id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
422829
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Shipping
|
Shipping
|
Shipping on usein elokuvien, sarjojen, kirjojen ja julkisuuden henkilöiden fanien kesken käytetty sana.
Se tarkoittaa fanien kiinnostusta kahden tai useamman ihmisen, joko tosielämän henkilöiden tai fiktiivisen tarinan hahmojen, romanttiseen ja/tai seksuaaliseen kehitykseen. Shipping tulee englanninkielen sanasta "relationship" (suomeksi ihmissuhde/parisuhde, riippuen asiayhteydestä), ja sen englanninkielen taivutusmuodosta ”Relationshipping”.
Shippaus tapahtuu pääasiassa sosiaalisessa mediassa, joskin ennen internetin keksimistä sitä esiintyi mahdollisesti erilaisten fanilehtien sivuilla.
Shippaamiseen voi liittyä melkein mikä tahansa ihmissuhde, mutta useimmiten shippaamisessa on kyse romanttisten ihmissuhteiden spekuloimisesta ja fanittamisesta.
"Shipatuksi" tulleiden hahmojen suhde voi olla joko tarinassa jo valmiiksi oleva, tarinan juonen aikana kehittyvä suhde tai jopa erittäin epätodennäköinenkin suhde, ellei mahdoton tai aivan satunnainen. ”Shippaaja” on nimitys henkilölle joka keksii ja spekuloi hahmojen välisiä suhteita tai vain toivoo niiden olevan olemassa.
Etymologia
Fanien luomat paritukset muutamista tai useista hahmoista on harrastuksena paljon vanhempi kuin itse termi, vaikka onkin vaikea todistaa milloin termiä ensimmäisen kerran käytettiin hahmojen paritusta tarkoittavana terminä. Englantia äidinkielekseen puhuvien keskuudessa yleinen luulo on, että termi sai alkunsa Pokémon -sarjasta, josta amerikkalaiset fanit keskustellessaan romanssista sarjan pahiskaksikon - Musashin ja Kojirõn (Jessie & James) - kesken keksivät sanaleikin ”RocketShipper” yhdistämällä ”rocket shipin” ja ”relationshipin”.
Kuitenkin, erään X-Files sarjaan keskittyvän uutisryhmän arkistoista ilmenee todistettavasti, että termiä oli jo pitkään käytetty sarjan fanien keskuudessa; niinkin aikaisin kuin toukokuussa 1996, kolmea kuukautta ennen kuin ensimmäiset Pokémon -pelit julkaistiin Japanissa. Siitäkin kului vielä kaksi vuotta, ennen kuin Pokémonia peleineen ja sarjoineen alettaisiin kääntää englanniksi, ja josta kyseinen sanaleikki keksittiin. Vaikka Pokémonin käsikirjoitus ei ehkä sisältänyt itse termiä, se saattoi kuitenkin merkittävästi auttaa sen kehittämisessä ja yleistymisessä.
Notaatio ja terminologia
”Ship” ja sen johdannaiset tässä kontekstissa ovat sittemmin kehittyneet laajalti ja monipuoliseen käyttöön. ”Shipping” tarkoittaa koko ilmiötä, ”shippi” tarkoittaa yhtä fiktionaalista paria, ja ”shipata” (jotain paria) tarkoittaa luonnollisesti mieltymystä johonkin pariin. ”Shippaaja”(”Shipper”) taas tarkoittaa jotakuta, joka on erittäin mieltynyt tai kiinnostunut jostain tietystä parista, ja niin edelleen.
Erilaisia nimitystapoja on syntynyt erilaisissa internetyhteisöissä viittaamaan tiettyihin pareihin, luultavasti kirjoitustyylin ”Frick ja Frack” ollessa melko tilaavievä ja yleisluontoinen. Yleisin tapa vaikuttaisi olevan laittaa vinoviiva nimien väliin (”Frick/Frack”). Muita tapoja ovat muun muassa:
Käyttää X -kirjainta vinoviivan paikalla (”FrickxFrack”)
Kirjoittaa hahmojen nimet ”CamelCasella” (”FrickFrack”)
Käyttää lyhennystä molemmista nimistä; yleensä vain ensimmäinen kirjain, muita kirjaimia väärinkäsitysten välttämiseksi (”Fri/Fra”)
Muodostamalla yhdistelmä nimistä (esimerkiksi ”FooBar”, jos hahmojen nimet olisivat ”Foolhardy” ja ”Barbecue”); Tämä on hyvin yleistä animesarjojen faniyhteisöissä, niillä yleensä jäljitellään japanilaisten tyyliä fanittaa hahmojen parituksia. Anime/manga faniyhteisöissä shippingiä sanotaan yleisesti vain pareiksi (”pairing”,”pairings”)
Joskus faniyhteisöt myös kehittävät omia uniikkeja tapojaan merkitä shippinginsä, erityisesti Harry Potterin fanit käyttävät monesti sanaleikkejä merenkäynnin (naval ship) ja fanituksen (fandom ship) kaksoismerkityksestä, esimerkiksi ”HMS Foobar”.
Lähteet
Internet-kulttuuri
Fanikulttuuri
Englanninkieliset sanat ja sanonnat
|
1121740
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nummelan%20pes%C3%A4pallostadion
|
Nummelan pesäpallostadion
|
Nummelan pesäpallostadion on Vihdin Nummelassä sijaitseva urheilukenttä, jossa naisten Superpesiksessä pelaava Vihdin Pallo pelaa kotiottelunsa.
Kenttä tunnetaan myös nimellä "Hiidenkirnu". Stadion rakennettiin 1990-luvun alussa, ja suuri osa työstä tehtiin talkoilla. Pelialustaa uusittiin vuonna 2009, ja nyt stadionilla on kaksi tekonurmikenttää.
Lähteet
Pesäpallostadionit
Vihdin rakennukset ja rakennelmat
Vihdin urheilu
Nummela
|
140377
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Philippe%20Bozon
|
Philippe Bozon
|
Philippe Bozon (s. 30. marraskuuta 1966 Chamonix, Ranska) on ranskalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä. Hän oli ensimmäinen Pohjois-Amerikan NHL-liigassa pelannut ranskalainen. Bozon päätti uransa 38-vuotiaana 9. maaliskuuta 2005.
Bozon voitti Ranskan jääkiekkomestaruuden kolmesti seuroissa CS Megève (1984), HC Mont Blanc (1988) ja CSG Grenoble (1991). Hän voitti myös kolme Saksan mestaruutta Adler Mannheimissa vuosina 1997–1999. NHL:ssä hän edusti St. Louis Bluesia, ja teki pelaamassaan 163 ottelussa 18 maalia ja 25 syöttöä. Bozon on Ranskan maajoukkueen kaikkien aikojen paras pistemies, ja johti joukkueen puolivälieriin vuoden 1992 talviolympialaisissa sekä vuoden 1995 maailmanmestaruuskilpailuissa.
Bozon valittiin 20. joulukuuta 2007 Kansainvälisen jääkiekkoliiton Hall of Fameen. Viralliset valintaseremoniat järjestettiin keväällä 2008.
Tilastot
NHL
Lähteet
Aiheesta muualla
Ranskalaiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1966 syntyneet
Elävät henkilöt
|
567543
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuprova
|
Tuprova
|
Tuprova () on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Leningradin alueen Seuloskoin piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Nevan oikealla rannalla 25 kilometriä Pietarista itään. Kunnassa on 5 500 asukasta (vuonna 2010).
Maantiede
Tuprovan kunnan pinta-ala on 894 hehtaaria. Se rajoittuu idässä Kirovskin kaupunkiin ja muualla Rosmittalan maalaiskuntaan. Tuprovan kaupunkitaajaman lisäksi kuntaan kuuluu Hiekan (ven. Пески, Peski) taajama. Alueen läpi virtaa Nevaan laskeva Dubrovkajoki.
Historia
Tarinan mukaan paikkakunta on saanut nimensä Nevan rannalla kasvaneista tammista. Vuonna 1499/1500 laaditussa Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa mainitaan kaksi Dubrovan kylää Nevan molemmin puolin. 1800-luvun lopussa kyliä oli kolme: nykyisen taajaman lähellä sijainnut Vyborgskaja Dubrovka sekä Dubrovka ja Moskovskaja Dubrovka Nevan vasemmalla rannalla.
Venäläis-ruotsalais-suomalainen yhtiö rakensi vuosina 1911–1912 joen oikealle rannalle sahalaitoksen. Vuonna 1916 alettiin rakentaa paperitehdasta, joka otettiin käyttöön vuonna 1923. Työntekijöistä suuri osa oli värvätty Suomesta. Tehtaan asutus ja vuonna 1929 valmistunut rautatieasema saivat nimen Nevskaja Dubrovka.
Toisen maailmansodan aikana seudulla käytiin ankaria taisteluja Nevan vasemmalla rannalla sijainneen Nevski pjatatšok -sillanpääaseman omistuksesta. Taistelussa menehtyi noin 50 000 neuvostosotilasta ja 40 000 saksalaista. Kaikki Dubrovkan kylät, tehdas ja sen asuintaajama tuhoutuivat täydellisesti.
Vuonna 1952 Tuprovaan rakennettiin talonrakennuskombinaatti, jonka yhteyteen syntyi uusi asutuskeskus. Tehdas tuotti puisia valmistaloja sekä kuitu- ja lastulevyä.
Liikenne, talous ja palvelut
Tuprovaan johtaa Pietarista Pähkinälinnan vastarannan kautta kulkeva sähköistetty rautatie, jonka pääteasema on nimeltään Nevskaja Dubrovka. Radalla on henkilö- ja tavaraliikennettä. Autoliikenne kulkee Pietarin ja Murmanskin väliseltä M18-valtatieltä Mähnälän (Mjaglovo) jälkeen haarautuvaa tietä pitkin. Taajamasta on linja-autoyhteydet Pietariin ja Seuloskoihin. Matkaa Pietariin on rautateitse 63 ja maanteitse 35 kilometriä.
Teollisuus muodostaa 63 % kunnan elinkeinorakenteesta. Tärkein yritys on lastulevyä tuottava Nevski Laminat. Muita tuotantolaitoksia ovat huonekalutehdas Dubrava, lastulevyä tuottava Naš dom sekä leipää ja konditoriatuotteita valmistava Vavi-Neva.
Palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, poliklinikka, sairaala, posti, pankki, yleinen sauna ja pesula, kymmenkunta kauppaa, tori ja kaksi kahvilaa. Kulttuurilaitoksia ovat musiikkikoulu, kirjasto ja sotamuseo. Vuonna 1991 palanut kulttuuritalo purettiin vuonna 2005 ja sen paikalle rakennettiin vuonna 2010 avattu ortodoksinen kirkko.
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
Tuprovan pohjoisosassa on rautatien kahtia jakama asuinalue. Rautatien itäpuolella on matalia kerrostaloja ja länsipuolella omakotitaloja. Eteläpuolella sijaitseva teollisuusalue erottaa Tuprovan taajaman Hiekan omakotitaloalueesta.
Nähtävyyksiin kuuluvat toisen maailmansodan muistomerkit. Matkailupalveluja kunnassa ei ole.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Tuprovan kunnan sivusto
Tuprova Leningradin alueen kulttuuri -tietosanakirjassa
Kelton kylät
Leningradin alueen kaupunkityyppiset taajamat
Seuloskoin piirin kunnat
|
1547111
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Indonesia%20kes%C3%A4olympialaisissa%202020
|
Indonesia kesäolympialaisissa 2020
|
Indonesia osallistuu Tokion kesäolympialaisiin 2020. Maa osallistuu 28 urheilijan voimin kahdeksaan lajiin.
Mitalistit
Hopeaa
Eko Yuli Irawan – Painonnosto – miesten 61 kg sarja
Pronssia
Windy Cantika Aisah – Painonnosto – naisten 49 kg sarja
Joukkue
Ammunta
Indonesialaiset ampujat saavuttivat yhden kiintiöpaikan naisten 10 metrin ilmakivääriin.
Jousiammunta
Indonesialaiset jousiampujat ovat varmistaneet paikan sekä miesten että naisten yksilökilpailuissa. Sillä on myös mahdollisuus kilpailla sekajoukkuekilpailussa.
Yleisurheilu
Yksi indonesialainen yleisurheilija on rikkonut vaadittavan tulosrajan.
Juoksu- ja kävelylajit
Lähteet
Valtiot kesäolympialaisissa 2020
Kesäolympialaisissa 2020
|
39057
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raymond%20Saulnier
|
Raymond Saulnier
|
Raymond Saulnier (27. syyskuuta 1881 Pariisi – 4. maaliskuuta 1964 Orléans) oli ranskalainen lentokonesuunnittelija.
Saulnier valmistui École Centrale -yliopistosta. Hän oli 1908–1909 suunnittelijana Louis Blériotin Blériot Aéronautiquessa, missä hän suunnitteli Blériot XI -koneen. Saulnier perusti vuonna 1911 Léon Moranen kanssa Morane-Saulnier-yhtiön, jonka hallituksen puheenjohtajana hän oli vuoteen 1961. Léon Moranen veli Robert oli yhtiön koelentäjänä, kunnes Michel Détroyat korvasi hänet.
Raymond Saulnier suunnitteli lentokoneita 60 vuoden aikana.
Lähteet
http://www.eads.com/
Morane-Saulnier
Ranskalaiset lentokonesuunnittelijat
Vuonna 1881 syntyneet
Vuonna 1964 kuolleet
|
2522
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/1463
|
1463
|
Tapahtumia
5. tammikuuta – runoilija François Villon karkotettiin Pariisista
Bosnia liitettiin Osmanien valtakuntaan
Syntyneitä
24. helmikuuta Giovanni Pico della Mirandola
1400-luku
|
772065
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juan%20Alberto%20Belloch
|
Juan Alberto Belloch
|
Juan Alberto Belloch (s. 3. helmikuuta 1950) on espanjalainen sosialistisen työväenpuolueen poliitikko. Hän toimi Zaragozan pormestarina vuosina 2003-2015. Aikaisemmin Belloch on toiminut Espanjan oikeus- ja sisäministerinä.
Espanjan ministerit
Espanjan sosialistisen työväenpuolueen poliitikot
Pormestarit
Vuonna 1950 syntyneet
Elävät henkilöt
|
590470
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rouvroy%20%28Belgia%29
|
Rouvroy (Belgia)
|
Rouvroy on kunta Belgiassa Valloniassa Luxembourgin maakunnassa. Kunta on osa Virtonin arrondissementtia. Pinta-alaa Rouvroylla on 27,68 neliökilometriä. 1. tammikuuta 2008 kunnassa oli 2 067 asukasta ja asukastiheys oli 75 as./km². Kunnan pormestarina toimii Stéphane Herbeuval.
Nykyinen Rouvroyn kunta syntyi vuonna 1976, kun Couvreux, Dampicourt, Harnoncourt, Lamorteau, Montquintin, Rouvroy ja Torgny yhdistyivät.
Kunnasta on matkaa Virtoniin viisi kilometriä, maakunnan pääkaupunkiin Arloniin 30 kilometriä ja Luxemburgiin noin 50 kilometriä. Rouvroyn naapurikunnat ovat Meix-devant-Virton pohjoisessa, Virton koillisessa, Épiez-sur-Chiers kaakossa, Velosnes etelässä, Écouviez lounaassa, Verneuil-Petit lännessä ja Thonne-la-Long luoteessa. Viisi viimeisenä mainittua kuntaa ovat osa Ranskaa.
Belgian eteläisin piste sijaitsee Rouvroyn Torgnyn kylässä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kunnan kotisivut
Luxembourgin kunnat
|
737007
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hayes
|
Hayes
|
Hayes voi tarkoittaa seuraavia:
Paikannimiä
Hayes eli Heiss, saari Frans Joosefin maalla Venäjällä
Hayes, joki Manitobassa, Kanadassa
Hayes, kunta Ranskassa
Hayes, taajama Lontoon Hillingdonissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa
Hayes, taajama Lontoon Bromleyssa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa
Hayes Pond, paikka Pohjois-Carolinassa lähellä Maxtonia, tunnetaan Hayes Pondin kahakasta
Henkilöitä
Hayes sukunimenä
Alfred Hayes (1911–1985), brittiläinen käsikirjoittaja ja kirjailija
Allison Hayes (1930–1977), yhdysvaltalainen näyttelijä ja malli
Alvar John Hayes (1896–1955), amerikansuomalainen vasemmistoaktivisti ja osuustoimintamies
Billy Hayes (s. 1947), yhdysvaltalainen salakuljettaja
Bob Hayes (1942–2002), yhdysvaltalainen pikajuoksija ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja
Darren Hayes (s. 1972), australialainen laulaja ja lauluntekijä
Elvin Hayes (s. 1945), yhdysvaltalainen koripalloilija
Eriah Hayes (s. 1988), yhdysvaltalainen jääkiekkoilija
Helen Hayes (1900–1993), yhdysvaltalainen näyttelijä
Isaac Hayes (1942–2008), yhdysvaltalainen soul-laulaja
James Martin Hayes (1924–2016), kanadalainen katolinen arkkipiispa
Jimmy Hayes (1989–2021), yhdysvaltalainen jääkiekkoilija
Joanna Hayes (s. 1976), yhdysvaltalainen aitajuoksija
John Michael Hayes (1919–2008), yhdysvaltalainen käsikirjoittaja
Johnny Hayes (1886–1965), yhdysvaltalainen kestävyysjuoksija
Kevin Hayes (s. 1992), yhdysvaltalainen jääkiekkoilija
Lucy Webb Hayes (1831–1889), Yhdysvaltain presidentti Rutherford B. Hayesin puoliso
Neville Hayes (s. 1943), australialainen uimari
Patricia Hayes (1909–1988), englantilainen näyttelijä
Rutherford B. Hayes (1822–1893), Yhdysvaltojen presidentti 1877–1881
Sean Hayes (s. 1970), yhdysvaltalainen näyttelijä
Webb Hayes (1856–1934), yhdysvaltalainen prikaatinkenraali ja liikemies
Zack Hayes (s. 1999), kanadalainen jääkiekkoilija
Hayes etunimenä
Hayes Alan Jenkins (s. 1933), yhdysvaltalainen taitoluistelija
Hayes Jones (s. 1938), yhdysvaltalainen aitajuoksija
Yritys
Hayes Microcomputer Products, Smartmodem-tuotteesta tunnettu yhdysvaltalainen yritys
Luettelot henkilöistä sukunimen mukaan
ja:HAYES
|
1027721
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koulikoron%20piiri
|
Koulikoron piiri
|
Koulikoron piiri () on paikallishallintoalue Malin Koulikoron alueella. Sen pinta-ala on 7 260 neliökilometriä. Asukkaita on 211 100 henkeä (vuonna 2009).
Koulikoron piiri rajoittuu idässä Ségoun alueen Ségoun ja Barouélin piireihin, etelässä Koulikoron alueen Dioïlan ja Katin, luoteessa Kolokanin ja pohjoisessa Banamban piireihin. Seutu kuuluu Sahelin ja Sudanin siirtymäalueeseen. Sen läpi virtaa Nigerjoki.
Piiriin kuuluu Koulikoron kaupunki sekä 8 maalaiskuntaa: Dinandougou, Doumba, Koula, Méguétan, Nyamina, Sirakorola, Tienfala ja Tougouni. Asukkaat ovat etupäässä bambaroita, soninkeja, bozoja, somonoja ja fulbeja. Vallitseva uskonto on islam. Lisäksi on kristittyjä ja animisteja.
Koulikoroon johtaa päällystetty maantie Bamakosta. Seudun pääelinkeinot ovat maanviljely, karjanhoito ja kalastus. Tärkeimmät viljelykasvit ovat hirssi, durra, maissi, riisi, fonio sekä myyntiin menevät puuvilla, seesami ja maapähkinä. Kotieläimiä ovat naudat, lampaat, vuohet, aasit, siat ja siipikarja. Lisäksi harjoitetaan käsityöammatteja ja kaupankäyntiä. Koulikoron kaupungissa on myös teollisuutta.
Lähteet
|
822551
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alpha%20Protocol
|
Alpha Protocol
|
Alpha Protocol on Obsidian Entertainmentin kehittämä ja SEGA:n julkaisema kolmannen persoonan toimintaroolipeli, jonka tarina pyörii CIA:n kenttäagentin, Michael ”Mike” Thortonin seikkailujen ympärillä. Pelin oli tarkoitus ilmestyä lokakuussa 2009, mutta sen julkaisu siirtyi touko- ja kesäkuun vaihteeseen vuodeksi 2010.
Aiheesta muualla
Vuoden 2010 videopelit
Toimintaroolipelit
PlayStation 3 -pelit
Xbox 360 -pelit
Windows-pelit
Obsidian Entertainment
|
1134287
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Myllyojan%20kalliomaalaus
|
Myllyojan kalliomaalaus
|
Myllyojan eli Myllylammen kalliomaalaus sijaitsee Tuohtiaiseen laskevan Myllyojan varressa Luumäellä Etelä-Karjalassa. Tämän pienen mutta selvän kalliomaalauksen löysi Kimmo Seppänen vuonna 1985 ja se ajoitetaan kivikaudenloppuun tai pronssikauden alkuun. Timo Miettinen on laskenut sille ajoituksen 3 200 eaa. kohteen korkeuden mukaan.
Kallio ja sen sijainti
Tuohtiaiseen laskevan Myllyojan itäpuolella on korkea kallioseinämä, johon maalaus on tehty. Kallioseinämä seuraa luode-kaakko-suuntaista syvännettä, joka aikoinaan yhdisti Myllylammen ja Hiijärven Tuohtiaiseen aikana, jolloin vesi oli korkeammalla. Maalaus sijaitsi muinaiseen salmeen laskeneen kallioseinämän kaakkoispäässä, missä on kallion korkein kohta ja kalliossa kulmasyvennys. Myllylammen ja Hiijärven välissä ei ole korkeuseroa ja kallion alla levittäytyvä suo on samaa umpeen kasvanutta vesistöä. Kallion saavuttaa seuraamalla metsätietä kallion yläpuolelle ja laskeutumalla sitä pitkin alas rämeen reunalle.
Maalaus
Ylin kuvio on pystyviiva, joka on tulkittu jäänteeksi ihmishahmosta. Ihmishahmo on voitu maalata kuin sivulta nähtynä, jolloin pyöreän pään alapuolelta ojentuisi eteenpäin kaksi heikosti erottuvaa kättä. Viivan alapuolella näkyy selvänä niin sanottu kaksoisvenekuvio, jossa toinen vene maalataan ensimmäisen yläpuolelle samaan kohtaan. Ylemmässä veneessä näkyy 8 miehistönviivaa ja alemmassa 9. Veneiden pohja on maalattu melko suoralla vaakavedolla, mutta keulassa tai perässä erottuu lievä nousu. Alemman veneen toisessa päässä on maalattu veto alaspäin, kuin peräsimen merkiksi. Miehistön viivat ovat lähes yhtäpitkät. Veneiden pituudet ovat noin 25 senttimetriä. Lisäksi kalliosta erottuu alempana punaväriläiskä, jonka sisältö jää katsojalle epävarmaksi. Pekka Kivikäs ja Ismo Luukkonen näkevät niissä jäänteitä ihmishamoista.
Lähteet
Muinaistaideyhdistys: Myllyoja
Luukkonen, Ismo: Myllyoja
Viitteet
Suomen kalliomaalaukset
Luumäki
Etelä-Karjalan historia
|
1177538
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Savo%20%28sanomalehti%29
|
Savo (sanomalehti)
|
Savo, alkuun Sawo (vuonna 1891 Savotar, vuosina 1891–1903 Uusi Savo ja vuosina 1904–1909 Otava) oli Kuopiossa vuosina 1878–1972 ilmestynyt sanomalehti.
Kuopion suomenmieliset perustivat Savon kielipoliittisesti laimean Tapion kilpailijaksi. Vuonna 1887 toimittajiksi tulivat Juhani ja Pekka Brofeldt, joiden aikana lehden linjaksi muodostui radikaali nuorsuomalaisuus. Sensuuri lakkautti Savon vuonna 1891. Sen tilalle perustettiin ensin Savotar ja sitten Uusi Savo. Välivaiheessa ilmestyi vuoden ajan myös Pekka Brofeldtin toimittama Savon Viikkolehti. Uusi Savo lakkautettiin helmikuun manifestin jälkeen vuonna 1899. Päätös ei koskenut lehden kolmipäiväistä painosta, mutta sekin lakkasi toukokuussa 1903, kun toimittajat Pekka ja Kalle Brofeldt karkotettiin maasta.
Kaupungin nuorsuomalaiset saivat lehden tilalle V. A. Marjasen julkaiseman Otavan, joka oli aluksi linjaltaan hyvin varovainen ja epäpoliittinen. Vähitellen siitä kehittyi kaupungin liikemiespiirien lehti, jonka ainoa asia oli perustuslaillinen vastarinta. Nuorsuomalaisten puolueriitoihin kyllästynyt Marjanen myi lehden Kuopion Uudelle Kirjapainolle, joka alkoi julkaista sitä vuoden 1910 alusta jälleen Savo-nimisenä.
Suomen sisällissodan jälkeen Savo kannatti tasavaltaa kaupungin nuorsuomalaisten enemmistön ollessa monarkian kannalla. Liikemiehet Janne Vartiainen ja Lauri Hallman ostivat syksyllä 1918 lehden julkaisuyhtiön osake-enemmistön, minkä jälkeen Savosta tuli kokoomuksen äänenkannattaja. 1920-luvun lopulla kokoomus hankki lehden kokonaan omistukseensa, ja vuoteen 1947 saakka sen päätoimittaja työskenteli myös puolueen piirisihteerinä. Kustannusyhtiöksi tuli Kirjapaino Oy Savo vuonna 1942.
Sivistyneistöön vedonnut Savo oli aluksi Kuopion kaupungin ykköslehti, mutta maaseudulla se kärsi tappion kilpailussa Savon Sanomien kanssa. Toisen maailmansodan jälkeen Savo jäi myös Kuopion kakkoslehdeksi, jota ylläpidettiin kirjapainoyhtiön tuotoilla. Yhtiön muututtua tappiolliseksi se joutui Savon Sanomille, joka lakkautti lehden.
Lehti ilmestyi vuonna 1879 kerran viikossa, vuodesta 1880 lähtien kahdesti, vuodesta 1891 kolmesti, vuodesta 1898 kuudesti, vuodesta 1899 kolmesti, vuodesta 1908 kuudesti, vuodesta 1910 kolmesti, vuodesta 1920 kuudesti, vuodesta 1951 seitsemästi ja loppuvaiheessa viidesti viikossa. Sen levikki oli 5 000 kappaletta vuonna 1899, 10 800 kappaletta vuonna 1923, 17 500 kappaletta vuonna 1955 ja 14 386 kappaletta vuonna 1971. Päätoimittajina työskentelivät August Kuokkanen (1879–1886), Juhani Brofeldt (1887–1889), Pekka Brofeldt (1890–1903), V. A. Marjanen (1904–1909), Mikko Puhakka (1910–1911), Jaakko Laurila (1911–1914 ja 1917–1918), Yrjö Eränen (1914–1916), Tatu Nissinen (1917), Edvard Vaarama (1918–1920), Juhana Wilhelm Tuura (1920–1922), Albert Paavilainen (1922–1926), A. A. Niskala (1926–1929), Heikki Kokko (1929–1931), Niilo Vapaavuori (1931–1935), Jalmari Lampela (1935–1942), Yrjö Leiwo (1942–1950 ja 1954), Pentti Lyytinen (1950–1954) ja Paavo Eerikäinen (1954–1972).
Lähteet
Aiheesta muualla
Savo (1879–1891) digitoituna kansalliskirjastossa
Savotar (1891) digitoituna kansalliskirjastossa
Savon Viikkolehti (1891) digitoituna kansalliskirjastossa
Uusi Savo (1891–1903) digitoituna kansalliskirjastossa
Otava (1904–1909) digitoituna kansalliskirjastossa
Savo (1909–) digitoituna kansalliskirjastossa
Ilmestymästä lakanneet suomalaiset sanomalehdet
Kuopion media
|
1705454
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diggs
|
Diggs
|
Diggs on muun muassa seuraavien yhdysvaltalaisten henkilöiden sukunimi:
Daveed Diggs (s. 1982), rap-artisti ja näyttelijä
Robert Diggs eli RZA (s. 1969), rap-artisti, musiikkituottaja ja näyttelijä
Stefon Diggs (s. 1993), amerikkalaisen jalkapallon pelaaja
Talitha Diggs (s. 2002), pikajuoksija
Taye Diggs (s. 1971), teatteri-, elokuva- ja televisionäyttelijä
Trevon Diggs (s. 1997), amerikkalaisen jalkapallon pelaaja
|
1001137
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Constance%20Titus
|
Constance Titus
|
Constance Sutton Titus (14. elokuuta 1873 Pass Christian, Mississippi – 24. elokuuta 1967 Bronxville, New York) oli yhdysvaltalainen soutaja. Hän kilpaili New Yorkin Atalanta Boat Clubille. Hän osallistui vuoden 1904 kesäolympialaisiin Saint Louisissa ja sai siellä yksikössä pronssia.
Titus toimi yli 50 vuoden ajan vakuutusmeklarina.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset soutajat
Yhdysvaltalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1873 syntyneet
Vuonna 1967 kuolleet
|
1744410
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Joseph%20Thomson%20%28tutkimusmatkailija%29
|
Joseph Thomson (tutkimusmatkailija)
|
Joseph Thomson (1858–1895) oli skotlantilainen geologi, luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija. Hän vieraili ensimmäisenä eurooppalaisena useilla alueilla itäisessä Afrikassa. Itä-Afrikan yleisin gasellilaji thomsoningaselli (Eudorcas thomsonii) on nimetty Joseph Thomsonin mukaan.
Thomson oli mukana vuonna 1878 Royal Geographical Societyn tutkimusmatkalla keskiseen Itä-Afrikkaan. Hänestä tuli tutkimusmatkan johtaja aiemman johtajan Alexander Keith Johnstonin kuoltua. Thomson johdatti retkikunnan aiemmin tutkimattomille seuduille Malawijärven pohjoispään ympäristöön ja sitten Tanganjikajärvelle. Retkikunnan yritys päästä Kongojoelle tyssäsi buye-heimon päällikön vastarintaan, ja matkaa jatkettiin kohti Afrikan itärannikkoa nykyisen Tansanian alueelle, josta löytyi Rukwajärvi.
Vuonna 1882 Royal Geographical Society lähetti Thomsonin tärkeimmälle tutkimusmatkalleen. Thomsonin tarkoituksena oli etsiä lyhin reitti Sansibarilta Ugandaan. Hän matkusti aseistamattomana rannikolta Mombasan satamakaupungista Kilimanjaron ohi ja onnistui kulkemaan masaiden maiden läpi, vaikka aiemmin masait olivat estäneet läpikulun. Thomson löysi ensimmäisenä eurooppalaisena Baringojärven. Hän saapui Victorianjärvelle joulukuussa 1882.
Myöhemmin Thomson oli eri puolilla Afrikkaa. Vuonna 1885 hän oli mukana turvaamassa brittien kauppaoikeuksia Sokotossa ja Gwandussa nykyisen Nigerian alueella, ja vuonna 1888 hän teki yksityisen tutkimusmatkan Marokon alueelle. Vuonna 1890 hän lähti mukaan Cecil Rhodesin British South Africa Companyn kaivos- ja kauppatoimintaan nykyisen Sambian alueelle.
Lähteet
Aiheesta muualla
Skotlantilaiset tieteilijät
Brittiläiset tutkimusmatkailijat
Vuonna 1858 syntyneet
Vuonna 1895 kuolleet
|
575503
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gunnar%20Holmqvist
|
Gunnar Holmqvist
|
Gunnar Gustav Holmqvist (18. kesäkuuta 1894 Helsinki – 6. joulukuuta 1964) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat liikemies Robert Holmqvist ja Mathilda Nyman. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Aune Kerttu Anttosen (Antti) kanssa.
Opinnot
Holmqvist kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1914 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun konerakennusosastolla. Hän suoritti lentokonediploomi-insinööritutkinnon Ecole superieure d'aeronautique et du construction mecaniquessa Pariisissa vuonna 1920 ja lentokoneenohjaajan tutkinnon vuonna 1919.
Jääkärikausi
Holmqvist liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. helmikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti myös vuonna 1917 Libaussa järjestetyn moottoriveneenkuljettajakurssin.
Suomen sisällissota
Katso myös: Suomen sisällissota
Holmqvist astui Suomen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui 18. helmikuuta 1918 aselaivoja seuranneen komennuskunnan mukana Vaasaan, josta hänet määrättiin Vöyrin sotakouluun, missä toimi koulutusupseerina ja 2. komppanian päällikkönä. Sisällissodassa hän toimi Vöyrin pataljoonan 7. komppanian päällikkönä ja otti osaa taisteluihin Vaskivedellä, Kurussa, Muroleessa, Sorilassa, Takahuhdissa ja Messukylässä, missä lopulta haavoittui 25. maaliskuuta 1918.
Sisällissodan jälkeinen aika
Holmqvist siirrettiin sisällissodan jälkeen 18. toukokuuta 1918 Ilmavoimiin, missä hän toimi aluksi ohjaajaoppilaana Lappeenrannan lento-osastossa, josta hänet siirrettiin tammikuussa 1919 Turun ja toukokuussa Utin lentoaseman päälliköksi sekä tammikuussa 1921 Santahaminan lentokoulun päälliköksi ja saman vuoden maaliskuusta alkaen Ilmavoimien esikunnan teknillisen toimiston päälliköksi.
Kapteeni Gunnar Holmqvist teki ensimmäisenä suomalaisena silmukan lentokoneella Utissa 14. syyskuuta 1919 ja tässä suorituksessa hänellä oli koneena Fokker D.VII. Armeijasta hän erosi 29. heinäkuuta 1921 ja siirtyi S.O.K:n auto-osaston johtajaksi, missä tehtävässä oli vuoteen 1923 saakka, jolloin siirtyi Ab M. G. Stenius Oy:n palvelukseen isännöitsijäksi palvellen yritystä vuoteen 1925 saakka. Vuonna 1925 hän siirtyi Oy Autola Ab:n auto-osaston johtajaksi, josta hän siirtyi edelleen vuonna 1928 Ab Auto-Bil Oy:n johtajaksi 1928 ja palveli yritystä vuoteen 1930 saakka, jolloin siirtyi Vacuum oil companyn edustajaksi Helsinkiin, mistä hänet siirrettiin yrityksen sisällä vuonna 1935 teknillisen-osastolle johtajaksi ja palveli osastolla vuoteen 1941 saakka.
Talvi- ja jatkosota
Talvisotaan Holmqvist osallistui toimistoinsinöörinä Päämajan Ilmavoimatoimistossa. Hän haavoittui Mikkelin pommituksissa 5. tammikuuta 1940. Välirauhan aikana hän toimi kuten ennen sotiakin Vacuum Oil Companyssä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin toimistoinsinööriksi Ilmavoimien esikuntaan, mutta kotiutettiin jo kohta sodan syttymisen jälkeen ja hän jatkoi tointaan Vacuum Oil Companyssa (myöhemmältä nimeltään Mobil Oil Oy Ab) nyt toimitusjohtajana ja johtokunnan puheenjohtajana aina vuoteen 1961 saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.
Luottamustoimet
Holmqvist toimi voiteluöljyntuottajain yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1941–1946 ja kunniapuheenjohtajana vuonna 1959 sekä Suomen moottoriveneklubin kommodorina vuosina 1942–1946. Tekniska föreningen i Pinlandin konekerhon puheenjohtajana hän toimi vuosina 1945–1949 ja yhdistyksen hallituksen jäsenenä vuosina 1948–1951.
Lähteet
Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin : 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisuja 3, Tikkakoski 1992 ISBN 9519568824.
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
Jääkärit
Vuonna 1894 syntyneet
Vuonna 1964 kuolleet
Suomalaiset sotilaslentäjät
|
1397270
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sahantauksen%20kivi
|
Sahantauksen kivi
|
Sahantauksen kivi on Virolahden keskustan luoteispuolella Yläpäässä Virojoen itärannalla sijaitseva vuoden 1721 Uudenkaupungin rauhan rajakivi.
Tiheässä kuusikossa sijaitseva kivi on kooltaan 1,5x2x2 metriä. Kiven kaakkoissivulla on venäläisten tekemä hakkausmerkintä, jossa on vuosiluku 1723. Luoteissivulla on heikosti erottuva ruotsalaisten hakkausmerkintä kruunu ja F-kirjain.
Uudenkaupungin rauhan rajankäynnistä on Virolahdella säilynyt Sahantauksen kiven lisäksi yhdeksän muuta rajakiveä: Hurppu, Heijarinkivi, Everstienkivi, Itäkivi, Alapihlajan kivi, Kirkkotien kivi, Lepkankaan kivi, Kallionpellon kivi ja Käyhkäntien kivi.
Lähteet
Suomen siirtolohkareet
Rajakivet
Virolahti
|
763189
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rose%20Canyon%20Lake
|
Rose Canyon Lake
|
Rose Canyon Lake on järvi noin 48 kilometrin päässä Tucsonista Arizonassa, Yhdysvalloissa. Järven keskisyvyys on 13 metriä.
Lähteet
Rose Canyon Lake
Arizonan maantiede
Yhdysvaltain järvet
|
1395993
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Game%20of%20Thrones%20%287.%20tuotantokausi%29
|
Game of Thrones (7. tuotantokausi)
|
Yhdysvaltalaisen televisiosarjan Game of Thronesin seitsemäs tuotantokausi alkoi Yhdysvalloissa HBO-kanavalla 16. heinäkuuta 2017. Sarja perustuu George R. R. Martinin fantasiakirjasarjaan Tulen ja jään laulu. Kausi sisältää edellisen kauden tapaan laajasti alkuperäistä materiaalia, mutta myös materiaalia julkaisemattomasta kuudennesta kirjasta. Aikaisemmista kausista poiketen kausi koostuu seitsemästä jaksosta kymmenen sijaan.
Kausi on kuvattu pääosin Pohjois-Irlannissa, Espanjassa ja Islannissa. Sarjan pääosissa jatkavat muun muassa Peter Dinklage, Nikolaj Coster-Waldau, Lena Headey, Emilia Clarke ja Kit Harington. Sarjan uusia hahmoja näyttelevät muun muassa Jim Broadbent ja Tom Hopper.
Näyttelijät
Päärooleissa
Jaksot
Lohikäärmekivi (Dragonstone)
Myrskysyntyinen (Stormborn)
Kuningattaren Oikeus (The Queen’s Justice)
Sodan saaliit (The Spoils of War)
Itävartio (Eastwatch)
Muurin tuolla puolen (Beyond the Wall)
Lohikäärme ja Susi (The Dragon and the Wolf)
Vastaanotto
Kauden ensimmäinen jakso Dragonstone rikkoi HBO-kanavan katsojaennätyksiä. Jakso keräsi 10.11 miljoonaa katsojaa Yhdysvalloissa.
Lähteet
Game of Thrones
Tuotantokaudet
|
1762922
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Josh%20Brook
|
Josh Brook
|
Joshua Brook (s. 17. kesäkuuta 1999 Roblin, Manitoba, Kanada) on kanadalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa SM-liigajoukkue Rauman Lukossa. Hän laukoo oikealta.
Ura
Seuraura
Brook toimi kaudella 2013–2014 Notre Dame Houndsin U15-joukkueen varakapteenina. Moose Jaw Warriors varasi hänet koko WHL:n varaustilaisuuden neljäntenä pelaajana kesällä 2014. Kauden 2014–2015 Brook pelasi pääasiassa Notre Dame Houndsin U18-joukkueessa. Hän sijouttui tehoilla 9+27=36 koko SMAAAHL-sarjan puolustajien pistepörssissä toiseksi edellään vain Regina Pat Canadiansin Jake Tesarowski. Brook palkittiin kauden päätteeksi sarjan parhaana puolustaja ja hänet valittiin ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Brook debytoi myös Warriorsin WHL-joukkueessa, jossa hän pelasi yhden ottelun saaden yhden kahden minuutin jäähyn. Brook edusti samalla kaudella myös Manitoban joukkuetta Kanadan talvikisoissa, jossa hän toimi joukkueen varakapteenina ja voitti pronssia. Kaudella 2015–2016 Brook pelasi Moose Jaw Warriorsin WHL-joukkueessa 30 runkosarjaottelua tehopistein 4+6=10 ja kymmenen playoff-ottelua tehopistein 1+4=5. Kaudella 2016–2017 hän oli tehoilla 8+32=40 joukkueen tehokkain puolustaja. Pudotuspeleissä Brook oli Warriorsin paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 2+5=7.
Montreal Canadiens varasi Brookin toisella kierroksella 56. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2017. Jo heinäkuussa hän kuitenkin loukkasi ranteensa seuran kehitysleirillä ja oli leikkaushoitoa vaatineen vamman vuoksi sivussa marraskuun lopulle. Brook pelasi kaudella 2017–2018 WHL:n runkosarjassa vain 45 ottelua, mutta hän oli kuitenkin Moose Jaw Warriorsin tehokkain puolustaja tehoilla 3+29=32.
Syyskuussa 2018 Brook teki kolmivuotisen NHL-tulokassopimuksen Montreal Canadiensin kanssa. Hän jatkoi kaudella 2018–2019 vielä Moose Jaw Warriorsin WHL-joukkueessa. Brook teki runkosarjassa 1.27 pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla 59 ottelussa tehot 16+59=75, joilla hän jakoi koko liigan puolustajien pistepörssin voiton Saskatoon Bladesin Dawson Davidsonin kanssa. Brook vei suuremman maalimääränsä turvin kuitenkin varsinaisen kärkisijan. Hänet valittiin kauden päätteeksi WHL:n itäisen konferenssin ensimmäiseen tähdistökentälliseen. WHL-kauden päätyttyä maaliskuussa 2019 Brook liittyi AHL-joukkue Laval Rocketin vahvuuteen, jossa hän pelasi seitsemän runkosarjaottelua tehden yhden syöttöpisteen.
Kauden 2019–2020 Brook pelasi kokonaan Laval Rocketin AHL-joukkueessa, jossa hänen varsinainen tulokaskautensa toi 60 runkosarjaottelussa tehot 4+9=13, kunnes koronaviruspandemia päätti AHL-kauden maaliskuussa 2020. Pandemian lyhentämällä kaudella 2020–2021 Brook pelasi 33 runkosarjaottelua tehopistein 2+13=15. Marraskuussa 2020 Canadiens lainasi hänet Saksan DEL-liigan Krefeld Pinguineen, mutta Brook ei kuitenkaan ehtinyt pelata siellä otteluakaan ennen sarjan käynnistymistä. Canadiens lähetti hänet tammikuun 2021 harjoitusleirin päätteeksi Rocketin AHL-joukkueeseen, jossa Brook pelasi pandemian lyhentämällä kaudella 33 runkosarjaottelua tehopistein 2+13=15.
Kesken syksyn 2021 harjoitusleirin Brook joutui yli kolmeksi kuukaudeksi sivuun leikkaushoitoa vaatineen polvivamman vuoksi. Kuntouduttuaan hän palasi tammikuussa 2022 Laval Rocketin harjoitusvahvuuteen. Brook palasi peleihin helmikuussa ja hän pelasi kuusi ottelua ilman tehopisteitä, kunnes huhtikuussa Brook lähetettiin Rocketista edelleeen ECHL-joukkue Trois-Rivières Lionsin vahvuuteen. Hän pelasi siellä kuusi runkosarjaottelua tehden yhden maalin ja seitsemän playoff-ottelua tehopistein 1+5=6. Brook jakoi pudotuspeleissä joukkueen sisäisen syöttöpörssin voiton Peter Abbondonaton kanssa.
Elokuussa 2022 Brook teki vapaana agenttina vuoden mittaisen AHL-sopimuksen Calgary Wranglersin kanssa. Hän osallistui samana syksynä myös Calgary Flamesin NHL-harjoitusleirille. Brookin kausi 2022–2023 jäi myös rikkonaiseksi ja hän pelasi AHL:ssä 13 runkosarja- ja kaksi playoff-ottelua.
Kaudeksi 2023–2024 Brook siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella SM-liigajoukkue Rauman Lukkoon.
Maajoukkueura
Brook pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2019 ja alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2017. Hän pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuonna 2016. Brook edusti myös Canada Redin joukkuetta World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2015, jolloin hän jakoi kolmella osumallaan joukkueen sisäisen maalipörssin voiton Antoine Morandin ja Joël Teasdalen kanssa.
Brook edusti myös Kanadan A-maajoukkuetta Spengler Cupissa vuonna 2022.
Muuta
Brookin pikkuveljet Jakob ja Aidan pelasivat kaudella 2022–2023 MJHL-junioriliigan Dauphin Kingsissa. Veljesten isä Dwayne Brook pelasi hyökkääjänä Brandonin yliopistojoukkueessa.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Kanadalaiset jääkiekkoilijat
Rauman Lukon pelaajat
Montreal Canadiensin varaamat pelaajat
Vuonna 1999 syntyneet
Elävät henkilöt
|
272326
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zug%20%28kantoni%29
|
Zug (kantoni)
|
Zugin kantoni sijaitsee Sveitsin keskiosassa. Zugin kantonin pääkaupunki on Zugin kaupunki.
Maantiede
Zugin kantoni on pääosin kumpuilevaa Mittellandia Zuginjärven (413 m mpy.) ympärillä. Toinen merkittävä järvi on Ägerisee (724 m mpy.) kantonin itäosassa. Lorzejoki halkoo kantonin alkaen Ägeriseestä ja laskien Zuginjärven kautta Reussiin, joka on kantonin länsirajana Aargaun kantoniin. Sihljoki on rajajoki koillisessa Zürichin kantoniin. Idässä ja etelässä rajanaapurina on Schwyzin kantoni ja lännessä Aargaun lisäksi Luzernin kantoni.
Kantonin korkein vuori on Rossbergvuoriin kuuluva Wildspitz (1 579 m mpy.). Zugerberg ulkoilualueineen (1 039 m mpy.) on tunnettu kukkula Zugin kaupungin kaakkoispuolella.
Kantonin kaakkoisosa kuuluu Schwyzin Alppeihin.
Historiaa
Zug on kuulunut Sveitsin valaliittoon vuodesta 1352.
Asukkaat ja hallinto
Zugin kantoni koostuu 11 kunnasta (vuodesta 1798 alkaen). Kantonin keskuspaikka on Zugin kaupunki. Kantonin asukasluku on vajaat 130 000 ja kokonaispinta-ala 239 neliökilometriä, josta 32 neliökilometriä on järviä (Zuginjärvi, Ägerisee).
Kantonin kaupungit eli yli 10 000 asukkaan kunnat ovat:
Kieli ja uskonto
Zugin kantoni on saksankielinen: saksaa puhuu pääkielenään 82 prosenttia asukkaista (vuonna 2017). Toiseksi yleisin kieli on englanti (11 %). Kantonin vakituisista asukkaista 28 prosenttia on ulkomaalaisia (vuonna 2017). Suurin uskonnollinen ryhmä on katoliset, joita oli vuonna 2017 50 prosenttia asukkaista.
Talous
Zug on Sveitsin liike-elämän keskuksia, erityisesti siksi, että se on alhaisen verotuksen takia tuhansien ulkomaisten yhtiöiden kotipaikka. Kaikkiaan kantonissa on rekisteröityneenä 30 000 yritystä. Muun muassa Siemens AG ja Roche Diagnostics ovat suuria työllistäjiä.
Kantonin työpaikoista 78 prosenttia oli vuonna 2016 palvelusektorilla. Teollisuus työllisti 20 prosenttia kantonilaisista. Zug tunnetaan ylänköalueilla kasvatettavasta maitokarjasta. Zugin kaupungin ympärillä olevista hedelmätarhoja, ja siellä tuotetaan siideriä ja kirsch-kirsikkaviinaa. Alkutuotanto (maa- ja metsätalous) työllistää kuitenkin enää alle kaksi prosenttia kantonin työntekijöistä.
Liikenne
Moottoritie A4 kulkee kantonin halki. A4:lle on liityntätie A4a Baarista ja Zugista.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
|
1748036
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Soluneste
|
Soluneste
|
Soluneste on aine, jota kasvisolussa erittyy solulimasta ja jota kertyy solunesterakkuloihin eli vakuoleihin. Solunesteeseen kertyvät aineet ovat vesiliukoisia. Näiden aineiden koostumus vaihtelee usein kasviyksilöiden välillä, mutta myös saman kasviyksilön eri solukoiden välillä saattaa olla eroja aineiden koostumuksessa. Soluneste sisältää sekä ravintoaineita että muita aineita. Solunesteessä yleisiä ravintoaineita ovat sokerit ja valkuaisaineet. Sokereita on solunesteessä varastoituneina. Muita solunesteen usein sisältämiä aineita ovat orgaaniset hapot, lima-aineet, parkkiaineet, alkaloidit sekä väriaineet, kuten antosyaanit. Solunesteen orgaanisiin happoihin kuuluvat hedelmien omenahappo ja sitruunahappo. Parkkiaineet puolestaan ovat karvaita ja niitä on hedelmien raakileissa ja puiden kuorissa. Solunesteessä mahdollisesti olevia alkaloideja ovat nikotiini, kofeiini, morfiini ja kolkisiini.
Lähteet
Kasvitiede
Solubiologia
|
394490
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Robert%20Waterman
|
Robert Waterman
|
Robert Whitney Waterman (15. joulukuuta 1826 Fairfield, New York – 12. huhtikuuta 1891 San Diego, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen republikaanisen puolueen poliitikko. Hän toimi vuosina 1887–1891 Kalifornian osavaltion 17. kuvernöörinä, johon tehtävään hän nousi varakuvernöörin paikalta, kuvernööri Washington Bartlettin kuoltua. Hän istui kautensa loppuun, mutta ei edes pyrkinyt uudelle kaudelle heikon terveydentilansa vuoksi. Hän muutti San Diegoon, jossa hän kuoli pian kuvernööriytensä päättymisen jälkeen 64-vuotiaana.
Lähteet
Kalifornian kuvernöörit
Kalifornian varakuvernöörit
Vuonna 1826 syntyneet
Vuonna 1891 kuolleet
Yhdysvaltalaiset republikaanipoliitikot
|
1014475
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tazovski
|
Tazovski
|
Tazovski () tai Taz, vuoteen 1949 saakka myös Halmer-Sede () on Tazin kunnallispiirin hallintokeskuksena toimiva kaupunkityyppinen taajama Jamalin Nenetsian autonomisen piirikunnan itäosissa Luoteis-Siperiassa, Tazinlahden pohjukassa, sinne laskevan Taz-joen suun eteläpuolella. Tazovski sijaitsee linnuntietä noin 540 kilometriä Jamalin Nenetsian pääkaupunki Salehardista itäkoillisen.
Väestö
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan taajamassa asui 6 793 henkeä ja koko Tazin eli Tazovskin kunnallispiirissä 16 537. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan Tazovskin taajaman etninen jakauma oli seuraava: nenetsit 51,7%, venäläiset 31,3%, ukrainalaiset 6,9%, tataarit 3,0%, azerit 1,3 %, valkovenäläiset 0,7% ja muut kansallisuudet 5,1%.
Historiaa
Ensimmäiset historialliset maininnat kylästä alueella liittyvät 1500-luvun kauppareitin kuvaamiseen. Tazin kylä tunnetaan siten yhtenä koko Jamalin Nenetsian piirikunnan vanhimmista asutuspaikkoina. Vuodesta 1883 alkaen kauppayhtiö (Funk, Murzein ja Vordropper) piti kauppa-asemaa kylässä Halmer-Seden alueella (nenetsiaksi: kuollut mäki/harju); sieltä vaihdettiin teetä, sokeria, tulitikkuja ja vastaavaan paikallisten asukkaiden kalaa vastaan. Seuraavana vuonna kauppayhtiö ryhtyi ostamaan paikallisten nenetsien Taz-joelta ja Tazinlahdelta pyytämää kalaa tonnikaupalla. Kauppiaat vaihtuivat, kylä kehittyi.
Vallankumous puhkesi ja aikanaan tästä kaukaisesta kylästäkin tuli osa Neuvostoliittoa. Vuonna 1921 perustettiin ideologian mukaisesti kyläneuvosto, joka otti paikallisten asukkaiden elämän ja osuuskuntien järjestämisen vastuulleen. Kylän pääasiallinen toimeentulo oli lokakuussa 1931 kalastus, johon tarkoitukseen oli yhteensä seitsemän moottorivenettä tai kalastusalusta. Kylässä asui 2 560 henkeä, joista vain 14 oli lukutaitoisia...
Liikenneyhteyksiä
Taajamassa on kesäkaudella avoin jokisatama ja ainakin joskus käytössä ollut pienlentokenttä (helikopterilennot). Maantieyhteys muualle Jamalin Nenetsiaan olemassa petrokemian tuotantokenttien ja Urengoin kautta. Lähin rautatieasema on noin 10 kilometriä Urengoista länteen sijaitseva Korotšajevo. Lähin 100 tuhannen asukkaan kaupunki on Novyi Urengoi, joka sijaitsee linnuntietä noin 180 kilometriä lounaaseen (rautatie ja lentoasema).
Lähteet
Aiheesta muualla
Tazin eli Tazovskin piirin kotisivut
Jamalin Nenetsian kaupunkimaiset taajamat
Tazin piiri
|
1508017
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiertomehil%C3%A4iset
|
Kiertomehiläiset
|
Kiertomehiläiset (Nomada) ovat aitomehiläisten (Apidae) heimoon kuuluva pistiäissuku. Kiertomehiläiset ovat rakenteeltaan melko kaljuja, kapearuumiisia mehiläisiä, joilla on kiiltävä ja kirjava takaruumis. Suvun lajien määrittäminen on vaikeaa ja ne sekoitetaan helposti esimerkiksi petopistiäisiin. Kiertomehiläiset ovat pesävieraita ja ne munivat erityisesti maamehiläisten pesiin, jolloin niiden toukat syövät isäntälajin omille toukilleen tuomaa siitepölyä.
Kiertomehiläisten suku on hyvin laaja ja sukuun kuuluu maailmanlaajuisesti yli 700 lajia. Suvun lajimäärä vaihtelee eri lähteissä. Suomessa suvun edustajia esiintyy yli 20 lajia. Aikuiset kiertomehiläiset ruokailevat kukilla ja toimivat hyödyllisinä pölyttäjinä kasveille.
Sukuun kuuluvia lajeja
Harjukiertomehiläinen (Nomada alboguttata)
Nomada argentata
Ruusuruohokiertomehiläinen (Nomada armata)
Hietikkokiertomehiläinen (Nomada baccata)
Hammaskiertomehiläinen (Nomada ferruginata)
Pikkukiertomehiläinen (Nomada flavoguttata)
Vyökiertomehiläinen (Nomada flavopicta)
Nomada fulvicornis
Tummakiertomehiläinen (Nomada fusca)
Piehtarikiertomehiläinen (Nomada fuscicornis)
Hohtokiertomehiläinen (Nomada goodeniana)
Kultakiertomehiläinen (Nomada integra)
Pajukkokiertomehiläinen (Nomada lathburiana)
Raitakiertomehiläinen (Nomada leucophthalma)
Vaahterakiertomehiläinen (Nomada marshamella)
Mutakiertomehiläinen (Nomada moeschleri)
Punajalkakiertomehiläinen (Nomada obscura)
Kultapiiskukiertomehiläinen (Nomada obtusifrons)
Mantukiertomehiläinen (Nomada opaca)
Punikkikiertomehiläinen (Nomada panzeri)
Kangaskiertomehiläinen (Nomada roberjeotiana)
Verikiertomehiläinen (Nomada ruficornis)
Kanervakiertomehiläinen (Nomada rufipes)
Apilakiertomehiläinen (Nomada stigma)
Ahokiertomehiläinen (Nomada striata)
Keltasiimakiertomehiläinen (Nomada subcornuta)
Sitruunakiertomehiläinen (Nomada succincta)
Kurjenjalkakiertomehiläinen (Nomada tormentillae)
Aiheesta muualla
Laji.fi: Kiertomehiläiset (Nomada)
Pistiäistyöryhmä: Suomen kiertomehiläiset (Nomada)
Ötökkätieto: Kiertomehiläislaji (Nomada sp.)
ITIS: Nomada
University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Nomada
Iowa State University, Bug Guide: Genus Nomada - Nomad Bees
Pherobase: Semiochemicals of Genus Nomada
Aitomehiläiset
|
232331
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stellaris%20%28sarjakuvahahmo%29
|
Stellaris (sarjakuvahahmo)
|
Stellaris on Marvel-kustantamon superroisto, jonka ensiesiintyminen tapahtui Thor-lehden numerossa 419 (1990).
Historia
Stellariksen tarina saa alkunsa hänen tuntemattomaksi jääneeltä kotiplaneetaltaan, jota valtavan voimakkaat kosmiset olennot Celestiaalit saapuivat arvioimaan. Todettuaan planeetan luonnollisen kehityksen menneen huonoon suuntaan, Celestiaalit päättivät tuhota koko planeetan. Ei ole tiedossa, miten Stellaris välttyi rotunsa ja kotiplaneettansa tuhoutumiselta, kuten ei myöskään se, miten tai mistä hän löysi voimakkaan taisteluhaarniskansa. Stellaris on kuitenkin tuntenut palavaa vihaa celestiaaleja kohtaan ja yrittänyt löytää keinoja näiden tuhoamiseen.
Stellariksen ensimmäinen kohtaaminen maapallon supersankarien kanssa tapahtui celestiaalien ottaessa yhteyttä palvelijansa avulla Thoriin ja Herkulekseen. Palvelija kutsui sankarit Mustaan Galaksiin (mysteerinen paikka, josta esimerkiksi Ego, Elävä Planeetta on kotoisin) keskustelemaan herrojensa kanssa, mutta rauhanomainen tapaaminen päättyi Stellariksen hyökätessä celestiaalien palvelijan kimppuun.
Taistelu tuhosi osan Etelä-Bronxia ja lopulta Kostajat saapuivat paikalle rauhoittamaan tilannetta. Stellaris vastusti helposti Kapteeni Amerikan, Sersin, Kvasaarin, Hulktaren ja Thorin yhteistä hyökkäystä. Lopulta Stellaris onnistui tuhoamaan celestiaalien palvelijan ja aikoi tämän jälkeen tuhota Herkuleksen (joka oli tuolloin ollut kotvan celestiaalien vankina).
Thor havaitsi voimiensa olevan samanlaisia mitä Stellariksen, joten ukkosenjumala asettui yksin vastustamaan tätä. Hurjan taistelun jälkeen Thor tuhosi Stellariksen haarniskaa vasaransa avulla, mutta häkeltyi huomatessaan tämän olevan nainen. Stellaris uhkasi laukaista itsetuhosysteeminsä, jolloin Kapteeni Amerikka päästi hänet menemään.
Myöhemmin Stellari varasti uusia aseita Suuren Kehittäjän arsenaalista ja yritti tuhota voimakkaalla iskulla uuden, syntyvän celestiaalin. Viimeinen tappavaksi tarkoitettu isku oli kuitenkin viimeinen asia, mitä celestiaalin syntymiseen tarvittiin.
Myöhemmin Stellaris palasi jälleen täysissä voimissaan etsien kostoa Thorille tämän taistellessa tulevaisuuden minäänsä vastaan. Tuntemattomista syistä johtuen Stellaris kuitenkin päätti auttaa Thoria tämän taistellessa Juggernautia, Imijää ja heliopolitaanien kuoleman jumalaa Sethiä vastaan. Imijän yrittäessä imeä Stellariksen voimia itseensä, hän kärsikin voimakkaan psyykkisen iskun, joka osaltaan herätti kysymyksiä Stellariksen taisteluhaarniskan alkuperästä. Hämillään Stellaris palasi avaruuteen.
Äskettäin Annihiluksen aiheuttaessa kaaosta universumissa Stellaris asettui planeetta Godthab Omegalle ja otti yhteen kriiden Ronanin kanssa. Ronan pieksi Stellariksen pahanpäiväisesti ja oletettavasti Stellaris toipuu haavoistaan tällä hetkellä.
Voimat ja varusteet
Stellariksella itsellään ei ole supervoimia. Hän on toki taitava atleetti ja taitava oman maailmansa taistelulajeissa. Stellariksen voimat piilevätkin hänen haarniskassaan, joka muistuttaa suuresti Celestiaalien käyttämää ja voimatasoiltaan nousee lähelle Hopeasurffarin voimia. Hän voi tahtonsa avulla muokata haarniskaansa muistuttamaan muuta asustusta tai jopa säädellä sen kokoa ja massaa.
Stellaris voi myös luoda lukuisia määriä aseita käytettävikseen haarniskansa avulla. Pelkän tahtonsa avulla Stellaris voi muodostaa aseen, kuten voimakkaan aurinkoenergia-aseen haarniskaansa. Stellaris voi myös haarniskansa avulla ampua voimakkaita energiasäteitä tai magnetisoida itsensä. Haarniskan muodonmuutoskykyjen ansiosta Stellaris voi muuttaa sen tehokkaaksi, moottoripyörää muistuttavaksi kulkuneuvoksi.
Haarniskansa avulla Stellaris on yliluonnollisen voimakas, kykenevä nostamaan spekulatioiden mukaan jopa 100 tonnia (joka on ylin voimaluokitus Marvel-universumissa). Tämän lisäksi haarniskassa on erittäin kehittyneet sensorit ja tutkalaitteet. Haarniska sisältää myös itsetuhojärjestelmän, jonka päälle kytkeminen kykenee tuhoamaan kokonaisen planeetan.
Rajoitukset
Vaikkakin äärettömän voimakas, Stellariksen haarniska ei näytä olevan kestävämpää ainesta kuin uru-metallista tehty Mjolnir. Thorin ja Stellariksen ensitapaamisella Thor aiheutti haarniskan osittaista tuhoutumista heittämällä vasaransa sitä päin. Lisäksi on epävarmaa, kykeneekö Stellaris käyttämään haarniskan todellista potentiaalia.
Marvel-universumin superroistot
Marvel-universumin avaruusolennot
|
874968
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/D-luokka%20%28h%C3%A4vitt%C3%A4j%C3%A4%2C%201913%29
|
D-luokka (hävittäjä, 1913)
|
D-luokka oli Britannian kuninkaallisen laivaston torpedovenehävittäjäluokka, joka muodostui lokakuussa 1913 hävittäjien uudelleen luokittelussa. Luokkaan sijoitettiin 30 solmua saavuttaneet torpedovenehävittäjät, joissa oli kaksi savuhormia. Luokan kaikki alukset oli valmistanut John I. Thornycroft and Company 1890-luvun puolivälissä useana eri luokkana (tilauksena) Amiraliteetin määritysten pohjalta telakan omien suunnitelmien mukaan.
Tällaisia aluksia oli valmistettu kaikkiaan kymmenen, mutta HMS Ariel oli tuhoutunut ennen lokakuuta 1913. Alukset oli tilattu kaikkiaan neljänä eri tilauksena:
Desperate-luokka tilattu 10. toukokuuta 1895 osana vuosien 1894-1895 ohjelmaa
Angler-luokka tilattu 23. tammikuuta 1895 osana vuosien 1895-1896 ohjelmaa
Coquette-luokka tilattu 21. huhtikuuta 1896 osana vuosien 1896-1897 ohjelmaa
HMS Stag tilattu 7. syyskuuta 1897 osana vuosien 1897-1898 ohjelmaa
Lähteet
Viitteet
|
212767
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Emil%20Pasanen
|
Emil Pasanen
|
Emil Pasanen (25. elokuuta 1910 Viitasaari – 6. lokakuuta 1981 Viitasaari) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 14. Siviiliammatiltaan hän oli metsätyömies. Pasasen vanhemmat olivat maanviljelijä Ville Pasanen ja Selma Ruuska. Hän oli naimisissa ja hänellä oli seitsemän lasta.
Sotamies Pasanen oli jatkosodassa konepistoolimiehenä Jalkaväkirykmentti 50:ssä ja osallistui hyökkäysvaiheessa useisiin taisteluihin. Pasanen muun muassa esti yksin konepistoolillaan Prääzän taistelun ratkaisukohdassa 200-miehistä vihollisosastoa tunkeutumasta tilapäisasemiin. Mannerheim-ristin ritariksi hänet nimitettiin 26. syyskuuta 1941.
Sodan jälkeen Pasanen toimi maanviljelijä omalla pientilalla Viitasaarella kuolemaansa asti. Maanviljelyksen ja metsätöitten ohessa hän työskenteli myös kyläseppänä ja puuseppänä. Emil Pasanen ylennettiin alikersantiksi 4. kesäkuuta 1968.
Mannerheim-ristin ritariksi
”Ylipäällikkö on pvm:llä 26.9.41 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi sotamies Emil Pasasen, joka [Suvilahden] taistelussa 21.8.41 konepistoolilla tuhosi kymmeniä vihollisia näiden juostessa taloista ulos suorasuuntaustykin ajamina ja [Jessoilan] taistelussa 27.8.41 valtasi konepistoolia käyttäen erään toverin kanssa tärkeän sillanpääasemakukkulan ja piti sen yksin hallussaan toverin kaaduttuakin, kunnes sai apua omilta joukoilta sekä [Prääsän] taistelussa 8.9.41 ratkaisukohdassa vihollisen läpimurtoyrityksen aikana esti, tovereiden vieressä tultua taistelukyvyttömiksi, yksin konepistooli aseenaan kaksisataa-miehisen vihollisen tunkeutumisen tilapäiseen puolustusasemaan siten ratkaisevasti vaikuttaen vihollisen hyökkäyksen epäonnistumiseen.”
Lähteet
Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
Karhunen, Joppe: Taistelujen miehet. Porvoo: WSOY 1972. ISBN 951-0-00639-4.
Viitteet
Mannerheim-ristin ritarit
Vuonna 1910 syntyneet
Vuonna 1981 kuolleet
|
314143
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Red%20Shoes%20%28albumi%29
|
The Red Shoes (albumi)
|
The Red Shoes on Kate Bushin seitsemäs studioalbumi vuodelta 1993. Sitä seurasi hänen ohjaamansa ja käsikirjoittamansa 44-minuuttinen elokuva The Line, the Cross and the Curve. Albumin nimiraita sekä kappaleet ”And So Is Love” ja ”Rubberband Girl” esitetään kolmen muun laulun ohella elokuvassa kokonaisuudessaan.
Kate Bush teki levyllä yhteistyötä muun muassa Eric Claptonin, Michael Kamenin, Jeff Beckin ja Princen kanssa.
Albumin nimi ja kannen aihe ovat peräisin Michael Powellin ja Emeric Pressburgerin balettiaiheisesta elokuvasta Punaiset kengät vuodelta 1948. Elokuvan tarina käsittelee sen innoittajana toimineen H. C. Andersenin sadun tavoin taiteensa vallassa olevaa tanssijaa, joka ei pysty ravistamaan punakenkiä jaloistaan ja löytämään rauhaa.
Levyllä oleva kappale ”The Song of Solomon” juhlistaa Raamatun eroottisesta rakkaudesta kertovaa kirjaa Laulujen laulu. ”Eat the Music” puolestaan yhdistelee calypsoa ja muita karibialaisia kansanmusiikkityylejä.
Albumi on omistettu Kate Bushin äidin Hannahin muistolle.
Helsingin Sanomien musiikkitoimitus otti albumin mukaan vuoden 1993 päätteeksi tekemäänsä Vuoden levyt -koosteeseen. Monet fanit ovat kuitenkin pitäneet levyä artistin heikoimpana.
Kappaleet
Singlet
Rubberband Girl
Eat the Music
The Moments of Pleasure
The Red Shoes
And So Is Love
Lähteet
Red Shoes, The
Red Shoes, The
|
925117
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eija%20Inkeri
|
Eija Inkeri
|
Eija Inkeri (oik. Eija Inkeri Hukkanen, o.s. Lappalainen; 27. toukokuuta 1926 Kuopio – 27. syyskuuta 2012 Lahti) oli suomalainen näyttelijä, joka näytteli 1950-luvulla useissa suomalaisissa elokuvissa. Hän oli vuosina 1949–1951 SF:n kuukausipalkkaisena sopimusnäyttelijänä. Lisäksi hän näytteli vuodesta 1944 lähtien muun muassa Joensuun kaupunginteatterissa, Lahden kaupunginteatterissa ja Radioteatterissa.
Elokuvat
Aaltoska orkaniseeraa (1949) ... ilmoituksen vastaanottaja lehtikonttorissa
Professori Masa (1950) ... Kyllikki Kaarivaara
Orpopojan valssi (1950) ... Milda
Vihaan sinua – rakas (1951) ... Tellervo Karnala
Tytön huivi (1951) ... Milda
Neljä rakkautta (1951) ... sihteeri
Lakeuksien lukko (1951) ... Kantolan Annikka
Kenraalin morsian (1951) ... luutnantti Naulan morsian
Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952) ... Kirsti
Lumikki ja 7 jätkää (1953) ... Siiri
Kovaa peliä Pohjolassa (1959) ... vieras kutsuilla
Iskelmäketju (1959) ... neiti Rauhala, Iskelmä Oy:n sihteeri
Lähteet
Suomalaiset näyttelijät
Vuonna 1926 syntyneet
Vuonna 2012 kuolleet
|
1295548
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Valdemaras%20Chomi%C4%8Dius
|
Valdemaras Chomičius
|
Valdemaras Chomičius (, s. 4. toukokuuta 1959 Kaunas, Liettuan SNT, Neuvostoliitto) on liettualainen koripallovalmentaja ja kilpauransa päättänyt koripalloilija, joka edusti maajoukkuetasolla sekä Neuvostoliittoa että Liettuaa.
Chomičius kuului Neuvostoliiton maajoukkueeseen, joka voitti olympiakultaa Soulissa 1988, maailmanmestaruuden Kolumbiassa 1982 ja MM-hopeaa Espanjassa 1986. EM-kilpailuista Chomičius voitti Neuvostoliiton joukkueessa viisi mitalia, joukossa mestaruudet vuosilta 1979 ja 1985. Neuvostoliiton hajottua Chomičius ehti edustaa pelaajana Liettuan maajoukkuetta ja voittaa sen jäsenenä olympiapronssia Barcelonassa 1992 ja EM-hopeaa Kreikassa 1995.
Chomičius on toiminut pelaajauransa jälkeen päävalmentajana Venäjän ja Ukrainan pääsarjoissa.
Lähteet
Valdemaras Chomičius Bio, Stats and Results Olympics at Sports-Reference.com
Profiili archive.fiba.com
Profiili acb.com
Viitteet
Aiheesta muualla
Neuvostoliittolaiset koripalloilijat
Neuvostoliittolaiset olympiavoittajat
Liettualaiset koripalloilijat
Liettualaiset olympiamitalistit
Liettualaiset koripallovalmentajat
Vuonna 1959 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1168312
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Common%20Linnets
|
The Common Linnets
|
The Common Linnets () on alankomaalainen yhtye, jonka muodostivat alun perin country-laulajat Ilse DeLange ja Waylon. Yhtyeen oli tarkoitus esiintyä vain yhdessä konsertissa ja Eurovision laulukilpailussa 2014. DeLange ja Waylon olivat tunteneet toisensa jo vuosia ennen yhtyeen muodostamista.
Waylon ilmoitti toukokuun 2014 lopussa, että hän jättää yhtyeen. Sen tarkoitus oli alusta alkaen olla projekti, jossa DeLange pääsee tekemään country-musiikkia yhdessä eri artistien kanssa. Waylonin korvasi yhdysvaltalainen country-laulaja Jake Etheridge.
Yhtyeen nimen alkuperä
Alkuperäisjäsenet DeLange ja Waylon ovat molemmat kotoisin Alankomaiden itäosista. Näiltä alueilta kotoisin olevista ihmisistä käytetään hollanninkielistä nimitystä heikneuter, joka viittaa kneu-nimiseen lintuun eli hemppoon. Yhtyeen nimi tulee lajin englanninkielisestä nimestä common linnet. Nimen keksi hollantilainen suunnittelija Rens Dekker, joka on suunnitellut myös yhtyeen logon sekä Calm After the Storm -singlen ja yhtyeen esikoisalbumin kansikuvat.
Jäsenet
Ilse DeLange (oikealta nimeltään Ilse Annoeska de Lange, s. 1977)
Waylon (oikealta nimeltään Willem Bijkerk, s. 1980)
Ura
25. marraskuuta 2013 Alankomaiden Eurovision laulukilpailuista vastaavat televisioyhtiöt AVRO ja TROS tiedottivat lehdistötilaisuudessa, että The Common Linnets edustaa Alankomaita Eurovision laulukilpailussa 2014. DeLange ja Waylon esittivät viisukappaleensa Calm After the Storm ensimmäisen kerran De Werelt Draait Door -televisio-ohjelmassa 12. maaliskuuta 2014 ja julkaisivat kappaleen lopullisen version seuraavana päivänä. Heidän debyyttialbuminsa The Common Linnets julkaistiin 9. toukokuuta 2014 ja päivää myöhemmin yhtye sijoittui toiseksi Eurovision laulukilpailussa 2014.
Euroviisujen jälkeen yhtye lähti kiertueelle Alankomaissa sekä joissakin muissa Euroopan maissa. Waylonin poissaolo sai liikkeelle huhuja, joiden mukaan Waylon olisi jättänyt yhtyeen tai hänet olisi korvattu jollakin toisella artistilla. Waylon kirjoitti kuitenkin viralliselle Facebook-sivulleen viestin, jossa hän kertoi, että "yhtyeen molemmat jäsenet eivät osanneet ennustaa yhtyeen menestystä", ja että hänen aikansa menee hänen syyskuussa 2014 julkaistavan albuminsa valmisteluun. Myöhemmin Waylon kuitenkin ilmoitti lähtevänsä yhtyeestä, ja hänet korvasi Jake Etheridge.
Yhtyeen toinen albumi II julkaistiin 25. syyskuuta 2015.
Diskografia
Albumit
Singlet
Calm After the Storm (2014)
Give Me a Reason (2014)
Christmas Around Me (2014)
We Don’t Make the Wind Blow (2015)
Hearts On Fire (2015)
In You Eyes (2016)
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset sivut
Alankomaalaiset yhtyeet
Alankomaiden euroviisuedustajat
Vuoden 2014 euroviisuedustajat
2010-luvun yhtyeet ja sooloartistit
Alankomaalaiset duot
|
802365
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mac%20OS%20X%2010.1
|
Mac OS X 10.1
|
Mac OS X 10.1 Puma oli toinen Mac OS X -käyttöjärjestelmäperheen käyttöjärjestelmistä. Versio 10.1 julkaistiin 25. syyskuuta 2001 ilmaisena päivityksenä Mac OS X 10.0 -versiolle. Puma oli vakaampi kuin versio 10.0.
Versiot
10.1 Build 5G64
10.1.1 Build 5M28
10.1.2 Build 5P48
10.1.3 Build 5Q45
10.1.4 Build 5Q125
10.1.5 Build 5S60
MacOS
Vuoden 2001 ohjelmistot
|
1459002
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vakka-Rasti
|
Vakka-Rasti
|
Vakka-Rasti Ry. (VaRa) on vuonna 1972 perustettu uusikaupunkilainen suunnistusseura. Seuralla oli 31.12.2017 288 jäsentä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Vakka-Rasti
Uusikaupunkilaiset urheiluseurat
Suomalaiset suunnistusseurat
Vuonna 1972 perustetut urheiluseurat
|
1713279
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isabella%20Sermon
|
Isabella Sermon
|
Isabella Ines Sermon (s. 8. heinäkuuta 2006) on brittiläinen lapsinäyttelijä, joka tuli tunnetuksi Maisie Lockwoodin roolista elokuvissa Jurassic World: Kaatunut valtakunta (2018) ja Jurassic World: Dominion (2022).
Aiheesta muualla
Elävät henkilöt
Vuonna 2006 syntyneet
Brittiläiset näyttelijät
|
358740
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksinpuhelu%20%28EP%29
|
Yksinpuhelu (EP)
|
Yksinpuhelu on Kotiteollisuuden vuonna 2001 julkaistu EP. Se sisältää muualla julkaisemattoman kappaleen "Yksinpuhelu", uudistetun version Kuulohavaintoja-EP:llä julkaistusta kappaleesta "Käärmeiden historiaa" sekä liveversiot Tomusta ja tuhkasta -albumilla julkaistuista kappaleista "Jos sanon" ja "Virret soi". Livekappaleet nauhoitettiin Helsingin Nosturissa 10. helmikuuta 2001.
Kappaleet
Sävellykset ja sovitukset Kotiteollisuus, sanoitukset Jouni Hynynen.
Kokoonpano
Jouni Hynynen – laulu, kitara
Janne Hongisto – basso, syntetisaattori ja taustalaulu
Jari Sinkkonen – rummut
Vierailijat
Miitri Aaltonen – taustalaulu
Janne Hynynen – taustalaulu
Aiheesta muualla
Yksinpuhelu discogs.com -sivustolla
Vuoden 2001 EP:t
Kotiteollisuuden albumit
Mikko Karmilan tuottamat albumit
|
1110312
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bahrainin%20dinaari
|
Bahrainin dinaari
|
Bahrainin dinaari (BHD) on Bahrainin rahayksikkö, joka on ollut käytössä vuodesta 1965 lähtien. Tuolloin se otettiin käyttöön korvaamaan alueella aiemmin laajemminkin käytössä olleen Persianlahden rupian. Bahrainin dinaari jakaantuu 1000 filsiin. Yksi euro oli 0,390 dinaaria 23. marraskuuta 2022.
Ensimmäiset setelit ja kolikot laskettiin liikkeelle 7. lokakuuta 1965. Setelien nimellisarvot olivat 10, 5, 1, ½ ja ¼ dinaaria ja kolikkojen arvot 100, 50, 25, 10, 5 ja 1 filsiä. Vuonna 1979 laskettiin liikkeelle toinen sarja, jossa tuli 20 dinaarin seteli ja ¼ dinaarin seteli poistui. Vuonna 1993 laskettiin liikkeelle kolmas sarja, jossa turvaominaisuuksia lisättiin ja 1 filsin kolikko poistettiin. Vuonna 2008 liikkeelle laskettu neljäs sarja sisältää 20, 10, 5, 1 ja ½ dinaarin setelit sekä 100, 50, 25, 10 ja 5 filsin kolikot.
Kolikot
Lähteet
Aiheesta muualla
Bahrainin seteleitä
Aasian rahayksiköt
Bahrain
|
478956
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Euro%20Hockey%20Tour%202007%E2%80%932008
|
Euro Hockey Tour 2007–2008
|
Euro Hockey Tourin kausi 2007–2008 oli järjestyksessään 12. Euro Hockey Tour -kiertue, joka koostui neljästä eri jääkiekkoturnauksesta.
Osallistujia olivat Ruotsin, Suomen, Tšekin ja Venäjän miesten jääkiekkomaajoukkueet.
Turnaukset
Karjala-turnaus
Channel One Cup
LG Hockey Games
Česká Pojišťovna Cup
Karjala-turnaus
Karjala-turnaus on yksi neljästä EHL turnauksesta. Sen avausottelu pelattiin Jönköpingissä Ruotsissa. Ottelussa hallitseva mestari Venäjä kohtasi Ruotsin. Edellisen turnauksen finaaliottelu päättyi joukkueiden osalta Venäjän 2-1 voittoon. Jönköpingissä ottelu päättyi Venäjän voittoon maalein 1-3. Ottelun ratkaisijaksi nousi Venäjän maalivahti Aleksandr Eremenko 29 torjunnallaan. Toisessa ottelussa Suomi kohtasi Tšekin. Ottelu oli tasainen, mutta noin minuutti ennen varsinaisen peliajan päättymistä Tšekin Jan Marek teki voittomaalin 3-2. Kaikki ottelut olivat hyvin tasaisia. Yhtenä erikoisuutena oli, että kukaan pelaaja ei tehnyt kahta maalia. Sen vuoksi turnauksessa oli 24 maalintekijää. Suurin maaliero oli ottelussa Venäjä - Tšekki. Suomen jokainen ottelu päättyi vain yhden maalin eroon vastustajasta. Turnauksen voitti Venäjä, Ruotsi oli toinen, Tšekki kolmas ja Suomi neljäntenä sijoittui viimeiseksi .
Turnaus pelattiin 8.- 11.11. 2007
Karjala-turnauksen lopputulokset
Parhaat pistemiehet
Parhaat pelaajat
Maalivahti: Jussi Markkanen, Suomi
Puolustaja: Kenny Jönsson, Ruotsi
Hyökkääjä: Oleg Saprykin, Venäjä
Median tähdistökenttä
Maalivahti : Jussi Markkanen, Suomi
Puolustaja/oikea : Andreas Holmqvist Ruotsi
Puolustaja/vasen : Janne Niinimaa, Suomi
Hyökkääjä/oikea : Toni Koivisto, Suomi
Hyökkääjä/keski : Jan Marek Tšekki
Hyökkääjä/vasen : Tony Mårtensson Ruotsi
Channel One Cup
LG Hockey Games
Česká Pojišťovna Cup
Lähteet
Karjala-turnaus, päivä 8.11
Karjala-turnaus, päivä 10.11
Karjala-turnaus, päivä 11.11 sekä tilastot
Otteluohjelma
Aiheesta muualla
2007–2008
Jääkiekkosarjojen kausi 2007–2008
|
636053
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuka%20min%C3%A4%20olen%3F
|
Kuka minä olen?
|
Kuka minä olen? on suomalainen Yleisradion tekemä seitsemänosainen vuonna 1989 valmistunut opetusohjelma. Sarjan ohjasi ja käsikirjoitti Kirsti Tulonen-Seppänen.
Sarja esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989 Yle TV1-kanavan Koulutelevision ohjelmistossa. Uusintana sarja on esitetty vuosina 1991, 1993 ja 1999.
Sarja on voittanut Japan Prizen parhaan lastenohjelmapalkinnon.
Sisältö
Sarjassa esiintyy koululuokka, jossa oppilaat opiskelevat, ja tutkivat ihmiseen liittyviä asioita kaikessa monimutkaisuudessaan, kuten esimerkiksi anatomiaa ja seksuaalisuutta. Ohjelma kuvattiin Pitäjänmäen ala-asteella.
Sarjan keskeisimpänä henkilönä on luokkahuoneen perällä oleva luuranko, joka puhuu ja liikkuu ihmisten poissaollessa. Luurangon ääntä esittää Vesa Mäkelä. Ohjaaja ja käsikirjoittaja Tulonen on muistellut jälkeenpäin: "Huulisynkassa - tai paremminkin hammassynkassa - olikin aika veivaamista, koska juttu tehtiin analogisella kivikaudella. Äänisuunnittelija Martti Turunen teki ison työn.".
Jaksot
Näyttelijät
Oppilaat:
Lähteet
Opetusohjelmat
1980-luvun televisiosarjat
Yle TV1:n televisio-ohjelmat
Nuortensarjat
|
1710780
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari%20Cavernelis
|
Jari Cavernelis
|
Jari Cavernelis ent. Alasmäki on suomalainen pesäpallon pelinjohtaja. Kaudet 1998 ja 1999 Cavernelis toimi Miesten Superpesiksessä Oulun Lipon pelinjohtajana. Kaudella 1998 Lippo saavutti SM-kultaa, Cavernelis valittiin Miesten Superpesiksen Vuoden pelinjohtajaksi ja hän toimi pelinjohtajana Itä-Länsi-ottelussa. Kauden 2002 Cavernelis toimi Koskenkorvan Urheilijoiden pelinjohtajana. Naisten Superpesiksen kaudeksi 2022 Cavernelis tuli Manse PP:n pelijohtajajaksi.
Lähteet
Pesäpallon pelinjohtajat
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
1599059
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Solda%20j%C3%A4rv
|
Solda järv
|
Solda järv on Virossa Võrumaalla Võrun kunnan Oravan kylässä sijaitseva järvi. Se on yksi Oravan kylässä sijaitsevasta kolmesta järvestä.
Maantietoa
Järvi on 385 metriä pitkä, 125 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 3,6 hehtaaria. Se sijaitsee Oravan kylän länsipäässä ja sen etelärantaan ulottuu kylän asutusta ja peltomaita. Järven itäpäässä on ruopattu lahti eteläpuolella sen ohittavalle tielle asti. Muualla on sen ympäristö matsämaata. Järven syvyys on 9 metriä ja sen keskisyvyydeksi on saatu 3,3 metriä. Lähes kaikkia rantoja kiertää kapea suovyöhyke.
Luontoarvoja ja luokittelu
Järvi on Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) () luokituksen (VRD 5) mukaan veden kovuuden osalta pehmeävetinen järvi, jonka vedenväri on vaalea (). Järvi luokitellaan limnologisesti samanaikaisesti sekä pehemeävetiseksi järveksi että eutrofiseksi järveksi (, PE). Silloin veden kalkkipitoisuus on vähäinen, mutta veden ravinnepitoisuudet ovat korkeat. Järvi on silloin rehevöitynyt.
Vesistösuhteita
Solda järv kuuluu Võhandu jõen valuma-alueeseen, jossa sen lasku-uoma Rebasmäe oja on Mädajõen sivuhaara. Järvi on yksi Oravassa sijaitsevasta kolmesta järvestä . Muut kaksi ovat Mustjärv ja Orava järv. Orava järvestä tulee Soldan itäpäähän oja ja vastaavasti länsipäästä jatkaa Mustjärveen toinen oja. Etelärantaan tulee etelästä Kalkuna oja, joka on pelto-oja. Laskuojaa kutsutaan Kamnitsa ojaksi ja se on Rebasmäe ojan sivuhaara. Vesireitti jatkuu Rebasmäe ojasta Mädajõgeen, joka yhtyy Võhandu jõgeen 20 kilometrin päässä. Võhandu jõgi laskee Kuumajärveen, joka on Peipsijärven keskiosan nimi. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.
Huomautuksia
Lähteet
Võrun kunta
Võrumaan järvet
Mädajõen valuma-alue
|
56021
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaco%20Pastorius
|
Jaco Pastorius
|
Jaco Pastorius (oik. John Francis Pastorius III () oli yhdysvaltalainen jazz-musiikkiin erikoistunut sähköbasisti. Hän on yksi kaikkien aikojen arvostetuimmista bassokitaristeista, ja häntä pidetään nauhattoman bassokitaran popularisoijana. Pastorius oli äitinsä puolelta amerikansuomalaista sukujuurta.
Pastorius yhdisteli bassolinjoissaan rytmisyyttä ja melodisuutta aivan uudella tavalla ja loi täysin oman soundinsa. Hänen ansiokseen luetaan flageolettien eli huiluäänten käyttö sooloissa ja myös rytmisektiosoitossa. Hänen demppaustekniikkaansa, jota hän usein yhdisteli 16-osanuottien soittoon, pidettiin teknisesti suvereenina.
Elämä
Nuoruus
Jaco Pastorius (viralliselta nimeltään John Francis Pastorius III) syntyi 1.12.1951 Pennsylvanian Norristownissa. Hänen vanhempansa olivat Jack Pastorius Jr. ja Stephanie Haapala Pastorius, jonka äiti, Kaisa Eriika Isojärvi, oli muuttanut Yhdysvaltoihin Sallasta ja jonka isän isä oli syntyisin Kemijärveltä. Pastorius alkoi lapsena soittaa rumpuja, olivathan hänen isänsä ja hänen isoisänsä John Francis Pastorius Sr. molemmat rumpaleita. Pastoriuksella on kaksi veljeä, Gregory ja Rory. Vuonna 1959 Pastoriuksen perhe muutti Pennsylvaniasta Floridaan, Oakland Parkiin. Siellä Jaco kävi koulunsa ja otti ripittäytymisnimekseen Anthonyn. Jaco-nimen taustalla on tunnettu baseballpelaaja Jocko Conlon.
Jaco Pastorius oli lahjakas pallopeleissä, kuten baseballissa. Hän aloitti myös muusikonuransa nuorena. Hän soitti ensin muun muassa trumpettia, kunnes päätyi rumpuihin. Hän kuitenkin loukkasi vasemman ranteensa amerikkalaisessa jalkapallossa ollessaan 13-vuotias. Ranne leikattiin, mutta vasen käsi jäi voimattomammaksi, eikä Pastorius pystynyt enää lyömään rumpuja tarpeeksi lujaa.
Varhaiset yhtyeet ja basistin uran alkuhetket
15-vuotiaana Pastorius soitti rumpuja Las Olas Brass -nimisessä yhdeksänhenkisessä cover-kappaleita esittävässä orkesterissa. Yhtyeen basisti oli lähdössä, ja Pastorius otti asiakseen opetella bassonsoiton ja siirtyikin pian basistiksi. Lehdenjakajana ansaitsemillaan rahoilla hän osti Fenderin Jazz-basson. Vähän myöhemmin hän poisti nauhat bassostaan veitsellä. Pastorius käytti tätä samaa bassoa koko uransa ajan.
Vuonna 1969 Pastorius soitti Woodchuck-triossa, jossa Billy Burke soitti sähköurkuja ja rumpalina oli Bob Herzog, joka myös lauloi. Näinä aikoina Pastoriuksen bassonsoitto kehittyi valtavasti. Hän kehitti esimerkiksi vasemman käden demppaustekniikkaa, jota hän näki basisti Carlos Garcian käyttävän, ja liitti tämän 16-osanuottien funk-tyyliseen soittoon, jota kuulee esimerkiksi kappaleella "Come On, Come Over" hänen ensimmäisellä sooloalbumillaan. Hän oppi myös hyödyntämään huiluääniä ja soitti bassoa sen kaikista asemista. Tästä hyvänä esimerkkinä ”Birdlandin” intro, joka kuulostaa kitaralta, mutta itse asiassa Pastorius soittaa sen bassolla hyvin korkeasta asemasta.
Seuraavassa kokoonpanossa, valkoisessa soul-yhtyeessä nimeltä Tommy Strand & the Upper Hand Pastoriukselle tarjoutui paljon mahdollisuuksia sooloiluun ja groovaavien bassolinjojen kehittelyyn. Yhtye soitti useimmiten muiden artistien kappaleita, kuten Herbie Hancockin "Watermelon Man", CCR:n "Proud Mary" ja Pee Wee Ellisin "The Chicken", jota Pastorius oli soittanut jo Woodchuck-triossa.
Pastorius oli vasta 19-vuotias, kun sai vaimonsa Tracyn kanssa ensimmäisen lapsen, Maryn. Isyys toi uutta vastuullisuutta: perhettään elättääkseen hän halusi olla ”planeetan paras basisti”. Pastorius hankki lisätuloja Karibianmeren risteilijöiden lounge-yhtyeissä.
Musiikillisesti tärkeä aika koitti Pastoriukselle, kun valkoinen soul-laulaja Wayne Cochran etsi bändilleen The C.C. Riders uutta basistia. Cochran kuuli Pastoriuksesta ja järjesti koesoiton, jossa Cochranin musiikillinen johtaja Charlie Brent vakuuttui ja tarjosi paikkaa. Pastorius neuvotteli itselleen tarjottua korkeamman palkan ja luvan tuoda perheensä (Tracy ja Mary) mukaan kiertueille. Pastoriuksen sävellys- ja sovitustaidot kehittyivät niin, että Charlie Brent lopulta jätti yhtyeen ja luovutti sen musiikillisen johtamisen Pastoriukselle. Tämän seurauksena Pastorius ja Cochran ajautuivat kuitenkin törmäyskurssille, ja Pastorius sai luvan lähteä.
Vuoden 1973 loppupuolella Pastoriuksen perheeseen syntyi toinen lapsi, John. Pastorius soitti Miamin klubeissa Ira Sullivanin kvartetissa ja alkoi saada mainetta sävellyksillään kuten "Las Olas", "(Used to Be a) Cha Cha" ja "71+". Seuraavana vuonna Pastorius teki yhteistyötä pianisti Paul Bleyn, kitaristi Pat Methenyn ja rumpali Bruce Ditmasin kanssa. He jammailivat New Yorkin jazzklubeissa Greenwich Villagen alueella ja päättivät myös nauhoittaa kappaleita studiolla. Syntyi levy Pastorius/Metheny/Ditmas/Bley.
Ensimmäinen soololevy
Loppukesästä 1975 Blood, Sweat & Tearsin rumpali Bobby Colomby kuuli Pastoriuksen soittoa jazzklubilla ja halusi tuottaa Pastoriuksen albumin Epic Recordsille. Esimies Steve Popovich oli epäileväinen, mutta myöntyi syyskuussa 1975 järjestetyn koesoiton jälkeen. Pastoriuksen debyyttialbumi Jaco Pastorius (1976) on tyylillisesti laaja. Avausraita on basso–congarumpu-duoversio kappaleesta ”Donna Lee” ja R&B-tyyliä edustaa Sam & Daven laulama ”Come On, Come Over”. Herbie Hancockin sävellystuotantoa ja soittoa kuullaan raidalla ”Kuru/Speak Like a Child”. Soolobassokappaleen ”Portrait of Tracy” huiluäänet olivat siihen aikaan vallankumouksellisia. Levyä pidetään yhä Pastoriuksen suurimpana soolouran saavutuksena, ja se on samalla yksi keskeisistä bassolevyistä. Yleensä se lasketaan tyylinsä puolesta fuusiojazzin piiriin, joskin levyllä kuullaan myös perinteistä jazzia.
Oma sooloalbumi avasi Pastoriukselle ovia musiikkimaailmassa, vaikkakin kaupallisesti basistin sooloalbumi oli hankala tuote. Pastorius jatkoi studiosessioitaan ja oli mukana muun muassa Pat Methenyn esikoissooloalbumilla Bright Size Life (1975). Metheny harkitsi alun perin Dave Hollandia, mutta rumpali Bob Moses sai Methenyn kallistumaan Pastoriuksen puoleen. Samana vuonna 1975 Pastorius soitti sijaisbasistina Blood, Sweat & Tearsissä, johon tuolloin kuuluivat myös lyömäsoittaja Don Alias ja kitaristi Mike Stern, joiden kanssa Pastorius teki yhteistyötä myöhemminkin.
Kanadalainen laulaja-lauluntekijä Joni Mitchell halusi kehittää 1970-luvun puolivälissä omaa tyyliään folk-rockista jazzin suuntaan ja kaipasi yhtyeeseensä monipuolisempaa basistia. Hän kuuli Pastoriuksen sooloalbumia ja kutsui tämän Hejira-albuminsa levytyksiin 1976. Pastorius ei tuntenut Mitchellin tuotantoa etukäteen lainkaan, joten he saattoivat aloittaa puhtaalta pöydältä. Pastorius soitti myös Mitchellin seuraavilla albumeilla Don Juan’s Reckless Daughter (1977), Mingus (1979) ja Shadows & Light (live-tupla, 1980).
Weather Report
Vuodesta 1976 alkoi Pastoriuksen uralla uusi käänne, kun Weather Report tarvitsi uuden basistin Alphonso Johnsonin tilalle. Pastorius oli jo aiemmin lähetellyt keikkanauhojaan yhtyeen johtajalle Joe Zawinulille, jolta tuli kutsu koesoittoon. Pastorius hyväksyttiin mukaan, ja hän pääsi soittamaan monilla Weather Reportin seuraavan albumin Black Market (1976) raidoista (muilla bassoa soittaa Alphonso Johnson). Seuraavana vuonna julkaistu Heavy Weather (1977) oli jättimenestys, ja sitä pidetään yhä yhtenä fuusiojazzin tärkeimmistä levyistä. Pastorius oli Zawinulin ohella levyn toinen tuottaja ja sai albumille kaksi sävellystään, ”Havona” ja ”Teen Town”, jolla hän soittaa myös rumpuja. Levy myi 500 000 ja ylsi kultalevyyn, ja sen avauskappaleesta ”Birdland” tuli valtava radiohitti, joka nosti yhtyeen tunnettuuden uudelle tasolle. Pastorius voitti Down Beat -jazzlehden yleisö- ja kriitikkoäänestykset vuonna 1978.
Näihin aikoihin Pastoriuksen avioliitto alkoi rakoilla ja hän sortui yhä useammin alkoholiin ja huumeisiin. Weather Reportin seuraava albumi Mr. Gone myi kultaa edellisen levyn suosion siivittämänä, mutta sai huonot arviot. Pastorius erosi Tracystä vuoden 1978 lopulla, ja hänen käytöksensä muuttui yhä hallitsemattomammaksi.
Peter Erskine tuli Alex Acunan tilalle rumpaliksi Weather Reportiin Pastoriuksen suosituksesta, ja yhtye teki kiertueen Japaniin. Pastoriuksesta ja Erskinestä tuli hyvät ystävät, mikä kuului rytmisektion soitossa. Vuonna 1979 Pastorius esiintyi myös kitaristi John McLaughlinin ja rumpali Tony Williamsin kanssa, jonka Trio of Doom -yhtyeen keikalle hän jäi kerran saapumatta. Alkoholista oli tullut yhä suurempi osa Pastoriuksen elämää.
Vuonna 1979 Pastorius avioitui saksalais-sumatralaisen Ingrid Hornmüllerin kanssa. Samana vuonna hän soitti Joni Mitchellin Shadows and Light -kiertueella, josta julkaistiin samanniminen livetupla-albumi. Myös Weather Reportin live-albumi 8:30, joka oli otos heidän maailmankiertueeltaan, ilmestyi samana vuonna. Seuraavana vuonna ilmestyi Night Passage (1980), jolla kuultiin ensi kerran balladi ”Three Views of a Secret”, joka on Pastoriuksen merkittävimpiä sävellyksiä. Tämän levyn promootiokiertue Japaniin oli melkoinen rasite koko yhtyeelle. Vaikka Ingrid oli mukana, Pastorius ei kyennyt hallitsemaan alkoholinkäyttöään vaan kävi jopa väkivaltaiseksi vaimoaan kohtaan.
Pastoriuksen kiinnostus muihin projekteihin oli herännyt. Hän teki sopimuksen Warner Brothers Recordsin kanssa soololevystä, jonka kokoonpanoksi oli muodostumassa big band. Pastorius oli tuohon aikaan kysytty nimi musiikkibisneksessä. Levyä ei tehty tavanomaisen jazzalbumin tapaan, vaan stemmat nauhoitettiin yksi kerrallaan, mikä merkitsi levy-yhtiölle valtavaa rahanmenoa. Pastorius esimerkiksi palkkasi 9 000 dollarilla kolmekymmenpäisen jousiorkesterin Los Angelesin filharmonikkojen riveistä soittamaan kahdella kappaleella, mutta jousiosuuksia ei lopulta käytetty.
Pastoriuksen yhteistyö Weather Reportin kanssa alkoi rakoilla, kun hän riitaantui kosketinsoittaja Joe Zawinulin kanssa. Vuoteen 1981 sisältyi Pastoriuksen aiheuttamia konserttikatastrofeja, mutta myös onnistuneita esiintymisiä. Jaco Pastoriuksen toinen soololevy Word of Mouth julkaistiin kesällä 1981. Ingrid odotti kaksosia ja jäi kiertueelta pois. Pastorius otti tämän loukkauksena, ja seurauksena oli henkisiä ongelmia. Pastorius jätti Weather Reportin, ja hänet korvasi Victor Bailey.
Word of Mouth
Pastorius alkoi Weather Reportin jälkeen esiintyä Word of Mouth -nimen saaneen big bandinsä kanssa. Sen debyytti oli jazzklubilla Fort Lauderdale Pastoriuksen 30-vuotissyntymäpäivänä 1.12.1981. Yhtye oli suuri menestys, ja Pastoriuksen musiikillinen kurssi oli vaihtanut taas suuntaa, joka sai yleistä suosiota. Hän itse sanoi: ”Kun jättää niin suuren yhtyeen kuin Weather Report, se pitää tehdä näyttävästi.” Pastorius oli ollut selvänä jonkin aikaa, mutta sitä ei kauan kestänyt. Kesällä 1982 yhtye kiersi Japanissa, jossa Pastorius muun muassa ajoi moottoripyörällä hotellin aulaan. Vuonna 1982 hänet silti yhä äänestettiin Guitar Player -lehdessä vuoden jazzbasistiksi.
Kaksospojat Julius ja Felix syntyivät kesällä 1982, mutta Ingrid ei halunnut enää nähdä alkoholisoitunutta miestään. Pastorius suuntasi New Yorkiin, jossa hän soitteli Word of Mouth -yhtyeestä kootun pienemmän yhtyeen kanssa. Siihen kuuluivat rumpali Kenwood Dennard, lyömäsoittaja Carol Steele, saksofonisti Alex Foster, trumpetisti Elmer Brown ja kosketinsoittaja Delmar Brown. Vuoden lopulla yhtye oli Italian-kiertueellaan, jonka konsertit olivat erittäin vaihtelevia. Milanon konsertissa 20 000 hengen yleisö hermostui Pastoriuksen käytöksestä. Vuoden lopulla yhtye kävi Japanissa, ja mukana olivat myös steel pan -soittaja Othello Molineaux, lyömäsoittaja Don Alias ja trumpetisti Ron Tooley. Kesällä 1983 Pastorius otti yhtyeeseensä ystävänsä Mike Sternin, jolle Miles Davis oli antanut potkut päihteiden takia. Yhtye teki Euroopan-kiertueen, joka oli tasoltaan vaihteleva. Kiertueeseen kuului myös esiintyminen Pori Jazzissa.
Pastorius nauhoitti albumin Holiday for Pans, joka oli suurelta osin steel-rumpuja ja Othello Molineaux’n soittoa, mutta Warner Brothers Records ei julkaissut sitä ja levytyssopimus raukesi. Pastorius otti tämän kunnianloukkauksena ja koki syviä masennuskausia. Muidenkin levytuottajien silmissä Pastoriuksen maine oli mennyt, ja Word of Mouth -yhtye hajosi väliaikaisesti.
Viimeiset vuodet
Vuoden 1985 alussa Pastorius keikkaili jälleen Word of Mouthin kanssa, mutta vaihtelevilla kokoonpanoilla. Yhtyeen jäsenillä oli omia projekteja, ja joidenkin välit Pastoriuksen kanssa olivat viileähköt. Mike Stern ja Pastorius jammasivat sekä käyttivät päihteitä tuohon aikaan paljon yhdessä. Pastoriuksen suoritukset vaihtelivat laidasta laitaan, ja hän sekoili Japanin kiertueella Gil Evansin orkesterin kanssa. Media, kuten Guitar Player -lehti, välitti yhä myönteistä kuvaa hänestä, mutta newyorkilaiselle yleisölle Pastorius oli fyysisesti ja henkisesti lopuillaan oleva sekopää.
Pastorius tutustui näihin aikoihin naiseen nimeltä Theresa Nagell, joka oli elämäntavoiltaan samankaltainen. Tämä johti avioeroon Ingridin kanssa, ja Pastoriuksen ongelmat vain pahenivat. Hän ei tunnustanut olevansa sairas. Vuoden 1985 Euroopan-kiertue sanfranciscolaisen rumpalin Brian Melvinin orkesterissa oli kaaos.
Pastoriuksesta oli tullut legenda ja myytti, jota hän käytöksellään ravitsi. Hän vietti aikaansa Manhattanin kaduilla pummien ja ilotyttöjen kanssa. Pastorius vietiin heinäkuussa 1986 psykiatriseen hoitoon Bellevuen sairaalaan, jossa hänet diagnosoitiin maanis-depressiiviseksi. Tämän hänen lähipiirinsä oli tiennyt jo kauan, mutta Pastorius itse ei katsonut silti hoidossa oloaan tärkeäksi. Holiday for Pans -nauhojen sekasotku sai alkunsa. Masternauhat löydettiin lopulta, ja Pastorius miksasi neljä kappaletta. Hän luovutti floridalaiselle Gary Byrdille oikeudet albumin nauhoihin 5 000 dollarista. Tämä levy on bootleg, ja Pastoriuksen perikunta on kieltänyt sen myymisen. Pastorius ei myöskään soita itse levyllä.
Pastorius oli vieraantunut monista ystävistään ja sukulaisistaan ja vietti öitä kadulla, joskus ystäviensä luona, joskus putkassa. Woodchuck-trion rumpalin Bob Herzogin ja lapsuudentoveri Alex Sadkinin kuolemat pahensivat hänen tilaansa.
Kuolema
Kavuttuaan salaa esiintymislavalle Carlos Santanan esiintymisen aikana 11. syyskuuta 1987, hänet poistettiin rakennuksesta ja hän siirtyi Midnight Bottle Club -baariin Wilton Manorsissa Floridassa. Hän potki baarin lasioven rikki, koska ei päässyt sisään ja joutui väkivaltaiseen tappeluun baarin ovimiehen, Luc Havanin kanssa.
Pastorius joutui sairaalaan, koska hänellä oli useita murtumia kasvoissa sekä vasemmassa kädessä ja vaurioita oikeassa silmässä, ja vajosi koomaan.
Aluksi hän osoitti toipumisen merkkejä, mutta hänen kohtalokseen koitui massiivinen aivoverenvuoto muutamaa päivää myöhemmin, joka johti aivokuolemaan. Pastorius kuoli 21. syyskuuta 1987 35-vuotiaana Broward General -sairaalassa Fort Lauderdalessa, ja hänet haudattiin Our Lady Queen of Heavenin hautausmaalle Fort Lauderdalen pohjoisosassa.
Pastoriuksen kuoleman jälkeen Havania syytettiin toisen asteen murhasta, mutta myöhemmin hän tunnusti syyllistyneensä tappoon. Koska hänellä ei ollut aiempia vapausrangaistuksia, ja ottaen huomioon tutkintavankeudessa istutun ajan, oikeus tuomitsi hänet 22 kuukaudeksi vankeuteen viiden vuoden koeajalla. Hän vapautui vankilasta neljän kuukauden jälkeen hyvän käytöksen vuoksi.
Pastoriukselle pidettiin kaksi-iltainen muistokonsertti, jossa Pat Metheny ja Bob Moses soittivat Methenyn Bright Size Life -debyyttilevyn kappaleita. Basistina toimivat Victor Bailey sekä Marcus Miller. Kahdestakymmenestä soittajasta koottu Word of Mouth soitti muun muassa kappaleet ”Liberty City” ja ”Dania”. Miles Davis ehti levyttää ”Mr. Pastorius” -nimisen kappaleen kunnianosoituksena ennen omaa kuolemaansa.
Diskografia
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Jaco Pastorius (viralliset sivut) www.JacoPastorius.com
Jaco, the Early Years (toinen virallinen Pastorius-sivu) www.JacoTheEarlyYears.com
Jaco Pastoriuksen bio- ja diskografiat verkkosivustolla AllMusic.com
Jaco Pastoriuksen äänitetuotanto verkkosivustolla Discogs.com
Yhdysvaltalaiset jazzmuusikot
Fuusiojazz
Yhdysvaltalaiset basistit
Amerikansuomalaiset henkilöt
Weather Report
Vuonna 1951 syntyneet
Vuonna 1987 kuolleet
|
1575127
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Italian%20evankelis-luterilainen%20kirkko
|
Italian evankelis-luterilainen kirkko
|
Italian evankelis-luterilainen kirkko on luterilainen kirkkokunta Italiassa. Sillä on noin 7 000 jäsentä. Se on Luterilaisen maailmanliiton jäsen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirkon kotisivut
Evankelis-luterilaiset kirkot
Kristinusko Italiassa
|
419481
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simo%20Zitting
|
Simo Zitting
|
Simo Johannes Zitting (14. helmikuuta 1915 Muuruvesi – 6. helmikuuta 2012 Espoo) oli suomalainen esineoikeutta tutkinut oikeustieteilijä, joka toimi virkaa tekevänä ja varsinaisena Helsingin yliopiston siviilioikeuden professorina vuosina 1957–1978. Zitting oli merkittävimpiä suomalaisia siviilioikeustutkijoita ja analyyttisen oikeustieteen uranuurtaja.
Elämä
Zitting valmistui ylioppilaaksi Kupiosta vuonna 1935 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1941. Hän osallistui sekä talvi- että jatkosotaan, ja yleni kapteeniksi vuonna 1944. Sotien jälkeen Zitting tuli assistentiksi Helsingin yliopistoon, jossa hän toimi koko työuransa vuoteen 1978 asti. Zitting väitteli tohtoriksi vuonna 1951 väitöskirjallaan Omistajanvaihdoksesta silmällä pitäen erityisesti lainhuudatuksen vaikutuksia, joka ei ilmestyessään saanut heti suurta arvostusta, mutta vakiinnutti pian asemansa suomalaisen siviilioikeuden klassikkona.
Zitting toimi useiden komiteoiden jäsenenä ja hoiti monia luottamustehtäviä. Vuonna 1985 hän sai Suomen Kulttuurirahaston tunnustuspalkinnon.
Zittingin vanhemmat olivat maanviljelijä, kunnallisneuvos Olli Pekka Zitting ja Erika Raatikainen. Hänen puolisonsa vuodesta 1945 oli Gunborg Linnea Hellman (s. 1921).
Oikeustiede
Zitting toi Suomessa analyyttisen suuntauksen esineoikeuteen ja yksityisoikeuteen yleisesti. Zittingin analyyttisen oikeustieteen tavoitteena oli yhtäältä luopua käsitelainopille tunnusomaisesta "käsitteillä päättelystä" ja toisaalta huolehtia, ettei oikeuteen sekoiteta sille vieraita ainesosia, kuten yhteiskunnallisia tosiasioista tai moraalia. Zittingin mukaan esimerkiksi yhteiskunnallis-taloudelliset seikat kyllä vaikuttivat oikeuden syntyyn ja sisältöön, mutta oikeutta tuli silti analysoida sellaisenaan loogis-käsitteellisin metodein. Zittingin analyyttinen oikeustiede sai vaikutteita Alf Rossilta, Wesley Newcomb Hohfeldilta ja Hans Kelsenilta.
Zittingin esineoikeudelliset tutkimukset kohdistuivat omistusoikeuteen ja omistajanvaihdokseen, ja niiden myötä suomalaisen esineoikeuden painopiste siirtyi dynaamisen oikeustilan tarkasteluun.. Zitting tunnetaan etenkin omistusoikeuden käsitteen hajottelusta eri elementteihin. Tämän lisäksi Zitting pyrki osoittamaan, kuinka omistusoikeudessa sulautui erottamattomasti yhteen yksityis- ja julkisoikeudellinen aines vastoin perinteistä käsitystä omistusoikeuden individualistisuudesta, ja häneltä ovat peräisin sivullissuhteiden jaottelu etenevään ja takautuvaan sivullissuhteeseen ja käsitys esineen ainesosien välisestä suhteesta oikeuksien välisenä suhteena.
Omistusoikeuskäsitteen analyysi
Väitöskirjassaan Omistajanvaihdos (1951) sekä Lakimies-lehdessä julkaistussa kaksiosaisessa kirjoituksessaan Omistajan oikeuksista ja velvollisuuksista I–II (1952) Zitting eritteli omistusoikeuden käsitettä eri elementteihin tavalla, joka on vakiinnuttanut asemansa varallisuusoikeuden perustana. Zittingin analyysin tavoitteena oli osoittaa mahdollisimman täsmällisesti, mitä oikeus ja velvollisuus merkitsevät ja miten nuo käsitteet suhtautuvat toisiinsa omistajan kokonaisaseman kannalta. Omistusoikeus oli Zittingin mukaan vain tekninen yhteisnimitys määrättyjen omistamista koskevien, lainsäätäjän asettamien oikeustosiseikkojen ja oikeusseuraamusten yhdistelmälle. Nämä oikeustosiseikat ja -seuraamukset voitiin selvittää lakeja tutkimalla ilman, että oli tarpeen turvautua metafyysisiin pohdintoihin omistusoikeuden ideaalista olemuksesta tai välttämättömistä ainesosista. Omistusoikeus oli siten vain tekninen apukäsite, jonka aineellinen sisältö oli lainsäätäjän tahdonvaltaisesti määrättävissä.
Zittingin mukaan omistusoikeus koostuu primaari- eli hallintaoikeudesta, omistajan kompetenssista ja dynaamisesta suojasta. Hallintaoikeus tarkoittaa omistajan vapautta käyttää esinettä haluamallaan tavalla ja valtaa käynnistää sanktiokoneisto tämän hallinnan loukaamisen johdosta, omistajan kompetenssi omistajan valtaa määrätä esineestä esimerkiksi myymällä, lahjoittamalla, vuokraamalla tai panttaamalla se ja dynaaminen suoja omistajan immuniteettia sekundaarioikeuden haltijan, kuten edellisen omistajan velkojan, vaatimusta vastaan. Zittingin analyysin perustana oli jako staattiseen ja dynaamiseen tilaan, joista ensimmäiseen liittyi omistajan hallintaoikeus ja jälkimmäiseen omistajan kompetenssi ja dynaaminen suoja.
Tuotanto
Omistajanvaihdoksesta silmällä pitäen erityisesti lainhuudatuksen vaikutuksia, 1951 (väitöskirja)
Saantosuoja irtaimisto-oikeudessa, 1956
Arvopaperin luovutuksensaajan oikeussuojasta, 1957
Kaupunkimaan omistuksesta, 1959
Esineoikeuden oppikirja, 1960 (Matti Rautialan kanssa, useita painoksia)
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Muistokirjoitus. Academia Scientiarum Fennica.(PDF). Web Archive 2016.
Helsingin yliopiston professorit
Suomalaiset oikeustieteilijät
Vuonna 1915 syntyneet
Vuonna 2012 kuolleet
Suomalaiset professorit
|
1734415
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomelan%20talo
|
Suomelan talo
|
Suomelan talo on Helsingin Kruununhaassa osoitteessa Maurinkatu 4 sijaitseva kuusikerroksinen asuintalo, joka valmistui vuonna 1911. Rakennusmestari Heikki Kaartisen suunnittelema rakennus edustaa arkkitehtuuriltaan myöhäisjugendia. Suomelan talossa on 34 asuntoa.
Suomelan talo kuuluu Liisanpuistikon reunalla sijaitsevaan Poron kortteliin. Sen pohjoispuolella osoitteessa Maurinkatu 6 on Svenska Klubbenista tunnettu Donnerin talo, ja toisella puolella koko korttelin eteläpuolelle levittyvä Maurinkatu 2.
Katutason kerros on graniittia ja muuten julkisivun maali on vaihtunut vuosien varrella hyvinkin vaaleasta beigestä nykyiseen punertavaan. Rakennuksen merkittävä piirre on sen kadulle näkyvä U:n muotoinen pohjakaava. Tässä pyrkimyksenä lienee ollut järjestää merinäköalaa useampaan ikkunaan. Jokaisessa kerroksessa on neljä kadunpuoleista asuntoa, ja niiden takana kaksi pienempää asuntoa. Julkisivun puoleisissa asunnoissa on erkkeri-ikkunat ja pienet parvekkeet. Rakennuksen keskiosaa korotettiin vuonna 1926, ja samalla sen yläkerrosten jugendjulkisivua yksinkertaistettiin olemaan enemmän linjassa 1920-luvun klassismin kanssa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Moorhouse Jonathan – Carapetian, Michael – Ahtola-Moorhouse, Leena: Helsingin jugendarkkitehtuuri 1895–1915, s. 90–91. Otava 1987. Suomentanut Annikki Suni
Helsingin asuinrakennukset
Kruununhaka
Helsingin jugendrakennukset
|
71122
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iharinkoski
|
Iharinkoski
|
Iharinkoski sijaitsi Pirkanmaalla Kangasalan kunnan Iharin kylässä vuosina 1604–1830. Koski syntyi luonnonmullistuksessa paikalle, jossa siihen saakka oli ollut Längelmäveden ja Pälkäneveden yhdistänyt salmi. Kosken kuivuttua paikalla oli järvet toisistaan erottanut kannas, jonka poikki paljon myöhemmin on kaivettu järvet yhdistävä kanava.
Kosken synty
Vuonna 1604 Pälkänevedelle syntyi uusi lasku-uoma, Kostianvirta, ja järven vedet alkoivat virrata sitä pitkin Mallasveteen. Pälkäneveden pinta aleni tällöin nopeasti noin 3,5 metriä, Mallasveden tasolle. Myös Längelmäveden pinta laski, mutta vähemmän kuin Pälkäneveden, ja näitä järviä yhdistäneen salmen paikalle syntyi koski, jonka kautta Längelmävesi laski Pälkäneveteen. Samalla Sarsanvirta, jota pitkin Längelmävesi ja Pälkänevesi olivat laskeneet Roineeseen, kuivui 10. kesäkuuta 1604 yhdessä yössä. Siihen aikaan ajateltiin Iharinkosken olevan syyllinen Sarsan kuivumiseen ja syntyi sanonta "Ilkeä Iharin koski saatti Sarsan vaivaiseksi". Todellinen syyllinen Sarsan kuivumiseen oli siis Kostianvirta.
Kosken kuivuminen
1800-luvun alussa alettiin rakentaa kanavaa Längelmäveden ja Roineen väliselle kapealle kannakselle. Keväällä 1830 rakentajien padot pettivät ja syntyi Kaivannon kanava. Tällöin Längelmävesi laski Roineen tasolle ja Iharinkoski kuivui.
Uoman katkaissut kannas
Iharinkosken vesiuoman katkaissut kannas kaivettiin auki 5.4.2014. Pitkään suunnitellun kannaksen poiston tarkoituksena oli uoman avaaminen veneliikenteelle ja vedenlaadun parantaminen. Keväällä 2012 Vaasan hallinto-oikeus antoi kannaksen avaushankkeelle myönteisen päätöksen. Valitusten vuoksi käsittely siirtyi korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka antoi 12.11.2013 uuden myönteisen päätöksen Iharin kannaksen avaamiseksi.
Avaus
Kannaksen kaivaminen aloitettiin 5.4.2014 kello 9, ja noin kello 10 aikaan vedet pääsivät virtaamaan esteettä Heposelän ja Pälkäneveden välillä. Paikalla oli useita kymmeniä ihmisiä, myös paikallisen lehdistön edustajia. Viereisessä Iharin Myllytorpassa oli kahvio avattu tapahtuman kunniaksi. Vaikka vedenkorkeudet avatun kannaksen molemmin puolin olevissa vesistöissä ovatkin teoriassa samat, havaittiin kannaksen avaamisen jälkeen veden virtaamista Heposelästä kohti Pälkänevettä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Hurskainen, Tarmo: Iharin uoma, 2006
Iharin kannas, Google street view
Kangasalan luonto
Suomen kosket
Mallasveden ja Pälkäneveden alue
Längelmäveden lähialue
|
1702606
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4lvi%C3%A4n%20seurakunta
|
Kälviän seurakunta
|
Kälviän seurakunta on Kokkolan kaupungissa Suomen Keski-Pohjanmaalla toimiva Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta, jonka toimialueeseen kuuluu entisen Kälviän kunnan alue. Se kuuluu Oulun hiippakuntaan, Kokkolan rovastikuntaan, ja Kokkolan seurakuntayhtymään. Seurakunnan kirkkona on Kälviän kirkko ja kirkkoherrana on Kai Juvila.
Toimintaa
Kälviän seurakunta järjestää sunnuntaisin ja pyhäpäivisin jumalanpalveluksia Kälviän kirkossa sekä kerran kuukaudessa perhemessun. Seurakunta hoitaa myös kirkollisia toimituksia, joita ovat kaste, avioliittoon vihkiminen ja hautaan siunaaminen.
Seurakunta järjestää toimintaa lapsille ja lapsiperheille: vauvoille, taaperoille, kouluikäisille ja heidän vanhemmilleen. Toimintamuotoja ovat kerhot, pyhäkoulut, leirit ja partiotoiminta. Rippikoulun aloittaessaan lapset siirtyvät nuorten toiminnan piiriin.
Nuorille järjestetään nuorteniltoja seurakuntakodin Olkkarissa, isoskoulutusta, leirejä sekä yhteisiä retkiä tapahtumiin (esim. Kokkola-Gospel ja Maata Näkyvissä -festarit). Hiihtolomalla on ollut tapana tehdä nuorten oma lähetysmatka Viteleen, Karjalaan.
Aikuisille seurakunta tarjoaa monenlaisia kerhoja ja piirejä. Myös herätysliikkeet järjestävät aktiivisesti seuroja: Herättäjän seuroja pidetään seurakuntakodilla, Lähimmäisen kamarilla tai kodeissa, niissä lauletaan Siionin virsiä. Kansanlähetyksen seuroja ja juhlia pidetään erikseen ilmoitettavina aikoina, niissä lauletaan yleensä virsikirjan virsiä. Evankelisia seuroja (Sley) ja raamattupäiviä järjestetään muutaman kerran kuukaudessa, niissä lauletaan Siionin kanteleen lauluja. Hyvän Paimenen iltoja järjestetään noin kerran kuukaudessa rovastikunnallisen Vitele-työn hyväksi.
Vuosittain tammikuusta alkaen pidetään seurakunnan jokaisessa kylässä perinteisiä kinkereitä.
Kirkko ja toimitilat
Kälviän seurakunnan kirkko on Kälviän kirkko. Lisäksi sillä on seuraavat toimitilat:
Kälviän seurakuntakoti
Kota-kokoontumistila
Lähimmäisen kamari -kokoontumistila.
Historiaa
Kälviä on ollut Kokkolaan kuulunut kappeli jo 1639, jolloin se muodostettiin Kaarlelan seurakunnasta itsenäiseksi seurakunnaksi ja sai oman kirkkoherran. Kälviän kirkkoherrakunnassa oli kappalaisen virka ainakin jo vuonna 1641, mutta kappalaisten ja etenkin ylimääräisten apulaispappien luetteloissa on aukkoja.
Kälviän ensimmäinen puukirkko valmistui Kälviänjoen rannalle 1640 ja se oli käytössä 1760-luvulle asti. Vuonna 1764 valmistunut toinen kirkko purettiin 1905 nykyisen Kälviän kirkon valmistuttua.
Papisto
Kirkkoherrat
Seuraavat henkilöt ovat toimineet Kälviän kirkkoherroina:
1639–1641: Johannes Simonpoika Nurka
1641–1658: Pietari Juhonpoika Prochaeus
1660–1674: Martinus Michaelis Peitzius
1674–1683: Olaus Marci Kelhevius
1685: Henricus Olai Kelhevius
1686–1687: Gustav Antinpoika Cajanus
1687–1714: Eerik Essevius
1720–1731: Eerik Falander
1732–1739: Johan Salmenius
1739–1757: Matthias Pazelius
1758–1782: Martin Peitzius
1782–1784: Johan Hydenius
1785–1792: Johan Gummerus
1794–1806: Elias Alcenius
1808–1813: Kristofer Carlenius
1816–1823: Karl Gustaf Elfving vanhempi
1824–1832: Emanuel Salmenius
1835–1856: Erik Henrik Holm
1858–1883: Lars Magnus Castrén
1885–1897: Jonatan Ingman
1898–1907: Karl Gustaf Elfving nuorempi
1909–1913: Kaarlo Kivekäs
1914–1915: Wilhelm Oskari Lampo
1919–1925: Hannes Keijola
1926–1932: Hille Elias Sipilä
1936–1958: Johannes Kaukovaara
1959–1963: Pentti Pyy
1963–1975: Eerikki Kalervo Lyly
1975–1984: Martti Ilmari Salo
1985–1986: Jorma Uolevi Osari
1987–2019: Heikki Niemelä
2022– Kai Juvila
Kappalaisia
Seuraavat henkilöt ovat toimineet Kälviän kappalaisina:
Olaus Marci Kelhevius 1641–1674
Matthias Olai Carlagius ehkä noin 1679 † 1693
Johannes Gustavi Örn 1694 † 1728
Apulaispappeja
Martinus Michaelis Peitzius, ehkä papiston apulainen 1650-luvulla
Petrus Petri Prochaeus, kirkkoherran apulainen, ehkä pitäjänapulainen ainakin 1661
Matthias Olai Carlagius, kirkkoherran apulainen ehkä noin 1674–1679
Martinus Henrici Peitzius, kirkkoherran apulainen ehkä 1674–1683
Johannes Gustavi Örn, kirkkoherran apulainen 1694
Nicolaus Zachariae Hammar, kirkkoherran apulainen 1704 † 1714 (ehkä myös vt. kappalainen ja vt. kirkkoherra; pakeni 1714 Ruotsiin ja kuoli siellä)
Lähteet
Aiheesta muualla
Seurakunnan kotisivut
Oulun evankelis-luterilaisen hiippakunnan seurakunnat
Seurakunta
Kokkolan seurakunnat
|
1644854
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isotooppil%C3%A4%C3%A4ketiede
|
Isotooppilääketiede
|
Isotooppilääketiede on lääketieteen erikoisala, jossa käytetään radioaktiivisia merkkiaineita tautien diagnosointiin ja hoitoon. Isotooppilääketieteessä radioaktiiviset isotoopit liitetään lääkeaineisiin ja näin syntynyttä merkkiainetta kutsutaan radiolääkkeeksi. Isotooppilääketieteeseen liittyvät erilaiset elimistön kuvantamismenetelmät, joissa kuva muodostetaan elimistön sisällä säteilevän isotoopin avulla ja eroaa esim. röntgentutkimuksesta, jossa säteily tulee elimistön ulkopuolelta. Lisäksi isotooppilääketieteelliset kuvantamismenetelmät (isotooppikuvaukset) eroavat radiologiasta siinä, että kuvantamisen painopiste on elimistön toiminnassa eikä anatomiassa. Tästä syystä isotooppikuvausta kutsutaan fysiologiseksi kuvantamiseksi. Yksifotoniemissiotomografia (SPECT) ja positroniemissiotomografia (PET) ovat kaksi yleisintä isotooppikuvausmenetelmää. Isotooppikuvauksessa potilaalle annetaan kudokseen hakeutuvaa radioaktiivista merkkiainetta (radiolääkettä), jonka puoliintumisaika on lyhyt. Yleisin isotooppitutkimuksissa käytetty isotooppi on teknetiumin metastabiili-isotooppi 99 (Tc-99m), joka lähettää 140 kiloelektronivoltin tavanomaista gammasäteilyä. Kehoon kertynyt merkkiaine jakautuu eri tavoin kudoksen ja tautiprosessin mukaan. Merkkiaineen lähettämää säteilyä mitataan yleensä gammakameralla, positroniemissiolaitteilla (SPECT ja PET) tai näiden ja tietokonetomografia-laitteiden yhdistelmillä.
Isotooppilääketieteen kehitys alkoi maailmalla 1920-luvulla, jolloin ensimmäisen kerran käytettiin radioaktiivista merkkiainetta lääketieteellisessä tutkimuksessa. Suomessa radionuklidien käyttö diagnostiikassa aloitettiin 1950-luvulla ja se yleistyi vuosikymmenen lopulla. 1960-luvun alkupuolella isotooppidiagnostiikka otettiin yleisesti käyttöön Suomen sairaaloissa.
Katso myös
Gammakuvaus
Radiologia
Yksifotoniemissiotomografia (SPECT)
Positroniemissiotomografia (PET)
Lähteet
Aiheesta muualla
Säteilyturvakeskus (STUK): Helinä Korpela, Isotooppilääketiede (pdf)
Radiologia
Lääketieteen erikoisalat
|
1533227
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neulassarviainen
|
Neulassarviainen
|
Neulassarviainen (Calomicrus pinicola) on lehtikuoriaisten (Chrysomelidae) heimoon kuuluva kovakuoriaislaji. Ulkonäöltään neulassarviainen on kapeahko ja väriltään musta. Neulassarviaisen etuselkä, raajat ja pitkät tuntosarvien tyviosat ovat kellanruskeat. Aikuinen neulassarviainen on kooltaan 2,8–4,5 mm.
Neulassarviainen aiheuttaa haittaa erityisesti männyille nakertamalla puun taimien uusia neulasia heikentäen siten taimien kasvua ja altistaen niitä muille tuhonaiheuttajille. Isoille puille neulassarviainen ei aiheuta tuhoa. Neulassarviaista on tavattu Suomessa myös siperianlehtikuusissa ja kontortamännyissä.
Neulassarviainen on Suomessa elinvoimainen laji esiintyen koko maassa. Lajia esiintyy kesäkuun alusta useimmiten heikentyneillä männyntaimilla, jotka kasvavat kuivilla kankailla. Lajia esiintyy myös Euroopassa useissa maissa.
Aiheesta muualla
Laji.fi: Neulassarviainen (Calomicrus pinicola)
Metla: Neulassarviainen (Calomicrus pinicola)
Fauna Europaea: Calomicrus pinicola
Calomicrus pinicola (kuvia)
Lehtikuoriaiset
|
161217
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/G%C5%A0-30-1
|
GŠ-30-1
|
GŠ-30-1 (ГШ-30-1, taisteluvälineindeksi 9-A-4071K) on neuvostoliittolais-venäläinen lentokoneaseena käytetty 30-millinen konetykki. Aseen suunnittelivat Vasili Petrovitš Grjazev ja Arkadi Georgijevitš Šipunov, ja se otettiin neuvostoilmavoimien käyttöön 1980-luvulla. Tykki on edelleen tuotannossa, valmistajana on Ižmaš.
Tykin toimintaperiaate on lyhyt putkirekyyli. Yksiputkisena se on tulinopeudeltaan hitaampi kuin Gatling-tyyppiset konetykit. Yksinkertaisesta toimintaperiaatteesta huolimatta tykin tulinopeus on täysin vertailukelpoinen monimutkaisempien revolveritykkien kanssa. Tykin yksinkertainen rakenne on mahdollistanut sen tekemisen erittäin kevyeksi; tykin massa on 46 kg ja sen lataaminen tapahtuu erityisellä latauslaukauksella.
GŠ-30-1:n maksimitulinopeus on 1 800 laukausta minuutissa, mutta se on yleensä rajoitettu 1 500 laukaukseen minuutissa putken kulumisen vähentämiseksi. Silti putken elinikä on verrattain lyhyt, n. 2 000 laukausta. Ammuksen lähtönopeus on 860 m/s ja sen massa 400 grammaa. Valmistajan mukaan tykki on tehokkaimmillaan ilmamaaleja vastaan 1 200–1 800 metrin etäisyydeltä. Laseretäisyysmittarilla ja -maalinosoitusjärjestelmällä varustettuna aseen sanotaan olevan tarkka ja tehokas; se kyennee tuhoamaan maalinsa kolmesta viiteen osumalla. Venäjän ilmavoimien monitoimihävittäjä Suhoi Su-34 käyttää tätä asetyyppiä.
Tykin ampumatarvikevalikoimaan kuuluu sirpalekranaatteja, panssariammuksia, panssarikranaatteja ja erikoisammuksia.
Aiheesta muualla
Valmistajan sivu
Konetykit
Lentokoneiden konetykit
Venäjän asevoimien kalusto
|
194756
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n%20Katariinan%20kirkko%20%28Turku%29
|
Pyhän Katariinan kirkko (Turku)
|
Pyhän Katariinan kirkko (ent. Kaarinan kirkko, ) on Turussa Nummen kaupunginosassa sijaitseva keskiaikainen kivikirkko, joka on rakennettu 1440–1450-luvuilla. Kirkko sijaitsi Kaarinan alueella vuoteen 1939, jolloin Nummen alue siirrettiin Turun kaupunkiin. Kirkon nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1991. Pyhän Katariinan kirkko on Varissuon kirkon ohella toinen Turun Katariinanseurakunnan kirkosta.
Historia
Kaarinan seurakunta mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1309, mutta se on todennäköisesti perustettu jo 1200-luvun alussa. Seurakunnan ja kirkkopitäjän alkuperäinen nimi oli Nummi, mutta vähitellen nimeksi vakiintui Kaarina. Seurakunnan kirkko rakennettiin Aurajoen tuntumaan Nummenmäelle, jossa sijaitsi rautakaudelta periytyvä kalmisto. Turun kaupungin asutus syntyi saman vuosisadan aikana pari kilometriä joen alajuoksulle päin ja se irrotettiin pian omaksi seurakunnakseen. Vuonna 1318 Turun seudulle hyökänneet novgorodilaiset tuhosivat mahdollisesti myös Kaarinan kirkon. Sen seuraajaksi vuonna 1351 rakennettu puukirkko poltettiin 1396 vitaaliveljien ryöstäessä Turun. Nykyinen kivikirkko rakennettiin 1440-1450-luvuilla. Suunnittelijana oli ilmeisesti sama Mecklenburgista saapunut mestari, joka rakensi myös Paraisten kirkon. Kirkon länsieteinen on muurattu vuosina 1697-1699. Vuonna 1939 Nummen alue liitettiin Turkuun, ja 1991 Turun puoleinen osa Kaarinan seurakunnasta erotettiin Turun Katariinanseurakunnaksi. Samalla Kaarinan kirkon nimeksi tuli Pyhän Katariinan kirkko sen keskiaikaisen suojeluspyhimyksen Katariina Aleksandrialaisen mukaan.
Arkkitehtuuri
Kirkon vanhin osa on sakaristo jonka etelänpuoleiseen kylkeen rakennettiin kaksilaivainen kirkkosali. Kaksilaivaisuus viittaa siihen, että kirkko olisi rakennettu kivestä jo 1300-luvulla, samaten kuin kiviaineksen vaakasuora ja tasainen limitys ja päätykoristeiden puute.
Sisustus ja esineistö
Kirkko sai vuonna 2000 lasiteoksen, alttarireliefin Lempeä Maria, jonka on tehnyt tunnettu lasimaalausten tekijä, turkulainen taiteilija Hannu Konola.
Kulttuuriympäristö
Museovirasto on määritellyt Pyhän Katariinan kirkon ympäristöineen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Kirkkoympäristöön kuuluvat kirkkotarha kolmine hautakappeleineen, kellotapuli vuodelta 1826, kirkkotori, kirkkoaitat ja alkuperäisillä paikoillaan säilyneet Kaarinan Nummen kylän kantatalot Pappila, Kuikkula, Kylä ja Simola, joiden rakennuskanta on pääosin 1700–1800-luvuilta. Seurakunnan pappila on sijainnut kirkon pohjoispuolella samalla paikalla jo 1200-luvun alusta lähtien.
Katso myös
Luettelo Suomen keskiaikaisista kivikirkoista
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia
Suomen keskiaikaiset kivikirkot
Piikkiö
Kaarinan rakennukset ja rakennelmat
Kaarinan historia
Varsinais-Suomen kirkkorakennukset
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa
Suomen keskiaikaiset kivikirkot
Turun kirkkorakennukset
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa
Nummi (Turku)
Suomen 1300-luvulla rakennetut rakennukset ja rakennelmat
Suomen 1400-luvulla rakennetut rakennukset ja rakennelmat
Turun suojellut rakennukset
|
388052
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Johnson%20Aguiyi-Ironsi
|
Johnson Aguiyi-Ironsi
|
Kenraalimajuri Johnson Thomas Umunnakwe Aguiyi-Ironsi (3. maaliskuuta 1924 Umuahia – 29. heinäkuuta 1966 Lalupon, Oyo) oli nigerialainen sotilas, joka oli maan valtionpäämies korkeimman sotilasneuvoston johdossa 194 päivää 16. tammikuuta 1966 lähtien aina uuteen kaappaukseen ja kuolemaansa 29. heinäkuuta 1966 asti.
Thomas Umunnakwe Aguiyi-Ironsi syntyi Umuahiassa, nykyisessä Abian osavaltiossa. Kahdeksanvuotiaasta hän oli sisarensa ja tämän diplomaattimiehen Theophilius Johnsonin kasvatettavana ja lisäsi nimen Johnson nimeensä. 22-vuotiaana hän liittyi Nigerian armeijaan.
Hän sai sotilaskoulutusta Eaton Hallissa Englannissa ja nimitettiin upseeriksi kesäkuussa 1949. Hän oli Nigerian kenraalikuvernööri John Macphersonin adjutanttina. Kongon kriisin aikana YK:n pääsihteeri Dag Hammarskjöld pyysi Nigeriaa lähettämään joukkoja Kongoon ja everstiluutnantti Ironsi komensi pataljoonaa Kivussa ja Leopoldvillessä. ”Johnny Ironsides”, kuten häntä kutsuttiin, nimitettiin pian YK:n joukkojen (ONUC) komentajaksi.
Ironsi palasi Nigeriaan vuonna 1964, jolloin itsenäistyneen maan instituutioiden johtoon nimettiin paikallisia, ja hän seurasi armeijan komentajana (General Officer Commanding) kenraalimajuri Welby-Everardia 9. helmikuuta 1965.
Ensimmäisen tasavallan poliittinen kriisi johti lain ja järjestyksen murtumiseen joissakin maakunnissa, eikä pääministeri Tafawa Balewa kyennyt hallitsemaan tilannetta. Sotilaat päättivät päättää siviilivallan verisellä vallankaappauksella 14. tammikuuta 1966. Vallankaappaukseen ryhtyneitä johti itämaakunnasta kotoisin ollut majuri Chukwuma Kaduna Nzeogwu, joka likvidoi yhdessä yössä maan merkittävimmät poliitikot. Ironsi ja muut korkeimmat upseerit saivat kuitenkin joukot puolelleen, Ironsi erotti Nzeogwun ja nimitti maltilliset upseerit neljän autonomisen maakunnan sotilaskuvernööreiksi ja ilmoitti sotilashallituksen luopuvan vallasta kun aika koittaisi. ”Meidän ainoa tehtävämme on pitää yllä lakia ja järjestystä”, hän ilmoitti.
Päätös päättää maakuntien itsehallinto ja se, etteivät kaappauksen näkyvimmät uhrit olleet igboja, sai hausat ja jorubat uskomaan, että kyseessä oli igbojen salaliitto. Ironsi ei myöskään selvittänyt tapausta tai rangaissut kaappaajia.
Heinäkuussa 1966 Ironsi vietti yön Ibadanissa maanlaajuisella matkallaan. Isäntä, Länsi-Nigerian sotilaskuvernööri kenraaliluutnantti Adekunle Fajuyi, varoitti häntä mahdollisesta kapinasta, mutta Ironsi ei saanut yhteyttä pääesikuntaan. Aamuyöllä rakennukset piirittivät sotilaat Theophilus Danjuman johdolla. Ironsin ja Fajuyin luodinreikien täyttämät ruumiit löydettiin myöhemmin läheisestä metsästä.
Lähteet
Nigerian presidentit
Nigerialaiset henkirikosten uhrit
Vuonna 1924 syntyneet
Vuonna 1966 kuolleet
|
1590673
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vahej%C3%B5gi
|
Vahejõgi
|
Vahejõgi on Virossa Võrumaalla Võrun kaupungissa sijaitseva lyhyt Võhandu jõen sivujoki.
Joen kulku
Joki alkaa Tamula järvestä ja virtaa 1,4 kilometriä luoteeseen, missä se yhtyy Võhandu jõgeen 0,5 kilometriä Vagula järvestä alajuoksulle päin. Joen rannat ja lähiympäristö ovat alavaa ja herkästi tulvivaa niittymaata, jota reunustavat metsämaat. Joen kaakkoispuolelle jää Roosisaare, joka on järvien ja jokien saartama niemimäinen alue. Tamula järvestä alkaa toinenkin joki Vanajõgi, joka yhtyy myös Võhandu jõgeen vähän alempana. Tämän vuoksi Tamula järv on bifurkaatiojärvi. Vahejõgi on ollut hyvin matala ja se on paikoitellen kasvanut lähes umpeen. Matalan veden aikana joessa saattoi olla vain 30 senttimetriä vettä. Vuonna 2011 se ruopattiin; toimenpiteen tarkoituksena oli syventää ja oikaista joenuoma siten, että sen virtaamat kasvaisivat . Joen valuma-alueen pinta-alasta ei ole tietoa, mutta Tamula järven valuma-alue on 14 neliökilometriä .
Historiaa
Võhandu jõgi laski aiemmin suoraan Vagula järvestä Tamula järveen, josta se jatkoi nykyisenä Vanajõen uomana eteenpäin. Kun Võhandu jõelle rakennettiin vuosina 1933–1934 oikaisu-uomaksi 1,4 kilometriä pitkä Liitva kanal , jäivät Vanajõgi ja Vahejõgi sivu-uomiksi. Kanava alkaa Vahejõen yhtymäkohdasta ja loppuu Vanajõen yhtymäkohtaan.
Tulvat
Liitva kanal rakennettiin helpottamaan veden kulkua etenkin kevättulvien aikana. Võhandu jõen ja sen sivu-uomien ympäristö on täällä melko alavaa aluetta. Jo puolen metrin vedennousu aiheuttaa Vahejõen ympäristössä tulvia. Vedenmittausasema sijaitsee Roosisaaren sillan juurella, josta mitataan samalla myös Tamula järven vedenpinnan korkeuksia. Vuotuiset korkeusvaihtelut ovat metrin luokkaa ja toisinaan tulvien aikana vesi voi nousta 1,5 metriä. Silloin ovat vaarassa Võrun kaupungin reuna-alueet.
Kevättulvien aikana vesi nousee Võhandu jõessa nopeammin kuin Tamula järvessä. Silloin Vahejõen virtaussuunta kääntyy takaisin kohti järveä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Esperk, Tanel: Võru maakonnas asuvate Tamula ja Vagula järvedevehelise kanali korrastamise veeerikasutusloa taotluse keskkonnamõju hindamine, 2009
Võru
Viron joet
|
416758
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A9o%20Ferr%C3%A9
|
Léo Ferré
|
Léo Ferré (24. elokuuta 1916 Monaco – 14. heinäkuuta 1993 Castellina in Chianti, Italia) oli ranskankielinen, monacolainen runoilija, anarkisti ja säveltäjä, joka teki itse laulunsa ja tulkitsi ne. Hän eli pääsääntöisesti Monacossa, Pariisissa, Lotissa ja elämänsä loppuajan Italian Toscanassa.
Tausta
Léo Ferré oli Monte Carlon kasinon henkilöstöjohtajan Joseph Ferrén poika ja hänen äitinsä oli italialainen Marie Scotto, perheessä oli myös pari vuotta vanhempi tytär. Jo hyvin varhain nuoruudessaan Léo Ferré kiinnostui musiikista ja seitsemän vuoden ikäisenä hän liittyi Monacon tuomiokirkon kuoroon ja oppi siellä ensimmäiset näkemyksensä harmoniasta ja säveltapailusta. Hän myös löysi polyfonian kun kuuli ja myös osallistui Palestrinan ja Tomás Luis de Victorian teoksiin.
Ferrén setä, joka toimi viulistina kasinolla, auttoi häntä löytämään Beethovenin ja sai hänet osallistumaan harjoituksiin ja jopa itse esitykseen kun Beethovenin musiikkia esitettiin Monte-Carlon oopperassa ja esittäjänä oli itse Maurice Ravel. Nämä tapahtumat vaikuttivat voimakkaasti ja syvästi nuoren Ferrén tulevaan toimintaan. Yhdeksän vuoden ikäisenä Ferré lähetettiin luostarikouluun Italiaan ja siellä hän vietti kahdeksan pitkää vuotta. Näistä "häkkivuosistaan" hän kertoo kirjassaan Benoît Misère (1970). Vuonna 1926 Ferré teki ensimmäisen sävellyksensä Paul Verlainen runoon Soleils couchants ja vuonna 1930 hän sävelsi messun Kyrien kolmelle äänelle.
Tuotanto
Ferré julkaisi uransa aikana vuosina 1953–1991 lähes 40 studioalbumia sekä lukuisia konserttilevytyksiä ja kokoelmia. Hänen tunnetuimpana kappaleenaan voidaan pitää vuonna 1967 levytettyä laulua Les Anarchistes (Anarkistit).
Ferrén kirjallinen tuotanto käsittää useita runoteoksia sekä yhden romaanin.
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
Kommentoitu diskografia
Bibliografinen, kuvitettu opas
Ranskalaiset runoilijat
Ranskalaiset laulajat
Ranskalaiset säveltäjät
Ranskalaiset anarkistit
Vuonna 1916 syntyneet
Vuonna 1993 kuolleet
|
1563328
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Riku%20Rikkonen
|
Riku Rikkonen
|
Riku Rikkonen (s. 18. huhtikuuta 1995 Urjala) on suomalainen ammattilaistrikkaaja, joka on kisannut useissa trikkaustapahtumissa ja -kisoissa sekä esiintynyt ympäri maailmaa. Rikkonen on tehnyt trikkausvideoita youtubeen. Trikkauksen ohella Rikkonen on esiintynyt akrobaattina, CYR-wheel- ja tulitaiteilijana.
Rikkonen aloitti trikkauksen 14-vuotiaana nähtyään akrobaatin tekevän voltteja ja sai lisää inspiraatiota parkour- ja trikkausvideoista. Rikkonen on kisannut mm. Euroopan isoimmassa trikkaustapahtumassa "Hooked Gatheringissä" Hollannissa, Amerikassa Loopkicks gatheringissä ja Adrenaline campissa, Rikkonen on myös onnistunut "Caliroll" -nimisessä liikkeessä, jossa pyöritään 3 kierrosta akselin ympäri vaakatasossa ja johon ponnistetaan yhdeltä jalalta.
Rikkonen on esiintynyt mm. Helsinki Pop Showssa, Talent Suomessa, Parsifal-Spektaakkelissa, Qingdao Beer Festivalissa, Illuminaire-spektaakkelissa Abu Dhabin 7 tähden hotellissa.
Lähteet
Suomalaiset urheilijat
Suomalaiset viihdetaiteilijat
Vuonna 1995 syntyneet
Elävät henkilöt
|
397368
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/SS%20Raimo-Ragnar
|
SS Raimo-Ragnar
|
SS Raimo-Ragnar oli suomalainen 83-metrinen höyrylaiva, joka liikennöi pääasiassa Itämeren hakurahtiliikenteessä. Aluksen omisti Lovisa Ångfartygs Aktiebolaget, jonka pääosakas oli Ragnar Nordström. Yhtiön aluksilla oli nimissään -Ragnar-pääte, ja laajimmillaan varustamon lipun alla purjehti parisenkymmentä alusta.
Jatkosodan aikana 3 600 dwt:n rahtilaiva Raimo-Ragnar oli osana yli kolmekymmentä alusta käsittäneessä saattueessa, joka matkasi 23. joulukuuta 1943 Haminasta kohti Danzigia. Aluksen lastina oli suuri määrä puisia kaivospölkkyjä.
Saattue jakautui kahteen osaan, joista toisen johdossa purjehti Raimo-Ragnar. Alukset purjehtivat miinoittamattomassa, kapeassa väylässä peräkkäin, kunnes Nygrundin saaren kohdalla Suur-Pellingin edustalla Raimo-Ragnarilta havaittiin edellä kulkevan laivaosaston viimeisen aluksen tekevän mutkan. Komentosillalla liikettä pidettiin kuitenkin ohjausvirheenä.
Edellä kulkeva alus oli kuitenkin väistänyt väylällä sijaitsevaa salakaria, jota ei ollut merkitty merikarttoihin. Laivalta näytettiin myös lippusignaalia perässä seuraavalle Raimo-Ragnarille, mutta sitä ei kaukaa havaittu. Tullessaan karikon kohdalle Raimo-Ragnar ajoi karille ja nousi sille koko pituudeltaan.
Yksi alus jäi Raimo-Ragnarin avuksi muiden jatkaessa matkaansa. Raimo-Ragnar oli saanut vuodon, jota kyettiin hillitsemään laivan omin pumpuin. Samalla aluksen lastia purettiin mereen. Seuraavana päivänä, jouluaattona, alusta yritettiin irrottaa karilta, mutta yritykset epäonnistuivat. Raimo-Ragnar upposi karin viereen komentosiltaansa myöten 25. joulukuuta 1943. Alus on myöhemmässä vaiheessa myrskyjen sekä hylyn räjäyttäjien vuoksi uponnut kokonaan karin vierelle.
Lähteet
Hylkyjä Suomenlahdella ja Saaristomerellä, Vaheri-Hyvärinen-Saari, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996
Rauhan meri, Eka Metsävuori, SUSL
Vaarallisilla vesillä, Helge Heikkinen, Porvoo 1960
Navis Fennica, osat I–IV, Erkki Riimala, WSOY, Juva 1993–94
Taschenbuch der Handelsflotten 1940, Erich Gröner, J. F. Lehmanns Verlag, Munchen 1940
Aiheesta muualla
Hylyt.net: Raimo-Ragnar
Raimo-Ragnar
Raimo-Ragnar
|
1469235
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Good%20Witch%20%28t%C3%A4smennyssivu%29
|
Good Witch (täsmennyssivu)
|
Good Witch tarkoittaa seuraavia asioita:
The Good Witch, Hallmark Channelin vuonna 2008 julkaisema elokuva
Haltiatar Cassie ja kutsumaton vieras (The Good Witch's Garden), vuonna 2009 julkaistu toinen osa
The Good Witch's Gift, vuonna 2010 julkaistu kolmas osa
The Good Witch's Family, vuonna 2011 julkaistu neljäs osa
The Good Witch's Charm, vuonna 2012 julkaistu viides osa
The Good Witch's Destiny, vuonna 2013 julkaistu kuudes osa
The Good Witch's Wonder, vuonna 2014 julkaistu seitsemäs osa
Good Witch, vuonna 2015 alkanut televisiosarja
|
16305
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kes%C3%A4olympialaiset%201932
|
Kesäolympialaiset 1932
|
10. kesäolympialaiset järjestettiin Los Angelesissa Yhdysvalloissa vuonna 1932. Kisojen avajaiset olivat 30. heinäkuuta ja päättäjäiset 14. elokuuta 1932.
Kisat järjestettiin 1930-luvun suuren laman aikaan, eivätkä useat joukkueet kyenneet kustantamaan urheilijoiden matkaa Los Angelesiin. Muun muassa suurin osa Brasilian joukkueesta ei kyennyt osallistumaan kisoihin, kun maahantulijoita koskenut yhden dollarin maksu osoittautui liian suureksi. Urheilijoita olikin kaikkiaan yli puolet vähemmän kuin edeltäneissä Amsterdamin kisoissa.
Kisoissa oli ensi kertaa tarkoitusta varten rakennettu olympiakylä. Kylässä asuivat vain miesurheilijat. Naisille oli varattu Los Angelesista oma hotelli. Kisoissa oli ensimmäistä kertaa myös palkintokoroke.
Los Angelesissa järjestettiin olympialaiset myös vuonna 1984.
Lajit
Los Angelesin vuoden 1932 olympialaisten ohjelmassa oli 18 urheilulajia ja 109 eri kilpailutapahtumaa.
Näytöslajit
Taidelajit
Taidelajit
Osallistuneet maat
Vuoden 1932 kesäolympialaisiin osallistui 37 maata.
Mitalitaulukko
Mitalitilaston ensimmäinen vuoden 1932 kesäolympialaisissa oli isäntämaa Yhdysvallat.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ylen Elävä arkisto: Los Angelesin olympialaiset 1932
|
614918
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Houstonin%20yliopisto
|
Houstonin yliopisto
|
Houstonin yliopisto () on julkinen tutkimusyliopisto Houstonissa, Texasissa, Yhdysvalloissa. Se on perustettu vuonna 1927. Se on runsaalla 41 000 opiskellaan yksi Texasin osavaltion suurimmista yliopistoista. Yliopistossa on 12 tiedekuntaa ja siellä tutkitaan muun muassa avaruuden kaupallista hyödyntämistä, biolääketiedettä ja suprajohtavuutta.
Kiinalainen ARWU-yliopistoranking arvioi Houstonin yliopiston tieteellisten näyttöjen perusteella maailman huippuyliopistojen listalla 2021 sijaluokkaan 201-300. Sen sijaan brittiläinen THE-yliopistoranking (Times Higher Education) pudotti Houstonin yliopiston maailmanlistansa (2022) sijalle 601–800.
Lähteet
Aiheesta muualla
Houstonin yliopiston viralliset sivut
http://www.thedailycougar.com/
Texasin yliopistot ja korkeakoulut
Houston
|
1645348
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders%20Christiansen
|
Anders Christiansen
|
Anders Bleg Christiansen (s. 8. kesäkuuta 1990 Kööpenhamina) on tanskalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän on pituudeltaan 174-senttimetrinen. Hän edustaa Ruotsin Allsvenskanissa pelaavaa Malmö FF:ää. Aiemmin hän on pelannut kotimaansa lisäksi myös Italiassa ja Belgiassa. Hän on pelannut Tanskan maajoukkueessa viisi ottelua vuodesta 2013 alkaen.
Christiansen nousi Lyngby BK:n junioreista edustusjoukkueeseen kaudella 2008–2009, ja sarjanousun myötä hän pelasi kaudesta 2010–2011 alkaen Tanskan Superliigassa. Kesällä 2012 hän siirtyi FC Nordsjællandiin. Hän pelasi Superliigassa kaikkiaan 127 ottelua ja teki niissä yhdeksän maalia. Kansainvälisillä kentillä hän pelasi Mestarien liigassa viisi ja Eurooppa-liigassa kaksi ottelua. Tammikuussa 2015 Christiansen siirtyi italialaisseura Chievo Veronaan, jossa hän pelasi vuoden aikana vain neljä Serie A:n ottelua ja yhden Italian cupin ottelun.
Tammikuussa 2016 Christiansen siirtyi ruotsalaisseura Malmö FF:ään. Hän pelasi kahden kauden aikana 49 Allsvenskan-ottelua ja teki niissä 11 maalia. Hän voitti Ruotsin-mestaruuden sekä vuonna 2016 että 2017. Vuoden 2018 alkupuoliskon hän pelasi belgialaisseura Gentissä, jossa hänelle kertyi vain neljä liigaottelua. Kesällä 2018 hän palasi Malmöhön, jossa hän on tällä toisella rupeamallaan pelannut kesäkuuhun 2021 mennessä 70 Allsvenskan-ottelua ja tehnyt niissä 25 maalia. Kaudella 2020 hän oli 13 maalillaan joukkueensa toiseksi paras ja koko sarjan viidenneksi paras maalintekijä. Eurooppa-liigassa hänellä on Malmön pelaajana 13 ottelua, ja helmikuussa 2019 hän teki maalin ensimmäisen pudotuspelikierroksen kotiottelussa Chelseaa vastaan.
Christiansen pelasi useissa Tanskan nuorisomaajoukkueissa. Hän pelasi Tanskan A-maajoukkueessa neljä maaottelua vuosina 2013–2015 ja palasi maajoukkueeseen kesäkuussa 2021, jolloin hän pääsi EM-kilpailuihin valmistavassa ystävyysottelussa Saksaa vastaan hetkeksi kentälle.
Lähteet
Tanskalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1990 syntyneet
Elävät henkilöt
|
392264
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neustadt%20an%20der%20Weinstra%C3%9Fe
|
Neustadt an der Weinstraße
|
Neustadt an der Weinstraße on kaupunki Saksan Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Se on niin kutsuttu piiritön kaupunki (), eli kaupunki, joka ei kuulu mihinkään piirikuntaan. Se sijaitsee 85 kilometriä pitkän Saksan viinitien () varrella.
Vuoden 2020 lopussa kaupungin asukasluku oli 53 306. Asukkaista 17,9 % oli alle 20-vuotiaita, 57,2 % 20–65-vuotiaita ja 24,9 % yli 65-vuotiaita. Kaupunki on pinta-alaltaan 117,09 neliökilometriä, ja sen asukastiheys on 455 as./km². Kaupunki on jaettu ydinkaupunkiin () ja yhdeksään kaupunginosaan ().
Kaupungille myönnettiin kaupunginoikeudet vuonna 1275.
Neustadt an der Weinstraßella on seitsemän ystävyyskaupunkia:
Mâcon, Ranska, vuodesta 1956
Lincoln, Yhdistynyt kuningaskunta, vuodesta 1970
Wernigerode, Saksa, vuodesta 1989
Manchester, Yhdistynyt kuningaskunta, vuodesta 1992
Quanzhou, Kiina, vuodesta 1995
Mersin, Turkki, vuodesta 1998
Echt-Susteren, Alankomaat, vuodesta 2019
Lähde:
Lähteet
Aiheesta muualla
Neustadt an der Weinstraßen kaupungin verkkosivut
Rheinland-Pfalzin kunnat
Saksan kaupungit
|
1011305
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zavet
|
Zavet
|
Zavet () on kylä ja kunta Razgradin alueella Koillis-Bulgariassa. Kunnan pinta-ala on 274 neliökilometriä. Vuoden 2018 arvion mukaan kunnassa oli 9 327 asukasta ja Zavetin kylässä 2 709 asukasta.
Lähteet
Bulgarian kaupungit
Razgradin alue
|
1078499
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/ShamRain%20%28EP%29
|
ShamRain (EP)
|
ShamRain EP on suomalaisen saman nimisen yhtyeen EP-levy. Se julkaistiin vuonna 2004 levymerkillä Utu Music.
EP:stä julkaistiin rajoitettu 200 kappaleen 7" vinyylipainos. Kappaleet nauhoitettiin yhtyeen ensimmäisen studioalbumin, Empty World Excursionin nauhoituksissa.
Kappaleet
A-puoli
Siren Song
Nothing
B-puoli
Usvameri
Aiheesta muualla
ShamRain EP discogs.com -sivustolla
Lähteet
Vuoden 2004 EP:t
ShamRainin albumit
|
1271389
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Piton%20des%20Neiges
|
Piton des Neiges
|
Piton des Neiges on Réunion saarella sijaitseva vuorenhuippu, joka on noin 3 069 metrin korkeudella merenpinnasta. Piton des Neiges sijaitsee noin 800 kilometriä päästä Madagascarista. Sitä ympäröivät kolme kraatteria.
Historia
Piton des Neiges on noin kaksi miljoonaa vuotta sitten noussut merestä. Piton des Neiges oli tulivuorena kauan kunnes se heikentyi 20 000 vuotta sitten. Nykyään se toimii yleisenä turistikohteena.
Lähteet
Aiheesta muualla
Afrikan vuoret
Afrikan tulivuoret
|
600010
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lynn%20Burke
|
Lynn Burke
|
Lynn Edythe Burke (myöh. McConville, s. 22. maaliskuuta 1943 New York) on uransa lopettanut yhdysvaltalainen uimari ja olympiavoittaja.
Burke voitti Rooman 1960 olympialaisten 100 metrin selkäuinnissa kultaa ajalla 1.09,3. Hän jäi vain 0,1 sekuntia ennen kisoja uimastaan maailmanennätyksestä. Hän sai kultamitalin myös 4 × 100 metrin sekauintiviestissä, jossa hän ui ensimmäisen osuuden parantaen samalla 100 metrin selkäuinnin maailmanennätyksen aikaan 1.09,0. Yhdysvaltain joukkueen loppuaika 4.41,1 oli myös uusi maailmanennätys tässä ensimmäistä kertaa olympialaisten ohjelmaan kuuluneessa lajissa. Joukkueen ankkurina ui Christina von Saltza, joka oli Burken ystävä ja harjoittelukumppani ja jonka vanhempien luona Burke asui. Heitä molempia valmensi George Haines.
Lähteet
Lynn Burke Bio, Stats, and Results Olympics at Sports-Reference.com
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset uimarit
Yhdysvaltalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1943 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1158546
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carney%20Island
|
Carney Island
|
Carney Island on 8 500 km² laajuinen, jään peittämä asumaton saari Etelämantereella, Marie Byrdin maan edustalla. Aivan pohjoisinta rannikkoa lukuun ottamatta koko saari on Getzin jäähyllyn peittämä. Carney Islandin lähimmät naapurisaaret ovat Wright Island ja Siple Island.
Carney Islandin nimesi Yhdysvaltain Antarktisten alueiden nimeämiskomitea (US-ACAN). Nimi viittaa amiraali Robert Carneyyn (1895–1990), joka toimi Operaatio Deep Freezeen laivasto-operaatioiden komentajana kv. geofysiikan vuoden aikana 1957–1958.
Lähteet
Antarktiset saaret
|
59941
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/235
|
235
|
Tapahtumia
Rooman valtakunnan niin sanottu 200-luvun kriisi alkoi.
Syntyneitä
Kuolleita
Rooman keisari Severus Alexander
Pyhä Pontianus koki marttyyrikuoleman
200-luku
|
324083
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Allianssi
|
Allianssi
|
Allianssi on valtioliitto tai aatteellinen, kaupallinen tai muu yhteenliittymä:
Suomen opiskelija-allianssi
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry
Allianssi Vantaa, urheiluseura
AC Allianssi, Vantaalla toiminut jalkapalloseura
Lentoyhtiöallianssi, yhteistyösopimus
Pyhä Allianssi Venäjän, Itävallan ja Preussin välinen vuonna 1815 solmittu liitto
Helsingin Allianssi, 1956–1965 toiminut jalkapalloseurojen yhteenliittymä
Allianssi, Ruotsin porvaripuolueiden muodostama liittouma
Allianssimalli, jossa projektin osapuolet eli asiakas, suunnittelija ja rakentaja mudostavat yhteisen projektiorganisaation
Renault–Nissan–Mitsubishi allianssi, kolmen autonvalmistajan strateginen allianssi.
|
1181690
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mary%20Anning
|
Mary Anning
|
Mary Anning (21. toukokuuta 1799 Lyme Regis, Ison-Britannian kuningaskunta – 9. maaliskuuta 1847 Lyme Regis, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta) oli englantilainen paleontologi. Hänellä ei ollut tieteellistä koulutusta, mutta hänen löytämänsä fossiilit vaikuttivat merkittävästi varhaisen paleontologian kehittymiseen. Monet tunnetut tieteilijät ja keräilijät ostivat Anningin fossiileja, ja hänet teki tunnetuksi vuonna 1824 löytämänsä erittäin hyvin säilynyt Plesiosauruksen luuranko.
Elämä
Perhe ja nuoruus
Mary Anning oli toinen Richard Anningin ja Mary Mooren aikuisiälle selvinneistä lapsista. Richard Anning oli huonekalupuuseppä ja fossiilien kerääjä. Mary alkoi avustaa isäänsä viisi- tai kuusivuotiaana, mikä oli varsin poikkeuksellista aikansa tytöille. Richard-isä opetti Marylle muun muassa fosiilien puhdistamista. Perheen toimeentulo perustui pitkälti heidän kotinsa läheltä Englannin kanaalin rannikolta kerättyjen fossiilien myymiseen. Richardin kuoltua vuonna 1810 perhe eli pääosin köyhäinavulla.
Mary, hänen veljensä Joseph ja heidän äitinsä ansaitsivat lisätuloja myymällä edelleen fossiileja perheen isän kuoleman jälkeenkin. He myivät muun muassa ammoniitteja ja belemniittejä. Näitä fossiileja löytyi runsaasti Lyme Regisin seudulta, ja fossiilien keräämisestä tuli jopa muodikas harrastus, jonka avulla monet hankkivat esineistöä kuriositeettikabinetteihinsa. Keräilijä Thomas Birch huomasi vuonna 1817 Anningien fossiilit ja auttoi perhettä taloudellisesti hankkimalla useita heidän näytteistään. Hän lahjoitti myöhemmin perheelle sen erityisen vaikeassa hetkessä tuotot, jotka hän sai kokoelmansa myynnistä.
Tunnettu fossiilien löytäjä
Joseph Anning löysi vuonna 1810 ensimmäisen tunnetun Ichthyosauruksen jäänteet. Mary kaivoi sen esiin, ja jossain lähteissä itse löytökin on sanottu olleen hänen. Brittiläinen lääkäri Everard Home kuvaili Anningien löytöä pian tämän jälkeen.
Mary Anningin tunnetuin löytö oli vuonna 1823 löydetty täydellinen Plesiosauruksen luuranko. Se oli niin suuri ja niin hyvin säilynyt, että ranskalainen eläintieteilijä Georges Cuvier jopa epäili löydön aitoutta. Hän kuitenkin vakuuttui luurangon aitoudesta nähtyään sen englantilaisen geologin ja paleontologin William Conybearen tutkimuksessa, minkä jälkeen tieteellinen yhteisökin alkoi tunnustaa Anningien kaivamien fossiilien paleontologisen arvon.
Mary Anningista tuli tunnettu ja monet paleontologit, keräilijät ja turistivat matkustivat Lyme Regisiin ostaman häneltä fossiileja. Anningi löysi uusia näytteitä ja kaivoi esiin uusia Ichthyosaurus-luurankoja, vuonna 1828 ensimmäisen Saksan ulkopuolelta löydetyn lentoliskon, Dimorphodon macronyxin, ja vuonna 1829 Squaloraja-nimen saaneen kalan.
Plesiosaurusten ja ichthyosaurusten luiden ohella Anning löysi erikoisia fossiileja, joiden sisältä hän löysi vastaavia fossiileja ensimmäisenä tutkineena jäänteitä kalojen luista ja suomuista. Anningin löytöjä sittemmin edelleen tutkinut geologi William Buckland totesi niiden olevan koproliitteja, eli fossilisoitunutta ulostetta.
Vaikka Anningilla ei ollut tieteellistä koulutusta, hänen maineensa levisi pääosin yläluokkaan kuuluneiden miespaleontologien keskuudessa. Hänen etsintäretkilleen osallistuivat muun muassa paleontologit William Buckland ja Richard Owen. Kuitenkin Anningilta luurankoja ostaneet ja niitä eri laitoksille lahjoittaneet keräilijät saivat usein kunnian niiden löytämisestä, ja toisaalta monissa tieteellisissä julkaisuissa ei mainittu löytöjen kuvailun yhteydessä Anningin nimeä. Jotkin kuuluisat tieteilijät, kuten Henry De la Beche ja Gideon Mantell antoivat julkisesti Anningille kunnian tämän löydöistään. De la Beche jopa maalasi vuonna 1830 Anningin fossiilien pohjalta teoksen Duria Antiquior – A More Ancient Dorset, jonka painatuksia hän myi tukeakseen Anningia taloudellisesti.
Anning vietti elämänsä ja teki löytönsä Lyme Regisin ympäristössä eikä poistunut sieltä kuin yhden lyhyen Lontoon-matkan ajaksi. Hän kuoli rintasyöpään 9. maaliskuuta 1847.
Merkitys ja tunnustukset
Anningin tekemät fossiililöydöt olivat ajalleen poikkeuksellisia, ja ne toivat esille paljon lisää todisteita Maan historiasta. Löydöt auttoivat paleontologian kehittymistä ja antoivat monille brittitieteilijöille mahdollisuuden tutkia Maan geologiaa.
Anningin kuoltua Geological Society of Londonin presidentti kirjoitti hänestä kiitostekstin järjestön vuotuisessa kirjelmässä, vaikka järjestö hyväksyi naisjäsenet vasta vuonna 1904, melkein 60 vuotta Anningin kuoleman jälkeen. Royal Society valitsi vuonna 2010 Anningin Britannian historian kymmenen tärkeimmän naistieteilijän joukkoon.
Lyme Regisin museo on rakennettu Mary Anningin synnyinkodin ja fossiilikaupan paikalle. Talon kyljessä onkin niin sanottu sininen muistolaatta. Anning on haudattu Lyme Regisin Pyhän Mikaelin kirkon hautausmaalle, ja kirkon lasimaalauksissa kunniotetaan Anningin elämää. Geological Society maksoi maalaukset vuonna 1850.
Lähteet
Aiheesta muualla
99.5 Luonnontieteilijät, matemaatikot
Brittiläiset paleontologit
Vuonna 1799 syntyneet
Vuonna 1847 kuolleet
|
251473
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lautas%C3%A4es
|
Lautasäes
|
Lautasäes on traktorin perään asennettava raskas maataloustyökalu. Se on tarkoitettu maan pinnan muokkaukseen, muttei syvään auraukseen.
Rakenne
Muokkaus tapahtuu hieman kuperien kiekkojen eli lautasten avulla. Varsinkin vanhemmissa koneissa kiekkojen reuna on sileä, mutta nykyään käytetään myös hammastettuja kiekkoja. Hammastettu kiekko pureutuu maahan paremmin, koska pintapaine hampaan harjalla muodostuu suuremmaksi kuin sileässä kiekossa.
Perinteisessä lautasäkeessä lautaset ovat rivissä akselilla, joka on vähintään päistään laakeroitu lautaskannattimen runkoon. Runkoja on yhdessä äkeessä tavallisesti neljä kappaletta ja ne on kiinnitetty varsinaiseen äkeen runkoon tappikiinnityksellä kummastakin päästä lautasrunkoa. Lautasrungot kiinnitetään yleensä X-muotoon, jossa yksi X:n sakara kuvaa yhtä lautasrunkoa. Vähintään ulompi tappi on helposti irrotettavissa ja koska lautasrunko on nivelöity tapilla myös sisemmästä päästään, voidaan lautasrungon kulmaa ajosuuntaan nähden muuttaa. Äkeen runkoon on tehty tapille reikiä eri kulmien arvoja varten. Erilaisella lautaskulmalla saadaan muutettua muokkausvaikutusta.
Nykyään lautasäkeistä on useita variaatioita ja valmistajakohtaisia ratkaisuja. Lautasäkeen tunnistaa kuitenkin edelleen siitä, että lautasrungot on asetettu X-muotoon ja niiden kulma on säädettävissä. Nämä ominaisuudet erottavat lautasäkeen lautasmuokkaimesta.
Katso myös
Luettelo maatalouskoneista vuodenkierron mukaan
Lähteet
Aiheesta muualla
Maatalouskoneet
Maanmuokkaustyöt
de:Egge (Landtechnik)#Scheibenegge oder Telleregge
|
1319795
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kazakstanin%20kansan%20yhten%C3%A4isyyden%20liitto
|
Kazakstanin kansan yhtenäisyyden liitto
|
Kazakstanin kansan yhtenäisyyden liitto oli puolue, joka muodostui helmikuussa 1993. Puoluetta johti Kazakstanin kommunistisen puolueen entinen valtakunnallinen johtaja Serik Abrahmanov, joka toimi perustamishetkellä valtiopäiväedustajana ja yrittäjänä. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin Nursultan Nazarbajev. Puolueen ensimmäiset toimet 1993-1995 olivat yksityistämistoimia.
Lähteet
Nur Otan
|
1260994
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20Afrikan%20suurimmista%20metropolialueista
|
Luettelo Afrikan suurimmista metropolialueista
|
Luettelo Afrikan suurimmista metropolialueista. Luettelossa on myös huomioitu hallinnollisen alueen tiedot.
Lähteet
Afrikan kaupungit
Afrikan suurimmista metropolialueista
|
1420104
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heli%20Inkinen
|
Heli Inkinen
|
Heli Päivikki Inkinen (ent. Aaltonen) (s. 1957) on suomalainen rovasti, teologian tohtori ja yliopisto-opettaja. Inkinen asetettiin vuoden 2018 arkkipiispanvaalin ehdokkaaksi elokuussa 2017, mutta jäi kolmanneksi.
Koulutus ja työura
Inkinen valmistui ylioppilaaksi Puolangan yhteislyseosta vuonna 1976, josta hän jatkoi opintojaan teologia alalla Åbo Akademissa. Hän valmistui teologian maisteriksi vuonna 1982. Sen jälkeen Inkinen on työskennellyt seurakuntalehtorina sekä pappina Turun ja Kaarinan seurakunnissa kaksitoista vuotta vuosina 1982–1994. Hän on toiminut kasvatuksen hiippakuntasihteerinä arkkihiippakunnassa vuosina 1994–2015. Sinä aikana hän toimi myös hiippakuntadekaanin sijaisena ja osallistui tuomiokapitulin työskentelyyn.
Inkinen väitteli teologian tohtoriksi Åbo Akademissa vuonna 2013 aiheenaan El Salvadorin luterilaisen kirkon suhtautuminen naispappeuteen. Inkinen on toiminut myös tutkijana. Vuodesta 2017 hän opettaa Åbo Akademin ekonomian laitoksella johtamista yliopisto-opettajan sijaisena.
Teologia ja kannanottoja
Inkinen on ilmoittanut olevansa feministi ja on nostanut sukupuoleen liittyviä kysymyksiä esille vaalikampanjassaan. Teologiassaan hän nostaa esille niin sanotun elämän teologian, jossa erityisen huomion kohteeksi nousevat heikommassa asemassa olevat.
Yksityiselämä
Inkinen on naimisissa, ja hänellä on kaksi lasta ja kolme lastenlasta.
Lähteet
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon papit
Suomalaiset teologit
Suomalaiset feministit
Vuonna 1957 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1070187
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/M.%20Agejev
|
M. Agejev
|
M. Agejev (, oikea nimi Mark Lazarevitš (myös Ljudvigovitš, Leontjevitš) Levi, Марк Ла́заревич (Людвигович, Леонтьевич) Ле́ви; 8. elokuuta 1898 Moskova, Venäjä – 5. elokuuta 1973 Jerevan, Armenian neuvostotasavalta, Neuvostoliitto) oli venäläinen kirjailija.
M. Agejev syntyi juutalaisen kauppiaan perheeseen. Hän valmistui lukiosta ja kääntyi luterilaiseksi vuonna 1916. Agejev opiskeli Moskovan yliopistossa vuosina 1916–1920, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1925 hän muutti Saksaan ja asui myöhemmin Istanbulissa Paraguayn passilla. Agejevin omaelämänkerrat sisältävät monia yksityiskohtia, joita ei ole voitu todentaa.
Agejevin ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1934. Samana vuonna julkaistiin osa hänen Kokaiiniromaanistaan (Roman s kokainom), joka ilmestyi erillisenä kirjana Pariisissa vuonna 1936. Sen aiheena on moskovalaisen koululaisen persoonallisuuden hajoaminen kokaiinin vaikutuksesta aikana ennen Venäjän vallankumousta.
Kirjailija anoi pääsyä Neuvostoliittoon vuonna 1939 ja vuonna 1942 hänet karkotettiin Turkista kotimaahansa. Hän asettui asumaan Jerevaniin, jossa hän opetti saksaa Jerevanin yliopistossa ja Armenian tiedeakatemiassa.
Kokaiiniromaani käännettiin useille kielille 1980-luvun alussa, ja vuonna 1983 lännessä ilmestyi sen venäjänkielinen uusintapainos. Kirjallisuustutkija Nikita Struve esitti hypoteesin, jonka mukaan romaanin tekijä olisi Vladimir Nabokov. Agejevin kirjeenvaihto ja häntä koskevat asiakirjat osoittavat tämän laajalle levinneen väitteen perättömäksi.
Suomennos
Kokaiiniromaani (Roman s kokainom). Suom. Anton Nikkilä. Helsinki: Like, 1998 ISBN 951-578-569-3 (2. p. 2003).
Lähteet
Aiheesta muualla
Kokaiiniromaani Lib.ru-sivustolla
Neuvostoliittolaiset kirjailijat
Venäläiset kirjailijat
Vuonna 1898 syntyneet
Vuonna 1973 kuolleet
|
1674306
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolin%20ja%20toisin
|
Puolin ja toisin
|
Puolin ja toisin on Matti Ijäksen ohjaama televisioelokuva vuodelta 2013.
Elokuva on musta komedia, jossa Häkämies on urakoitsijana itärajan lähistöllä olevalla tietyömaalla. Häkämiehen yritys on ajautunut vaikeuksiin ja hän on siirtänyt omaisuutensa vaimonsa Sirpan nimiin, jonka aikomuksena on puolestaan ottaa avioero ja myydä perheen talo sekä Häkämiehen yritys. Häkämies keksii suunnitelman rahapulasta selviämiseen ja hän pyytää venäläistä liikemiestä Sashaa kidnappaamaan itsensä, josta saatavien lunnasrahojen avulla hän aikoo pelastaa yrityksensä.
Lähteet
Suomalaiset draamaelokuvat
Suomalaiset televisioelokuvat
Vuoden 2013 suomalaiset elokuvat
Matti Ijäksen ohjaamat elokuvat
|
326480
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Abassi
|
Abassi
|
Abassi oli Nigerian efikien taivaanjumala. Abassin vaimo Atai pyysi Abassia tuomaan kaksi ihmistä, miehen ja naisen, maan päälle. Abassi pelkäsi kuitenkin, että ihmisolennot voisivat yrittää horjuttaa hänen asemaansa ja valtaansa, jolloin hän määräsi, että he eivät saa tehdä työtä eivätkä hankkia lapsia. Ihmiset kuitenkin unohtivat käskyt, jolloin Atai tappoi heidät ja aiheutti riitaa heidän lapsiensa kesken.
Sana "abassi" tarkoittaa jumalaa.
Lähteet
Cotterell, Arthur: Maailman myytit ja tarut. WSOY 1996. ISBN 951-0-17102-6
Nigerialainen kulttuuri
Taivaan ja sään jumalat
|
911579
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Salokunnan%20kirkko
|
Salokunnan kirkko
|
Salokunnan kirkko on arkkitehti Timo Penttilän suunnittelema Sastamalan seurakunnan kirkkorakennus Sastamalan Kärppälässä, entisen Karkun kunnan alueella.
Kirkon historia
Kirkon raketamista ryhdyttiin suunnittelemaan jo 1910-luvulla ja päätös sellaisen rakentamisesta tehtiin vuonna 1940. Kirkko valmistui kuitenkin vasta vuonna 1960. Kirkon vihki käyttöön arkkipiispa Ilmari Salomies.
Rautaveden kaakkoisrannalla asuneet karkkulaiset olivat toivoneet itselleen omaa kirkkoa Karkun kirkon valmistumisesta vuonna 1913 saakka. Kaarlo Ryömä lahjoitti kirkon tontin silloiselle Tyrvään seurakunnalle ja Salokunnan kirkko valmistui 1960 tiilestä ja puusta.
Nykyisin Salokunnan kirkko ja viereinen hautausmaa kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Arkkitehtuuri
Rakennuksessa on pulpettikatto.
Kirkkosali on kiilamainen: se kapenee toispuolisesti alttaripäätyä kohti. Punatiilellä verhoillussa kirkkosalissa on puinen viistokatto, jossa kattotuolit ovat näkyvissä. Alttaritaulun sijaan alttariseinällä on pelkistetty puinen risti. Alttariseinä on seinän puolivälistä ylös asti lasiseinää, joka ulottuu myös toiselle sivuseinälle. Vastakkaisella sivuseinällä monijakoinen ikkuna ulottuu lattiasta kattoon. Kirkon 10-äänikertaiset urut on rakentanut Hämeen Urkutehdas vuonna 1984.
Kirkon runkohuoneesta erkanee matala siipirakennus, jossa sakariston lisäksi on seurakunnallisia työtiloja sekä asuinhuoneistoja.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirkko Salokunnan Kotijoukot ry:n www-sivuilla
Kirkko Wanha-Harsun www-sivuilla
Sastamalan kirkkorakennukset
Timo Penttilän suunnittelemat rakennukset
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa
Karkku
Suomen kivikirkot
|
893280
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hokuto%20no%20ken
|
Hokuto no ken
|
Hokuto no ken (, ”Otavan nyrkki”) on japanilainen anime- ja mangasarja. Sen on käsikirjoittanut Buronson ja piirtänyt Tetsuo Hara. Mangaa julkaistiin alun perin Shūkan Shōnen Jump -lehdessä vuosina 1983–1988. Animea tehtiin televisioon kaksi sarjaa vuosina 1984–1987 ja 1987–1988. Sekä elokuva Fist of the North Star vuonna 1986.
Animesarjaa on myöhemmin jatkettu nimellä Shin Hokuto no Ken (New Fist of the North Star) vuosina 2003-2004 kolmen jakson verran.
Aiheesta muualla
http://www.hokuto-no-ken.jp/
Animesarjat
Mangasarjat
Science fiction -anime ja -manga
1980-luvun anime ja manga
|
21656
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdistys%20%28Suomi%29
|
Yhdistys (Suomi)
|
Yhdistys on Suomessa luonnollisten henkilöiden, oikeuskelpoisten yhteisöjen tai molempien jotakin tarkoitusta varten perustama organisaatio. Yhdistymisvapaus kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuihin poliittisiin perusoikeuksiin.
Yhdistys voi olla rekisteröity, rekisteröimätön tai laissa tai asetuksessa erikseen määritelty yhdistys. Laissa erikseen määriteltyjä yhdistyksiä ovat esimerkiksi Suomen Punainen Risti, Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston osakunnat, ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat, ja Suomen Asianajajaliitto. Vain rekisteröity tai lain erikseen määrittelemä muu yhdistys on itsenäinen oikeushenkilö. Rekisteröitymättömän yhdistyksen toiminnasta vastaavat sen johdossa toimivat henkilöt, kunnes yhdistys on saanut rekisterimerkinnän.
Yhdistyksistä on säädetty erityinen yhdistyslaki. Se koskee niin sanottuja aatteellisia yhdistyksiä. Se ei koske yhtiöitä, osuuskuntia tai muita yhteisöjä, joiden tarkoituksena on voiton tai muun välittömän taloudellisen edun hankkiminen siihen osalliselle taikka joiden tarkoitus tai toiminnan laatu muuten on pääasiassa taloudellinen. Erityisellä lailla tai asetuksella perustettuja yhdistyksiä yhdistyslaki koskee vain sikäli kuin niin on erikseen säädetty.
Suomessa on yhdistysrekisterissä noin 135 000 yhdistystä (2014), joista noin 100 000 on toimivia. Niissä arvioidaan olevan 15 miljoonaa jäsentä (2014).
Rekisteröidyt ja rekisteröimättömät yhdistykset
Rekisteröidyt yhdistykset (lyhenne ry tai ry.) ovat oikeuskelpoisia. Sen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista. On kuitenkin huomattava, että rekisteröidynkin yhdistyksen hallituksen jäsenillä on tilivelvollisuus yhdistystä kohtaan. Mikäli yhdistys kärsii hallituksen jäsenten tahallisten tai törkeän tuottamuksellisten laiminlyöntien tai virheiden seurauksena tappioita, yhdistyksellä (tai sen konkurssipesällä) on oikeus vaatia hallituksen jäseniltä korvausta aiheutetusta vahingosta. Sen sijaan oikeutta korvaukseen ei ole, jos vahingot aiheutuvat huolellisesta taloudenhoidosta huolimatta. Rekisteröidyissä yhdistyksissä hallitukselle myönnetään toimikauden lopussa vastuuvapaus, jos taloudenhoito todetaan huolelliseksi.
Kun yhdistys on rekisteröity, sen suomenkieliseen nimeen lisätään sanat rekisteröity yhdistys tai lyhenne ry. Ruotsinkieliseen nimeen lisätään vastaavasti registrerad förening tai rf ja saamenkieliseen nimeen registrerejuvvon searvi (pohjoissaameksi) tai rs.
Rekisteröimätön yhdistys ei ole oikeuskelpoinen eli se ei ole oikeushenkilö, jolla olisi oma itsenäinen selkeästi erotettava omaisuus, tase, tai joka voisi toimia asianomaisena. Sen hallitus ei ole yhteisesti vastuussa jäsentensä kesken päätöksistä, joiden tekoon läsnä olevat jäsenet ovat ottaneet kantaa, vaan vastuu on kulloistenkin yksittäisten toimijoiden kulloisestakin toimenpiteestä.
Vain osa yhdistyslain säännöksistä koskee myös rekisteröimättömiä yhdistyksiä. Rekisteröimättömänkin yhdistys voidaan oikeuden päätöksellä lakkauttaa, jos sen toiminta on lain vastaista. Esimerkiksi rekisteröimätön Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautettiin Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöksellä marraskuussa 2017.
Kielletyt ja luvanvaraiset yhdistykset
Sotilaalliseen tapaan järjestetyt yhdistykset on kielletty. Yhdistys voidaan katsoa sotilaalliseen tapaan järjestetyksi, jos se vaatii jäseniltään kuuliaisuutta ja jäsenet ovat jakautuneet joukkomuodostelmiin ja ryhmityksiin, tai jos se on varustautunut aseellisesti.
Yhdistyksen, jonka toimintaan kuuluu harjoituttaminen ampuma-aseiden käyttöön ja joka ei ole yksinomaan metsästystä varten, saa perustaa vain aluehallintoviraston luvalla.
Yhdistysten erikoislajeja
Julkisoikeudelliset yhdistykset
Julkisoikeudelliset yhdistykset ovat yhdistyksiä, joiden toiminta perustuu erityiseen lakiin tai asetukseen. Sellaisia ovat esimerkiksi Suomen Punainen Risti, Maanpuolustuskoulutusyhdistys, kauppakamarit, opiskelijakunnat, ylioppilaskunnat, osakunnat ja metsänhoitoyhdistykset. Joidenkin tällaisten yhdistysten jäsenyys on eräissä tapauksissa säädetty pakolliseksikin.
Puolueet
Puolueet ovat yhdistyksiä, joiden tarkoituksiin kuuluu valtiollisiin asioihin vaikuttaminen ja jotka sen vuoksi asettavat ehdokkaita vaaleissa. Yhdistyslaki koskee myös puolueita, mutta lisäksi niitä varten on säädetty erityinen puoluelaki.
Etu- ja työmarkkinajärjestöt
Etu- ja työmarkkinajärjestöt huolehtivat oman jäsenistönsä eduista. Työmarkkinajärjestöjä on niin työntekijöillä, kuten SAK, sekä työnantajapuolella, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto. Etujärjestö voi tarkoittaa myös jonkin muun ryhmän eduista huolehtivaa yhdistystä.
Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat
Uskonnollista toimintaa voidaan Suomessa harjoittaa joko yhdistyksissä tai uskonnollisissa yhdyskunnissa. Jälkimmäisiä ovat rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta sekä kaksi kansankirkkoa Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko. Näistä on säädetty erikseen uskonnonvapauslaissa, kirkkolaissa ja laissa ortodoksisesta kirkosta. Rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin sovelletaan tiettyjä yhdistyslain säädöksiä.
Valittu toimintamuoto riippuu toiminnan harjoittajien uskonnollisista näkemyksistä. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaiset toimivat yhdistysmuotoisen Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry:n kautta. Sen sijaan vanhoilliset luterilaiset ovat perustaneet oman rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskuntansa Suomen luterilaisen tunnustuskirkon, koska he nimenomaisesti kieltävät evankelis-luterilaisen kirkon olevan Pyhän Hengen johdatuksen piirissä.
Yhdistysrekisteri
Patentti- ja rekisterihallitus pitää yhdistysrekisteriä. Siellä käsitellään yhdistysten perus-, muutos- ja purkautumisilmoitukset sekä tehdään yhdistyksen sääntöjen ja sääntömuutosten ennakkotarkastukset. Yhdistysrekisteriin merkitään aatteelliset yhdistykset.
Yhdistyksen hallinto
Yhdistyksen toimintaa ohjataan sen säännöillä. Näissä määritellään yhdistyksen toimiala ja sille sallittu taloudellinen toiminta sekä eräitä muita laissa säädettyjä toiminnan perussääntöjä. Vaikka jälkimmäinen seikka yleensä ilmaistaan yleisellä fraasilla "yhdistys saa tarkoitusperiensä toteuttamiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa sekä vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja", on mahdollista, että yhdistyksen perustajat saattavat haluta aatteellisista syistä kieltää yhdistykseltä jotkin sopimattomiksi katsotut taloudellisen toiminnan alat.
Yhdistyksen perustana ovat sen jäsenet, jotka voivat olla joko luonnollisia tai oikeushenkilöitä. Jäseneksi hyväksymisestä päättää hallitus, jos säännöissä ei toisin määrätä. Jäsenistä on pidettävä luetteloa. Valtiollisiin asioihin vaikuttavan yhdistyksen jäseninä saa olla vain Suomen kansalaisia tai maassa vakinaisesti asuvia ulkomaalaisia tai yhdistyksiä, joiden kaikki jäsenet ovat tällaisia. Yhdistyksen jäsen voi erota koska hyvänsä. Yhdistys voi erottaa jäsenen säännöissä määrätyllä perusteella.
Yhdistyksen päätösvaltaa käyttävät sen jäsenet yhdistyksen kokouksessa. Suuremmissa yhdistyksissä päätösvalta voidaan kuitenkin delegoida valtuustolle. Yhdistyksen päätökseen tyytymätön voi nostaa käräjäoikeudessa päätöstä vastaan moitekanteen, mikäli päätös on syntynyt sääntöjen tai lain vastaisesti.
Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, jossa on vähintään kolme jäsentä. Hallituksen toimialaan kuuluvat ne asiat, jotka eivät kuulu yhdistyksen kokouksen päätettäviksi. Hallitus on velvollinen laatimaan yhdistyksen kokoukselle esitettäväksi vuosittain toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen, joita tarkastamassa on vähintään yksi tilintarkastaja tai toiminnantarkastaja.
Yhdistyksen merkitseminen yhdistysrekisteriin edellyttää, että toiminta on tarkoitettu jatkuvaksi. Kun yhdistys kuitenkin katsotaan tarpeettomaksi, se voidaan purkaa. Yhdistyksen omaisuus ei tällöin päädy jäsenille, vaan se on luovutettava säännöissä määrättyyn tarkoitukseen tai mikäli tämä on mahdotonta, valtiolle. Lain, hyvien tapojen tai omien sääntöjensä vastaisesti toimiva yhdistys voidaan myös lakkauttaa, mutta tämä on äärimmäisen harvinaista.
Yhdistyksen jäsenmäärä
Yhdistyksen jäsenmäärä on olennainen luku sen vuoksi, että yhdistykset toimivat usein aatteellisesti. Mitä enemmän jäseniä yhdistyksellä on, sen vaikutusvaltaisempi sen voidaan myös todeta olevan. Mitä vaikutusvaltaisempi yhdistys on, sen paremmin se pystyy ajamaan asiaansa.
Toisin kuin osakeyhtiöissä, joissa äänivalta määräytyy omistussuhteessa, on yhdistyksissä yleensä kullakin jäsenellä yksi ääni.
Ellei yhdistyksen säännöissä toisin määrätä, yksi ääni on myös sellaisella jäsenellä, joka itse on yhdistys tai muu oikeushenkilö. Esimerkiksi ammattiliiton säännöissä saatetaan kuitenkin määrätä, että jäsenyhdistyksen äänimäärä määräytyy sen oman jäsenmäärän mukaisesti.
Yhdistyksen kotipaikka
Yhdistyksen kotipaikka tarkoittaa sitä Suomessa sijaitsevaa kuntaa, jossa yhdistyksen toimintaa johdetaan. Vaatimus Suomessa sijaitsevasta kotipaikasta tulee suoraan yhdistyslaista.
Ainakin yhdistyksen lakkauttamista koskeva kanne tutkitaan yhdistyksen kotipaikan paikkakunnan tuomioistuimessa.
Yhdistyksen perustaminen
Yhdistyksen voi perustaa vähintään kolme 15 vuotta täyttänyttä luonnollista henkilöä tai oikeustoimikelpoista yhteisöä. Perustamista varten kutsutaan koolle kokous. Perustaminen voi tapahtua myös vapaamuotoisesti esimerkiksi netissä tai puhelimitse. Yhdistys tulee perustetuksi, kun vähintään kolme henkilöä tai oikeustoimikelpoista yhteisöä sopii yhdistyksen perustamisesta, allekirjoittaa perustamiskirjan ja hyväksyy sille säännöt.
Yhdistyksen purkaminen
Vaikka yhdistyksen toiminta olisi lakannut, ei toimimattoman yhdistyksen purkaminen kuitenkaan ole välttämätöntä. Yhdistysrekisterissä oli vuonna 2014 arviolta 30 000–40 000 käytännössä toimimatonta yhdistystä, joita ei kuitenkaan ole poistettu rekisteristä. Vaikka yhdistyksillä on velvollisuus noudattaa omia sääntöjään ja laatia kirjanpito ja tilinpäätös, viranomaiset eivät valvo niiden toteutumista.
Yhdistyksen purku tapahtuu yhdistyksen kokouksessa. Kokouskutsussa tulee mainita, että kyseessä on yhdistyksen purkamiskokous. Purkaminen tapahtuu yhdistyksen sääntöjen mukaisesti joko yhdessä tai kahdessa kokouksessa. Kun kokous on päättänyt yhdistyksen purkamisesta sekä jäljelle jääneiden varojen käytöstä, seuraa loppuselvitys. Loppuselvityksen hoitaa joko yhdistyksen hallitus tai tehtävään valittu selvitysmies tai selvitysmiehet. Loppuselvityksessä yhdistyksen varat ja velat selvitetään, minkä jälkeen laaditaan loppuraportti ja lähetään purkautumisilmoitus yhdistysrekisteriin.
Jos yhdistykseltä jää varoja, ne käytetään yhdistyksen sääntöjen määräämällä tavalla esimerkiksi siirtämällä toiselle yhdistykselle tai luovuttamalla johonkin kokouksen päättämään kohteeseen. Jos yhdistyksellä on velkoja, purkautuminen estyy. Velkojen hoidosta on sovittava velkojien kanssa tai ryhdyttävä konkurssimenettelyyn. Veloista vastaa yhdistys itse, eivät jäsenet henkilökohtaisesti.
Yhdistymisvapaus
Yhdistymisvapaus on ollut Suomessa periaatteessa olemassa jo pitkään, mutta alkuaan yhdistykset olivat velvollisia selvittämään toimintaansa viranomaisille. Varsinainen vakuus Suomen kansalaisten yhdistymisvapaudelle oli vuonna 1906 annettu laki lausunto-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta. Vuonna 1919 säädettiin yhdistyslaki, joka koskee aatteellisia yhdistyksiä. Sitä ei kuitenkaan sovelleta niihin yhdistyksiin, joista on erilliset säädökset, kuten uskonnolliset yhdyskunnat.
Katso myös
Suomen yhdistyslaki
Suomen yhdistysrekisteri
Toiminnanjohtaja
Luettelo Suomen vanhimmista toiminnassa olevista yhdistyksistä
Lähteet
Kirjallisuutta
Loimu, Kari: Yhdistystoiminnan käsikirja. 4. painos. Juva 2010. ISBN 978-951-0-36914-2
Aiheesta muualla
Yhdistysrekisteri.
Yhdistyslaki. Finlex.
Yhdistystoimijat.fi.
Martti Siisiäinen & Tomi Kankainen: Yhdistys. Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 8.9.2009.
Yhdistystoiminnan avaimet Pirjo Rosengren ja Anneliina Törrönen. Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry.
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
769704
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu%20Saxelin
|
Hannu Saxelin
|
Hannu Saxelin (27. tammikuuta 1938 Kymi – 16. huhtikuuta 2004 Helsinki) oli suomalainen saksofonisti, joka vaikutti Radion tanssiorkesterissa. Saxelin soitti myös monasti Kulttuuritalon Aulan tansseissa.
Saxelin aloitti 1951 oppilaana Mikkelin varuskuntasoittokunnassa, jossa hän soitti klarinettia. 18-vuotiaana hän ryhtyi tanssimuusikoksi. Myöhemmin Saxelinista tuli musiikkitoimittaja Yleisradioon.
Diskografia
Taste of sax (1971)
Hannu Saxelin saksofonidisco (1978)
Hannu Saxelin (1985)
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalaiset saksofonistit
Suomalaiset toimittajat
Musiikkitoimittajat
Vuonna 1938 syntyneet
Vuonna 2004 kuolleet
|
1136656
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maire%20Salomaa-Hillman
|
Maire Salomaa-Hillman
|
Maire Taimi Helena Salomaa-Hillman (1. helmikuuta 1911 Hausjärvi – 30. tammikuuta 1991 Hämeenlinna) oli suomalainen opistonjohtaja, toimittaja ja nuortenkirjailija.
Salomaa-Hillmanin vanhemmat olivat Sulo ja Alma Salomaa. Hän suoritti sanomalehtitutkinnon Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja toimi sittemmin kansalais- ja työväenopistojen johtajana ja toimittajana.
Teoksia
Lintutyttö. Karisto 1967
Melinda. Kariston nuortenkirjasto. Karisto 1973
Kveekareiden jäljillä Suomessa 1945 -1975 : Kveekarit, työleirit, Viittakivi ; kirj. Elvi Saari ja Maire Salomaa-Hillman. Kristillis-yhteiskunnallinen työkeskus : Viittakiven opisto, Helsinki-Hauho 1976
Lähteet
Riihimäkeläiskirjailijoita : Maire Salomaa-Hillman
Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat
Suomalaiset toimittajat
Vuonna 1911 syntyneet
Vuonna 1991 kuolleet
|
527698
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cozumelinsirppimatkija
|
Cozumelinsirppimatkija
|
Cozumelinsirppimatkija (Toxostoma guttatum) on äärimmäisen uhanalainen Cozumelin saarella Jukatanin niemimaan itärannikolla elävä varpuslintu.
Kooltaan cozumelinsirppimatkija on noin 23 cm pitkä. Linnun vatsa on valkoinen ja siinä on mustia pisteitä. Cozumelinsirppimatkijan selkä, päälaki ja pyrstö ovat väriltään punaruskeat. Silmän ympärys on ruskea. Siivet ovat punaruskeat ja niissä on valkoisia ja mustia raitoja. Lajin nokka on lievästi alaspäin kaareva.
Cozumelinsirppimatkijat elävät saaren metsissä. Aikaisemmin niitä tavattiin myös pensaikkoalueilta. Laji liikkuu usein maanpinnan tuntumassa. Cozumelinsirppimatkijakannan kooksi arvioidaan alle 50 yksilöä. Laji oli hyvin yleinen ennen vuotta 1988, jolloin saarelle iski hurrikaani Gilbert, jonka seurauksena kanta vähentyi voimakkaasti. Lisäksi hurrikaanien Roxannen ja Wilman arvellaan vähentäneen kantaa. Lisäksi elinympäristöt ovat huvenneet hakkuiden vuoksi.
Lähteet
Matkijat
Uhanalaiset linnut
|
1090394
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka%20Varmo
|
Jukka Varmo
|
Jukka Varmo on suomalainen muusikko, musiikkituottaja, äänittäjä, miksaaja sekä metalliyhtyeiden manageri.
Varmo työskenteli vuosina 1997–2002 Hartwall Areenalla konserttituottajana, minkä jälkeen hän perusti oman äänitysstudion, Buckshot Musicin. Vuonna 2009 Jukka Varmo perusti musiikkialan yrityksen, Metalheimin yhdessä Ville Sorvalin sekä Teemu Suomisen kanssa.
Jukka Varmo toimii metalliyhtyeiden Insomniumin sekä Barren Earthin managerina. Varmo on toiminut myös työstänyt yhtyeiden kuten Rytmihäiriön, Kylähullujen ja Mannhain albumeita, sekä laulanut Moonsorrowin ja Larharyhmän levyillä.
Varmo tunnetaan myös liikanimellä "Sahaajankadun Bob Rock".
Palkinnot
Insomnium
Finnish Metal Awards 2010; vuoden yhtye, vuoden albumi (Across the Dark)
Barren Earth
Finnish Metal Awards 2011; vuoden tulokas
Metalstorm Awards 2011; vuoden esikoisalbumi
Lähteet
Aiheesta muualla
Jukka Varmo linkedin.com -sivustolla
Allmusic.com
Suomalaiset musiikkituottajat
Suomalaiset musiikkiäänittäjät
Suomalaiset muusikot
Suomalaiset managerit
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
1397648
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sturmerin%20rautatieasema
|
Sturmerin rautatieasema
|
Sturmerin rautatieasema oli rautatieasema Stour Valley Railwayn varrella Sturmerissa, Essexissä. Se oli käytössä vuosina 1865–1967.
Historia
Asema avattiin 9. elokuuta 1865. Siellä oli yksi laituri, jonka pohjoispäässä oli kaksikerroksinen tiilinen asemarakennus. Rakennuksen eteläpäädystä lähti lisäksi yksikerroksinen siipi. Asemarakennuksessa oli asemamestarin asunto, lipunmyyntitoimisto sekä odotushuone. Rakennuksen edessä oli lyhyt katos. Matkustajalaiturin lisäksi asemalla oli kaksi sivuraidetta tavaraliikenteelle.
Stour Valley Railwayta ehdotettiin suljettavaksi vuoden 1963 Beechingin leikkauksissa. Lopullinen sulkemispäätös tehtiin vuonna 1965, joskin sulkeminen viivästyi paikallisneuvostojen harkitessa taloudellisen tuen myöntämistä, jotta liikenne jatkuisi. Kustannukset olisivat kuitenkin olleet liian suuret, ja niinpä liikenne linjalla lakkasi 6. maaliskuuta 1967. Sturmerin asema suljettiin samana päivänä.
Nykytila
Laituri ja asemarakennus ovat edelleen paikoillaan ja kuuluvat yksityisasuntoon. Asemarakennus ei ole täysin alkuperäisessä asussaan, sillä siihen lisättiin kaksi laajennusta pian aseman sulkemisen jälkeen.
Lähteet
Englannin lakkautetut rautatieliikennepaikat
Beechingin leikkauksissa suljetut rautatieasemat
Essexin rautatieliikennepaikat
|
1726977
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gefle%20Dagblad
|
Gefle Dagblad
|
Gefle Dagblad (lyh. GD) on ruotsalainen vuonna 1895 perustettu sanomalehti, jonka kotikunta on Gävle. Se ilmestyy viikon jokaisena päivänä, on poliittiselta linjaltaan liberaali ja kuuluu Bonnier-konserniin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lehden verkkosivut
Ruotsalaiset sanomalehdet
Bonnier
Gävlen kunta
|
960542
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avioliittoyhti%C3%B6
|
Avioliittoyhtiö
|
Avioliittoyhtiö on Hannu Lemisen ohjaama elokuva vuodelta 1942 ja hänen toinen ohjaustyönsä. Roolinimiä ei ole mainittu alkuteksteissä, ja osaa näyttelijöistä ei ole kreditoitu.
Juoni
Elokuvan päähenkilö on arkkitehti Paavo Kannas (Tauno Palo), joka omistaa sisustukseen keskittyvän yrityksen. Naiset pyörivät hänen ympärillään. Hän ottaa työntekijäkseen ahkeran ja rumaksi arvioimansa naisen, joka yllättäen paljastuukin varsin sieväksi neitoseksi.
Arviot
Aikalaisarvioissa elokuva saa sekä kiitosta että kritiikkiä. Toini Aaltonen (Suomen Sosialidemokraatti) piti elokuvaa ”onnistuneena kotimaisena elokuvakomediana”, kun taas Paula Talaskiven (Helsingin Sanomat) mielestä se oli ”ylen kevyt, harmiton ja tavanmukainen laitos, josta etsimälläkään ei löydä uutta virkistävää piirrettä”.
Tv-kriitikko Arto Pajukallio arvioi elokuvan kokemattoman ohjaajan väkinäiseksi ja sovinistiseksi komediaksi.
Näyttelijät
Lähteet
Vuoden 1942 suomalaiset elokuvat
Suomalaiset mustavalkoelokuvat
Suomalaiset komediaelokuvat
Suomalaiset uudelleenfilmatisoinnit
Hannu Lemisen ohjaamat elokuvat
|
415286
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jozef%20Pribilinec
|
Jozef Pribilinec
|
Jozef Pribilinec (s. 6. heinäkuuta 1960 Kopernica, Tšekkoslovakia) on slovakialainen entinen kävelijä, jonka matkana oli pääasiassa 20 kilometriä. Urallaan hän edusti Tšekkoslovakiaa.
Pribilinec saavutti hopeamitalin vuoden 1982 Ateenan EM-kisojen 20 kilometrillä. Seuraavana vuonna hän voitti maailmanmestaruuden Helsingin MM-kisojen 20 kilometrillä. Vuoden 1986 Stuttgartin EM-kisoissa Pribilinec saavutti hopeaa 20 kilometrillä ja vuotta myöhemmin samoin hopeaa Rooman MM-kisoissa. Vuonna 1988 hän voitti Soulin kesäolympialaisissa kultaa. Lisäksi Pribilinec saavutti hopeamitalin vuoden 1987 Indianapolisin halli-MM-kisojen 5 000 metrillä.
Jozef Pribilinec on 170 senttimetrin pituinen ja painoi aktiiviurallaan 69 kilogrammaa.
Ennätykset
5 000 metrin kävely: 18:36.84 (1993)
20 kilometrin kävely: 1:19:30 (1983)
Lähteet
Tšekkoslovakialaiset kävelijät
Tšekkoslovakialaiset olympiavoittajat
Vuonna 1960 syntyneet
Elävät henkilöt
|
827346
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin%20kaupungin%20sairaanhoitajakoulu
|
Helsingin kaupungin sairaanhoitajakoulu
|
Helsingin kaupungin sairaanhoitajakoulu oli sairaanhoitajia kouluttanut oppilaitos, joka sijaitsi Helsingissä. Se aloitti toimintansa Marian sairaalassa, jonka ylihoitaja Sonja Koreneff oli yksi aloitteentekijä koulun aikaansaamiseksi. Sairaanhoitajakoulutus alkoi 1. syyskuuta 1909. Aloittamassa oli kuusi sairaanhoitajataroppilasta, joille sairaala tarjosi asunnon. Kaupunki maksoi sairaalalle lisäksi jokaisesta opiskelijasta 100 markkaa opiskelijaksi kirjautumisen yhteydessä. Tällä rahamäärällä pystyttiin palkkaamaan heti pätevät opettajat.
Koulutus oli kaksivuotinen. Ensimmäisenä vuonna opintoihin kuului anatomia, fysiologia ja terveydenhoito-oppi. Ensimmäisinä opettajina toimivat sairaalan lääkäri Herman von Willebrandt ja rouva Olga Löckström (aihealueena teoreettinen sairaanhoito). Käytännön harjoitteluita johti sairaalan ylihoitaja Sonja Koreneff. Toiseen opiskeluvuoteen kuului käytännön harjoittelu sisätautien ja kirurgisella osastoilla, puoli vuotta kummallakin. Harjoittelun ajan oppilas toimi apuhoitajana ja sai palkkaa ensimmäiseltä puolelta vuodelta 25 markkaa ja seuraavalta 45 markkaa kuukaudessa. Vastavalmistuneen sairaanhoitajan piti toimia vielä vähintään vuoden sairaalan työntekijänä.
Vuonna 1912 sairaanhoitajakoulutus muutettiin kolmivuotiseksi, mikä vastasi valtion sairaanhoitajakoulun "kirurgian kurssien" opintojen pituutta. Koulutuksen alussa oli ensin kolmen kuukauden mittainen valmistava kurssi, jonka suorittamisen jälkeen oppilaat muuttivat asumaan sairaalaan "nuorempina oppilaina". Toisen opiskeluvuoden jälkeen heistä tuli "vanhempia oppilaita" ja kolmantena vuonna "apuhoitajia", jolloin kuukausipalkka oli 45 markkaa. Vuonna 1916 "Marian kurssin" oppilaiden lukumäärä nostettiin 12:een. Koulutuksen opetuskielenä oli ensin ruotsi. Ensimmäinen suomenkielinen koulutus alkoi vuonna 1925, jolloin ruotsin kielellä järjestettyä koulutusta toteutettiin joka kolmas vuosi. Vuonna 1964 koulutus muuttui kokonaan suomenkieliseksi.
Helsingin kaupungin sairaanhoitajakoulu oli Suomen ainoa kunnallinen sairaanhoitajakoulu. Helsingin kaupungin alkuperäinen tavoite oli kouluttaa sairaanhoitajia Marian sairaalaa varten. Tässä sairaalakoulussa sairaalan johtokunta toimi myös koulun johtokuntana ja ylihoitaja oli koulun johtajatar. Koulu toimi tällä periaatteella 16 vuotta Marian sairaalassa. Vuonna 1925 koulun nimeksi tuli Helsingin kaupungin sairaanhoitajatarkoulu, ja tällöin koulu sai oman johtokunnan ja oman johtosäännön. Kaikki sairaanhoitajakoulut määrättiin lailla vuonna 1929 valtion ylläpitämiksi laitoksiksi. Poikkeus tuohon lakiin annettiin kuitenkin Helsingin kaupungin sairaanhoitajatarkoululle, joka sai pitää oman itsenäisyytensä kunnallisena kouluna. Tämä vahvisti koulun itsenäisyyttä entisestään, ja vuonna 1936 koulusta tuli hallinnollisesti sairaalasta riippumaton, itsenäinen oppilaitos.
Helsingin kaupungin terveydenhuolto-oppilaitos liitettiin yhteen kymmenen muun oppilaitoksen kanssa vuonna 1999, jolloin kaikken laitosten yhteiseksi nimeksi tuli Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia. Vuonna 2008 Stadia yhdistyi EVTEKin kanssa Metropolia Ammattikorkeakouluksi.
Lähteet
Rosen, R., Heiniö, P. & Soininen, G. 1970, 134 - 135. Historik över Helsingfors stads kommunala sjukhusväsen. Helsingfors stads publikationer Nr 19. Helsingfors.
Pelttari, E-M. 1968. Sairaanhoitajakoulu, Vuosikertomus, lukuvuosi 1967 - 1968. Helsingin kaupunki
Aiheesta muualla
Hoitotyön koulutuksen museo
Entiset suomalaiset oppilaitokset
Terveydenhoito
|
1327764
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka%20Vuori%20%28l%C3%A4%C3%A4k%C3%A4ri%29
|
Ilkka Vuori (lääkäri)
|
Martti Ilkka Vuori (29. joulukuuta 1937 Kauhajoki – 21. lokakuuta 2022 Tampere) oli suomalainen lääkäri ja professori.
Henkilöhistoria
Vuori oli Turun yliopiston kansanterveystieteen professori 1979–1983 ja UKK-instituutin johtaja vuodesta 1981. Hänen tutkimuskohteitaan olivat urheilufysiologia ja kliininen fysiologia. Hän oli myös Jyväskylän yliopiston liikuntahygienian ja kansanterveyden professori, Stanfordin yliopiston lääketieteen laitoksen vieraileva professori, Turun yliopiston sovelletun fysiologian dosentti ja Tampereen yliopiston liikuntalääketieteen dosentti. Hän julkaisi nelisensataa tieteellistä julkaisua lähinnä liikuntafysiologian ja -lääketieteen alalta sekä oppikirjoja ja yleistajuisia kirjoituksia. Hän toimi eri yhteyksissä asiantuntijana, muun muassa Maailman terveysjärjestölle (WHO).
Vuori kutsuttiin vuonna 2012 Suomen Fysiatriyhdistyksen (Societas Medicinae Physicalis et Rehabilitationis Fenniae) kunniajäseneksi. Hän sai Juho Vainion Säätiön tunnustuspalkinnon vuonna 2007.
Vuoren vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Eino Eemil Vuori (ent. Bergh) ja hammaslääketieteen lisensiaatti Enni Aino Tervo. Hänen veljensä on kansanterveystieteen emeritusprofessori Hannu Vuori ja hänen puolisonsa oikeusneuvos Eeva Vuori.
Teokset
Liikunta ja terveys 1980
Lähteet
Aiheesta muualla
Ilkka Vuoren muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Suomalaiset lääkärit
Suomalaiset professorit
Turun yliopiston professorit
Jyväskylän yliopiston professorit
Vuonna 1937 syntyneet
Vuonna 2022 kuolleet
|
750106
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Flanderin%20ymp%C3%A4riajo%201999
|
Flanderin ympäriajo 1999
|
Flanderin ympäriajo 1999 oli järjestyksessään 83. maantiepyöräilyn Flanderin ympäriajo. Kilpailu käytiin 270 kilometrin reitillä Brüggesta Meerbekeen 4. huhtikuuta 1999.
Peter Van Petegem ja Johan Museeuw pääsivät irtiottoon Muur van Geraardsbergenin nousussa, 16 kilometrin päässä maalista, pudotettuaan Frank Vandenbroucken ja Markus Zbergin kyydistään. Vandenbroucke pystyi kuitenkin ottamaan kärkikaksikon kiinni viimeisessä nousussa Bosbergissa neljä kilometriä ennen maalia. Van Petegem oli loppukirissä paras ennen Vandenbrouckea ja Museeuwia. Pääjoukon kirin voitti Michele Bartoli sijoittuen neljänneksi.
Tulokset
Lähteet
Flanderin ympäriajo
Pyöräilykausi 1999
|
1456460
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jacques%20Brel%20is%20Alive%20and%20Well%20and%20Living%20in%20Paris
|
Jacques Brel is Alive and Well and Living in Paris
|
Jacques Brel is Alive and Well and Living in Paris on yhdysvaltalainen off-Broadway-teatterirevyy belgialaisen Jacques Brelin lauluista. Se sai kantaesityksensä vuonna 1968, ja sitä esitettiin samassa Village Gate -teatterissa peräti 1 847 kertaa. Esityksen kirjoittivat Mort Shuman ja Eric Blau, ja alkuperäistuotannon kapellimestarina oli Wolfgang Knittel ja ohjaajana Moni Yakim. Revyy tuotettiin monissa muissakin maissa ja aloitti osaltaan Brelin laulujen suosion kasvun myös ranskankielisten maiden ulkopuolella.
Vuonna 1975 tuotiin ensi-iltaan samanniminen ranskalais-kanadalainen musikaalielokuva, jonka käsikirjoituksen laati Eric Blau. Sitä ei ole nähty Suomessa.
Revyystä tehtiin 1980-luvun alussa myös suomenkielinen tuotanto Laulusi elää, Brel. Se sai kantaesityksensä Helsingin Kaupunginteatterissa syyskuussa 1983 ja kuukautta myöhemmin ruotsinkielisenä versiona Svenska Teaternissa nimellä Jacques Brel lever än. Kaupunginteatterissa se sai 125 esityksellä yhteensä 35 282 katsojaa ja Svenska Teaternissa 40 esityksellä 3 454 katsojaa. Revyytä esitettiin 1990-luvulla myös Varkauden, Lahden, Kokkolan ja Kajaanin kaupunginteattereissa sekä Tampereen Työväen Teatterissa. Ruotsinkielinen versio tuotiin Wasa Teaterin näyttämölle vuonna 1987 nimellä Jacques Brel i vårt hjärta.
Helsingin Kaupunginteatterin esityksen pohjalta julkaistiin vuonna 1984 samanniminen musiikkialbumi, jossa revyyn lauluja esittävät Susanna Haavisto, Saara Pakkasvirta, Harri Rantanen ja Markku Riikonen. Laulut on suomentanut Liisa Ryömä.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset musikaalit
|
1172149
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teijon%20kansallispuisto
|
Teijon kansallispuisto
|
Teijon kansallispuisto on 1. tammikuuta 2015 perustettu kansallispuisto Varsinais-Suomen maakunnassa, Teijolla Salossa entisen Perniön kunnan alueella. Kansallispuiston pinta-ala on noin 34 neliökilometriä. Kansallispuisto perustettiin varsinaissuomalaisessa kulttuurimaisemassa säilyneen salomaaluonnon eliöstön, geologisten ominaispiirteiden ja maiseman sekä siihen kuuluvan kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä yleistä virkistys- ja retkeilykäyttöä ja luonnonharrastusta varten.
Puiston ytimen muodostavat 2 300 hehtaarin laajuinen Teijon retkeilyalue ja siihen liittyvät Hamarijärven ja Punassuon suojelualueet. Puistoon sisältyy myös arvokasta kulttuuriperintöä kuten historiallinen Kirjakkalan ruukki.
Perustaminen
Valtioneuvosto hyväksyi 5. kesäkuuta 2014 lakiesityksen antamisen eduskunnalle ja ehdotti kansallispuistolain tulevan voimaan mahdollisimman pian sen käsittelyn ja hyväksymisen jälkeen. Asia lähetettiin ympäristövaliokuntaan, jonka kansallispuistoa puoltava mietintö valmistui 7. marraskuuta 2014. Laki kansallispuistosta hyväksyttiin 19. joulukuuta 2014 ja voimaan se tuli 1. tammikuuta 2015.
Nähtävyydet
Teijon kansallispuiston nähtävyyksiin lukeutuvat Jeturkastin muinaisranta sekä Punassuo.
Harrastemahdollisuudet
Reitit
Teijon kansallispuistossa on reittejä noin 50 kilometriä.
Rengasreitit
Alueen pisimmän rengasreitin, Sahajärven kierroksen voi aloittaa Laviakallion tai Nenustannumen pysäköintialueilta. Reitin pituus on 8,8 kilometriä ja se on keskivaativa. Sahajärven kierroksella on kaksi vaijerilossia, joiden avulla pääsee Sahajärven halki. Vaijerilossien välissä on Kalasuntin saari, jossa on myös laavu.
5,5 kilometrin pituisen Matildanjärven kierroksen voi aloittaa Matildanjärven luontokeskukselta tai Kariholman pysäköintialueelta. Reitin varrella on viisi taukopaikkaa; Kavanderinlahti, Roosinniemi, Välioja, Vilsbäck sekä Kariholma. Reitti kulkee osin tietä Matildedalin kylässä ja osuus Kariholman keittokatoksen ja pysäköintipaikan välillä on esteetön.
Jeturkastin kierros on helppo 4,6 kilometrin pituinen retkeilyreitti. Reitin voi aloittaa Matildanjärven luontokeskukselta, Jeturkastin tai Kariholman pysäköintialueilta. Reitin varrella on Jeturkastin muinaisranta ja Kariholman keittokatos.
Onnelannumen kierros on 3,9 kilometriä pitkä reitti, jonka voi aloittaa Kirjakkalan pysäköintialueelta. Reitin varrella on Onnelannummen leirintäalue sekä Hamarijärven tulentekopaikka.
Nenustan kierros on 3,6 kilometrin kahdeksikon muotoinen rengasreitti. Sen voi aloittaa Nenustannummen pytsäköintialueelta. Reitin varrella on Nenustan tulentekopaikka kahdeksikon risteyksessä.
Luontopolut
Teijon kansallispuiston ainoa luontopolku on 1,3 kilometrin pituinen Totin luontopolku, jonne voi lähteä Sahajärven pysäköintipaikalta.
Yhdysreitit
Teijon luontokeskus-Laviakallio-reitin pituus on 7,6 kilometriä. Se toimii yhtenä Teijon kansallispuiston eteläisten ja pohjoisten reittien yhdistäjänä. Reitin varrella on viisi taukopaikkaa; Kavanderinlahti, Roosinniemi, Välioja, Endal sekä Kalasuntti. Reitin varrelle osuu myös Kalasuntin vaijerilossit.
Teijon luontokeskus-Punassuo-Nenustannummi-reitin pituus on vajaa 10 kilometriä. Reitin luontokeskuksen päässä on neljä taukopaikkaa; Kavanderinlahti, Roosinniemi, Välioja sekä Teerisaari. Matildanjärven ja Punassuon välinen osuus kuljetaan tietä pitkin. Kyseistä osuutta ei ole viitoitettu tai merkitty maastoon. Kartta voi olla reitillä tarpeen.
Palvelut
Opastus
Opastusta saa Teijon kansallispuiston neuvonnasta, joka sijaitsee Teijon Luontokeskuksessa Matildanjärvellä. Opastustaulut sijaitsevat pysäköintialueilla Matildanjärvellä (luontokeskus), Mikkossuolla, Miilunummella, Punassuolla, Piikanummella, Nenustannummella, Laviakalliolla sekä Kirjakkalassa.
Yöpyminen
Yöpyminen onnistuu teltassa, joka on Teijon kansallispuistossa sallittua kaikkialla, mutta suositeltua vain taukopaikoilla. Vuokratuvat sijaitsevat luontotuvan lähistöllä ja Kirjakkalassa. Lisäksi Matildassa on hotelleja.
Taukopaikat
Teijon luontokeskus
Teijon kansallispuiston opastuskeskuksena toimi Teijon luontokeskus. Luontokeskukseen tutustuminen oli maksutonta ja tiloissa toimi myös kahvio ja pieni käsikirjasto. Luontokeskuksessa vuokrataan mm. soutuveneitä, kanootteja, kajakkeja, SUP-lautoja sekä muita välineitä. Luontokeskuksesta vuokrataan myös Matildanjärven saunaa, Vickbäckinlahden kotaa sekä caravan-paikkoja. Luontokeskuksen pihapiirissä on myös tulentekopaikka, vesipiste sekä asuntoauto/vaunu-alue.
Lähteet
|
23137
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viski
|
Viski
|
Viski on viljasta tislaamalla valmistettu väkevä alkoholijuoma. Viski on peräisin Britteinsaarilta; yleensä sen ajatellaan olevan kotoisin joko Skotlannista tai Irlannista. Säädösten mukaan viskinä voidaan pitää vähintään kolme vuotta vanhennettua 40-prosenttista juomaa.
Etymologia
Sana viski (, whiskey) tulee gaelin kielen sanoista uisge beatha tai usquebaugh ’elämän vesi’.
Kirjoitusasu on muuttunut englannin kielen myötä muotoon whisky tai whiskey. Sanalla whisky viitataan yleensä nimenomaan skotlantilaisiin, walesilaisiin ja nykyisin myös kanadalaisiin viskeihin. Whiskey taas on yleensä yhdysvaltalaisten tai irlantilaisten viskinvalmistajien käyttämä nimitys.
Historia
Legendan mukaan Pyhä Patrick toi viskin Britteinsaarille 400-luvulla jaa., mutta todellisuudessa tislauskin lienee tätä myöhäisempi arabialainen keksintö. Länsi-Eurooppaan tislaustaito tuli viimeistään 1200-luvulla.
Varhaisin kirjallinen todiste viskin valmistuksesta on vuodelta 1494 peräisin oleva teksti, jossa pappi John Corille myönnettiin kuninkaan määräyksellä kahdeksan tynnyriä mallasta aqua vitaen valmistusta varten.
Viskiksi tislaamalla ylijäämävilja saatiin säilymään paljon kauemmin kuin leipänä tai oluena. Viskin valmistuksesta olikin tullut Britteinsaarilla yleistä jo 1600-lukuun mennessä. Ensimmäinen kaupallinen tislaamo oli Black Islen saarelle 1600-luvun alussa perustettu Fesintoch. Englannin hallitus alkoi vuonna 1643 periä veroa viskin valmistajilta. Tämä johti laittoman tislaamisen lisääntymiseen ja salakuljetukseen ja jopa mellakoihin.
Viskin kulutus kasvoi entisestään 1700-luvulla, mutta laiton tislaus oli yhä laajempaa kuin laillinen. Tislauspannuista tehtiin kapeampia, mikä nopeutti juoman kuumentamista. Nopeutetun kuumentamisen vuoksi tuotteiden laatu saattoi tosin samalla heiketä. Viskin verotusta ja lupamaksuja kevennettiin vuonna 1823, mikä johti useiden laillisten tislaamojen perustamiseen. Vuonna 1829 kibagielainen Robert Stein keksi tislauslaitteen, joka nopeutti tislaamista. Dublinilainen Aenas Coffey patentoi vuonna 1830 oman jatkuvan tislauksen laitteensa, jolla alkoholista saatiin aiempaa puhtaampaa ja vahvempaa.
Viski oli 1830-lukuun mennessä muodostunut jo Skotlannin kulttuurin keskeiseksi osaksi, jota nautittiin kaikenlaisissa tilaisuuksissa. Vuoden 1853 laki lyhensi pubien aukioloaikoja, mikä johti viskin myynnin laskuun. Viskin myynnin käänsi pian taas nousuun uudenlaisten sekoiteviskien tulo markkinoille sekä viinin tuotannon romahduttanut viinikirva.
Viinejä alettiin pullottaa 1860-luvulla. Tämän ansiosta viskien laatu oli helpompi varmistaa kuin tynnyrien kohdalla. Markkinoinnin ansiosta viskikulttuuri laajeni Britteinsaarilta kaikkialle brittiläisen imperiumin maihin. Käyttöön otettiin kehittyneempi tuote- ja laatumerkintäjärjestelmä, ja myös viskipullojen etiketeistä tehtiin houkuttelevampia.
Viskille määrättiin laissa vuonna 1915 kahden vuoden vähimmäiskypsytysaika, joka jo seuraavana vuonna pidennettiin kolmeen vuoteen. Skottiviskin kysyntä kasvoi Yhdysvalloissa kieltolain aikana 1920-luvulla, ja siitä tuli pysyvä osa amerikkalaisten juomatottumuksia. Kirkkaiden viinojen kuten votkan suosion kasvu 1960-luvulta alkaen pienensi viskin menekkiä.
Viskin menekki on 2000-luvulla kasvussa. Maailmanlaajuisen viskikaupan arvoksi vuonna 2025 on ennustettu 75 miljardia euroa. Markkinajohtaja on skottilainen Johnnie Walker, ja kymmenen myydyimmän viskin joukossa on skottilaisten tuottajien lisäksi myös yhdysvaltalaisia, kanadalaisia, irlantilaisia ja japanilaisia.
Viskilajeja
Mallasviski valmistetaan pelkästään mallasohrasta. Se tislataan kuparisissa tislauspannuissa. Skotlantilaista mallasviskiä kypsytetään vähintään kolme vuotta.
Jyväviski valmistetaan yleensä joko vehnästä tai maissista, minkä lisäksi siinä on mallastamatonta ja mallastettua ohraa. Se tislataan jatkuvatoimisessa tislauspannussa. Jyväviskiä käytetään paljon sekoiteviskeissä.
Pure pot still -viskiä valmistetaan Irlannissa. Se tehdään mallastetun ja mallastamattoman ohran sekoituksesta ja tislataan pot still -tislauspannuissa.
Bourbon on yhdysvaltalainen viski, jota tehdään vähintään 51-prosenttisesti maissista ja kypsytetään vähintään kaksi vuotta uusissa, hiilletyissä valkotammitynnyreissä.
Amerikkalainen ruisviski tehdään vähintään 51-prosenttisesti rukiista. Sitä kypsytetään kahden vuoden ajan.
Maissiviski on tehty vähintään 80-prosenttisesti maissista. Sille ei ole määrätty vähimmäiskypsymisaikaa tai kypsytystynnyrin tyyppiä, kuten muille amerikkalaisviskeille.
Tennessee-viski valmistetaan enimmäkseen maissista ja suodatetaan paksun sokerivaahterahiilikerroksen läpi.
Kanadalaiset viskit ovat yleensä sekoitteita, ja niissä on aina mausteena jonkin verran ruista.
Single malt -viski tulee kokonaan yhdestä ja samasta tislaamosta, mutta siinä on viskiä monesta eri tynnyristä tasalaatuisuuden säilyttämiseksi. Single cask malt -viski valmistetaan yhden tislaamon yhden tynnyrin viskistä, ja se on yleensä 60-prosenttista. Vatted malt eli pure malt viittaa sekoitukseen, jossa on eri tislaamoiden mallasviskejä. Sekoiteviskit ovat useiden mallasviskien ja jyväviskien sekoituksia, joissa mallasviskin ja jyväviskin sekoitussuhde on yleensä 40:60.
Valmistus
Mallasviski valmistetaan pelkästään mallastetusta ohrasta. Aluksi ohranjyvät kastellaan upottamalla ne isoihin tankkeihin pariksi päiväksi. Sitten märät jyvät levitetään viileään paikkaan, jolloin ne alkavat itää. Kun jyvät ovat itäneet noin viiden vuorokauden ajan, ne kuivataan itämisen pysäyttämiseksi. Kuivaaminen voidaan suorittaa käyttämällä kuumaa ilmaa, tai hiiltä, kuten antrasiittia, tai kuivattua turvetta.
Kuivuneet jyvät jauhetaan rouheeksi, jonka rakenne vaihtelee tislaamokohtaisesti. Osa rouheesta on karkeampaa ja osa hienorakeisempaa. Rouhe pumpataan mäskäysastioihin ja siihen sekoitetaan vettä, yleensä kolmessa erässä. Veden lämpötilaa nostetaan vaiheittain noin 60 asteesta 90 asteeseen, jotta eri lämpötiloissa liukenevat sokerit saadaan talteen. Jyvien tärkkelys muuntuu sokeriksi ja liukenee veteen. Näin syntynyt vierre otetaan talteen mäskäysastian siivilöivän pohjan läpi. Viimeisenä pumpattu erä käytetään seuraavaan mäskäyskertaan.
Vierre jäähtyy ja siirtyy käymisastioihin, jotka on valmistettu puusta tai ruostumattomasta teräksestä. Vierteeseen lisätään hiiva, joka alkaa syödä sokeria ja tuottaa alkoholia ja hiilidioksidia. Vierteen annetaan käydä tislaamosta riippuen kahdesta päivästä useaan päivään.
Kun vierre on käynyt tarpeeksi, sen alkoholipitoisuus on noin 8–10 prosenttia. Sen voi sanoa olevan olutta, jossa on vielä runsaasti hiivaa. Vierre tislataan kaksi tai kolme kertaa, jolloin sen alkoholipitoisuus nousee voimakkaasti. Raakatisle muuttuu ensimmäisessä tislauksessa 20–24-prosenttiseksi alkoholiksi, toisessa tislauksessa noin 70-prosenttiseksi ja joidenkin tislaamojen suorittamassa kolmannessa tislauksessa 82-prosenttiseksi. Toisessa tislauksessa hylätään ensimmäiset alkoholihöyryt, sillä ne ovat myrkyllistä metanolia. Myös tislauksen loppuosan annetaan valua keräystankkiin seuraavaa tislausajoa varten. Keskiosa otetaan talteen, usein noin 72 prosentin vahvuudesta alkaen. Alkoholihöyryt tiivistyvät nestemäiseen muotoon eli kondensoituvat kondensaattoreissa, jotka sijaitsevat tislaimen vieressä.
Tislauksessa syntynyt raakatisle siirretään noin 63,5-prosenttiseksi laimennettuna tammitynnyreihin kypsymään useiksi vuosiksi. Kypsytyksen aikana viski saa tynnyreistä tunnusomaisen makunsa ja värinsä. Tammitynnyrit ovat nestetiiviitä mutta eivät ilmatiiviitä, joten viskistä haihtuu esimerkiksi Skotlannissa noin kaksi prosenttia tynnyrin läpi vuodessa. Tätä haihtunutta viskiä kutsutaan ”enkelten osuudeksi”. Skotlannissa käytetään etupäässä amerikkalaisia bourbon-viskin säilömiseen käytettyjä tynnyreitä, sillä niitä saa halvalla. Loput tynnyreistä ovat yleensä sherrytynnyreitä. Samaa tynnyriä käytetään usein vain kahdesti, mutta sekoiteviskien kypsyttämiseen voidaan käyttää vanhempaakin tynnyriä.
Viskiä kypsytetään tynnyrissä kolmesta vuodesta jopa 25 vuoteen, useimmiten 10–12 vuotta. Sen jälkeen viski pullotetaan. Ennen pullotusta viski laimennetaan vedellä noin 40–46-prosenttiseksi sekä kylmäsuodatetaan.
Nauttiminen
Jotkut juovat viskinsä sellaisenaan eli raakana, mutta jotkut nauttivat sen jääpalojen kanssa ja jotkut laimentavat sen huoneenlämpöisellä vedellä. Jäillä juodaan etenkin bourbonia ja sekoiteviskejä.
Tavallinen viskilasi on tasalevyinen, mutta yläosastaan kapeneva niin sanottu copita-lasi ohjaa viskin aromit nenään. Muita viskilaseja ovat esimerkiksi Glencairn-lasi ja kannellinen Glenmorangie-lasi.
Tunnettuja viskidrinkkejä ovat esimerkiksi Manhattan ja Irish coffee. Irish Cream on irlantilainen viskiin perustuva kermalikööri.
Tuotantoalueet
Viskiä tuotetaan lähes joka puolella maailmaa. Erilaiset alueet antavat kuitenkin kullekin viskille omat piirteensä. Jopa hyvin lähekkäin sijaitsevilla tislaamoilla voidaan valmistaa hyvin erilaisia viskejä.
Skotlanti
Ainoastaan skotlantilaisista viskeistä voidaan käyttää termiä Scotch Whisky. 90 prosenttia skotlantilaisista viskeistä myydään sekoitteina (blended), näistä tunnetuimpia merkkejä ovat Johnnie Walker, Cutty Sark, The Famous Grouse ja Chivas Regal.
Skotlannin viskin tuotantoalueet jaetaan karkeasti ylä- ja alamaahan sekä saariin. Saaret, Islayta lukuun ottamatta, lasketaan kuuluvaksi Ylämaihin. Kullakin alueella on omat ominaispiirteensä. Esimerkiksi Islayn saarella tehdyt viskit ovat voimakkaan turpeisia ja savuisia, kun Spey-joen alueella tuotetut ovat makeita, puhtaita ja hienoaromisia. Tuotantoalueiden aluejako on kuitenkin viskin maun osalta ainoastaan viitteellinen, sillä esimerkiksi savuisia viskejä valmistetaan myös muualla kuin Islayn alueella. Samoin osa Islayn viskeistä on makuprofiililtaan miltei savuttomia, esimerkiksi useimmat Bunnahabhainit ja monet Bruichladdichit.
Single malt -viskien suosio on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulta lähtien. Aiemmin suurin osa esimerkiksi Islayn viskeistä myytiin suurimpien bulkkimerkkien sekoitteiksi, mutta nykyään saaren omien single malt -viskien myynti on moninkertaistunut ja samalla eri vuosikertojen ja tyyppien kysyntä on laajentunut.
Irlanti
Irlantilaiset viskit ovat maultaan pehmeämpiä kuin skotlantilaiset. Tämä johtuu erilaisesta valmistustavasta. Irlantilaista viskiä tislataan yleensä kolmeen kertaan, kun Skotlannissa on tapana tislata vain kahdesti. Irlannissa ohran jyviä kuivatessa ei käytetä turvesavua, josta johtuu skottiviskeille tyypillinen savun maku, vaan kuumaa ilmaa, näin ollen savun makua ei synny. Nykyisin lähes kaikki irlantilaiset tislaamot ovat ulkomaalaisomistuksessa.
Tunnetuimpia irlantilaisia viskejä ovat Jameson, Old Bushmills, Tullamore Dew, John Powers, Paddy, Tyrconnell ja Redbreast.
Pohjois-Amerikka
Myös Pohjois-Amerikassa valmistetaan viskejä. Ne poikkeavat huomattavasti alkuperäisistä skotlantilaista viskeistä. Bourbon-viski on Yhdysvalloissa valmistettua viskiä, jonka valmistukseen käytetään yli puolet maissia, lisäksi käytetään tyypillisesti vehnää sekä ruista. Tennesseen osavaltion alueella valmistettuja viskejä kutsutaan Tennessee-viskeiksi. Näiden viskien valmistuksessa tisle suodatetaan sokerivaahterapuuhiilipedin läpi ja vanhennetaan vähintään neljä vuotta.
Yhdysvaltalaisia bourboneja ovat esimerkiksi Jim Beam, Wild Turkey, Four Roses, Evan Williams, Maker's Mark sekä Tennessee-viskejä Jack Daniel’s ja George Dickel.
Kanadassa viskin valmistamiseen käytetään ohran ohella runsaasti ruismallasta. Tällaista juomaa, jonka raaka-aineesta vähintään 51 prosenttia on ruismallasta, kutsutaan nimellä ”rye” tai ”rye whisky”. Ruismallas antaa juomalle ”pippurimaisemman” maun. Québecin provinssissa valmistetaan ”maple whiskyä”, jossa yksi raaka-aineista on vaahterasiirappi. Kanadalaisviskeissä voi olla myös lisukkeita antamassa makua ja väriä, mikä ei ole sallittua irlantilais-, skotti- tai amerikkalaisviskeissä lainsäädännöllisistä syistä.
Kanadalaisia viskejä ovat esimerkiksi Seagram’s, Canadian Club, Lord Calvert, Alberta Premium ja Crown Royal.
Japani
Viski on myös Japanissa erittäin suosittu juoma. Japani onkin Skotlannin jälkeen maailman toiseksi suurin mallasviskin tuottaja. Japanilainen viski valmistetaan hyvin pitkälti perinteisiä skotlantilaisia menetelmiä noudattaen. Japanilaisen viskin erityispiirteenä voidaan mainita, että osa viskistä kypsytetään japanilaisesta tammesta (Quercus Mongolica) valmistetuissa tynnyreissä, jotka tuovat viskiin oman vivahteensa.
Tunnettuja japanilaisia tislaamoja ovat esimerkiksi Hakushu, Karuizawa, Miyagikyo (Sendai), Nikka, Suntory, Yamazaki, Yoichi ja Hibiki.
Muut maat
Edellä mainittujen alueiden lisäksi viskiä valmistetaan jonkin verran Bulgariassa, Intiassa, Itävallassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa, Sveitsissä, Tanskassa ja Uudessa-Seelannissa. Suomessa viskiä on tislattu Ilmajoen Koskenkorvan tehtailla 1981–2000, Lahdessa, Porissa, Isossakyrössä ja Helsingissä.
Sanastoa
Cask - Tynnyri
(Natural)Cask strength, barrel strength - Tynnyrivahvuinen viski. Usein vahvuudeltaan jopa yli 60%
ABV - Alcohol by volume - alkoholia tilavuusprosentteina
Btl. (tai B.) - Bottled - pullotusvuosi tai pullonumero
Bts. - Bottles - montako pulloa kyseistä erää on pullotettu
C# tai Cask.No. - Cask number - tynnyrin numero
CS tai C/S tai NCS - (Natural) Cask Strength - tynnyrivahvuinen viski
DB - Distillery Bottling - tislaamon oma pullote (ks. OB)
Dist. - Distilled - tislausvuosi
IB - Indy-pullote - Independent Bottler - yksityisen pullottajan pullottama viski
NAS - No Age Statement - viski ilman ikämerkintää
NC - No Colour - väriaineeton
NCF - Non Chill Filtered - kylmäsuodattamaton
OB - "Owner's bottling" tai "Original Bottling" - tislaamon oma pullote
PPM - Parts per million, ilmoittaa viskin fenolipitoisuuden
SB - Single Barrel - yhdestä tynnyristä pullotettu viski (ks. SC)
SC - Single Cask - yhdestä tynnyristä pullotettu viski
SMWS - Scotch Malt Whisky Society tai Suomen Mallaswhiskyseura
VYS - Viskin Ystävien Seura
Lähteet
Jackson, Michael: Malt Whisky Companion (5th Ed.), 2004, Dorling Kindersley, ISBN 1-4053-0234-8
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Viskikaappi.net
Thewhiskyguide.com
The Chemistry of Whisky
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
680013
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dimetyyliallyylipyrofosfaatti
|
Dimetyyliallyylipyrofosfaatti
|
Dimetyyliallyylipyrofosfaatti (C5H12O7P2) on orgaaninen fosforiyhdiste, joka esiintyy kaikissa elämänmuodoissa. Se on tärkeä osa terpeenien synteesiä yhdessä isomeerinsä isopentenyylipyrofosfaatin kanssa.
Terpeenien ja terpenoiden synteesi
Dimetyyliallyylipyrofosfaattia syntyy kahdella tavalla. Mevalonaattireitissä muodostuu ensin isopentenyylipyrofosfaattia, joka muunnetaan isopentenyylipyrofosfaatti-isomeraasin avulla dimetyyliallyylipyrofosfaatiksi. Dimetyyliallyylipyrofosfaatin ja isopentenyylipyrofosfaatin reagoidessa syntyy geranyylipyrofosfaattia, josta eliöt voivat muokata uusia terpeenejä.
Dimeyyliallyylipyrofosfaattia syntyy myös niin sanotulla ei-mevalonaattireitillä eli 1-deoksi-D-ksyluloosi-5-fosfaatti-reitillä. Siinä (E)-4-hydroksi-3-metyyli-but-2-enyylipyrofosfaatista muodostetaan dimetyyliallyylipyrofosfaattia ja isopentenyylipyrofosfaatin. Nämä kaksi reittiä ovat yhteydessä toisiinsa dimetyyliallyylipyrofosfaattimolekyylin kautta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Human Metabolome Database: Dimethylallylpyrophosphate
Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Dimethylallyl pyrophosphate
Terpeenit
|
1130355
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Broomicephalus
|
Broomicephalus
|
Broomicephalus (nimen merkitys: ”Broomin pää”) on sukupuuttoon kuollut Gorgonopsiaan kuuluva myöhäispermikautinen terapsidisuku. Siihen luetaan yksi laji Broomicephalus laticeps. Nimensä tämä terapsidi on saanut terapsideja tutkineen paleontologi Robert Broomin mukaan.
Se on ainoa tunnettu gorgonopsi, jonka kallon leveys on suurempi kuin pituus. Broomicephalus kasvoi hieman yli metrin pituiseksi ja sen kallon pituus on 21 cm. Sen leuat olivat vahvat ja kulmahampaat litteät, kuten paljon myöhemmin eläneellä Homotherium sapelihammaskissalla. Kallon ominaisuuksien vuoksi Broomicephalus saattoi saalistaa kokoonsa nähden suuria eläimiä. Tämä terapsidi eli nykyisen Etelä-Afrikan alueella. Broomicephalus tunnetaan vain yhdestä kallosta. Tämä terapsidi saattaa oikeastaan kuulua sukuun Clelandina.
Lähteet
Gorgonopsia
|
1190293
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Coop%20%28sveitsil%C3%A4inen%20osuustoimintaketju%29
|
Coop (sveitsiläinen osuustoimintaketju)
|
Coop on Sveitsin toiseksi suurin vähittäiskauppayritys Migros’n jälkeen. Ne molemmat ovat osuuskuntamuotoisia. Coopin liikevaihdosta 18 miljardia Sveitsin frangia tuli vuonna 2013 vähittäiskaupasta ja 11 miljardia tukkukaupasta ja elintarviketeollisuudesta. Yritys työllisti noin 75 000 henkilöä.
Coop perustettiin 1969. Sen edeltäjä USC oli perustettu 1890.
Coopin toimintamuotoihin kuuluu päivittäistavaramyymälöiden ohella ravintoloita, rautakauppoja, Mondovino-viinikauppoja, Vitality-apteekkeja, Coop Pronto -jakeluasemaketju sekä coop@home-verkkokauppa.
Kilpailijoita
Coopin pääkilpailija on sitä suurempi osuuskuntamuotoinen ryhmä Migros. Pienempiä kilpailijoita Sveitsin päivittäistavaramarkkinoilla ovat Manor-tavaratalot ja saksalaiset Aldi ja Lidl, jotka tulivat Sveitsiin 2005 ja 2009.
Lähteet
Aiheesta muualla
Sveitsiläiset osuuskunnat
|
1624369
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olszanka%20%28Opolen%20voivodikunta%29
|
Olszanka (Opolen voivodikunta)
|
Olszanka on maalaiskunta Brzegin piirikunnassa Puolassa. Kunnan väkiluku oli vuoden 2019 lopussa 4 867.
Kunnan kylät ovat Olszanka, Pogorzela, Janów, Krzyżowice, Gierszowice, Obórki, Przylesie, Jankowice Wielkie, Czeska Wieś sekä Michałów. Sen pinta-ala on 92,6 neliökilometriä. Olszanka rajautuu Grodkówin, Lewin Brzeskin, Niemodlinin, Skarbimierzin ja Wiązówin kuntiin. Kunnan pinta-alasta noin 86 prosenttia on maatalouskäytössä ja noin viisi prosenttia metsää.
Vuoden 2019 lopussa 49,5 prosenttia Olszankan asukkaista oli naispuolisia ja 50,5 prosenttia miespuolisia. Alle 18-vuotiaat muodostivat kunnan väestöstä 17,6 prosenttia, työikäiset 62 prosenttia ja eläkeikäiset 20,4 prosenttia väestön keski-iän ollessa 40,7 vuotta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Opolen voivodikunnan kunnat
|
524791
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich%20Wilhelm%20Marpurg
|
Friedrich Wilhelm Marpurg
|
Friedrich Wilhelm Marpurg (21. marraskuuta 1718 – 22. toukokuuta 1795) oli saksalainen musiikkitieteilijä ja -kriitikko sekä musiikkikirjailija ja säveltäjä. Hän oli läheisissä väleissä useiden valistusajan johtohahmojen kanssa.
Saksalaiset musiikkikirjailijat
Saksalaiset säveltäjät
Saksalaiset musiikkitieteilijät
Musiikkikriitikot
Vuonna 1718 syntyneet
Vuonna 1795 kuolleet
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.