id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
574086
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HTC%20Touch%20Pro
|
HTC Touch Pro
|
HTC Touch Pro (Raphael) on HTC-yhtiön syyskuussa 2008 myyntiin tuoma älypuhelin. Täyden QWERTY-näppäimistön ja 2,8 tuuman kosketusnäytön lisäksi laitteen ominaisuuksiin kuuluu muun muassa 7,2 Mbps HSDPA, 3G, Bluetooth, 3,2 megapikselin kamera ja A-GPS. Laitteen käyttöjärjestelmänä on Microsoftin Windows Mobile 6.1. Puhelimella voi lukea mukana tulevilla ohjelmilla muun muassa PDF-, Word-, Excel- ja PowerPoint-tiedostoja. Multimediaominaisuuksina puhelin sisältää kameran, mikrofonin äänen äänitystä varten, MP3-soittimen sekä FM-radion. Puhelimessa olevaa kamera voidaan, toisin kuin esim iPhonessa, käyttää myös videopuheluihin.
Aiheesta muualla
Valmistajan kotisivut
Touch Pro
Wi-Fi-laitteet
QWERTY-matkapuhelimet
Vuoden 2008 matkapuhelimet
Windows Mobile -pohjaiset laitteet
|
1511938
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Camelia%20Macoviciuc-Mihalcea
|
Camelia Macoviciuc-Mihalcea
|
Camelia Macoviciuc-Mihalcea (o.s. Macoviciuc, s. 1. maaliskuuta 1968 Hudești, Botoșani) on romanialainen soudun olympiavoittaja ja maailmanmestari . Hän edusti aktiiviurallaan Dinamo Bukarest CS -seuraa. Hän on pituudeltaan 176 cm.
Macoviciuc-Mihalcea voitti kevyessä pariairokaksikossa olympiakultaa Atlantassa 1996 ja maailmanmestaruuden St. Catharinesissa 1999. MM-pronssia hän saavutti kevyessä perämiehettömässä kaksikossa 1996 sekä kevyessä pariairokaksikossa 1997, 1998 ja 2003. Lisäksi hän sijoittui Ateenan olympialaisissa 2004 viidenneksi pariairokaksikossa.
Lähteet
Romanialaiset soutajat
Romanialaiset olympiavoittajat
Vuonna 1968 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1337462
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Melonta%20kes%C3%A4olympialaisissa%202016%20%E2%80%93%20miesten%20koskimelonnan%20kanadalaisyksikk%C3%B6
|
Melonta kesäolympialaisissa 2016 – miesten koskimelonnan kanadalaisyksikkö
|
Miesten koskimelonnan kanadalaisyksikön kilpailu Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 pidettiin 7. – 9. elokuuta Estádio Olímpico de Canoagem Slalomissa. Alkuerät melottiin 7. elokuuta. Välierät ja finaalit melottiin 9. elokuuta. Olympiakultaa voitti ranskalainen Denis Gargaud Chanut, joka voitti hieman alle sekunnilla slovakialaisen Matej Beňušin. Olympiapronssia voitti japanilainen Takuya Haneda.
Radat
Tulokset
Lähteet
Miehet kanadalaisyksikkö
|
1522720
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Acceptin%20diskografia
|
Acceptin diskografia
|
Tämä on luettelo Acceptin diskografiasta.
Albumit
Studioalbumit
Livealbumit
EP:t
Breakers On Stage (1998, Metal Hammer & Heavy Metal)
Kokoelmat
Singlet
Lady Lou (1979)
I'm A Rebel (1980)
Breaker (1981)
Burning (1981)
Starlight (1982)
Fast as a Shark (1983)
Restless & Wild (1983)
Balls to the Wall (1983)
Love Child (1984)
Screaming for a Love Bite (1985)
メタル・ハート = Metal Heart (1985)
Accept This Free (Midnight Mover/Screaming For A Love Bite) 1985
T.V.ウォー = T.V. War (1986)
Heaven Is Hell (1986)
It's Hard to Find a Way (1986)
Generation Clash (1989)
All Or Nothing (1993)
I Don't Wanna Be Like You (1993)
Slaves to Metal (1993)
Bad Habits Die Hard (1994)
Hard Attack (1996)
The Abyss (2010)
Pandemic (2010)
Teutonic Terror (2010)
Hung, Drawn and Quartered (2012)
Stampede (2014)
The Rise Of Chaos (2014)
Balls to the Wall - Live At Wacken Open Air 2017 (2018)
Life's a Bitch/Restless and Wild (live) (2019)
The Undertaker/Life is a Bitch (2020)
Too Mean to Die (2020)
Zombie Apocalypse (2021)
DVD:t
Tribuuttilevyt
A Tribute to Accept Vol. I (1999)
A Tribute to Accept Vol. II (2002)
Musiikkivideot
I'm a Rebel (1980)
Balls to the Wall (1984)
Midnight Mover (1985)
Generation Clash (1989)
Protectors of Terror (1993)
Slaves to Metal (1993)
Death Row (1994)
Teutonic Terror (2010)
Pandemic (2011)
Stampede (2014)
The Rise of Chaos (2017)
The Undertaker (2020)
Diskografiat
Diskografia
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1705298
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ik%C3%A4kuulo
|
Ikäkuulo
|
Ikäkuuloksi kutsutaan iän myötä heikentynyttä kuuloaistia. Ikäkuulo etenee hitaasti ja symmetrisesti molemmissa korvissa, yleensä ensimmäisenä oireena esiintyy kyvyttömyys kuulla korkeita taajuuksia. Myöhemmin myös puheen erottaminen erityisesti hälyssä voi vaikeutua. Perintötekijät vaikuttavat ikäkuuloon muodostumiseen. Ikäkuulo on yleisin aikuisiän kuulovian aiheuttaja. Ikäkuulo voi vaikuttaa henkilön sosiaaliseen elämään negatiivisesti ja hankaloittaa tavanomaista elämää.
Esiintyvyys
Kuuloliiton mukaan kolmasosalla 65 vuotta täyttäneistä on todettu kuulon alenemaa. Tämän lisäksi kahdella kolmesta yli 75-vuotialla voi esiintyä vastaavia ongelmia. Ikääntyneiden kuulo-ongelmista yli 90 % sanotaan olevan ikäkuuloa, jonka taustalla on muutokset korvan ja keskushermoston toiminnassa.
Katso myös
Ikänäkö
Lähteet
Lääketiede
|
1771896
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Southeast%20Christian%20Church
|
Southeast Christian Church
|
Southeast Christian Church on kristillinen seurakunta, joka sijaitsee Louisvillen kaupungissa Kentuckyssa, Yhdysvalloissa. Seurakunnalla on yhteensä nooin 21 800 viikoittaista kävijää. CBS Newsin mukaan seurakunta oli Yhdysvaltain 12. suurin megakirkko vuonna 2019. Seurakunnan johtava pastori on Kyle Idleman.
Lähteet
Yhdysvaltain megakirkot
Kristinusko Kentuckyssa
|
1679780
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fyrrhagioi
|
Fyrrhagioi
|
Fyrrhagioi () oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Thessaliassa Kreikassa. Se sijaitsi Ainiin alueella, mutta sen tarkempaa sijaintia ei tunneta.
Myöskään Fyrrhagioin historiasta ei tiedetä mitään. Kaupunki tunnetaan vain joukosta 300-luvulta eaa. peräisin olevia piirtokirjoituksia. Niissä kaupungin kansalaisista käytetään etnonyymiä Fyrrhagios (). Kaupungin nimi ei esiinny sellaisenaan antiikin lähteissä, vaan on johdettu etnonyymistä.
Lähteet
Antiikin Thessalian kaupungit
|
1466884
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Huhtasuon%20terveysasema
|
Huhtasuon terveysasema
|
Huhtasuon terveysasema on Jyväskylän Huhtasuon kaupunginosan Huhtakeskuksessa toimiva kaupungin terveysasema.
Terveysaseman naapuristossa sijaitsevat muun muassa Huhtasuon kirjasto, Huhtasuon yhtenäiskoulu ja aiemman Huhtasuon kirkon toimintaa jatkava seurakuntatila Huhtakoti.
Lähteet
Aiheesta muualla
Päivystys (Keski-Suomen keskussairaalan päivystys) (ksshp.fi)
Jyväskylän terveysasemat, terveyskeskukset ja terveyskeskuspäivystykset
Huhtasuo
|
797533
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Educa-messut
|
Educa-messut
|
Educa-messut on opetusalan valtakunnallinen koulutustapahtuma. Educa järjestetään vuosittain tammikuussa Helsingin Messukeskuksessa. Tapahtuman järjestää Suomen Messut yhteistyökumppaneinaan Opetusalan Ammattijärjestö OAJ, Suomen Rehtorit ry, Opetushallitus, Opsia ry sekä pedagogiset opettajajärjestöt. Messujen kävijäkohderyhmänä ovat opetus-, kasvatus- ja koulutusalan ammattilaiset, rehtorit, kunta- ja koulutusalan johtajat, opettajat ja opettajaksi opiskelevat. Tapahtuma esittelee näyttelyssään eri opetusalojen oppimateriaalit, opetusvälineet, tietotekniikkaratkaisut sekä alan palvelut. Seminaariohjelmasta vastaa Opetusalan ammattijärjestö. Vuonna 2009 Educa-messuilla vieraili 11 654 alan ammattilaista ja näyttelyyn osallistui 229 yritystä.
Tammikuussa 2019 Suomen Messut ja Opetusalan ammattijärjestö peruivat Aito avioliitto ry:n osallistumisen messuille näytteilleasettajana. Aiemmin Educa-messut oli perustellut messuille osallistumista moniarvoisuudella.
Lähteet
Aiheesta muualla
Educamessut.fi
Helsingin tapahtumat
Messut (tapahtumat)
|
921064
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Finnhits%20%E2%80%93%2015%20huippuhitti%C3%A4
|
Finnhits – 15 huippuhittiä
|
Finnhits – 15 huippuhittiä on vuonna 1986 julkaistu kokoelma-albumi ja nimensä mukaisesti se sisältää suomalaisten artistien hittejä. Kappaleet on äänitetty vuosina 1985 ja 1986. Albumi on osa laajaa Finnhits-sarjaa. Kustantaja on Fazer Finnlevy ja luettelotunnus on LP-levyn osalta FTV 26.
Kappaleet
1. Kake Randelin: "Häippästään Helsinkiin" (Mama Goes Jamaica) - 4:41
Säv. Ten Marque, Sham Bain, Greg Redknight
Suom. san. E. Metsä
Sov. Jori Sivonen
2. Katri Helena: "Rakkaus" (Only Love) - 4:29
Säv. V. Cosma
Suom. san. C. Johansson
Sov. Esa Nieminen
3. Jamppa Tuominen: "Ilman minua" - 4:22
Säv. R. Pauls, I. Reznik
Suom. san. Juha Vainio
4. Meiju Suvas: "Oot tosi mieletön" (Exitable) - 3:04
Säv. Harry Bogdanovs
Suom. san. Meiju Suvas
Sov. Kaj Westerlund
5. Tauski Peltonen: "Puistotie" - 3:39
Säv. & san. Ego Toivonen
Sov. E. Toivonen, R. Asikainen, K. Westerlund
6. Eini: "San Franciscoon" (Clap Your Hands) - 3:49
Säv. B. Koelewijn
Suom. san. R. Reiman
Sov. R. Asikainen, K. Westerlund
7. 7 seinähullua: "Jambo Jambo" - 3:28
Säv. Udo Jürgens
Suom. san. Juha Vainio
Sov. Arto Hyötyläinen
8. Tapani Kansa: "Laivat" - 3:31
Säv. I. Nikolajev
Suom. san. Irma Arvola
Sov. Kaj Westerlund
9. Berit: "Aina samat juhlat" - 3:46
Säv. Torgny Söderberg
Suom. san. Juha Vainio
Sov. Kaj Westerlund
10. Markku Aro: "Keinu kanssain aamuun" (Rock Me Baby) - 4:16
Säv. J. Nash
Suom. san. Edu Kettunen
Sov. J. Louhivuori
11. Arja Saijonmaa: "Tuska" (Kaimos) - 3:31
Säv. M. Theodorakis
Suom. san. Sauvo Puhtila
Sov. Jaakko Salo
12. Kari Tapio: "Portugalin huhtikuu" (April in Portugal) - 3:12
Säv. Raul Ferrao
Suom. san. Saukki
Sov. Kaj Westerlund
13. Juha Vainio: "Pankinjohtajan vapaailta" - 3:11
Säv. Reino Markkula
San. Juha Vainio
Sov. Markku Johansson
14. Eila Torvela: "Kuin tälli päähän" (Te quiero mi amor) - 3:09
Säv. Collins, Bertels
Suom. san. Raul Reiman
Sov. Kaj Westerlund
15. Solistiyhtye Suomi: "Sheila" - 2:54
Säv. & sov. Jori Sivonen
San. Juha Vainio
Lähteet
"Iskelmä-, viihde- ja tanssimusiikki / 'Kuukauden LP-levy/kasetti'", Musiikki Uutta 10/1986 (heinäkuu), s. 5, Oy Fazerin Musiikkikerho Ab.
Viitteet
Aiheesta muualla
Albumin tiedot Suomen äänitearkistossa
Vuoden 1986 kokoelma-albumit
Finnhits-albumit
|
1387666
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Diego%20Bardanca
|
Diego Bardanca
|
Diego Bardanca Flores (s. 20. maaliskuuta 1993 León, Espanja) on espanjalainen jalkapalloilija. Pelipaikaltaan hän on keskuspuolustaja.
Lähteet
Espanjalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1993 syntyneet
Elävät henkilöt
|
238730
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuriton%20sukupolvi%20%28vuoden%201957%20elokuva%29
|
Kuriton sukupolvi (vuoden 1957 elokuva)
|
Kuriton sukupolvi on Matti Kassilan ohjaama vuonna 1957 valmistunut elokuva, joka pohjautuu Mika Waltarin samannimiseen menestyskomediaan.
Alun perin 1930-lukua kuvanneen näytelmän helsinkiläisnuoriso on nyt ajankohdan mukaan lättähattuja ja villamyssymissejä, ja elokuvassa on useita rockin ja jitterbugin tahtiin tehtyjä musiikki- ja tanssikohtauksia. Elokuvan pääosissa näyttelevät Tauno Palo, Irma Seikkula, Maikki Länsiö ja Jussi Jurkka.
Juoni
Helsinkiläiseen Varavaaraan perheeseen kuuluvat professori Reinhold Varavaaran lisäksi vaimo ja kolme aikuista lasta Kali, Japi ja Pelle. Professori-isällä ei ole tutkimustyönsä ohella aikaa pitää kurissa lapsiaan, eikä äitikään puutu näiden asioihin. Kali viettää railakkaita 21-vuotissyntymäpäiväjuhlia, joissa on mukana Pellen uusi tyttöystävä Marja. Professori ja Marja ihastuvat toisiinsa, mutta huomaavat aikaa myöten suhteensa olevan mahdoton.
Näyttelijät
Tausta
Waltarin näytelmän Kuriton sukupolvi kantaesitys oli Tampereen teatterissa 1936, ja siitä tehtiin 1937 elokuvasovitus, jonka ohjasi Wilho Ilmari. 1950-luvun alussa Eino Salmelainen ohjasi Tampereen Työväen Teatterissa näytelmästä uuden version. Waltari oli tehnyt alkuperäiseen näytelmään joitakin muutoksia, Salmelainen sovitti sitä lisää ja Ritva Arvelo kirjoitti nuorison repliikit uudelleen stadin slangilla. Kun näytelmä menestyi hyvin, siitä päätettiin tehdä toinenkin elokuvaversio. Waltari ei ollut enää mukana elokuvan käsikirjoitustyössä.
Elokuvan ja alkuperäisen näytelmän juonessa on useita eroja. Näytelmässä Varavaaran poika Pelle on juoksija, mutta elokuva kuvattiin talvella, ja siksi hänestä tehtiin mäkihyppääjä. Näytelmässä professorin ja Marjan romanttiset kohtaukset tapahtuvat kesähuvilalla, mutta elokuvassa tähtitornissa. Elokuvassa on myös viittaus atomipommiin, kun professori perustelee, miksei ota vastaan ulkomailta tehtyä virkatarjousta. Näytelmässä esiin tullut nuorten poliittinen kapinointi on jätetty elokuvasta pois.
Elokuva oli ensimmäinen, jonka Matti Kassila ohjasi Waltarin tekstin pohjalta. Myöhemmin Kassila jatkoi Waltarin filmatisoimista Komisario Palmu -elokuvissa.
Arvioita
Panu Rajala pitää Tauno Palon esittämää professori Varavaaraa taitavana roolityönä, jossa on enemmän ”räjähtävyyttä” ja kostonhalua kuin Uuno Laakson aikaisemmassa tulkinnassa vuoden 1937 elokuvassa. Professorin ja Marjan (Kaija Siikala) suhde on kuvattu hellästi ja inhimillisesti. Loppupuolella elokuvan ote Rajalan mielestä herpoaa, eikä professorin ryhdistäytymisessä ole kunnon pontta. Hän pitää elokuvaa nykyään enää kuriositeettina, joka kuvaa huvittavastikin 1950-luvun Helsinkiä ja sen nuorisoa. Myös Arto Pajukallion mukaan elokuvan rockin rytmi on tahattoman koominen.
Lähteet
Tunteiden paloa
Kuriton sukupolvi Ylen sivuilla
Kuriton sukupolvi Yle Areenassa
Viitteet
Vuoden 1957 suomalaiset elokuvat
Suomalaiset mustavalkoelokuvat
Suomalaiset komediaelokuvat
Suomalaiset näytelmiin perustuvat elokuvat
Matti Kassilan ohjaamat elokuvat
Mika Waltarin teoksiin perustuvat elokuvat
Suomalaiset nuortenelokuvat
|
393274
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ammunta%20kes%C3%A4olympialaisissa%201948
|
Ammunta kesäolympialaisissa 1948
|
Lontoon kesäolympialaisissa 1948 ammunnassa kilpailtiin neljässä lajissa.
Mitalistit
Mitalitilasto
Suomalaiset
Lähteet
Kansainvälisen ampumaurheiluliiton (ISSF) tietokanta
Kansainvälisen olympiakomitean tietokanta
Kesäolympialaiset 1948
1948
|
1508402
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ephestia%20cypriusella
|
Ephestia cypriusella
|
Ephestia cypriusella on Ephestia-sukuun ja koisat-heimoon (Pyralidae) kuuluva eläinlaji. Tieteellisen nimen sille antoi ensimmäisenä Roesler vuonna 1965. Sillä ei ole alalajeja.
Lähteet
Ephestia
Käyttäjän PtmBot luomat artikkelit kokeiluajo
|
1307326
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6%20Joensuu
|
Väinö Joensuu
|
Väinö Mikael Joensuu (13. elokuuta 1894 Viipuri – 16. elokuuta 1973) oli suomalainen filosofian maisteri, toimittaja, suomentaja ja pakinoitsija.
Joensuun vanhemmat olivat talonomistaja Salomon Joensuu ja Paulina Laurila. Hän pääsi ylioppilaaksi 1912 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1917 ja maisteriksi 1923.
Joensuu oli sanomalehti Karjalan ulkomaan osaston toimittajana 1917–1919, Uuden Suomen toimittajana 1919–1931, Ilta-Sanomien toimittajana 1932–1950 sekä Sanomalehtimiehen toimittajana vuodesta 1947. Hän toimi myös Karjalan Helsingin-kirjeenvaihtajana 1920–1939 ja oli venäjänkielen opettajana Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Joensuu oli Helsingin sanomalehtimiesyhdistyksen sihteerinä vuodesta 1926 ja Suomalais-latvialaisen yhdistyksen sihteerinä 1928–1936. Joensuu kirjoitti Ilta-Sanomiin pakinoita nimimerkillä Mikko.
Joensuu oli naimisissa vuodesta 1938 Kyllikki Vasan (Waldstedt) kanssa.
Teoksia
Kirjapainoja ja sanomalehtiä : piirteitä Europan kirjapainojen ja sanomalehtien lapsuusvuosilta. Helsinki 1937
Euroopan sanomalehdistön synnystä : esitelmä Turun yliopiston sanomalehtimieskursseilla 6.VII.1939. Helsinki 1939
Helsingin sanomalehtimiesyhdistys 1920-1940 – Helsingfors journalistförening r.y. 1920-1940 : katsaus yhdistyksen syntyyn ja toimintaan. Helsinki 1942
Suomennoksia
S. A. Malsagov : Helvetti Vienanmeressä : neuvostovankila kaukaisessa pohjolassa. WSOY 1926
Boris Cederholm : Punainen painajainen : kuvia ja kokemuksia Neuvostomaasta. WSOY 1929
A. Novikov-Priboi : Tsushima : Venäjän laivaston tuho Tsushiman saaren luona v. 1905 mukanaolleen kertomana ; venäläisen alkuteoksen suppeammasta painoksesta suomentanut Väinö Joensuu. WSOY 1937
Lähteet
Suomalaiset toimittajat
Pakinoitsijat
Suomentajat
Vuonna 1894 syntyneet
Vuonna 1973 kuolleet
|
1488927
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kutsumus
|
Kutsumus
|
Kutsumus tarkoittaa sitä, että ihminen kokee palavaa halua suorittaa jotakin itselleen merkitykselliseksi koettua tehtävää. Kutsumukseen liitetään usein toimiminen tietyssä ammatissa tai elämäntavassa, jolla ihminen toteuttaa kutsumustaan. Sanan alkuperäiset juuret tulevat kristillisestä perinteestä, jossa kutsumuksen ajateltiin olevan lähimmäisen palvelemista Jumalan kutsusta. Nykyään sanaa käytetään kuitenkin myös ilman hengellistä merkitystä.
Uskonnollinen merkitys
Sanan lähtökohtana pidetään apostoli Paavalin tekstejä (1 Kor. 7:20). Katolisessa kirkossa kutsumus tarkoitti papin tehtäviin hakeutumista ja tehtävässä toimimista. Kirkollisessa sanastossa esiintyy edelleen vokaation käsite, joka käsittää Jumalan antaman kutsun kirkolliseen työhön.
Suomessa kutsumuksen käsite on tullut tutuksi Martti Lutherin tulkitsemana. Luterilaisen näkemyksen mukaan kutsumus ei liity pelkästään papin tehtäviin, vaan kaikki työ on Jumalan edessä yhtä arvokasta. Lutherin käsityksen mukaan kutsumus määrittelee ihmisen paikan ja tehtävän oman yhteisönsä jäsenenä.
Maallinen merkitys
Maallisena käsitteenä kutsumus liittyy tieteenaloista mielenfilosofiaan ja sosiaalipsykologiaan. Kutsumuksen voi ymmärtää omaa identiteettiä tukevaksi sitoutumiseksi ja tunnepohjaiseksi kiinnittymiseksi itselleen merkitystä ja arvoa tuovaan tehtävään.
Kutsumus muodostuu erilaisista kerroksista, jotka voivat vaihdella elämäntilanteen myötä.
Kutsumus voi samanaikaisesti olla yhtä tai useampaa seuraavista:
1) koko elämänmittainen tehtävä, tai koko elämänpiirin kattava suuri teema, jonka eteen työskentelemällä vaikutetaan myös seuraaviin sukupolviin
2) tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvä, esim. lasten kasvattaminen aikuiseksi
3) hetkeen liittyvä kutsumus, jossa olennaista on läsnä oleminen ja oman sen hetkisen tehtävän hoitaminen, esim. sairaan ihmisen hoitaminen
Katso myös
Vokaatio
Lähteet
Mielenfilosofia
Sosiaalipsykologia
|
1561095
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sumoto
|
Sumoto
|
Sumoto () on Japanin kaupunki Awajin saarella Kansain alueella Hyōgon prefektuurissa. Se käsittää Awajin keskiosan ja on saaren taloudellinen ja poliittinen keskus. Idässä se rajautuu Osakanlahteen, lännessä Seton sisämeren Harimanmereen. Kaupunki on rakentunut Osakanlahteen laskevan Sumotojoen suulle. Sumotossa on 43 289 asukasta (tammikuussa 2020) ja sen pinta-ala on 182,38 neliökilometriä.
Sengoku-kaudella Sumotoa hallitsi Atagi-klaani Mikumavuorella kohoavasta Sumoton linnasta käsin. 1500-luvun lopulla se joutui Wakisaka-klaanin haltuun, ja myöhemmin Edo-kaudella se kehittyi linnanaluskaupunkina ja paikallisena hallinnollisena keskuksena (jin’ya) Hachisuka-klaanin vasallien hallussa. Meiji-kaudella kaupunkiin syntyi tekstiiliteollisuutta ja sen satamaa nykyaikaistettiin. Toisen maailmansodan jälkeen sinne sijoittui myös elektroniikkateollisuutta sekä maidon ja naudanlihan tuotantoa. Kaupunkiin kuuluvilla maaseutualueilla viljellään myös esimerkiksi riisiä, koristekukkia, vihanneksia ja mikan-mandariineja, rannikkoalueilla tuotetaan nori- ja wakame-merilevää. Kaupunkioikeudet Sumotolle myönnettiin vuonna 1940. Siihen liitettiin Goshikin maaseutukaupunki vuonna 2006.
Sumoton rannikko on kehittynyt matkailukohteena, ja monet siellä sijaitsevat maisemiltaan kauniit alueet, kuten Mikumavuori ja Yuran rannikkoseutu, kuuluvat Seton sisämeren kansallispuistoon. Matkailijoita alueelle houkuttelee myös esimerkiksi Sumoto-onsenin kuuma lähde. Kaupungin kulttuuriperintöön kuuluu Sumoton linnan raunioiden lisäksi Senvuorella sijaitseva Senkō-jin buddhalainen temppeli. Kashiwabaravuori tunnetaan vuorostaan japaninmakakien esiintymisalueena, ja sinne on rakennettu niiden katseluun tarkoitettu keskus. Sumotosta on lauttayhteys muun muassa Kansain kansainväliselle lentoasemalle Osakanlahden toisella puolella.
Kuvia
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaupungin internetsivut
Hyōgon prefektuurin kaupungit
|
17555
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Led%20Zeppelin
|
Led Zeppelin
|
Led Zeppelin oli englantilainen rock-yhtye, joka perustettiin Lontoossa vuonna 1968. Yhtyeessä soittivat kitaristi Jimmy Page, laulaja Robert Plant, basisti ja kosketinsoittaja John Paul Jones sekä rumpali John Bonham. Led Zeppelin oli yksi maailman suosituimmista rockyhtyeistä 1970-luvulla. Äänitemyynnin perusteella Led Zeppelin on edelleen yksi maailman menestyneimmistä yhtyeistä: sen albumeja on myyty yli 300 miljoonaa kappaletta. Yhtyeen aktiiviura päättyi rumpali Bonhamin kuoltua syyskuussa 1980. Seuraavien vuosikymmenien aikana kolme jäljelle jäänyttä jäsentä ovat esiintyneet yhdessä neljä kertaa.
Led Zeppelinin musiikillinen ilmaisu oli tyylillisesti hyvin laaja-alaista, ja yhtyeen musiikissa on elementtejä hard rockin ohella muun muassa bluesista ja folkista. Yhtyettä on luonnehdittu myös heavy metalin alkuunpanijaksi. Yhtyeen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Stairway to Heaven”, ”Whole Lotta Love”, ”Rock and Roll”, ”Black Dog” ja ”Kashmir”.
Historia
Muodostaminen nimellä The New Yardbirds
Led Zeppelinin alku voidaan jäljittää englantilaiseen blues-rock-yhtyeeseen The Yardbirdsiin. Jimmy Page liittyi The Yardbirdsiin vuonna 1966 korvatakseen basisti Paul Samwell-Smithin, joka oli päättänyt jättää yhtyeen. Pian Page vaihtoi bassosta soolokitaraan luoden kahden kitaristin duon yhdessä Jeff Beckin kanssa. Beck lähti lokakuussa 1966, ja The Yardbirds alkoi kyllästyä jatkuvaan keikkailuun ja äänittämiseen. Page halusi muodostaa superyhtyeen, johon olisivat kuuluneet hän ja Beck sekä The Whon rumpali Keith Moon ja basisti John Entwistle. Laulajaksi ajateltiin Steve Winwoodia ja Steve Marriottia. Yhtyettä ei koskaan muodostettu, vaikka Page, Beck ja Moon äänittivät vuonna 1966 kappaleen ”Beck’s Bolero”, joka on Beckin vuoden 1968 albumilla Truth. Äänityssessiossa oli myös mukana basisti/kosketinsoittaja John Paul Jones, joka kertoi Pagelle olevansa kiinnostunut tekemään yhteistyötä hänen kanssaan.
The Yardbirds esitti viimeisen konserttinsa heinäkuussa 1968. Yhtye oli kuitenkin sitoutunut muutamaan konserttiin Skandinaviassa, joten rumpali Jim McCarty ja vokalisti Keith Relf oikeuttivat Pagen ja basisti Chris Drejan käyttämään The Yardbirdsin nimeä, jotta he voisivat täyttää yhtyeen velvoitteet. Page ja Dreja alkoivat koota uutta kokoonpanoa. Pagen ensimmäinen valinta laulajaksi oli Terry Reid, joka hylkäsi tarjouksen, mutta ehdotti sijaansa Robert Plantia, laulajaa West Bromwichista. Lopulta Plant hyväksyi tarjouksen ja suositteli vuorostaan rumpali John Bonhamia Redditchistä. Kun Dreja lähti projektista ryhtyäkseen valokuvaajaksi (hän otti myöhemmin kuvan, joka esiintyy Led Zeppelinin debyyttialbumin takana), John Paul Jones otti vaimonsa yllyttämänä yhteyttä Pageen.
Uusi yhtye soitti yhdessä ensimmäistä kertaa Lontoossa Gerrard Streetillä sijaitsevan levykaupan edessä. Page ehdotti, että he yrittäisivät soittaa rockabilly-kappaleen ”Train Kept A-Rollin’”, jonka on tehnyt kuuluisaksi Johnny Burnette. ”Heti kun kuulin John Bonhamin soittavan,” muisteli Jones, "tiesin, että tämä tulisi olemaan loistavaa... Me löimme tiimin lukkoon välittömästi." Vähän myöhemmin yhtye soitti P. J. Probyn albumilla Three Week Hero. Albumin kappale ”Jim’s Blues” oli ensimmäinen studiokappale, joka sisälsi kaikki neljä jäsentä tulevasta Led Zeppelinistä. Proby muisteli, ”Viimeisenä päivänä meillä oli hiukan studioaikaa, joten minä vain kysyin yhtyettä soittamaan... He eivät olleet Led Zeppelin tuohon aikaan, he olivat The New Yardbirds ja heistä piti tulla minun bändini.”
Yhtye sai päätökseen Skandinavian kiertueen The New Yardbirdsinä soittaen yhdessä ensi kerran suuren yleisön edessä Tanskassa 7. syyskuuta 1968.
Nimeksi Led Zeppelin
Kun selvisi, että Pagella ja Drejalla oli oikeudet Yardbirds-nimeen vain konserttien suhteen, yhtye otti uudeksi nimekseen Led Zeppelin. Nimi virallistettiin 14. lokakuuta 1968, kun yhtyeen esikoisalbumi oli jo saatu äänitettyä.
Nimi Led Zeppelin tarkoittaa ”lyijyistä ilmalaivaa” (led < ). Nimi on tiettävästi peräisin The Who -yhtyeen rumpalilta Keith Moonilta. The Whon jäsenten keskinäisen eripuraisuuden vuoksi Moon ja saman yhtyeen basisti John Entwistle suunnittelivat uuden mullistavan yhtyeen perustamista: ”a supergroup that would go down like a lead zeppelin”. Tokaisu mukaili englantilaista sanontaa ”lyijyilmapallon lailla putoamisesta” (<lead balloon = täydellinen epäonnistuminen), mutta tässä tapauksessa pudotus osuisi suoraan yleisön tajuntaan. Kun The New Yardbirds päätti syksyllä 1968 ottaa nimen käyttöön, sanasta lead ('lyijy') päätettiin pudottaa pois yksi a-kirjain, koska se näytti manageri Peter Grantin mukaan simppelimmältä, ja koska jotkut olisivat muuten ääntäneet sanan väärin, liid.
Saksalainen von Zeppelinin suku yritti estää yhtyettä käyttämästä nimeä Led Zeppelin. Kööpenhaminassa 1970 pitämänsä konsertin alla yhtye joutui uudelleen suvun huomion kohteeksi ja salanimeksi konserttiin keksittiin NOBS.
Suursuosion vuodet
Yhtyeen manageri Peter Grant sai ennakkosopimuksella Atlantic Recordsilta marraskuussa 1968, mikä oli suurin uuden yhtyeen koskaan saama ennakkoraha. Atlantic tunnettiin blues-, soul- ja jazzartisteistaan, mutta 1960-luvun lopussa se alkoi kiinnostua brittiläisistä progressiivista rockia soittavista yhtyeistä ja allekirjoitti sopimuksen Led Zeppelinin kanssa edes soittamatta yhtyeelle.
Led Zeppelin aloitti tammikuussa 1969 ensimmäisen Yhdysvaltain-kiertueensa ja julkaisi samalla esikoisalbuminsa Led Zeppelin. Albumi nousi kahdessa kuukaudessa Yhdysvaltain albumilistan kymmenen kärkeen. Yhtye kiersi Yhdysvaltoja ja Englantia koko vuoden 1969 ajan ja samalla äänitti ja julkaisi toisen albuminsa Led Zeppelin II (1969). Äänekäs, riffipainotteinen bluesalbumi nousi Yhdysvaltain listaykköseksi seitsemän viikon ajaksi ja antoi Led Zeppelinille kansainvälistä mainetta konserttiyhtyeenä.
Yhtyeen kolmas albumi Led Zeppelin III (1970) laajensi yhtyeen musiikillista profiilia ja yhdisteli raskaaseen rockiin brittiläistä folkia. Tämäkin albumi nousi listaykköseksi niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin, mutta sen myyntiluvut olivat kuitenkin selvästi kahta edeltäjäänsä vaatimattomammat.
Yhtyeen neljännellä albumilla ei ole nimeä, mutta se tunnetaan yleisesti nimellä Led Zeppelin IV (1971). Albumilla yhdistyvät aiempien levyjen raskas blues ja folkin mystisyys, etenkin kahdeksanminuuttisessa kappaleessa ”Stairway to Heaven”, josta on tullut yhtyeen eniten radiossa soitettu kappale. Albumi ei noussut Yhdysvaltain listaykköseksi, mutta siitä on tullut yhtyeen eniten myyty albumi. Albumia seurasi laaja maailmankiertue, josta syntyi useita legendaarisia tarinoita yhtyeen harjoittamista ylettömyyksistä.
Led Zeppelinin viides albumi Houses of the Holy (1973) yhdistelee pitkiin ja eeppisiin rock-kappaleisiin funkia ja reggaetä. Seuranneella kiertueella yhtye rikkoi Yhdysvalloissa The Beatlesin asettamia katsojaennätyksiä. New Yorkissa kiertueen lopulla nauhoitetuista konserteista koottiin myöhemmin elokuva Led Zeppelin – laulu jää pystyyn (1976).
Led Zeppelin vietti vuoden 1974 aikana hiljaiseloa eikä levyttänyt tai konsertoinut. Se perusti oman levymerkin Swan Song Records, jolta yhtyeen kaikki seuraavat albumit julkaistiin. Niistä ensimmäinen oli tupla-albumi Physical Graffiti (1975), joka nousi listakärkeen niin Yhdysvalloissa kuin Britanniassakin. Kesällä ennen Yhdysvaltain-kiertuetta laulaja Robert Plant loukkaantui auto-onnettomuudessa, josta toipumiseen häneltä kului koko loppuvuosi.
Seuraava albumi Presence julkaistiin keväällä 1976. Yhtye ei tehnyt sen julkaisun yhteydessä kiertuetta, ja albumi myi hiukan vähemmän kuin edeltäjänsä, vaikka nousikin listaykköseksi. Myös konserttialbumi The Song Remains the Same (1976) nousi syksyllä Britannian listaykköseksi.
Led Zeppelin teki jälleen Yhdysvaltain-kiertueen keväällä 1977, mutta Britannian konserttilavoja se kartteli verojen vuoksi. Yhtye keskeytti kiertueen, kun Plantin kuusivuotias poika kuoli Britanniassa. Plant palasi yhtyeeseen vasta seuraavan vuoden lopulla, jolloin yhtye alkoi äänittää seuraavaa albumiaan. Seuraavana vuonna Led Zeppelin teki lyhyen Euroopan-kiertueen ja esiintyi elokuussa 1979 pitkästä aikaa ja myös viimeisen kerran Englannissa, kahdessa ulkoilmakonsertissa Knebworthissa. Ruotsissa äänitetty In Through the Out Door julkaistiin syksyllä 1979, ja se nousi listaykköseksi.
John Bonhamin kuolema ja yhtyeen hajoaminen
Keväällä 1980 Led Zeppelin teki Euroopan-kiertueen, ja syksyllä yhtye kokoontui valmistelemaan seuraavaa Yhdysvaltain-kiertuettaan. Rumpali John Bonham kuitenkin kuoli 25. syyskuuta edellisen päivän alkoholinkäytön seurauksena. Joulukuussa 1980 yhtye ilmoitti hajoavansa, sillä he eivät voineet jatkaa ilman Bonhamia.
Hajoamisen jälkeen
Bonhamin kuoleman jälkeen Page, Plant ja Jones aloittivat kukin oman soolouransa. He ovat myös soittaneet yhdessä lavalla muutaman kerran. Vuonna 1985 yhtye kokosi rivinsä Bob Geldofin järjestämää Live Aid -konserttia varten. Yhtye soitti Philadelphiassa. John Bonhamin tilalla nähtiin kaksi rumpalia, Phil Collins ja Chic-yhtyeen Tony Thompson. Tätä konserttia ei ole muun Live Aid -materiaalin tavoin julkaistu, koska yhtyeen jäsenet pitävät sitä niin huonotasoisena. Toisen kerran yhtye kokosi rivinsä vuonna 1988 levy-yhtiönsä Atlantic Recordsin 40-vuotisjuhlakonserttia varten. Tässä konsertissa rumpalina oli John Bonhamin poika, Jason Bonham. Seuraavan kerran yhtye esiintyi yhdessä vuonna 1995, kun se valittiin Rock and Roll Hall of Fameen.
Page ja Plant tekivät kaksi yhteistä levyä ja konserttikiertueen 1990-luvulla.
Led Zeppelin esiintyi neljännen ja toistaiseksi viimeisen kerran yhdessä vuoden 1980 jälkeen Lontoossa 10. joulukuuta 2007. Rumpalina oli jälleen Jason Bonham. Konsertti taltioitiin konserttifilmiksi nimeltä Celebration Day, joka sai ensi-iltansa lokakuussa 2012. Kuukautta myöhemmin se julkaistiin myös albumina, joka palkittiin parhaan rock-albumin Grammyllä.
Lontoon-konsertin jälkeen liikkui huhuja yhtyeen laajasta konserttikiertueesta. Joulukuussa 2008 Plant kuitenkin kertoi, että hänellä on nyt muita suunnitelmia, eikä comeback-kiertue toteutunut. Sen jälkeen muut kolme jäsentä jatkoivat yhdessä harjoittelemista ja kappaleiden tekemistä Englannissa. He järjestivät jopa koelauluja siltä varalta, että he lähtisivätkin kiertueelle uuden laulajan kanssa. Harjoituksia jatkettiin siihen asti, kunnes Jones lähti soittamaan Them Crooked Vultures -yhtyeeseen. Sen jälkeen myös Page on arvellut, ettei Led Zeppelin enää koskaan palaa yhteen. Plant ei ole kuitenkaan täysin tyrmännyt ajatusta, vaan on vain sanonut, ettei hänellä ole ollut syytä palata yhteen.
Jimmy Page uudelleenmasteroi kaikki Led Zeppelinin studioalbumit, ja ne julkaistiin lisämateriaaleineen vuosien 2014 ja 2015 aikana.
Jimmy Page ja Robert Plant joutuivat vuonna 2016 oikeuteen Los Angelesissa syytettyinä ”Stairway to Heaven” -kappaleensa intron plagioinnista Spirit-yhtyeen instrumentaalikappaleesta ”Taurus”, mutta oikeus hylkäsi syytteen.
Musiikki
Tyyli
Led Zeppelinin esikuvia olivat muun muassa Robert Johnsonin ja Muddy Watersin kaltaiset blueskitaristit. Creamin tapaan Led Zeppelin kuitenkin kehitti alusta saakka soundiaan perinteistä bluesrockia raskaammaksi ja sävellyksiään monipuolisemmiksi antaen näin merkittävää pohjaa heavy metalin synnylle. Yhtye kuitenkin seisoi uransa loppuun asti amerikkalaisen ”juurimusiikin” perustuksella, jonka varaan se rakensi eri musiikkityylien tyylisekoituksia.
Yhtye sisällytti levyilleen omaperäisiä rytmikokeiluja sekä vaikutteita kelttiläisestä kansanmusiikista, arabialaisesta ja intialaisesta musiikista (esimerkiksi kappaleessa ”Kashmir”). Yhtye käytti joissakin esityksissään harvinaista Theremin-antennisoitinta.
Yhtyeen basisti John Paul Jonesin mukaan tyylillisesti Led Zeppelin sijaitsi sen neljän jäsenen välissä. John Bonham kuunteli soulia ja Motown-balladeja, Jones piti jazzista ja klassisesta musiikista, Plant kuunteli bluesia ja Elvis Presleytä, ja Page piti rockabillysta, bluesista ja folkista.
Albumit ja kappaleet
Kaikki Led Zeppelinin albumit tuotti Jimmy Page. Innovatiiviselle Pagelle oli tunnusomaista esimerkiksi asetella mikrofonit kauas soittimista, jotta soundille tuli tilaa hengittää, ja tätä hän myös itse pitää suurimpana saavutuksenaan tuottajana. Tilamikityksellä hän esimerkiksi pystyi nostamaan John Bonhamin rumpujensoiton rockissa ennenkuulumattoman tärkeään asemaan. Page puhuu myös usein ”valosta ja varjosta” musiikissaan.
Led Zeppelinin suosituimmat albumit ovat Physical Graffiti, Led Zeppelin II ja neljäs albumi, jolle yhtye ei itse antanut mitään nimeä mutta kutsutaan usein nimellä Led Zeppelin IV. Kakkosalbumi sävellettiin ja nauhoitettiin suurimmaksi osaksi yhtyeen kiertueiden lomassa useissa eri studioissa, joita yhtye varasi aikataulujen salliessa. Nelosalbumi äänitettiin Headley Grange -nimisessä vanhassa kartanossa Robert Plantin ja Jimmy Pagen haluttua rauhallisen paikan nauhoituksia varten. Kansanmusiikkikokeilut ja akustiset soittimet ovat voimakkaimmin läsnä Led Zeppelin III:lla, jonka sävellystyöstä osan Page ja Plant tekivät Walesissa Bron-Yr-Aur-nimisessä paikassa sijaitsevassa mökissä yhtyeen pitäessä taukoa. Houses of the Holy -albumilla on taas funk- ja reggaevaikutteita. Yhtyeen myöhemmilläkin levyillä kuultiin erilaisia tyylikokeiluita.
Kappale ”Stairway to Heaven” on usein äänestetty parhaimmaksi rock-kappaleeksi kautta aikojen.
Led Zeppelin käytti ulkopuolista laulajaa vain kerran, akustisessa kappaleessa ”The Battle of Evermore”, jossa Sandy Denny duetoi Plantin kanssa.
Led Zeppeliniä on usein arvosteltu siitä, että monet sen kappaleista perustuvat muiden artistien tekemiin tai levyttämiin vanhempiin kappaleisiin, eikä alkuperäisiä tekijöitä aina mainittu levyillä. Jimmy Page on myöntänyt asian, mutta hänen mukaansa Led Zeppelinin versioiden riffit olivat aina erilaisia kuin vanhempien versioiden riffit silloin kun alkuperäiset tekijät jätettiin mainitsematta. Syytökset ovat joskus johtaneet oikeusjuttuihin. ”Dazed and Confused” poiki vuonna 2010 oikeusjutun, kun Jack Holmes -niminen folkmuusikko väitti sitä itseltään varastetuksi. Kappale ”Whole Lotta Love” perustui blues-muusikko Willie Dixonin sävellykseen ”You Need Love”. Laulun säveltäjiksi kuitenkin ilmoitettiin Led Zeppelinin jäsenet. Dixon oli nostaa oikeusjutun, mutta asia selvitettiin Dixonin ja Led Zeppelinin jäsenten kesken. Uusintapainoksissa ja live-julkaisuilla Dixon on myös mainittu kappaleen säveltäjien joukossa. Myös ”Stairway to Heavenin” intron tekijänoikeuksista on käyty oikeutta.
Konsertit
Led Zeppelin tunnettiin pitkistä ja näyttävistä konserttiesiintymisistään. Yhtye ei halunnut jättää vanhoja kappaleita pois setistään, sillä nekin kehittyivät edelleen. Kun yhtye oli julkaissut toisen albuminsa, sen konserttisetti oli jo melko pitkä. Konsertit venyivät aluksi kahden ja puolen tunnin mittaisiksi ja lopulta joskus yli nelituntisiksikin. Jotkin yksittäiset kappaleet kuten ”Dazed and Confused” venyivät yli 20-minuuttisiksi, kuin omiksi konserteikseen. Jokaisella soittajalla oli konsertissa oma soolonsa, jonka aikana muut saivat levätä.
Yhtyeen konsertit kehittyivät vuosien myötä myös visuaalisesti näyttäviksi. Jäsenet olivat vielä alkuvuosina pukeutuneet lavalla arkiseen hippityyliin, mutta vuoden 1973 kiertueella erityisesti Jimmy Page pukeutui hohdokkaasti ja yhtyeen uuteen rockjumalaimagoon sopivasti. Kiertueella nähtiin myös tehosteita kuten kuivajäätä, roikkuva peilipallo, värivalorivistöt ja strobovalot.
Yhtye konsertoi muutaman kerran myös radion pienemmissä live-rockohjelmissa. Televisiossa Led Zeppelin sen sijaan ei mielellään esiintynyt, sillä yhtyeen musiikki ei päässyt oikeuksiinsa television pienissä kaiuttimissa.
Suosio
Led Zeppelinin arvostus ja suosio ovat vuosien mittaan kasvaneet, ja sitä pidetään nykyään yhtenä keskeisimmistä populaarimusiikin yhtyeistä. Levyistä etenkin neljä ensimmäistä sekä Physical Graffiti nauttivat kanonisoitua suosiota. Ilmestyessään nämä äänitteet saivat kuitenkin melko nuivaa kritiikkiä. Etenkään englantilaiset arvioijat eivät tahtoneet sulattaa ensin Yhdysvalloissa maineeseen noussutta yhtyettä. Yhdysvaltoihin suuntautuivat myös yhtyeen useimmat kiertueet ja lavaesiintymiset, ja etenkin etelävaltioissa se nautti suurta suosiota. Yhtye tuli tunnetuksi siitäkin, että se ei aluksi halunnut julkaista single-levyjä, joita pidettiin tuona aikana menestyksen edellytyksenä. Atlantic kuitenkin julkaisi singlejä Yhdysvaltain markkinoita varten.
Yhdysvalloissa Led Zeppelinin suosio on säilynyt korkeana. Yhtyeen levyjä on myyty maassa yli 110 miljoonaa kappaletta.
Taloudellinen menestys
Manageri Peter Grant runnoi Zeppelinin konserttipalkkiot uudelle tasolle. Kun aiemmin sääntönä oli ollut lipputulojen tasajako promoottorin ja esiintyjän kesken, ilmoitti Grant, että Led Zeppelin ei esiintyisi, ellei saisi 90 prosenttia potista. Järjestäjien ei auttanut kuin suostua. Toki yhtyeen esiintymispaikat olivat stadioneja ja suuria, jopa sisähalleja, jotka mahdollistivat molempia osapuolia hyödyttävän liiketoiminnan. Yhtye pitikin manageriaan ”viidentenä jäsenenään”. Taloudellisilla perusteilla Led Zeppelin vaihtoi myös levy-yhtiönsä Atlanticin itse perustamaansa Swan Song Recordsiin vuonna 1974.
Led Zeppelin Suomessa
Led Zeppelin esiintyi Suomessa yhden kerran, Helsingin Kulttuuritalolla 23. helmikuuta vuonna 1970 osana European 1970 -kiertuetta. Konsertissa kuultiin kappaleet ”We’re Gonna Groove”, ”I Can’t Quit You Baby”, ”Dazed and Confused”, ”Heartbreaker”, ”White Summer”, ”Black Mountain Side”, ”Since I’ve Been Loving You”, ”Organ Solo/Thank You”, ”Moby Dick”, ”How Many More Times”, ”Let That Boy Boogie”, ”Move On Down the Line”, ”Hideaway”, ”Cocaine Blues”, ”C Rider”, ”Lemon Song”, ”Be-Bop-a-Lula”, ”Whole Lotta Love”.
Led Zeppelinin oli tarkoitus esiintyä Suomessa myös toisenkin kerran vuonna 1975, Helsingin uuden messukeskuksen avajaisissa. Tämä konsertti, kuten muutkin samalle syksylle kaavaillut esiintymiset, kuitenkin peruuntuivat Robert Plantin jouduttua auto-onnettomuuteen Rhodoksella samana kesänä Suomessa toimii Led Zeppelin -tribuuttiyhtye, jonka nimi on Let’s Eppelin. Tämä väännös yhtyeen nimestä on otettu Mauri Kunnaksen sarjakuvasta Nyrok City.
Elokuvat
Led Zeppelin – laulu jää pystyyn (The Song Remains the Same, 1976, fiktiivisiä kohtauksia sisältävä konserttielokuva, jonka esiintymiset nauhoitettiin vuonna 1973)
Led Zeppelin DVD (2003, kokoelma esiintymisistä vuosilta 1970–1979)
Mothership (2007)
Led Zeppelin: Celebration Day (2012, vuoden 2007 paluukonsertin taltiointi)
Diskografia
Studioalbumit
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Kotisivut
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
405602
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cristian%20Mungiu
|
Cristian Mungiu
|
Cristian Mungiu (s. 27. huhtikuuta 1968 Iași, Romania) on romanialainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja.
Mungiu palkittiin vuonna 2007 Kultaisella palmulla elokuvasta 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää. Yli vuorten (După dealuri) oli vuonna 2012 kilpailusarjassa. Sen tapahtumat sijoittuvat ortodoksiseen nunnaluostariin.
Vuonna 2022 valmistunut R.M.N. – Kylmä talvi kuvaa rasismin valtaan joutunutta kylää. Työntekijäpulasta kärsivä leipomo tuo srilankalaisia työntekijöitä töihin, kun paikallisia työttömiä ei kiinnosta työnteko. Elokuvan päähenkilö Matthias on palannut Saksasta ja hoitaa sairasta isäänsä eikä ota kantaa, toisin kuin hänen entinen rakastettunsa, leipomon omistaja Csilla. Kriitikko Pertti Avola vertaa elokuvaa kiittäen Mungiun aiempaan tuotantoon ja sanoo, että se "on yhtä suoraviivaisen vaikuttava ja kerronnaltaan pakottoman ilmava kuin Mungiun aiemmatkin ohjaustyöt".
Mungiuta on luonnehdittu ohjaajana tekijäksi, jolle jokainen kuvakulma on filosofinen kysymys. Hän käyttää musiikkia ja leikkauksia säästeliäästi, ja toiminta esitetään kuvan sisällä. Hän näyttää tapahtumat ikään kuin näyttämöllä ja jättää katsoan arvioitavaksi mikä on merkittävää.
Filmografia
2000 Zapping (lyhytelokuva)
2000 Nicio întâmplare (lyhytelokuva)
2000 Corul pompierilor (lyhytelokuva)
2002 Occident
2005 Lost and Found - Turkey Girl -osa
2007 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää
2009 Tarinoita kulta-ajalta - episodielokuva, esitetty Rakkautta ja anarkiaa -festivaalilla, sekä Sodankylän elokuvajuhlilla.
2012 Yli vuorten (După dealuri)
2016 Valmistujaiset (Bacalaureat)
2022 R.M.N. – Kylmä talvi (R.M.N.)
Lähteet
Aiheesta muualla
Juho Rantala: Elämän tarkkaaminen silmästä silmään (Cristian Mungiun haastattelu). niin & näin 4/2016, 108–113.
Romanialaiset elokuvaohjaajat
Vuonna 1968 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1183281
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/BMO%20Field
|
BMO Field
|
BMO Field (myös National Soccer Stadium) on Kanadan Torontossa sijaitseva jalkapallostadion. Se toimii MLS-liigassa pelaavan Toronto FC:n sekä Kanadan jalkapallo- ja rugby union -maajoukkueiden kotikenttänä. Stadion on nimetty Bank of Montrealin päätoiminimen BMO Financial Groupin mukaan, mutta Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n alaisissa otteluissa siitä käytetään nimeä National Soccer Stadium eli Kansallisstadion.
BMO Field valmistui vuonna 2007 kaupungin keskustan länsipuolelle, Ontariojärven rannalla sijaitsevalle Exhibition Placen alueelle. Täsmälleen samalla paikalla on aikaisemmin toiminut neljä vanhempaa stadionia. Niistä viimeisin oli vuonna 1999 purettu Exhibition Stadium, joka toimi muun muassa baseballjoukkue Toronto Blue Jaysin kotikenttänä. BMO Fieldillä on pelattu vuoden 2007 jalkapallon alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen otteluita ja se on yksi naisten alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen näyttämöistä vuonna 2014. Stadionilla tullaan pelaamaan myös vuoden 2015 naisten MM-lopputurnauksen otteluita.
Lähteet
BMO Fieldin kotisivut
Aiheesta muualla
Kanadan jalkapallostadionit
Toronton rakennukset ja rakennelmat
Toronton urheilu
|
1010858
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mukesh%20Ambani
|
Mukesh Ambani
|
Mukesh Ambani (s. 19. huhtikuuta 1957) on intialainen liikemies. Hän toimii Intian suurimpiin yrityksiin kuuluvan öljy- ja kaasuyhtiö Reliance Industriesin pääomistajana ja hallituksen puheenjohtajana. Tammikuussa 2019 hän oli Forbesin arvion mukaan 59,7 miljardin Yhdysvaltain dollarin omaisuudellaan Intian rikkain ja maailman 13. rikkain henkilö.
Mukesh Ambani peri Reliance Industriesin isältään Dhirubhai Ambanilta yhdessä nuoremman veljensä Anil Ambanin kanssa. Ambani on naimisissa Nita Ambanin kanssa ja heillä on kolme lasta.
Katso myös
Reliance Industries
Lähteet
Aiheesta muualla
Intialaiset miljardöörit
Intialaiset liikemiehet
Vuonna 1957 syntyneet
Elävät henkilöt
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1077376
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vordingborgin%20kunta
|
Vordingborgin kunta
|
Vordingborg on Sjællandin alueella Tanskassa sijaitseva kunta. Vuoden 2020 huhtikuussa kunnassa oli 45 463 asukasta, ja sen pinta-ala oli 620,2 neliökilometriä. Kunnan keskustaajama on myös nimeltään Vordingborg.
Seurakunnat
Seuraavassa on esitetty luettelo kunnan alueella sijaitsevista seurakunnista (). Luettelon numerot viittaavat oheisen kartan numeroihin.
1: Køng Sogn
2: Lundby Sogn
3: Bårse Sogn
4: Præstø Sogn
5: Sværdborg Sogn
6: Udby Sogn
7: Beldringe Sogn
8: Skibinge Sogn
9: Jungshoved Sogn
10: Allerslev Sogn
11: Vordingborg Sogn
12: Kastrup Sogn
13: Ørslev Sogn
14: Øster Egesborg Sogn
15: Mern Sogn
16: Stensby Sogn
17: Kalvehave Sogn
18: Nyord Sogn
19: Stege Sogn
20: Keldby Sogn
21: Elmelunde Sogn
22: Borre Sogn
23: Magleby Sogn
24: Bogø Sogn
25: Fanefjord Sogn
26: Damsholte Sogn
27: Svinø Sogn
Lähteet
Aiheesta muualla
Vordingborgin kunnan kotisivut
|
939766
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aktiivinen%20jousitus
|
Aktiivinen jousitus
|
Aktiivinen jousitus tai aktiivijousitus on lähinnä autoissa käytettävä järjestelmä, jolla pyritään aktiivisesti vaimentamaan korin kallistelu- ja nyökkäilyliikkeitä hydrauliikan, jousituksen ja iskunvaimentimien yhteistyöllä. Aktiivijousituksen tietokone saa jatkuvasti tietoa eri puolille autoa sijoitetuista antureista ja sensoreista reagoiden jatkuvasti tienpinnassa tapahtuviin muutoksiin. Alun perin aktiivijousituksen kehitti Lotuksen perustaja Colin Chapman 1980-luvulla, tarkoituksenaan parantaa kilpa-autojen ajettavuutta mutkissa.
Aktiivijousituksen voi toteuttaa eri tavoilla:
Hydraulisessa järjestelmässä hydraulipumppu tuottaa painetta servoille. Tietokone antaa saamansa datan perusteella jatkuvasti käskyjä servoille. Servoilla toteutettuun aktiivijousitukseen liittyy aina automaattinen tasonsäätö ajotilanteen mukaan. Jousituksen taso on tällöin myös kuljettajan säädettävissä.
Puoliaktiivinen järjestelmä muuttaa ainoastaan iskunvaimentimien jäykkyyttä, eikä ole mitenkään tekemisissä itse jousen kanssa. Yksinkertaisuutensa vuoksi puoliaktiivinen jousitus on huomattavasti halvempi kuin aktiivijousitus.
Solenoidiohjattu on kaikista yleisin aktiivijousitustyypeistä. Siinä solenoidit säätävät jousien sekä iskunvaimentimien jäykkyyttä.
Magneettireologinen (engl. magneto rheological) järjestelmä on oikeastaan kehittyneempi versio puoliaktiivisesta jousituksesta. Tässä järjestelmässä iskunvaimentimet sisältävät magneettista nestettä, jonka viskositeettia pystytään muuttamaan millisekunneissa magneettien avulla.
Autoja, joihin on saatavilla aktiivijousitus
1987 – Mitsubishi Galant, ”Dynamic ECS”. Ensimmäinen tuotantoauto, jossa oli puoliaktiivinen jousitus.
1989 – Citroën XM, puoliaktiivinen ”Hydractive I”
1990 – Infiniti Q45, ”FAS”. Ensimmäinen tuotantoauto, jossa oli aktiivinen jousitus.
1990 – Toyota Supra, ”TEMS”
1991 – Mitsubishi GTO, ”ECS”
1991 – Toyota Soarer, ”Active”
1992 – Toyota Celica
1992 – Citroën Xantia, puoliaktiivinen ”Hydractive II” ja ”Activa”-kallistuksenesto
1993 – Cadillac, useita eri malleja
1996 – Jaguar XK8, ”CATS”
1997 – Jaguar XJ, ”CATS”
1999 – Land Rover Discovery 2, ”ACE”
1999 – Mercedes-Benz CL, ”ABC”
1999 – Lexus LX470
2001 – Citroën C5, puoliaktiivinen ”Hydractive 3” ja ”3+”
2002 – Jaguar S-Type, ”CATS”
2002 – Mazda6
2002 – BMW BMW 7-sarja
2002 – Maserati Coupé
2002 – Cadillac Seville, ”MagneRide”
2003 – Mercedes-Benz S-sarja
2003 – useita General Motorsin autoja (mm. Chevrolet Corvette), ”MagneRide”
2004 – Opel Astra, ”IDS”
2004 – Volvo S60, ”4-C Active Chassis”
2004 – Volvo V70, ”4-C Active Chassis”
2005 – Citroën C6, puoliaktiivinen ”Hydractive 3+”
2007 – Lexus GS, ”ASSS”
2007 – Maserati GranTurismo
2008 – Audi TT, ”Magnetic Ride”
2008 – Alfa Romeo MiTo, ”MMSDC”
Suurimpaan osaan näistä autoista aktiivijousitus on lisävaruste.
Auton rakenne
|
149646
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zakspeed
|
Zakspeed
|
Zakspeed oli saksalainen Formula 1-talli, joka osallistui F1-sarjaan vuosina –. Ennen ja jälkeen F1-sarjassa esiintymisen Zakspeed on tunnettu myös vakioautosarjoista. Westin sponsoroima talli käytti autoissaan omaa turbomoottoriaan, viimeisellä kaudella Yamahan V8 moottoria. Tallin ainoat pisteet toi Martin Brundle San Marinon GP:stä .
Pedro Lamy voitti V8Star-sarjan mestaruuden vuonna 2003 Zakspeedilla. Talli voitti tallien mestaruuden sarjassa vuosina 2002–03. Vuonna 2008 Zakspeed osallistui Superleague Formula -sarjaan, jossa se ajatti Beijing Guoanin ja Borussia Dortmundin autoja. Beijing Guoan voitti sarjan mestaruuden Dortmundin saavuttaessa vain yhden voiton. Kaudella 2009 Zakspeed vastasi Sporting CP:n ja RSC Anderlechtin autoista.
Kuljettajat
Jonathan Palmer (1985–1986)
Christian Danner (1985, 1987)
Huub Rothengatter (1986)
Martin Brundle (1987)
Bernd Schneider (1988–1989)
Piercarlo Ghinzani (1988)
Aguri Suzuki (1989)
Formula 1 -tulokset
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset sivut
Saksalaiset Formula 1 -tallit
Formula 1 -valmistajat
|
1647464
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom%20%26%20Jerry%20%28vuoden%202021%20elokuva%29
|
Tom & Jerry (vuoden 2021 elokuva)
|
Tom & Jerry on vuonna 2021 valmistunut yhdysvaltalainen animaatioelokuva. Elokuvan pääosia näyttelevät Chloë Grace Moretzn ja Michael Peña. Elokuva perustuu Tom ja Jerry -hahmoihin. Elokuvan ohjasi Tim Story. Elokuvassa Tomin ja Jerryn kuullaan poikkeuksellisesti puhuvan ja laulavan.
Elokuva julkaistiin teattereissa ja HBO Maxissa 26. helmikuuta 2021.
Juoni
Jerry-hiiri säikäyttää hääsuunnittelijan, joka palkkaa Tomin päästäkseen eroon hiirestä isossa hotellissa järjestettävien suurellisten häiden alla.
Tom & Jerry on sekoitus animaatiota ja näyteltyä elokuvaa.
Elokuvan päärooleissa nähdään Chloë Grace Moretz (Naapurit 2, The Addams Family), Michael Peña (Cesar Chavez, American Hustle, Ant-Man), Rob Delaney (Deadpool 2, Fast & Furious: Hobbs & Shaw), Colin Jost (How to be Single, Saturday Night Live) sekä Ken Jeong (Crazy Rich Asians, Kauhea kankkunen, Transformers: Kuun pimeä puoli).
Elokuvan on ohjannut Tim Story (Fantastic Four, Think Like a Man, Barbershop) ja tuottanut Chris DeFaria (Lego elokuva 2, Ready Player One, Gravity). Kevin Costellon käsikirjoitus perustuu William Hannan ja Joseph Barberan luomiin hahmoihin. Vastaavat tuottajat ovat Tim Story, Adam Goodman, Steven Harding, Sam Register, Jesse Ehrman ja Allison Abbate.
Näyttelijät
Alkuperäiset
Suomenkieliset äänet
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2021 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset animaatioelokuvat
Elokuvat hiiristä
Elokuvat kissoista
Warner Brosin elokuvat
HBO Max -alkuperäiselokuvat
Tom & Jerry -elokuvat
|
265634
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rvikyl%C3%A4%20%28Vaala%29
|
Järvikylä (Vaala)
|
Järvikylä on yksi Vaalan kylistä. Se sijaitsee Oulujoen pohjoisrannalla, Jylhämän ja Vaalan kirkonkylän pohjoispuolella valtatien 22 varrella. Kylä muodostuu Järvikylän, Korpelanvaaran, Mäkelän ja Varpuvaaran kulmakunnista, ja se on syntynyt Alajärven, Keskijärven ja Järvenjärven ympärille.
Vaalan kylät
|
933402
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isois%C3%A4nsilta
|
Isoisänsilta
|
Isoisänsilta () on Helsingin Kalasatamasta aivan Sompasaaren rajalta Mustikkamaalle johtava pyöräilyn ja jalankulun silta, joka avattiin vuonna 2016. Se on saanut nimensä Mustikkamaan Isoisänniemen mukaan.
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto valitsi 2017 Isoisänsillan vuoden sillaksi.
Nimi
Sillan nimi juontuu Mustikkamaalla olevasta Isoisänniemestä, joka puolestaan on saanut nimensä kalastaja Viktor Wilhelm Wickmanista, joka asui niemellä. Nimen niemelle antoivat hänen jälkeläisensä.
Suunnittelu ja rakentaminen
Sillan rakentaminen alkoi elokuussa 2014 ja se avattiin 1. kesäkuuta 2016. Markkinaoikeuteen alkuvuodesta 2014 tehty valitus viivästytti rakentamisen aloittamista, mutta sittemmin valitus peruttiin.
Isoisänsillan rakennuttamisesta vastasi A-Insinöörit ja teräsrakenteiden valmistuksesta vastasi Normek Oy. Sillan teräsrakenteiden asennus alkoi kevättalvella 2015.
Sillan rakentamiseksi järjestetyn suunnittelukilpailun voitti insinööritoimisto Pontekin kilpailuehdotus Tiikerihai. Kutsukilpailuun osallistui kahdeksan suunnitteluryhmää. Toteutuksena haastavan Tiikerihain kustannusarvio oli noin neljä miljoonaa euroa. Raadin perusteluiden mukaan sillasta sanottiin tulevan komea maamerkki. Näyttävän sillan arvioitiin antavan paikalle vahvan oman identiteetin.
Suunnittelussa, rakentamisessa sekä projektin hallinnassa on käytetty laajasti digitaalisia keinoja.
Sillan mitat ja rakenne
Sillan pisin jänneväli on 144,3 metriä, pääjänteen viereiset jänteet ovat 6,7 ja 13,6 metriä. Sillan leveys on Mustikkamaan päässä ja keskiosalla neljä metriä ja se levenee Kalasataman puolella, jossa sillan kautta kulkeva kevyen liikenteen väylä haarautuu kahteen suuntaan. Sillan teräskaari haarautuu Mustikkamaata kohti kahdeksi kaareksi. Sillan ”kansi” eli päällysrakenne on terästä ja se on ripustettu kaaresta 22 vetotankoparilla.
Lähteet
Aiheesta muualla
Helsingin sillat
Kevyen liikenteen sillat
Kalasatama
Kaarisillat
Mustikkamaa–Korkeasaari
|
27938
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mekong
|
Mekong
|
Mekong ( Khong-joki) on yksi maailman suurimmista joista. Se saa alkunsa Kiinan Qinghain maakunnasta, josta se kulkee Tiibetin ja Yunnanin maakunnan, Myanmarin, Thaimaan, Laosin, Kambodžan ja Vietnamin kautta Etelä-Kiinan mereen.
Mekongin varrella sijaitsevat Laosin pääkaupunki Vientiane ja Kambodžan pääkaupunki Phnom Penh.
Mekongin neljän alajuoksun maan yhteistyöelimenä toimii Mekongin jokikomissio MRC, joka on perustettu nykymuodossaan vuonna 1995. Kiina ja Burma/Myanmar eivät ole MRC:n jäseniä.
Kulku
Mekongin alkulähde sijaitsee Tiibetin ylängöllä yli 4 900 metrin korkeudessa. Joen ylintä Kiinan Qinghain maakunnasta Tiibetin Qamdon lävitse kulkevaa osaa kutsutaan nimellä Za Qu. Tiibetistä Yunnanin ylängölle laskeutuvaa ja edelleen Myanmarin rajalle syvässä jokilaaksossa virtaavaa joen osaa kutsutaan nimellä Lancang. Kiinan rajalta alavirtaan joki muodostaa Myanmarin ja Laosin rajan yli 200 kilometrin matkalta.
Laosissa Mekong virtaa jyrkkärinteisen vuoristoalueen halki ja yhtyy Thajoen, Oujoen ja Ngumjoen kanssa. Laosin Vientianen kaupungista alavirtaan Mekong muodostaa Laosin ja Thaimaan rajan. Thaimaan Khoratin tasangolla Mekongiin virtaavat Songkhramjoki ja Munjoki. Laosin puolelta jokeen yhdistyvät Vientianen alapuolella Kadingjoki, Bangfaijoki ja Banghiangjoki.
Mekong virtaa Khonen putousten läpi Laosissa lähellä Kambodžan rajaa. Kambodžan puolella lähellä Phnom Penhin kaupunkia jokeen yhdistyy Tonle Sap -joki, joka virtaa kuivallakaudella Mekongiin ja sadekaudella Mekongista Tonle Sap -järveen. Phnom Penhistä alavirtaan Mekong haarautuu päähaaraan ja Bassacjokena tunnettuun haaraan. Etelä-Kiinan mereen laskeva Mekong haarautuu eteläisessä Kambodžassa ja Vietnamin eteläkärjessä useiksi suuhaaroiksi ja muodostaa laajan suistoalueen.
Valuma-alue
Mekong on noin 4 350 kilometriä pitkä, ja sen valuma-alue on yli 810 000 neliökilometrin laajuinen. Alue ulottuu mantereisen Kaakkois-Aasian halki Tiibetin ylängöltä Etelä-Kiinan mereen. Valuma-alueeseen kuuluu osia Kiinasta, Myanmarista, Thaimaasta ja Vietnamista sekä Laosin ja Kambodžan valtioiden alueet lähes kokonaan. Joen valuma-aluetta rajaava vedenjakaja muodostaa suuren osan Laosin ja Vietnamin rajasta.
Joen Kiinan alueelta Myanmarin ja Laosin rajalle virtaava 1 955 kilometriä pitkä yläjuoksu eroaa selvästi maantieteeltään 2 390 kilometriä pitkästä alajuoksusta. Yläjuoksulla Mekongin valuma-alue rajoittuu kapeaan jokilaaksoon, kun taas alajuoksulla joen laajaan valuma-alueeseen kuuluvat koillisen Thaimaan Khoratin tasanko, Annamin ylängön länsirinteet ja suurin osa Kambodžaa.
Ilmasto ja virtaama
Mekongin vuotuinen keskivirtaama on 14 500 m3/s. Suurin osa joen vedestä tulee alajuoksun valuma-alueen sateista. Lumen sulamisvedet joen yläjuoksulta Kiinan ylängöiltä kuivankauden aikana muodostavat kuitenkin noin 24 prosenttia vuotuisesta virtaamasta.
Sademäärä alueella vaihtelee suuresti kausittain monsuunituulten myötä. Joen virtaama on pienimmillään tavallisesti kuivallakaudella huhtikuussa ja suurimmillaan sadekaudella yläjuoksulla elo–syyskuussa sekä alajuoksulla usein vasta lokakuussa.
Luonto ja ympäristö
Mekongin alajuoksun alue on luonnoltaan yksi maailman monimuotoisimpia ja lajirikkaimpia alueita. Sen luontotyyppeihin kuuluvat kosteat ainavihannat metsät, kuivat ainavihannat metsät, kausivihannat metsät, ylänkömetsät, mangrovet, pensastomaat ja karstimaat. Mekongin vesissä elää maailman joista Amazonin jälkeen eniten makeanveden kalojen lajeja. Joen eläimistöön kuuluvat myös muiden muassa iravadindelfiini, jättihaimonni ja jokisiimarausku. Mekongin ympäristön suuria maanisäkkäitä ovat indokiinantiikeri ja saola.
Talous
Mekong on monin tavoin tärkeä tulonlähde miljoonille ihmisille. Joessa on kymmeniä sähköenergiaa tuottavia voimalaitospatoja, ja padoilla säännöstelty joki mahdollistaa maanviljelyn kuivankauden aikana. Mekongin alajuoksun alueelta pyydetään arviolta vuosittain noin 2,3 miljoonaa tonnia kalaa. Saalis on noin neljännes koko maailman makeanveden kalanpyynnistä ja suurempi kuin missään muussa vesistössä.
Mekong on myös tärkeä mantereisen Kaakkois-Aasian liikenneväylä. Merialukset liikennöivät jokea pitkin Kambodžan Phnom Penhiin asti, ja pienet jokialukset liikkuvat paikallisesti ylempänäkin. Joen suistoaluetta eteläisessä Vietnamissa halkovat lukuisat kanavat.
Ympäristön ongelmat
Mekong on yksi maailman saastuneimmista joista. Sen kautta kulkee vuosittain arviolta 40 000 tonnia muovijätettä Tyyneenmereen. Joen monet padot ovat tuhonneet metsiä ja kosteikkoja sekä vähentäneet joen mukana kulkeutuvan sedimentin määrää. Laajamittainen hiekanotto rakennusteollisuuden tarpeisiin joen alajuoksulla ja suistoalueella on aiheuttanut jokirantojen eroosiota ja mangrovemetsien häviämistä. Alueella on myös käytetty pohjavettä runsaasti, mikä on aiheuttanut maan vajoamista. Patojen, hiekanoton ja pohjaveden käytön yhteisvaikutuksesta rantaviivat ovat vetäytyneet monin paikoin.
Katso myös
Mekongin tutkimusmatka 1866–1868
Lähteet
Aiheesta muualla
Kambodžan joet
Kiinan joet
Laosin joet
Myanmarin joet
Thaimaan joet
Vietnamin joet
Seulonnan keskeiset artikkelit
Rajajoet
|
1407775
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Benthamin%20rautatieasema
|
Benthamin rautatieasema
|
Benthamin rautatieasema on rautatieasema High Benthamin kaupungissa North Yorkshiressä. Se sijaitsee Leeds–Morecambe-radan varrella.
Asema avattiin 1. kesäkuuta 1850. Se sai uuden nimen, Bentham High, 1. marraskuuta 1851, mutta alkuperäiseen nimeen palattiin 1. toukokuuta 1876. Asemaa käytti 24 150 matkustajaa kaudella 2017–2018.
Lähteet
Viitteet
North Yorkshiren rautatieliikennepaikat
|
1317459
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Voistion%20kartano
|
Voistion kartano
|
Voistion kartano on entinen ratsutila eli rustholli Hollolassa. Hämeen viljelyseudulla sijaitsevan kartanon maisemaa hallitsevat tasankomaiset viljelmät. Ensimmäinen kirjallinen maininta Voistion kylästä on 1390-luvulta.
Kartanon kantatila oli nimeltään Köykkä ja siihen yhdistettiin 1550-luvulla toinen tila. Näistä muodostettiin rälssitila, joka sai 1592 verovapauden. Myöhemmin Voistion tilasta tuli ratsutila. Tilanomistajat olivat upseereita aina 1800-luvun loppupuoliskolle asti. He kuuluivat muun muassa Antenflycht, Löfving, Toll, Uggla, Sederholm, Palmfelt ja Finne sukuihin. Omistajana on ollut myös Suomen Hypoteekkiyhdistys ja vuodesta 1924 tila oli T. Heikkisen omistuksessa. Tilan omisti 1960-luvulla Lauri Heikkinen. Tilan kokonaispinta-ala oli 1930-luvulla 910 hehtaaria, josta 287 hehtaaria oli viljelymaata. Pinta-ala kuitenkin väheni niin, että 1960-luvulla kokonaispinta-ala oli enää 530 hehtaaria ja siitä 136 hehtaaria viljeltyä.
Kartanon puisto on istutettu 1800-luvun alkupuolella ja uudempaa kartanoarkkitehtuuria edustava päärakennus on vuodelta 1940. Kaksikerroksisen, funktionalismia joidenkin tyylipiirteiden esikuvana käyttäneen päärakennuksen on suunnitellut arkkitehti Einari Teräsvirta. Kivisen rakennuksen ulkoseinät on rapattu valkoiseksi. Pihapiirissä sijaitsee myös tiilinen talli, jonka on suunnitellut arkkitehti Väinö Vähäkallio, väentupa ja navetta. Tallirakennus on vuodelta 1922 ja navetta vuodelta 1889. Tilalla on toiminut myös jalostussikala.
Lähteet
Suomen kartanot
Einari Teräsvirran suunnittelemat rakennukset
|
1737387
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Karneadeksen%20lautta
|
Karneadeksen lautta
|
Karneadeksen lautta on klassinen pakkotilaa koskeva ajatusleikki. Sen keksijänä pidetään kreikkalaista filosofi Karneadesta.
Kaksi merimiestä on joutunut veden varaan. He tarttuvat yhtäaikaa meressä kelluvaan lauttaan, joka kuitenkin pystyy kannattelemaan vain yhtä ihmistä. Toinen merimiehistä tuuppaa toisen pois lautan luota ja lopulta pelastuu. Toinen merimies hukkuu.
Koska molempien merimiesten henki on samanarvoinen, tilanteessa ei ole mitään arvokkaampaa etua. Objektiivisen arvojärjestyksen puutteessa pakkotilateolla pelastettavan edun tärkeys liittyy enää sen subjektiiviseen merkitykseen merimiehelle. Hukkuneen merimiehen kuolemaan johtanut teko on oikeusjärjestyksen vastainen, mutta syyt pelastautuneen merimiehen toiminnan taustalla ovat inhimillisesti ymmärrettäviä. Oikeustieteessä katsotaankin, ettei pelastunutta merimiestä voida moittia toimintansa johdosta.
Lähteet
Rikosoikeus
|
278008
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapinesikko
|
Lapinesikko
|
Lapinesikko (Primula stricta) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla kasvava esikkolaji. Suomessa se on harvinainen Lapin kasvi.
Ulkonäkö ja koko
Lapinesikko kasvaa 5–20 senttimetriä korkeaksi, hedelmäasteella pituus voi olla jopa 35 cm. Lehdet ovat ruusukkeena kasvin tyvellä. Lehtilapa on vastapuikea, suippotyvinen, tavallisesti kärjestä isonirhainen. Lehden ruoti on lyhyt ja siipipalteinen. Lehtien alapinta, vanan latva ja kukkaperät ovat jauheettomia tai niukkajauheisia, verhiö vain sisäpinnaltaan runsasjauheinen. Hennon, pystyn kukkavanan päässä on yleensä 3–5 sinipunaista kukkaa, jotka ovat keskeltä keltaisia. Lapinesikko kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.
Levinneisyys
Lapinesikkoa tavataan Skandinaviassa Skandien vuoristossa Keski-Ruotsin tasalta pohjoiseen, Kuolan niemimaalla ja sen eteläpuolella Vienan Karjalan pohjoisimmassa osassa. Levinneisyysalue jatkuu hajanaisena tundralla itään Uralin tienoille. Lapinesikkoa esiintyy myös Islannissa ja Grönlannissa. Pohjois-Amerikassa se on levinnyt Kanadan ja Alaskan arktisille rannikoille, Alaskassa myös sisämaan vuoristoihin.
Suomessa lapinesikko on harvinainen. Sitä on tavattu vain Kuusamon-Sallan seudulla, Keski-Lapissa erityisesti Kitisen jokilaaksossa ja laajemmalti Pohjois-Lapissa. Myös Enontekiöllä Kölivuoriston levinneisyysalue sivuaa Suomea. Laji on kuitenkin monin paikoin taantunut tai kadonnut.
Elinympäristö
Suomessa lapinesikkoa tavataan pohjoisen rantaniityillä sekä rantakallioilla ja -kivikoissa. Laji on voimakkaasti harvinaistunut.
Lähteet
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kasviatlas 2020: Lapinesikon levinneisyys Suomessa.
Den virtuella floran: Smalviva (Primula stricta)
ITIS: Primula stricta
United States Department of Agriculture (USDA): Primula stricta
Esikot
Suomen erittäin uhanalaiset kasvit
|
1747468
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Roosa%20Kanerva
|
Roosa Kanerva
|
Roosa Kanerva (s. 17. maaliskuuta 1999) on suomalainen uimahyppääjä.
Vuoden 2019 EM-kisoissa Kiovassa, Ukrainassa Kanerva sijoittui naisten 1 metrin ponnahduslaudan alkuerässä 23. sijalle.
Lähteet
Suomalaiset uimahyppääjät
Vuonna 1999 syntyneet
Elävät henkilöt
|
40204
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Attila
|
Attila
|
Attila (n. 406–453) oli viimeinen ja voimakkain Euroopan hunnien johtajista. Attilasta tuli yhdessä veljensä Bledan kanssa hunnien hallitsija vuonna 434. Bleda kuoli vuonna 445, ilmeisesti veljensä murhauttamana. Siitä lähtien aina kuolemaansa saakka Attila oli hunnien yksinvaltias.
Attila hallitsi silloisen Euroopan suurinta valtakuntaa, joka ulottui Keski-Euroopasta Mustallemerelle ja Tonavalta Baltiaan. Attila oli sekä Itä- että Länsi-Rooman imperiumien hankalin vihollinen: hän valloitti Balkanin niemimaan kahdesti ja piiritti toisella kerralla Konstantinopolia. Hän marssi halki Ranskan aina Orleansiin asti. Hänet voitti kuitenkin lopulta yhdistynyt länsigoottien ja roomalaisten armeija Katalaunien kenttien taistelussa.
Attilasta on tullut legendaarinen hahmo Euroopan historiassa. Suurimmassa osassa Länsi-Eurooppaa häntä on pidetty julmuuden ja ahneuden perikuvana. Attila on keskeinen hahmo kolmessa saagassa ja Nibelungein laulussa.
Attilasta kertovat lähteet
Attilasta on vain muutamia lähteitä: Jordanes, Priscus ja muutamia kristillisiä kronikoitsijoita. Hunnien omia lähteitä ei ole, koska hunnit eivät kirjoittaneet.
Attilan persoona ja maine
Attila oli lyhytkasvuinen mutta voimakas. Hän oli sekä pukeutumiseltaan että elintavoiltaan varsin vaatimaton; hänen vieraansa söivät kulta- ja hopea-astioista kalliita ruokia, mutta hän itse käytti aina vain puuastioita. Hän kuunteli aterioidessaan mielellään laulua ja esityksiä, mutta pysyi itse aina vakavasti ääneti. Sotaretkillään hän kylvi kauhua, ja häntä kutsuttiinkin Jumalan ruoskaksi. Joidenkin lähteiden mukaan hän itsekin kutsui itseään "Jumalan ruoskaksi".
Attila pääsi väkivalloin hajaantuneiden hunniheimojen kuninkaaksi. Hän laajensi sotimalla valtakuntansa Skytian sisämaihin ja syvälle Germanian metsiin.
Sota Itä-Roomaa vastaan
Attila ryhtyi sotaan Itä-Rooman valtakuntaa vastaan viemällä valtavan sotajoukon Tonavan yli. Kymmeniä kaupunkeja hävitettiin Adrianmeren ja Mustanmeren välillä. Voitettuaan kolmessa taistelussa peräkkäin Itä-Rooman sotajoukot hunnit lähestyivät Konstantinopolia.
Keisarin rauhanlähetystö
Arkadiuksen jälkeen Itä-Rooman valtaistuimelle nousseen heikon Teodosiuksen II täytyi tehdä nöyryyttävä rauha, jossa hän antoi hunneille laajan maa-alan Tonavan eteläpuolelta sekä lupasi korottaa vuotuisen veron 700 kultanaulasta 2 100 naulaan. Itä-Rooman keisari lähetti lähettiläitä hunnikuninkaan hovileiriin. Yksi näistä lähettiläistä on kirjoittanut matkastaan kertomuksen.
Matka kävi ensin hävitettyjen kaupunkien raunioiden ja taisteluissa kaatuneiden sotilaiden luiden täyttämien seutujen ohitse. Tonavan yli mentiin puunrungoista koverretuilla veneillä. Sitten tie kävi nykyisen Unkarin metsäisiä tasankoja myöten, ja Teissjoen yli päästiin kannettavissa veneissä. Läheisistä kylistä lähettiläät saivat simaa ja hirssiryynejä.
Viimein he saapuivat Attilan hovileiriin Tokajin seuduille, jossa oli siellä täällä puurakennuksia, savimajoja ja telttoja. Attila itse asui suuressa koristeellisessa puupalatsissa.
Lähetystön lähdettyä matkalleen oli Itä-Rooman hovissa yritetty lahjoa eräs Attilan lähettiläistä salaa murhaamaan kuningas, mutta tämä paljasti hankkeen Attilalle ja antoi lahjusrahat hänelle.
Sota Länsi-Roomaa vastaan
Jo ennen ryhtymistään sotaan Länsi-Rooman keisarikuntaa vastaan Attila oli liitossa Eurooppaa ryöstelleiden vandaalien kanssa, jotka olivat siirtyneet Espanjasta Afrikkaan ja ryöstelivät sieltä meritse Välimeren rannikoita. Epäluuloinen vandaalien kuningas Geiserik leikkautti nenän ja korvat poikansa vaimolta, länsigoottien kuninkaan Teoderikin tyttäreltä. Teoderikin kostoa peläten Geiserik liittoutui vielä lujemmin Attilan kanssa. Attilaa vastaan puolestaan länsigootit uudistivat ja vahvistivat vanhan liittonsa roomalaisten kanssa.
Attila pyysi puolisokseen Länsi-Rooman keisarin Valentinianuksen sisarta Honoriaa. Kun hovi ei pyyntöön suostunut, Attila aloitti sodan. Koottuaan puoli miljoonaa sotilasta monesta eri kansakunnasta hunnikuningas hyökkäsi Galliaan.
Orleansin piiritys ja Katalaunien kenttien taistelu
Galliassa Attila ryhtyi piirittämään Orleansia. Esikaupungit valloitettiin nopeasti. Roomalaisten ja länsigoottien sotajoukot marssivat kuitenkin kaupungin avuksi. Roomalaisia johti valtioviisas Aetius ja länsigootteja kuningas Teoderik.
Attila perääntyi tasangoille, nykyisten Châlonsin ja Troyesin seuduille, jotka soveltuivat hyvin hänen hunniratsuväelleen. Siinä syttynyt Châlonsin eli Katalaunien kenttien taistelu oli, kuten eräs senaikainen kirjailija lausuu, "hurja, vaihtelevainen, kiihkeä, verinen ja verraton sekä vanhempina että nykyisempinä aikoina". Attila itse oli hunnijoukkonsa kanssa keskellä, alamaiskansat sivustoilla ja varsinkin itägootit asetettuina omia maanmiehiänsä länsigootteja vastaan, joita kohti kuningas kehotti koko sotajoukon tähtäämään päärynnäkkönsä.
Kun heittoaseet oli kummaltakin puolelta loppuun heitetty, sekä ratsu- että jalkaväet ryntäsivät molemmin puolin mies miestä vastaan. Hunnit käänsivät voimansa länsigootteja kohti. Kuningas Teoderik kaatui ratsastaessaan rivien välitse. Hänen poikansa Thorismund ryhtyi kuitenkin johtamaan, vei länsigootit alas kukkuloilta ja teki rynnäkön, jolla he pääsivät hunnien rintaman läpi.
Attilan täytyi vetää sotilaansa leiriä ympäröivien vaunujen keskelle. Siellä hänen kerrotaan teettäneen satuloista suuren rovion, jonka hän aikoi sytyttää ja syöksyä itse liekkeihin, jos hänen leirinsä valloitettaisiin. Leiriä vastaan hyökkäävät joukot kuitenkin torjuttiin, ja länsigootit luopuivat piirityksestä.
Väijytystä pelkäävä Attila pysyi monta päivää vaunulinnoituksessaan, mutta lähti viimein liikkeelle ja marssi vaaratta takaisin Reinin toiselle puolelle. Erään arvion mukaan taisteluissa oli kaatunut 162 000 miestä. Roomalaiset ja gootit olivat kuitenkin pelastaneet Rooman heikot jäännökset täydellisestä häviöstä.
Attila uhkaa Roomaa
Attila toipui tappiostaan ja marssi seuraavana vuonna Ylä-Italiaan, jonka kaupunkeja ja maaseutua hunnit hävittivät. Osa hävitettyjen kaupunkien asukkaista siirtyi silloin Brentajoen suun edustalla oleville laguuneille ja perusti sinne pieniä siirtokuntia, joista muun muassa Venetsia on saanut alkunsa. Attila marssi kohti Roomaa, mutta paavi Leo I tuli pappisjoukon kanssa vastaan ja taivutti Attilan kääntymään takaisin. Leo ennusti, että jokainen Rooman valloittaja kuolisi pian valloituksen jälkeen, kuten Alarik. Kohtaamisen todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Vatikaanin nykyinen kanta on, että jonkinlainen kohtaaminen todella tapahtui Mantuan lähellä.
Attilan kuolema ja perintö
Attila kuoli häitään viettäessään Roomasta perääntymisen jälkeisenä vuonna. Hänen kuolemastaan ei ole varmaa tietoa, mutta kerrotaan, että morsian, kaunis Hildigun, itse pisti häntä puukolla sydämeen kostaakseen oman ryöstönsä. Toinen versio Attilan kuolemasta kertoo, että hän tukehtui hääyönään omaan vereensä rajun nenäverenvuodon seurauksena. Attilan valtakunta hajosi hänen kuoltuaan. Hunnit ajettiin takaisin itään, ja monet alamaiskansat lähtivät kukin omalle taholleen.
Useissa Saksan muinaisrunoissa on hunnikuningas vielä Germanian suurena valtiaana, ja Nibelungein laulu kertoo: "Siinä istui Unkarin-maalla kuuluisa Attila-kuningas, jonka vertaista ei ole ollut. Kahtatoista valtakuntaa hän hallitsi; kaksitoista kuningasta, kruunut päässä, häntä palvelivat; kaksitoista herttuaa, kolmekymmentä kreiviä sekä epälukuiset ritarit ja asemiehet seisoivat hänen ympärillään. Se kuningas oli laupias ja hurskas; hänen vertaistaan ei ole ollut."
Lähteet
Aiheesta muualla
Kirjallisuutta
Felix Dahn: Attila. Historiallinen romaani kansainvaelluksen ajoilta. WSOY, Porvoo, 1922. Ekirjana Gutenberg-projektissa
Hallitsijat
Vuonna 453 kuolleet
Seulonnan keskeiset artikkelit
400-vuosikymmenellä syntyneet
|
98752
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Purola%20%28Kajaani%29
|
Purola (Kajaani)
|
Purola on Kajaanin vanhimpia kaupunginosia. Se sijaitsee Kajaaninjoen eteläpuolella, Kaupunginlammen kupeessa, etelään menevän tien (entinen viitostie) länsipuolella. Naapurialueina vastapäätä tien toisella puolen on Puistolan kaupunginosa ja lännessä Kajaaninjokivarren Tihisenniemellä UPM-Kymmenen (entinen Kajaani Oy) entiset massa- ja paperitehtaat ja vielä toiminnassa oleva saha. Alkujaan Purolan omakotialue on muodostunut juuri sellutehtaan, paperitehtaan ja sahan työntekijöiden asuntoalueeksi. Muistona alkuaikojen rakennustyylistä Purolassa on vielä paljon vanhoja mansardikattoisia (taitekattoisia) puutaloja.
Purolan asemakaava on tavanomaisesta poikkeava, erikoinen. Kadut ovat sisäkkäisten U-kirjaimen muotoisia, alkaen viitostiestä ja palaten viitostielle. Nykyisin Purola on kaunis ja rauhallinen omakotitaloalue.
Purolassa oli ennen useita kauppoja:
Alfred Heikkinen,
Pikku Osula
Maakunta
Ruoka- ja sekatavarakauppa Hannes Kärkkäinen/Toimi Kärkkäinen
Ojala
Osuusteurastamo
Kusti Korhonen
Nykyään jäljellä on enää vain yksi päivittäistavarakauppa. Purolassa toimii myös grilli. Grillin yhteydessä toimi myös kauppa, joka kuitenkin meni vuonna 2011 konkurssiin. Purolassa oli aiemmin myös posti, pankki, useita kioskeja sekä kirjaston sivutoimipiste, joka kuitenkin tuhoutui tulipalossa. Purolassa oli myös muutama baari.
Purolan vuonna 1919 valmistunut koulu tuhoutui tulipalossa ystävänpäivän vastaisena yönä 14.2.2011. Koulun rakentamisen rahoitti aikanaan Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö ja koulu toimi opetuskäytössä 2000-luvulle saakka.
Lähteet
Purolan-Puistolan Kyläyhdistys
Uutinen Purolan koulun tulipalosta
Kajaanin kaupunginosat
|
814
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marraskuu
|
Marraskuu
|
Marraskuu on gregoriaanisessa ja juliaanisessa kalenterissa vuoden yhdestoista kuukausi. Sitä edeltää lokakuu ja seuraa joulukuu. Marraskuussa on 30 päivää. Suomessa marraskuu on etelässä lyhyiden ja harmaiden päivien, syysmyrskyjen, syyssateiden ja monesti myös ensilumen aikaa. Siksi sitä pidetäänkin usein talvikuukautena. Pohjoisessa se on kaamoksen alun ja alkutalven aikaa.
Marraskuun latinankielinen nimi november tulee yhdeksää merkitsevästä sanasta novem, sillä ennen Julius Caesarin kalenteriuudistusta marraskuu oli vuoden yhdeksäs kuukausi.
Marraskuu Suomessa
Keskilämpötila
Marraskuun keskilämpötilat vaihtelevat eri puolilla Suomea. Vuosina 1981–2010 keskilämpötilat olivat Vantaalla 0,4 astetta, Lahdessa −0,6 astetta, Tampereella −0,6 astetta, Jyväskylässä −2,0 astetta, Rovaniemellä −5,5 astetta ja Sodankylässä −7,1 astetta. Tyypillinen päivälämpötila Etelä-Suomessa marraskuun alussa on noin 4–5 astetta ja kuun lopulla enää noin 0–2 astetta. Pohjois-Suomessa marraskuun alussa tyypillinen päivälämpötila on pari astetta pakkasta, kuun lopulla kuitenkin on toisinaan jo koviakin pakkasia Keski-Lapissa päivisin, vaikkakin toisinaan voi Keski-Lappia myöten olla plusasteita.
Kuukauden suomenkielinen nimi viittaa siihen, että Etelä-Suomessa maa on silloin usein yöpakkasten vuoksi roudassa, minkä vuoksi useimmat ruohovartiset kasvit kuolevat eli tulevat martaiksi.
Sademäärät ja pilvisyys
Pohjois-Suomessa pysyvän lumen aika alkaa heti marraskuun alusta. Etelä-Suomessa marraskuu on pääosin synkkä ja lumeton, sateet tulevat etelässä useammin vetenä tai räntänä kuin lumena, tosin lyhyet lumiset jaksot ovat Etelä-Suomessakin jo tavallisia. Ensilumi sataa etelärannikolla vasta marraskuun puolivälin paikkeilla, kun se on Lapissa satanut keskimäärin jo lokakuun alkupäivinä. Marraskuun aikana sademäärät vähenevät Suomessa elo-lokakuun runsaiden syyssateiden jäljiltä. Marraskuussa sateet voivat olla hyvin pitkäkestoisia, jopa vuorokauden mittaisia, mutta niiden tuoma sademäärä ei ole yleensä korkea. Loppuvuodesta sateet ovatkin lähinnä pitkäkestoisia tihkusateita. Auringonpaistetta saadaan marraskuisin todella niukasti, johtuen runsaasta pilvisyydestä. Ajoittain pohjoiselta napaseudulta pyrkivät arktiset kylmänpurkaukset voivat tuoda väliaikaisesti kuivaa pakkasilmaa eteläiseen Suomeenkin saakka ja rikkoa tämän lähes taukoamattoman pilvisyyden.
Lintujen muutto
Lähes kaikki muuttolinnut ovat marraskuussa jo muuttaneet etelään, paitsi eräät Etelä-Suomessa vielä tähänkin aikaan majailevat vesilinnut ja rastaat, jotka siirtyvät etelämmäksi vasta talven reunalla tai jäiden tulon aikaan.
Marraskuu muualla
Eteläisellä pallonpuoliskolla
Eteläisellä pallonpuoliskolla marraskuu on loppukevättä tai alkukesää. Esperanza Basella ollaan vielä jokseenkin talvisissa lukemissa. Korkein siellä mitattu marraskuun lämpötila on kuitenkin ollut +23 astetta, joka on selkeästi kesälukema. Ushuaia on selkeästi keväisemmissä lukemissa. Melbournessa on marraskuussa jo selkeästi kesäistä (yli +10 asteen keskiarvo). Darwinissa on muutenkin niin sanottu pysyvä kesä, niin marraskuussa noustaan jo hellelukemissa ja valmistaudutaan sadekauteen.
Pohjoisella pallonpuoliskolla
Pohjoisella pallonpuoliskolla marraskuu on normaalisti loppusyksyä tai alkutalvea. Huippuvuorilla eletään jo talvea ja pakkaslukemia. Berliinissä on vielä (keski)syksy. Miamissa on kesäinen lämpötila, vaikka siellä siirrytäänkin niin sanotusti talveen. Sademäärä vähenee selkeästi marraskuun aikana.
Lähteet
Aiheesta muualla
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
734816
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Zlatan%20Pr%C3%A9sic
|
Zlatan Présic
|
Zlatan Présic (s. 13. helmikuuta 1964) on bosnialainen koripallovalmentaja.
Présic toimi Korihaiden päävalmentajana kaudella 2006–2007, mutta sai potkut jo lokakuussa 2006.
Lähteet
Bosniahertsegovinalaiset koripallovalmentajat
Vuonna 1964 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1576819
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hvoino%20%28j%C3%A4rvi%29
|
Hvoino (järvi)
|
Hvoino () on järvi Luoteis-Venäjällä Pihkovan alueen Pustoškan piirissä. Järvi sijaitsee Bežanitsyn ylängön tunnetulla järvialueella.
Maantietoa
Järvi on 2,8 kilometriä pitkä, 1,3 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 2,01 neliökilometriä eli 201 hehtaaria. Sen luoteisosa muodostaa erillisen lahden, jonka yhdistää sen pääaltaaseen jokimaisen kapea salmi. Järvi on kapea ja rikkonainen siten, että vain järven kaakkoispäässä aukenee lähes parikilometrinen järvenselkä. Muualla yhtenäisyyttä rikkoo 4 saarta, joiden yhteispinta-ala on 7,3 hehtaaria. Suurin saari on 450 metriä pitkä ja toiseksi suurin on pyöreä ja halkaisijaltaan 150 metriä. Saarien kohdalla on järvessä niemiä ja lahtia niin, että siellä on vaikutelma sokkeloinen. Keskisyvyys on 5 metriä ja syvänteessä on 18 metriä vettä. Järven lähellä ei ole asutusta tai sitä on vain vähän. Länsipuolella sijaitsevasta Mihejevon () kylästä on järvelle matkaa kilometri eikä sen pellot ylety järvelle. Samoin on Harino-Borin () kylän tapauksessa. Se sijaitsee järven itäpuolella kahden kilometrin päässä.
Luontoarvoja
Järvessä elää ainakin hauki, ahven, lahna, muikku, seipi, turpa, säyne, phoxinus, suutari, made, kiiski, karppi, rantanuoliainen, allikkosalakka, mutakala, törö, salakka, pasuri, salakka, ruutana, nieriä, simppu ja kymmenpiikki, sekä joitakin Rutilus-suvun kaloja ja jokirapua niukasti. Kivikkoisenkin järven pohja on hiekkaa ja savea.
Vesistösuhteita
Hvoino sijaitsee Velikajan valuma-alueella. Velikaja on pääuoma Velikajan valuma-alueelle, joka on Narvanjoen vesistöalueen eteläisin osa. Velikaja laskee Peipsijärveen, mistä Narvanjoki jatkaa pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Itämerellä Suomenlahteen.
Hvoinon lähellä sijaitsee 13 järveä tai lampea. Pohjoispuolella sijaitseva Glazino () laskee lyhyttä ojaa myöten järveen ja samoin tekee Harino (), joka sijaitsee Harino-Borin kylässä, ja jonka laskuojan varrella on neljä muuta lampea. Velikaja lähtee Bolšoje Ostrijosta ja virtaa Juškovon kylässä sijaitsevan Tšeressan () kautta ennen kuin se kääntyy etelän suuntaan ja laskee Hvoinoon. Järven valuma-alueen koko on lähteestä riippuen 217 tai 803 neliökilometriä . Velikaja jatkaa järven eteläpäästä kohti etelää ja laskee muutaman sadan metrin päästä Tšenojeeseen. Hvoino on siten Velikajan läpivirtausjärvi.
Huomautuksia
Lähteet
Pihkovan alueen järvet
Velikajan valuma-alue
Pustoškan piiri
|
211400
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viisasten%20kerho
|
Viisasten kerho
|
Viisasten kerho oli vuosina 1945–1995 lähetetty tietokilpailuluonteinen Yleisradion radio-ohjelma, jossa studioon kokoontunut ryhmä nimettöminä esiintyneitä ”viisaita” etsi vastauksia kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin. Kerhon puheenjohtaja valitsi ohjelmassa esitetyt kysymykset. Ohjelmaan päässeen kysymyksen esittäjä sai pienen rahapalkinnon. Jos kerho ei osannut vastata, palkinto oli kaksinkertainen. Viisasten kerhon 50-vuotisjuhlaistunto vuonna 1995 oli samalla ohjelman viimeinen lähetys.
Kerhon puheenjohtajina toimivat Tauno Rautiainen (1945–1962), Esko Kivikoski (1963), Teppo J. Suonperä (1964–1973), Kauko Saarentaus (1973–1983 ja 1989–1990), Jyrki Otila (1983–1989) ja Jorma Lindfors (1990–1995).
Kerhon jäseniä, jotka radiolähetyksessä pysyivät nimettöminä, olivat muun muassa Esko Kivikoski, Keijo Virtamo, Tauno Tainio, Erik Toivanen, Pertti Jotuni, Antero Manninen, Eino Parikka, Kyösti Kiiskinen ja Helge Rontu.
Kirjallisuutta
Rautiainen, Tauno: Viisasten kerhon parhaat palaverit. 1954.
Rautiainen, Tauno: Viisasten kerhon verekset visailut. Tammi, Helsinki, 1958.
Suonperä, Teppo J.: 1 000 visaista kysymystä viisasten kerholle. 1971.
Saarentaus, Kauko: Kansa vastaan viisasten kerho – 700 hyvää kysymystä perhepiirin purtavaksi. WSOY, 1978.
Lähteet
Viisasten kerho Ylen Elävässä arkistossa.
Kirja-arvostelu. Yliopisto-lehti 17/95.
Viitteet
Visailuohjelmat
Suomalaiset radio-ohjelmat
|
1755494
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bordj%20Bou%20Arreridjin%20maakunta
|
Bordj Bou Arreridjin maakunta
|
Bordj Bou Arreridjin maakunta () eli wilaya on hallintoalue Algerian pohjoisosassa. Sen keskus on Bordj Bou Arreridjin kaupunki. Maakunnan pinta-ala on 3 921 neliökilometriä. Asukkaita on 721 300 henkeä (vuonna 2018, arvio).
Bordj Bou Arreridjin maakunta sijaitsee Algerian ylänköalueella. Se rajoittuu pohjoisessa Béjaïan, idässä Sétifin, etelässä M’Silan ja lännessä Bouiran maakuntiin. Maisemaa leimaavat ylänkö, pohjoisen Bibanvuoret ja etelän arovyöhyke. Hyötykaivannaisiin kuuluvat kalkkikivi, savi, dolomiitti ja kvartsihiekkakivi. Vuotuinen sademäärä vaihtelee ylängön 400–600 ja vuorten 700–1 000 millimetrin välillä.
Maakunta jakautuu hallinnollisesti kymmeneen piirikuntaan eli daïraan, joihin kuuluu 34 kuntaa. Piirikuntien keskukset ovat Aïn Taghrout, Bir Kasdali, Bordj Bou Arreridj, Bordj Ghedir, Bordj Zemoura, Djaafra, El Hamadia, Mansoura, Medjana ja Ras El Oued.
Bordj Bou Arreridjin kautta kulkee Algerin ja Constantinen välinen valtatie A1 sekä kaupunkien välinen rautatie, jolta on yhteydet M’Silaan ja Annabaan. Lähin lentokenttä on Sétifissä.
Maakunnassa viljellään viljaa, harjoitetaan karjanhoitoa ja kasvatetaan oliiveja, viikunoita ja hedelmiä. Lisäksi on muun muassa elektroniikka- ja elintarviketeollisuutta. Bordj Bou Arreridjissa toimii Mohamed El Bachir El Ibrahimin yliopisto.
Lähteet
Aiheesta muualla
Bordj Bou Arreridjin matkailusivusto , ,
Algerian maakunnat
|
675143
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Christopher%20Heyerdahl
|
Christopher Heyerdahl
|
Christopher Heyerdahl (s. 18. syyskuuta 1963) on kanadalainen näyttelijä, joka näyttelee monissa televisio-ohjelmissa sekä elokuvissa, kuten Supernatural ja Smallville.
Biografia
Yksityiselämä
Heyerdahl syntyi Brittiläisessä Kolumbiassa Kanadassa. Heyerdahl on puoliksi norjalainen. Thor Heyerdahl oli hänen isänsä serkku. Hän harrastaa jääkiekkoa, ja häntä on kerran pyydetty pelaamaan Ottawa Senators -joukkueeseen.
Ura
Heyerdahl on näytellyt Loenidia tv-sarjassa Pelottaako? jaksossa "The Thirteenth Floor". Saman sarjan jaksossa "Midnight Madness" hänen roolihahmonsa nimi oli Nosferatu. Heyerdahl on näytellyt myös sarjassa Stargate Atlantis sekä sarjassa Tähtiportti jaksossa "Revisions". Hän näytteli H.P. Lovecraft -nimistä henkilöä vuoden 1998 elokuvassa Out of Mind. Sarjassa Supernatural hän näytteli Alastair-demonia kahden jakson verran. Heyerdahl on esiintynyt kahdessa TV-sarja Smallvillen jaksossa.
Heyerdahl on rooli vuoden 2009 elokuvaan Twilight – Uusikuu, joka perustuu Stephenie Meyerin luoman kirjasarjan toiseen kirjaan Uusikuu. Elokuvassa hän esittää Marcus-vampyyriä, joka on yksi Volturien vampyyriyhteisön vanhimmista ja arvokkaimmista jäsenistä. Roolihahmoa luonnehditaan apaattiseksi ja ikävystyneeksi, joka ei oikein välitä mistään. Hän jatkaa rooliaan Marcuksena elokuvassa Twilight – Aamunkoi osa 2, joka ilmestyy vuonna 2012. Se perustuu saman kirjasarjan neljänteen ja viimeiseen osaan Aamunkoi.
Filmografia
Lähteet
Kanadalaiset televisionäyttelijät
Kanadalaiset elokuvanäyttelijät
Vuonna 1963 syntyneet
Elävät henkilöt
|
206202
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuha-luokan%20miinanraivaaja
|
Kuha-luokan miinanraivaaja
|
Kuha-luokan miinanraivaajat rakennettiin korvaamaan A-veneiden poistumisen aiheuttama raivaajavaje. Aluksissa otettiin huomioon Ahven-luokasta saadut kokemukset. Kuusi ensimmäistä luokan aluksista (Kuha 1-6) tilattiin Aug. Eklöf AB:n veistämöltä Porvoosta 1. helmikuuta 1941 ja niistä kolme ensimmäistä valmistui vielä saman vuoden aikana ja loput kolme vuoden 1942 alussa. Raivauskauden raivaajakaluston puutteiden poistamiseksi tilattiin kaksitoista alusta lisää ja ne valmistuivat Kuhat 7-14 vuonna 1945, Kuhat 15-18 vuonna 1946. Alkuperäisille kuudelle annettiin nimet (Kuha, Salakka, Siika, Harjus, Säynäs ja Karppi), mutta nimet jäivät kuitenkin pois käytöstä raivauskauden päätyttyä.
Sodan aikana tuhoutuivat 30. syyskuuta 1944 Kuha 3 ja 15. syyskuuta 1944 Kuha 6. Luokan sodasta selvinneet alukset poistettiin palveluksesta 1957-1962. Kuha-18, joka poistettiin Suomen merivoimista 1961, on edelleen vesillä m/s Hiekkarantana Vesijärvellä Lahdessa. Aluksen toinen merivoimien jälkeinen omistaja oli Matkailu- ja Kuljetus Oy, joka oli jo 1940-luvulta suorittanut saaristoliikennettä. Tuolloin Kuha-18:sta tuli m/s Hiekkaranta, jolla suoritettiin saaristoliikennettä vuoteen 1969. Kolmas merivoimien jälkeinen omistaja oli iniöläinen kauppias, joka käytti alusta saaristossa kauppalaivana nimellä Freja. Tämän jälkeen alus palasi neljänneksi 1991-1996 Matkailu- ja Kuljetus Oy:lle. Viidenneksi omistajaksi tuli 1996 huutokaupassa lahtelainen Laivaravintolat Ritva Salmela, joka toi aluksen Vesijärvelle, miltä Marko Mikkola osti aluksen 14. huhtikuuta 1996. 15. huhtikuuta 1996 alkaen toisen puolen omistuksesta hankkivat tasaosuuksin Petri (25%) ja Ismo (25%) Solonen. Alukselle tehtiin perusteellinen korjaus 1997-2009.
Lähteet
Viitteet
Suomen merivoimien miinanraivaajat
|
1661615
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gabriele%20Falloppio
|
Gabriele Falloppio
|
Gabriele Falloppio () (1523 Modena, Italia – 9. lokakuuta 1562 Padova, Italia) oli italialainen roomalaiskatolinen pappi ja lääkäri. Hän oli yksi 1500-luvun johtavista anatomian tutkijoista.
Elämä
Falloppio syntyi noin vuonna 1523 Modenassa, jossa hänestä tuli katedraalin kaniikki. Hän opiskeli lääketiedettä Ferrarassa, ja Euroopan kiertomatkan jälkeen hänestä tuli anatomian opettaja kyseisessä kaupungissa. Sieltä hän muutti Pisaan ja sieltä Toscanan suurherttuan Cosimo I:n aloitteesta Padovaan, jossa hän hoiti anatomian, kirurgian ja kasvitieteen professuureja ja toimi uuden kasvitieteellisen puutarhan esimiehenä. Hän kuoli Padovassa 9. lokakuuta 1562.
Falloppion elinaikanaan ilmestyi vain yksi tutkielma, Observationes anatomicae (Venetsia, 1561). Hänen kokoelmateoksensa Opera genuina omnia julkaistiin Venetsiassa vuonna 1584. Falloppion anatomian alan teokset koskevat kaikkia ihmiskehon osia. Hänen tutkimuksistaan etusijalle on asetettava luuston ja kuuloelinten kehitystä koskevat tutkimukset.
Lähteet
Italialaiset lääkärit
Vuonna 1523 syntyneet
Vuonna 1562 kuolleet
|
1421609
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dora%20Dougherty%20Strother
|
Dora Dougherty Strother
|
Dora Jean Dougherty Strother (27. marraskuuta 1921 St. Paul, Minnesota – 19. marraskuuta 2013 Fort Worth, Texas) oli yhdysvaltalainen lentäjä sekä eräs ensimmäisiä Yhdysvaltain ilmavoimissa palvelleita naispuolisia lentoupseereja. Hänen lopullinen sotilasarvonsa oli everstiluutnantti. Hän toimi myös koelentäjänä ja kuljetuslentäjänä. Hänen esimiehensä oli Paul Tibbets, jonka alaisena hän suoritti muun ohella B-29 Superfortress-pommikoneen koelentosarjoja. Tuolloisen Dora Doughertyn työtovereina olivat toimineet ainakin Charles Donald Albury (Bockscarin apupilotti), Charles Sweeney ja Robert A. Lewis.
Dougherty Strother palveli myöhemmin 509. raskaassa erityispommitusrykmentissä Wendoverin lentotukikohdassa. Paul Tibbets esitteli hänet uutena henkilökunnan jäsenenä marraskuussa 1944. Tibbets arvosti Doughertyä hänen osoittamastaan rohkeudesta, ennakkoluulottomuudesta sekä lentotaidosta superraskaan (engl. Bombardment, Very Heavy) uuden pommikonetyypin suhteen. Hän kuului myös Women Airforce Service Pilots eli WASP-järjestöön. Hän ei osallistunut varsinaisiin hyökkäystehtäviin, mutta kuljetti muiden henkilöiden, kuten Los Alamosin tiedemiesten ohella William S. ”Deak” Parsonsia. Parsons oli Yhdysvaltain laivaston kommodori, myöhempi vara-amiraali sekä Manhattan-projektin aseupseeri, joka aseisti eli saattoi lopulliseen toimintavalmiuteen Little Boyn.
Dougherty ei suinkaan ollut ainut naispilotti USAF:ssa, vaan hänen ohellaan työskenteli myös muitakin. Heistä voidaan mainita ainakin Dorothea Johnson Moorman, Betty Huyler Gillies ja Nancy Harkness Love. Dougherty osallistui myös Bell 47 -helikopterin koelentoihin.
Myöhemmin Dora Dougherty Strother valmistui ilmailualalta filosofian tohtoriksi (PhD) vuonna 1955.
Dora Dougherty Strother on haudattu Arlingtonin hautausmaalle. Hänen koko nimensä oli Dora Jean Dougherty Strother McKeown.
Lähteet
Thomas, Gordon & Witts, Max Morgan: Enola Gay – pommikone Hiroshiman yllä. Alkuteos englanniksi 1976. Suom. Nuuttila, Antti. Porvoo: WSOY, 1981. ISBN 951-0-10695-X. s. 41, 69-70, 126-127.
Viitteet
Aiheesta muualla
http://www.pbs.org/wgbh/americanexperience/features/flygirls-wasp-and-b-29/
http://www.northwestern.edu/magazine/northwestern/spring2002/features/flygirl/index.htm
https://www.aauw.org/2014/01/30/dora-dougherty-military-pilot/
http://www.legacy.com/obituaries/dallasmorningnews/obituary.aspx?pid=168140938
https://www.whirlygirls.org/in-memoriam/
http://cotteyphile.com/dora/
Women Airforce Service Pilotsin lentäjät
Koelentäjät
Vuonna 1921 syntyneet
Vuonna 2013 kuolleet
|
470814
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Chuck%20Comeau
|
Chuck Comeau
|
Charles-Andre "Chuck" Comeau (s. 17. syyskuuta 1979) on kanadalainen rockmuusikko. Hänet tunnetaan Simple Plan -yhtyeestä, jossa hän työskentelee rumpalina ja taustalaulajana.
Comeau syntyi Montréalissa, Québecissä, ja kuului yhdessä Pierre Bouvierin kanssa jo Simple Plania edeltäneeseen Resetiin.
Lähteet
Kanadalaiset rumpalit
Vuonna 1979 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1077342
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Skanderborgin%20kunta
|
Skanderborgin kunta
|
Skanderborg on Keski-Jyllannin alueella Tanskassa sijaitseva kunta. Vuoden 2020 huhtikuussa kunnassa oli 62 935 asukasta, ja sen pinta-ala oli 416,9 neliökilometriä. Kunnan keskustaajama on myös nimeltään Skanderborg.
Tanskan toiseksi korkein kohta Ejer Bavnehøj sekä kolmanneksi korkein kohta ja korkein luonnollinen kohta Møllehøj sijaitsevat Skanderborgissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Skanderborgin kunnan kotisivut
|
445733
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Astrokemia
|
Astrokemia
|
Astrokemia on tieteenala, joka tutkii avaruudessa esiintyvä kemiallisia yhdisteitä. Tyypillisen astrokemian tutkimuskohteen muodostavat tähtienvälisen aineen pilvet sekä komeetat.
Astrokemian erikoispiirre on, että tähtienvälisen aineen äärimmäisen alhaisen tiheyden vuoksi yksittäisten molekyylien välisiä vuorovaikutuksia tapahtuu harvoin. Siksi monet astrokemistien havaitsemat molekyylit ovat kemiallisia kummajaisia, joiden elinikä muunlaisissa olosuhteissa olisi äärimmäisen lyhyt. Tällaisena voidaan mainita vaikkapa H3+-ioni. Myös Maan olosuhteista poikkeavat alkuaineiden isotooppisuhteet, runsas suurienergiainen säteily, voimakkaat magneettikentät sekä matalat lämpötilat tuovat oman leimansa astrokemian tutkimukseen.
Suuri osa astrokemian tutkimuksesta tehdään radio- ja infrapunateleskooppien tuottamia spektrejä tutkimalla. Koska monet molekyylit ovat poikkeavia ja alhainen tiheys mahdollistaa kiellettyjen viivojen esiintymisen, spektrien tulkinta on poikkeuksellisen vaativa tehtävä. Toistaiseksi avaruudesta on onnistuttu tunnistamaan noin 150 erilaista molekyyliä ja radikaalia.
Aiheesta muualla
NASA Astrochemistry Lab
astrochemistry.net
|
1421419
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Piispaj%C3%A4rven%20koulu
|
Piispajärven koulu
|
Piispajärven koulu oli Suomussalmen Piispajärven kylässä Kainuussa vuosina 1923–2015 toiminut kyläkoulu, vuoteen 1973 asti kansakoulu ja sitten peruskoulun alakoulu. Koulussa oli 1930-luvulla yli 80 oppilasta, kun taas viime vaiheessa 2010-luvun puolessavälissä oppilaita oli enää kymmenkunta ja opettajia kaksi. Koulu sijaitsee valtatie 5:n varrella. Lakkautuksen jälkeen alueen lähimmät koulut ovat Taivalkosken Hutun koulu noin 20 kilometrin päässä ja Ruukinkankaan koulu Ämmänsaaressa, jonne on matkaa 56 kilometriä.
Historiaa
Piispajärven kansakoulun toiminta alkoi pari vuotta oppivelvollisuuslain voimaantulon jälkeen vuonna 1923, samanaikaisesti kuin Laajan ja Kerälän koulujen toiminta. Aluksi koulu toimi vuokratiloissa Alassalmella. Opettajana toimi kiertokoulunopettaja Kaisa Lyydia Juntunen Ruhtinansalmelta. Oppilaita oli aluksi 41. Parin vuoden päästä saatiin tilat myös keittolalle ja oppilasasuntolalle. Vuonna 1928 oppilaita oli 51, joista asuntolassa majoittui 21. Kaikkiaan Suomussalmen kouluissa oli tuolloin 16 oppilasasuntolaa, joihin majoittui pitkien välimatkojen vuoksi yli kolmannes kunnan koululaisista. Tammikuussa 1928 kaksi Piispajärven asuntolan oppilasta eksyi ja yöpyi metsässä kotimatkalla, minkä jälkeen kunnan kouluvaliokunta määräsi lapsille saattajan kotimatkalle.
Piispajärven oma hirsirakenteinen koulutalo valmistui vuonna 1930, jolloi koulussa oli 83 oppilasta, 62 majoitettuna asuntolan viiteen huoneeseen. Opettajaksi tuli Siiri Kinnunen, myöhemmin Luukkonen, joka jatkoi työtään vuoteen 1971 saakka. Joulukuussa 1939 koulu paloi talvisodan kranaattikeskityksessä, mutta koulunpitoa voitiin jatkaa säilyneessä asuntolarakennuksessa. Uusi kivirakenteinen koulu valmistui 1953. Piispajärven koulun opettajaksi tuli 1960-luvun alussa Simo Viinikkala, joka julkaisi vuonna 2001 muistelmateoksensa Pyhämaan poika Piispajärvellä.
Peruskouluun siirtymisvuodesta 1973 lähtien Piispajärven oppilasmäärä alkoi laskea viidestäkymmenestä niin, että 1990-luvulle tultaessa oppilaita oli enää 19 oppilasta. Koulu lakkautettiin vuonna 2015, jolloin oppilasmäärä oli jäämässä alle kymmeneen. Koulukiinteistö myytiin 10 000 eurolla kyläläisten perustamalle osuuskunnalle.
Lähteet
Kirjallisuutta
Heikkinen, Reijo: Kasvatus ja koulutus Kainuussa : Kainuun koulutusjärjestelmän kehitys syyskuuhun 1945 mennessä. Väitöskirja, Kajaanin opettajankoulutuslaitos, Oulun yliopisto, 1995. ISBN 952-90-6419-5.
Vester, Lippo (toim.): Pirttikoulusta luokattomaan lukioon : Suomussalmen koululaitos 1895–1995. Suomussalmen koulutuslautakunta, 1996. ISBN 951-9390-24-3.
Viinikkala, Simo: Pyhämaan poika Piispajärvellä : muistelmia nuoruusajoilta sekä opettajavuosilta Piispajärvellä.'' Suomussalmen sivistyslautakunta, 2001. ISBN 951-9390-39-1.
Suomussalmen peruskoulut
Entiset suomalaiset oppilaitokset
|
1504039
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Qinghain%20Hoh%20Xil
|
Qinghain Hoh Xil
|
Qinghain Hoh Xil on ylänköalue Qinghain maakunnassa Kiinassa. Se on Unescon maailmanperintöluettelossa vuodesta 2017.
Hoh Xil sijaitsee Tiibetin ylängön koillisnurkassa. Siihen kuuluu vuoristoa ja aroa yli 4500 metrin korkeudella. Vuoden keskilämpötila on pakkasen puolella, alimmillaan lämpötila käy -45 asteessa.
Ankaran ilmaston takia alueella ei ole juuri ihmisasutusta. Niinpä se on säilynyt suojapaikkana 230 eläinlajille, joiden joukossa on harvinainen antilooppilaji chiru, ja noin 210 kasvilajille, joista 72 on kotoperäisiä Tiibetin ylängöllä.
Lähteet
Unescon maailmanperintökohteet Kiinassa
Qinghai
Kiinan vuoristot
Aasian ylängöt
|
277699
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naldo
|
Naldo
|
Ronaldo Aparecido Rodrigues, pelaajanimeltään Naldo (s. 10. syyskuuta 1982 Londrina, Brasilia) on brasilialainen jalkapalloilija, joka edustaa Ranskan Ligue 1:ssä pelaavaa monacolaisseuraa AS Monacoa. Hän on pelipaikaltaan toppari.
Naldo loitti uransa kotimaassa Esporte Clube Juventuden joukkueessa ja siirtyi Werder Bremeniin kesällä 2005 korvaamaan Bayern Müncheniin siirtynyttä Valérien Ismaëlia. Bremenin vakioaloituskentälliseen kuuluva Naldo hämmästytti 9. joulukuuta 2006 tekemällä hattutempun Bremenin 6-2 voittoon johtaneessa pelissä Frankfurtia vastaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Brasilialaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1982 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1067843
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Onnenpekka%20%28albumi%29
|
Onnenpekka (albumi)
|
Onnenpekka on Vando Suvannon kolmas albumi, joka ilmestyi keväällä 2012. Musiikki on soitettu pääosin akustisin instrumentein.
Kappaleet
Kaikki kappaleet säveltänyt ja sanoittanut Vando Suvanto, sekä sovittanut Vando Suvanto, Matti Wallenius ja Henrik Duncker. Puhallinsovitukset Matti Wallenius.
Kokoonpano
Vando Suvanto – laulu, kitara, huuliharppu, rummut & lyömäsoittimet (5)
Matti Wallenius – banjo, baritonikitara, baritoniukulele, charango, dobro, kitara,kosketinsoittimet, kukkopilli, mandoliini, ukulele
Henrik Duncker – rummut, lyömäsoittimet
Vierailevat muusikot
Petri Heimonen – bassohuilu (2), bassoklarinetti (2, 4, 10) tenorisaksofoni (9)
Tero Siitonen – kontrabasso (3, 4, 5, 7, 8, 9)
Pekka Nylund – ud (1), 12-kielinen kitara (1)
Tuotanto
Vando Suvanto – äänitys, miksaus
Esa Santonen – masterointi
Henrik Duncker – kannet
Lähteet
Riskirecordsin kotisivut
Aiheesta muualla
Vando Suvanto -kotisivut
Vuoden 2012 albumit
Vando Suvannon albumit
|
1269910
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sean%20Williams
|
Sean Williams
|
Sean Williams -nimisiä henkilöitä ovat:
Sean Williams, australialainen kirjailija
Sean Williams, yhdysvaltalainen koripalloilija
Sean Williams, kanadalainen jääkiekkoilija
|
595441
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruut%20Kiiski
|
Ruut Kiiski
|
Ruut Kiiski (s. 1984) on suomalainen kapellimestari.
Kiiski on johtanut muun muassa Radion sinfoniaorkesteria, Turun filharmonista orkesteria, Malmön sinfoniaorkesteria ja Orchestre national des Pays de la Loirea. Tammikuussa 2022 hän debytoi kapellimestarina Norlannin oopperassa, Uumajassa. Monipuolisena muusikkona ja lauluinstrumentin kanssa pitkään työskennelleenä Kiiski viihtyy parhaiten oopperamusiikin parissa, mutta hänen vahvuuksiinsa kuuluu myös kiinnostus uuteen musiikkiin. Kiiskin töistä mainittakoonkin naissäveltäjien nykyooppera- ja -oratorioteokset. Vuonna 2017 hän johti ensiesitykset Pauliina Isomäen oratoriosta Vuorisaarna (Turun filharmoninen orkesteri) sekä Riikka Talvitien poikkeuksellisesta radio-oopperasta Kylmän maan kuningatar (Radion sinfoniaorkesteri). Samana vuonna hän toimi myös Leif Segerstamin assistenttina Turun musiikkijuhlien Die Kalewainen in Pochjola -oopperaproduktiossa.
Ruut Kiiski on valmistunut kapellimestariksi Tukholman kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta vuonna 2015. Hän on aikaisemmin valmistunut Sibelius-Akatemiasta kirkkomuusikoksi ja kuoronjohtajaksi. Kiiski on kehittänyt osaamistaan osallistumalla kansainvälisille mestarikursseille muun muassa Valeri Gergijevin (Turku, 2016) ja Herbert Blomstedtin (Tukholma, 2015) johdolla.
Ruut Kiiski aloitti viisivuotiaana viuluopinnot Luoteis-Uudenmaan musiikkiopistossa mutta siirtyi pian viulusta pianoon. Espoon musiikkiopistossa hän opiskeli myös yhtyelaulua Uli Korhosen ja Pasi Hyökin johdolla ja lauloi pitkään Pasi Hyökin johtamassa EMO Ensemble -kamarikuorossa. Kiiski valmistui Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolta musiikin maisteriksi vuonna 2008 pääinstrumenttinaan musiikinjohto. Opettajinaan hänellä on ollut muun muassa Timo Nuoranne, Seppo Murto ja Hannu Norjanen. Kiiski jatkoi kuoronjohdon opintojaan Matti Hyökin johdolla. Syksyllä 2010 hän suoritti kuoronjohdon A-tutkinnon erinomaisin arvosanoin. Ennen kapellimestariopintojaan Kiiski johti Helsingissä muun muassa Akateemista Laulua ja Cantabile-kuoroa. Tukholmassa Kiiski opiskeli kapellimestariksi B. Tommy Anderssonin johdolla.
Syyskuusta 2020 alkaen hän toimii Tampereen Filharmonisen Kuoron taiteellisena johtajana.Kiisken isä on sellisti Hannu Kiiski.
Lähteet
Suomalaiset kuoronjohtajat
Suomalaiset kirkkomuusikot
Suomalaiset kapellimestarit
Vuonna 1984 syntyneet
Elävät henkilöt
|
178637
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Daaliat
|
Daaliat
|
Daaliat (Dahlia) on mehevävartisten kesällä kukkivien kasvien suku. Ne ovat alun perin kotoisin Meksikosta, josta tuotiin daalian mukuloita Hollantiin 1872. Nykyisin daaliasta on jalostettu satoja hybridejä. Suku on saanut nimensä nuoren ruotsalaisen kasvitieteilijän Anders Dahlin mukaan. Daalia on Meksikon kansalliskukka ja Seattlen kaupungin tunnus.
Perinteiset daaliat (joriinit) kasvavat 60–80 cm korkeiksi ja tekevät punasävyisiä pallomaisia kukkia. Niiden mukulat nostetaan Suomen oloissa talveksi kellariin. Etenkin parvekkeille on jalostettu kesädaalioita, jotka eivät talvehdi, pysyvät matalina ja haarautuvat hyvin tuottaen pitkäaikaista kukkaloistoa.
Lajeja
tarhadaalia eli joriini (Dahlia × hortensis)
liuskadaalia (Dahlia merckii)
tarhadaalia (Dahlia pinnata)
Lähteet
Aiheesta muualla
Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Dahlia
Suomen Lajitietokeskus: Daaliat – Dahlia
Asterikasvit
cs:Dahlia
|
383135
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lillix
|
Lillix
|
Lillix on kanadalainen poprock-yhtye. Se perustettiin Cranbrookissa, Brittiläisessä Kolumbiassa vuonna 1997 nimellä Tigerlily. Nykyinen nimi otettiin käyttöön Maverick Recordsin tarjottua yhtyeelle levytyssopimuksen vuonna 2001.
Lillixin alkuperäiset jäsenet olivat laulaja-kitaristi Tasha-Ray Evin, kosketinsoittaja Lacey-Lee Evin, basisti Louise Burns ja rumpali Sierra Hills. Hills lähti vuonna 2002; hänet korvasi Kim Urhahn ja sittemmin Alicia Warrington. Burnsin ja Warringtonin lähdettyä Evinin sisarukset ilmoittivat loppuvuodesta 2006 yhtyeen olevan tilapäisesti tauolla. Vuonna 2007 uusiksi jäseniksi otettiin Scott Thompson ja Eric Hoodicoff, joiden kanssa Evinit työskentelevät yhä yhtyenimellä Lillix.
Lillixin debyyttialbumi Falling Uphill julkaistiin Kanadassa ja Yhdysvalloissa 27. toukokuuta 2003 sekä Japanissa 27. elokuuta. Albumilta julkaistiin singlet "It's About Time", "Tomorrow" ja "What I Like About You", joka oli cover The Romanticsin samannimisestä laulusta. Lillixin versio sisältyy Perjantai on pahin -elokuvan (Freaky Friday, 2003) soundtrackille ja 13 ja risat -komediaan (13 Going on 30) sekä teemana sarjaan Sisko ja sen sisko.
Lillix oli vuonna 2004 ehdolla Juno-palkinnon saajaksi kahdessa eri kategoriassa. Yhtyeen tunnetuin rumpali Alicia Warrington sai paikan yhtyeessä lokakuussa 2005, ja seuraavan vuoden elokuussa ilmestyi albumi Inside the Hollow. Tämä toinen albumi on toistaiseksi myös yhtyeen viimeisin. Japanissa se nousi listojen 48. sijalle.
Albumit
Falling Uphill (2003)
Inside the Hollow (2006)
Tigerlily (2010)
Aiheesta muualla
Viralliset sivut
Kanadalaiset rockyhtyeet
|
1013670
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sapeliratsastaja
|
Sapeliratsastaja
|
Sapeliratsastaja (, ) on japanilainen animesarja, jota esitettiin vuosien 1984–1985 välisenä aikana yhteensä 52 jakson verran. Suomessa sarjasta julkaistiin vuonna 1987 kaksi jaksoa suomeksi dubattuina yhdellä 40-minuuttisella VHS-kasetilla.
Tarina
Kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiskunta on tutkinut avaruutta pidemmälle ja asuttanut aurinkokunnan sisä- ja ulkoplaneettoja. Suojellakseen uusia siirtomaaplaneettoja ja ylläpitääkseen lakia aurinkokunnassa Ihmiskunta loi Maan liittovaltiohallituksen. Se on pääosin poliittinen ja militarinen järjestö, joka tukee armeijaa ja tähtialuksia, jotta lain ylläpitäminen on mahdollista. Useat siirtomaaplaneetat kuitenkin ärsyyntyivät Maan liittovaltiohallituksen toiminnasta ja planeettojen yhteistyö organisaatiota kohtaan hävisi lähes kokonaan. Sillä välin kun kaikki näytti rauhalliselta Deathculas (Outriders) muukalaisrotu hyökkäsi aurinkokuntaan tavoitteenaan valloittaa se itselleen. He hyökkäsivät useisiin planeettoihin ja tappoivat useita asukkaita eri puolella planeettaa. Maan liittovaltiohallitus pian huomasi Deathculasien omaavan huomattavasti edistyneempää teknologiaa suurineen robotteineen, joilla oli valtava määrä tulivoimaa. Maan liittovaltiohallitus jäi äkkiä alakynteen, jonka myötä Tohtori Charles Louvre (Commander Eagle) kehitti prototyypin tähtialuksesta, joka kykenisi muuttumaan avaruusaluksesta jättiläisrobotiksi. Tämän avulla he kynenisivät taistelemaan vihollisiaan vastaan. Tehtävää varten neljä nuorta henkilöä Shinji Hikari (Fireball), Bill Wilcox (Colt), Richard Lancelot (Saber Rider) ja Marian Luveille (April) valittiin ohjaamaan alusta ja pitämään ulkoplaneetat turvassa, sekä estämään Deathcuran johtajan Hyuzan (Nemesis) pahat aikeet.
Hahmot
Team Bismark/Star Sheriffs
Shinji Hikari/Fireball on japanilainen 17-vuotias kilpa-autoilija ja ryhmänjohtaja. Hän on energinen, optimistinen ja hieman kuumapäinen. Hänestä oli tarkoitus tulla isänsä tavoin taistelulentäjä, mutta joutuessaan auktroteettien kanssa ongelmiin Hikari siirtyi kilpa-autoilun pariin. Saman tien Hikarista tuli kautta-aikain nuorin mestaruuden voittanut kuljettaja.
Richard Lancelot/Saber Rider on brittiläinen 18-vuotias agentti, joka liittyi Hikarin johtamaan Bismark ryhmään. Lancelot on alun perin kotoisin Skotlannista, mutta työskenteli pitkään Englannin kuninkaallisessa erityistiedustelupalvelussa. Lancelot on erittäin rauhallinen ja herrasmies, joka kykenee tämän vuoksi tekemään hyviä taktisia ratkaisuja. Hänen erikoisalaa ovat myös miekat ja hevoset.
Bill Wilcox/Colt on yhdysvaltalainen 16-vuotias hävittäjälentäjä ja tarkka-ampuja. Hän on erittäin tarkka ampumaan millä tahansa käsiaseella. Wilcoxin vanhemmat joutuivat Deathcullerien uhriksi, jonka vuoksi hän on päättänyt omistaa elämänsä kostamaan heidän kuolemansa. Wilcox on ryhmänsä koomikko, mutta erittäin ystävällinen ja hieman erakkomainen.
Marianne Louvre/April Eagle on ranskalainen 15-vuotias insinööri, joka johti Bismark aluksen rakentamista. Hänen isänsä on professori Charles Louvre (Commander Eagle). Marianne ryhmän tietokonenörtti, joka kykenee antamaan ryhmälleen teknistä apua. Hän jää usein mielellään alukseen antamaan ohjeita, kuin lähtisi taistelemaan poikien kanssa vihollisia vastaan.
Deathcura/Outriders
Hyuza/Nemesis on Deathcuran kansleri. Hän on isokokoinen kyborgi, jolla on paholaismainen kuolinnaamio. Hyuza menetti kehonsa Saturnuksen taistelussa 15 vuotta sitten, kun Hikarin (Fireball) isä tuhosi hänen aluksensa. Hyuza onnistui kuitenkin siirtämään mielensä Helvetinparatiisin päätietokoneeseen ja kytki sen sitä kautta kyborgikehoon. Hän on kylmä ja juonikas vihollinen, joka yrittää kostaa ihmiskunnalle tappamalla heidän hinnalla millä hyvänsä.
Ääninäyttelijät
Saber Rider and the Star Sheriffs
World Events Productions osti sarjan oikeudet vuonna 1986 ja muokkasi alkuperäistä versiota, jotta se sopisi paremmin Yhdysvalloissa esitettäväksi. Myöhemmin samaa versiota esitettiin myös Euroopassa.
Tarina
WEP yhtiö muun muassa poisti kuusi jaksoa ja tuotti itse saman määrän jaksoja tilalle. Sarjan nimeksi annettiin Saber Rider and the Star Sheriffs alkuperäisen Sei Jūshi Bisumaruku sijaan. Myös baarissa oleskelut ja alkoholi juomiset käännettiin limonadiksi. Lisäksi kuoleminen oli kiellettyä yhdysvalloissa esitettävissä piirretyissä, jonka myötä ammutuksiksi tulleet viholliset selitettiin palaavan takaisin omaan ulottuvuuteen.
Hahmot
Hahmot saivat myös muutoksia. Alun perin Shinji Hikari oli ryhmänjohtaja, joka oli ihastunut Marianneen (April). Hänen roolinsa siirrettiin Coltin tapaan hieman pienemmäksi ja nimettiin Fireballiksi. Hänen suhteensa Marianneen kuitenkin nousi enemmän esille sarjan lopulla. Richard Lancelotista tehtiin sarjan päähahmo ja hänet nimettiin Saber Rideriksi. Vaikka hahmo oli alun perin skotlantilainen on mahdollista, että käsikirjoittajat päättivät antaa hahmolle englantilaisaksentin, koska hän oli työskennellyt pitkään englantilaisessa tiedustelupalvelussa. Kolmas miespuolinen hahmo Bill Wilcox muutettiin lyhyesti Coltiksi, joka vanhempien kuoleman koston sijaan oli rodeokiertueeseen kuulunut cowboy, joka liittyi onnettomuuden jälkeen Star Sheriffs ryhmään. Ryhmän neljäs jäsen Marianne Louvre nimettiin April Eagleksi, joka oli tietokoneekspertin sijaan entinen tenniksen pelaaja. Hän on ihastunut sarjan aikana päähahmoon Saber Rideriin ja myöhemmin myös Fireballiin. Myös professori Charles Louvre nimettiin Commander Eagleksi, joka johti Cavalry Commandia ja Star Sheriffsejä.
Viholliset saivat myös muutoksia taustoihinsa nimien lisäksi. Deathcura muukalaisolennot muutettiin Outriders nimikseksi humanoidiroduksi, jotka tulivat Vapor Zone nimiseltä ulottuvuudelta. Heidän tarkoituksenaan on valloittaa ihmiskunnan universumi, koska se tarjoaa enemmän, kuin heidän oma universumi. Heidän johtajansa Hyuza vaihdettiin nimelle Nemesis, joka oli kaiken suunnitelman takana. He eivät kuitenkaan valloittaneet murhanhimosta, kuten alkuperäisessä versiossa vaan heidän johtajansa oli tylsistynyt ja halusi löytää jotain uutta ja mielenkiintoista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Anime News Network
1980-luvun anime ja manga
Animesarjat
Science fiction -anime ja -manga
Mecha-anime ja -manga
|
479093
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Distributed%20Proofreaders
|
Distributed Proofreaders
|
Distributed Proofreaders (hajautetut oikolukijat) on keino tukea Gutenberg-projektia, ja se onkin virallinen PG-liitännäispalvelu. Distributed Proofreadersin perusti vuonna 2000 Charles Franks tukemaan vapaasti levitettävien kirjojen digitalisointia. Distributed Proofreaders sivustoa pyörittää vapaa ohjelmisto ja koodin lisenssi on GNU GPL.
Hajautettua oikolukua erityisesti suomeksi tehdään mm. seuraavien sivustojen avulla:
Distributed Proofreaders Europe , joka on keskittynyt eurooppalaisiin kieliin.
Pohjoismaisiin kieliin keskittyneessä Runeberg-projektissa.
Lisäksi Kansalliskirjaston Pelasta kirja -ohjelmassa konservoidaan ja digitalisoidaan arvokkaita teoksia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Distributed Proofreaders
Verkkokirjastot
|
1594581
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%81%C4%99cznan%20piirikunta
|
Łęcznan piirikunta
|
Łęcznan piirikunta () on yksi Lublinin voivodikunnan piirikunnista. Piirikunnan arvioitu väkiluku oli vuoden 2019 lopussa 57 331. Siihen kuuluvat kuusi kuntaa ovat Cyców, Łęczna, Ludwin, Milejów, Puchaczów ja Spiczyn.
Vuoden 2019 lopussa Łęcznan piirikunnan asukkaista 50,9 prosenttia oli naispuolisia ja 49,1 prosenttia miespuolisia. Alle 18-vuotiaat muodostivat 19,4 prosenttia piirikunnan väestöstä, työikäiset 62,3 prosenttia ja eläkeikäiset 18,3 prosenttia väestön keski-iän ollessa 39,9 vuotta. Vuonna 2019 piirikunnassa syntyi 638 lasta. Łęcznan piirikunnan väkiluvun ennakoidaan pienenevän 49 400 asukkaaseen vuoteen 2050 mennessä.
Lähteet
Lublinin piirikunnat
|
1339650
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Panttilainaamon%20autospesialistit
|
Panttilainaamon autospesialistit
|
Panttilainaamon autospesialistit () on yhdysvaltalainen tositelevisiosarja. Sarjassa Danny Koker tiimeineen ostaa potentiaalisia myyntiartikkeleita, tuunaa autot uuteen loistoonsa ja myyvät voitolla eteenpäin. Sarjan esittäminen alkoi yhdysvaltalaisella History-kanavalla 13. elokuuta 2012. Suomessa sarjan esittäminen alkoi Jim-kanavalla 14. huhtikuuta 2014.
Aiheesta muualla
Kotisivut
Facebook
2010-luvun yhdysvaltalaiset tositelevisiosarjat
2020-luvun yhdysvaltalaiset tositelevisiosarjat
Historyn televisio-ohjelmat
|
1057550
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapio%20Nevanlinna
|
Tapio Nevanlinna
|
Tapio Nevanlinna (s. 1954) on suomalainen säveltäjä. Nevanlinna on opettanut muun muassa sävellystä Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1982. Nevanlinnan sävellystuotanto koostuu viidestä orkesteriteoksesta, kamarimusiikista, teoksista soolosoittimile, vokaalisävellyksistä sekä elektroakustisista teoksista. Hänelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2019.
Teoksia
Orkesterimusiikki
Jousipiirros (1983), 11'30 jousiorkesterille
Vignettes (1985), 7', sinfoniaorkesterille
Zoom (1987), 12', orkesterille
Lumikannel (1989), 10'30, sinfoniaorkesterille
Lasikirja (1991), 17', orkesterille
Kamarimusiikki
Duetto (1982), 13', harmonikalle ja alttoviululle
Foto (1987), 5', klarinetille ja harmonikalle
Spin (1989), 7', huilulle, klarinetille, vibrafonille, harmonikalle ja alttoviululle
Ladut (1991), 7', jousikvartetille
Clip (1993), 5', klarinetille, harmonikalle, viululle ja sellolle
Foto 2 (1997), 6', vibrafonille ja kanteleelle
Cirrus (1998), 8', jousikvartetille
Scena (2001), 9', huilulle, viululle ja kitaralle
Hitaita rakeita (2004), 7', kolmelle kitaralle
Lasileikkaus (2004), 8', klarinetille, harmonikalle ja sellolle
Hypatian ripset (2005), 9', kahdelle kanteleelle
Sooloteoksia
Yli kirkkaan (1983), 4'30, viululle
Pianosonaatti (1984), 15, pianolle
Laulava kuutio (1986), 3, pianolle
Script (1986), 7, uruille
Soimisesta (2001), kanteleelle
Lasirasia (2007), pianolle
Vokaali- ja kuoroteoksia
Kolme laulua (1980), 5'30, sopraanolle ja vibrafonille
Pst! (1981), 7', viisi teosta naisäänelle ja vibrafonille
Ovi ja tie (1985), 4'30, mezzosopraanolle ja pystypianolle
Punaiset poijut (2007), 7'30, kamarikuorolle
Elektroakustisia teoksia
Tarjosit merestä kimpoavan auringon (1985), 4'28, nauhalle
Keltaisena hehkuu auringon multa (1994), 10'11'', nauhalle
Lähteet
Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät
Vuonna 1954 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1318316
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puolakkaj%C3%A4rvi
|
Puolakkajärvi
|
Puolakkajärvi on Suomen Salossa sijaitseva järvi, joka kuuluu Teijon kansallispuistoon. Puolakkajärvi laskee Väliojan kautta Matildanjärveen. Puolakkajärvi on 72 hehtaaria koltaan.
Sijainti
Puolakkajärvi sijaitsee Teijon kansallispuistossa, lähellä Talonpojanteijon ja Lankkerin kylää. Teijon kansallispuisto sijaitsee kokonaan Salon kunnassa. Järvi on entisen Perniön kunnan alueella, joka vuonna 2009 liitettiin Saloon eräiden muiden kuntien kanssa.
Lähteet
Perniön järvet
Teijon kansallispuisto
|
187893
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauttakyl%C3%A4n%20Auto
|
Lauttakylän Auto
|
Lauttakylän Auto Oy oli viimeksi Koiviston Auto -yhtymän omistama, Satakunnan suurin bussiyritys, ja myös koko Etelä-Suomen mittakaavassa yksi suurimmista liikennöitsijöistä. Yhtiö liikennöi Satakunnan, Varsinais-Suomen, Uudenmaan, Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan maakuntien alueilla.
Historia
Yhtiön perustamista vuonna 1934 edelsi Huittisten ja Vampulan seudulla toimineiden liikennöitsijöiden vuonna 1929 muodostama löyhä yhteenliittymä Yhtyneet Autoilijat. Lauttakylän Auton perustajaosakkaat olivat huittislaiset Heikki Nieminen, Vesa Heinonen ja William Lehtinen sekä vampulalaiset Jalmari Keinonen ja Antti Keinonen, joista kukin oli aloittanut itsenäisenä yrittäjänä jo 1920-luvun alkupuolella. Yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja vuoteen 1967 saakka oli Heikki Nieminen, joka sai talousneuvoksen arvonimen vuonna 1953. Heikki Nieminen toimi myös Linja-autoliiton puheenjohtajana vuosina 1932–1953.
Vuosina 1936−1953 yhtiö oli osakkaana Tampereen Liikenne Oy:ssä ja vuosina 1942−1955 autokoritehdas Ajokki Oy:ssä. Vuoteen 1939 mennessä Lauttakylän Auto oli kasvanut Suomen kuudenneksi suurimmaksi Linja-autoliiton jäsenyritykseksi, jonka kaluston muodostivat 43 autoa. Kahta vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1959 sijoitus oli seitsemäs ja autoja 56, ja vuonna 1972 yhtiö oli sijalla 16 automäärällä 74. Vuoteen 1971 saakka, ennen Huittisten muuttumista kauppalaksi, Lauttakylän Auto oli Suomen suurin maalaiskunnasta käsin linja-autoliikennettä harjoittanut yritys.
Vuonna 1972 Lauttakylän Auto osti Karinaisissa toimineen Kyrön Linja Oy:n. Vuosina 1989−1995 yhtiö oli tamperelaisen Länsilinjat Oy:n omistajien omistuksessa. Keväällä 2008 yhtiö fuusioitiin Koiviston Auto -konsernin sisällä Satakunnan Liikenteeseen.
Fuusioajankohtana yrityksellä oli autotalleja usealla paikkakunnalla, mutta toimistoja oli enää yksi: Huittisten pääkonttori. Yrityksen keskuskorjaamo sijaitsi Huittisten Lauttakylässä ja pienempi korjaamo Kankaanpäässä. Fuusion jälkeen yksiköt jatkoivat Satakunnan Liikenteen toimipisteinä.
Merkittävin osa liikevaihdosta tuli ExpressBus-pikavuoroliikenteestä ja maaseudun vakiovuoroliikenteestä. Lauttakylän Auto olikin Koiviston Auto -yhtymän ainoa yhtiö, joka kuului ExpressBus-yhteenliittymään. Yhtiön hoitamien pikavuorolinjojen päätepisteinä olivat Helsinki, Turku, Pori, Rauma ja Tampere. Yhtiö oli aloittanut pikavuoroliikenteen reitillä Turku−Huittinen−Vammala−Tampere jo vuonna 1952. Helsinkiin yhtiö oli liikennöinyt Urjalan ja Lopen kautta jo ennen toista maailmansotaa. Uuden valtatie 2:n valmistuttua vuonna 1958 Lauttakylän Auto aloitti yhdessä Satakunnan Liikenteen kanssa pikavuoroliikenteen Helsinki−Forssa−Huittinen−Pori. Yhtiö liikennöi Turun ja Tampereen välistä pikavuoroa aikanaan myös Loimaan kautta yhdessä tamperelaisen Väinö Paunun kanssa sekä ajoi pitkää vakiovuoroa Huittisista Urjalan kautta Hämeenlinnaan. Loput liikevaihdosta koostui lähinnä Tampereen GoldLine-tilausajoista sekä sotilaskuljetuksista. Vakiovuoroliikenteessä yhtiön liikennealueeseen kuuluivat Huittisten lisäksi merkittävässä määrin Loimaan, Nokian, Punkalaitumen, Vammalan ja Vesilahden seudut, joilla hoidettiin paljon koululaiskuljetuksia.
Yhtiö kasvoi muun muassa yritysostojen kautta; viimeisimpinä aluevaltauksina olivat Linjaliike P. Koiviston osto Urjalasta, Suomen Postilta hankitun Gold Line Oy:n toimintojen osto Tampereelta, Vaasasta ja Seinäjoelta sekä Artturi Anttila Oy:n osto Kankaanpäästä. Artturi Anttila Oy jatkoi vuoden 2006 loppupuolelle asti Lauttakylän Auton tytäryhtiönä, mutta fuusioitiin sittemmin emoyhtiöönsä.
Yhtiöllä oli ennen Satakunnan Liikenne -fuusiota noin 95 linja-autoa. Suurin osa Lauttakylän Auton linja-autoista oli ruotsalaisvalmisteisia Volvoja, mutta konsernin sisällä Suomessa valmistettujen Kabus-autojen osuus oli vuodesta 2004 noussut 0 %:sta 15 %:iin.
Vuonna 2005 julkaistiin suomalaisen linja-autoliikenteen 100-vuotisjuhlapostimerkki, jonka suunnitteli graafikko Kaisu Klemetti. Postimerkin kuvitukseksi valittiin Lauttakylän Auton vuodelta 1928 peräisin oleva REO-merkkinen linja-auto.
Lähteet
Kirjallisuutta
Mikola, Tapani: Lauttakylän Auto Oy - 50 vuotta linja-autoliikennettä. Satakunnan Kirjateollisuus 1984, Pori. ISBN 951-99514-1-5.
Suomalaiset linja-autoyhtiöt
Tampereen liikenne
Huittisten liikenne
Huittisten historia
Lauttakylä
Entiset suomalaiset yritykset
|
1326277
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bacha%20bazi
|
Bacha bazi
|
Bacha bāzī () on Afganistanissa käytetty slangisana, jolla viitataan erinäisiin lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pederastian muotoihin. Termi pohjautuu persian kielen sanoihin bacha (lapsi) ja bazi (peli, leikki). Bacha bazin harjoittajaa kutsutaan nimellä bacha baz, joka tarkoittaa persian kielessä pedofiiliä. Toimintaan saattaa liittyä jossain määrin lapsiporno, seksiorjuus ja lapsiprostituutio, jossa esimurrosikäisiä ja teini-ikäisiä poikia myydään varakkaille tai korkeassa asemassa oleville miehille viihdyttäjiksi ja seksikumppaneiksi. Bacha bazi on vanha perinne, ja nykyään sitä esiintyy monilla seuduilla Afganistanissa. Pakottaminen on yleistä hyväksikäytön yhteydessä. Turvallisuusviranomaisten mukaan he eivät voi estää hyväksikäyttöä, koska sitä tekevät johtavissa asemissa olevat aseistetut sotapäälliköt, kuten esimerkiksi Pohjoisen liiton komentajat.
Talibanin vallan aikana (1994–2001) bacha bazi määriteltiin luonteeltaan homoseksuaaliseksi ja näin ollen kuolemalla rangaistavaksi rikokseksi. Bacha bazin vastustus oli kuitenkin yksi mullah Omarin motiiveista hänen perustaessaan Talibanin, ja hänen joukkonsa vapauttivat taistelujen edetessä tyttöjä ja poikia, joita oli hyväksikäytetty. Tämä lisäsi Talibanin kansansuosiota liikkeen alkuaikoina. ”Tanssivien poikien” käyttö on nykyään kielletty Afganistanin siviililainsäädännöllä sekä šaria-lailla, mutta lakia ei juuri sovelleta korkea-arvoisiin miehiin, ja poliisin on todettu itse toisinaan osallistuvan tämäntyyppisiin rikoksiin.
Afganistanissa olevia Yhdysvaltain joukkoja on syytetty välinpitämättömästä suhtautumisesta bacha baziin. Pentagon on kiistänyt tämän, mutta vedonnut siihen, että ongelma ei kuulu heille vaan Afganistanin paikallisille viranomaisille.
Vuonna 2013 Vice Media julkaisi dokumenttielokuvan This Is What Winning Looks Like. Se käsittelee Sanginin kaupungissa Helmandin maakunnassa tapahtuvia kidnappauksia, seksiorjuutta ja murhia, joiden uhreja ovat nuoret miehet ja pojat. Rikosten tekijät ovat paikallisia turvallisuusjoukkojen jäseniä. Dokumentissa yhdysvaltalainen sotilasneuvonantaja tivaa paikalliselta poliisipäälliköltä selvitystä, miksi poliisiasemalta pakoon yrittänyttä nuorta poikaa ammuttiin jalkaan, ja vaatii päästä tutkimaan poliisien parakit ja pidättämään kaikki pedofiliaa harjoittavat henkilöt. Poliisipäällikkö vastaa, että poikien ja turvallisuusjoukkojen väliset suhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen (”The boys like being there and giving their asses at night,” ). Hänen mukaansa kyseessä on historiallinen ja tarpeellinen tapa (”If they don’t fuck the asses of those boys, what should they fuck? The pussies of their own grandmothers?,” ).
Vuonna 2015 The New York Times uutisoi, että Yhdysvaltain joukkoja oli ohjeistettu olemaan puuttumatta lasten hyväksikäyttöön, paitsi siinä tapauksessa jos raiskauksia käytetään sodankäynnin välineenä. Vuonna 2011 kaksi Yhdysvaltain erikoisjoukkojen sotilasta pahoinpiteli afganistanilaisen poliisipäällikön, joka oli naureskellen tunnustanut raiskanneensa 12-vuotiaan pojan. Tapauksen seurauksena nimettiin kersantti Charles Martlandin mukaan lakialoite Martland Act, jonka tarkoitus on tehostaa Yhdysvaltain valmiutta torjua lasten hyväksikäyttöä kriisialueilla.
Lähteet
Seksuaalirikokset
Ihmiskauppa
Pedofilia
Keski-Aasia
Afganistan
|
2191
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/860-luku
|
860-luku
|
Tapahtui vuosikymmenen aikana
Rurik perusti Novgorodin.
800-luku
|
316171
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Markku%20Koskinen
|
Markku Koskinen
|
Markku Koskinen (s. 7. marraskuuta 1965 Petäjävesi) on kirjailija, runoilija, sanoittaja ja pakinoitsija.
Koskisen kirjallinen tuotanto:
Chelitellen-pakinakirja (2017)
Lehmänhännänleikkaaja (2019)
Korvamerkityt (2021)
Koskisen Nokiset -runokokoelma (2022)
Markku Koskinen kirjoitti vuosina 2009–2013 Petäjäveden musiikkihistoria -kirjan Kulkurin valssia ja rokkia bluesmobiilissa yhdessä Mikko Nislinin kanssa. Markku Koskisen pakinoita ja kolumneja voi lukea Petäjävesi-lehden sivuilta.
Koskinen on toiminut sanoittajan ominaisuudessa mm. Jani Wickholmin, Wirtavuoren, Blues Funnelin, Päämiehien ja Rujo Katras-yhtyeen levyillä.
Markku Koskinen on sanoittanut muun muassa kannustusbiisin Kimi Räikköselle, Suomen jääkiekkomaajoukkueelle Tämä petäjäinen kansa -biisin sekä Huuhkajille räätälöidyn, Pala nurmea sielussa -kappaleen.
Lähteet
Suomalaiset sanoittajat
Vuonna 1965 syntyneet
Elävät henkilöt
|
138695
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Akun%20tehdas%20%28albumi%29
|
Akun tehdas (albumi)
|
Akun tehdas on suomalaisen rockyhtyeen Eppu Normaalin kolmas albumi vuodelta 1980. Levyn on tuottanut yhtyeen kitaristi/säveltäjä/sanoittaja Mikko Syrjä.
Albumi sisältää mm. kappaleet ”Suomi-ilmiö”, ”Akun tehdas” ja ”Puhtoinen lähiöni”. Albumi muutti yhtyeen suuntaa punkista uuden aallon musiikkiin.
Levyn nimi juontuu Creedence Clearwater Revival -yhtyeen levystä Cosmo's Factory, joka oli myös nimetty yhtyeen rumpalin mukaan. Myös kansikuva on saanut kyseisestä levystä vaikutteita.
Single ”Puhtoinen lähiöni” löytyy myös himmeällä kannella. Kannen kuvauksissa testattiin uutta kuvaustekniikkaa, joka ei onnistunut, ja kuvan ääriviivat erottuivat vain himmeästi. Vuoden 2003 sinkkuboksissa on kyseinen single juuri tällä himmeällä kannella.
Kappaleet
Singlet
”Puhtoinen lähiöni” / ”Suuri ja mahtava” joulukuu, 1979
Kokoonpano
Martti Syrjä (laulu)
Pantse Syrjä (kitara, taustalaulu)
Juha Torvinen (kitara, laulu (kappale 10)
Mikko Nevalainen (basso)
Aku Syrjä (rummut)
Mikko Saarela (basso (kappale 5)
Lähteet
Vuoden 1980 albumit
Eppu Normaalin albumit
|
71619
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lantanoidi
|
Lantanoidi
|
Lantanoidit ovat alkuaineita, joiden järjestysluku on 57–71. Ne muodostavat yhdessä skandiumin ja yttriumin kanssa harvinaisten maametallien luokan. D-lohkoon kuuluvaa lutetiumia lukuun ottamatta kaikki lantanoidit kuuluvat f-lohkoon. Prometium on poikkeuksellinen; se on keinotekoisesti valmistettu radioaktiivinen metalli, jota ei esiinny luonnossa.
Kemiallisesti lantanoidit ovat samankaltaisia keskenään ja myös harvinaisiin maametalleihin kuuluvien skandiumin ja yttriumin kanssa, sekä aktinoidien kanssa. Lantanoidit ja aktinoidit merkitään usein jaksollisen järjestelmän alle omille riveilleen.
Lantanoidien ionisäde pienenee siirryttäessä sarjassa lantaanista lutetiumiin. Tästä käytetään nimitystä lantanoidikontraktio.
Lantanoidit esiintyvät yhdisteissä yleensä hapetusluvulla +3. Vanhastaan uskottiin, että vain europium voi esiintyä vesiliuoksissa +2 hapetusluvulla ja vain cerium +4 hapetusluvulla, mutta nykyisin +2 hapetusasteen liuoksia on tuotettu kaikille lantanoideille prometiumia lukuun ottamatta.
Lantanoideista käytetään myös nimitystä lantanidi, mutta International Union of Pure and Applied Chemistry (IUPAC) suosittaa nimitystä lantanoidi, koska päätteellä "-idi" merkitään tavallisesti anioneja.
Katso myös
Aktinoidi
Harvinaiset maametallit
Lähteet
Aiheesta muualla
USGS Rare Earths Statistics and Information
Jaksollinen järjestelmä
Metallit
|
765000
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Clarke
|
Clarke
|
Clarke voi tarkoittaa seuraavia:
4923 Clarke, asteroidivyöhykkeen asteroidi.
Geostationaarinen rata, rataa kutsutaan toisinaan alan julkaisuissa Clarken radaksi.
Clarke, suku- tai etunimenä.
Arthur C. Clarke -palkinto, vuosittain jaettava brittiläinen tieteiskirjallisuuden palkinto
Clarken piirikunta, piirikunta Alabamassa, Yhdysvalloissa
Clarken piirikunta, piirikunta Virginiassa, Yhdysvalloissa.
|
1650423
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/III%20%28Evelinan%20albumi%29
|
III (Evelinan albumi)
|
III on suomalaisen laulajan ja lauluntekijän Evelinan kolmas studioalbumi, joka julkaistiin 25. syyskuuta 2020. Suurin osa kappaleista on Evelinan ja Tidon yhdessä kirjoittamia. Albumilla käsitellään elämän synkkiä ja rankkoja piirteitä.
Kappaleet
Arvostelut
Helsingin Sanomat:
Lähteet
Vuoden 2020 albumit
Suomalaiset popalbumit
|
948669
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisalon%20koulu
|
Talvisalon koulu
|
Talvisalon koulu on peruskoulu Savonlinnassa. Peruskorjauksen jälkeen Pihlajaveden erityiskoulu muutti Talvisalon koulun tiloihin, ja koulut yhdistyivät Talvisalon kouluksi vuoden 2011 alusta. Tuolloin koulun oppilasmäärä nousi noin 350 oppilaaseen.
Savonlinnan kaupungin länsipuolen koulujen 6. luokan oppilaat siirtyivät opiskelemaan Talvisaloon syksyllä 2011. Sitä ennen koulussa oli vain luokat 7–9. Syksyllä 2018 Talvisalon koulun toiminta laajeni käsittämään myös toisen toimipisteen vanhoissa opettajankoulutuslaitoksen tiloissa Heikinpohjassa, kun Itä-Suomen yliopisto lakkautti Savonlinnan normaalikoulun toiminnan osana opettajankoulutuslaitoksen siirtoa Joensuuhun. Heikinpohjan toimipisteessä toimivat luokat 1–6 ja Talvisalon toimipisteessä luokat 7–9.
Lähteet
Talvisalon koulu
Viitteet
Savonlinnan peruskoulut
|
181630
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Piaggio
|
Piaggio
|
Piaggio on etupäässä skoottereistaan kuuluisa yhtiö. Piaggio valmistaa myös autoja, moottoripyöriä, ja lentokoneita.
Tausta
Yhtiön perusti Rinaldo Piaggio vuonna 1884, ja se valmisti aluksi junien moottoreita ja vaunuja.
Toisen maailmansodan aikana yhtiö keskittyi lentokoneiden valmistamiseen. Piaggion lentokonemoottoreita oli useissa italialaisissa sotilaslentokoneissa. Lentokonesuunnittelija Corradino D’Ascanio kunnostautui Vespan suunnittelijana sodan jälkeen. Vuonna 1946 yhtiö esitteli uutuuden, Vespa-skootterin, josta tuli yhtiön tunnetuin tuote ja tuotemerkki. Vespoja valmistettiin 10 vuoden sisällä yli miljoona kappaletta, ja sille omistettiin jopa postimerkki. Vespan pohjalta kehitettiin myös pientavaran kuljetukseen tarkoitettu kolmipyöräinen Ape.
Vuonna 1957 yhtiö valmisti Vespa 400:n, pienen henkilöauton. Vuonna 1964 kaksi jaostoa (ilmailu ja moottoripyörä) erosivat toisistaan ja muuttuivat kahdeksi itsenäiseksi yhtiöksi; ilmailujaosto sai nimeksi IAM Rinaldo Piaggion. Vuonna 1969 yhtiö osti Gileran.
Nykyinen toiminta
Nykyään moottoripyöräyhtiötä kontrolloi hallintoyhtiö Imssi. Vuonna 2003 Piaggio myi 430 000 ajoneuvoa, liikevaihtona 987,2 miljoonaa euroa. Se on maailman neljänneksi suurin moottoripyörävalmistaja, ja konserniin kuuluu nykyään seuraavat merkit:
Aprilia
Derbi
Gilera
Ligier
Moto Guzzi
Piaggio
Vespa
Laverda
Lentokoneyhtiö Piaggio Aeroa johtaa Piero Ferrarin perhe, joka yhä omistaa 10 % kuuluisasta autojen valmistajasta Ferrarista.
Museo
1990-luvun alussa valmistui Museo Piaggio, missä on nähtävillä kaikki Vespan mallit, ja myös runsaasti erikoisuuksia. Yhtenä erikoisuutena on Dalín koristelema Vespa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen sivu
Piaggion suomenkielinen kotisivu
|
1205257
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Loutr%C3%A1
|
Loutrá
|
Loutrá () on Kreikan kylä, joka sijaitsee Lesboksen saarella ja kuuluu Mytilínin kuntaan, Lesboksen alueyksikköön ja Pohjois-Egean saarten alueeseen. Kylän väkiluku on 1 085 (vuonna 2011).
Loutrá sijaitsee Lesboksen kaakkoisosassa Amalí-vuoren länsirinteellä noin kahdeksan kilometriä saaren pääkaupungista Mytilínistä etelään. Loutrá muodostaa laajemman kyläyhdyskunnan (Δημοτική Κοινότητα Λουτρών, Dimotikí Koinótita Loutrón), johon kuuluvat varsinaisen Loutrán kylän lisäksi kylät Áno Charamída, Charamída ja Skála Loutrón. Koko yhdyskunnan väkiluku on 1 420.
Kylän nimi, ”Kylvyt”, viittaa Géranlahden kuumiin lähteisiin alueella. Kylästä on matkaa lahdelle pari kilometriä. Kylän ranta-asutus Skála Loutrón sijaitsee lahden rannalla. Sieltä on yhteys veneellä lahden toiselle puolelle Péramaan.
Aiemmin kylä kuului vanhaan Mytilínin kuntaan ja vuosina 2011–2019 Lesboksen kuntaan ja sen Mytilínin kunnallisyksikköön.
Lähteet
Mytilíni
Pohjois-Egean saarten kylät
|
374671
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hellroad%20Caravan
|
Hellroad Caravan
|
Hellroad Caravan on helsinkiläisen stoner rock -yhtye Mannhain neljäs studioalbumi, joka julkaistiin 15. helmikuuta 2006. Albumi esitteli varsin suoraviivaista stoner rockia ja groovia heavyä soittavan kokoonpanon. Kosketinsoitinten rooli jäi pieneksi, psykedeliaa oli vain mausteena ja jyrisevä basso- ja kitarasoundi korostui.
Suuri muutos edellisiin levyihin verrattuna oli laulaja Joãnitor Muurisen korvautuminen Pasi Koskisella (Ajattara, ex-Amorphis). Mukana ei myöskään ole edellisellä The Exploder -levyllä koskettimia soittanutta Kasper Mårtensonia.
Levy muodostaa varsin tasapainoisen kokonaisuuden, jolla yhtye palaa selkeästi stoner-juurilleen. Pasi Koskisella on vankka osuus levyllä, sillä hän on sanoittanut levyn kappaleet lukuun ottamatta ”Back in the Red” -raitaa, jonka on sanoittanut Oppu Laine.
Levyn kolmas kappale ”Spaceball” julkaistiin siglenä, ja se kävi Suomen singlelistan ykkösenä. Kappaleesta on tehty myös musiikkivideo, jonka on ohjannut Jari Koskela.
Kappaleet
Kokoonpano
Junior (Mikko Pietinen) – rummut
Oppu (Olli-Pekka Laine) – bassokitara
Ile (Ilkka Laaksomaa) – kitara
Pasi (Pasi Koskinen) – laulu
Vierailevat muusikot
Henri Urponpoika Sorvali – kosketinsoittimet
Esa Holopainen – kitara
Arvostelut
Desibeli.net:
Imperiumi.net:
Palasokeri: 8/10
Soundi:
Lähteet
Aiheesta muualla
Levyarvostelu Imperiumi.net-sivustolla
Vuoden 2006 albumit
Mannhain albumit
|
71649
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wow
|
Wow
|
Wow voi tarkoittaa seuraavia:
”Wow”, Kylie Minoguen kappale vuoden 2007 albumilta X
Wow/Grape Jam, Moby Grapen studioalbumi
World of Warcraft (WoW), Warcraft-pelisarjaan perustuva verkkoroolipeli
WoW, suomalainen aikakauslehti
Wow!-signaali, SETI-projektin vuonna 1977 löytämä voimakas radiosignaali, jonka alkuperä on tuntematon
Wow!, englannin kielen opiskeluun tarkoitettu kirjasarja
WoW, Windows on Windows, Microsoft Windows -käyttöjärjestelmien ohjelmistokomponentti, jonka avulla voidaan suorittaa 16- tai 32-bittisiä sovelluksia 32- tai 64-bittisessä käyttöjärjestelmässä
Bow Wow, oik. Shad Gregory Moss (s. 1987), yhdysvaltalainen rap-artisti ja näyttelijä.
|
939117
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juan%20Camilo%20Z%C3%BA%C3%B1iga
|
Juan Camilo Zúñiga
|
Juan Camilo Zúñiga (s. 14. joulukuuta 1985 Chigorodó, Kolumbia) on kolumbialainen jalkapalloilija. Hän pelasi pitkään Italiassa muun muassa Napolin joukkueessa. Hän oli pelipaikaltaan oikea laitapuolustaja tai -linkki.
Seurajoukkueura
Zúñiga siirtyi kotimaansa Atlético Nacionalista vuonna 2008 italialaiseen Sienaan. 9. heinäkuuta 2009 hän teki viisivuotisen sopimuksen Napolin kanssa. Hän pelasi joukkueessa ajoittain myös vasempana laitalinkkinä, sen käyttäessä muodostelmaa 3-5-2.
Tammikuussa 2010 Andrea Dossenan saavuttua joukkueeseen Zúñiga menetti aloituskokoonpanopaikkansa ja on sen jälkeen pelannut laitalinkkinä myös kentän oikealla laidalla tarvittaessa.
Zúñiga teki ensimmäisen maalinsa Italian pääsarjassa 20. helmikuuta 2011 ottelussa Cataniaa vastaan.
Maajoukkueura
Zúñiga teki ensiesiintymisensä Kolumbian maajoukkueessa 9. maaliskuuta 2005 ottelussa Yhdysvaltoja vastaan.
6. kesäkuuta 2011 Kolumbian päävalmentaja Hernán Darío Gómez valitsi Zúñigan vuoden 2011 Copa Américaan osallistuvaan joukkueeseen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Juan Camilo Zúñigan esittely Napolin virallisella sivustolla
Juan Camilo Zúñigan tilastot National Football Teams -sivustolla
Kolumbialaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1985 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1526118
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Korealampi%20%28Heinola%29
|
Korealampi (Heinola)
|
Korealampi on Päijät-Hämeessä Heinolassa Marjoniemen kylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lammen pinta-ala on 1,0 hehtaaria, se on 150 metriä pitkä ja 100 metriä leveä. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 400 metriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Rievelin valuma-alueella (14.17), jonka Tuusjärven valuma-alueeseen (14.173) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 112,3 metriä mpy.
Lähteet
Rievelin valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Heinolan järvet
|
1290048
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Daxing%E2%80%99anlingin%20prefektuuri
|
Daxing’anlingin prefektuuri
|
Daxing'anlingin prefektuuri (, pinyin: Dàxīng'ānlǐng Dìqū) on prefektuuri Kiinan Heilongjiangin maakunnan luoteisosassa. Se on Kiinan pohjoisin prefektuuri. Prefektuurin pinta-ala on 82 929 neliökilometriä, joista 18 160 neliökilometriä kuuluu virallisesti Sisä-Mongoliaan. Asukasmäärä oli 511 560 vuonna 2010. Prefektuurin hallintokeskus sijaitsee Jiagedaqin piirissä, joka on noin 550 kilometriä maakunnan pääkaupunki Harbinista luoteeseen.
Hallinnollinen jako
Piirikuntatasolla prefektuuri jakautuu 4 hallintopiiriin ja 3 piirikuntaan seuraavasti:
Hallintopiirit (4)
7. Jiagedaqi (加格达奇区), 154 359 as.
6. Songling (松岭区), 33 555 as.
4. Huzhong (呼中区), 45 039 as.
5. Xinlin (新林区), 50 859 as.
Piirikunnat (3)
1. Mohe (漠河县), 83 414 as.
2. Tahe (塔河县), 92 473 as.
3. Huma (呼玛县), 51 861 as.
Erikoisuudet prefektuurin hallinnossa
Daxing'anlingin prefektuuri on erikoinen hallintoyksikkö Kiinassa. Prefektuuri kuuluu Heilongjiangin maakuntaan, mutta osat alueistaan (Jiagedaqi ja Songling) kuuluvat Sisä-Mongoliaan. Toiseksi, Kiinan virallinen hallintajako ei tunnista Huzhongin ja Xinlinin piirejä; ne kuuluvat virallisesti Human piirikuntaan. Kolmanneksi, Kiinassa jos prefektuuri ei saanut kaupungin asemaa, sen hallintokeskus sijaitsee yleensä jossain piirikunnassa tai piirikuntatason kaupungissa, mutta Daxing'anlingin hallintokeskus on Jiagedaqin piirissä.
Galleria
Lähteet
Aiheesta muualla
Heilongjiangin prefektuurit
|
625204
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kanadan%20j%C3%A4%C3%A4kiekkoliitto
|
Kanadan jääkiekkoliitto
|
Kanadan jääkiekkoliitto (Hockey Canada) on organisaatio, joka hallinnoi jääkiekkoa Kanadassa. Hockey Canada on Kansainvälisen jääkiekkoliiton jäsen. Hockey Canadan päämaja sijaitsee Calgaryssä ja toinen toimista Ottawassa. Vuonna 1994 liittoon liitettiin Canadian Amateur Hockey Association, joka oli aiemmin hallinnoinut amatoorikiekkoa Kanadassa.
Maajoukkueet
Kanadan miesten jääkiekkomaajoukkue
Kanadan naisten jääkiekkomaajoukkue
Kanadan alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue
Kanadan alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue
Kanadan naisten alle 18-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkue
Alueliitot
British Columbia Amateur Hockey Association
Hockey Alberta
Hockey Eastern Ontario
Hockey Manitoba
Hockey New Brunswick
Hockey Northwestern Ontario
Hockey Nova Scotia
Hockey Québec
Hockey Newfoundland and Labrador
Hockey North
Ontario Hockey Federation
Hockey PEI
Saskatchewan Hockey Association
Aiheesta muualla
Hockey Canadan virallinen sivusto
Kanadan jääkiekko
Jääkiekkoliitot
|
695448
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauritius%20yleisurheilun%20maailmanmestaruuskilpailuissa
|
Mauritius yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa
|
Mauritius on osallistunut kaikkiin yleisurheilun ulkoratojen täyden ohjelman maailmanmestaruuskilpailuihin, jollaiset järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1983. Mitaleja se ei ole saavuttanut ainuttakaan ja vain kaksi urheilijaa on yhteensä viisi kertaa yltänyt pistesijoille eli kahdeksan parhaan joukkoon. Stéphane Buckland sijoittui 200 metrin juoksussa kuudenneksi Edmontonissa 2001 sekä viidenneksi Pariisissa 2003 ja neljän yhdysvaltalaisjuoksijan jäljessä Helsingissä 2005. Eric Milazar sijoittui 400 metrin juoksussa neljänneksi vuonna 2001 ja viidenneksi vuonna 2003.
Daegussa 2011 Mauritiuksen kisajoukkueeseen kuului kaksi urheilijaa ja Moskovassa 2013 ja Pekingissä 2015 vain yksi.
Lähteet
Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailuissa
Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut maittain
|
106086
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tauno%20Kovanen
|
Tauno Kovanen
|
Tauno Into Kovanen (20. kesäkuuta 1917 Kuru – 9. helmikuuta 1986 Lahti) oli suomalainen painija ja olympiamitalisti.
Kovanen aloitti kilpailemisen vasta 30-vuotiaana ja oli jo 35-vuotias yltäessään olympiapronssille kreikkalais-roomalaisen painin raskaassa sarjassa (yli 87 kg) Helsingissä 1952.
Itä-Aureen Junkkareita ja Lahden Ahkeraa edustanut Kovanen oli siviiliammatiltaan poliisi ja voitti kahdesti poliisien Euroopan mestaruuden painissa.
Saavutuksia
olympiapronssia Helsinki 1952 (kreikkalais-roomalainen paini, sarja yli 87 kg)
SM-hopeaa 1950 ja 1953 sekä pronssia 1951 ja 1952
Lähteet
Viitteet
Suomalaiset olympiamitalistit
Suomalaiset kreikkalais-roomalaisen tyylin painijat
Suomalaiset poliisit
Vuonna 1917 syntyneet
Vuonna 1986 kuolleet
|
1090544
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naamioviidakkoharakka
|
Naamioviidakkoharakka
|
Naamioviidakkoharakka (Dendrocitta formosae) on varisten heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Naamioviidakkoharakkaa tavataan Aasian itäosissa. Lajin kokonaispopulaatiota ei ole arvioitu, mutta sen on raportoitu olevan melko yleinen tai yleinen. Se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Varikset
|
11447
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Engelbrektin%20kapina
|
Engelbrektin kapina
|
Engelbrektin kapina oli vuosina 1434—1436 tapahtunut kapina Ruotsin kuningas Eerik Pommerilaista vastaan. Kapina on saanut nimensä sen johtajasta Engelbrekt Engelbrektinpojasta.
Ensimmäinen kapina
Kapina alkoi kesäkuussa vuonna 1434 Taalainmaalla. Korkeaan verotukseen kyllästyneet ja julmista voudeista, kuten Jösse Erikinpojasta kärsivät talonpojat marssivat Engelbrektin johdolla Tukholmaa kohti ja polttivat matkan varrella voutien linnoja. Talonpoikaisarmeija ei kuitenkaan mahtanut mitään Tukholman muureille. Engelbrekt sopi kaupungin pormestarin kanssa aselevosta. Tukholmassa hän esitti suunnitelman Eerik Pommerilaisen syöksemisestä vallasta ja Ruotsin erottamisesta Kalmarin unionista. Huhut kapinan saavutuksista saivat aikaan pienempiä kansannousuja kautta Ruotsin. Kuningas itse oli sotimassa Saksassa.
Tukholmasta Engelbrekt jatkoi Örebron ja Nyköpingin kautta etelää kohti. Kummankaan kaupungin linnaa ei tosin pystytty valtaamaan, mutta niitä alettiin piirittää. Elokuun aikana kapinalliset valtasivat koko Itä-Götanmaan. Jäljellä olivat enää Småland ja Länsi-Götanmaa.
Engelbrekt jakoi joukkonsa kolmeen osaan. Yhtä armeijaa johtamaan asetettiin Kaarle Knuutinpoika Bonde (tuleva kuningas), Bo Steninpoika ja Guse Nilsinpoika Båt, joiden tuli vallata Ruotsin itärannikko Kalmariin asti. Toisen armeijan johtajaksi tuli Herman Berman ja kolmatta johti Engelbrekt itse. Hän aikoi marssia Vänernin ja Vätternin välistä ja vallata Tanskalle kuuluvan Hallandin Falkenbergin. Ensimmäinen armeija ei päässyt pitkälle, mutta toinen ja kolmas yhtyivät Falkenbergissä vallattuaan pienempiä linnoituksia matkalla. Joukot jatkoivat matkaansa etelään ja saivat pian Smålandin, Värmlandin ja Länsi-Götanmaan liittymään kapinaan. Kapinaan oli myös liittynyt paljon rälssiratsuväkeä.
Vuoden 1434 lopulla oli koko maa ja Hallanti kapinallisten vallassa. Ainoastaan Tukholma ja joitain muita linnoja oli valloittamatta. Suomessa Viipuria hallitsi kuninkaalle uskollinen Krister Niilonpoika Vaasa. Marraskuussa kuningas Eerik Pommerilainen saapui Tukholmaan sotajoukkoineen. Pian hän sai aikaan aselevon kapinallisten kanssa. Engelbrekt ei ilmeisesti ollut neuvotteluissa mukana. Aselevon tuli kestää vuoden 1435 syyskuuhun. Vuonna 1435 Arbogassa Engelbrekt valittiin herrainpäivillä Ruotsin valtionhoitajaksi (rikshövitsman). Tätä kokousta on pidetty Ruotsin ensimmäisinä valtiopäivinä jossa kaikki säädyt olivat koolla. Lokakuussa 1435 uudistuksiin sitoutunut Eerik Pommerilainen tunnustettiin uudelleen Ruotsin kuninkaaksi, mutta Engelbrekt säilytti edelleen valtionhoitajan asemansa.
Toinen kapina
Heti Eerikin lähdettyä Tukholmasta kansan keskuudessa alkoi taas esiintyä tyytymättömyyttä. Kuningas ei pitänyt lupauksiaan uudistuksista. Engelbrekt ja Kaarle Knutinpoika Bonde marssivat joukkoineen takaisin Tukholmaan vuoden 1436 alussa ja kaupunki vallattiin yllätyshyökkäyksellä. Tämän jälkeen Engelbrekt valtasi taas parissa kuukaudessa melkein koko Ruotsin muutamaa linnaa lukuun ottamatta.
Yllättäen Engelbrektin murhasi Maunu Pentinpoika (Magnus Bengtsson Natt och Dag) Hjälmaren-järven saarella 4. huhtikuuta 1436. Teolla ei ilmeisesti ollut poliittista taustaa vaan sen taustalla oli henkilökohtaisia ristiriitoja.
Engelbrektin kuoltua Eerik Pommerilainen tunnustettiin jälleen Ruotsin kuninkaaksi, mutta vuonna 1439 hänet erotettiin lopullisesti valtaistuimelta.
Lähteet
Katso myös
Talonpoikaislevottomuudet Ruotsin valtakunnassa
Kapinat
1430-luku
Ruotsin poliittinen historia
Ruotsin sodat
|
922758
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yaya%20DaCosta
|
Yaya DaCosta
|
Yaya DaCosta (oik. Camara DaCosta Johnson, s. 15. marraskuuta 1982 Harlem, New York) on yhdysvaltalainen malli ja näyttelijä. Hän tuli toiseksi Huippumalli haussa -ohjelman kolmannella tuotantokaudella vuonna 2004. Hän on esiintynyt Garnier Fructisin, Lincoln Townhousen, Oil of Olayn, Radioshackin, Sedan, Sephoran ja Dr. Scholl’sin mainoksissa.
DaCosta aloitti näyttelemisen vuonna 2005. Hän näytteli Nico Slateria Ruma Betty -sarjan neljännellä tuotantokaudella vuonna 2009. Myöhemmin hän on näytellyt muun muassa sairaaladraamasarjassa Chicago Med vuosina 2015–2021.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset mallit
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Vuonna 1982 syntyneet
Elävät henkilöt
|
989759
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Landon%20Liboiron
|
Landon Liboiron
|
Landon Liboiron on kanadalainen näyttelijä, joka on esiintynyt muun muassa televisiosarjoissa Degrassi: The Next Generation (Declan) ja Terra Nova (Josh Shannon).
Liboiron kasvoi maatilalla Jennerissä, Albertan provinssissa. Hän halusi jo lapsena näyttelijäksi ja kävi taiteilijaäitinsä kuljettamana Vancouverissa harjoituksissa ja koekuvauksissa. Hän sai Rosie Awardin, albertalaisen elokuva- ja televisioalan palkinnon, roolistaan vuoden 2008 televisioelokuvassa Mayerthorpe.
Liboiron esitti Declan Coynea Degrassi: The Next Generation -nuortensarjan yhdeksännellä ja kymmenennellä tuotantokaudella. Hänen roolisuorituksensa huomioitiin Gemini-palkintoehdokkuudella.
Vuonna 2010 Liboiron valittiin näyttelemään Josh Shannonia, pääosaperheen teini-ikäistä poikaa, Steven Spielbergin tuottamassa suuren budjetin tieteissarjassa Terra Nova. Sarja esitettiin Yhdysvalloissa syyskaudella 2011, mutta sitä ei uusittu toiselle tuotantokaudelle.
Vuodesta 2013 lähtien Liboiron on esittänyt Peter Rumancekia Netflixin alkuperäissarjassa Hemlock Grove.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kanadalaiset televisionäyttelijät
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
909034
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapinkynsim%C3%B6
|
Lapinkynsimö
|
Lapinkynsimö (Draba lactea, myös D. wahlenbergii) on pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden pienikokoinen ristikukkainen kasvi. Suomessa lapinkynsimö on harvinainen ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi.
Ulkonäkö ja koko
Löyhästi mätästävä, monivuotinen lapinkynsimö kasvaa 5–10 cm korkeaksi. Ohut, haaraton varsi on kalju, vihreä ja tavallisesti lehdetön. Ruusukelehdet ovat noin senttimetrin pituisia, suipohkoja ja ehytlaitaisia. Lehdissä on hapsikarvojen lisäksi tähti- ja hankakarvoja. Hyvin pienet kukat ovat valkoisia ja sijaitsevat varren latvassa. Lapinkynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Siemenet kypsyvät suikeissa, kaljuissa ja 5–7 cm pitkissä liduissa.
Lapinkynsimö muistuttaa läheisesti tunturikynsimöä (D. fladnizensis). Suomessa lajista tunnetaan risteymiä kalliokynsimön (D. norvegica) ja lumikynsimön (D. nivalis) kanssa.
Levinneisyys
Lapinkynsimö on pohjoisen tundran ja vuoristojen kasvilaji. Sitä tavataan Pohjois-Norjan, -Ruotsin ja -Suomen korkeimmilta tunturialueilta, Pohjois-Venäjän ja -Siperian tundravyöhykkeeltä, Alaskasta, Kalliovuorilta ja Pohjois-Kanadan arktiselta vyöhykkeeltä. Lajia tavataan yleisesti myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Suomessa lapinkynsimöä on tavattu ainoastaan Enontekiöllä Kilpisjärven alueella viideltä suurtunturilta. Useat lajista tehdyt havainnot ovat kuitenkin varsin vanhoja. Suomessa laji löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1910.
Elinympäristö
Lapinkynsimö on kalkinsuosija. Suomessa se viihtyy tunturien ajoittain kosteilla kalliopengermillä ja lumenviipymäpaikkojen liepeillä ala- ja keskipaljakalla korkeimmillaan 1000 metrin korkeudella.
Lähteet
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.
Väre, Henry: Lapinkynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Ryttäri, Terhi & Kettunen, Taina. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 136.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kasviatlas 2020: Lapinkynsimön levinneisyys Suomessa.
ITIS: Draba lactea
United States Department of Agriculture (USDA): Draba lactea
Kynsimöt
Suomen erittäin uhanalaiset kasvit
|
1557256
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antoine%20Alexandre%20Barbier
|
Antoine Alexandre Barbier
|
Antoine Alexandre Barbier (1765–1825) oli ranskalainen kirjastonhoitaja ja bibliografi. Hän julkaisi tärkeän bibliografisen teoksen Dictionnaire des ouvrages anonymes et pseudonymes.
Barbier oli ensin pappi, mutta luopui virasta 1793. Hän oli vuodesta 1794 taiteiden ja tieteiden komission jäsen ja pelasti joukon kirjallisia dokumentteja ja teoksia tuhoutumasta Ranskan vallankumouksen aikana. Hänestä tuli kirjastonhoitaja direktorion aikana ja sen jälkeen Napoleonin ja Ludvig XVIII:n, ja hän laati merkittäviä luetteloita, kuten luettelon anonyymeinä ja pseudonyymeillä julkaistuista teoksista Dictionnaire des ouvrages anonymes et pseudonymes, publiés en français (1806–1808, 3. p. 1872).
Lähteet
Aiheesta muualla
Ranskalaiset kirjastonhoitajat
Bibliografit
Ensyklopedistit
Ranskalaiset papit
Vuonna 1765 syntyneet
Vuonna 1825 kuolleet
|
1150895
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuningaspallo
|
Kuningaspallo
|
Kuningaspallo on Suomessa 1800-luvun loppupuolelta noin vuoteen 1914 pelattu pallonlyöntipeli. Kuningaspallon ensimmäinen virallinen ottelu pelattiin Oulussa vuonna 1901. Kuningaspallon säännöt kirjattiin ylös ja julkaistiin Suomen Valtakunnan Urheiluliiton perustaja Ivar Wilskmanin kirjassa vuonna 1903.
Kuningaspallon pohjalta professori Lauri Pihkala kehitti uuden pallonlyöntipelin, nimeltään pitkäpallo, josta vaiheittaisten muutosten jälkeen kehittyi pesäpallo. Vuonna 2016 Pohjois-Iin kylä elvytti kuningaspallon harrastus- ja liikuntamuodoksi Avoimet kylät ‑toiminnallaan.
Säännöt
Kuningaspallossa lyödään kotimaalista. Lyöntien turvin lyöjä saa edetä ulkomaaliin ja takaisin polttoheittoa väistellen. Juoksija palaa, mikäli ulkopelaajan heitto osuu häneen maalien välillä. Omalla lyönnillä ei ole pakko edetä, vaan etenijä saa jäädä odottamaan toisten lyöjien onnistuneita lyöntejä. Vuoronvaihto syntyy yhdestä palosta, ja voittajajoukkue on se, joka saa lyödä pidemmän aikaa.
Lähteet
Suomen urheilu
Mailapelit
Joukkuepelit
|
1038130
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%8D%C3%B1igo%20Ruiz%20de%20Galarreta
|
Íñigo Ruiz de Galarreta
|
Íñigo Ruiz de Galarreta Etxeberria (s. 6. elokuuta 1993 San Sebastián, Guipúzcoan maakunta) on espanjalainen jalkapalloilija. Hän edustaa Espanjan korkeimmalla sarjatasolla Primera Divisiónissa pelaavaa Mallorcaa ja on pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja.
Seurajoukkueura
Ruiz de Galarreta liittyi Athletic Bilbaon junioreihin vuonna 2003. Hän saavutti seuran alle 19-vuotiaiden joukkueen kanssa nuorten Copa del Reyn mestaruuden keväällä 2010. Kaudeksi 2011–2012 Ruiz de Galarreta nostettiin seuran Segunda División B:ssä pelanneeseen reservijoukkueeseen Athletic B:hen, mitä ennen hän ehti pelata vuoden 2010 lopulla yhden Tercera Divisiónin ottelun Athleticin sisarseurassa Basconiassa.
Athleticin edustusjoukkueessa Ruiz de Galarreta debytoi 14. joulukuuta 2011 Eurooppa-liigan ottelussa Paris Saint-Germainia vastaan. Kaudeksi 2013–2014 hänet lainattiin Segunda Divisiónin Mirandésiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Íñigo Ruiz de Galarreta Athletic Clubin sivustolla
Íñigo Ruiz de Galarreta BDFutbol-sivustolla
Elävät henkilöt
Espanjalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1993 syntyneet
|
1261062
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cape%20Canaveral%20AFS%20LC-4
|
Cape Canaveral AFS LC-4
|
Cape Canaveral Air Force Station Launch Complex 4 (LC-4) on entinen kahdesta alustasta koostuva rakettien laukaisukompleksi Cape Canaveralin avaruustukikohdassa Floridassa. Kompleksin alustoja käytettiin muun muassa RV-A-10 -koerakettien, BOMARC -ohjusten, Redstone-rakettien sekä Snark- ja Matador-ohjusten laukaisuihin vuosina 1952-1960.
Historia
LC-4 -laukaisualustan rakennustyöt käynnistyivät syyskuussa 1950 U.S. Army Corps of Engineersin valittua hankkeen urakoitsijat. Yhdysvaltain ilmavoimat hyväksyi alustan 1952. Alustalle alettiin seuraavan vuoden elokuussa rakentaa ohjusten laukaisutornia (, MSS) Redstone-laukaisuja varten. Laukaisutorni siirrettiin kolme vuotta myöhemmin LC-6:een.
Kompleksin toinen, BOMARC-ohjusten laukaisuun tarkoitettu alusta rakennettiin vuosina 1955–1958. Alusta sai nimen Launch Complex 4A, ja sen rakenteisiin kuului avattavakattoinen rakennus, jonka sisältä Bomarc-ohjus voitaisiin nostaa laukaistavaksi. Rakennus siirtyi muutamaksi vuosikymmeneksi NASAn Delta-ohjelman käyttöön, mutta palautui ilmavoimille vuonna 1976. Alustat 4 ja 4A olivat ilman käyttöä vuosina 1960–1983, mutta kompleksi otettiin uudelleen käyttöön Tethered Aerostat Radar System (TARS) -ohjelmaa varten. Ohjelma jatkui vuoteen 1989, jonka jälkeen alustat jäivät jäälleen ilman käyttöä.
Katso myös
Luettelo Cape Canaveralin ja Merritt Islandin laukaisualustoista
Lähteet
LC-04
|
123381
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri%20Yl%C3%A4-Kotola
|
Mauri Ylä-Kotola
|
Mauri Tapani Ylä-Kotola (s. 18. syyskuuta 1971 Mikkeli) on suomalainen filosofi ja mediatieteen professori sekä aiempi Lapin yliopiston pitkäaikainen rehtori (2006-2019). Lukuvuonna 2005–2006 Ylä-Kotola toimi Kuvataideakatemian rehtorina. Aiemmin hän työskenteli professorin työnsä ohella Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan dekaanina.
Ura
Ylä-Kotola tuli ylioppilaaksi Helsingin II normaalikoulusta vuonna 1990. Hän valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi ja lisensiaatiksi vuonna 1996 sekä edelleen filosofian tohtoriksi teoreettisen filosofian alalta vuonna 1998. Hänen väitöskirjatutkimuksensa (1998) tarkasteli ranskalaista uuden aallon elokuvaohjaajaa Jean-Luc Godardia. Työ oli otsikoitu Jean-Luc Godard mediafilosofina: Rekonstruktio simulaatiokulttuurin lähtökohdista. Väitöstutkimuksen ohjaajana oli filosofi Esa Saarinen.
Työuransa Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa hän aloitti 1995. Hän toimi ensin luennoitsijana (1995), mediatieteen laitoksen lehtorina (1996) ja mediatieteen määräaikaisena professorina (1997-2002). Mediatieteen varsinaisena professorina hän aloitti kesäkuussa 2002. Tiedekuntansa dekaanina Ylä-Kotola toimi vuosina 1999-2005.
Ylä-Kotola toimi Lapin yliopiston rehtorina runsaan 14 vuoden ajan elokuusta 2006 lähtien. Ylä-Kotola seurasi virassa yliopiston ensimmäistä rehtoria Esko Riepulaa. Ylä-Kotola valittiin elokuussa 2009 seuraavalle viisivuotiskaudelle 2010-2014. Hän jatkoi rehtorina 2019 saakka, jolloin hänen seuraajakseen valittiin Antti Syväjärvi.
Palkintoja ja nimeämisiä
Ylä-Kotola on Urbanan yliopiston (Urbana, Ohio) kunniatohtori ja Murmanskin yliopiston kunniaprofessori. Murmanskin yliopiston mukaan Ylä-Kotola on "edistänyt johdonmukaisesti tieteellis-teknistä yhteistyötä Venäjän ja Suomen välillä Barentsin alueella."
Julkaisuja
The Philosophy of Pet Shop Boys and the Problem of Post-Industrial Society, 1993.
Ylä-Kotola, Mauri ym. (toim.): The Integrated Media Machine I: A Theoretical Framework. 2000.
Ylä-Kotola, Mauri ym. (toim.): The Integrated Media Machine II: Aspects of Internet Culture, Hypertechnologies, and Informal Learning. 2001.
Ylä-Kotola, Mauri ym. (toim.): The Integrated Media Machine III–IV: Aspects of Future Interfaces and Cross-Media Culture. 2005.
Lähteet
Suomalaiset filosofit
Lapin yliopiston professorit
Suomen yliopistojen rehtorit ja kanslerit
Suomalaiset mediatutkijat
Suomalaiset professorit
Vuonna 1971 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1479064
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fort%20Pierce
|
Fort Pierce
|
Fort Pierce on kaupunki Floridan osavaltiossa, Yhdysvalloissa. Sen väkiluku oli vuoden väestönlaskennassa 41 910. Kaupungin pormestari on Linda Hudson. Fort Pierce on St. Lucien piirikunnan hallintokeskus.
Kuvia kaupungista
Lähteet
Aiheesta muualla
Floridan kaupungit
|
1625026
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tate%20McRae
|
Tate McRae
|
Tate Rosner McRae (s. 1. heinäkuuta 2003) on kanadalainen laulaja ja tanssija.
McRae aloitti tanssimisen kuusivuotiaana ja kilpailemaan hän aloitti kahdeksanvuotiaana. Hän osallistui ensimmäiseen tanssikilpailuun vuonna 2011 ja voitti myöhemmin hopeamitalin Youth America Grand Prix -kilpailun viimeisellä kierroksella vuonna 2015. Seuraavana vuonna hän kilpaili Foxin televisiosarjassa Tanssi jos osaat ja sijoittui kolmanneksi.
McRae sai aluksi huomiota YouTube-kanavallaan, missä hän teki musiikkisarjaa "Create With Tate", jossa hän julkaisi itse tallentamiaan kappaleita. McRae allekirjoitti levytyssopimuksen RCA Recordsin kanssa ja vuonna 2020 hän julkaisi ensimmäisen EP-levyn All the Things I Never Said. Hän julkaisi myöhemmin samana vuonna singlejä, kuten ”You Broke Me First” ja ”Lie To Me”. Vuonna 2021 hän julkaisi toisen EP-levyn Too Young to Be Sad.
Ensimmäinen studioalbumi I Used to Think I Could Fly julkaistiin 27. toukokuuta 2022.
Diskografia
Studioalbumit
I Used to Think I Could Fly (2022)
EP:t
All the Things I Never Said (2020)
Too Young to Be Sad (2021)
Lähteet
Kanadalaiset laulajat
Vuonna 2003 syntyneet
Elävät henkilöt
|
704458
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul%20Sandstr%C3%B6m
|
Paul Sandström
|
Paul Johannes Sandström (myöh. Pauli Sajamo, 25. joulukuuta 1899 Turku – 8. lokakuuta 1982 Turku) oli suomalainen pituushyppääjä.
Sandström sijoittui Pariisin 1924 olympialaisissa pituushypyssä kymmenenneksi. Hän voitti pituushypyn Suomen mestaruuden vuosina 1925, 1926 ja 1927 sekä saavutti SM-hopeaa vuonna 1924 ja SM-pronssia vuonna 1923.
Seuratasolla Sandström edusti Turun Rientoa ja Tampereen Pyrintöä. Hänen pituushyppyennätyksensä oli 713 cm vuodelta 1927.
Paul Sandströmin sisar Tyyne Sandström voitti 4 × 100 metrin viestijuoksun Suomen mestaruuden vuonna 1913.
Lähteet
Suomalaiset pituushyppääjät
Vuonna 1899 syntyneet
Vuonna 1982 kuolleet
|
1034385
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Breaza%20%28t%C3%A4smennyssivu%29
|
Breaza (täsmennyssivu)
|
Breaza tarkoittaa seuraavia:
Breaza, kaupunki Prahovan piirikunnassa Romaniassa.
Breaza, kunta Buzăun piirikunnassa Romaniassa.
Breaza, kunta Mureșin piirikunnassa Romaniassa.
Breaza, kunta Suceavan piirikunnassa Romaniassa.
Breaza, kylä Bârgăuanin kunnassa Neamțin piirikunnassa Romaniassa.
Breaza, kylä Lisan kunnassa Brașovin piirikunnassa Romaniassa.
Breaza, kylä Negrileștin kunnassa Bistrița-Năsăudin piirikunnassa Romaniassa.
|
833414
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/.sy
|
.sy
|
.sy on Syyrian Internet-maatunnus, jota ylläpitää Syrian Telecommunications Establishment. Toisen tason tunnuksia ovat .edu.sy, .gov.sy, .net.sy, .mil.sy, .com.sy, .org.sy ja .news.sy. Rekisteröintirajoituksia ei ole. Tunnus otettiin käyttöön vuonna 1996.
Aiheesta muualla
IANA .sy whois
Käyttöehdot
sy
sy
sv:Toppdomän#S
|
1219006
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Natalja%20Iljina
|
Natalja Iljina
|
Natalja Iljina (; s. 3. kesäkuuta 1985 Tšeboksary) on venäläinen maastohiihtäjä. Seuratasolla Iljina edustaa Vitiaz-seuraa.
Iljina debytoi maastohiihdon maailmancupissa tammikuussa 2006 Oberstdorfissa ollen perinteisen sprintin kilpailussa 34. Ensimmäiset maailmancupin pisteensä hän saavutti tammikuussa 2007 Rybinskin vapaan sprintistä sijoituttuaan sijalle 17. Iljinan paras sijoitus maailmancupin osakilpailussa on kahdeksas sija, jonka hän saavutti tammikuussa 2015 Rybinskin 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailusta.
Iljina on saavuttanut kaksi nuorten MM-kultaa, viestistä Strynistä vuodelta 2004 ja viideltä kilometriltä Rovaniemeltä vuodelta 2005. Rovaniemen kisoissa Iljina voitti myös hopeaa viestistä. Vuonna 2009 hän voitti kultaa talviuniversiadeista Yabulista viideltä kilometriltä.
Lähteet
Venäläiset maastohiihtäjät
Vuonna 1985 syntyneet
Elävät henkilöt
|
376066
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultapisti%C3%A4iset
|
Kultapistiäiset
|
Kultapistiäiset eli kultiaiset (Chrysididae) ovat yli 3 000 lajia kattava myrkkypistiäisheimo. Ne ovat saaneet nimensä ryhmälle tyypillisestä kirkkaasta ja metallinhohtoisesta värityksestä, josta koko heimossa on vain joitakin poikkeuksia. Lajeja esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta lajisto on runsain aavikkoalueilla.
Suurin alaheimo on Chrysidinae, jonka lajit ovat tyypillisesti kleptoparasiitteja, tavallisesti erakkoampiaisen tai -mehiläisen pesäloisia. Kultapistiäisnaaras munii munansa erakkoampiaisen pesään, missä sen toukka syö isäntälajin emon toukalleen ravinnoksi jättämät eläimet ja joissakin tapauksessa myös itse isäntälajin toukan. Koska kultapistiäiset eivät kykene käyttämään ravinnokseen kasviperäistä materiaalia, ne kultapistiäistoukat, jotka loisivat kasvisravintoa toukilleen jättävillä isäntäpistiäislajeilla, kuoriutuvat munasta vasta isäntälajin toukan koteloituessa ja syövät koteloituneen toukan.
Kukin kultapistiäissuku on jokseenkin erikoistunut tiettyyn isäntäpistiäisryhmään, jonka pesiin ne munivat, ja jotkin lajit loisivat vain yhdellä tietyllä isäntälajilla. Täysikasvuiset kultapistiäiset käyttävät ravinnokseen myös kukkien mettä.
Suomessa on tavattu 49 kultapistiäislajia, joita ovat muun muassa kenkäokakultiainen (Elampus panzeri), ruusukorukultiainen (Hedychridium roseum), idänjalokultiainen (Hedychrum gerstaeckeri) ja ketopyörökultiainen (Holopyga generosa). Kolme lajia – idänsäihkykultiainen eli silosäihkypistiäinen (Cleptes nitidulus), idänpyörökultiainen (Holopyga inflammata) ja vyökultiainen (Chrysis equestris) – on luokiteltu Suomesta hävinneiksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Kultapistiäiset (Chrysididae)
iNaturalist: Kultapistiäiset (Chrysididae)
Kultapistiäiset (Chrysididae)
ITIS: Chrysididae
UniProt: Taxonomy - Chrysididae (cuckoo wasps)
University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Chrysididae, cuckoo wasps
Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Chrysididae
Chrysis.net
Hoikkatyviset
|
483474
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tommy%20Kaira
|
Tommy Kaira
|
Tommy Kaira on japanilainen autojen viritys- sekä valmistusyhtiö. Yhtiön historia alkoi vuonna 1968, kun se perustettiin nimellä Tomita Dream Factory. Vuonna 1987 nimi vaihtui Tommy Kairaksi.
Jotkin Tommy Kairan automallit ovat olleet Gran Turismo -videopelisarjan peleissä, muun muassa Gran Turismo 2:ssa, Gran Turismo 4:ssä ja Gran Turismo 5:ssä.
Mallit
Z
ZZ
ZZII
ZZIII
R34 R
MT3
GT
TB
B4
Subaru Impreza M20b
Autonvalmistajat
Japanilaiset yritykset
|
1645230
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Manfred%20Ommer
|
Manfred Ommer
|
Manfred Ommer (13. syyskuuta 1950 Bergisch Gladbach – 21. toukokuuta 2021) oli saksalainen pikajuoksija.
Ommer kilpaili urallaan Länsi-Saksaa edustaen. Hän saavutti 200 metrillä EM-hopeaa Roomassa 1974. Münchenin kesäolympialaisissa 1972 Ommer karsiutui 200 metrillä välierissä eikä kilpaillut pikaviestijoukkueessa: hän oli Münchenin verilöylyn jälkeen ainoa kilpailematta jättänyt saksalainen. Vuonna 1977 antamassaan haastattelussa Ommer kertoi käyttäneensä urallaan Dianabolia dopingtarkoituksella. Ommer kuoli 70-vuotiaana 21. toukokuuta 2021.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Saksalaiset pikajuoksijat
Vuonna 1950 syntyneet
Vuonna 2021 kuolleet
|
330754
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Halloween%20III%20%E2%80%93%20pahuuden%20y%C3%B6
|
Halloween III – pahuuden yö
|
Halloween III – pahuuden yö (Halloween III: Season of the Witch) on kauhuelokuva vuodelta 1982 ja Halloween-sarjan kolmas osa. Elokuvan on ohjannut ja käsikirjoittanut Tommy Lee Wallace. Ensimmäisen Halloween -elokuvan ohjannut John Carpenter toimi elokuvan tuottajana ja säveltäjänä.
Elokuvan juoni ei liity aiempien elokuvien tapaan sarjamurhaaja Michael Myersiin, kuten myöskään muihin hahmoihin tai Haddonfield-kaupunkiin.
Juoni
Tässä elokuvassa tohtori Daniel 'Dan' Challis joutuu tekemisiin omituisen, tapauksen kanssa, kun hänen sairaalaansa tuodaan loukkaantunut mies, joka tapetaan raa'asti ja tappaja sytyttää itsensä palamaan. Kuolleen miehen tytär Ellie Grimbridge ryhtyy Challisin kanssa tutkimaan tapausta, kun mieheltä löytyy Silver Shamrock-yhtiön valmistama halloween-naamari, ja heidän matkansa vie kohti idyllistä Santa Miraa, jossa Silver Shamrock-yhtiö kehittelee jotakin kammottavaa tulevaa pyhäinpäivää ja sitä juhlivia lapsia varten. Pian käy ilmi, että yhtiön suunnittelemat Halloween-naamarit ovat tappavia jos niiden ylläpitäjä tuijottaa televisiosta yhtiön ohjelmaa. Daniel yrittää estää toimia, mutta jää kiinni ja hänellekin puetaan ylle naamari ja hänet laitetaan television eteen. Hän onnistuu kuitenkin pakenemaan ja tuhoamaan tehtaan hänen uuden tyttöystävän avulla joka tosin paljastuu tämän jälkeen robotiksi ja uhkaa tappaa Danielin. Daniel pääsee karkuun huoltoasemalle missä on alkamaisillaan ohjelma ja lapsia saapuu taloon. Elokuva loppuu juuri ennen kuin naamarit alkavat vaikuttaa ja siihen kun Daniel huutaa puhelimeen televisioyhtiölle ``PYSÄYTTÄKÄÄ SE!!!!!!!´´.
Rooleissa
Poikkeus elokuvasarjassa
Halloween III poikkeaa sarjan aiemmista osista siksi, että aloitusfilmin ohjannut ja myös toisen osan käsikirjoittanut John Carpenter oli kyllästynyt tekemään Michael Myersista elokuvia. Sen sijaan hänellä oli alun perin suunnitelmana tehdä vain elokuvasarjaa aiheena ”pyhäinpäivä”, ja että Halloween III olisi yksi halloween-aiheiseen liittyvistä erillisitä tarinoista.
Vastaanotto
Elokuva sai nuivia arvosteluja poikkeavuudestaan aiempiin osiin juoneltaan, joten Carpenterin ideasta luovuttiin ja jo vuonna 1988 tehtiin ilman Carpenteria neljäs Halloween-elokuva, joka palautti Michael Myersin takaisin.
Video-oppaassa vuodelta 1994 Kari Salminen piti elokuvan ideaa kekseliäänä ja toteutustakin ”kohtalaisen karmivana”. Hän antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä, yhden enemmän kuin sarjan kakkososalle, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.
Lähteet
Halloween-elokuvat
Vuoden 1982 yhdysvaltalaiset elokuvat
Universal Picturesin elokuvat
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.