id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
503487
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Louis%20A.%20Wiltz
|
Louis A. Wiltz
|
Louis Alfred Wiltz (22. lokakuuta 1843 – 16. lokakuuta 1881) oli yhdysvaltalainen demokraattisen puolueen poliitikko. Hän toimi New Orleansin pormestarina vuosina 1872–1874 ja Louisianan kuvernöörinä 1880–1881.
Wiltz oli myös Louisianan edustajainhuoneen puhemiehenä ja osavaltion varakuvernöörinä. Hänen ennenaikaisen kuolemansa 37 vuoden iässä aiheutti tuberkuloosi.
Louisianan kuvernöörit
Yhdysvaltain osavaltioiden varakuvernöörit
Yhdysvaltalaiset demokraattipoliitikot
Vuonna 1843 syntyneet
Vuonna 1881 kuolleet
|
1636067
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karen%20Reyes
|
Karen Reyes
|
Karen Jissel Reyes Hernández (s. 12. helmikuuta 1998) on yhdysvaltalaissyntyinen elsalvadorilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä tai keskikenttäpelaaja. Hän edusti kaudella 2021 Suomen Kansallisessa liigassa pelaavaa Åland Unitedia. Hän pelasi kauden aikana 19 liigaottelua ja teki niissä kaksi maalia, yhden toisessa liigaottelussaan huhtikuussa Tampereen Ilvestä ja yhden toukokuussa Kuopion Palloseuraa vastaan. Hän saavutti SM-pronssia ja voitti Suomen Cupin mutta ei pelannut cupin loppuottelussa.
Reyes on pelannut El Salvadorin maajoukkueessa.
Lähteet
Elsalvadorilaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1998 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1521017
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mukbang
|
Mukbang
|
Mukbang (; kirjaimellisesti syömislähetys) on suoratoisto-ohjelma, jossa seurataan henkilön syömistä. Nimitys on yhdistelmä koreankielisistä sanoista meokneun (, ’syöminen’) ja bangsong (, ’lähetys’).
Ensimmäiset mukbang-ohjelmat alkoivat eteläkorealaisessa AfreecaTV-suoratoistopalvelussa, mutta ilmiö on sittemmin levinnyt muun muassa YouTubeen. Laajaan suosioon se nousi vuoden 2015 tienoilla.
Mukbang-ohjelmassa pääosassa on isäntä, joka syö yksin tai seurassa ja kommunikoi jatkuvasti katsojan kanssa. Lähetykset saattavat kestää jopa tunnin.
Yhdeksi syyksi ilmiön suosiolle on esitetty yksinäisyyttä, koska Koreassa syödään perinteisesti yhdessä jaetuilta lautasilta. Korealaisessa kulttuurissa syöminen on myös perinteisesti ollut yhteisöllinen tapahtuma. Yksin asuvat, joita on Koreassa koko ajan vain enemmän, käyttävät mukbangia välttääkseen yksinäisyyden tunteen.
Joissain lähetyksissä tehdään haasteita: tällaisia ovat mm. 10 000 kalorin haaste tai 100 kananugetin haaste.
Lähteet
Eteläkorealainen kulttuuri
Ruoka ja juoma
Koreankieliset sanat ja sanonnat
YouTube
|
246662
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aapo%20Vilhunen
|
Aapo Vilhunen
|
Aapo Uolevi Vilhunen (18. joulukuuta 1935 Helylä, Sortavalan maalaiskunta – 30. elokuuta 2023) oli suomalainen näyttelijä.
Nuoruuden musiikkiopintojen jälkeen hän työskenteli näyttelijä-järjestäjänä Jyväskylän kaupunginteatterissa sekä näyttelijänä Hämeenlinnan Teatterissa, kunnes siirtyi MTV-teatterin näyttelijäksi vuosiksi 1973–1989. Hän näytteli myös Suomen Kansallisteatterissa sekä elokuvien sivurooleissa, muun muassa poliisina viidessä Spede Pasasen Uuno Turhapuro -elokuvassa ja suosituissa tv-sarjoissa Kotikatu ja Kaikki synnit.
Vilhunen antoi äänensä myös Vili Vilperi -piirrossarjan Herra Vompatille sekä useille hahmoille sarjoissa Kaukametsän pakolaiset ja Nooan saari.
Vuonna 2013 Vilhuselle myönnettiin Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton kultainen kunniamerkki.
Filmografia
Marja pieni! (1972)
Amalia (1973)
Viu-hah hah-taja (1974)
Jouluksi kotiin (1975)
Simpauttaja (1975)
Hänen olivat linnut (1976, televisioelokuva)
Pulakapina (1977)
Jäniksen vuosi (1977)
Metsästys joulun alla (1977, televisioelokuva)
Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy (1978)
Tup akka lakko (1980)
Sotamies Jokisen vihkiloma (1981, televisioelokuva)
Uuno Turhapuron aviokriisi (1981)
Hamsterit (1982, televisioelokuva)
Uuno Turhapuro menettää muistinsa (1982)
Uuno Turhapuron muisti palailee pätkittäin (1983)
Skorpionin tanssi (1985)
Lyhyet erikoiset (1986, televisiosarja)
Uuno Turhapuro muuttaa maalle (1986)
Ei jälkeäkään (1988)
Lentsu (1990, televisiosarja)
Syysmuutto (1991)
Vääpeli Körmy ja marsalkan sauva (1990)
Hurmaava joukkoitsemurha (2000)
Emmauksen tiellä (2001)
Salatut elämät (2003–2004, televisiosarja)
Kotikatu (2010, televisiosarja)
Tappajan näköinen mies (2011, televisiosarja)
Pientä laittoa (2019, televisiosarja)
Kaikki synnit (2022, televisiosarja)
Dubbauksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalaiset näyttelijät
Vuonna 1935 syntyneet
Vuonna 2023 kuolleet
|
568125
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin%20Weinek
|
Martin Weinek
|
Martin Weinek (s. 30. kesäkuuta 1964 Leoben, Steiermark) on itävaltalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä sekä ohjaaja. Hänen tunnetuin roolinsa lienee etsivä Fritz Kunz televisiosarjassa Poliisikoira Rex.
Weinek opiskeli draamaa vuosina 1983–1986 professori Peter P. Jostin johdolla. Vuonna 1986 hän liittyi Wienin Theater Gruppe 80:een ja sai myös ensimmäisen elokuvaroolinsa elokuvaan Nachsaison, jossa hän esitti hissipoikaa.
Näyttelijätyön lisäksi Weinek pitää vaimonsa Evan kanssa kolmen hehtaarin kokoista viinitilaa Heiligenbrunnin lähellä.
Filmografia
Calafati Joe (televisiosarja, 1989)
Poliisikoira Rex (televisiosarja, 1999–2004, 2008–)
Silentium (2004)
Grenzverkehr (2005)
Unter weißen Segeln (jakso "Träume am Horizont", 2006)
Die Rosenheim-Cops (jakso "Liebe bis zum Ende", 2007)
Aiheesta muualla
Lebenslauf beim ORF
Lebenslauf bei der Agentur Nielsen/Bremen
Weinek als Weinbauer
Itävaltalaiset näyttelijät
Vuonna 1964 syntyneet
Elävät henkilöt
|
11738
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Torkkeli%20Knuutinpoika
|
Torkkeli Knuutinpoika
|
Torkkeli Knuutinpoika (myös Tyrgils, ; k. helmikuu 1306 Tukholma) oli ruotsalainen valtaneuvos, joka toimi marskina ja Ruotsin holhoojahallituksen johtavana jäsenenä kuningas Birger Maununpojan alaikäisyyden aikana vuosina 1290–1298. Torkkeli Knuutinpoika syrjäytettiin ja teloitettiin vuonna 1306, kun hän oli joutunut Birger Maununpojan epäsuosioon.
Perinteisen, nyttemmin kyseenalaistetun näkemyksen mukaan Torkkeli Knuutinpoika johti vuonna 1293 Karjalaan suuntautunutta sotaretkeä eli niin sanottua kolmatta ristiretkeä Suomeen ja perusti sen aikana Viipurin linnan karjalaisten aiemman linnoituksen paikalle. Häntä on siksi perinteisesti pidetty koko Viipurin perustajana. 1300-luvulla kirjoitetun Eerikinkronikan kuvaus sotaretkestä mainitsee kuitenkin vain linnan perustamisen. Lisäksi arkeologisten kaivausten perusteella Viipurissa oli karjalainen kauppapaikka jo 900-luvulla.
Elämä
Nousu valtaan
Torkkeli Knuutinpojan syntymäaikaa ei tiedetä, mutta se lienee aikaisintaan 1250-luvulla. Hänen isänsä oli tuntemattomaan sukuun kuulunut Knut-niminen henkilö. Hänen äitinsä oli todennäköisesti nimeltä tuntematon Birger Jaarlin sisarpuolen Sigtrygg Bobergin tytär, mikä teki hänestä Ruotsin kuningasperheen etäisen sukulaisen. Hänet mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1283 ja hänen tiedetään kuuluneen kuningas Maunu Ladonlukon seurueeseen vuonna 1285 ja olleen valtaneuvos jo vuonna 1288. Samoihin aikoihin hänet myös lyötiin ritariksi. Eerikinkronikassa annetaan ymmärtää Maunu Ladonlukon nimenneen Knuutinpojan kuolinvuoteellaan 1290 alaikäisen poikansa Birger Maununpojan pääholhoojaksi ja eräät toiset lähteet mainitsevat hänet samana vuonna myös drotsina, mutta kumpaakin tietoa on epäilty. Joka tapauksessa hänen tiedetään olleen marski viimeistään elokuussa 1291 ja tuon vuoden aikana hänen asemansa korostui useiden muiden merkkimiesten kuollessa tautiepidemiaan. Knuutinpoika ei liene kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ollut holhoojahallituksen johtaja.
Ristiretki Karjalaan
Novgorodilaisten tehtyä kevättalvella 1292 hävitysretken Hämeeseen ruotsalaiset vastasivat tekemällä ensin Karjalaan ja Inkeriin pienemmän vastahyökkäyksen, johon Knuutinpoika tuskin osallistui. Novgorodin kronikka mainitsee ruotsalaisten tehneen kevään 1293 ja kevään 1294 välisenä vuonna uuden retken, jonka aikana he perustivat uuden linnan Karjalaan; sama todetaan Eerikinkronikassa mainitsematta vuotta tai retken johtajaa. Vasta 1400-luvulla elänyt historioitsija Ericus Olai mainitsee Torkkeli Knuutinpojan sekä Västeråsin piispan Peterin vuonna 1293 tehdyn retken alkuunpanijoina. Knuutinpojan tiedetään olleen Tukholmassa saman vuoden helluntain aikoihin, mutta koska hänen toiminnastaan Ruotsissa ei sen jälkeen ole mainintoja ennen vuotta 1295, on hänen oletettu johtaneen retkeä itse. On mahdollista, että Viipurin kohdalla oli jo entuudestaan karjalaisten varustus ja kenties myös suomalaista tai ruotsalaista asutusta, mutta kivisen linnan rakentaminen alkoi joka tapauksessa tämän retken yhteydessä. Ruotsalaiset kävivät myös valtaamassa Käkisalmessa olleen varustuksen, jonka novgorodilaiset kuitenkin valtasivat takaisin jo 1295. Sotaretki nähtiin Ruotsissa ristiretkenä, ja sillä samalla myös varmistettiin Ruotsille jalansija Karjalassa.
Torkkeli Knuutinpoika teki vuonna 1300 uuden sotaretken Neva-joelle. Sen aikana hän rakennutti Neva- ja Ohtajokien väliselle niemelle Maankruunun puuvarustuksen ja jatkoi hävitysretkeä Laatokalle, Inkeriin ja Vatjaan. Maankruunu joutui kuitenkin jo seuraavana vuonna antautumaan novgorodilaisille.
Myöhemmät vaiheet ja kuolema
Kolmannen ristiretken jälkeen Torkkeli Knuutinpoika vakiinnutti asemansa Ruotsin tosiasiallisena johtohenkilönä, jopa Birger Maununpojan täysi-ikäiseksi tulon jälkeenkin. Hän kiristi otettaan kirkosta ja vähensi sen etuoikeuksia, mikä toi hänelle monien ylimysten tuen. Hänen johtamansa holhoojahallitus sääti vuonna 1296 niin sanotun Uplannin lain. Pian vuoden 1300 Nevan retken jälkeen Knuutinpojan asema Ruotsissa kuitenkin heikkeni. Birger Maununpojan ja hänen kahden nuoremman veljensä, herttua Valdemar Maununpojan ja herttua Eerik Maununpojan välille vuosina 1304–1305 syntyneessä valtakamppailussa Torkkeli Knuutinpoika asettui kuninkaan puolelle. Kun herttuat pian sopivat välinsä kuningas Birgerin kanssa, he saivat käännettyä kuninkaan Knuutinpoikaa vastaan. Knuutinpoika yritti turhaan etsiä tukea kirkolta lupaamalla palauttaa sille edellisellä vuosikymmenellä lakkautettuja privilegioita. Kuninkaan luottamuksen menettänyt Torkkeli Knuutinpoika vangittiin joulukuussa 1305 tilallaan Länsi-Götanmaan Lenassa. Hänet tuomittiin kuolemaan ja mestattiin Tukholmassa todennäköisesti 9.–11. helmikuuta 1306 välisenä aikana. Hänet haudattiin Tukholman fransiskaaniluostarin kirkkoon.
Perhe
Torkkeli Knuutinpojan ensimmäinen, vuonna 1303 kuollut puoliso oli mahdollisesti prinsessa Birgitta, joka lienee ollut joko kuningas Birger Maununpojan sisar tai tämän veljen Valdemar Maununpojan tytär. Birgittan kuoltua Knuutinpoika meni vuonna 1303 naimisiin kreivitär Hedwig von Ravensbergin kanssa. Torkkeli Knuutinpojalla oli kaksi tytärtä, joista vanhempi, Kristina (1297–1356) naitettiin Valdemar Maununpojalle. Nuorempi tytär Margareta (k. 1319) oli naimisissa valtaneuvos Knut Folkenpojan kanssa.
Muistaminen
Helsingissä ja Viipurissa olevat Torkkeli-alkuiset paikannimet (kuten Torkkelinmäki ja Torkkelinpuisto) on nimetty Torkkeli Knuutinpojan mukaan. Vuonna 1908 Viipurin vanhalle raatihuoneentorille linnaa vastapäätä pystytettiin Ville Vallgrenin veistämä Torkkeli Knuutinpojan patsas. Se poistettiin paikaltaan neuvostoaikana, mutta palautettiin linnan 700-vuotisjuhlien yhteydessä 1993.
Lähteet
Aiheesta muualla
Keskiajan henkilöt
Suomen keskiajan henkilöt
Viipurin historia
Viipurin keskiaika
Ruotsalaiset aateliset
Valtaneuvokset
Ruotsalaiset teloitetut
Syntymävuosi tuntematon
Vuonna 1306 kuolleet
|
69356
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gallipolin%20taistelu
|
Gallipolin taistelu
|
Gallipolin taistelu käytiin ensimmäisessä maailmansodassa Ison-Britannian ja Osmanien valtakunnan välillä 19. helmikuuta 1915 – 9. tammikuuta 1916.
Tausta
Dardanellien salmella on antiikin ajoista saakka ollut suuri taloudellinen ja sotilaallinen merkitys, sillä se tarjoaa meritien Välimereltä Mustallemerelle ja Istanbuliin. Salmi on 61 kilometriä pitkä ja kapeimmillaan vain noin 1 500 metriä leveä. Kapeikon länsirannalla on Gallipolin niemimaa, jonka ylängöltä on mahdollista hallita koko taistelukenttää. Itärannalla on Anatolian mäkinen maasto. Pitkän rantaviivan vuoksi Gallipolin puolustaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä vihollisen laivasto voi helposti hyökätä niemimaan puolustajien sivustaan tai häiritä huolto- ja viestintäyhteyksiä.
Osmanien valtakunta liittyi ensimmäiseen maailmansotaan marraskuussa 1914 keskusvaltojen puolella. Sodan ensimmäisinä kuukausina turkkilaiset tekivät hyökkäyksiä Kaukasiassa ja Siinailla. Niiden epäonnistuttua aloite siirtyi ympärysvalloille, jotka alkoivat suunnitella Dardanelleihin suuntautuvaa sotilasoperaatiota. Operaation tarkoituksena oli vähentää Venäjään Kaukasuksen rintamalla kohdistuvaa painetta, avata huoltoreitti Länsi-Euroopasta Mustallemerelle ja pakottaa Osmanien valtakunta rauhaan.
Osapuolet
Ympärysvallat
Yhdistyneen kuningaskunnan poliittinen johto oli harkinnut salmen valloittamista jo vuosina 1904–1911, mutta maavoimien ja laivaston asiantuntijat olivat vastustaneet sitä. Tammikuun 2. päivänä 1915 hallitus päätti kuitenkin ryhtyä yritykseen. Päätös ei ollut yksin brittien, vaan siihen vaikuttivat suuriruhtinas Nikolain pyynnöt länsivaltojen avusta osmanien vastaisessa sodassa.
Operaation tärkein puolestapuhuja oli laivastoministeri Winston Churchill, joka vaati sekä maa- että merivoimien käyttöä Dardanellien valloitukseen. 28. tammikuuta päätettiin kuitenkin, että hyökkäykseen käytettäisiin pelkästään laivastoa, joka yrittäisi murtautua salmen läpi. Suunnitelmaa täydennettiin 16. helmikuuta, jolloin todettiin, että myös Dardanellien rannikko oli miehitettävä mikäli laivasto onnistuisi läpimurrossa. Operaatio arvioitiin riskialttiiksi mutta mahdolliseksi.
Egyptiin koottiin Dardanellien hyökkäystä varten suuri määrä sotilaita, joiden komentajaksi asetettiin kenraali Ian Hamilton. Suurin osa joukoista oli brittiläisiä, mutta joukossa oli myös ranskalaisia. Hyökkäyslaivastoon kuului 16 brittiläistä ja ranskalaista taistelulaivaa sekä lukuisia pienempiä aluksia. Laivat olivat kuitenkin enimmäkseen vanhentunutta kalustoa, joka ei enää soveltunut varsinaisiin meritaisteluihin. Laivastoa komensi brittiläinen amiraali Sackville Carden, jonka tilalle tuli myöhemmin John de Robeck.
Keskusvallat
Kaukasiassa, Siinailla ja Mesopotamiassa kärsityistä tappioista huolimatta Traakiaan oli sijoitettuna lukuisia turkkilaisia divisioonia. Niiden toimintakyky vaihteli kuitenkin huomattavasti. Armeijan vakinaiset divisioonat olivat tehokkaita, mutta sotaa varten muodostetuilta joukko-osastoilta puuttui koulutusta ja kokemusta. Divisioonien ja armeijakuntien johto oli enimmäkseen pätevää, mutta pääesikunta oli keväällä 1915 sekasortoisessa tilassa. Sotaministeri Enver pašša ja laivastoministeri Djemal pašša halusivat hallinnollisten tehtävien lisäksi osallistua varsinaisten sotatoimien johtamiseen. Apunaan heillä oli saksalaisia neuvonantajia, jotka jättivät asemansa Konstantinopolissa ja siirtyivät Enverin ja Djemalin mukana rintamalle. Myös viestiyhteydet ja huolto olivat puutteelliset, mikä johti tehottomuuteen ja tarvikepulaan.
Turkkilaiset olivat tehneet suunnitelmia Dardanellien puolustamiseksi jo Balkanin sotien 1912–1913 aikaan. Vielä kesällä 1914 alueen puolustus oli kuitenkin melko heikko. Tykistö oli suurelta osin vanhentunutta, linnoitukset huonossa kunnossa ja ammuksista ja muista varusteista pulaa. Saksalaiset olivat tietoisia ongelmista ja lähettivät turkkilaisten avuksi noin 500 rannikkopuolustuksen ja linnoitustöiden asiantuntijaa. Heitä johti vara-amiraali Guido von Usedom. Kuninkaallinen laivasto tulitti Dardanellien suulla sijainneita linnoituksia 3. marraskuuta 1914. Hyökkäyksellä ei ollut suurempaa sotilaallista merkitystä, mutta se osoitti turkkilaisille, että Dardanellien puolustuksen laiminlyönti oli vaarallista. Alueelle lähetettiin suuria miesvahvistuksia ja nykyaikaista tykistöä. Tieverkostoa ja puolustusasemia parannettiin, ja sotilaat alkoivat harjoitella maihinnousulta puolustautumista.
Dardanellien puolustus oli jaettu kolmeen vyöhykkeeseen. Uloin vyöhyke koostui kahdesta linnoituksesta kapeikon molemmilla rannoilla, ja sen 20 raskasta ja keskiraskasta tykkiä olivat enimmäkseen vanhentuneita. Keskimmäisellä vyöhykkeellä oli 20 enimmäkseen kevyttä ja korkean tulinopeuden tykkiä, joiden tarkoitus oli estää vihollisen miinanraivaajien toiminta salmessa. Sisimmällä vyöhykkeellä oli 76 tykkiä, joista 70 raskaita. Monet niistä olivat kuitenkin vanhoja, eikä ammuksia ollut riittävästi.
On epäselvää, paljonko Gallipolin taisteluun osallistui turkkilaisia joukkoja. Englanninkielisissä lähteissä mainitaan usein suurusluokkana 500 000 miestä, mutta Edward J. Erickson pitää lukua liian suurena ja arvioi, että ympärysvalloilla oli miesylivoima lähes koko taistelun ajan. Suurimmillaan turkkilaisjoukot olivat lokakuussa 1915, jolloin 5. armeijan vahvuus oli 5 500 upseeria ja 310 000 miestä.
Taistelun kulku
Laivasto-operaatio
Gallipolin taistelu alkoi laivaston ampumalla tykistötulella 19. helmikuuta 1915. Huonon sään vuoksi pommitus jouduttiin keskeyttämään ja se alkoi uudelleen vasta 25. helmikuuta. Samalla nousi maihin pioneerijoukkoja, joiden oli määrä tuhota vihollisen asemia, mutta huonon sään vuoksi operaatio keskeytyi jälleen.
Turkkilaiset olivat miinoittaneet Gallipolin niemimaan ja Anatolian välisen kapeikon, ja salmi oli suojattu tykistöllä. Ympärysvaltojen sotasuunnitelmat ja johtoporras olivat epäpäteviä, ja hyökkäyksen hitaan edistymisen vuoksi turkkilaisilla oli hyvin aikaa valmistella ja vahvistaa alueen puolustusta. Lisäksi ympärysvaltojen miinanraivaajien miehistö koostui siviileistä, jotka olivat haluttomia vaarantamaan henkeään. Vaikeuksista huolimatta ympärysvaltojen laivasto tuhosi vähitellen uloimmat puolustusasemat.
Amiraali de Robeck määräsi 18. maaliskuuta laivastonsa eteenpäin, purkamaan miinakentät ja tuhoamaan kapeikkoa vartioivan turkkilaistykistön. Turkkilaisten vastatuli oli tehokasta, mutta heidän ammusvarastonsa alkoivat loppua, mitä de Robeck ei kuitenkaan tiennyt. Ranskalainen taistelulaiva Bouvet ajoi miinaan ja upposi muutamassa minuutissa, jolloin laivasto joutui paniikkiin ja kärsi miinojen räjähdyksissä lisää tappioita. Kaikkiaan kolme taistelulaivaa upposi ja lisäksi kolme vahingoittui pahoin. Merimiehiä kuoli yli 700. Laivasto vetäytyi ja kieltäytyi jatkamasta ilman maavoimien apua.
Maihinnousu
Maihinnousun ajankohdaksi sovittiin huhtikuu. Joukot ryhmittyivät ensin Límnoksen saarella.
Maihinnousu alkoi 25. huhtikuuta, jolloin kaksi brittiläistä divisioonaa nousi maihin Gallipolin eteläkärjessä ja Australian ja Uuden-Seelannin armeijakunta (ANZAC) niemimaan länsirannalla. Ranskalainen prikaati nousi maihin vastapäisellä Anatolian rannikolla mutta vetäytyi myöhemmin. Raskaiden taistelujen päätteeksi ympärysvaltojen joukot onnistuivat valtaamaan pienet sillanpääasemat, joihin myöhemmin lähetettiin suuria vahvistusjoukkoja.
Umpikujan myötä kuninkaallisen laivaston päällikkö John Fisher riitautui Churchillin kanssa. Fisher vaati sotaretken päättämistä ja Gallipolista vetäytymistä muttei saanut tukea poliittiselta johdolta ja erosi vastalauseena Churchillin toiminnalle.
Elokuun 6. päivänä tehtiin uusi maihinnousu Suvlan lahdella, muutama kilometri ANZACin maihinnousupaikasta pohjoiseen. Ympärysvaltojen joukot etenivät aluksi nopeasti, mutta pian taistelu jähmettyi asemasodaksi myös pohjoisessa. Kävi ilmeiseksi, etteivät ympärysvallat voisi voittaa taistelua, ellei alueelle lähetettäisi suuria lisäjoukkoja.
Vetäytyminen
Syyskuussa 1915 Hamiltonin tilalle asetettiin kenraaliluutnantti Charles Monro, joka kehotti vetäytymään Gallipolista ja luopumaan koko operaatiosta. Marraskuussa sotaministeri Herbert Kitchener vieraili Gallipolissa ja asettui tukemaan Monron näkemystä. Alueelta vetäydyttiin vaiheittain, ja viimeiset ympärysvaltojen joukot poistuivat Gallipolista 9. tammikuuta 1916.
Lopputulos
Gallipolin operaatio oli hyökkääjän näkökulmasta lähes täydellinen epäonnistuminen, joka sai ympärysvallat vaikuttamaan sotilaallisesti kyvyttömiltä. Maihinnousu ei lainkaan yllättänyt vihollista, ja miestappiot nousivat satoihin tuhansiin. Kalusto oli riittämätöntä ja olosuhteisiin sopimatonta, eikä ammuksia ollut riittävästi.
Britanniassa Gallipolin nöyryytykset johtivat H. H. Asquithin liberaalihallituksen kaatumiseen ja David Lloyd Georgen johtaman koalitiohallituksen muodostamiseen. Sotaretken pääarkkitehti Churchill joutui eroamaan hallituksesta ja siirtyi Ranskaan, missä hän komensi jalkaväkipataljoonaa.
Jälkimaine
Gallipolin taistelu muistetaan erityisesti Turkissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Kaikissa kolmessa maassa siitä on tullut keskeinen osa kansakunnan historiallista itseymmärrystä. Turkissa Çanakkalen kapeikon meritaistelu on ensimmäisen maailmansodan ehkä tunnetuin tapahtuma. Australiassa ja Uudessa-Seelannissa Gallipolin taistelun muistoksi vietetään vuosittaista ANZAC-päivää.
Lähteet
Viitteet
Ensimmäisen maailmansodan Lähi-idän taistelut
Maihinnousut
Osmanien valtakunnan taistelut
Çanakkalen maakunta
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1204153
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Keltaviiksiorneero
|
Keltaviiksiorneero
|
Keltaviiksiorneero (Pseudocolaptes lawrencii) on orneeroiden heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Keltaviiksiorneeroa tavataan Ecuadorissa, Kolumbiassa, Panamassa ja Costa Ricassa. Lajin kanta on vakaa, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Viiksiorneerot
|
1281662
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pintaa%20syvemm%C3%A4lt%C3%A4
|
Pintaa syvemmältä
|
Pintaa syvemmältä on Jussi Alangon ja Jukka Mäkisen käsikirjoittama suomalainen kuusiosainen draamasarja, joka esitettiin syksyllä 2015 Yle TV1 -kanavalla.
Sarjaa kuvattiin Pälkäneellä ja tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Kessinkosken kylään.
Rooleissa
Juoni
Sarja kertoo toimittaja Teija ”Tellu” Hongistosta (Eriikka Väliahde), joka avioeron jälkeen jättää työpaikkansa kaupungissa ja muuttaa maalle vanhalle kotipaikkakunnalleen. Tellu huomaa mökkijärvensä huonon tilan ja ryhtyy toimiin turvetuotannon pilaaman järven puolesta. Samalla hän pyrkii kirjoittamaan esikoiskirjaansa ja huolehtimaan dementoituvasta äidistään.
Vastaanotto
Tammikuussa 2014 Perussuomalaisten kansanedustaja ja silloinen hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila kritisoi blogissaan sarjaa turvetuotannon vastaisena ja kummeksui julkisin varoin tuetun Ylen roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa.
Myös perussuomalaisten toinen kansanedustaja Kaj Turunen arvosteli sarjaa ja kyseenalaisti Ylen roolin. Hänen mukaansa sarja on Ylen ”propagandaa”, jolla muokataan kansalaisten mielipiteitä. Turunen kritisoi erityisesti sarjan tuottajan Anna-Maija Halosen blogikirjoitusta. Halosen mukaan sarja ”ravistelee kansalaisia ottamaan kantaa puhtaan luonnon puolesta lain sallimin keinoin”.
Sarjan toinen käsikirjoittaja, Jussi Alanko, on itse vastustanut Vapon turvetuotantoa mökkijärvellään Keuruun Martinjärvellä.
Jaksot
Lähteet
Aiheesta muualla
Pintaa syvemmältä Yle Areenassa
2010-luvun suomalaiset draamasarjat
Yle TV1:n televisio-ohjelmat
|
105419
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tattari
|
Tattari
|
Tattari eli viljatatar (Fagopyrum esculentum) on tatarkasveihin (Polygonaceae) kuuluva kasvi, jonka siemeniä käytetään ruoaksi. Se lasketaan yleensä viljaksi, vaikka se ei ole muiden viljojen lailla heinäkasvi vaan kaksisirkkainen.
Suomessa tattarin viljelyä rajoittavat hallanarkuus ja matalat 600–1 200 kilogramman hehtaarisadot.
Käyttöhistoria
Tattarin uskotaan olevan peräisin Mantšurian ja Siperian alueilta. Sen viljely aloitettiin Kiinassa viimeistään 1 000 vuotta eaa., mutta siemeniä on löydetty Japanista arkeologisilta kohteilta, jotka ovat peräisin jo ajalta 3 500–5 000 vuotta eaa. Kasvin viljely on näin todennäköisesti aloitettu jo paljon aikaisemmin.
Suomeen tattari saapui ensimmäisenä viljelykasvina jo 5 300 vuotta eaa. Muualle Eurooppaan tattari levisi vasta 1300–1400-lukujen aikana Turkin ja Venäjän kautta, tai legendojen mukaan palaavien ristiretkeläisten mukana Lähi-idästä. Eurooppalaiset tunsivat kasvin sitkeänä viljelykasvina, joka kasvoi myös paikoilla joilla muut viljat eivät kasvaneet. Amerikan mantereelle tattarin toivat hollantilaiset 1600-luvulla. Tattarin maailmanlaajuinen viljely nousi huippuunsa 1800-luvulla, mutta se on vähentynyt siitä lähtien.
Suomessa tattari oli yleinen viljelyskasvi 1700–1850, mutta myöhemmin sen viljely väheni ja loppui 1940-luvulle mennessä lähes kokonaan. 1990-luvulla tattarin viljely on Suomessa jälleen yleistynyt, koska tattari on gluteenitonta ja sopii siten keliaakikoille.
Viljely
Korkein paikka missä tattaria viljellään on Tiibet, tämä on myös yksi korkeimmalla sijaitsevista viljanviljelypaikoista. Suurimmat tattarin tuottajat ovat Kiina, Venäjä, Ukraina, Ranska, Puola, Brasilia, Kazakstan, Japani ja Kanada.
Tattari menestyy hyvin köyhässä, jonkin verran happamassa maaperässä, mutta maan pitää olla hyvin salaojitettu ja kohtuullisen tuore. Liiat lannoitteet, erityisesti typpi, vähentävät suuresti satoa, sillä ne kukittavat kasvia liian pitkään. Tattari kasvaa ilman lannoitteita parhaiten maassa, jossa on runsaasti kaliumia, kuten rapakivigraniitin hajoamistuotteita. Kuumemmassa ilmastossa kylvön pitää ajoittua myöhään kasvukaudelle, jotta kukinta tapahtuisi viileässä säässä. Suomessa tattari kylvetään hallojen mentyä suunnilleen kesäkuun 5. päivän jälkeen. Tattaria voi myös käyttää vihreänä lannoitteena eroosion estämiseen tai villieläinten ruokkimiseen.
Tattarin typen tarve on pieni ja se kykenee irrottamaan sitoutunutta fosforia.
Tattari ja ympäristö
Tattari on kukkivana viljelykasvina maiseman kaunistus ja arvokas meden ja elinmahdollisuuksien antaja vähenevälle pölyttäjien joukolle. Tattarin viljelyä voidaan pitää jopa ympäristötekona, sillä kasvi vaatii hyvin vähän tuotantopanoksia ja menestyy vähäravinteisilla mailla. Viljely ei lisää ravinnehuuhtoumariskiä, sillä tattarin typen tarve on pieni ja vähällä typellä kasvi saadaan myös paremmin kukkimaan ja tuottamaan pähkylöitä. Erikoista tattarissa on se, että juurieritteiden avulla kasvi irrottaa maahan sitoutunutta fosforia, ja siksi lannoitefosforin tarve on vähäinen. Ympäristöä rasittavia torjunta-aineita ei tattarille juurikaan ole kehitetty. Tattaria viljeltiin Suomessa vuonna 2006 runsaalla 600 hehtaarilla. Se on hämmästyttävän vähän, kun otetaan huomioon, miten monipuolinen viljelykasvi se on.
Käyttö
Tattarijauho valmistetaan tattarin siemenistä ja se on huomattavasti tummempaa kuin vehnäjauho, ja se tunnetaankin liioittelevasti Ranskassa nimellä ”blé noir” (’musta vehnä’). Nykyiset myllyt jauhavat myös vaaleaa tattarijauhoa. Kotioloissa tattarin kuorimiseen käytettiin Itä-Euroopassa erityisiä puisia, raudoitettuja käsikiviä. Japanissa tattarista tehdään nuudeleita (mm. soba). Koreassa tattaritärkkelyksestä tehdään hyytelöä nimeltä memilmuk.
Tattarilettuja, joita joskus nostatetaan hiivalla, syödään monissa maissa, ja ne tunnetaan blineinä Venäjällä, galetteina Ranskassa, boûketes’ina Valloniassa. Venäjällä tattarin voi sanoa olevan kansallisruokaa, ja eniten sitä käytetään pääruokien lisukkeena riisin tapaan.
Suomen perinteisillä tattarinviljelyalueilla maan kaakkoisosassa jauhosta on myös paistettu leipää, jota nimitetään tattarrieskaksi, aikoinaan Kannaksella myös tattarkollamoksi ja tattarkakkaraksi. Kyseessä on joko pelkästä tattarijauhosta tai myös niihin sekoitetusta ohra- tai ruisjauhosta ja nykyaikana myös vehnäjauhosta piimä-vesiseokseen tehty hiivaleipä. Nykyisessä Etelä-Karjalassa ja Kannaksella tällainen leipä oli aikoinaan arvostettua, ja sitä pidettiin herkullisena. Nykyisin tattaririeska on harvinaista.
Tattarista voi tehdä puuroa kattilassa keittämällä tai uunissa. Uunipuuroon laitetaan usein silavaa tai pekonia. Keitettyä tattaria voi myös tarjota lisukkeena riisin tapaan. Oluen panossa tattaria käytetään gluteenittoman oluen panemiseen. Tattaria voidaan käyttää ohran tavoin maltaiden tekoon.
Siementen lisäksi tattari on hyvä hunajakasvi, ja se tuottaa tummaa ja pehmeää hunajaa. Suomessa tattari hyväksytään kesantokasviksi maisemapelloille ja riistapelloille.
Terveysvaikutukset
Tattari sopii gluteenittomana myös keliakiasta kärsiville. Tattari on lisäksi myös niin sanottu täydellinen proteiinilähde eli se sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja. Tattarivalkuaisen on todettu myös vähentävän veren kolesterolia ja ylipainoa.
Tattari sisältää kuitenkin niin paljon nikkeliä, että jo puolen desilitran annos ylittää nikkelin turvallisen päiväsaannin ylärajan.
Tattarin vihreät osat ovat myrkyllisiä ihmiselle. Tattarin iduissa on hieno, pähkinäinen aromi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Viljatattari (Fagopyrum esculentum)
Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Tattari eli viljatatar (Fagopyrum esculentum)
Luontoportti: Viljatatar (Fagopyrum esculentum)
Gluteenittoman tattarin viljely vaatii huolellisuutta ... ProAgria Pirkanmaa
Tattarin ravintoarvot Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli - elintarvikkeiden koostumustietopankki
Tattarin viljelytekniikka (pdf) Maatalouden tutkimuskeskus, Risto Montonen, Markku Kontturi, 1997, ISBN 951-729-478-6
ITIS: Fagopyrum esculentum Tieteellinen luokittelu
United States Department of Agriculture (USDA): Fagopyrum esculentum
Flora of China: Fagopyrum esculentum Kasvin kuvaus
Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Fagopyrum esculentum (buckwheat)
Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Fagopyrum esculentum
United States Department of Agriculture (USDA): Buckwheat, Fagopyrum esculentum, Plant Guide (pdf)
Tatarkasvit
Viljeltävät ravintokasvit
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1224553
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik%20Lemstr%C3%B6m
|
Henrik Lemström
|
Henrik Lemström (16. syyskuuta 1738 Siuntio – 11. heinäkuuta 1771 Tukholma) oli suomalainen varanotaari ja luonnontutkija.
Lemströmin vanhemmat olivat Siuntion kappalainen Henrik Lemström (1706–1765) ja Anna Kristina Tallqvist. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1754 ja valmistui Turun akatemiasta filosofian maisteriksi 1760.
Lemström joka itse tutki muun muassa gravitaatiota ja magnetismia oli mukana puuhaamassa suomalaista tiedeseuraa 1765–1767. Hän kävi 1767–1768 ulkomailla ainakin Pietarissa ja Tallinnassa. Lemströmistä tuli Ruotsin tiedeakatemian oppijäsen 1771. Hän toimi kauppakollegion varanotaarina vuodesta 1768 ja viskaalikollegion kopistina vuodesta 1771. Lemström julkaisi myös useita kirjoituksia politiikan ja talouden aloilta.
Lähteet
Suomalaiset luonnontieteilijät
Vuonna 1738 syntyneet
Vuonna 1771 kuolleet
|
1435302
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jan%20Thom%C3%A9e
|
Jan Thomée
|
Johannes ”Jan” Thomée (4. joulukuuta 1886 – 1. huhtikuuta 1954) oli alankomaalainen jalkapalloilija ja olympiamitalisti. Hän oli mukana vuoden 1908 kesäolympialaisissa Lontoossa pronssia voittaneessa Alankomaiden jalkapallomaajoukkueessa.
Lähteet
Alankomaalaiset jalkapalloilijat
Alankomaalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1886 syntyneet
Vuonna 1954 kuolleet
|
1072929
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukiputaan%20suuralue
|
Haukiputaan suuralue
|
Haukiputaan suuralue on yksi Oulun kaupungin 23:sta suuralueesta. Se muodostettiin 1. tammikuuta 2013, kun Haukiputaan kunta lakkautettiin ja liitettiin osaksi Oulun kaupunkia. Suuralueen muodostaa lakkautetun Haukiputaan kunnan pohjoisosa ja se käsittää kolme kaupunginosaa. Suuralueella asuu noin 13 000 ihmistä. Suuralue rajoittuu Kellon, Kiimingin, Ylikiimingin ja Yli-Iin suuralueisiin sekä Iin kuntaan.
Kaupunginosat Haukiputaan suuralueella
Haukipudas
Jokikylä
Martinniemi
Lähteet
Aiheesta muualla
Oulun suuralueet
|
806551
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Meinhard%20Hemp
|
Meinhard Hemp
|
Meinhard Hemp (s. 10. joulukuuta 1942) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja. Hän pelasi lähes koko uransa Dynamo Dresdenin joukkueessa.
Ura pelaajana
Hemp aloitti jalkapalloilijan uransa koulupoikana Motor Niedersedlitzin joukkueessa. 15-vuotiaana nuorukaisena hän siirtyi Dynamo Dresdenin organisaatioon 1957 ja edustikin sitten seuraa koko uransa ajan. Uransa alkuvuosina Hemp suoritti kolmivuotisen palveluksen DDR:n Volkspolizeissa. Hempin ura oli vaakalaudalla myös terveydellisten seikkojen vuoksi, sillä 1962 hän sairastui keltatautiin ja lääkärin lausunnon mukaan hän ei voinut enää pelata jalkapalloa.
Hemp kuitenkin toipui sairaudestaan ja tammikuussa 1963 hän debytoi Dynamo Dresdenin joukkueessa DDR-Oberligassa. Hemp edusti Dynamoa aina vuoteen 1974 saakka ja oli voittamassa seuran historian toista DDR:n mestaruutta 1970/71. Hän pelasi viimeisen ottelunsa Dynamon edustusjoukkueessa tammikuussa 1972 Berliner FC Dynamoa vastaan. Tämän jälkeen hän edusti seuraa vielä kaksi vuotta pelaten reservijoukkueessa. Hän lopetti uransa vuonna 1977 FSV Lokomotive Dresdenissä 34-vuotiaana.
Meriitit pelaajana
DDR:n mestaruus: 1971
FDGB-Pokal: 1971
Ura valmentajana
Peliuransa lopussa Hemp oli kouluttautunut insinööriksi, mutta jalkapallo ei päästänyt häntä otteestaan ja suoritettuaan valmentajatutkinnon hän aloitti 1987 FSV Lokomotive Dresdenin juniorivalmentajana. Myöhemmin hän siirtyi Dynamo Dresdenin organisaatioon juniorivalmentajaksi ja myöhemmin 1990-luvulla reservijoukkueen peräsimeen.
Dynamon annettua maaliskuussa 2001 potkut päävalmentaja Cor Potille, nousi Hemp seuran edustusjoukkueen päävalmentajaksi. Hän toimi tehtävässä kauden loppuun johdattaen seuran Oberliga Nordostissa viidenneksi. Kauden jälkeen Hemp jatkoi uraansa seuran apuvalmentajana luotsaten seuran aina 2. Bundesliigaan yhdessä Christoph Franken kanssa. Kaksikko sai lopulta potkut joulukuussa 2005.
Saksalaiset jalkapallovalmentajat
Itäsaksalaiset jalkapallovalmentajat
Itäsaksalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1942 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1265698
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jonny%20Brodzinski
|
Jonny Brodzinski
|
Jonny Brodzinski (s. 19. kesäkuuta 1993) on yhdysvaltalainen jääkiekkoilija, joka pelaa NHL-joukkue New York Rangersin organisaatiossa. Hän on Los Angeles Kingsin viidennen kierroksen varaus vuodelta 2013.
Ura
1. huhtikuuta 2015 Los Angeles Kings kiinnitti Brodzinskin kahden vuoden tulokassopimuksella.
Tilastot
Lähteet
Vuonna 1993 syntyneet
Elävät henkilöt
New York Rangersin pelaajat
Los Angeles Kingsin varaamat pelaajat
Yhdysvaltalaiset jääkiekkoilijat
|
1525787
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalatonlampi%20%28Heinola%2C%20Vierum%C3%A4ki%29
|
Kalatonlampi (Heinola, Vierumäki)
|
Kalatonlampi on Päijät-Hämeessä Heinolassa Vierumäen kylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lammen pinta-ala on 4,4 hehtaaria, se on 350 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 900 metriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Konniveden alueella (14.13), jonka Tamppilammen valuma-alueeseen (14.132) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 119,9 metriä mpy.
Lähteet
Konniveden alue
Botin luomat artikkelit
Heinolan järvet
|
273056
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Feng-Yun
|
Feng-Yun
|
Fengyun (, Fēngyún; suom. tuuli (ja) pilvi) on Kiinan kansantasavallan sääsatelliittiperhe, johon kuuluvia satelliitteja on laukaistu ja ollut Kiinan ilmatieteen laitoksen käytössä vuodesta 1988. Satelliitit kiertävät Maata polaariradalla tai geosynkronisella radalla.
Kiinan Fengyun-satelliittiohjelma voidaan jakaa historiallisesti neljään kehitysvaiheeseen. FY-1-sarjan satelliitit kiersivät polaariradalla ja FY-2-sarjan tekokuut GEO-radalla. Ohjelman ensimmäiset satelliitit (FY-1A, FY-1B, FY-2A ja FY-2B) olivat lentoajaltaan lyhytikäisiä kehitysvaiheen koesatelliitteja. Toisessa vaiheessa (lähtien vuonna 1999 laukaistusta FY-1C- ja vuonna 2004 laukaistusta FY-2C-satelliitista), Fengyun-satelliitit ovat olleet vakaatoimisia ja kyenneet suorittamaan operatiivisia ilmakehän mittauksia.
Kolmannessa vaiheessa tulivat mittauslaitteistojen osalta kehittyneemmät toisen sukupolven satelliitit. FY-3-sarja kiertää aurinkosynkronisella radalla. FY-4-sarja on GEO-radalla. Uutta ovat monikanavainen optisen alueen kuvantaminen, ilmakehän pystyluotaus, mikroaaltokuvantaminen, hyperspektraalinen jäännöskaasujen (ilmakehän muut kaasut kuin typpi, happi ja argon) havaitseminen ja koko spektrialueen säteilytasemittaukset. Tämän jälkeen on kehitetty muun muassa mittausten sisäistä ja ulkoista tarkkuutta, paranneltu kuvattavan alueen kohdennusta täsmällisemmäksi ja radiometrin kalibrointia.
CMA:n operatiivisia sääsatelliitteja olivat toukokuussa 2019: FY-2H (sijainti 79°E), FY-2G (sijainti 99,2°E) ja FY-4A (sijainti 104,7°E), minkä lisäksi FY-2F (sijainti 112°E) oli yhä käytettävissä tarvittaessa. Lisäksi sillä on FY-3D- ja FY-3C-satelliitit. FY-3B-satelliitin käyttö on päättynyt kesällä 2020. Fengyun-ohjelman satelliititit korvataan ajan saatossa uudemmilla. Esimerkiksi FY-2-sarjan satelliittien operatiivisesta käytöstä on suunniteltu luovuttavan vuoden 2022 jälkeen. Toisaalta Kiinan 14. viisivuotiskauden (2021-2025) aikana sen on tarkoitus laukaista ehkä kuusi-seitsemän uutta ilmatieteellistä satelliittia.
Fengyun-satelliittiperheen satelliittien laukaisun ja käytön päättymisen ajankohdat sekä rata on kuvattu lyhyesti allaolevassa taulukossa.
Sääsatelliitti avaruusromun lähteenä
Kiina tuhosi FY-1C:n 11. tammikuuta 2007 satelliittientorjuntakokeessaan. NASAn mukaan satelliitin tuhoutuminen tuotti kiertoradalle 2 841 avaruusromun kappaletta, mikä on toistaiseksi suurin yksittäisestä tapahtumasta syntynyt määrä avaruusromua.
Lähteet
Aiheesta muualla
Satellite Program - Outline (nsmc.org.cn)
Satellite Program - Instruments (nsmc.org.cn)
Fengsyn Satellite Data Center (nsmc.org.cn)
Sääsatelliitit
Avaruusromu
Kiinan avaruustoiminta
|
987546
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HMS%20Endurance%20%28A171%2C%201967%29
|
HMS Endurance (A171, 1967)
|
HMS Endurance (viirinumero A171) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuosina 1967–1991 palveluksessa ollut jäätilanteen seuranta-alus (jäänmurtaja) (). Se osallistui tuona aikana muun muassa Falklandin sotaan.
Hankinta
Alus laskettiin vesille 1956 Krogerwerftillä Lauritzen Linesin MV Anita Danina. Se myytiin 1967 Britannian kuninkaalliselle laivastolle. Harland and Wolff teki alukselle tarvittavat muutostyöt ennen palvelukseenottoa, jolloin se nimettiin HMS Enduranceksi. Aluksen tehtävänä oli tukea kesäisin Britannian Etelänavan tutkimusta sekä Falklandinsaarten hallintoa. Punaiseksi maalatun rungon takia alus sai lempinimen Punainen luumu.
Palvelus
Kuninkaallinen laivasto suunnitteli aluksen poistamista palveluksesta 15. huhtikuuta 1982 John Nottin vuoden 1981 puolustusselonteon vuoksi, mutta Falklandin sota esti tämän.
Aluksen ollessa 19. maaliskuuta 1982 Port Stanleyssä argentiinalaiset saapuivat Etelä-Georgiaan. Endurancen päällikkö Nick Barker sai määräyksen lähteä saarelle. Aluksella ollutta merijalkaväkeä vahvennettiin ennen kuin alus lähti 21. maaliskuuta Etelä-Georgiaan, jonne se saapui 25. maaliskuuta. Sotilaiden noustua maihin alus lähti paluumatkalle 30. maaliskuuta.
Huhtikuussa alus liittyi alueelle saapuneeseen brittiläiseen laivasto-osastoon. Alus laski 22. huhtikuuta Hound Bayhin Etelä-Georgian saarella Special Boat Servicen osaston. Laivasto-osaston siirryttyä sukellusveneuhan vuoksi avomerelle Endurance siirtyi rannikon jääpeitteen suojaan lähelle rantaa. Aluksen molemmat Westland Wasp -sukellusveneentorjuntahelikopterit nousivat alukselta 25. huhtikuuta hyökätäkseen Argentiinan laivaston sukellusveneen ARA Santa Fen kimppuun. Sukellusvene vaurioitui helikoptereiden tulessa niin, että miehistö hylkäsi aluksensa rantaan. Etelä-Georgialla olleiden argentiinalaisten sotilaiden antauduttua 26. huhtikuuta Endurance jäi alueelle.
Alus törmäsi 1989 jäävuoreen. Vaikka vauriot korjattiin, alus todettiin vuonna 1991 kelvottomaksi Etelä-Atlantin koviin olosuhteisiin. Alus poistettiin palveluksesta ja korvattiin MV Polar Circlellä, joka myöhemmin nimettiin HMS Enduranceksi.
Lähteet
Kuninkaallisen laivaston sotalaivat
|
1108618
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Infestissumam
|
Infestissumam
|
Infestissumam () on ruotsalaisen metalliyhtye Ghostin toinen studioalbumi, joka julkaistiin 10. huhtikuuta 2013. Albumin tuottajana toimi Nick Raskulinecz ja se äänitettiin Nashvillessä, Tennesseessä. Loma Vista Recordings julkaisi sen Pohjois-Amerikassa 16. huhtikuuta yhteistyössä Republic Recordsin kanssa, joka on osa Universal Music Groupia Albumin teema jatkuu siitä mihin edellisen albumin (Opus Eponymous) teema loppui eli Antikristuksen syntymästä.
Albumi on myynyt Ruotsissa kultaa.
Kappaleet
Arvostelut
AllMusic:
The Guardian:
Imperiumi.net: 8/10
Kaaoszine: 9/10
Metacritic: 67/100
Metalliluola: 9/10
Pitchfork: 5.8/10
Soundi:
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2013 albumit
Ghostin albumit
|
117943
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/VLC%20media%20player
|
VLC media player
|
VLC media player on avoimen lähdekoodin mediasoitin, joka on osa VideoLAN-projektia. Soitin tukee useimpia saatavilla olevia video- ja äänikoodekkeja ja tiedostomuotoja, sekä lukuisia verkon yli ladattavia suoratoistoprotokollia.
VLC:n kehitystyö aloitettiin École Centrale Paris'ssa 1996 nimellä VideoLAN Client. Projektin tavoitteena oli videon suoratoisto yliopiston verkossa. Ohjelmisto julkaistiin GPL-lisenssille 2001 ja kehitysvastuu on siirretty kansainväliselle VideoLAN-projektille.
VLC on saatavilla monille käyttöjärjestelmäalustoille, kuten BeOS:lle, BSD:lle, Linuxille, OS X:lle, Solarikselle ja Windowsille. VLC on yksi suosituimpia vapaita ohjelmistoja. Vuosina 2005–2015 eri versioita on ladattu miljardi kertaa. Lukuun ei sisälly latausmäärää Linuxin osalta, koska päivitykset hoidetaan jakeluiden omista pakettilähteistä.
VLC on modulaarinen ja käyttää säikeistystä huomattavasti hyväkseen: säiemalli seuraa POSIX-säikeitä, mutta siinä on sisäinen rajapinta siirrettävyyden vuoksi.
Pääsovelluksen lisäksi on mahdollista asentaa Firefox-liitännäinen, joka mahdollistaa QuickTime- ja Windows Media -tiedostojen toistamisen selaimessa ilman Applen tai Microsoftin tuotteita.
VLC käyttää DVD-levyjen toistamiseen libdvdcss-kirjastoa, joka murtaa CSS-salauksen arvailemalla oikean purkuavaimen. Sen käyttö voi olla laitonta Yhdysvalloissa, Suomessa Lex Karpelan päätökset ovat ristiriitaisia, kun taas Norjassa ja Ranskassa se on laillinen menetelmä.
Katso myös
Luettelo mediasoittimista
Lähteet
Aiheesta muualla
Mediasoittimet
MacOS-ohjelmat
Linux-ohjelmat
Windows-ohjelmat
Vapaat ohjelmistot
|
951563
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tumu
|
Tumu
|
Tumu (myös Tummu, Tummo, Toummo) on Libyan raja-asema maan Nigerin vastaisella rajalla. Se sijaitsee samannimisen vuoristoalueen länsipuolella.
Italialaisten vuonna 1930 perustamalle raja-asemalle johtaa päällystetty maantie Libyan Al-Qatrunista (290 kilometriä). Nigerin puolella se jatkuu autiomaareittinä Madaman raja-aseman (95 kilometriä) ja Dao Timnin tarkastuspisteen (275 kilometriä) kautta Siguedinen kylään (yhteensä 350 kilometriä). Aikaisemmin Tumun kautta kulkivat Välimeren, Fezzanin, Kawarin ja Kanem-Bornun väliset kauppakaravaanit. Nykyään reittiä käyttävät etupäässä salakuljettajat sekä Libyaan ja Eurooppaan suuntaavat afrikkalaiset siirtotyöläiset ja laittomat maahanmuuttajat.
Lähteet
Libyan ja Nigerin raja
|
105951
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vito%20Corleone
|
Vito Corleone
|
Vito Corleone (syntyjään Vito Andolini, 7. joulukuuta 1891 – 25. heinäkuuta 1955), Kummisetä (The Godfather) tai Don, amerikanitalialaisen rikollisperheen päämies, on kuvitteellinen hahmo Mario Puzon menestysromaanissa Kummisetä ja Francis Ford Coppolan ohjaamassa samannimisessä elokuvassa. Elokuvassa Kummisetä vanhemman Corleonen osaa näyttelee Marlon Brando ja elokuvassa Kummisetä osa II nuorempaa Corleonea näyttelee Robert De Niro. Molemmat palkittiin osistaan Oscar-palkinnolla.
Taustaa
Alkuperäiseltä nimeltään Vito Andolini syntyi 7. joulukuuta 1891 Corleonen kaupungissa, Sisiliassa. Vuonna 1901 sisilialainen mafia murhasi hänen isänsä kostoksi siitä, että isä oli loukannut julkisesti mafiapomoa. Pojan henkeä ei luvattu säästää äidin anomuksista huolimatta. Äiti lähetti pojan pakoon Yhdysvaltoihin, missä englantia osaamaton poika ei pystynyt kertomaan viranomaisille nimeään ja kaulalapusta huolimattomasti luettiin sukunimeksi kotipaikkakunta.
Poika asui suhteellisen onnellisesti New Yorkissa oliiviöljyä maahantuovan sukulaisperheen Abbandandojen luona ja avusti kauppa-apulaisena. Hän meni naimisiin, nuori pari sai perheenlisäystä ja elämä sujui hyvin. Pian kuitenkin italialaisyhteisön rikollispäällikkö Don Fanucci järjesti sukulaispojalleen töitä Abbandandojen kaupasta ja Corleone jäi työttömäksi. Hän ennen pitkää joutui Fanuccin kanssa ristiriitoihin ja näki ainoaksi ratkaisuvaihtehdoksi tämän tappamisen. Hän onnistui murhassa eikä jäänyt siitä kiinni, jolloin hänen arvonantonsa yhteisön silmissä parani.
Hänen osoittautuessa vaatimattomien ja köyhien ihmisten auttajaksi sekä älykkääksi liikemieheksi, hän eteni hiljalleen koko yhteisön kummisedäksi, Doniksi. Hänen neuvonantajakseen (consigliere) nousi Genco Abbandando sekä kahdeksi ryhmänjohtajaksi (caporegime) Salvatore Tessio ja Pete Clemenza, jotka olivat olleet Viton parhaat ystävät nuoruudesta alkaen.
Perhe hallitsi paikallista prostituutiota, alkoholin salakauppaa ja uhkapelitoimintaa, joiden kaikkien toiminnassa pysymisen edellytyksenä oli viranomaisten ja poliitikkojen tuki lahjuksien kautta.
Toisen maailmansodan jälkeen huumekauppa tuli yhä merkittävämmäksi liiketoiminnaksi. Kun Corleone kieltäytyi ottamasta osaa ja auttamasta viranomaisiin päin, hänet päätettiin murhata. Hän kuitenkin toipui ampumahaavoistaan, mutta seuranneessa mafiasodassa hänen esikoispoikansa tapettiin ja nuorin poikansa jouduttiin lähettämään turvaan Sisiliaan. Corleonen sovittelukykyjen avulla perheet kuitenkin solmivat rauhan ja hän sai pojan turvallisesti takaisin. Corleone eli vielä jonkin vuoden Michaelin otettua ohjakset käsiinsä uutena Donina, mutta vielä ennen kuolemaansa hän ehti antaa strategisesti oikeat neuvot pojalleen perheen tuhon estämiseksi.
Vito Corleone kuoli 25. heinäkuuta 1955 sydänkohtaukseen tomaattitarhassaan leikkiessään lapsenlapsensa Anthonyn kanssa.
Perheenjäsenet
Vito Corleone – Isä; näyttelijänä Marlon Brando elokuvassa Kummisetä ja Robert De Niro elokuvassa Kummisetä osa II
Santino ”Sonny” Corleone – Esikoinen; näyttelijänä James Caan elokuvassa Kummisetä
Constanzia ”Connie” Corleone-Rizzi – Tytär; näyttelijänä Talia Shire kaikissa elokuvissa
Fredo Corleone – Keskimmäinen poika; näyttelijänä John Cazale elokuvissa Kummisetä ja Kummisetä osa II
Michael Corleone – Nuorin poika; näyttelijänä Al Pacino kaikissa elokuvissa
Kay Adams – Michaelin vaimo; näyttelijänä Diane Keaton kaikissa elokuvissa
Mary Corleone – Michaelin tytär; näyttelijänä Sofia Coppola elokuvassa Kummisetä osa III
Anthony Corleone – Michaelin poika; näyttelijänä Franc D’Ambrosio elokuvassa Kummisetä osa III
Carmella Corleone – Viton vaimo; näyttelijänä Morgana King elokuvissa Kummisetä ja Kummisetä osa II
Tom Hagen – Ottopoika; näyttelijänä Robert Duvall elokuvissa Kummisetä, Kummisetä osa II
Vincent ”Vinnie” Mancini-Corleone – Sonnyn avioton poika; näyttelijänä Andy García elokuvassa Kummisetä osa III
Elokuvahahmot
Kummisedän henkilöhahmot
Kuvitteelliset murhaajat
Kuvitteelliset mafiosot
|
1023256
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammunnan%20maailmanmestaruuskilpailut%201990
|
Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1990
|
Ammunnan maailmanmestaruuskilpailut 1990 järjestettiin Moskovassa Venäjällä. Kilpailussa oli 29 eri tapahtumaa, joista naisille oli 7.
Pistooli
Miehet
Naiset
Kivääri
Miehet
Naiset
Lähteet
1990
Moskovan urheilu
Vuoden 1990 urheilu
Maailmanmestaruuskilpailut 1990
|
772251
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Baidu
|
Baidu
|
Baidu, Inc. (Baidu) (, Pinyin: Bǎidù gōngsī) on kiinankielinen hakukone, joka etsii niin web-sivuja, äänitiedostoja kuin kuviakin. 18. tammikuuta 2000 yhtiöitetty Baidu tarjoaa 57 haku- ja yhteisöpalvelua, muun muassa yhteisöllisesti rakennettavan Baidu Baike (百度百科) -ensyklopedian ja hakutoiminnon sisältävän avainsanaperusteisen keskustelufoorumin.
Similarwebin mittauksessa kesäkuussa 2022, Baidu edusti maailman kuudenneksi käydyintä verkkosivustoa. Joulukuussa 2007 Baidusta tuli ensimmäinen NASDAQ-100-indeksiin otettu kiinalainen yhtiö.
Lähteet
Aiheesta muualla
Baidu
Alustatalous
NASDAQ-100-indeksi
Hakukoneet
Kiinalaiset verkkosivustot
Kiinalaiset pörssiyhtiöt
|
102906
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20T%C5%A1adin%20puolueista
|
Luettelo Tšadin puolueista
|
Tämä on luettelo Tšadin puolueista.
Tšad on yhden puolueen hallitsema maa, jossa Isänmaallinen pelastusliike on vallassa. Hallituksessa tosin ovat myös Kansallinen demokratian ja uudistamisen liitto ja Uudistamisen ja demokratian liitto, mutta valtapuolueella on enemmistö parlamenttipaikoista ilman niitäkin.
Isänmaallinen pelastusliike (Mouvement patriotique de salut)
Kansallinen demokratian ja uudistamisen liitto (Union nationale pour la démocratie et le renouveau)
Kansallinen liitto (Union nationale)
Uudistamisen ja demokratian liitto (Union pour le Rénouveau et la démocratie)
Tsadin puolueet
|
92557
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Svolv%C3%A6r
|
Svolvær
|
Svolvær on Norjan Lofooteilla Austvågøyn saarella sijaitseva Våganin kunnan keskustaajama ja Lofoottien epävirallinen ”pääkaupunki”. Svolvær sai kaupunkioikeudet vuonna 1996. Vuonna 2012 Svolværissa oli noin 4 200 asukasta.
Lofast-tietunneliyhteys Lofooteilta mantereelle avattiin vuonna 2007, ja siitä asti Svolværiin on päässyt autolla Evenesistä alle 2,5 tunnissa. Svolvær on myös pysähdyspaikka Hurtigruten-laivareitillä. Svolværin lentoasema on toinen Lofoottien kahdesta pienestä lentokentästä.
Turistit aloittavat usein Lofootteihin tutustumisensa Svolværista, koska sinne on suora autolauttayhteys mantereelta Skutvikista. Lauttayhteys vie noin kaksi tuntia. Lofooteille on myös kolme muuta autolauttayhteyttä: Etelässä neljän tunnin lauttamatka mantereelta Bodøstä Moskenesiin sekä pohjoisessa Vesterålenin puolella 25 minuutin lauttayhteys Melbusta Fiskebøliin ja Kaljordista Hanøyhyn.
Svolværin talot ovat tyypillisiä norjalaisia, kaksikerroksisia, koristeellisia ja värikkäitä. Kylä on ollut taiteilijoiden suosiossa ja siellä toimii edelleen useita taidegallerioita.
Svolværin kirkon ovat suunnitelleet arkkitehdit Harald Sund ja August Nielsen. Se valmistui vuonna 1934. Kirkossa on 450 istumapaikkaa ja siellä järjestetään usein konsertteja.
Media
Svolværissä on paikallislehti Våganavisan toimitus.
Media
Sanomalehti Lofotposten ilmestyy neljästi viikossa.
Lähteet
Norjan kaupungit
Vågan
Norjan taajamat
|
1204755
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Runar%20Idefelt
|
Runar Idefelt
|
Runar Gustaf Johannes Idefelt (4. tammikuuta 1892 Helsinki – 18. heinäkuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hänen alaansa olivat lähinnä koomilliset roolit opereteissa sekä ensirakastajan tehtävät.
Elämä ja ura
Runar Idefeltin vanhemmat olivat puutarhuri Gösta Idefelt ja Maria Green. Idefelt työskenteli apteekkialalla ennen taiteilijan uraansa, jonka hän aloitti Turun Casino-operetissa vuonna 1914. Hän näytteli muun muassa Apollo-operetissa Helsingissä, ennen kuin liittyi Viipurin Näyttämöön vuonna 1919. Lisäksi hän kuului Evert Suonion ja Aino Haverisen operettikiertueisiin.
Idefeltin operettirooleja olivat muun muassa Danilo (kappaleessa Iloinen leski), Edvin (Mustalaisruhtinatar) ja Radjami (Bajadeeri). Hänellä oli myös useita puhenäytelmätehtäviä, kuten Sakeri (Nummisuutarit) sekä Simeoni ja Kissalan Aapeli (Seitsemän veljestä). Idelfeltin taiteelliseen alaan kuuluivat myös oopperaosat ja laulunäytelmät.
Idefelt näytteli sivuosia kahdessa elokuvassa: Kajastus (1930) ja Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1931).
Runar Idefeltin ensimmäinen puoliso vuodesta 1919 oli Maria (Maija) Idefelt (ent. Penttinen, o.s. Pukero). Sisar Benedicta Idefelt oli heidän tyttärensä. Toinen puoliso oli 1930-luvulla Maria Idefelt (o.s. Demajeff).
Lähteet
Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Kustannusliike Opas, Viipuri 1930.
Viitteet
Suomalaiset näyttelijät
Vuonna 1892 syntyneet
Vuonna 1951 kuolleet
|
1344382
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihan%20kuin%20ihmiset
|
Ihan kuin ihmiset
|
Ihan kuin ihmiset on Nelonen-kanavalla alkanut Anni Hautalan juontama viihdeohjelma. Ohjelman jokaisessa jaksossa nähdään kaksi joukkuetta, jotka koostuvat suomalaisista julkisuuden henkilöistä. Joukkueiden kapteeneina toimivat Paula Noronen ja Riku Nieminen. Ohjelmassa nähdään BBC-videopalvelussa olevia eläinaiheisia videoita, joihin liittyen joukkueet joutuvat kysymysten äärellä vastaamaan.
Jaksot
Lähteet
2010-luvun suomalaiset kilpailuohjelmat
MTV3:n televisio-ohjelmat
Viihdeohjelmat
|
806460
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20suomalaisten%20muusikoiden%20taiteilijanimist%C3%A4%20%E2%80%93%20H
|
Luettelo suomalaisten muusikoiden taiteilijanimistä – H
|
H
H. Hackenbush (Heimo Holopainen)
H. Osmo (Hannes Konno)
H-P Hippo (Esa Juhani Virta)
Hj. Tähtinen (Kim Borg)
Hani Kuu (Hannele Tuulikki Tarkkio)
Hanne (Eija Höynälä)
Hannele Huovi (Päivi Marja Hannele Eskola)
Hans Hornimans (Jussi Hakulinen)
Hasse Lundqvist (Hans Ove Lundqvist)
Harold G. Burgess (Harry Bergström)
Harri (Harry Aaltonen)
Harri Haka (Stig Hagström)
Harri Henrik Kor-Man (Henrik Korman)
Harri Jones (Harri Laitinen)
Harry Etelä (Aimo Kaarlo Viherluoto)
Harry Koka (Erkki Antero Mäkinen)
Hasse Walli (Hannes Mikael Waldemar Walli)
Hatakka Kärtsy (Kari Arvo Ilari Hatakka)
Hector (Heikki Harma)
Heikki Holopainen (Tenho Henrik Holopainen)
Heikki Hovi (Henry Theel)
Heikki-Juhani (Heikki-Juhani Piha)
Heimo Hohto (Heimo Holopainen)
Heino-Juhani (Kari Heino Juhani Oja)
Heinäsirkka (Anne Taskinen)
Heko Luumäki (Harri Montonen)
Helen West (Heli Nevakare)
Heli Kajaste (Heli Kyllönen)
Heli Margit Hyvonen (Helmi Hyvönen)
Hella
Hello (Olle Helander)
Hemmo Kilistö (Kimmo Helistö)
Henri Lähtelä (Markku Henrik Johansson)
Henri Uotila (Turkka Antero Mali)
Henry K. Rock (Henri Ruokolainen) (ks. Hyväri)
Herbalisti (Juuso Karikuusi)
Herbert Hop (Tapio Hopponen)
Hermanni Skull (Tommy Huovinen)
Herra Ylppö (Frank Mikko Kalevi Mäntymäki)
Hertta (Hertta Louhivuori)
Hertta Brutal (Ulla Tapaninen)
Hexa Elo (Heikki Olavi Elo)
Hexenmeister (Teemu Kautonen)
Hilarious Jam (Jarmo Tapani Kuparinen)
Hilja Haahti (Hilja Theodolinda Krohn)
Hilja Tupasela (Hilja Reijonen)
Hillevi (Erik Lindström)
Hillevi (Vuokko Lindström)
Hillevi (Hertta Louhivuori)
Hilma Järvi (Tapio Lahtinen)
Hit-Man (Jari Pauli Kalevi Semi)
Holle (Heimo Holopainen)
Hombre Lampinen (Ari Olavi Lampinen)
Honey Aaltonen (Isko Kaleva Aaltonen)
Hot Thumbs O'Riley (Jim Pembroke)
Hugo Jäger (Hugo Aure)
Humppasäveltäjä (Kari Kuuva)
Huono Heikkona (Tuomo Kari Topias Heikkola)
Häiriö (Pekka Jaakko Untamo Piirinen) (ks. Maj Karma)
Häkä Häkkinen (Jarmo Halttunen)
Lähteet
Taiteilijanimet, H
|
1097733
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Moyen%20Ogoou%C3%A9
|
Moyen Ogooué
|
Moyen Ogooué on hallinnollinen alue Gabonin länsiosassa.
Moyen Ogoouén pinta-ala on 18 535 neliökilometria. Vuonna 2003 alueen väkiluku oli 60 990. Sen pääkaupunki on Lambaréné.
Moyen Ogooué jakaantuu kahteen pienempään osa-alueeseen, joiden ranskankielinen nimitys on départements, nämä edelleen pienempiin alueisiin, joita kutsutaan nimellä préfet ja nämä vielä pienempiin sous-préfet-alueisiin.
Alueen nimi tulee Ogoouéjoesta, joka mutkittelee tasankoalueella joka ulottuu Kongon rajalle asti. Ngounié yhtyy Ogoouéjokeen paikassa, joka sijaitsee hiukan ylävirtaan alueen pääkaupunki Lambarénéstä. Suuret 300 tonnia kuljettavat rahtialukset voivat nousta sinne asti.
Moyen Ogoouén asukkaat kuuluvat neljään kieliryhmään: myene, fang, okandé ja merie.
Lähteet
Gabonin provinssit
|
1324448
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Barranquillan%20karnevaali
|
Barranquillan karnevaali
|
Barranquillan karnevaali on Kolumbian Barranquillassa Karibianmeren rannikolla vuosittain laskiaisviikolla järjestettävä karnevaali. Se on Unescon Aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa vuodesta 2008.
Karnevaali kestää viimeiset neljä päivää ennen paaston alkamista. Siihen sisältyy musiikkia ja tansseja eri kulttuureista, sekä alkuperäisiä kolumbialaisia että siirtomaa-ajalla Espanjasta ja Afrikasta tulleita vaikutteita. Musiikin pääinstrumentit ovat rummut ja puhallinsoittimet.
Lähteet
Aiheesta muualla
Carnival of Barranquilla Colombia Travel
What Is El Carnaval de Barranquilla Hispanic Culture Online
Kolumbialainen kulttuuri
|
242112
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdysvaltain%20v%C3%A4est%C3%B6
|
Yhdysvaltain väestö
|
Yhdysvaltain väestö on keskittynyt suhteellisen lähelle rannikkoa, asukkaista yli 57 % asuu yli 100 mailia rannikolta sisämaahan päin (2003). Väestön asutuksen keskipiste on jatkuvasti siirtynyt länteen ja etelään päin. Kalifornia ja Texas ovat väkiluvultaan suurimmat osavaltiot.
Yhdysvaltain asukasluvun kehitystä on kuvailtu hitaaksi, poikkeuksena toisen maailmansodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Yhdysvaltain asukasluku ylitti 300 miljoonan rajan vuonna 2006, 200 miljoonaan rajan vuonna 1967 ja sadan miljoonan rajan vuonna 1915. Yhdysvaltain väkiluku yli kolminkertaistui 1900-luvulla, väestönkasvun ollessa noin 1,3 prosenttia vuodessa. Yhdysvaltain väkiluvun ennustettiin ylittäneen 300 miljoonan rajan 17. lokakuuta 2006.
Rodut
Yhdysvaltain hallinto on määritellyt joukon ”rotuja”, joita käytetään väestönlaskennassa ja tilastoissa. Nämä rotuluokat ovat sosiaalipoliittisia eivätkä tieteellisiä tai antropologisia käsitteitä. Luokittelussa on sekä etnisyyteen että henkilön alkuperämaahan perustuvia luokkia. Yhdysvaltain väestönlaskennan yhteydessä maassa vakituisesti asuvat arvioivat itse etnisyytensä. Väestönlaskentavirasto luokittelee ihmiset heidän ilmoitustensa perusteella kuuteen eri rotuun (race): valkoiset (alkuperä Euroopassa, Lähi-idässä tai Pohjois-Afrikassa), mustat ja afroamerikkalaiset, intiaanit ja Alaskan alkuperäisasukkaat (Yhdysvaltain alkuperäiskansat), aasialaiset (sukujuuret Itä-Aasiassa, Kaakkois-Aasiaassa tai Etelä-Aasiassa), havaijilaiset ja Tyynenmeren saarten alkuperäisasukkaat, ja viimeisenä luokkana ”jokin muu rotu”. Latinoihin (Hispanic) luetaan rotuun katsomatta henkilöt, jotka kuuluvat espanjankieliseen kulttuuriin tai joiden juuret ovat espanjankielisessä kulttuurissa.
Kun lasketaan vain yksirotuisiksi itsensä lukeneet, Yhdysvaltain rotujakauma vuoden 2020 väestönlaskennassa oli:
Valkoiset 204 miljoonaa (62 % koko väestöstä).
Mustat ja afroamerikkalaiset 41 miljoonaa (12 %).
Aasialaiset 20 miljoonaa (6,0 %).
Alkuperäiskansat (intiaanit ja Alaskan alkuperäiskansat) 3,7 miljoonaa (1,1 %).
Havaijilaiset ja Tyynenmeren saarelaiset 690 000 (0,2 %).
Kun mukaan otetaan myös useamman kuin yhden kohdan valinneet, jakauma oli:
Valkoiset 235 miljoonaa (71 % koko väestöstä)
Mustat ja afroamerikkalaiset 47 miljoonaa (14,2 %).
Aasialaiset 24 miljoonaa (7,2 %).
Alkuperäiskansat (intiaanit ja Alaskan alkuperäiskansat) 9,7 miljoonaa (2,9 %).
Havaijilaiset ja Tyynenmeren saarelaiset 1,6 miljoonaa (0,5 %).
Hispaanoja ja latinoja (rodusta riippumatta) oli 62 miljoonaa.
Monirotuiseksi itsensä määritteli 34 miljoonaa (10,2 %) ja ”muunrotuiseksi” yksinomaisesti 28 miljoonaa (8,4 %) ja yhteensä 50 miljoonaa. Monirotuisten määrä nousi huomattavasti vuodesta 2010, jolloin vain 9 miljoonaa ihmistä määritteli itsensä monirotuiseksi. Vuosien 2020 ja 2010 luvut eivät kuitenkaan ole vertailukelpoisia, koska kysymyksiä muutettiin vuodelle 2020.
Romaneja on Yhdysvalloissa noin miljoona. Heitä ei luokitella rodun tai uskonnon perusteella, ja moni romani salaa etnisyytensä. Eniten romaneja on Oregonissa.
Uskonto
Yhdysvaltain perustuslaki suojelee kaikkia uskontoja ja kieltää eurooppalaistyyliset yhteydet uskontojen ja valtion välillä. Moni varhain Pohjois-Amerikkaan muuttaneista siirtolaisista pakeni Euroopan uskonnollisia vainoja. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan, Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta. Myös Yhdysvaltojen sisällä on paettu uskonnollista vainoa, esimerkiksi mormonit muuttivat Salt Lake Cityn seudulle, autiomaan keskelle.
Vuonna 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan Yhdysvaltain väestöstä 46,5 prosenttia on protestantteja, 20,8 % prosenttia katolisia, 1,6 % mormoneja ja 1,2 % muita kristittyjä. 1,9 % on juutalaisia, 0,9 % muslimeja, 0,7 % buddhalaisia, 0,7 % hinduja ja muita uskontoja 1,8 %. Uskontokuntiin kuulumattomia on 22,8 % väestöstä.
Suurin yksittäinen kirkkokunta on katolinen kirkko, sen jäljessä Eteläinen baptistikonventio, joka on pitkälti jakautunut amerikanafrikkalaisten ja valkoihoisten seurakuntiin.
Kielet
Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti, amerikanenglanti, eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostuksiltaan.
Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa maahanmuuttajat tai maahanmuuttajien jälkeläiset Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta. Yhtä lailla on paljon ei-hispaanoja yhdysvaltalaisia, jotka puhuvat sujuvaa espanjaa. Espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä. Erityisesti espanjaa opetetaan alueilla, joilla on suuria hispaanoväestöjä kuten Texas, New Mexico, Arizona, California, Florida ja New York. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa, tehden Yhdysvalloista viidenneksi suurimman espanjankielisen väestön Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.
Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes kokonaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli 2 miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.
Muita eurooppalaisia kieliä puhutaan myös laajasti. Ranskan kieli on neljänneksi suurin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen natiivin ranskalaisen, haitilaisen tai kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Sitä puhutaan laajasti Mainessa ja Louisianassa, osassa entisestä Ranskan siirtomaata, jossa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltion de facto virallisena kielenä.
Tagalogin ja vietnamin kielillä on yli miljoona puhujaa Yhdysvalloissa, lähes kokonaan uusien maahanmuuttajien keskuudessa.
Koulutus
Yhdysvalloissa koulutus on pääosin osavaltioiden vastuulla. Koulumainen opetus alkaa esikoulun jälkeen ja jaetaan kolmeen vaiheeseen: alakoulu, keskikoulu ja high school, jonka jälkeen voi siirtyä korkea-asteen opintoihin. Koulutukseen liittyvät lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Aloitusikä on yleisimmin kuusi ja lopetusikä kuusitoista vuotta. High school kattaa koululuokat 7–12 tai 8–12, ja se jaetaan joskus kahteen osaan (junior ja senior). Monissa high schooleissa on mahdollista suorittaa IB-tutkinto, mihin voidaan kuitenkin tarvita ylimääräinen lukukausi.
Vuoden 2009 PISA-vertailussa yhdysvaltalaiset opiskelijat olivat lukutaidossa ja luonnontieteissä lähellä OECD-maiden keskitasoa mutta menestyivät matematiikassa selvästi keskiarvoa heikommin.
Vuonna 2009 julkisissa kouluissa oli 49,4 miljoonaa oppilasta ja yksityiskouluissa 4,7 miljoonaa. 68 % yksityiskouluista oli uskonnollisesti suuntautuneita. Vuonna 2007 kotiopetuksessa oli 1,5 miljoonaa koululaista, mitä vanhemmat perustelivat tyytymättömyydellä koulun uskonnolliseen ja moraaliseen arvomaailmaan, ympäristöön tai opetuksen tasoon.
Korkeakoulut ovat Yhdysvalloissa joko julkisia tai yksityisiä. Noin 70% korkea-asteen opiskelijoista käy julkisia kouluja, jotka ovat yleensä halvempia kuin yksityiset. Lukuvuosi julkisessa nelivuotisessa korkeakoulussa maksaa keskimäärin 15 tuhatta dollaria, mutta yksityisessä kaupallisessa korkeakoulussa hinta voi olla kaksinkertainen. Useimmat päätoimiset opiskelijat saavat opintotukea - joko lainaa tai stipendejä -, joka kattaa noin puolet kuluista. Stipendejä voi saada paitsi opintomenestyksen, myös taiteellisen tai urheilulahjakkuuden tai johonkin vähemmistöryhmään kuulumisen perusteella. Silti monet vanhemmat säästävät lastensa korkeakouluopintoja varten vuosien ajan.
Enemmistö maailman parhaimmista yliopistoista on eri vertailujen mukaan yhdysvaltalaisia. Kärkisijoilla ovat Harvardin, Berkeleyn ja Stanfordin yliopistot.
Lähteet
Aiheesta muualla
Census.gov
Social Explorer
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1013781
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yst%C3%A4v%C3%A4np%C3%A4iv%C3%A4kortti
|
Ystävänpäiväkortti
|
Ystävänpäiväkortti on postikortti, joka lähetetään ystävälle ystävänpäivänä. Niiden historia ulottuu 1400-luvulle asti. Ystävänpäiväkorit olivat aluksi suosittuja erityisesti Englannissa, jossa sijaitsevassa British Museumissa historian tiettävästi ensimmäinen ystävänpäiväkortti on näytteillä. 1800-luvulla ystävänpäiväkortteja alettiin valmistaa tehtaissa ja vuosisadan lopussa niitä valmistettiin pääasiassa koneiden avulla. Vuonna 1850 yhdysvaltalainen taiteilija Esther Howland alkoi markkinoida ystävänpäiväkortteja myös Yhdysvaltoihin. 1900-luvulla yhdysvaltalainen postikorttiyhtiö Norcross alkoi yhtenä ensimmäisistä yrityksistä valmistaa ystävänpäiväkortteja. Kaikki vuoden juhlapyhät mukaan lukien yhdysvaltalaiset lähettävät eniten postikortteja toisilleen juuri ystävänpäivänä.
Lähteet
Sosiaaliset suhteet
Postiliikenne
|
1455154
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kotoj%C3%A4rvi%20%28Yl%C3%B6j%C3%A4rvi%29
|
Kotojärvi (Ylöjärvi)
|
Kotojärvi on Pirkanmaalla Ylöjärvellä Huhkaankylän lähellä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 4,0 hehtaaria ja se on 250 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 750 metriä.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Näsijärven–Ruoveden alueen (35.3) Näsijärven alueella (35.31), jonka Näsijärven lähialueeseen (35.311) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 107,5 metriä mpy.
Lähteet
Näsijärven alue
Ylöjärven järvet
Botin luomat artikkelit
|
1517369
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Niels%20Frederiksen
|
Niels Frederiksen
|
Niels Frederiksen (s. 5. marraskuuta 1970) on tanskalainen jalkapallovalmentaja.
Ura
Taloustieteistä valmistunut Frederiksen aloitti valmennusuransa juniorivalmentajana B1893:ssa työskennellen samalla Danske Bankissa. Hän siirtyi vuonna 2006 Lyngby BK:n organisaatioon U19-joukkueen päävalmentajaksi. Maaliskuussa 2009 hän nousi erotetun Henrik Larsenin seuraajaksi Lyngbyn päävalmentajaksi. Lyngby pelasi Frederiksenin alaisuudessa vahvan loppukauden ja kesällä seura teki hänen kanssaan jatkosopimuksen.
Kaudella 2019/10 Frederiksen luotsasi Lyngbyn Tanskan 1. divisioonassa hopealle ja joukkue nousi Tanskan Superliigan. Joukkue säilytti sarjapaikkansa kaudella 2010/11, mutta seuraavalla kaudella tuloksena oli putoaminen takaisin 1. divisioonaan. Nelossijaan päättyneen kauden 2012/13 jälkeen Frederiksen jätti Lyngbyn ja siirtyi Esbjerg fB:n päävalmentajaksi. Esbjergissä parhaaksi saavutukseksi jäi välieräpaikka Tanskan cupissa 2014/15. Kehno alkukausi johti Frederiksenin potkuihin elokuussa 2015.
Elokuun lopussa 2015 Frederiksenistä tuli Tanskan U21-maajoukkueen päävalmentaja. Frederiksenin johdolla Tanska pelasi olympialaisissa 2016 ja eteni puolivälieriin. Fredriksenin johdolla Tanska eteni ikäluokan EM-lopputurnaukseen 2017, mutta tie katkesi jo lohkovaiheeseen. Tanska selvitti tiensä myös vuoden 2019 lopputurnaukseen kolmatta kertaa perättäin.
Kesäkuussa 2019 vahvistettiin, että Frederiksen siirtyy kesän EM-lopputurnauksen jälkeen Tanskan Superliigan Brøndbyn päävalmentajaksi. Frederiksen luotsasi Brøndbyn kaudella 2020/21 Tanskan mestariksi 16 vuoden tauon jälkeen. Mestaruuskauden jälkeen Frederiksen ei onnistunut luotsaamaan Brøndbyä samanlaiseen menestykseen. Kaudella 2021/22 joukkue oli neljäs ja kauden 2022/23 ensimmäisellä puoliskolla joukkue vajosi liigan alempaan keskikastiin. Lopulta sijalle 10 vajonnut Brøndby erotti Frederiksenin tehtävästään marraskuun puolivälissä 2022.
Meriitit
Tanskan mestaruus: 2021
Lähteet
Tanskalaiset jalkapallovalmentajat
Tanskalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1970 syntyneet
Elävät henkilöt
|
140205
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frankie%20Fredericks
|
Frankie Fredericks
|
Frank (Frankie) Fredericks, (s. 2. lokakuuta 1967 Windhoek, Namibia) on entinen namibialainen pikajuoksija.
Vuonna 1987 Fredericks sai opiskelustipendin Yhdysvaltoihin Brigham Young University -yliopistoon. Ensimmäisen lukuisista arvokisamitaleistaan hän saavutti 1991 Tokion MM-kisoista, missä hän oli 200 metrillä hopealla Michael Johnsonin takana. 1992 Barcelonan olympialaisissa hän saavutti hopeaa sekä sadalta että kahdeltasadalta metriltä. 1993 Toronton MM-hallikisoissa hän juoksi 60 metrillä hopealle. Samana vuonna Stuttgartin ulkoratojen MM-kisoissa hän voitti kultaa 200 metrillä ja oli sadalla metrillä kuudes. Vuonna 1994 hän voitti Kansainyhteisön kisoissa 200 metriä.
1995 Göteborgin MM-kisoissa Fredericks oli 200 metrillä toinen ja sadalla metrillä neljäs. 1996 Atlantan olympialaisissa hän toisti edellisten olympialaistensa sijoitukset ja voitti molemmilta matkoilta hopeaa. 1998 hän voitti 200 metrillä Afrikan mestaruuden ja oli Kansainyhteisön kisoissa sadalla metrillä toinen. 1999 Maebashin MM-hallikisoissa hän voitti 200 metrillä kultaa. Vielä 2004 Ateenan olympialaisissa Fredericks juoksi 200 metrillä neljänneksi. Samaisen kauden jälkeen hän lopetti menestyksekkään uransa.
Fredericks pitää hallussaan 200 metrin hallimaailmanennätystä 19,92. Ulkoradoilla hän on juossut sata metriä aikaan 9,86 (1996) ja 200 metriä 19,68 (1996).
Fredericksin managerina toimi suomalainen Jukka Härkönen.
Fredericks on toiminut urheilu-uransa jälkeen Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n arviointikomiteassa. Hän joutui toimitsijakieltoon heinäkuussa 2017, koska häntä epäillään 262 000 euron lahjuksen ottamisesta valittaessa Rio de Janeiroa olympiaisäntäkaupungiksi vuonna 2009. Vuonna 2015 hän vastaanotti Suomen Urheilugaalassa Urheilun hyväntekijä -erikoispalkinnon.
Lähteet
Aiheesta muualla
Namibialaiset pikajuoksijat
Namibialaiset olympiamitalistit
Kansainvälisen olympiakomitean jäsenet
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
44824
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Harmaakuvemyyr%C3%A4
|
Harmaakuvemyyrä
|
Harmaakuvemyyrä (Myodes rufocanus, entinen nimi Clethrionomys rufocanus) on pohjoinen yleinen myyrälaji. Se esiintyy hyvin erilaisissa biotoopeissa soiden laitamilta ja lehdoista tunturien kivilouhikkoihin. Kannan suuruudessa on huomattava, 4–5 vuoden mittainen sykli.
Suomessa laji on rauhoitettu.
Levinneisyys
Harmaakuvemyyrän levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian pohjoisosista Venäjälle Siperian poikki ja sieltä edelleen Kamtšatkalle ja Sahalinille sekä Japaniin, Mongoliaan, Kiinaan ja Koreaan asti.
Suomessa harmaakuvemyyrän yhtenäisen levinneisyyden eteläraja kulkee Perämeren pohjukasta Kuusamoon.
Tuntomerkit
Harmaakuvemyyrän ruumiin pituus on 6,5–13,5 senttiä, häntä 2–4 senttiä ja paino 10–60 g. Sen selän väritys on punaruskea, kyljet hopeanharmaat ja vatsa vaaleanharmaa.
Elintavat
Harmaakuvemyyrä on aktiivisimmillaan hämärän aikaan, mutta liikkuu kaikkina vuorokauden aikoina. Se tekee aluskasvillisuuden joukkoon käytäviä ja kiipeilee vähemmän kuin muut sukunsa edustajat, metsämyyrä ja punamyyrä. Harmaakuvemyyrä on myös hyvä uimari.
Lisääntyminen
Harmaakuvemyyrän poikueessa on yleensä 4–7 poikasta. Kantoaika kestää 18–19 päivää, ja nuoret yksilöt ovat sukukypsiä jo 30–60 päivän ikäisinä. Lisääntymiskausi vaihtelee asuinalueen eri osissa. Kevään ensimmäiset poikaset voivat lisääntyä suotuisissa oloissa jo samana kesänä, mutta jos myyriä on tiheässä, sukukypsäksi varttuminen viivästyy.
Pesänsä harmaakuvemyyrä tekee sammalmättääseen, maan- tai kivenkoloon tai varvikkoon. Valtaosa harmaakuvemyyristä jää alle vuoden ikäisiksi, vanhimmat elävät 2-vuotiaaksi.
Ravinto
Harmaakuvemyyrä on pääasiassa kasvinsyöjä. Se suosii vihreitä kasvinosia, kukintoja, marjoja, siemeniä ja puiden ja pensaiden kuorta. Japanissa ne syövät talvella bamburuokoa. Suomessa erityisesti mustikka on harmaakuvemyyrän keskeinen ravinnonlähde. Harmaakuvemyyrä ei juuri välitä jäkälistä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Valokuva CalPhotos
Myyrät
|
539243
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rooman%20maakunta
|
Rooman maakunta
|
Rooman maakunta () oli yksi Italian maakunnista. Vuoden 2015 alussa sen korvasi Rooman metropolikaupunki. Maakunta sijaitsi Latiumin alueella Italian keskiosissa. Maakunta sisälsi Rooman metropolialueen, mutta myös maaseutua, etenkin maakunnan pohjoisosissa.
Rooman maakunnan pinta-ala oli 5 352 neliökilometriä ja asukasluku toiminnan päättyessä 4 321 244. Maakunta muodostui 121 kunnasta, pääkaupunki oli Rooma.
Maakunnan suurimmat kunnat väkiluvultaan olivat:
Lähteet
Italian entiset maakunnat
Rooman metropolikaupunki
|
418736
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20Juudan%20kuningaskunnan%20kuninkaista
|
Luettelo Juudan kuningaskunnan kuninkaista
|
Tämä on luetteloa Juudan kuningaskunnan kuninkaista.
Nimistä
Kuninkaiden ajoitukset on merkitty Raamatun mukaan kuninkaiden hallintokausien mukaisesti; heprealaiset nimet ovat suluissa. Heprealaisissa nimissä epiteettinä on patronyymi (ben XXX) ja kuninkaan titteli (Melekh Yehudah), ellei toisin mainita. Epiteetin puuttuminen merkitsee, että seuraava hallitsija on isänsä legitiimi poika.
Kuninkaat
Yhtenäisvaltakunnan aika
Saul (Shaul ben Qysh, Melekh Yisroel)
1021–1002
Ishbaal eli Iisboset (Ishbaal ben Shaul, Melekh Yisroel, myöhempi muoto Ish'boseth)
1002–1000
Daavid (David ben Yishau, Melekh Yisroel)
1000–962 tai 1005-965
Salomo (Shlomo ben David, Melekh Yisroel), Daavidin ja hänen suosikkivaimonsa Batseban poika
962–922 tai 965-926
Rehabeam (Rehav'am ben Shlomo, Melekh Yisroel)
922–920 tai 926-910
Rehabeamin aikana yhtenäisvaltakunta hajosi, ja pohjoisvaltakunnan (Israelin kuningaskunta) kuninkaaksi nousi Jerobeam I.
Juuda
Raamatun mukaan Daavidin kuningashuone hallitsi Juudaa koko sen olemassaolon ajan. Rehabeamin hallintokausi Juudassa alkoi yhtenäisvaltakunnan murtumisesta; hän siis oli kuninkaana kaiken kaikkiaan 922–915 eaa.
Rehabeam (Rehav'am ben Shlomo, Melekh Yehudah); hänen aikakaudellaan faarao Siisak (joko Shosenq I tai Ramses II) valloitti Jerusalemin
920–915 tai 926-910
Abijam (Aviyam); hänen aikakaudelleen on ensimmäisen kerran ajoitettu assyrialaislähteissä "Daavidin suku".
915–913
Asa (Asa)
913–873
Josafat (Yehoshafat); hänen aikakaudellaan Israelia hallitsi Ahab, joka on ensimmäinen varmasti historiallinen Israelin kuningas
873–849 tai 868-847
Jooram (Yehoram)
849–842
Ahasja (Ahazyahu), ensimmäinen assyrialaislähteissä nimeltä mainittu Juudan kuningas
842–842 tai 845
Atalja (Atalyah bat Omri, Malkat Yehudah), Jooramin leski, kuningataräiti
842–837
Jooas (Yehoash ben Ahazyahu)
837–800
Amasja (Amatzyah)
800–783
Asarja eli Ussia (Uziyah), ensimmäinen Juudan kuningas, josta on olemassa primäärilähde
783–742
Jootam (Yotam)
742–735 tai kanssahallitsijana 750-742 ja kuninkaana 756-741
Ahas (Ahaz)
735–715 tai 741-725
Hiskia (Hizqiyah)
715–687 tai 725-697
Manasse (Menasheh)
687–642
Aamon (Amon)
642–640
Joosia (Yo'shiyahu), valloitti entisen Israelin alueen ja liitti sen Juudaan. Hänen aikanaan kuningaskunta oli laajimmillaan.
640–609 tai 639-609
Jooahas (Yeho'ahaz)
609
Joojakim (Yehoyaqim ben Yo'shiahu), edellisen veli
609–598 tai 608-598
Joojakin tai Jekonja (Yehoyakhin, Yekonyahu)
598 tai 598-597
Sidkia tai Zedekia (Tzidqiyahu ben Yo'shiahu), edellisen setä ja Joojakimin sekä Jooahaksen veli
597–587
Israelin historia
Juudan kuningaskunnan kuninkaat
|
1260848
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti%20Koivu
|
Pentti Koivu
|
Pentti Koivu (s. 3. toukokuuta 1941 Nurmijärvi, Palojoki) oli Rauman kaupunginjohtaja vuodesta 1988 vuoteen 2004.
Koivu valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1967. Hän oli Karjaan yhteislyseon tuntiopettaja vuosina 1962–1963, Kellokosken yhteiskoulun vanhempi lehtori vuosina 1967–1969, Kankaanpään lyseon lyseon rehtori 1969–1973, Järvenpään yhteiskoulun rehtori vuonna 1973 sekä Suomen kaupunkiliiton opetusasiain sihteeri, apulaisosastopäällikkö ja yleissihteeri vuosina 1974–1987. Koivu oli Kankaanpään kaupunginvaltuuston jäsen ja 1. varapuheenjohtaja vuonna 1973, Järvenpään kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1977–1987,josta puheenjohtaja 1981–1987, Rauman puhelin Oy:n hallituksen puheenjohtaja vuosina 1989–1993, Rauman kauppakamarin hallituksen jäsen vuosina 1989–1995 ja Rauman aluesairaalan hallituksen puheenjohtaja vuosina 1990–1993. Koivu sai kaupunkineuvoksen arvonimen vuonna 2004.
Lähteet
Suomalaiset opettajat
Suomen koulujen rehtorit
Rauman pormestarit ja kaupunginjohtajat
Kankaanpään kaupunginvaltuutetut
Järvenpään kaupunginvaltuutetut
Vuonna 1941 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1632540
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr%20Avdejenko
|
Aleksandr Avdejenko
|
Aleksandr Ostapovitš Avdejenko (, 21. elokuuta 1908 Makijivka – 16. kesäkuuta 1996 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.
Aleksandr Avdejenko syntyi kaivostyöläisen perheeseen. Hän jäi varhain orvoksi, joutui kadulle ja kasvoi kommuunissa. Avdjenko työskenteli Donbassin kaivoksissa ja Magnitogorskin rakennustyömaalla sekä opiskeli Leningradin opettajakorkeakoulussa ja Moskovan kirjallisuusinstituutissa.
Avdjenkon ensimmäinen romaani Rakastan elämää (Ja ljublju, 1933) sai myönteisen vastaanoton muun muassa kirjailijan työläistaustan ansiosta. Sen pohjalta tehtiin samanniminen elokuva (1936). Avdejenko erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja kommunistisesta puolueesta ”opiskelijanuorisoa halventavan” elokuvan Zakon žizni käsikirjoituksen takia vuonna 1940. Hän osallistui toiseen maailmansotaan ja pääsi sen jälkeen takaisin puolueeseen ja kirjailijaliittoon.
Avdejenkon sosialistista realismia edustavat myöhemmät teokset ovat usein aiheiltaan propagandistisia. Historiallista arvoa on hänen omaelämäkerrallisella romaanillaan Otlutšenije (1989), joka kertoo 1930-luvun luvun Neuvostoliitosta ja kirjailijan dramaattisista elämänvaiheista.
Suomennettu teos
Rakastan elämää (Ja ljublju). Suom. Sulo Haltsonen. Helsinki: Tammi, 1945.
Lähteet
Neuvostoliittolaiset kirjailijat
Venäläiset kirjailijat
Vuonna 1908 syntyneet
Vuonna 1996 kuolleet
|
241205
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hein%C3%A4paali
|
Heinäpaali
|
Heinäpaali on heinästä kuljetusta ja varastointia varten tiiviiksi puristettu ja naruilla tai muulla sidosmateriaalilla yhteen sidottu paali. Paalin tekemistä kutsutaan paalaamiseksi ja tähän käytettyä konetta paalaimeksi. Heinä paalataan, jotta se voitaisiin säilyttää rehuksi ja siirtää ja varastoida helpommin.
Aikaisemmin paalit tavallisesti olivat neliskanttisia pienkanttipaaleja, joita oli mahdollista koota kärryihin ja siirrellä käsin tai hangolla. Nykyisin ovat yleistyneet suurikokoiset, muodoltaan rullamaiset pyöröpaalit ja suurikokoiset, neliskanttiset suurkanttipaalit, joiden kumpienkin siirtely onnistuu vain traktorikuormaajalla. Pyöröpaaleja on alettu myös kääriä muoviin säilyvyyden parantamiseksi. Säilörehua tehtäessä heinään lisätään myös rehunsäilöntäliuosta.
Olkipaali
Heinän ohella voidaan paalata pien- tai suurkanttipaaleiksi tai pyöröpaaleiksi myös olkea, jota voidaan käyttää esim. karjan tai hevosten kuivikkeena tai energianlähteenä. Tämän lisäksi olkipaaleja voidaan käyttää myös rakennusaineena olkipaalirakentamisessa ja esteinä esim. auto- ja hevoskilpailuissa tai laskettelurinteissä. Hyvälaatuisesta oljesta paalattuja olkipaaleja voidaan käyttää myös hevosten tai ponien ravinnoksi.
Säilörehupaali
Käärityiksi pyörö- ja suurkanttipaaleiksi voidaan paalata myös tuoreemmasta ruohosta tehtävää säilörehua, johon säilyvyyden parantamiseksi lisätään happopitoista rehunsäilöntäliuosta.
Heinätyöt
|
1064809
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Te%C3%B3filo%20Chantre
|
Teófilo Chantre
|
Teófilo Chantre (s. 1964 São Nicolau) on kapverdeläinen laulaja-lauluntekijä ja kitaristi. Hän muutti synnyinsaareltaan sittemmin São Vicentelle, ja hän on asunut myös Ranskassa. Chantre tuli tunnetuksi sävellyksillään, joista monet esitti Cesária Évora. Hän alkoi myös itse esiintyä, ja ensimmäinen sooloalbumi oli Terra & Cretcheu (1993). Myöhemmin ovat ilmestyneet Di Alma (1997), Rodatempo (2000), livelevytys vuodelta 2002 ja Azulando (2007).
Lähteet
Kapverdeläiset muusikot
Vuonna 1964 syntyneet
Elävät henkilöt
|
910530
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pasterze
|
Pasterze
|
Pasterze on Itävallan sekä Itä-Alppien pisin jäätikkö. 8,4 kilometriä pitkä jäätikkö sijaitsee Hohe Tauernin vuoristoalueella.
Aiheesta muualla
Itävallan jäätiköt
Kärnten
|
338315
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tero%20Taipale
|
Tero Taipale
|
Tero Taipale (s. 14. joulukuuta 1972 Laihia) on suomalainen jalkapalloilija. 179 senttimetriä pitkä Taipale on pelipaikan suhteen monipuolinen. KuPS:ssa hän pelasi kaudella 2008 vasempana laitapuolustajana, Vaasan Palloseurassa taas laitahyökkääjänä.
Ura seurajoukkueissa
Laihian Kimmon kasvatti Taipale aloitti liigauransa RoPSissa vuonna 1997. Liigadebyytin jälkeen Taipale on edustanut FC Honkaa, KuPSia ja FC Lahtea ennen kuin siirtyi MyPan paitaan. MyPaa neljä kautta edustanut ja kapteeninakin toiminut Taipale tunnetaan räväkkänä persoonana ja monipuolisena pelaajana, joka voi tarvittaessa pelata sekä puolustajana tai hyökkääjänä. Taipale siirtyi Vaasaan loppuvuodesta 2006 ja viimeisessä liigaottelussa MyPan paidassa Taipale viimeisteli kaksi maalia. Debyyttiottelussaan VPS:n paidassa kauden 2007 avausottelussa Tampere Unitedia Taipale teki maalin rangaistuspotkusta. Vuonna 2007 yleisö äänesti Taipaleen Veikkausliigan tähdistöotteluun.
Vaasasta Taipale siirtyi toukokuun lopulla 2008 peliajan perässä Kings Kuopioon ja sieltä edelleen farmisopimuksen turvin lainalle loppukaudeksi Kuopion Palloseuraan. Hänellä oli siirtohetkellä kokemusta kaikkiaan 214 Veikkausliigan ottelusta, joissa oli syntynyt myös 18 maalia.
Loppukaudella Taipale sai runsaasti peliaikaa. KuPS säilyi liigassa ja Taipale solmi kauden päätteeksi sopimuksen seuran kanssa kaudesta 2009.
Maajoukkueura
Suomen maajoukkueessa Taipale debytoi Suomen vanhimpana pelaajana 33-vuotiaana Japania vastaan vuonna 2006.
Yksityiselämä
Vapaa-ajallaan Taipale harrastaa taidemaalausta. Hänen taulujaan on esillä muun muassa eräässä helsinkiläisessä ravintolassa. Taipaleen maalauksia on esitelty myös televisio-ohjelmassa FUTIS+.
Saavutukset
Veikkausliigan mestaruus 2005 (MyPa)
Veikkausliigan hopea 2010 (KuPS)
Suomen Cupin voitto 2004 (MyPa)
Lähteet
Aiheesta muualla
Taipaleen Profiili KuPS:n kotisivuilla
Taipaleen Profiili Veikkausliigan sivuilla
Suomalaiset jalkapalloilijat
Jalkapallon Suomen Cupin mestarit
Vuonna 1972 syntyneet
Elävät henkilöt
|
126670
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Very%20Best%20of%20The%20Doors
|
The Very Best of The Doors
|
The Very Best Of The Doors on The Doors -yhtyeen kokoelma-albumi, joka julkaistiin 2001. Albumi on lyhennetty versio samana vuonna julkaistusta Best of The Doors -kokoelma-albumista, mutta sisältää kaikki yhtyeen tunnetuimmat kappaleet. Kokoelma-albumi on Best of The Doorsin lisäksi ainoa, joka sisältää kappaleen ”Peace Frog”. Yllättäen kappaleet ”Strange Days”, ”The Unknown Soldier” ja ”Waiting for the Sun” eivät ole tällä kokoelma-albumilla.
Kappaleet
Alkuperäisten albumien kappalelähteet
The Doors (1967) (1., 2., 7., 11., 12. & 15.)
Strange Days (1967) (3. & 10.)
Waiting for the Sun (1968) (9.)
The Soft Parade (1969) (8.)
Morrison Hotel (1970) (14.)
Absolutely Live (1970) (16.) alkuperäinen versio albumilla Morrison Hotel
L.A. Woman (1971) (4., 5., 6. & 13.)
Kokoonpano
Jim Morrison – laulu
Ray Manzarek – urut, piano, koskettimet & basso
Robby Krieger – kitara
John Densmore – rummut
Jerry Scheff – basso kappaleissa 4-6 & 13
Douglass Lubahn – basso kappaleissa 3 & 9-10
Larry Knechtel – basso kappaleessa 2
Curtis Amy – saksofonisoolo kappaleessa 8
George Bohanan – pasuuna
Harvey Brooks – basso kappaleessa 8
Paul Harris – orkesterisovitus kappaleessa 8
Ray Neapolitan – basso kappaleessa 14
Marc Benno – kitara kappaleessa 5
Very Best Of The Doors, The
Very Best Of The Doors, The
|
1219446
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Criuleni
|
Criuleni
|
Criuleni (, ) on pikkukaupunki ja Criulenin piirin hallintokeskus Keski-Moldovan itäosissa, Dnestrin oikeanpuoleisella (läntisellä) rannalla. Kaupunki sijaitsee maanteitse noin 40 kilometriä Moldovan pääkaupunki Chișinăusta koilliseen.
Criulenin kaupungin asukasluku on 7 138 ja piirin 73 700 henkeä (2014). Kaupungin väkiluku oli laskussa, sillä vuonna 2004 kaupungissa oli 8 600 asukasta.
Criuleni on Moldovan ja Transnistrian rajakaupunki Chişinăusta itään mentäessä. Viistosti Dnestrin toisella puolella on Dubăsarin kaupunki. Criulenissa on muutamia kahviloita tai baareja. Ympärivuorokautisesti auki olleen Disko-bar Astorian yhteydessä on sauna (tieto 2010). Kaupungissa annetaan yliopisto-opetusta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Moldovan kaupungit
|
1467673
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heksafluoribentseeni
|
Heksafluoribentseeni
|
Heksafluoribentseeni eli perfluoribentseeni (C6F6) on fluorattu aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään valmistettaessa muita orgaanisia yhdisteitä ja liuottimena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
Huoneenlämpötilassa heksafluoribentseeni on väritöntä ja makeanhajuista nestettä. Yhdiste reagoi helposti nukleofiilien, esimerkiksi alkoholien tai amiinien kanssa nukleofiilisella aromaattisella substituutiolla, jossa jokin fluoriatomeista korvautuu toisella ryhmällä.
Heksafluoribentseeniä valmistetaan fluoraamalla bentseeniä koboltti(III)fluoridilla. Reaktiossa syntyy fluorattujen sykloheksaanien seos, joista muodostuu emäskäsittelyn ja kuumennuksen raudan tai rautayhdisteiden läsnä ollessa jälkeen heksafluoribentseeniä. Muita tapoja ovat heksaklooribentseenin ja kaliumfluoridin välinen reaktio ja tribromifluorimetaanin tai muiden fluorihalogeenihiilivetyjen pyrolyysi, joskaan nämä prosessit eivät ole käytössä kaupallisessa mittakaavassa.
Heksafluoribentseeniä käytetään valmistettaessa muita orgaanisia yhdisteitä, joita käytetään muun muassa analyyttisinä reagensseina ja nestekiteiden valmistamiseen. Heksafluoribentseeni on myös referenssiyhdiste 19F-NMR-spektroskopiassa.
Lähteet
Aromaattiset yhdisteet
|
1734425
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/San%20Pedro%20de%20Atacama
|
San Pedro de Atacama
|
San Pedro de Atacama on kaupunki Antofagastan alueella Chilessä. Se sijaitsee Atacaman aavikolla, noin 100 kilometriä Calamasta ja 30 kilometrä Bolivian rajasta. Sen lähialueilla sijaitsee Licancabur-kerrostulivuori.
Kaupunki on kuuluisa sen idyllisestä tunnelmasta erämaakylänä. Lähistöllä olevat rauniot houkuttelevat turisteja, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan esikolumbiaanisista kulttuureista.
Historia
Kylän paikalla asui ennen sen perustamista atacameñot. Kylä on perustettu 1400-luvun keskiosissa. Se oli osa Boliviaa itsenäisyyssodista lähtien, kunnes Chile otti sen haltuunsa Tyynenmeren sodan aikana.
Galleria
Lähteet
Aiheesta muualla
Chilen kaupungit
|
988625
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoin%20data
|
Avoin data
|
Avoin data () on dataa, joka on avoimesti kenen tahansa saatavilla, hyödynnettävissä, muokattavissa ja jaettavissa mihin tahansa käyttötarkoitukseen, myös kaupallisesti. Avoin data lisensoidaan avoimella lisenssillä.
Data on tietoa, joka on koneellisesti käsiteltävässä muodossa. Data voi olla tekstiä, tilastoja, karttoja, kuvia, videotallenteita, musiikkia tai vaikkapa taloustietoja.
Määritelmä
Avoimuuteen sisältyy kaksi tärkeää elementtiä:
Avoimen datan tulee olla julkista ja laillisesti saatavissa, jotta se voidaan julkaista, eli se ei esimerkiksi saa sisältää kenenkään henkilötietoja eikä liikesalaisuuksia. Avointa dataa julkaistaessa yleinen turvallisuus ja yksityisyydensuoja eivät saa vaarantua.
Avoimen datan on oltava myös teknisesti saatavilla niin, että sitä voidaan tarkastella myös koneellisesti ja se olisi kaikkien ulottuvilla.
Digitaalisen tiedon määrän kasvaminen räjähdysmäisesti on avannut uusia mahdollisuuksia datan hyödyntämiseen. Avointa dataa voidaan käyttää paitsi organisaation itsensä kehittämiseen, myös lukuisiin yhteisen hyvän projekteihin ja tutkimuksiin. Avoin data voi olla esimerkiksi sää- ja ilmanlaatutietoja, julkisen liikenteen aikatauluja, väestönlaskentatilastoja ja palvelun käyttötilastoja. Avoimen datan hyödyiksi lasketaan muun muassa syvällisemmät analysointi- ja havainnointimahdollisuudet, organisaation käytäntöjen tehostaminen, tehokkaampi kansalaisvaikuttaminen ja tuotteiden kehittäminen.
EU:n alaisen European Data Commissionin tekemän selvityksen mukaan avoimen datan parissa työskentely voi tuoda Euroopan unionin alueelle jopa 100 000 työpaikkaa ja yli 75 miljardin euron tuoton.
Datan avaamisen rajoituksia
Datan avaamiselle on omat rajoituksensa. Rajoitteita ovat muun muassa oikeudelliset rajoitteet, kuten yleinen tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki (1050/2018), jotka määrittelevät, miten henkilötietoja on käsiteltävä. Avattu data ei myöskään saa olla uhka kansalliselle turvallisuudelle. Salassa pidettäviä tietoja voidaan joissakin tapauksissa kuitenkin käsitellä niin, että niistä tulee anonyymejä ja julkaisukelpoisia.
Lisäksi tiedon julkaisemista voivat rajoittaa tekijänoikeudet tai käyttöoikeudet. Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi lähteiden käyttäminen ja tietojärjestelmien käyttöoikeuksien rajallisuus.
Avaamiseen liittyy ongelmia. Ensiksikin ihmisten ymmärrys asiasta voi olla vajavaista, jolloin tarvitaan toimivaa viestintää. Oikeudelliset rajoitteet saatetaan kokea ongelmana. Lisäksi voi herätä pelkoja esimerkiksi avatun datan väärinkäytöatä tai pelätään, että avattu data sisältää virheitä. Vvoidaan pelätä myös datan avaamisen jälkeistä palautetta. Lisäksi on teknisiä ongelmia. Dataa ei välttämättä saada ulos oikeassa muodossa, data on isokokoista tai ei tiedetä, minne datan voisi sijoittaa julkiseen jakeluun.
Milloin data ei ole avointa?
Datan avoimuus ei toteudu, jos tietoon pääsyä rajataan jollakin mekanismilla, joita ovat esimerkiksi tiedon maksullisuus, rekisteröitymisen vaatiminen ja jäsenkannan mahdollinen valikoiminen, patenttien, salauksien tai tekijänoikeuksien hyödyntäminen informaation käytön estämiseen sekä tietoon pääsyn ja sen käytön määräaikaistaminen.
Avoin data Suomessa
Suomea pidetään maailman johtavana maana avoimen hallinnon osalta ja avoimen datan edelläkävijänä. Hallinnon avoimuutta maailmanlaajuisesti mittaava Global Open Data Index sijoitti Suomen listallaan viidenneksi.
Suomen julkisuuslain mukaan kaikki julkisen hallinnon tuottamat asiakirjat ovat julkisia, jollei erikseen toisin säädetä. Lain tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta muun muassa antamalla yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja varojen käyttöä sekä valvoa oikeuksiaan ja etujaan. Huolimatta avoimuuspyrkimyksistään Suomen hallinto on saanut kritiikkiä muun muassa siitä, että valtion ja kuntien viranomaisten rahankäytöstä ei ole saatavilla dataa.
Suomessa Digi- ja väestötietoviraston ylläpitämässä Avoindata.fi-palvelussa julkaistaan keskitetysti Suomen hallinnon tuottamaa julkista dataa tarkoituksena edistää hallinnon läpinäkyvyyttä ja avoimen datan löydettävyyttä tutkimuksen, liiketoiminnan ja toiminnan kehityksen tueksi. Palvelussa voivat halutessaan julkaista dataansa myös yritykset. Palvelu syntyi vuonna 2014 osana Valtiovarainministeriön avoimen tiedon ohjelmaa.
Katso myös
Avoin tiede
Avoin tutkimus
Avoin tieto
Avoin sisältö
Lähteet
Aiheesta muualla
Avoindata.fi
Julkishallinto
Informaatio
Avoin sisältö
|
1494727
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carnegien%20sel%C3%A4nne
|
Carnegien selänne
|
Carnegien selänne on epäseisminen selänne, joka sijaitsee Nazcan laatan pohjoisosassa. Se seuraa Galápagosin kuuman pisteen Nazcan laatalla kulkemaa aluetta. Carnegien selänne on noin 600 kilometriä pitkä ja itäisestä päädystään noin 300 kilometriä leveä.
Carnegien selänne syntyi noin 20 miljoonaa vuotta sitten. Monilta osiltaan se kohoaa ympäröivästä merenpohjasta vain muutamia satoja metrejä. Merivuoret ovat yleisimpiä selänteen länsiosassa Galápagossaarten ympäristössä ja sen itäosassa.
Carnegien selänteen alityöntyminen Ecuadorin alle on aiheuttanut useita maanjäristyksiä. Niistä suurin oli vuoden 1906 maanjäristys, jonka voimakkuus oli 8,8 Mw ja jonka repeämävyöhyke oli noin 500 kilometriä pitkä.
Lähteet
Tyynimeri
|
545956
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bolozon
|
Bolozon
|
Bolozon on kunta Ainin departementissa Rhône-Alpesin hallintoalueella. Kunnassa oli 94 asukasta vuoden 1999 väestönlaskennassa. Bolozonin pinta-ala on viisi neliökilometriä.
Lähteet
Ainin kunnat
|
85152
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20mezzosopraanoista
|
Luettelo mezzosopraanoista
|
Tämä on kansallisuuksien mukaan osioihin jaettu luettelo oopperalaulajattarista, joiden äänialla on mezzosopraano.
Alankomaalaisia
Simone Simons
Belgialaisia
Rita Gorr
Brasilialaisia
Carla Maffioletti
Bulgarialaisia
Vesselina Kasarova
Elena Nicolai
Englantilaisia
Janet Baker
Carolyn Watkinson
Espanjalaisia
Teresa Berganza
Conchita Supervia
Israelilaisia
Rinat Shaham
Italialaisia
Fedora Barbieri
Cecilia Bartoli
Fiorenza Cossotto
Sonia Ganassi
Giulietta Simionato
Luciana d'Intino
Daniela Barcellona
Marianna Pizzolato
Gloria Banditelli
Kreikkalaisia
Agnes Baltsa
Latvialaisia
Elina Garanča
Norjalaisia
Anni-Frid Lyngstad
Ranskalaisia
Pauline Garcia-Viardot
Oscar Francois De Jarjayes
Ruotsalaisia
Anne Sofie von Otter
Malena Ernman
Saksalaisia
Brigitte Fassbaender
Christa Ludwig
Waltraud Meier
Hanna Schwarz
Suomalaisia
Monica Groop
Jutta Holmberg
Lilli Paasikivi
Annastiina Tahkola
Rita Ahonen
Essi Luttinen
Riikka Rantanen
Melis Jaatinen
Tuija Knihtilä
Päivi Nisula
Heljä Angervo
Raili Kostia
Tuula Tillaeus
Annemari Moilanen
Tšekkiläisiä
Magdalena Kožená
Venäläisiä
Olga Borodina
Jelena Obraztsova
Elena Manistina
Yulia Matotshkina
Ljubov Sokolova
Svetlana Zlobina
Tamara Sinyavskaya
Evgeniya Gorokhovskaya
Marina Prudenskaja
Elena Zhidkova
Natalia Erasova
Ekaterina Arnu
Zlata Bulicheva
Irina Bogacheva
Nina Romanova
Yulia Gercheva
Ekaterina Semenchuk
Larisa Dyadkova
Virolaisia
Annely Peebo
Urve Tauts
Yhdysvaltalaisia
Cathy Berberian
Grace Bumbry
Marilyn Horne
Risë Stevens
Dolora Zajick
Denyce Graves
Tatiana Troyanos
Isabel Leonard
Joyce DiDonato
Susan Graham
Jamie Barton
Katso myös
Luettelo altoista
Luettelo baritoneista
Luettelo bassoista
Luettelo bassobaritoneista
Luettelo kontratenoreista
Luettelo sopraanoista
Luettelo tenoreista
Mezzot
Mezzosopraanot
|
698748
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Brendan%20Mikkelson
|
Brendan Mikkelson
|
Brendan Mikkelson (s. 22. kesäkuuta 1987 Regina, Saskatchewan, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija. Hän on pelannut urallaan NHL:ssä, AHL:ssa ja Ruotsin SHL-liigassa.
Ura
Seurajoukkueissa
Mikkelson pelasi juniorina vuosina 2003–2006 jääkiekkoa WHL:n Portland Winter Hawksissa. Kesällä 2005 Mighty Ducks of Anaheim varasi hänet NHL:n varaustilaisuudessa vuorolla 31. Hän siirtyi kesken kauden 2005–2006 WHL:n Vancouver Giantsiin. Mikkelson oli loukkaantunut suurimman osan kaudesta 2005–2006. Vancouver eteni vuosina 2006 ja 2007 Memorial Cupin finaaliin. Se voitti Cupin vuonna 2007, ja Mikkelson valittiin turnauksen tähdistökentälliseen. Mikkelson siirtyi Anaheimin organisaatioon vuonna 2007, mutta ensimmäinen kauden (2007–2008) hän pelasi seuran farmijoukkue Portland Piratesissa. Kaudella 2008–2009 hän pelasi kolmisenkymmentä peliä sekä farmijoukkueessa että Anaheimissa.
Mikkelson pelasi Ducksin organisaatiossa lokakuulle 2010, jolloin Calgary Flames otti hänet waiver-listalta. Hän ehti pelata Ducksissa 67 NHL-ottelua. Kaudella 2010–2011 Mikkelson pelasi Flamesissa 19 NHL-ottelua ja sai jatkosopimuksen seuraavalle kaudelle. Mikkelson aloitti kauden 2011–2012 AHL:n Abbotsford Heatissa, jossa pelasi 33 ottelua, ennen kuin kaupattiin tammikuussa 2012 Tampa Bay Lightningiin. Vaihdossa Flames sai Blair Jonesin.
NHL-kauden 2012–2013 alku viivästyi työsulun takia. Mikkelson pelasi kauden alun Ruotsin Allsvenskanin Västeråsissa. NHL-kauden aikana Mikkelson pelasi neljä runkosarjaottelua Lightningissä ja 13 AHL:n Syracuse Crunchissa. Lisäksi hän sai 13 pudotuspeliottelussa Crunchissa, joka eteni AHL:n loppuotteluihin.
Lightningistä Mikkelson siirtyi vuoden sopimuksella Pittsburgh Penguinsiin. Hän pelasi kauden aikana Pittsburghin farmijoukkueessa Wilkes-Barre/Scranton Penguinsissa 73 runkosarja- ja 17 pudotuspeliottelua. Seuraavaksi kaudeksi hän teki sopimuksen AHL-joukkue Toronto Marliesin kanssa.
Mikkelson palasi kaudeksi 2015–2016 Ruotsiin, kun hän teki sopimuksen SHL-seura Luleå HF:n kanssa. Hän vakiinnutti paikkansa Luleån avainpelaajana ja joukkueen eniten peliaikaa saanut pelaaja. Kauden jälkeen Mikkelson teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Luleån kanssa. Pelattuaan kolme kautta Lulåssa Mikkelson siirtyi Saksan DEL-liigan Adler Mannheimiin.
Maajoukkueessa
Mikkelson edusti vuonna 2004 Kanadan alle 18-vuotiaitten maajoukkuetta Slovakiassa pidetyissä MM-kilpailuissa, joissa Kanada voitti kultaa.
Kanadan miesten maajoukkuetta Mikkelson edustin vuoden 2014 Spengler Cupissa.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Brendan Mikkelsonin profiili jatkoaika.comissa
Kanadalaiset jääkiekkoilijat
Anaheim Ducksin varaamat pelaajat
Vuonna 1987 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1033197
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elenia
|
Elenia
|
Elenia-konserniin kuuluvat Elenia Oy ja sähköverkkoyhtiö Elenia Verkko Oyj. Vuoden 2019 loppuun energiapalveluita tarjoava yhtiö oli nimeltään Elenia Palvelut Oy. Se on nyt osa Elenia Oy:tä.
Yhtiö osti vuonna 2012 ruotsalaisen Vattenfallin sähkönjakelu- ja lämpöliiketoiminnat Suomessa.
Joulukuussa 2017 Goldman Sachs, 3i ja Ilmarinen myivät Elenian Allianzille, Macquarie Infrastructure and Real Assetsille ja Valtion Eläkerahastolle.
Heinäkuussa 2019 Elenia myi konserniin aiemmin kuuluneen Elenia Lämpö Oy:n (nyk. Loimua). Ostajina olivat SL Capital Infrastructure II SCSP, DIF Infrastructure V Coöperatief U.A ja LPPI Infrastructure Investments LP.
Elenia Verkko Oyj on sähköverkkoyhtiö, joka palvelee 435 000 kotitalous-, yritys- ja yhteiskunta-asiakasta yli sadan kunnan alueella Kanta- ja Päijät-Hämeessä, Pirkanmaalla, Keski-Suomessa sekä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Elenia huolehtii sähköverkon toimivuudesta ja uudistamisesta sekä rakentaa sähköverkkoa ja -liittymiä kumppaniyhtiöidensä kanssa. Yhtiö mittaa asiakkaidensa sähkönkulutuksen ja toimittaa energiatiedot sähkönmyyjille. Elenia on toiseksi suurin Suomen noin 80 verkkoyhtiöstä. Sähköverkkoa yhtiöllä on 76 000 km. Elenia on vuodesta 2009 lähtien rakentanut ainoastaan maakaapeloitua sähköverkkoa. Elenian sähköverkkojen maakaapelointiaste oli vuoden 2021 lopussa 58,5 %.
Sähköverkko
110/20 kV:n sähköasemia 125 kpl
45/20 kV:n sähköasemia 11 kpl
20/0,4 kV:n muuntamoita 21 645 kpl
Lähteet
Aiheesta muualla
Elenian internet-sivut
Sähkökatkokartta
Suomalaiset energiayhtiöt
Tamperelaiset yritykset
|
227327
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/By%20Request
|
By Request
|
By Request on irlantilaisen poikabändi Boyzonen ensimmäinen kokoelmalevy ja viimeinen albumi, joka julkaistiin yhtyeen ollessa vielä koossa.
Albumi sisältää kaikki Britannian listalle yltäneet kappaleet, Ronan Keatingin ensimmäisen soolosinglen When You Say Nothing At All sekä kaksi uutta kappaletta "All the Time In the World" ja "I'll Never Not Need You". Kappaleet eivät kuitenkaan ole julkaisujärjestyksessä vaan ensimmäiseksi on pistetty suurelle yleisölle tutummat kappaleet ja vanhimmat ovat levyn keskellä.
Levy myi kuusinkertaista platinaa Britanniassa , jossa se myös myi ensimmäisellä viikollaan enemmän kuin kaikki loput Top 20 -levyt yhteensä. . By Request toi yhtyeelle MTV Europe Music Awards -palkinnon parhaasta albumista vuonna 1999.
Kappaleet
Listasijoitukset
Lähteet
Vuoden 1999 kokoelma-albumit
Boyzonen albumit
|
350488
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/100%25%20Uggla
|
100% Uggla
|
100% Uggla – Absolut inget annat on ruotsalaisen Magnus Ugglan vuonna 1994 julkaistu kokoelma-albumi. Se on hänen kolmas kokoelma-albuminsa, jos puolivirallinen Suomen markkinoille julkaistu Collection lasketaan mukaan. Yhteensä se on hänen neljästoista albumijulkaisunsa.
Albumi sisältää 18 vuoteen 1994 ilmestynyttä Ugglan tunnetuinta kappaletta.
Albumin hyvän myyntimenestyksen myötä Ugglan albumien kokonaismyynti Ruotsissa ylitti kahden miljoonan rajan.
Kappaleluettelo
Lähteet
Magnus Uggla – The Uggly Strix-Site
Magnus Ugglan albumit
Vuoden 1994 albumit
|
3883
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/1015
|
1015
|
Tapahtumia
Elokuu – Knuut Suuri valtasi Englannin.
Berserkit kiellettiin Norjassa.
Pyhä Olavi nousi Norjan valtaistuimelle.
Svjatopolk I seurasi Vladimir I:stä Kiovan valtaistuimelle.
Syntyneitä
Robert Guiscard, normandialainen seikkailija, hallitsi Etelä-Italiaa
Kasimir I, Puolan kuningas (k. 1058)
Harald Ankara, Norjan kuningas (k. 1066)
Mikael V Kalafates, Bysantin keisari (k. 1042)
Kuolleita
Vladimir, Kiovan prinssi
1000-luku
|
973672
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Artturi%20Lehkonen
|
Artturi Lehkonen
|
Artturi Aleksanteri Lehkonen (s. 4. heinäkuuta 1995 Piikkiö) on suomalainen jääkiekkoilija ja Stanley Cup -voittaja, joka edustaa NHL-seura Colorado Avalanchea.
Lehkonen kuului ikäluokkansa lupaavimpiin pelaajiin Suomessa, ja hänestä odotettiin NHL:n vuoden 2013 varaustilaisuuden ensimmäisen kierroksen varausta. Montreal Canadiens varasi hänet lopulta toisella kierroksella numerolla 55.
Lehkonen on vuoden 2022 Stanley Cup -voittaja. Hän teki Coloradolle NHL:n mestaruuden ratkaisseen kuudennen ottelun 2–1-voittomaalin ajassa 32.28 Tampa Bay Lightningia vastaan. Hänestä tuli ensimmäinen mestaruuden ratkaissut suomalaispelaaja sitten Jari Kurrin, joka teki vuonna 1987 mestaruusmaalin pelatessaan Edmonton Oilersissa.
Ura
Seuraura
Lehkonen on TuTo Hockeyn kasvatti. Hän siirtyi myöhemmin Turun Palloseuraan, jossa voitti B-nuorten SM-hopeaa vuonna 2011.
SM-liigassa Lehkonen pelasi ensimmäisen kerran kaudella . Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa 5. marraskuuta 2011 kotiottelussa Tampereen Ilvestä vastaan saaden 9.27 minuuttia jääaikaa. Hän pelasi TPS:n nelosketjussa vierellään toinen liigadebytantti Rasmus Kulmala, sekä Marko Virtala. Liigauransa avausmaalin Lehkonen teki kymmenennessä ottelussaan 3. helmikuuta 2012 Tampereen Ilveksen Miika Wiikmanin taakse. Hän pelasi SM-liigan tulokaskautensa aikana yhteensä 18 runkosarjaottelua ja kaksi pudotuspeliottelua tehpistein 2+2=4. Runkosarjan hän pelasi suurimmaksi osaksi TPS:n A-nuorissa voittaen joukkueen sisäisen maali- ja pistepörssin tehopisteillä 28+26=54 sekä jäähypörssin 54 jäähyminuutillaan ja tehotilaston (+22). A-nuorten pistepörssissä Lehkonen sijoittui viidenneksi. Hänet valittiin myös A-nuorten SM-liigan lokakuun 2011 kuukauden pelaajaksi. Lehkonen vahvisti myös joukkueen SM-pronssia voittaneita B-nuoria.
Toukokuussa 2012 Lehkonen siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Kalpaan. Hän perusteli siirtoaan:
KHL:n varaustilaisuudessa toukokuussa 2012 KHL-joukkue SKA Pietari varasi Lehkosen toisella kierroksella 57. pelaajana. Lehkonen pelasi KalPan ykkösketjussa jo European Trophy -harjoitusturnauksessa, jossa hän voitti joukkueen sisäisen maali- ja pistepörssin tehopistein 5+3=8. Lehkonen oli koko turnauksen pistepörssissä 11:s Bílí Tygři Liberecin Tomáš Urbanin kanssa. Lehkonen jatkoi hyvää virettään ykkösketjussa myös liigapeleissä kaudella kantaen jopa joukkueen kultakypärää.
Kaudella 2015–2016 Frölunda HC:ssa Lehkonen voitti Ruotsin-mestaruuden ja Champions Hockey Leaguen. Hän oli SHL:n pudotuspelien paras maalintekijä ja teki seuransa uuden pudotuspelien piste-ennätyksen tehtyään 16 ottelussa tehopisteet 11+8=19. Ratkaisuottelussa Lehkonen teki kaksi maalia.
Keväällä 2016 Montreal Canadiens ilmoitti tehneensä Lehkosen kanssa kolmen vuoden tulokassopimuksen.
Heinäkuussa 2019 Lehkonen teki Canadiensin kanssa kaksivuotisen ja yhteensä 4,8 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.
Heinäkuussa 2021 Lehkonen teki Canadiensin kanssa yksivuotisen ja 2,3 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen.
Maaliskuussa 2022 Canadiens kauppasi Lehkosen Colorado Avalancheen vaihdossa Justin Barroniin ja toisen kierroksen varausvuoroon vuoden 2024 varaustilaisuudessa. Stanley Cupin loppuottelusarjassa Tampa Bay Lightningia vastaan Lehkonen teki kuudennessa ottelussa mestaruuden ratkaisseen voittomaalin.
Heinäkuussa 2022 Lehkonen teki Avalanchen kanssa viisivuotisen jatkosopimuksen, jossa hänen vuosipalkkansa on 4,5 miljoonaa dollaria.
Maajoukkueura
Lehkonen pelasi alle 17-vuotiaiden World Hockey Challengessa vuonna 2011.
Lehkonen osallistui alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuihin vuonna 2012. Tehopisteet 7+3=10 takasivat hänelle turnauksen maalipörssin sekä Suomen sisäisen pistepörssin voiton. Lehkonen palkittiin yhtenä Suomen parhaimmista pelaajista turnauksessa. Hänet valittiin myös Suomen ottelun parhaaksi pelaajaksi Tanskaa ja Ruotsia vastaan. Seuraavana vuonna Lehkonen oli mukana pronssia voittaneessa joukkueessa.
Lehkonen valittiin kaikkiaan kolme kertaa nuorten maailmanmestaruuskilpailuihin. Ensimmäisen kerran hänet nimettiin Suomen lopulliseen kokoonpanoon vuoden 2013 maailmanmestaruuskilpailuihin. Vuotta myöhemmin hän oli mukana kultaa voittaneessa nuorten joukkueessa Ruotsissa. Viimeisen kerran Lehkonen osallistui kisoihin vuonna 2015, jolloin hän toimi Suomen joukkueen kapteenina. Itse turnaus päättyi puolivälieriin Ruotsia vastaan.
Yhteensä Lehkonen on pelannut 44 poikien maaottelua.
Muuta
Artturi Lehkosen isä Ismo Lehkonen pelasi SM-liigaurallaan 111 ottelua ja on toiminut viimeksi Mestis-joukkue TuTon päävalmentajana. SM-liigassa hän on toiminut HIFK:n ja Lukon päävalmentajana. Artturin setä Timo Lehkonen pelasi puolestaan maalivahtina 232 liigaottelua ja valittiin kahdesti SM-liigan parhaaksi maalivahdiksi. Timo Lehkonen kuului kultaa voittaneen Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmennusryhmään nuorten maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2016.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Suomalaiset jääkiekkoilijat
Colorado Avalanchen pelaajat
Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittajat
Montreal Canadiensin varaamat pelaajat
Vuonna 1995 syntyneet
Elävät henkilöt
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1643348
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eva%20Arndt-Riise
|
Eva Arndt-Riise
|
Eva Johanne Riise (o.s. Arndt, 27. marraskuuta 1919 Aarhus – 18. kesäkuuta 1993 Gjesing) oli tanskalainen uimari, olympiamitalisti ja Euroopan mestari.
Riise saavutti 4×100 metrin vapaauintiviestissä olympiahopeaa Lontoossa 1948. Hän kilpaili jo Berliinin kesäolympialaisissa 1936. 4×100 metrin vapaauintiviestissä Riise, tuolloin vielä Arndt, voitti myös Euroopan mestaruuden Lontoossa 1938. Lontoon EM-kilpailujen viestivoiton aika oli maailmanennätys, joka kesti vuoteen 1952 saakka.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Tanskalaiset uimarit
Tanskalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1919 syntyneet
Vuonna 1993 kuolleet
|
1469196
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bian%20lian%20%28t%C3%A4smennyssivu%29
|
Bian lian (täsmennyssivu)
|
Bian lian voi tarkoittaa:
Bian lian, perinteinen kiinalaiseen oopperaan liittyvä taidemuoto, jonka esittäjät käyttävät värikkäitä naamioita
Naamioiden kuningas (Bian lian), vuonna 1996 ensi-iltansa saanut kiinalainen elokuva.
|
1458600
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%BCganusen%20kunta
|
Lüganusen kunta
|
Lüganusen kunta sijaitsee Koillis-Virossa Itä-Virumaan maakunnassa Suomenlahden rannalla.
Sijainti
Lüganusen kunta rajoittuu etelässä Alutagusen kuntaan, lännessä Vinniin ja Viru-Nigulaan, pohjoisessa Suomenlahteen sekä idässä Toilaan ja Kohtla-Järveen.
Hallinto
Vuoden 2017 kuntauudistuksessa vanha Lüganusen kunta, Kiviõlin kaupunki ja Sondan kunta yhdistyivät uudeksi Lüganusen kunnaksi. Kunnassa on 8 942 asukasta (1.1.2018).
Lüganusen kunta koostuu Kiviõlin ja Püssin epäitsenäisistä kaupungeista (linn, asustusüksus), Erran, Lüganusen ja Sondan pienkauppaloista (alevik) ja 48 kylästä (küla). Kunnan hallinnollinen keskus on Kiviõli.
Liikenne
Valtatie 1 ja rautatie Tallinnasta Narvaan kulkevat Lüganusen pohjoisosan poikki.
Lähteet
Aiheesta muualla
de:Lüganuse
|
217495
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kergueleninmerikarhu
|
Kergueleninmerikarhu
|
Kergueleninmerikarhu eli kergueleninhylje (Arctocephalus gazella) on Eteläisessä jäämeressä ja sen subantarktisilla lähivesillä elävä korvahyljelaji, joka on luettu turkishylkeisiin.
Kerguelinmerikarhukoiras kasvaa 180 senttimetriä pitkäksi ja voi painaa 200 kilogrammaa. Naaraat ovat paljon pienempiä, 120–140 senttimetrin pituisia ja alle 50-kiloisia. Hylje elää yhdyskunnissa, joissa koiraat hallitsevat suuria haaremeita.
Kergueleninmerikarhu on nykyään laajalle levinnyt ja runsaslukuinen. Kokonaislukumäärä on viiden miljoonan yksilön luokkaa, josta noin 95 prosenttia on keskittynyt Etelä-Georgian saarelle. Sen lisäksi yhdyskuntia esiintyy kymmenellä muulla saarella tai saariryhmällä: Eteläisillä Shetlandsaarilla, Eteläisillä Orkneysaarilla, Eteläisillä Sandwichsaarilla, Prinssi Edwardin saarilla, Crozetsaarilla, Kerguelenilla, Heardsaarella, McDonaldsaarilla, Macquariensaarella ja Bouvet’nsaarella. Bouvet’nsaaren yhdyskunta on toiseksi suurin ja käsitti noin 66 000 yksilöä 2000-luvun taitteessa.
1800-luvun lopussa kergueleninmerikarhut olivat sukupuuton partaalla, koska niitä metsästettiin turkin takia. Pieniä määriä hylkeitä säilyi vain Etelä-Georgiassa, Kerguelenilla ja Bouvet’nsaarella.
Lähteet
Korvahylkeet
Kerguelen
Etelämantereen eläimistö
|
1749476
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ciara%20Mageean
|
Ciara Mageean
|
Ciara Mageean (s. 12. maaliskuuta 1992 Portaferry) on irlantilainen keskimatkojen juoksija. Hän on saavuttanut arvokisamitaleja 1 500 metrin juoksussa.
Mageean juoksi arvokisamitaleille jo nuorten sarjoissa. Hän saavutti hopeaa 800 metrin juoksussa alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa 2009 sekä 1 500 metrin juoksussa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2010 ja alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2011. Hän ei kilpaillut alle 23-vuotiaiden arvokilpailuissa kärsittyään tuolloin leikkauksen vaatineesta loukkaantumisesta.
Yleisessä sarjassa Mageean sijoittui vuonna 2010 Kansainyhteisön kisoissa 1 500 metrillä kymmenenneksi. EM-kilpailuissa 2012 hän karsiutui välierissä. Vuonna 2016 hän saavutti EM-kilpailuissa pronssia hidasvauhtisessa juoksussa ajalla 4.33,78. Rio de Janeiron olympialaisissa hän karsiutui välierissä. Kaksi viikkoa olympialaisten jälkeen hän juoksi Pariisin Timanttiliigan kilpailussa siihen saakka parhaan aikansa 4.01,46, millä hän paransi ennätystään yli viidellä sekunnilla. Maastojuoksun EM-kilpailuissa hän sijoittui 31:nneksi.
Mageean keskeytti 1 500 metrin loppukilpailussa sisäratojen EM-kilpailuissa 2017. Ulkoratojen MM-kilpailuissa hän karsiutui alkuerissä. Vuonna 2018 hän karsiutui sisäratojen MM-kilpailujen alkuerissä. Kansainyhteisön kisoissa hän sijoittui 1 500 metrillä 13:nneksi ja karsiutui 800 metrin alkuerissä. EM-kilpailuissa hän sijoittui 1 500 metrillä neljänneksi ajalla 4.04,63. Maastojuoksun EM-kilpailuissa hän sijoittui 43:nneksi.
Mageean saavutti sisäratojen EM-kilpailuissa 2019 pronssia 1 500 metrillä ajalla 4.09,43. Heinäkuussa hän sijoittui Monacon Timanttiliigan kilpailussa mailin juoksussa kahdeksanneksi ajalla 4.19,03 ja paransi väliaikana 1 500 metrin juoksun ennätyksekseen 4.01,21. Ulkoratojen MM-kilpailuissa hän sijoittui kymmenenneksi uudella ennätyksellään 4.00,15. Maastojuoksun EM-kilpailuissa hän sijoittui 20:nneksi.
Mageean juoksi 800 metriä heinäkuussa 2020 Bernissä ensi kertaa alle kahden minuutin ajallaan 1.59,69. Tokion olympialaisissa 2021 hän karsiutui 1 500 metrin alkuerissä. Hän kärsi tuolloin pohjerepeämästä. Vuonna 2022 sisäratojen MM-kilpailut jäivät häneltä väliin pohjevamman vuoksi. Kesällä 2022 Mageean saavutti Kansainyhteisön kisoissa hopeaa ajalla 4.04,14. EM-kilpailuissa hän saavutti hopeaa ajalla 4.02,56. Syyskuussa 2022 hän voitti Brysselin Timanttiliigan kilpailussa 1 500 metrin juoksun ennätyksellään ja ensimmäisellä neljän minuutin alituksellaan 3.56,63.
Lähteet
Irlantilaiset keskimatkojen juoksijat
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt
|
923138
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Reykjav%C3%ADkin%20lentoasema
|
Reykjavíkin lentoasema
|
Reykjavíkin lentoasema () on julkinen lentoasema, joka sijaitsee parin kilometrin päässä Reykjavíkin keskustasta. Suurin osa lennoista suuntautuu Grönlantiin ja Färsaarille. Kentällä operoivia lentoyhtiöitä ovat Air Iceland, Atlantic Airways, Eagle Air ja Mýflug. Lentoasema on rakennettu toisen maailmansodan aikana.
Islannin suurin ja tärkein lentoasema on Keflavíkin kansainvälinen lentoasema noin 50 kilometrin päässä Reykjavíkista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Reykjavíkin rakennukset ja rakennelmat
Islannin lentoasemat
|
106688
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pia%20Viitanen
|
Pia Viitanen
|
Pia-Liisa Viitanen (s. 7. huhtikuuta 1967 Tampere) on suomalainen sosiaalidemokraatteja edustava poliitikko. Hän on ollut kansanedustaja vuodesta 1995 ja ministeri vuosina 2013–2015. Toukokuusta 2013 huhtikuuhun 2014 Viitanen oli Kataisen hallituksen asunto- ja viestintäministeri, minkä jälkeen hän toimi toukokuuhun 2015 kulttuuri- ja asuntoministerinä ensin Kataisen ja sitten Stubbin hallituksessa.
Ura
Koulutukseltaan Viitanen on hallintotieteiden maisteri (1993).
Viitanen valittiin SDP:n kansanedustajaksi ensimmäistä kertaa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Hänet on valittu neljästi jatkokaudelle vuosien 1999, 2003, 2007 ja 2011 vaaleissa. Eduskunnassa Viitanen on ollut varsinainen jäsen ympäristövaliokunnassa (1995–2005), tulevaisuusvaliokunnassa (1996–1999), sivistysvaliokunnassa (1999–2003), valtiovarainvaliokunnassa (2007–2013) ja suuressa valiokunnassa (2011–2013). Lisäksi hän oli Yleisradion hallintoneuvoston jäsen vuosina 1999–2011 ja eduskunnan pankkivaltuuston jäsen vuosina 2011–2013.
Vuosina 1993–1997 Viitanen oli Tampereen kaupunginvaltuuston varajäsen. Vuodet 1993–1995 hän oli kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen. Valtuuston varsinaiseksi jäseneksi Viitanen valittiin vuoden 1996 kunnallisvaaleissa ja hän on istunut valtuustossa siitä lähtien. Vuonna 1997 Viitanen teki valtuustoaloitteen Tampereen nuorisovaltuuston perustamisesta.
SDP:ssä Viitanen oli ensimmäinen varapuheenjohtaja vuosina 2005–2008 ja kolmas varapuheenjohtaja vuosina 2008–2012. Hän oli SDP:n puoluevaltuuston jäsen vuosina 1994–1996 ja vuonna 2012 hänestä tuli puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backmanin siirryttyä SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Viitanen hoiti tehtävää vuoteen 2014 saakka. Hän on ollut myös puolueensa nuorisopoliittisen työryhmän varapuheenjohtaja (1997–1999) ja ympäristöpoliittisen työryhmän puheenjohtaja (1999–2003). Viitanen on ollut myös SDP:n asuntopoliittisen työryhmän puheenjohtaja ja vuosina 2003–2007 hän johti valtion asuntoasian neuvottelukuntaa.
Ministeri
Keväällä 2013 SDP kierrätti ministereitään ja nosti Viitasen asunto- ja viestintäministeriksi opetusministeriksi siirtyneen Krista Kiurun tilalle.
Huhtikuussa 2014 Vasemmistoliitto vetäytyi hallituksesta, minkä seurauksena viestintäministerin tehtävät siirrettiin takaisin Kiurulle ja Viitanen sai vastuulleen asuntoministerin tehtävien lisäksi Paavo Arhinmäen aiemmin hoitamat kulttuuri- ja urheiluministerin tehtävät. Hänen ministerinimikkeekseen tuli samalla kulttuuri- ja asuntoministeri.
Luottamustoimia
Viitanen on toiminut Työväen Sivistysliiton puheenjohtajana vuodesta 2001.
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
Nykyiset kansanedustajat
Suomen kulttuuriministerit
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot
Tampereen kaupunginvaltuutetut
Pirkanmaan vaalipiiri
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
15518
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%BCnchenin%20veril%C3%B6yly
|
Münchenin verilöyly
|
Münchenin verilöyly tapahtui vuoden 1972 kesäolympialaisissa Münchenissä, Saksassa, kun palestiinalaiset terroristit ottivat kaksitoista israelilaista olympiaedustajaa panttivangeiksi ja surmasivat heistä yksitoista. Panttivangeiksi joutuneista israelilaisista ainoastaan Gad Tsobari pääsi pakenemaan. Lisäksi kaappauksessa kuoli saksalainen poliisi ja viisi terroristia.
Uhrit
Kuolleet israelilaiset olivat painonnostaja David Berger (ikä 44), painituomari Joseph Gutfreund (41), painivalmentaja Moshe Weinberg (33), painija Eliezer Halfin (24), painija Mark Slavin (18), painonnostaja Zeev Friedman (28), painonnostaja Jossef Romano (32), ampumavalmentaja Kehat Shor (53), miekkailuvalmentaja Andre Spitzer (27), yleisurheiluvalmentaja Amitzur Shapira (40) ja painonnostotuomari Jacob Szpringer (51).
Tekijät
Hyökkääjät kuuluivat palestiinalaiseen Musta syyskuu -terrorijärjestöön. Järjestön nimi viittasi Lähi-idässä syyskuussa 1970 tapahtuneeseen, Mustan syyskuun nimellä tunnettuun konfliktiin. Kaksi järjestön jäsentä oli marraskuussa 1971 ampunut Jordanian pääministerin Wasfi Tellin Egyptin pääkaupungissa Kairossa.
Tapahtumien kulku
Aamuyöllä 5. syyskuuta noin kello 4.30 kahdeksan palestiinalaista, urheilijoiksi pukeutunutta ja konepistoolein aseistautunutta Musta syyskuu -järjestön terroristia, johtajanaan Luttif Afif, kiipesi olympiakylää ympäröineen, noin kaksi metriä korkean verkkoaidan yli ja meni varastetulla avaimella osoitteessa Connollystrasse 31 sijaitsevaan rakennukseen. Rakennuksen toisessa ja kolmannessa kerroksessa olivat Israelin olympiajoukkueen majoitustilat. Terroristit koputtivat painituomari Moshe Weinbergin oveen. Oven avaamaan tullut Weinberg käsitti heti, mistä oli kysymys, ja käski maanmiehiään pakenemaan. Terroristit surmasivat vastarintaa tehneen Weinbergin ja haavoittivat painonnostaja Jossef Romanoa, joka menehtyi sairaalassa saman päivän iltana.
Kuusi rakennuksen kolmannessa kerroksessa ollutta israelilaista heräsi laukauksiin, näkivät terroristien raahaavan Weinbergin ruumiin toisen kerroksen lepotasanteelle ja pakenivat takaovesta. Terroristit tunkeutuivat muihin huoneisiin ja ottivat yhdeksän panttivankia, jotka sidottiin kiinni vuoteisiinsa. Muutamat israelilaiset onnistuivat pakenemaan ikkunoista. Panttivangiksi joutuneen painija Gad Tsobarin onnistui paeta, kun terroristit olivat siirtämässä panttivankeja toiseen huoneeseen.
Samassa rakennuksessa israelilaisten kanssa asuivat Uruguayn ja Hongkongin olympiajoukkueiden jäsenet. Suomen olympiajoukkue oli majoitettuna noin sadan metrin päähän tapahtumapaikasta. Olympiastadionilla kisat jatkuivat alkuperäisen aikataulun mukaan, kunnes tilanteen vakavuus selvisi myös kisajärjestäjille. Olympiakisat keskeytettiin iltapäivällä hieman ennen kello 16:ta ja päivän loput kilpailut peruttiin. Egyptin olympiajoukkue matkusti kotimaahansa heti saman päivän aikana.
Noin 300 aseistettua poliisia piiritti Connollystrasse 31:n lähiympäristöineen. Rakennukseen linnoittautuneet terroristit pudottivat illalla kello 19.30 alas piirittäjille paperin, johon he olivat kirjoittaneet vaatimuksensa. Terroristit vaativat 234 Israelin vankiloissa olevan vangin ja kahden Baader-Meinhof -terroristijärjestön jäsenen, Andreas Baaderin ja Ulrike Meinhofin vapauttamista. Israel kieltäytyi vaatimuksista.
Neuvotteluja palestiinalaisten kanssa kävivät poliisipäällikkö Manfred Schreiber, Länsi-Saksan sisäministeri Hans-Dietrich Genscher, olympiakylän pormestarina toiminut Walther Tröger ja KOK:n egyptiläinen jäsen A.D. Touny. Kriisikomiteaa johti Baijerin sisäministeri Bruno Merk.
Saman päivän iltapäivällä Tröger ja Genscher pääsivät käymään katsomassa panttivankeja. He arvioivat terroristeja olevan viisi. Terroristien huomattua, että heidän vaatimuksiinsa ei suostuta, he vaativat lentokonekuljetuksen Kairoon, Egyptiin. Illalla kello 22.00 he siirtyivät bussilla panttivankeineen läheiselle helikopterikentälle. Siellä terroristit nousivat pantivankeineen kahteen helikopteriin ja lensivät niillä 24 kilometrin päässä sijaitsevalle Fürstenfeldbruckin lentokentälle. Klo 22.30 lentokentällä terroristeja odotti poliisien väijytys. Seuranneessa kaksituntisessa tulitaistelussa kaikki yhdeksän panttivankia, viisi terroristia ja yksi poliisi saivat surmansa, vaikka tiedotusvälineet ensin ehtivätkin kertoa panttivankien pelastumisesta. Kolme eloon jäänyttä terroristia vangittiin.
Menehtyneiden urheilijoiden muistoksi olympiakisat olivat keskeytyksissä syyskuun 6. päivän ajan. Olympiastadionilla järjestettiin muistotilaisuus, johon osallistui 3 000 urheilijaa ja noin 80 000 katsojaa. Olympialippu liehui tilaisuuden ajan puolitangossa. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Avery Brundage vaati tiukkasäävyisen puheessaan, ettei olympialiike saa antaa periksi terroristeille. Israelin olympiajoukkueen tragediasta pelastuneet jäsenet matkustivat muistotilaisuuden jälkeen kotiin. Myös moninkertainen yhdysvaltalainen olympiamitalisti uimari Mark Spitz, itsekin juutalainen, matkusti kotimaahansa kesken kisojen, koska hänen pelättiin joutuvan siepatuksi. Kisoja jatkettiin jälleen 7. syyskuuta.
Poliisin toiminnan kritiikkiä
Entisen sotilaan Leroy Thompsonin mukaan poliisi teki menettelyssään monia virheitä, jotka yhdessä koituivat urheilijoiden kohtaloksi.
Olympiakylän turvatoimet olivat hyvin vaatimattomat.
Median annettiin kuvata tapahtumia suorana lähetyksenä. Myöhemmin selvisi, että terroristit olivat seuranneet tilannetta televisiosta.
Terroristien aseissa varmistin ei ollut kahvan vieressä vaan lippaan kohdalla. Kun terroristit poistivat varmistimia, poliiseilla olisi ollut noin kaksi sekuntia aikaa ampua terroristit.
Poliisin antiterrorismijoukot sekä tarkka-ampujat olivat tavanomaisen poliisikoulutuksen saaneita, eivät erikoisjoukkoja.
Kaksi poliisia kävi rakennuksessa tarkistamassa urheilijoiden voinnin ja laskivat terroristeja olevan viisi, joten lentokentälläkin oli myöhemmin vain viisi tarkka-ampujaa. Terroristeja oli oikeasti kahdeksan.
Lentokentällä helikoptereiden oli käsketty laskeutua sivuttain, jotta tarkka-ampujat voisivat ampua helpommin, mutta helikopterit eivät noudattaneet ohjetta.
Tarkka-ampujat käyttivät G3-kivääriä, jota ei ole tarkoitettu tarkka-ampujille ja aseen tähtäinkin on kovin alkeellinen tarkka-ampujan käyttöön. Poliisit eivät käyttäneet parempaa Steyr SSG 69 -tarkkuuskivääriä.
Kisajärjestäjät olivat perustelleet vaatimattomia turvatoimia pyrkimyksellä tehdä selvä pesäero vuoden 1936 Berliinin olympiakisoihin, jotka olivat olleet militaristisine tunnelmineen Adolf Hitlerin johtaman natsi-Saksan tarkoin suunniteltu propagandanäytös. Saksalaiset kutsuivat Münchenin olympialaisia nimellä ”Die heiteren Spiele” (hilpeät kisat). Turvamiehet olivat aseistamattomia ja heidät oli ohjeistettu tekemään itsensä mahdollisimman näkymättömiksi.
Verilöylyn jälkeisiä tapahtumia
Israelin ilmavoimien lentokoneet hyökkäsivät 8. syyskuuta 1972 Syyrian ja Libanonin alueilla sijainneita arabisissien tukikohtia vastaan. Iskuissa sai surmansa tai haavoittui noin 200 ihmistä ja niitä pidettiin Israelin kostona Münchenin verilöylystä.
Joukko Musta syyskuu -järjestön jäseniä kaappasi 29. lokakuuta 1972 Beirutista Ankaraan matkalla olleen Lufthansan matkustajakoneen ja vaati Länsi-Saksan hallitusta vapauttamaan vankeudesta kolme eloon jäänyttä Münchenin verilöylyyn osallistunutta järjestön jäsentä. Saksan hallitus suostui vaatimukseen saatuaan vakuutuksen, ettei Musta syyskuu -järjestö tee enää uusia hyökkäyksiä Saksaa vastaan. Tämän jälkeen koneen matkustajat ja miehistö vapautettiin. Israelin uskotaan myöhemmin salamurhanneen kaksi Saksan vapauttamista kolmesta terroristista. Münchenin verilöylyyn osallistunut palestiinalaisterroristi Jamal Al-Gashey kertoi vuonna 1999 antamassaan haastattelussa olevansa edelleen ylpeä teoistaan. Al-Gasheyn uskottiin vuonna 2012 olevan yhä elossa jossakin päin Pohjois-Afrikkaa.
Operaatio Jumalan kosto
Sittemmin Israelin tiedustelupalvelu Mossad aloitti Operaatio Jumalan koston yhdentoista Münchenin verilöylyssä toimineen palestiinalaisen salamurhaamiseksi. Mossad sai operaatioon apua myös eurooppalaisilta tiedustelupalveluilta. Operaatio päättyi virallisesti elokuussa 1973, mutta käytännössä se jatkui 1990-luvulle saakka. Mossadin entisen apulaisjohtajan David Kimchen mukaan operaatiossa ei niinkään ollut kyse kostosta, vaan pelon kylvämisestä palestiinalaisterroristeihin. Iskujen kohteiksi valittujen henkilöiden perheet saivat muutamia tunteja annen salamurhia kukkalähetyksen ja kortin, jossa oli teksti: ”Muistakaa, että me emme anna anteeksi emmekä unohda.”
Operaation nimissä tapettiin monia sellaisiakin ihmisiä, joiden yhteys Münchenin verilöylyyn oli vähintäänkin kyseenalainen. Heinäkuussa 1973 Mossadin agentit ampuivat Beretta-pistooleilla Norjan Lillehammerissa marokkolaisen tarjoilijan Ahmed Bouchikin, koska he luulivat tätä Musta syyskuu -järjestön johtajaksi Ali Hassan Salamehiksi. Israel maksoi murhatun omaisille korvauksia vuonna 1996. Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) johtajan Jasser Arafatin tärkeänä neuvonantajana toiminut Salameh ja ainakin kymmenen muuta ihmistä saivat surmansa Mossadin järjestämässä autopommi-iskussa Libanonin pääkaupungissa Beirutissa 24. tammikuuta 1979.
Muistaminen
Verilöylystä ja sen jälkeisistä teoista on tehty vuonna 2005 valmistunut elokuva München, jonka ohjasi Steven Spielberg. Verilöylyn uhrien muistoksi paljastettiin tapahtumapaikalla syyskuussa 2017 saksan- ja jiddišinkielinen muistolaatta, johon on kirjoitettu surmansa saaneiden israelilaisurheilijoiden nimet. Paljastustilaisuudessa olivat läsnä Israelin presidentti Reuven Rivlin, Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier ja Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Thomas Bach.
Korvaukset uhrien omaisille
Elokuun lopulla 2022 ilmoitettiin Saksan liittovaltion, Baijerin osavaltion ja Münchenin kaupungin päässeen sopimukseen korvauksista verilöylyssä surmansa saaneiden urheilijoiden omaisten kanssa. Süddeutsche Zeitungin ja Der Spiegelin mukaan omaisille maksettava korvaussumma oli yhteensä 28 miljoonaa euroa, josta Saksan liittovaltion osuus oli 22,5 miljoonaa euroa, Baijerin osavaltion viisi miljoonaa euroa ja Münchenin kaupungin osuus 500 000 euroa. Süddeutsche Zeitungin mukaan Saksan liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier aikoi ehdottaa asetettavaksi saksalais-israelilaisen historiatyöryhmän selvittämään Münchenin syyskuun 1972 tapahtumien tarkkaa kulkua. Lehden mukaan Steinmeier aikoi myös esittää uhrien omaisille anteeksipyynnön saksalaisten viranomaisten toiminnasta epäonnistuneessa panttivankien vapauttamisyrityksessä.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Kesäolympialaiset 1972
Verilöyly
Vuoden 1972 terrori-iskut
Joukkosurmat
Arabien–Israelin konflikti
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1423263
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Brarupin%20seurakunta
|
Brarupin seurakunta
|
Brarupin seurakunta () on Lolland-Falsterin hiippakuntaan ja Falsterin rovastikuntaan kuuluva Tanskan kansankirkon seurakunta, joka toimii Guldborgsundin kunnan alueella. Seurakunta kuuluu Nordvestfalsterin pastoraattiin. Ennen vuoden 2007 kuntauudistusta seurakunta toimi Nørre Alslevin kunnan alueella.
Lähteet
Aiheesta muualla
Brarup Sogn
Tanskan kansankirkko
Guldborgsundin kunta
|
843547
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bud%20Fisher
|
Bud Fisher
|
Harry Conway ”Bud” Fisher (3. huhtikuuta 1885 Chicago, Illinois – 7. syyskuuta 1954) oli yhdysvaltalainen sarjakuvantekijä ja pilapiirtäjä, joka loi ensimmäisen menestyneen päivittäisen amerikkalaisen sarjakuvastripin Matti Mainio ja Jussi Juonio. Chicagossa syntynyt Fisher aloitti uransa San Francisco Chronicle -sanomalehden kuvittajana. Syndikaattilevitykseen päässyt Matti Mainio ja Jussi Juonio oli hyvin tuottoisa menestys. Fisher alkoi pian käyttää eri avustajia ja jätti lopulta sarjakuvien tekemisen.
Fisher syntyi kauppiaan poikana. Hän kävi julkisen lukion ja sitten opiskeli kolmisen vuotta University of Chicagossa.
Vuonna 1913 hän perusti filmiyhtiön Bud Fisher Film Corporation, joka tuotti lyhyitä Matti Mainio ja Jussi Juoni -animaatiofilmejä.
Fisher harrasti uhkapelejä hevosradoilla, oli hetken naimisissa kreivittären kanssa ja eli lopulta eristäytynyttä erakon elämää.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset sarjakuvantekijät
Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat
Yhdysvaltalaiset elokuvatuottajat
Vuonna 1885 syntyneet
Vuonna 1954 kuolleet
|
170485
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulun%20hiippakunta
|
Oulun hiippakunta
|
Oulun hiippakunta () on yksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon yhdeksästä hiippakunnasta. Sen tuomiokapituli sijaitsee Oulussa ja sen tuomiokirkko on Oulun tuomiokirkko. Hiippakunnan alue käsittää Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin sekä Keski-Pohjanmaan evankelis-luterilaiset seurakunnat (lukuun ottamatta Kokkolan ruotsinkielistä seurakuntaa). Se on maantieteellisesti laajin hiippakunta Suomessa. Hiippakunnan eteläisin seurakunta on Perho Keski-Pohjanmaalla, pohjoisin Utsjoen seurakunta, joka on myös koko Suomen pohjoisin. Hiippakunta rajoittuu etelässä Lapuan ja Kuopion hiippakuntiin. Hiippakunnassa on kahdeksan rovastikuntaa, joissa on 62 seurakuntaa (2020).
Oulun hiippakunnan piispa on Jukka Keskitalo. Hänestä tuli hiippakunnan piispa 1. marraskuuta 2018.
Historiaa
Hiippakunta perustettiin alun perin Kuopion hiippakunnaksi vuonna 1851 ja piispain istuinkin oli Kuopiossa. Tuomiokapituli ja piispanistuin siirrettiin keisari Nikolai II:n julistuksella Kuopiosta Ouluun 1. kesäkuuta 1900 lähtien. Hiippakunnan nimenä kuitenkin säilyi siirrosta huolimatta Kuopion hiippakunta 17. heinäkuuta 1923 asti, jolloin nimi muutettiin asetuksella Oulun hiippakunnaksi. Niinpä alla olevan luettelon kolmen ensimmäisen piispan toimipaikka oli Kuopiossa eikä Oulussa. Ensimmäinen Oulussa vaikuttanut piispa oli Juho Koskimies.
Piispat
Kuopion hiippakunta 1851–1939
Oulun hiippakunta 1936–
Seurakunnat
Ystävyyshiippakunnat
Oulun hiippakunnan ystävyyshiippakunta on:
Tansanian Viktorianjärven itäinen hiippakunta
Lähteet
Aiheesta muualla
Oulun hiippakunta
Luettelot piispoista
|
1148487
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nastassja%20Novikava
|
Nastassja Novikava
|
Nastassja Novikava (, 16. marraskuuta 1981 Žodzina, Valko-Venäjä) on valkovenäläinen painonnostaja ja olympiamitalisti. Seuratasolla Novikava edustaa Dynamo Minskiä. Hän on edustanut maataan olympiatasolla kolme kertaa. Ateenassa 2004 hän oli viides, Pekingissä 2008 hän voitti pronssia 53 kilon sarjassa ja seuraavissa olympialaisissa Lontoossa 2012 hän sijoittui alemmassa painoluokassa seitsemänneksi.
Lähteet
Valkovenäläiset painonnostajat
Valkovenäläiset olympiamitalistit
Vuonna 1981 syntyneet
Elävät henkilöt
|
726986
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Henry%20Gibson
|
Henry Gibson
|
Henry Gibson (21. syyskuuta 1935 Germantown, Pennsylvania, Yhdysvallat – 14. syyskuuta 2009 Malibu, Kalifornia, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja lauluntekijä, joka tunnettiin Rowan and Martin's Laugh-In -ryhmän jäsenenä ja tuomari Clark Brownin roolista Boston Legal -televisiosarjassa. Hän esitti musikaalielokuvassa Blues Brothers (1980) Illinoisin natsipuolueen johtajaa.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Yhdysvaltalaiset ääninäyttelijät
Yhdysvaltalaiset koomikot
Vuonna 1935 syntyneet
Vuonna 2009 kuolleet
|
1477649
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/60%20Parsecs%21
|
60 Parsecs!
|
60 Parsecs! on Robot Gentlemanin vuonna 2018 julkaisema Steam-peli Windows ja OS X laitteille. Tällä kertaa avaruuteen lähetetyt Astro Citizenit todistavat ihmiskunnan tuhon kun ydinsota alkaa, ja kun yksi aseista on tulossa heidän basea kohti.
Pelaaminen
Pelin alussa sinun täytyy valita yksi viidestä hahmosta kapteeniksi. Kun kapteeni on valittu, kyseisellä hahmolla on 60 sekuntia aikaa saada tarpeeksi tavaroita ja ruokaa koko miehistölle, siis henkilöille jotka ottaa mukaan. Kun 60 sekunttia on kulunut, maassa alkaa sota ja Astro Citizen base räjähtää ja peli alkaa. Nyt kapteenin täytyy tehdä päätöksiä joka päivä kunnes he löytäisivät planeetan laskeutumista varten. Toisin kuin 60 Seconds! Pelissä, tällä ketaa kapteeni voi tehdä, kierrättää tai korjata tavaroita mutta näihin tarvitsee resoursseja joita saa menemällä niitä etsimään.
Lähteet
Aiheesta muualla
60 Parsecs! Steam sivustolla
60 Parsecs! Metacritic.com sivustolla
60 Parsecs! GameRVW.com sivustolla
Indie-videopelit
|
46672
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teide
|
Teide
|
Pico del Teide on Kanariansaarten Teneriffalla sijaitseva tulivuori. Se on Espanjan korkein huippu joka nousee 3 718 metriä merenpinnasta ja noin 7 000 metriä ympäröivän meren pohjasta. Se on maailman kolmanneksi suurin tulivuori ja korkein Atlantin saarten vuorista.
Nimen alkuperä
Nimi Teide on suhteellisen tuore ja espanjalaisten vuorelle antama. Saaren alkuperäisasukkaat guanchit antoivat sille nimen Echeyde. 1700- ja 1800-luvuilla sitä kutsuttiin myös Pico-vuoreksi, mistä juontaa juurensa myös kuun Sateiden meren (Mare Imbrium) laidalla Teneriffa-vuoristossa (Montes Tenerife) sijaitsevan Mons Picon nimi.
Geologia
Teide on viimeksi purkautunut vuonna 1909. Sitä edeltäneet merkittävät purkaukset sattuivat vuosina 1704–1706 ja 1798. Teideä on pidettävä edelleenkin toiminnassa olevana ja se kuuluu niiden 16 tulivuoren joukkoon, jotka luonnonmullistusten aiheuttamien tuhojen ehkäisemiselle omistautunut kansainvälinen vulkanologien yhdistys IAVCEI on määritellyt tarkimmin maailmassa seurattaviksi.
Vuori ja sitä ympäröivä 48-kilometrinen kaldera Las Cañadas kuuluvat Teiden kansallispuistoon. Puisto on perustettu vuonna 1954, ja se on Kanariansaarten suosituimpia matkailukohteita. Se on ollut Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2007. Las Cañadasin kalderan synnytti noin 150 000 vuotta sitten sattunut voimakas räjähdyspurkaus.
Kulkeminen Teidellä
Puistoa halkoo koillisesta lounaaseen tie, jonka varrella 2 356 metrin korkeudessa sijaitsee huipun tuntumaan nousevan köysiradan ala-asema. Köysiradan yläasema on 3 555 metrin korkeudessa. Sieltä on mahdollista sään salliessa nousta itse huipulle kiipeämällä viimeiset 200 metriä jalan. Nousu edellyttää kirjallista lupaa, jonka voi itse tulostaa Teneriffan kansallispuistojen verkkosivuilta.
Reitti huipulle alkaa Montana Blanca -nimisestä paikasta, joka sijaitsee noin seitsemän kilometrin matkan päässä Parador Las Canadas del Teideltä (hotelli). Reitti huipulle on helppokulkuista kivipolkua, ja matka kestää noin 4 tuntia, vauhdista riippuen. Nousuun tulee varata runsaasti vettä mukaan, sillä viimeinen paikka josta vettä saa on Las Canadasin hotelli, tai vaihtoehtoisesti Tienda Casa de Los Balconesin pikku putiikki reitin alkupäässä. Nousua ei kuitenkaan suositella aloittelijoille, sillä 3 700 metrin korkeudessa kokemattomalla on mahdollisuus sairastua korkean ilmanalan aiheuttamaan vuoristotautiin. Vaikka nousua huipulle kertyykin reilusti alle 2 000 m, se on fyysisesti raskas.
Kansallispuiston kasvit ja eläinkunta
Teiden rinteillä valunut laava on rapautunut ravinnerikkaaksi, mutta ohueksi maakerrokseksi, jolla elää monenlaisia kasvilajeja. Puistosta on määritetty 168 putkilokasvilajia, joista 33 on endeemisiä Teneriffan lajeja.
Teiden keskirinteiden metsien valtalaji on kanarianmänty (Pinus canariensis). Kalderan suojaisilla sisärinteillä kasvaa madeirankataja (Juniperus cedrus). Kenttäkerroksen kasveista tyypillinen on valkokukkainen pensas teidenpilviretama (Spartocytisus supranubius). Punakukkainen neidonkielen sukuinen kuningatarneidonkieli (Echium wildpretii) herättää huomiota lähes kolmemetrisillä kukinnoillaan.
Kaikki kasvit ovat sopeutuneet korkean paikan ilmastoon: voimakkaaseen auringonpaahteeseen, kuivuuteen ja suuriin lämpötilanvaihteluihin.
Kansallispuistossa elää useita selkärangattomien eläinten lajeja, joista 40 % on endeemisiä Kanarian lajeja, ja 70 lajia tavataan vain tässä kansallispuistossa. Selkärankaislajeja on sen sijaan melko vähän. Puistossa pesii kymmenen lintulajia. Liskoja on kolme endeemistä lajia. Puiston ainoita alkuperäisiä nisäkkäitä ovat lepakot. Muut nisäkäslajit ovat tulokkaita: kotihiiri, rotta, mufloni, kaniini ja villiintynyt kotikissa sekä pohjoisafrikkalainen välimerensiili (Atelerix algirus).
Katso myös
Luettelo suurimmista prominensseista
Luettelo maiden korkeimmista kohdista
Lähteet
Aiheesta muualla
Teneriffa
Espanjan tulivuoret
Kerrostulivuoret
Seulonnan keskeiset artikkelit
Espanjan vuoret
|
1016141
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arthur%20Kempel
|
Arthur Kempel
|
Arthur Kempel (2. elokuuta 1945 – 3. maaliskuuta 2004) oli yhdysvaltalainen elokuva- ja televisiosäveltäjä. Hän työskenteli elokuvien ja television parissa vuodesta 1981 lähtien. Kempelin sävellyksiä kuultiin muun muassa elokuvissa Kuoleman kilpajuoksu, Erakon armoilla, Kaksoisisku ja Hyytävät hetket. Televisiossa hänen sävellyksiään kuultiin sarjoissa Viinitila Falcon Crest, Matlock, Tiny Toons ja Diagnoosi: Murha. Kempel sai vuonna 1992 Emmy-ehdokkuuden televisioelokuvan Fire in the Dark musiikista.
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset elokuvasäveltäjät
Vuonna 1945 syntyneet
Vuonna 2004 kuolleet
|
1641838
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hehkunapostaja
|
Hehkunapostaja
|
Hehkunapostaja (Pterocaesio tile) on napostajiin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan indopasifiselta merialueelta.
Koko ja ulkonäkö
Hehkunapostaja voi kasvaa suurimmillaan 30 cm pitkäksi, mutta tyypillinen pituus on noin 20 cm. Ruumiinmuodoltaan kala on pitkänomainen ja selkäevä on pitkä. Hehkunapostajan selkä on väriltään vihreä ja kylkiviivan kohdalla kulkee musta juova. Sen alla on neonsininen juova. Vatsastaan laji on punertava. Hehkunapostajan evät ovat vaaleanpunaiset ja pyrstöevässä on kaksi mustaa raitaa.
Levinneisyys ja elintavat
Hehkunapostajan levinneisyysalue on laaja ja se ulottuu Itä-Afrikan rannikolta Japaniin ja Australsaarille. Lajin elinympäristöä ovat koralliriutat alle 60 metrin syvyydessä. Kala liikkuu parvissa, joissa voi olla myös muita napostajalajeja. Hehkunapostajan ravintoa ovat planktoneläimet.
Hehkunapostajaa kalastetaan esimerkiksi verkoilla tai räjäytyskalastuksella ja myydään tuoreena tai kuivattuna ja suolattuna. Sitä käytetään myös syöttinä kalastettaessa tonnikaloja.
Lähteet
Percoidei
|
1030249
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oscar%20V.%20Cruz
|
Oscar V. Cruz
|
Oscar V. Cruz (17. marraskuuta 1934 Balanga – 26. elokuuta 2020) oli filippiiniläinen roomalaiskatolinen arkkipiispa. Hänet vihittiin papiksi 10. helmikuuta 1962 ja nimitettiin Manilan arkkihiippakunnan vihkipiispaksi sekä Martiranon titulaaripiispaksi 4. maaliskuuta 1976. Piispaksi vihkiminen seurasi 3. toukokuuta. Pääkonsekraattorina toimi Bruno Torpigliani, jota avustivat Jaime Lachica Sin ja Artemio G. Casas.
22. toukokuuta 1978 Cruz nimitettiin San Fernandon arkkihiippakunnan johtoon. Hän erosi tehtävistään 24. lokakuuta 1988 ja sai 15. heinäkuuta 1991 nimityksen Lingayen-Dagupanin arkkipiispaksi, jona hän toimi, kunnes jäi eläkkeelle 8. syyskuuta 2009.
Lähteet
Filippiiniläiset papit
Katoliset arkkipiispat
Vuonna 1934 syntyneet
Vuonna 2020 kuolleet
|
103516
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rust%20in%20Peace
|
Rust in Peace
|
Rust in Peace on yhdysvaltalaisen thrash metal -yhtye Megadethin neljäs studioalbumi. Albumi äänitettiin Los Angelesin esikaupungissa Canoga Parkissa sijaitsevassa Rumbo Recorders -studiossa, ja sen tuottivat Mike Clink ja yhtyeen laulaja-kitaristi Dave Mustaine. Levy-yhtiö Capitol Records julkaisi albumin 24. syyskuuta 1990. Rust in Peace on ensimmäinen Megadeth-albumi, jolla soittaa laulaja-kitaristi Mustainen, basisti David Ellefsonin, kitaristi Marty Friedmanin ja rumpali Nick Menzan muodostama, niin sanottu ”klassinen kokoonpano”.
Rust in Peace oli menestyksekäs julkaisu niin kriitikoiden kuin yleisön keskuudessa. Yhdysvalloissa albumi oli Billboard 200 -listalla parhaimmillaan sijalla 23 vuonna 1990, ja se ylitti platinalevyrajan vuonna 1994. Sitä pidetään eräänä Megadethin uran parhaista albumeista, ja yhtenä koko thrash metalin kulmakivistä. Muun muassa brittiläinen Kerrang! ja yhdysvaltalainen Decibel ovat kirjoittaneet sen olevan yksi kaikkien aikojen parhaista thrash metal -albumeista. Rust in Peace on myös mukana kirjassa 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.
Albumin musiikillisesti moniosaisten kappaleiden sanoitukset käsittelevät Megadethille hyvin tyypilliseen tapaan esimerkiksi yhteiskuntaa, sotaa, uskontoa ja salaliittoteorioita. Albumin kappaleista singleinä julkaistiin avausraita ”Holy Wars... The Punishment Due” ja kakkosraita ”Hangar 18”, joista molemmista muodostui keskeinen osa yhtyeen konsertteja. Rust in Peace oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi kategoriassa Best Metal Performance vuonna 1991 ja ”Hangar 18” vuonna 1992.
Rust in Peace julkaistiin uudelleenmasteroituna ja bonuskappaleilla varusteltuna versiona vuonna 2004. Capitol Records julkaisi albumin uudelleen vinyylilevynä vuonna 2008. Vuonna 2010 Megadeth toteutti Rust in Peacen 20-vuotisjuhlan kunniaksi albumin teemaa mukailevan kiertueen, jonka Hollywoodin-konsertti on taltioitu ja julkaistu livealbumina ja DVD- ja Blu-ray-tallenteena Rust in Peace Live.
Tausta
Megadeth konsertoi vuonna 1988 Monsters of Rock -festivaaleilla Britannian Donington Parkissa yhdessä Iron Maidenin, Kissin, Helloweenin, Guns N’ Rosesin ja David Lee Rothin kanssa. Yhtye esiintyi festivaaleilla yli 100 000 hengen yleisölle, ja sen oli määrä jatkaa sen jälkeen Monsters of Rockin Euroopan-kiertueen mukana. Huumeongelmainen basisti David Ellefson ilmoitti kuitenkin ensimmäisen konsertin jälkeen jättävänsä kiertueen ja hakeutuvansa vieroitushoitoon. Megadeth joutui perumaan esiintymisiään suurilla eurooppalaisilla stadioneilla, mistä yhtyeen laulaja-kitaristi Dave Mustaine ei pitänyt. Pian Ellefsonin vieroitushoidon jälkeen Mustaine erotti yhtyeestä sekä kitaristi Jeff Youngin että rumpali Chuck Behlerin ja Megadeth perui kiertueensa Australiassa.
Megadethin uudeksi rumpaliksi Dave Mustaine pestasi Chuck Behlerin rumputeknikkona toimineen Nick Menzan, joka liittyi yhtyeeseen heinäkuussa 1989. Ellefsonin tavoin myös alkoholi- ja päihderiippuvuuksista kärsinyt Mustaine hakeutui vieroitushoitoon. Hänen raitistumisensa jälkeen yhtye oli kuitenkin yhä vailla kitaristia. Ehdokkaina olivat muun muassa Guns N’ Rosesin Slash ja Panteran Dimebag Darrell, mutta lopulta paikan sai vuoden 1990 helmikuussa Marty Friedman.
Levyttäminen
Megadethin uusittu kokoonpano aloitti maaliskuutta 1990 Rust in Peacen työstämisen. Yhtye levytti albumin Los Angelesissa Rumbo Recorders -studiossa, ja albumin tekoprosessi dokumentoitiin videotallenteeksi Rusted Pieces.
Albumin tuottivat Dave Mustaine ja Mike Clink, ja sen miksasi Hollywoodin One On One -studiossa Max Norman. Mustaine oli valinnut Mike Clinkin tuottajaksi, koska Clink oli taannoin ansioitunut Guns N’ Rosesin Appetite for Destructionin tuottajana ja UFO:n Strangers in the Nightin äänittäjänä. Clinkin työ albumilla painottui pitkälti basson, rumpujen ja Marty Friedmanin kitaraosuuksien työstämiseen.
Dave Mustaine sanoi vuonna 2002 antamassaan haastattelussa, ettei yhtye ”oikeastaan tehnyt albumia yhdessä Clinkin kanssa”, koska Clink oli samanaikaisesti keskittynyt myös Guns N’ Rosesin Use Your Illusion I- ja Use Your Illusion II -albumien tuottamiseen. Mustainen mukaan albumin tekemisestä vastasivat suurimmaksi osaksi hän itse, Max Norman ja äänittäjä Micajah Ryan.
Tyyli
Nimi ja kansikuva
Dave Mustaine sai idean Rust in Peace -nimeen nähtyään erään auton puskurissa tekstillä “May all your nuclear weapons rust in peace” () varustetun tarran. Tarran poliittisesti latautunut teksti inspiroi Mustainen laulunkirjoittamista, ja hän kirjoitti albumille hyvin kantaa ottavia sanoituksia.
Albumin kansikuvan on tehnyt taiteilija Ed Repka, joka vastasi myös Megadethin Peace Sells... But Who’s Buying? -albumin kansikuvituksesta. Rust in Peacen kansikuva on kohtaus kappaleesta ”Hangar 18”: yhtyeen maskotti Vic Rattlehead seisoo syväjäädytetyn avaruusolennon vierellä seuranaan joukko maailman poliittisia johtajia. Läsnä ovat Yhdysvaltain presidentti George Bush, Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov, Saksan liittopresidentti Richard von Weizsäcker, Japanin pääministeri Toshiki Kaifu ja Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri John Major.
Musiikki
Dave Mustainen irtautuminen päihteistä ajoi hänet puristamaan vaativia kappaleita, ja musiikillisesti Rust in Peace onkin tekninen ja monimutkainen kokonaisuus. Albumia pidetään keskeisenä thrash metal -genren kulmakivenä, mutta sen on sanottu sisältävän myös speed metal -elementtejä. Toisiaan albumia on luonnehdittu musiikilliselta tyyliltään myös progressiiviseksi metalliksi. Albumin kappaleet ovatkin moniosaisia, sisältävät lukuisia tahtilajin muutoksia ja mutkikkaita soitinosuuksia. Esimerkiksi hieman yli viisi minuuttia pitkällä ”Hangar 18” -kappaleella on useita rytminvaihdoksia ja yhteensä yksitoista Dave Mustainen ja Marty Friedmanin kitarasooloa. AllMusicin Steve Hueyn mukaan Rust in Peacella korostuu Mustainen taipumus progressiiviseen laulunkirjoittamiseen ja tuloksena on joukko ”rytmillisesti monimutkaisia ja teknisesti haastavia thrash-kappaleita, joiden läpi Mustaine ja Friedman liekehtivät moitteettomin suorituksin ja leuat loksauttavalla taidolla.”
Sanoitukset
Sanoitusten osalta Rust in Peace on niin ikään laaja ja vaihteleva albumi. Sen kappaleissa käsitellään Megadethin tuotannolle ominaiseen tapaan esimerkiksi uskontoa, politiikkaa, yhteiskuntaa ja sodankäyntiä. Dave Mustaine on kirjoittanut albumille myös yksityiselämänsä ongelmista ja tuntemuksista: esimerkiksi kappale ”Poison Was the Cure” perustuu Mustainen heroiiniriippuvuuteen.
Albumin kaksiosaisen avausraidan ”Holy Wars... The Punishment Due” ensimmäinen osa pohjautuu Pohjois-Irlannin levottomuuksiin ja yhtyeen mellakkaan päättyneeseen Pohjois-Irlannin-konserttiin, ja toisen osan innoittajana on puolestaan toiminut Marvel Comicsin sarjakuvahahmo Tuomari. Kappaleen ”Hangar 18” konseptin loi rumpali Nick Menza, ja se on kertomus salaliittoteorioista ja Roswellin tapauksesta. Megadeth levytti kappaleelle jatko-osan ”Return to Hangar” vuoden 2001 albumilleen The World Needs a Hero.
“Dawn Patrol” käsittelee ilmaston lämpenemistä ja ympäristövaikutuksia. Sotavangeista kertova “Take No Prisoners” vastustaa establishmentia. ”Tornado of Souls” on kuvaus kahden ihmisen välisestä särkyneestä suhteesta, ja sen ovat sanoittaneet yhdessä Mustaine ja basisti David Ellefson. ”Five Magics” ja ”Lucretia” kertovat yliluonnollisista ilmiöistä ja fantasia-aiheista.
Nimikkoraita ja albumin päättävä ”Rust in Peace... Polaris” on kannanotto ydinaseilla käytävään sotaan. Kappaleen nimen Polaris-osa on viittaus kylmän sodan aikaiseen mannertenväliseen ballistiseen UGM-27 Polaris -ohjukseen. Dave Mustaine on kertonut säveltäneensä kappaleen nimellä ”Child Saint” jo ennen kuin oli liittynyt Metallican kitaristiksi vuonna 1981.
Julkaisu
Vastaanotto
Levy-yhtiö Capitol Records julkaisi Rust in Peacen CD- ja vinyylilevynä sekä C-kasettina 24. syyskuuta 1990. Se debytoi Billboard 200 -albumilistan sijalla 23, mikä oli Megadethin siihenastisen uran paras listasijoitus Yhdysvalloissa. Recording Industry Association of America myönsi yhtyeelle albumista kultalevyn vuoden 1991 tammikuussa ja platinalevyn joulukuussa 1994.
Rust in Peace sai ilmestyessään laajalti positiivisen vastaanoton. Chicago Tribunen Greg Kot sanoi sen olevan yhtyeen albumeista etevin ja kehui albumin ”virtuoosimaisia instrumentaaliosuuksia, ajatuksia herättäviä sanoituksia ja punk-henkistä raivoa.” AllMusicin Steve Huey nosti kohokohdaksi kappaleen ”Hangar 18” ja kirjoitti Rust in Peacen olevan ”helposti yhtyeen vahvin musiikillinen saavutus.” AllMusicin Jason Birchmeier sen sijaan kritisoi albumia sen ”liiallisesta johdonmukaisuudesta” ja samankaltaisista kappaleista, mutta tiedosti albumin olleen yhtyeelle merkittävä virstanpylväs ja askel eteenpäin.
Rolling Stonen Robert Palmer kirjoitti albumin osoittavan, kuinka pitkälle ”ilkeä speed thrash” -konsepti voi edetä olematta ”kaavamainen ja tylsä.” Entertainment Weeklylle toimittamassaan arvostelussa Jim Farber kuvaili Rust in Peacen olevan ”silkkaa nopeutta yhdistettynä taitavuuteen.” Dave Mustainen sanoitusten hän kirjoitti olevan joukko ”nihilistisiä päähänpistoja.” Sputnikmusicin Mike Stagno kehui laulunkirjoittamisen olevan ”huipputasoa” ja ylisti yhtyeen nopeaa ja teknistä osaamista. Stagno kehui myös Dave Mustainen ja Marty Friedmanin kitaratyöskentelyä ja kutsui kaksikkoa yhdeksi koko metallimusiikin ”kyvykkäimmistä duoista.”
Spin-lehden kriitikko Tom Nordlie arvioi albumin olevan ”kypsä ja monimutkainen” ja totesi, että ”Rust in Peace ei nuku koskaan.” Myös musiikkijournalisti Kim Cooper huomioi albumin kypsyyden ja sanoi Rust in Peacen ”rikkoneen raskaan rockin rajoja ja nostaneen riman kokonaan uudelle tasolle.” Rock Hard -lehden Holger Stratmann kuvaili albumin olevan ”puhdasta Megadethia” ”partaveitsenterävien kitarasoundien” ja Dave Mustainen ”räkäisen” laulun muodossa.
Vaikutus ja arvostus
Rust in Peacen on sanottu vaikuttaneen thrash metal -genreen suuresti. Yhdysvaltalainen Decibel on kirjoittanut albumin olevan ”thrash metal -genren määrittelevä teos”, ja brittiläinen Kerrang! on sanonut Rust in Peacen ”asettaneen heavy metalille uuden standardin.” IGN-sivuston vuonna 2007 julkaisemalla kaikkien aikojen merkittävimpien heavy metal -albumien listalla Rust in Peace oli sijalla neljä. IGN kirjoitti albumin esittelevän ”Dave Mustainen kaikkien aikojen parasta laulunkirjoittamista.”Rust in Peacen ja menestyksekkään Clash of the Titans -kiertueen ansiosta Megadethin suosio metallimusiikin valtavirtapiireissä kasvoi aiempaa suuremmaksi.
Rust in Peace oli ehdolla Best Metal Performance -Grammy-palkintoon vuonna 1990. ”Hangar 18” oli ehdokas palkinnon saajaksi vuonna 1991. Albumi on mukana kirjassa 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään.
Kriitikko ja musiikkijournalisti Martin Popoff sijoitti Rust in Peacen sijalle 11 parhaiden heavy metal -albumien listallaan. MusicRadar-sivuston vuonna 2010 järjestämässä äänestyksessä Rust in Peace äänestettiin kaikkien aikojen parhaiden heavy metal -albumien listan kuudenneksi. MusicRadar kirjoitti albumin siirtäneen ”Megadethin suuriin piireihin” pitäen yhtyeen kuitenkin yhä uskollisena soundilleen ja sanoituksilleen. Chad Bowar valitsi Rust in Peacen 1990-luvun parhaaksi heavy metal -albumiksi About.com-sivustolle laatimassaan listassa ja kutsui albumia ”thrash metalin mestariteokseksi.”
Rust in Peacen kappaleista ”Holy Wars... The Punishment Due” ja ”Hangar 18” muodostuivat vakituisiksi numeroiksi Megadethin konserteissa. Vuonna 2010 yhtye kiersi Pohjois- ja Etelä-Amerikassa albumin 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Kiertue mukaili albumin ja 1990-luvun alkuperäisen kiertueen teemaa, ja sen jokaisessa konsertissa yhtye esitti ensimmäisen kerran urallaan Rust in Peacen kokonaisuudessaan. Kiertueen konsertti Hollywoodin Palladiumissa on taltioitu livealbumiksi sekä DVD- ja Blu-ray-tallenteeksi Rust in Peace Live.
Täysimittainen Rust in Peace -albumi on mukana musiikkiaiheisessa videopelissä Rock Band ladattavana lisäsisältönä. Lisäksi ”Holy Wars... The Punishment Due” on mukana videopelissä Guitar Hero: Warriors of Rock ja ”Hangar 18” videopelissä Guitar Hero II. ”Hangar 18” on myös saatavilla videopeliin Guitar Hero 5 ladattavana lisäsisältönä. Molempien kappaleiden on sanottu olevan Guitar Hero -videopelien vaikeimpia kappaleita.
Listasijoitukset
Sertifiointi
Kappalelista
Alkuperäinen albumi
Vuoden 2004 uudelleenmasteroitu albumi
Singlet
Kokoonpano
Megadeth
Dave Mustaine – soolo- ja rytmikitara, laulu
David Ellefson – basso, taustalaulu
Marty Friedman – soolo- ja rytmikitara
Nick Menza – rummut, taustalaulu
ja
Chris Poland – soolo- ja rytmikitara vuoden 2004 uusintapainoksen demokappaleissa “Rust in Peace... Polaris“, “Holy Wars... The Punishment Due“ ja “Take No Prisoners“
Tuotanto
Tuotanto – Mike Clink ja Dave Mustaine, vuoden 2004 uusintapainoksella Dave Mustaine
Miksaus – Max Norman, vuoden 2004 uusintapainoksella Ralph Patlan ja Dave Mustaine
Äänittäminen – Micajah Ryan, Mike Clink ja Andy Udoff
Kansipiirros ja kuvitus – Ed Repka
Vuoden 2004 uusintapainoksen masterointi – Tom Baker
Vuoden 2004 uusintapainoksen editointi – Lance Dean ja Scott Harrison
Vuoden 2004 uusintapainoksen äänittäminen – Ralph Patlan ja Lance Dean
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Vuoden 1990 albumit
Megadethin albumit
Thrash metal -albumit
Yhdysvaltalaiset thrash metal -albumit
|
519307
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Parvin%20Ardalan
|
Parvin Ardalan
|
Parvin Ardalan (s. 1967 Teheran, Iran) on iranilainen naisten oikeuksia ajava aktivisti, kirjailija ja journalisti. Hän sai vuonna 2007 Olof Palme -palkinnon kamppailustaan miesten ja naisten yhtäläisten oikeuksien puolesta Iranissa. 1990-luvulla Ardalan perusti yhdessä muun muassa Noshin Ahmadi Khorasanin kanssa Naisten kulttuurikeskuksen (Markaz-e Farhangi-ye Zanan), jossa on analysoitu ja dokumentoitu Iranin naisten oikeuksia. Vuodesta 2005 järjestö on Ardalanin johdolla julkaissut Iranin ensimmäistä naisten oikeuksiin keskittyvää lehteä, Zanestania. Huolimatta jatkuvasta sensuurin uhasta – lehti joutuu toistamiseen ilmestymään uudella nimellä – toimitus on käsitellyt avioliittoa, prostituutiota, koulutusta, AIDSia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ardalanin palkintopuhe Youtubessa
Iranilaiset ihmisoikeusaktivistit
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
207482
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nagant%20M1895
|
Nagant M1895
|
Nagant M1895 (Venäjällä / Neuvostoliitossa ) on belgialaisen Léon Nagantin yhdessä veljensä Emilen kanssa vuonna 1892 suunnittelema yksi- tai yksi- ja kaksitoiminen, seitsemästilaukeava revolveri, jota valmistettiin vuosina 1895–1945 Belgiassa, Venäjällä / Neuvostoliitossa ja pieni määrä Puolassa. Nagant on lisäksi ollut armeijan palvelusaseena Ruotsissa, Ranskassa ja pienimuotoisesti lähinnä sotasaaliina Suomessa.
Naganteja on arvioiden mukaan valmistettu kaikkiaan yli kaksi miljoonaa kappaletta, näistä suurin osa Venäjällä / Neuvostoliitossa. Aseesta tuli niin suosittu, että "nagan"ista tuli venäjän kielessä yleinen revolveria tarkoittava termi, vastaavasti kuin Colt englannin kielessä.
Naganteja valmistettiin yksi ja kaksitoimisina. Yksitoimisen aseen laukaisemiseksi aseen hana on viritettävä ennen liipaisimen vetämistä. Lataaminen taphtuu aseen vasemmalla sivulla sijaitsevan latausportin kautta yksi patruuna kerrallaan. Hylsyt poistetaan latausportista, työntämällä ne ejektoripuikolla ulos rullasta
Nagant M1895 on ollut palveluskäytössä useissa sodissa, muun muassa Venäjän-Japanin sodassa, ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, Korean sodassa ja jopa Vietnamin sodassa.
Suomen armeija on käyttänyt sotasaaliiksi saamiaan Naganteja hyvin vähäisessä määrin, lähinnä kotijoukkojen upseerien aseena jatkosodan aikana nimikkeellä "7,62 rev/Nagant".
Nagantin tunnetuin ominaisuus lienee sen kaasusulku-mekanismi, mikä mahdollistaa aseen vaimentamisen, mikä on revolvereissa erittäin harvinaista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalainen asekeräily: Nagant m/1895
Jaeger Platoon: Finnish army 1918-1945 revolvers & pistols part 2
La pistola a rotazione Nagant modello 1895
Pistoolit
Ensimmäisen maailmansodan sotilaskalusto
Suomen puolustusvoimien kalusto
Jatkosodan aseet
|
6036
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Planeettatutkimus
|
Planeettatutkimus
|
Planeettatutkimus (myös planeettakuntatutkimus, aurinkokuntatutkimus tai planetologia, ) tutkii oman aurinkokuntamme planeettoja, niiden kuita sekä pienempiä aurinkokunnan kappaleita kuten kääpiöplaneettoja, asteroideja, komeettoja ja meteoroideja. Yksi tärkeimmistä kysymyksistä on se, kuinka aurinkokunnat ja niissä olevat kappaleet muodostuvat. Tieteenalan suuriin kysymyksiin kuuluvat muun muassa myös aurinkokuntien ja sen sisältämien kohteiden elinkaari, niiden fysikaaliset ja dynaamiset ominaisuudet, yleisyys maailmankaikkeudessa sekä astrobiologian keskeinen aihe: elämän synty ja kehittyminen planeetoilla. Eksoplaneettoja käsitellään alan suurimmissa konferensseissa.
Tutkimuksen osa-alueet
Planeettatutkimus on huomattavan poikkitieteellinen tutkimusala, joka yhdistelee tähtitiedettä, planetaarista geologiaa, astrokemiaa ja ilmakehätieteitä (esim. hydrologia). Lisäksi aihetta sivuavat avaruusfysiikka, joka tutkii Auringon vaikutuksia Maan lähiavaruuteen, sekä astrobiologia. Tutkimukseen kuuluu sekä teoreettista että havaitsevaa työtä. Teoreettinen työ on pääasiallisesti tietokoneella tehtävää matemaattista mallinnusta. Havaitseva työ sisältää avaruusluotainten ja maanpäällisten tutkimuslaitosten tekemät havainnot ja niiden käsittelyn. Maanpäällisten havaintojen puolesta eniten havaitaan asteroideja.
Ammattilaistoiminta
Julkaisut
Geochimica et Cosmochimica Acta
Icarus
Journal of Geophysical Research
Meteoritics and Planetary Science
Planetary and Space Science.
Kokoukset
Division for Planetary Sciences (DPS): Yhdysvaltain tähtitieteellisen seuran AAS:n planeettatutkimusjaoston kokous, vuosittain loka-marraskuussa.
Lunar and Planetary Science Conference (LPSC): Lunar and Planetary Instituten järjestämä kokous, vuosittain maaliskuussa.
European Planetary Science Conference (EPSC): Euroopan merkittävin planeettatutkimuskokous, vuosittain syyskuussa.
American Geophysical Union (AGU): Yhdysvaltain geofysikaalisen seuran kokous, vuosittain joulukuussa San Franciscossa.
European Geophysical Union (EGU): Euroopan geofysikaalisen seuran kokous, vuosittain huhtikuussa Wienissä.
Meteoritical Society Annual Meeting (MetSoc): Kansainvälisen Meteoriittitutkimusseuran kokous, heinä-syyskuussa vuorovuosin Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Planetary Defence Conference (PDC): Kansainvälisen astronautiikkajärjestön (IAA) kokous, kahden vuoden välein huhtikuussa.
Asteroids, Comets, Meteors (ACM): kolmen vuoden välein järjestettävä kokous. Järjestävä taho, maa ja ajankohta vaihtelevat.
Aiheesta muualla
Nasa.gov: Planetary Missions
The Planetary Society
|
1180260
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkonrakentajat%20Killi%20ja%20Nalli
|
Kirkonrakentajat Killi ja Nalli
|
Kirkonrakentajat Killi ja Nalli on kuvanveistäjä Harry Kivijärven punagraniittiveistos Raision kaupungintalon ja kirkon välisellä puistoalueella.
Kahta ihmishahmoa tyylitellysti kuvaava veistos perustuu Kantelettareenkin mukaan otettuun kansanrunoon, jonka mukaan jättiläiset Killi ja Nalli rakensivat Raision kirkon: ”Killi kirkkoa tekee, Nalli nauloja takoo, rahaisessa Raisiossa.”
Harry Kivijärvi voitti aiheesta järjestetyn veistoskilpailun 1980, ja veistos paljastettiin 1983.
Katso myös
Kukkarokivi
Lähteet
Raision patsaat ja veistokset
|
1652992
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrik%20Fredlund
|
Fredrik Fredlund
|
Fredrik Fredlund on suomalainen kiihdytysmoottoripyöräkuljettaja, joka edustaa seuratasolla ahvenanmaalaista Ålands Motorklubbenia (ÅMK). Fredlund edustaa omistamaansa Fredlund Motorsport kiihdytysmoottoripyörätallia. Fredlund on kaikkien aikojen menestyksekkäin eurooppalainen kiihdytysmoottoripyöräilijä ja Suomen menestyksekkäin kiihdytysurheilija.
Fredlund on kilpaillut Euroopanmestaruustasolla Pro Stock Bike -luokassa vuodesta 2007 keräten 3218 pistettä, jonka ansiosta hän on kaikkien aikojen eniten FIM Euroopanmestaruussarja pisteitä kerännyt moottoripyöräilijä ja kantaa täten titteliä "Champions' of Champions". Fredlund on voittanut Euroopan mestaruuden seitsemän kertaa, sekä sijoittunut useita kertoja sarjassa kolmen parhaan joukkoon.
Lähteet
http://www.eurodragster.com/news/20points/championschampions/fim_analysis.htm
http://www.drdb.eu/pbdrv.asp?drv=144
Suomalaiset moottoripyöräilijät
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
Ahvenanmaalaiset urheilijat
|
1682468
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikinj%C3%A4rvi%20%28Kivij%C3%A4rvi%29
|
Heikinjärvi (Kivijärvi)
|
Heikinjärvi on Keski-Suomessa Kivijärvellä ja Perhossa Risuperän lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järvi on 1,2 kilometriä pitkä, 830 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 60 hehtaaria. Sillä on neljä saarta, joiden yhteispinta-ala on 1,07 hehtaaria. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 329 800 kuutiometriä. Sen keskisyvyys on 0,6 metriä ja suurin syvyys on 1,2 metriä. Sen rantaviivan pituus on 5,2 kilometriä.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Viitasaaren reitin valuma-alueen (14.4) Isojoen–Jääjoen valuma-alueella (14.45), jonka Koirajoen valuma-alueeseen (14.456) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 179,8 metriä mpy.
Lähteet
Isojoen–Jääjoen valuma-alue
Kivijärven järvet
Perhon järvet
Botin luomat artikkelit
|
1689972
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Clinton%20%28Maine%29
|
Clinton (Maine)
|
Clinton on kunta (town) Mainen osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Kunta kuuluu Kennebecin piirikuntaan. Sen väkiluku oli 3 370 vuonna 2020. Kunta on nimetty New Yorkin osavaltion entisen kuvernöörin DeWitt Clintonin mukaan.
Väestö
Vuonna 2020 Clintonissa asui 3 370 asukasta ja 1 468 kotitaloutta. Arvion mukaan Clintonin kunnan asukkaista valkoisia oli 93,8 %, alkuperäisasukkaita 0,7 % ja mustia 0,5 %. 4,5 % asukkaista puhui kotonaan jotain muuta kieltä kuin englantia ja 1,2 % asukkaista oli syntynyt ulkomailla.
Ilmasto
Clintonissa on kylmät talvet ja kuumat kesät. Lämpimin kuukausi on heinäkuu, jolloin korkein lämpötila on 25,6 celsiusastetta ja matalin 15,6, ja kylmin tammikuu, jolloin korkein lämpötila on -2,2 celsiusastetta ja matalin -10,6.
Kuvia kunnasta
Lähteet
Aiheesta muualla
Mainen kunnat
|
1510685
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ikonografinen%20eksegeesi
|
Ikonografinen eksegeesi
|
Ikonografinen eksegeesi on eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen menetelmä, joka ottaa tekstin tutkimuksessa huomioon muinaisen Lähi-idän arkeologisen kuva-aineiston. Kuvien avulla voidaan saada uutta tietoa arkielämän asioista, kuten pukeutumisesta, asumisesta ja sodankäynnin välineistä. Toisaalta ne voivat antaa tietoa myös symbolisesta ulottuvuudesta, kuten maailmankuvasta, kuninkuuteen liittyvistä käsityksistä ja jumaliin liitettävistä piirteistä.
Ikonografinen tutkimus ei ole eksegetiikan oma menetelmä, vaan se on omaksuttu raamatuntutkimuksen pariin taidehistorian puolelta. Etenkin arkeologia on merkittävä aisapari ikonografiselle eksegeesille, sillä muinaisen Lähi-idän kuvallinen aineisto tunnetaan meidän aikanamme nimenomaan arkeologisten löytöjen kautta. Muinaisia kuvia tutkittaessa onkin tärkeää kiinnittää huomiota kuvien löytökontekstiin, ajoitukseen ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Muita ikonografisen eksegetiikan aputieteitä ovat muun muassa kuvataide, hermeneutiikka, kulttuuriantropologia ja historia.
Ikonografisen eksegeesiä ei tule sekoittaa reseptiohistorialliseen lähestymistapaan. Ikonografinen eksegeesi tutkii visuaalista kulttuuria, joka vaikutti ennen tai samanaikaisesti Raamatun tekstien synty- ja kehitysprosessin kanssa. Reseptiohistoriallinen lähestymistapa on sen sijaan kiinnostunut siitä, kuinka Raamatun tekstit ovat vaikuttaneet niitä myöhäisempään kulttuuriin: maalaustaiteeseen, musiikkiin, yhteiskunnallisiin aatteisiin ja niin edelleen.
Historiaa
1800-luvun uusien arkeologisten löytöjen myötä eurooppalaiset museot kartuttivat kokoelmiaan, mikä sai sekä tutkijat että alasta kiinnostuneet maallikot innostumaan muinaisen maailman taiteesta. Varhaiset tulkitsijat tosin tekivät merkittävän virheoletuksen muinaisesta kuvamateriaalista. He nimittäin ajattelivat, että muinainen taide kuvasi Raamatun tapahtumia ja henkilöitä samalla tavoin kuin myöhempi raamatullinen taide (esimerkiksi Da Vincin Viimeinen ehtoollinen, Michelangelon maalaukset Sikstiiniläiskappelissa). Kuvallinen kulttuuri nähtiin siis tekstille alisteisena. 1900-luvulle tultaessa tutkijoiden varovaisuus tulkinnoissa alkoi kuitenkin lisääntyä ja kuvia pyrittiin tulkitsemaan niiden omasta kontekstista käsin eikä lähtökohtaisesti Raamatun tekstien perusteella. Muinaisen Lähi-idän visuaalisen kulttuurin tulkinta Raamatun tekstimateriaalin rinnalla lähti selkeään nousuun 1970-luvulla. Merkittävä osuus tässä on ollut Othmar Keelillä, joka nosti ikonografisen eksegeesin raamatuntutkijoiden tietoisuuteen ja sai työlleen useita seuraajia, joista toisinaan käytetään tutkimuskirjallisuudessa nimeä ”Fribourgin koulukunta". Kyseessä ei ole selkeärajainen yhteisö, vaan pikemminkin epävirallinen yläkäsite Keelin ja hänen opiskelijoidensa tekemälle tutkimukselle. Lukuisissa tutkimuksissaan Keel on vertaillut Raamatun tekstiaineistoa ja sitä ympäröivää muinaista maailmaa. Hänen oppilaansa Thomas Staubli, Silvia Schroer , Urs Winter ja Christoph Uehlinger ovat omalta osaltaan jatkaneet Keelin viitoittamalla tiellä ja antaneet siten merkittävän panoksen ikonografisen eksegeesin kehitykselle.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
BONFIGLIO, RYAN P., Reading Images, Seeing Texts. Towards a Visual Hermeneutics for Biblical Studies. Orbis Biblicus et Orientalis 280. Academic Press Fribourg; Vandenhoeck & Ruprecht Göttingen, 2016.
DE HULSTER, IZAAK, Iconographic Exegesis and Third Isaiah. FAT II/36. Tübingen: Mohr Siebeck, 2009.
DE HULSTER, IZAAK J. & SAARI, SANNA, ”Amulettien siivekkäät olennot – ja kuinka israelilainen profeetta kääntää muinaisen magian päälaelleen”. Raamattu ja magia. Eds. Kirsi Valkama, Hanne von Weissenberg & Nina Nikki. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 110. Helsinki: Nord Print, 2016.
DE HULSTER, IZAAK J. & STRAWN, BRENT A. & BONFIGLIO, RYAN P. (eds.), Iconographic Exegesis of the Hebrew Bible / Old Testament. An Introduction to Its Method and Practice. Göttingen / Bristol: Vandenhoeck & Ruprecht, 2015.
KEEL, OTHMAR, The Symbolism of the Biblical World. Ancient Near eastern Iconography and the Book of Psalms. Translated by Timothy J. Hallett (German original: Die Welt der altorientalischen Bildsymbolik und das Alte Testament: am Beispiel der Psalmen. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 1996 [5th German edition]). Winona Lake, IN: Eisenbrauns, 1997.
KEEL, OTHMAR & UEHLINGER, CHRISTOPH, Gods, Goddesses and Images of God in Ancient Israel. Translated by Thomas H. Trapp (German original: Göttinnen, Götter und Gottessymbole. Neue Erkenntnisse zur Religionsgeschichte Kanaans und Israels aufgrund bislang unerschlossener ikonographischer Quellen. Fribourg: Bibel + Orient Museum). Minneapolis: Fortress Press, 2012 [7th edition; orig. 1992/1998].
KLINGBEIL, MARTIN, Yahweh Fighting from Heaven: God as Warrior and as God of Heaven in the Hebrew Psalter and Ancient Near Eastern Iconography. Orbis Biblicus et Orientalis 169. Fribourg/Göttingen: University Press/Vandehoeck & Ruprecht, 1999.
LEMON, JOEL M. Yahweh’s Winged Form in the Psalms: Exploring Congruent Iconography and Texts. Orbis Biblicus et Orientalis 242. Fribourg/Göttingen: University Press/Vandehoeck & Ruprecht, 2010.
LEMON, JOEL M., ”Iconographic Approaches: The Iconic Structure of Psalm 17”. Method Matters: Essays on the Interpretation of the Hebrew Bible in Honor of David L. Petersen. Eds. Joel M. LeMon & Kent H. Richards. SBLRBS 56. Atlanta: Society of Biblical Literature, 143-68; 2009.
STRAWN, BRENT A., What is Stronger than a Lion? Leonine Image and Metaphor in the Hebrew Bible and the Ancient Near East. Orbis Biblicus et Orientalis 212. Fribourg/Göttingen: University Press/Vandehoeck & Ruprecht, 2005.
WEISSENRIEDER, ANNETTE & WENDT, FRIEDERIKE & VON GEMÜNDEN, PETRA (eds.), Picturing the New Testament. Wissenschaftliche Untersuchungen zum Neuen Testament. 2. Reihe, 193. Tübingen: Mohr Siebeck, 2005.
Eksegetiikka
|
1284840
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaycob%20Megna
|
Jaycob Megna
|
Jaycob Megna (s. 10. joulukuuta 1992) on yhdysvaltalainen jääkiekkoilija, joka pelaa San Jose Sharksin organisaatiossa. Hän on Anaheimin seitsemännen kierroksen varaus vuodelta 2012.
Megna pelasi NCAA:ssa Nebraska-Omaha Mavericksin paidassa, jossa hän teki kolmen kauden aikana pelaamissaan 105 pelissä neljä maalia sekä 18 syöttöpistettä eli yhteensä 22 tehopistettä. Lisäksi hänelle kertyi 40 rangaistusminuuttia.
4. huhtikuuta 2014 Megna päätti siirtyä ennen viimeistä yliopistovuottaan kolmen vuoden mittaisella tulokassopimuksella Anaheim Ducksiin. Megna pelasi ensimmäiset sopimuskautensa Ducksin farmiseuroissa AHL:ssa ensin Norfolk Admiralsissa ja sitten San Diego Gullsissa. Kaudella 2016–2017 Megna pelasi Ducksissa ensimmäisen NHL-ottelunsa. San Diego Gullsissa Megna puolestaan pelasi 62 ottelua ja teki niissä 27 pistettä. Hän oli liigan tehotilaston voittaja, saldolla +33. Kesällä 2017 Megna teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Ducksin kanssa.
Megna ei toisen sopimusjaksonsa aikana saanut juurikaan peliaikaa NHL:ssä ja edusti pääosin AHL:n Gullsia. Megna siirtyi kaudeksi 2019–2020 vuoden sopimuksella Vegas Golden Knightsiin. Megna edusti koko kauden Golden Knightsin farmijoukkuetta Chicago Wolvesia, ja seuraavaksi kaudeksi hän teki sopimuksen AHL-joukkue San Jose Barracudan kanssa.
Megna oli kaudella 2020–2021 San Jose Barracudan kapteeni, ja hänet palkittiin kauden jälkeen joukkueen sisäisellä johtajuuspalkinnolla. Seuraavaksi kaudeksi hän teki sopimuksen NHL-joukkue San Jose Sharksin kanssa. Hän nousi lokakuun lopulla Barracudasta Sharksin NHL-kokoonpanoon ja vakiinnutti paikkansa Sharksin kokoonpanossa.
Perhe
Megnan isoveli Jayson pelaa keskushyökkääjänä Colorado Avalanchen organisaatiossa.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Anaheim Ducksin varaamat pelaajat
Yhdysvaltalaiset jääkiekkoilijat
San Jose Sharksin pelaajat
Vuonna 1992 syntyneet
Elävät henkilöt
|
462099
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/SdKfz%204
|
SdKfz 4
|
Sdkfz 4 Gleissketten-Lastkraftwagen (Sonderkraftfahrzeug 4) oli toisessa maailmansodassa käytetty saksalainen sotilaskäyttöön tarkoitettu puolitelavaunu. Siitä valmistettiin useita versioita esimerkiksi Panzerwerfer 42 auf Maultier, Sd.Kfz. 4/1.
Lähteet
Puolitelavaunut
Heerin kalusto
|
466024
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferenc%20Moln%C3%A1r
|
Ferenc Molnár
|
Ferenc Molnár (vuoteen 1896 Neumann; 12. tammikuuta 1878 Budapest, Unkari – 1. huhtikuuta 1952 New York, Yhdysvallat) oli unkarilainen kirjailija ja toimittaja.
Molnár opiskeli oikeustiedettä Budapestissä ja Genevessä. Hän muutti Yhdysvaltoihin 1940.
Molnár ryhtyi kirjailijaksi 19-vuotiaana. Hän tuli jo varhain tunnetuksi näytelmäkirjailijana. Hänen suomeksi esitettyjä näytelmiään ovat Paholainen (Az ördög, 1907), Liliom, Näytelmä linnassa ja Yks' kaks''', joita on esitetty ympäri maailman. Suomessa Molnár tunnetaan ensisijaisesti nuorisoromaanistaan Koulupoikia (A Pál utcai fiúk, 1907).
Ura
Useista Molnárin näytelmistä on tehty elokuvasovituksia ja musikaaleja, kuten näytelmästä Liliom (1909), jonka on sanottu merkitsevän unkarilaisille suunnilleen samaa kuin Nummisuutarit suomalaisille. Näytelmän nimihenkilö Liliom on hurmuri, joka työskentelee tivolissa karusellinhoitajana. Väliajan jälkeen siirrytään tuonpuoleiseen. Liliomille suodaan mahdollisuus parantaa tapansa. Hän pääsee pois helvetistä ja palaa maan päälle sovittamaan kolttosiaan. Hän kuitenkin jatkaa holtitonta elämää eikä ota opikseen. Muun muassa Fritz Lang (1933) ja Henry King (1956) ovat tehneet näytelmästä elokuvasovituksen, ja sen pohjalta on muokattu myös musikaali Karuselli. Billy Wilderin Yks’, kaks’, kolme puolestaan perustuu Molnárin farssiin Egy, kettő, három (1929, Yks’ kaks’).
Nuortenromaanin Koulupoikia kertoja muistelee vuotta 1889 Budapestissä, jossa Paavalinkadun pojat leikkivät grundiksi kutsutulla tyhjällä tontilla. Yleisradio on vuonna 1997 tuottanut romaaniin pohjautuvan 12-osaisen kuunnelmasarjan Koulupoikia.
Molnár ihaili ranskalaista näytelmätaidetta, mikä kuvastuu näytelmässä Täydellinen persikka (Játék a kastélyban, 1926), joka on metafiktio. Päähenkilö Sándor Turai suunnittelee näytelmän kirjoittamista. Näytelmän alussa hän osoittaa sanansa suoraan yleisölle ja rikkoo näin todellisuuden ja illuusion rajan.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Molnár toimi sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1940 hän joutui pakenemaan Yhdysvaltoihin, jossa hän jatkoi kirjoittamistaan ja kohosi maailmanmaineeseen.
Suomennetut teokset
A Pál utcai fiúk (1907) — Koulupoikia: Kirja Pál-kadun pojista. Suomentanut Matti Kivekäs. Otava, 1913
A Pál utcai fiúk (1907) —
Báró Márczius és egyéb elbeszélések (1913) — Parooni. Suomentanut Eemeli Jaakkola. Kirja, 1921.
Näytelmät
Lähde:<ref>Molnár, Ferenc ilona.tinfo.fi, viitattu 12.8.2023
Täydellinen persikka Paholainen (Az ördög, 1907)
Liliom Näytelmä linnassa
Yks’ kaks’ Satu sudesta Laskiaisyö Salaperäinen mies Varas ja puolustaja Olympia''
Lähteet
Aiheesta muualla
The Guide to Musical Theatre: Ferenc Molnár
Täydellinen persikka. Helsingin kaupunginteatteri.
Liliom. Helsingin kaupunginteatteri.
Unkarilaiset kirjailijat
Vuonna 1878 syntyneet
Vuonna 1952 kuolleet
|
1321381
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Quantum%20Rider
|
Quantum Rider
|
Quantum Rider on rockyhtye Larry and the Lefthandedin toinen studioalbumi. Se julkaistiin vuonna 1998 levymerkillä Texicalli Records.
Kappaleet
Kokoonpano
Yhtye
T.A. Kaukolampi – basso, laulu, koskettimet
Vilunki 3000 – koskettimet
Larry Guitar – kitara, basso
H. Anttilainen – rummut, taustalaulu
Tuotanto
Janne Haavisto – tuottaja, äänittäjä, miksaaja
Speedy Saarinen – äänittäjä (Finnvox)
Pauli Saastamoinen – masteroija
SpeedShop Graphics – design
Arvostelut
Musikexpress.de:
Lähteet
Aiheesta muualla
Quantum Rider finnmusic.net -sivustolla
Quantum Rider discogs.com -sivustolla
Larry and the Lefthandedin albumit
Vuoden 1998 albumit
Janne Haaviston tuottamat albumit
|
333894
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Traneberg
|
Traneberg
|
Traneberg on yksi Ruotsin pääkaupungin Tukholman kaupunginosista. Se sijaitsee läntisen Tukholman alueella, ja kuuluu hallinnollisesti Bromman kaupunginosa-alueeseen. Tukholman kaupunki osti alueen vuonna 1904. Nykyisin kaupunginosassa on asukkaita noin 6 800, ja se on maa-alaltaan 0,86 neliökilometrin suuruinen. Alueella on Alvikin metroasema, joka vihreän linjan lisäksi toimii Nockebyn rata -raitiotien pääteasemana ja Poikittaisradan asemana.
Tranebergissa sijaitsi vuosina 1911–1935 Tranebergin liikuntakenttä, jolla pelattiin vuoden 1912 olympialaisten jalkapallo-otteluita. Suomi kohtasi kisoissa Tranebergin kentällä Italian ja Venäjän.
Nykyinen Tranebergin kaupunginosa rakennettiin vuosina 1934–1940. Sinne rakennettiin eräät ensimmäisistä suurille lapsiperheille suunnitelluista taloista eli barnrikehuseista.
Lähteet
Bromma
Tukholman kaupunginosat
|
1622303
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raphael%20Warnock
|
Raphael Warnock
|
Raphael Gamaliel Warnock (23. heinäkuuta 1969 Savannah, Georgia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen demokraattipuolueen poliitikko. Hän on toiminut vuodesta 2021 toisena Georgian senaattoreista. Syksyn 2022 senaatin vaaleissa hän pääsi jatkokaudelle voitettuaan republikaanihaastaja Herschel Walkerin joulukuun uusintavaalissa.
Tausta ja yksityiselämä
Warnock on baptistipastori, ja ennen senaattorin uraansa hän työskenteli Atlantan Ebenezer Baptist Churchissa, jossa myös kuuluisa kansalaisoikeusaktivisti Martin Luther King Jr. aikoinaan toimi.
Warnock syntyi 1969 12-lapsisen perheen toiseksi nuorimmaksi Savannah'ssa, jossa hänen vanhempansa toimivat helluntaiseurakunnan pastoreina.
Warnock opiskeli Morehouse Collegessa Atlantassa ja Union Theological Seminaryssa New Yorkin kaupungissa. 1990-luvulla hän toimi apulaispastorina Abyssinian-baptistikirkossa New Yorkin Harlemissa. Vuonna 2005 Warnock muutti Atlantaan, jossa hänestä tuli Ebenezer Baptist Churchin pastori.
Vuonna 2016 Warnock meni naimisiin Oulèye Ndoyen kanssa. Pariskunta erosi virallisesti vuonna 2020. Ndoyen mukaan Warnock oli ajanut riidan päätteeksi hänen jalkansa päältä autolla, minkä Warnock kiistää. Sen jälkeen, kun Warnock oli kutsunut poliisin paikalle, Ndoye ei halunnut näyttää jalkaansa poliisille, joka "ei nähnyt mitään merkkejä siitä, että Ndoyen jalan yli olisi ajettu". Paikalle saapuneet lääkintähenkilöt "eivät pystyneet havaitsemaan mitään turvotusta, punoitusta tai mustelmia".
Poliittinen ura
Warnock voitti Yhdysvaltain senaatinvaalissa uusintakierroksella Georgian osavaltiossa vastaehdokkaansa, istuvan republikaanisenaattorin Kelly Loefflerin niukasti, mikä yhdessä saman osavaltion Jon Ossoffin vielä niukemman voiton vastaehdokaastaan David Perduesta kanssa takasi demokraattienemmistön senaattiin. Warnock ja Ossoff kampanjoivat yhdessä ja yleensä heidän mukanaan oli mm. Barack Obama ja Stacey Abrams. Syksyn 2022 vaaleissa hänen uudelleenvalintansa varmistui joulukuun uusintavaalissa, jossa hän voitti republikaanien ehdokkaan Herschel Walkerin.
Poliittisia kantoja
Warnockin poliittisiin kantoihin kuuluu mm. kansalaisoikeuksien vahvistamista, aborttioikeuden tukeminen, laajentaa Affordable Care Actia sekä julkista terveydenhuoltoa ja uudistaa rikosoikeusjärjestelmää. Myös pastorina Warnock on aktiivisesti taistellut Medicaidin ja sosiaalitukien ylläpitämisen puolesta. Warnock pidätettiin Atlantassa 2014, kun hän mielenosoitti republikaanien yrityksiä rahoitusleikkauksista Medicaidiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltain senaatin jäsenet
Vuonna 1969 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1348577
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Victor%20Teixeira
|
Victor Teixeira
|
Victor Teixeira (s. 4. helmikuuta 1983) on alankomaalainen karateka. Hän on kilpaillut Kyokushinin eri järjestöissä, kuten IKO1-, WKO- ja IBKO-järjestöissä. IKO1:ssä Teixeira saavutti muun muassa kolme hopeaa EM-kilpailuissa 2008, 2009 ja 2010. KWF-liitossa hän saavutti kevytsarjan Euroopan-mestaruuden 2012.
Karate
Teixeira aloitti kyokushinin harjoittelemisen 9-vuotiaana setänsä innostamana. Neljä vuotta myöhemmin hän saavutti Hollannin nuorten mestaruuden 1996 ja voitti saman turnauksen myös vuosina 1998, 1999 ja 2001, jonka jälkeen Teixeira alkoi kilpailla aikuisten tasolla.
Hän voitti Belgiassa Flanderin mestaruuskilpailut vuosina 2000 ja 2004. Teixeira saavutti myös Saksassa hopeaa pienemmässä turnauksessa vuonna 2004 ja otteli samana vuonna ensimmäistä kertaa EM-kilpailuissa Riesassa, Saksassa. Hän sijoittui viidenneksi alle 70-kiloisten sarjassa. Teixeira voitti ensimmäistä kertaa Alankomaiden mestaruuden 2005 ja sijoittui saman vuoden EM-kilpailuissa viidenneksi.
Hän jatkoi menestystään vuonna 2006 ja voitti toisen kerran Alankomaiden mestaruuden, lisäksi EM-kilpailuissa Barcelonassa Teixeira saavutti pronssia.
Vuonna 2007 Teixeira osallistui vain yhteen turnaukseen. Hän kilpaili ensimmäistä kertaa World Openissa, Tokiossa, jossa Teixeiran turnaus päättyi ensimmäisellä kierroksella hävittyään Andrei Tširkoville.
EM-hopeaa (2008–2010)
Vuodet 2008–2010 Teixeira saavutti EM-kilpailuissa menestystä, mutta jäi loppuottelussa aina hopealle. Hän saavutti kolmannen kerran Alankomaiden mestaruuden vuonna 2008. Sitä vastoin Teixeira sai ensimmäisen EM-hopeamitalin Vitoriassa, Espanjassa. Hän hävisi loppuottelussa Piotr Moczydlowskille. Teixeira kilpaili myös ensimmäistä kertaa European Openissa, jossa hän sijoittui viidenneksi.
Sama toistui myös 2009, kun Teixeira voitti Alankomaiden mestaruuden neljännen kerran urallaan. Kiovan EM-kilpailuissa hän eteni toistamiseen loppuotteluun, jossa Teixeira hävisi tällä kertaa Jevgen Jakovenkolle.
2010 Teixeira saavutti viidennen peräkkäisen Alankomaiden mestaruuden. Myös EM-kilpailuissa hän eteni alle 70-kiloisten sarjassa kolmannen kerran loppuotteluun. Teixeira kuitenkin hävisi myös kolmannen kerran peräkkäin loppuottelun, tällä kertaa Stanislav Romancheville. Hän voitti ensimmäistä kertaa Los Angelesissa Yhdysvaltain mestaruuden, sekä Ranskan Openin.
World Open ja kilpaileminen muissa järjestöissä
Teixeira osallistui toista kertaa World Openiin 2011. Edellisen turnauksen tapaan hän eteni toiselle kierrokselle johon myös hänen turnauksensa päättyi.
Vuoden 2011 jälkeen Teixeira alkoi kilpailemaan Kyokushinin muissa järjestöissä. Hän saavutti All Japan Kyokushin Cupin 2012 IBKO-järjestössä alle 75-kiloisten sarjassa. Teixeira voitti myös 2012 WKO-järjestön Shinkyokushin Alankomaiden mestaruuden alle 70-kiloisten sarjassa. Hän voitti Euroopan-mestaruuden KWF-liitossa 2012. Espanjassa järjestetyn EM-kilpailun loppuottelussa Teixeira voitti Artem Solovyevin.
Lähteet
Alankomaalaiset karatekat
Kyokushinin harjoittajat
Vuonna 1983 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1697761
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%BAla%C3%BEing
|
Múlaþing
|
Múlaþing on Islannin itäosassa sijaitseva kunta. Se luotiin vuonna 2020 yhdistämällä Borgarfjarðarhreppur, Djúpavogshreppur, Fljótsdalshérað ja Seyðisfjörður. Kunta on pinta-alaltaan Islannin suurin kunta, ja se kattaa noin kymmenen prosenttia koko maan pinta-alasta. Kunnan keskuspaikka ja suurin asutuskeskus on Egilsstaðir.
Kuntien yhdistymisestä järjestettiin kussakin neljässä entisessä kunnassa kansanäänestys lokakuussa 2019; yhdistyminen hyväksyttiin niissä kaikissa. Liikenne- ja paikallishallintoministeri Sigurður Ingi Jóhannsson vahvisti kuntien yhdistymisen helmikuussa 2020, ja yhdistyminen astui voimaan 3. toukokuuta 2020.
Kuntien asukkaat äänestivät myös uuden kunnan nimestä; eniten ääniä, 1028, sai Múlaþing. Muita ehdotettuja nimiä olivat Drekabyggð, Austurþing, Múlaþinghá, Múlabyggð ja Austurþinghá. Kunnanvaltuusto vahvisti nimen lokakuussa 2020.
Lähteet
Islannin kunnat
|
597422
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruostesienet
|
Ruostesienet
|
Ruostesienet (Pucciniales) ovat kasveissa loisina eläviä sienilajeja. Ne eivät koskaan muodosta itiöemiä, sillä sieni muodostaa helmi-itiöpesäkkeitä.. Niiden rihmasto kasvaa isäntäkasvin solukkojen soluväleissä. Ne eivät yleensä tapa isäntäänsä. Ruostesieniin kuuluu viljelyskasvien tuholaisia.
Ruostesienet ovat kehittyneet jo ennen kivihiilikautta. Elämänkiertonsa aikana niillä on usein kaksi isäntäkasvia, joiden molempien nimet ovat sienen nimessä. Esimerkiksi kuusen-talvikinruoste tuottaa kuusenkävyillä helmi-itiöitä, jotka tarttuvat talvikkeihin. Sieni talvehtii talvikin lehdissä ja kasvattaa talvi-itiöitä, jotka taas tarttuvat kuusen emikukintoihin touko-kesäkuussa.
Kuusessa tuhoa aiheuttaa kuusen-tuomenruoste (Thekopsora areolata). Laji loisii tuomella ja kuusella, ja sitä voi torjua hävittämällä edellä mainitut kuusikoista. Muita kuusta tuhoava ruostesieniä ovat kuusen-talvikinruoste (Chrysomyxa pyrolae), kuusen-suopursunruoste (Chrysomyxa ledi) ja kuusenkultaruoste (Chrysomyxa abietis). Katajaa ja pihlajaa väli-isäntänään käyttää pihlajan-katajanruoste (Gymnosporangium cornutum).
Eräät ruostesienet vaurioittavat viljoja, kuten esimerkiksi heinäkasveilla ja happomarjapensailla vuorotteleva happomarjan-heinänruoste eli mustaruoste (Puccinia graminis), sekä erityisesti vehnää vaurioittava heinänviiruruoste eli keltaruoste (Puccinia striiformis). Sienet häiritsevät viljan kasvua käyttämällä kasvin vettä ja ravinteita. Tällöin kasvi ei kasva kunnolla, vaan jää pieneksi ja ohueksi, jolloin viljasadon määrä pienenee ja laatu heikkenee. Viljasadon pienentyminen aiheuttaa materiaalin menetystä viljateollisuudelle, sekä rahallista menetystä viljelijöille. Puccinia -suvun viljaruostesieniä tavataan ympäri maailmaa kaikkialla, missä viljaa kasvaa, sillä sienet levittäytyvät laajalle alueelle hyvin tehokkaasti tuulen kuljettaessa sienten itiöitä . Paras tapa ehkäistä ruostesienten aiheuttamia haittoja on viljellä ruostesienille vastustuskykyisiä viljalajikkeita.
Ruostesienisukuja
Ruosteet (Puccinia)
Sarviruosteet (Gymnosporangium)
Kultaruosteet (Chrysomyxa)
Outoruosteet (Thekospora)
Ruskoruosteet (Uromyces)
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen hävinneet, uhanalaiset ja silmälläpidettävät ruostesienet Ympäristökeskus (Archive.is)
Tree of Life web
Kasvitaudit
|
1650700
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seepraveitsileuka
|
Seepraveitsileuka
|
Seepraveitsileuka (Oplegnathus fasciatus) on veitsileukoihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan Tyynestämerestä.
Koko ja ulkonäkö
Seepraveitsileuka voi kasvaa suurimmillaan noin 80 cm pitkäksi. Laji on ruumiinrakenteeltaan ovaalinmuotoinen, korkea ja litteä. Kalan hampaat ovat yhdistyneet teräväreunaiseksi nokaksi. Selkäevä on pitkä ja piikikäs. Väriltään seepraveitsileuka on ruskehtavanharmaa ja naaraalla ruumiissa viisi mustaa pystyraitaa.
Levinneisyys ja elintavat
Seepraveitsileukaa tavataan Japanista Taiwanin ja Havaijilta. Laivojen mukana se on kulkeutunut myös Välimerelle, josta sitä on tavattu Maltalta, Italiasta ja Kroatiasta. Lajin elinympäristöä ovat kivikkoiset riutat. Seepraveitsileuka syö kovakuorisia eläimiä kuten äyriäisiä ja merisiilejä. Kala kutee huhti-kesäkuussa ja voi risteytyä pilkkuveitsileuan (Oplegnathus punctatus) kanssa.
Seepraveitsileuka on hyvä ruokakala ja arvostettu erityisesti Aasiassa.
Lähteet
Aurinkoahvenkalat
|
1053975
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luistari
|
Luistari
|
Luistari on Euran kunnassa sijaitseva muinaisjäännösalue. Se on yksi Suomen merkittävimmistä ja eniten tutkituista arkeologisista kohteista. Luistarin muinaisjäännösalue käsittää pronssi- ja varhaisrautakautisen asuinpaikan sekä Suomen suurimman myöhäisrautakautisen kalmiston. Luistari on tunnettu ensisijaisesti kalmistosta tehtyjen puku- ja esinelöytöjen vuoksi ja vuosikymmeniä jatkuneiden tutkimusten avulla on saatu paljon uutta tietoa muun muassa viikinkiaikaisesta kulttuurista ja pukeutumisesta. Luistarin haudan numero 56 perusteella on 1970-luvulla rekonstruoitu Euran emännän puku.
Sijainti
Luistari sijaitsee Kauttualla kantatie 43:n länsipuolella, noin kaksi kilometriä etelään Euran kirkosta. Luistarin lisäksi lähialueella sijaitsee myös toistakymmentä muuta eri-ikäistä kalmistoa ja asuinpaikkaa. Ne ovat kaikki sijoittuneet Pyhäjärven pohjoispäähän, järvestä alkunsa saavan Eurajoen rannoille. Luistari on jokilaakson kalmistoista eteläisin. Kauttuan rautakautisen kylän arvellaan sijainneen aivan Luistarin vieressä, nykyisen maantien itäpuolella olevalla pellolla. Yli tuhat vuotta asuttuna ollut kylä on autioitunut isonjaon myötä 1700-luvulla. Lähistöllä sijaitsee myös 700–800-luvuilla käytössä ollut Kauttuan linnavuori, josta oli näköyhteys Luistariin.
Luistarin kalmisto
Luistarin kalmisto löytyi vuonna 1969 viemäritöiden yhteydessä. Ojankaivuun yhteydessä löytyi hopeoitu miekka, joka ajoittuu 900-luvulle – eli viikinkiajalle (KM17847:1). Löydön jälkeen paikalla suoritettiin pelastuskaivauksia, joissa paljastui lisää hautoja. Kaivauksia jatkettiin seuraavina kesinä alueilla, joiden arveltiin olevan vaarassa tuhoutua työmaan vuoksi. Paikan laajuuden selvittyä Luistarissa suoritettiin arkeologisia tutkimuksia vv. 1969-1992 dosentti Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin johdolla. Eurassa ei tiettävästi ollut perimätietoa Luistarin käytöstä hautausmaana, vaikka osa alueesta oli 1600-luvun karttojen perusteella jätetty viljelemättä. Tämä saattoi johtua alueen kivikkoisuudesta, tai siitä että paikassa tiedettiin olevan hautoja. Myöhempinä aikoina Luistarin alue on ollut osittain maanviljelykäytössä ja osittain joutomaana. Viimeisimmissä kaivaustutkimuksissa löydettiin jälkiä myös kalmiston vieressä tapahtuneesta muinaisemmasta viljelystä.
Haudat
Luistarissa on tutkittu yli 1300 myöhäisrautakautista ruumishautaa. Näiden lisäksi alueella sijaitsevista hautaröykkiöistä on löytynyt polttohautauksia. Ruumiskalmistosta on löytynyt sekä aikuisten että lasten hautoja ja myös joitakin ryhmähautoja. Rautakaudella polttohautaus oli yleisin tapa haudata vainajat, joten Euran 500-600-luvuilta peräisin olevat ruumishaudat kuuluvat lähiseudulla sijaitsevien Köyliön ja Yläneen kalmistojen sekä Etelä-Pohjanmaan löytöjen ohella Suomen vanhimpien ruumishautojen joukkoon. Haudoista löydettyjen esineiden, kuten esimerkiksi korujen ja aseiden määrä, vaihtelee. Luistarin haudoista 436 on sisältänyt esineitä ja yli 800 hautaa oli esineettömiä. Vaatteiden jäännösten lisäksi 55 %:ssa esineellisistä haudoista oli saviastioita tai eläinten luita. Yhteensä 102:ssa haudassa oli teräaseita, kuten miekkoja, keihäänkärkiä, väkipuukkoja ja nuolenkärkiä sekä kilpien jäännöksiä ja 99:ssä haudassa viikatteita, sirppejä, keritsimiä ja muita työkaluja. Merovingiajan haudoissa ei ollut työkaluja. Kalmiston käyttöaika on ajoitettu esinelöytöjen ja hautausten sijainnin sekä hautojen kokonaismäärän perusteella noin vuosiin 500–1300, hautaamisen jatkuessa katkeamattomana merovingiajalta aina keskiajalle saakka. Varhaisimmista merovingiajan haudoista suuri osa on jäänyt myöhempien alle, joten niistä voi puuttua esineitä.
Luistarin yhteisön kooksi on arvioitu 600-luvulla noin 12 henkilöä, mutta 1100-luvulle tultaessa määrä on kolminkertaistunut. Paikalle on haudattu Lehtosalo-Hilanderin arvion mukaan merovingiajalla jo enemmän kuin yhden talon asukkaita ja viikinkiajan lopulla viidestä kahdeksaan talon väkeä. Luistariin haudatut edustavat kaikkia ikäryhmiä ja molempia sukupuolia, mutta kokonaisia luurankoja ei ole säilynyt – ainoastaan osia vainajista. Luistarin vainajien sukupuolenmääritys on perustunut haudoista löytyneisiin pukujen osiin sekä esinetyyppeihin. Ihmisjäänteiden lisäksi joistakin haudoista on löydetty myös naudan, hevosen, lampaan tai vuoden, sian sekä koiran luita ja hampaita. Esimerkiksi naudan luurangon sisältänyt eläinhauta numero 997 saattaa radiohiiliajoituksen ja sijaintinsa perusteella olla uudelleen käytetty merovingihauta.
Luistarin myöhäisimmät haudat ovat esineettömiä, vaikkakin tällaisia hautoja on löydetty myös vanhempien hautojen joukossa. Hautoja on paikoitellen jopa neljässä kerroksessa, joista päällimmäiset ovat esineettömiä, joten hautojen sijoittumisen perusteella on selvää, että kalmiston käyttöä on jatkettu sen jälkeen kun juhlavampien vaatteiden tai muiden esineiden hautaanlaittamisesta on luovuttu. Lehtosalo-Hilanderin mukaan esineettömän hautaustavan voi ajoittaa rahalöytöjen loppumisen ja myöhäisten korujen puuttumisen perusteella alkaneeksi jo melko aikaisin – 1100-luvulla.
Nykyään Luistarissa on infotaulu sekä kesäaikana aluetta esittelevä näyttely. Luistarin aluetta hoidetaan muun muassa laiduntamalla siellä lampaita. Luistarin löytöjä on esillä Suomen kansallismuseossa sekä Eurassa sijaitsevassa esihistorian opastuskeskus Nauravassa Lohikäärmeessä. Lehtosalo-Hilander on myös suunnitellut hautalöytöjen perusteella Kalevala Korulle Luistari-korusarjan.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luistarin kotisivu
Arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander esittelee Luistarin kalmiston Yleisradio.
Esihistorian Eura -matkailuesite
Suomen rautakautiset muinaisjäännökset
Euran historia
Kauttua
|
100710
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4lij%C3%A4%C3%A4hdytin
|
Välijäähdytin
|
Välijäähdytin () on ahtimella varustetuissa polttomoottoreissa käytettävä apulaite moottorin tehon parantamiseksi. Välijäähdyttimen tehtävä on laskea ahtimen kuumentaman tuloilman lämpötilaa välijäähdyttimen läpi virtaavan ulkoilman avulla. Ahtaminen nostaa ilman lämpötilaa, mutta kuumempaa ilmaa mahtuu samaan tilaan samassa paineessa vähemmän. Välijäähdytin mahdollistaa suuremman ilmamäärän ja suuremman polttoainemäärän syöttämisen sylinteriin, mikä lisää moottorin tehoa. Alhaisempi lämpötila lisää myös moottorin kestävyyttä. Kun ahdetusta moottorista haetaan suurta tehoa, välijäähdytin on välttämätön.
Toiminta
Moottoriin menee satoja litroja ilmaa sekunnissa, joten välijäähdyttimen tulee virrata erittäin hyvin, ja johtuen nopeasta virtauksesta myös jäähdytyspinta-alaa on oltava mahdollisimman paljon. Tämän vuoksi välijäähdyttimien kennot ovat usein sisärivoitettuja, jotta saavutettaisiin maksimaalinen pinta-ala ja sitä kautta myös maksimaalinen jäähdytysteho.
Välijäähdyttimet ovat toiminnaltaan joko ilma-ilma-tyyppisiä, joissa moottoriin menevää ilmaa jäähdytetään kennoston läpi kulkevalla ajoviimalla, tai ilma-neste-tyyppisiä. Ilma-neste-tyyppisessä järjestelmässä imuilma jäähdytetään nestekiertoisella kennostolla, jossa imuilman sisältämä lämpöenergia siirretään nesteeseen, jota puolestaan voidaan jäähdyttää joko ilmalla (ajoneuvokäytössä) tai vedellä (laiva- ja venekäytössä). Jälkimmäisen tyypin etuina voidaan pitää pääsääntöisesti pienempää ilmatilavuutta turbon ja moottorin välillä, jolla voidaan voittaa hieman moottorin reagointinopeudessa (turboviive) ja toisaalta nestejärjestelmä antaa enemmän vaihtoehtoja tila-ahtaissa tapauksissa. Haittapuoli on nestejärjestelmän tuoma lisäpaino ja kompleksisuus.
Joissain urheiluautoissa on normaalin välijäähdyttimen lisäksi myös vesiruiskutus, jolloin imuilman sekaan ruiskutetaan pieni määrä pienipisaraista vettä, joka haihtuessaan imuilman sekaan viilentää sitä.
Lähteet
http://www.kosunenracing.com/turbo.html
Polttomoottorit
|
1106576
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jorge%20Iv%C3%A1n%20Casta%C3%B1o%20Rubio
|
Jorge Iván Castaño Rubio
|
Jorge Iván Castaño Rubio CMF (s. 25. marraskuuta 1935 Montebello) on kolumbialainen roomalaiskatolinen piispa. Hänet vihittiin papiksi 27. elokuuta 1961 ja nimitettiin Quibdón apostoliseksi vikaariksi sekä Edistianan titulaaripiispaksi 6. kesäkuuta 1983. Piispaksi vihkiminen seurasi 6. elokuuta. Pääkonsekraattorina toimi Angelo Acerbi, jota avustivat Alfonso López Trujillo ja Darío Castrillón Hoyos.
Quibdón apostolisesta vikariaatista tehtiin hiippakunta ja Castaño Rubio sai 30. huhtikuuta 1990 nimityksen sen piispaksi. 16. helmikuuta 2001 hänet nimitettiin Medellínin arkkihiippakunnan vihkipiispaksi ja Stagnumin titulaaripiispaksi. Hän jäi eläkkeelle 75-vuotispäivänään 25. marraskuuta 2010.
Lähteet
Kolumbialaiset papit
Katoliset piispat
Vuonna 1935 syntyneet
Elävät henkilöt
|
251630
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Short%20Stirling
|
Short Stirling
|
Short Stirling on ensimmäinen Englannin kuninkaallisten ilmavoimien RAF:n raskas, nelimoottorinen pommikone. Stirling teki ensilentonsa 14. huhtikuuta 1939. Se oli RAF:n ensimmäinen nelimoottorinen pommikone, joka suunniteltiin kantamaan suurempaa pommilastia ja kauemmas kuin mikään aikaisempi kone. Siitä huolimatta sitä pidetään pettymyksenä.
Sitä käytettiin toisen maailmansodan alkuvaiheissa runsaasti, B-17 ja Avro Lancaster -koneiden myötä ne siirrettiin 1943 vuoden lopussa pois pommituskäytöstä saksalaissatamien miinoittamiseen. Koneita käytettiin myös vakoojien pudotuksissa miehitettyyn Eurooppaan.
Stirling voitti Ilmailuministeriön kilpailun 11 eri yhtiöiden suunnitelman joukosta. Vaatimuksena oli nelimoottorinen pommikone, joka kantaisi 14 000 naulan pommilastin 3000 mailin päähän, mikä oli melkoisen vaativa vaatimus.
Koneessa oli kuitenkin yksi merkittävä puute, joka johtui vaatimuksesta saada kone mahtumaan RAF:n olemassa oleviin hangaareihin: siipien kärkivälin piti olla alle 100 jalkaa. Stirlingin ominaisuudet kärsivät korkeasta siipikuormasta ja ilmanvastuksesta ja suurin lentokorkeus jäi matalaksi. Pommittajan ohjailukyky oli mainio ja neljä Bristol-moottoria tuottivat 6600 hevosvoimaa.
Konetta käytettiin ensimmäisen kerran taistelussa helmikuussa 1941 pommituslennolla Rotterdamiin. Vuoden 1942 alussa päiväpommituksista luovuttiin ja Stirlingit lensivät öin Halifaxien ja Lancasterien ohella.
Pitemmillä pommituslennoilla pommikuorma oli rajatumpi ja koneet pääsivät hädin tuskin nousemaan Alppien yli.
Koneen pommikuilun rajoitusten vuoksi suurin kannattava pommi oli 2000-naulainen.
Syksyllä 1943 koneiden menetykset alkoivat kasvaa ja pommituslennoilla Nürnbergiin ja Berliiniin elo–marraskuussa 1943 koneista menetettiin 10–15 %.
Normandian maihinnousun lähestyessä rakennettiin 461 uutta Mk.IV -mallista konetta ja 143 MK.III pommittajaa muunnettiin Mk.IV mallin mukaiseksi poistamalla nokka- ja yläampumatornit ja varustamalla koneet liitokoneiden hinausvarusteilla. Vuoden 1944 lopusta lähtien valmistettiin 160 kappaletta Mk.V -kuljetuskonemuunnosta jossa oli rahtia varten avattava nokkaosa; suurin osa kuljetuskoneista valmistui vasta sodan loputtua.
Tekniset tiedot (Mk III)
Lähteet
RAF History, Short Stirling
http://www.lancastermuseum.ca/shortstirling.html
Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to British Aircraft of World War II. Chancellor Press, 1996. ISBN ISBN 1 85152 668 4.
Viitteet
Aiheesta muualla
Brittiläiset pommikoneet
1940-luvun pommikoneet
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.