id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
777919
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Espanjan%20edustajainhuone
|
Espanjan edustajainhuone
|
Espanjan edustajainhuone () on Espanjan parlamentin alahuone. Edustajainhuoneeseen valitaan joka neljäs vuosi 350 edustajaa. Edustajat valitaan D'Hondtin menetelmällä. Puheenjohtaja on Meritxell Batet.
Perustuslain mukaan edustajainhuoneen velvollisuus on huolehtia hallituksen muodostamisesta ja vahvistaa senaatin tekemät muutosehdotukset kaikkiin ehdotettuihin lakeihin. Edustajainhuone myös valmistelee valtion budjetin..
Viimeisimmät vaalit pidettiin heinäkuussa 2023, ja niissä työväenpuolue menetti suurimman puolueen asemansa kansanpuolueelle. Tämän vaalivoitto oli kuitenkin niin niukka, että maassa joudutaan mahdollisesti pitämään uudet vaalit.
Yksi edustajainhuoneen toiminnasta raportoiva media on Canal Parlamento, jonka omistaa edustajainhuone. Sen ohjelmistoon kuuluvat muun muassa live-lähetykset edustajainhuoneen istunnoista..
Edustajainhuoneessa toimii myös lahjapuoti.
Galleria
Lähteet
Aiheesta muualla
Espanjan politiikka
Alahuoneet
|
1203761
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Doucoumbo
|
Doucoumbo
|
Doucoumbo (Doucombo, Docoumbo) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Moptin alueen Bandiagaran piirissä Malissa. Se sijaitsee Dogonin ylängöllä neljä kilometriä Bandiagarasta länteen. Kunnassa on 20 800 ja keskuskylässä 2 100 asukasta (vuonna 2009).
Maantiede
Doucoumbon kunnan pinta-ala on 560 neliökilometriä. Se rajoittuu lounaassa Bandiagaran piirin Bara Saran ja Pignaryn, luoteessa Pignari Banan, pohjoisessa Kendién, idässä Sorolyn, Dandolin, Bandiagaran ja Douroun sekä etelässä Bankassin piirin Kani Bozonin kuntiin.
Maisemaa leimaavat eroosion kuluttamat kalliot. Kasvillisuus on lähinnä savannia tai aroa. Pysyviä vesistöjä ei ole. Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen.
Asutus
Kuntaan kuuluu 24 kylää. Niistä suurimmat ovat 2 800 asukkaan Andakanda ja 2 300 asukkaan Songo. Asukkaat ovat etupäässä dogoneja ja fulbeja.
Liikenne, elinkeinot ja palvelut
Kunnan läpi kulkee Sévarén ja Bandiagaran välinen päällystetty maantie RN15. Paikallisia liikennevälineitä ovat hevoskärryt ja polkupyörät.
Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely ja karjanhoito. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, durra ja fonio. Niiden ohella viljellään maapapua, seesamia, hibiskusta, lehmänpapua ja vihanneksia. Kotieläimiä ovat vuohet, lampaat, naudat, aasit, muutamat kamelit ja hevoset sekä siipikarja. Käsityöammattien merkitys on vähäinen. Kaupankäynti suuntautuu etupäässä Bandiagaraan.
Kunnassa toimii 14 alakoulua. Kori-Korissa ja Tougouméssa on yläkoulut ja Songhossa ja Djiguibombossa terveyskeskukset. Vesihuolto käsittää kaivoja, porakaivoja ja patoaltaita. Muita palveluja ovat Songhon viikoittaiset markkinat ja Doucoumbon viljavarasto.
Matkailu
Songhon kylä on yksi Dogonin ylängön matkailukohteista. Sen nähtävyyksiä ovat vanhan kylän rauniot sekä maalauksin koristeltu luola, jossa pidetään joka kolmas vuosi suuri ympärileikkausseremonia. Kylässä on majoituspalveluja.
Kunnassa sijaitsee Déguembérén luola, jonne tukulorivaltakunnan hallitsija Umar Tall katosi salaperäisesti vuonna 1864. Paikka on tukulorien ja suufilaisen tidžanija-veljeskunnan pyhiinvaelluskohde. Umar Tallin poika Ahmadou Sékou kärsi tappion ranskalaisille Kori-Korin kylän luona vuonna 1893 käydyssä taistelussa.
Lähteet
Viitteet
Bandiagaran piiri
Malin kunnat
|
434420
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valentina%20Vezzali
|
Valentina Vezzali
|
Valentina Vezzali (s. 14. helmikuuta 1974 Jesi) on italialainen florettimiekkailija. Vezzali on urallaan voittanut kuusi olympiakultaa, yhden hopean ja kaksi pronssia sekä yhteensä kuusi henkilökohtaista maailmanmestaruutta. Näillä ansioilla häntä voidaan pitää kaikkien aikojen menestyneimpänä naismiekkailijana, ja hän on ollut lajin ehdoton valtias 1990-luvun lopulta 2010-luvun alkupuolelle. Vezzali on naimisissa ammattilaisjalkapalloilija Domenico Giuglianon kanssa ja on yhden lapsen äiti.
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset sivut ,
Italialaiset miekkailijat
Italialaiset olympiavoittajat
Vuonna 1974 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1720172
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%81gios%20Andr%C3%A9as%20%28Arkadia%29
|
Ágios Andréas (Arkadia)
|
Ágios Andréas () on Kreikan kylä, joka kuuluu hallinnollisesti Vóreia Kynourían kuntaan, Arkadian alueyksikköön ja Peloponnesoksen alueeseen. Kylän väkiluku on 998 (vuonna 2011).
Ágios Andréaksen kylä sijaitsee lähellä Peloponnesoksen niemimaan itärannikkoa ja Vrasiátis-joen suuta noin yhdeksän kilometriä eteläkaakkoon Ástroksen kaupungista ja noin 49 kilometriä kaakkoon Trípolin kaupungista. Ágios Andréas muodostaa myös laajemman kyläyhdyskunnan (Τοπική Κοινότητα Αγίου Ανδρέου, Topikí Koinótita Agíou Andréou), johon kuuluvat varsinaisen Ágios Andréaksen kylän lisäksi kylät Ágios Geórgios, Arkadikó Chorió ja Paralía Agíou Andréou. Koko yhdyskunnan väkiluku on 1 065.
Kylän lähellä rannikolla olevalla Nisín kukkulalla on sijainnut joku antiikin aikainen kaupunki. Yleensä siihen sijoitetaan Anthanan kaupunki, mutta sitä on ehdotettu myös Thyrean kaupungin paikaksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Peloponnesoksen kylät
Vóreia Kynouría
|
65731
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laajasalon%20Palloseura
|
Laajasalon Palloseura
|
Laajasalon Palloseura eli LPS on Helsingin Laajasalossa toimiva jalkapalloseura. Seura on perustettu vuonna 1978 ja se on Työväen Urheiluliiton sekä Etelä-Suomen Liikunta ja Urheilu, ESLUn jäsenseura. Seuran jäsenmäärä vuoden 2016 kynnyksellä oli noin 700. LPS:n edustusjoukkue pelaa kaudella 2021 Kolmosessa kotikenttänään Laajasalon liikuntapuistossa sijaitseva Hertta Areena.
LPS:n edustusjoukkue pelasi perustamisensa jälkeiset alkuvuodet pääsääntöisesti Palloliiton Helsingin piirin 4. divisioonassa. Kausien 1996–1997 välillä seura oli jopa hetken 5. divisioonassa. Kaudeksi 1998 edustusjoukkue sai nostettua itsensä takaisin Neloseen, minkä jälkeen sarjaportaissa eteneminen oli nousujohteista joitakin vuosia. LPS nousi Kolmoseen kaudeksi 1999. Kaudella 2000 edustusjoukkueen valmentajaksi sekä joukkueenjohtajaksi nimettiin Timo Viheriäranta, joka muutaman valmennusvuoden jälkeen keskittyi joukkueenjohtajan tehtäviin. Kaudella 2003 joukkue voitti lohkonsa nousten Kakkoseen. Parhaimmillaan LPS on sijoittunut Kakkosessa lohkossaan neljänneksi kaudella 2007. Timo Viheriäranta on toiminut sittemmin myös seuran hallituksen puheenjohtajana sekä varapuheenjohtajana. Vuoden 2018 alusta seuran puheenjohtajana on toiminut Vesa Marttinen.
Historia
Laajasalon Palloseuran perustava kokous pidettiin 11. syyskuuta 1978 Laajasalossa sijaitsevalla Kasperin kerholla. Paikalla oli neljätoista jalkapallosta kiinnostunutta henkilöä, ja ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Toni Bärlund. Toiminta-ajatuksena oli edistää ja jatkaa vuonna 1971 aloitettua laajasalolaista jalkapallotoimintaa.
LPS liittyi Suomen Palloliittoon, ja ensimmäisenä tavoitteena oli saada kasaan viisi joukkuetta kaudelle 1979. Edustusjoukkue aloitti piirisarjassa, ja myös junioritoiminta oli voimakasta läpi 1980-luvun. Lopulta junioripuoli kuitenkin hiipui, kun LPS ei enää saanut vetäjiä ja taustajoukkoja mukaan toimintaansa.
Vuonna 1988 LPS aloitti panostamaan edustusjoukkueeseensa, kun silloisen varapuheenjohtaja Antti Sartimon mielestä edustusjoukkueen menestykseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Jo seuraavalla kaudella 1989 LPS oli lähellä nousua III divisioonaan.
LPS nousi Kolmoseen kaudeksi 1999. Menestys oli kohtalaista, ja lopulta vuonna 2003 yksi tärkeä tavoite toteutui, kun joukkue nousi Kakkoseen. Seuran paras saavutus on Kakkosen lohkon neljäs tila kaudelta 2007. Seuraavasta kaudesta 2008 sen sijaan tuli vaikea loukkaantumisten vuoksi.
Vuonna 2010 LPS sijoittui Kakkosen A-lohkossa seitsemänneksi. Kaudella 2011 LPS sijoittui A-lohkossa kymmenenneksi valmentajien Janne Viljamaan sekä Dan Sundmanin johdolla. Palloliiton kaudelle 2011 tekemien uusien sarjauudistusten johdosta putoaminen Kolmoseen oli lähellä. Kaudelle 2012 LPS lähti uudistuneella joukkueella päävalmentaja Janne Viljamaan sekä valmentaja Tero Viheriärannan johdolla. Kauden 2013 päätteeksi LPS putosi sarjatasoa alemmas Kolmoseen Kaudeksi 2018 LPS nousi Kakkoseen, mutta putosi kauden päätteeksi takaisin Kolmoseen.
Aikuisjoukkueet
Vuonna 2019 seuraan kuuluu edustusjoukkueen lisäksi neljä miesten joukkuetta, joista kaksi on kilpajoukkueita, yksi ikämiesten kilpajoukkue kahdella pelaavalla joukkueella (KKI-35 ja KKI-40) sekä yksi harrastejoukkue.
LPS-Kuninkaat (kilpajoukkue, perustettu vuonna 1998, siirtyi LPS-lipun alle vuonna 2008, jalkapallo IV-Divisioona & Futsal II-Divisioona)
LPS-Islanders (kilpa- ja harrastejoukkue, ikämiesjoukkue, perustettu vuonna 2009, jalkapallo KKI-35 ja KKI-40)
LPS-Miesten harraste (harrastejoukkue)LPS-3 (harrastejoukkue)
Lisäksi seuraan kuuluu kaksi naisten joukkuetta joista toinen on kilpajoukkue harrastetasolla ja yksi on puhtaasti harrastejoukkue.LPS-Naiset (kilpa/harrastejoukkue, perustettu vuonna 2000, siirtyi LPS-lipun alle vuonna 2009, jalkapallo Harrastedivisioona & Futsal Harrastedivisioona)LPS-ÄiPS''' (harrastejoukkue, perustettu vuonna 2009)
Juniorijoukkueet
Seuraan kuuluu myös 17 juniorijoukkuetta, joista nuorimpina -16/17 syntyneiden tyttöjen ja -17 poikien joukkueet. Vanhimpana ikäryhmänä on A-pojat sekä tyttöjen East United yhteisjoukkue (T04). Poikien ikäluokkajoukkueita on A-poikien lisäksi yksitoista ja 04-tyttöjen lisäksi viisi. Tyttöjen joukkueet koostetaan yleensä kahdesta ikäluokasta. Syksyllä 2022 perustettiin tyttöjen T16/17 joukkueet sekä poikien P17 joukkue.
Seuran menestyneimpiin ikäluokkiin kuuluu 06- ja 08-ikäluokat, joista jälkimmäinen saavutti ensimmäisen kerran seuran historiassa Eteläisen alueen korkeimman sarjatason. LPS P06, LPS P08 sekä LPS T11/12 ovat jokainen saavuttaneet Helsinki Cup finaalipaikan.
Muu jalkapallotoiminta
Seuralla on Palloliiton virallinen Taitokoulustatus. Taitokoulu pyörii talvikaudella seuran alle 12-vuotiaille motivoituneille pelaajille. Seuran nuorimmille on tarjolla Intokoulutoimintaa. Intokoulutreeneissä pääosassa on yksilötaidon parantamiseen tähtäävät harjoitteet. Lisäksi maalivahdeille on tarjolla Maalivahtitalli.
Seura myös järjestää vuosittain kesäkuussa perinteikkään jalkapallokoulun perheiden nuorimmille (tytöille ja pojille), jonka ikäryhmät määritellään aina lähempänä kesää. Seura järjestää myös perhefutista sekä pienten lasten jalkapallokerhoa. Nämä toiminnot pyörivät ympäri vuoden. Koululaisten kesälomalla on tarjolla myös kesäleiritoimintaa alakouluikäisille.
Muuta toimintaa:
EasyFutis on 9-14-vuotiaille pelaajille tarkoitettu matalan kynnyksen harrastustoimintamuoto, jossa tärkeintä on yhdessä viihtyminen, harjoittelu ja pelaaminen.
Seura järjestää yhteistyössä päiväkotien ja koulujen kanssa aktiivisesti päiväkoti- ja koululaisjalkapallotoimintaa Laajasalossa. Toimintaa on myös koulujen iltapäiväkerhojen muodossa. Iltapäiväkerhoja on tarjolla kaudella 2020 Poikkilaakson ala-asteella ja Laajasalon peruskoululla.
Tilastot
Edustusjoukkueen kaudet 1998–
Lähteet
Laajasalon Palloseura
Palloliiton Helsingin piiri
Suomen Palloliitto
Viitteet
Aiheesta muualla
Seuran sivusto
Suomalaiset jalkapalloseurat
Laajasalo
Helsinkiläiset urheiluseurat
Vuonna 1978 perustetut urheiluseurat
Suomen Työväen Urheiluliiton jäsenseurat
|
34561
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vanhempi%20konstaapeli
|
Vanhempi konstaapeli
|
Vanhempi konstaapeli () on Suomen poliisin miehistönvirka. Sitä alempi virka on nuorempi konstaapeli ja seuraava ylempi virka ylikonstaapeli. Rikostutkinnassa toimivan poliisimiehen titteli voi olla myös rinnakkainen vanhempi rikoskonstaapeli ().
Suojelupoliisissa vastaava virka on etsivä ().
Lähteet
Suomen poliisitoimi
|
1328623
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanervala%20%28runokokoelma%29
|
Kanervala (runokokoelma)
|
Kanervala – runoelmia on Aleksis Kiven ainoa runokokoelma. Kokoelma ilmestyi 1866, ja Kivi julkaisi sen omalla kustannuksellaan.
Kokoelmassa Kivi kehitteli vapaata runomittaa, josta sai arvostelua etenkin professori August Ahlqvistilta. Ahlqvist arvosteli kokoelmaa muodottomuudesta – hänhän yritti itse saada muiden kielten runomittoja käyttöön suomen kieleen.
Kokoelman on kääntänyt ruotsiksi Thomas Warburton, ja se on julkaistu nimellä Ljunglandet och andra dikter (Atlantis, Stockholm 1995).
Runot
Kanervakankaalla
Keinu
Joulu-ilta
Eksynyt impi
Anjanpelto
Karhunpyynti
Helavalkea
Äiti ja lapsi
Rippilapset
Uudistalon-perhe
Ruususolmu
Mies
Niittu
Ikävyys
Metsämiehen laulu
Lähteet
Aiheesta muualla
Kanervala, Finlit.fi (pdf)
Aleksis Kiven teokset
Runokokoelmat
Vuoden 1866 kirjat
|
597858
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Am%20I%20Blood
|
Am I Blood
|
Am I Blood on suomalainen Keravalta kotoisin oleva heavy-/thrash metal -yhtye. Janne Kerminen ja Pasi Koskinen perustivat sen vuonna 1992 nimellä St. Mucus. Koskinen kuitenkin lähti yhtyeestä vain kuukautta ennen heidän ensimmäisen levynsä "Natural Mutation -95":n nauhoituksia. Tästä syystä Kerminen päätti uudistaa yhtyettä ja vaihtoi sen nimen Am I Bloodiin.
Jäsenet
Janne Kerminen – laulu
Tomi Luoma – kitara
Ilves – kitara
Toni Grönroos – basso
Mika Tanttu – rummut
Diskografia
Studioalbumit
EP:t
Demot
Aiheesta muualla
Mikseri.net
Suomalaiset thrash metal -yhtyeet
|
715626
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sonic%20Boom
|
Sonic Boom
|
Sonic Boom on lokakuussa 2009 julkaistu Kissin studioalbumi. Se on yhtyeen ensimmäinen studioalbumi 11 vuoden tauon jälkeen. Sonic Boom on Kissin nykyisen kokoonpanon ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä levytys ja albumilla kuullaan myös soolokitaristi Tommy Thayerin ja rumpali Eric Singerin laulua.
Albumin kansikuvan on tehnyt Michael Doret. Hän on tehnyt myös vuonna 1976 julkaistun Rock and Roll Over -albumin kansikuvan.
Albumista julkaistiin myös rajoitettu erikoispainos, jossa bonuslevynä on vuonna 2008 ainoastaan Japanissa julkaistu Jigoku-Retsuden – New Recordings Best -kokoelmalevy. Erikoispainoksella on myös DVD-levy, joka sisältää kuusi Kissin live-esitystä Buenos Airesista vuodelta 2009.
Albumi nousi Yhdysvalloissa Billboard 200 -listan toiselle sijalle. Suomessa se debytoi virallisen albumilistan sijalla 7. Se sai kriitikoilta pääosin ristiriitaista ja positiivista palautetta.
Kappaleet
CD 2: Bonus CD – Compilation Kiss Klassics
Bonus CD: Compilation Kiss Klassics
CD 3: DVD – Live in Buenos Aires
Deuce
Hotter Than Hell
C’mon and Love Me
Watchin’ You
100,000 Years
Rock and Roll All Nite
Erikoispainoksen bonuslevy
Kokoonpano
Paul Stanley – laulu, rytmikitara
Gene Simmons – laulu, basso
Tommy Thayer – soolokitara, laulu
Eric Singer – rummut, lyömäsoittimet, laulu
Arvostelut
Metacritic: 57/100
Allmusic:
Blabbermouth: 6.5/10
Imperiumi.net:
Rolling Stone:
Soundi:
V2.fi:
Lähteet
Aiheesta muualla
Kissin albumit
Vuoden 2009 albumit
|
441626
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Podarge
|
Podarge
|
Podarge (, ”nopeajalkainen”) oli kreikkalaisessa mytologiassa harpyija, Thaumaan ja Elektran tytär. Hän synnytti puolisolleen Zefyrokselle, länsituulelle, kaksi tuulen nopeaa hevosta, Ksanthoksen ja Balioksen, jotka myöhemmin olivat Akhilleuksella valjastettuina vetämään hänen vaunujaan Troijan sodassa.
Lähteet
Kreikkalaisen mytologian taruolennot
|
408431
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/PADI
|
PADI
|
PADI (Professional Association of Diving Instructors) on kaikkialla maailmassa tunnettu amerikkalaisperäinen sukelluskoulutusjärjestelmä, jonka määrittelee kurssisisällöt ja standardit sukellusopetukselle sekä sukelluskouluttajien koulutukselle. PADI vastaa myös kaikkien opetusmateriaalien valmistamisesta koulutusohjelmiinsa. Vuonna 2006 PADI luokitti 924 270 sukeltajaa. PADI-koulutusjärjestelmää edustavat sukellusliikkeet ja sukelluskeskukset.
Muita Suomessa yleisiä koulutusjärjestelmiä ovat mm. SSI (Scuba Schools International), ranskalainen CMAS jota sukellusseurat yleisesti käyttävät ja tekniikkasukellukseenkin orientoitunut NAUI.
Tärkeimmät sukelluskortit PADI järjestelmässä
Open Water Diver, aloitteleva sukeltaja (maks. 18 m)
Advanced Open Water Diver, sukeltaja (maks. 30 m)
Rescue Diver, sukellusturvallisuus ja ensiapu
Master Scuba Diver, CMAS P3-tasoa vastaava koulutustaso
Divemaster
kouluttajat, useita kouluttajatasoja
Aiheesta muualla
http://www.padi.com/
Sukellus
|
856640
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Chinoiserie
|
Chinoiserie
|
Chinoiserie (ransk.) eli kineseria oli kiinalaisten tuotteiden jäljittelyyn perustunut tyylisuunta, joka syntyi 1600-luvulla. Chinoiserie-muodilla oli vaikutusta rokokootyylin syntymiseen 1700-luvun alkupuolella.
Esineiden ohella ihailtiin kiinalaisia tapoja ja ajattelua. Chinoiserie levisi 1700-luvulla kaikkialle Eurooppaan, mutta muoti-ilmiö vaikutti etenkin Ranskassa, Alankomaissa, Englannissa ja Saksassa.
Chinoiserie-tyyliin vaikuttivat muun muassa kiinalaiset huonekalut, kankaat ja keramiikka. Vahvimmin chinoiserie vaikutti taidekäsityöhön ja posliiniesineisiin 1600-luvun lopusta 1800-luvun alkuun asti. Chinoiserie oli lähtökohtana myös 1700-luvulla kehittyneellä romanttisella puutarhatyylillä, joka alkoi Englannissa. Kiinalaistyylisiä paviljonkeja rakennettiin myös paljon.
Katso myös
Japonismi
Orientalismi
Lähteet
Aiheesta muualla
Chinoiserie-opas, Victoria and Albert museum
Ranskankieliset sanat ja sanonnat
Taidesuuntaukset
Kiinalainen kulttuuri
Rokokoo
|
1503839
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20Harakka-koneyksil%C3%B6ist%C3%A4
|
Luettelo Harakka-koneyksilöistä
|
Harakka oli suomalainen yksipaikkainen puurakenteinen alkeisliitokone. Konetyyppi kehitettiin toisen maailmansodan aikana sotasaaliiksi saatujen neuvostoliittolaisten UC-3-alkeisliitokoneiden pohjalta, ja sitä valmistettiin lentokerhoille suunnattuna rakennussarjana kaikkiaan kolmena eri versiona. Alkuperäinen UC-3:een pohjautunut Harakka I suunniteltiin sodan loppuvuosina, ja sen ensilento tehtiin helmikuussa 1945. Versiota valmistettiin kaikkiaan 21 kappaletta rakennussarjana.
Harakka I:n pohjalta jatkokehitetyn Harakka II:n suunnittelivat joukko Polyteknikkojen ilmailukerhon jäseniä Suomen Ilmailuliiton tilauksesta. Tyyppi sai kerhon mallitunnuksen PIK-7 Harakka II, ja sitä rakennettiin kaikkiaan yli 30 kappaletta, joista osa jäi tosin valmistumatta, ja pieni osa määrättiin katsastuksessa purettavaksi virheellisesti rakennettuna.
Harakka palveli suomalaisten lentokerhojen alkeiskoulutusroolissa 1950-luvulle saakka, jolloin koulutuksessa siirryttiin kaksipaikkaisiin koulukonetyyppeihin. Merkittävä osa Harakoista poistui lentokäytöstä viimeistään vuonna 1958, kun Ilmailuosasto poisti vuosia ilman lentokelpoisuustodistusta olleet koneet rekisteristä. Joitakin koneyksilöitä on säilynyt suomalaisissa ilmailumuseoissa.
Alla olevaan luetteloon on koottu Harakka-koneyksilöiden tietoja. Lentokuntoisten koneyksilöiden rekisteritunnukset on lihavoitu.
Lähteet
Viitteet
Polyteknikkojen ilmailukerhon ilma-alukset
Yksittäiset lentokoneet
Luettelot lentokoneista
Harakka
|
1631513
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna%20%C5%A0ohina
|
Anna Šohina
|
Anna Šohina (s. 23. kesäkuuta 1997 Novosinkivo) on venäläinen jääkiekkoilija, joka edustaa Tornado Dmitrovia ja on toiminut joukkueen kapteenina vuodesta 2015 lähtien.
Ura
Šohina pelasi ensimmäisen kerran kaudella 2012-2013 Venäjän pääsarjatasolla Tornado Dmitrovin joukkueessa. Tulokaskaudellaan hän teki 46 ottelussa tehot 33+20=53. Hän pelasi myös kauden aikana alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa voittaen turnauksen maalipörssin kuudella osumalla viidessä ottelussa. Seuraavana vuonna Šohina valittiin Venäjän joukkueen kapteeniksi ja hän teki kuudessa ottelussa viisi maalia. Lisäksi hänet valittiin Venäjän aikuisten maajoukkueeseen vuoden 2014 talviolympialaisiin, joissa kuudessa ottelussa syntyi tehot 1+3=4. Vuonna 2015 Šohina pelasi kolmantena vuonna putkeen alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailuissa. Venäjä sijoittui turnauksessa pronssille Šohinan tehtyä viidessä ottelussa seitsemän tehopistettä.
Kaudella 2015-2016 Šohinan toimiessa Dmitrovin kapteenina joukkue voitti toisena vuonna peräkkäin Venäjän mestaruuden. Vuosina 2016-2019 Šohina voitti kolmesti sarjan pistepörssin sekä kahdesti maalipörssin. Vuonna 2018 hänet valittiin toisen kerran olympialaisiin.
Lähteet
Venäläiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1997 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1340417
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Francisco%20Filho
|
Francisco Filho
|
Francisco Alves Filho (s. 10. tammikuuta 1971 Souto Soares, Bahia) on brasilialainen karateka ja potkunyrkkeilijä. Hän saavutti muun muassa karatessa World Open mestaruuden ensimmäisenä ulkomaalaisena ja Kyokushinin superraskaansarjan maailmanmestaruuden 1997. Potkunyrkkeilyssä Filho voitti K–1 mestaruuden 2000.
Karate
Filho alkoi harrastamaan Kyokushin karatea kymmenvuotiaana ja saavutti mustan vyön kuusi ja puoli vuotta myöhemmin. Hän kilpaili nuorten tasolla menestyksekkäästi 14-vuotiaana Paulista Championships turnauksessa. Vuosina 1985 ja 1986 Filho saavutti nuorten sarjassa hopeaa ja seuraavina vuosina 1987 ja 1988 mestaruuden. Hän voitti Paulista turnauksen myös kerran aikuisten tasolla 1989. Filho osallistui tämän jälkeen 1990-luvun alussa Brasiliassa ja Etelä-Amerikassa järjestettäviin turnauksiin. Hän voitti muun muassa Brasilian avoimet kilpailut neljä kertaa vuosina 1990, 1992, 1993 ja 1995. Filho saavutti menestystä myös Etelä-Amerikan mestaruuskilpailuissa.
World Open
Filho osallistui ensimmäisen kerran World Open -turnaukseen 1991, jolloin hän sijoittui 16 parhaan joukkoon. Filho palkittiin turnauksessa parhaasta taisteluhengestä. Hän osallistui myös seuraavaan World Openiin 1995, jolloin Filho saavutti pronssia. Hän oli vasta kolmas Japanin ulkopuolelta tullut ottelija, joka onnistui saavuttamaan mitalin. Häntä ennen mitalin olivat saavuttaneet yhdysvaltalainen Willie Williams 1979 ja sveitsiläinen Andy Hug 1987. Filho otteli vielä kolmannen kerran World Openissa 1999, jossa hän saavutti ensimmäisenä ulkomaalaisena mestaruuden. Häntä ennen Andy Hug oli ainut loppuottelussa otellut ei-japanilainen, mutta hän hävisi tuolloin mestaruuden. Filho voitti loppuottelussa Hajime Kazumin, joka oli edennyt loppuotteluun myös edellisissä kisoissa.
Saavutukset
K-1
2000 K-1 World GP mestaruus
2001 K-1 World Grand Prix Repechage A mestaruus
2001 K-1 World Grand Prix: 2. sija
Lähteet
Brasilialaiset karatekat
Kyokushinin harjoittajat
Brasilialaiset potkunyrkkeilijät
Vuonna 1971 syntyneet
Elävät henkilöt
|
565300
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Niemi%20%28Tampere%29
|
Niemi (Tampere)
|
Niemi on yksi Tampereen läntisistä kaupunginosista. Se on pientalovaltaista aluetta, jossa on myös puistoalueita. Lähinaapuri on kerrostalovaltainen Lentävänniemi. Alue rajoittuu lännessä Ryydynpohjaan ja Ryydynlahteen.
Niemi kuului alun perin Ylöjärven kunnan alueeseen. Varhaisin asiakirjamaininta Niemestä talon- ja kylännimenä on jo vuodelta 1442. Vuoden 1540 maakirjan mukaan Niemen kylässä oli neljä taloa, jotka yhdistettiin myöhemmin Niemi-nimiseksi taloksi. Talon osti vuonna 1887 liikemies Antti Ahlström ja edelleen J. W. Enqvist vuonna 1916. Niemi liitettiin Lielahden alueen mukana Tampereen kaupunkiin vuoden 1950 alussa ja sinne laadittiin asemakaava vuonna 1955. Useimmat Niemen kadunnimet liittyvät siellä aikanaan toimineeseen sahaan.
Lähteet
Niemi
|
457408
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fiesta%20%28Jonny%20Jakobsenin%20albumi%29
|
Fiesta (Jonny Jakobsenin albumi)
|
Fiesta on Jonny Jakobsenin kolmas albumi sekä ensimmäinen Carlito-pseudonyymin alla julkaisema albumi, joka julkaistiin 12. heinäkuuta 2006.
Kappaleet
Lähteet
Vuoden 2006 albumit
Jonny Jakobsenin albumit
|
1591579
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Charlesin%20piirikunta
|
Charlesin piirikunta
|
Charlesin piirikunta () on Yhdysvaltojen Marylandin osavaltiossa sijaitseva piirikunta. Sen väkiluku oli 163 257 vuonna 2019. Piirikunnan hallintokeskus on La Platan kunta. Piirikunta on perustettu 6. kesäkuuta 1658.
Lähteet
Aiheesta muualla
Marylandin piirikunnat
|
1703201
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sandra%20Sigur%C3%B0ard%C3%B3ttir
|
Sandra Sigurðardóttir
|
Sandra Sigurðardóttir (s. 2. lokakuuta 1986) on islantilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan maalivahti. Hän on pelannut Islannin naisten maajoukkueessa kesäkuuhun 2022 mennessä 41 ottelua.
Sandra on vuodesta 2016 edustanut kotimaassaan Valuria. Aiemmin hän pelasi monta vuotta Stjarnanissa ja vuonna 2011 hetken myös ruotsalaisseura Jitexissä.
Lähteet
Islantilaiset jalkapallomaalivahdit
Vuonna 1986 syntyneet
Elävät henkilöt
|
617118
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rusorinnat
|
Rusorinnat
|
Rusorinnat (Sheppardia) on sieppojen heimoon kuuluva lintusuku. Sukuun kuuluu 10 lajia.
Rusorintoihin (Sheppardia) kuuluvia lajeja
Angolanrusorinta (Sheppardia gabela)
Iringanrusorinta (Sheppardia lowei)
Kameruninrusorinta (Sheppardia polioptera)
Kongonrusorinta (Sheppardia bocagei)
Oliivirusorinta (Sheppardia sharpei)
Oranssirusorinta (Sheppardia aequatorialis)
Rubehonrusorinta (Sheppardia aurantiithorax)
Rusorinta (Sheppardia cyornithopsis)
Sinappirusorinta (Sheppardia gunningi)
Usambaranrusorinta (Sheppardia montana)
Lähteet
Aiheesta muualla
ITIS: Sheppardia
Siepot
|
1647720
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/L-11%20%281936%29
|
L-11 (1936)
|
L-11 oli Neuvostoliiton laivaston Leninets-luokan sukellusvene.
Valmistus
Sukellusvene tilattiin Vladivostokista Dalzavodin telakalta, missä köli laskettiin 10. kesäkuuta 1934. Vene laskettiin vesille 4. joulukuuta 1936 ja otettiin palvelukseen 6. marraskuuta 1938.
Palvelus
Vene poistettiin 1950-luvulla alusluettelosta.
Lähteet
Viitteet
Leninets-luokan sukellusveneet
Neuvostoliittolaiset toisen maailmansodan sukellusveneet
|
1642281
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten%20Superpesiksen%20kausi%202021
|
Naisten Superpesiksen kausi 2021
|
Superpesiksen kausi 2021 oli Suomen pesäpallon pääsarjan Superpesiksen 32. kausi. Kauteen osallistui poikkeuksellisesti 13 joukkuetta, sillä kaudella 2020 sarjasta ei pudonnut joukkueita. Kauden päätteeksi joukkuemäärä pudotettiin takaisin 12:een. Hallitsevana mestarina kauteen lähti Kirittäret.
Kauden alkua siirrettiin 30. maaliskuuta 2021 kolmella viikolla koronaviruspandemian vuoksi, sillä pesäpallosarjojen läpivienti tyhjille katsomoille ei olisi taloudellisesti kannattavaa . Uusi otteluohjelma julkaistiin 7. toukokuuta. Kausi alkoi lopulta 2. kesäkuuta. Alun perin kauden olisi pitänyt alkaa 7. toukokuuta.
Sarjasta putosivat kauden päätteeksi Pesä Ysit, Mynämäen Vesa ja Siilinjärven Pesis. Niiden tilalle nousivat Ykköspesiksen lohkovoittajat Pöytyän Urheilijat ja Vaasan Mailattaret.
Joukkueet
Sarjajärjestelmä
Runkosarjassa pelataan kaksinkertainen sarja. Kahdeksan parasta joukkuetta etenevät pudotuspeleihin. Pudotuspelien puolivälierissä runkosarjan kolme parasta joukkuetta saavat valita vastustajansa runkosarjassa sijoille 5–8 sijoittuneista joukkueista. Muutoin pudotuspeleissä vastustajat ja kotietu ratkeavat runkosarjan sijoitusten perusteella. Pudotuspelit pelataan paras viidestä -järjestelmällä lukuun ottamatta pronssiotteluita, jotka pelataan paras kolmesta -järjestelmällä.
Runkosarjan kaksi heikointa joukkuetta päätyvät putoamiskarsintaan. Se pelataan paras viidestä -järjestelmällä. Putoamiskarsinnan häviäjä putoaa Ykköspesikseen kaudeksi 2022 ja voittaja etenee 11:nneksi runkosarjassa sijoittuneen joukkueen kanssa Superpesiskarsintaan. Superpesiskarsinnassa joukkueet pelaavat otteluparit Ykköspesiksen kahta parasta joukkuetta vastaan. Runkosarjan 11:s kohtaa Ykköspesiksen toiseksi parhaan joukkueen ja putoamiskarsinnan voittaja Ykköspesiksen parhaan joukkueen. Otteluparien voittajat pelaavat Superpesiksessä kaudella 2022.
Muutokset sarjajärjestelmään
Sarjajärjestelmä muuttui kauden alun siirtämisen yhteydessä. Alkuperäisessä järjestelmässä Superpesiskarsintaan olisivat joutuneet runkosarjan neljä heikointa joukkuetta. Ne olisivat pelanneet Ykköspesiksen neljää parasta vastaan yksinkertaisen sarjan, jonka kolme parasta olisivat pelanneet Superpesiksessa kaudella 2022.
Naisten Superpesiksessä siirryttiin 16. elokuuta käyttämään pistekeskiarvoa ensisijaisena sijoitusten ratkaisutapana. Syynä oli Feran joukkueessa ilmennyt koronatartunta, joka esti sen ja sitä vastaan viimeisimpänä pelanneen Kirittärien pelaamisen koronakaranteenin aikana. Karanteenin aikaiset ottelut peruttiin.
Myöhemmin myös Joensuun Maila joutui koronakaranteeniin tartunnan vuoksi, ja siltäkin peruttiin otteluita.
Pelaamatta jääneet ottelut olivat:
Kirittäret–MyVe (15. elokuuta)
Fera–Manse (15. elokuuta)
Pesä Ysit–Fera (17. elokuuta)
SiiPe–Kirittäret (18. elokuuta)
JoMa–Manse (18. elokuuta)
Pesäkarhut–Kirittäret (20. elokuuta)
Fera–JoMa (21. elokuuta)
Runkosarja
Sijoituksen määräytyminen:
1) Pisteet
2) Voitetut ottelut
3) Kolmen pisteen voitot
4) Juoksuero
5) Tasapisteissä olevien joukkueiden keskinäisten otteluiden voitot
6) Keskinäisten otteluiden pisteet
7) Keskinäisten otteluiden jaksoero (ei supervuoroja tai kotiutuslyöntikilpailuja)
8) Keskinäisissä otteluissa voitettujen jaksojen määrä (ei supervuoroja tai kotiutuslyöntikilpailuja)
9) Keskinäisten otteluiden juoksuero
10) Keskinäisissä otteluissa tehdyt juoksut
11) Kaikkien otteluiden jaksoero
12) Kaikissa otteluissa voitettujen jaksojen määrä
13) Kaikissa otteluissa tehdyt juoksut
14) Arpa
Runkosarjan tilastot
Lyöjätilasto
Etenijätilasto
Kärkilyöntitilasto
Pudotuspelit
Pudotuspelit pelataan paras viidestä -periaatteella lukuun ottamatta pronssiottelua, joka pelataan paras kolmesta -menetelmällä. Puolivälieräparit muodostetaan runkosarjan kolmen parhaan joukkueen runkosarjassa sijoille 5–8 sijoittuneista joukkueista tekemien valintojen perusteella. Välierissä parit muodostetaan runkosarjan sijoitusten perusteella siten että runkosarjan paras kohtaa heikoimman ja kaksi muuta kohtaavat toisensa. Kotietu on pudotuspeleissä aina runkosarjassa paremmin sijoittuneella joukkueella.
Turnauspuu
Puolivälierät
Välierät
Pronssiottelu
Loppuottelu
Sarjakarsinta
Runkosarjan kaksi heikointa joukkuetta pelaa keskenään putoamiskarsinnan, jonka häviäjä putoaa Ykköspesikseen kaudeksi 2022. Karsinnan voittaja etenee yhdessä yhdenneksitoista runkosarjassa sijoittuneen kanssa Superpesiskarsintaan. Superpesiskarsinnassa runkosarjan yhdenneksitoista sijoittunut joukkue kohtaa Ykköspesiksen toiseksi sijoittuneen joukkueen ja putoamiskarsinnan voittanut joukkue Ykköspesiksen voittajajoukkueen. Ykköspesiksen välierien voittajien keskinäinen sijoittuminen ratkaistaan runkosarjan sijoitusten perusteella. Ottelusarjojen voittajat saavat oikeuden pelata Superpesiksessä kaudella 2022. Kaikki karsintasarjat ratkaistaan paras viidestä -menetelmällä. Putoamiskarsinnassa kotietu on runkosarjassa paremmin sijoittuneella joukkueella. Superpesiskarsinnassa kotietu on runkosarjan yhdenneksitoista sijoittuneella joukkueella sekä Ykköspesiksen voittajalla.
Putoamiskarsinta
Superpesiskarsinta
Lähteet
Pesäpallon SM-sarjakaudet
Vuoden 2021 pesäpallo
|
1252172
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nicolai%20Bryhnisveen
|
Nicolai Bryhnisveen
|
Nicolai Bryhnisveen (s. 31. lokakuuta 1991 Oslo, Norja) on norjalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa try-outilla Tšekin Extraligan HC Dukla Jihlavassa.
Ura
Seuraura
Bryhnisveen on Vålerenga IF:n kasvatti. Hän pelasi juniorina sittemmin myös Furuset IF:ssä, josta Bryhnisveen palasi taas 16-vuotiaana Vålerengaan kaudeksi 2008–2009. Samalla kaudella hän debytoi miesten peleissä debytoituaan seuran kakkosjoukkueessa Norjan I-divisioonassa. Kaudella 2009–2010 Bryhnisveen debytoi myös Norjan pääsarja GET-ligaenissa, jossa hän pelasi 15 runkosarjaottelua tehden yhden syöttöpisteen. Bryhnisveen vahvisti kauden aikana myös Vålerengan U19-junioreita, joissa hän voitti kauden päätteeksi kultaa.
Kaudeksi 2010–2011 Bryhnisveen siirtyi Lørenskog IK:hon, jossa hän pelasi ensimmäisen kokonaisen GET-ligaen -kautensa tehden 42 runkosarja- ja 11 playoff-ottelussa tehot 3+4=7. Kaudella 2011–2012 Bryhnisveen sijoittui tehoilla 8+16=25 liigan puolustajien pistepörssissä yhdeksänneksi. Hän voitti kauden päätteeksi GET-ligaenin hopeaa. Kesken kauden 2012–2013 Bryhnisveen siirtyi Lørenskogista Lillehammer IK:hon. Kaudella 2013–2014 hän oli joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 8+25=33, joilla Bryhnisveen sijoittui GET-ligaenin puolustajien pistepörssissä viidenneksi.
Bryhnisveen siirtyi kaudeksi 2014–2015 vuoden mittaisella sopimuksella Ruotsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle HockeyAllsvenskan-joukkue Asplöven HC:hen. Hän oli joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 5+15=20 ja Bryhnisveen voitti myös Asplövenin sisäisen tehotilaston lukemalla +11. Kaudeksi 2015–2016 hän siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella samassa sarjassa pelaavaan Timrå IK:hon. Bryhnisveen oli joukkueen tehokkain puolustaja tehoilla 5+17=22.
Kesällä 2016 Bryhnisveen harjoitteli SM-liigajoukkue Oulun Kärppien kanssa. Kahden viikon jälkeen hän vakuutti seurajohdon ja teki kaudeksi 2016–2017 vuoden mittaisen ja syyskuun 2016 loppuun asti kestävän koeajan sisältävän sopimuksen joukkueen kanssa. Lokakuun vaihteessa Bryhnisveenin koejaksoa jatkettiin kuukaudella. Hän esiintyi syyskauden aikana kaikkiaan yhdeksässä SM-liiga- ja viidessä Mestarien liigan ottelussa ilman tehopisteitä. Bryhnisveenin peliaika jäi Kärpissä melko vähäiseksi ja hänet merkittiin kokoonpanoon mahtuessaan useimmiten seitsemänneksi puolustajaksi. Lokakuun lopulla Bryhnisveenin ilmoitettiin jääneen ilman jatkosopimusta. Runsas viikko myöhemmin hän palasi Allsvenskaniin ja siirtyi loppukauden sopimuksella Tingsryds AIF:n riveihin.
Kaudeksi 2017–2018 Bryhnisveen siirtyi try-outin kautta vuoden mittaisella sopimuksella Tšekin Extraligan nousijajoukkue HC Dukla Jihlavaan. Joukkueen kausi päättyi kuitenkin jo seuraavana keväänä putoamiseen takaisin 1. česká hokejová ligaan. Kaudeksi 2018–2019 hän siirtyi jatkamaan uraansa vuoden mittaisella sopimuksella Iso-Britannian EIHL-liigan englantilaisjoukkue Coventry Blazeen.
Maajoukkueura
Bryhnisveen edusti Norjaa MM-kilpailuissa vuonna 2014. Vuoden 2016 turnauksen leiritys hänellä keskeytyi Euro Hockey Challengen ottelussa Suomea vastaan tulleeseen loukkaantumiseen. Yhteensä Bryhnisveen on pelannut 44 A-maaottelua tehopistein 3+6=9.
Bryhnisveen pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2010 ja 2011. Ensimmäinen turnaus eteni I-divisioonassa ja päättyi B-lohkon kultaan. Bryhnisveen pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2009.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Norjalaiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1991 syntyneet
Elävät henkilöt
|
290633
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauenburg
|
Lauenburg
|
Lauenburg on kaupunki Saksan pohjoisimman osavaltion Schleswig-Holsteinin kaakkoisosassa, etelään Lyypekistä. Se sijaitsee Elbe-joen rannalla. Kaupungissa asuu noin 11 500 ihmistä, ja se on pinta-alaltaan 9,54 neliökilometrin suuruinen.
Bernhard II perusti Lauenburgin 1182. Se oli keskiajalla osa Vanhaa suolatietä, ja säilyi omana ruhtinaskuntanaan vuoteen 1689 saakka. Nykypäivänä kaupunki tunnetaan muun muassa siitä, että se on Elbe–Lyypekki-kanavan eteläinen päätepiste.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaupungin verkkosivusto
Herzogtum Lauenburg
Schleswig-Holsteinin kunnat
Saksan kaupungit
|
1444889
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirena-luokka
|
Sirena-luokka
|
Sirena-luokka oli Espanjan laivaston kahden 1860-luvulla valmistetun aluksen muodostama tykkiveneluokka.
Alukset
Lähteet
Viitteet
|
712287
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peitelty%20osingonjako
|
Peitelty osingonjako
|
Peitelty osingonjako tarkoittaa järjestelyä, jossa yhtiö siirtää osakkaalleen osinkoon vertautuvan rahanarvoisen edun poikkeavan hinnoittelun avulla. Järjestelyssä yhtiö esimerkiksi maksaa osakkaalle ylihyvityksiä tai perii tältä alihintoja. Pyrkimyksenä on saada aikaan avointa osingonjakoa edullisempi kohtelu verotuksessa. Suomen lainsäädännössä pääsäännös tällaista menettelyä vastaan on verotusmenettelylain (1558/1995) 29 pykälä. Säännös koskee lähinnä osakeyhtiön ja sen osakkaiden ja näiden omaisten verotusta, mutta se on sovellettavissa myös muihin vastaaviin yhteisöihin ja näiden osakkaisiin tai jäseniin.
Ylihyvitystilanteessa yhtiö suorittaa osakkaalle tai tämän perheenjäsenelle suuren hyvityksen yhtiölle tehdyistä palveluksista (esimerkiksi ylipalkka) tai yhtiö maksaa tavallista suuremman vastikkeen yhtiölle luovutetusta hyödykkeestä. Aliveloitustilanteessa yhtiö vaatii osakkaaltaan hyvin pienen vastikkeen tälle luovutetusta hyödykkeestä. Osakkaalta ei esimerkiksi peritä korkoa tai peritään hyvin pientä korkoa vaikkapa osakaslainasta.
Oikeuskäytännössä peitellyksi osingonjaoksi on katsottu esimerkiksi järjestely, jossa henkilö myi yksityisliikkeensä osakeyhtiölle. Henkilö omisti tämän osakeyhtiön osakkeiden enemmistön. Osakeyhtiö maksoi henkilölle eläkettä, vaikka tämä ei ollut koskaan ollut työsuhteessa yhtiöön. Eläkettä pidettiin peiteltynä osingonjakona.
Lähteet
Kirjallisuutta
Korolainen, Virpi (toimittanut):Verolait 1/2009, Talentum media oy 2009, ISBN 978-952-14-1378-0, sivut 233–236.
Tuloverotus Suomessa
Osakeyhtiöt
|
1090180
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Azanden%20kieli
|
Azanden kieli
|
Azanden kieli (myös zande, asande, badjande, bazenda, pazande, sande, zandi) on keskisen Afrikan alueella puhuttava nigeriläis-kongolainen kieli. Sillä on Ethnologuen mukaan 730 000 puhujaa Kongon demokraattisessa tasavallassa. Kaikkiaan sen puhujamääräksi mainitaan 1 142 000 henkeä, joista loput asuvat Keski-Afrikan tasavallassa ja Etelä-Sudanissa.
Azandelle on laadittu sanakirja. Kieltä kirjoitetaan latinalaisella että arabialaisilla aakkosilla. Raamattu käännettiin azandeksi vuonna 1978.
Katso myös
Azandet
Lähteet
Voltankongolaiset kielet
Kongon demokraattisen tasavallan kielet
Keski-Afrikan tasavallan kielet
Etelä-Sudanin kielet
|
1088592
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kroatian%20kev%C3%A4t
|
Kroatian kevät
|
Kroatian kevät (kroatiaksi: Hrvatsko proljeće, myös kroatiaksi masovni pokret, lyhentäen MASPOK "joukkoliike", "massaliikehdintä" ) oli kansallismielis-liberaalinen liikehdintä Kroatiassa vuosina 1967-1973. Kroaattikansallismielinen virtaus alkoi serbien ja kroaattien kielikiistasta. Jugoslavian johtaja Josip Broz Tito kukisti 1971-1973 Kroatian puoluejohtoon levinneen liikkeen erottamalla puoluevirkailijoita ja antamalla liikkeeseen osallistuneille opiskelijoille vankilatuomioita. Osaltaan Kroatian kevät tuotti Jugoslavian vuoden 1974 perustuslain, jossa Jugoslavia oli hajautettu mahdollisimman pitkälle, mutta kommunismi säilyi johtavana voimana.
Tausta
Serbia ja Kroatia riitelivät koko ensimmäisen Jugoslavian ja toisen maailmansodan ajan. Jugoslavia oli serbijohtoinen sotien välillä, niin kuin 20 ensimmäistä vuoden 1946 AVNOJ:n jälkeistä vuotta.
Riitely laantui 1950-luvulla keskusjohtoisen sosialismin alle, mutta alkoi 1960-luvulla nousta pintaan.
Vuosina 1964-1965 Jugoslaviassa aloitettiin markkinatalousuudistus, ja 1966-1969 Jugoslavian kommunistipuoluetta demokratisoitiin ja siten lisättiin eri tasavaltojen kommunistipuolueiden valtaa keskusjohdon kustannuksella. Mm. Suur-Serbiaa ajanut turvallisuuspoliisin päällikkö Alexandr Rankovic erotettiin vuonna 1966.
Kieliriita
Muutamat kroaattikielitieteilijät ja -runoilijat julkaisivat Telegram-lehdessä 17. maaliskuuta 1967 artikkelin Deklaracija o nazivu i položaju hrvatskog književnog jezika, suomeksi suunnilleen "Julistus Kroatian kirjakielen asemasta ja nimestä".
Joukko kroaattilukeneistoa ei ollut tyytyväinen vuonna 1967 julkaistuun serbokroatian sanakirjaan, jossa esitettiin kroatia serbian kielen murteena. Serbit olivat artikkelin tehneiden mukaan hylänneet kroatian kielen. Silti serbien mukaan serbokroatia koostui tasapuolisesti kahdesta kielestä. Osa kroaattiälymystöä vaati serbian ja kroatian tunnustamista eri kieliksi. Serbiälymystön mielestä vastaavasti Kroatian serbien oli saatava viralliset asiapaperit kyrillisin aakkosin.
Kielikiista jatkui vuosia ja etäännytti osapuolet toisistaan. Vuodesta 1968 kielikiista kehittyi yleisemmin kroaattien taloudellisten ja poliittisten etujen ajamiseen liittyviksi.
Kroatian kevät
Kroaatit erottivat puoluejohdostaan vanhoillisen kommunistin Miloš Žankon "unitaristina", joka kannatti käytännössä serbijohtoista vallankeskitystä. Ensimmäistä kertaa Kroatian puoluejohto toimi poliittisissa asioissa ilman keskuskomitean lupaa.
Kroatian kommunistipuolueen keskuskomitean 10. kokouksessa 15. tammikuuta 1970 Savka Dabčević-Kučar kuvasi paperiesityksessään, kuinka Kroatiasta oli Jugoslavialle haittaa taloudellisesti.
Nyt Kroatian puoluejohto pyrki ajamaan tasavallan etuja mm. yrittäen saada lisää maan vientiyritysten valuuttatuloja itselleen. Kansallismielinen virtaus karkasi pian puoluejohdon käsistä Kroatian kielen ja kirjallisuuden seuraan Matica Hrvatskaan. Kulttuurijärjestö Matica Hrvatskan kannanotot politisoituivat ajan mukana yhä enemmän. Lopulta kroaattikansallismieliset vaativat jopa omaa rahaa, pankkia, armeijaa ja itsenäisyyttä.
Kroatian vanha punavalkoinen shakkilautalippu liehui sekä Matica Hrvatskassa että Zagrebin yliopistossa, kun monet kroaatit vaativat eroa Jugoslaviasta ja Serbiasta.
Kroatian liikehdintä hermostutti Serbian serbit, joiden parissa Titon suosio väheni kroaattinationalismin aallon takia. Mutta myös Kroatian serbikylien asukkaat alkoivat aseistautua ja järjestää sotilasharjoituksia.
Kesäkuussa 1971 kroaattinationalistit väittivät maansa joutuneen uhriksi, jonka kansallinen hyvinvointi ja keskieurooppalaisuus oli poljettu tomuun. Kesällä 1971 kajahti kansojen ystävyysbussissa laulu "Me kroaatit emme juo viiniä vaan serbien verta".
Matica Hrvatskan viikkolehti Hrvatski Tjednik ja myös Zagrebin Vjesnik ja Jjesnik u srilendu alkoivat kirjoittaa kroaattikansallismielisesti ja jopa etsiä hengenheimolaisia muilta serbeihin tyytymättömiltä Jugoslavian alueilta.
Kevään kukistuminen
Brežnevin opin mukaisesti Neuvostoliiton diplomaatit alkoivat painostaa Jugoslavian johtoa liberalisoinnin takia.
Heinäkuussa 1970 Jugoslavian johtaja Josip Broz Tito varoittikin Kroatian puoluejohtoa mm., että Kroatian serbit ovat hermostuneita, ja että Neuvostoliitto uhkasi puuttua Jugoslavian asioihin.
Kroaattikielitieteilijät, Stjepan Babić, Božidar Finka ja Milan Moguš julkaisivat kroatialaisen kielioppi- ja ääntämyskirjan Hrvatski pravopis, mutta se kiellettiin.
Serbit vastasivat kroaattien vuoden 1967 julistukseen vuonna 1971 omalla julistuksellaan Srpski narod i njegov jezik, "Serbit ja heidän kielensä".
Syyskuun alussa 1971 Tito lupasi isompaa osuutta ulkomaanvaluutasta ja väitti yhä, että puheet Kroatiassa olevasta suuresta kansojen välisestä riidasta ovat liioiteltuja, halutessaan vielä välttää avointa konfliktia.
Syksyllä Kroatian puoluejohtoa ei otettu mukaan vastaanottamaan Neuvostoliiton puoluejohtajaa Brežneviä, koska puoluejohto ei kyennyt hillitsemään nationalistien toimia.
Marraskuun lopussa Zagrebin yliopiston kroaattiopiskelijat menivät luentolakkoon. Opiskelijaliikkeessä oli mukana tuhansia. Opiskelijalakkoilijat vaativat suuremman autonomian lisäksi Kroatialle lisää viennin valuuttatuloista.
Vaikka Tito olikin kansallisuudeltaan kroaatti ja sloveeni, hän pyrki aina tukahduttamaan nationalismin.
2. joulukuuta 1971 Tito sanoi tilanteen karanneen Kroatian kommunistien käsistä. Tito sanoi jyrkästi Karadjordjevon kokouksessa Vojvodinassa Kroatian kommunistipuolueen johtokolmikon Kučar-Tripalo-Haramija olevan syyllinen yltiönationalismin hillitsemättömään nousuun, koska Kroatian kommunistipuolue oli lähinnä katsonut nationalistien toimia sormien läpi.
Kymmenen päivän päästä Kroatian johtajia erosi, mm Miko Tripalo, Pero Pirker ja Dragutin Haramija. Myös Euroopan ensimmäinen naispääministeri Savka Dabčević-Kučar erosi.
Mellakkapoliisit kukistivat opiskelijamellakan ja pidättivät lakkojen johtajat. Opiskelija-asuntolasta löytyikin runsaasti kapinapapereita, teräaseita ja asuntolaan kuulumattomia ihmisiä.
Poliisin lisäksi myös armeija painosti nationalisteja. Armeijan helikopterit lentelivät Zagrebin yllä. Seuraavan kahden vuoden sisään nationalistisiksi katsotut n. 900 puoluejohtajaa erotettiin tai erosi itse ja liikkeeseen osallistuneet opiskelijat saivat vankeusrangaistuksia. Näitä oli noin kaksituhatta. Opiskelijanationalistien tuomiot olivat 1-4 vuoden pituisia. Yksi vankilaan joutuneista oli armeijasta eronnut historiantutkijaksi ruvennut Franjo Tuđman, joka aloitti myöhemmin Kroatian itsenäistymisen. Muutamien muiden tunnettujen joukossa oli toisinajattelijalehtimies Bruno Bušić. Paljon Kroatian älymystöä muutti ulkomaille.
Vuodenvaihteessa 1971-1972 kirjakaupoista sai yhä punavalkoisella shakkiruutukilvellä varustettua Kroatia-neitoa uhkaavaa Serbiaa esittävää postikorttia. Kaduille talojen seinissä oli Kroatiaa tukevia ja serbivastaisia graffiteja. Aseettomia miliisejä liikkui yhä paljon Zagrebin kaduilla.
Samoihin aikoihin toisen maailmansodan aikainen Ustaša yritti ajaa Kroatiassa valtion perustamista aseellisen taistelun keinoin. Nämä separatistiset terroristit olivat pääosin entisiä ustaša-aktivisteja tai muita ustašan kannattajia. Belgradin tiedustelupalvelu murhasi näitä ulkomailla. Koska Kroatiassa ei ustašaa yleisesti kannatettu, toiminta jäi lähes olemattomaksi.
Silti Belgradissa räjähti kroaattiseparatistien pommi, ja kesällä 1972 Kroatiaan ja Bosniaan asti tunkeutui Australiassa koulutettu terroristijoukko, joka pyrki luomaan Ustašan perinteiden pohjalta valtion.
Myös muilla Jugoslavian alueilla, lähinnä Sloveniassa, Vojvodinassa ja Serbiassa puhdistettiin 1970-luvun alussa puolueen riveistä nationalismia ja "turmeltunutta liberalismia". Myös ne kommunistijohtajat, jotka Jugoslavian johdon mielestä laiminlöivät vaarallisten ainesten eliminoimisen, erotettiin ja tilalle nimitettiin vanhoillisia veteraanikommunisteja. Niinpä uudistukset pantiin Jugoslaviassa Titon kuolemaan asti jäihin. Kroatian poliittinen ilmapiiri apatisoitui. Toisaalta Slovenian ja Kroatian annettiin pitää suurempi osa vientituloistaan ja myös autonomiaa lisättiin. Vuoden 1974 perustuslaki hajauttikin paljon valtaa tasavalloille.
Katso myös
Illyrismi
Jugoslavismi
Lähteet
Yrjö Lautela ja Jyrki Palo: Jugoslavia – kansakunta, jota ei ollut, VAPK-Kustannus 1992,ISBN 9513709566
Slovenian historia, Janko Prunk, Kirja-Aurora 2004, ISBN 951-29-2678-4
Itä-Eurooppa matkalla länteen - itäisen Keski-Euroopan, Baltian ja Balkanin historiaa ja politiikkaa, Jouni Järvinen & Jouko Lindstedt (toim.), Gaudeamus 2011 Helsinki University Press, Tallinna Raamatutrukikoda 2011, ISBN 978-952-495-214-9, http://www.haudeamus.fi
Balkanilla palaa! - elämää kriisin keskellä, Matti Korpiaho (toim.), Perussanoma Oy 1993, Kirjapaino Raamattutalo Oy Pieksämäki 1993, ISBN 951-888-182-2
Titon perintö ja perilliset, Raija Valta Erkki Karjalainen, Tammi Helsinki 1980 951-30-5116-1 (sid.), ISBN 978-951-30-5116-7
Tito: kriittinen elämäkerta, Milovan Djilas, Kirjayhtymä Helsinki 1981, Merja Kyrö (suom), ISBN 9512620324
Viitteet
Kroatian historia
1960-luku
1970-luku
|
547963
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Super700
|
Super700
|
Super700 on saksalainen indie pop -yhtye.
Ibadet Ramadani ja Michael Haves perustivat yhtyeen Berliinissä vuonna 2003. He toimivat edelleen seitsenhenkisen yhtyeen luovana ytimenä. Perustamista seurasivat ensimmäiset konsertit Berliinin klubeilla ja pieni kiertue Saksassa ja Sveitsissä.
Minialbumi When Hare and Fox Had Fun julkaistiin toukokuussa 2005 Lasso Musicin kautta. Vuonna 2004 Super700 teki kappaleita Dancing with Myself -elokuvaan, joka sai ensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla 2005. Sitä seurasi laaja kiertue Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä.
Motor Music -levy-yhtiö julkaisi yhtyeen ensialbumin Super700 toukokuussa 2006. Sittemmin yhtye on konsertoinut myös Pohjois-Amerikassa.
Yhtyeen musiikkia on vaikea luokitella: Se yhdistelee trip hopia ja jazzia, mutta siinä on myös synthpopia ja indierock-kitaroita.
Kokoonpano
Ibadet Ramadani – laulu, kitara
Michael Haves – basso
Sebastian Schmidt – rummut
Jan Terstegen – kosketinsoittimet, kitara, basso
Julkaisut
Albumit
EP:t
Aiheesta muualla
Yhtyeen viralliset sivut
Saksalaiset popyhtyeet
|
476087
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Riku%20Kiri
|
Riku Kiri
|
Riku Kiri (s. 5. huhtikuuta 1963 Kotka) on suomalainen voimamies.
Kiri sijoittui toiseksi Maailman vahvin mies -kilpailussa 1996, lisäksi hän sijoittui samaisessa kilpailussa kolmanneksi vuosina 1993 ja 1994. Hän voitti Euroopan vahvin mies -kilpailun kaksi kertaa peräkkäin vuosina 1995, 1996 ja 1997. Suomen vahvin mies -kilpailun Kiri voitti vuosina 1988, 1993 ja 1994.
Kiri saavutti yli 125 kg:n sarjassa voimanoston EM-pronssia vuonna 1986.
Lähteet
Viitteet
Suomalaiset voimamiehet
Suomalaiset voimanostajat
Vuonna 1963 syntyneet
Elävät henkilöt
|
637811
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20vuoden%201982%20miehitt%C3%A4m%C3%A4tt%C3%B6mist%C3%A4%20avaruuslennoista
|
Luettelo vuoden 1982 miehittämättömistä avaruuslennoista
|
Tämä on luettelo vuoden 1982 miehittämättömistä avaruuslennoista. Vuonna 1982 tehtiin 137 satelliitin tai miehittämättömän avaruusluotaimen laukaisua. Osa satelliiteista laukaistiin NASAn miehitetyllä avaruussukkulalla, joka aikaansai niille tiukemmat suunnittelustandardit.
Onnistuneet laukaisut
Epäonnistuneet laukaisut
4.3.1982, Kosmos (1342) (Taifun-2 #11) / 24 Romb Kosmos-3M, Kapustin Jar
15.5., Kosmos (1366) (Zenit-6 #57, Argon #57), Sojuz-U, Plesetskin kosmodromi
12.6.82, Kosmos (1379) (Jantar-4K2 #(3), Kobalt #(3)), Sojuz-U, Baikonurin kosmodromi
22.7, Ekran (9a) (Ekran 23L), Proton-K Blok-DM, Baikonurin kosmodromi
10.9.1982 MARECS B ja Sirio 2, Ariane-1, Kourou
24.11.82 Kosmos (1422) (Strela-1 #249), Kosmos (1423) (Strela-1 #250), Kosmos (1424) (Strela-1 #251), Kosmos (1425) (Strela-1 #252), Kosmos (1426) (Strela-1 #253), Kosmos (1427) (Strela-1 #254), Kosmos (1428) (Strela-1 #255) , Kosmos (1429) (Strela-1 #256) Kosmos-3M, Plesetskin kosmodromi
24.12.82 Raduga (12) (Gran 22L) Proton-K Blok-DM, Baikonurin kosmodromi
Aiheesta muualla
Güntherin avaruussivun Chronology-kohdasta laukaisujen historia (päälähde)
Kanadalainen avaruushistoriasivusto (toinen päälähde)
Russian Space Web
kosmodromianet4589.org/ Jonathan McDowellin avaruussivusto
kosmodromi.nasa.gov NASA Jet Propulsion Laboratoryn avaruuslennot
Miehittämättömien lentojen englanninkielinen keskustelusivu
1982 miehittämättömät lennot
Miehittämättömät lennot
|
832154
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/.np
|
.np
|
.np on Nepalin Internet-maatunnus, jota ylläpitää Mercantile Communications Pvt. Ltd. Rekisteröinti edellyttää läsnäoloa Nepalissa. Tunnus otettiin käyttöön 1995. Rekisteröinnit tehdään kolmannelle asteelle tunnuksien .com.np, .edu.np, .gov.np, .org.np, .mil.np ja .net.np alle.
Aiheesta muualla
IANA .np whois
np
np
sv:Toppdomän#N
|
78888
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tverinkarjalaiset
|
Tverinkarjalaiset
|
Tverinkarjalaisiksi nimitetään Venäjällä Tverin alueella eläviä karjalaisia. Heidän asuma-alueestaan käytetään yleisesti nimitystä Tverin Karjala. Vuodelta 2000 peräisin olevien virallisten väestötilastojen mukaan Tverin alueen 1 614 000 hengestä kansallisuudeltaan karjalaisia oli oman ilmoituksensa mukaan noin 23 000 henkeä, mutta jotkut tutkijat arvioivat vuonna 1998 tverinkarjalaisten määräksi jopa yli 100 000 henkeä. Vuonna 2000 määräksi arvioitiin 100 000 – 200 000. 2020-luvulla arvioitiin, että määrä voisi enimmillään olla liki 60 000 henkeä. Karjalainen perinne on säilynyt Tverin karjalaiskylissä varsin hyvin, ja useat osaavat myös karjalan kieltä.
Tverinkarjalaisten kohtalo on eronnut monista muista Venäjän suomalais-ugrilaisista kansoista siten, että heillä ei ole Venäjän liittovaltiossa omaa nimikkotasavaltaansa, toisin kuin eräillä muilla suomensukuisilla kansoilla, kuten udmurteilla ja marilaisilla. Tästä syystä tverinkarjalaiset ovat jääneet muiden tunnetumpien suomalais-ugrilaisten kansojen varjoon. Vuonna 1996 tverinkarjalaiset saavuttivat kulttuuriautonomian, joka kuitenkin toi tverinkarjalaisia tunnetuiksi myös kansainvälisissä yhteyksissä: tverinkarjalaiset pääsivät presidentti Boris Jeltsinin antaman asetuksen jälkeen jäseniksi suomalais-ugrilaisten kansojen liittoon ja Yhdistyneissä kansakunnissa toimivaan suomalais-ugrilaisten kansojen konsultatiivikomiteaan.
Määrä
Edellä esitettyjen arvioiden ja laskentojen lisäksi vuoden 2002 väestönlaskennassa vain 14 633 ilmoitti kansallisuudekseen karjalaisen. Karjalaisten määrän epävarmuus johtuu osaltaan siitä, ettei erityisesti iäkäs väestö ole uskaltanut tai katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa kansallisuudekseen vähemmistökansallisuutta pyrkiessään välttämään leimautumista. Vuoden 2010 väestönlaskennassa karjalaiseksi itsensä ilmoitti 7 394 henkeä, ja heistä vain 25 ilmoitti puhuvansa pelkästään karjalan kieltä.
Historia
1600-luvulta 1930-luvulle
Tverin karjalaiskylät sijaitsevat sisä-Venäjällä, noin 200 kilometriä Moskovasta Pietarin suuntaan. Tverin karjalaiset kuuluvat saarekekarjalaisiin, ja he ovat 1600-luvulla Käkisalmen läänistä lähteneiden karjalaissiirtolaisten jälkeläisiä. He muuttivat Suomesta pakoon. Karjalaisia lähti Laatokan liepeiltä ja Pohjois-Karjalasta aina Liperistä ja Ilomantsista asti. He pakenivat Ruotsin valtaa ja luterilaista uskontoa. Se erotti heidät luterilaisista karjalaisten heimoon kuuluneista suomalaisista, jotka jäivät pääasiassa asuinsijoilleen ruotsalaisen pakkoluterilaistamisen aikana. Myös Ruotsin kruunulle maksettavat verot olivat raskaat, samoin muut velvoitteet.
Moskovan Venäjä myös lupasi muuttajille verohelpotuksia, mikä teki heille muutosta helpompaa. Suuri karjalaisasutus kehittyi tuolloiseen Tverin lääniin, mutta karjalaisia muutti myös Aunukseen. Lisäksi Tihvinän, Valdain ja Djoržhan alueelle kehittyi karjalaisten asutuskeskukset.
Tverin karjalaisasukkaiden esi-isät ovat siirtyneet Tverin alueelle pääasiassa vuosina 1581–1595 ja 1617–1661. Suurin osa tverinkarjalaisista muutti Tveriin 1600-luvulla Stolbovan rauhan jälkeen. Tverin kylät olivat jääneet autioiksi sotaa ja ruttoa pakoon lähteneiltä venäläisiltä. Tverinkarjalaisten muutot alueelle jatkuivat aina 1700-luvulle suureen Pohjan sotaan saakka. Siirtolaisia tuli ilmeisesti myös Inkerinmaalta. Tverinkarjalaiset ovat eläneet vuosisatoja eristyksissä muista karjalaisista, mutta vanha karjalan eri muodoille yhteinen sanasto on Tverin murteissa pitkälti säilynyt. Siellä he elivät omissa kylissään niin sitkeästi, että varsinkin karjalaisalueiden sisäosissa asuvat olivat täysin eristyksissä venäläisistä ja selvisivät vuosisatoja ilman venäjän kieltä.
Tiettävästi ensimmäinen Tverin Karjalassa käynyt suomalainen tutkija oli D. E. D. Europaeus, joka liikuskeli Tverin Karjalassa1840-luvulla. Myös Elias Lönnrot ja M. A. Castrén tiesivät karjalaisista Tveristä, mutta eivät siellä käyneet. Kesällä 1882 Tverissä kävi matkalla Theodor Schwindt, joka kirjoitti tästä matkakuvauksia Uuteen Suomettareen.
Lukumäärä ja karjalan kielen puhujat
Venäläistyminen alkoi 1800-luvun puolivälissä modernin maailman levitessä venäjänkielisen koululaitoksen ja rautateiden myötä karjalaisiin kyliin. Vuonna 1800 tverinkarjalaisia oli Venäjän keisarikunnassa 32 670 henkeä. Vuoden 1873 väestönlaskennassa luku oli noin 100 000. 1920-luvulla Tverin Karjala ja Karjalan neuvostotasavalta valitsivat toisistaan eroavan kielipolitiikan: Karjalassa venäjän rinnalle vieraaksi kieleksi otettiin suomi, Tverissä karjala. 1920-luvulla tverinkarjalaisia oli 140 000, ja he muodostivat yli puolet kaikista Neuvostoliiton karjalaisista. Vuonna 1930 heitä oli jo peräti 150 617. Varsinainen karjalankielinen julkaisutoiminta ja tverinkarjalan kirjakielen erottaminen Karjalassa puhuttavasta karjalan kielestä tapahtui 1930-luvun alussa. Tuo aika oli Tverin karjalaisen kulttuurin kehittymisen aikaa, kun latinalaisia kirjaimia käyttävä karjalan kielen kirjaimistoa alettiin kehittää.
1930-luvulla
Samalla aikaa, kun kirjakieltä kehitettiin, lehtiä julkaistiin ja karjalankielisiä opettajia koulutettiin, Stalinin vainot levisivät ympäri maata. Tverinkarjalaisten latinalaisten aakkosten käyttö tulkittiin fasistiseksi, ja niiden poistaminen julistettiin voitoksi suursuomalaisesta porvarillisesta nationalismista. Vainojen ja epäluulon keskellä Neuvostoliiton johdolta tuli omituinen päätös: Tverinkarjalaisille piti perustaa oma autonomia, Tverin piirikunta. Piirikunnalla oli suurellisia suunnitelmia uusista karjalankielisistä kouluista ja teatterista. Kohta piirikunnan perustamisen jälkeen sen karjalaisaktiiveja alettiin kuitenkin pidättää, ja tverinkarjalaisten lyhyt autonomia loppui vuonna 1939. Tutkijat arvelevat, että autonomia perustettiin karjalaisaktiivien esiin saamiseksi ja likvidoimiseksi. Vuoden 1939 jälkeen ei painotuotteissa enää saanut käyttää sanaa ”karjalainen”. Tverinkarjalaisten kansa oli siten virallisesti poispyyhitty Neuvostoliitosta. Ennen karjalan kielen kieltämistä 1930-luvulla karjalan kieltä opetettiin lähes 200 koulussa. Vuosina 1932–1938 karjalan kieltä ja kirjallisuutta opetettiin peräti 181 koulussa Tverin alueen 12 piirissä. Tuona aikana painettiin sata karjalankielistä kirjaa. Kiellon jälkeen karjala säilyi kuitenkin perheissä kotikielenä. Nämä 50 vuotta olivat kova isku karjalaiselle kulttuurille Tverissä, kun karjalaista väestöä sulautettiin valtaväestöön. Samoin karjalan kielen tilalle tuli venäjä.
Kun Stalinin vähemmistöpolitiikka 1930-luvulla teki tverinkarjalaisten elämän tukalaksi, ei virallisiin väestötietoihin ole sen jälkeen ollut uskominen: monet tverinkarjalaiset ovat ilmoittaneet itsensä varmuuden vuoksi venäläisiksi – ja tekivät niin yhä 1990-luvun lopulla. Puhtaasti turvallisuussyistä monet karjalaiset ovat myös hakeutuneet venäläisten kanssa naimisiin.
1980-luvulta 2020-luvulle
1920-luvun ajoista tverinkarjalaisten määrä on laskenut huomattavasti. Esimerkiksi vuonna 1989 karjalaisia oli Tverissä oman ilmoituksensa mukaan enää 23 000 henkeä.
Karjalan opetusta samoin kuin yrityksiä kansallisen kulttuurin elvyttämiseen oli Tverin alueella ollut jo 1930-luvulla. Kirjavien vaiheiden jälkeen elvyttäminen aloitettiin uudelleen 1990-luvun alussa. Karjalan opetus kouluissa aloitettiin pääosin Tverinkarjalaisten kulttuuriseuran toimesta. Kouluihin saatiin oppikirjat, kouluihin koulutettiin opettajia ja kylissä eli karjalaislapsiakin.
1990-luvulla karjalaisten kansallinen työ alkoi edetä nopeasti. Vuonna 1990 perustettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseura. Siitä muodostui kansallinen kulttuuriautonomia. Autonomia saavutettiin vuonna 1996. Seura ja autonomia toimivat karjalan kielen ja karjalaisen kulttuurin säilyttämiseksi. Vuonna 1994 perustettiin seuran tueksi Suomeen Tverinkarjalaisten ystävät -yhdistys. A. Punzhinan Tverinkarjalan sanakirja julkaistiin vuonna 1994. Lisäksi vuonna 1992 julkaistiin M. Orlovin tekemä aapinen Bukvari, vuonna 1996 Zoja Turitsevan lukukirja Armaš šana ja L. Gromovan tekemä karjalainen oppikirja Aiga paissa i lugie karielakši. Oppikirjat ovat saaneet julkaisutukea Suomesta vuonna 1993 perustetulta Tverinkarjalaisten ystäviltä, Karjalan Sivistysseuralta ja Pertti Virtarannalta. Zoja Turitsevan laatima alkeislukukirja eli Luvendakniiga Tverin karielazilla lapšilla julkaistiin vuonna 1996.
Vuodesta 1996 lähtien on ilmestynyt neljää kertaa vuodessa Karielan Šana -lehti, jota julkaistaa tverinkarjalaksi ja osin venäjäksi. Lehdellä on tärkeä osa tverinkarjalaisten kansallistunteen vaalimisessa. Vuonna 1998 ilmestyi S. Tarasovin runokokoelma Oma randa ja vuonna 2004 ensimmäinen tverinkarjalainen proosateos Kuzjmicca tekijänään N. Balakirev. Vuonna 2007 ilmestyi Z. I. Golovkinan ja R. V. Gorcevin toimittama laulukirja Virži.Tverinkarjalaisten ystävät on tehnyt merkittävää työtä karjalaisen kirjallisuuden kehittämisessä.
Ikivanhat karjalaiset perinteet elivät Tverin Karjalassa yhä 1990-luvun lopulla. Tverinkarjalaiset esimerkiksi saunoivat vielä tuolloin suurissa uuneissa saunatupien ohella.
Tverinkarjalaisten kieli ja kulttuuri on säilynyt suhteellisen hyvin ottaen huomioon yli 400 vuoden asumishistorian keskellä Sisä-Venäjää. 1990-luvun lopulla tverinkarjalankielisiä lapsia oli hyvin vähän. Toisaalta tuolloin tverinkarjalaiset eivät enää häpeilleet karjalaisuuttaan. 1990-luvun jälkeen on alkanut näyttää siltä, että kylien pysyvän asutuksen yhä vähentyessä ei ole enää lapsia, kelle opettaa karjalan kieltä. Karjalan kielen opetuksen määrä on vähentynyt yhteen oppituntiin viikossa. Tverinkarjalaisten kieltä uhkaa karjalaisen identiteetin ohella venäläiseen valtakulttuuriin sulautuminen. Yhä useamman karjalaisen kielitaito ulottuu vain ymmärtämisen tasolle. Karjalan kielen säilymistä uhkaa sukupuutto Tverissä, ja sen tilanne näyttää pääosin samalta kuin Venäjän Karjalassa, jossa karjalan puhujien enemmistö on iäkästä väkeä, jolta kieli ei ole välittynyt nuoremmille polville, eikä valtion tukea kansallisille ja kielellisille pyrkimyksille ole saatavissa. Tverin karjalaisten vanhaa kulttuuria ja tapoja pyritään säilyttämään vähäisinkin voimavaroin. Heillä on pieniä paikallismuseoita ja kirjastoja joko koulujen yhteydessä tai erillisinä yksikköinä. Tverinkarjalan kielimuotoa on tallennettu ja tutkittu edelleen 2020-luvulla.
Tverin karjalaismurteet
Karjalan kieli jakautuu kahteen päämurteeseen eli varsinaiskarjalaan ja livvinkarjalaan, jota kutsutaan myös aunuksenkarjalaksi. Varsinaiskarjala jakautuu edelleen vienankarjalan ja eteläkarjalaan murteisiin. Tverinkarjalan murteet kuuluvat eteläkarjalan murteisiin. Tverinkarjalan murteet pohjautuvat lähinnä Käkisalmen läänissä 1600-luvulla puhuttuihin murteisiin, koska pääosa tverinkarjalaisista on tuolloin Käkisalmen seuduilta Keski-Venäjälle muuttaneiden karjalaisten jälkeläisiä. Murteet ovat lähellä Suojärvellä ja Suistamolla puhuttuja karjalan kielen murteita. Toisaalta tverinkarjalassa on sellaisia piirteitä, että osa tutkijoista pitää sitä omana kielenään.
Tverinkarjalaiset asuvat 1–5 hengen pikkukylissä, joita on 458 ja noin 80 suurehkoissa kylässä. Heillä on oma kulttuuriautonomiansa, jota ennen nimitettiin Tverinkarjalaisten kulttuuriseuraksi. Karjalan kieltä opetetaan 11 koulussa. Lihoslavlin opettajaopistosta on valmistunut myös karjalan kielen opettajia. Vuonna 1998 Helsingin yliopiston sivuilla kerrottiin, että vuoden 1999 syksyllä Tverin yliopistossa on määrä alkaa karjalan kielen opetus. Samana vuonna Helsingin yliopiston ylioppilaskunta tuki tverinkarjalaisen Lihoslavlin opettajaopiston tietokoneitten verkottamista. Vuoteen 2007 mennessä viisi opiskelijaa oli valmistunut Tverin yliopistosta karjalan kielen ja kirjallisuuden opettajiksi. Vuonna 2014 karjalan kielen opettaminen opettajakoulutuksessa oleville oli lakkautettu.
Yhteydet venäjänkielisiin ovat tuoneet tverinkarjalaan kosolti lainasanoja, ja venäjän vaikutusta on myös ääntämisessä ja lauserakenteissa. Siitä huolimatta moni suomalainen venäjää ja karjalaa taitamaton Tverin karjalaiskylissä 2000-luvulla vieraillut on yllättynyt siitä, miten paljon tverinkarjala kuulostaa suomen kieleltä.
Tverin murteiden tutkimushistoriaa
Varhaisimmat Karjalan kielen sanakirjan muistiinpanot tverinkarjalasta pohjautuvat 1890-luvulla Keski-Venäjälle Tverin kuvernementtiin tehtyihin tutkimusmatkoihin.
Karjalan kielen sana-arkistossa on useita tverinkarjalan kokoelmia. Kesällä 1895 K. F. Karjalainen matkusti Tverin kuvernementtiin matkakumppaninaan perinteentallentaja Vihtori Alava ja keräsi siellä karjalankielistä sanastoa. He lähtivät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran apurahan ja yliopiston kanslerin matka-apurahan turvin Tveriin. Vuosina 1912 ja 1913 Juho Kujola kulki Venäjällä ja teki sanamuistiinpanoja Tverin sekä Tihvinän ja Valdain eli Novgorodin kuvernementin karjalaisilta. Kujolan runsaat ja monipuoliset sanatiedot 1900-luvun alusta olivat pitkään unohduksissa, ja oikeastaan ne löytyivät sattumalta. Nykyään tämä merkittävä ja suuri aineisto on digitoitu ja vapaasti käytettävissä.
Kylmän sodan aikana Tverin kylät olivat suljettua aluetta ulkomaalaisille, mutta Helmi ja Pertti Virtaranta retkeilivät siellä erikoisluvalla vuonna 1957 ja monena kesänä sen jälkeen. Näistä matkoista syntyivät muun muassa kirjat Kauas läksit karjalainen sekä Karjalan kieltä ja kansankulttuuria. Heidän työkalunaan olivat jo nauhurit, ja he tekivät sanalippuja myös ääninauhojen pohjalta. Virtarantojen tuoreimmat, 1970-luvun tverinkarjalan sanatiedot eivät ehtineet mukaan Karjalan kielen sanakirjan ensimmäisiin osiin. Tuoreimmat Karjalan kielen sanakirjan muistiinpanot tverinkarjalasta pohjautuvat 1970-luvun tutkimusmatkoihin Tverin alueelle. Pertti Virtaranta on edelleen tunnettu ja arvostettu henkilö Tverin alueella. Virtaranta teki arvokasta työtä tverinkarjalaisten kansallistunteen ja ihmisten itsetunnon kohottajana tallentaessaan vuodesta 1957 lähtien tverinkarjalaa, kansan vanhoja itkuvirsiä ja runoja. Kylissä muistetaan ja arvostetaan suuresti sitä, että Virtaranta ensimmäisenä suomalaisena oli vakavasti kiinnostunut karjalaisten kielestä ja kulttuurista. Hän korosti, että jokaisen ihmisen on tiedettävä kuka on ja mistä tulee.
Lähteet
Aiheesta muualla
YLEn Elävä arkisto Kaukaiset tverinkarjalaiset - reportaasi (1985), 59:55
Tverinkarjalaisten ystävät ry:n kotisivut
Keski- ja Etelä-Venäjän etniset ryhmät
Tverin alue
Karjalaiset (kansa)
|
878066
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heittovipujarru
|
Heittovipujarru
|
Heittovipujarru on etupäässä kapearaiteisissa vetureissa käytetty jarrutyyppi.
Heittovipujarrun muodostaa veturin hyttiin, yleensä takaseinälle, sijoitettu vipu jonka kahvaan liittyy noin kymmenen kilon paino. Tästä vivusta kulkee erikseen oma tankoyhteys veturin jarrukoneistoon.
Jarrua käytettäessä se käännetään vapaa-asennosta rauhallisesti kohti kiinni-asentoa jarrutustarpeen mukaan. Paino antaa jarrutustehoa ja varmistaa että jarru pysyy ääriasennoissaan eli joko täysin auki tai täysin kiinni.
Jarrutyyppi vaatii käyttäjänsä täyden huomion ja siksi se syrjäytyikin käyttöjarruna varsin varhain höyryjarrun tieltä. Seisontajarruna se kuitenkin säilytti paikkansa.
Jarrutyyppiä on mm. Äänekoski-Suolahden rautatien höyrysäiliöveturi ÄSR3:ssa sekä Fiskarsin muistomerkkiveturissa.
Lähteet
Mikko Ivalo: Höyryveturit ja niiden hoito
Rautatietekniikka
Jarrut
Höyryveturit
|
480079
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulkokrunnin%20tunnusmajakka
|
Ulkokrunnin tunnusmajakka
|
Ulkokrunnin tunnusmajakka (myös Ulkokrunnin pooki) on Iin kunnan alueella Perämerellä Krunnien saaristoon kuuluvalla Ulkokrunnin saarella sijaitseva merenkulun ohjauslaite. Tunnusmajakka toimii saariston halki Oulun edustalta Kemiin ja Tornioon johtavan 10 metrin rannikkoväylän väyläohjauslaitteena. Se sijaitsee luonnonsuojelualueella, ja maihinnousu on sallittu vain Maakrunni-säätiön luvalla.
Puinen kuusikulmainen ylöspäin kapeneva 29,6 metrin korkuinen torni on rakennettu F. W. Lüchoun piirustusten mukaisesti vuonna 1874. Aiemmin lähes täsmälleen samalla paikalla sijaitsi Struven ketjuun kuulunut vuonna 1841 rakennettu 9,6 metrin korkuinen kolmiomittaustorni, jota merenkulkijat alkoivat käyttää kiintopisteenään. Kolmiomittaustorni siirtyi luotsilaitoksen hallintaan 1849. Ulkokrunniin perustettiin luotsiasema 1872 ja sen rinnalle kahta vuotta myöhemmin nykyinen tunnusmajakka.
Pookissa on viisi kerrosta, joita alun perin yhdistivät jyrkät puutikkaat. Alimman välitasanteen lattia on parin metrin korkeudella maanpinnan yläpuolella. Tornin tuuliankkurina on lähes kahden metrin paksuinen kivikerros. Ylimmän kerroksen seinissä on ikkunaluukkuja, joista luotsit tähystivät saapuvia aluksia. Tornin huippumerkkinä oli alun perin tuuliviiri. Luotsaustoiminnan alkuaikoina tornissa oli myös lipputanko.
Nuottakalastajat käyttivät pookia hevosten suojatallina aavan meren myrskyjä vastaan. Tämä toiminta jatkui ainakin 1930-luvulle saakka, ja se todennäköisesti aloitti puurakenteisen merimerkin rappeutumisen. 1980-luvun alussa tuuliankkurin alapuolinen hirsipohja romahti, ja vaurion syyksi todettiin sadeveden ja muurahaisten aiheuttama hirsien hapertuminen. Muurahaiset olivat kulkeutuneet pookiin ilmeisesti kalastajien hevosten heinäkuormissa.
Kun Merenkulkulaitos vuonna 1988 aloitti vielä olemassa olevien tunnusmajakoiden pelastamisen, valittiin huonoon kuntoon päässyt Ulkokrunnin pooki ensimmäiseksi kohteeksi, sillä sen pelättiin kaatuvan seuraavassa myrskyssä. Torni korjattiin kahdeksan kirvesmiehen voimin, ja kustannukset nousivat 300 000 markkaan. Kunnostustyössä käytettiin mm. yli kilometri lautaa ja kolme kilometriä rimaa. Samalla tornin sisäpuolella olevat puiset tikkaat korvattiin nykyaikaisilla turvatikkailla.
Nykyisin Oulun–Kemin 10 metrin väylän taaempana linjamerkkinä toimivassa tunnusmajakassa on myös pieni sektoriloisto, joka saa energiansa aurinkopaneelista ja neljästä akusta.
Kansainväliseen majakka- ja majakkalaivaviikonloopuun on Ulkokrunneilta osallistunut nivalalainen Laaksojen Radioamatöörit ry., kutsumerkiltään OH8AAU vuosina 2000 ja 2001.
Lähteet
Viitteet
Iin rakennukset ja rakennelmat
Perämeri
Suomen tunnusmajakat
|
1770378
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/De%C5%BEo%20Hoffmann
|
Dežo Hoffmann
|
Dezider "Dežo" Hoffmann (24. toukokuuta 1912 Banská Štiavnica – 29. maaliskuuta 1986 Lontoo) oli slovakialaissyntyinen brittiläinen kuvajournalisti ja valokuvaaja, joka tuli tunnetuksi 1960-luvulla The Beatles -yhtyeen hovikuvaajana.
Elämä ja ura
Hoffamann syntyi Itävalta-Unkarin keisarikunnassa nykyisen Slovakian Banská Štiavnicassa ja varttui Zilinassa. Opiskeltuaan journalismia Prahassa hän työskenteli Barrandov-studioilla ja 20th Century Foxin kuvajournalistina Pariisissa. Vuosina 1935–1936 Hoffman kuvasi Abessinian sotaa, jonka jälkeen hän sai tehtäväkseen kuvata Barcelonassa pidettäväksi suunniteltuja Kansojen olympialaisia, jotka kuitenkin peruttiin Espanjan sisällissodan sytyttyä heinäkuussa 1936. Hoffmann liittyi tasavaltaisten puolelle kansainvälisiin prikaateihin unkarilaisen Mátyás Rákosin mukaan nimettyyn pataljoonaan tutustuen muun muassa Ernest Hemingwayhin ja Robert Capaan. Sodan päätyttyä kolmasti haavoittunut Hoffmann pakeni Ranskaan, jossa hän joutui internoiduksi ja päätyi lopulta vuonna 1940 Isoon-Britanniaan. Toisen maailmansodan aikana Hoffman värväytyi RAF:n tshekkoslovakialaisista lentäjistä muodostettuun osastoon ja hän oli kuvaamassa myös Normandian maihinnousua.
Sodan päätyttyä Hoffmann asettui Lontoohon, jossa hän työskenteli eri sanoma- ja aikakauslehdille. Vuonna 1955 Hoffmann aloitti Record Mirror-musiikkilehden palveluksessa ja ryhtyi kuvaamaan viihdemaailman kuuluisuuksia. Vuonna 1962 Hoffmann kuvasi ensimmäisen kerran Liverpoolissa The Beatlesia, josta alkoi hänen vuosia kestänyt yhteistyönsä yhtyeen kanssa. Hänen kuviaan käytettiin myös yhtyeen levynkansissa. Beatleksien ohella muita Hoffmann kuvaamia yhtyeitä ja artistelja olivat muun muassa The Rolling Stones, The Animals, Elton John, Bob Marley, Cliff Richard, Frank Sinatra, Louis Armstrong, Jimi Hendrix, Little Richard, Bob Dylan, Deep Purple, The Faces, The Doors, The Kinks, Cream, Dusty Springfield, The Shadows, Tom Jones, David Bowie, Duke Ellington, Pink Floyd, Marianne Faithfull ja Diana Ross. Lisäksi hän kuvasi näyttelijöitä kuten Charlie Chaplin, Marilyn Monroe, Marlon Brando, Sophia Loren, Omar Sharif ja Laurence Olivier. Hoffmann uudisti viihdetähtien kuvausta luopumalla studiossa otetuista kankeista pönötyskuvista ja vei sen sijaan kohteensa ulkoilmaan antaen kuviinsa myös liikettä ja dynamiikkaa. Hoffmanin laaja kuva-arkisto on nykyään Shutterstockin omistuksessa, mutta niitä on nähtävissä myös Lontoossa National Portrait Galleryn kokoelmissa.
Teoksia
Lähteet
Valokuvaajat
Sotakuvaajat
Slovakialaiset taiteilijat
Espanjan sisällissodan sotilaat
The Beatles
Vuonna 1912 syntyneet
Vuonna 1986 kuolleet
|
264536
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stuart
|
Stuart
|
Stuart on englanninkielinen sukunimi ja miehen etunimi. Se on ranskalaistettu muoto nimestä Stewart. Se voi tarkoittaa myös seuraavia:
Stuart-panssarivaunua
HMS Stuart, Britannian Kuninkaallisen laivaston laivueenjohtaja
Australian laivasto
HMAS Stuart (D00), Scott-luokan laivueenjohtaja
HMAS Stuart (DE48), River-luokan saattuehävittäjä
HMAS Stuart (FFH 153), Anzac-luokan fregatti
Sukunimi
Stuart-suku, Skotlannin ja Englannin hallitsijasuku
Arabella Stuart (1575–1615), englantilainen aatelinen, kuningas Jaakko I:n serkku
Brad Stuart (s. 1979), yhdysvaltalainen jääkiekkoilija
Bruce Stuart (1881–1961), kanadalainen jääkiekkoilija
Cayetana Fitz-James Stuart (1926–2014), espanjalainen herttuatar, Espanjan grande, Alban suvun päämies
Charles Edward Stuart (1720–1788), Skotlannin ja Englannin kruununtavoittelija, James Stuartin poika
Charlotte Stuart (1753–1789), Charles Edward Stuartin avioton tytär
Eric Stuart (s. 1967), yhdysvaltalainen laulaja ja lauluntekijä
Freundel Stuart (s. 1951), Barbadosin pääministeri
Giacomo Rossi Stuart (1925–1994), italialainen elokuvanäyttelijä
Gilbert Stuart (1755–1828), yhdysvaltalainen taidemaalari
Gloria Stuart (1910–2010), yhdysvaltalainen pitkän linjan elokuvanäyttelijä ja taiteilijaperäisin
Henry Stuart, lordi Darnley (1545–1567), Skotlannin kuningatar Maria Stuartin puoliso
Henry Benedict Stuart (1725–1807), Skotlannin ja Englannin kruununtavoittelija, katolinen piispa ja kardinaali, James Stuartin poika
Hod Stuart (1879–1907), kanadalainen ammattilaisjääkiekkoilija
J. E. B. Stuart (1833–1864), etelävaltioiden ratsuväenkenraali Yhdysvaltain sisällissodassa
Ian Stuart eli Alistair MacLean (1922–1987), skotlantilainen kirjailija
James Francis Edward Stuart (1688–1766) Skotlannin ja Englannin kruununtavoittelija
James Patrick Stuart (s. 1968), yhdysvaltalainen näyttelijä
Jazmín Stuart (s. 1976), argentiinalainen näyttelijä
Jeb Stuart (s. 1956), yhdysvaltalainen elokuvakäsikirjoittaja, -tuottaja ja -ohjaaja
John Stuart (1713–1792), brittiläinen poliitikko ja pääministeri
John McDouall Stuart (1815–1866), skotlantilainen tutkimusmatkailija, jonka mukaan on nimetty Stuartin valtatie Australiassa
Katie Stuart (s. 1984), yhdysvaltalainen näyttelijä
Madeline Stuart (s. 1996), australialainen muotimalli
Margaret Stuart (1889–1963), brittiläinen kirjailija
Maria Stuart (1542–1587), Skotlannin hallitsija
Mark Daniel Stuart (s. 1984), yhdysvaltalainen jääkiekkoilija
Mel Stuart (1928–2012), yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja.
Luettelot henkilöistä sukunimen mukaan
|
391978
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sami%20Rintala
|
Sami Rintala
|
Sami Rintala (s. 1969 Kaavi) on suomalainen arkkitehti ja taiteilija, joka tuotti vuosina 1999–2003 yhdessä Marco Casagranden kanssa arkkitehtonisia installaatioita kotimaassa. Heidän teoksiaan oli Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa 2000 ja Montrealin biennaalissa 2002. Yhteisteoksia on muun muassa Chain Reactor.
Sami Rintala on suunnitellut myös huonekaluja. Hän toimii arkkitehtuurin, kuvataiteen ja muotoilun aloilla. Rintala sanoo töidensä perustuvan tarinan kerrontaan ja käsitteellisyyteen.
Rintalan myös opettaa ja luennoi eri yliopistoissa työpajoissa.
Vuonna 2008 Rintala perusti arkkitehtitoimiston Rintala Eggertsson Architects yhdessä islantilaisen Dagur Eggertssonin kanssa. Toimisto sijaitsee sekä Oslossa ja Bodøssa. Sami Rintala on suunnitellut ohjelman vuoden 2009 Alvar Aalto -symposiumiin.
Teoksia
Hotelli, Kirkenes, Norja 2005, Nico Saieh, Arch Daily 20.5.2008
Elementtitalo, Seoul, Korea 2006, Nico Saieh, Arch Daily 18.5.2008
Katso myös
Casagrande & Rintala
Lähteet
Aiheesta muualla
Rintala-Eggertsson arkkitehtitoimiston kotisivu
Suomalaiset arkkitehdit
Suomalaiset kuvanveistäjät
Vuonna 1969 syntyneet
Elävät henkilöt
|
637090
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saint-Ours
|
Saint-Ours
|
Saint-Ours on neljän paikkakunnan nimi:
Saint-Ours, kunta Ranskan Puy-de-Dômessa
Saint-Ours, kunta Ranskan Savoiessa
Saint-Ours eli St. Ursen, kunta Sveitsissä
Saint-Ours, kunta Kanadan Quebecissa
|
518263
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/MSI%20Wind%20PC
|
MSI Wind PC
|
MSI Wind Pc on Micro-Star Internationalin (MSI) kehittämä pienten ja halpojen kannettavien markkinoille suunnattu tietokone. Wind esiteltiin ensi kertaa CeBIT 2008 -messuilla . Siitä valmistetaan tulevaisuudessa 1024x600 resoluutiota tukevia, 8- ja 10-tuumaisilla näytöillä varustettuja malleja. Kiintolevy on vakiona 2.5 tuumainen, mutta massamuistiksi on myös valittavissa SSD-kiintolevy. Kaikissa Windin versioissa on 1 GB RAM- keskusmuistia. Hinnaksi asettunee n. 300-600 euroa (£299-£699) riippuen varustelusta. Wind PC:n prosessoriksi on valittu Intelin uusi 45nm valmistustekniikkaan perustuva yksiytiminen Atom-tuoteperheeseen kuuluva Diamondville-prosessori, joka toimii 1-1,6GHz kellotaajuuksilla. Atom-prosessorin virrankulutus tulee olemaan hyvin pieni: vain 4 W, mikä mahdollistaa kannettavalle pitkän akunkeston. MSI Wind on MSI:n vastaus Asuksen suositulle Eee PC:lle. Wind tulee tukemaan Linuxia, Windows XP:tä sekä Windows Vistaa. MSI:llä oli julkaisuhetkellä merkittävä etulyöntiasema Asus Eee PC:hen nähden mm. näytön, prosessorin ja tallennuskapasiteetin tähden. Tämä etu kuitenkin kaventui melko pian, kun Asus julkaisi Eee PC 901 kannettavan.
Lähteet
Aiheesta muualla
MSI Pressijulkaisu
Tweaktownin julkaisemat viralliset kuvat kannettavasta
MSI Wind at EEE Journal
Kannettavat tietokoneet
Linux-pohjaiset laitteet
|
612033
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Micha%C3%ABl%20Chr%C3%A9tien
|
Michaël Chrétien
|
Michaël Chrétien (, s. 10. heinäkuuta 1984 Nancy, Ranska) on ranskalais-marokkolainen jalkapalloilija. Pääasiassa laitapuolustajana pelannut Chrétien edusti suurimman osan vuonna 2018 päättyneestä urastaan AS Nancya. Hän pelasi välillä kolme kautta Turkin Superliigan Bursasporissa ja puoli kautta ranskalaisseura RC Strasbourgissa.
Seurajoukkueura
Chrétien pelasi synnyinkaupunkinsa seurassa AS Nancyssa yhdeksän täyttä kautta ammattilaisena, kunnes siirtyi elokuussa 2011 Turkkiin Bursasporiin. Ranskassa hän voitti Ranskan liigacupin vuonna 2006. Palattuaan Ranskaan hän pelasi vielä kolmannella sarjatasolla Strasbourgissa sekä toisella ja ensimmäisellä sarjatasolla Nancyssa. Hän pelasi urallaan Ranskan Ligue 1:ssä kaikkiaan 181 ottelua ja teki niissä kolme maalia, joista kaksi kaudella 2006–2007. Ligue 2:ssa hän pelasi 119 ottelua ja teki niissä seitsemän maalia. Turkin Superliigassa hän pelasi kauden päättäneet sijoitusottelut mukaan lukien 70 ottelua ja teki niissä kaksi maalia. UEFA-cupissa hän pelasi Nancyn joukkueessa 11 ottelua ja Eurooppa-liigassa Bursasporin joukkueessa kaksi ottelua sekä Kuopion Palloseuraa vastaan kaksi karsintaottelua.
Maajoukkueura
Chrétien pelasi Marokon maajoukkueessa 36 maaottelua vuosina 2006–2012. Hän pelasi vuosien 2008 ja 2012 Afrikan-mestaruuskilpailuissa, joissa molemmissa Marokko jäi alkulohkoon. Vuoden 2008 turnauksessa hän pelasi täyden ajan joukkueensa kaikissa kolmessa ottelussa ja vuoden 2012 turnauksessa hän pelasi kaksi ottelua avauskokoonpanossa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Michaël Chrétien LFP:ssä
Ranskalaiset jalkapalloilijat
Marokkolaiset jalkapalloilijat
Ranskanmarokkolaiset
Vuonna 1984 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1150616
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaavin%20timanttikaivos
|
Kaavin timanttikaivos
|
Kaavin timanttikaivos on Kaaville suunnitteilla oleva kaivos. Kaivos olisi Euroopan ensimmäinen timanttikaivos.
Tämän hetkisen tiedon mukaan Suomen paras timanttiesiintymä on Kaavin Lahtojoella. Alue sijaitsee noin 70 km Kuopiosta itään. Suunniteltu kaivosalue tulisi olemaan noin 6 kilometriä koilliseen Kaavin kuntakeskuksesta.
Kaavin timanttikaivosta suunnitellut yhtiö Karhu Mining Company Oy sai 2014 luvan kaivospiiritoimituksen tekemiseen. Kaivostoiminnan aloitus edellytti muun muassa ympäristövaikutusten arviointia.
Karhu Mining Company Oy haki kaivospiiriä Lahtojoelle edellisen kerran vuonna 2011. Yhtiön viimeisin kaivospiirihakemus ulottui yhteensä yli 114 hehtaarin suuruiselle alueelle. Hankkeen toiminta-ajan kaavailtiin olevan kahdeksan vuotta. Ensimmäisenä vuotena aiottiin keskittyä maanpoistoon ja rikastuslaitteiston sekä muun infrastruktuurin rakentamiseen. Lahtojoen ison esiintymän avaamisen arvioitiin maksavan noin 40 miljoonaa euroa.
Kaavin timanttikaivoksen kaivosoikeudet siirtyivät 2016 irlantilaiselle Karelian Diamond Resources-nimiselle yhtiölle. Kesällä 2017 uutisoitiin, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on hyväksynyt yhtiön tekemän kaivospiirihakemuksen. Kaivospiirin toimituskokous pidettiin syksyllä 2017. Yhtiön uusimpien tutkimustulosten mukaan Lahtojoen timanttiesiintymän hyödyntäminen olisi taloudellisesti kestävällä pohjalla.
Maailman timanttipitoisimpia kiviä
Kaavin Lahtojoen kimberliittiesiintymästä on löydetty ehkä yksi maailman timanttipitoisimmista kivistä. Kivi sisältää timantteja 90 000 karaattia tonnissa. Timanttiesiintymää pidetään kiinnostavana, jos se sisältää timantteja 0,1 karaattia tonnia kohti. Yksi karaatti on 0,2 grammaa. Kyse ei ole samoista karaateista, joista puhutaan kultapitoisuuksien yhteydessä.
Lahtojoen timantteja on tutkittu Geologian tutkimuskeskuksen koetehtaassa Outokummussa. Suurimmat Lahtojoelta löytyneet timantit ovat kooltaan noin 5 millimetrin kokoisia. Ensimmäiset timantit on todettu väreiltään erinomaisiksi. Mikroskoopilla tarkasteltuna ne ovat kirkkaita ja värittömiä. Paljain silmin katsottuna ne ovat vaalean harmaita.
GTK:n erikoistutkija Hugh O'Brienin mukaan suuria jalokiviluokan timantteja ei ole toistaiseksi vielä löytynyt Suomesta, koska näytteitä on tutkittu vasta melko vähän. Suuria timantteja on aina harvemmassa kuin pieniä.
Geologi Marja Lehtonen on tutkinut Kaavin ja Kuopion timanttikerrostumia. Hän löysi alueelta 140–180 kilometrin syvyydestä 40 km paksun timanttikerrostuman. Näin syvällä olevaa kiveä ei voida hyödyntää taloudellisesti.
Timanttinen kallioperä
Maan kivikehä (maapallon kuori ja vaipan ylin osa) on Suomen kohdalla yli 150 km paksu, mitä pidetään timanttien kannalta otollisena.
Timantit ovat peräisin maapallon kivikehän alaosista. Niitä kiteytyy hiilestä ikivanhojen vakaiden kallioperäalueiden alla, jossa paine on riittävän suuri ja lämpötila on sopiva. Tällaisia kalliolohkoja eli kratoneja on kaikilla mantereilla – myös Suomen itäosissa kuten Kaavilla.
Timantit esiintyvät harvinaisissa kivilajeissa kuten kimberliitissä ja lamproiitissa. Kimberliitti esiintyy porkkanamaisissa "piipuissa". Tunnetuimmat suomalaiset kimberliittiesiintymät ovat pinta-alaltaan vain muutamien hehtaarien (0,5–4 ha) laajuisia. Kaikki esiintymät eivät sisällä timantteja.
Kaavin Lahtojoella kimberliittipiippua peittää noin 15 metrin paksuinen moreenikerros. Piippu ulottuu moreenin alta 100 metrin syvyyteen. Sen pinta-alaksi on arvioitu 2 hehtaaria. Kimberliittipiippu on tunkeutunut proterotsooiseen kiilleliuskeeseen ja gneissiin. Lahtojoen kimberliittipiipun iäksi on ajoitettu 600 miljoonaa vuotta.
Kaavilta kimberliittikivilohkareita on löytynyt paitsi maan uumenista, niin myös eräästä kiviaidasta, jonka paikallinen maanviljelijä oli raivannut pellon laitaan.
Timanttiesiintymien tutkimuksesta Kaavilla
Malmikaivos Oy
Malmikaivos Oy löysi Suomen ensimmäisen kimberliittiesiintymän Kaavilta vuonna 1964. Esiintymä jäi unholaan pitkäksi aikaa. 1980-luvun puolivälissä yhtiö löysi Lahtojoen kimberliittipiipun (piippu numero 7). Malmikaivos Oy kairasi Lahtojoella vuosina 1989–1990 kaikkiaan 39 kairareikää, joiden yhteispituus oli 2,3 km.
Malmikaivos Oy tutki Kaavin seudun timanttiesiintymiä aluksi kaikessa hiljaisuudessa Kaavin Luikonlahdessa toimitusjohtaja Matti Tynin johdolla. Yhtiö rahoitti tutkimuksia useamman vuoden ajan.
Malmikaivos Oy louhi ja prosessoi 23,3 tonnin näytteen koneistolla, jonka se oli itse rakentanut. Suurin löydetty timantti oli halkaisijaltaan 4,3 mm. Malmikaivos Oy päätti ottaa uuden näytteen (1600 t) Lahtojoen kimberliitin länsiosasta. Tutkimustulos oli yhtiölle pettymys. Niinpä Malmikaivos Oy lopetti tutkimuksensa alueella.
Ashton Mining Limited
Tammikuussa 1994 suomalaisen Malmikaivos Oy:n osakekanta siirtyi australialaisen Ashton Mining Limited -yhtiön omistukseen.
Elokuussa 1994 uutisoitiin tieto, että Suomen kallioperästä on löytynyt peräti 21 timanttiesiintymää. Näiden joukossa kerrottiin olevan kaksi erityisen lupaavaa kohdetta. Australialainen Ashton Mining Limited -yhtiö julkisti tehneensä koekaivauksia eri puolilla Itä- ja Pohjois-Suomea. Ensimmäiset koelouhokset olivat aloittaneet jo toimintansa. Valtausvarauksia oli tuolloin tehty mm. Kaavilla.
Ashton Mining Limited luopui myöhemmin timanttien etsinnästä Suomessa. Yhtiössä arveltiin, että timanttien määrä ja laatu ei pysty mahdollistamaan kannattavaa liiketoimintaa. Kymmenisen vuotta kestänyt kaivostoiminta Lahtojoella hiljeni vuonna 1997.
A&G Mining Oy
Australialaisen Ashton Mining Limited'in hallussa ollut valtaus Kaavin Lahtojoella siirtyi vuoden 2002 alkupuolella kultaseppä Eva Thorénille. Hänen omistamansa A&G Mining Oy yhtiö aloitti koelouhinnan alueella. Valtion teknillinen tutkimuskeskus teki koerikastusta alueen kiviaineksesta. Kaavilaisen yrittäjän liikeideana oli ennen kaikkea jalostaa timantit koruiksi. Myöhemmin A&G Mining Oy myi timanttivaltauksensa englantilaiselle Karhu Mining Company Oy:lle.
Karhu Mining Company Oy
Karhu Mining Company Oy on European Diamonds'in tytäryhtiö. European Diamonds on englantilainen timanttien etsintäyhtiö, jonka taas omistaa yhtiö nimeltä Firestone Diamonds. Sen toiminta on keskittynyt Botswanaan ja Lesothoon. Yhtiö aloitti omat kairauksensa Kaavin Lahtojoella vuonna 2005. Yhtiö kairasi 44 reikää, joiden yhteispituus oli 1,8 km. 2 000 tonnin näyte otettiin kahdesta paikasta, jotka sijaitsivat lähellä Malmikaivos Oy:n alkuperäisiä näytepaikkoja. Outokummussa sijaitseva GTK:n laboratorio prosessoi näytteestä noin 500 tonnia.
Kaavin Lahtojoen kimberliittiä ja sen sisältämiä timantteja pidetään taloudellisesti potentiaalisina. Kaavin timanttiesiintymän kehittäminen kaivokseksi voi asiantuntijoiden mukaan muuttaa koko timantinetsintäalan Suomessa.
Huhtikuussa 2014 uutisoitiin, että Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes oli antanut Maanmittauslaitokselle määräyksen kaivospiiritoimituksen suorittamisesta Lahtojoella. Määräys tarkoitti sitä, että Karhu Mining Companyn kaivospiirihakemus oli täyttänyt kaivoslain vaatimukset. Tukes antoi kaivosyhtiölle viisi vuotta aikaa perustaa kaivos. Lupa tulisi raukeamaan, jos kaivos ei ole sen kuluessa toiminnassa.
Kaivospiiritoimituksessa mm. määritellään maanomistajille tulevat haitat ja korvaukset. Kaivostoiminnan aloittaminen edellyttää ympäristövaikutusten arviointia sekä kaivosturvallisuuslupaa.
Karelian Diamond Resources
2016 uutisoitiin, että A&G Mining on myynyt timanttikaivoksen kaivosoikeudet Karelian Diamond Resources-nimiselle yhtiölle. Kyseessä on irlantilainen perheomisteinen pörssiyhtiö. Se kertoo uskovansa, että Kaavin timanttikaivoksesta voi tulla kannattavaa liiketoimintaa. Yhtiö kaavailee avolouhoksen perustamista Kaavin Lahtojoelle.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on hyväksynyt Karelian Diamond Resources -yhtiön laatiman kaivospiirihakemuksen. Kaivospiirin toimituskokous on määrä pitää Kaavin Lahtojoella syyskuussa 2017. Kaivosyhtiö on tehnyt uuden varausilmoituksen Lahtojoen eteläpuoliselle alueelle. Tulevien vuosien suunnitelmissa on jättää malminetsintälupahakemus vajaan 9 neliökilometrin suuruiselle alueelle.
Geologian tutkimuskeskuksen asiantuntija arvioi, että Lahtojoella tehtävät uudet koelouhinnat olisivat vähintään 1 000–5 000 tonnin suuruisia. Kokonaiskustannukset tulisivat olemaan 3–5 miljoonaa euroa.
Karelian Diamond Resources arvioi elokuussa 2017, että Lahtojoen kallioperässä on hyödynnettäviä timantteja 211 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin arvosta. Yhtiö arvioi, että kaivoksen perustaminen on yhä epävarmaa. Jos Lahtojoelle avataan kaivos, tulisi se yhtiön ensiarvion mukaan tarjoamaan mahdollisesti 60–150 työpaikkaa.
2018 julkaistut tutkimustulokset
Karelian Diamonds Resources -niminen kaivosyhtiö tiedotti syksyllä 2018 tutkimustensa tuloksista. Yhtiö oli tutkituttanut kanadalaisessa tutkimuslaitoksessa (Microlithics Laboratories Inc., Thunder Bay) kaikkiaan kolme Lahtojoen alueelta otettua kairausnäytettä. Laboratorio oli prosessoinut 93,19 kilogrammaa kuivaa kimberliittiä, joka oli sisältänyt 61 timanttia. Yksi löydetyistä timanteista oli kaupallista kokoa (paino 0,01 karaattia). Karelian Diamond Resources pitää Lahtojoen timanttiesiintymän hyödyntämistä taloudellisesti kannattavana projektina.
Käyttösuunnitelma
Avolouhos
Kaavin Lahtojoelle avattava timanttikaivos tulisi suunnitelmien mukaan olemaan 4 hehtaarin suuruinen avolouhos, joka ulottuisi 110 metrin syvyyteen maan pinnasta.
Avolouhos aiotaan pitää kuivana pumppaamalla vesi saostusaltaaseen, jonka on rakentanut aiemmin alueella toiminut Malmikaivos Oy. Saostusaltaan veden selkeyttämiseen ei suunnitelman mukaan aiota käyttää kemikaaleja. Kiintoaineet painuvat altaan pohjalle painovoiman vaikutuksesta.
Saostusaltaan vesi tulisi päätymään kaivosalueen eteläpuolella oleviin metsäojiin, jossa veden arvioidaan häviävän alle 100 metrin matkalla. On myös mahdollista, että saostusaltaan vesi juoksutetaan kirkastamisen jälkeen alueella olevaan Lahtojokeen.
Louhintamäärät
Kimberliittimalmia aiotaan louhia Lahtojoella vuosittain noin 600 000 tonnia. Vuosittainen kokonaislouhintamäärä on arvioiden mukaan 1,9 miljoonaa tonnia ja sivukiven määrä 1,3 miljoonaa tonnia. Kaivoksen käyttösuunnitelman mukaan alueella tultaisiin louhimaan seitsemässä vuodessa yhteensä 3,9 miljoonaa tonnia malmia ja 7,75 miljoonaa tonnia sivukiveä.
Timanttien talteen ottaminen
Aluksi louhittu malmi johdetaan 500 mm seulan läpi.
Seulottu malmi syötetään murskaimeen. Materiaali, joka ei läpäise seulaa, murskataan hydraulisesti ja ohjataan uudelleen seulaan. Murskaimen jälkeen malmin raekoko on 120 mm.
Kertaalleen murskattu malmi tullaan johtamaan märkäerottimeen, joka hiertää ja pesee malmin. Sen jälkeen murske johdetaan kaksikerroksiseen seulaan, jossa alle 1 mm aines poistuu ja ohjautuu jätekivikasaan. Yli 25 mm aines murskataan uudelleen ja johdatetaan takaisin märkäerottimeen.
1–25 mm murske syötetään DMS-laitteistoon (dense media separator), joka erottaa malmista painavamman timanttipitoisen rikasteen. Timanttipitoinen rikaste tullaan varastoimaan 30 tonnin laariin. Jäljelle jäävästä kevyemmästä malmista murskataan uudelleen kaikki yli 8 mm aines, joka ohjataan uudelleen DMS-laitteistoon. Tarkoituksena on saada kaikki kimberliitin sisällä olevat timantit talteen.
DMS-laitteistosta tuleva 1–25 mm rikaste aiotaan lajitella kolmeen eri fraktioon, jotka johdatetaan erillisiin röntgenlaitteisiin. Röntgenlaitteista tuleva konsentraatti kuivatetaan infrapunakuivaimella ja siirretään laatikoihin lajittelua varten.
Malmirikaste, joka ei reagoi röntgenlaitteisiin, menee optiseen lajittelijaan. Sen avulla saadaan talteen kaikki malmirikasteessa olevat timantit.
Löydetyt timantit tullaan punnitsemaan, lajittelemaan ja viemään talteen.
Rikastuslaitteiston tarvitsema vesi tullaan pumppaamaan läheisestä Saarijärvestä noin 2,5 km pitkällä putkella. Rikastusprosessissa kuluu vettä keskimäärin 80 kuutiometriä tunnissa.
Ympäristön tila
Lahtojoen louhokseen liittyvistä raskasmetalliongelmista johtuen Pohjois-Savon Ely-keskus velvoitti, että kaivosoikeuksien omistajan tulee tehdä penger louhosvesien ja Lahtojoen välille. A&G Mining Oy teki ohjeiden mukaisen penkereen valmiiksi keväällä 2016. Pohjois-Savon Ely-keskuksen mukaan vesien hallinta on keskeisin seikka Lahtojoen kaivosalueen ympäristön tilan parantamisessa.
2016 Lahtojoen alueen ympäristöasioihin liittyvien velvollisuuksien hoitaminen siirtyi Karelian Diamond-yhtiön vastuulle sen saadessa haltuunsa timanttialueen valtausoikeudet.
Lähteet
Kartta: Kaavin timanttikaivosalue (s. 9–11)
Valokuvakokoelma: Kaavin kimberliittien timanttikiteitä (s. 8–17)
Viitteet
Suomen kaivokset
Kaavi
Timantit
|
53595
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarle%20II%20%28Englanti%29
|
Kaarle II (Englanti)
|
Kaarle II (, 29. toukokuuta 1630 – 6. helmikuuta 1685) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1660–1685. Hän oli sisällissodan jälkeen mestatun Kaarle I:n poika. Lyhyen tasavaltakauden jälkeen parlamentti kutsui Kaarle II:n Englantiin, ja monarkia samoin kuin anglikaanisen kirkon valta palautettiin. Kuningas oli monissa asioissa parlamentin myötävaikutuksesta riippuvainen, eikä tasavallan tukijoita rangaistu kovin ankarasti. Kaarle I:n kuolemantuomion allekirjoittajat tosin teloitettiin, ja Oliver Cromwellin ruumis poistettiin Westminster Abbeystä.
Kaarle II:n kauden alussa sattui kaksi pahaa onnettomuutta: suuri ruttoepidemia 1665 ja Lontoon suuri palo heti seuraavana vuonna (tosin ruttoa levittäneet rotat ilmeisesti tuhoutuivat tulipalossa sukupuuttoon). Myöhemmin Kaarlelle aiheuttivat ongelmia sodat Hollannin kanssa sekä se, että häntä epäiltiin – osin syystäkin – aikeista palauttaa maa katoliseksi, mihin liittyivät vehkeilyt Ranskan Ludvig XIV:n kanssa.
Kaarle II on tunnettu naisseikkailuistaan ja pitämistään lukuisista rakastajattarista. Hänellä oli ainakin 14 aviotonta lasta, mutta ei yhtään kruunuun oikeutettua jälkeläistä.
Kiista siitä, voiko Kaarlen katolinen veli Jaakko II päästä protestanttiseksi vakiintuneen maan hallitsijaksi, synnytti brittien puoluejärjestelmän siemenen: muodostui kaksi puoluetta, Jaakon hyväksyvät toryt ja tämän torjuvat whigit. Whigien salaliitto kuninkaan murhaamiseksi paljastui, toryjen kanta voitti, ja Jaakko II peri Kaarlen kuoltua kruunun.
Lapsuus ja nuoruus
Kaarle Stuart, Kaarle I:n ja Henrietta Marian vanhin aikuiseksi varttunut poika, syntyi St. Jamesin palatsissa 29. toukokuuta 1630. Syntyessään hänestä tuli automaattisesti (kuningaskunnan vanhimpana poikana) Cornwallin herttua ja Rothesayn herttua. Pian syntymänsä jälkeen hänestä tuli Walesin prinssi. Englannin sisällissodan aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi Kaarlea ei koskaan virallisesti varustettu Walesin kruununjalokivillä.
1640-luvulla Walesin prinssin ollessa vielä nuori Kaarle I taisteli parlamenttia ja puritaanijoukkoja vastaan Englannin sisällissodassa. Prinssi oli isänsä mukana Edgehillin taistelussa, ja viisitoistavuotiaana hänestä tuli Englannin joukkojen muodollinen komentaja. Vuonna 1646, kun pelättiin kruununprinssin turvallisuuden puolesta, hän lähti ensin Scillysaarille, sitten Jerseylle ja lopulta Ranskaan, jossa hänen äitinsä oli jo maanpaossa. Toisen sisällissodan aikana vuonna 1648 Kaarle muutti Haagiin, jossa hänen siskonsa Maria ja lankonsa Vilhelm II Oranialainen näyttivät tarjoavan paremman turvan kuin kuningataräidin ranskalaiset suhteet. Kaarle ei päässyt osallistumaan rojalistijoukkojen taisteluihin ennen kuin ne lyötiin ratkaisevassa Prestonin taistelussa.
Haagissa Kaarlella oli suhde Lucy Walteriin (joka joidenkin lähteiden mukaan meni salaa naimisiin Kaarlen kanssa) ja heidän pojastaan James Croftsista (myöhemmin Monmouthin ja Buccleuchin herttua) tuli Kaarlen monista aviottomista lapsista merkittävin Englannin poliittisen elämän vaikuttaja.
Kaarle I vangittiin 1647, pakeni, ja vangittiin uudelleen 1648. Hänen poikansa tekemistä pelastusyrityksistä huolimatta hänet mestattiin vuonna 1649 ja Englanti julistautui tasavallaksi. Samaan aikaan Skotlanti kuitenkin tunnusti Kaarlen isänsä seuraajaksi, koska ei halunnut antaa Englannin päättää kuningaskuntansa kohtalosta. Näin ollen Kaarle II julistettiin skottien kuninkaaksi Edinburghissa 5. helmikuuta 1649. Vuonna 1650 Kaarle solmi Bredan rauhan Skotlannin presbyteerien kanssa ja saapui Skotlantiin 23. kesäkuuta 1650. Kaarle hylkäsi anglikaanisen kirkon, ja vaikka tämä toi hänelle suosiota Skotlannissa, hänestä tuli epäsuosittu Englannissa. Kaarle alkoi pian halveksia skotlantilaisia isäntiään ja oletettavasti riemuitsi saatuaan uutisen kovenanterien tappiosta Dunbarissa syyskuussa 1650. Kaikesta huolimatta skotit säilyivät Kaarlen parhaana toivona valtaistuimelle palaamisesta. Kaarle II kruunattiin skottien kuninkaaksi Sconessa 1. tammikuuta 1651. Kun Cromwellin joukot alkoivat uhata Kaarlen asemaa Skotlannissa, päätettiin hyökätä Englantiin. Monet skotit (mukaan lukien Argyllin markiisi Archibald Campbell ja muut johtavat kovenanterit) kieltäytyivät osallistumasta, ja vain pieni joukko englantilaisia rojalisteja liittyi Kaarlen vahvuuteen. Kaarlen armeija siirtyi etelään, mutta maahanhyökkäys päättyi tappioon Worcesterin taistelussa 3. syyskuuta 1651. Kaarlen sanotaan piileksineen sen jälkeen Boscobel Housessa tammessa (joka tunnetaan nimellä Royal Oak). Parlamentti lupasi tuhannen punnan palkkion kuninkaan päästä ja kuolemantuomion jokaiselle joka auttaisi häntä. Kuuden viikon pakoilun jälkeen Kaarle onnistui lähtemään Englannista ja pakenemaan Ranskaan naamioituneena (katso myös: Kaarle II:n pako).
Kaarle ei kyennyt saamaan riittävää tukea pystyäkseen haastamaan Cromwellin hallinnon. Huolimatta Stuart-suvun kytköksistä Henrietta Marian ja Oranian prinsessan kautta, Ranska ja Yhdistyneet provinssit liittoutuivat Cromwellin hallituksen kanssa, pakottaen Kaarlen kääntymään Espanjan puoleen. Hän yritti koota armeijan, mutta epäonnistui rahoitusongelmien takia.
Restauraatio
Oliver Cromwellin kuoltua vuonna 1658 Kaarlen mahdollisuudet kruunuun näyttivät heikoilta. Oliveria seurasi lordiprotektorina hänen poikansa Richard. Uusi lordiprotektori ei kuitenkaan nauttinut parlamentin eikä armeijan – New Model Armyn – tukea. Richard pakotettiin luopumaan vallasta vuonna 1659. Englannin protektoraatti lakkautettiin ja tasavalta () elvytettiin. Tätä seuranneiden levottomuuksien aikana Skotlannin kuvernööri George Monck marssi armeijoineen Lontooseen ja pakotti pitkän parlamentin hajottamaan itsensä. Ensi kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen parlamentin jäsenet joutuivat vaalien eteen.
Valituksi tuli pääosin rojalistinen alahuone. Konventtiparlamentti () kokoontui 25. huhtikuuta 1660 ja kuuli pian Bredan rauhanjulistuksesta (8. toukokuuta 1660), jossa Kaarle muiden seikkojen ohessa myönsi armahduksen monille isänsä vihollisista. Myöhemmin parlamentti julisti Kaarle II:n olleen laillinen hallitsija Kaarle I:n teloituksesta 1649 lähtien.
Kaarle II palasi Englantiin ja saapui Doveriin 23. toukokuuta 1660 ja Lontooseen 29. toukokuuta, jota pidetään Englannin restauraation alkamispäivänä ja joka oli Kaarlen 30-vuotissyntymäpäivä. Vaikka Kaarle myönsi lailla () armahduksen Cromwellin kannattajille, hän jätti armahduksen ulkopuolelle isänsä teloitukseen osalliset. Monet mestaukseen osallistuneista teloitettiin vuonna 1660 karmealla keskiaikaisella tavalla ("hanged, drawn, and quartered"), jossa tuomittu ensin hirtettiin (mutta ei kuoliaaksi asti), sitten häneltä poistettiin sisuskalut, mestattiin ja ruumis revittiin neljään osaan. Oliver Cromwellin, Henry Iretonin ja John Bradshawin ruumiit kaivettiin haudoistaan ja niille suoritettiin kuolemanjälkeinen teloitus.
Kavaljeeriparlamentti
Konventtiparlamentti hajotettiin joulukuussa 1660. Pian Kaarle II:n Westminster Abbeyssa 23. huhtikuuta 1661 tapahtuneen kruunauksen jälkeen muodostettiin toinen parlamentti – niin sanottu kavaljeeriparlamentti (). Koska parlamentin jäsenet olivat suurelta osin rojalisteja, Kaarlella ei ollut tarvetta hajottaa sitä yli seitsemääntoista vuoteen.
Kavaljeeriparlamentti hyväksyi useita Kaarlen pääneuvonantajan Clarendonin jaarlin, Edward Hyden aloitteita. Lordi Clarendon pyrki poistamaan kaiken non-konformismin Englannin valtionkirkosta. Vuoden 1661 korporaatiolain mukaan kaikkien virkamiesten piti kuulua anglikaaniseen kirkoon ja seuraavana vuonna säädetty yhdenmukaisuuslaki () määräsi Book of Common Prayer rukouskirjan käytön pakolliseksi opettajille ja papeille. Vuoden 1664 konventikkelilaki () kielsi kaikki yli viiden hengen kirkolliset kokoontumiset pois lukien Englannin kirkon hyväksymät. "Viiden mailin laki" () vuonna 1665 kielsi papistoa tulemasta viittä mailia lähemmäksi seurakuntaa, jossa heidät oli asetettu pannaan. Nämä lait säilyivät koko Kaarlen valtakauden ajan.
Kaarle myöntyi luopumaan isänsä käyttöön ottamista vanhanaikaisista feodaalimaksuista ja sai vastikkeeksi 1 200 000 punnan vuosiavustuksen parlamentilta. Summa oli kuitenkin vain maksimisumma, joka kuninkaan oli sallittua saada valtion kassasta. Suurimman osan Kaarlen hallintokautta todellinen nostettu rahamäärä oli pienempi. Kaarle kutsui George Downingin uudistamaan valtion varojenkeruun ja veronkannon.
Ulkopolitiikka
Vuonna 1662 Kaarle nai portugalilaisen prinsessan Katariina Braganzalaisen (), jonka mukana myötäjäisinä tulivat Bombay ja Tanger. Samana vuonna Kaarle kuitenkin myi Dunkerquen – strategisesti paljon tärkeämmän kohteen – serkulleen Ranskan kuningas Ludvig XIV:lle 40 000 punnasta.
Kiitollisena valtaistuimelle nousussaan saamastaan avusta Kaarle lahjoitti Pohjois-Amerikan maat, silloin Carolinana tunnetun alueen (joka oli saanut nimensä Kaarle I:n mukaan) kahdeksalle aateliselle vuonna 1663. Merenkulkulait (1650), jotka vahingoittivat hollantilaisten kaupankäyntiä, olivat syynä ensimmäiseen (1652–1654) ja toiseen Englannin–Hollannin sotaan (1665–1667). Tämä välienselvittely alkoi hyvin Englannin kannalta, koska he valtasivat New Amsterdamin (myöhemmin nimettiin uudelleen New Yorkiksi Kaarlen veljen Jaakon, Yorkin herttuan, tulevan Jaakko II:n, mukaan). Kuitenkin vuonna 1667 hollantilaiset yllättivät Englannin laivaston Thamesillä. Hollantilaiset upottivat koko laivaston lukuun ottamatta lippulaiva Royal Charlesia, joka otettiin voitonmerkiksi mukaan Alankomaihin. Toinen englantilais-hollantilainen sota päättyi 1667 solmittuun Bredan rauhaan.
Toisen Englannin–Hollannin sodan tuloksena Kaarle erotti avustajansa lordi Clarendonin, jota hän käytti syntipukkina sotaan. Lordi muutti Ranskaan, kun House of Commons tuomitsi hänet maanpetoksesta (johon liittyi kuolemanrangaistus). Valta siirtyi cabaliksi kutsutulle viiden hengen poliitikkoryhmälle. Siihen kuuluivat Cliffordin paroni Thomas Clifford, Arlingtonin jaarli Henry Bennet, Buckinghamin herttua George Villiers, Ashleyn paroni (myöhemmin Shaftesburyn jaarli) Anthony Ashley Cooper ja Lauderdalen herttua John Maitland.
Vuonna 1668 Englanti liittoutui Ruotsin ja entisen vihollisensa Alankomaiden kanssa ollakseen valmiina sotimaan Ranskaa ja Ludvig XIV:tä vastaan Dévolution-sodassa. Ludvig pakotettiin tekemään rauha kolmoisallianssin kanssa, mutta hän jatkoi vihamielisiä hankkeitaan. Vuonna 1670 Kaarle, joka halusi ratkaista talousongelmansa, suostui Doverin rauhaan, jonka perusteella Ludvig XIV maksaisi hänelle joka vuosi 200 000 puntaa. Kaarle lupasi Ludvigille joukkoja ja kääntyä katoliseksi "heti kun hänen kuningaskuntansa hyvinvointi sen sallisi". Ludvig tarjosi hänelle 6 000 hengen joukkoja tukahduttaakseen kääntymystä vastustavat. Kaarle pyrki varmistamaan, että rauhansopimus – erityisesti käännytyskohta – pysyi salassa. On jäänyt epäselväksi oliko Kaarlella ikinä tarkoitustakaan kääntyä katoliseksi.
Samaan aikaan vuoden 1670 tienoilla Kaarle II myönsi viidellä lailla Englannin Itä-Intian komppanialle autonomiset oikeudet alueillaan.
Suuri rutto ja Lontoon suurpalo
Vuonna 1665 Kaarle II kohtasi suuren terveyskriisin: ruttoepidemia puhkesi Lontoossa. Sen uskotaan tulleen Amsterdamista puuvillaa tuoneiden hollantilaisalusten mukana. Rotat ja kirput levittivät tautia ja kuolleiden määrä oli pahimmillaan 7 000 henkeä viikossa. Kaarle perheineen muutti yhdessä hovin kanssa Oxfordiin heinäkuussa 1665.
2. syyskuuta 1666 murhetta lisäsi Lontoon suurpalona myöhemmin tunnettu katastrofi. Vaikka palo tuhosi tehokkaasti ruttoa levittäneet rotat ja kirput, se tuhosi myös 13 200 taloa ja 87 kirkkoa St Paulin katedraali mukaan lukien.
Samaan aikaan yötaivaalla oli näkyvissä komeetta. Sen otaksuttiin olevan Jumalan viesti ja edellä mainittujen koettelemuksien olevan tulos Jumalan vihasta. Aluksi viha kohdistettiin Kaarleen ja hänen hoviinsa, mutta myöhemmin siirryttiin syyttämään katolisia. Tilannetta ei auttanut Kaarlen veljen Jaakon kääntyminen roomalais-katoliseksi vuonna 1667.
Kiistat parlamentin kanssa
Kavaljeeriparlamentti, joka oli aiemmin ollut suosiollinen kruunulle, etääntyi siitä 1670-luvulla kuninkaan sotien ja uskonnollisten käytäntöjen takia. Vuonna 1672 Kaarle antoi ilmoituksen Royal Declaration of Indulgence, jonka tarkoituksena oli lakkauttaa katolilaisia ja muita toisinajattelijoita rankaisevat lait. Samana vuonna Kaarle avoimesti kannatti katolista Ranskaa ja aloitti kolmannen Englannin–Hollannin sodan.
Kavaljeeriparlamentti vastusti ilmoitusta perustuslaillisin (väittäen, että Kaarlella ei ollut oikeutta sattumanvaraisesti lakkauttaa lakeja) enemminkin kuin poliittisin perustein. Kaarle II veti pois ilmoituksensa ja myöntyi myös Test Act -lakiin, joka ei ainoastaan vaatinut virkamiesten vastaanottavan Englannin kirkon määräämän ehtoollisen, mutta myös pakotti heidät tuomitsemaan tietyt roomalais-katolisen kirkon opetukset "taikauskoksi ja epäjumalanpalvelukseksi". Parlamentti myös kieltäytyi rahoittamasta Englannin–Hollannin sotaa, jonka Englanti oli häviämässä, pakottaen Kaarlen tekemään rauhan vuonna 1674.
Kaarlen vaimo Katariina ei pystynyt tuottamaan kruununperillisiä, kaikki raskaudet johtivat keskenmenoihin tai kuolleena syntyneihin lapsiin. Näin ollen Kaarlen todennäköinen kruununperijä oli Jaakko, hänen epäsuosittu roomalais-katolinen veljensä. Vuonna 1678 Titus Oates, entinen anglikaaninen kirkonmies, varoitti aiheetta "paavillisesta salajuonesta" salamurhata kuningas ja korvata hänet Jaakolla. Kaarle ei uskonut väitteisiin, mutta määräsi Danbyn jaarlin Thomas Osbornen tutkimaan tapausta. Jaarli oli erittäin skeptinen Oatesin paljastuksia kohtaan, mutta raportoi asiasta parlamentille. Ihmisiin tarttui antikatolinen hysteria: tuomarit ja juristit kautta maan tuomitsivat oletettuja salaliittolaisia, lukuisia syyttömiä teloitettiin.
Vuoden 1678 lopulla House of Commons asetti Osbornen syytteeseen maanpetoksesta. Vaikka suurin osa valtiosta halusi sotaa katolisen Ranskan kanssa, Kaarle II oli salaa neuvotellut Ludvig XIV:n kanssa yrittäen saavuttaa sopimuksen, jolla Englanti pysyisi puolueettomana rahaa vastaan. Jaarli Osborne oli vihamielinen Ranskaa kohtaan, mutta tyytyi Kaarlen toiveisiin. Osbornen epäonneksi House of Commons ei katsonut jaarlin olleen skandaalin vastahakoinen osallistuja vaan uskoi hänen olleen koko suunnitelman isä. Pelastaakseen jaarlin syytteeltä, Kaarle hajotti kavaljeeriparlamentin tammikuussa 1679.
Uusi parlamentti, joka kokoontui maaliskuussa 1679, oli melko vihamielinen kuningasta kohtaan. Osborne pakotettiin eroamaan Lord High Treasurerin virastaan, mutta hän sai armahduksen kuninkaalta. Uhmaten kuninkaallista tahtoa, parlamentti katsoi, ettei sen hajottaminen keskeyttänyt oikeudenkäyntiä. Kun House of Lords näytti olevan valmis määräämään rangaistukseksi maanpakoon ajamisen – jonka House of Commons ajatteli olevan liian lievä rangaistus – syyteharkinta keskeytettiin ja jaarli tuomittiin ilman oikeudenkäyntiä. Kuten monesti valtakaudellaan aiemminkin, Kaarle II taipui vastustajiensa tahtoon ja määräsi jaarlin Lontoon Toweriin. Jaarli Osbornea pidettiin vangittuna seuraavat viisi vuotta ilman syytettä.
Viimeiset vuodet
Seuraava Kaarlea kohdannut poliittinen myrsky oli seuraajakysymys. Vuoden 1679 parlamentti oli kiivaasti katolista kuningasta vastaan. Shaftesburyn jaarli, Anthony Ashley Cooper (entinen paroni Ashley ja vuonna 1672 hajonneen cabalin jäsen) esitteli Exclusion Bill ("poissulkemisaloite") -lakialoitteen, jolla pyrittiin poistamaan Jaakko perimyslinjasta. Jotkut jopa esittivät, että kruunu annettaisiin protestanttiselle Monmouthin herttualle, joka oli Kaarlen vanhin avioton poika. "Inhoojista" – jotka vastustivat Exclusion Billiä – muodostui Tory-puolue, kun taas sen kannattajista tuli Whig-puolue.
Pelätessään Exclusion Billin tulevan hyväksytyksi Kaarle hajotti parlamentin joulukuussa 1679. Tämän jälkeen Kaarlen valtakaudella kutsuttiin koolle vielä kaksi parlamenttia (toinen vuonna 1680 ja toinen 1681), mutta molemmat hajotettiin niiden yrittäessä hyväksyä Exclusion Billin. 1680-luvun aikana lakialoitteen yleinen kannatus alkoi hiipua ja Kaarle nautti kansansuosiosta, monet hänen alaisistaan pitivät parlamenttia liian itsevarmana. Loput valtakaudestaan Kaarle hallitsikin käytännössä itsevaltiaana.
Kaarlen vastustus Exclusion Billiin suututti joitakin protestantteja. Protestanttivehkeilijät muodostivat Rye House -salaliiton, suunnitelman Kaarlen ja Jaakon murhaamiseksi näiden ollessa paluumatkalla hevoskilpailuista Newmarketista. Suurin osa Newmarketista kuitenkin tuhoutui suuressa tulipalossa ja kisat peruttiin ja näin olleen suunnitelma jäi toteutumatta. Ennen salaliiton paljastumista sen päätekijät poistuivat maasta. Protestanttiset poliitikot kuten Algernon Sydney (Sidney) ja lordi William Russell olivat sotkeutuneet salaliittoon ja mestattiin maanpetoksesta vaikkakin hyvin köykäisen todistusaineiston pohjalta .
Kaarle kuoli yllättäen keskiviikkona 6. helmikuuta 1685 munuaisten vajaatoiminnasta seuraaviin myrkytysoireisiin eli uremiaan. Kun Kaarle tiesi kuolevansa, hän pyysi isä John Huddlestonin saapumaan salaisesti vuoteensa äärelle ja kääntyi katoliseksi. Kaarle II haudattiin Westminster Abbeyhin. Häntä seurasi kuninkaana Yorkin herttua, josta tuli Englannin ja Irlannin Jaakko II sekä Skotlannin Jaakko VII.
Perintö
Kaarle II:lla ei ollut laillisia perillisiä. Hänellä kuitenkin oli lukuisia lapsia monien rakastajattariensa kanssa (joista monet olivat aatelisten vaimoja). Monet rakastajattarista ja aviottomista lapsista saivat herttua- tai jaarlikuntia. Julkisesti Kaarle tunnusti neljätoista seitsemän naisen kanssa saatua lasta. Kuusi lapsista synnytti pahamaineinen Castlemainen kreivitär Barbara Palmer (alkujaan Villiers), jolle Kaarle antoi Clevelandin herttuakunnan. Hänen suosikkirakastajattariaan olivat myös Portsmouthin herttuatar Louise de Kérouaille ja Nell Gwynne. Kaarle tunnusti myös Lucy Walterin, Elizabeth Killigrewin ja Catherine Peggen lapset. Nykyiset Buccleuchin ja Queensberryn, Richmondin ja Gordonin, Graftonin ja St Albansin herttuat ovat isän puolelta suoraan Kaarlen II:n jälkeläisiä.
Nykyisen kuninkaan Charles III:n vaimot Prinsessa Diana ja Kuningatar Camilla ovat molemmat sukua Kaarle II:n aviottomalle lapselle Richmondin herttua Charles Lennoxille Näin ollen Dianan ja Charlesin vanhin poika, prinssi William, joka tällä hetkellä on ensimmäisenä kruununperimysjärjestyksessä, olisi valtaan astuessaan ensimmäinen Isoa-Britanniaa hallitseva Kaarlen I:n sukulainen sitten kuningatar Annan kuoleman vuonna 1714.
Kaarle II:n vanhin poika, Monmouthin herttua James Scott, johti kapinaa Jaakko II:ta vastaan, mutta hänet lyötiin Sedgemoorin taistelussa 6. heinäkuuta 1685, vangittiin ja mestattiin. Jaakko II sitä vastoin syöstiin vallasta mainiossa vallankumouksessa vuonna 1688. Jaakko oli viimeinen Englantia hallinnut katolinen monarkki.
Kaarle, joka oli taiteiden ja tieteen suojelija, auttoi Royal Societyn perustamisessa. Tähän tieteilijöiden ryhmään kuuluivat tuolloin muun muassa Robert Hooke, Robert Boyle ja Sir Isaac Newton. Kaarlen henkilökohtaisessa suojeluksessa oli arkkitehti Sir Christopher Wren, joka auttoi Lontoon suurpalon 1666 jälkeisessä jälleenrakentamisessa. Wren suunnitteli myös Royal Hospital Chelsean, jonka Kaarle avasi vuonna 1681 kodiksi eläkkeelle oleville sotilaille. Vuodesta 1692 sairaalan edessä on ollut Grinling Gibbonsin vuonna 1676 suunnittelema Kaarle II:n patsas.
Restauraation vuosipäivää (joka on myös Kaarlen syntymäpäivä) 29. toukokuuta on Isossa-Britanniassa juhlittu "Tammiomenan päivänä" (), kuninkaallisen tammen mukaan, jossa Kaarlen sanotaan piileksineen paetessaan Oliver Cromwellin joukkoja. Ennen juhlaan kuului muun muassa tammenlehviin pukeutuminen.
Kaarle II:n lapset ja rakastajattaret
Kaarlella ei ollut laillisia perillisiä, mutta lukematon määrä aviottomia lapsia. Hän tunnusti näistä neljätoista omikseen mukaan lukien Barbara Fitzroyn, joka melko varmasti ei ollut Kaarlen tytär.
Marguerite or Margaret de Carteret
Joidenkin lähteiden mukaan hän synnytti Kaarlelle pojan nimeltään James de la Cloche vuonna 1646.
Lucy Walter (1630–1658)
James Crofts, myöhemmin James Scott (1649–1685), josta tuli Monmouthin herttua (1663) Englannissa ja Buccleuchin herttua (1663) Skotlannissa.
Mary Crofts (s. noin 1651), ei tunnustettu. Hän nai William Sarsfieldin ja myöhemmin William Fanshawin ja työskenteli henkiparantajana Covent Gardenissa.
Elizabeth Killigrew (1622–1680)
Charlotte Jemima Henrietta Maria Boyle (Fitzcharles) (1650–1684)
Catherine Pegge, Lady Green
Charles Fitzcharles (1657–1680), tunnettiin lempinimellä "Don Carlos", hänestä tuli Plymouthin jaarli (1675).
Catherine Fitzcharles (syntyi 1658, kuoli nuorena)
Barbara Palmer (1640–1709, omaa sukua Villiers), Castlemainen kreivitär ja Clevelandin herttuatar.
Anne Palmer (Fitzroy) (1661–1722)
Charles Fitzroy (1662–1730), josta tuli Southamptonin (1675) ja Clevelandin herttua (1709).
Henry Fitzroy (1663–1690), josta tuli Eustonin jaarli (1672) ja Graftonin herttua (1709)
Charlotte Fitzroy (1664–1718), Lichfieldin kreivitär
George Fitzroy (1665–1716), josta tuli Northumberlandin jaarli (1674) ja Northumberlandin herttua (1683).
Barbara (Benedicta) Fitzroy (1672–1737), luultavasti kuitenkin John Churchillin, myöhemmän Marlboroughin herttuan lapsi
Eleanor "Nell" Gwyn (1650-1687)
Charles Beauclerk (1670–1726), josta tuli St Albansin herttua.
James Beauclerk (1671–1681)
Louise Renée de Penancoet de Kéroualle (1648–1734)
Charles Lennox (1672–1723), josta tuli Richmondin herttua (1675) Englannissa ja Lennoxin herttua (1675) Skotlannissa.
Moll Davis, näyttelijä
Mary Tudor (1673–1726), oli naimisissa Derwentwaterin jaarlin Edward Radclyffen (1655–1705) kanssa vuosina (1687–1705) ja sen jälkeen nai Henry Grahamin (eversti James Grahamin poika ja perijä) ja tämän kuoltua meni naimisiin James Rooken kanssa vuonna 1707. Edwardin kanssa Marylla oli neljä lasta.
Muita rakastajattaria
Cristabella Wyndham
Hortense Mancini, Mazarinin herttuatar
Winifred Wells, kuningattaren hovineito
Mrs Jane Roberts, kirkonmiehen tytär
Mary Sackville (aiempi Berkeley, omaa sukua Bagot) – leskeksi jäänyt Falmouthin kreivitär
Elizabeth Fitzgerald, Kildaren kreivitär
Lähteet
Aiheesta muualla
World History Database – Charles II
Kaarle II brittimonarkian virallisilla kotisivuilla
BBC: Historic Figures – Charles II
http://www.spartacus-educational.com/STUcharles2.htm
Englannin Stuart-suvun hallitsijat
Skotlannin hallitsijat
Vuonna 1630 syntyneet
Vuonna 1685 kuolleet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
364492
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olli%20Oikarinen
|
Olli Oikarinen
|
Olli ”Molli-Olli” Oikarinen (s. 1976 Nastola) on suomalainen muusikko ja televisiojuontaja, joka tuli tunnetuksi MTV3-kanavalla vuosina 1995–2001 esitetystä Jyrki-ohjelmasta. Ennen sitä hän opiskeli musiikkia Helsingin Konservatoriossa ja soitti kitaraa/koskettimia Panic IC -nimisessä yhtyeessä. Hän on lisäksi vieraillut keskusteluohjelmissa Kuutamolla ja Leikin varjolla sekä juontanut vuoden 2002 Miss Suomi -kisan. Hän oli eduskuntavaaleissa 2003 Kokoomuksen ehdokkaana. Nykyään hän toimii ohjelmistosuunnittelijana.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalaiset televisiojuontajat
Suomalaiset muusikot
Vuonna 1976 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1756777
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frynsin%20oireyhtym%C3%A4
|
Frynsin oireyhtymä
|
Frynsin oireyhtymä on monia epämuodostumia aiheuttava geneettinen oireyhtymä. Epämuodostumia esiintyy varsinkin kasvoissa, raajoissa, palleassa, keuhkoissa, aivoissa ja sydämessä. Oireyhtymästä kärsivät selviytyvät harvoin ensimmäistä elinkuukauttaan pidempään. Oireyhtymä periytyy peittyvästi autosomissa.
Frynsin oireyhtymään liittyvät sille tyypilliset kasvonpiirteet. Raajoissa ja kasvoissa todetaan monenlaisia epämuodostumia. Suulakihalkio on todettu puolilla ja huulihalkio neljänneksellä potilaista. Oireyhtymälle luonteenomainen piirre on palleatyrä, johon usein liittyy keuhkojen alikehittyneisyys. Aivoissa tyypillisiä poikkeavuuksia ovat aivokammion laajentuma, hydrokefalia, Dandy–Walkerin epämuodostuma ja aivokurkiaisen puuttuminen. Frynsin oireyhtymään on liittynyt 40 %:lla potilaista sydämen eteisten väliseinän puutos. Lisäksi 10 %:lla on todettu kammion väliseinän puutos ja 10 %:lla aortan poikkeavuus. Frynsin oireyhtymään on liittynyt myös hengitysteiden, ruoansulatuskanavan, virtsa- ja sukupuolielinten, lihasten ja luuston epämuodostumia.
Frynsin oireyhtymän varhainen kuolleisuus on korkea eikä potilaiden kasvusta ja psykomotorisesta kehityksestä ole paljon tietoa. Oireyhtymän ennustetta kuitenkin määrittävät siihen liittyvien epämuodostumien laajuus ja vaikeusaste; jos palleaongelmia ei ole, ennuste on parempi. On kuvattu yli vuoden ikäisiksi eläneitä potilaita, joilla on ollut eriasteisia neurologisia ongelmia. Harvinaisina on ilmennyt lievempiä taudinkuvia, joissa lapsi on jopa oppinut kävelemään ja ymmärtämään puhetta.
Frynsin oireyhtymän kuvasi ensimmäisenä Jean-Pierre Fryns vuonna 1979 kahdella kuolleena syntyneellä siskoksella. Esiintyvyyden on arvioitu olevan elävinä syntyneillä 1/14 000. Synnynnäisestä palleatyrästä kärsivistä 4–10 %:n on arvioitu kärsivän Frynsin oireyhtymästä.
Lähteet
Oireyhtymät
Perinnölliset sairaudet
|
668898
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n%20Hengen%20ritarikunta
|
Pyhän Hengen ritarikunta
|
Pyhän Hengen ritarikunta () oli Ranskan kuningaskunnan arvokkain kunniamerkkejä myöntänyt ansioritarikunta. Ranskan kuningas Henrik III perusti vuoden 1578 viimeisenä päivänä l’ordre et milice du benoît Saint-Esprit -nimisen kunniamerkkiritakunnan. Se sai nimensä viittauksena helluntaihin, Pyhän Hengen vuodattamisen päivään, jolloin Henrik III oli kruunattu Ranskan kuninkaaksi.
Ritarikunnan suurmestarina toimi Ranskan kuningas. Ritarikuntaa jaettiin kolmeen luokkaan:
kirkolliset ritarit (8 henkilöä)
upseerit (4 henkilöä)
ritarit (100 henkilöä)
Ritarikunnan jäsenten tuli olla katolisia, aatelisia vähintään 3. esipolvesta lähtien, sekä vähintään 35 vuoden ikäisiä. Hallisijasuvun jäsenille riitti 16 vuoden ikä ja hallitsijan pojat vastaanottivat kunniamerkin täyttäessään 12 vuotta. Kaikkien Pyhän Hengen ritarien oli kuuluttava myös Pyhän Mikaelin ritarikuntaan. Tämän vuoksi ritaria kutsuttiin usein yhdistetyllä nimellä Kuninkaallisten ritarikuntien ritari, Chevalier des Ordres du Roi. Vaikka ritarikunnan jäsenyys oli periaatteessa varattu ainoastaan korkeimmalle ranskalaiselle ylhäisölle, myönsi kuningas Henrik IV rajatun määrän kunniamerkkejä myös ulkomaisille, ja jopa ei-katolisille monarkeille.
Ranskan suuren vallankumouksen aikana 1791 Pyhän Hengen ritarikunta lakkautettiin, mutta perustettiin uudelleen restauraation myötä 1814. Tällöin muun muassa Venäjän keisari Aleksanteri I palkittiin ritarikunnan kunniamerkillä. Kuningas Ludvig Filip lakkautti ritarikunnan uudelleen noustuaan valtaistuimelle 1830.
Pyhän Hengen ritarikunta jäi kuitenkin toimimaan hallitsijasukuun sidottununa, dynastisena ritarikuntana, jonka kunniamerkkejä lukuisat myöhemmät Ranskan kruununtavoittelijat ovat kantaneet. Nykyisin sen suurmestarina toimii Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa Pariisin kreivi.
Lähteet
Ranskalaiset ritarikunnat
|
1702993
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lifa%20Air
|
Lifa Air
|
Lifa Air Oyj on suomalainen hengityssuojaimiin ja ilmanpuhdistusratkaisuihin erikoistunut yritys. Sen osake on noteerattu Helsingin pörssin First North -listalla huhtikuusta 2022 lähtien.
Lifa Airin liikevaihto oli vuonna 2021 noin 17,8 miljoonaa euroa ja liikevoitto 5,2 miljoonaa euroa. Yhtiön toimitusjohtaja on Vesa Mäkipää ja hallituksen puheenjohtaja Eppu Mäkipää.
Lähteet
Suomalaiset First North -yhtiöt
|
549876
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bidart
|
Bidart
|
Bidart on kunta Pyrénées-Atlantiquesin departementissa Akvitanian hallintoalueella Ranskassa. Kunnassa oli 4 670 asukasta vuoden 1999 väestönlaskennassa. Bidartin pinta-ala on 12 neliökilometriä.
Lähteet
Pyrénées-Atlantiquesin kunnat
|
495929
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Scooby-Doo%20ja%20noidan%20haamu
|
Scooby-Doo ja noidan haamu
|
Scooby-Doo ja noidan haamu (Scooby-Doo and the Witch's Ghost) on vuonna 1999 suoraan DVD:lle julkaistu animaatioelokuva. Se oli samalla järjestyksessään toinen suoraan DVD:lle julkaistu Scooby-Doon elokuvasarjassa, jonka aloitti Scooby-Doo ja saaren zombiet vuonna 1998. Elokuvan ohjasi Jim Stenstrum ja pääosassa ääninäyttelivät Scott Innes, Mary Kay Bergman, Frank Welker ja B. J. Ward.
Juoni
Mysteeri Oy -jengi saa kutsun kauhuromaaneja kirjoittavalta Ben Ravencroftilta kotikyläänsä Oakhaveniin. Saapuessaan kylälle he saavat kuulla, että kaupungissa kummittelee noidan haamu, joka on Ravencroftin esiaikainen sukulainen Sarah Ravencroft. Häntä vainottiin paikallisessa kylässä satoja vuosia sitten, koska ihmiset luulivat Sarahin olevan noita tämän erikoisten parannuskeinojen vuoksi. Ben kertoo mysteeripoppoolle Sarahin olleen wicca, eikä noita ja haluaisi puhdistaa Sarahin imagoa löytämällä hänen vanhan päiväkirjan.
Tutkimuksen edetessä ryhmä tapaa goottisen tyttöbändin nimeltä Hex Girls. Fred epäilee myöhemmin bändin laulaja Thornin olevan kaikkien kummallisuuksien takana, mutta hänen epäilynsä muuttuvat, kun Velma onnistuu ratkaisemaan kylää pelottelevan noidan arvoituksen. Noita osoittautuukin Thornin isäksi, joka yhdessä kyläläisten avustuksella olikin vain julkisuustemppu, jolla pormestari yritti saada lisää turisteja kyläänsä.
Tilanteen selvittyä Velma huomaa vihjeen avulla, missä Ben Ravencroftin etsimä päiväkirja voisi olla piilotettuna. Kirjan löytyy Scoobyn kaivaessa sen esille, jonka jälkeen kaikkien yllätykseksi Ben paljastaa valehdelleensa kaikille, sillä hänen esiäitinsä olikin todellisuudessa noita ja päiväkirja onkin loitsukirja. Hetkeä myöhemmin Ben loitsuaa Sarah Ravencroftin aaveen paikalle, joka kuitenkin pettää vapauttajansa. Sekamelskan keskellä selviää, että Thorn on ainut joka kykenee lähettämään noidan aaveen takaisin vankilaansa ollessaan yhden kuudestoistaosan verran wiccan alkuperää. Velman avustuksella Thornin lausuessa loitsun Sarahin aave imeytyy takaisin kirjaan, mutta noita vie samalla Benin mukanaan, jonka jälkeen palavan puun oksa putoaa kirjan päälle polttaen sen tuhkaksi.
Ääninäyttelijät
Suomalaisia ääniä
Mika Ala-Panula - Fred Jones, Ben Ravencroft, McKnight, pormestari
Jukka Puotila - Scooby-Doo, Shaggy, Sarah Ravencroft, Jack
Erja Manto - Daphne Blake, Velma Dinkley, Thorn, Luna, Dusk
Aiheesta muualla
Telvis.fi
Vuoden 1999 yhdysvaltalaiset elokuvat
Scooby-Doo-elokuvat
Suoraan videolle julkaistut elokuvat
Jim Stenstrumin ohjaamat elokuvat
|
1336949
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Polymorfia
|
Polymorfia
|
Polymorfia eli polymorfismi tai polymorfisuus tarkoittaa kiteisen yhdisteen kykyä esiintyä kahtena tai useampana eri kidemuotona. Eri polymorfit poikkeavat toisistaan fysikaalisten ominaisuuksien kuten sulamispisteen, tiheyden ja liukoisuuden perusteella. Eri kidemuotoja kutsutaan polymorfeiksi ja polymorfin stabiiliuteen vaikuttavat muun muassa lämpötila ja paine. Lukuisat mineraalit ovat polymorfisia esimerkiksi kalsiitti, aragoniitti ja vateriitti ovat toistensa polymorfeja.
Enantiotrooppiset ja monotrooppiset polymorfit
Polymorfit jaetaan enantiotrooppisiin ja monotrooppisiin sen perusteella miten lämpötila vaikuttaa polymorfin stabiiliuteen. Monotrooppisilla polymorfisilla kiteisillä ainella on yksi kidemuoto, joka on stabiili koko sillä lämpötila-alueella, joka on yhdisteen sulamispisteen alapuolella, eikä selkeää siirtymälämpötilaa eri kidemuotojen välillä ole. Muut polymorfit ovat niin sanottuja metastabiileja polymorfeja, jotka muuntuvat helposti stabiilimmaksi kidemuodoksi. Esimerkiksi grafiitti on monotrooppinen.
Enantiotrooppiset polymorfit ovat polymorfeja, joiden kiderakenteen stabiilius riippuu lämpötilasta, ja joilla on selkeä siirtymälämpötila. Esimerkiksi ammoniumnitraatilla on viisi eri polymorfia. Alle -18 °C:n lämpötilassa yhdiste esiintyy alkeiskopiltaan tetragonaalisessa muodossa, polymorfi on ortorombinen -18–32 °C:n välillä ja muuttuu toiseksi ortorombiseksi muodoksi, joka on stabiili 84 °C:n lämpötilaan asti. Tämän jälkeen vallitseva ammoniumnitraatin polymorfi on trigonaalinen ja muuttuu säännölliseksi kuumennettaessa 125 °C:n lämpötilaan.
Orgaanisten yhdisteiden polymorfia
Monilla orgaanisilla yhdisteillä esiintyy polymorfiaa. Tällaisia ovat esimerkiksi rasvahapot ja triglyseridit. Eri polymorfit ovat tärkeitä esimerkiksi suklaan valmistuksessa, jossa tavoiteltu kidemuoto on β-muoto, joka antaa suklaalle parhaimman suutuntuman. Muut muodot antavat suklaalle rakeisen rakenteen. Tärkeää polymorfia on myös lääkeaineilla. Eri kidemuodoilla voi olla erilainen liukoisuus ja biosaatavuus, mikä vaikuttaa lääkkeen tehokkuuteen. Tämän vuoksi kiteytysolosuhteiden kontrollointi on tärkeä osa monien lääkeaineiden valmistusprosessia.
Lähteet
Materiaalitiede
|
5699
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Issoksen%20taistelu
|
Issoksen taistelu
|
Issoksen taistelu käytiin vuonna 333 eaa. Makedonian kuninkaan Aleksanteri Suuren johtama makedonialaisista ja kreikkalaisista koostunut armeija kukisti Dareios III:n johtaman persialaisen armeijan. Taistelu käytiin marraskuussa Issoksen kaupungin eteläpuolella Pindaros-joen varrella. Vähälukuisempi makedonialainen armeija kukisti monta kertaa suuremman vastustajansa suotuisan maaston ja hyvän kurinsa ansiosta.
Aleksanteri Suuren joukot olivat vuonna 334 eaa. hyökänneet Vähään-Aasiaan ja kukistaneet persialaiset satraapit Granikosjoen taistelussa. Tämän jälkeen makedonialaiset olivat vallanneet miltei koko Vähän-Aasian. Persian kuningas Dareios III oli koonnut valtavan armeijan jolla hän aikoi kukistaa hyökkääjät. Taistelussa Aleksanterin johtamat joukot mursivat persialaisten rivistön, mikä sai Dareioksen pakenemaan taistelukentältä.
Taistelun jälkeen Aleksanterin joukot valtasivat Foinikian ja myöhemmin myös Egyptin. Tämän jälkeen persialaiset laivastot eivät enää pystyneet toimimaan Välimerellä ja ne eivät enää olleet uhka Kreikkaa vastaan. Vuonna 331 eaa. Aleksanteri hyökkäsi suoraan Persian valtakunnan sydämeen ja kukisti Dareioksen toistamiseen Gaugamelan taistelussa, jonka jälkeen hän valtasi koko Persian valtakunnan.
Tausta
Aleksanteri Suuren isä Filippos II oli suunnitellut hyökkäystä Persian valtakuntaa vastaan. Filippos oli vuonna 338 eaa. koonnut kaikki Kreikan kaupunkivaltiot Spartaa lukuun ottamatta niin sanottuun Korintin liittoon, jonka avulla hän aikoi kukistaa Persian valtakunnan. Vuonna 336 eaa. Filippos lähetti Hellespontoksen yli Parmenionin johtaman armeijan. Parmenion valtasi Vähän-Aasian luoteisrannikon, mutta kärsi tappioita persialaisten etevää sotapäällikköä Memnonia vastaan. Kun Filippos murhattiin vuoden 336 eaa. lokakuussa, tuli vain 20-vuotiaasta Aleksanterista uusi kuningas. Saatuaan kreikkalaiset ja Makedonian lähialueiden kansat valtansa alle Aleksanteri päätti toteuttaa isänsä suunnitteleman hyökkäyksen Persiaan.
Aleksanterin joukot kukistivat Vähän-Aasian satraapit Granikosjoen taistelussa vuonna 334 eaa. ja jatkoivat valtaamalla Vähän-Aasian länsirannikon. Vuoden 333 eaa. aikana vallattiin koko Vähän-Aasian sisämaa. Persian kuningas Dareios III nimitti Memnonin Vähässä-Aasiassa olleiden persialaisten joukkojen ylipäälliköksi ja antoi tälle tehtäväksi viivytellä Aleksanteria sillä aikaa kun kuningas itse kokosi armeijan. Memnonia avusti Välimerellä toimiva suuri persialainen laivasto, joka pystyi uhkaamaan makedonialaisten selustaa ja heidän huoltoyhteyksiään Hellespontoksen yli. Aleksanterin sotaretken onnistumisen kannalta oli tärkeää, että laivaston tukikohdat Välimeren rannalla vallattiin.
Armeijoiden liikkeet ennen taistelua
Makedonialaiset saapuivat Kilikiaan vuoden 333 eaa. elokuussa. Kilikian pääkaupungissa Tarsoksessa he saivat kuulla, että Dareios III oli saapunut Damaskokseen suuren armeijan kanssa. Aleksanteri lähetti Parmenionin valtaamaan Issoksen lahden rannikon ja "Assyrian porttina" tunnetun solan, joka johti Issoksesta etelään. Dareios päätti hyökätä Kilikiaan pohjoisempana olevan solan kautta ja johti armeijansa Damaskoksesta Sokhoin kaupunkiin. Kuullessaan Dareioksen olevan Sokhoissa Aleksanteri päätti koota armeijansa ja marssia etelään, kohti Assyrian porttia.
Dareios johti kuitenkin armeijansa Kilikiaan pohjoisempaa reittiä pitkin ja sai vallattua ilman taistelua Issoksen kaupungin, jonka Aleksanteri oli aikaisemmin jättänyt. Kaupunkiin jätetyt sairaat ja haavoittuneet makedonialaiset ja kreikkalaiset tapettiin. Dareios pääsi näin kiertämään Aleksanterin armeijan selustaan ja katkaisi sen tärkeät huoltoyhteydet. Dareios marssi armeijoineen etelää kohti ja asettui puolustusasemiin Pinarosjoen rannalle Issoksen lahden ja läheisten vuorten väliselle tasangolle. Kun Aleksanteri sai kuulla, että Dareios oli päässyt kiertämään hänen selustaansa, määräsi hän joukon toveriratsuväen sotilaita hankkimaan vahvistuksen uutiselle. Aleksanterin lähettämät sotilaat soutivat Issosta kohti ja näkivät Darioksen armeijan. Varmistettuaan, että Dareios tosiaan oli päässyt kiertämään heidän selustaansa, Aleksanteri marssi armeijansa kanssa tätä vastaan.
Aleksanterin puhe joukoilleen
Ennen taistelua Aleksanteri puhutteli sotapäällikköjään ja liittolaistensa päällikköjä. Hän painotti erityisesti sitä, että he saivat taistella heille itselleen edullisessa maastossa. Makedonialaiseen propagandaan kuului myös haukkua persialaisia naismaisiksi ja ylellisyyksiin tottuneiksi laiskureiksi. Aleksanterin armeijaan kuului taas traakialaisia ja illyrialaisia, joita pidettiin Euroopan sotaisimpina kansoina. Aleksanteri muistutti myös joukkojaan siitä, että tulevassa taistelussa vapaat miehet tulivat taistelemaan suurkuninkaan orjia vastaan. Oli myös mahdollista, että kreikkalaiset tulivat taistelemaan toisia kreikkalaisia vastaan, sillä Darioksen armeijassa palveli suuri määrä kreikkalaisia palkkasotilaita. Aleksanteri muistutti tämän takia miehiään siitä, että he taistelivat omasta tahdostaan, kun taas toiset taistelivat palkasta. Aleksanteri mainitsi myös Ksenofonin kymmenentuhatta kreikkalaista palkkasotilasta ja heidän sotaretkensä Persiaa vastaan.
Aleksanteri antoi tämän jälkeen sotilaidensa syödä päivällistä, samalla kun hän lähetti ratsumiehiä ja jousimiehiä tiedustelemaan edessä olevaa reittiä. Armeija lähti marssimaan persialaisia vastaan yötä myöten. Keskiyön aikaan armeija pääsi Assyrian porteille, jossa se lepäsi yön yli. Aamun koittaessa Aleksanteri johti armeijansa alas solasta. Heti, kun maasto salli, hän antoi armeijan levittäytyä rintamaksi.
Taistelukenttä
Taistelu käytiin pienen Pinaros-joen rannalla, Issoksen kaupungin eteläpuolella, nykyisen İskenderunin lähistöllä. Vuoriston ja Issoksen lahden välinen maakaistale on vain 2,5 km leveä, joten Dareios ei pystynyt käyttämään hyväkseen suurta ylivoimaansa. Pinaroksen tarkka sijainti on ollut pitkään kiistanalainen. Aikaisemmin luultiin että Pinaros oli nykyinen Deli Tchai -joki, mutta historioitsijat N.G.L. Hammond ja A.M. Devine ovat esittäneet että Pinaros itse asiassa on nykyinen Payas. Heidän väitteensä perustuvat taistelukentän maastoon ja etäisyyksiin, jotka mainitaan eri lähteissä.
Joukot
Dareioksen armeija
Arrianos ja Plutarkhos kertovat Dareioksen armeijan käsittäneen 600 000 sotilasta. Tämä luku on varmastikin liian suuri. Diodoros kertoo persialaisia olleen yhteensä 500 000 ja Justinus ilmoittaa Dareioksella olleen 400 000 jalkaväkeä ja 100 000 ratsumiestä ja Quintus Curtius Rufus mainitsee sotilaiden määrän olleen 250 000. Arrianos kertoo Dareioksen armeijaan kuuluneen 30 000 kreikkalaista palkkasotilasta ja 60 000 raskaasti aseistettua sotilasta, joita kutsuttiin nimellä kardakes. Nämä parhaat jalkaväkijoukkonsa Dareios asetti rintaman keskelle. Vasemmalla siivellään oleville vuorille Dareios lähetti pienen joukon uhkaamaan makedonialaisten oikeaa siipeä. Persialaisen ratsuväkensä Dareios määräsi oikealle siivelleen ja falanginsa meren väliselle alueelle. Dareios itse taisteli persialaisen tavan mukaan armeijansa keskellä. Kreikkalaisten hopliittien ja persialaisen raskaan jalkaväen taakse Dareios määräsi loput armeijansa sotilaista. Arrianoksen mukaan nämä olivat ryhmittyneet kansoittain syviin muodostelmiin, joista ei taistelussa ollut mitään hyötyä. Kun Dareios sai kuulla, että Aleksanteri valmistautui hyökkäykseen, lähetti hän 30 000 ratsumiestä ja 20 000 kevyesti aseistettua Pinaroksen yli suojaamaan hänen oman armeijansa valmistelut. Kun Dareios oli saanut armeijansa järjestykseen, veti hän takaisin joen yli lähettämänsä ratsuväen sekä kevytaseiset ja lähetti heidät armeijansa oikealle siivelle.
Aleksanteri Suuren armeija
Aleksanteri Suuren armeija iskukykyisin joukko Issoksen taistelussa olivat niin kutsuttu toveriratsuväki (hetairoi), joita taisteluun otti osaa noin 3 000. Toveriratsuväen komentajana toimi Filotas, mutta Issoksen taistelussa Aleksanteri johti ratsuväkeään itse. Toveriratsuväki hyökkäsi makedonialaisten oikealla siivellä niin sanottujen kilvenkantajien (hypaspistai) kanssa, joita johti Parmenionin poika Nikanor. Toinen iskukykyinen joukko oli noin 1 500 ratsumiestä käsittänyt thessalialainen ratsuväki, jota pidettiin makedonialaisen ratsuväen veroisena. Makedonialainen jalkaväki koostui falangissa taistelevasta raskaasta jalkaväestä (pezhetairoi), jonka tärkein aseistus oli 4–5 metriä pitkä sarisa-keihäs. Jalkaväki oli jaettu 1 500 miestä käsittäneisiin osastoihin (taksis). Arrianoksen mukaan Issoksen taisteluun osallistuneita osastoja johtivat oikealla siivellä Koinos ja Perdikkas. Vasemmalla siivellä taistelivat Meleagroksen, Ptolemaioksen ja Amyntaan osastot. Krateros johti kaikkea vasemman siiven jalkaväkeä. Parmenion johti liittolaisten ratsuväkeä ja koko armeijan vasenta siipeä. Vasemmalla siivellä taistelivat myös Korintin liiton lähettämät kreikkalaiset sotilaat.
Taistelun kulku
Juuri ennen taistelun alkua Aleksanteri lähetti thessalialaisen ratsuväkensä vasemmalle siivelle avustamaan Parmenionia. Aleksanteria huolestutti se, että Dareios oli koonnut suurimman osan ratsuväestään Parmenionin ratsuväkeä vastapäätä. Oikealla siivellä olevan ratsuväen edelle hän määräsi makedonialaisen kevyen ratsuväen ja paionialaisen ratsuväen sekä jousimiehet ja kevyesti aseistetut agrianit. Hän lähetti myös ratsuväkeä ja jousimiehiä niitä persialaisia vastaan, jotka olivat kiivenneet makedonialaisten oikealla puolella oleville vuorille. Vasemman siiven etupuolelle Aleksanteri lähetti kreetalaiset ja traakialaiset kevytaseiset.
Makedonialaisten oikean siiven sivulla olleet persialaiset joukot pakenivat, kun Aleksanteri lähetti agrianit ja jousimiehiä heitä vastaan. Persialaiset pakenivat kukkuloilta korkeammalle vuorille, ja Aleksanteri jätti vain 300 ratsumiestä vahtimaan heitä. Tämän jälkeen Aleksanteri johti hitaasti joukkonsa persialaisia vastaan. Dareios ei antanut omien joukkojensa hyökätä, vaan odotti maltillisesti Pinaroksen toisella rannalla. Joen ranta oli paikoin jyrkkä ja Dareios oli antanut rakentaa valleja niille kohdille, joista joki oli helposti ylitettävä. Armeijan päästessä nuolenkantaman päähän vihollisesta antoi Aleksanteri hyökkäyskäskyn. Aleksanteri johti itse falangin oikean siiven hyökkäystä Pinaroksen yli. Oikealla siivellä makedonialaiset pääsivät joen yli ja löivät persialaiset pakosalle. Falagin keskiosa ei kuitenkaan päässyt joen yli. Dareioksen kreikkalaiset palkkasotilaat kävivät vastahyökkäyksen vihollisten ollessa vielä joen rannalla. Vaikka vain osa makedonialaisten falangista oli päässyt joen yli, saivat he kuitenkin kreikkalaiset lyötyä takaisin. Pinaroksen rannalla kaatui Arrianoksen mukaan 120 makedonialaista.
Kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen kertoo, että Aleksanteri hyökkäsi ratsuväkensä kanssa suoraan Dareiosta kohti heti, kun hän huomasi tämän. Dareioksen veli Oksathres yritti puolustaa veljeään makedonialaisten hyökkäystä vastaan. Aleksanterin ratsuväki oli kuitenkin persialaisia parempi, ja pian Darioksen vaunun ympärillä oli kasoittain ruumiita. Oletettavasti juuri tämä kohtaus on kuvattu niin sanotussa Aleksanteri-mosaiikissa, joka on löydetty Pompejista. Dareioksen vaunua vetäneet hevoset vauhkoontuivat saamistaan haavoista, ja taistelun sekasorron keskellä hänen oli siirryttävä toiseen sotavaunuun. Diodoroksen mukaan muut persialaiset lähtivät pakoon sen jälkeen, kun he näkivät kuninkaan olevan kauhuissaan. Diodoroksen versio taistelusta poikkeaa kuitenkin esimerkiksi Arrianoksen kuvauksesta. Diodoros ei mainitse, että Dareios pääsi kiertämään Aleksanterin selustaan, eikä hän mainitse että taistelu käytiin Pinaroksen varrella.
Plutarkhos mainitsee myös, että historioitsija Khares Mytileneläinen kertoo Aleksanteri Suuren käyneen kaksintaistelun Dareioksen kanssa ja saaneen haavan reiteen Dareioksen miekasta.
Arrianoksen versiossa Dareioksen vasemmalla siivellä olleet persialaiset joukot antoivat periksi makedonialaisten hyökkäyksille ja pian koko vasen siipi oli sekasorron vallassa. Ainoastaan kreikkalaiset palkkasotilaat pysyivät paikoillaan. Persialaisten paettua makedonialaiset pääsivät kiertämään kreikkalaisten palkkasotilaiden selustaan. Dareios lähti pakoon nähtyään hajalle lyödyn vasemman siipensä. Aleksanterin falangin ylittäessä Pinaroksen hyökkäsi Dareioksen oikealla siivellä ollut ratsuväki joen yli Parmenionin thessalialaista ratsuväkeä vastaan. Syntyi kiivas ratsuväkitaistelu, joka ei ratkennut ennen kuin persialaiset näkivät Dareioksen pakenevan taistelukentältä.
Tappiot
Plutarkhoksen mukaan taistelussa kaatui yli 120 000 persialaista. Arrianoksen mukaan taistelussa kuolivat Arsames, Rheomithres ja Atizyes, jotka olivat johtaneet ratsuväkeä Granikoksen taistelussa. Taistelussa kaatui myös Egyptin satraappi Sauakes. Arrianos kertoo myös, että taistelussa kaatui 100 000 persialaista sotilasta, joista 10 000 oli ratsuväkeä. Diodoroksen mukaan kaatuneita oli 100 000 jalkaväkisotilasta ja 10 000 ratsuväkeä. Arrianos siteeraa Ptolemaiosta, jonka mukaan ruumiita oli niin paljon, että makedonialaiset pystyivät ylittämään rotkon täyttämällä sen kuolleilla. Justinuksen mukaan persialaiset menettivät 61 000 jalkaväkisotilasta ja 10 000 ratsumiestä. Vangiksi jäi 40 000 sotilasta.
Makedonialaisia Diodoroksen mukaan kaatui 300 jalkaväestä ja 150 ratsuväestä. Junianus Justinus kertoo taistelussa kaatuneen jalkaväkeä 130 henkeä ja ratsuväkeä 150. Arrianoksen kertoman mukaan Aleksanteri Suuren henkivartija Ptolemaios Seleukoksen poika kaatui taistelussa ja makedonialaisia kuolleita oli yhteensä 120.
Curtiuksen mukaan makedonialaisten tappiot olivat 150 kuollutta ja 4 500 haavoittunutta.
Taistelun jälkeiset tapahtumat
Taistelun jälkeen makedonialaiset valtasivat persialaisten leirin, josta he löysivät suunnattomia määriä kultaa ja muita rikkauksia. Arrianoksen mukaan leiristä löytyi 3 000 talentin verran kultaa. Taistelun jälkeen otettiin vangiksi myös Dareioksen äiti Sisygambis, hänen vaimonsa Statira ja kaksi hänen tytärtään. Aluksi Dareioksen perhe luuli että tämä oli kuollut taistelussa, mutta Aleksanteri lähetti heille viestin että Dareios oli elossa ja että heidän ei tulisi olla peloissaan. Erään kertomuksen mukaan Aleksanteri meni Hefaistionin kanssa tapaamaan Dareioksen perhettä taistelua seuranneena päivänä. Darioksen äiti heittäytyi maahan Hefaistionin edessä, koska tämä oli Aleksanteria pidempi. Palvelijat kertoivat Sisygambikselle kumpi vierailijoista oli kuningas, mutta Aleksanteri lepytteli häntä sanomalla, että Hefaisition myös oli Aleksanteri. Aleksanteri osoitti näin myötätuntoa Darioksen äidille ja arvostusta ystävälleen.
Taistelun jälkeen Dareios pakeni aluksi Eufratille. Matkan varrella hän keräsi mukaansa 4 000 taistelusta paennutta sotilasta. Aleksanterin puolestaan jatkoi matkaa Foinikiaan ja myöhemmin Egyptiin. Tämän jälkeen persialaiset laivastot eivät enää pystyneet toimimaan Välimerellä ja ne eivät enää olleet uhka Kreikkaa vastaan. Vuonna 331 eaa. Aleksanteri hyökkäsi suoraan Persian valtakunnan sydämeen ja kukisti Dareioksen toistamiseen Gaugamelan taistelussa, minkä jälkeen hän valtasi koko Persian valtakunnan.
Issoksen taistelu taiteessa
Plinius vanhempi kertoo, että tunnettu kreikkalainen taiteilija Filoksenos Eretrialainen maalasi Issoksen taistelusta kuuluisan taulun 300-luvun lopulla. Filoksenos maalasi taulun Kassandrokselle, joka tuolloin oli Makedonian kuningas. Tämä maalaus ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta Pompejista on löydetty niin sanottu Aleksanteri-mosaiikki, joka on ehkä tehty aikaisemman maalauksen mukaan. Mosaiikki saattaa myös esittää Gaugamelan taistelua, jossa Aleksanteri Suuri lopullisesti kukisti Dareioksen. Mosaiikki löydettiin niin sanotusta Faunin talosta, ja se kuvaa Aleksanteri Suurta ja Dareios III:a keskellä taistelua. Mosaiikki on 100-luvulta eaa. ja se löydettiin vuonna 1831. Se on nykyään esillä Napolin kansallismuseossa.
Toinen antiikin aikainen taideteos, joka luultavasti kuvaa Issoksen taistelua on niin sanottu "Aleksanteri-sarkofagi". Hellenistiseen tyyliin tehty sarkofagi kuului Sidonin viimeiselle kuninkaalle Abdalonymokselle. Sarkofagin kyljissä olevat kohokuvat kuvaavat Aleksanteri Suurta taistelussa persialaisten kanssa. Sarkofagi on nykyään nähtävänä Istanbulin arkeologisessa museossa.
Issoksen taistelua kuvaa myös renessanssimaalari Albrecht Altdorferin taulu "Issoksen taistelu" (Die Schlacht bei Issus) tai "Aleksanterin taistelu" (Alexanderschlacht). Maalauksen kuvaamalla taistelulla ei kuitenkaan ole paljon mitään yhteistä todellisen Issoksen taistelun kanssa. Taulu on nykyään nähtävillä Münchenin Alte Pinakothekissa.
Toinen renessanssiaikainen kuvaus taistelusta on Jan Brueghel vanhemman "Issoksen taistelu" (La bataille d'Issus) vuodelta 1602. Tämä maalaus on nähtävillä Pariisin Louvressa.
Antiikin lähteet
Tärkein lähde Issoksen taistelusta on roomalainen historioitsija Arrianos, joka eli 100-luvulla jaa. Arrianos käytti lähteenään Ptolemaiosta, joka oli yksi Aleksanterin jalkaväen komentajista taistelun aikana. Ptolemaioksesta tuli myöhemmin Egyptin hallitsija, mutta hänen kirjoittamansa Aleksanteri Suuren elämäkerta ei ole säilynyt nykypäivään. Myös Plutarkhos, Diodoros Sisilialainen, Junianus Justinus ja Quintus Curtius Rufus ovat jättäneet taistelusta kuvauksen. Diodoroksen ja Curtiuksen kuvaus taistelusta poikkeaa kuitenkin suurilta osin Arrianoksesta. Plutarkhos ja Justinus taas eivät kuvaa taistelua läheskään yhtä tarkasti kuin Arrianos ja Diodoros.
Lähteet
Yleiset lähteet
Arrian, Anabasis - Alexander Sources Arrianoksen Anabasis 2.1–12
Plutarch, Alexander - Perseus Digital Library Plutarkhoksen Aleksanteri Suuren elämäkerta. 20.1–8
Marcus Junianus Justinus, Epitome of the Philippic History of Pompeius Trogus - Corpus Scriptorum Latinorum Junianus Justinuksen epitomi 11.8–9
Diodorus Siculus, Library 17.32-34
Viitteet
Aiheesta muualla
Antiikin taistelut
93 Aasian historia
Hatayn maakunta
|
1635895
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helvi%20Salminen
|
Helvi Salminen
|
Helvi Rakhel Maria Salminen (12. tammikuuta 1892 Evijärvi – 1961) oli suomalainen voimistelunopettaja, tanssinopettaja ja koreografi.
Elämä ja ura
Köyliössä ja Jaakkimassa varttuneen Salmisen vanhemmat olivat rovasti Viktor Salminen ja Hanna Vilhelmina Sipilä (1867–1946). Valmistuttuaan voimistelunopettajaksi Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta Salminen oli tanssija Maggie Gripenbergin opissa. Vuonna 1923 hän suoritti tanssiopintoja myös Saksassa kuuluisassa Helleraun koulussa sekä Mary Wigmanin tanssikoulussa. Vuonna 1924 Salminen avasi Helsinkiin tanssi- ja liikuntakoulun yhdessä Ester Naparstokin kanssa. Naparstokin muutettua Saksaan johti Salminen tanssiopistoa vuodestsa 1925 lähtien. Kesäisin Salminen piti voimistelukursseja myös muun muassa Tanhuvaaran ja Varalan urheiluopistoissa. Vuonna 1927 Salminen julkaisi opiskelutoverinsa Hilma Jalkasen kanssa klassisen voimisteluoppaan Tie terveyteen ja kauneuteen.
Helvi Salmisen veljiä olivat runoilija Hannu Viktor Salminen ja jääkärimajuri Aarne Salminen.
Teokset
Lähteet
Suomalaiset opettajat
Suomalaiset tanssipedagogit
Suomalaiset koreografit
Vuonna 1892 syntyneet
Vuonna 1961 kuolleet
|
1263080
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tipotien%20sosiaali-%20ja%20terveysasema
|
Tipotien sosiaali- ja terveysasema
|
Tipotien sosiaali- ja terveysasema on Tampereen Amurin kaupunginosaan vuonna 2013 avattu monien kaupungin (vuodesta 2023 Pirkanmaan hyvinvointialueen) palvelujen keskus. Asemalla toimii useita sosiaali- ja terveyspalveluja: muun muassa terveysasema ja hammashoitola, mielenterveyspalveluja, fysio- ja toimintaterapiapalveluja, lapsiperheiden sosiaaliasema, äitiys- ja lastenneuvola sekä lasten, nuorten ja perheiden yksikkö. Rakennuksen viidennessä kerroksessa on ravintola Vaski. Sitä kutsutaan joskus virheellisesti Pyynikin sosiaali- ja terveysasemaksi.
Sosiaali- ja terveysaseman suunnittelusta järjestetyn arkkitehtuurikilpailun voitti turkulainen Sigge Arkkitehdit Oy. Talo on rakennettu jyrkkään Pyynikinharjun rinteeseen niin, että sisäänkäynnit ovat toisen kerroksen ja viidennen kerroksen tasalla. Rakennuksen julkisivu on lasia ja kuparia, katossa on kuparia. Tipotien sosiaali- ja terveysasema sai Tampereen kaupungin Hyvän rakentamisen tunnustuspalkinnon. Rakennus maksoi noin 33 miljoonaa euroa. Rahoitusmallina on leasing.
Lähteet
Aiheesta muualla
Antti Palomaa: Kalliiseen kupariin kapaloitu terveysasema kuumentaa tunteita; Yle Uutiset 30.4.2013
Tampereen terveysasemat, terveyskeskukset ja terveyskeskuspäivystykset
Amuri
|
1126893
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Altered%20States%20of%20America
|
Altered States of America
|
Altered States of America grindcore-yhtyeen Agoraphobic Nosebleedin sata musiikkikappaletta sisältävä studioalbumi, joka julkaistiin 1. helmikuuta 2003. Albumin kappaleet käsittelevät useita aiheita, joista valtaosa viittaa väkivaltaan ja huumeiden käyttöön. Albumilla on myös useita noise-musiikkiin pohjautuvia kokeellisia kappaleita.
Vuonna 2008 albumista julkaistiin kahden levyn painos. Jälkimmäinen levy kantaa nimeä "ANbRx II: Delta 9", joka koostuu industrial/hardcore punk -yhtye Delta 9:n kappaleiden remix-versioista. Vuonna 2016 albumi julkaistiin 12" vinyylillä.
Kappaleet
ANbRX II: DELTA 9
Kokoonpano
Richard Johnson – laulu
Carl Schultz – laulu
J. Randall – laulu, musiikkisamplet, elettronica
Scott Hull – kitara, rumpukone
Arvostelut
Allmusic:
Lähteet
Aiheesta muualla
Altered States of America discogs.com -sivustolla
Vuoden 2003 albumit
Agoraphobic Nosebleedin albumit
|
604077
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaimee%20Kaire-Gataulu
|
Jaimee Kaire-Gataulu
|
Jaimee Kaire-Gataulu (s. 7. huhtikuuta 1987 Auckland, Uusi-Seelanti) on uusiseelantilainen näyttelijä.
Hän on näytellyt muun muassa sarjoissa Xena: soturiprinsessa (Orphan, 1996) sekä Klaani (Cloe, 1999–2002).
Uusiseelantilaiset näyttelijät
Vuonna 1987 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1486343
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Camilla%20Tuominen
|
Camilla Tuominen
|
Camilla Tuominen (o.s. Ahonius, s. 1975 Helsinki) on suomalainen tunnekouluttaja.
Ura
Tuominen on koulutukseltaan ekonomi, joka erikoistui asiakkuudenhallintaan Uumajan yliopiston kauppakorkeakoulussa. Hän aloitti uransa liikkeenjohdon konsulttina 25-vuotiaana. Vuonna 2010 hän siirtyi markkinointitoimistoon, jossa toimi projektijohtajana.
Tuomisen Emotion Tracker -sovellus julkaistiin vuonna 2012. Digitaalinen tunnepäiväkirja käsittelee tunneälyä. Sovelluksen idea oli, että tiimidynamiikka perustuu tunteista puhumiseen, joka taas johtaisi luovuuteen. Sovelluksen ensimmäisten käyttäjien joukossa olivat Aalto-yliopisto ja Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö (YTHS). Vuonna 2015 yrityksessä oli kuusi sijoittajaa, joista osa työskenteli yrityksessä. Aluksi sovelluksen sai terveysalan ammattilaisten ja valmentajien kautta, mutta sittemmin se julkaistiin avoimesti. Tuominen myi startup-yrityksensä vuonna 2019 suomalaiselle yliopistolle.
Emotion Trackerin myötä Tuomisesta tuli myös tunnekouluttaja, tietokirjailija ja kuvittaja. Vuosina 2015–2016 Tuomisella oli visuaalinen blogi Huffington Postissa. Vuonna 2016 ilmestyivät sekä Tuomisen ensimmäinen kirja, Tunnekuvakirja, jossa hän kertoi miten aloitti yrittäjyytensä että Terhi Majasalmen kanssa kirjoitettu Koululaisen rahakirja. Seuraavassa yksin kirjoittamassaan kirjassa Johda tunteita, menesty työelämässä (2018) Tuominen keskittyi siihen, miten työelämän tunneälyä voidaan kehittää.
Tuominen pitää tunnekoulutuksia ja -työpajoja yrityksissä ja on esiintynyt muun muassa Nordic Business Forumissa. Vuonna 2020 hän arvioi esiintyvänsä noin 90 kertaa vuodessa. Vuonna 2020 ilmestyi kolmas Tuomisen tunteiden johtamista käsittelevä kirja, Tunteet eivät kuulu työpaikalle, jossa hän antoi konkreettisia ohjeita ja harjoituksia sekä analysoi tarinoita, joita oli kerännyt koulutuksissaan. Ihmiset ovat kertoneet hänelle, mikseivät voi työssään näyttää tai kohdata tunteita.
Julkaisut
Kirjat
Tunnekuvakirja - tunnesekamelskasta tunteiden johtamiseen, Readme, 2016, ISBN 978-952-321-197-1
Majasalmi, Terhi & Tuominen, Camilla: Koululaisen rahakirja, , 2016, ISBN 978-952-321-659-4
Johda tunteita - menesty työelämässä, 2018, Tammi, ISBN 978-952-04-0136-8
Tunteet eivät kuulu työpaikalle, 2020, Otava, ISBN 978-951-1-38963-7
Muut julkaisut
Emotion Tracker -sovellus
Miksi?! Minun oma tunnekirja, 2018, AAMU Säätiö ja Me-säätiö, ISBN 978-952-94-1158-0
43-osainen ohjelma Radio Ravussa Diippii shittii - tunteet työelämässä, jossa Tuominen haastatteli tunnealan asiantuntijoita
Tunnustuksia
Emotion Tracker pääsi suomalaiselle Startup100-listalle
Vuonna 2019 Tuominen valittiin vuoden bisnesvaikuttajaksi.
Yksityiselämä
Tuominen asuu Espoossa, on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Tuomisella on kolme sisarusta, joista nuorin, Carla Ahonius, on tunnettujen suomalaisten artistien manageri.
Lähteet
Aiheesta muualla
Tuomisen verkkosivut
Tuominen vieraana Ylen Kånehuone-ohjelmassa 4.1.2021
Suomalaiset yrittäjät
Suomalaiset tietokirjailijat
Vuonna 1975 syntyneet
Elävät henkilöt
|
568773
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/GStreamer
|
GStreamer
|
GStreamer on sovelluskehys multimediaohjelmistojen tekemiseen. GStreamer on toteutettu enimmäkseen C-kielellä. GStreamerin pluginit on julkaistu GNU LGPL -lisenssillä ja lisäksi joissakin tapauksissa käytetään lisäehtoa, jolloin GNU GPL-lisensoituja ohjelmia voi levittää yhdessä GStreamerin kanssa.
GStreamer toimii useimmilla merkittävillä käyttöjärjestelmillä joita ovat Linux, Android, Mac OS X, Windows, iOS sekä useimmat BSD-johdannaiset sekä kaupalliset Unixit, Solaris ja Symbian. GStreameria voidaan suorittaa useimmilla merkittävillä laitteistoarkkitehtuureilla mukaanlukien x86, ARM, MIPS, SPARC ja PowerPC 32- ja 64-bittisinä versioina. Se on siirretty useille käyttöjärjestelmille, suorittimille ja kääntäjille.
Käyttö
GStreamer on sisältynyt GNOME-työpöytäympäristöön julkaisusta 2.2 lähtien. GNOME suosittelee GSteamerin hyödyntämistä GNOME- ja GTK+ -sovelluksissa.
GStreamer on käytössä myös Nokian Internet Tablet -laitteissa Nokia 770, N800, N810 ja N900.
Tekniikka
GStreamer voi kytkeytyä toisiin multimediakehyksiin olemassa olevien komponenttien käyttämiseksi:
OpenMAX-IL (Linux/Unix)
DirectShow (Windows)
QuickTime (Mac OS X)
Heinäkuussa 2021 kerrottiin kokeellisesta tuesta Vulkan Video -laajennukselle.
Myös Intelin VA-API-rajapinnalle on kehitetty tukea.
Lähteet
Aiheesta muualla
GStreamer imaging pipeline configuration (PDF)
Tietokonegrafiikka
Vapaat ohjelmistot
Multimediaohjelmistot
|
613675
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Loppu%20hyvin%2C%20kaikki%20hyvin
|
Loppu hyvin, kaikki hyvin
|
Loppu hyvin, kaikki hyvin, () on William Shakespearen vuosina 1594–1609 kirjoittama komedia. Näytelmä ilmestyi painettuna vuonna 1623. Se perustuu yhteen Boccaccion Decameronen novelleista. Nimensä näytelmä on saanut vanhasta sananlaskusta.
Tarina on epäsäätyinen rakkaustarina ja sosiaalipsykologinen draama: Helena, köyhä mutta määrätietoinen neitonen rakastuu kreivittären poikaan nimeltä Bertram, ja saa tämä neuvokkuudellaan aviomiehekseen.
Suomennoksia
Loppu hyvä, kaikki hyvä (suom. Paavo Cajander)
Katso myös
Luettelo William Shakespearen näytelmien elokuvasovituksista
Lähteet
Aiheesta muualla
Shakespearen näytelmät
|
135428
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi%20kes%C3%A4olympialaisissa%201908
|
Suomi kesäolympialaisissa 1908
|
Suomi osallistui Lontoon vuoden 1908 kesäolympialaisiin, mikä oli maan ensiesiintyminen virallisissa olympiakisoissa. Suomen suuriruhtinaskunta oli tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa, mutta osallistui kisoihin omana joukkueenaan vuotta aikaisemmin tunnustetun oman kansallisen olympiakomiteansa turvin. Suomen joukkueen vahvuus oli 65 urheilijaa, joista virallisissa kilpailuissa kilpailleet 62 urheilijaa olivat kaikki miehiä. Suomalaiset urheilijat osallistuivat kuuteen urheilumuotoon: ammuntaan, painiin, uimahyppyihin, uintiin, voimisteluun ja yleisurheiluun. Suomen joukkueen vanhin urheilija oli 43 vuoden ja 283 päivän ikäisenä kilpaillut ampuja Emil Nässling. Nuorin suomalainen kilpailija näissä olympialaisissa taasen oli 18 vuoden ja 178 päivän ikäinen yleisurheilija Elmer Niklander.
Suomen ensimmäisen virallisen olympiavoiton saavutti Ateenan välikisoissakin menestynyt kreikkalais-roomalaisen tyylin painija Verner Weckman, joka voitti finaalissa maanmiehensä Yrjö Saarelan. Kullan ja hopean lisäksi suomalaiset saavuttivat kolme pronssimitalia, jotka tulivat voimistelusta, painista ja yleisurheilusta. Historian ensimmäinen virallinen suomalainen olympiamitalisti oli antiikin tyylin kiekonheitossa pronssia voittanut Verner Järvinen. Kisojen mitalitilastossa Suomi sijoittui 13:nneksi.
Mitalistit
Kultaa
Verner Weckman – Paini, kreikkalais-roomalaisen painin sarja 93 kg
Hopeaa
Yrjö Saarela – Paini, kreikkalais-roomalaisen painin sarja 93 kg
Pronssia
Verner Järvinen – Yleisurheilu, antiikin kiekonheitto
Arvo Lindén – Paini, kreikkalais-roomalaisen painin sarja 66,6 kg
Eino Forsström, Otto Granström, Johan Kemp, Iivari Kyykoski, Heikki Lehmusto, John Lindroth, Yrjö Linko, Edvard Linna, Matti Markkanen, Kalle Mikkolainen, Veli Nieminen, Kalle Kustaa Paasia, Arvi Pohjanpää, Aarne Pohjonen, Eino Railio, Ale Riipinen, Arno Saarinen, Einar Sahlstein, Aarne Salovaara, Torsten Sandelin, Elis Sipilä, Viktor Smeds, Kaarlo Soinio, Kurt Stenberg, Väinö Tiiri, Magnus Wegelius – Voimistelu, joukkuevoimistelu
Joukkue
Ammunta
Suomalaiset ampujat osallistuivat Lontoon olympialaisissa 300 metrin vapaakivääriammunnassa sekä yksilö- että joukkuekilpailuun. Suomalaisten kiväärit olivat vanhanaikaista mallia, mikä näkyi tuloksissa. Kisojen ensimmäisenä käydyn ammuntalajin, joukkuekilpailun, lopputuloksissa Suomi sijoittui kahdeksanneksi eli toiseksi viimeiseksi ennen Kreikkaa. Yksilökilpailuun otti osaa yhdeksän suomalaista ampujaa, joista parhaiten sijoittui 17:nneksi yltänyt Voitto Kolho. Muut suomalaiset sijoittuivat 51 kilpailijan joukossa sijalle 30 ja huonommin.
|}
Paini
Kreikkalais-roomalainen paini
|}
Uimahypyt
|}
Uinti
|}
Voimistelu
|}
Yleisurheilu
|}
Lähteet
Lontoo 1908 Suomen Olympiakomitea
Finland at the 1908 London Summer Games Sports Reference LLC.
Viitteet
Aiheesta muualla
Ateenasta Lontooseen Ylen Elävä arkisto
Kesäolympialaiset 1908
Kesäolympialaisissa 1908
|
196424
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wava%20St%C3%BCrmer
|
Wava Stürmer
|
Wava Regina Stürmer (2. lokakuuta 1929 Boma, Belgian Kongo, nykyinen Kongon demokraattinen tasavalta – 6. marraskuuta 2022) oli suomenruotsalainen kirjailija ja sanoittaja, joka toimi myös naisliikkeen piirissä. Hän kirjoitti tekstin tunnettuun feministiseen taistelulauluun "Vi är många".
Teokset
Bevingad vardag (runoja), 1955
Därför att ljuset (runoja), 1967
Ro, ro till Dödmansskär (romaani), 1967
Det är ett helvete att måla himlar (runoja), 1970
Stadens ofullmäktige (romaani), 1972
Möta en människa (runoja), 1973
Slå tillsammans (romaani), 1976
Vår dag (runoja), 1977
Solblåst (runoja), 1980
Fågelvind (runoja), 1982
Väntansväg (romaani), 1985
Anita Andersson (romaani), 1988
Så länge vi minns (runoja), 1990
på mossen (romaani), 1992
Vindarnas gräns (runoja), 1993
Det vete fåglarna (romaani), 1995
För dig Allena (runoja), 1999
Johan Ludvig, Jakobstadspojken som blev nationalskald, 2002
Inte gjort något (romaani), 2005
Suomennetut teokset
Johan Ludvig : pietarsaarelaispoika josta tuli kansallisrunoilija / Wava Stürmer, Ulrica Löfholm; 2002
Elämänlangat, suom. Liisa Ryömä ja Maarit Sinervo,1982
Palkinnot
SLS:n palkinto 1974, 1989, 1991
Vaasan läänin taidepalkinto 1972, 1989
Valtion kirjallisuuspalkinto 1986
Svenska kulturfondenin palkinto 1991
Lähteet
Suomalaiset kirjailijat
Suomalaiset feministit
Vuonna 1929 syntyneet
Vuonna 2022 kuolleet
|
1342673
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tyrnik%C3%A4rp%C3%A4nen
|
Tyrnikärpänen
|
Tyrnikärpänen (Rhagoletis batava) kuuluu hedelmäkärpästen heimoon ja Rhagoletis sukuun. Se on Suomessa vielä melko harvinainen, mutta sitä on havaittu jo muutamalla paikkakunnissa eli se on tulokaslaji Suomeen. Tyrnikärpänen on merkittävä tyrnin marjojen tuholainen. Laji on levinnyt viime vuosina idästä päin suurimpaan osaan Euroopan maista. Tyrnikärpäsen valkoinen toukka syö marjan hedelmälihan, jolloin tuhon huomaa selvimmin pensaassa roikkuvista tyhjistä marjan kuorista.
Aikuinen tyrnikärpänen on noin 5 mm pitkä kirjavasiipinen hyönteinen. Tyrnikärpänen munii kypsymisensä aloittaneeseen tyrnin marjaan, jossa muna kehittyy marjan sisällä noin 6 mm:n pituiseksi vaaleaksi toukaksi syömällä hedelmälihaa 3–4 viikon ajan. Tämän jälkeen toukka pudottautuu maahan pensaan juurelle. Toukka kaivautuu maahan muutaman sentin syvyyteen pensaan alle ja koteloituu talvehtimaan. Tyrnikärpänen kotelo on väriltään kellertävä ja kooltaan 3–4 mm:n pituinen sylinteri. Aikuinen kärpänen kuoriutuu seuraavana kesänä ja on valmis paritteluun noin viikon päästä kuoriutumisesta.
Tyrnikärpästä on torjuttu Venäjällä organofosfaatteihin kuuluvalla pirimifossi-metyylia (C11H20N3O3PS) sisältävällä torjunta-aineella. Tyrnikärpäsen torjuntaan on käytetty myös avermektiineja sisältävää tehoainetta. Venäjällä on havaittu biologisessa torjunnassa Opius rhagoleticollis –nimisen hedelmäkärpästen loisen verottavan luontaisesti tyrnikärpäspopulaation kokoa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Tyrnikärpänen (Rhagoletis batava)
Luonnonvarakeskus (Luke): Tyrnikärpänen on saapunut Suomeen – voi tuhota koko marjasadon
Kauppinen, Sanna (toim.), Luonnonvarakeskus (Luke): Tyrnin viljely : Hanketuloksia Suomesta ja tutkimustuloksia maailmalta ISBN 978-952-326-089-4
Insectoid: Rhagoletis batava
Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Rhagoletis batava
Lyubov D. Shamanskaya, Doctor of Agricultural Science: Bioecology of sea buckthorn fly (Rhagoletis batava obscuriosa Kol.) and pest control treatments in Altai Region,The Lisavenko Research Institute of Horticulture for Siberia (pdf)
Kärpäset
Kasvien tuhohyönteiset
|
1038118
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simmondsin%20tauti
|
Simmondsin tauti
|
Simmondsin tauti on englantilais-saksalaisen lääkärin Morris Simmondsin (1855–1925) kuvaama toiminnanvajavuus aivolisäkkeessä. Hypopituitarismin muiden oireiden lisäksi tyypillistä on voimakas laihtuminen.
Lähteet
Aivosairaudet
|
250701
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mikey%20Way
|
Mikey Way
|
Michael James "Mikey" Way (s. 10. syyskuuta 1980 New Jersey, Yhdysvallat) on isoveljensä Gerard Wayn perustaman My Chemical Romance -yhtyeen basisti. Mikey on ollut 27. maaliskuuta 2015 lähtien kihloissa Kristin Colbyn kanssa. Hän oli naimisissa yhdysvaltalaisen Alicia Simmonsin kanssa, kunnes ilmeni miehen pettäneen tätä fanitytön kanssa. Suhde kuitenkin loppui helmikuussa 2014.
Mikey Way on syntynyt ja kasvanut Yhdysvaltain New Jerseyn osavaltion Bellevillessä (eng). Mikey löysi My Chemical Romancelle nimen Irvine Welshin kirjasta Ecstasy: Three Tales of Chemical Romance ollessaan töissä Barnes and Noble - nimisessä kirjakaupassa Cliftonissa.
My Chemical Romancen alkuaikoina Mikey vasta opetteli soittamaan bassoa, ja bändi etsi basistia korvaamaan hänet. Life on the Murder Scene -DVD:n haastatteluissa hän kertoo kuitenkin olleensa basistina muissa bändeissä jo ennen My Chemical Romancea. Mikey kuitenkin vakiintui bändin jäseneksi ja soitti siinä aina vuoteen 2013 asti, jolloin yhtye hajosi. Yleisimmin hän käyttää Fenderin Highway-sarjan bassoja. Way omisti lähinäköä parantavat lasit, mutta kävi näköleikkauksessa, eikä hänen tarvitse enää käyttää lasejaan.
Vuonna 2014 Mikey ja David Debiak (Sleep Station vokalisti, New London Fire kitaristi) perustivat yhtyeen nimeltä Electric Century (eng). Mikey soittaa yhtyeessä bassoa ja koskettimia, sekä taustalaulaa. Hän myös jakaa joitain soittimia Davidin kanssa.
Henkinen terveys
The Black Paraden nauhoitusten aikana Mikeyllä oli vaikeuksia käsitellä henkilökohtaisia ongelmia, joiden takia hän lähtikin bändistä väliaikaisesti. Mikey oli tuolloin lähellä jättää bändin pysyvästi. Hän sanoi Alternative Pressin haastattelussa: "I was either offing myself, or leaving the band. Those were my two options." ("Olin joko tekemässä itsemurhaa tai lähtemässä bändistä. Ne olivat kaksi vaihtoehtoani.") Joulukuussa 2006 Blenderin aikakauslehdessä Mikey selitti ahdistustaan. "Here I was, I finally had everything I'd struggled for my whole life, and it wasn't fun anymore. I was standing on the stage looking out, and not enjoying it at all", hän kertoo lehdessä. ("Tässä minä olin, vihdoinkin minulla oli kaikki minkä vuoksi olin taistellut koko elämäni, ja se ei ollut enää hauskaa. Seisoin lavalla katsoen yleisöä, enkä nauttinut siitä ollenkaan.")
Mikey jätti yhtyeen hetkellisesti vuonna 2007 asuakseen My Chemical Romancen asianajajan ja "bändin äidin", Stacey Fassin kanssa. Hän meni psykologille ja tapasi terapeutin neljä kertaa viikossa. Monien viikkojen jälkeen hänellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Terapian jälkeen hän palasi takaisin äänitysstudioon.
Electric Centuryn EP:n nauhoitusten aikaan vuonna 2014 Mikey lähetettiin vierotukseen huumeista ja alkoholista. Myöhemmin samana vuonna hän kertoi yhtyeen nettisivuilla käyttäneensä huumeita jo vuosikymmeniä, ja että oli onnekas ollessaan vielä hengissä. Hän myös kertoi pääseensä eroon addiktiostaan, ja rohkaisi kaikkia apua tarvitsevia pyytämään sitä.
My Chemical Romance
Yhdysvaltalaiset basistit
Vuonna 1980 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1215050
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wuhanin%20v%C3%A4likohtaus
|
Wuhanin välikohtaus
|
Wuhanin välikohtaus oli Kiinan Wuhanissa kulttuurivallankumouksen aikana heinäkuussa 1967 tapahtunut väkivaltainen selkkaus, joka liittyi aseistettujen ryhmien väliseen valtataisteluun.
Mao Zedongin alettua lyhyen hillitsemisvaiheen jälkeen uudelleen lietsoa vallankumousta ja kannustaa punakaarteja Kiina oli heinäkuussa 1967 ja valmiiksi hyvin levottomassa tilassa. Tuolloin Kulttuurivallankumouksen pienryhmään kuuluneet turvallisuusministeri Xie Fuzhi ja Wang Li matkustivat Wuhaniin tukemaan paikallisia radikaaleja punakaarteja näiden vaatiessa paikkaa kaupungin vallankumouskomiteassa. Wuhania piti kuitenkin hallussaan ”miljoona sankaria” -niminen maltillinen kaarti, jonka johdossa ollut Kansan vapautusarmeijan kenraali Chen Zaidao ei suostunut hyväksymään tätä päätöstä. ”Miljoona sankaria” sieppasivat ja pahoinpitelivät Xien ja Wangin ja vaativat radikaalien eroamista Kulttuurivallankumouksen pienryhmästä. Osapuolten tietämättä puhemies Mao oli samaan aikaan rutiinivierailulla kaupungissa. Tähän vedoten Kiinan radikaalit ryhmät väittivät konservatiivien yrittäneen vallankaappausta Maoa vastaan. Vaikka Mao ei edes itse uskonut vallankaappausväitteeseen, hän päätti antaa tukensa radikaaleille. Wuhaniin lähetettiin Maolle uskollisia sotajoukkoja tukemaan radikaalien vaatimuksia ja myös Zhou Enlai saapui kaupunkiin sovittelemaan tilannetta.
Wuhanin välikohtauksen seurauksena radikaalit punakaartit ottivat vallan Wuhanissa ja käynnistivät vastustajiinsa kohdistuneen valtavan puhdistuksen, jonka yhteydessä lähes 200 000 ihmistä pahoinpideltiin ja tuhansia kuoli. Kiinan puoluejohdon vasemmistolaisten vaatimuksista punakaarteja kehotettiin nyt koko maassa hyökkäämään konservatiivien kimppuun. Tämän seurauksena maa ajautui vielä entistäkin huomattavasti syvempään sekasortoon, joka tunnetaan nimellä ”elokuun anarkia”, ja aseelliset yhteenotot levisivät kaikkialle maahan.
Lähteet
Kulttuurivallankumous
Wuhanin historia
1967
|
1053340
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mamorallo%20Tjoka
|
Mamorallo Tjoka
|
Mamorallo Tjoka (s. 25. lokakuuta 1984) on lesotholainen kestävyysjuoksija. Hän osallistui naisten maratoniin vuoden 2008 kesäolympialaisissa, mutta ei päässyt maaliin loukkaantuneen jalan takia. Vuoden 2012 kesäolympialaisissa Tjoka jäi maratonissa 90. sijalle.
Tjoka on voittanut monena vuonna Soweton maratonin ja pääsi vuonna 2012 toiselle sijalle Edinburghin maratonissa.
Lähteet
Lesotholaiset kestävyysjuoksijat
Vuonna 1984 syntyneet
Elävät henkilöt
|
754723
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jouko%20Lepp%C3%A4
|
Jouko Leppä
|
Jouko Matti Leppä (s. 16. huhtikuuta 1943 Heinola) on suomalainen painonnostaja.
Leppä edusti Suomea kolmien olympiakisojen painonnostokilpailuissa. Münchenissä 1972 hän sijoittui neljänneksi raskaassa sarjassa (yli 110 kg). Hänen yhteistuloksensa 572,5 kg oli sama kuin itäsaksalaisella Gerd Bonkilla mutta Bonk oli Leppää kevyempi ja sai siksi pronssimitalin. Lepän tulokset eri nostomuodoissa olivat 205 kg punnerruksessa, 157,5 kg tempauksessa sekä 210 kg työnnössä. Montréalissa 1976 ja Moskovassa 1980 hän jäi ilman tulosta. MM-kilpailuissa hän sijoittui yhteistuloksissa kuudenneksi vuonna 1975. EM-kilpailuissa hän sijoittui yhteistuloksissa neljänneksi vuonna 1972, seitsemänneksi vuonna 1973 sekä kuudenneksi vuosina 1975 ja 1976. Hän voitti Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 1975.
Seuratasolla Leppä edusti Heinolan Iskua. Hän voitti Suomen mestaruuden vuosina 1972, 1974 ja 1975 sekä saavutti SM-hopeaa vuosina 1971 ja 1973. Hänet tunnettiin lempinimellä ”Pohjolan Othello”.
Vuonna 1975 Leppä teki uransa parhaat tulokset: 165 kg tempauksessa, 222,5 kg työnnössä sekä 387,5 kg kahden työntömuodon yhteistuloksessa.
Lähteet
Viitteet
Suomalaiset painonnostajat
Vuonna 1943 syntyneet
Elävät henkilöt
|
66332
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakentaja%20%28munkki%29
|
Rakentaja (munkki)
|
Rakentaja-nimitystä käytettiin niistä ortodoksiluostarien johtajista, jotka jälleenrakensivat vanhoja luostareita. Koska sellaisten luostarien veljestön määrä oli pieni ja jumalanpalveluselämä usein puutteellinen, ei luostaria johtavaa pappismunkkia nimitetty igumeniksi, vaan hänestä käytettiin nimeä rakentaja. Rakentaja oli siis luostaria johtava pappismunkki vailla igumenin arvoa ja valtuuksia. Rakentajia oli ainakin Valamossa, Konevitsassa ja Petsamossa.
Ortodoksinen kirkko
|
390810
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Thespios
|
Thespios
|
Thespios (, ) oli kreikkalaisessa mytologiassa Thespiain kuningas Boiotiassa, Erekhtheuksen, Ateenan kuninkaan, ja Praksithean poika. Puolisonsa Megameden kanssa hänellä oli viisikymmentä tytärtä.
Tyttärien tultua naimaikään Thespios ei jostakin syystä etsinytkään näille puolisoja, vaan tahtoi saada lapsenlapsia Herakleelta. Kun Herakles oli saanut tehtäväkseen tappaa alueella olleen leijonan – ei kuitenkaan vielä Nemean leijonaa – Thespios päätti laittaa tyttärensä öisin Herakleen kanssa sänkyyn. Leijonanmetsästys kesti viisikymmentä päivää, ja jokaisena yönä Herakles, luullen olevansa aina saman naisen seurassa, makasi eri tyttären kanssa sillä seurauksella, että jokainen näistä synnytti hänelle pojan.
Pausanias kertoo kaksi vaihtoehtoista versiota. Ensimmäisessä versiossa Herakles makasi neljänkymmenenyhdeksän tyttären kanssa yhden illan aikana, mutta yksi tyttäristä kieltäytyi sukupuoliyhteydestä tämän kanssa. Loukkaantuneena Herakles määräsi tämän palvelemaan häntä neitseenä pyhäkkönsä papittarena. Toisessa hän oli kaikkien viidenkymmenen kanssa, joista jokainen synnytti hänelle pojan; vanhin ja nuorin jopa kaksoset.
Tyttäret ja lapsenlapset, thespiadit
Apollodoros luettelee Thespioksen tyttäret ja thespiadit seuraavasti:
Aiskhreis, Leukoneen äiti
Aglaia, Antiadeen äiti
Antheia
Anthippe, Hippodromoksen äiti
Antiope, Alopioksen äiti
Argele, Kleoslaoksen äiti
Asopis, Mentorin äiti
Elakhia, Buleuksen äiti
Eone, Amestrioksen äiti
Epilais, Astyanaksin äiti
Erato, Dynasteen äiti
Euboia, Olympoksen äiti
Eubote, Eurypyloksen äiti
Eurybia, Polylaoksen äiti
Eurypyle, Arkhedikoksen äiti
Eurytele, Leukippoksen äiti
Eksole, Erythraan äiti
Fyleis, Tigasiin äiti
Helikonis, Faliaan äiti
Hesykhia, Oistrobleen äiti
Hippo, Kapyloksen äiti
Hippokrate, Hippozygoksen äiti
Ifis, Keleustanoren äiti
Kalametis, Astybieksen äiti
Kerthe, Iobeen äiti
Khryseis, Onesippoksen äiti
Klytippe, Eurykapyksen äiti
Ksanthis, Homolippoksen äiti
Laothoia, Antifoksen äiti
Lyse, Eumedeen äiti
Lysidike, Teleen äiti
Lysippe, Erasippoksen äiti
Marse, Bukoloksen äiti
Meline, Laomedonin äiti
Menippis, Entelideen äiti
Nike, Nikodromoksen äiti
Nikippe, Antimakhoksen äiti
Olympusa, Halokrateen äiti
Oria, Laomeneen äiti
Panope, Threpsippaan äiti
Patro, Arkhemakhoksen äiti
Praksitheia, Nephoksen äiti
Prokris, Antileionin ja Hippeuksen äiti
Pyrippe, Patrokloksen äiti
Stratonike, Atromoksen äiti
Terpsikrate, Euryopeen äiti
Tifyse, Lynkaeuksen äiti
Toksikrate, Lykurgoksen äiti
Nimeämätön, joka mainitaan Kreonin ja Teleutagoraksen äidiksi
Lähteet
Kreikkalainen mytologia
|
1216971
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stavro%C3%BApoli
|
Stavroúpoli
|
Stavroúpoli (; ) on Kreikan kaupunki sekä samanniminen Pávlos Meláksen kunnan kunnallisyksikkö (Δημοτική Ενότητα Σταυρούπολης, Dimotikí Enótita Stavroúpolis; kath. Δημοτική Ενότητα Σταυρουπόλεως, Dimotikí Enótita Stavroupóleos) ja entinen itsenäinen kunta. Se sijaitsee Thessalonikin alueyksikössä Keski-Makedonian alueella ja kuuluu Thessalonikin metropolialueeseen. Kaupungin ja kunnallisyksikön väkiluku on 46 008 (vuonna 2011). Stavroúpoli on Pávlos Meláksen kunnan kuntakeskus.
Stavroúpoli sijaitsee noin neljä kilometriä Thessalonikin keskustasta pohjoiseen ja se on käytännössä Thessalonikin esikaupunki. Stavroúpoli oli itsenäinen kunta vuoden 2010 loppuun saakka. Vuoden 2011 alussa se yhdistettiin Kallikrates-suunnitelmana tunnetun aluehallintouudistuksen myötä Pávlos Meláksen kunnaksi yhdessä Efkarpían ja Políchnin kanssa.
Lähteet
Keski-Makedonian entiset kunnat
Keski-Makedonian kaupungit
Pávlos Melás
|
1196502
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gary%20Webb
|
Gary Webb
|
Gary Stephen Webb (31. elokuuta 1955 – 10. joulukuuta 2004) oli yhdysvaltalainen tutkiva journalisti, jonka artikkelisarja Dark Alliance julkaistiin San Jose Mercury News -lehdessä vuonna 1996. Webb tutki Nicaraguan contrien 1980-luvulla käymää kokaiinikauppaa, jolla he rahoittivat toimintaansa. Webbin mukaan CIA tiesi huumekaupasta, jonka merkittävä kohdemaa Yhdysvallat oli, ja Ronald Reaganin hallinto suojeli joitakin henkilöitä joutumasta syytteeseen.
Dark Alliance oli vuoden 1996 puhutuin lehtijuttu Yhdysvalloissa ja yksi vuosikymmenen merkittävimmistä. Juttu vaikutti internetin yleistymiseen, koska Webb julkaisi todistusaineistoa netissä ja monet käyttivät nettiä ensimmäisen kerran elämässään nähdäkseen juttuun liittyviä todisteita ja artikkeleita. Valtamediassa Dark Alliance ei saanut hyvää vastaanottoa ja sen uskottavuutta epäiltiin. Webb siirrettiin toisiin tehtäviin työpaikallaan ja lopulta hän irtisanoutui.
Maaliskuussa 1998 CIA julkisti oman tutkimusraportin, jossa se myönsi että tiedustelupalvelu oli peitellyt contrien huumesalakuljetuksia yli kymmenen vuotta. Raportti ei herättänyt tuolloin suurta huomiota muun muassa siksi, että Lewinsky-skandaali oli silloin kuumimmillaan ja tiedotusvälineet keskittyivät mieluummin siihen. Webbille CIA:n raportin julkistamisesta ei koitunut mitään arvostuksen nousua eikä parannusta työtilanteeseen.
Joulukuussa 2004 Webb löydettiin kuolleena. Kuolinsyyksi todettiin itsemurha, vaikka häntä oli ammuttu kahdesti päähän.
Lokakuussa 2014 sai ensi-iltansa Gary Webbistä ja Dark Alliancesta kertova elokuva Kill the Messenger. Sen on tuottanut Jeremy Renner, joka näyttelee elokuvan pääroolin.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset toimittajat
Vuonna 1955 syntyneet
Vuonna 2004 kuolleet
|
1347439
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hervantaj%C3%A4rvi
|
Hervantajärvi
|
Hervantajärvi on Pirkanmaalla Tampereen Hervantajärvellä ja Lempäälän Sääksjärvellä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajaveden–Pyhäjärven alueen Moisionjoen valuma-alueeseen. Hervantajärvi on osa Höytämönjärven valuma-aluetta.
Maantietoa
Järvi on 2,6 kilometriä pitkä, 950 metriä leveä ja sen pinta-ala on 83 hehtaaria. Hervantajärvi muodostuu kahdesta järvialtaasta, joita erottaa toisistaan 80 metriä leveä salmi Koivunemen edessä. Luoteinen allas on 1,1 kilometriä pitkä ja 950 metriä leveä. Kaakkoinen allas on vuorostaan 1,5 kilometriä pitkä ja 550 metriä leveä. Kaakkoisaltaassa sijaitsee Kurki- ja Sammallahden suulla 250 metriä pitkä ja melkein 10 metriä korkea Pukkisaari. Sen vieressä on kaksi pientä luotoa. Altaan pisin lahti Viitastenperä työntyy itään 700 metriä, ja se muodostaa oman ympäristönsä. Luoteisaaltaan pohjoisosassa sijaitsee 70 metriä pitkä Karjusaari ja eteläpuolen Riihilahdessa on pienempi 40-metrinen saari.
Kaakkoispäähän laskee kaksi lyhyttä ja luoteispäähän yksi lyhyt suo-oja. Korkeuseroja vertaamalla voidaan laskuojattoman Makkarajärven vesien katsoa suotuvan Hervantajärveen. Sama ongelma on Lempäälän Koukkujärven vesien kohtalossa, mutta ainakin osa Koukkurahkasta ja sen toisesta pikkulammesta suotuvat luoteeseen Hervantajärveen. Järven laskuoja lähtee luoteispäästä Siltastenlahdesta Myllyvuoren juurelta ja yhtyy 300 metrin jälkeen Suolijärvestä tulevaan Myllyojaan. Se laskee Koipijärveen, jonka vedenpinta on 4,5 metriä alempana kuin Hervantajärvessä.
Järven rantaviivan pituus on 9,4 kilometriä ja se on paria poikkeusta lukuun ottamatta moreenimaata tai kalliota. Erityisen korkeita ja kallioisia mäkiä ovat Myllymäki lännessä, Vuorenmäki etelässä ja mäet Viitastenperä molemmilla rannoilla. Aivan rantaan on rakennettu noin 80 kiinteistöä tai vapaa-ajan asuntoa. Niille johtaa tiet Hervannan ja järven välistä kulkevalta seututieltä 309. Etelärannalla sijaitsee maatila, jossa on vielä peltoja. Pohjoisrannassa Karjusaaren takana on uimaranta ja saaren eteläpuolella on vuokrattava Majarannan maja. Tampereen ja Lempäälän välinen raja kulkee järven yli niin, että Lempäälälle jää Pukinsaaren kohdalta vain murto-osa järven pinta-alasta. Saaressa on mahdollisesti rajapyykki ja toinen pyykki sijaitsee Viitastenperän lahdenpohjukassa, missä Kangasalan raja kohtaa kaksi muuta rajaa.
Vedenlaatu
Järven vedenlaatua esitellään käyttämällä vuosien 2006, 2008, 2009 ja 2010 (loppukesien ja - talvien) tutkimustuloksia. Järven pintavesi on ollut lievästi sameaa (keskimäärin 1,2 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 3,0 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 30–65 mg(Pt)/l, keskiarvolla 39 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 5,2 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 6,8. Talvella happamuustaso on pH 6,6, mutta kesällä se kohoaa arvoon pH 7,0. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä (keskimäärin 0,13 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu selvästi kesäisin ja talvisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on talvella pH 6,5 ja kesällä pH 6,4. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 7,9 mg/l, jolloin hapen kylläisyys on ollut 78%. Talvisin se on ollut 9,8 mg/l (kylläisyys 86%). Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä pinnalta. Siellä on kesäisin ollut happipitoisuus 1,2 mg/l (kylläisyys 16%) ja talvisin 2,1 mg/l (kylläisyys 16%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella tyydyttäväksi. Kun hapen määrä vähenee alusvedessä pohjan lähellä, aiheutuu siitä haitallisia seurauksia. Hapen vähennyttyä kriittiselle tasolle, on siitä voinut aiheutua sisäistä kuormitusta. Sisäisessä kuormituksessa pohjan sedimentistä liukenee takaisin veteen ravintoaineita ja metalleja, joiden pitoisuudet kasvavat alusvedessä. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 9 µg/l. Kesäisin pitoisuudet ovat olleet keskimäärin 10 µg/l ja talvisin 8 µg/l. Alusvedessä pohjan lähellä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 17 µg/l. Suurimmillaan on pitoisuus ollut 22 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 427 µg/l (vaihteluvälillä 330–590 µg/l), kun taas alusveden typpipitoisuudet ovat vaihdelleet 570–930 µg/l. Näiden tulosten perusteella järvi voidaan ravinteidensä puolesta luokitella karuksi tai lievästi rehevöityneeksi järveksi.
Historiaa
Vuoden 1953 peruskartassa järven etelärannalla sijaitsi kaksi pientä maatilaa. Niille johti tie pohjoisen Messukylästä asti. Jo tuolloin oli rannoille merkitty yli 20 vapaa-ajan asuntoa. Vuoden 1975 karttaan oli luoteisaltaan pohjoisrantaan merkitty Majarantaan mökkikylä. Muitakin mökkejä ilmaantui järven rannoille. Järvelle johtava tie parani huomattavasti, kun Hervantaa alettiin rakentamaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Majaranta: Majarannan verkkosivut
Moisionjoen valuma-alue
Tampereen järvet
Lempäälän järvet
Hervantajärvi
|
1493996
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Distocyclus
|
Distocyclus
|
Distocyclus on lasiveitsikalojen heimoon (Sternopygidae) kuuluva kalasuku. Francisco Mago Leccia kuvasi suvun ensimmäisenä vuonna 1978.
Lajit
Sukuun kuuluu ainakin seuraavat 2 lajia:
Distocyclus conirostris (C. H. Eigenmann & W. R. Allen, 1942)
Distocyclus guchereauae (Meunier, Jégu & Keith, 2014)
Lähteet
Veitsikalat
|
320789
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Greatest%20Hits%20%28Bj%C3%B6rk%29
|
Greatest Hits (Björk)
|
Greatest Hits on Björkin kokoelma-albumi. Se sisältää albumien Debut, Post, Homogenic ja Vespertine kappaleita.
Albumilla olevat kappaleet "Human Behaviour", "Big Time Sensuality", "Venus as a Boy" ja "Play Dead" ovat albumilta Debut. "Hyper-Ballad", "Army of Me", "Isobel" ja "Possibly Maybe" ovat albumilta Post. "All Is Full of Love", "Jóga", "Bachelorette" ja "Hunter" ovat albumilta Homogenic. Kappaleet "Pagan Poetry" ja "Hidden Place" ovat albumilta Vespertine.
Albumin viimeisenä kappalena on ennenjulkaisematon "It's in Our Hands", joka on julkaistu myös singlenä jälkeenpäin.
Kappaleet
Aiheesta muualla
Greatest Hits -sivu
Vuoden 2002 kokoelma-albumit
Björkin albumit
|
987276
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koripallon%20miesten%20SM-sarjakausi%201978%E2%80%931979
|
Koripallon miesten SM-sarjakausi 1978–1979
|
Kausi 1978–1979 oli 39. kausi, jolloin pelattiin koripallon miesten Suomen mestaruudesta. SM-Koriksen mestaruuden voitti Playhonka. Turun NMKY voitti hopeaa ja Pantterit pronssia. Runkosarja pelattiin kahdessa lohkossa. Runkosarjan länsilohkon voitti Playhonka ja itälohkon Pantterit.
Runkosarja
Sarjataulukko länsilohko
Sarjataulukko itälohko
Kotkan Työväen Palloilijat nousi suoraan mestaruussarjaan.
Pudotuspelit
Loppuottelut
Playhongan joukkue: Erwin Latimer, Jari Mahlamäki, Asser Lindholm, Jarmo Laitinen, Kalevi Sarkalahti, Mikael Salmi, Vesa Sorri, Rainer Lygdman, Martti Sajantila, Kari Kaario ja Juha Lindberg. Valmentajat Kari Liimo ja Jyrki Immonen.
Karsintaottelut
Kataja säilytti sarjapaikkansa voitoin 2-0 Peli-Karhuista.
Helsingin NMKY säilytti sarjapaikkansa voitoin 2-0 Porvoon Tarmosta.
Ensimmäinen putoaja oli Peli-Karhut, kun se hävisi alempien pudotuspelien 2. kierroksella Porvoon Tarmolle voitoin 1-2.
Porvoon Tarmo säilyi voitettuaan otteluvoitoin 2-1 ykkösdivisioonan kakkosen, Forssan Koripojat.
Lähteet
Urheilumme kasvot 11, s. 83
Kataja 1978-1979
1978
Vuoden 1978 koripallo
Vuoden 1979 koripallo
|
831973
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rainbow%20%28Mariah%20Careyn%20albumi%29
|
Rainbow (Mariah Careyn albumi)
|
Rainbow on yhdysvaltalaisen laulajan Mariah Careyn seitsemäs studioalbumi. Albumi julkaistiin 2. marraskuuta 1999, ja se oli ensimmäisellä listaviikollaan Billboard 200 -listan sijalla kaksi. Rainbow on myynyt kolminkertaista platinaa, ja maailmanlaajuisesti sitä on myyty peräti kymmenen miljoonaa kappaletta.
Albumia työsti laaja tuottaja- ja artistiryhmä, johon kuului monia 1990-luvun lopun merkittävimmistä musiikkivaikuttajista. Rainbow-albumilla vieraili lukuisia artisteja, kuten Jay-Z, Missy Elliott, Snoop Dogg, Usher ja Joe, sekä poikabändi 98 Degrees. Albumi oli ehdolla vuonna 2000 "Vuoden pop-albumi" -kategoriassa Japan Gold Disc Awardsissa.
Raidat
"Heartbreaker" (feat. Jay-Z) 4:46
"Can't Take That Away (Mariah's Theame)" 4:33
"Bliss" 5:44
"How Much" (feat. Usher)" :31
"After Tonight" 4:16
"X-Girlfriend" 3:58
"Heartbreaker" (Remix feat. Da Brat ja Missy Elliott) 4:32
"Vulnerability" (Interlude) 1:12
"Against All Odds (Take a Look at Me Now" 3:25
"Crybaby" (feat. Snoop Dogg) 5:20
"Did I Do That?" (feat. Mystikal ja Master P) 4:16
"Petals" 4:23
"Rainbow" (Interlude) 1:32
"Thank God I Found You" (feat. Joe ja 98 Degrees)
"Theme from Mahogany (Do You Know Where You're Going To)" 3:47
"Against All Odds (Take a Look at Me Now)" (feat. Westlife) 3:25
Vuoden 1999 albumit
Mariah Careyn albumit
|
608879
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ray%20McAnally
|
Ray McAnally
|
Ray McAnally (30. maaliskuuta 1926 Buncrana, Donegalin kreivikunta – 15. kesäkuuta 1989 Wicklown kreivikunta, Irlanti) oli irlantilainen näyttelijä. Hänet tunnetaan muun muassa elokuvista Linnake (1986) ja Minun elämäni (1989). Hänet tunnetaan myös minisarjoista A Perfect Spy (1987) ja A Very British Coup (1988).
Palkinnot
BAFTA Film Award (1987, 1990)
BAFTA TV Award (1988)
RTS Television Award (1988)
Evening Standard British Film Award (1987)
Ehdokkuudet
BAFTA TV Award (1988)
Yksityiselämä
McAnally oli naimisissa näyttelijä Ronnie Mastersonin kanssa vuodesta 1951 kuolemaansa asti. Heillä on neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Ray McAnally kuoli sydänkohtaukseen ollessaan 63-vuotias.
Aiheesta muualla
Irlantilaiset näyttelijät
Vuonna 1926 syntyneet
Vuonna 1989 kuolleet
|
1671604
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/August%20Edvard%20Rydman
|
August Edvard Rydman
|
August Edvard Rydman (27. marraskuuta 1864 Liminka – 23. joulukuuta 1915 Kotka) oli suomalainen juristi ja Kotkan pormestari.
Rydmanin vanhemmat olivat kruununvouti August Johan Rydman ja Ida Agata Sandberg. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta yksityislyseosta 1884 ja suoritti Helsingin yliopistossa yleisen oikeustutkinnon 1889. Rydman sai varatuomarin arvon 1892.
Rydman oli Oulussa valtuuston sihteerinä 1892, Kotkassa kaupunginkasöörinä, kaupunginkamreerina ja valtuuston sihteerinä vuodesta 1892, oikeusneuvosmiehenä vuodesta 1894, vt. pormestarina 1903–1904 sekä vakinaisena pormestarina 1904–1906. Tämä jälkeen Rydman toimi Kotkan rahatoimikamarin puheenjohtajana sekä valtuuston sihteerinä ja harjoitti myös laajaa asianajotointa. Rydman kuoli sydänkohtaukseen joulun alla 1915.
Rydman harrasti metsästystä ja hän ansioitui suomenajokoirarodun jalostajana.
Rydman oli naimisissa vuodesta 1892 Anna Westerlundin kanssa.
Lähteet
Suomalaiset juristit
Kotkan kaupunginjohtajat
Vuonna 1864 syntyneet
Vuonna 1915 kuolleet
|
763527
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20NBA-mestareista
|
Luettelo NBA-mestareista
|
Tämä on luettelo NBA-mestareista.
Loppuottelut
BAA:n loppuottelut
NBA:n loppuottelut
Huomautukset
Lähteet
Aiheesta muualla
NBA
Luettelot NBA:sta
|
40773
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpi
|
Kilpi
|
Kilpi on hyökkäysten pysäyttämiseen tarkoitettu suojausväline, jota pidetään useimmiten kädessä. Poikkeuksia on, kuten turnajaiskilvet.
Kilpi on yleensä melko litteä ja hieman ulospäin kupera, mutta muuten muodot ovat hyvin vaihtelevia. On pisaran-, ympyrän-, ja vaakunakilven muotoisia kilpiä, mutta muotoja voi olla rajattomasti. Kuuluisimpia kilpiä olivat ritarien kilvet, roomalaisten legioonalaisten kilvet ja antiikin kreikkalaisten kilvet.
Koristeelliset kilvet lienevät lähtökohtana vaakunoille ja heraldiikalle.
Kilpityypit
Rooman legioonan kilpi
Antiikin Rooman legioonalaisten kilpi scutum on yksi tunnetuimmista kilpityypeistä. Se oli soikea ja kaareva. Kilven mitat olivat noin 130 x 65 cm ja se oli lähes sentin paksuinen. Kilpi oli tehty puusta ja nahasta kiinnittämällä kolme puukerrosta päällekkäin ja suojaamalla puu vasikannahalla. Myöhemmin kilvestä tehtiin suunnikkaan muotoinen. Kilpeä pienennettiin lähes joka suunnasta. Se oli enää vain noin puoli senttimetriä paksu ja lyhyempi sekä kevyempi.
Etenkin piirityksissä legioonalaiset käyttivät niin sanottua kilpikonnamuodostelmaa eli testudoa, jossa tiiviisti seisova sotilasjoukko muodosti kilvistä yhtenäisen rivistön kaikille sivustoille ja kannen päidensä yläpuolelle. Näin voitiin suojautua piiritettävän linnoituksen muurilta heitettäviä ja ammuttavia esineitä vastaan.
Zulukilpi
Zulut käyttivät perinteisiä zulukilpiä satoja vuosia taisteluissa. Nykyään niitä käytetään vain erilaisissa seremonioissa ja hautajaisissa. Kaikki zulukilvet on tehty kovaksi parkitusta lehmän nahasta. Harvinaisen värinen kilpi viestitti yleensä omistajansa korkea-arvoisuudesta. On olemassa viisi erilaista zulukilpeä:
Isihlangu
Umbumbuluzo
Ihubelo
Igqoka
Ihawu
Mellakkakilpi ja muut nykyaikaiset kilvet
Erilaiset viranomaiset, kuten mellakkapoliisit, SWAT ja Karhu-ryhmä ym. käyttävät vielä nykyaikanakin erilaisia kilpiä tehtävän sitä vaatiessa. Niinpä ballistiset rynnäkkökilvet, miinanraivauskilvet, mellakkakilvet sekä kevyet polykarbonaatista valmistetut kilvet hoitohenkilökunnalle kuuluvat edelleen em. ryhmien varustukseen. Kilpi on joko läpinäkyvä tai siinä on tähystysikkuna.
Katso myös
Kilvenkupura
Lähteet
Tieteen kuvalehti : Historia 1/2007 s. 36-37
Police shield D.A.P.S. (englanniksi)
History of the Zulu shield (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuva Rooman legioonalaisten kilvestä
Sotilaalliset suojavarusteet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
621922
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Starsailor
|
Starsailor
|
Starsailor on vuonna 2000 perustettu englantilainen, Chorleystä ja Wiganista lähtöisin oleva rockyhtye. Vuoteen 2006 mennessä heillä on ollut kolme lista-albumia sekä kymmenen Top 40- singleä Ison-Britannian singlelistalla.
Starsailorin oli buukattu vuoden 2004 Provinssirockin yhdeksi pääesiintyjäksi, mutta yhtye joitui perumaan tulonsa.
Yhtyeen jäsenet
Ben Byrne – rummut
James 'Stel' Stelfox – basso
James Walsh – laulu/kitara
Barry Westhead – koskettimet
Tavalliset "keikkajäsenet":
Mark Collins – kitara (2003–2004)
Richard 'Echoboy' Warren – kitara, huuliharppu (2005–)
Diskografia
Albumit
"Love Is Here" (8.10.2001) EMI #2 UK, #129 US
"Silence Is Easy" (15.9.2003) EMI #2 UK
"On the Outside" (17.10.2005) EMI #13 UK
"All the Plans" (9.3.2009) Virgin Records
"All This Life" (2017)
Ison-Britannian singlet
Levyltä "Love Is Here":
"Fever" #18
"Good Souls" #12
"Alcoholic" #10
"Lullaby" #36
"Poor Misguided Fool" #23
Levyltä "Silence Is Easy":
"Silence Is Easy" #9
"Born Again" #40
"Four to the Floor" #24 UK, #1 Ranska
Levyltä "On the Outside":
"In the Crossfire" #2
"This Time" #24
"Keep Us Together" #47
Levyltä "All the Plans":
"Tell Me It's Not Over" (2.3.2009)
Aiheesta muualla
Official Starsailor site
Official Starsailor Fansite
Starsailor fan site
Starsailor German fan site
MTV biography
Starsailor - Live set at Werchter Festival 2006, YouFM (dab radio broadcast)
Seatwave interviews James Walsh at the 2008 Indy Awards
Brittiläiset rockyhtyeet
|
1532103
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarasjoen%20vanha%20kirkko
|
Kaarasjoen vanha kirkko
|
Kaarasjoen vanha kirkko (, ) on kirkko Norjan Kaarasjoella Finnmarkin läänissä.
Kirkko on rakennettu vuonna 1807. Sen on suunnitellut Daniel Stroch. Se on rakennettu puusta ja on muodoltaan ristikirkko. Kirkossa on 140 istumapaikkaa.
Uusi Kaarasjoen kirkko valmistui vuonna 1974.
Lähteet
Kaarasjoki
Norjan kirkot
|
483767
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kenneth%20Braaten
|
Kenneth Braaten
|
Kenneth Braaten (s. 24. syyskuuta 1974) on norjalainen yhdistetyn hiihtäjä, joka kilpaili vuosina 1994–2005. Hän voitti olympiakultaa 4×5 km joukkuekilpailussa vuoden 1998 talviolympialaisissa Naganossa. Hän voitti myös kaksi mitalia hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa vuosina 2001 ja 1999.
Norjalaiset olympiavoittajat
Norjalaiset yhdistetyn hiihtäjät
Vuonna 1974 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1761704
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyramid%20Head
|
Pyramid Head
|
Pyramid Head (myös nimellä Red Pyramid Thing) on Silent Hill -selviytymiskauhupelisarjassa esiintyvä kuvitteellinen hahmo. Se on teurastajan esiliinaan pukeutunut olento, jolla on ruosteisesta metallista muotoiltu pyramidin muotoinen pää. Olento murhaa Silent Hillin kaupunkiin juuttuneita uhrejaan ja pahoinpitelee muita kaduilla vaeltavia hirviöitä, eikä luodit tehoa siihen. Hahmo kantaa mukanaan valtavaa veistä, jonka terä on käänteisellä puolella kahvaan nähden. Hahmon suunnitellut Masahiro Ito on sittemmin paljastanut veitsen olevan saksien terä. Pyramid Headia on kutsuttu pelisarjan ”tunnetuimmaksi pahikseksi” ja yhdeksi koko pelimaailman tunnetuimmista hirviöistä. Sitä käytetään myös Silent Hill -pelisarjan maskottina.
Ensiesiintymisensä Pyramid Head tekee antagonistina pelissä Silent Hill 2 (2001), jossa se jahtaa toistuvasti pelihahmo Jamesia ja kuvastaa tämän kokemaa syyllisyyttä, eivätkä muut hahmot voi nähdä sitä. Silent Hill Homecoming -pelissä (2008) hahmo esiintyy välianimaatioissa nimellä Bogeyman, mutta ei varsinaisessa pelimaailmassa. Silent Hill: Downpour -pelin Bogeyman-hahmon on kuvailtu jäljittelevän Pyramid Headin luonnetta, vaikka hahmo onkin selkeästi erinäköinen. Downpourin Bogeyman jahtaa pelihahmo Murphyä lähes koko pelin läpi ja kuvastaa Murphyn hahmon pimeää puolta.
Pyramid Head esiintyy myös elokuvissa Silent Hill (2006) ja Silent Hill: Revelation 3D (2012). Sen lisäksi hahmolla voi pelata moninpelissä Dead by Daylight, jossa siitä käytetään nimeä The Executioner.
Kehitys
Silent Hill 2:n taiteellinen ohjaaja Masahiro Ito on paljastanut, että Pyramid Head sai inspiraatiota vuoden 1995 elokuvassa Braveheart – taipumaton esiintyvästä huppupäisestä teloittajasta. Samoihin aikoihin Ito työsti taidekoulussa Strange Head -nimistä kuvasarjaa, jossa Pyramid Head alkoi hahmottua.
Lähteet
Aiheesta muualla
Pyramid Head Silent Hill Wikissä
Silent Hill
Elokuvahahmot
Videopelimaskotit
Videopelien loppuvastukset
|
1432356
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Azali%20Assoumani
|
Azali Assoumani
|
Azali Assoumani (s. 1. toukokuuta 1959) on Intian valtamerellä sijaitsevan Komorien liiton eli Komorien saaristovaltion presidentti. Hänen nykyinen virkakautensa on alkanut vuonna 2015. Hänen kaksi edellistä virkakauttaan olivat vuosina 1999–2002 ja 2002–2006.
Assoumani on opiskellut upseeriksi Marokossa, erikoistuen laskuvarjojääkäriksi vuosina 1977–1980. Hän on saanut jatkokoulutusta Ranskassa vuonna 1996. Assoumanin ensimmäinen virkakausi alkoi vallankaappauksella, jossa hän syrjäytti edeltäjänsä Tadjidie Ben Said Massoundeltin.
Vuoteen 2018 saakka Komorien perustuslain mukaan maan presidettiyden piti kiertää kaikkien kolmen pääsaaren, Anjouanin, Moheliin ja Grande Comoren välillä, virkakauden ollessa viisi vuotta. Perustuslakia kuitenkin uudistettiin siten, että Assoumani saattoi asettua ehdokkaaksi myös vuoden 2019 vaaleissa. Hän voitti vaalit ensimmäisellä kierroksella saaden 60,7 % äänistä. Vaaleissa oli kolmetoista ehdokasta.
Toukokuussa 2022 Azali Assoumani sai Continental Distinction of the Africanity Trophyn Marokon Komorien suurlähetystöstä.
Lähteet
Komorien presidentit
Vuonna 1959 syntyneet
Elävät henkilöt
|
171461
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%87anakkale
|
Çanakkale
|
Çanakkale on satamakaupunki Turkin Çanakkalen maakunnassa Dardanellien eteläisellä, Aasian puoleisella rannalla. Kaupungissa on arviolta 119 806 asukasta (vuonna 2014).
Çanakkale on toinen Turkin kahdesta maakunnasta, jotka ovat sekä Euroopassa että Aasiassa. Kaupungista kulkee lauttaliikennettä mantereiden välillä. Se on myös muinaista Troijaa lähin kaupunki. Çanakkale oli alun perin Ottomaanien linnoitus (Kale-i Sultaniye), joka myöhemmin tuli tunnetuksi keramiikastaan, josta myös juontuu nykyinen nimi (turk.: çanak ruukku ja kale linnoitus).
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaupungin kotisivut
Çanakkalen maakunnan piirikunnat
Turkin kaupungit
|
1648999
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ping%20An%20Finance%20Centre
|
Ping An Finance Centre
|
Ping An Finance Centre (tunnetaan myös nimellä Ping An IFC) () on 115-kerroksinen, 599 metriä korkea pilvenpiirtäjä Shenzhenissä, Kiinassa. Se rakennettiin kiinalaisen vakuutus- ja finanssikonserni Ping An Insurancen päämajaksi, ja sen suunnitteli yhdysvaltalainen arkkitehtitoimisto Kohn Pedersen Fox. Rakennus valmistui seitsemän vuoden rakentamisen jälkeen maaliskuussa 2017.
Ping An Finance Centre on korkein rakennus Shenzhenin kaupungissa, toiseksi korkein Kiinassa (Shanghai Towerin jälkeen) ja neljänneksi korkein koko maailmassa. Rakennuksen näköalatasanne on 562 metrin korkeudessa.
Lähteet
Kiinan pilvenpiirtäjät
|
1062506
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zdravko%20Tolimir
|
Zdravko Tolimir
|
Zdravko Tolimir (; 27. marraskuuta 1948 – 8. helmikuuta 2016) oli bosnianserbi, joka toimi komentajana Bosnian serbiarmeijassa Bosnian sodan aikana.
Jugoslavian sotarikostuomioistuin tuomitsi joulukuussa 2012 Tolimirin elinkautiseen vankeuteen kansanmurhasta. Tuomioistuimen mukaan hänellä oli keskeinen rooli 8 000 muslimimiehen ja -pojan joukkomurhassa Srebrenicassa heinäkuussa 1995. Tolimir oli tuomioistuimen mukaan Bosnian serbien sotilasjohtajan Ratko Mladićin oikea käsi Bosnian sodan aikana.
Lähteet
Vuonna 1948 syntyneet
Vuonna 2016 kuolleet
Bosnian sota
Serbialaiset henkilöt
Sotarikoksista vankeuteen tuomitut
|
173086
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4%C3%A4nteismiehitys
|
Käänteismiehitys
|
Käänteismiehitys eli populaatioinversio tarkoittaa sitä, että systeemissä hiukkaset ovat jakaantuneet siten, että ylemmällä energiatilalla on enemmän hiukkasia kuin alemmalla. Tällainen tilanne on potentiaalisesti epästabiili ja siitä voidaan saada energiaa ulos. Tärkein populaatioinversion sovellus on lasereissa.
Laser perustuu siihen että väliaineeseen saadaan energiapumppauksella aikaan tilanne jossa esimerkiksi energeettisesti viritettyjä atomeja on enemmän kuin perustilalla olevia atomeja. Kun aineeseen tulee valokvantti, se indusoi virittyneen atomin relaksaation perustilalle. Tässä vapautuu energia valokvanttina, joka on identtinen alkuperäisen fotonin kanssa. Näin populaatioinversio on saanut aikaan valon vahvistumisen.
Statistinen mekaniikka
|
300187
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mechanema
|
Mechanema
|
Mechanema on A. W. Yrjänän neljäs runokokoelma. Se julkaistiin syksyllä 2006. Mechanema on jatkoa vuoden 2003 Somnialle. Molemmat kustansi Johnny Kniga.
Runokokoelman nimi keksittiin kolme vuotta ennen sen ilmestymistä. A. W. Yrjänä ilmoitti kokoelmansa julkaisemisen yhteydessä, että Mechanema kuuluu sarjaan, jonka kirjojen nimistä muodostuu sana. Kokoelman otsikon piti alkaa m-kirjaimella, ja kojetta, ”vempelettä” merkitsevä Mechanema-nimi tuli Yrjänän mieleen latinan sanakirjaa selatessa.
Mechanema on täysin suomenkielinen teos lukuun ottamatta viimeistä runoa, englanninkielistä Sonora desert songia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Forss, Timo: Rennomman svengin asennossa . Voima 10/2006.
Korhonen, Kuisma: Profeetasta tuli runoilija. Helsingin sanomat 25.9.2006.
Mäkijärvi, Esa: A.W. Yrjänän runoista. Merkintöjä 11.4.2010.
Suvilehto, Pirjo: Terävä tarkkailija osaa leikitellä. Kaleva 20.10.2006.
Veltti, Juha: Mechanema. Myrrysmies 2.5.2007.
Suomalaiset runokokoelmat
Vuoden 2006 kirjat
|
879982
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Samuel%20Kunz
|
Samuel Kunz
|
Samuel Kunz (k. marraskuu 2010) oli vartijana Bełżecin kuolemanleirillä Puolassa vuosina 1942–1943. Hän ei kiellä olleensa siellä, mutta on sanonut, ettei osallistunut hirmutekoihin.
Kunz oli etsityimpiä natsirikollisia. Häntä vastaan nostetun oikeudenkäynnin oli tarkoitus alkaa helmikuussa 2011, mutta hän ehti kuolla.
Lähteet
Holokaustin toteuttamiseen osallistuneet
|
1490317
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bohicon
|
Bohicon
|
Bohicon on kunta ja kaupunkimainen taajama Beninissä, Zoun departementissa. Kunnassa on 172 000 asukasta, sen kaksi arrondissementtia kattavassa keskustaajamassa 94 000.
Bobiconissa vallitsee trooppinen ilmasto, johon kuuluu kaksi sadekautta (huhtikuusta kesäkuuhun ja syyskuusta marraskuuhun) ja niiden välissä kaksi kuivaa kautta. Vuoden viilein kuukausi on elokuu, jolloin lämpötilat vaihtelevat 25 °C ja 32 °C välillä. Kuivinta ja lämpimintä on tammikuusta maaliskuuhun, lämpötila yli 34 °C. Kavillisuus ei ole sademetsää vaan lähinnä savannia. Paikoin on noin puolen hehtaarin pyhiä metsiä, jotka on säästetty alueella yleisesti harjoitettavalta kaskiviljelyltä.
Asukkaista suurin etninen ryhmä on fonit, joita on 93 prosenttia. Muita ryhmiä ovat jorubat (4,6%), adjat (1,4%) ja barbat (0,1 %). Voodoo on yleisin uskonto, ja moniavioisuus on varsinkin aiemmin ollut yleistä.
Lähteet
Beninin kaupungit
|
1745589
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alexa%20Grasso
|
Alexa Grasso
|
Karen Alexa Grasso Montes (9. elokuuta 1993 Guadalajara) on meksikolainen vapaaottelija ja UFC:n kärpässarjan mestari.
Ura
Grasso otteli uransa ensimmäisen ammattilaisottelunsa joulukuussa 2012, jolloin hän voitti Sandra del Rinconin. Vuonna 2013 Grasso voitti kolme ottelua. Syyskuussa 2014 Grasso teki debyyttinsä Invicta FC:ssä, kun hän otteli Invicta FC 8 -tapahtumassa Ashley Cumminsia vastaan. Grasso voitti ottelun yksimielisellä päätöksellä. Grasso otteli vielä kolmesti Invictassa: Invicta FC 10:ssä hän voitti Alida Grayn tyrmäyksellä, Invicta FC 11:ssä Mizuki Inouen yksimielisellä päätöksellä ja Invicta FC 18:ssa Jodie Esquibelin yksimielisellä päätöksellä.
Elokuussa 2016 ilmoitettiin, että Grasso siirtyy ottelemaan UFC:hen. Hän kohtasi ensimmäisessä ottelussaan marraskuussa 2016 Heather Jo Clarkin. Grasso voitti ottelun yksimielisellä päätöksellä. Grasso koki uransa ensimmäisen tappion, kun hän hävisi helmikuussa 2017 Felice Herrigille. Herrig voitti yksimielisellä päätöksellä. Grasso kuitenkin palasi voittokantaan voitettuaan hajaäänituomiolla Randa Markosin saman vuoden elokuussa. Grasson vuoden 2018 ainoa ottelu päättyi tappioon Tatiana Suarezille, kun Suarez voitti kuristamalla Grasson ensimmäisessä erässä.
Vuonna 2019 Grasso otteli kaksi ottelua. Hän voitti kesäkuussa Karolina Kowalkiewiczin yksimielisellä päätöksellä, mutta hävisi syyskuussa Carla Esparzalle enemmistöpäätöksellä. Grasson piti otella UFC 246 -tapahtumassa Claudia Gadelha vastaan, mutta hän painoi viisi paunaa painorajan yli. Ottelu jouduttiin perumaan, kun Nevadan urheilukomissio peruutti ottelun vedoten sääntöön, jonka mukaan korsisarjassa ottelijoiden painojen ero saa olla korkeintaan kolme paunaa. Grasso siirtyi tämän jälkeen ottelemaan painoluokkaa korkeammalle kärpässarjaan.
Elokuussa 2020 Grasso otteli Ji Yeon Kimia vastaan voittaen ottelun yksimielisellä päätöksellä. Grasso voitti myös vuoden 2021 ainoan ottelunsa, kun hän oli Maycee Barberia parempi yksimielisellä päätöksellä. Vuoden 2022 ensimmäisessä ottelussaan Grasso kohtasi Joanne Woodin. Grasso voitti ottelun ensimmäisessä erässä luovutuksella. Saman vuoden lokakuussa Grasso voitti Viviane Araújon yksimielisellä päätöksellä. Maaliskuussa 2023 Grasso pääsi ottelemaan kärpässarjan mestaruudesta kirgisialais-perulaista Valentina Ševtšenkoa vastaan UFC 285:ssa. Grasso voitti ottelun neljännessä erässä, kun hän onnistui kuristamaan Ševtšenkon.
Lähteet
Meksikolaiset vapaaottelijat
Vuonna 1993 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1051633
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pova%C5%BEsk%C3%A1%20Bystrica
|
Považská Bystrica
|
Považská Bystrica (, ) on kaupunki Luoteis-Slovakiassa. Kaupunki sijaitsee Váh-joen varrella noin 30 kilometrin päässä Žilinasta. Kaupungin asukasluku oli 41 241 vuonna 2011.
Lähteet
Aiheesta muualla
Slovakian kaupungit
Trenčínin alue
|
1377363
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hydroksiurea
|
Hydroksiurea
|
Hydroksiurea eli hydroksikarbamidi (CH4N2O2) on urean johdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä eräiden syöpien sekä muun muassa sirppisoluanemian hoidossa. Hydroksiurea on WHO:n julkaisemassa tärkeimpien lääkeaineiden luettelossa.
Ominaisuudet ja käyttö
Huoneenlämpötilassa hydroksiurea on värittömiä kiteitä. Yhdiste liukenee erittäin hyvin poolisiin liuottimiin kuten veteen ja etanoliin. Hydroksiurea on niin kutsuttu antimetaboliitti. Syöpien hoidossa hydroksiurean vaikutus perustuu siihen, että se toimii ribonukleotidireduktaasin inhibiittorina. Solut tarvitsevat ribonukleotidireduktaasia DNA:n synteesissä tarvittavien deoksiribonukleotidien biosynteesiin. Vaikutus kohdistuu solun elinkierrossa erityisesti niin kutsuttuun S-vaiheeseen. Hydroksiureaa käytetään muun muassa kohdunkaulan syövän, kroonisen myelooisen leukemian hoidossa. Lisäksi muita käyttökohteita ovat polysytemia veran eli liiallisten punasolujen määrän ja trombosytoosin eli liiallisten verihiutaleiden määrän hoitaminen. Hydroksiurea on myös tärkeä lääkeaine sirppisoluanemian hoidossa. Yhdiste metaboloituu ihmiselimistössä typpimonoksidiksi ja indusoi sikiövaiheen hemoglobiinin muodostumista.
Haittavaikutukset
Tyypillisiä hydroksiurean aiheuttamia haittavaikutuksia voivat olla päänsärky, huonovointisuus, kuumeilu, sekä ihoreaktiot. Tyypillisiä ovat myös luuydinsuppressio, mikä voi johtaa anemioihin. Lääkeaine voi myös aiheuttaa säärihaavoja..
Valmistus
Hydroksiurean valmistuksen lähtöaineet ovat hydroksyyliamiini ja kaliumsyanaatti. Reaktio suoritetaan tyypillisesti johtamalla hydroksyyliamiiniliuosta emäksisellä ioninvaihtohartsilla ja kaliumsyanaatilla täytetyn kolonnin läpi.
Lähteet
Lääkkeet
WHO:n tärkeimmät lääkkeet
|
1650044
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lago%20di%20Vogorno
|
Lago di Vogorno
|
Lago di Vogorno on Contran padolla muodostettu tekojärvi Ticinon kantonissa eteläisessä Sveitsissä. Pato valmistui 1965. Järvi sijaitsee Valle Verzascan eteläosassa. Sen pinta-ala on 1,68 neliökilometriä ja vesitilavuus 105 miljoonaa kuutiometriä. Järvi saa vetensä Verzasca-joesta.
Lähteet
Sveitsin tekojärvet
Ticino
|
1730177
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ned%20Buntline
|
Ned Buntline
|
Ned Buntline on Edward Zane Carroll Judsonin (20. maaliskuuta 1823, Stamford, New York – 16. heinäkuuta 1886, Stamford) kirjailijanimi. Judson oli yhdysvaltalainen seikkailija, kirjailija ja lehtimies sekä yksi tunnetuimmista niin kutsuttujen dime novel -kertomusten kirjoittajista.
Judsonin varhaisimmat kertomukset perustuivat hänen omiin värikkäisiin seikkailuihinsa. Judson palveli nuorena hyttipoikana Yhdysvaltain laivastossa 1839–1842 tai 1839–1844 ja yleni merikadetiksi. Olleessaan vielä laivastossa Judson alkoi julkaista lyhyitä kertomuksia kirjailijanimellä Ned Buntline. Nimi Buntline tuli nelikulmaisen purjeen kiinnitysköydestä. Omien kertomustensa mukaan Judson jätti laivaston vuonna 1844 taistellakseen seminolesodissa ja seikkaillakseen lännessä.
Judson tunnetaan parhaiten lännentarinoistaan, mutta ensimmäiset Buntlinen nimellä julkaistut kertomukset perustuivat Judsonin omiin kokemuksiin Floridassa. Näitä olivat muun muassa Matanzas, or, A Brother’s Revenge: a Tale of Florida (1848), The Red Revenger, or, The Pirate King of the Floridas. A Tale of the Gulf and its Islands (1848) sekä The White Wizard. Or, The Great Prophet of the Seminoles. A Tale of Strange Mystery in the South and North.
White Wizard ilmestyi alun perin The New York Mercury -lehdessä vuonna 1858, sittemmin se julkaistiin sekäs Beadle’s Sixpenny Tales -kirjasten sarjassa vuonna 1862 sekä American Talks -kirjasarjassa vuonna 1869. Judson kirjoitti tarinoita myös Knickerbocker Magazineen. Otettuaan kiinni kaksi Kentuckyssa murhasta etsintäkuulutettua hän lähti Nashvilleen, jossa perusti sensaatiolehti Ned Buntline's Ownin. Judson joutui kuitenkin pian pakenemaan New Yorkiin, sillä hänet uhattiin lynkata syytettynä hänen oletetun rakastajattarensa aviomiehen murhasta. Judsonista kerrottiin myös lukuisia muita tarinoita. Hänen väitetään muun muassa selvinneen hirttämisestä elävänä.
Vuonna 1849 Judson johti amerikkalaisen näyttelijän Edwin Forrestin kannattajia Astor Place -mellakassa New Yorkissa ja joutui vuodeksi vankilaan. Vankeuden jälkeen Judsonista tuli yksi Know Nothing -populistipuolueen perustajista. Judson liittyi Yhdysvaltain sisällissodan alkaessa pohjoisvaltioiden armeijaan, mutta hänet erotettiin palveluksesta vuonna 1864 juopottelun vuoksi. Judson tapasi myöhemmin William Frederick Codyn, jolle hän antoi kertomuksissaan nimen ”Buffalo Bill”. Buffalo Bill esiintyi sankarina lukuisissa Judsonin kertomuksissa, ja Judson kirjoitti myös Codysta kertovan näytelmän.
Judson vietti loppuelämänsä Stamfordissa keskittyen tarinoiden kirjoittamiseen. Judson julkaisi kirjailijanimellä Ned Buntline satoja kertomuksia. Hän kirjoitti myös virsiä ja toimi raittiusliikkeen puhujana. Judson oli parhaiten palkattu 1800-luvun amerikkalaisista kirjailijoista, sillä hänen kerrottiin ansainneen 1860-luvulla jopa 20 000 dollaria vuodessa. Hänen tarinoitaan lienee julkaistu ainakin 400.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset kirjailijat
Yhdysvaltalaiset toimittajat
Vuonna 1823 syntyneet
Vuonna 1886 kuolleet
|
519352
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jason%20Bateman
|
Jason Bateman
|
Jason Kent Bateman (s. 14. tammikuuta 1969 Rye, New York) on yhdysvaltalainen näyttelijä, ohjaaja ja tuottaja.
Bateman aloitti näyttelijänuransa jo lapsena suositussa televisiosarjassa Pieni talo preerialla James Ingallsin roolissa. 1980-luvulla hän näytteli lukuisissa tilannekomediasarjoissa. Nykyään hänet muistetaan parhaiten Michael Bluthin roolista televisiosarjassa Sukuvika, jota tehtiin vuosina 2003–2006. Bateman voitti Michael Bluthin roolistaan Golden Globen vuonna 2005. Television lisäksi hän on näytellyt useissa elokuvissa, kuten Radalla (The Sweetest Thing, 2002), Starsky & Hutch (2004), Juno (2007), The Ex (2007), Vaihtamalla paranee (2010), The Change-Up (2011) ja Zootropolis – eläinten kaupunki (2016).
Batemanin ensimmäinen merkittävä rooli vakavassa draamassa on pääosa Marty Byrdinä televisiosarjassa Ozark (2017), jossa hän toimii myös tuottajana ja yhtenä ohjaajista. Hänet palkittiin vuonna 2018 roolistaan parhaan miespääosan SAG-palkinnolla, ja vuonna 2019 parhaan ohjauksen Primetime Emmy -palkinnolla.
Bateman on naimisissa Paul Ankan tyttären Amanda Ankan kanssa. Pariskunnalla on kaksi tytärtä.
Filmografiaa
Lähteet
Aiheesta muualla
Jason Bateman NNDB:ssä
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Vuonna 1969 syntyneet
SAG-palkinnon saajat
Elävät henkilöt
Yhdysvaltalaiset lapsinäyttelijät
|
1754841
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saariaho
|
Saariaho
|
Saariaho on sukunimi, joka on muun muassa seuraavilla suomalaisilla henkilöillä:
Jaakko Saariaho (1877–1951), poliitikko, kansanedustaja (Nuorsuomalaiset), opettaja ja kirjakauppias
Kaija Saariaho (o.s. Laakkonen, 1952–2023), säveltäjä
Kerttu Saariaho (o.s. Marjala, 1918–2004), posliinitaiteilija
Matti Saariaho (1930–2001), kirjailija
Urho Saariaho (1911–1981), poliitikko, kansanedustaja (Kokoomus), seiväshyppääjä ja sosiaalineuvos
|
124360
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/PCU
|
PCU
|
PCU tarkoittaa seuraavia asioita:
PCU, englannin sanoista Passenger Car equivalent Unit, liikennesuunnittelun vertailuyksikkö
PCU, englannin sanoista Packet Control Unit, GSM-standardin osa
PCU, elokuva vuodelta 1994
Picayune Municipal Airport, IATA-koodi PCU, lentokenttä Mississippissä Yhdysvalloissa.
Täsmennyssivut
|
362710
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ksuthos
|
Ksuthos
|
Ksuthos (; ) oli kreikkalaisessa mytologiassa Hellenin ja nymfi Orseiksen poika. Hänen veljensä olivat Doros ja Aiolos.
Kun Hellen jakoi maansa poikiensa kesken, Ksuthos sai Peloponnesoksen. Alueella asuvat kansat johtivat myöhemmin nimensä hänen poikiensa Akhaioksen ja Ionin mukaan akhaialaisiksi ja joonialaisiksi.
Hellenin kuoltua Ksuthoksen veljet ajoivat tämän maanpakoon syyttäen tätä esi-isien perinnön varastamisesta. Ksuthos pakeni Ateenaan, jossa kuningas Erekhtheus antoi hänelle tyttärensä Kreusan puolisoksi. Myöhemmin Erekhtheuksen kuoltua, hänen nimitettiin tuomariksi päättämään, kuka tämän pojista perisi valtaistuimen. Päätettyään Kekropsin, pojista vanhimman, hyväksi, muut pojat ajoivat hänet uudelleen maanpakoon. Hän asettui Aigialokseen, jossa hän sittemmin myös kuoli.
Ksuthos – Aioloksen poika
Ksuthos mainitaan myös Aioloksen ja Kyaneen poikana. Tässä tapauksessa on huomattava, että kyseessä ei ole Hellenin poika Aiolos, vaan tämän lapsenlapsenlapsi.
Lähteet
Kreikkalainen mytologia
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.