puoleisen alueen pinta-ala on noin 13,1 miljoonaa neliökilometriä. Siperia jaetaan kahteen talousalueeseen, Länsi- ja Itä-Siperiaan. Maantieteellisesti se jakaantuu kolmeen alueeseen:
Länsi-Siperian alanko on noin kolmen miljoonan neliökilometrin kokoinen, äärimmäisen tasainen tasankoalue, jonka pinnanmuodot kohoavat vasta Novosibirskissä lähes 2 000 kilometrin päässä rannikosta yli 50 metriin. Se on Amazonin altaan jälkeen maailman suurin alanko. Se sijaitsee Uralvuorten ja Jenisein välissä ja sitä halkoo Ob sivujokineen. Suot peittävät paikoin jopa 80 prosenttia alueen pinta-alasta, ja siellä sijaitsee myös maailman laajin suo, Vasjuganin suo, jonka pinta-ala on 53 000 neliökilometriä.
Keski-Siperian ylänkö sijaitsee kahden merkittävän joen, Jenisein ja Lenan välissä. Sitä halkovat Jenisein sivujoet Ala-Tunguska ja Kivinen-Tunguska. Etelässä se kohoaa Sajanvuoriksi ja pohjoisessa laskeutuu Taimyrin niemimaan juurelle kohotakseen vielä uudelleen paikoin yli kilometrin korkeuteen ennen Jäämerta. Ylängön korkein huippu yltää Putoranavuorilla 1 701 metriin. Alueella on lähinnä harjanteita ja kukkuloita, mutta myös soisia ylätasankoja. Maa on laajoilla alueilla ikiroudassa. Kesä on lyhyt ja lämmin, talvi pitkä ja erittäin kylmä.
Koillis- ja Itä-Siperian vuoristot käsittävät useita vuorijonoja, joista merkittävimmät ovat Altai lähellä Mongolian ja Kazakstanin rajaa, Sajan lähempänä Baikaljärveä, Jablonovyivuoristo järven itäpuolella sekä Verhojanskvuoristo ja Tšerskivuoristo Lena-joen itäpuolella. Korkein huippu on Altailla sijaitseva Beluha (4 506 m). Vuorten ympäröimä Baikaljärvi on maailman syvin järvi ja pinta-alaltaan seitsemänneksi suurin. Sen arvioidaan sisältävän viidenneksen maapallon makeasta vedestä.
Ilmasto
Siperian ilmasto on sisämaassa mantereinen ja se tunnetaan erittäin ankarista talvistaan. Huolimatta lämpimistä kesistä maa pysyy erityisesti Keski-Siperian ylängöllä ikiroudassa. Jäämeren rannikolla talvet eivät ole yhtä kylmiä, mutta vastaavasti kesät ovat hyvin viileitä. Ilmasto on jarruttanut ihmistoiminnan lisääntymistä ja väestönkasvua alueella.
Siperian ilmasto on hyvin vaihtelevainen.
Siperian koillisosassa talvet ovat kylmimmät koko pohjoisella pallonpuoliskolla, eli siellä sijaitsee pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysnapa. Siellä vallitsee jopa arktinen ilmasto. Verhojanskin pikkukaupungin vuotuinen keskilämpötila on −15,4 °C; tammikuussa keskilämpötila on −47,8 °C, mutta heinäkuussa se nousee +15,2 °C:een. Verhojanskvuorten ja Tšerskivuorten välisessä laaksossa sijaitsevaan Oimjakonin kylään on kirjattu pohjoisen pallonpuoliskon kylmyysennätys, −71,2 °C. Vuotuinen lämpötilanvaihtelu alueella on maailman suurinta. Tiksissä Jäämeren rannikolla vuoden keskilämpötila on −13,1 °C, tammikuussa −31,3 °C ja heinäkuussa +6,6 °C.
Sademäärät ovat melko vähäisiä koko Siperian alueella, eteläosissa 250–500 millimetriä ja pohjoisosissa alle 250 millimetriä vuodessa. Talvet ovat erityisen vähäsateisia; kesäisin sataa kohtalaisesti. Maa pysyy monin paikoin lumipeitteisenä yli kuusi kuukautta vuodessa, samoin vesistöt ja rannikot jääpeitteisinä.
Kasvillisuus
Siperian halki kulkee taigavyöhyke, joka on maailman laajin yhtenäinen metsäalue. Valtalajeina ovat erilaiset havupuut, kuten Länsi-Siperian taigalla siperiansembra (Pinus sibirica) ja siperianlehtikuusi (Larix sibirica) sekä Itä-Siperian taigalla dahurianlehtikuusi (Larix gmelinii), siperiankuusi (Picea obovata), siperianpihta (Abies sibirica) ja siperiansembra. Lehtipuista tavallisimpia ovat koivut. Pohjoisemmaksi mentäessä lehtikuusten suhteellinen osuus lisääntyy, kunnes ikiroudan alueilla ne jäävät ainoiksi puulajeiksi. Lähemmäs Jäämerta siirryttäessä kasvillisuus muuttuu arktiseksi tundraksi. Vastaavasti tundra-alueilta etelämmäs mentäessä kasvillisuus vaihtuu heinäaroksi. Vuoristoilla on karua tundramaista vuoristokasvillisuutta; monilla korkeilla ja pohjoisilla vuorilla ei ole kasvillisuutta lainkaan. Erityisesti Länsi-Siperiassa on runsaasti myös suokasvillisuutta.
Luonnonvarat
Siperian luonnonvarat ovat huomattavat. Valtavien metsäalueiden ohella siellä on öljy-, maakaasu-, hiili- ja malmimineraaliesiintymiä. Lisäksi alueelta on löydetty muun muassa timantteja ja kultaa. Obinlahden ympäristön maakaasuesiintymät kuuluvat maailman suurimpiin, ja Urengoyn kaasukenttä on niistä suurin.
Väestö
Siperian asukasluku oli vuonna 2010 noin 33 miljoonaa. Väestötiheys oli noin 4,5 asukasta neliökilometrillä Siperian ja Uralin okrugeissa ja 0,3 Sahan tasavallassa. Valtaosa väestöstä on venäläisiä ja venäläistettyjä ukrainalaisia. He ovat slaavilaista alkuperää ja saapuneet alueelle Itä-Euroopasta 1500- ja 1600-luvuilta lähtien. Alueen merkittävimpiin alkuperäiskansoihin kuuluvat burjaatit, tuvat ja sahat eli jakuutit. Muita etnisiä ryhmiä ovat evenkit, tšuktšit, korjakit ja jukagiirit. Lisäksi alueella on Siperian tataareja ja altailaisten kansojen edustajia, joita ei aina lasketa alkuperäisväestöksi. Alkuperäisväestöä on Siperiassa noin kaksi miljoonaa. Kaikkiaan alueella on 31 alkuperäiskansan edustajia. Monet pienet kansat ovat häviämässä.
Siperia on myös toiminut karkotuspaikkana muun muassa suomalaisille ja virolaisille. Näin ollen alueella asuu pieniä siperiansuomalaisia väestöryhmiä.
Noin 70 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa. Asunnot ovat usein ahtaita ja kunnoltaan vaihtelevia. Maaseudulla asutaan yksinkertaisissa, mutta tilavammissa hirsitaloissa. Siperian suurin kaupunki on Novosibirsk (1,4 miljoonaa asukasta), ja muita merkittäviä kaupunkeja ovat Jekaterinburg (1,3 milj.) Omsk (1,1 milj.), Tšeljabinsk (1 milj.), Krasnojarsk (0,9 milj.), Tomsk, Irkutsk, Ulan-Ude ja Jakutsk.
Siperian historia
Pääartikkeli: Siperian historia
Mongolit valloittivat alueen 1200-luvulla. 1440-luvulla mongolien Kultainen orda hajosi, ja sen raunioille syntyi autonominen Siperian kaanikunta.
Venäjän valta kasvoi 1500-luvulla ja kasakat ulottivat vaikutusvaltaansa yhä pidemmälle itään. Se liitettiin Moskovan vallan alle 1500-luvulla. Perustettiin uusia kaupunkeja, kuten Tara ja Tobolsk. 1600-luvun puoliväliin mennessä venäläisten valta ulottui Tyynellemerelle asti.
Siperia säilyi edelleen harvaanasuttuna alueena. Siellä liikkui tutkimusmatkailijoita ja turkiskauppiaita. Läntiseltä Venäjältä ajettiin rikollisia maanpakoon Siperiaan.
Siperian rata, joka rakennettiin vuosina 1891–1905, yhdisti Siperian vihdoin tiiviimmin muuhun Venäjään. 1900-luvun kuluessa nousi uusia taajamia hyödyntämään Siperian luonnonvaroja teollistuvan Venäjän ja Neuvostoliiton tarpeisiin. Samalla alkuperäiskansojen elinalue kutistui.
Katso myös
Siperianhusky
Lähteet
Aiheesta muualla
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1443977
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Victoria%20Welby-Gregory
|
Victoria Welby-Gregory
|
Victoria Welby-Gregory (1837–1912) oli englantilainen itseoppinut filosofi, semiootikko, muusikko sekä vesiväritaiteilija. Parhaiten nimellä Lady Welby tunnettu Victoria kehitti significs-nimellä kutsumansa merkkiteorian, jota hän hahmotteli kahdessa julkaisemassaan teoksessa. Amerikkalainen filosofi ja tiedemies Charles Sanders Peirce julkaisi näistä ensimmäisestä positiivisen arvostelun, mikä johti filosofien väliseen kirjeenvaihtoon, joka on julkaistu osittain jälkimmäisen Collected Papers kokoelmassa ja kokonaisuudessaan itsenäisenä niteenä. Welby vaikutti myös hollantilaisen significs-ryhmän syntymiseen ja tätä kautta L. E. J. Brouwerin matematiikanfilosofiaan.
Teokset
What Is Meaning? Studies in the Development of Significance, 1903.
Significs and Language: The Articulate Form of Our Expressive and Interpretive Resources, 1911.
Englantilaiset filosofit
Vuonna 1837 syntyneet
Vuonna 1912 kuolleet
|
1163271
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Moottoripy%C3%B6r%C3%A4ilyn%20Grand%20Prix%20-kausi%201961
|
Moottoripyöräilyn Grand Prix -kausi 1961
|
Moottoripyöräilyn Grand Prix -kausi 1961 on järjestyksessään 13. ratamoottoripyöräilyn MM-sarjan kausi. Osakilpailuja ajettiin 11 kappaletta viidessä eri luokassa.
Kilpailukalenteri
MM-pisteet
Vain kuusi parasta kilpailua laskettiin loppupisteisiin 125cc-, 250cc-, 350cc- ja 500cc-luokissa, sivuvaunullisissa neljä parasta kilpailua.
500cc
350cc
250cc
125cc
Lähteet
MotoGP-kaudet
Vuoden 1961 moottoriurheilu
|
1554353
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mortimer%20Brofeldt
|
Mortimer Brofeldt
|
Mortimer Brofeldt (17. syyskuuta 1840 Kangasniemi – 23. joulukuuta 1890 Brest-Litovsk) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijan useissa eri esikuntatehtävissä palvellut kenraalimajuri.
Mortimer Brofeldtin vanhemmat olivat kruununnimismies Benjamin Brofeldt ja Anna Maria Antell. Hän tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1851 ja ylennettiin vuonna 1858 valmistuttuaan vänrikiksi ja määrättiin palvelukseen 6. kenttätykistöprikaatiin. Aliluutnanttina hän siirtyi Henkivartioväen krenatööritykistöprikaatiin 1860 ja seuraavana vuonna luutnanttina oppilaaksi yleisesikunta-akatemiaan. Akatemian kurssin suoritettuaan Brofeldt määrättiin alikapteenina palvelukseen yleisesikuntaan 1863, mutta siirrettiin jo seuraavana vuonna adjutantiksi Suomen sotilaspiirin paikallisjoukkojen esikuntaan. Kapteeniksi hänet ylennettiin 1866 ja siirrettiin 1868 Suomen sotilaspiirin esikuntaan. Everstiluutnanttina Brofeldt komennettiin Venäjän Tyynen valtameren rannikkoalueiden hallinnon palvelukseen vanhimmaksi adjutantiksi vuonna 1870 ja everstiksi 1873 ylennettynä Moskovan sotilaspiirin esikuntaan vuonna 1874. Hän palveli sittemmin sekä Harkovan sotilaspiirin että Varsovan sotilaspiirin esikunnassa, kunnes hänestä tuli 14. ratsuväkidivisioonan esikuntapäällikkö 1875, 6. jalkaväkidivisioonan esikuntapäällikkö 1876 ja Brest-Litovskin linnoituksen esikuntapäällikkö 1877. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1888. Vuonna 1890 Brofeldt määrättiin 5. armeijakunnan esikuntapäälliköksi, mutta hän ehti toimia tehtävässä vain noin kuukauden ajan.
Lähteet
Suomalaiset kenraalit
Vuonna 1840 syntyneet
Vuonna 1890 kuolleet
|
45889
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauni-Leena%20Luukanen-Kilde
|
Rauni-Leena Luukanen-Kilde
|
Rauni-Leena Tellervo Luukanen-Kilde (o.s. Valve, myös Rauni Kilde; 15. marraskuuta 1939 Värtsilä – 8. helmikuuta 2015 Vaasa) oli suomalainen lääkäri, kirjailija, luennoitsija, ufologi ja salaliittoteoreetikko. Luukanen-Kilde toimi lääkärinä kansainvälisissä tehtävissä ja Lapin läänin lääninlääkärinä vuoteen 1985. Hän kirjoitti kirjoja paranormaaleista ilmiöistä ja ufoista, muun muassa teokset Kuolemaa ei ole (1982) ja Tähtien lähettiläs (1991).
Elämä ja toiminta
Luukanen-Kilde aloitti lääketieteen opinnot Oulussa, valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Turusta 1967 ja erikoistui yleislääketieteeseen (1974). Hän työskenteli lääkärinä eri puolella Suomea, muun muassa Salossa, toimi lääkärinä kansainvälisissä tehtävissä Pakistanissa ja Indonesiassa sekä Lapin läänin lääninlääkärinä vuodesta 1975.
Hän toimi myös Lapin parapsykologisen seuran puheenjohtajana 1981–1986 sekä osallistui maanpuolustustyöhön muun muassa Lapin maanpuolustusyhdistyksen kautta.
Vuonna 1985 Luukanen-Kilde joutui pahaan auto-onnettomuuteen. Hän jäi lääninlääkärin virasta eläkkeelle kahden vuoden sairausloman jälkeen vuonna 1987. Eläkkeelle jäätyään Luukanen-Kilde asui pitkään Norjassa Mossin kunnan Sonissa – ja muutti vasta hieman ennen kuolemaansa takaisin Suomeen.
Luukanen-Kilden ensimmäinen puoliso vuodesta 1964 oli majuri Mauri Luukanen ja toinen puoliso vuodesta 1987 norjalainen diplomaatti Sverre Kilde (1934–1996).
Luukanen-Kilde kuoli kotonaan Vaasassa pitkäaikaiseen sairauteen 8. helmikuuta 2015. Hänen kuolinilmoitukseensa oli kirjoitettu sanat: kuolemaa ei ole.
Luukanen-Kilden sanoma
Luukanen-Kilde esitelmöi ufoja ja parapsykologiaa käsittelevissä tilaisuuksissa. Hän kertoi esitelmissä mm. energiasta, ruumiistairtautumisista, ufokontakteista ja vastaavista.
Hän oli kiinnostunut erilaisista salaliittoteorioista. Hän ilmaisi 1990-luvulla huolensa siitä, että ihmisiin istutetaan heidän tietämättään esimerkiksi rokotusohjelmien yhteydessä mikrosiruja, joiden tarkoitus on hallita ja valvoa käyttäytymistä. Tällaiset mikrosirutetut tai muuten mielenohjailun uhrit olisivat hänen mukaansa jatkuvassa 24 tuntia/vrk seurannassa. Hän myös väitti Norjan vuoden 2011 terrori-iskujen olleen salaliitto. Luukanen-Kilde esitti, että sikainfluenssarokotukset ovat vaarallisia ja niiden taustalla on salaliitto, jonka takana on WHO, Henry Kissinger ja Bilderberg-ryhmä, jonka tarkoitus on vähentää maailman väestöä.
Luukasen mukaan ihmiskunnalta on salattu, että avaruusolentoja on keskellämme, kuulentoja tehdään kaksi kertaa viikossa, ihmisillä on jo siirtokuntia Marsissa ja että myös Saturnukseen lennetään. Luukanen-Kilde koki, että häntä häiritään psykotronisilla aseilla ja aiheutetaan erilaisia oireita, ja siksi hän halusi Norjasta Suomeen, joka ei ollut Nato-maa.
Teokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Rauni-Leena Luukanen-Kilde tuntee humanoidit Ylen Elävä arkisto.
Suomalaiset lääkärit
Suomalaiset tietokirjailijat
Suomalaiset salaliittoteoreetikot
Ufotutkijat
Ufokontaktihenkilöt
Vuonna 1939 syntyneet
Vuonna 2015 kuolleet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
35757
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kevin%20Mitnick
|
Kevin Mitnick
|
Kevin David Mitnick (6. elokuuta 1963 Van Nuys, Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat – 16. heinäkuuta 2023) oli yhdysvaltalainen krakkeri ja myöhemmin tietoturvakonsultti. Mitnick ei osannut ohjelmoida, vaan hänen tietomurtonsa perustuivat valmiiden työkalujen käyttöön sekä ennen kaikkea pitkälle vietyyn ihmisten manipulointiin, johon sisältyi esimerkiksi johtoasentajien ammattikielen imitointia, esimieheksi tekeytymistä, roskasäiliöiden penkomista, työntekijöiden huijaamista ammatillisten ohjekirjojen tietojen pohjalta ja puhelinyhtiöiden sisäistä organisaatiota kuvaavien kaavioiden hyödyntämistä.
Mitnick oli vankilassa muun muassa vuonna 1983 tunkeuduttuaan yliopiston koneella luvattomasti ARPANETiin. Aiemmin hänet oli tuomittu tietojen tuhoamisesta ja puhelinoperaattorin käsikirjojen varastamisesta. Viimeinen tuomio hänelle tuli FBI:n pidätettyä hänet 15. helmikuuta 1995. Mitnick oli FBI:n etsityin tietokonerikollinen usean vuoden ajan.
Mitnickin jäljittämisessä oli olennaisena tekijänä tietoturva-asiantuntija Tsutomu Shimomuran panos, jonka koneeseen Mitnick tunkeutui TCP-kaappauksella. Jäljityksessä käytettiin muun muassa Tsutomun kirjoittamaa ohjelmaa, joka tulkitsi TCPDump-ohjelman (UNIX:n TCP:n liikenteen analysointityökalu) tuottamia tietoja. Tällä ohjelmalla Mitnickin telnet-sessiot saatiin kaapattua jokaista näppäimen painallusta myöten. Vaikka Mitnick käytti bittiavaruudessa varastettuja kännyköitä, kloonattuja liittymiä ym. tehokkaita identiteetin peittelymenetelmiä, hänet onnistuttiin lopulta paikantamaan.
Mitnick vapautettiin vankilasta tammikuussa 2000, mutta hänen Internetin käyttökieltonsa jatkui kolme seuraavaa vuotta, keskiyöhön 21. tammikuuta 2003 asti.
Mitnick oli nuoruudessaan myös nk. phone phreak, joka peukaloi puhelinjärjestelmiä. Hän huijasi Los Angelesin liikennelaitoksen siirronseurantajärjestelmää ja ajeli pummilla jo 12-vuotiaana.
Mitnick tunkeutui Nokian Salon-tehtaan tietoverkkoon. Hän vieraili Suomessa viimeisen kerran marraskuussa 2010 Talentum Eventsin TiVi Tietoturva 2011 -seminaarin pääpuhujana.
Mitnick kuoli syöpään. Viimeksi hän työskenteli tietoturvakouluttajana KnowBe4-yritykselle.
Mitnickiin liittyviä selvittämättömiä tapauksia
Mitnickin epäiltiin poistaneen poliisin tietokoneilta itseään koskevan pidätysmääräyksen, kun poliisi oli eräässä toisessa tapauksessa päässyt hänen kannoilleen.
Mitnickin tiedetään osanneen "ennustaa" poliisien tulon piilopaikkaansa ja poistuneen paikalta hieman ennen heidän tuloaan. (Mitnick sanoo itse usein vain soittaneensa poliisiasemalle ja kysyneensä suoraan, onko hänen nimisestään henkilöstä annettu pidätysmääräystä.)
Viimeisen tuomion jälkeen takavarikoidut kiintolevyt FBI lupasi palauttaa omistajalleen vuonna 2004, eli lähes kymmenen vuotta takavarikoinnin jälkeen, jos Mitnick kertoisi miten niiden salaus puretaan.
Mitnickin kirjoittamat kirjat
The Art of Intrusion
The Art of Deception
Ghost in the Wires: My Adventures as the World's Most Wanted Hacker
The Art of Invisibility
Kirjat on tehty yhteistyössä William L. Simonin kanssa.
Mitnickistä kertovat elokuvat
Takedown
Freedom Downtime
Huomautukset
Lähteet
Aiheesta muualla
Mitnick Security Consulting, LLC – Mitnickin perustama tietoturvakonsultaatioyritys
The Mitnick attack – Mitnickin TCP-kaappausta käsittelevä artikkeli
Toni Jussila, Kevin Mitnick – Tietokoneterroristi Tik-110.350 Tietokoneverkot: 9. kotitehtävä. tml.kk.fi
Vuonna 1963 syntyneet
Krakkerit
Yhdysvaltalaiset rikolliset
Vuonna 2023 kuolleet
|
282659
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Michael%20Dawson%20%28jalkapalloilija%29
|
Michael Dawson (jalkapalloilija)
|
Michael Richard Dawson (s. 18. marraskuuta 1983 Northallerton, Englanti) on englantilainen jalkapalloilija, joka edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Hull Cityä. Hän on pelipaikaltaan toppari.
Dawson aloitti uransa Nottingham Forestissa, jossa hän teki debyyttinsä 1. huhtikuuta 2002 ottelussa Walsallia vastaan. Vuoteen 2005 asti Nottinghamissa pelannut Dawson teki 7 maalia pelaamassaan 83:ssa ottelussa.
31. tammikuuta 2005 Dawson liittyi Tottenhamin miehistöön ja debyyttinsä hän teki 16. huhtikuuta 2005 2-2 tasapelissä Liverpoolia vastaan.
26. elokuuta 2014 Dawson siirtyi Englannin valioliigassa pelaavaan Hull Cityyn. Debyyttinsä hän teki 31. elokuuta 2014 2-1 tappiossa Aston Villaa vastaan.
Dawson on pelannut Englannin alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa 13 ottelua ja hänen odotetaan tekevän debyytin Englannin maajoukkueessa lähiaikoina.
Lähteet
Aiheesta muualla
Profiili Tottenhamin sivustolla
Profiili soccerbase.comissa
Englantilaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1983 syntyneet
Elävät henkilöt
|
163066
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hillo
|
Hillo
|
Hillo on marjoista tai hedelmistä sekä sokerista ja vedestä keittämällä tai soseuttamalla valmistettua makeaa sosetta tai hyytelöä, jota käytetään mausteen tavoin tai esimerkiksi leivänpäällysteenä. Hillon koostumuksen ja säilyvyyden parantamiseksi voidaan käyttää myös pektiiniä ja gelatiinia sekä hapettumisenestoaineita. Hilloa voidaan käyttää ruoan täytteenä tai lisukkeena – usein hilloa syödään pannukakun tai ohukaisten kera. Sitä käytetään myös munkkien täytteenä.
Hilloaminen on oiva keino lisätä elintarvikkeiden säilyvyyttä. Kun hilloa valmistettaessa saavutetaan 104 °C:n lämpötila, marjojen tai hedelmien hapot ja pektiini reagoivat sokerin kanssa, ja tämän jälkeen hillo jähmettyy jäähtyessään. Eräät marjat ja hedelmät kuten herukat, karviaiset, omenat ja sitrushedelmät sisältävät runsaasti pektiiniä ja hilloutuvat täten helposti. Muita hilloja kuten mansikkahilloa valmistettaessa on syytä lisätä pektiiniä tai muita aineita, jotta hillosta tulisi riittävän kiinteää. Nykyaikaista hillonvalmistusta helpottaa hillosokeri, jossa on sokerin lisäksi muita hilloamiseen tarvittavia aineita. Hilloja voidaan valmistaa myös useiden marja- ja hedelmälajien yhdistelminä.
Hillon koostumukseen vaikuttaa myös se, mitä hedelmän tai marjan osia valmistukseen käytetään. Normaalisti hillo sisältää siemeniä ja ohuita kuorenpaloja, mutta jos marja- tai hedelmämassa suodatetaan läpikuultavaksi, sitä kutsutaan hyytelöksi. Mikäli mukana on paksumpia kuorenpaloja kuten appelsiininkuorta, tuotetta kutsutaan marmeladiksi.
Erilaisia hilloja
Mansikkahillo on mansikoista valmistettavaa hilloa. Hilloa voidaan käyttää muun muassa kakkujen täytteenä ja ohukaisten päällysteenä. Mansikkahilloa on Suomessa ja myös muissa Pohjoismaissa saatavilla teollisena valmisteena kuten myös esimerkiksi vadelma- tai puolukkahilloa, mutta hillo on ollut myös kotikeittiöissä eräs perinteisistä tavoista säilöä kesän mansikkasatoa talven varalle.
Mustikkahillo on mustikoista valmistettavaa hilloa.
Omenahillo on omenoista valmistettavaa hilloa. Eräät hillot voivat sisältää myös omenanpaloja. Valkea kuulas, Antonovka ja Atlas ovat hyviä hillo-omenia.
Puolukkahillo on sokeriin sekoitestusta puolukasta valmistettavaa hilloa. Eräät teolliset merkit sisältävät myös vettä. Puolukkahillo on erityisen suosittua skandinavialaisessa keittiössä. Säilöntäaineiden käyttö ei ole välttämätöntä, sillä puolukka sisältää bentsoehappoa, joka toimii säilöntäaineena.
Vadelmahillo on vadelmista valmistettavaa hilloa. Se sisältää suhteellisen paljon siemeniä, mutta sitä voidaan käyttää muiden hillojen tapaan.
Appelsiinihillossa käytetään yleensä hedelmälihan ohella myös appelsiinin kuoren ulointa osaa suikaleina.
Lähteet
Aiheesta muualla
Hillot. Martat.fi
Ruoka-ainekset
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
943584
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lego%20Architecture
|
Lego Architecture
|
Lego Architecture -teema julkaistiin ensin vuonna 1962 ja lopetettiin vuonna 1963. Teemasta tehtiin kuitenkin uusintajulkaisu vuonna 2008, ja se on yhä myynnissä. Teeman pakkaukset käsittelevät erilaisia kuuluisia arkkitehtonisia rakennuksia ja rakennelmia. Lisäksi nykyään myynnissä on myös pakkauksia, joissa on jonkin kuuluisan kaupungin tärkeimmät rakennukset ja rakennelmat mikrokoossa.
Aiheesta muualla
LEGO Architecture -tuotesivut
Architecture
|
37631
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Charlie%20Dominici
|
Charlie Dominici
|
Charlie Dominici (s. 16. kesäkuuta 1951 Brooklyn, New York) on yhdysvaltalainen laulaja. Hänet tunnetaan parhaiten Dream Theaterin entisenä laulajana.
Charlie aloitti muusikon uransa yhtyeessä nimeltä Franke and the Knockouts, jossa hän soitti kitaraa ja lauloi taustalaulajana. Hän liittyi Dream Theateriin marraskuussa 1987. Charlie oli mukana yhtyeen esikoisalbumilla, vuonna 1989 julkaistulla When Dream and Day Unite:lla, mutta hänet erotettiin yhtyeestä pian sen julkaisun jälkeen. Dominici oli huomattavasti vanhempi kuin muut yhtyeen jäsenet. Lisäksi heillä oli henkilökohtaisia ja musiikillisia erimielisyyksiä. Hänet korvasi James LaBrie.
Charlien laulutyyli on samantyyppinen kuin Rushin Geddy Leellä: korkea, lämmin ja nasaali. Tämä oli myös osasyy hänen erottamiseensa. Muut yhtyeen jäsenet olivat sitä mieltä, että Charlien ääni ei sovi Dream Theaterin heavy metal -tyylisiin kappaleisiin.
Tällä hetkellä Charlie toimii tuottajana. Hän julkaisi vuonna 2005 sooloalbumin O3: A Trilogy.
Lähteet
Viitteet
Yhdysvaltalaiset metallimusiikin laulajat
Dream Theaterin entiset jäsenet
Vuonna 1951 syntyneet
Elävät henkilöt
|
667304
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Metonymia
|
Metonymia
|
Metonymia tarkoittaa tilanteita, joissa johonkin käsitteeseen viitataan nimeämällä jokin toinen, tuohon käsitteeseen läheisesti liittyvä käsite. Metonymia kuuluu kielikuviin. Se on metaforan erikoistunut laji, ja sillä tarkoitetaan nimityksenvaihtoa, joka syntyy kun syy asetetaan seurauksen tilalle, omistaja omistetun tilalle, abstrakti konkreettisen tilalle.
Esimerkiksi:
Uutinen kohautti koko maata tarkoittaa 'koko maan asukkaita'
Olen lukenut Mika Waltaria tarkoittaa 'Mika Waltarin teoksia'
Wikipedia kirjoittaa tarkoittaa 'Joku tai jotkut ovat kirjoittaneet Wikipediaan'
Olin kupilla tarkoittaa 'olin juomassa alkoholijuomia'
Metaforassa yhteys rinnastettavien asioiden tai olioiden välillä on ennakoimaton. Metonymiassa merkityksen siirto tapahtuu tuttuuden ja asiayhteyden perusteella: "Valkoinen talo vaikenee" merkitsee, ettei Yhdysvaltain presidentti aio kommentoida.
Taiteen kuva on aina metonyymi, jossa yksi asia korvataan toisella, suurempi pienemmällä. Andrei Tarkovski
Katso myös
Allegoria
Lähteet
Aiheesta muualla
Petri Jääskeläinen, Kielen ja ajattelun metonymioita, arvio kirjaan Klaus-Uwe Panther & Günther Radden (toim.) Metonymy in language and thought. Virittäjä 3/2002.
Semantiikka
Kirjallisuuden käsitteet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1382511
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Boris%20Mikojan
|
Boris Mikojan
|
Boris Mikojan, oikea nimi Pentti Ikonen (1938 Tuupovaara – keväällä 2000) oli suomalainen taidemaalari ja taidekauppias.
Mikojan rakensi Kyyjärven keskustan tuntumaan nelikerroksisen kivisen Mikojanin linnan joka valmistui 1988. Linnassa aloitettiin pitopalveluiden järjestäminen vuonna 1989. Linnaa jonka lattiapinta-ala on 700 neliömetriä rakennettiin yli 10 vuoden ajan. Linnaa vuokrataan nykyisin erilaisiin juhlatilaisuuksiin ja tapahtumiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Boris Mikojan ja linnan rakentaja Isäni, Tapio Vanhasen kuvaama video vuodelta 1989 (Marko Vanhasen Youtube-kanava)
Suomalaiset taidemaalarit
Vuonna 1938 syntyneet
Vuonna 2000 kuolleet
|
330667
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peter%20Baumann
|
Peter Baumann
|
Peter Baumann (s. 29. tammikuuta 1953 Berliini) on entinen saksalainen muusikko, joka muodosti Tangerine Dream -yhtyeen todennäköisesti tunnetuimman kokoonpanon Edgar Froesen ja Christopher Franken kanssa vuonna 1971. Hänellä ei ollut muodollista musiikillista koulutusta, mikä teki yhteistyöstä yhtyeen muiden jäsenten kanssa välillä vaikeaa. Hänellä oli kuitenkin kyky tuottaa mielenkiintoista saundia, ja lisäksi hänellä oli teknistä osaamista, josta oli usein hyötyä yhtyeen erilaisten musiikkilaitteiden kanssa.
Ensimmäisen oman levynsä Baumann teki vuonna 1976 ollessaan kiertueella Tangerine Dreamin kanssa. Vuotta myöhemmin hän jätti yhtyeen ja siirtyi soolouralle. 1980-luvulla hän perusti levy-yhtiön Private Music, joka erikoistui New Age -tyyliseen instrumentaaliseen musiikkiin. Yhtiölle levyttäneitä artisteja ovat olleet muun muassa Eddie Jobson, Patrick O'Hearn, Yanni sekä aikaisemmat yhtyetoverit Tangerine Dream. Baumann myi myöhemmin yhtiön BMG:lle ja on nykyään käytännössä vetäytynyt musiikkibisneksestä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Voices In The Net: Peter Baumann.
Baumann Discogs-sivustolla.
Saksalaiset muusikot
Tangerine Dreamin jäsenet
Vuonna 1953 syntyneet
Elävät henkilöt
|
999990
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ouagadougoun%20katedraali
|
Ouagadougoun katedraali
|
Ouagadougoun katedraali on katedraali Ouagadougoun kaupungissa Burkina Fasossa. Katedraali on 1930-luvulla rakennettu roomalaiskatolinen kirkko, yksi Länsi-Afrikan suurimmista kirkoista. Katedraali on rakennettu savitiilistä romaaniseen tyyliin.
Lähteet
Kristinusko Burkina Fasossa
Katedraalit
Ouagadougou
Burkina Fason rakennukset ja rakennelmat
|
1026873
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulio%20Manuel%20Chirivella%20Varela
|
Tulio Manuel Chirivella Varela
|
Tulio Manuel Chirivella Varela (14. marraskuuta 1932 – 10. huhtikuuta 2021) oli venezuelalainen roomalaiskatolinen arkkipiispa. Hänet vihittiin papiksi Barquisimeton hiippakuntaan 11. marraskuuta 1956 ja nimitettiin Margaritan hiippakunnan johtoon 5. huhtikuuta 1974. Piispaksi konsekroinnin suoritti 9. kesäkuuta José Humberto Quintero Parra, jota avustivat Luis Eduardo Henríquez Jiménez ja Francisco de Guruceaga Iturriza.
Chirivella Varela sai 18. lokakuuta 1982 nimityksen Barquisimeton arkkipiispaksi, jonka virkaan hänet asetettiin 11. joulukuuta 1982 ja jona hän toimi, kunnes jäi eläkkeelle 22. joulukuuta 2007.
Lähteet
Venezuelalaiset papit
Katoliset arkkipiispat
Vuonna 1932 syntyneet
Vuonna 2021 kuolleet
|
1736938
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frans%20Justus%20Fors%C3%A9n
|
Frans Justus Forsén
|
Frans Justus Forsén (23. huhtikuuta 1849 Kokkola – 5. tammikuuta 1899 Pietarsaari) oli suomalainen juristi ja Pietarsaaren pormestari.
Forsénin vanhemmat olivat raatimies ja kauppias Johan Gustaf Forsén ja Johanna Maria Staudinger. Hän pääsi ylioppilaaksi 1866 Oulun alkeisoppilaitoksesta ja suoritti Helsingin yliopistossa tuomarintutkinnon 1876. Forsén sai varatuomarin arvon 1879.
Forsén oli Pietarsaaren pormestarina vuodesta 1885 alkaen. Hän kuoli tammikuussa 1899 sydänkohtaukseen 49-vuotiaana.
Frans Justus Forsén oli naimisissa vuodesta 1883 Hilma Charlotta Wirkbergin kanssa. Heidän poikansa oli diplomi-insinööri ja Tukholman teknillisen korkeakoulun professori Lennart Forsén (1889–1943).
Lähteet
Pietarsaaren pormestarit ja kaupunginjohtajat
Suomalaiset juristit
Vuonna 1849 syntyneet
Vuonna 1899 kuolleet
|
341830
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka%20Herlin
|
Ilkka Herlin
|
Ilkka Heikki Herlin (s. 25. tammikuuta 1959 Helsinki) on suomalaisen lastinkäsittely-yhtiö Cargotecin hallituksen puheenjohtaja ja suuromistaja. Hän on myös Wipunen varainhallinta Oy:n toimitusjohtaja.
Elämä ja ura
Ilkka Herlin on KONE Oyj:n entisen toimitusjohtajan Pekka Herlinin (k. 2003) poika. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja historiantutkija, joka teki väitöskirjan äitinsä isästä Kustaa Vilkunasta. Historioitsijana Herlinin erikoisala oli tieteenhistoria ja erityisesti humanistiset tutkimusalat. Hän on tutkinut muun muassa jatkosodan syttymistä ja aiheesta käytyä tieteellistä väittelyä.
Koneen entinen pääomistaja ja toimitusjohtaja Pekka Herlin ja hänen poikansa Antti Herlin salasivat testamenttijärjestelyllä tietoja perheyhtiön hallinnasta, jonka seurauksena Kone jakautui kahteen osaan, hissejä ja liukuportaita valmistavaan Koneeseen, jonka äänivalta jäi Antti Herlinille, sekä Cargoteciin, jonka omistajiksi nousivat Ilkka Herlinin lisäksi hänen sisaruksensa Ilona Herlin ja Niklas Herlin (k. 2017). Cargotec on osa entistä Partekia, jonka Kone osti.
Arvopaperi-lehden tekemän Pörssirikkaat-selvityksen mukaan Ilkka Herlin oli vuonna 2022 Suomen toiseksi varakkain henkilö pörssiomaisuudella mitaten. Hänen omistamiensa osakkaiden arvo oli tuolloin noin 1,2 miljardia euroa. Muista Herlineistä Antti oli selvityksen ensimmäisellä sijalla, Heikki kolmannella ja Ilona neljännellä sijalla.
BSAG (Baltic Sea Action Group)
Herlin on Elävä Itämeri -säätiön eli Baltic Sea Action Groupin (BSAG) perustajajäsen ja hallituksen puheenjohtaja. BSAG on Herlinin 1990-luvun alusta jatkuneen Itämeri-työn kulminoituma. Säätiön tehtäväksi on perustamiskirjassa määritelty "edistää ihmisen ja luonnon hyvinvointia". Työn painopiste on keskittynyt vahvasti Itämeren ongelmiin. Säätiön perustivat Ilkka Herlin, Saara Kankaanrinta ja Anna Kotsalo-Mustonen vuonna 2007 ja se on merkitty säätiörekisteriin 3. maaliskuuta 2008.
Baltic Sea Action Summit (BSAS) on prosessi, jonka avulla BSAG-säätiö nopeuttaa Itämeren kannalta olennaisia pelastustoimia. Sen ensimmäinen näkyvä osuus oli Suomen tasavallan presidentin, pääministerin ja Baltic Sea Action Groupin (BSAG) yhteisaloite, BSAS-huippukokous Helsingissä 10. helmikuuta 2010. Herlin toimi huippukokouksen isäntänä yhdessä tasavallan presidentin ja pääministerin kanssa. Prosessi on jatkunut muun muassa Pietarissa 5.–6. huhtikuuta 2013 järjestetyssä huippukokouksessa. Prosessin päämääränä on yhdistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden voimavarat Itämeren hyväksi. Itämeren ympärysmaat ovat yhdessä sopineet toimintasuunnitelmasta Itämeren tilanteen korjaamiseksi. Suunnitelma on kirjoitettu HELCOMin Baltic Sea Action Planin muotoon. Konkreettisten toimenpiteiden aikaansaaminen vaatii korkeimman poliittisen tason sitoutumista, yritysten osallistumista ja tuotekehittelyä, virkamiesten osaamista, eri toimijoiden ja maiden yhteistyötä sekä rakentavaa, rohkeaa ja peräänantamatonta asioiden eteenpäin ajamista. Tähän tarkoitukseen BSAG-säätiö on luonut summit-prosessin sitoumuksineen.
Q Power Oy ja Soilfood
Herlin on perustanut yrityksiä, joiden pohjalla on ajatus maailman muuttamiseen ja ilmastonmuutoksen torjumiseen. Q Power on perustettu vuonna 2019 ja yhtiö keskittyy Power-to-X teknologioiden toimittamiseen. Yritys on patentoinut mikrobien toimintaan perustuvan teknologian synteettisen metaanin tuottamiseen. Soilfood on kiertotalousyhtiöä, jonka tavoitteena on korvata neitseellisiä raaka-aineita kierretyillä. Soilfood keskittyy erityisesti kierätyslannoitteisiin sekä teollisuuden kierrätysraaka-aineisiin.
Luottamustoimia
Herlin on Tampereen yliopiston hallituksen puheenjohtaja. Hän on myös muun muassa Suomi-Kiina kauppayhdistyksen puheenjohtaja.
Yksityiselämä
Herlin avioitui Saara Kankaanrinnan kanssa vuonna 2009. Heillä on kolme lasta. Pariskunnalla on myös Paraisilla Kuitian/Qvidjan kartanolinna eli Suomen vanhin kartano, sekä Tammisaaressa luomumaatila, joita he ovat sitoutuneet kehittämään ravinteiden kierrätyksen ja hiiltä sitovan maatalouden pilottitilaksi. Herlinillä on edellisestä avioliitostaan kaksi poikaa.
Herlin omistaa Wipunen varainhallinta Oy:n kautta myös useita hevosia joko yksin tai Pekka Korven Star Racingin kanssa.
Herlin on Keskustan jäsen, ja hän tuki Keskustaa vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 10 000 eurolla.
Katso myös
Herlinin suku
Ajopuuteoria
Lähteet
Aiheesta muualla
Herlin, Ilkka 375 humanistia -sivusto 21.8.2015, Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta.
Baltic Sea Action Group
Suomalaiset yritysjohtajat
Suomalaiset miljardöörit
Vuonna 1959 syntyneet
Elävät henkilöt
|
939325
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/617%20Patroclus
|
617 Patroclus
|
617 Patroclus on Jupiterin kanssa 1:1 rataresonanssissa oleva pikkuplaneetta, eli Jupiterin troijalainen asteroidi. Se sijaitsee Jupiterin radan L5 Lagrangen pisteessä. Patroclusin löysi August Kopff vuonna 1906. Pikkuplaneetta sai nimensä Troijan sodan sankari Patrokloksen mukaan. Ennen nimeämistään asteroidi tunnettiin tunnuksella 1906 VY. Patroclusilla on lähes itsensä kokoinen kiertolainen Menoetius, joka löydettiin vuonna 2001.
Lähteet
JPL Small-Body Database Browser: 617 Patroclus (1906 VY)
IAU Minor Planet Center: List of Jupiter Trojans
IAUC 7741: 2001fc; S/2001 (617) 1; C/2001 T1, C/2001 T2
Satellites and Companions of Minor Planets
(617) Patroclus and Menoetius
Discovery Circumstances: Numbered Minor Planets (1)-(5000): Minor Planet Center
Numbered minor planets
Jupiterin troijalaiset
|
1027281
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Trafalgar-luokka%20%28taistelulaiva%29
|
Trafalgar-luokka (taistelulaiva)
|
Trafalgar-luokka oli Britannian Kuninkaallisen laivaston ironcladtaistelulaivaluokka, johon kuului kaksi 1800-luvun lopulla valmistettua alusta. Luokan alukset nimettiin Napoleonin sotien voitokkaiden Horatio Nelsonin johtamien taisteluiden mukaan.
Suunnittelu
Alukset suunnitteli William Henry White ja ne olivat Admiral- ja Victoria-luokista saatujen kokemusten mukaan paranneltuja aluksia. Niiden uppouma oli suurempi, mikä mahdollisti paremman suojan. Saman aikaisesti niissä kuitenkin pienennettiin panssaroitua aluetta, jotta keskilaivan panssarivyön paksuutta voitiin kasvattaa.
Alusten apuaseiksi piti alkuperäisen suunnitelman mukaan asentaa kahdeksan viiden tuuman tykkiä, mutta ne vaihdettiin paremmin torpedoveneiden torjuntaan soveltuvaan kuuteen 4,7 tuuman pikatykkiin. Apuaseiden vaihto kasvatti uppoumaa 60 tonnilla, minkä syynä oli lähinnä kasvanut ammustarve. Muutokset johtivat lopulta 600 tonnin ylipainoon, mikä kasvatti syväystä jalalla.
Alukset
Lähteet
Viitteet
|
673326
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hamarin%20koulu
|
Hamarin koulu
|
Hamarin koulu on Porvoossa sijaitseva alakoulu. Tämänhetkinen Hamarin koulu on yksisarjainen alakoulu, jossa opiskelee noin 140 oppilasta. Hamarin koulun Leppälä-koulurakennuksessa todettiin vuonna 2006 kosteusvaurio, josta alkoi useita vuosia kestänyt selvitys- ja suunnittelutyö koulutilojen kuntoon saattamiseksi. Vanha Leppälä purettiin lähes kokonaan, vain liikuntasaliosa säilytettiin ja tilalle rakennettiin uusi koulurakennus.
Historiaa
August Eklöf perusti yksityisen kansakoulun Porvoon höyrysahalle noin 1880-luvun tietämillä. Koulu oli alun perin kaksikielinen. Höyrysahan koulun syntyhistoriasta on olemassa hieman ristiriitaista tietoa, mutta ensimmäiset viralliset kirjalliset maininnat koulun toiminnasta ovat vasta vuodelta 1891.
Vuonna 1916 ruotsinkieliset oppilaat siirtyivät Gammelbackan, Haikkoon tai Kråkön kouluun. Seuraavana vuonna koulu kunnallistettiin. Samalla piti perustaa myös ala-aste, joka aloitti toimintansa mantereen puolella Hamarissa Johan Sirenin talossa. Lukuvuosina 1918–1923 ala-aste toimi Hamarin työväentalon alapuolella olevassa Airaksisen talossa, josta oli vuokrattu huone koulukäyttöön.
1921 astui voimaan oppivelvollisuuslaki. Tuolloin koulun johtokunnan ja kyläläisten anomuksesta kunnanvaltuusto hyväksyi Hamarin koulun rakentamisen. Koululle osoitettiin tontti sen nykyiseltä paikalta keskeltä Hamarin kylää. Rakentaminen aloitettiin vuonna 1924, ja koulutyö uusissa tiloissa Tammela-koulurakennuksessa alkoi vuonna 1925. Koivula valmistui vuonna 1927, Mäntylä 1954 ja Leppälä 1973.
Lähteet
Porvoon peruskoulut
|
1698542
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Charlotte%20Sahl-Madsen
|
Charlotte Sahl-Madsen
|
Ellen Charlotte Salvesen Sahl-Madsen (s. 26. elokuuta 1964 Holstebro) on tanskalainen konservatiivisen kansapuolueen poliitikko. Hän on toiminut Tanskan tiede-, teknologia- ja kehitysministerinä vuosina 2010–2011.
Lähteet
Aiheesta muualla
Charlotte Sahl-Madsen Tanskan kansankäräjien verkkosivuilla
Tanskan ministerit
Vuonna 1964 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1567632
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki%20Pullinen%20%28kapellimestari%29
|
Erkki Pullinen (kapellimestari)
|
Erkki Juhani Pullinen (27. huhtikuuta 1939 Viipuri – 25. maaliskuuta 2020 Helsinki) oli suomalainen kapellimestari ja kuoronjohtaja, joka työskenteli pitkään Sibelius-Akatemiassa. Pullinen opiskeli orkesterinjohtoa Jorma Panulan johdolla, pianonsoittoa Liisa Pohjolan johdolla ja kuoronjohtoa Harald Andersénin johdolla. Hän työskenteli Sibelius-Akatemiassa sihteerinä 1970-luvulla sekä vuodesta 1973 kuoronjohdon ja vuodesta 1979 soitinopin ja partituurisoiton opettajana, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2004. Hän johti Wiipurilaisen Osakunnan Laulajia vuosina 1968–2001, samoin kuin muita kuoroja. Erkki Pullisen isän Pentin isä oli maanviljelysneuvos, ministeri Erkki Pullinen.
Pullinen käänsi yli kahdentuhannen laulun tekstit suomeksi sekä suomensi oopperalibrettoja. Hän toimi Uuden Suomen musiikkiarvostelijana ja julkaisi musiikkiaiheisia tietokirjoja.
Lähteet
Aiheesta muualla
Erkki Pullisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa.
Vuonna 1939 syntyneet
Vuonna 2020 kuolleet
Suomalaiset kapellimestarit
Suomalaiset musiikkipedagogit
Suomalaiset kuoronjohtajat
|
271974
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hochfirstschanze
|
Hochfirstschanze
|
Hochfirstschanze ja Fritz-Heitzmann-Schanze ovat hyppyrimäkiä Titisee-Neustadtissa Saksassa.
Hochfirstschanze on Saksan suurin hyppyrimäki, jossa ei ole merkittävää tornia, se on lähes luonnonmäki. Hyppyrimäet sijaitsevat 1 192 metriä korkean Hochfirst-vuoren juurella Schwarzwaldin alueella.
Vuodesta 2001 alkaen Hochfirstschanzessa on järjestetty maailmancupin ja Continental Cupin osakilpailuja.
Historia
Ensimmäinen hyppyrimäki Neustadtiin rakennettiin vuonna 1911 Mühlrainiin. Ensimmäistä Hochfirstschanzea aloitettiin rakentaa vuonna 1930 ja sen avajaisiin 31. joulukuuta 1933 saapui 3 000 katsojaa. Saksan sotilasmestaruuskilpailuihin vuonna 1938 saapui 10 000 katsojaa. Silloisen hyppyrimäen K-piste oli 60 metrin kohdalla.
Toisen maailmansodan jälkeen Neustadtissa heräsi ajatukset uuden suurmäen rakentamiseksi. Uuden K80-luonnonmäen rakentaminen alkoi vanhan K60-hyppyrimäen vasemmalle puolen elokuussa 1949 ja se valmistui saman vuoden joulukuussa. Avajaisia vietettiin lämpimästä kelistä ja vesisateesta huolimatta 15. tammikuuta 1950 15 000:n katsojan saapuessa paikalle. Vanhan Hochfirstschanzen alastulorinteeseen asennettiin muovitus vuonna 1957, yhtenä ensimmäisistä Länsi-Saksassa. Muovitus kuitenkin poistettiin jo 1960-luvulla ja pian sen jälkeen hyppyrimäki suljettiin.
Vuonna 1971 Hochfirstschanzen vauhtimäkeä ja keulaa remontoitiin, remontissa K-piste siirtyi 90 metriin ja myöhemmin 101 metriin. Vuonna 1987 alastulorinne muotoiltiin uudelleen ja keulaa remontoitiin, remontissa K-piste siirtyi 113 metriin.
Fritz-Heitzmann-Schanze rakennettiin vanhan Hochfirstschanzen oikealle puolen vuonna 1992, siihen asennettiin myös alastulorinteen muovitus seuraavana kesänä ja sen K-piste sijaitsee 40 metrissä. Vuoden 2003 remontissa siihen rakennettiin laidat alastulorinteeseen ja uusi kastelujärjestelmä muovitukselle.
Vuonna 2000 Hochfirstschanzea remontoitiin lähes 4 miljoonalla eurolla, jotta maailmancuposakilpailuiden järjestäminen olisi mahdollista. Remontin jälkeen K-piste oli 120 metrissä ja HS-piste 142 metrissä. Vuonna 2004 alastulorinnettä muotoiltiin hieman ja K-piste siirrettiin 125 metriin.
Hochfirstschanze
Mäkiennätyksen kehittyminen (miehet)
2. joulukuuta 2001 Sven Hannawald hyppäsi Hochfirstschanzen uudeksi mäkiennätykseksi 145 metriä, Adam Małysz sivusi tätä ennätystä 3. helmikuuta 2007.
Nykyisen mäkiennätyksen 148,0 metriä on hypännyt Domen Prevc, epävirallisen mäkiennätyksen 150,0 metriä on hypännyt Maximilian Mechler Continental Cupin harjoituksissa vuonna 2011.
Mäkiennätyksen kehittyminen (naiset)
Naisten mäkiennätyksen 138,5 metriä on hypännyt Silje Opseth.
Fritz-Heitzmann-Schanze
Fritz-Heitzmann-Schanze avattiin vuonna 1992. Vuoden 2003 remontissa rakennettiin alastulorinteeseen laidat ja uusi kastelujärjestelmä muovitukselle, heinäkuussa 2003 Fritz-Heitzmann-Schanze avattiin uudelleen.
Kesämäkiennätyksen 43,5 metriä on hypännyt saksalainen Niklas Wangler 11. syyskuuta 2005.
Lähteet
Hochfirstschanze skisprungschanzen.com
Fritz-Heitzmann-Schanze skisprungschanzen.com
Hochfirstschanze weltcupskispringen.de
Zeittafel – Hochfirstschanze weltcupskispringen.de
Results – Titisee-Neustadt fis.ski.com
Aiheesta muualla
Infos vum Fremdeverkehrsamt Titsee
Saksan hyppyrimäet
Baden-Württembergin rakennukset ja rakennelmat
Baden-Württembergin urheilu
Titisee-Neustadt
|
1256154
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas%20Mustonen
|
Tuomas Mustonen
|
Tuomas Mustonen (s. 4. kesäkuuta 1985 Helsinki) on suomalainen jalkapalloilija, joka kaudella 2017 edustaa Kakkosessa pelaavaa Gnistania.Pelipaikaltaan Mustonen on hyökkääjä. Hän on ollut tehokas maalintekijä pelaamissaan alasarjaotteluissa.
Ura
Mustonen aloitti uransa Kolmosen FC POHUssa, jota hän edusti vuoteen 2005 asti. Vuonna 2006 Mustonen siirtyi Kakkosen IF Gnistaniin. Hän edusti seuraa kaksi kautta ja siirtyi vuonna 2008 Ykkösessä pelanneeseen Käpylän Palloon. Hän palasi yhden kauden jälkeen Gnistaniin, jossa pelasi vuoteen 2013 asti. Gnistan-aikanaan Mustonen oli kahdesti Kakkosen lohkonsa paras maalintekijä, vuosina 2011 ja 2013. Yhteensä hän teki Gnistanin sarjaotteluissa 93 maalia.
Kaudeksi 2014 Mustonen siirtyi Ykköseen nousseeseen HIFK Fotbolliin. Hän pelasi kaudella 2014 Ykkösessä 20 ottelua tehden kahdeksan maalia, kun HIFK nousi Veikkausliigaan voitettuaan Ykkösen mestaruuden. Mustonen debytoi Veikkausliigassa huhtikuussa 2015 IFK Mariehamnia vastaan.
Mustonen on pelannut myös futsalia FC POHU/MHP C.F:n riveissä.
Lähteet
Suomalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1985 syntyneet
Elävät henkilöt
|
997482
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Way%20We%20Were
|
The Way We Were
|
The Way We Were voi viitata:
Parhaat vuotemme (engl. The Way We Were), yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1973
"The Way We Were", elokuvan nimikappale
The Way We Were, Barbra Streisandin albumi vuodelta 1974
The Way We Were, Andy Williamsin albumi vuodelta 1974
The Way We Were, A Housen albumi vuodelta 2002
|
1008711
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/2%2C5-dikloorifenoli
|
2,5-dikloorifenoli
|
2,5-dikloorifenoli on palava orgaaninen yhdiste, joka normaaliolosuhteissa esiintyy olomuodoltaan värittöminä kiteinä, joilla on tunnusomainen haju. Sen kemiallinen kaava on C6H4Cl2O. 2,5-dikloorifenolista käytetään myös nimiä 2,5-DCP, 2,5-dikloorihydroksibentseeni tai 1-hydroksi-2,5-diklooribentseeni.
2,5-dikloorifenolin moolimassa on 163,0 g/mol, sulamispiste 59,0 °C, kiehumispiste 211,0 °C (99,2 kPa paineessa) ja CAS-numero 583-78-8. Aine liukenee veteen 20 °C:n lämpötilassa 0,2 g/100ml. Aine liukenee myös bentseeniin ja on hyvin liukenevaa etanoliin ja dietyylieetteriin. Lyhytaikainenkin altisuminen aineelle voi ärsyttää voimakkaasti silmiä, ihoa ja hengitysteitä. 2,5-dikloorifenoli on myrkyllistä vesieliöille ja se muodostaa palaessaan fosgeenia.
Katso myös
2,3-dikloorifenoli
2,4-dikloorifenoli
2,6-dikloorifenoli
3,4-dikloorifenoli
3,5-dikloorifenoli
Agent Orange
Lähteet
Aiheesta muualla
PubChem: 2,5-dichlorophenol
Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): 2,5-Dichlorophenol
ChemBlink: 2,5-Dichlorophenol
Fenolit
|
754757
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakkaustarina
|
Rakkaustarina
|
Rakkaustarina (Love Story) on yhdysvaltalainen romanttinen elokuva vuodelta 1970. Se kertoo nuoresta parista (Ali MacGraw ja Ryan O’Neal), joka joutuu kohtaamaan vakavan sairauden, kuoleman ja anteeksiantamisen vaikeuden.
Arthur Hillerin ohjaaman elokuvan on käsikirjoittanut Erich Segal, joka muokkasi käsikirjoituksesta myös samana vuonna ilmestyneen romaanin Love story: Rakkauskertomus.
Rakkaustarina sai seitsemän Oscar-ehdokkuutta vuoden 1970 gaalassa:
Paras elokuva – Howard G. Minsky
Paras ohjaus – Arthur Hiller
Paras naispääosa – Ali MacGraw
Paras miespääosa – Ryan O’Neal
Paras miessivuosa – John Marley
Paras alkuperäinen käsikirjoitus – Erich Segal
Paras musiikki – Francis Lai (voitto)
Näyttelijät
Jatko-osa
Elokuva sai heikkona pidetyn jatko-osan Oliverin tarina (1979).
Lähteet
Vuoden 1970 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset romanttiset draamaelokuvat
Arthur Hillerin ohjaamat elokuvat
Paramount Picturesin elokuvat
Parhaan musiikin Oscar-palkinnon saaneet elokuvat
Golden Globe -palkitut elokuvat
|
436549
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Attack%20Force
|
Attack Force
|
Attack Force on vuonna 2006 suoraan DVD:lle julkaistu toimintaelokuva, jonka on ohjannut Michael Keusch ja pääosassa esiintyi Steven Seagal.
Juoni
Marshall Lawsonin menetettyä iskujoukkonsa odottamattomassa hyökkäyksessä, hän päättää itse kostaa tapahtuman. Lawson paljastaa armeijan peiteoperaation CTX Majesticin, joka on niin salainen, että hän päätyy itse armeijan tappolistalle mahdollisen salaisuuden paljastumisen vuoksi.
Rooleissa
Aiheesta muualla
Traileri
Yhdysvaltalaiset toimintaelokuvat
Vuoden 2006 yhdysvaltalaiset elokuvat
Brittiläiset toimintaelokuvat
Romanialaiset elokuvat
Michael Keuschin ohjaamat elokuvat
Suoraan videolle julkaistut elokuvat
Vuoden 2006 brittiläiset elokuvat
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.