id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
1268374
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Corning%20Gorilla%20Glass
|
Corning Gorilla Glass
|
Corning Gorilla Glass tai lyhyemmin Gorilla Glass on sarja Corningin valmistamia, kestäviä, alkali-aluminosilikaatilla vahvistettuja kosketusnäyttömatkapuhelimien näyttölaseja. Gorilla Glass mahdollistaa puhelimien ohuen ulkomuodon. Sitä käytetään esimerkiksi älypuhelimissa, taulutietokoneissa, tietokoneissa ja televisioissa.
Corning kokeili ensimmäisen kerran kemiallisesti vahvisttetua lasi vuonna 1960. Muutamaa vuotta myöhemmin Corning julkaisi Chemcor -lasin, jota käytettiin kaupallisissa ja teollisissa sovelluksissa 1990-luvulle asti. Projekti herätettiin henkiin vuonna 2005 tavoitteena kehittää kuluttaja elektroniikkaan sopiva lasi. Tässä syntynyt tuote sai nimen Gorilla Glass ja sitä käytti ensimmäisenä Apple iPhone -älypuhelimissaan.
Lokakuussa 2017 5 miljardia laitetta maailmanlaajuisesti käytti Gorilla Glass -lasia. Merkittävimmät kilpailijat ovat Dragontrail-lasi ja synteettiset safiirit.
Versiot
Alkuperäinen Gorilla Glass
Alkuperäinen Gorilla Glass julkaistiin 8. helmikuuta 2008. Sitä käyttäviä laitteita on myyty vuoteen 2010 mennessä 200 miljoonaa kappaletta.
Gorilla Glass 2
Uusi 2.0-versio Corning Gorilla Glassista mahdollistaa puhelimen 20 % entistä ohuemman ulkomuodon. Se julkaistiin 24. lokakuuta 2012.
Gorilla Glass 3
Corning Gorilla Glass 3 takaa yhtiön mukaan jopa kolminkertaisen suojan Gorilla Glass 2:een verrattuna. Gorilla Glass 3 on 0,7 mm paksu. Se oli ensimmäinen Gorilla Glass versio, jonka kehittämisessä hyödynnettiin atomimittakaavamallinnusta ennen materiaalin sulattamista laboratoriossa, jolloin optimaalinen koostumus saatiin ennustettua jäykkyysteoriaa soveltamalla.
Gorilla Glass 4
Corning Gorilla Glass 4 on Corning Gorilla Glass 3:n seuraaja. Se selviytyy ehjänä jopa 80 %:n todennäköisyydellä pudottamisesta metrin korkeudesta asfaltille tai muulle kovalle alustalle, vaikka on vain 0,4 millimetriä paksu. Samsung käytti Gorilla Glass 4:ää ensimmäisenä, jo ennen sen virallista julkaisua.
Gorilla Glass 5
Gorilla Glass 5 julkaistiin 21. heinäkuuta 2016. Valmistaja lupaa sen selviytyvän ehjänä 80%:ssa pudotuksista 1,6 metrin korkeudesta kovalle alustalle. Ensimmäinen Gorilla Glass 5:ttä käyttävä älypuhelin oli Samsung Galaxy Note7.
Gorilla Glass 6
Gorilla Glass 6 julkaistiin 18. heinäkluuta 2018. Se on jopa 50% kestävämpi kuin edeltäjänsä. Ensimmäinen sitä käyttävä puhelin on Samsung Galaxy S10.
Gorilla Glass Victus
Gorilla Glass Victus julkaistiin 23. heinäkuuta 2020. Se on Corningin mukaan kaksi kertaa vahvempi kuin Gorilla Glass 6. Ensimmäinen sitä käyttävä puhelin on Samsung Galaxy Note 20 Ultra.
Gorilla Glass Victus 2
Gorilla Glass Victus 2 julkaistiin 30. marraskuuta 2022. Edeltäänsä verrattuna se kestää paremmin pudotuksia koville pinnoille kuten betonille. Naarmuuntumiskestävyys on samanlainen kuin Gorilla Glass Victuksessa.
Gorilla Glass SR+ ja DX+
Gorilla Glass SR+ julkaistiin vuonna 2016. Se on tarkoitettu älykelloihin ja ensimmäinen sitä käyttävä laite on Samsung Gear S3.
SR+:n seuraaja Gorilla Glass DX+ julkaistiin vuonna 2018. Ensimmäinen sitä käyttävä laite on Samsung Galaxy Watch.
Valmistus
Valmistuksessa lasi karkaistaan ioninvaihdolla. Materiaali upotetaan sulaan kaliumsuolaan 400 °C lämpötilassa, jolloin pienemmät natriumionit korvautuvat isommilla kaliumioneilla. Suuremmat ionit vievät enemmän tilaa ja luovat siten pintakerroksen, jolla on suuri jäännöspuristusjännitys, mikä lisää lasin pinnan lujuutta ja kykyä kestää halkeamia.
Rinnakkaistuotteet
26. lokakuuta 2011 Corning julkaisi Lotus Glass -lasin, joka on tarkoitettu OLED -näyttöihin ja seuraavan sukupolven LCD -näyttöihin. Lotus XT Glass -lasi tuli markkinoille vuonna 2013. Samassa tuotteessa voi olla sekä Gorilla Glass, että Lotus Glass.
Vuonna 2012 esitelty Willow Glass on boorisilikaattiin pohjautuva, taittuva lasi, joka on tarkoitettu näyttöihin.
Katso myös
Karkaistu lasi
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset sivut
Lotus Glass -tuotesivu
Lasi
Materiaalitiede
|
1596703
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rauno%20Halme
|
Rauno Halme
|
Rauno Tapio Halme (s. 14. huhtikuuta 1956 Turku) on suomalainen klarinetisti. Joensuun kaupunginorkesterin klarinetin äänenjohtajana 1982–2006 ja varaäänenjohtajana 2006–2019 (emeritus) toiminut Rauno Halme on muusikko toisessa polvessa. Hänen isänsä Wilho Halme työskenteli Turun filharmonisen orkesterin kontrabassoryhmän äänenjohtaja vuosina 1938–1969. Suvun muita ammattimuusikoita on myös Helsingin, Tampereen ja Turun kaupungeissa.
Ura
Halme aloitti klarinetinsoiton opinnot yksityisesti (opettajana Reino Simola) Turussa 1960-luvulla ja jatkoi niitä Turun Konservatoriossa (ent. Musiikkiopisto) opettajinaan Jorma Sauros ja Osmo Vänskä. Ensimmäinen merkittävä solistiesiintyminen oli Turun filharmonisen orkesterin Nuorten Solistien konsertissa Turun konserttitalossa toukokuussa 1972 kapellimestarina Paavo Rautio.
Opinnot jatkuivat Puolustusvoimien soittajakoulussa Sibelius-Akatemian Sotilasmusiikkiosastolla 1973–1975, josta päättötutkinto 1975. Lisäksi hän suoritti jatko-opintoja Sibelius-Akatemian yleisellä osastolla vuosina 1976–1985, opettajinaan Sven Lavela, Mario Sgobba ja Tapio Lötjönen. Halmeella on musiikkioppilaitoksen klarinetinsoiton opettajan pätevyys Sibelius-Akatemiasta 1998.
Kamarimusiikkiopintoja Halme on tehnyt erilaisilla kursseilla Suomessa ja Saksassa aktiiviosallistujana – opettajina oboetaiteilija Radu Chisu, 1984, huilutaiteilija Wolfgang Schulz, 1986, käyrätorvitaiteilija Ib Lansky-Otto, 1987 ja pianotaiteilija Ralf Gothoni, 1990.
Halme työskenteli Kaartin soittokunnan (ent. Helsingin varuskuntasoittokunta) sooloklarinetistina vuosina 1976–1981, jona aikana hän esiintyi orkesterin mukana lukuisissa valtiollisissa tilaisuuksissa, esimerkkeinä itsenäisyyspäivän juhlavastaanotot sekä useiden valtiovierailujen juhlaillalliset ja perinteiset diplomaattipäivälliset Tasavallan Presidentin linnassa. Soittokunta-aikana hänellä oli myös solistitehtäviä muun muassa Itsenäisen Suomen 60-vuotisjuhlakonsertissa (Vuosipäiväkonsertti) Finlandia-talossa marraskuussa 1977. Sotilassoittokunnat 100 vuotta -juhlakonserttikiertueella marraskuussa 1980 Tampere–Seinäjoki–Helsinki, ohjelmistossa oli Atso Almilan konsertto 2:lle klarinetille ja puhallinorkesterille op. 21 (ke.), ylikapellimestari Arvo Kuikka, solisteina Rauno Halme ja Matti Rouvali. Puolustusvoimien soolosoitinkilpailussa (järj. Pääesikunnan tiedotusosasto) Mikkelissä vuonna 1977 Halme saavutti klarinettisarjan II-palkinnon. Vielä vuonna 1987 Karjalan sotilassoittokunta (ent. Kontiolahden varuskuntasoittokunta) kutsui Halmeen reservistä Itsenäisen Suomen 70-vuotisjuhlakonserttikiertueen Iisalmi–Kuopio–Joensuu solistiksi (solistit Rauno Halme, Mauri Kanervo, klarinetti). Sotilasarvoltaan Halme on reservin vääpeli 1989.
Vuosina 1981–1982 Halme toimi Imatran kaupungin musiikkikoulun päätoimisena klarinetinsoiton opettajana. Opetustyötä hän on tehnyt sivutoimisesti klarinetinsoiton opettajana eri oppilaitoksissa vuosina 1975–2007 ja 2020 Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa, Kirkkonummen musiikkiopistossa, Joensuun konservatoriossa, Pielisen-Karjalan musiikkiopistossa, Länsi-Karjalan musiikkiopistossa ja Keski-Karjalan musiikkiopistossa. Lisäksi Halme toimi Joensuun kaupunginorkesterin vs. intendenttinä vuosina 1994–1995. Tehtävään sisältyi myös Joensuun kaupungin kulttuurijohtajan viransijaisuus aina tämän poissa ollessa.
Kamarimusiikkilevytyksiä Halme on tehnyt Mils Musiikki Oy:lle. Musiikki- ja puhetaltiointeja Radio Ylen Ykköselle sekä kirjoittanut musiikkipoliittisia kirjoituksia lehdistöön, antanut erilaisia musiikkielämää koskevia lehti- ja radiohaastatteluja. Halme on esiintynyt muusikkona kotimaan lisäksi Espanjassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Virossa.
Kantaesityksiä
Jouni Kaipainen, Aspetti Op. 6. Rauno Halme, klarinetti, Sole Kallioniemi, piano (1975 Helsinki).
Atso Almila, Concerto for Two Clarinets and Wind Orchestra Op. 21. Kaartin soittokunta (ent. Helsingin varuskuntasoittokunta), ylikapellimestari Arvo Kuikka, solistit Rauno Halme ja Matti Rouvali, klarinetti (1980 Tampere–Seinäjoki–Helsinki -kiertue).
Atso Almila, Clarinet trio "Eleven days". Carelia-trio: Rauno Halme, klarinetti, Erkki Hirvikangas, sello, Kristian Kauppinen, piano (1994 Kontiolahti).
Atso Almila, Clarinet trio II. Carelia-trio: Rauno Halme, klarinetti, Erkki Hirvikangas, sello, Janne Mertanen, piano (1999 Crusell-viikko, Uusikaupunki).
Musiikkialan luottamustoimia
Rauno Halme toimi Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n hallituksen jäsenenä 1995–1996.
Pohjois-Karjalan läänin taidetoimikunnan jäsenenä 1995–1997 (jossa tehtävässä myös Suomen itäisten läänien säveltaidetyöryhmän puheenjohtajana).
Suomen Muusikkojen Liitto ry:n Joensuun osaston johtokunnan jäsenenä, puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana 1991–1999, 2004–2006, 2015–2017.
Carelia-trio ry:n hallituksen puheenjohtajana yhdistyksen koko toiminnan ajan vuosina 1995–2007.
Joensuun kaupunginorkesterin orkesterivaltuuskunnan puheenjohtajana useita kausia 1990-luvulla sekä uudelleen vuosina 2015–2017.
Halmeelle myönnetyt huomionosoitukset
Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n hopeinen kunniamerkki 2006
Suomen Muusikkojen Liitto ry:n hopeinen ansiomerkki 2006
Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kultainen ansiomerkki 2013
Levytykset ja nauhoitukset
Kamarimusiikki
Julkaistu 1998 – Carelia-trio Almila–Beethoven (Rauno Halme, cl – Erkki Hirvikangas, vc – Kristian Kauppinen, piano), Mils Musiikki Oy CD 9865.
Julkaistu 2000 – Carelia-trio Chamber Music Glinka–Beethoven–Almila (Rauno Halme, cl – Erkki Hirvikangas, vc – Janne Mertanen, piano), Mils Musiikki Oy CD 0082.
Halmeen kamarimusiikkitaltiointeja Suomen Yleisradion Ylen Ykkösen musiikkiosastolla vuosina 1995–1999: Johannes Brahmsin, Ludwig van Beethovenin ja Mihail Glinkan trioja ja suomalaisista säveltäjistä Atso Almilan ja Harri Wessmanin triot klarinetille, sellolle ja pianolle. Ylen Ykkösen ohjelmasarjassa Orfeus Pasilassa 1998 (musiikkia ja keskustelua) Carelia-trio esitti mm. kansanlauluja ja vanhoja iskelmiä säveltäjä Lasse Eerolan sovituksina juuri tälle omalle kokoonpanolleen sovitettuina sekä kertoili toiminnastaan.
Sotilasmusiikki
Halmeen tehtävä alla olevissa taltioinneissa oli soittokuntien sooloklarinetistin tehtävät.
Julkaistu 1977 – Soi raikuen torvet ja rummut (suomalaisia marsseja), Helsingin varuskuntasoittokunta, ylikapellimestari Arvo Kuikka. LP-RCA 40050
Julkaistu 1979 – Hakkaa päälle (Ratsuväen musiikkia), Mikkelin varuskuntasoittokunta ja Helsingin NMKY:n kuoro, kapellimestari Kauko Lahti LP-RCA 40129
Julkaistu 1981 – Tunturipuro (Usko Kempin sävellyksiä), Helsingin varuskuntasoittokunta, kapellimestari Teuvo Laine. LP-GDL 2034
Julkaistu 1993 – Sankarten tie, Karjalan sotilassoittokunta, kapellimestari Raimo Maaranen, solisti Eino Grön. KARCD–193
Orkesterimusiikki
Halme toimi alla olevissa tallenteissa orkesterin I-klarinetistina, lukuun ottamatta Elegy ja Chopin levytyksiä, joissa hän soitti II-klarinettia ja Unen Maa -levytystä, jossa hän soitti bassoklarinettia.
Julkaistu 1984 – Heino Kaski Unen Maa orkesteri- ja laulusävellyksiä, Joensuun musiikkiopiston sinfoniaorkesteri, kapellimestari István Záborszky. Joensuun musiikkiopisto JMOLP 184
Julkaistu 1985 – Joensuun Laulujuhlat 85, Joensuun kaupunginorkesteri ja Akademiska Damkören Lyran, kapellimestari Pekka Haapasalo, solisteina mm. Margareta Haverinen, Matti Piipponen ja Sauli Tiilikainen. Joensuun Laulujuhlien kannatusyhdistys ry JOELP 85
Julkaistu 1986 – Einojuhani Rautavaara ooppera Thomas, Joensuun kaupunginorkesteri, kapellimestari Pekka Haapasalo (nimiosassa baritoni Jorma Hynninen). Ondine Oy ODE 704 LP2/CD2. Levy valittiin Yleisradion Vuoden Levyksi 1986.
Julkaistu 1989 – Kuningas ja kulkuri lastenlevy, Joensuun kaupunginorkesteri, kapellimestari Pekka Haapasalo (nimiosissa Jorma Hynninen ja Marko Putkonen). Ondine Oy OJMC 123, OJ 123
Julkaistu 2004 – Kalervo Tuukkanen Orchestral Works, Joensuun kaupunginorkesteri, kapellimestari Hannu Koivula. Alba ABCD 189
Julkaistu 2005 – Lasse Mårtenson kauneimmat sävelmät elokuvista ja TV-sarjoista, Joensuun kaupunginorkesteri, kapellimestari Riku Niemi, solistina mm. Lasse Mårtenson. LOPCD 014
Julkaistu 2007 – Elegy Jouko Harjanne, trumpetti, Joensuun kaupunginorkesteri, kapellimestari Hannu Koivula. Cryston OVCC–00044
Julkaistu 2007 – Frédéric Chopin Piano concertos Janne Mertanen, piano, Joensuun kaupunginorkesteri, kapellimestari Hannu Koivula. Alba ABCD 247
Rockmusiikki
Julkaistu 2011 – Happoradio jälkiä 2001–2011, Joensuun kaupunginorkesteri, kapellimestari Krzysztof Dobosiewicz. Sony Music CD 1–2, 88697971682
Hengellinen musiikki
Julkaistu 1995 – Tapani Nuutinen Vaeltajan Messu (sov. Atso Almila 1995), Joensuun kaupunginorkesteri ja Kontiolahden seurakunnan nuortenkuoro ja Pielisensuun Vaeltajan Messukuoro (kuorojen valm. Tiina Korhonen ja Leena Pulkkinen), kapellimestari Atso Almila. Tuottaja Joensuun kaupunginorkesteri/vs. intendentti Rauno Halme JKOC–1
Puhetaltiointeja Ylen Ykköselle (musiikkiosasto)
Halmeelta tilatut omat pakinat Suomen Yleisradion Ylen Ykköselle:
Joensuun musiikki ja muu Suomi (1998)
Ennustajalintu (2000)
Yksityiselämä
Halmeella on ensimmäisestä avioliitosta kolme aikuista lasta ja kahdeksan lastenlasta. Toisen vaimonsa Raija Itäluoma-Halmeen kanssa Halme on ollut ensin avo- ja myöhemmin avioliitossa vuodesta 2004.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalaiset klarinetistit
Vuonna 1956 syntyneet
Elävät henkilöt
|
273840
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4meenkyr%C3%B6n%20kirkko
|
Hämeenkyrön kirkko
|
Hämeenkyrön kirkko on Hämeenkyrön seurakunnan pääkirkko Pappilassa. Lisäksi seurakunnalla on toinen, pienempi kirkko Jumesniemessä sekä siunauskappeli Mäntyrinteen hautausmaalla Turkillassa. Pääkirkko on puurakenteinen kapeilla poikkisakaroilla varustettu tornillinen pitkäkirkko, jonka suunnittelusta vastasi Tukholman yli-intendentinvirasto 1780-luvun alussa. Kirkon rakentamisesta vastasi Abraham Tennberg ja se valmistui viimeistään vuonna 1782. Alkuperäisessä asussaan se edusti yli-intendentinviraston suosimaa uusklassista arkkitehtuuria. Kuitenkin myöhemmät korjaukset, etenkin 1880 tehdyt sakaristojatke sekä tornin muutos, ovat suuresti muuttaneet sen ulkonäköä. Kirkon sisäkatteena ovat puuholvit.
Kirkossa on sähkölämmitys ja istumapaikat noin 900 ihmiselle. Kirkon nykyiset urut ovat Kangasalan urkutehtaan 1942 rakentamat 38+3 äänikertaiset, kolmisormioiset sähköpneumaattiset urut. Kirkon alttaritaulun on maalannut vuonna 1849 J. Z. Blackstadius ja se on nimeltään Jeesus Getsemanessa.
Kirkon alueella sijaitsee toukokuussa 2015 käyttöönotettu muistolehto.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen puiset pitkäkirkot
Kirkko
Pappila (Hämeenkyrö)
Suomen 1700-luvulla rakennetut rakennukset ja rakennelmat
|
1063232
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pansion%20Laivateollisuuden%20asuinalue
|
Pansion Laivateollisuuden asuinalue
|
Pansion Laivateollisuuden asuinalue on arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema asuinalue Turun Pansiossa. Museovirasto on määritellyt sen yhdeksi Suomen valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.
Laivanveistämö Oy Laivateollisuus Ab perustettiin Turun Pansioon vuonna 1945 palvelemaan sotakorvausteollisuutta. Yhtiö rakennutti vuosina 1946–1948 työntekijöitään varten asuinalueen Pansion kaupunginosaan, joka oli liitetty Raisiosta Turkuun vuonna 1931. Alueen kokonaissuunnitelmasta vastasi arkkitehti Erik Bryggman, joka suunnitteli myös käytetyt pientalotyypit. Asemakaava alueelle vahvistettiin vuonna 1948.
Alueella on yhteensä 42 kappaletta 1940-luvun lopulla rakennettuja puisia asuinrakennuksia. Talojen sijoittelu maastoon noudattaa korkeuskäyrien kulkua, ja asuinalueen keskelle suunniteltiin sosiaalisia tarkoituksia palveleva keskusrakennus. Talot ovat joko erillistaloja tai 2–4 perheen asuintaloja ja yleisin asuntotyyppi on kaksi huonetta ja keittiö. Kahdessa niin sanotussa insinööritalossa huoneita on enemmän. Bryggmanin suunnittelemien rakennusten ohella alueella on kahdeksan kaksikerroksista ja neljä kolmikerroksista kerrostaloa Valmetinkadun varressa. Myös niiden ulkoasu on yhtenäinen suhteessa muuhun asuinalueeseen.
Museoviraston arvion mukaan asuinalueen arvo perustuu kokonaisuuteen, joka muodostuu asemakaavasta, yksittäisistä rakennuksista ja niiden viimeistellyistä yksityiskohdista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa
Turun asuinalueet
Pansio
Suomen puutaloalueet
Turun asuinrakennukset
Turun suojellut rakennukset
|
531253
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruskea%20HT
|
Ruskea HT
|
Ruskea HT on keinotekoisesti valmistettava atsoväri, jonka E-koodi on E 155. Ainetta saa käyttää mm. juomiin, jälkiruokiin, jäätelöön, makeisiin ja kahvileipiin. Ruskea HT:n päivittäinen hyväksyttävä ylin saantimäärä eli ADI-arvo on 1,5 mg/kg/vrk. Aineen epäillään aiheuttavan yliherkkyysreaktioita.
Ruskea HT:n kemiallinen kaava on C27H18N4Na2O9S2, moolimassa 652,56 g/mol ja CAS-numero 4553-89-3.
Väriaine soveltuu leivontaan hyvän lämmönkestonsa vuoksi, mihin viittaa nimen lyhenne ”HT” ().
Lähteet
Aiheesta muualla
Coloria.net: Ruskea HT
PubChem: Chocolate Brown HT
ChemBlink: Food Brown 3
FAO: Brown HT
Atsovärit
Primääriset alkoholit
|
891596
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viscount
|
Viscount
|
Viscount tarkoittaa seuraavia asioita:
varakreivi, englanniksi viscount
Viscount Walden eli Arthur Hay Tweeddale
Vickers Viscount Vickersin valmistama lentokone
Viscount, kylä Saskatchewanin provinssissa Kanadassa
HMS Viscount, Britannian kuninkaallisen laivaston V-luokan hävittäjä.
|
382978
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Above%20the%20Weeping%20World
|
Above the Weeping World
|
Above the Weeping World on Insomniumin kolmas studioalbumi, joka julkaistiin levy-yhtiö Candlelight Recordsin kautta. Ensimmäisellä viikollaan albumi kipusi yhdeksännelle sijalle Suomen virallisella albumilistalla.
Kappaleesta "Mortal Share" tehtiin myös musiikkivideo. Sanoituksissa on paljolti vaikutteita muun muassa Eino Leinon runoista. Albumin johdosta Insomnium teki ensimmäisen täyspitkän kiertueensa Eurooppaan. Se sai poikkeuksellisen hyviä arvioita muun muassa Kerrang! -lehdeltä, joka antoi albumille täydet viisi tähteä.
Kappaleet
The Gale
Mortal Share
Drawn to Black
Change of Heart
At the Gates of Sleep
The Killjoy
Last Statement
Devoid of Caring
In the Groves of Death
Arvostelut
AllMusic:
Imperiumi.net:
Soundi:
Sputnikmusic:
Lähteet
Aiheesta muualla
Insomniumin viralliset verkkosivu
Vuoden 2006 albumit
Insomniumin albumit
|
300363
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Timothy%20Gaines
|
Timothy Gaines
|
Timothy ”Tim” Gaines (oikealta nimeltään Timothy James Hagelganz, s. 15. joulukuuta 1962) on kristillisen metalliyhtye Stryperin basisti.
Ura Stryperissa
Gaines liittyi Stryperiin vuonna 1983 yhtyeen viimeisenä jäsenenä. Basson lisäksi Gaines soitti yhtyeessä koskettimia ja lauloi taustoja. Gaines soitti yhtyeen kaikilla kiertueilla aina vuoteen 2003 asti ja hänen kuvansa löytyy kaikista yhtyeen 1980–1990-lukujen albumeista, mutta todellisuudessa Gaines ei osallistunut Stryperin kahden menestyneimmän levyn, To Hell with the Devilin ja In God We Trustin levytyksiin musiikillisten erimielisyyksien takia. Gaines kuitenkin palasi yhtyeeseen molempia albumeita tukeville kiertueille. Vuonna 1990 ilmestyneellä levyllä Against the Law Gaines soittaa kaikissa muissa kappaleissa, paitsi Earth, Wind & Fire -coverissa "Shining Star", jossa bassoja soittaa Randy Jackson.
Stryperin jälkeen
Stryperin jälkeen Tim Gaines on soittanut useissa hankkeissa mukaan lukien hänen ja Stryper-kitaristi Oz Foxin omassa yhtyeessä Sindizzy, joka julkaisi vuonna 1998 albumin He's Not Dead. Sindizzy jäi kuitenkin lyhyeksi hankkeeksi, kun Gaines ja Fox liittyivät takaisin Stryperiin yhtyeen comebackin vuoksi vuonna 2003. Samana vuonna Timothy Gaines soitti viimeisen konserttinsa Stryperissä Puerto Ricossa. Konsertti taltioitiin myös dvd:lle. Yhteisymmärryksessä yhtyeen muiden jäsenten kanssa Gaines erosi Stryperistä vuonna 2004. Hänen korvaajakseen tuli Tracy Ferrie. Gaines kuitenkin palasi yhtyeeseen vuonna 2009 ja soittaa Stryperin uusimmalla julkaisulla The Covering, joka sisältää cover-kappaleita.
Aiheesta muualla
Timothy Gainesin kotisivut
Yhdysvaltalaiset basistit
Vuonna 1962 syntyneet
Elävät henkilöt
|
704786
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Varstasammalet
|
Varstasammalet
|
Varstasammalet (Pohlia) on hiirensammalten lahkoon kuuluva suku, johon kuuluu 21 Suomessa esiintyvää lajia. Uhanalaistarkastelussa lajit on luokiteltu joko elinvoimaisiksi tai puutteellisesti tunnetuiksi.
Suomessa esiintyvät varstasammallajit
Pohlia andalusica - nuppuvarstasammal
Pohlia andrewsii - paljakkavarstasammal
Pohlia annotina - rihmavarstasammal
Pohlia atropurpurea - kääpiövarstasammal
Pohlia bulbifera - silmuvarstasammal
Pohlia camptotrachela - ituvarstasammal
Pohlia cruda - hohtovarstasammal
Pohlia crudoides - pahtavarstasammal
Pohlia drummondii - pohjanvarstasammal
Pohlia elongata - pitkävarstasammal
Pohlia erecta - lumivarstasammal
Pohlia filum - vuorivarstasammal
Pohlia lescuriana - pikkuvarstasammal
Pohlia longicolla - isovarstasammal
Pohlia ludwigii - tunturivarstasammal
Pohlia melanodon - rusovarstasammal
Pohlia nutans - nuokkuvarstasammal
Pohlia obtusifolia - lapinvarstasammal
Pohlia proligera - törmävarstasammal
Pohlia sphagnicola - rahkavarstasammal
Pohlia wahlenbergii - hetevarstasammal
Lähteet
|
38583
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4miekka
|
Pitkämiekka
|
Pitkämiekka on yleinen historiallinen eurooppalainen lyömämiekka, jonka juuret ylettyvät keskiajalta antiikkiin. Tunnetuimpia pitkämiekkoja ovat eurooppalaiset pitkämiekat ja spathat. Vastoin yleistä käsitystä taistelukentän yleisin ase ei useimpina aikoina ollut miekka, vaan keihäs.
Eurooppalainen pitkämiekka (saks. Langschwert, engl. longsword, tansk. Langsværd, ruots. Långsvärd) on ajasta ja paikasta riippuen monimuotoinen yleensä kahdella kädellä käytettävä ase. Ensimmäiset pitkämiekat olivat hevosten selästä käytettäviä leveitä ja ohuita leikkaamiseen keskittyneitä miekkoja. Myöhemmin levyhaarniskojen yleistyessä pistämisestä tuli yhä yleisempää ja miekat muuttuivat sitä myöten pistoa tukemaan kapeammiksi ja paksummiksi. Näiden rinnalla käytettiin yhä sekä leikkaamiseen että pistämiseen soveltuvia miekkoja. Lyötäessä toinen käsi ohjaa asetta ja toinen antaa voimaa. Pitkämiekkaa voi käyttää myös niin sanotulla puolimiekkaotteella, jolloin toinen käsi on terällä. Tämä mahdollistaa tarkempien pistojen tekemisen, esimerkiksi haarniskan aukkoihin, sekä tietynlaisten lukkojen ja sidontojen tekemisen. Terä on joskus tätä varten teroitettu vain puolesta välistä kärkeen.
Tyypillinen pitkämiekka painaa kilosta kahteen kiloon. Viikinkiajan miekat olivat noin kilon painoisia. Kilpien väistyessä siirryttiin käyttämään ensin yhdellä tai kahdella kädellä käytettäviä pitkämiekkoja ja myöhemmässä vaiheessa kahdenkädenmiekkoja (esimerkiksi Claymore).
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Pitkämiekka The School of European Swordsmanshipin sivulla .
Miekat
|
498514
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bill%20Vander%20Zalm
|
Bill Vander Zalm
|
Wilhelmus Nicholaas Theodore Marie "Bill" Vander Zalm (s. 29. toukokuuta 1934) on kanadalainen poliitikko. Hän syntyi ja kasvoi Alankomaissa, kunnes asettui Brittiläiseen Kolumbiaan vasta toisen maailmansodan jälkeen.
Vander Zalm toimi Surreyn pormestarina vuosina 1969–1975. Hän oli liberaalipuolueen jäsenenä ehdolla liittovaltion edustajainhuoneeseen vuonna 1968 ja maakunnalliseen puoluejohtajuuteen 1972. Vuonna 1974 hän liittyi Social Credit Partyyn.
Vander Zalmin ura Brittiläisen Kolumbian parlamentin jäsenenä ja eri ministeriyksissä alkoi vuonna 1975. Hän oli vuonna 1984 Non-Partisan Associationin -puolueen jäsenenä ehdolla Vancouverin pormestariksi.
Ura huipentui kauteen Brittiläisen Kolumbian pääministerinä 1986–1991.
Vander Zalm, Bill
Vander Zalm, Bill
Vander Zalm, Bill
|
970827
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernst%20Edvard%20Rosenqvist
|
Ernst Edvard Rosenqvist
|
Ernst Edvard Rosenqvist (24. elokuuta 1869 Helsinki, Suomen suuriruhtinaskunta – 27. toukokuuta 1932 Kuopio) oli suomalainen juristi, maaherra, urheilujärjestövaikuttaja, ampuja ja olympiamitalisti.
Rosenqvist kuului Suomen hirviammunnan kertalaukauksien joukkuekilpailun olympiapronssia Tukholmassa 1912 voittaneeseen joukkueeseen. Yksilökilpailussa hän sijoittui 14:nneksi.
Suojeluskuntien perustamiseen osallistunut Rosenqvist oli Mannerheimin suosikki suojeluskuntien ylipäälliköksi, mistä virasta tämä kuitenkin kieltäytyi. Hän toimi Mikkelin läänin maaherrana vuosina 1918–1927. Suomen Ampumaurheiluliiton puheenjohtajana Rosenqvist toimi vuodesta 1919 kuolemaansa, vuoteen 1932 saakka.
Lähteet
Ernst Rosenqvist Biography and Olympic Results Olympics at Sports-Reference.com
Viitteet
Suomalaiset juristit
Mikkelin läänin maaherrat
Suomalaiset ampujat
Suomalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1869 syntyneet
Vuonna 1932 kuolleet
|
1047414
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rami%20Rintanen
|
Rami Rintanen
|
Rami Rintanen (s. 20. joulukuuta 1967 Rauma) on suomalainen uransa lopettanut jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja.
Rintasen kasvattajaseura on Pallo-Iirot. Hän pelasi Veikkausliigassa kausina 1994–1995 yhteensä 50 ottelua FC Oulussa ja Vaasan Palloseurassa. Peliuransa aikana hän toimi myös FC Rauman pelaajavalmentajana Kakkosessa ja Kolmosessa.
Lähteet
Suomalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1396784
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eila%20Kumpuniemi
|
Eila Kumpuniemi
|
Eila Kumpuniemi on Ranualta kotoisin oleva suomalainen veteraaniurheilija ja voimanostaja. Kumpuniemellä ja hänen aviomiehellään Veli Kumpuniemellä on yhteensä lähes 300 SM-kilpailujen ja sitä korkeampien kisojen mitalia. Eila Kumpuniemi on valittu EPF Hall Of Fameen.
Vuonna 2016 hän voitti maailmanmestaruuden Tallinnassa masters-voimanoston MM-kilpailuissa. Samana vuonna Tšhekin Plzenissä käydyissä voimanoston masters-sarjan EM-kilpailuissa hän teki uuden Suomen ennätyksen ja voitti tuloksellaan Euroopan mestaruuden masters-sarjassa. 70-vuotiaiden 52-kiloisten sarjassa kisannut Kumpuniemi nosti yhteistuloksen 258,5 kilogrammaa. Hän teki jalkakyykyssä tuloksen 98,5 kiloa, penkkipunnerruksessa 50,0 kiloa ja maastavedossa 110,0 kiloa. Jalkakyykyssä hän paransi puolella kilolla omissa nimissään ollutta ikäluokan maailmanennätystä. Hän oli kilpailun aikaan 73-vuotias.
Katso myös
Senni Sopanen
Lähteet
Suomalaiset voimanostajat
Elävät henkilöt
|
1228932
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Descartesin%20lehti
|
Descartesin lehti
|
Descartesin lehti on matemaatikko René Descartesin mukaan nimetty kolmannen asteen tasokäyrä, jota kuvataan yhtälöllä
.
Käyrän asymptoottina on suora
.
Käyrä on symmetrinen suoran suhteen. Käyrän nimi tulee positiivisten x- ja y-akselien väliin jäävästä lehteä muistuttavasta silmukasta.
René Descartes esitti käyrän ensimmäistä kertaa vuonna 1638.
Muita esitystapoja
Napakoordinaateissa käyrä voidaan esittää muodossa:
Käyrä voidaan myös parametrisoida muuttujien x ja y suhteen. Tällöin parametrisoinniksi saadaan
.
Lähteet
Analyyttinen geometria
Käyrät
René Descartes
|
524482
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tommy%20Franks
|
Tommy Franks
|
Tommy Ray Franks (s. 17. kesäkuuta 1945 Wynnewood, Oklahoma), alun perin Tommy Ray Bentley, on eläkkeellä oleva Yhdysvaltojen armeijan kenraali.
Nuoruus
Ottovanhempiensa tuella Tommy Ray Franks kävi lukion Texasin Midlandissa. Hän pääsi Texasin yliopistoon Arlingtonissa, mutta keskeytti suorittamatta arvosanaa. Hän liittyi armeijaan vuonna 1965 ja sai sotilaallisen peruskoulutuksensa Fort Leonard Woodissa Missourissa. Sen jälkeen hän siirtyi Fort Devensiin Massachusettsiin, missä opiskeli salakirjoituskoodien avaamista. Hän palasi Texasiin ja kävi upseerikoulun tykistö- ja ohjusalalla.
Sotilaallinen koulutus
Franks osallistui Vietnamin sotaan tykistössä 1967–1968. Sieltä palattuaan hän suoritti Arlingtonissa yliopisto-opintonsa loppuun pääaineenaan liikkeenjohto. Saatuaan lisäkoulutusta tykistöön hänet komennettiin Länsi-Saksaan liittoutuneiden tehtäviin. Vuonna 1976 Franks sijoitettiin Pentagoniin tarkastusjohtajaksi (Inspector General). Vuosina 1981–1984 hän toimi jälleen Saksassa, mistä hän palasi Yhdysvaltoihin Pennsylvanian sotakorkeakouluun.
Kokenut upseeri
Franks osallistui Persianlahden sotaan Aavikkokilpi- ja Aavikkomyrsky-operaatioissa. 1990-luvulla hän oli johtamassa Yhdysvaltojen joukkoja Etelä-Koreassa. Vuonna 2000 hänet nimitettiin kenraaliksi. Afganistanin sodassa hän oli vastuussa koko länsiliittouman sodanjohdosta talibaneja vastaan. Hän oli mukana myös Irakin sodassa, jonka eräs päämäärä oli Saddam Husseinin syrjäyttäminen. Hän toimi muun muassa Lähi-idän toimia johtavan USCENTCOM:n johdossa 2000–2003.
Tommy Franksille myönnettiin lukuisia sotilaallisia kunniamerkkejä, ja hän jäi eläkkeelle keväällä 2003.
Lähteet
https://www.britannica.com/biography/Tommy-Franks
Yhdysvaltalaiset kenraalit
Presidential Medal of Freedom
Vuonna 1945 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1472272
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tlemcen
|
Tlemcen
|
Tlemcen on yli 170 000 asukkaan kaupunki Luoteis-Algeriassa lähellä Marokon rajaa.
Maantiede
Tlemcen sijaitsee Algerian luoteisosissa Tlemcenin maakunnassa lähellä Marokon rajaa. Kaupunki on rakennettu Tlemcen-vuoriston ja tasankojen väliin noin 800 metrin korkeudelle merenpinnasta.
Ilmasto
Tlemcen sijaitsee riittävästi sisämaassa välttyäkseen Välimeren ilmankosteudelta mutta tarpeeksi lähellä ollakseen kesällä viileä. Ilmastonsa vuoksi Tlemcen kehittyi ja oli historiallisesti merkittävä kaupunki.
Talous
Tlemcenissa tuotetaan paljon maataloustuotteita, tekstiilejä, nahkaa ja metallikäsitöitä. Kaupungissa on jonkin verran kevytteollisuutta.
Liikenne
Tlemcenin on päivittäisiä lentoja Algerista. Linja-autolla ja junalla pääsee noin kahdessa tunnissa Oranista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Algerian kaupungit
|
32819
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aristoksenos
|
Aristoksenos
|
Aristoksenos (, n. 370–290 eaa.) oli antiikin kreikkalainen peripateettiseen kouluun kuulunut filosofi. Hänen kirjoituksensa käsittelivät lähinnä henkilöhistorioita (mm. Pythagoras, Sokrates, Platon) ja musiikin teoriaa.
Aristoksenos syntyi Taraksessa Suur-Kreikassa nykyisen Italian eteläosassa. Häntä opetti ensin hänen isänsä Spintharos, Sokrateen oppilas, ja myöhemmin Lampros ja Ksenofilos, joilta hän oppi musiikin teoriaa. Lopulta hän opiskeli Aristoteleen alaisuudessa Ateenassa. Sanotaan, että hän oli syvästi harmissaan, kun Theofrastos valittiin Lykeionin koulun johtoon Aristoteleen kuoltua.
Hänen sanotaan kirjoittaneen 453 teosta Aristoteleen tyyliin. Ne käsittelivät filosofiaa, etiikkaa ja musiikin teoriaa. Hänen empiiriset pyrkimyksensä näkyvät hänen kehittämässään teoriassa, jonka mukaan sielun suhde ruumiseen on samanlainen kuin harmonian suhde soittimeen. Ei ole säilynyt todisteita siitä, millä menetelmällä hän johti tämän teorian.
Hänen mukaansa musikaalisen skaalan nuotit tulee arvioida korvalla, eikä niiden matemaattisilla suhteilla, niin kuin pythagoralaiset opettivat. Ainoa, mikä hänen tuotannostaan on säilynyt, on kolme kirjaa hänen teoksestaan Harmonian elementit, joka on keskeneräinen musikaalinen tutkielma. Grenfellin ja Huntin Oksyrhynkhoksesta löytämä papyrus (Oxyrhynchus Papyri vol. i., 1898) sisältää viisipalstaisen katkelman, tutkielman runomitasta, joka on todennäköisesti osa tätä Aristoksenoksen tutkielmaa.
Peripateettiset filosofit
Pythagoralaiset filosofit
|
555763
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Turid%20Rugaas
|
Turid Rugaas
|
Turid Rugaas on norjalainen koirakouluttaja, joka omistaa Hagen Hundeskolenin koirakoulun.
Rugaas on tullut kuuluisaksi tekemällä pioneerityötä koirien rauhoittavista signaaleista. Kirjassaan Rauhoittavat signaalit Rugaas kertoo oivaltaneensa ne seuraamalla ongelmakoiransa Veslan kommunikointitaitojen kehittymistä. Tämän oivalluksen jälkeen hän aloitti vajaan kahden vuoden koirien kommunikoinnin tarkkailun ja videoinnin kollegansa Ståle Ødegaardin kanssa.
Suomeksi julkaistuja kirjoja
Rauhoittavat signaalit. Sanasilta, 2005. ISBN 952-99475-1-8 (nid.)
Kiskomatta paras: mitä tehdä, kun koira vetää hihnassa? Sanasilta, 2004. ISBN 951-97686-8-8 (nid.)
Aiheesta muualla
Turid Rugaasin kotisivut - sisältää runsaasti tietoa rauhoittavista signaaleista
Norjalaiset kirjailijat
Koirien koulutus
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
1556856
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dean-Charles%20Chapman
|
Dean-Charles Chapman
|
Dean-Charles Chapman (s. 7. syyskuuta 1997 Lontoo) on englantilainen näyttelijä. Chapman tunnetaan Tommen Baratheonin roolista HBO-sarja Game of Thronesin neljännellä, viidennellä ja kuudennella tuotantokaudella, sekä roolistaan Sam Mendesin sotaelokuvassa Taistelulähetit – 1917 (2019).
Filmografia
Elokuvat
Televisio
Aiheesta muualla
Englantilaiset näyttelijät
Vuonna 1997 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1726213
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hopeakeisaripalmu
|
Hopeakeisaripalmu
|
Hopeakeisaripalmu eli kuningaspalmu (Archontophoenix alexandrae) on keisaripalmujen (Archontophoenix) sukuun kuuluva palmulaji. Lajin alkuperäistä levinneisyysaluetta on Australian Queenslandin osavaltion koillis- ja itäosat. Laji on nimetty Walesin prinsessa Aleksandran kunniaksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Hopeakeisaripalmu eli kuningaspalmu (Archontophoenix alexandrae)
iNaturalist: Archontophoenix alexandrae
ITIS: Archontophoenix alexandrae
UniProt: Taxonomy - Archontophoenix alexandrae
Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Archontophoenix alexandrae
Palmukasvit
|
1354860
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Max%20Holloway
|
Max Holloway
|
Jerome-Max Keliʻi Holloway (s. 4. joulukuuta 1991 Waianae, Havaiji) on yhdysvaltalainen vapaaottelija, joka ottelee UFC:ssä höyhensarjassa. Hän on UFC:n entinen höyhensarjan mestari.
Vapaaottelu
Holloway aloitti vapaaottelemisen X-1 promootiossa Havaijilla. Hänen ensimmäinen ottelu oli Duke Saragosaa vastaan 11. syyskuuta 2010, jonka Holloway voitti tuomariäänin. Hän voitti toisen kamppailunsa tyrmättyään Bryson Kamakan ensimmäisessä erässä. Holloway pääsi ottelemaan X-1:sen kevytsarjan mestaruudesta Harris Sarmientoa vastaan. Hän voitti mestaruuden tuomariäänin.
UFC
Holloway otteli ensi kerran UFC:ssä 4. helmikuuta 2012 Dustin Poirieria vastaan. Hän hävisi kamppailun luovutuksella ensimmäisessä erässä. Se oli samalla Hollowayn uran ensimmäinen tappio vapaaottelussa, voitettuaan sitä ennen neljä ottelua. Kesäkuussa hän voitti Pat Schillingin tuomariäänin ja elokuussa Holloway voitti Justin Lawrencen teknisellä tyrmäyksellä UFC 150 -tapahtumassa. Joulukuussa hän otteli voitokkaasti myös Leonard Garciaa vastaan. Kolmieräinen kamppailu päättyi Hollowayn voittoon hajaäänin.
2013 sujui Hollowaylta heikommin. Hän otteli vuoden aikana kahdesti ja hävisi molemmat kamppailunsa. Holloway hävisi ensin toukokuussa Dennis Bermudezin hajaäänin ja myöhemmin elokuussa Cage Warriorsin entisen höyhen- ja kevytsarjan mestarille Conor McGregorille yksimielisesti.
Seuraava vuosi 2014 sujui menestyksekkäämmin. Holloway voitti tammikuussa Will Chopen teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä ja ansaitsi voitosta Illan tyrmäys bonuksen. Huhtikuussa hän puolestaan voitti Andre Filin giljotiinikuristuksella kolmannessa erässä.
Höyhensarjan mestaruus
Joulukuussa Hollowayn oli määrä otella Anthony Pettista vastaan UFC 206 -tapahtumassa. 26. marraskuuta ilmoitettiin heidän välisestä kamppailusta tulleen tapahtuman pääottelu, jossa käydään höyhensarjan tilapäisestä mestaruudesta. Alkuperäisen pääottelun oli tarkoitus olla Daniel Cormier vastaan Anthony Johnson, mutta Cormierin loukkaannuttua ottelu peruttiin. Holloway voitti mestaruuden kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä lyönnein.
Holloway kohtasi tilapäisenä mestarina höyhensarjan varsinaisen mestarin Jose Aldon 3. kesäkuuta 2017 UFC 212 -tapahtumassa. Hän voitti mestaruuden kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä. Hollowayn ja Aldon välinen ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.
Holloway puolusti ensimmäistä kertaa mestaruuttaan 2. joulukuuta 2017. Alun perin hänen oli määrä otella Frankie Edgaria vastaan, mutta Edgarin jouduttua jättämään ottelun väliin loukkaantumisen vuoksi hän kohtasi Jose Aldon toistamiseen. Holloway voitti kamppailun kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä, kuten kaksikon ensimmäisessä kohtaamisessa.
Huhtikuussa Holloway tarjoutui korvaamaan Tony Fergusonin kevytsarjan mestaruusottelussa Khabib Nurmagomedovia vastaan kuuden päivän varoitusajalla. Hän oli kuitenkin sitä ennen kuukautta aiemmin kärsinyt loukkaantumisesta ja perui mestaruusottelunsa Frankie Edgaria vastaan. Punnitustilaisuudessa hän ei onnistunut pudottamaan painoaan terveellisesti ja lääkärit katsoivat Hollowayn olevan terveysvaarassa.
Holloway puolusti mestaruuttaan toisen kerran 8. joulukuuta 2018 Brian Ortegaa vastaan UFC 231 -tapahtumassa. Holloway onnistui puolustamaan mestaruuttaan teknisellä tyrmäyksellä, kun lääkäri keskeytti ottelun neljännen erän jälkeen Ortegan kärsittyä pahoista kasvovammoista. Holloway palkittiin illan suoritus ja illan kamppailu bonuksilla.
Holloway sai seuraavaksi tilaisuuden otella kevytsarjan tilapäismestaruudesta Dustin Poirieria vastaan 13. huhtikuuta 2019 UFC 236 -tapahtumassa. Holloway hävisi viisieräisen kamppailun tuomariäänin (46-49, 46-49, 46-49). Holloway palkittiin Poirierin kanssa illan kamppailu bonuksella. Samalla päättyi hänen 13 ottelun voittoputki UFC:ssä.
Saavutukset
UFC
Höyhensarjan mestaruus (kerran, puolustanut kahdesti)
Höyhensarjan tilapäinen mestaruus (kerran)
Illan tyrmäys (kerran)
Illan suoritus (kolmesti)
Illan kamppailu (kahdesti)
Eniten tyrmäyksiä höyhensarjassa (8)
Eniten voittoja höyhensarjassa (16)
Pisin voittoputki höyhensarjassa (14)
X-1
Kevytsarjan mestaruus (kerran).
Lähteet
Yhdysvaltalaiset vapaaottelijat
Vuonna 1991 syntyneet
Elävät henkilöt
|
310174
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seitsem%C3%A4n%20kortin%20avopokeri
|
Seitsemän kortin avopokeri
|
Seitsemän kortin avopokeri () on pokeripeli, jossa jaetaan kaikille pelaajille seitsemän korttia joista neljä avoimina kaikkien pelaajien nähtävänä. Sitä pelataan etupäässä fixed limitinä, jossa panostuksen koko on ennalta määrätty, ja pot limitinä, jossa panostuksen koko voi olla korkeintaan potin suuruinen. Pelaaja muodostaa parhaan viiden kortin pokerikätensä vapaasti saamiensa seitsemän kortin joukosta.
Ennen texas hold'emin suosion kasvua seitsemän kortin avopokeri oli suosituin pokerivariantti Yhdysvalloissa, erityisesti itärannikon kasinoissa.
Pelin kulku
Aluksi kaikki pelaajat maksavat pienen alkupanoksen (ante). Sitten kaikille pelaajille jaetaan kaksi korttia kuvapuoli alaspäin ("taskukortit") ja yksi avoin kortti kuvapuoli ylöspäin ("ovikortti"), minkä jälkeen on ensimmäinen panostuskierros. Pelaaja, jolla on näkyvissä pienin avoin kortti, joutuu tekemään pakkolyönnin (bring-in) kooltaan joko puolikas tai kokonainen pieni lyönti (esimerkiksi 0,50 dollarin peleissä puoli dollaria tai yksi dollari). Samanarvoisten avokorttien järjestyksen ratkaisee kortin maa (vahvimmasta heikoimpaan pata, hertta, ruutu ja risti). Tämän jälkeen jaetaan neljäs, 4th streetiksi kutsuttu kortti. Nyt panostuksen aloittaa pelaaja, jolla on paras näkyvissä oleva käsi. Mikäli pelaajalla on pari, hän saa halutessaan lyödä pienen tai suuren lyönnin (0,50 dollarin pelissä 1 tai 2 dollaria), mikäli paria ei ole näkyvissä, panostus voi olla pienen lyönnin suuruinen (1 dollari).
Viides (5th street) ja kuudes kortti (6th street) jaetaan avoimina kullekin pelaajalle, mutta seitsemäs kortti (7th street tai river) jaetaan piilokorttina. Aina kun kaikki pelaajat ovat saaneet yhden kortin, seuraa panostuskierros.
Hi-Lo
Peliä pelataan myös "hi-lo" (tai "hi-low") -muodossa, josta käytetään englanniksi muun muassa nimitystä "Eight-or-better high-low stud" tai "Seven Card Stud Hi-Low Split-8 or Better". Tällöin potti jaetaan parhaan ja matalimman käden käsken. Matalimman käden potin voittaa pelaaja, jolla on matalin korkeintaan kahdeksikon korkuinen käsi (paras mahdollinen matala käsi on 5-4-3-2-A, jossa A on ässä). Korttien arvojärjestys luetaan ylhäältä alas niin, että low-potissa esimerkiksi käsi 7-5-4-3-2 on parempi kuin 7-6-3-2-A. Jollei kellään pelaajista ole matalaa kättä, koko potti menee parhaalle korkealle kädelle.
Lähteet
Pokerimuunnelmat
|
1054776
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Joonas%20Konstig
|
Joonas Konstig
|
Joonas Konstig (s. 1977 Helsinki) on suomalainen kirjailija.
Konstig on opiskellut kulttuuriantropologiaa ja kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Konstigin esikoisteos, novellikokoelma Ahneet ja viattomat (2008), oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Tiiliskivi-palkinnon saajaksi. Konstigin novelli ”Pajunkissat” oli äidinkielen ylioppilaskokeen aineistona keväällä 2010. Hänen novellejaan on julkaistu myös antologioissa. Käännöksistä mm. englanniksi ovat ilmestyneet Douglas Robinsonin kääntäminä novellit “Pussy Willows” (“Pajunkissat”) ja “The Right Place” (“Sopiva paikka”), joista viimeisin Lola M. Rogersin toimittamassa teoksessa Words Without Borders (2014).
Konstigin esikoisromaani Kaikki on sanottu (2011) sai Gummeruksen Kalle Päätalo -palkinnon vuonna 2012. Hänen toinen romaaninsa Totuus naisista ilmestyi vuonna 2013 ja kolmas romaani Perkele vuonna 2015. Joulukuusta 2013 kesäkuuhun 2015 Konstig kirjoitti ruoka-aiheisia kolumneja Helsingin Sanomiin. Häneltä ilmestyi ruoka-aiheinen teos Pyhä ruoka: Mitä oikein saa syödä? syksyllä 2016. Konstig on kritisoinut muun muassa kasvissyöntiä. Vuodesta 2016 alkaen Konstig on toiminut kouluttajana yrityksessä Tarina-akatemia. Hän oli yhdessä tiedetoimittaja Marko Hamilon kanssa perustamassa Oikea Media -verkkolehteä vuonna 2017, mutta jätti lehden pian sisältöön pettyneenä.
Konstig opettaa luovaa kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Hän on ollut Suomen Kirjailijaliiton jäsen vuodesta 2012. Konstig on kirjoittanut kolumneja myös muun muassa Kirkko ja Kaupunki -lehteen. Hän on esiintynyt puhujana useissa kirjallisuus-, kulttuuri- ja ruoka-aiheisissa tilaisuuksissa. Teoksen Vuosi herrasmiehenä (2017) jälkeen Konstig on pitänyt myös koulutuksia tapakulttuurista.
Vuodesta 2016 Konstig on kirjoittanut lautapeliaiheista blogia Puutyöläinen.
Elokuussa 2017 Konstigin romaani Perkele oli HelMet-kirjallisuuspalkintoehdokkaana.
Konstigin teoksesta Vuosi herrasmiehenä (WSOY, 2017) ilmoitettiin jouluna 2018 olevan suunnitteilla elokuva.
Konstig on kirjoittanut kolumneja Yleisradiolle vuodesta 2020. Hän on Espoon Kirjailijoiden puheenjohtaja vuodesta 2021.
Teokset
Vuosi herrasmiehenä. Kuinka entinen punkkari opetteli miehisiä hyveitä. WSOY 2017.
Vaaran vuodet , romaani. WSOY 2020 ISBN 978-951-0-44248-7
Lähteet
Aiheesta muualla
Joonas Konstigin verkkosivut
Joonas Konstig haastattelu Prosak-proosaklubilla, Kirjastokaista-video 19.2.2013.
Joonas Konstigin kolumnit HS.fi:ssä
Joonas Konstig Prosak-proosaklubilla 12.4.2016, Kirjastokaista-video
Suomalaiset kirjailijat
Vuonna 1977 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1701116
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tektronix%204050
|
Tektronix 4050
|
Tektronix 4050 on sarja Tektronixin valmistamia grafiikkatyöasemia. Sarjaan kuuluvat mallit 4051, 4052 ja 4054.
4051 julkaistiin vuonna 1976. Tietokoneessa oli Motorola 6800 -prosessori, DC300 nauha-asema ja se käytti "tallennusputkeksi" kutsuttua näyttötekniikkaa (Direct View Storage Tube). Tietokoneessa oli BASIC-tuki ja Tektronix julkaisi sille ohjelmia ROM-moduuleilla.
4052 ja 4052 käyttivät AMD Am2901 bit-slice -prosessoria Motorolan prosessorin sijaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Introduction to the Tektronix 4051: Part 1 (Introduction and Quick Sample Programs) (YouTube)
Dokumentaatiota BitSavers.org-palvelussa
The Tektronix 4052 System
The Best of Creative Computing Volume 2 (published 1977)
Työasemat
1970-luvun tietokoneet
|
1315470
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%A4%20hypp%C3%A4%C3%A4n%20j%C3%A4rveen
|
Mä hyppään järveen
|
Mä hyppään järveen on ramopunk-yhtye Rehtoreiden single, joka julkaistiin omakustanteena vuonna 1997.
Kappaleet
Kokoonpano
Janne – laulu
Rehtori Heko – kitara
Stindy-Boy – bassokitara, taustalaulu
Kaide – rummut
Tuotanto
Jari Kääriäinen – tuottaja
Kari Kalén – tuottaja
Aiheesta muualla
Mä hyppään järveen finnmusic.net -sivustolla
Rehtoreiden kappaleet
Vuoden 1997 kappaleet
|
60160
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Auguuri
|
Auguuri
|
Auguuri () oli roomalainen ennustajapappi. Joko virkamiehet tai auguurit suorittivat ensin auspiciumin, merkkien tarkkailun, jonka pohjalta auguurien kollegio tulkitsi jumalten tahtoa. Erityisesti tarkkailtiin lintujen lentoa, ääntelyä ja käyttäytymistä. Muita kohteita olivat esimerkiksi taivaan merkit. Virka oli elinikäinen, ja sen merkkinä oli käyrä sauvat (lat. lituus)
Roomalainen yhteiskunta oli taikauskoinen, ja tärkeisiin toimiin ryhdyttiin yleensä ainoastaan, jos enteiden katsottiin olevan suosiollisia. Epäsuosiolliset enteet tarkoittivat, että toimista oli luovuttava. Tämä antoi ennustajille merkittävää poliittista valtaa.
Kun roomalainen auguuri ennusti, hänellä oli kasvot etelään päin. Kreikkalaisessa käytännössä kasvot olivat puolestaan aina pohjoiseen päin.
Katso myös
haruspeksi
Lähteet
Viitteet
Antiikin Rooman uskonto
Ennustaminen
|
1074946
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Krasimir%20Anev
|
Krasimir Anev
|
Krasimir Anev (s. 16. kesäkuuta 1987, Samokov) on bulgarialainen ampumahiihtäjä.
Anev sijoittui Nové Měston MM-kilpailuissa 2013 sprintissä 11:nneksi. Oslon MM-kilpailuissa 2016 hän oli normaalimatkalla kahdestoista. Hochfilzenin MM-kilpailuissa 2017 hän sijoittui sprintissä kuudenneksi, takaa-ajossa seitsemänneksi ja yhteislähdössä 12:nneksi. Anterselvan MM-kilpailuissa 2020 hän sijoittui takaa-ajossa 13:nneksi.
Maailmancupissa Anev sijoittui kymmenen parhaan joukkoon ensimmäisen kerran oltuaan kahdeksas normaalimatkalla kauden 2012–2013 avauskilpailussa, joka pidettiin Östersundin kaupungissa Ruotsissa. Parhaimmillaan hän on ollut neljäs Oberhofin yhteislähtökilpailussa kaudella 2014–2015. Maailmancupin ja maailmanmestaruuskilpailujen lisäksi hän on edustanut Bulgariaa olympialaisissa 2010 Vancouverissa, 2014 Sotšissa ja 2018 Pyeongchangissa.
EM-kilpailujen nuorten sarjassa Anev sai kultaa normaalimatkalla ja hopeaa takaa-ajossa Banskossa 2007 sekä hopeaa normaalimatkalla ja pronssia takaa-ajossa Nové Městossa 2008. Aikuisten sarjassa hän sai hopeaa takaa-ajossa ja pronssia normaalimatkalla Ridnaunissa 2011, pronssia normaalimatkalla Banskossa 2013, hopeaa takaa-ajossa Otepäässä 2015, hopeaa normaalimatkalla ja pronssia sprintissä Duszniki-Zdrój'ssa 2017, hopeaa takaa-ajossa ja pronssia sprintissä Ridnaunissa 2018 sekä kultaa normaalimatkalla Minskissä 2019. Rulla-ampumahiihdon MM-kilpailuissa hän voitti nuorten maailmanmestaruuden sprintissä ja takaa-ajossa Otepäässä 2007 sekä sai takaa-ajossa pronssia Haute Mauriennessa 2008. Miesten sarjassa hän saavutti takaa-ajossa pronssia Nové Městossa 2011, Tjumenissa 2014 ja Tšaikovskissa 2017.
Lähteet
Bulgarialaiset ampumahiihtäjät
Vuonna 1987 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1110983
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martin%20S.%20Jumoad
|
Martin S. Jumoad
|
Martin S. Jumoad (s. 11. marraskuuta 1956) on filippiiniläinen roomalaiskatolinen piispa. Hänet vihittiin papiksi 7. huhtikuuta 1983 ja nimitettiin Isabelan alueprelatuurin johtoon 21. marraskuuta 2001. Piispaksi vihkiminen seurasi 10. tammikuuta 2002. Pääkonsekraattorina toimi Carmelo Dominador Flores Morelos, jota avustivat Antonio Javellana Ledesma ja Angelito R. Lampon.
Lähteet
Filippiiniläiset papit
Katoliset piispat
Vuonna 1956 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1271033
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/August%20Westermark
|
August Westermark
|
August Felix Westermark (5. lokakuuta 1834 – 15. joulukuuta 1894 Tukholma) oli ruotsalainen näyttelijä ja teatterinjohtaja, joka vaikutti pitkään myös Suomessa 1870–1880-luvuilla. Hänellä oli suuri merkitys suomenkielisen ammattiteatterin syntyyn vuonna 1872.
Elämä ja ura
Westermarck aloitti näyttelijäopinnot Tukholman Kuninkaallisessa teatterissa vuonna 1857 ja teki ensiensiintymisensä sen päänäyttämöllä 1861. Myöhemmin Westermark kiersi useiden ruotsalaisten teatteriryhmien mukana ja 1869–1870 hän oli kiinnitettynä Helsingin Nya Teaternissa. Vuonna 1870 Westermark perusti kaksikielisen Unga Finska Teatern -nimisen oppilasteatterin, jonka ensimmäinen näytäntö oli Turussa saman vuoden lokakuussa. Se kiersi runsaan vuoden ajan lähinnä Länsi-Suomen kaupungeissa, esiintyen muun muassa Porissa ja Tampereella, kunnes saapui Helsinkiin maaliskuussa 1872. Seurueeseen kuuluneista yhdeksästä näyttelijästä viisi osasi myös suomea ja toukokuussa 1872 heidät kiinnitettiin vastaperustetun Suomalaisen Teatterin ydinryhmäksi.
Westermark oli myös ehdolla Kansallisteatterin edeltäjän Suomalaisen Teatterin ensimmäiseksi johtajaksi, mutta häntä ei ansioistaan huolimatta pidetty sopivana kielitaustansa vuoksi. Myöhemmin Westermark ja hänen ansionsa suomenkielisen ammattiteatterin syntymisessä on unohdettu lähes kokonaan. Esimerkiksi Suomalaisen teatterin historian 1900-luvun alussa julkaissut fennomaani Eliel Aspelin-Haapkylä ei teoksessaan mainitse Suomalaisen Teatterin ensimmäisten näyttelijöiden tulleen nimenomaan Westermarkin oppilasteatterista. Hänen avustuksellaan oli jo aikaisemmin keväällä 1872 saatu ensi-iltaan Aleksis Kiven näytelmä Margareta, jonka kantaesitystä edelisivät rajut kieliriidat pääkaupungin suomen- ja ruotsinkielisen kulttuuriväen kesken.
Menetettyään puolet näyttelijöistään Suomalaiselle Teatterille, Westermarck yritti vielä kesällä 1872 jatkaa Helsingissä, mutta huonolla menestyksellä. Tämän jälkeen hän myi lavasteensa Suomalaiselle Teatterille ja palasi kotimaahansa. Westermark vaikutti kuitenkin Suomessa vielä 1880-luvulla, toimien muun muassa eri puolilla maata kiertäneenä lausunnanopettajana aina vuosikymmenen jälkipuoliskolle saakka. Hän kuoli kotikaupungissaan Tukholmassa 60-vuotiaana joulukuussa 1894.
Lähteet
Ruotsalaiset näyttelijät
Suomalaiset teatterinjohtajat
Vuonna 1834 syntyneet
Vuonna 1894 kuolleet
|
1145056
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suminoe-ku
|
Suminoe-ku
|
Suminoe-ku () on yksi Osakan kaupungin 24:stä suuralueesta. Se sijaitsee kaupungin lounaisosassa Osakanlahden rannalla ja käsittää suuren osan Osakan satama-alueesta. Etelässä se rajautuu Yamatojokeen ja sen takana Sakain kaupunkiin, idässä sijaitsee Sumiyoshin suuralue, pohjoisessa taas Nishinarin suuralue ja Kizujoen takana Taishōn suuralue. Suminoen pinta-ala on 20,77 neliökilometriä ja siellä on 127 484 asukasta (vuonna 2010).
Suminoen suuralue on perustettu 22. heinäkuuta 1974. Sen itäosa on tiheään rakennettua asuin- ja liikealuetta, joka liittyy saumattomasti muuhun kaupunkirakenteeseen, keskiosassa on taas teollisuutta. Perinteisesti alueella toimi erityisesti raskasta teollisuutta, kuten laivanrakennus- ja metalliteollisuuden laitoksia, mutta ne ovat väistyneet kevyemmän teollisuuden, kuten puunjalostuksen tieltä. Länsiosan satama-aluetta saarineen on kehitetty asuin-, kauppa- ja viihdekäyttöön, mutta siellä toimii edelleen Nankō-satama, yksi Japanin suurimmista kauppasatamista.
Suminoen kehitykselle merkittäviä olivat historiallinen Kishū-kaidō-tie ja alueen läpi rakennetut rautatie- ja raitiolinjat. Uudempia urbaaneja keskuksia ovat vuorostaan Shinkitajiman alue, jossa Osakan metrosta on vaihtoyhteys Nankō Port Town -automaattimetrolinjaan, ja satama-alueen Nankō Port Town -kaupunginosa, jossa on noin 30 000 asukasta. Sen luoteispuolella meren rannalla on suuri talous- ja kulttuurikeskus Cosmo Square, jonne on rakennettu muun muassa messukeskus Intex Osaka, Asia-Pacific Trade Centre -kompleksi ja Osakan World Trade Centre.
Suminoen suuraluetta palvelevat Osakan metron Chūō-linja ja Yotsubashi-linja, Nankō Port Town -automaattimetrolinja, Nankai-rautateiden Nankai-päälinja ja Hankai-raitioteiden Hankai-linja (suuralueen itärajalla).
Lähteet
Aiheesta muualla
Suminoen suuralueen internetsivut
Osakan suuralueet
|
466967
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pagan%20Records
|
Pagan Records
|
Pagan Records on itsenäinen puolalainen extreme metal -levy-yhtiö. Heidän yhtyeluetteloonsa kuuluvat muun muassa Azarath, Behemoth, Christ Agony, Mortiis ja muita black metal -yhtyeitä.
Yhtyeitä
Anima Damnata
Azarath
Behemoth
Christ Agony
Damnation
Esqarial
Hell-Born
Hermh
Imperator
Luna Ad Noctum
Lux Occulta
Misteria
Moon
Mortiis
Nightly Gale
Non Opus Dei
North
Profanum
Revelation of Doom
Sacrilegium
Sathanas
Stillborn
Throneum
Trauma
Varathron
Witchmaster
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
Puolalaiset levy-yhtiöt
Black metal -levy-yhtiöt
Death metal -levy-yhtiöt
|
781121
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/LaVerne%20Jones-Ferrette
|
LaVerne Jones-Ferrette
|
LaVerne Janet Jones-Ferrette (o.s. Jones, s. 16. syyskuuta 1981 Saint Croix) on yhdysvaltainneitsytsaarelainen pikajuoksija.
Jones-Ferretten ensimmäiset aikuisten kansainväliset arvokisat olivat Ateenan olympialaiset 2004, jossa hän selviytyi puolivälieriin sekä 100 että 200 metrillä. Hän karsiutui molemmilla matkoilla puolivälierissä myös Pekingissä 2008 ja eteni sekä 100 että 200 metrillä välieriin Lontoon olympialaisissa 2012. Välieriin hän on selviytynyt myös 60 metrin juoksussa sisäratojen MM-kilpailuissa 2006, 2008 ja 2012 sekä 200 metrillä ulkoratojen MM-kilpailuissa 2005, 2007 ja 2009.
Keski-Amerikan ja Karibian mestaruuskilpailuissa hän sijoittui vuonna 2006 toiseksi 100 metrillä ja neljänneksi 200 metrillä. Pan-Amerikan kisoissa hän sijoittui vuonna 2007 seitsemänneksi sekä 100 metrillä että 400 metrillä.
6. helmikuuta 2010 Stuttgartissa Jones-Ferrette juoksi sisäradalla 60 metrillä ajan 6,97, joka oli 11 vuoteen ensimmäinen 7 sekunnin alitus. Edellinen häntä nopeammin matkan juossut oli Ekaterini Thanu ajallaan 6,96 vuonna 1999. Maailman kaikkien aikojen tilastossa Jones-Ferrette on kuudentena.
Maaliskuussa 2010 Dohan sisäratojen MM-kilpailuissa Jones-Ferrette juoksi 60 metrillä toiseksi ajalla 7,03 s. Hän oli kuitenkin antanut 16. helmikuuta klomifeeniä sisältäneen dopingnäytteen ja sai myöhemmin kuuden kuukauden kilpailukiellon ja menetti saavuttamansa hopeamitalin.
Henkilökohtaiset ennätykset
Ulkoradat
100 metriä: 11,07 (2012)
200 metriä: 22,46 (2009)
400 metriä: 51,47 (2007)
Sisäradat
60 metriä: 6,97 (2010)
200 metriä: 23,16 (2003)
400 metriä: 51,60 (2007)
Lähteet
Viitteet
Yhdysvaltainneitsytsaarelaiset pikajuoksijat
Dopingrikkomuksesta tuomitut yhdysvaltalaiset
Dopingrikkomuksesta tuomitut yleisurheilijat
Vuonna 1981 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1202835
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erikoisl%C3%A4hettil%C3%A4s%20ja%20t%C3%A4ysivaltainen%20ministeri
|
Erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri
|
Erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri on diplomaatin virka-arvo.
Erikoislähettiläs ja täysivaltainen ministeri on toisen arvoluokan diplomaatti, jonka yläpuolella ovat arvoasteikossa suurlähettiläät.
Virka-arvon käyttö Suomen ulkomaanedustuksessa
Virka-arvolla edustustoissa tarkoitetaan virkamiehen arvoa ja asemaa osoittavaa nimikettä, jota käytetään ulkomaanedustuksessa. Lähetystön päällikkönä toimivalla ulkoasiainneuvoksella tai lähetystöneuvoksella on erikoislähettilään ja täysivaltaisen ministerin tai asiainhoitajan virka-arvo. Joskus tämä virka-arvo kirjataan lyhyesti muotoon ministeri.
Lähteet
Diplomatia
|
794724
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bundalan%20kansallispuisto
|
Bundalan kansallispuisto
|
Bundalan kansallispuisto on kansallispuisto Sri Lankassa. Puisto sijaitsee 245 kilometriä kaakkoon pääkaupunki Colombosta. Puisto on tärkeä talvehtimispaikka vesilinnuille. Bundalasta tuli suojelualue vuonna 1969, kansallispuistoksi alue nimitettiin 4. tammikuuta 1993. Unesco nimitti kansallispuiston Sri Lankan neljänneksi biosfäärialueeksi vuonna 2005.
Lähteet
Aiheesta muualla
Sri Lankan kansallispuistot
Biosfäärialueet
|
965804
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Damian%20Dalu
|
Damian Dalu
|
Damian Dalu (s. 26. huhtikuuta 1955) on tansanialainen roomalaiskatolinen piispa. Hänet vihittiin papiksi Geitan hiippakuntaan 15. marraskuuta 1984 ja nimitettiin sen piispaksi 14. huhtikuuta 2000. Piispaksi vihkiminen seurasi 30. heinäkuuta. Pääkonsekraattorina toimi Polycarp Pengo, jota avustivat Aloysius Balina ja Tarcisius Ngalalekumtwa.
Lähteet
Tansanialaiset papit
Katoliset piispat
Vuonna 1955 syntyneet
Elävät henkilöt
|
85039
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dmanisi
|
Dmanisi
|
Dmanisi (, vuosina 1921–1947 Baškitšeti, ) on kaupunki Dmanisin piirikunnassa Kvemo Kartlin hallintoalueella Georgiassa. Kaupungissa on vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 3 400 asukasta, ja se on piirikuntansa pääkaupunki.
Dmanisi tunnetaan erityisesti arkeologisista kaivauksistaan, jotka sijaitsevat Dmanisin historiallisen keskiaikaisen kylän alueella Mašavera- ja Pinezauri-jokien yhtymäkohdassa nyky-Dmanisin ulkopuolella. Kaivaukset ovat olleet käynnissä vuodesta 1936, ja niiltä on löydetty keskiaikaisen esineistön lisäksi esihistoriallisten eläinten ja ihmisten fossiileja. Vuonna 1991 Dmanisista löytyi esihistoriallisen ihmisen leuka ja vuonna 1999 kaksi kalloa, jotka ajoitettiin 1,7–1,8 miljoonan vuoden ikäisiksi. Paikalta löydetyt työkalut kuuluivat Oldowan-kulttuuriin. Löydöillä oli suuri merkitys paleoantropologialle ja ihmisen evoluution historialle, sillä ne olivat vanhin esimerkki Homo-suvun edustajista Euraasian alueella. Ne ovat lähes miljoona vuotta vanhempia kuin seuraavat uudemmat löydöt. Aluksi tutkijat pitivät löytöjä Homo ergasterin fossiileina, mutta niiden on esitetty olevan aikaisemman Homo habiliksen ja myöhemmän Homo erectuksen välimuodon Homo georgicuksen edustajia. Paikalta on myöhemmin kaivettu esiin lisää fossiileja.
Dmanisi oli keskiajalla merkittävä keskus kauppareittien yhtymäkohdassa. Kaivausten lisäksi Dmanisissa on 500-luvulla rakennettu Dmanisi Sionin katedraali, jossa on säilynyt vanhoja kaiverruksia sekä pyhimyksiä esittäviä freskoja. Giorgi IV:n kaudella 1200-luvulla rakennettu kirkon lisäosa on runsaasti koristeltu.
Lähteet
Aiheesta muualla
Georgian kaupungit
Muinaisjäännökset
|
990034
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jarkko%20H%C3%A4iki%C3%B6
|
Jarkko Häikiö
|
Jarkko Juhani Häikiö (s. 11. elokuuta 1977 Helsinki) on uransa lopettanut suomalainen jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan maalivahti.
Lähteet
Suomalaiset jalkapallomaalivahdit
Vuonna 1977 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1445067
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maxien%20maailma
|
Maxien maailma
|
Maxien maailma on yhdysvaltalainen piirrossarja. Ohjelman tuottivat DIC Entertainment, Hasbro, Claster Television & Saban Entertainment, ja sitä esitettiin 32 jakson verran Yhdysvalloissa 14. syyskuuta – 1. joulukuuta 1987.
Suomessa sarjan jaksoja on julkaistu 1990-luvun alussa videokasetteina. Suomenkielisestä jälkiäänityksestä vastasi Golden Voice Oy.
Henkilöt
Maxie
Rob
Herkkusieni
Ferdie
Simone
Ashley
Carly Cooper
Herra Garcia
Jeri Jeffries
Jaksot
Date Expectations
Ride for Your Life
Wheelie Bad Dudes
The Not-So Great Outdoors
Goodbye Ghoul World
This Rap's for You
To Be or Not To Be Ferdie
Misadventures in Babysitting
Breaking Up is Hard to Do
Fat Chance
The Maxie Horror Picture Show
The Phantom Artists
Two Guys for Every Girl
Ashes To Ashley
A Day in the Life of Rob
Surfside Over the Rainbow
Very Superstitious
I Was a Teenage Council Member
Mushroom and Ferdie's Hysterical Historical Adventure
Pirouettes and Forward Passes
Friend or UFO?
Photo Opportunity
Do or Diary
Beach Blanket Battle
Teaching an Old Teacher New Tricks
Hero Word-Ship
Dear Hunk
The Slumber Party
A Dog's Tale
The Five Finger Discount
True Brit
Future Schlock
Suomessa julkaistut VHS-kasetit
Maxien maailma 1
Maxien maailma 2: Maxiesta tulee tv-tähti
Maxien maailma 3: TV-Show
Maxien maailma 4: "RAP"-Artisti
Suomenkielisissä äänirooleissa
Lähteet
Maxie's World at DHXMedia.com
Lastenohjelmat
Yhdysvaltalaiset televisiosarjat
1980-luvun piirrossarjat
|
1102471
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arkkitehtitoimisto%20ALA
|
Arkkitehtitoimisto ALA
|
Arkkitehtitoimisto ALA (ALA Architects) on helsinkiläinen vuonna 2005 perustettu arkkitehtitoimisto, joka keskittyy julkisten rakennusten, peruskorjauskohteiden ja asemarakennusten suunnitteluun sekä kaavoitukseen. Toimiston mittavin toteutettu hanke on Norjan Kristiansandiin vuonna 2011 valmistunut, palkittu Teatteri- ja konserttitalo Kilden. ALA:n ensimmäiset merkittävät, Suomessa sijaitsevat valmistuneet hankkeet ovat Kuopion kaupunginteatterin peruskorjaus ja laajennus ja Lappeenrannan uusi kaupunginteatteri.
ALA on saanut yli 20 palkintosijaa kotimaisissa ja kansainvälisissä suunnittelukilpailuissa. Toimiston osakkaat saivat vuonna 2012 Rakennustaiteen valtionpalkinnon.
Toimiston osakkaita ovat arkkitehdit Juho Grönholm, Antti Nousjoki ja Samuli Woolston.
Suunnittelutöitä
Helsingin keskustakirjasto Oodi (kilpailuvoitto 2013), valmistui 2018
Teatteri- ja konserttitalo Kilden, Kristiansand, Norja (kilpailuvoitto 2005), valmistui 2011
Kuopion kaupunginteatterin peruskorjaus ja laajennus, valmistui 2014
Lappeenrannan uusi kaupunginteatteri, valmistui 2015
Aalto-yliopiston metroasema, Espoo, avattiin 2017
Keilaniemen metroasema, Espoo, avattiin 2017
Suomen Intian suurlähetystön peruskorjaus, New Delhi, valmistuu 2018
Dipolin peruskorjaus, Espoo, valmistui 2017
Helsinki-Vantaan lentokentän lähtö- ja tuloaularakennus (kilpailuvoitto 2017)
Hotelli Marriott, Tampere, valmistui 2020
Kivenlahden metroasema, Espoo, avattiin 2022
Tunnustuksia
Helsingin keskustakirjasto Oodi palkittiin vuonna 2018 Vuoden teräsrakenne -palkinnolla. Rakennuksen arkkitehtisuunnittelun teki Arkkitehtitoimisto ALA ja rakennussuunnittelun Ramboll Finland.
Lähteet
Aiheesta muualla
Arkkitehtitoimisto ALA
Suomalaiset arkkitehtitoimistot
|
1757339
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elmo%20Henriksson
|
Elmo Henriksson
|
Elmo Henriksson (s. 10. maaliskuuta 2003) on suomalainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan maalivahti. Hän edustaa IFK Mariehamnia, jossa hän on lainalla Helsingin Jalkapalloklubista.
Henriksson siirtyi Kyrkslätt IF:stä Helsingin Jalkapalloklubiin kaudeksi 2016. Hän pelasi ensimmäisen miesten sarjaottelunsa 3. marraskuuta 2020, kun HJK:n kakkosjoukkue Klubi 04 voitti Tampereen Ilveksen kakkosjoukkueen vierasottelussa 3–0. Henriksson teki kauden 2020 jälkeen HJK:n kanssa kolmevuotisen sopimuksen.
Kaudella 2021 Henriksson pelasi Klubi 04:ssä 25 Ykkösen ottelua. Klubi 04 putosi kauden päätteeksi Ykkösestä. Kaudeksi 2022 HJK lainasi Henrikssonin Veikkausliigaan IFK Mariehamniin. Hän pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa 2. huhtikuuta 2022, kun IFK Mariehamn pelasi kotonaan maalittoman tasapelin FC Lahtea vastaan. Henriksson pelasi kauden aikana 18 liigaottelua. Kauden 2022 jälkeen Henriksson teki HJK:n kanssa kauden 2024 loppuun asti ulottuvan jatkosopimuksen. Samalla lainasopimusta IFK Mariehamnin kanssa jatkettiin kauden 2023 loppuun asti.
Henriksson valittiin mukaan Suomen A-maajoukkueen tammikuussa 2023 Portugalissa Ruotsia ja Viroa vastaan pelaamiin harjoitusotteluihin.
Lähteet
Suomalaiset jalkapallomaalivahdit
Vuonna 2003 syntyneet
Elävät henkilöt
|
812736
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pneumonoultra%C2%ADmikroskopiko%C2%ADsilikovulkanokonioosi
|
Pneumonoultramikroskopikosilikovulkanokonioosi
|
Pneumonoultramikroskopikosilikovulkanokonioosi on sanasepite, jonka kehitti vuonna 1935 National Puzzlers’ Leaguen johtaja Everett M. Smith. Hän jäljitteli sanalla pitkiä lääketieteen termejä, ja se tarkoittaa keuhkosairautta, joka on syntynyt hienon tuhka tai hiekkapölyn hengittämisestä. Täsmällisesti suomennettuna se tarkoittaa: ”pölykeuhko, joka on aiheutunut tavalliselle mikroskoopille näkymättömän tulivuorentuhkan hengittämisestä”.
Sana on englanniksi pneumonoultramicroscopicsilicovolcanoconiosis ja 45-kirjaimisena se on pisin sana, joka on otettu merkittäviin sanakirjoihin. Sitä pidetään kuitenkin käytännössä turhana sanana, ja se on kehitetty lähinnä ennätykselliseksi sanaksi. Nimi on kuitenkin pisin käytössä oleva lääketieteellisen latinan termi. Se voidaan purkaa seitsemään osaan, joista neljä on johdettu kreikasta ja kolme latinasta:
pneumon(o)- – ’keuhko-’ (kreikka);ultra- – ’yli-’ (latina);mikroskopik(o)- – ’mikroskooppinen’ (kreikka);silik(o)- – ’kivi-’ (latina); vulkan(o)- – ’tulivuori-’ (latina);koni- – ’pöly-’ (kreikka); – ‑oosi – ’sairaus’ (kreikka).
Lähteet
Aiheesta muualla
Lääketieteen sanakirja latina-suomi-latina (WSOY 2009)
Sairaudet
Sanat
|
760881
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mount%20Fridtjof%20Nansen
|
Mount Fridtjof Nansen
|
Mount Fridtjof Nansen on Etelämantereella sijaitseva 4070 metriä korkea vuori Axel Heibergin ja Stromin jäätiköiden lähellä Kuningatar Maudin vuorilla paikassa 85°21′S 167°33′E. Vuorta ei pidä sekoittaa Mount Nanseniin, joka myös sijaitsee Etelämantereella, mutta Victorianmaalla. Vuoren löysi ensimmäisenä etelänavalla käynyt Roald Amundsen vuonna 1911. Amundsen nimesi vuoren löytöretkeilijän Fridtjof Nansenin mukaan, joka oli tukenut Amundsenin löytöretkeä.
Lähteet
Etelämantereen vuoret
|
586675
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Emissiivisyys
|
Emissiivisyys
|
Emissiivisyys on kappaleen lähettämän säteilyn määrä verrattuna täysin mustan kappaleen säteilyyn. Emissiivisyyttä merkitään yleensä kreikan pienellä epsilon-kirjaimella . Luonnossa ei käytännössä esiinny täysin mustia kappaleita, joiden emissiivisyys . Näin ollen kaikkien kappaleiden .
Jos kappaleen heijastavuus on suuri, emissiivisyys on pieni.
Emissiivisyys voidaan ilmoittaa eri aallonpituusalueille.
Useimmiten emissiivisyys ilmoitetaan pitkäaaltoiselle säteilylle.
Kappaleiden jäähtymissäteilyhän on yleensä enimmäkseen pitkäaaltoista infrapunasäteilyä. Monien pintojen emissiivisyydet pitkäaaltoiselle säteilylle ovat luokkaa 0,8-0,97. Mutta esimerkiksi kirkkaan alumiinin emissiivisyys on noin 0,09. Kalkkihiekkakiven emissiivisyys on 0,9.
Katso myös
Albedo
Emissio
Lähteet
Aiheesta muualla
Emissivity of some common materials
Termodynamiikka
Sähkömagneettinen säteily
|
295110
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/High-k-eriste
|
High-k-eriste
|
High-k-eriste on puolijohdekomponenteissa käytettävä eristekalvo, jonka κ-arvo eli suhteellinen permittiivisyys on korkea. Tietyn materiaalin suhteellinen permittiivisyys kuvaa sen kykyä varastoida energiaa sähkökenttään, eli sitä kuinka hyvä eriste se on. Puolijohdeteollisuuden kielenkäytössä high-κ tarkoittaa korkeaa dielektristä vakiota verrattuna piidioksidiin, jota perinteisesti käytetään transistorien eristeenä CMOS-kalvorakenteessa. Pakkaustiheyden kasvaessa mikropiireillä alkaa vuotovirrasta tulla ongelma, minkä vuoksi piidioksidikalvo pitää korvata transistorirakenteessa paremmalla eristeellä. Uudessa 45 nanometrin prosessorisukupolvessa Intel on ottanut käyttöön hafniumyhdisteen tällaiseksi high-k-kalvoksi. Intel pitää kyseistä muutosta suurimpana muutoksena, mikä 40 vuoteen tehty CMOS-rakenteeseen ja auttaa Inteliä pitämään yhä Mooren lakia voimassa. Tarvittavan ohut ja tasainen hafniumoksidikalvo tehdään ALD-tekniikalla.
Lähteet
Aiheesta muualla
Intelin kuvaus tekniikasta
BBC News
NY Times.com
Puolijohteet
Elektroniikka
|
113326
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kepa%20Salmirinne
|
Kepa Salmirinne
|
Keijo "Kepa" Sakari Salmirinne (s. 22. heinäkuuta 1961 Kuusamo) on suomalainen muusikko. Hän on hard rock -yhtye Zero Ninen laulusolisti, joka on osallistunut yhtyeen kappaleiden kirjoittamiseen sekä sävellysten että erityisesti sanoitusten osalta.
Zero Ninen tuotannon lisäksi Salmirinne on tehnyt omaa nimeään kantavan suomenkielisen sooloalbumin (1993). Albumi sisältää cover-kappaleita sekä Salmirinteen omia sävellyksiä. Sanoituksista suurin osa on Salmirinteen, Juice Leskisen tai näiden kahden yhteistyötä. Lopuista vastaavat mm. Hector ja Neumann. Laulujen teemat vaihtelevat rakkaudesta politiikkaa kritisoivaan satiiriin (Hei pää).
Muusikontyön lisäksi Salmirinne on ollut mukana perustamassa Oulussa toimivaa 45 Special klubiravintolaa. Salmirinne ei enää ole baarin toiminnassa mukana, mutta on esiintynyt siellä yhtyeensä kanssa, mm. kesällä 2021 Zero Ninen paluukeikalla muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen sekä toistamiseen kesällä 2023.
Oulu-vuosien jälkeen Salmirinne on asunut vuodesta 2012 jälleen Kuusamossa ja huolehtii päätyönään lomamökkien kunnossapidosta.
Vuonna 2018 Kepan ääntä voi kuulla Suomen ehkä tunnetuimman luontokuvaajan, Hannu Hautalan elämäntyötä kokoavalla rock-videolla "Pohjoista voimaa". Videolla soi kaksi uutta Kepan säveltämää ja sanoittamaa suomenkielistä kappaletta sekä uusintaäänitys soololevyn "Läpi marrasvyöhykkeen" -kappaleesta.
Julkaisut
Zero Nine -yhtyeen tuotanto
Kepa Salmirinne (1993)
Kappaleet:
Sain tiikerin
Tuskin toivun milloinkaan
Liikettä lanteisiin
Hei pää
Kitaranoita
Laulun sanat
Rakkauslaulu
Kesäkatu
Läpi marrasvyöhykkeen
Pannaan tuulemaan
Hullu koira
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaleva 31.10.2004 , s. 5
Keijo Salmirinne lauluntekijänä - Fono.fi
Suomalaiset rocklaulajat
Suomalaiset lauluntekijät
Vuonna 1961 syntyneet
Elävät henkilöt
|
612898
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Altiplano
|
Altiplano
|
Altiplano, myös: puna ja páramos, on ylätasanko Andien leveimmällä kohdalla. Se on maailman toiseksi laajin ylätasanko Tiibetin ylängön jälkeen.
Altiplano sijaitsee Bolivian länsiosassa ulottuen Perun eteläosiin. Se on laajuudeltaan noin 168 350 neliökilometriä. Altiplano on keskimäärin 3 660 metriä merenpinnan yläpuolella ja sitä reunustavat Andien haarat Cordillera Oriental ja Cordillera Occidental. Titicacajärvi sijaitsee Altiplanon matalimmalla kohdalla.
Kuivasta ja kylmästä ilmastosta huolimatta Altiplanolla asuu suhteellisen paljon ihmisiä. Alueella harrastetaan perunan ja ohran viljelyä sekä laamojen hoitoa. Altiplanon suurimmat kaupungit ovat La Paz ja Oruro.
Altiplanolla on mittavat luonnonvarat. Potosín kaivoksista louhittu hopeamalmi rahoitti Espanjaa vuosisatojen ajan. Tinaa kaivettiin 1900-luvun alkupuolella säilyketölkkiteollisuudelle, mikä oli merkittävässä asemassa etenkin ensimmäisessä maailmansodassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Etelä-Amerikan ylängöt
Bolivian maantiede
Perun maantiede
Chilen maantiede
Andit
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
938980
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Guanosiini
|
Guanosiini
|
Guanosiini (C10H13N5O5) on nukleosidi. Guanosiinin rakenteessa puriiniemäksiin kuuluvaan guaniiniin on liittynyt N-glykosidisidoksella riboosisokeri. Guanosiini on yksi RNA-molekyylissä esiintyvistä nukleosideista. Guonosiinin fosforyloidut nukleotidit kuten cGMP, GMP, GDP ja GTP ovat tärkeitä molekyylejä monissa biokemiallisissa reaktioissa, kuten nukleiinihappojen ja proteiinien biosynteesissä.
Guanosiini metaboloituu ihmisen elimistössä puriininukleosidifosforylaasientsyymin katalysoimana guaniiniksi, josta muodostuu edelleen hypoksantiinia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Human Metabolome Database: Guanosine
Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Guanosine
ChemBlink: Guanosine
Nukleosidit
|
1366348
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liukku
|
Liukku
|
Liukku on suomalainen sukunimi. Nimen kantajia:
Alfred Liukku (1891–1969), suomalainen nuortenkirjailija
Asser Liukku (1913–2006), vuodesta 1914 Stenbäck, suomalainen psykiatri ja kansanedustaja
Ilta Liukku (1923–2003), suomalainen lasten- ja nuortenkirjailija
Jari Liukku (s. 1960), suomalainen juristi ja poliisi
Petri Liukku (s. 1969), Kihniön kunnanjohtaja
Ville Liukku (s. 1991), pesäpalloilija.
|
1007269
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ranskan%20presidentinvaali%202012
|
Ranskan presidentinvaali 2012
|
Ranskan presidentinvaalin 2012 ensimmäinen kierros käytiin 22. huhtikuuta 2012 ja toinen kierros 6. toukokuuta. Toisella kierroksella sosialistien François Hollande valittiin Ranskan presidentiksi vuosiksi 2012–2017.
Ehdokkaat ja tulokset
Lähteet
Aiheesta muualla
2012
Vuoden 2012 vaalit
|
707249
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ninnghizhidda
|
Ninnghizhidda
|
Ninnghizhidda oli Saksan Recklinghausenista, Nordrhein-Westfalenista kotoisun ollut sinfonista black metalia esittänyt yhtye. Yhtyeen nimi tulee samannimisestä sumerilaisessa mytologiassa esiintyvästä samannimisestä jumalasta. Yhtye itse ei tosin pidä musiikkiaan black metalina.
Yhtye perustettiin vuonna 1997. Sen ensialbumin Blasphemy julkaisi Invasion Records vuonna 1998, ja toisen albumin Demigod Displeased Records 2002. Molemmat saavuttivat mediassa positiivisen vastaanoton, mutta jäsenvaihdosten ja henkilökohtaisten syiden vuoksi yhtye soitti viimeisen keikkansa tammikuussa 2003 ja lopetti toimintansa kokonaan saman vuoden kesällä.
Julkaisut
The Horned Serpent (demo, 1997)
Blasphemy (albumi, 1998)
Mistress of the Night (demo, 1999)
Demigod (albumi, 2002)
Lähteet
Saksalaiset black metal -yhtyeet
|
379606
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Romuttaja
|
Romuttaja
|
Romuttaja on Marvel-kustantamon luoma superroisto, jonka ensiesiintyminen tapahtui amerikkalaisen Thor-lehden numerossa 148 (1968). Romuttaja kuuluu Romutusryhmänä tunnettuun rikollisjärjestöön. Hahmon loivat Stan Lee ja Jack Kirby.
Suomessa Romuttaja esiintyi ensimmäisen kerran Hämähäkkimies -lehden numerossa 9 (1987).
Historia
Dirk Garthwaite toimi ennen rikollista uraansa purkumiehenä rakennusfirmassa ja tunnettiin työkaveriensa keskuudessa antisosiaalisena tyyppinä. Käännyttyään rikolliseksi Garthwaite loi itselleen puvun ja aloitti laajamittaisten ryöstelyjen sarjan jättäen aina täysin tuhotulle ryöstöpaikalle sorkkaraudan merkiksi käynnistään.
Romuttajan ura muuttui kuitenkin drastisesti hänen ollessaan ryöstämässä hotellihuonetta, jossa sillä hetkellä piti päämajaa Thorin arkkivihollinen Loki. Juuri tunkeuduttuaan sisälle Loki neuvotteli Karnillan, toisen vahvan velhon kanssa suuren voiman saamisesta itselleen. Loki oli tuona aikana heikkona isäpuolensa Odinin otettua tämän voimat pois rangaistuksena juonittelusta. Karnilla saapuukin paikalle ja Garthwaite, joka Lokin tyrmättyään oli asettanut tämän kypärän päähänsä saikin Lokin sijasta Karnillan siunauksen. Niin Garthwaite tunsi täyttyvänsä suunnattomilla voimilla ja huomasi sorkkarautansa muuttuneen tuhoutumattomaksi.
Kutsuen itseään Romuttajaksi, uusi superroisto alkaa aiheuttaa hävitystä kaupungin keskustassa. Thor saapuu paikalle, mutta sankari huomaa Romuttajan olevan aivan liian voimakas. Romuttaja tuhoaakin Thorin joka miltei kuolee konnan kynsissä. Sif kuitenkin noutaa Thorin avuksi voimakkaan Tuhoajan ja voittaa Romuttajan.
Vaikka Romuttaja siirrettiinkin tämän jälkeen vankilaan vahvasti huumattuna, hän kehittää immuniteetin sedatiivia vastaan ja murtautuu ulos voidakseen taistella uudelleen Thoria vastaan. Thor voittaa kuitenkin voimiensa tunnossa Romuttajan - tällä kertaa helposti.
Romutusryhmä
Joutuessaan vankilaan Romuttaja yhdessä kolmen muun sellitoverinsa kanssa päättivät karata paikasta. Garthwaite kertoi voimasta jonka hän sai Karnillalta. Yhdessä kolmen muun vangin Eliot Franklinin, Henry Campin ja Brian Caluskyn kanssa nelikko sai käsiinsä Romuttajan voimien lähteen, lumotun sorkkaraudan. Ukkosmyrskyn voimasta Romuttaja sai takaisin voimansa ja antoi muillekin nelikon jäsenille suuret voimat sorkkarautansa kautta. Caluskysta tuli Paaluttaja, Campista Maansiirtäjä ja Franklinista Pallosalama. Yhdessä he muodostivat Romutusryhmä-nimisen superroistojoukkueen, joita Romuttaja johti.
Romutusryhmä pakenee vankilasta ja aikovat toteuttaa Pallosalaman suunnitelman, jonka mukaan hän kiristäisi New Yorkilta pommillaan miljoonia dollareita. Ryhmän epäonneksi Puolustajat ja Luke Cage estävät katalat suunnitelmat.
Maansiirtäjä on vuosien varrella taistellut useiden eri Marvel-universumin sankareita vastaan, kuten Kostajia, Puolustajia ja useimmiten Thoria vastaan.
Salatuissa Sodissa koko Romutusryhmä mukaan lukien Maansiirtäjä kaapattiin Tuonpuoleisen toimesta taistelemaan supersankareita vastaan. Myöhemmin joukkio kuitenkin vangittiin jälleen ja ainoastaan Rautamiehen väliintulo esti joukkopaon. Ryhmä on myös liittynyt Paroni Zemon Pahuuden Mestareihin, jonka aikana Romuttaja hakkasi Herkuleksen yhdessä muiden Romutusryhmäläisten kanssa miltei kuoliaaksi. Joukkio kuitenkin vangittiin jälleen.
Kuukausia myöhemmin Romuttaja itse vapautti toverinsa ja palautti jälleen heidän voimansa. Pallosalama tympääntyi kuitenkin Romuttajan johtajuuteen ja halusi saada haltuunsa koko Romutusryhmän yhteenlasketut voimat. Romuttaja murskasikin tämän käden Pallosalaman yrittäessä varastaa Romuttajan sorkkarautaa. Tällä kertaa mahtava Herkules kosti hakkaajilleen ja pieksi ryhmän.
Romutusryhmän voimat alkoivat hiipua kun Asgardin yhteys maahan alkoi kadota. Ryhmä palkkasi tiedemies Arnim Zolan palauttamaan heidän voimansa. Tämän jälkeen Romutusryhmä valloitti kokonaisen planeetan, Polemachuksen joka on mahtavan sotalordi Arkonin koti. Arkonin suurvisiiri kuitenkin petti heidät ja Romutusryhmä pakeni paikalta.
Pian tämän jälkeen ryhmä otti yhteen Ukonnuolten kanssa. Ryhmä hävisi kuitenkin jälleen ja on tämän jälkeen ottanut yhteen lukuisten sankarien kanssa. Lopulta Romutusryhmä palasi takaisin Lautalle, Rykerin Saaren huippuvarmaan vankilaan, mutta pakenivat sieltä äskettäisen suurpaon yhteydessä
Voimat & varusteet
Romuttaja omaa suuret fyysiset voimat, joiden avulla hän kykenee nostamaan noin 40 tonnia. Jakaessaan voimansa muun Romutusryhmän kanssa Romuttaja kykeni kuitenkin nostamaan vain kymmenen tonnia. Tämä kuitenkin muuttui kun Ulik opetti Romuttajaa hallitsemaan voimiaan. Nykyään Romuttaja kykenee antamaan voimia myös muille Romutusryhmän jäsenille heikentymättä itse. Romuttaja omaa myös suuren kestävyyden ja Karnillan lumous vahvistaa hänen luustoaan, lihaksiaan ja ihoaan. Romuttaja kykenee kestämään vaivatta jopa suurikaliiperisia luoteja ilman näkyviä vaurioita.
Romuttaja on luonut mentaalisen linkin sorkkarautaansa. Menetettyään supervoimansa, Romuttaja tajusi voiman siirtyneen hänen sorkkarautaansa. Koskettaessaan uudelleen sorkkarautaansa Romuttaja kykenee palauttamaan voimansa. Myös hänen vaatetuksensa muuttuu maagisesti prosessissa. Romuttaja kykenee myös ottamaan mentaalisesti valtansa alle sorkkarautaansa koskettavan yksilön.
Romuttajan tiedetään myös teleporttaamaan ihmisiä maapallolta Asgardiin ja päinvastoin. Hän on myös luonut sorkkarautansa heilautuksella valtavia voima-aaltoja, joiden tiedetään pysäyttäneen jopa luoteja.
Romuttajan sorkkarauta on hieman yli metrin mittainen takorautainen sorkkarauta, joka on käytännössä katsoen tuhoutumaton. Sorkkarautansa avulla Romuttajan tiedetään kaataneen monikerroksisia taloja ja pitäneen puoliaan ukkosenjumala Thoria vastaan. Romuttajan tiedetään myös käyttäneen sorkkarautaansa heittoaseena.
Ultimate Romuttaja
Ultimate Marvel-jatkumossa Romuttaja työskentelee vakuutusyhtiössä, joka siivoaa supersankareiden ja -roistojen taistelun tuhoja.
Romuttaja muissa medioissa
Romuttaja esiintyy yhdessä muun Romutusryhmän kanssa Marvel: Ultimate Alliance -pelissä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ihmeiden Aika-sivuston profiili Romuttajasta
Marvel-kustantamon kotisivujen profiili Romuttajasta (englanniksi)
Marvel Directory-sivuston profiili Romuttajasta (englanniksi)
Leaderslair-sivuston kronologinen listaus Romuttajan esiintymisistä (englanniksi)
Marvel-universumin superroistot
Marvel-universumin yli-inhimillisen voimakkaat henkilöt
|
1326380
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfred%20Schmalzer
|
Alfred Schmalzer
|
Alfred Schmalzer (28. lokakuuta 1912 – 21. tammikuuta 1944) oli itävaltalainen käsipalloilija sekä olympiamitalisti.
Schmalzer kuului Itävallan käsipallojoukkueeseen, joka voitti hopeaa Berliinin kesäolympialaisissa vuonna 1936. Hän pelasi turnauksessa kolme ottelua, mukaan lukien finaalin.
Lähteet
Profiili sports-reference.comissa
Itävaltalaiset käsipalloilijat
Itävaltalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1912 syntyneet
Vuonna 1944 kuolleet
|
317570
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HMS%20Cochrane%20%281905%29
|
HMS Cochrane (1905)
|
HMS Cochrane oli Britannian kuninkaallisen laivaston Warrior-luokan panssariristeilijä.
Valmistus
Alus tilattiin Fairfield Shipbuilding and Engineering Companyltä Govanista, missä köli laskettiin 24. maaliskuuta 1904. Alus laskettiin vesille 20. toukokuuta 1905 ja valmistui 18. helmikuuta 1907.
Palvelus
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin 5. risteilijäviirikköön, mistä se siirrettiin 1909 2. risteilijäviirikköön. Alus oli kuninkaallisen jahdin HMS Medinan saattajana 1911-1912.
Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa Cochrane liitettiin elokuussa 1914 Suureen laivastoon () Scapa Flowhun, minkä mukana se osallistui Skagerrakin taisteluun. Alus siirrettiin 1917 Pohjois-Amerikan ja Länsi-Intian asemalle ja se osallistui Pohjois-Venäjän interventioon toukokuusta syyskuuhun 1918. Alus tuki brittijoukkojen taistelua suomalaisia vastaan toukokuussa 1918 Petsamossa.
Alus ajoi karille 14. marraskuuta 1918 Merseyssä tuhoutuen täysin. Hylky hävitettiin kesäkuussa 1919.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Clyde Warhips
World War I
Duke of Edinburgh -luokan risteilijät
Venäjän sisällissota
Suomen heimosodat
Fairfieldin valmistamat alukset
Yhdistyneen kuningaskunnan ensimmäisen maailmansodan risteilijät
|
1499745
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolamaj%C3%A4rvi
|
Puolamajärvi
|
Puolamajärvi on Lapissa Pellossa Lampsijärven kylän lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 176 hehtaaria eli 1,8 neliökilometriä, se on 2,6 kilometriä pitkä ja 1,1 kilometriä leveä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuudeksi on saatu 6,6 miljoonaa kuutiometriä eli 0,0066 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 3,7 metriä ja suurin syvyys on 8,8 metriä. Sen rantaviivan pituus on 6,8 kilometriä.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Tornionjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 67) Tengeliönjoen valuma-alueen (67.9) Miekojärven alueella (67.93), jonka Lampsijoen valuma-alueeseen (67.936) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 90,8 metriä mpy.
Lähteet
Miekojärven alue
Botin luomat artikkelit
Pellon järvet
|
1048073
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Haarbach
|
Haarbach
|
Haarbach on kunta Passaun piirikunnassa Ala-Baijerissa Saksassa. Se sijaitsee 28 kilometriä luonaaseen Passausta. Kunnan pinta-ala on 47,71 neliökilometriä, sen asukasluku oli vuoden 2020 lopulla 2 602 ja väestötiheys 55 asukasta/km2. Haarbachin pormestarina toimii Franz Gerleigner.
Haarbach on mainittu ensi kerran historiallisissa dokumenteissa vuonna 820. Vuodesta 1818 se on ollut itsenäinen kunta. Haarbachin asukasluku on viime vuosikymmeninä kehittynyt seuraavasti:
1970: 2 500 asukasta
1987: 2 372 asukasta
2000: 2 529 asukasta
2010: 2 577 asukasta
Lähteet
Aiheesta muualla
Kunnan verkkosivut
Baijerin kunnat
Passaun piirikunta
|
774625
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helena%20Tornberg
|
Helena Tornberg
|
Helena Tornberg (o.s. Wentin, s. 1955 Dragsfjärd) on keskustalainen kunnallispoliitikko ja Limingan kunnanhallituksen puheenjohtaja. Tornberg on toiminut Keskustan ruotsinkielisen valtuuskunnan puheenjohtajana vuosina 2004–2008. Hän oli OSEKKin hallituksen jäsen 2005–2009, Folktingetin hallituksen jäsen 2005–2009. Tornberg on Suomen Kuntaliiton ruosinkielisen delegaation jäsen ja Liminganlahden ystävät -yhdistyksen kunniapuheenjohtaja. Hän oli ehdolla vuoden 2009 eurovaaleissa.
Ammatiltaan Tornberg on luovuus- ja vuorovaikutusalan yrittäjä, sairaanhoidon opettaja, psykiatrian erikoissairaanhoitaja, työyhteisöohjaaja, draamaohjaaja ja esiintyjä. Hän on naimisissa kirkkoherra Ilkka Tornbergin kanssa ja heillä on 7 lasta.
Kirjallinen tuotanto
Aggressio – vuorovaikutuksen suola (omakustanne, 1997)
Rohkeusgeeni – kirja rohkeudesta (omakustanne, 2003)
Brannstaka Lustitarhassa kaksikielinen runokirja (omakustanne, 2007)
Lintuna Liminganlahdella (omakustanne, 2008)
Kulttuurivideoita
Liian kaukana – liian lähellä – maahanmuuttajan ja työntekijän tunneviestinnästä (1995)
Elämänvalloitusta- turvapaikkahakijalasten elämää Ruukissa (1995)
Kansainvälisen diakonian opetuspaketti KUA:n ja Diakonia AMK:n yhteinen projekti.
Lähteet
Aiheesta muualla
http://www.bloggen.fi/helenatornberg
http://helenat.blogit.uusisuomi.fi
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Blogi.iw3
http://www.helenatornberg.fi
Suomen Keskustan poliitikot
Vuonna 1955 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1759103
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Thea%20Bjelde
|
Thea Bjelde
|
Thea Bjelde (s. 5. kesäkuuta 2000) on norjalainen jalkapalloilija. Hän on pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän on pelannut Norjan naisten maajoukkueessa kesäkuun 2023 loppuun mennessä seitsemän maaottelua, joista ensimmäisen lokakuussa 2022. Hän on pelannut Norjan nuorisomaajoukkueissa yli 50 ottelua.
Bjelde on edustanut kotimaansa pääsarjassa Sogndalia, Kaupangeria, vuosina 2016–2021 Arna-Bjørnaria ja heinäkuusta 2021 alkaen Vålerengaa.
Lähteet
Norjalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 2000 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1622272
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/NoName%20Snowpark
|
NoName Snowpark
|
NoName Snowpark on laskettelupuisto Flims Laax Faleran talviurheilukeskuksessa Falerassa Sveitsissä.
NoName Snowparkissa järjestetään vuosittain Laax Open -lumilautailukilpailu, joka on vuodesta 2017 alkaen kuulunut maailmancupiin.
NoName Snowparkissa on kaksi halfpipeä ja slopestyle-rinne, suurempi halfpipeistä on Euroopan suurin.
Lähteet
Flims Laax Falera flimslaax.com
Lifts & Slopes flimslaax.com
Freestyle at the Snowpark Laax flimslaax.com
Laax Open open.laax.com
Snowboarding Results – Laax fis-ski.com
Freestyleski Results – Laax fis-ski.com
Sveitsin laskettelurinteet
Falera
|
940282
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Likainen%20sota
|
Likainen sota
|
Likainen sota () oli valtion tukema väkivallan aikakausi Argentiinassa vuosina 1976–1983. Väkivallan uhreiksi joutui tuhansia vasemmistoaktivisteja, ammattiliittolaisia, opiskelijoita, journalisteja, marxilaisia sekä peronisti-sissejä. Surmansa arvioidaan saaneen yhteensä noin 30 000 hallituksen vastustajaa.
Aikakaudesta käytettiin myös nimityksiä El Proceso, lyhennelmä juntan käyttämästä nimestä Proceso de Reorganización Nacional ('Kansallinen uudelleenjärjestyminen'). Käytössä on myös nimitys la última junta militar ('viimeinen sotilasjuntta'). Ihmisoikeusloukkaukset rasittivat maan kuvaa ulkomailla, mutta juntta leimasi arvostelun Argentiinan vastaiseksi kampanjaksi.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Argentiinan historia
1970-luku
1980-luku
zh:骯髒戰爭
|
1732369
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karin%20Thomaksentyt%C3%A4r
|
Karin Thomaksentytär
|
Karin Thomaksentytär (noin 1610–1697) oli suomalainen nimismies ja emäntä.
Karin Thomaksentytärtä on pidetty eräänä Suomen pitkäaikaisimpana 1600-luvun nimismiehenä. Hän hoiti tehtäviään Paraisilla yli 40 vuotta.
Karinin isoisä, isä, aviomies, poika ja pojanpoika olivat myös nimismiehiä.
Lähteet
Ohlander, Ann-Sofie : Tusen svenska kvinnoår, 2008. Upplaga 3. uppl.
Viitteet
Vuonna 1697 kuolleet
Suomalaiset tuomarit
Syntymävuosi puuttuu
|
410395
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Owens-Illinois
|
Owens-Illinois
|
Owens-Illinois Inc. on yhdysvaltalainen pörssiyhtiö (NYSE: OI ), jonka toimialaan kuuluu lasi- ja muovipakkausten valmistaminen. Maailman lasipakkauksista noin puolet on Owens-Illinoisin, sen tytäryhtiöiden tai lisenssinhaltijoiden valmistamia. Yhtiöllä on noin 28 000 työntekijää 22 eri maassa ja sen pääkonttori sijaitsee Perrysburgissa, Ohiossa. Yhtiön liikevaihto oli 7,5 miljardia dollaria vuonna 2006, jolla se kuuluu Fortune 500 -luetteloon.
Yhtiö perustettiin nimellä Owens Bottle Company vuonna 1903 ja se muutti nimensä muotoon Owens-Illinois Glass Company vuonna 1929. Vuodesta 1965 lähtien nimi on ollut Owens-Illinois, Inc. Owens-Illinois kuului Dow Jones Industrial Average -indeksiin 1. kesäkuuta 1959–12. maaliskuuta 1987.
Suomessa Owens-Illinois -konserniin kuului vuosina 1995-2009 Kotkassa sijainnut lasipakkausten valmistaja Karhulan Lasi Oy. Tehdas suljettiin vuodenvaihteessa 2009-2010 lasipullojen tuotannossa olevan ylikapasiteetin vuoksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Owens-Illinois Company Official Site
Glass Is Life
Yhdysvaltalaiset pörssiyhtiöt
|
1604384
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Apollonia%20%28Kreetan%20etel%C3%A4rannikko%29
|
Apollonia (Kreetan etelärannikko)
|
Apollonia () oli antiikin aikainen kaupunki Kreetan saarella Kreikassa. Se sijoitetaan nykyisen Sellián kylän paikalle lähelle saaren etelärannikkoa.
Apollonian kaupunki on ollut olemassa hellenistisellä ja roomalaisella kaudella. Muutoin sen historiasta ei tiedetä mitään. Antiikin lähteistä sen mainitsee lähinnä Stadiasmus Maris Magni, joka kuvaa sen sijainneen 30 stadioninmitan päässä Lamonista ja 100 stadioninmitan päässä Foiniksista. Filosofi Diogenes Apollonialainen oli kotoisin jostakin Kreetan Apolloniasta, mahdollisesti juuri etelärannikon kaupungista. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Apollōniatēs (), myöhemmin latinaksi Apolloniates tai Apolloniensis.
Kreetan etelärannikon Apolloniaa ei tule sekoittaa saaren pohjoisrannikolla sijainneisiin Apelloniaan (myös Apollonia) tai Apolloniaan.
Lähteet
Antiikin Kreetan kaupungit
Ágios Vasíleios
|
1223137
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tim%20Sestito
|
Tim Sestito
|
Tim Sestito (s. 28. elokuuta 1984 Rome, New York) on yhdysvaltalainen jääkiekkoilija, joka pelaa NHL-seura New Jersey Devilsin organisaatiossa. Pääosin hän edustaa organisaation AHL:ssä pelaavassa farmijoukkueessa Albany Devilsissä, jonka varakapteeni hän on. Sestiton pelipaikka on keskushyökkääjä, hän on 180 senttimetriä pitkä ja painaa 91 kilogrammaa. Sestitolla on myös Italian kansalaisuus.
Ura
NHL-varaukseton Sestito debytoi NHL:ssä kaudella 2008–2009, jolloin hän edusti Edmonton Oilersia. Seuraavaksi kaudeksi hän siirtyi New Jersey Devilsin organisaatioon. Albany Devilsin lisäksi Sestito on pelannut AHL:ssä Bridgeport Sound Tigersin, Wilkes-Barre/Scranton Penguinsin, Springfield Falconsin ja Lowell Devilsin riveissä. NHL:ssä Sestito on pelannut 101 ottelua tekemättä yhtään maalia. Vastaavaan suoritukseen, eli sataan NHL-otteluun ilman maaleja, on pystynyt NHL:n historiassa Sestiton lisäksi vain kuusi pelaajaa. Sestito pelasi sadannen NHL-ottelunsa tammikuussa 2015. Hän on kerännyt NHL:ssä kahdeksan syöttöpistettä.
Muuta
Tim Sestiton pikkuveli Tom on myös jääkiekkoilija.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1984 syntyneet
Elävät henkilöt
|
519866
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/G%C3%B6ran%20Portin
|
Göran Portin
|
Anders Göran Portin (10. toukokuuta 1929 Kokkola – 20. lokakuuta 2001 Helsinki) oli suomalainen juristi. Hän toimi pitkään oikeusneuvoksena Korkeimmassa oikeudessa. Hän valmistui lainopin kandidaatiksi 1952 ja lisensiaatiksi 1953. Hän on oikeustieteen tohtori Helsingin yliopistosta vuodelta 1963. Hän opetti Ruotsalaisessa kauppakorkeakoulussa 1954–1964.
Teokset
Lagbok för affärslivet, Rättsvetenskapliga institutionen vid Svenska handelshögskolan, 1959; toim. Portin, Göran & Curt Olsson,
Om köpares dröjsmål med särskild hänsyn till mora accipiendi, Söderström, 1962 (Ekonomi och samhälle , ISSN 0424-7256 ; 7) väitöskirja
Om reklamation vid köp av lös egendom (föredrag, hållet vid Juridiska föreningens i Finland årsmöte den 13 december 1956), Rättsvetenskapliga institutionen vid Svenska handelshögskolan, 1957
Sagt och skrivet, tal och artiklar, Lakimiesliiton kustannus, 2001
Portin, Göran & Curt Olsson, Spörsmål rörande ägareförbehål, Rättsvetenskapliga institutionen vid Svenska handelshögskolan, 1961
Korkeimman oikeuden jäsenet
Vuonna 1929 syntyneet
Vuonna 2001 kuolleet
|
1148248
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ibrahim%20pa%C5%A1%C5%A1a%20%28Egypti%29
|
Ibrahim pašša (Egypti)
|
Ibrahim pašša (1789 Kavalla, Rumelia (nyk. Kreikassa) – 10. marraskuuta 1848 Kairo) oli Egyptin käskynhaltija Muhammad Alin vanhin poika ja sotapäällikkö. Hän soti menestyksekkäästi turkkilaisia vastaan kahdessa sodassa ja toimi 1833–1840 miehittämänsä Syyrian kuvernöörinä. Ibrahim oli myös isänsä seuraajana muutaman kuukauden ajan ennen omaa kuolemaansa vuonna 1848.
Ibrahim oli Muhammad Alin poika tai adoptiopoika. Hänestä tuli 1805 Kairon kuvernööri ja vuosina 1816–1818 hän komensi armeijaa, joka kukisti wahhabiittien kapinan Arabiassa. Vuosina 1821–1822 hän soti Sudanissa ja auttoi sen jälkeen Egyptin armeijan modernisoinnissa eurooppalaisen mallin mukaisesti. Kun Turkin sulttaani Mahmud II vuonna 1824 pyysi Egyptin apua kapinoivien kreikkalaisten kukistamisessa, Ibrahim lähetettiin armeijoineen Kreikkaan. Hän valtasi joukkoineen Morean eli Peloponnesoksen niemimaan, mutta joutui lopulta vuonna 1828 perääntymään kohdattuaan kreikkalaisten avuksi tulleet yhtyneet brittiläis-ranskalais-venäläiset joukot.
Vuonna 1831 Muhammad Alin ja Turkin sulttaanin välille syntyi konflikti, jolloin Ibrahim lähetettiin egyptiläisen armeijan kanssa Syyriaan kohtaamaan turkkilaiset. Hän löi nämä Homsissa, Bailanin solassa sekä joulukuussa 1832 ratkaisevassa Konyan taistelussa. Toukokuussa 1833 hän saneli turkkilaisille Kütahyan rauhanehdot, joissa Syyria ja Adana liitettiin Egyptiin. Ibrahimista tuli näiden voittomaiden kuvernööri. Syyrian kuvernöörinä hän pyrki korvaamaan vanhan feodaalihallinnon uudenaikaisemmalla, mutta kohtasi vastarintaa ankarien otteidensa vuoksi ja joutui kukistamaan turkkilaisen lietsoman kapinayrityksen. Vuonna 1839 turkkilaiset yrittivät vallata Syyrian takaisin, jolloin Ibrahim saavutti suurimman voittonsa lyödessään hyökkääjän täydellisesti Nizipin taistelussa 24. kesäkuuta 1839. Euroopan suurvallat kuitenkin puuttuivat tapahtumiin Turkin eduksi ja heinäkuussa 1840 solmitussa Lontoon sopimuksessa Egypti joutui luopumaan Syyriasta ja Adanasta sillä ehdolla, että Turkki tunnusti Muhammad Alin dynastian Egyptissä. Britannian ja Itävallan laivastojen uhatessa Ibrahimin joukkoja Syyriassa hän joutui evakuoimaan ne talven 1840–1841 aikana.
Muhammad Alin henkisen kunnon heikennyttyä Ibrahimista tuli hänen seuraajansa vuonna 1848, ja tuon vuoden heinäkuussa hän sai myös Ottomaanien valtakunnan tunnustuksen käskynhaltijuudelleen. Hän ehti kuitenkin hallita vain muutaman kuukauden ennen omaa kuolemaansa. Hänen seuraajakseen tuli hänen veljenpoikansa Abbas I. Ibrahimin poika Ismail pašša toimi sijaishallitsijana 1863–1879.
Lähteet
Aiheesta muualla
Egyptiläiset sotilaat
Paššat
Egyptin kediivit
Vuonna 1789 syntyneet
Vuonna 1848 kuolleet
|
1585770
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anders%20Ludvig%20Wendelin
|
Anders Ludvig Wendelin
|
Anders Ludvig Wendelin (18. tammikuuta 1820 Vaasa – 25. elokuuta 1884 Lappeenranta) oli suomalainen lääkäri ja Helsingin yliopiston sukupuoli- ja ihotautiopin ylimääräinen professori.
Wendelinin vanhemmat olivat kristiinankaupunkilainen kauppias, raatimies ja kauppaneuvos Simon Anders Wendelin ja Margareta Katarina Hellman. Hän kävi Vaasan triviaalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi yksityistodistuksella Helsingissä 1838. Wendelin valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi 1847, lääketieteen kandidaatiksi 1850, lääketieteen lisensiaatiksi 1853 ja lääketieteen tohtoriksi 1860. Wendelin teki opintomatkan Saksaan ja Ranskaan 1856–1858.
Wendelin oli Helsingin yleisen sairaalan vt. lääkemääräysten antajana 1852–1853, Porin piirin vt. piirilääkärinä vuodesta 1853, Turun vankilanlääkärinä vuodesta 1854, Helsingin yleisen sairaalan lääkemääräysten antajana vuodesta 1855 ja sairaalan sukupuolitautien osaston esimiehenä vuodesta 1861. Hän sai professorin arvonimen 1866 ja hän toimi Suomen Lääkäriseuran puheenjohtajana 1871. Aleksanterin (Helsingin) yliopiston sukupuoli- ja ihotautiopin ylimääräisenä professorina Wendelin toimi 1874–1881. Wendelin sai professorin arvonimen 1865.
Wendelin oli naimisissa vuodesta 1876 Helena Lovisa Olanderin (1846–1886) kanssa. Wendelinin veljiä olivat kauppaneuvos, laivanvarustaja Otto Wendelin ja taiteilija Ernst Vilhelm Wendelin.
Julkaisuja
Om orsakerna till acut inflammation uti bukens serösa hinna: akademisk afhandling, hvilken med den vidterfarna medicinska fakultetens vid kejserliga Alexanders-universitetet i Finland tillstånd, för licentiatgrad i de medicinska vetenskaperna till offentlig granskning framställes, uti kliniska auditorium den 26 maj 1853 p. v. t. f. m, Helsingin yliopiston väitöskirja. Helsingfors 1853
Lähteet
Suomalaiset lääkärit
Helsingin yliopiston professorit
Suomalaiset professorin arvonimen saaneet
Vuonna 1820 syntyneet
Vuonna 1884 kuolleet
|
1201340
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Long%20Dark
|
The Long Dark
|
The Long Dark on Hinterland Studion kehittämä ja julkaisema selviytymispeli. Peli julkaistiin vuonna Linuxille, Mac OS X:lle, Microsoft Windowsille, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle.
Pelin ennakkojulkaisuversio julkaistiin syyskuussa 2014.
Pelaaminen
Peli on ensimmäisestä persoonasta kuvattu avoimen pelimaailman selviytymispeli, jossa ideana on selviytyä talvisessa erämaassa Kanadassa. Pelaajan tulee löytää itselleen ruokaa, lääkkeitä, vaatteita ja muita hyödyllisiä tarvikkeita. Pelaajan kohtaamia uhkia ovat muun muassa nälkään nääntyminen, paleltuminen ja villieläimet. Pelissä on yö-päivä-järjestelmä. Pelaaja saa valita päähenkilön sukupuolen ennen pelin aloittamista. Pelin taustatarinana toimii geomagneettinen myrsky, joka on tuhonnut kaiken modernin teknologian maapallolta, ja se myös aiheutti pelaajan lentokoneen putoamisen.
Pelin lopullisen versio julkaistiin 1. elokuuta 2017, jolloin peliin myös julkaistiin suuri päivitys nimeltä ”Wintermute”, joka lisäsi peliin tarinapelimuodon. Peliin sisältyy myös useita erilaisia yksinkertaisempia tavoitteellisia pelimuotoja (haasteita).
Virallisen julkaisun yhteydessä ilmoitettiin, että pelin pohjalta tehdään elokuva, jonka tuottajana toimii Jeremy Bolt.
Vastaanotto
Peli on saanut GameSpotin arvostelussa arvosanaksi 6/10.
Peli on saanut PC Gamerin arvostelussa arvosanaksi 85%.
Steamissa pelin kokonaisarvio on erittäin myönteinen.
Ääninäyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
Vuoden 2014 videopelit
Selviytymispelit
Avoimen pelimaailman pelit
Indie-videopelit
Linux-pelit
Mac OS -pelit
Windows-pelit
PlayStation 4 -pelit
Xbox One -pelit
|
1431943
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ossi%20Lairi
|
Ossi Lairi
|
Ossi Lairi (s. 10. syyskuuta 1962 Lappeenranta) on suomalainen entinen jääkiekkopuolustaja. Hän pelasi koko urallaan SM-liigaa yhteensä 316 runkosarjaottelua tehopistein 38+66=104 ja keräten 265 jäähyminuuttia.
Ura
Lairi on PEPO Hockeyn kasvatti. Hän siirtyi juniorina sittemmin Saimaan Palloon, jonka SM-liigajoukkueeseen Lairi nousi kaudella 1983–1984. Hänen tulokaskautensa toi 33 runkosarjaottelussa tehot 8+2=10. Lairi oli joukkueen eniten maaleja tehnyt puolustaja, kuten myös kaudella 1985–1986 kuudella osumallaan Steve Petersin kanssa. SaiPa putosi kauden päätteeksi kuitenkin I-divisioonaan.
Kaudeksi 1986–1987 Lairi siirtyi jatkamaan SM-liigauraansa Jokereihin. Joukkueen kausi päättyi putoamiseen I-divisioonaan. Kaudeksi 1987–1988 hän palasi SaiPaan pelaamaan I-divisioonaa. Lairi oli nostamassa joukkuetta kauden päätteeksi takaisin SM-liigaan. Hänet valittiin I-divisioonan toiseen tähdistökentälliseen. Kaudella 1988–1989 Lairi teki SM-liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 4+17=21. Kauden 1990–1991 päätteeksi SaiPa putosi taas I-divisioonaan. Kaudeksi 1991–1992 hän siirtyi jatkamaan SM-liigauraansa Joensuun Kiekko-Poikien riveihin. Joukkue putosi kauden päätteeksi kuitenkin I-divisioonaan.
Lairi palasi kaudeksi 1992–1993 pelaamaan I-divisioonaa SaiPaan. Kaudella 1993–1994 hän eteni joukkueen kanssa liigakarsintoihin saakka, mutta joukkue jäi kuitenkin kahden pisteen SM-liigaan nousseesta TuTosta.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Suomalaiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1962 syntyneet
Elävät henkilöt
|
633527
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tosihemmot
|
Tosihemmot
|
Tosihemmot oli suomalainen vuonna 1994 esitetty viihdeohjelma. Ohjelmaa juonsi Kari Salmelainen.
Ohjelmassa kilpailijat etsivät parisuhdetta.
Parodia
Jope Ruonansuu teki vuonna 1994 ilmestyneelleen albumilleen Kiikun kaakun ohjelmaan liittyviä sketsejä.
Kilpailijoita
Suomen Diilin 3. tuotantokauden kilpailija Arttu Lipsonen osallistui ohjelmaan ollessaan 19-vuotias.
Katso myös
Napakymppi
Lähteet
Viihdeohjelmat
|
1516163
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carles%20Ale%C3%B1%C3%A1
|
Carles Aleñá
|
Carles Aleñá Castillo (s. 5. tammikuuta 1998 Mataró, Espanja) on espanjalainen jalkapalloilija, joka edustaa espanjalaista Real Betisia lainalla saman sarjan FC Barcelonasta sekä Espanjan alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkuetta. Hän on pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja.
Ura
Aleñá teki debyyttinsä Barcelonan edustusjoukkueessa 30. marraskuuta 2016 Copa del Reyn ottelussa Hérculesia vastaan. Hän teki samassa ottelussa myös ensimmäisen maalinsa.
Aleñá nostettiin virallisesti FC Barcelona B:stä edustusjoukkueeseen 4. joulukuuta 2018. Hän sai pelinumerokseen 21, jonka hän kuitenkin myöhemmin antoi Barcelonaan saapuneelle Frenkie de Jongille ja sai uudeksi pelinumerokseen numeron 19.
Lähteet
Aiheesta muualla
Carles Aleñá WhoScored-sivustolla
Espanjalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1998 syntyneet
Elävät henkilöt
|
59369
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Surf%20pop
|
Surf pop
|
Surf pop on populaarimusiikin tyylisuunta, joka oli suosittua 1960-luvulla. Sille tyypillistä ovat yksinkertainen laulurakenne, lauluharmoniat ja sen ajan lainelautailukulttuuriin (erityisesti Yhdysvaltojen länsirannikon) liittyvät sanoitukset. Tyylisuuntaa puhtaimmillaan edustavat The Beach Boysin uran alkupuolen levytykset. Nykyisin tyylisuuntaa edustavat jotkut yhdysvaltalaiset laulaja-lauluntekijät, kuten Jack Johnson.
Katso myös
surf-musiikki
Surf
Populaarimusiikki
|
1717930
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Philip%20Dybvig
|
Philip Dybvig
|
Philip Hallen Dybvig (s. 22. toukokuuta 1955) on yhdysvaltalainen taloustieteilijä, joka toimii Boatmen's Bancsharesin pankki- ja rahoitusalan professorina Washingtonin yliopiston Olin Business Schoolissa St. Louisissa.
Dybvig on erikoistunut omaisuuden hinnoitteluun, pankkitoimintaan, sijoituksiin sekä hallinto- ja ohjausjärjestelmään. Hän oli aiemmin professori Yalen yliopistossa ja apulaisprofessori Princetonin yliopistossa. Hän on toiminut useiden aikakauslehtien päätoimittajana tai toisena päätoimittajana, esimerkiksi lehdissä Review of Financial Studies; Journal of Economic Theory, Finance and Stochastics; Journal of Finance, Journal of Financial Intermediation; Journal of Financial and Quantitative Analysis ja Review of Financial Studies.
Dybvig tunnetaan työstään Douglas Diamondin kanssa erityisesti vuonna 1983 julkaistusta vaikutusvaltaisesta Diamond–Dybvig-mallista. Dybvigille myönnettiin vuoden 2022 taloustieteiden Nobel yhdessä Diamondin ja Ben Bernanken kanssa "pankkien ja rahoituskriisien tutkimuksesta".
Lähteet
Yhdysvaltalaiset taloustieteilijät
Nobelin taloustieteen palkinnon saajat
Yhdysvaltalaiset professorit
Vuonna 1955 syntyneet
Elävät henkilöt
|
160356
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leivonnainen
|
Leivonnainen
|
Leivonnainen on leipomalla tehty jauhopohjainen ruokatuote. Leivonnainen voi olla makea tai suolainen, mutta nimitystä käytetään yleisimmin makeista leivonnaisista. Jotkin leivonnaiset ovat saavuttaneet perinneruoan aseman.
Tietyt leivonnaiset liittyvät kiinteästi johonkin ajankohtaan. Esimerkiksi Suomessa syödään laskiaisena perinteisesti laskiaispullia, vappuna tippaleipiä ja jouluna piparkakkuja.
Katso myös
Kahvileipä
Leivos
Tunnettuja leivonnaisia
Donitsi
Mansikkatorttu
Mokkapalat
Munkki
Kakku
Karjalanpiirakka
Korvapuusti
Lihapiirakka
Pannukakku
Piirakka
Piparkakku
Pulla
Rinkeli
Tippaleipä
Torttu
Tuulihattu
Runebergintorttu
Juustokakku
Lähteet
Aiheesta muualla
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1151450
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/John%20Monash
|
John Monash
|
John Monash (27. kesäkuuta 1865 Melbourne – 8. lokakuuta 1931 Melbourne) oli australialainen insinööri ja kenraali, joka komensi useita australialaisista muodostettuja yksikköjä ensimmäisessä maailmansodassa. Hän tuli tunnetuksi uusien taistelutaktiikoiden soveltamisesta sodan lopussa.
Elämä
Monashin vanhemmat olivat Itä-Euroopasta Australiaan muuttaneita juutalaisia. Hän opiskeli Melbournen yliopistossa oikeustiedettä, taideaineita ja insinööritekniikkaa. Hän valmistui 1891 insinööriksi ja osallistui eräiden siltojen suunnitteluun.
Sotilasura
Vuonna 1884 Monash liittyi Victorian osavaltion kansalaismiliisijoukkojen opiskelijakomppaniaan. Insinööritaustansa vuoksi hän palveli pääasiassa tykistössä ja yleni vuoteen 1913 mennessä everstiksi. Maailmansodan puhjettua vuonna 1914 Monash nimitettiin Egyptissä toimineen australialaisten vapaaehtoisjoukkojen neljännen jalkaväkiprikaatin komentajaksi. Hän komensi prikaatia vuonna 1915 epäonnistuneen Gallipolin maihinnousun aikana. Kesäkuussa 1916 hänet siirrettiin länsirintamalle divisioonankomentajaksi ja ylennettiin samalla kenraalimajuriksi. Monashin divisioona osallistui muun muassa Messinesin ja Passchendaelen taisteluihin. Monash panosti komentajana operaatioiden huolelliseen suunnitteluun ja hän pyrki hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti muita aselajeja sekä tekniikkaa jalkaväen hyökkäysten tukena.
Toukokuussa 1918 Monash ylennettiin kenraaliluutnantiksi ja nimitettiin australialaisista muodostetun armeijakunnan komentajaksi William Birdwoodin seuraajana. 4. heinäkuuta käydyssä Hamelin taistelussa Monash sovelsi kehittelemäänsä uutta taktiikkaa, niin sanottua ”rauhanomaista työntymistä”. Siinä maata vallattiin viholliselta vähä vähältä rajoitetuilla ja keskitetyillä yllätyshyökkäyksillä, joissa vihollisen asemaa tulitettiin lyhyen aikaa tykistöllä, konekivääreillä, panssarivaunuilla ja lentokoneilla ennen kuin jalkaväki lähetettiin hyökkäykseen. Menestyksen salaisuus oli eri aselajien yhteistyössä. Lisäksi operaatioiden lyhyyden vuoksi tämä taktiikka toimi paremmin kuin aiemmin käytetyt massiiviset tykistökeskitykset, jotka lähinnä varoittivat vihollista odotettavissa olevasta jalkaväen hyökkäyksestä. Hamelin menestyksen jälkeen Monash kehitteli ideaansa jatkuvasta hyökkäyksestä pidemmälle, ja myös muut brittiarmeijan yksiköt omaksuivat tämän taktiikan sodan loppuvaiheessa. Elokuun 8. päivästä alkaen australialainen armeijakunta toimi brittien hyökkäyksen kärkijoukkona, kunnes se vedettiin pois etulinjasta lokakuussa. Joukot onnistuivat tekemään useita läpimurtoja, viimeisenä niistä Hindenburg-linjan murtaminen, ja Monash palkittiin 12. elokuuta ritarinarvolla. Sodan päätyttyä hän johti australialaisten joukkojen kotiuttamista.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen
Sodan jälkeen Monash jätti armeijan ja toimi muun muassa Victorian osavaltion sähkölaitoksen johdossa, minkä lisäksi hän väitteli insinööritekniikan tohtoriksi vuonna 1921. Hän julkaisi muistelmateokset The Australian Victories in France in 1918 (1920) ja War Letters (1933). Hänet ylennettiin kenraaliluutnantista kenraaliksi vuonna 1930. Hän kuoli Melbournessa 8. lokakuuta 1931 66-vuotiaana.
Melbournessa sijaitseva Monash-yliopisto on nimetty John Monashin mukaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Australialaiset kenraalit
Insinöörit
Vuonna 1865 syntyneet
Vuonna 1931 kuolleet
|
641893
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Koiranruusu
|
Koiranruusu
|
Koiranruusu (Rosa canina, syn. R. caniniformis) on Euraasiassa tavattava monimuotoinen ruusulaji. Suomessa koiranruusua tavataan lähinnä Ahvenanmaalla, jossa se on rauhoitettu.
Ulkonäkö ja koko
Koiranruusu on 2–4 metriä korkea, kaarevavartinen ja lyhyitä juuriversoja kasvattava pensas. Kasvin piikit ovat käyriä ja vahvoja. Lehtien korvakkeet ovat kapeita ja kapeakärkisiä. Lehdet ovat kerrannaislehtiä. Lehdykät ovat 2–3,5 cm pitkiä, puikeita ja kertaalleen sahalaitaisia. Kukat ovat vaaleanpunaisia tai valkoisia. Kukka on yksittäinen tai 2–4-kukkainen huiskilo. Kukkaperä on 1–2 cm pitkä ja tavallisesti kalju. Kukkien verholehdet ovat liuskaisia ja ovat kukinnan jälkeen taakäänteisiä. Verholehdet varisevat ennen kiulukoiden punertumista. Koiranruusu kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kiulukat ovat 1,5–2 cm pitkiä ja muodoltaan pitkänomaisia. Emien lähes karvattomat vartalot pistävät kimppuina esiin kiulukoista. Koiranruusun kiulukat kypsyvät Suomessa vasta lokakuussa.
Suomessa tavattavat koiranruusut luetaan nykyään kahteen lajiin, jotka poikkeavat toisistaan lehtien karvaisuuden osalta. Pääosa on kaljukoiranruusuja (R. canina), joiden lehdykät ovat kaljuja. Toinen laji, karvakoiranruusu (R. corymbifera), on hyvin harvinainen. Tämän lehdykät ovat karvaisia. Aikaisemmin nämä koiranruusulajit luokiteltiin omiksi alalajeikseen, ssp. canina ja ssp. dumetorum.
Koiranruusu on hyvin monimuotoinen ja risteytyy helposti, mikä hankaloittaa lajin tunnistamista. Suomessa tavattavista ruusulajeista se muistuttaa läheisesti orjanruusua (R. dumalis).
Levinneisyys
Koiranruusua tavataan koko Euroopassa Islantia, Fennoskandian keski- ja pohjoisosia sekä Pohjois-Venäjää lukuun ottamatta. Lajia tavataan myös Turkissa, Keski-Aasiassa ja paikoitellen Pohjois-Afrikassa. Ihmisen mukana se on levinnyt Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.
Suomessa koiranruusua tavataan harvinaisena Ahvenanmaalta sekä muutamin paikoin Etelä-Suomesta, tosin manner-Suomen esiintymät lienevät viljelykarkulaisia. Koiranruusu on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi.
Elinympäristö
Koiranruusu viihtyy aurinkoisilla rinteillä, pensaikkoniityillä ja lehtoreunuksissa. Lajia tavataan joskus myös viljelykarkulaisena. Ahvenanmaalla lajia uhkaa kasvupaikkojen umpeenkasvu sekä rakentaminen.
Käyttö
Koiranruusua viljellään toisinaan koristepensaana. Lajia käytetään usein perusrunkona muiden ruusujen viljelyssä. C-vitamiinipitoisia kiulukoita käytetään myös ravinnoksi.
Lähteet
Kettunen, Taina: Koiranruusu. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 227–228.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kasviatlas 2020: Kaljukoiranruusun (Rosa canina) levinneisyys Suomessa.
Puutarha.net: Koiranruusu
ITIS: Rosa canina
United States Department of Agriculture (USDA): Rosa canina
Dr. Duke's Phytochemical and Ethnobotanical Databases: Rosa canina
Centre for Agriculture and Biosciences International (CABI): Rosa canina (Dog rose)
Pherobase: Floral volatiles of Rosa canina
Ruusulajit
Suomen äärimmäisen uhanalaiset kasvit
|
1160828
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lorenzo%20Kihlman
|
Lorenzo Kihlman
|
Mauritz Lorenzo Kihlman (11. helmikuuta 1861 Pietarsaari – 15. toukokuuta 1949 Helsinki) oli suomalainen juristi, joka toimi Suomen prokuraattorina sekä Suomen itsenäistymisen jälkeen diplomaattina ja korkeimman hallinto-oikeuden jäsenenä.
Kihlmanin vanhemmat olivat professori Alfred Kihlman ja Hilda Wilhelmina Augusta Forssell. Hän tuli hovioikeuden auskultantiksi 1885 ja palveli 1885–1887 Turun hovioikeudessa ja vuodesta 1888 Vaasan hovioikeudessa, mistä virasta hänet erotettiin 1904. Asianajajana Helsingissä Kihlman toimi 1904–1905, vuoden 1905 suurlakon jälkeen hänestä tuli 1906 prokuraattorin apulainen ja 1908 prokuraattori. Erottuaan prokuraattorin virasta 1909 Kihlman toimi taas asianajajana 1910–1917. Suomen itsenäistyttyä hän oli lähettiläänä Pariisissa ja Madridissa 1918 ja sitten korkeimman hallinto-oikeuden jäsenenä 1919–1931. Kihlman otti osaa hengelliseen työhön muun muassa Helsingin ruotsalaisen NMKY:n puheenjohtajana 1927–1929, Förbundet för svenskt församlingsarbete i Finland -järjestön johtokunnan jäsenenä sekä Helsingin Diakonissalaitoksen johtokunnan varapuheenjohtajana 1929–1943. Hän toimi myös vanhainkotien perustamisen hyväksi.
Kihlmanin puoliso vuodesta 1889 oli Ida Mathilda Ekström (k. 1932). Kirjallisuudentutkija Erik Kihlman (1895–1933) ja kirjailija Bertel Kihlman (1898–1977) olivat heidän lapsiaan.
Kihlmanin kesähuvila, Villa Rulludd, on museona Espoossa.
Lähteet
Sivut 382-393.
Viitteet
Aiheesta muualla
Viitattu 29.3.2014.
Suomen prokuraattorit
Suomalaiset tuomarit
Suomalaiset diplomaatit
Vuonna 1861 syntyneet
Vuonna 1941 kuolleet
|
195115
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stjepan%20Tomas
|
Stjepan Tomas
|
Stjepan Tomas (s. 6. maaliskuuta 1976, Bugojno, Jugoslavia) on kroatialainen jalkapalloilija. Tomas on edustanut vuodesta 2009 venäläistä FK Rubin Kazania. Pelipaikaltaan hän on puolustaja.
Tomasin ura alkoi vuonna 1994 Istra Pulassa, josta hän siirtyi Kroatian suurimpaan seuraan Dinamo Zagrebiin vuosiksi 1996–2000. Tämän jälkeen seurasi kolme kautta Italiassa, ensin Vicenzassa sitten Comossa. Italiasta Tomas siirtyi Turkkiin, aluksi Fenerbahçeen ja sitten Galatasarayhyn. Vuonna 2007 Tomas suuntasi Venäjälle Rubin Kazaniin.
Tomasin ensimmäinen maaottelu oli 22. huhtikuuta 1998 Puolaa vastaan. Hän pelasi kolme ottelua vuoden 2002 MM-kisoissa. Hän oli myös mukana vuoden 2004 EM-kisoissa, mutta ei mahtunut pelaavaan kokoonpanoon. Vuoden 2006 MM-kisoissa Tomas pelasi yhdessä ottelussa 82 minuuttia. Tomas on pelannut 49 maaottelua, joissa hän on tehnyt yhden maalin (tilanne 22. kesäkuuta 2006).
Seurat
1994–1995 Istra Pula (Kroatia)
1996–2000 Dinamo Zagreb (Kroatia)
2000–2002 Vicenza (Italia)
2002–2003 Como (Italia)
2003–2004 Fenerbahçe SK(Turkki)
2004–2007 Galatasaray SK (Turkki)
2007– Rubin Kazan (Venäjä)
Lähteet
Kroatialaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1976 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1554337
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karin%20Krog
|
Karin Krog
|
Karin Krog (s. 15. toukokuuta 1937 Oslo) on norjalainen jazzlaulaja.
Elämä ja ura
Varhaiset vaiheet
Krog aloitti jazzlaulun teini-ikäisenä. Hän oli Kjell Karlsenin kiinnittämänä vuosina 1955–1956 ja teki radiodebyyttinsä maaliskuussa 1956. Vuonna 1957 hän sai kiinnityksen Humlen-ravintolaan, jossa esiintyi muiden muassa Mikkel Flagstadin ja Einar Iversenin kanssa. Hän osallistui näiden yhtyeiden kanssa konsertteihin 1950-luvun lopussa ja sai ensimmäisen sijan Verdensrevyenin suosikkiäänestyksessä vuonna 1959. Krog meni vuonna 1957 naimisiin jazzhistorioitsija Johs. Berghin (1932–2001) kanssa.
1960-luku
Ensimmäisessä Molde Jazz -festivaalissa (1961) Krog lauloi Kjell Karlsenin kvartetin kanssa. Vuodesta 1962 hän toimi omissa kokoonpanoissaan. Samanaikaisesti hän lauloi Frode Thingnæsinin kvintetissä ja Egil Kapstadin triossa. Hän opiskeli Anne Brownin johdolla vuosina 1962–1969. LP-debyyttinsä Krog teki vuonna 1963 levyllä Metropol Jazz, ja vuonna 1964 hän teki ensimmäisenä norjalaisena jazzmuusikkona oman LP:nsä (By Myself). Samana vuonna hän vieraili Gyllene Cirkeln -jazzklubilla Tukholmassa ja osallistui Jazz à Juan -festivaaliin Ranskassa sekä Kongsbergin jazzfestivaaliin.
Krog sai vuonna 1965 Buddyprisenin. Hän toimi silloisen Norsk jazzforumin ensimmäisenä johtajana vuosina 1965–1966. Hän jatkoi työtään omissa kvarteteissaan ja kvinteteissään. Hän lauloi myös Egil Kapstadin yhtyeissä, levytti rhythm and blues -yhtye Public Enemiesin kanssa ja julkaisi toisen LP-levynsä vuonna 1966 Jan Garbarekin ja muiden kanssa. Krog alkoi myös tehdä laajemmin kansainvälisiä esiintymisiä. Häntä kuultiin esimerkiksi Puolassa ja Tšekkoslovakiassa vuonna 1966 sekä Saksassa ja Belgiassa vuonna 1967. Yhdysvalloissa hän levytti vuonna 1967 Don Ellisin big bandin kanssa ja konsertoi Clare Fischerin kanssa. Samana vuonna hän pääsi Down Beat -lehden kriitikoiden "laajempaa tunnustusta ansaitsevien artistien" listan kärkeen. Montreux'n jazzfestivaalissa Krog esiintyi oman kvintettinsä kanssa vuonna 1968. Hän myös jatkoi Norjassa omien LP-levyjen äänittämistä.
1970- ja 1980-luvut
Vuonna 1970 Krog sai Valtion matka- ja opintostipendin, mikä oli silloin hyvin poikkeuksellista norjalaiselle jazzmuusikolle. Samoihin aikoihin Krog sai monia kiinnityksiä eurooppalaisille free jazz -festivaaleille ja saavutti suosiota Japanissa, jossa albumi Some Other Spring (Dexter Gordonin kanssa, 1970) valittiin vuoden levyksi. Krog teki levytyksissä yhteistyötä Arild Andersenin, Bjarne Neremin, Egil Kapstadin, Jon Christensenin, Palle Mikkelborgin orkesterin (1974) ja Steve Kuhnin (1974) kanssa.
Krog vietti kausia Yhdysvalloissa vuosina 1970 ja 1971 ja sai Valtion työstipendin vuosiksi 1971–1974. Hän konsertoi Richard Rodney Bennettin kanssa vuonna 1973 ja sai vuonna 1974 Spellemannprisenin. Vuonna 1975 Euroopan jazzliitto valitsi hänet vuoden naisvokalistiksi. Vuodesta 1976 Krog toimi usein pienissä kokoonpanoissa, etenkin duona John Surmanin kanssa. Pienissä kokoonpanoissa hän työskenteli myös muiden muassa Bengt Hallbergin (kaksi duolevyä; 1977, 1982), Red Mitchellin (1977) ja Nils Lindbergin (1980) kanssa. Hän teki yhteistyötä Mitchellin kanssa myös triona, johon heidän lisäkseen kuului Warne Marsh (I Remember You, 1980). Krogin, Surmanin ja Hallbergin muodostama trio esiintyi laajalti festivaaleilla 1980-luvun puolessavälissä.
Laajemmissa kokoonpanoissa Krog teki monia albumeita omissa nimissään. Näihin kuuluivat Hi-Fly (muiden muassa Archie Sheppin kanssa, 1976; vuoden levy Japanissa) ja As You Are (ruotsalaisten ja tanskalaisten muusikoiden kanssa, 1976). Vuonna 1989 Krogilta ilmestyi Kenny Drewin trion kanssa tehty levy Something Borrowed, Something New. Krog sai vuonna 1983 Gammleng-palkinnon ja perusti vuonna 1987 Meantime Records -yhtiön. Kansainvälisiä esiintymisiä hän teki esimerkiksi Australiassa (1985), Japanissa (1988) ja Unkarissa (1989).
1990-luku
Vuonna 1994 Krog julkaisi ensimmäisenä norjalaisartistina levyn Verve-levymerkillä. Kyse oli hänen kokoelmastaan Jubilee. Hän teki yhteistyötä duona Dave Frishbergin kanssa vuosina 1994 ja 1997. John Surmanin kanssa yhteistyötä tehdessään hän oli edelleen kehittänyt elektronisten tekniikoiden käyttöä, mikä käy ilmi useilta levyiltä. Niistä Bluesand (1999) toi Krogille uuden Spellemannprisenin. Kansainvälisiä esiintymisiä Krog teki esimerkiksi Venäjällä (1990), Indonesiassa (1992), Bulgariassa (1994) ja Kiinassa (1995).
Krog työskenteli myös jazzgenren ulkopuolella muun muassa tekemällä levyn Margrethe Munthen lauluista (Det var en gang..., 1994) ja toisen isoisoisänsä Anders Heyerdahlin musiikista (Huskonsert i Aurskog, 1995).
Myöhemmät vaiheet
Krog piti kirkkokonsertteja Leipzigin Thomaskirchessä (2000) sekä Berliinissä ja muissa kaupungeissa (2001). Vuonna 2005 hänestä tehtiin Pyhän Olavin ritarikunnan ensimmäisen luokan ritari. Vuonna 2012 hän sai Spellemannprisen-jaossa tuomariston kunniapalkinnon ja vuonna 2013 John Surmanin kanssa neljännen Spellemannpriseninsä jazzkategoriassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset sivut ,
Norjalaiset jazzlaulajat
Vuonna 1937 syntyneet
Elävät henkilöt
|
286183
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sulho
|
Sulho
|
Sulho on suomalainen miehen nimi, joka johtuu etupäässä runokielessä esiintyvästä, sulhasta tarkoittavasta sanasta sulho. Nimi on annettu vuoden 2019 loppuun mennessä 643 suomalaiselle, joista suurin osa on syntynyt 1900-luvun alkupuolella. 2010-luvulla nimi on annettu vain kahdeksalle pojalle.
Tunnettuja Sulhoja
Sulho Aavikko (1886–1933), näyttelijä
Sulho Johannes Lehto (1895–1968), näytelmäkirjailija
Sulho Leppä (1878–1918), SDP:n kansanedustaja
Sulho Ranta (1901–1960), säveltäjä, kapellimestari ja musiikkikirjailija
Sulho Sipilä (1895–1949), laivaston upseeri, taidemaalari ja viulisti
Lähteet
Etunimet
|
613459
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Trashmen
|
The Trashmen
|
The Trashmen oli yhdysvaltalainen rock and roll -yhtye. Yhtye on ollut aktiivinen vuosien 1962–1967 välillä, jonka jälkeen yhtye hajosi. Vuonna 1982 yhtye teki paluun ja oli aktiivinen vuoteen 2016 saakka. Yhtyeen tunnetuin kappale on "Surfin’ Bird", jota lukuisat artistit ovat versioineet.
The Trashmen on esiintynyt myös Euroopassa, muun muassa Alankomaissa, Saksassa, Ranskassa, Espanjassa, Belgiassa, Italiassa, Itävallassa, Ruotsissa, Norjassa ja Suomessa.
Kokoonpano
Tony Andreason
Dal Winslow
Bob Reed
Mark Andreason
Entiset jäsenet
Steve Wahrer
Diskografia
Albumit
Surfin' Bird Garrett Sundazed - 1963
Bird Dance Beat Garrett Soma - 1965
Comic Book Collector - 1989
Live Bird '65–'67 - 1990
Tube City!: The Best of the Trashmen Sundazed - 1992
The Great Lost Trashmen Album Sundazed - 1994
Bird Call!: The Twin City Stomp of the Trashmen Sundazed (4-CD box set) - 1998
Teen Trot: Live At Ellsworth, WI, August 22, 1965 Sundazed - 2009
Deke Dickerson and the Trashmen: Bringing Back the Trash - 2014
Singlet
"Surfin' Bird"/"King of the Surf" - 1963
"Bird Dance Beat"/"A-Bone" - 1964
"Bad News"/"On the Move" - 1964
"Peppermint Man"/"New Generation" - 1964
"Whoa Dad"/"Walking My Baby" - 1964
"Dancing With Santa"/"Real Live Doll" - 1964
"Hanging on Me"/"Same Lines" - 1965
"Bird '65"/"Ubangi Stomp" - 1965
"Keep Your Hands Off My Baby"/"Lost Angel" - 1965
"Green, Green Backs Back Home"/"Address Enclosed" - 1967
"I'm A Trashman"/"Torture"/"Bop A Lena"/"Brewski - 2013
Surfyhtyeet
Yhdysvaltalaiset rockyhtyeet
|
49467
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/La%20Madeleine
|
La Madeleine
|
L’église de la Madeleine tai L’église Sainte-Marie-Madeleine (tai lyhyesti La Madeleine) on Magdalan Marialle omistettu kirkko Pariisin kahdeksannessa arrondissementissa. Vuonna 1842 käyttöön vihityn, uusklassista tyyliä edustavan rakennuksen suunnitteli Pierre-Alexandre Vignon.
Kirkon rakentaminen paikalle ehdittiin aloittaa pariinkin otteeseen, mutta työt keskeytyivät Ranskan vallankumouksen vuoksi. Napoleon päätti vuonna 1806 rakentaa jo olemassa oleville perustuksille muistorakennuksen armeijansa kunniaksi. Hän kuitenkin luopui alkuperäisestä ajatuksestaan, ja kuningas Ludvig XVIII päätti viimeistellä rakennuksen kirkoksi. Lopullisesti se valmistui vuonna 1842.
Kirkon urkureina ovat toimineet muun muassa Camille Saint-Saëns, Gabriel Fauré ja Jeanne Demessieux. Siellä on pidetty myös heidän hautajaisensa, samoin Frédéric Chopinin (1849) ja Marlene Dietrichin (1992).
Kirkko sijaitsee Madeleine-metroaseman kohdalla Madeleinen aukiolla.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirkon kotisivut.
Pariisin kirkot
Katedraalit
Kivikirkot
|
472852
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Brian%20Helgeland
|
Brian Helgeland
|
Brian Thomas Helgeland (s. 17. tammikuuta 1961 Providence, Rhode Island, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja. Hänen äitinsä on norjalainen ja isä yhdysvaltalainen.
Helgeland on opiskellut Loyola Marymount Universityssa ja Massachusettsin yliopistossa Dartmouthissa. Vuosi 1998 oli siitä erikoinen, että hänelle myönnettiin sekä Oscar- että Razzie-palkinto. Hän oli Oscar-ehdokkaana vuonna 2004 elokuvan Menneisyyden ote käsikirjoituksesta (sovitettu).
Elokuvia
Helgelandin tunnetuimpia elokuvia ovat:
Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias (käsikirjoitus, 1988)
Ammattitappajat (käsikirjoitus, 1995)
L.A. Confidential (käsikirjoitus, 1997)
The Postman – tulevaisuuden sanansaattaja (käsikirjoitus, 1997)
Salaliittoteoria (käsikirjoitus, 1997)
Payback – tilinteko (ohjaus, käsikirjoitus, 1999)
Ritarin tarina (ohjaus, käsikirjoitus, 2001)
Verivelka (käsikirjoitus, 2002)
The Order (ohjaus, käsikirjoitus, 2003)
Menneisyyden ote (käsikirjoitus, 2003)
Koston liekki (käsikirjoitus, 2004)
Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika (käsikirjoitus, 2009)
''Legend (2015)
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset elokuvaohjaajat
Yhdysvaltalaiset elokuvakäsikirjoittajat
Oscar-palkinnon saajat
Vuonna 1961 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1648000
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Adolf%20Kasimir%20Aminoff
|
Adolf Kasimir Aminoff
|
Adolf Kasimir (Casimir) Aminoff (24. tammikuuta 1846 Mietoinen – 27. joulukuuta 1910 Helsinki) oli suomalainen vapaaherra, upseeri ja valtiopäivämies.
Aminoffin vanhemmat olivat eversti Alexander Aminoff ja Fredrika Charlotta Maria af Forselles ja puoliso vuodesta 1874 Olga Aleksandrovna Heiroth. Aminoff kävi Haminan kadettikoulun ja palveli vänrikkinä vuodesta 1864. Luutnantiksi Aminoff yleni 1868, majuriksi 1873 ja everstiluutnantiksi 1879. Hän toimi pitkään adjutanttina Suomen kenraalikuvernöörin esikunnassa, sotapalveluksesta hän sai eron everstinä 1902.
Aminoff oli aatelissäädyssä edustaja valtiopäivillä 1885 ja 1888.
Lähteet
Suomalaiset everstit
Suomalaiset aateliset
Suomen suuriruhtinaskunnan aatelissäädyn valtiopäivämiehet
Vuonna 1846 syntyneet
Vuonna 1910 kuolleet
|
985858
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Andrei%20Vasilevski
|
Andrei Vasilevski
|
Andrei Andrejevitš Vasilevski (; s. 25. heinäkuuta 1994 Tjumen, Venäjä) on venäläinen jääkiekkomaalivahti, kaksinkertainen Stanley Cup-voittaja ja maailmanmestari, joka pelaa NHL-joukkue Tampa Bay Lightningissa. Isokokoisen Vasilevskin vahvuuksiin kuuluu peittävyys, jalkavoimat ja poikittaisliikkeet. Häntä pidetään yhtenä maailman parhaista maalivahdeista.
Ura
Seuraura
Vasilevski on Salavat Julajev Ufan kasvatti. Vuosina 2009–2013 hän pelasi MHL-junioriliigaa Tolpar Ufassa. Vasilevski siellä ensimmäiset minuuttinsä kaudella 2010–2011, jolloin hänellä oli liigan paras torjuntaprosentti (93,7 %). Vasilevskin kasvattajaseura Salavat Julajev Ufa varasi hänet koko KHL:n varaustilaisuuden seitsemäntenä pelaajana vuonna 2011. Vuotta myöhemmin Tampa Bay Lightning varasi Vasilevskin ensimmäisellä kierroksella 19. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2012. Hänestä tuli kaikkien aikojen pienimmällä numerolla NHL:ään varattu venäläismaalivahti (Jevgeni Rjabtšikov varattiin 21. pelaajana vuonna 1994). Samana kesänä Vasilevskin varasi myös OHL-joukkue Mississauga Steelheads 69. pelaajana CHL:n varaustilaisuudessa, mutta hän ei kuitenkaan koskaan siirtynyt joukkueeseen.
Vasilevski debytoi KHL:ssä kaudella 2012–2013, jolloin hän pelasi lähinnä Iiro Tarkin kakkosmaalivahtina kahdeksan runkosarjaottelua. Vasilevski pelasi suurimman osan kaudestaan vielä Tolpar Ufassa. Hänen päästettyjen maalien keskiarvonsa (1.93) oli koko MHL:n paras ja hänet valittiin liigan syyskuun 2012 kuukauden maalivahdiksi. Kausi 2013–2014 oli Vasilevskille varsinainen tulokaskausi KHL:ssä ja hän nousi Salavat Julajevin pääasialliseksi vastuunkantajaksi. Vasilevski torjui 28 runkosarja- ja 18 playoff-ottelua. Hänet palkittiin kauden päätteeksi KHL:n parhaana tulokaana Aleksei Tšerepanovin muistopalkinnolla. Vasilevski valittiin kauden aikana myös peräti neljä kertaa (syys- ja marraskuu 2013, maalis- ja huhtikuu 2014) liigan kuukauden parhaaksi tulokkaaksi.
Huhtikuun 2014 lopulla Vasilevski teki kaksivuotisen jatkosopimuksen Ufan kanssa, mutta vain noin viikkoa myöhemmin hän teki kuitenkin kolmivuotisen tulokassopimuksen Tampa Bay Lightningin kanssa. Seura lähetti Vasilevskin syksyn 2014 harjoitusleirin päätteeksi AHL-joukkue Syracuse Crunchin vahvuuteen. Hänet valittiin 14. joulukuuta 2014 liigan viikon maalivahdiksi. Vasilevski debytoi Lightningin NHL-joukkueessa 16. joulukuuta 2015 vieraissa Philadelphia Flyersia vastaan. Hän torjui Lightningin 1–4-voittoon päättyneessä ottelussa 23 kertaa ja valittiin kolmostähdeksi. Helmikuussa 2015 seura päätti nostaa Vasilevskin loppukaudeksi NHL-joukkueensa vahvuuteen, kun Lightning kauppasi kakkosmaalivahtinsa Jevgeni Nabokovin oikeudet siirtolistan kautta San Jose Sharksiin. Vasilevski torjui NHL-uransa ensimmäisen nollapelin 3. maaliskuuta 2015 Buffalo Sabresia vastaan. Hän torjui Lightningin 3–0-voittoon päättyneessä ottelussa 28 kertaa ja valittiin ottelun ykköstähdeksi.
Vasilevski pelasi kauden 2014–2015 aikana NHL:ssä 16 runkosarja- ja neljä playoff-ottelua. Lightning eteni aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, joissa Vasilevski sai ykkösmaalivahti Ben Bishopin nivusvaivojen myötä Chicago Blackhawksia vastaan tililleen kaksi ottelua. Toisessa finaaliottelussa 6. kesäkuuta 2015 hänet vaihdettiin Bishopin tilalle kaksi kertaa kolmannen erän aikana, kun Bishop ei onnistunut pelaamaan ottelua loppuun. Lightning voitti ottelun 3–4 ja Vasilevskistä tuli ensimmäinen kesken ottelun vaihdettu maalivahti keväällä 1928 pelanneen Lester Patrickin jälkeen, joka on torjunut joukkueen Stanley Cup -finaaliottelun voiton. Hän paikkasi Bishopin loukkaantumista myös neljännen finaaliottelun ajan, jolloin Lightning hävisi Blackhawksille vieraissa lukemin 2–1. Mestaruus meni lopulta Blackhawksille otteluvoitoin 4–2.
Maajoukkueura
Vasilevski edusti Venäjää MM-kilpailuissa vuonna 2014, jolloin hän voitti maailmanmestaruuden. Vasilevski pelasi turnauksessa lähinnä Sergei Bobrovskin kakkosmaalivahtina kaksi ottelua. Vuoden 2017 kisoissa Vasilevski valittiin kisojen parhaaksi maalivahdiksi. Vasilevski on pelannut myös MM-kisoissa 2019. Vasilevski teki A-maajoukkuedebyyttinsä 3. toukokuuta 2014 Oddset Hockey Gamesin toisessa ottelussa Tukholmassa Tšekkiä vastaan. Hän torjui heti debyytissään nollapelin, kun Venäjä voitti ottelun 6–0. Vasilevski torjui ottelussa 28 kertaa.
Vasilevski pelasi myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2012, 2013 ja 2014, joista ensimmäinen turnaus päättyi hopeaan ja kaksi jälkimmäistä pronssiin. Hänet valittiin kahdessa ensimmäisessä turnauksessa Venäjän top-3-pelaajaksi. Vasilevski pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2010, 2011 ja 2012, joista vuoden 2011 turnaus päättyi pronssiin. Hänellä oli myös turnauksen paras torjuntaprosentti (93,6 %).
Vasilevski pelasi myös alle 18-vuotiaiden Ivan Hlinkan muistoturnauksessa vuosina 2010 ja 2011, joista jälkimmäinen turnaus päättyi pronssiin. Hän edusti myös Venäjän alle 17-vuotiaiden maajoukkuetta Euroopan nuorten olympiafestivaaleissa vuonna 2011 voittaen kultaa. Vasilevski pelasi samana vuonna myös World Junior A Challengessa. Vasilevski edusti Venäjää myös jääkiekon MM-kilpailuissa vuonna 2017.
Muuta
Vasilevski on toisen polven ammattilaisjääkiekkomaalivahti, sillä hänen isänsä Andrei Sr. pelasi omalla urallaan Neuvostoliiton ja Venäjän pääsarjoissa. Andrein isoveli Aleksei Vasilevski pelaa puolustajana KHL-joukkue Avtomobilist Jekaterinburgissa.
Tilastot
Maajoukkuetilastot
Lähteet
Viitteet
Venäläiset jääkiekkomaalivahdit
Jääkiekon maailmanmestarit
Tampa Bay Lightningin pelaajat
Tampa Bay Lightningin varaamat pelaajat
Vuonna 1994 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1279369
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nokia%201220
|
Nokia 1220
|
Nokia 1220 on Nokian vuonna 1999 julkistama matkapuhelin.
Toiminnot
Puhelimesta löytyvät kalenteri, kello hälytystoiminnolla, osoitekirja 200 yhteystiedolle, laskin ja värinätoiminto sekä pelejä.
Lähteet
1220
Vuoden 1999 matkapuhelimet
|
270
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gregoriaaninen%20kalenteri
|
Gregoriaaninen kalenteri
|
Gregoriaaninen kalenteri eli uusi luku on nykyään yleisimmin käytössä oleva kalenteri. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoteen lisätään karkauspäivä neljällä jaollisina vuosina lukuun ottamatta sadalla jaollisia vuosia, jotka eivät ole jaollisia 400:lla. Gregoriaanisessa ajanlaskussa 400 vuotta sisältää siis 97 karkausvuotta (eli vuotta, jossa on karkauspäivä), ei sataa, kuten juliaanisessa ajanlaskussa. Karkauspäivä on nykyisin helmikuun 29. päivä, mutta vielä 1990-luvulle asti karkauspäiväksi oli Ruotsissa ja Suomessa nimetty helmikuun 24. päivä.
Uuteen kalenteriin siirryttiin Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa 4. lokakuuta 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 15. päivään. Ranska, osa Alankomaita ja Luxemburg siirtyivät joulukuussa 1582, ja useimmat katoliset maat seurasivat pian perässä. Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia ja sen siirtomaat siirtyivät uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa ja Suomessa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta.
Rakenne
Gregoriaaninen kalenteri on pieni korjaus juliaaniseen kalenteriin. Juliaanisessa kalenterissa karkauspäivä pidetään joka neljäs vuosi, jolloin vuoden keskipituus on 365,25 päivää. Koska vuoden oikea pituus on noin 365,2422 päivää, tästä aiheutuu noin kahdeksan päivän virhe tuhannessa vuodessa. Gregoriaanisessa kalenterissa vuoden keskipituus on 365,2425 päivää, joten virhettä kertyy tuhannessa vuodessa vain noin 0,3 päivää.
Kalenteri yhtenäistää myös aiemmin käytettyjä kirjavia käytäntöjä: siinä vuosi vaihtuu 1. tammikuuta ja ajanlaskun alkupiste on munkki Dionysius Exiguuksen 500-luvulla laskema Jeesuksen syntymä.
Gregoriaaninen kalenteri jakautuu 12 epäsäännöllisen pituiseen kuukauteen.
Gregoriaaninen kalenteri on huomattavasti tarkempi ajanlaskujärjestelmä kuin edeltäjänsä juliaaninen kalenteri. Viikonpäivät siirtyvät vuodessa yleensä yhden päivän eteenpäin (karkauspäivät aiheuttavat tähän sääntöön poikkeuksia). Esimerkiksi 20. toukokuuta oli vuonna 2005 perjantai, vuonna 2006 lauantai, vuonna 2007 sunnuntai, vuonna 2008 tiistai, vuonna 2009 keskiviikko, vuonna 2010 torstai ja vuonna 2011 jälleen perjantai. Pääsiäisen ja sen mukana monen muunkin pyhäpäivän paikka vaihtelee yli kuukauden verran.
Historiaa
Vuonna 46 eaa. Julius Caesar oli määrännyt juliaanisen kalenterin otettavaksi käyttöön Rooman valtakunnassa. Siihen aikaan kevätpäiväntasaus sattui tavallisesti maaliskuun 25. päiväksi. Vuonna 325 Nikean kirkolliskokous otti käyttöön karkean pääsiäissäännön, jonka mukaan pääsiäinen on kevätpäiväntasauksen jälkeisen täydenkuun jälkeinen sunnuntai. Kevätpäiväntasaukseksi määrättiin 21. maaliskuuta, päivä, joksi kevätpäiväntasaus tavallisimmin sattuu.
1500-luvulle tultaessa kevätpäiväntasaus oli ajautunut jo niin paljon taaksepäin, että se sattui yleensä 11. maaliskuuta, mutta pääsiäisen ajankohtaa määritettäessä sen oletettiin edelleen olevan 21. maaliskuuta, joten suhteessa luonnollisiin vuodenaikoihin pääsiäisen keskimääräinen ajankohta siirtyi vähitellen yhä myöhemmäksi. Lopulta katolinen kirkko alkoi pelätä, että tämä keväinen juhla siirtyisi suorastaan keskikesään.
Kalenterin korjaajaksi tuli paavi Gregorius XIII. Paljon tarkempi sääntö olisi ollut, että 128:lla jaolliset vuodet eivät ole karkausvuosia. Jostakin syystä Gregorius XIII valitsi epätarkemman säännön, jonka mukaan sadalla jaollisista vuosista vain 400:lla jaolliset vuodet ovat karkausvuosia. Toki valittu sääntö on paljon helpompi muistaa. Esimerkiksi vuodet 1700, 1800 ja 1900 eivät olleet karkausvuosia, mutta vuodet 1600 ja 2000 olivat. Gregoriaaninen kalenteri aiheuttaa yhden päivän virheen noin 3 000 vuodessa, mutta Maan rataliikkeen epäsäännölliset muutokset aiheuttavat samaa suuruusluokkaa olevan virheen. Niitä korjaamaan lisätään aikaan silloin tällöin karkaussekunteja, viimeksi vuonna 2015.
Gregoriaaninen kalenteri nimettiin Gregorius XIII:n mukaan, sillä hän julkaisi 24. helmikuuta 1582 bullan Inter gravissimas, jonka mukaan uuteen ajanlaskuun oli siirryttävä saman vuoden lokakuun 4. päivän jälkeen.
Käyttöönotto eri maissa
Uuteen kalenteriin siirryttiin Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Puolassa 4. lokakuuta 1582, jolloin kevätpäivän tasauksen ajankohta korjattiin jättämällä kalenterista 10 päivää pois ja siirtymällä suoraan lokakuun 15. päivään. Ranska, osa Hollantia ja Luxemburg siirtyivät joulukuussa 1582, ja useimmat katoliset maat seurasivat perässä lähivuosina.
Protestanttiset ja ortodoksiset maat ovat seuranneet esimerkkiä myöhemmin. Iso-Britannia siirtyi uuteen kalenteriin vuonna 1752. Ruotsissa ja Suomessa kalenteriin siirryttiin 1753 jättämällä pois 11 päivää, 17. helmikuuta 1753 jälkeen tuli 1. maaliskuuta (katso myös: ruotsalainen kalenteri).
Kerrotaan, että gregoriaanisen kalenterin tullessa käyttöön monet luulivat menettäneensä elämästään yhtä monta päivää kuin kalenterista jätettiin pois. On väitetty, että Englannissa järjestettiin tämän vuoksi jopa mielenosoituksia ("antakaa meille takaisin yksitoista päiväämme!"). Kyseessä on kuitenkin luultavasti pelkkä myytti.
Suomi
Suomen suuriruhtinaskunnassa Venäjän vallan alla käytettiin gregoriaanista kalenteria, joka erosi muun keisarikunnan ajanlaskusta 1800-luvulla 12 päivää ja 1900-luvulla 13 päivää. Koska Venäjällä ja Suomessa noudatettiin eri kalenteria, kaikki Pietarissa laaditut Suomea koskevat dokumentit saivat kaksoispäiväyksen, yhden ”uutta” ja toisen ”vanhaa” lukua varten. Siksi Venäjän lokakuun vallankumous tapahtui juliaanisen kalenterin mukaan lokakuussa, mutta sen muistoa vietettiin gregoriaanisen kalenterin mukaan marraskuussa. Gregoriaaninen kalenteri otettiin Venäjällä käyttöön vasta 1918, jolloin 31. tammikuuta 1918 seurasi suoraan 14. helmikuuta 1918.
Suomen ortodoksinen kirkko noudatti vielä Venäjän vallan aikana juliaanista kalenteria ja siirtyi gregoriaaniseen kalenteriin vasta 1920-luvulla. Silloinkin asiasta käytiin kirkkokunnan sisällä pitkällisiä kiistoja. Venäjän ortodoksinen kirkko käyttää edelleen juliaanista kalenteria, mistä syystä joulua vietetään Venäjällä 7. tammikuuta (gregoriaanisen kalenterin mukaan; juliaanisen kalenterin mukaan päivä on 25. joulukuuta). Myös jotkut muut ortodoksiset kirkot käyttävät yhä juliaanista kalenteria. Pääsiäisen paikka määräytyy kuitenkin kaikissa ortodoksisissa kirkoissa juliaanisen kalenterin perusteella, Suomen ortodoksista kirkkoa lukuun ottamatta.
Muuta
Jotkin protestanttiset maat määräsivät otettuaan gregoriaanisen kalenterin käyttöön pääsiäisen paikan aluksi hieman eri tavalla (todellisten täydenkuun ja kevätpäiväntasauksen mukaisesti) kuin gregoriaanisessa kalenterissa tavallisesti, koska ne eivät halunneet noudattaa paavin määräystä täysin sellaisenaan. Tällaista gregoriaanisen kalenterin muunnosta, jossa päivämäärät ovat samat, mutta pääsiäinen ja sen mukana liikkuvat pienemmät pyhät eivät aina ole samassa paikassa kuin tavallisessa gregoriaanisessa kalenterissa, on kutsuttu myös ”parannetuksi kalenteriksi”. Tällaista kalenteria käytettiin gregoriaanisen kalenterin käyttöönoton jälkeen aluksi myös Ruotsissa ja sen myötä Suomessakin. Kun Ruotsi siirtyi tavalliseen gregoriaaniseen kalenteriin, oli Suomi jo liitetty Venäjään, joten Suomi noudatti parannettua kalenteria tämän jälkeenkin. Suomi eli parannetun kalenterin mukaan viimeisenä maana maailmassa. Tästä johtui, että Suomessa juhlittiin kerran, vuonna 1845, pääsiäistä eri aikaan kuin missään muualla; tavallista gregoriaanista kalenteria noudattavissa maissa pääsiäinen oli sinä vuonna aikaisemmin (23. maaliskuuta) ja Venäjällä myöhemmin kuin Suomessa. Suomessa se oli silloin 30. maaliskuuta.
Gregoriaanista kalenteria käyttävissä maissa vuoden ensimmäinen päivä on yleensä tammikuun 1. päivä. Kuitenkin esimerkiksi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Roomalaisten taruaikaisessa kalenterissa oli vain kymmenen kuukautta: vuosi loppui joulukuun lopussa ja seuraava alkoi vasta maaliskuun alussa. Tammikuun 1. päivä vakiintui 152 eaa. mennessä konsulien virkavuoden vaihteeksi.
Katso myös
Kristillinen ajanlasku
Bysanttilainen ajanlasku
Juutalainen kalenteri
Parannettu kalenteri
Korjattu juliaaninen kalenteri
Maailmankalenteri
Gregoriaanisen kalenterin uudistusesitykset
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Kalenterit
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1378510
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juha%20Hyypp%C3%A4
|
Juha Hyyppä
|
Juha Matti Hyyppä (s. 2. toukokuuta 1964 Espoo) on suomalainen professori Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksessa (ent. Geodeettinen laitos). Hän väitteli Teknillisessä korkeakoulussa tohtoriksi sähkötekniikasta vuonna 1994.
Tutkimustyössään hän ja hänen tutkimusryhmänsä kehittää laserkeilauksen menetelmiä eri sovellusaloille, kuten metsien mittaukseen ja kaupunkien 3D-mallinnukseen, yhteistyössä yritysten ja muiden yhteistyökumppanien kanssa.
Hyyppä johtaa Suomen Akatemian Laserkeilauksen huippuyksikköä. Hän on julkaissut yli 400 tieteellistä tai teknistä artikkelia kaukokartoituksen, laserkeilauksen, tutkatekniikan ja pistepilviaineiston käsittelyn aloilta.
Tunnustukseksi tutkimustyöstään hänet kutsuttiin Ruotsin maatalousyliopiston metsätieteiden kunniatohtoriksi vuonna 2015. Keväällä 2017 hän oli vierailevana professorina Japanin Shinshun yliopistossa, jonka vuoritieteen laitoksen kanssa Paikkatietokeskuksen tutkijat tekevät tutkimusyhteistyötä.
Juha Hyypän isä oli professori Jussi Hyyppä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Juha Hyyppä. Google Scholar.
http://www.laserscanning.fi/
Suomalaiset tieteilijät
Suomalaiset insinöörit
Suomalaiset professorit
Vuonna 1964 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1285347
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sk%C3%A4rkindin%20kihlakunta
|
Skärkindin kihlakunta
|
Skärkindin kihlakunta () oli kihlakunta Itä-Götanmaan läänissä Ruotsissa. Vuoden 1945 väestönlaskennan mukaan kihlakunnan maapinta-ala oli 320,14 neliökilometriä ja asukasluku 4 158 henkeä. Kihlakuntaan kuuluneet kunnat olivat Yxnerum, Östra Ryd, Gårdeby, Skärkind ja Gistad.
Kihlakunnan tuolloisista kunnista Skärkind kuuluu nykyään Norrköpingin kuntaan, Gistad Linköpingin kuntaan, Gårdeby ja Östra Ryd Söderköpingin kuntaan ja Yxnerum Åtvidabergin kuntaan.
Lähteet
Ruotsin kihlakunnat
|
792897
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pitk%C3%A4nokkatylli
|
Pitkänokkatylli
|
Pitkänokkatylli (Charadrius placidus) on itäaasialainen kahlaaja. Sen elinympäristö käsittää Venäjän Kaukoidän, Japanin ja Kiinan itä- ja koillisosia. Se talvehtii Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Lajin holotyypin kuvailivat veljekset John Edward Gray ja George Robert Gray Nepalista 1863.
Lähteet
Tyllit
|
377003
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Creuse
|
Creuse
|
Creuse () on Ranskan departementti numero 23, joka on saanut nimensä Creuse-joesta. Departementti sijaitsee Keski-Ranskassa Uuden-Akvitanian hallintoalueella. Departementti on pinta-alaltaan 5 565 neliökilometriä ja siellä on 123 395 asukasta (vuonna 2006). Creusen pääkaupunki on Guéret. Creuse on jaettu edelleen kahteen arrondissementtiin, 27 kantoniin ja 260 kuntaan.
Creuse oli yksi 83 departementista, jotka perustettiin Ranskan vallankumouksen yhteydessä 4. maaliskuuta 1790. Creuse muodostettiin osasta La Marchen provinssia.
Katso myös
Luettelo Creusen kunnista
Lähteet
Aiheesta muualla
Creusen departementin kotisivut
|
163608
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/A.I.%20%E2%80%93%20Teko%C3%A4ly
|
A.I. – Tekoäly
|
A.I. – Tekoäly (A.I.: Artificial Intelligence) on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut tieteiselokuva, joka käsittelee tekoälyä ja ihmisen luonnollista älyä. Teos oli pitkään Stanley Kubrickin suunnitelmissa. Hän työsti tarinaa yhdessä Steven Spielbergin kanssa ja päätyi siihen, että Spielbergin tulisi ohjata elokuva. Spielberg kirjoitti Kubrickin kuvakäsikirjoituksen pohjalta käsikirjoituksen. Kubrick kuoli ennen kuvausten alkua, ja hänet on merkitty elokuvan tuottajaksi.
Juoni
Rannikot ovat ilmastonmuutoksen seurauksena jääneet veden alle, ja ihmiset ovat kehitelleet mecha-robotteja, jotka ajattelevat ja tuntevat ihmisten lailla. David (Haley Joel Osment) on Cybertronicsin kehittämä prototyyppi, joka näyttää ihmislapselta ja tuntee rakkautta ihmisisäntiään kohtaan. Yhtiö testaa Davidia työntekijällään Henry Swintonilla (Sam Robards) ja tämän Monica-vaimolla (Frances O’Connor). Heidän oma poikansa Martin (Jake Thomas) on vaivutettu koomaan, kunnes tämän harvinaiseen sairauteen löytyy parannuskeino. Monica tykästyy Davidiin, joka alkaa rakastaa Monicaa kuin vanhempaa. David ystävystyy myös robottinalle Teddyn (äänenä Jack Angel) kanssa, joka alkaa huolehtia pojasta.
Martin palaa takaisin kotiin. Hänen yllyttämänään David leikkaa Monicalta tämän nukkuessa hiuskiehkuran. Vanhemmat heräävät ja kauhistuvat nähdessään Davidin seisovan Monican vieressä sakset kädessään. Allasjuhlissa Martinin kaveri käynnistää Davidin itsepuolustusohjelman, jolloin David tarttuu Martinin syliinsä ja putoaa altaaseen. Painava David vetää molemmat mukanaan pohjaan. Martin pelastuu hukkumiselta, mutta Henry suostuttelee Monican palauttamaan Davidin Cybertronicsille tuhottavaksi. Sen sijaan Monica päättääkin jättää Davidin ja Teddyn metsään, jossa tämä voisi piileskellä rekisteröimättömänä mechana.
David lähdee etsimään Pinocchion Sinistä haltijatarta poliiseja pakoilevan Gigolo Joe -mechan (Jude Law) kanssa. David uskoo, että jos haltijatar muuttaa hänet oikeaksi pojaksi, Monica rakastaa häntä ja ottaa hänet taas luokseen.
Joe ja David päätyvät Rouge Cityyn, jossa he saavat suunnistusneuvoja ”tri Tieto” -nimiseltä vastauskoneelta (Robin Williams). David tapaa ihmisluojansa, professori Hobbyn (William Hurt), joka kertoo, että heidän matkansa oli testi, joka mittasi Davidin kiintymyksen syvyyttä. Davidista tehtäisiin myös lisää kopioita. David ymmärtää, ettei hän olekaan ainutlaatuinen ja yrittää tehdä itsemurhan hyppäämällä kielekkeeltä mereen. Veden alla hän näkee uponneessa Coney Islandin huvipuistossa Sinisen haltijattaren patsaan. Samassa Joe pelastaa hänet poliiseilta varastetulla amfikopteri-sukellusvälineellä.
Poliisit nappaavat Joen, mutta David ja Teddy menevät amfikopterilla patsaan luo. He jäävät ansaan, kun maailmanpyörä kaatuu amfikopterin päälle. David uskoo Sinisen haltijattaren olevan elävä olento, joten hän pyytää tätä muuttamaan hänet oikeaksi pojaksi. David toistaa toivettaan päivästä toiseen siihen asti, kunnes meri jäätyy.
Kaksituhatta vuotta myöhemmin Manhattania peittää jäätikkö, ja ihmiset ovat kuolleet sukupuuttoon. Älykkäiksi humanoideiksi kehittyneet mechat löytävät Davidin ja Teddyn jään alta, virvoittavat Davidin ja rekonstruoivat Swintonien kodin. Eräs mecha (Meryl Streep) kertoo Davidille Sinistä haltijatarta esittäen, ettei tästä voi tulla ihmistä. Mechat kuitenkin herättävät Monican yhdeksi päiväksi henkiin tämän hiuskiehkurasta saadun DNA:n avulla. David viettää elämänsä onnellisimman päivän Monican ja Teddyn kanssa, ja ennen nukahtamistaan Monica kertoo rakastavansa Davidia. David käpertyy Monican viereen, sulkee silmänsä ja menee ”paikkaan, jossa unet syntyvät”.
Rooleissa
Vastaanotto
Vuonna 2016 A.I. äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. The New York Timesin kriitikot valitsivat A. I.:n vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.
Lähteet
Stanley Kubrick
Yhdysvaltalaiset tieteiselokuvat
Vuoden 2001 yhdysvaltalaiset elokuvat
Steven Spielbergin ohjaamat elokuvat
Steven Spielbergin tuottamat elokuvat
Elokuvat roboteista
DreamWorksin elokuvat
New Yorkissa tapahtuvat elokuvat
Warner Brosin elokuvat
|
180665
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Linna%20%28Pori%29
|
Linna (Pori)
|
Linna (ruots. Slottet) on yksi Porin kaupunginosista, ja se sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Yhdessä Teljän, Malminpään ja Karhunpään kaupunginosan kanssa se muodostaa Porin ydinkeskustan. Järjestysnumeroltaan Linna on ensimmäinen kaupunginosa. Sen alueen rajaavat Pohjoispuisto, Itäpuisto, Isolinnankatu ja pohjoisessa Kokemäenjoki. Linnan postinumero on 28100.
Linnassa sijaitsee suuri osa Porin aktiviteeteista ja tunnetuimmista nähtävyyksistä. Muun muassa kauppatori, raatihuone, kaupungintalo ja Keski-Porin kirkko sijaitsevat Linnan alueella.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
1477119
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hwarang
|
Hwarang
|
Hwarang () on televisioyhtiö KBS2:n esittämä eteläkorealainen draamasarja. Sen päärooleissa ovat Park Seo-joon, Go Ara ja Park Hyung-sik.
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
Eteläkorealaiset draamasarjat
2010-luvun televisiosarjat
KBS:n televisiosarjat
|
1276410
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Agmatinaasi
|
Agmatinaasi
|
Agmatinaasi eli agmatiiniureohydrolaasi on entsyymi, joka katalysoi agmatiinin hydrolysoitumista putreskiiniksi ja ureaksi. Entsyymiä tavataan niin arkeoniesta, bakteereista kuin aitotumaisista eliöistäkin ja se osallistuu eräiden polyamiinien biosynteesiin. Agmatinaasin EC-numero on EC 3.5.3.11.
Rakenne ja toiminta
Agmatinaasi on rakenteeltaan neljästä alayksiköstä koostuva tetrameeri tai kuudesta alayksiköstä koostuva heksameeri. Ihmisen agmatinaasi koostuu 352 aminohaposta ja sen molekyylimassa on 120 kDa. Aitotumaisten eliöiden agmatinaasi muistuttaa huomattavasti rakenteeltaan ja toiminnaltaan bakteerien agmatinaasia. Entsyymi muistuttaa myös eräitä muita samantapaisia reaktioita katalysoivia entsyymejä kuten arginaasia. Entsyymi vaatii toimiakseen mangaani-ioneja. Mangaani-ionit muodostavat sidoksia vesimolekyylien kanssa tehden niistä happamampia, jolloin ne helpommin muodostavat nukleofiilisen hydroksidi-ionin. Hydroksidi-ioni reagoi elektrofiilisen guanidinoryhmän hiiliatomin kanssa hydrolysoiden agmatiinin putreskiiniksi ja ureaksi.
Agmatinaasi on mitokondrioissa esiintyvä entsyymi. Ihmisellä sitä erittyy erityisesti aivoissa, maksassa, munuaisissa ja suolistossa. Maksassa agmatiinia metaboloi myös diamiinioksidaasi. Agmatiinilla voi olla rooli huumeaddiktioista parantumisessa ja entsyymin inhibiittoreita on tutkittu huumevieroitukseen. Agmatiinia inhiboivat muun muassa putreskiini, spermiini ja EDTA. Kasvit tuottavat putreskiinia ainoastaan agmatinaasin avulla, muissa eliöissä putreskiinia muodostaa myös ornitiinidekarboksylaasi.
Lähteet
Hydrolaasit
|
1319832
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hanna%20Kaila
|
Hanna Kaila
|
Hanna Kaila (s. 31. heinäkuuta 1970 Helsinki) on suomalainen näyttelijä ja laulaja, joka on esiintynyt useissa musikaaleissa, äänityöskennellyt ja dubannut animaatioita. Hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1998. Hän on toiminut myös opettajana ja tekee laulujen käännöksiä.
Ura
Teatteri
Hanna Kaila on työskennellyt mm. Helsingin Kaupunginteatterille:
Rimakauhua rakkaudessa, 2005
The Producers, 2007
Kaunotar ja Hirviö, 2007
Maija Poppanen, 2009
Viulunsoittaja katolla, 2012
Käännöksiä:
Once, 2022
Animaatiot, elokuvat ja televisio
Elokuvat
Oho sano iimeili
Televisio
Toisen kanssa
Kotikatu
Uusi päivä
Dubbaukset
Musiikki
Adiemus
Kaksi maailmaa (Heikki Helan albumi)
Lähteet
Aiheesta muualla
http://www.stepupschool.fi/opettajat/hanna-kaila-skene/
http://www.imdb.com/name/nm0435047/bio
http://turpatalli.net/hanna-kaila/
http://www.leffatykki.com/henkilo/hanna-kaila
https://kohokohdat.fi/helsinki/tapahtumat2/hanna-kaila-jukka-nylund-ja-kaj-chydenius-varisyttaa-selkapiita/
Suomalaiset näyttelijät
Suomalaiset laulajat
Vuonna 1970 syntyneet
Elävät henkilöt
|
288249
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oh
|
Oh
|
Oh tarkoittaa seuraavia:
hydroksidi, kemiallinen kaava OH⁻, anioni tai ioniyhdiste, jossa tämä anioni esiintyy
hydroksyyliryhmä, -OH, vedyn ja hapen yksinkertainen funktionaalinen ryhmä
Ohio, postilyhenne OH, Yhdysvaltain osavaltio
OH, Suomen lentokoneiden kansallistunnus
OH, Suomen radioamatööriaseman maatunnus 1.1.1929 alkaen, muut ovat OF, OG ja OI
ohjehinta, oh, ollut joskus myös ovh, ohjevähittäishinta
Ounasvaaran Hiihtoseuraa - talviurheilu- ja suunnistusseura, perustettu Rovaniemellä 1927.
Oh!, Girls’ Generation -yhtyeen studioalbumi
olohuone, OH, tila asunnossa
Henkilöt
Oh on seuraavien henkilöiden nimi:
Mark 'Oh, oik. Marko Albrecht (s. 1970), saksalainen DJ ja elektronisen musiikin tuottaja
Oh Beom-seok (s. 1984), eteläkorealainen jalkapalloilija
Oh Ha-young (s. 1996), eteläkorealainen laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä
Oh Jin-hyek (s. 1981), eteläkorealainen jousiampuja ja olympiavoittaja
Oh Sang-Eun (s. 1977), eteläkorealainen pöytätennispelaaja.
Oh Se-hoon (s. 1961), eteläkorealainen poliitikko
Oh Sehun (s. 1994), eteläkorealainen rap-artisti, tanssija ja näyttelijä
Oh Se-jong (1982–2016), eteläkorealainen kaukalopikaluistelija, olympiavoittaja ja maailmanmestari
Oh Seong-ok (s. 1972), eteläkorealainen käsipalloilija
Oh Yeon-ji (s. 1990), eteläkorealainen nyrkkeilijä
Sadaharu Oh, Wang Chen-chih (s. 1940), japaninkiinalainen baseballpelaaja ja manageri
Sandra Oh (s. 1971), kanadalainen näyttelijä.
Soon-Tek Oh (1943–2018), korealais-yhdysvaltalainen näyttelijä.
|
735524
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marita%20Cauthen
|
Marita Cauthen
|
Marita Cauthen (s. 1948 Tampere) on Yhdysvalloissa asuva suomalaissyntyinen toimittaja.
Cauthen kirjoitti ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yhteislyseosta vuonna 1968. Saman vuoden syksyllä hän otti vuoden mittaisen au pair -pestin Connecticutin New Haveniin. Vuonna 1971 Cauthen muutti Massachusettsiin, lähelle Fitchburgia, jossa julkaistiin amerikansuomalaista Raivaaja-sanomalehteä. Hän tuli Raivaajan toimittajaksi vuonna 1981 ja toimi lehden viimeisenä päätoimittajana vuodesta 1984 sen lakkauttamiseen 2009 saakka.
Cauthen opettaa suomen kieltä ja osallistuu aktiivisesti suomalaistoimintaan. Hän on myös Ulkosuomalaisparlamentin puhemiehistön jäsen. Presidentti Tarja Halonen myönsi vuonna 2004 Cauthenille Suomen Leijonan ritarikunnan 1. luokan ritarimerkin.
Lähteet
Ulkosuomalaisparlamentti
Demarin artikkeli
Suomalaiset toimittajat
Amerikansuomalaiset henkilöt
Vuonna 1948 syntyneet
Elävät henkilöt
|
169520
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Official%20Live%3A%20101%20Proof
|
Official Live: 101 Proof
|
Official Live: 101 Proof on Panteran vuonna 1997 julkaistu live-albumi. Albumin 14 ensimmäistä raitaa ovat livetaltiointeja aikaisemmin julkaistuilta albumeilta ja kaksi viimeistä kappaletta ovat studiokappaleita, jotka julkaistiin ensimmäistä kertaa tällä albumilla. Näistä "Where You Come From" nousi jonkinlaiseksi fanisuosikiksi. Kappale "Dom/Hollow" on Panteran "Domination" ja "Hollow" yhdistelmä. "Hostile" on lyhennetty nimi "Fucking Hostile" kappaleesta.
Albumi debytoi Suomen virallisen listan sijalla 19, yltäen parhaimmillaan toisella listaviikollaan sijalle 16. Yhdysvalloissa albumi nousi Billboard 200 -listan sijalle 15. Kesäkuussa 1999 albumi ylitti myynnissä kultalevyyn oikeuttavan rajan.
Kappaleet
Kaikki kappaleet säveltänyt ja sanoittanut Pantera.
Kokoonpano
Phil Anselmo – laulu
Rex Brown – basso, taustalaulu
Dimebag Darrell – kitara, taustalaulu
Vinnie Paul – rummut, taustalaulu
Arvostelut
Allmusic:
Chicago Tribune:
Chronicles of Chaos: 3/10
Rolling Stone:
Saavutukset
RIAA:n sertifikaatit
Lähteet
Aiheesta muualla
Panteran albumit
Vuoden 1997 konserttitallenteet
|
334845
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Beg%20for%20Mercy
|
Beg for Mercy
|
Beg for Mercy on yhdysvaltalaisen hiphop-ryhmä G-Unitin debyyttialbumi vuodelta 2003. Menestyneen Get Rich or Die Tryin' -albumin jälkeen rap-artisti 50 Cent perusti oman levymerkkinsä G-Unit Recordsin. Hän teki sopimukset jo entuudestaan tuntemiensa artistien Lloyd Banksin, Young Buckin ja Tony Yayon kanssa. Yayo joutui kuitenkin vankilaan laittomasta aseiden hallussapidosta albumin nauhoituksien aikana. Tästä syystä hänen ääntään ei juurikaan albumilla kuulla. Beg for Mercyä myytiin 2,3 miljoonaa kappaletta Yhdysvalloissa ja 4 miljoonaa maailmanlaajuisesti. Albumilla esiintyy vain yksi vieraileva artisti, mikä on hip hop -albumeille hyvin harvinaista. Esiintyvä artisti on Joe.
Kappaleet
Singlet
"Stunt 101" (23. syyskuuta 2003)
"Poppin' Them Thangs" (2. marraskuuta 2003)
"My Buddy" (2003)
"Wanna Get to Know You" (13. tammikuuta 2004)
"Smile" (8. huhtikuuta 2004)
Aiheesta muualla
http://g-unit.com/
http://www.g-unitsoldier.com/
Vuoden 2003 esikoisalbumit
G-Unitin albumit
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.