id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
1106663
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rachel%20Yankey
|
Rachel Yankey
|
Rachel Yankey (s. 1. marraskuuta 1979) on englantilainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän pelasi Englannin maajoukkueessa aikanaan ennätykselliset 129 maaottelua, joissa hän teki 19 maalia.
Yankey esiintyi ensimmäisen kerran Englannin maajoukkueessa elokuussa 1997. Hän edusti Englantia vuosien 2007 ja 2011 MM-kilpailuissa sekä vuosien 2001, 2005 ja 2013 EM-kilpailuissa. Lontoon olympialaisissa 2012 hän edusti Isoa-Britanniaa.
Yankey edusti kotimaassaan pitkään Arsenalia ja voitti joukkueessa naisten Mestarien liigaa edeltäneen UEFA Cupin vuonna 2007 sekä useita kansallisia mestaruuksia.
Lähteet
Viitteet
Englantilaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1979 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1298163
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Salatiga
|
Salatiga
|
Salatiga on kaupunki Keski-Jaavan provinssissa Indonesiassa noin 40 kilometriä Semarangista etelään ja noin 50 kilometriä Yogyakartasta pohjoiseen Merbabu- ja Telomoyo-tulivuorten juurella. Kaupunki on perustettu vuonna 750. Kaupungissa oli vuoden 2015 väestönlaskennan mukaan 183 631 asukasta, ja sen pinta-ala on 57,4 neliökilometriä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Indonesian kaupungit
|
97984
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viu-hah%20hah-taja
|
Viu-hah hah-taja
|
Viu-hah hah-taja on vuonna 1974 ensi-iltaan tullut suomalainen Spede Pasasen ja Ere Kokkosen komediaelokuva. Elokuvan nimi tulee valmistumisajankohtanaan muodikkaasta tavasta viuhahtaa alastomana julkisella paikalla.
Viu-hah hah-taja oli toinen vain kahdesta kotimaisesta pitkästä elokuvasta, jotka saivat ensi-iltansa suomalaisen elokuvatuotannon aallonpohjana tunnettuna vuonna 1974. Toinen ensi-ilta oli Seppo Huunosen elokuva Karvat. Viu-ha-hah-taja toi elokuvateattereihin 327 274 katsojaa ja oli vuoden 1974 viidenneksi katsotuin elokuva.
Näyttelijät
Tekijät
Ohjaus: Ere Kokkonen
Käsikirjoitus: Spede Pasanen & Ere Kokkonen
Kuvaaja: Kari Sohlberg
Leikkaaja: Risto Salo
Äänittäjä: Matti Kuortti
Musiikki: Juha Tapaninen
Lavastus: Asko Apajalahti
Assistentit: Eki Peltomaa & Olli Soinio
Kamera-assistentti: Eki Peltomaa
Äänitysassistentti: Olli Soinio
Kuvaussihteeri: Tepi Salokari
Järjestäjä: Pentti Pöllänen
Miksaaja: Tuomo Kattilakoski (Finnvox Oy)
Tuottaja: Pertti Pasanen
Kuvausryhmän jäsen: Juha-Veli Äkräs
Musiikin sovitus: Esa Kotilainen
Autonkuljettaja: Risto Pasanen
Negatiivinleikkaus: Leena Palmu
Tuotantoyhtiö: Filmituotanto Spede Pasanen Oy, 1974
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 1974 suomalaiset elokuvat
Ere Kokkosen ohjaamat elokuvat
Suomalaiset komediaelokuvat
Suomalaiset mustavalkoelokuvat
|
1403763
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Burning%20Angel
|
Burning Angel
|
Burning Angel on Arch Enemyn EP-levy, joka julkaistiin japanissa 6. maaliskuuta 2002 levymerkillä Toy's Factory.
Kappaleet
Kokoonpano
Angela Gossow – laulu
Johan Liiva – laulu
Michael Amott – kitara
Christopher Amott – kitara
Sharlee D'Angelo – basso
Daniel Erlandsson – rummut
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2002 EP:t
Arch Enemyn albumit
|
488787
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carry-le-Rouet
|
Carry-le-Rouet
|
Carry-le-Rouet on kaupunki Ranskassa, Bouches-du-Rhônen departementissa, Provence-Alpit-Rivierassa, 30 kilometriä Marseillesta länteen, valtateiden A55 ja D5 tuntumassa. Siellä on 6 358 asukasta ja sen asukastiheys on 629,5 henkilöä neliökilometrillä (2006).
Carry-le-Rouet tunnetaan parhaiten näyttelijä Fernandelin (1903–1971) kotikaupunkina. Myös amerikkalainen jazz-, blues- ja soul-laulaja, lauluntekijä ja pianisti Nina Simone (1933–2003) vietti kaupungissa viimeiset elinvuotensa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Carry-le-Rouet’n kaupungin kotisivu
Bouches-du-Rhônen kunnat
Ranskan kaupungit
|
325338
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Puutarhuri
|
Puutarhuri
|
Puutarhuri on tutkintonimike henkilölle, joka on suorittanut puutarhatalouden perustutkinnon toisen asteen oppilaitoksessa. Tutkinto antaa yleisen kelpoisuuden ammattikorkeakouluopintoihin ja kelpoisuuden yliopisto-opintoihin sen mukaan kuin asianomainen yliopisto päättää. Opiskelu kestää peruskoulupohjaisena kolme vuotta (120 ov), mihin sisältyy 20 opintoviikkoa työharjoittelua. Opiskelu on mahdollista myös ylioppilaspohjaisena, aikuiskoulutuksena tai oppisopimuskoulutuksena. Tutkintotodistuksen saadakseen opiskelija suorittaa näyttökokeen. Ylioppilas- ja aikuiskoulutuslinjoilla opiskeluaika on lyhyempi kuin peruskoulupohjaisilla linjoilla. Myös näihin opintoihin sisältyy työssäoppimisjakso.
Näyttökokeen suorittaminen ei edellytä alan opintoja tai työkokemusta, vaan niihin voi periaatteessa ilmoittautua kuka tahansa, joka katsoo, että hänellä näyttökokeessa vaadittavat tiedot ja taidot, ja näin hän voi saada tutkintotodistuksen. Kuitenkin käytännössä lähes kaikki näyttötutkinnon suorittajat ovat hankkineet alan perustaidot työelämässä tai koulussa.
Puutarhatalouden perustutkinnon suuntautumisvaihtoehtoja ovat viherala (viherrakennus), kukka- ja puutarhakauppa-ala sekä viljelyala.
Valmistuneet puutarhurit voivat hakeutua erikoistumaan floristiksi, puisto- tai viljelypuutarhuriksi, arboristiksi (puunhoitaja) yhden vuoden kestävässä ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa sekä ammattikorkeakouluun hortonomiksi tai yliopistoon siltä osin kuin asianomainen yliopisto päättää. On olemassa myös muita alan ammattitutkintoja, esimerkiksi golfkenttien hoitoon ja viinintuotantoon liittyvät.
Puutarhurin tyypillisiä työtehtäviä
Viljelyala:
kukkien ja vihannesten viljely kasvihuoneissa tai avomaalla
marjan- ja hedelmänviljely
erilaiset myyntitehtävät
taimitarhatuotanto
taimituotteiden myynti
Kukka- ja puutarhakauppa-ala:
Kukkien sidonta ja myynti
taimimyynti
Viherala:
viheralueiden rakennus- ja hoitotehtävät
viheralueiden suunnittelu
Aiheesta muualla
Puutarhurin ammatinkuvaus (Ammattinetti)
Puutarhurin koulutus, Omnia
Luonnonvara-alan ammatit
Toisen asteen tutkinnot
|
1762616
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/El%C3%A4m%C3%A4%3A%20esipuhe
|
Elämä: esipuhe
|
Elämä: esipuhe on Miki Liukkosen vuonna 2021 ilmestynyt 1035-sivuinen romaani. Liukkonen kirjoitti kirjan 18 kuukaudessa. Tavallisen version lisäksi Elämä: esipuhe ilmestyi kirjailijan lyhentämättömänä laitoksena, jossa on noin sata sivua enemmän kuin normaalissa painoksessa. Romaani oli ehdolla Botnia- ja Tulenkantaja-palkintojen saajaksi.
Elämä: esipuhe -romaanissa eri henkilöhahmojen tunnetilojen ilmentämiseen käytetään erilaisia kirjoitustyylejä. Esimerkiksi lauseet ovat välillä pitkiä ja mutkikkaita, toisinaan taas ytimekkäitä ja suoraviivaisia.
Liukkonen ilmaisi tuohtumuksensa Helsingin Sanomien sivuilla ilmestyneeseen Elämä: esipuhe -romaanin arvosteluun, koska piti kritiikkiä liian vaikeasti ymmärrettävänä jopa ammattikirjailijalle. Hän teki asiasta Instagramiin ”Haloo Helsingin Sanomat” -otsikolla varustetun päivityksen ja päätyi sen keräämän laajan huomion seurauksena mukaan televisiolähetykseen, jossa käsiteltiin suomalaisten kirjallisuusarvostelujen tasoa.
Miki Liukkosen mielestä Elämä: esipuhe oli hänen uransa huipennus. Eräs romaanin päähenkilöistä on lastenkirjailija Silvia Classic, jonka nimellä WSOY julkaisi 2022 Ville Rannan kuvittaman ja Liukkosen kirjoittaman teoksen nimeltä Johnny Mitten & Ville-Valle rotkon reunalla.
Lähteet
Miki Liukkonen
Filosofiset romaanit
Suomalaiset romaanit
Vuoden 2021 kirjat
|
1183468
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruusuvatsaorneero
|
Ruusuvatsaorneero
|
Ruusuvatsaorneero (Synallaxis zimmeri) on orneeroiden heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Ruusuvatsaorneeroa tavataan pienellä alueella Perussa. Lajin kannaksi arvioidaan 1 000–2 499 yksilöä. Laji on luokiteltu vaarantuneeksi, koska sen levinneisyysalue ja kanta ovat pienet, ja koska sitä uhkaa elinympäristöjen tuhoutuminen.
Lähteet
Pöyhijäorneerot
Uhanalaiset linnut
|
1616097
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simon%20Louko
|
Simon Louko
|
Simon Louko (Lauko) (8. tammikuuta 1754 Ylistaro – 8. heinäkuuta 1824 Ylistaro) oli suomalainen maanviljelijä ja valtiopäivämies.
Talollinen, lautamies Simon Loukon vanhemmat olivat Matti Simunanpoika Kirppu ja Liisa Esaiantytär Enholm ja puoliso Sanna Juhontytär Marttala (k. 1834). Louko edusti talonpoikaissäädyssä Porvoon valtiopäivillä 1809 Vaasan läänin Korsholman keskiosan pohjoista tuomiokuntaa. Hän teki valtiopäivillä anomuksen kymmenysjyvien suorittamisesta Pohjanmaalla.
Lähteet
Suomalaiset maanviljelijät
Suomen suuriruhtinaskunnan talonpoikaissäädyn valtiopäivämiehet
Porvoon valtiopäivät
Vuonna 1754 syntyneet
Vuonna 1824 kuolleet
|
1584692
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gun%C4%81rs%20Rozenbergs
|
Gunārs Rozenbergs
|
Gunārs Rozenbergs (23. maaliskuuta 1947 – 10. toukokuuta 2009) oli latvialainen jazztrumpetisti, -lauluntekijä ja -sovittaja.
Rozenbergs toimi esimerkiksi 2R+2B-kokoonpanon jäsenenä Raimonds Raubiškon kanssa ja soitti Latvian radion big bandissa. Rozenbergsin ensimmäisenä sooloalbumina ilmestyi vuonna 1978 Laura, joka oli äänitetty jo vuonna 1976. CD-muodossa levy julkaistiin vuonna 2003. Rozenbergs esiintyi vuonna 2001 Satellites LV -yhtyeen Kind of Glue -albumilla.
Lähteet
Latvialaiset jazzmuusikot
Trumpetistit
Vuonna 1947 syntyneet
Vuonna 2009 kuolleet
|
146433
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauppakeskus%20Rewell
|
Kauppakeskus Rewell
|
Rewell on kauppakeskus Vaasan ydinkeskustassa, torin laidalla. Se on Pohjanmaan toiseksi suurin kauppakeskus. Kauppakeskuksessa käy päivittäin yli 12 000 asiakasta.
Viljo Revellin keskuskorttelisuunnitelman pohjalta valmistui vuonna 1963 korttelin kokoinen kompleksi, jossa oli 30 liikettä. Vuonna 1990 korttelin keskusaukiolle rakennettiin lasikattoinen kauppakeskus ja vanhojen liikkeiden tilat saneerattiin. Kauppakeskus nimettiin Rewell Centeriksi ja noin 60 liikkeellä oli liiketilaa yhteensä noin 16 500 m² ja valokatteista aulatilaa 3 800 m². Vuoden 2003 remontissa saatiin vielä hieman lisätilaa. Rewell Centerin vieressä, torin alla Toriparkissa, on pysäköintitilat noin 840 autolle.
Kauppakeskus Rewellin liikkeet
Lähteet
Aiheesta muualla
Kauppakeskuksen kotisivut
Vaasan kauppa- ja ostoskeskukset
Viljo Revellin suunnittelemat rakennukset
Keskusta (Vaasa)
|
1180444
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rekared%20I
|
Rekared I
|
Rekared I tai Rekkared I (Reccared I) (559–601) oli visigoottien kuningas vuosina 586–601. Hänen aikanaan visigootit kääntyivät areiolaisuudesta katoliseen uskoon. Hallitsija itse otti kasteen tammikuussa 587 Toledossa.
Rekaredin isä, kuningas Leovigild, oli yrittänyt yhdistää visigoottien valtakunnan pakottamalla pääosin katolisen kansan visigoottien omaan uskoon, areiolaisuuteen. Leovigild oli jopa mestauttanut katoliseksi kääntyneen Rekaredin vanhemman veljen, Hermenegildin. Rekaredin kääntymykseen lienevät vaikuttaneet sekä hänen isänsä että veljensä ratkaisut.
Rekaredin kääntymyksellä oli suuri merkitys valtakunnan kannalta, sillä kun visigoottien ylimystö ja piispa seurasivat kuninkaansa esimerkkiä, hävisi visigoottien ja hispano-romaanisen valtaväestön välinen ristiriita. Kansa oli aiemmin odottanut pelastusta Bysantilta, mutta kääntyi nyt visigoottien monarkian vankoiksi kannattajiksi. Rekaredin jälkeen kaikki visigoottien kuninkaat (lukuun ottamatta Wittericia) olivat katolisia, ja kirkon valta kasvoi visigoottien valtakunnassa. Visigoottien kirkossa ylin valta keskittyi Sevillan arkkipiispalle, joka oli käytännössä riippumaton Rooman paavista.
Lähteet
Kari, Risto: Historian ABC 6 – Kaikkien aikojen valtiot. Tammi 2001. ISBN 951-31-1098-2
Viitteet
Espanjan historia
Vuonna 559 syntyneet
Vuonna 601 kuolleet
Visigoottien kuninkaat
|
251858
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Batman%20%28vuoden%202004%20animaatiosarja%29
|
Batman (vuoden 2004 animaatiosarja)
|
Batman () on Warner Bros. Animationin tuottama kuusi kertaa Daytime Emmyllä palkittu animaatiosarja, joka perustuu sarjakuvasankari Batmaniin. Sarja kertoo nuoresta Bruce Waynesta, joka yrittää vasta kolmatta vuotta vakiinnuttaa itsensä Batmanin roolissa Gotham Cityn suojelijana ja samalla tasapainoilla rikkaana poikamiehenä. Tämä nuori Batman myös tapaa ensi kertaa kaikki hänen vihollisensa, kuten Jokerin, Pingviinin, Kissanaisen, Pakkasherran ja Arvuuttajan. Batmania esitettiin Yhdysvalloissa vuosina 2004–2008 Kids’ WB:llä, jonka jälkeen sarjan uusintoja esitettiin The CW4Kidsillä vuoden 2008 aikana. Suomessa sarjaa on esitetty kolmen tuotantokauden verran Subilla.
Sarjassa Batman kohtaa tunnetuimpia vihollisiaan, mutta hieman muokattuna. Sarjasta julkaistiin myös elokuva The Batman vs. Dracula vuonna 2005, joka oli teemaltaan paljon synkempi kuin itse sarja. Ensimmäisellä ja toisella tuotantokaudella Batman seikkailee yksin, mutta kolmannella tuotantokaudella mukaan saadaan myös Batgirl ja neljännellä mukaan tulee Robin. Neljännen tuotantokauden lopussa on myös mukana muita DC Comicsin hahmoja, kuten Metsästäjä Marsista, Vihreä Lyhty, Haukkamies, Vihreä Nuoli ja Salama. Neljännen kauden suosion myötä sarja jatkui viidennelle tuotantokaudelle, jossa muun muassa Teräsmies ja Vesimies tekevät esiintymisensä. Myös Oikeuden Puolustajat -ryhmä muodostuu kauden aikana. Kausi jäi myös sarjan viimeiseksi.
Sarja kausittain
1. tuotantokausi
Sarjan ensimmäinen tuotantokausi esitteli nuoren 26-vuotiaan Batmanin, joka toimi kolmatta vuotta yön ritarin roolissa. Hänellä on käytössään salainen lepakkoluola, jossa Batman pitää huipputeknistä Batmobilea, sekä muita uudella teknologialla varustettuja laitteita. Hänellä on käytössään myös Lepakkoaalto (Bat-Wave) -niminen laite, joka ilmoittaa muun muassa meneillään olevista rikoksista. Apunaan Batmanilla on luotettava hovimestari Alfred Pennyworth, joka jakaa tarvittaessa viisaita neuvoja isännälleen.
Sarjassa ovat mukana myös Bruce Waynen lapsuuden ystävä ja poliisi Ethan Bennett, joka uskoo Batmanin olevan hyödyksi Gothamille. Hänen työparinaan on poliisi Ellen Yin, joka siirtyi hiljattain Metropolisista. Heidän poliisipäällikkönään on Angel Rojas, joka puolestaan vihaa Batmania yli kaiken. Tämän seurauksena kaksikko Bennett ja Yin saavat tehtäväkseen napata Batman kiinni läpi ensimmäisen tuotantokauden. Myös Gotham Cityn pormestari Marion Grange esiintyy sarjan aikana.
Ensimmäisen kauden rikollisiin kuuluvat Rupert Thorne, joka esiintyi sarjassa vain yhden jakson verran. Lisäksi mukana on Jokeri, Bane, Pingviini, Kissanainen, Pakkasherra, Tulikärpänen, Arnold Wesker ja Arpinaama, Ihmislepakko ja Vihjemestari. Heistä Jokeri esiintyi 13 jakson aikana neljä kertaa ollen kauden päärikollinen. Pingviini oli sarjan rikollisista toinen, joka esiintyi useammin kuin kerran, tehdessään kaksi esiintymistä.
Kauden päätösjaksossa Ethan Bennett muuttuu Savinaamaksi jouduttuaan Jokerin kaappaamaksi, kiduttamaksi ja lopulta altistuttuaan Jokerin kehittämälle myrkylle, jonka myötä poliisi Yin muuttaa mielipidettään Batmania kohtaan. Hän tekee yhteistyötä Batmanin kanssa pysäyttääkseen Jokerin onnistuneesti.
2. tuotantokausi
Toinen kausi esitteli uusia rikollisia, joilla oli uudenlaiset synnyintarinat verrattuna alkuperäisiin sarjakuviin. Uusista rikollisista Arvuuttaja esiintyi ensimmäisenä ja myöhemmin mukaan tulivat Tohtori Outo, Ragdoll, Lumooja, Killer Croc, Solomon Grundy, joka oli todellisuudessa Savinaama. Muita rikollisia olivat Jokeri, joka esiintyi myös toisella kaudella päärikollisena. Lisäksi Pingviini teki toiseksi eniten esiintymisiä, Kissanainen, Ihmislepakko, Pakkasherra ja Tulikärpänen tekivät paluunsa ensimmäisen kauden jälkeen.
Kauden aikana Yin teki tiiviistä yhteistyötä Batmanin kanssa, erityisesti kaksikon kohdatessa Arvuuttajan. Yin tekee kuitenkin viimeisen esiintymisensä sarjassa kauden päätyttyä. Tuotantokauden lopulla esitellään komisario James Gordon, jolla on seuraavilla kausilla suurempi rooli sarjan aikana. Myös lepakkosignaali esitellään ensimmäistä kertaa Gordonin myötä.
3. tuotantokausi
Kolmas tuotantokausi loi sarjalle uudenlaisen juonen, kun mukaan otettiin nuori teini-ikäinen Barbara Gordon, josta tuli sarjan kaksiosaisessa avaus jaksossa Batgirl. Isänsä James Gordonin ohella heillä on Batmanin kanssa merkittävä rooli kauden aikana. Hän yrittää olla Batmanin apulainen. Batman kuitenkin kieltäytyy avusta nuoren sankarin innokkuudesta huolimatta. Kauden päätteeksi Batman kuitenkin hyväksyy Batgirlin mukana olemisen. Sarjakuvissa Robin on yleensä kuvattu Batmanin ensimmäiseksi apuriksi. Hahmon käyttöä rajoitti kuitenkin Yhdysvalloissa samaan aikaan pyörinyt Teen Titans sarja, jossa Robin oli keskeisessä osassa.
Myös kolmannella kaudella sarjaan tuotiin uusia Batmanin sarjakuvistakin tuttuja rikollisia, kuten Myrkkymuratti, Gearhead, Maxie Zeus, Cosmo Krank, Temblor ja D.A.V.E., jonka luomisesta vastasi Tohtori Outo. Kolmannella kaudella rikollisten esiintyminen oli tasaisempaa, kun poikkeuksellisesti Myrkkymuratti, Jokeri ja Pingviini esiintyivät eniten kauden päätteeksi. Muun muassa Arnold Wesker teki esiintymisen sitten ensimmäisen tuotantokauden. Kauden päätteeksi professori Hugo Strangesta tuli yksi Batmanin vihollisista, joka oli muun muassa jaksossa "Kourantäysi huopaa" ajanut Arnold Weskerin takaisin rikollisuuden tielle käyttäen hyväsi tämän mielenterveysongelmaa. Jäätyään kauden päätösjaksossa kiinni Batman lähetti professorin Arkhamin mielisairaalaan.
Kolmas tuotantokausi esitteli myös uudenlaisen tunnusmusiikin, vaihtaessaan alkuperäisen The Edgen esittämän musiikin enemmän 1960-luvun teemaiseksi yhdistäessään muun muassa televisiosarjojen Hawaii Five-O ja Batmanin sävelmiä.
4. tuotantokausi
Neljäs tuotantokausi oli yleisesti sarjakuvien kannattajille mieluisampi kausi, jossa muun muassa Bruce Waynen kasvot piirrettiin muistuttamaan enemmän aikaisemmin muun muassa The New Batman Adventuresissa nähdyn Bruce Waynen näköiseksi. Lisäksi 4. kausi esitteli uuden sankarin Robinin, jonka käyttöoikeus oli mahdollista, kun samaan aikaan 3. kauden kanssa esitetty Teen Titans päättyi. Robin esiintyi sarjassa todella nuorena ja oli Batgirlin kanssa osa uutta ryhmää. Jaksossa "Team Penguin" Batgirl sai tietää molempien sankarien salaiset henkilöllisyydet oltuaan aluksi pettynyt Batmaniin, joka koulutti Robinista vakituisen apulaisensa ennemmin kuin hänestä. Lisäksi Bruce Waynen ystävä Lucius Fox esiteltiin sarjan kaksiosaisessa päätösjaksossa "The Joining". Lisäksi Robinin myötä Komisario Gordonin rooli jäi kauden aikana pieneksi. Ethan Bennett teki paluunsa sitten toisen tuotantokauden.
Kausi esitteli myös uusia rikollisia, kuten Tony Zuccon, Killer Mothin, toisen Savinaaman, Everywhere Manin, Black Maskin, Rumorin ja Harley Quinnin. Kausi teki poikkeuksen edellisiin verrattuna, sillä varsinaista päärikollista ei kauden aikana ollut vaikka Jokeri esiintyikin eniten yhteensä neljässä jaksossa. Myös useat rikolliset tekivät jaksossa "Rumors" cameoesiintymisen, kuten Rupert Thorn, Vihjemestari, Kabuki kaksoset ja Bane.
Kausi sai kuitenkin suuren päätösjakson, kun Metsästäjä Marsista alias etsivä J'Onn J'Onnz saapuu maaplaneetalle auttamaan Batmania pelastamaan maailmansa muukalaisvalloittajilta The Joiningeilta. Jakson päätteeksi J'Onn J'Onnz tuo Batmanin Oikeuden Puolustajien vahtitorniin, jossa hän tapaa Haukkamiehen, Vihreän Nuolen, Salaman ja Vihreän Lyhdyn.
5. tuotantokausi
Viidennellä eli viimeisellä kaudella sarjassa keskitytään seuraamaan Batmania ja edellisellä kaudella ensiesiintymisensä tehnyttä Robinia. Sankareina nähtiin myös Teräsmies, Salama sekä Vihreä Lyhty. Kauden viimeisessä jaksossa nähdään myös koko Oikeuden Puolustajien ryhmä.
Vihollisina tällä kaudella nähtiin mm. Lex Luthor, Mercy Graves, Bane, Myrkkymuraatti, Pingviini, Jokeri ja Harley Quinn. Jaksossa The Metal Face of Comedy pääroistona toimii Jokerin klooni, "Jokeri 2.0".
Hahmot
Sankarit
Batman/Bruce Wayne
Alfred Pennyworth
Angel Rojas
Ethan Bennett
Ellen Yin
James Gordon
Batgirl/Barbara Gordon
Robin/Dick Grayson
Muut sankarit
Sarjan viidennellä tuotantokaudella sarjassa vieraili muutamia sankareita.
Metsästäjä Marsista
Vihreä Lyhty
Vihreä Nuoli
Haukkamies
Salama
Teräsmies
Rikolliset
Ääninäyttelijät
- = hahmo ei esiinny suomeksi dubatuissa jaksoissa.
Jaksoluettelo
1. tuotantokausi
2. tuotantokausi
3. tuotantokausi
Suomessa julkaistut DVD:t
Batman – Osa 1: Voimat käyttöön:
Batman – Osa 1: Voimat käyttöön sisälsi sarjan kolme ensimmäistä jaksoa suomeksi dubattuina. DVD julkaistiin 4. tammikuuta 2006.
Batman – Osa 2: Mies joka halusi olla lepakko:
Batman – Osa 2: Mies joka halusi olla lepakko sisälsi sarjan jaksot 4-6 suomeksi dubattuina. DVD julkaistiin 17. helmikuuta 2006.
Batman: ensimmäinen tuotantokausi:
Vuonna 2007 julkaistu DVD -boksi sisälsi kaikki ensimmäisen tuotantokauden jaksot suomeksi tekstitettyinä. Julkaisu sisälsi myös paljon bonusmateriaaleja.
Lähteet
Aiheesta muualla
Batman-sarjan esittely Internet Movie Databasessä
|
92435
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Duff%20Gibson
|
Duff Gibson
|
Duff Gibson (s. 11. elokuuta 1966 Toronto, Ontario, Kanada) on kanadalainen skeleton- eli mahakelkkailija.
Ennen mahakelkkailu-uraansa Gibson kilpaili pikaluistelussa, ja vuonna 1995 rattikelkkajoukkueen jarrumiehenä. Hän vaihtoi skeletoniin vuonna 1998, kun sai tietää lajin olevan 2002 talviolympialaisten ohjelmassa. Hän on skeletonin maailmanmestari vuodelta 2004. Vuonna 2005 hän sijoittui MM-pronssille. 2006 Torinon olympialaisissa Gibson voitti skeletonissa olympiakultaa. Voittonsa myötä hänestä tuli, 39-vuotiaana, talviolympialaisten historian vanhin henkilökohtaisten lajien kultamitalisti. Ampumahiihtäjä Ole Einar Bjørndalen ohitti hänet Sotšissa 2014 voittaessaan kultaa 40-vuotiaana.
Siviiliammatiltaan Gibson on palomies. Hän on 185 senttimetriä pitkä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Skeletonsport.com: Duff Gibson
Duff Gibsonin esittely Kanadan Salt Lake City 2002 -joukkueen sivuilla
Kanadalaiset skeletonkelkkailijat
Kanadalaiset olympiavoittajat
Vuonna 1966 syntyneet
Elävät henkilöt
|
797548
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/ORMDL3
|
ORMDL3
|
ORMDL3 on kromosomissa numero 17 sijaitseva geeni.
Geenin tarkkaa toimintaa ei toistaiseksi tiedetä. Uskomuksena on että geeni koodaa proteiinia joka kykenee läpäisemään solukalvon ja ankkuroitumaan solunsisäiseen solulimakalvostoon.
Lähteet
Geenit
|
273425
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sweet%20%26%20Deceitful
|
Sweet & Deceitful
|
Sweet & Deceitful on suomalaisen Negative-yhtyeen toinen albumi, joka ilmestyi 1. syyskuuta 2004. Albumi sisältää kaksi hittiä, "Frozen to Lose It All" ja "In My Heaven", joista tehtiin myöhemmin musiikkivideot. Albumilta julkaistiin neljä singleä järjestyksessä Frozen to Lose It All, In My Heaven, Until You're Mine, My My, Hey Hey (Out of the Blue). Albumilla soitti kosketinsoittaja Janne "Mr. Snack" Kokkonen, joka ei ollut Negativen ensilevyllä, War of Lovella. Myöhemmin Frozen to Lose It All -videosta tehtiin uusi versio Virossa.
Albumi nousi Suomen virallisen listan sijalle 1.
Kappaleet
Kokoonpano
Jonne Aaron Liimatainen – laulu
Lauri "Larry Love" Markkula – kitara, taustalaulu
Jukka "Sir Christus" Mikkonen – kitara
Antti "Anatomy" Aatamila – basso
Janne "Jay Slammer" Heimonen – rummut
Janne "Mr. Snack/Nakki" Kokkonen – kosketinsoittimet
Arvostelut
Desibeli.net:
Soundi:
Lähteet
Negativen albumit
Vuoden 2004 albumit
|
141199
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oj%2C%20svijetla%20majska%20zoro
|
Oj, svijetla majska zoro
|
Oj, svijetla majska zoro (”Oi, ihana toukokuun päivä”) on Montenegron kansallislaulu. Ennen kuin laulu sai virallisen aseman, se oli tunnettu montenegrolainen kansanlaulu, josta on olemassa useita eri versioita. Laulun on sanoittanut Sekula Drljevic, joka oli toisen maailmansodan aikaan fasistisen Italian kontrolloiman Montenegron nukkehallituksen johtaja. Tämän takia laulun asema ei ole täysin kiistaton. Laulun säveltäjää ei tiedetä. Se otettiin virallisesti käyttöön 12. heinäkuuta 2004.
Itsenäisellä Montenegrolla oli vuosina 1870–1918 kaksi kansallislaulua: virallinen Ubavoj nam Crnoj Gori (”Kauniille Montenegrollemme”) sekä epävirallinen, mutta suositumpi Onamo, 'namo (”Täällä, täällä”).
Sanat
Yleisesti käytössä oleva versio
Jotta laulun voisi laulaa sen virallisen sävelen mukaan, on useita säkeitä toistettava. Laulu on siis laulettava näin:
Alkuperäiset sanat
Tämä on vanhin tunnettu versio laulusta, vuodelta 1863:
Aiheesta muualla
Virallinen instrumentaaliversio laulusta (MP3)
Ој јунаштва свијетла зоро Serbialainen sivusto
Laulettu versio laulusta unkarilaisella sivustolla
Kansallislaulut
Montenegro
|
1737012
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikkuj%C3%A4rvi%20%28Lohja%29
|
Pikkujärvi (Lohja)
|
Pikkujärvi () on matala ja rehevä lintujärvi Lohjan eteläosassa. Sen pinta-ala on 66 hehtaaria. Etäisyys Lohjan keskustasta on kymmenen kilometriä lounaaseen. Järvi muodostaa valtaosan 87 hehtaarin laajuisesta luonnonsuojelualueesta, johon kuuluu myös järven lounaispuolinen kosteikko.
Maantiede
Pikkujärven pituus kaakosta luoteeseen on 1,4 kilometriä. Saaria ei ole. Järvi on suurimmaksi osaksi vähintään metrin ja enintään kahden metrin syvyinen.
Pikkujärven itäpuolella kohoaa Storskogsberget, jonka korkeustaso on yli 70 metriä merenpinnan yläpuolella. Eteläpuolella kohoaa Kohagabergen, jonka korkeustaso on noin 85 metriä merenpinnan yläpuolella, eli yli 50 metriä Pikkujärven pintaa ylempänä. Pikkujärven luoteiskolkasta lähtee noin 300 metriä pitkä lasku-uoma länteen Lohjanjärveen. Järviä erottavalla kannaksella sijaitsee Kirkniemen kartano.
Pikkujärvi (23.021.1.002) kuuluu Lohjanjärven lähialueeseen (23.021), joka on kolmannen jakovaiheen vesistö Karjaanjoen päävesistössä (23). Toinen jakovaihe on Lohjanjärven alue (23.02). Lohjanjärven lähialueeseen kuuluu yhdeksäntoista vähintään hehtaarin laajuista vakavettä, joista laajimmat ovat Lohjanjärvi ja Maikkalanselkä (23.021.1.015). Pikkujärvi on kolmanneksi laajin, sitä seuraa Hiukoonlampi.
Linnusto ja kasvillisuus
Pikkujärven lounaispuolella on linnustollisesti arvokas kosteikko, jonka nimi on Maret. Järven linnustoon kuuluu muun muassa kala- ja lapintiira, harmaahaikara, luhtahuitti, luhtakana ja liejukana.
Pikkujärven kapeahkon kasvillisuusvyöhykkeen valtalaji on järviruoko. Vyöhykkeellä viihtyy myös leveäosmankäämi.
Lähteet
Lohjan järvet
Karjaanjoen vesistö
|
1299660
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauhukeitti%C3%B6%20%28kausi%2012%29
|
Kauhukeittiö (kausi 12)
|
Kauhukeittiö on yhdysvaltalainen televisioformaatti, jossa Gordon Ramsay etsii uutta ravintolapäällikköä tulevaan ravintolaansa. Kaudella 12 ohjelman voittaja pääsi johtamaan uudelleen palkintona ollutta lasvegasilaista miljardin dollarin Gordon Ramsay Pub & Grill -ravintolaa Caesars Palace -kasinohotelliin. Kausi esitettiin Yhdysvalloissa FOX-kanavalla 13. maaliskuuta – 24. heinäkuuta 2014.
Henkilökunta
Gordon Ramsay, keittiömestari, keittiöpäällikkö ja ohjelman juontaja.
James Avery. apulaiskeittiöpäällikkö/sinisen ryhmän johtaja.
Andrea "Andi" Van Willigan, apulaiskeittiöpäällikkö/punaisen ryhmän johtaja.
Jean-Philippe Susilovic, hovimestari.
Kilpailijat
Kilpailijat jaettiin joukkueisiin sukupuolen mukaisesti.
Sininen joukkue
Gaurav Navin, 34, apulaiskokki.
Michael "Mike" Aresta, 38, kokkikouluttaja.
Michael "DeMarco" DeMarco, 29, linjastokokki.
Christopher "Chris" Eversole, 27, linjastokokki.
Ralph Johnson, 28, juhlakokki/ linjastokokki.
Richard Mancini, 48, apulaiskokki.
Anton Testino, 39, pääkokki.
Michael "Gabriel" Gabriel, 26, apulaiskokki.
Jason Zepaltas, 31, apulaiskeittiöpäällikkö.
Scott Commings , 36, apulaiskokki. (voittaja)
Punainen joukkue
Nicole Rutz, 33, leipuri.
Simone Hammond, 43, buffettikokki.
Elizabeth "Beth" Taylor, 43, linjastokokki.
Beverly "Bev" Lazo-Gonzalez, 42, ruokarekkakokki.
Jessica Vogel, 28, linjastokokki.
Sandra Flores, 36, apulaiskeittiöpäällikkö.
Kashia Zollicoffer, 23, linjastokokki.
Joy Parham-Thomas, 25, keittiöesimies.
Rochelle Bergman, 27, pitopalvelukokki.
Melanie Finch, 24, linjastokokki.
Musta joukkue (top 6)
Kashia Zollicoffer
Joy Parham-Thomas
Rochelle Bergman
Melanie Finch
Jason Zepaltas
Scott Commings
Finaalin joukkueet
Scott Commingsin joukkue
Kashia Zollicoffer
Rochelle Bergman
Jessica Vogel
Ralph Johnson
Chris Eversole
Jason Zepaltasin joukkue
Anton Testino
Sandra Flores
Bev Lazo-Gonzalez
Melanie Finch
Michael Gabriel
Katso myös
Kauhukeittiö
Lähteet
Tuotantokaudet
|
319926
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kylm%C3%A4kuivaus
|
Kylmäkuivaus
|
Kylmäkuivaus eli lyofilisaatio on kuivausmenetelmä (dehydraatiomenetelmä), jota käytetään helposti pilaantuvien materiaalien säilöntään tai tekemään materiaalista helpommin kuljetettavaa. Kylmäkuivauksessa kuivattava materiaali jäädytetään ja kuivataan sublimaatiolla alhaisessa ilmanpaineessa, jonka ansiosta kuivaamiseen voidaan käyttää normaalia alhaisempia lämpötiloja.
Kylmäkuivausprosessi
Kylmäkuivaus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: jäädytykseen sekä primaariseen ja sekundaariseen kuivumisvaiheeseen.
Jäädytys
Laboratoriossa jäädytys voidaan suorittaa pyörittämällä kuivausastiassaan olevaa materiaalia mekaanisesti, kuivalla jäällä, metanolilla tai nestemäisellä typellä viilennetyssä kylmähauteessa. Laajemmassa mittakaavassa kuivattavan materiaalin jäädytys suoritetaan kylmäkuivauskoneella itsellään. Jäädytysvaiheessa on tärkeää, että materiaali jäädytetään alle eutektisen pisteensä, jolloin kiinteä aine sublimoituu sulamisen asemesta kuivausvaiheessa. Jäädytyksen nopeus ratkaisee muodostuvien kiteiden koon. Hidas jäädyttäminen aiheuttaa suurempien kiteiden ja pienempien jäätyneen materiaalin pinta-alojen muodostumisen ja nopea pienempien kiteiden ja laajempien pinta-alojen muodostumisen. Jäädytetyn materiaalin pinta-alalla on vaikutusta kuivumisnopeuteen, sillä laajempi pinta-ala nopeuttaa kuivumista.
Amorfisilla aineilla on eutektisen pisteen sijasta nk. kriittinen lämpötila (lasisiirtymälämpötila), jonka alapuolella tuotetta on pidettävä kylmäkuivauksessa ehkäisemään sulamista ja lasitilan kollapsoitumista primaarisen ja sekundaarisen kuivumisen aikana.
Primaarinen kuivumisvaihe
Primaarisessa kuivumisvaiheessa kuivattavasta materiaalista sublimoituu jäätynyt vesi eli ”liikkuvat vesimolekyylit”. Primaarisen kuivumisvaiheen aikana ilmanpainetta alennetaan osittaisen tyhjiön aikaan saamiseksi kylmäkuivausjärjestelmässä ja lämpötilaa nostetaan riittävästi veden sublimaation käynnistämiseksi. Tässä vaiheessa n. 98 % materiaalin vedestä sublimoituu. Tämä vaihe voi olla hidas, koska kuivumista nopeuttavia korkeampia lämpötiloja ei voida käyttää, koska materiaalin rakenne voisi muuttua. Kylmäkuivauslaitteistossa on kylmäkondensaattori, joka sitoo kuivattavasta materiaalista vapautuvaa vesihöyryä jäädyttämällä sen uudelleen, jolloin höyry ei pääse heikentämään tyhjiöpumpun toimintaa. Sublimaation ajava voima on kondensaattorin ja kuivattavan materiaalin välinen lämpötilaero. Mitä alhaisempaa kondensaattorin lämpötilaa käytetään, sitä tehokkaampaa kuivuminen on. Kondensaattorin lämpötila on tyypillisesti alle −50 °C. Kun kylmäkuivauslaitteiston lämpötila on muuttumaton, kuivumisen eli sublimaation nopeuteen vaikuttavat kuivattavan tuotteen pinta-ala, tuotteen sublimaatiorintaman höyrynpaineen ja tuotteen astiassa vallitsevan osittaisen höyrynpaineen välinen erotus ja kuivatun tuotekerroksen aiheuttama resistenssi höyryn virtaukselle.
Sekundaarinen kuivumisvaihe
Sekundaarisessa kuivumisvaiheessa sublimoituu kuivattavaan materiaaliin adsorboitunut vesi. Tätä vaihetta säätelevät materiaalin adsorptioisotermit. Tässä vaiheessa lämpötilaa nostetaan jopa korkeammalle kuin primaarivaiheessa, jotta vesimolekyylien ja jäädytetyn materiaalin fysikokemialliset vuorovaikutukset saataisiin katkaistuksi. Yleensä myös ilmanpainetta alennetaan sublimaation tehostamiseksi. Sekundaarivaiheen lämpötila ja kestoaika vaikuttavat kuivatun tuotteen jäännöskosteuteen, jolla voi olla suuri merkitys tuotteen stabiilisuudelle.
Kylmäkuivauksen päätyttyä tyhjiö poistetaan inertillä kaasulla (esimerkiksi typpi) ennen tuotteen altistamista ilmakehälle. Tuote voidaan myös sulkea ilmatiiviisti estämään kosteuden uudelleen sitoutumista tuotteeseen.
Kylmäkuivattujen tuotteiden ominaisuuksia
Jos kylmäkuivattu aine suljetaan astiaansa kosteuden uudelleen absorption ehkäisemiseksi, aineella voi olla säilyvyysaikaa useita vuosia. Merkittävästi pienentynyt vesipitoisuus estää pieneliöiden ja entsyymien toimintaa, mitkä normaalisti pilaisivat tai hajottaisivat tuotteen.
Kylmäkuivaus aiheuttaa aineelle vähemmän vaurioita kuin muut korkeampia lämpötiloja käyttävät kuivausmenetelmät. Kylmäkuivauksessa tuotteiden saannot ovat yleensä hyviä, sillä aineet kuivataan keruuastiassaan. Kylmäkuivaus ei yleensä kutista tai koveta kuivattavaa materiaalia. Maut ja tuoksut pysyvät yleensä muuttumattomina, mikä tekee kylmäkuivauksesta suositun ruoan säilytyskeinon. Valitettavasti veden ohella muutkin haihtuvat aineet voivat sublimoitua, kuten etikkahappo ja alkoholit, mikä johtaa joskus ei-haluttuihin tuloksiin.
Kylmäkuivatut tuotteet voidaan rekonstituoida (rehydratoida) eli saattaa valmiiksi vedellä tai muulla liuoksella nopeammin ja helpommin, koska kylmäkuivaus aiheuttaa tuotteeseen liukenemista edistäviä mikroskooppisia huokosia jääkiteiden sublimoituessa niiden kohdalta. Tästä on merkitystä erityisesti farmaseuttisissa sovelluksissa. Kylmäkuivaus voi pidentää joidenkin farmaseuttisten aineiden säilyvyyttä monia vuosia.
Kylmäkuivauksen käyttö
Farmasia ja bioteknologia
Farmaseuttinen teollisuus käyttää kylmäkuivausta esimerkiksi rokotteiden ja muiden injektoitavien lääkkeiden säilyvyysaikaa pidentämään. Kun materiaalissa ei ole vettä ja se on huolellisesti suljettu astiaansa, sitä on helppo varastoida, kuljettaa ja myöhemmin rekonstituoida alkuperäiseen muotoonsa injektioksi. Arviolta noin puolet rekombinantti-DNA-teknologialla valmistetuista proteiineista on markkinoilla kylmäkuivattuina jauheina.
Elintarviketeollisuus
Kylmäkuivattu jäätelö on hyvin tunnettu esimerkki kylmäkuivatusta tuotteesta. Avaruuslentäjien ruoan tulee olla kevyessä ja helposti kuljetettavassa muodossa, joten kylmäkuivatut valmisteet sopivat heille hyvin. Myös retkeilijöiden on helpompi kuljettaa kylmäkuivattua juomajauhetta mukanaan, jonka he voivat sitten tarvittaessa tehdä juotavaksi saatavilla olevalla vedellä. Pikakahvia valmistetaan myös kylmäkuivauksella huolimatta kylmäkuivauksen korkeista kustannuksista.
Teknologinen teollisuus
Kemiallisessa synteesissä valmistuneet tuotteet usein kylmäkuivataan, jotta niistä tulisi pysyvämpiä tai helpompia liuottaa veteen jatkokäytössä. Kylmäkuivausta voidaan käyttää myös jälkipuhdistukseen, koska sillä voi tehokkaasti poistaa liuottimet. Lisäksi sillä voidaan väkevöittää alhaisen molekyylipainon omaavia aineita, jotka olisivat liian pieniä suodatukseen.
Hautaus
Ruotsalainen biologi Susanne Wiigh-Mäsak kehitti vuonna 1999 tekniikan ruumiiden kylmäkuivaamiseksi ja pulveroimiseksi. Tekniikassa, jota kutsutaan promessoinniksi, ruumis jäädytetään nestetypellä, jolloin siitä poistuu kaikki kosteus. Kuivunut ruumis täristetään tomuksi, josta poistetaan ylimääräiset aineet, kuten metallit. Biohajoavassa arkussa haudattava tomu maatuu nopeasti alle vuodessa.
Ongelmia ja käytön keskittyminen
Kylmäkuivaus on suhteellisen kallis prosessi. Laitteisto maksaa noin kolme kertaa enemmän kuin muut erotteluprosessilaitteistot ja lisäksi laitteiston toiminta kuluttaa paljon energiaa. Kylmäkuivaus vie myös aikaa. Näistä syistä kylmäkuivausta sovelletaan lähinnä lämpöherkille materiaaleille kuten proteiineille, entsyymeille, pieneliöille ja veriplasmalle. Alhaiset käyttölämpötilat minimoivat em. herkkien materiaalien vauriot. Vaikka kylmäkuivaus onkin hellävarainen kuivausmenetelmä, jäädytys ja dehydraatio altistavat esimerkiksi proteiinit erilaisille rasituksille, jotka voivat heikentää niiden biologista aktiivisuutta. Käyttämällä kryo- ja lyoprotektantteja eli jäädytys- ja kuivausvaiheen suoja-aineita voidaan kylmäkuivauksen aiheuttamia rasituksia ja vaurioita vähentää vielä pienemmiksi.
Kylmäkuivauslaitteisto
Kylmäkuivaimet voidaan jakaa kolmeen luokkaan: rotaatiohaihduttimiin eli rotavaporeihin, vakuumisarjakylmäkuivaajiin ja kaappimallisiin kylmäkuivaimiin.
Rotavaporeita käytetään nestemäisten tuotteiden kuten farmaseuttisten liuosten ja kudosuutteiden kuivaamiseen. Vakuumisarjakylmäkuivaajia käytetään yleensä kuivattaessa lukuisia pieniä kuivattavan materiaalin eriä, jotka tulevat nopeasti jatkokäyttöön. Vakuumisarjakylmäkuivaajalla tuotteen kosteuspitoisuudeksi saadaan vain vähän alle 5 %, koska vain kuivauksen primaarivaihe saavutetaan. Kuivauksen sekundaarivaiheen saavuttaminen vaatii lämmittimen lisäämisen järjestelmään, jotta materiaaliin sitoutunut vesi saadaan poistetuksi ja kosteuspitoisuus alennetuksi.
Kaappimalliset kylmäkuivaimet ovat monipuolisempia ja niitä voidaan käyttää erilaisten materiaalien kuivaamiseen. Kuivattava materiaali voidaan kuivata paikallaan omassa astiassaan. Koska kaappimallisella kylmäkuivaimella saavutetaan myös kuivumisen sekundaarivaihe, lopputuotteesta saadaan kuivinta mahdollista, jolla voi olla pitkä säilyvyysaika. Astioissa (esimerkiksi injektiopulloissa) oleva kuivattu tuote voidaan sinetöidä kylmäkuivauksen päätteeksi ennen altistusta ilmalle, mikä takaa esimerkiksi rokotteille mahdollisimman pitkäaikaisen säilyvyyden.
Katso myös
Sumukuivaus
Lähteet
Aiheesta muualla
Eri kuivausmenetelmien tehokkuusvertailua englanniksi
Millrockin kylmäkuivauslaitteistoja
Täällä on kerrottu englanniksi, kuinka kylmäkuivaus toimii.
Kemialliset prosessit
Teolliset prosessit
Elintarviketeknologia
Kylmätekniikka
|
946768
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marius%20Broening
|
Marius Broening
|
Marius Broening (s. 24. lokakuuta 1983 Herrenberg, Saksan liittotasavalta) on saksalainen pikajuoksija ja EM-mitalisti.
Broening kuului Saksan pikaviestijoukkueeseen sen sijoituttua Helsingin MM-kilpailuissa 2005 seitsemänneksi ja Göteborgin EM-kilpailuissa 2006 viidenneksi. Barcelonan EM-kilpailuissa 2010 Broening voitti Saksan pikaviestijoukkueessa pronssia Ranskan ja Italian jälkeen ajalla 38,44.
Broeningin henkilökohtainen ennätys 100 metrin juoksussa on 2,5 m/s vastatuuleen Ulmissa 4. heinäkuuta 2009 juostu 10,24 sekuntia ja sisäradoilla 60 metrin juoksussa Sindelfingenissä 23. helmikuuta 2008 juostu 6,60 sekuntia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Broeningin virallinen kotisivu
Saksalaiset pikajuoksijat
Vuonna 1983 syntyneet
Elävät henkilöt
|
803125
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gullst%C3%A9n
|
Gullstén
|
Gullstén tai Gullsten on Suomessa esiintyvä sukunimi. Erään suomalaisen Gullstén-suvun yksi haara on suomentanut nimensä Paasilinnaksi. Saman suvun alkuperäinen nimi on ollut Kukkonen. Tunnettuja Gullstén-nimisiä ovat:
Aleksi Gullsten (s. 1993), jalkapalloilija
Anthony Gullsten (s. 1991), kiipeilijä
Kari Gullsten, jalkapalloilija
Pehr Gullstén eli Pekka Kukkonen (1770–1825), runonlaulaja ja Rovaniemen lukkari
Väinö Paasilinna (ent. Gullstén), asioitsija ja poliisikonstaapeli, Erno, Reino, Arto ja Mauri Paasilinnan isä.
|
939993
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84lyllisen%20itsepuolustuksen%20pikakurssi
|
Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi
|
Älyllisen itsepuolustuksen pikakurssi () on kanadalaisen Normand Baillargeonin vuonna 2005 julkaistu kirja kriittisestä ajattelusta. Teoksen on julkaissut suomeksi vuonna 2011 Eurooppalaisen filosofian seura. Teoksen on suomentanut Tapani Kilpeläinen.
Baillargeon arvostelee postmodernismia, sosiaalista konstruktivismia, relativismia ja psykoanalyysia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Marko Hamilo: Suojaa aivosi propagandalta . Tiede 2011.
Johan Lahdenperä: Näätäsanat ovat tyhjiä munankuoria . Helsingin Sanomat 11.1.2012.
Kirjat filosofiasta
Kanadalaiset tietokirjat
Vuoden 2005 kirjat
|
1139458
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikkuminivetti
|
Pikkuminivetti
|
Pikkuminivetti (Pericrocotus cinnamomeus) on käpinkäisten heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Pikkuminivettiä tavataan Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Lajin kannankehitys on vakaa, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Käpinkäiset
|
242740
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Asakura%20%28Fukuoka%29
|
Asakura (Fukuoka)
|
Asakura () on kaupunki Fukuokan prefektuurissa Kyūshūn saarella Japanissa. Se sijaitsee prefektuurin keskiosassa Fukuokan kaakkoispuolella. Asakurassa on 56 347 asukasta (vuonna 2014) ja sen pinta-ala on 246,73 neliökilometriä.
Nykyinen Asakuran kaupunki muodostettiin 20. maaliskuuta 2006, kun entiseen Amagin kaupunkiin liitettiin Asakuran ja Hakin maaseutukaupungit. Uuden kaupungin nimeksi otettiin Amagin sijaan Asakura. Amagi oli saanut kaupunkioikeudet vuonna 1954. Kaupungin ydinalue sijaitsee sen länsiosassa entisen Amagin kaupungin alueella, jonka yhdistää muualle Fukuokaan kaksi rautatielinjaa, Amagi-rautateiden Amagi-linja ja Nishitetsun Amagi-linja; pohjois- ja itäosissa on luonnonalueita ja vuoristoa. Kaupungin etelärajalla virtaa Chikugojoki.
Lähteet
Aiheesta muualla
Asakuran virallinen kotisivu
Asakura
|
1155121
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kari%20Lehtinen%20%28muusikko%29
|
Kari Lehtinen (muusikko)
|
Kari Sakari ”Pitkä” Lehtinen (20. syyskuuta 1945 – 3. maaliskuuta 2014) oli suomalainen muusikko. Hän oli Sleepy Sleepers -yhtyeen basisti 1975–1985. Muita yhtyeitä olivat The Charlies, jota hän oli perustamassa 1960-luvun puolivälissä, ja Turo’s Hevi Gee. Hän soitti myös Dave Lindholm ja Launeen K -yhtyeessä.
Lehtinen kuoli syöpään.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kari ”Pitkä” Lehtisen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Suomalaiset basistit
Sleepy Sleepersin jäsenet
Vuonna 1945 syntyneet
Vuonna 2014 kuolleet
|
987284
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/ARA%20Isla%20de%20los%20Estados
|
ARA Isla de los Estados
|
ARA Isla de los Estados (runkonumero B-8) oli Argentiinan laivaston 3 900 tonnin kuljetusalus, joka oli alun perin rahtialus MV Trans-Bética. Argentiinan laivasto lunasti 10. joulukuuta 1980 aluksen nimeten sen ARA Isla de los Estadokseksi. Britannian kuninkaallisen laivaston tyypin 22 fregatti HMS Alacrity upotti aluksen 11. toukokuuta 1982 Falklandin sodassa.
Palvelus
Isla de los Estados päällikkönään kapteeni Tulio N. Panigadi lähti 28. maaliskuuta Puerto Deseadosta osallistuakseen operaatio Azuliin eli Falklandin miehitykseen. Se saapui Falklandille 4. huhtikuuta. Alus jäi Falklandeille sijoitettujen joukkojen huoltoalukseksi.
Alus oli 8. toukokuuta Puerto Reyssä ARA Rio Carcarañan kanssa suojanaan ARA Yehuin, ARA Forrest sekä ARA Monsunen. Saattue joutui 11. toukokuuta ollessaan matkalla Port Howardiin Swan Islandin pohjoispuolella ylläkköön, jossa Alacrity ampui viisitoista laukausta 4,5 tuuman pääaseellaan. Isla de los Estados räjähti seitsemännen osuman jälkeen, kun rahtina ollut polttoaine syttyi räjäyttäen ammukset. Ainoastaan kaksi mukana olleista kahdestakymmenestäneljästä pelastui viidentoista miehistönjäsenen ja seitsemän sotilaan saadessa surmansa tai kadonneen.
Lähteet
Argentiinalaiset Falklandin sodan sotalaivat
Argentiinan laivaston sotalaivat
Argentiinalaiset kylmän sodan apualukset
|
1426141
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Harjuj%C3%A4rvi%20%28Kuhmoinen%29
|
Harjujärvi (Kuhmoinen)
|
Harjujärvi on Pirkanmaalla Kuhmoisissa Päijälän Leppäkoskella sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 23 hehtaaria ja se on 900 metriä pitkä ja 600 metriä leveä. Se sijaitsee Pukarajärven eteläpuolella ja Leppäkosken pohjoispuolella. Järvi on muuten yhtenäinen, mutta sillä on kaakkoon päin työntyvä pitkä kaareva lahti. Järvellä on kartan mukaan yksi kallioinen saari, joka sijaitsee aivan etelärannassa kiinni. Järven rantaviivan pituus on 3,2 kilometriä ja sen rannat ovat metsämaata. Sen ympäristö on haja-asutusta, joka muodostuu kahdesta tilasta ja yli kymmenestä vapaa-ajan asunnosta. Niille tulee tiet Pukarankulmalle vievältä kylätieltä, joka seuraa järven länsirantaa.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Längelmäveden ja Hauhon reittien valuma-alueen (35.7) Pääskylänjoen valuma-alueella (35.76), jonka Pukarajärven alueeseen (35.764) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 118,5 metriä mpy. Siihen on johdettu yksi metsäoja Ruskeajärveltä (9 ha). Valuma-alueen latvoilla sijaitsee pieni Haisulammi ja laskuojassa myös pieni Kalliojärvi. Tärkein tulovirta on Pukarajärveltä tuleva joki, joka jatkaa eteläpään lahdelta vajaa kilometrin mittaisena Luodoksenjärveen (9 ha). Järvi on joen vuoksi luonteeltaan läpivirtausjärvi. Vesireitti jatkaa etelämmäksi ja laskee Pitkäveteen.
Historiaa
Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa järven karttanimi oli ”Harjunjärvi” ja se on piirretty kuin se olisi osa Pukarajärveä salmen kautta. Tämä on ollut mahdollista, jos myös Pukarajärven vedenpinnan korkeus oli nykyistä korkeammalla, kuten kartasta voi aavistaa.
Vuoden 1965 peruskartassa näkyy järven ympäristön peltotilanne, joka keskittyy tulojoen ympärille. Seuraavassa vuoden 1986 kartassa on peltoja osin metsitetty ja järven rannoille on ilmestynyt mökkejä.
Lähteet
Pukarajärven alue
Kuhmoisten järvet
Botin luomat artikkelit
|
1650875
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hamiltonin%20piirikunta%20%28New%20York%29
|
Hamiltonin piirikunta (New York)
|
Hamiltonin piirikunta () on Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltiossa sijaitseva piirikunta. Sen väkiluku oli 4 416 vuonna 2019. Piirikunnan hallintokeskus on Lake Pleasantin kunta. Piirikunta on perustettu vuonna 1847.
Lähteet
Aiheesta muualla
New Yorkin piirikunnat
|
1524429
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Svenska%20damhockeyligan
|
Svenska damhockeyligan
|
Svenska damhockeyligan eli SDHL on ruotsalaisen naisjääkiekon korkein sarja, joka perustettiin 2008 nimellä Riksserien. Nimi vaihdettiin vuonna 2016. Siihen kuuluu kymmenen joukkuetta ja sitä hallinnoi Ruotsin jääkiekkoliitto.
Joukkueet
kaudella 2018–2019
AIK
Brynäs IF
Djurgårdens IF
Göteborg HC
HV 71
Leksands IF
Linköping HC
Luleå HF
MODO Hockey
SDE HF
Lähteet
Ruotsin jääkiekkosarjat
|
718680
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulen%20valtakunta
|
Tulen valtakunta
|
Tulen valtakunta (Reign of Fire) on 2002 valmistunut toiminta- ja science fiction -filmi, jonka on ohjannut Rob Bowman ja jossa näyttelevät Christian Bale, Matthew McConaughey, Izabella Scorupco ja Gerard Butler.
Elokuva tuotti noin 82 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria 60 miljoonan dollarin budjetilla.
Rooleissa
Lähteet
Aiheesta muualla
Brittiläiset toimintaelokuvat
Post-apocalypse-elokuvat
Fantasiatoimintaelokuvat
Elokuvat lohikäärmeistä
Vuoden 2002 brittiläiset elokuvat
Rob Bowmanin ohjaamat elokuvat
|
612413
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matthijs%20van%20Boxsel
|
Matthijs van Boxsel
|
Matthijs van Boxsel (s. 25. elokuuta 1957 Amsterdam) on alankomaalainen kirjailija ja tutkija. Boxsel on tutkinut tyhmyyttä 1980-luvulta lähtien, ja hän on kirjoittanut aiheesta useita kirjoja, muun muassa teoksen Tyhmyyden ensyklopedia (alkuteos De Encyclopedie van de Domheid, 1999), joka on käännetty useille kielille.
Tausta
Boxsel syntyi 25. elokuuta 1957. Hänen vanhempansa olivat taiteilija ja kuvittaja Pim Boxsel ja Janneke Laméris. Hän opiskeli Amsterdamin yliopistossa kirjallisuudentutkimusta vuosina 1975–1983 ja valmistui tutkimuksella tyhmyyden käsitteestä Robert Musilin ja Immanuel Kantin teoksissa.
Valmistumisen jälkeen Boxsel järjesti historioitsija Gijs van der Hamin kanssa näyttelyn Alankomaissa painetuista ranskalaisista kirjoista, toimi opettajana sekä julkaisi ensimmäiset tyhmyyttä käsittelevät kirjansa omakustanteina. Vuonna 1992 hän omien sanojensa mukaan saavutti oman tyhmyytensä pohjan. Löydettyään omasta mielestään vastauksen perimmäisiin tyhmyyttä koskeviin kysymyksiin hän testasi kaksi vuotta teoriaansa systemaattisesti. Palatessaan lopulta tutkimuksensa ensimmäiselle sivulle hän tajusi, ettei enää tavoittanut perimmäistä ideaansa. Häneltä meni vuosia saavuttaa taas usko projektiinsa. Hollantilainen kustantaja kuitenkin kiinnostui tutkimuksen materiaaleista, ja siitä lähtien hänen kirjojaan on julkaistu.
1990-luvun puolivälistä lähtien Boxsel on elättänyt itsensä tyhmyydellä. Hän on luennoinut aiheesta niin kotimaassaan kuin ulkomailla sekä kirjoittaa säännöllisesti alankomaalaiseen kirjallisuuslehteen tyhmyydestä. Hän opettaa Rietveldin akatemiassa ja Groningenin yliopistossa. Vuonna 1999 hän julkaisi teoksensa Tyhmyyden ensyklopedia, josta hän sai Jan Hanlo -kirjallisuuspalkinnon sekä Generale Bank -kirjallisuuspalkinnon. Kirja on käännetty 17 kielelle. Hän on julkaissut myöhemmin muitakin samaa aihetta sivuavia kirjoja.
Boxsel on myös ollut vuodesta 2005 lähtien jäsenenä Hollannin ’Patafysiikan akatemiassa ja vuodesta 2006 kyseisen järjestön lehden päätoimittajana ja julkaisijana. Samana vuonna hän myös järjesti Dr. Guislanin psykiatrisessa museossa näyttelyn morosofiasta.
Teokset
De Encyclopedie van de Domheid, Deel I: Inleiding (1986) (omakustanne)
De Encyclopedie van de Domheid, Deel II: Robert Müsil Over de domheid (1986) (omakustanne)
De Encyclopedie van de Domheid, Deel III: Gustave Flaubert en de methodische domheid (1988) (omakustanne)
Sexbol (1996)
De Encyclopedie van de Domheid, Deel I (1999)
De Encyclopedie van de Domheid, Deel II: Morosofie, Dwaze wijzen en wijze dwazen in Nederland en Vlaanderen (2001)
De Encyclopedie van de Domheid, Deel III: Deskundologie of domheid als levenskunst (2006)
Lähteet
Kirjailijan kotisivut
Alankomaalaiset kirjailijat
Vuonna 1957 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1418655
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Compatible%20Time-Sharing%20System
|
Compatible Time-Sharing System
|
Compatible Time-Sharing System (CTSS) oli varhainen osituskäyttöjärjestelmä, joka kehitettiin MIT:ssä IBM 7090 -tietokoneelle ja myöhemmin IBM 7094 -tietokoneelle. Kehitys alkoi vuonna 1961 MIT:n professorien haluttua lisää aikaa uudella tietokoneella ja kehitystä johtivat Fernando J. Corbató, Bob Daley, ja Marjorie Merwin-Daggett. Järjestelmä oli varhaisia virtualisointia tukevia alustoja. Järjestelmä oli ensimmäisiä ositusta tukevia järjestelmiä, joka pyrki ratkaisemaan eräajoon liittyviä ongelmia.
Vuoteen 1965 mennessä järjestelmä oli ylikuormitettu ja MIT osallistui Multics-projektin kehitykseen.
Unix-käyttöjärjestelmää on sanottu moderniksi toteutukseksi MIT:n CTSS:stä.
Katso myös
Incompatible Timesharing System
Lähteet
Aiheesta muualla
The Compatible Time-Sharing System - A Programmer's Guide bitsavers.org -palvelussa
Käyttöjärjestelmät
Tietotekniikan historia
|
919918
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%9E%C9%99rif%20%C5%9E%C9%99rifov
|
Şərif Şərifov
|
Şərif Şərifov (s. 11. marraskuuta 1988 Mahatškala, Dagestanin ASNT, Neuvostoliitto) on azerbaidžanilainen vapaapainija, olympiavoittaja ja maailmanmestari.
84–97 kilogramman painoluokissa kilpaillut Şərifov voitti 84-kiloisissa olympiakultaa Lontoosta 2012, maailmanmestaruuden Istanbulista 2011 ja MM-pronssia Herningistä 2009. Hän on voittanut samassa sarjassa myös EM-hopean ja EM-pronssin. Hän saavutti olympiapronssia 86 kg:n sarjassa Rio de Janeirossa 2016. EM-kultaa ja hopeaa hän on saanut myös 92-kiloisissa sekä MM-hopeaa 97-kiloisissa.
Lähteet
Profiili foeldeak.com:in painitietokannassa
Viitteet
Azerbaidžanilaiset vapaapainijat
Azerbaidžanilaiset olympiavoittajat
Vuonna 1988 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1130942
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frederick%20Schipizky
|
Frederick Schipizky
|
Frederick Alexander Schipizky (s. 20. joulukuuta 1952 Calgary) on kanadalainen säveltäjä. Hän valmistui musiikin kandidaatiksi Brittiläisen Kolumbian yliopistosta 1974 ja maisteriksi Juilliard Schoolista 1978. Ensin mainitussa opinahjossa Schipizkya opetti Elliot Weisgarber; jälkimmäisessä hänen opettajinaan toimivat Roger Sessions ja David Diamond. Schipizkyn oma soitin on kontrabasso, jota hän on soittanut muun muassa Vancouverin sinfoniaorkesterissa. Hän alkoi opettaa teoriaa ja sävellystä Vancouverin musiikkiakatemiassa 1981 sekä kontrabassonsoittoa Douglas Collegessa 1989.
Schipizkyn säveltämiä teoksia ovat esittäneet orkesterit Calgaryssa, Winnipegissä, Vancouverissa ja Victoriassa. Hän on ottanut vastaan tilauksia muiden muassa Vancouverin sinfoniaorkesterilta. Phyllis Mailing levytti hänen teoksensa Three Songs for Mezzo-Soprano (1974). Muita Schipizkyn teoksia ovat muiden muassa ensimmäinen sinfonia, From under the Overture (1990), Symphonic Sketches (1976, uusi versio 1977) ja Variations for Solo Violin (1979). Schipizkyn sävellykset ovat usein lyyrisiä, ja niissä on usein tonaalinen keskus. Hän on itse maininnut, että hänen eklektiseen tyyliinsä ovat vaikuttaneet ainakin venäläiset säveltäjät, kuten Sergei Prokofjev, Dmitri Šostakovitš ja Igor Stravinsky.
Lähteet
Kanadalaiset säveltäjät
Kanadalaiset kontrabasistit
Vuonna 1952 syntyneet
Elävät henkilöt
|
991875
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oulu-UG%20%E2%80%93%20Hifistely%20vittuun
|
Oulu-UG – Hifistely vittuun
|
Oulu-UG – Hifistely vittuun on Sopan ja Liikalestin yhteisalbumi, joka julkaistiin loppuvuodesta 2010. Albumin kaikki biitit ovat lainabiittejä.
Kappaleet
Intro
Ikusesti aitoa (mukana Anemia (Osasto 78))
Kotirosvot (mukana Efta (Haittavaikutus))
Oulu-Ug-Anthem
Rikottu kieli (mukana Dima)
Astu meiän kenkiin (mukana Getto-Otto)
Propsit (mukana Dima & Tuke)
Ittepäisenä
Kirje Joulupukille (mukana Puukko-B)
Arvostelut
Lähteet
Aiheesta muualla
Sopan ja Liikalestin haastattelu Redrum-187 -sivustolla
Sopan albumit
Vuoden 2010 albumit
|
1038344
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oskar%20Hultman
|
Oskar Hultman
|
Oskar Fredrik Hultman (21. joulukuuta 1862 Tammisaari – 31. toukokuuta 1929 Tammisaari) oli suomalainen kielentutkija.
Henkilöhistoria
Hultmanin vanhemmat olivat konsuli, valtiopäivämies Fritiof Hultman ja Amalia Maria Josepha Morawitz ja puolisot vuodesta 1890 Emilia Strömberg (k. 1894) ja vuodesta 1910 Emmy Maria Stenbäck. Hultman tuli ylioppilaaksi 1881 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1887 ja lisensiaatiksi 1905. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 1906. Hultman opiskeli kielitiedettä Uppsalassa 1887–1891 ja 1899. Hän oli ensin Helsingin yliopiston Pohjoismaiden kielten dosentti vuodesta 1907 ja sitten ruotsin kielen ja kirjallisuuden ylimääräinen professori 1909–1929.
Julkaisuja
De östsvenska dialekterna, 1894
Till behandlingen af u-omljudet af a i de östnordiska språken, 1894
Jöns Buddes bok: en handskrift från Nådendals kloster, 1895, toim. O. F. Hultman
Nya fall af fornsvensk vokalförlängning, 1904
Hälsingelagen och Upplandslagens ärfdabalk i Cod. Ups. B 49, 1905
Nuckömålets fiur 'fyra''', 1906
I det gamla Ekenäs: studier och anteckningar, 1910, Oskar Hultman, Ernst Häyrén, Emmy Hultman
Om uppkomsten av den bildade talsvenskan i Finland: föredrag vid Svenska Litteratursällskapets årshögtid den 5. febr. 1914, 1914
Härstamma Finlands svenskar från Sverige?, 1920
Finlandssvenskarnas härkomst: en replik till prof. Karsten, 1921
Våra svenska bygdemål, 1922
Namnet Föglö, 1924
Festskrift tillägnad Hugo Pipping på hans sextioårsdag den 5 november 1924, 1924Efterlämnade skrifter 1–2, 1931–1939
Lähteet
Aiheesta muualla
Porvarillista rakkautta: Oskar ja Mili Hultmanin tarina (1886–1894), 1997, Hanna Elomaa (toim.)
Vanhat kirjeet kertovat suhteista, joissa osattiin olla erillään. Viestejä kadonneesta Suomesta. Helsingin Sanomat'', 24.12.1997, s. 23.
Suomalaiset kielitieteilijät
Helsingin yliopiston professorit
Suomalaiset professorit
Vuonna 1862 syntyneet
Vuonna 1929 kuolleet
|
1583956
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luikerokalat
|
Luikerokalat
|
Luikerokalat (Blenniiformes) on viuhkaeväisten kalojen (Actinopterygii) lahko. Siihen luetaan seuraavat kuusi heimoa:
Blenniidae – luikerot
Chaenopsidae – haukiluikerot
Clinidae – klinit
Dactyloscopidae – ripsitähystäjät
Labrisomidae – tupsukkaat
Tripterygiidae – luikertajat
Aiemmin nämä kuusi heimoa on luokiteltu ahvenkalojen lahkoon (Perciformes) kuuluvaksi alalahkoksi Blennioidei.
Lähteet
|
1215919
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Javi%20Guerra
|
Javi Guerra
|
Javier ”Javi” Guerra Rodríguez (s. 15. maaliskuuta 1982 Vélez-Málaga, Espanja) on espanjalainen jalkapalloilija. Hän edustaa espanjalaista Rayo Vallecanoa ja on pelipaikaltaan hyökkääjä.
Seurajoukkueura
Guerra on kotoisin Vélez-Málagasta, joka sijaitsee Andalusian itsehallintoalueella. Hän aloitti ammattilaisuransa maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Segunda División B:ssä pelanneen Motrilin riveistä, josta matka jatkui naapuriseura Cádiziin. Kaudella 2004–2005 Guerra siirtyi Valenciaan, jonka reservijoukkueessa hän pelasi vuodet 2004–2007. Hän pelasi kaksi ottelua seuran edustusjoukkueessa keväällä 2007 Getafea ja Espanyolia vastaan.
Elokuussa 2010 Guerra teki nelivuotisen sopimuksen maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Segunda Divisiónissa pelanneen Valladolidin kanssa. Siirrosta ei maksettu heti korvausta, vaan se sisälsi ehdon, mikäli joukkue nousee korkeammalle sarjatasolla tai myy pelaajan edelleen korvaus tulisi aiheelliseksi. Guerra onnistui tekemään läpimurtonsa joukkueessa heti ensimmäisellä kaudellaan, kun hän rikkoi jo hyvissä ajoin viime kauden maaliennätyksensä (12) ja päätti kauden lopulta sarjan maalikuninkaana 28 osumallaan.
Hän jatkoi hyviä otteitaan myös nousukarsintaotteluissa pääsarjaan Primera Divisióniin kaudeksi 2011–2012 Elcheä vastaan. Hän teki ensimmäisessä osaottelussa ottelun ainoan maalin. Valladolid hävisi kuitenkin toisen osaottelun 1–3 ja putosi näin jatkosta yhteismaalein 2–3. Kaudella 2011–2012 hänen kauden maalisaldonsa (17) jäi edellisestä, joista kaksi syntyivät kuitenkin tärkeään paikkaan nousukarsinnoissa Alcorcónia vastaan. Valladolid voitti otteluparin yhteismaalein 2–1 ja nousi pääsarjaan kahden vuoden tauon jälkeen.
16. joulukuuta 2013 Guerra nosti kauden maalisaldonsa kymmeneen, kun hän viimeisteli joukkueensa kaikki maalit ottelussa Celta Vigoa vastaan. 5. helmikuuta 2014 hän solmi esisopimuksen walesiläisseura Cardiff Cityyn siirtymisestä, jonka oli tarkoitus astua voimaan tulevana kesänä.
21. toukokuuta 2014 Guerra esiteltiin virallisesti Cardiff Cityn pelaajana. Hän solmi seuran kanssa kolmivuotisen sopimuksen. Hän teki ensiesiintymisensä uudessa seurassaan 16. elokuuta 2014 ottelussa Huddersfield Townia vastaan.
15. tammikuuta 2015 Guerra siirtyi loppukauden kestävällä lainasopimuksella espanjalaisseura Málagaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Javi Guerran tilastot BDFutbol-sivustolla
Javi Guerran tilastot Soccerway-sivustolla
Espanjalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1982 syntyneet
Elävät henkilöt
|
332405
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oibalos
|
Oibalos
|
Oibalos () oli kreikkalaisessa mytologiassa Spartan kuningas.
Hänen sukupuustaan kerrotaan eri lähteissä keskenään hieman ristiriitaisia tietoja. Apollodoros kertoo hänen isänsä olleen Perieres, ja että hän oli naimisissa Batian, najadin, kanssa; heidän lapsensa olivat Tyndareus, Hippokoon ja Ikarios. Pausanias toteaa hänen olleen Kynortaksen poika ja Gorgofonen toinen puoliso Perieraksen kuoleman jälkeen. Tästä suhteesta hänellä olisi lapset Arene, Tyndareus ja Ikarios.
Lähteet
Kreikkalainen mytologia
|
861735
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tim%20McGraw
|
Tim McGraw
|
Samuel Timothy "Tim" McGraw (s. 1. toukokuuta 1967 Delhi, Louisiana) on yhdysvaltalainen country-laulaja ja näyttelijä. McGrawn albumeja on myyty yli 40 miljoonaa kappaletta, ja hän on saavuttanut muun muassa kaksikymmentäviisi ykköshittiä Billboard Hot Country 100 -listalla tai Country Airplay -listalla.
McGraw on ollut naimisissa country-laulaja Faith Hillin kanssa vuodesta 1996, ja parilla on kolme lasta (s. 1997, 1998 ja 2001).
Diskografia
Albumit
Tim McGraw (1993]
Not a Moment Too Soon (1994)
All I Want (1995)
Everywhere (1997)
A Place In The Sun (1999)
Set This Circus Down (2001)
Tim McGraw and the Dancehall Doctors (2002)
Live Like You Were Dying (2004)
Let It Go (2007)
Southern Voice (2009)
Emotional Traffic (2012)
Two Lanes of Freedom (2013)
Sundown Heaven Town (2014)
Damn Country Music (2015)
The Rest of Our Life (2017)1
1 Tim McGraw & Faith Hill
Kokoelmat
Greatest Hits (2000)
Reflected: Greatest Hits Vol. 2 (2006)
Greatest Hits: Limited Edition (2008)
Collector's Edition (2008)
Greatest Hits 3 (2008)
Limited Edition: Greatest Hits: Volumes 1, 2 & 3 (2008)
Number One Hits (2010)
Tim McGraw & Friends (2013)
Love Story (2014)
35 Biggest Hits (2015)
McGraw: The Ultimate Collection (2016)
Lähteet
All Music
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
Yhdysvaltalaiset laulajat
Yhdysvaltalaiset countrymuusikot
Grammy-palkinnon saajat
Hollywood Walk of Fame
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1387080
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Harjasluikat
|
Harjasluikat
|
Harjasluikat (Isolepis) on sarakasvien (Cyperaceae) heimoon kuuluva kasvisuku. Sukuun kuuluu 77 lajia. Suvun lajeja on toisinaan sijoitettu muihinkin sukuihin, kuten röyhykaisloihin (Scirpus), järvikaisloihin (Schoenoplectus) tai sädekaisloihin (Cyperus) kuuluviksi.
Harjasluikat ovat yleensä yksivuotisia sekä matalakasvuisia ja mätästäviä sarakasveja. Niiden varret ovat ohuita ja lehdettömiä. Lehtitupet ovat useimmiten punertavia. Kukintona olevat tähkät ovat pieniä sekä monikukkaisia ja sijaitsevat joko yksittäin tai kaksittain varren kärjessä. Kukinnon tukilehti on varrennäköinen. Kukat ovat kaksineuvoisia, emit kolmiluottisia, ja tähkäsuomut mustia sekä vihreän keskisuonen omaavia.
Harjasluikkia tavataan yleensä maapallon lämpimillä seuduilla. Ruotsissa tavataan vain järviharjasluikkaa eli sukaluikkaa (Isolepis setacea), josta on Etelä-Suomestakin yksi havainto 1900-luvun alkupuolelta. Etelä-Suomessa on tavattu myös espanjanharjasluikkaa eli espanjanluikkaa (Isolepis pseudosetacea) 1900-luvun alussa.
Nuokkuharjasluikkaa (Isolepis cernua) myydään koristekasvina.
Lajeja
Isolepis cernua – nuokkuharjasluikka
Isolepis fluitans – jokiharjasluikka eli kellusluikka
Isolepis pseudosetacea – espanjanharjasluikka eli espanjanluikka
Isolepis setacea – järviharjasluikka eli sukaluikka
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen Lajitietokeskus: Harjasluikat – Isolepis
Sarakasvit
|
590431
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti%20Koskela%20%28salibandyn%20pelaaja%29
|
Matti Koskela (salibandyn pelaaja)
|
Matti Koskela (s. 19. elokuuta 1987) on suomalainen salibandyn pelaaja. Pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän on tuttu kasvo Suomen nuorten salibandymaajoukkueessa. Hän pelaa Nokian KrP:ssa. Ennen siirtymistä Nokialle, hän edusti tamperelaista Classicia. Koskelalla on kaksi SM–hopeaa Classicin vuosilta.
Lähteet
Suomalaiset salibandyn pelaajat
Vuonna 1987 syntyneet
Elävät henkilöt
|
511797
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elizabeth%20Davies
|
Elizabeth Davies
|
Elizabeth Valerie Davies (29. kesäkuuta 1912 – elokuu 2001) oli brittiläinen uimari. Hän saavutti Los Angelesin olympialaisissa 1932 pronssia 100 metrin selkäuinnista ja oli mukana voittamassa 4x100 metrin vapaauintiviestin pronssia.
Lähteet
Perustiedot Daviesista
Brittiläiset uimarit
Brittiläiset olympiamitalistit
|
1076984
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aatos%20Maunula
|
Aatos Maunula
|
Aatos Aarne Maunula (23. helmikuuta 1906 Tyrvää – 30. elokuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen kenraaliluutnantti.
Osallistui sisällissotaan 1918 valkoisten puolella lähettinä. Maunula valmistui kadettikoulusta 1931, taistelukoulusta 1934 sekä Sotakorkeakoulusta 1939. Hän palveli nuorempana upseerina sekä komppanianpäällikkönä Viipurin rykmentissä 1928–1932, kouluttajana Kadettikoulussa 1932–1933 ja Taistelukoulussa 1934–1938. Talvisodan aikana Maunula oli toimistopäällikkönä IV. armeijakunnan esikunnassa. Jatkosodassa 1941–1942 hän oli toimistopäällikkönä VII. armeijakunnan esikunnassa. Vuoden 1942 aikana hän komensi myös III/JR 2 pataljoonaa. Tämän jälkeen hän toimi Aunuksen ryhmän esikunnan toimistopäällikkönä vuoteen 1944 asti.
Sodan jälkeen Maunula työskenteli pääesikunnassa 1944–1946 sekä opetti Sotakorkeakoulussa 1946–1950. Jälleen toimistopäällikkönä hän työskenteli pääesikunnassa 1950–1953 ja komensi Jääkäripataljoona 2:a 1953–1954. Seuraavaksi 5. prikaatin komentajana hän oli 1954–1955. Pääesikunnassa operatiivisen osaston päällikkönä Maunula toimi 1955–1957 sekä päämajoitusmestarina 1957–1959. 1.divisioonan komentajaksi hänet sijoitettiin 1960–1961. Yleisesikunnan päällikkönä Maunula toimi vuodet 1961–1966 eläkoitymiseensä asti. Hänen mainitaan edistäneen materiaali- ja kalustohankintoja noottikriisin kiristettyä maanpuolustuksellista ilmapiiriä.
Ylennykset: Reservivänrikki 1927, vänrikki 1931, luutnantti 1932, kapteeni 1940, majuri 1941, everstiluutnantti 1948, eversti 1954, kenraalimajuri 1957, kenraaliluutnantti 1960.
Lähteet
Suomalaiset kenraalit
Suomen sisällissodan valkoiset
Vuonna 1906 syntyneet
Vuonna 1979 kuolleet
|
87135
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Urban%20Hymns
|
Urban Hymns
|
Urban Hymns on rock-yhtye The Verven kolmas albumi joka julkaistiin 29. syyskuuta 1997. Hitti-singlejen Bitter Sweet Symphony ja The Drugs Don't Work vauhdittamana se nousi suoraan Britannian albumi-listan ykköseksi, Yhdysvalloissa sijoitus oli 23.
Urban Hymns oli vuosina 1997–1998 11 viikkoa Ison-Britannian albumilistalla, ja on myynyt kotimaassaan yli 3 miljoonaa kappaletta jonka ansiosta se on Britannian historian 28 myydyin albumi. Vuonna 1998 rock-lehti Q:n äänestyksessä albumi äänestettiin 18:nneksi parhaimmaksi levyksi kautta aikojen Britanniassa. Samana vuonna se oli ehdolla Mercury-musiikkipalkinnon saajaksi. Vuonna 2001 albumi palkittiin 8-kertaisella platinalevyllä.
Levyn sisältö
Bitter Sweet Symphony (Richard Ashcroft) - 5:58
Sonnet (Richard Ashcroft) - 4:21
The Rolling People (The Verve) - 7:01
The Drugs Don't Work (Richard Ashcroft) - 5:05
Catching the Butterfly (The Verve) - 6:26
Neon Wilderness (Nick McCabe, The Verve) - 2:37
Space and Time (Richard Ashcroft) - 5:36
Weeping Willow (Richard Ashcroft) - 4:49
Lucky Man (Richard Ashcroft) - 4:53
One Day (Richard Ashcroft) - 5:03
This Time (Richard Ashcroft) - 3:50
Velvet Morning (Richard Ashcroft) - 4:57
+ Sisältää piilotetun raidan Come On / Deep Freeze (The Verve) - 15:15
Levyn singlet
"Bitter Sweet Symphony", julkaistu 16. kesäkuuta, 1997 merkittävin listasijoitus nro. 2 Britanniassa.
"The Drugs Don't Work", julkaistu 1. syyskuuta, 1997 merkittävin listasijoitus nro. 1 Britanniassa.
"Lucky Man", julkaistu 24. marraskuuta, 1997 merkittävin listasijoitus nro. 7 Britanniassa.
"Sonnet", julkaistu 2. maaliskuuta, 1998.
Vuoden 1997 albumit
The Verven albumit
|
221763
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Carnival%20of%20Souls%3A%20The%20Final%20Sessions
|
Carnival of Souls: The Final Sessions
|
Carnival of Souls: The Final Sessions on yhdysvaltalaisen rockmusiikkia esittävän Kissin seitsemästoista studioalbumi. Albumin tuottivat Toby Wright, yhtyeen laulaja ja rytmikitaristi Paul Stanley ja basisti-laulaja Gene Simmons. Carnival of Souls: The Final Sessions julkaistiin vuoden 1997 lokakuussa. Albumi oli kuitenkin ennen virallista julkaisuaan ehtinyt vuotaa internetissä, ja siitä liikkuneet bootleg-painokset heikensivät albumin myyntiä. Levy-yhtiö Mercury Records ei myöskään panostanut albumin markkinointiin. Siitä tuli Music from ”The Elder” -albumin jälkeen toinen Kissin studioalbumi, joka ei ylittänyt Yhdysvalloissa kultalevyn myyntimäärää. Albumin sijoitus Billboard 200 -albumilistalla Yhdysvalloissa oli korkeimmillaan 27.
Albumin äänittäminen aloitettiin vuoden 1995 marraskuussa Toby Wrightin kanssa. Wright oli aiemmin tehnyt yhteistyötä muun muassa Alice in Chainsin kanssa, ja myös Kissin musiikki sai Carnival of Souls: The Final Sessionsilla vaikutteita 1990-luvulla valtavan suosituksi nousseesta grungesta ja vaihtoehtorockista. Albumi viimeisteltiin helmikuussa 1996, mutta yhtye päätti jättää albumin julkaisematta Kissin alkuperäisen kokoonpanon tehtyä paluun yhteen samana vuonna. Alkuperäisen kokoonpanon paluun myötä Carnival of Souls: The Final Sessions jäi soolokitaristi Bruce Kulickin viimeiseksi albumiksi yhtyeessä, mutta rumpali Eric Singer palasi yhtyeeseen myöhemmin 2000-luvulla.
Albumin ainoa single ”Jungle” saavutti pientä menestystä, sillä se ylsi Hot Mainstream Rock Tracks -listan kahdeksannelle sijalle ja valittiin musiikkilehti Metal Edgen lukijaäänestyksessä vuoden kappaleeksi.
Kappaleet
Kokoonpano
Paul Stanley - laulu, rytmikitara
Gene Simmons - laulu, bassokitara
Bruce Kulick - soolokitara, taustalaulu, basso kappaleissa "Rain", "I Will Be There", "Jungle", "It Never Goes Away", "In the Mirror" ja "I Walk Alone", laulu kappaleessa "I Walk Alone"
Eric Singer - rummut, perkussiot, taustalaulu
Lähteet
Aiheesta muualla
Kissin albumit
Vuoden 1997 albumit
|
1084863
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maurice%20Couve%20de%20Murville
|
Maurice Couve de Murville
|
Maurice Couve de Murville (24. tammikuuta 1907 – 24. joulukuuta 1999) oli ranskalainen diplomaatti ja poliitikko. Hän kuului Union pour la défense de la République -puolueeseen. Couve de Murville toimi Ranskan ulkoministerinä Charles de Gaullen aikana 1958–1968 ja pääministerinä 1968–1969. Hän toimi 1950-luvulla Ranskan suurlähettiläänä Kairossa, Washingtonissa, Natossa ja Bonnissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ranskan pääministerit
Ranskan valtiovarainministerit
Vuonna 1907 syntyneet
Vuonna 1999 kuolleet
|
1485756
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensimm%C3%A4inen%20yhteys%20%28t%C3%A4smennyssivu%29
|
Ensimmäinen yhteys (täsmennyssivu)
|
Ensimmäinen yhteys voi tarkoittaa seuraavia:
ensimmäinen yhteys, tieteisfiktion alalaji, joka käsittelee ihmiskunnan ensi kohtaamista vieraiden elämänmuotojen kanssa
Ensimmäinen yhteys (First Contact), Murray Leinsterin kirjoittama pienoisromaani vuodelta 1945
Ensimmäinen yhteys, Carl Saganin romaani vuodelta 1985
Ensimmäinen yhteys, Robert Zemeckisin ohjaama elokuva vuodelta 1997
Star Trek: Ensimmäinen yhteys (Star Trek: First Contact), elokuva vuodelta 1996
|
1622248
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Thomas%20Gr%C3%A9goire
|
Thomas Grégoire
|
Thomas Grégoire (s. 15. heinäkuuta 1998 Sherbrooke, Quebec, Kanada) on kanadalainen jääkiekkopuolustaja, joka pelaa Ruotsin SHL-liigan Rögle BK:ssa. Hän laukoo oikealta.
Ura
Seuraura
Grégoire on saanut kiekko-oppinsa kotikaupungissaan Quebecin Sherbrookessa. Kauden 2012–2013 hän pelasi QMEAA-juniorisarjaa Triolet Harfangsissa. Kaudeksi 2013–2014 Grégoire siirtyi QMAAA-sarjan Magog Cantonniersiin, jonka tehokkain puolustaja hän oli tehoilla 1+14=15. Pudotuspeleissä Grégoire oli joukkueen paras maalintekijä seitsemällä osumallaan, joilla hän voitti myös sarjan puolustajien maalipörssin. Grégoire voitti samalla kaudella Team Québec Whiten joukkueessa QMJHL Gold Cupin hopeaa.
Grégoiren kotikaupungin joukkue Sherbrooke Phoenix varasi hänet 16. pelaajana QMJHL:n varaustilaisuudessa 2014. Hän siirtyi joukkueeseen kaudeksi 2014–2015. Grégoire teki runkosarjassa 62 ottelussa tehot 2+8=10 ja hän voitti Phoenixin sisäisen tehotilaston lukemalla +12. Pudotuspeleissä Grégoire pelasi kuusi ottelua ilman tehopisteitä. Kaudella 2016–2017 hän voitti pelipaikastaan huolimatta joukkueensa sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 10+54=64, joilla Grégoire sijoittui koko QMJHL:n puolustajien pistepörssissä neljänneksi. Kaudella 2017–2018 hän nousi Phoenixin varakapteeniksi. Grégoire voitti jälleen joukkueen sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 12+57=69, joilla hän jakoi koko liigan puolustajien syöttöpörssin voiton Drummondville Voltigeursin Nicolas Beaudinin kanssa sekä puolustajien pistepörssin toisen sijan Acadie-Bathurst Titanin Noah Dobsonin ja Voltigeursin Beaudinin kanssa edellään vain Chicoutimi Saguenéensia ja Titania edustanut Olivier Galipeau. Pudotuspeleissä Grégoire oli Phoenixin paras syöttäjä kuudella syöttöpisteellään. QMJHL-kauden jälkeen, huhtikuussa 2018 hän siirtyi amatööritryout-sopimuksella AHL-joukkue San Jose Barracudaan, jossa Grégoire pelasi yhden playoff-ottelun.
Toukokuussa 2018 Grégoire teki San Jose Barracudan kanssa kaksivuotisen AHL-sopimuksen. Samana syksynä NHL-varaamaton Grégoire osallistui myös San Jose Sharksin harjoitusleirille. Kaudella 2018–2019 hän pelasi Barracudassa 26 runkosarjaottelua tehopistein 2+7=9. Grégoire osallistui Sharksin NHL-joukkueen harjoitusleirille myös syksyllä 2019. Kaudella 2019–2020 hän teki AHL:ssä 46 runkosarjaottelussa tehot 5+19=24, kunnes koronaviruspandemia keskeytti kauden maaliskuussa 2020. Grégoire oli Barracudan tehokkain puolustaja.
Tammikuussa 2021 Grégoire teki loppukauden 2020–2021 kattavan ja yhden optiovuoden sisältävän sopimuksen SM-liigajoukkue Rauman Lukon kanssa oltuaan alkukauden ilman sopimusta. Hän jakoi pudotuspeleissä kolmella osumallaan puolustajien maalipörssin voiton joukkuetoverinsa Robin Pressin ja TPS:n Eemil Viron kanssa. Grégoire voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden. Toukokuussa 2021 Lukko käytti hänen sopimuksessaan olleen option ja teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Grégoiren kanssa.
Kaudella 2021–2022 Grégoire nousi SM-liigan eliittiin ja hän jakoi tehoilla 8+26=34 puolustajien pistepörssin viidennen sijan Pelicansin Teemu Erosen kanssa. Grégoire sai kauden omien sanojensa mukaan sopimustarjouksia sekä KHL:stä, Ruotsista että Sveitsistä, mutta lopulta huhtikuussa 2022 hän päätti tehdä Lukon kanssa vuoden mittaisen jatkosopimuksen. Kaudella 2022–2023 Grégoire voitti pelipaikastaan huolimatta joukkueen sisäisen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 13+31=44. Hän jakoi koko SM-liigan puolustajien maalipörssin voiton Ilveksen Les Lancasterin kanssa ja sijoittui puolustajien pistepörssissä toiseksi hänen jälkeensä. Grégoire jakoi myös koko liigan pistepörssin yhdeksännen sijan Tapparan Veli-Matti Savinaisen kanssa. Hän voitti myös Lukon sisäisen tehotilaston lukemalla +23. Grégoire oli kauden päätteeksi kolmen kärkifinalistin joukossa ehdolla SM-liigan parhaalle puolustajalle myönnettävän Pekka Rautakallio -palkinnon voittajaksi, mutta hän sijoittui äänestyksessä lopulta toiseksi, kun palkinnon vei Tapparan Valtteri Kemiläinen. Grégoire valittiin SM-liigan tähdistökentälliseen.
Grégoire siirtyi kaudeksi 2023–2024 kaksivuotisella sopimuksella Ruotsin SHL-liigan Rögle BK:hon.
Maajoukkueura
Grégoire edusti Canada Redin joukkuetta World U-17 Hockey Challengessa marraskuussa 2014. Hän edusti myös Kanadan A-maajoukkuetta Spengler Cupissa vuonna 2022, jolloin Grégoire oli kolmella syöttöpisteellään joukkueen paras syöttäjä ja hän jakoi sisäisen pistepörssin voiton Brett Connollyn kanssa.
Muuta
Grégoiren isoveli Jérémy pelaa hyökkääjänä Tampereen Ilveksen SM-liigajoukkueessa. Hänellä on Montreal Canadiensin NHL-varaus vuodelta 2013. Veljesten isä Jean-François Grégoire pelasi omalla urallaan hyökkääjänä pääasiassa Pohjois-Amerikan alemmissa liigoissa, mutta parhaimmillaan AHL-tasolla. Hän toimii nykyään QMJHL-joukkue Baie-Comeau Drakkarin päävalmentajana ja General Managerina. Jean-François'in isä ja veljesten isoisä Jacques Grégoire valmensi QMJHL:ssä Shawinigan Cataractesia vuosina 1985–1989.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Kanadalaiset jääkiekkoilijat
Kanadanranskalaiset
Rögle BK:n pelaajat
Vuonna 1998 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1368959
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Soriso
|
Soriso
|
Soriso on kunta Pohjois-Italiassa Novaran maakunnassa Piemonten alueella. Sorison naapurikunnat ovat Gargallo, Gozzano, Pogno ja Valduggia.
Lähteet
Novaran maakunnan kunnat
|
1546736
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ernest%20Haycox
|
Ernest Haycox
|
Ernest James Haycox (1. lokakuuta 1899 Portland Oregon – 13. lokakuuta 1950) oli yhdysvaltalainen lännenkirjailija. Hän julkaisi yli kaksikymmentä romaania ja yli 250 novellia, joista monet ilmestyivät ensin ns. pulp-lehdissä 1920-luvun alkupuolella.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Haycox osallistui taisteluihin Euroopassa. Vuonna 1923 hän valmistui Oregonin yliopistosta journalistiksi. Vuonna 1925 Haycox meni naimisiin Jill M. Chordin kanssa, ja heille syntyi kaksi lasta.
John Fordin ohjaama ja John Waynen tähdeksi nostanut lännenelokuvaklassikko Hyökkäys erämaassa (Stagecoach, 1939) perustuu Haycoxin novelliin "Stage to Lordsburg" (1937, suom. Postivaunut Lurdsburgiin, 1959). Usein hänen parhaana tuotantonaan pidetään juuri novelleja. Haycoxin tarinoista on tehty monia muitakin filmatisointeja.
Suomalaisen pulp-kirjallisuuden tutkijan Juri Nummelinin mukaan Haycox on hyvä kirjoittaja, mutta ei välttämättä kovin hyvä juonenrakentaja pitkissä tarinoissa. "Haycox eroaa monista lännenkirjoittajista siinä, että hän osaa kirjoittaa hienosti" ja "kirjoittaa yleensä melko kovaksikeitetyssä lajityypissä runollista dialogia", Nummelin toteaa.
Nobel-kirjailija Ernest Hemingway, joka lukeutui Haycoxin ihailijoihin, on kirjoittanut: "Luin The Saturday Evening Postin aina, kun siinä oli Ernest Haycoxin jatkokertomus."
Haycox kuoli epäonnistuneen syöpäleikkauksen jälkeen vuonna 1950, 51-vuotiaana, Portlandissa. Vuonna 2005 Western Writers of America äänesti Haycoxin yhdeksi 1900-luvun 24:stä parhaasta lännenkirjailijasta.
Suomennetut teokset
Lännenromaanit
Erämaan rajalla. Lännensarja 7/1961. Alkuperäisteos Rim of the Desert. Little, Brown 1940. Julkaistu myös: Western Library 44. Amalgamated Press 1952.
Ilman tähteä. Lännensarja 6/1961. Alkuperäisteos Sundown Jim. Little Brown 1938. Julkaistu myös: Western Library 36. Amalgamated Press 1951.
Kuolema pimeässä. Montana 101. Suom. M. Hossa. Viihdekirjat: Tapiola 1976. Alkuperäisteos Head of the Mountain. Popular Library 1952.
Laakson kohtalo. Sheriffi 93. Suom. Sirkka Tammisto. Viihdekirjat: Espoo 1977. Alkuperäisteos Deep West. Little Brown 1937.
Taistelijat. Lännensarja 8/1959. Alkuperäisteos Whispering Range. Doubleday 1930; Western Library 1. Julkaistu myös: Amalgamated Press 1950.
Takaa-ajettu. Lännensarja 9/1959. Alkuperäisteos Trail Smoke. Doubleday 1936. Julkaistu myös: Western Library 4. Amalgamated Press 1950.
Tähtiyön ratsastaja. Lännensarja 12/1959. Alkuperäisteos Starlight Rider. Doubleday 1933. Julkaistu myös: Western Library 7. Amalgamated Press 1950. Ks. Yöllinen ratsastaja.
Vaalitaistelu. Lännensarja 11/1959. Alkuperäisteos Smoky Pass. Doubleday 1934. Julkaistu myös: Western Library 16. Amalgamated Press 1950.
Yöllinen ratsastaja. Montana 117. Suom. M. Kainulainen. Viihdekirjat: i.p. 1977. Alun perin Starlight Rider. Doubleday 1933. Julkaistu Suomessa virheellisesti nimellä Ray Hogan.
Lännennovelli
Postivaunut Lurdsburgiin. Viikon Kertojat 11/1959. Alkuperäisteos Stage to Lordsburg, Collier’s, huhtikuu 1937.
Lähteet
Lännenkirjailijat
Vuonna 1899 syntyneet
Vuonna 1950 kuolleet
Yhdysvaltalaiset kirjailijat
|
1256851
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo%20Miettinen
|
Kaarlo Miettinen
|
Kaarlo Olavi Miettinen (9. helmikuuta 1916 Kuopio – 22. helmikuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen sotilas, vuodesta 1968 insinöörikenraalimajuri. Hän oli koulutukseltaan diplomi-insinööri ja oli puolustusvoimien pääinsinööri 1966–1974.
Miettinen valmistui upseeriksi Merisotakoulusta vuonna 1939, aseteknikoksi Sotakorkeakoulusta vuonna 1953 ja diplomi-insinööriksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1958. Hän osallistui talvi- ja jatkosotaan patterin päällikkönä. Sodan jälkeen hän palveli merivoimissa vuoteen 1950 sekä pääesikunnan meripuolustus- ja rannikkotykistötoimistossa vuosina 1953–1966, viimeksi sen päällikkönä.
Lähteet
Suomalaiset insinöörit
Suomalaiset kenraalit
Sotilasinsinöörit
Vuonna 1916 syntyneet
Vuonna 1977 kuolleet
|
924930
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Da%C5%9Fk%C9%99s%C9%99n
|
Daşkəsən
|
Daşkəsən () on kaupunki Azerbaidžanissa. Se sijaitsee Kaukasusvuoristossa 397 kilometriä Bakusta länteen. Kaupunki on Daşkəsənin piirin keskus. Asukkaita on 11 300 henkeä (vuonna 2010).
Kaupunki on perustettu vuonna 1948. Siellä toimii rautamalmikaivos ja rikastamo. Kaivokselle johtaa Gəncən läheltä haarautuva rautatie.
Lähteet
Azerbaidžanin kaupungit
Daşkəsənin piirikunta
|
1454262
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jalkapallon%20alle%2017-vuotiaiden%20naisten%20maailmanmestaruuskilpailut%202018
|
Jalkapallon alle 17-vuotiaiden naisten maailmanmestaruuskilpailut 2018
|
Jalkapallon alle 17-vuotiaiden naisten maailmanmestaruuskilpailut 2018 olivat järjestyksessään kuudennet jalkapallon alle 17-vuotiaiden naisten maailmanmestaruuskilpailut. Ne järjestettiin Uruguayssa 13. marraskuuta – 1. joulukuuta 2018. Hallitseva mestari Pohjois-Korea putosi puolivälierissä.
Loppuottelu pelattiin Estadio Charrúalla, Montevideossa Espanjan ja Meksikon välillä. Espanja voitti loppuottelun 2–1 ja saavutti ensimmäisen maailmanmestaruutensa.
Suomi selvitti tiensä turnaukseen ensimmäistä kertaa.
Arvonta
Arvonta suoritettiin 30. toukokuuta 2018 Zürichissä.
Pelipaikat
Lohkovaihe
Kaikki ajat paikallista aikaa (UTC–3).
Lohkosijoituksen määrittäminen
Lohkosijoitus määräytyy seuraavasti:
pisteet kaikissa otteluissa
maaliero kaikissa otteluissa
tehdyt maalit kaikissa otteluissa
pisteet keskinäisissä otteluissa
maaliero keskinäisissä otteluissa
tehdyt maalit keskinäisissä otteluissa
fair play -pisteet kaikissa otteluissa
ensimmäinen keltainen kortti: 1 vähennetty piste
epäsuora punainen (toinen keltainen kortti): 3 vähennettyä pistettä
suora punainen kortti: 4 vähennettyä pistettä
keltainen ja suora punainen kortti: 5 vähennettyä pistettä
arvonta
Lohko A
Lohko B
Lohko C
Lohko D
Pudotuspelivaihe
Turnauspuu
Puolivälierät
Välierät
Pronssiottelu
Loppuottelu
Lähteet
17-vuotiaiden maailmanmestaruuskilpailut 2018
Alle 17-vuotiaiden naisten maailmanmestaruuskilpailut
Alle 17-vuotiaiden naisten maailmanmestaruuskilpailut 2018
Montevideon urheilu
Maldonado (departementti)
|
21629
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Messier%2014
|
Messier 14
|
Messier 14 (tai NGC 6402) on pallomainen tähtijoukko Käärmeenkantajan tähdistössä. Kohteen etäisyys aurinkokunnastamme on noin 30 000 valovuotta. M14 sisältää useita satoja tuhansia tähtiä. Vuonna 1938 kohteessa räjähti nova, joka kuitenkin havaittiin valokuvista vasta vuonna 1964. Kohteen suhteellinen kirkkaus on +7,6m, joten se on mahdollista nähdä kiikareilla. Kohde on melko valovoimainen, mutta melko kaukana, joten pienellä kaukoputkella on vaikea erottaa udusta yksittäisiä tähtiä tai rakeista koostumusta.
Charles Messier luetteloi kohteen 1. kesäkuuta 1764, ja kuvasi sen olevan pyöreä nebula ilman tähtiä. Vuonna 1783 William Herschel havaitsi sen koostuvan suuresta määrästä yksittäisiä tähtiä.
Kohteesta on havaittu yli 70 muuttuvaa tähteä.
Katso myös
Messierin luettelo
New General Catalogue
Lähteet
Aiheesta muualla
014
M014
6402
|
1591295
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Timirjazevskajan%20metroasema
|
Timirjazevskajan metroasema
|
Timirjazevskaja () on yksi Moskovan metron asemista. Se avattiin 1. maaliskuuta 1991.
Lähteet
Aiheesta muualla
Moskovan metroasemat
|
1525898
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martinlampi%20%28Heinola%29
|
Martinlampi (Heinola)
|
Martinlampi on Päijät-Hämeessä Heinolassa ja Sysmässä Pääsinniemen kylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lammen pinta-ala on 4,0 hehtaaria, se on 400 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 950 metriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Ruotsalaisen alueella (14.14), jonka Lauhjoen valuma-alueeseen (14.147) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 111,4 metriä mpy.
Lähteet
Ruotsalaisen alue
Botin luomat artikkelit
Sysmän järvet
Heinolan järvet
|
1612157
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pu%C5%84sk
|
Puńsk
|
Puńsk on maalaiskunta Sejnyn piirikunnassa Podlasian voivodikunnassa Puolassa. Sen väkiluku oli vuoden 2019 lopussa 4 161.
Sejnyn piirikunnan asukkaista 20,4 prosenttia asuu Puńskin kunnassa ja sen pinta-alasta 16,2 prosenttia kuuluu Puńskin kuntaan. Kylät kunnassa ovat Boksze Stare, Boksze-Osada, Buda Zawidugierska, Buraki, Dziedziule, Giłujsze, Kalinowo, Kompocie, Krejwiany, Nowiniki, Ogórki, Oszkinie, Pełele, Poluńce, Przystawańce, Puńsk, Rejsztokiemie, Sankury, Sejwy, Skarkiszki, Smolany, Szlinokiemie, Szołtany, Tauroszyszki, Trakiszki, Trompole, Widugiery, Wiłkopedzie, Wojciuliszki, Wojtokiemie, Wołyńce sekä Żwikiele. Puńskin kunnalla on yhteistä rajaa Sejnyn, Krasnopolin ja Szypliszkin kuntien sekä Liettuan valtion kanssa.
Vuoden 2019 lopussa 49,9 prosenttia Puńskin asukkaista oli naispuolisia ja 50,1 prosenttia miespuolisia. Alle 18-vuotiaat muodostivat 15,6 prosenttia kunnan väestöstä, työikäiset 62,3 prosenttia ja eläkeikäiset 22,1 prosenttia väestön keski-iän ollessa 42,6 vuotta. Vuonna 2019 Puńskin kunnassa syntyi 22 lasta. Vuoden 2011 väestönlaskennassa kunnan väestöstä 73,4 prosenttia oli liettualaisia, ja liettuan kielellä onkin kunnassa virallisen avustavan kielen asema.
Lähteet
Aiheesta muualla
Gmina Wiejska Puńsk Białystokin tilastokeskus.
Podlasian voivodikunnan kunnat
|
1448871
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nellie%20McClung
|
Nellie McClung
|
Nellie Letitia McClung (o.s. Mooney; 20. lokakuuta 1873 Chatsworth, Ontario – 1. syyskuuta 1951 Victoria, Brittiläinen Kolumbia) oli kanadalainen kirjailija ja naisasianainen.
McClung oli aktiivinen Naisten kristillisessä raittiusseurassa. Hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa, Sowing Seeds in Dannyn, vuonna 1908. Siitä tuli menestysteos, jota seurasivat lukuisat novellit ja kanadalaisissa sekä yhdysvaltalaisissa lehdissä julkaistut artikkelit. McClung muistetaan ehkä parhaiten Famous Five -ryhmittymän jäsenenä. Famous Fiven jäsenenä hän oli mukana ajamassa läpi Persons Casea, jonka seurauksena naiset tunnustettiin lain silmissä "henkilöiksi".
Lähteet
Kanadalaiset kirjailijat
Kanadalaiset feministit
Vuonna 1873 syntyneet
Vuonna 1951 kuolleet
|
1703413
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoden%202022%20Atlantin%20hurrikaanikausi
|
Vuoden 2022 Atlantin hurrikaanikausi
|
Vuoden 2022 Atlantin hurrikaanikausi käsittää hurrikaanit ja niitä heikommat trooppiset myrskyt, joita nimettiin Atlantilla 1. kesäkuuta – 30. marraskuuta 2022. Virallisen kauden rajat on asetettu kaudelle jonka aikana esiintyy 97% hurrikaaneista. Yksittäisiä tapauksia on kauden ulkopuolellakin. Nimet valitaan esiintymisjärjestyksessä etukäteen julkaistulta listalta, jossa nimet alkavat englanninkielisten aakkosten mukaisessa järjestyksessä A=Alex, B= Bonnie, ...
Kaudella nimettiin 14 myrskyä, joista kahdeksan voimistui hurrikaaneiksi, ja kaksi niistä voimakkaiksi hurrikaaneiksi: Fiona ja Ian.
NOAA oli ennustanut toukokuussa, että La Niña-ilmiön ja keskimääräistä lämpimämpien merivesien takia kaudesta tulee jälleen keskimääräistä aktiivisempi, 14–21 nimettyä myrskyä, joista 6–10 hurrikaania, joista 3–6 voimakasta hurrikaania.
Lähteet
Aiheesta muualla
|
1772678
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lago%C3%BAdia
|
Lagoúdia
|
Lagoúdia () on kahden pienen Kreikan saaren ryhmä, joka kuuluu Jooniansaarten saariryhmään ja jonka saaret sijaitsevat Korfun lounaispuolella. Saaret ovat asumattomia. Hallinnollisesti Lagoúdian saaret kuuluvat Etelä-Korfun kuntaan, Korfun alueyksikköön ja Jooniansaarten alueeseen.
Saaret on suojeltu lintualueena, ja ne ovat osa lintudirektiivin mukaista Natura-aluetta, johon kuuluu myös Korissía-järven ympäristö Korfulla.
Saaret
Saariryhmän saaret ovat:
Lähteet
Etelä-Korfu
Jooniansaaret
Kreikan Natura-alueet
|
242648
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo%20Tikkanen
|
Paavo Tikkanen
|
Paavo Tikkanen (2. maaliskuuta 1823 Kiuruvesi – 7. marraskuuta 1873 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, runoilija, kääntäjä ja tunnettu suomalaisuusmies. Hän toimi Suomettaren päätoimittajana vuosina 1847–1850 ja 1856–1864.
Elämä ja ura
Tikkanen oli kotoisin rahvaasta, mutta vauraasta perheestä. Hänen vanhempansa olivat talollinen Antti Tikkanen ja emäntä Liisa Remes. Maanviljelijä, valtiopäivämies Heikki Tikkanen oli hänen veljensä. Antti Tikkanen kävi Kuopion triviaalikoulua 1831–1838 ja valmistui ylioppilaaksi Porvoon lukiosta 1841.
Tikkanen oli yksi ensimmäisiä Helsingin yliopiston sukunimeltään suomalaisista opiskelijoista. Vuonna 1844 hän piti Savo-karjalaisessa osakunnassa puheen, jota on pidetty Suomettaren syntyhetkenä. Vuosina 1845–1847 Tikkanen toimitti ja levitti osakunnan julkaisusarjaa Lukemisia Suomen kansan hyödyksi, jossa oli hänen suomennoksiaan kuten Hauta Perhossa ja omia kirjoituksia. Jälkimmäiseen perustuva Suomen Suuriruhtinaanmaan nykyinen tilasto ilmestyi erikseenkin vuonna 1848. Tikkanen suomensi myös muun muassa Johan Ludvig Runebergin runoutta.
Lehtimies
Osakunta perusti Tikkasen aloitteesta vuonna 1846 Suomalaisseuran, joka piirissä tehtiin seuraavana vuonna aloite ensimmäisen suomenkielisen päivälehden Suomettaren perustamiseksi. Tikkanen toimi lehden päätoimittajana 1847–1850 ja 1856–1864. Yhden lehteen laatimansa artikkelin Tikkanen julkaisi erikseen vuonna 1848 nimellä Pitäjänkoulu Lajusissa Lihvinmaalla.
Tutkija ja kirjailija
Tikkanen valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1847 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1859. Hänen tilastotieteen väitöskirjansa, Väkiluku ja asukas-suhteet Suomessa (1859), oli kolmas suomenkielinen väitöskirja. Hänen maantieteellinen oppikirjansa Suomen Suuriruhtinaanmaan nykyinen tilasto (1848) sisältää ensimmäisen suomenkielisillä nimillä ja selityksillä varustetun Suomen kartan. Nykyisessä yleiskielessä on lukuisia Tikkasen sepittämiä ilmauksia: aikakauskirja, ajanmukainen, asiantuntija, edustaa, esitellä, ilmiö, luento, mielipide, ominaisuus, osasto, pääsylippu, sanomalehdistö, säteillä, teollisuus, tilasto (merkityksessä 'tila'), toimia, tuote, uskonpuhdistus, uskonto, valtio, valtiopäivät, Varsinais-Suomi, vastuu, väline, ystävätär, ääntyä.
Liikemies
Tikkanen toimi myös liikemiehenä. Hän vuokrasi 1848 Herman Kellgrenin kanssa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralta kirjapainon ja osti Öhmanin kirjakaupan haaraliikkeen Helsingistä. Joidenkin liiketoiminnan vastoinkäymisten lisäksi hänen kotinsa ja omaisuutensa tuhoutuivat tulipalossa vuonna 1858. 1860-luvulla Tikkanen toimi asianajajana, kunnes hän vuonna 1870 hän sairastui parantumattomasti.
Yksityiselämä
Tikkasen puoliso vuodesta 1851 oli Helena Maria Tengström (1829–1857), professori Johan Jakob Tengströmin tytär. Heidän poikansa J. J. Tikkanen oli Suomen ensimmäinen taidehistorian professori, pojanpoikansa Robert Tikkanen olympiamitalisti ja pojanpojanpoikansa Henrik Tikkanen kirjailija. Heidän tyttärensä Johanna Tikkanen oli keksijä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalaiset päätoimittajat
Suomalaiset runoilijat
Suomentajat
Vuonna 1823 syntyneet
Vuonna 1873 kuolleet
|
1487218
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Berryvillen%20taistelu
|
Berryvillen taistelu
|
Berryvillen taistelu () oli 3. – 4. syyskuuta 1864 käyty Yhdysvaltain sisällissodan taistelu. Se käytiin Clarken piirikunnassa Virginiassa sijaitsevassa Berryvillessa Unionin kenraalimajuri Philip Sheridanin ja Konfederaation kenraaliluutnantti Jubal Earlyn komentamien joukkojen välillä.
Ennen taistelua Unionin joukot olivat lähteneet marssimaan Halltownista etelään. Joukot saapuivat Berryvilleen 3. syyskuuta ja ryhtyivät leiriytymään alueelle. Kesken leiriytymisen Yksi Konfederaation divisioonista hyökkäsi leiriytyjiä vastaan, mutta ei onnistunut lyömään näitä. Seuraavana yönä Early siirsi kaikki komentamansa joukot Berryvilleen taistelua varten. Auringonnousun jälkeen Early kuitenkin totesi Sheridanin joukkojen olevan liian vahvoja, eikä määrännytkään joukkojaan uuteen hyökkäykseen. Hyökkäyksen sijaan Konfederaation joukot vetäytyivät hämärän tultua Opequon Creekiin.
Osapuolet menettivät taistelussa yhteensä noin 500 miestä.
Lähteet
Yhdysvaltain sisällissodan taistelut
Virginia Yhdysvaltain sisällissodassa
1864
|
1423284
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gedesbyn%20seurakunta
|
Gedesbyn seurakunta
|
Gedesbyn seurakunta ( Gedesby Sogn) on Lolland-Falsterin hiippakuntaan ja Falsterin rovastikuntaan kuuluva Tanskan kansankirkon seurakunta, joka toimii Guldborgsundin kunnan alueella. Seurakunta kuuluu Skelby-Gedesbyn pastoraattiin. Ennen vuoden 2007 kuntauudistusta seurakunta toimi Sydfalsterin kunnan alueella.
Lähteet
Aiheesta muualla
Gedesby Sogn
Tanskan kansankirkko
Guldborgsundin kunta
|
1516972
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Computer%20Control%20Company
|
Computer Control Company
|
Computer Control Company (lyhyesti 3C) yhdysvaltalainen tietokoneiden valmistaja, jonka perusti Louis Fein vuonna 1953.
Vuonna 1966 yritys myytiin Honeywellille, joka jatkoi yrityksen tietokoneiden valmistusta vuoteen 1970 saakka.
Yritys valmisti 16- ja 24-bittisiä minitietokoneita:
DDP-116
DDP-516
DDP-24
DDP-224
DDP-124
Honeywellin omistuksessa yritys julkaisi vielä DDP-416, H316 ja H716 -tietokoneet kunnes osasto lakkautettiin.
Lähteet
Aiheesta muualla
The 3C Legacy Project
Computer Control Company Reunion Website
Yhdysvaltalaiset tietotekniikkayhtiöt
|
1549690
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Awa%20%28Tokushima%29
|
Awa (Tokushima)
|
Awa () on Japanin kaupunki Shikokun saarella Tokushiman prefektuurissa. Se sijaitsee sisämaassa prefektuurin pohjoisosassa Yoshinojoen vasemmalla rannalla. Pohjoisessa kaupungin alue nousee Sanukivuorille ja rajautuu Kagawan prefektuuriin, etelässä siihen kuuluu Yoshinojoen varren tasankoalueita. Awassa on 37 295 asukasta (lokakuussa 2019) ja sen pinta-ala on 191,11 neliökilometriä.
Nykyinen Awan kaupunki perustettiin vuonna 2005 liittämällä yhteen aiempi Awan maaseutukaupunki sekä Donarin, Ichiban ja Yoshinon maaseutukaupungit. Niistä Ichiba kehittyi Edo-kaudella markkinapaikkana, Yoshinon alueen keskusta Saijō vuorostaan pienimuotoisena linnanaluskaupunkina. Historiallisesti merkittäviä elinkeinoja alueella olivat indigovärin valmistus ja silkinviljely. Nykyisin harjoitetaan riisin viljelyä, puutarhaviljelyä, joka tuottaa muun muassa lehtisalaattia ja vesimeloneja, karjataloutta ja koikarppien kasvatusta.
Awassa sijaitsee neljä Shikokun pyhiinvaellusreitin temppeliä: Jūraku-ji (temppeli nro. 7), Kumadani-ji (temppeli nro. 8), Hōrin-ji (temppeli nro. 9) ja Kirihata-ji (temppeli nro. 10), jonka pagodi on valittu yhdeksi Japanin tärkeän kulttuuriomaisuuden kohteista. Luonnonnähtävyyksiä ovat Awan maapilarit ja esimerkiksi Nogamin suuri meeliapuu.
Kuvia
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaupungin internetsivut
Tokushiman prefektuurin kaupungit
|
1705767
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sorachin%20yleiskehitystoimisto
|
Sorachin yleiskehitystoimisto
|
Sorachin yleiskehitystoimisto () on yksi Japanin Hokkaidōn prefektuurin aluehallinnon yksiköistä. Sorachin yleiskehitystoimiston hallinnoima alue sijaitsee sisämaassa Hokkaidōn keskiosassa. Alueen pinta-ala on 5 791,59 neliökilometriä, ja siellä on 282 686 asukasta (vuonna 2021). Alueen pääkaupunki on Iwamizawa.
Sorachin yleiskehitystoimisto perustettiin vuonna 2010, kun Hokkaidōn aliprefektuurit korvattiin yleiskehitys- ja kehitystoimistoilla. Sorachin yleiskehitystoimistoa edelsikin Sorachin aliprefektuuri, joka oli perustettu vuonna 1897. Sorachi on vanhaa hiilikaivosaluetta, jonka väkiluku oli korkeimmillaan 1960-luvun vaihteessa yli 800 000; myöhemmin se on laskenut voimakkaasti alle 300 000:een.
Sorachin yleiskehitystoimisto hallinnoi 24 kuntaa, joista 10 on kaupunkeja ja 14 on maaseutukaupunkeja. Seuraavassa luettelossa kaupungit on lihavoitu.
Akabira
Ashibetsu
Bibai
Chippubetsu
Fukagawa
Hokuryū
Iwamizawa
Kami-Sunagawa
Kuriyama
Mikasa
Moseushi
Naganuma
Naie
Nanporo
Numata
Shin-Totsukawa
Sunagawa
Takikawa
Tsukigata
Urausu
Uryū
Utashinai
Yūbari
Yuni
Lähteet
Aiheesta muualla
Sorachin yleiskehitystoimiston internetsivut
Hokkaidōn prefektuuri
|
178388
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaa%20%28kappale%29
|
Vapaa (kappale)
|
Vapaa on Kaija Koon kappale, joka julkaistiin ensimmäisenä singlenä hänen yhdenneltätoista studioalbumiltaan Irti. Kappaleen on säveltänyt ja sanoittanut Apulanta-yhtyeen laulaja Toni Wirtanen.
Kappale sijoittui sekä single- että latauslistan ensimmäiseksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Vapaa-kappaleen musiikkivideo YouTubessa
Vuoden 2010 kappaleet
Suomalaiset musiikkikappaleet
|
1023788
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolai%20Ivanov%20%28soutaja%29
|
Nikolai Ivanov (soutaja)
|
Nikolai Petrovitš Ivanov (, 20. elokuuta 1949 Leningrad, Venäjän SFNT – 8. kesäkuuta 2012 Pietari) oli Neuvostoliittoa aktiiviurallaan edustanut soutaja ja olympiavoittaja.
Ivanov kuului Neuvostoliiton olympiakultaa Montréalissa 1976 voittaneeseen perämiehelliseen nelikkoon. Münchenissä 1972 hän sijoittui perämiehellisissä kaksikoissa viidenneksi.
Ivanov kuoli 62-vuotiaana 8. kesäkuuta 2012.
Lähteet
Nikolay Ivanov Biography and Olympic Results Olympics at Sports-Reference.com
Viitteet
Neuvostoliittolaiset soutajat
Neuvostoliittolaiset olympiavoittajat
Vuonna 1949 syntyneet
Vuonna 2012 kuolleet
|
753238
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/X%20Factor%20%28Suomi%29
|
X Factor (Suomi)
|
X Factor on MTV3-kanavalla esitettävä laulukilpailu, joka perustuu brittiläiseen The X Factor -ohjelmaformaattiin. Ohjelman ensimmäinen kausi esitettiin vuonna 2010 ja toinen kausi vuonna 2018..
Toisin kuin samankaltaisissa Idols- ja The Voice of Finland -ohjelmissa, X Factoriin voivat osallistua myös duot ja lauluryhmät. Kilpailijat jaetaan iän, sukupuolen ja kokoonpanon perusteella ryhmiin, joita kutakin luotsaa yksi ohjelman tuomareista.
Tunnetuin ohjelman kilpailijoista on ensimmäisellä kaudella kolmanneksi sijoittunut Leena Tirronen, joka edusti Suomea Euroviisuissa 2017 osana Norma John -duoa.
1. tuotantokausi (2010)
X Factorin saapumisesta Suomeen ilmoitettiin virallisesti syyskuussa 2009, jolloin myös paljastettiin sarjan tuomarit ja juontajat. Aiemmin kesällä oli uutisoitu, että Idols-ohjelma on toistaiseksi tauolla.
X Factor -ohjelmaformaatin ensimmäiset koelaulut käynnistyivät 7. marraskuuta 2009 Kuopiossa. Toiset koelaulut olivat 14. marraskuuta 2009 Helsingissä. Toisiin koelauluihin oli osallistujia toista tuhatta. Tampereen koelaulut alkoivat 28. marraskuuta 2009 ja Rovaniemen koelaulut 5. joulukuuta 2009. Idolsista poiketen koelaulut esitettiin televisiossa sekaisin eli jokaisessa jaksossa nähtiin koelauluja jokaiselta paikkakunnalta.
Tammikuussa 2010 tv-ruutuihin ilmestynyt X Factor aloitti katsojaluvuissa vahvasti, mutta putosi sen jälkeen huomattavasti alas tilastoissa. Ohjelman sanottiin olevan kevään 2010 suurin epäonnistuminen, ja myös MTV3:n ohjelmajohtaja Jorma Sairanen myönsi katsojalukujen olleen lähes 30 prosenttia odotettua heikommat. Kanavan kertoi X Factorista olevan suunnitteilla toinen kausi, mutta sitä ennen kanavalla nähtäisiin uusi kausi Idolsista.
Tuomarit
Gugi Kokljuschkin
Renne Korppila
Linda Lampenius
2. tuotantokausi (2018)
Kesäkuussa 2017 MTV ilmoitti, että X Factor saa jatkoa. Toisen tuotantokauden koelaulut järjestettiin Helsingissä syyskuussa 2017, ja ohjelmaa alettiin esittää MTV3-kanavalla 4. helmikuuta 2018. Ohjelmalle on luvassa myös Sub-kanavalla esitettävä rinnakkaisohjelma nimeltä Xtra Factor, jossa katsojat pääsevät näkemään kulissien taakse. Ensimmäinen jakso keräsi 584 000 katsojaa, mutta edellisen tuotantokauden tavoin katsojaluvut putosivat seuraavilla viikoilla.
Tuomarit
Michael Monroe
Saara Aalto
Suvi Teräsniska
Mikael Gabriel
Lähteet
X Factor veti toista tuhatta jonoon
Satapäinen joukko tähtitaivaalle pyrkiviä täytti Kuopion Musiikkikeskuksen
Viitteet
Aiheesta muualla
X Factor Suomen verkkosivut
2020-luvun suomalaiset kilpailuohjelmat
2020-luvun suomalaiset musiikkiohjelmat
Kykyjenetsintäohjelmat
MTV3:n televisio-ohjelmat
2010-luvun suomalaiset kilpailuohjelmat
|
129028
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Latinan%20maakunta
|
Latinan maakunta
|
Latinan maakunta () on maakunta Latiumin hallintoalueella Keski-Italiassa.
Latinan maakunnan pinta-ala on 2 256 km2 ja siellä oli vuoden 2015 lopulla 574 226 asukasta. Maakuntaan kuuluu 33 kuntaa, ja sen pääkaupunki on Latina.
Latinan maakunnan viisi väkiluvultaan suurinta kuntaa ovat (31.12.2015): Latina (125 985 asukasta), Aprilia (73 446), Terracina (46 039), Fondi (39 809) ja Formia (36 127).
Lähteet
Aiheesta muualla
|
1005276
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Molla%20N%C9%99sr%C9%99ddin
|
Molla Nəsrəddin
|
Molla Nəsrəddin oli vuosina 1906–1931 ilmestynyt azerinkielinen kuvitettu pilalehti. Sen nimi perustuu itämaisiin kansantarinoihin, joiden sankarina toimii samanniminen ovela ja sanavalmis mullah.
Lehden perustaja ja pitkäaikainen toimittaja oli kirjailija Cəlil Məmmədquluzadə. Se ilmestyi Tbilisissä kevääseen 1912 saakka sekä uudelleen vuosina 1913–1914 ja 1917. Vuonna 1921 Məmmədquluzadə julkaisi lehteä Täbrizissä. Vuodesta 1922 lähtien se ilmestyi Bakussa. Kahdeksansivuisen viikkolehden avustajina toimivat muun muassa runoilijat Sabir, Əli Nəzmi, Əliqulu Qəmküsar, näytelmäkirjailija Əbdürrəhim Haqverdiyev, säveltäjä Üzeyir Hacıbəyov ja romaanikirjailija Məmməd Səid Ordubadi. Taidokkaita pilakuvia piirsivät Tbilisissä asuneet saksalaiset Oscar Schimmerling ja Joseph Rotter sekä myöhemmin taiteilija Əzim Əzimzadə.
Voimakkaan uudistusmielinen Molla Nəsrəddin pyrki muuttamaan yhteiskuntaa satiirin keinoin. Sen vakioaiheita olivat Azerbaidžanin asema Venäjän ja Iranin puskurivyöhykkeenä, Iranin šaahien ja Venäjän tsaarien kolonialistiset asenteet, azerisivistyneistön halveksuva suhtautuminen kansallisuuteensa ja kieleensä, naisen asema patriarkaalisessa yhteiskunnassa, tavallisten ihmisten köyhyys, turvattomuus ja terveydenhoidon puute, muslimipapiston fanaattisuus ja tekopyhyys, virkamiesten korruptio, rahvaan takapajuisuus, lukutaidottomuus ja tietämättömyys. Poliittisen linjansa takia lehti joutui usein viranomaisten ja papiston vainon kohteeksi. Sillä oli suuri vaikutus Taka-Kaukasian, Iranin, Turkin ja Keski-Aasian lehdistön sekä yhteiskunnallisen ajattelun kehitykseen.
Lähteet
Azerbaidžanilaiset aikakauslehdet
Pilalehdet
|
1472748
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kor%C3%B3neia%20%28Thessaloniki%29
|
Koróneia (Thessaloniki)
|
Koróneia (; myös Korónia; virallisesti Δημοτική Ενότητα Κορώνειας, Dimotikí Enótita Koróneias) on yksi Lagkadáksen kunnan kunnallisyksiköistä ja entinen itsenäinen Kreikan kunta. Se sijaitsee Thessalonikin alueyksikössä Keski-Makedonian alueella. Kunnallisyksikön väkiluku on 4 092 (vuonna 2011).
Koróneian kunnallisyksikkö käsittää alueen Lagkadáksen kunnan eteläosassa kunnallisyksikölle nimen antaneen Koróneia-järven eteläpuolella. Kunnallisyksikön suurin asutus on Ágios Vasíleioksen kylä. Koróneia oli itsenäinen kunta vuoden 2010 loppuun saakka. Vuoden 2011 alussa se yhdistettiin Kallikrates-suunnitelmana tunnetun aluehallintouudistuksen myötä Lagkadáksen kuntaan yhdessä Ássiroksen, Kallíndoian, Lachanáksen, Sochóksen ja Vertískoksen kanssa, jolloin se muuttui uuden kunnan kunnallisyksiköksi.
Kunnallisyksikön osat
Koróneian kunnallisyksikkö muodostuu seuraavista kyläyhdyskunnista ja asutuksista:
Lähteet
Keski-Makedonian entiset kunnat
Lagkadás
|
1118520
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ensio%20Helaniemi
|
Ensio Helaniemi
|
Kaarle Ensio Ilmari Helaniemi (vuoteen 1936 Helenius, 15. lokakuuta 1926 Helsinki – 23. joulukuuta 2009) oli suomalainen diplomaatti, arvoltaan varatuomari. Hän oli suurlähettiläs Lagosissa 1971–1973, sitten ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston päällikkö 1976–1978, suurlähettiläs Haagissa 1978–1983, sen jälkeen Itä-Berliinissä 1983–1986, ulkoministeriön neuvottelevana virkamiehenä 1986–1989 ja suurlähettiläs Brysselissä 1989–1991.
Lähteet
Suomen suurlähettiläät
Suomalaiset juristit
Vuonna 1926 syntyneet
Vuonna 2009 kuolleet
|
289705
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Feija%20%C3%85kerlund
|
Feija Åkerlund
|
Feija Åkerlund (s. 28. joulukuuta 1948 Helsinki) on suomalainen muusikko, laulaja ja lauluntekijä, joka tunnetaan Hortto Kaalo -yhtyeen pitkäaikaisena jäsenenä.
Helsingissä syntynyt Åkerlund kasvoi viisivuotiaaksi saakka Espoon Mäkkylässä sijainneessa Suomen viimeisessä mustalaisleirissä. Leirin tuhouduttua tulipalossa talvella 1953 hän asui Sipoossa ja kävi Mustalaislähetyksen lastenkodin ylläpitämää koulua. Kitaransoiton Åkerlund aloitti kahdeksanvuotiaana. Vuonna 1969 hän oli perustamassa Hortto Kaalo -yhtyettä. Åkerlund on tehnyt romanimusiikin lisäksi myös lastenmusiikkia. Hän on ollut mukana muun muassa M. A. Nummisen kokoamalla lastenlevyllä Iso mies ja keijukainen (1970).
Åkerlund on muusikko Taisto Lundbergin veli ja tangolaulaja Amadeus Lundbergin setä.
Lähteet
Suomalaiset laulajat
Suomalaiset lauluntekijät
Suomen romanit
Vuonna 1948 syntyneet
Elävät henkilöt
|
352374
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilkku%20Joukahainen
|
Vilkku Joukahainen
|
Vilhelm (Vilkku) Joukahainen (aikaisempi sukunimi Seppä) (19. huhtikuuta 1879 Vehkalahti – 27. maaliskuuta 1929 Hamina) oli suomalainen opettaja, toimittaja, runoilija, Maalaisliiton kansanedustaja ja ministeri. Hän käytti kirjailijana myös salanimiä Sakari Pyysalo ja Vilho Rautseppä.
Elämä ja ura
Joukahaisen vanhemmat olivat talollinen Kalle Kustaa Seppä (Jouhikainen) ja Helena Heikintytär Ståhlberg joka oli kotoisin Vehkalahden Reitkallin Pässilän rusthollista. Hänen äitinsä oli jäänyt alaikäisten lapsien kanssa leskeksi ensimmäisestä aviomiehestään, Vehkalahden Husulan kylän Jaakkolan kantatilalla tilanosaa viljelleestä perintötilallinen Jooseppi Heikinpoika Jouhikaisesta, ja meni parin vuoden kuluttua naimisiin uudestaan sukunimettömän renki Kalle Kustaan kanssa, joka oli kotoisin Liikkalan sepän talon palkollisväestä, ja josta näin tuli Husulan Jouhikaisen tilan puusniekka. Renki Kalle Kustaa Tuomaanpoika oli syntyjään nuorempi poika Hirvelän Sepän talosta. Jälkimmäisestä avioliitosta syntyi tähän uusperheeseen poika Vilkku (Vilhelm). Koska Vilkulle ei ollut luvassa viljelystilan osuutta (maanomistuksen oli tarkoitus periytyä äidin ensimmäisen aviomiehen eloonjääneelle tyttärelle), Vilkku laitettiin opintielle hankkimaan itselleen oma ammatti ja toimeentulo. Hän kävi kansakoulun ja kansanopiston ja valmistui kansakoulunopettajaksi Sortavalan seminaarista 1902. Hän toimi Keski-Savon kansanopiston vt. johtajana 1902–1903 sekä 1905 ja kansakoulunopettajana Tuusulassa 1904 ja Haminassa 1904–1919.
Kansallisromanttisessa hengessä Vilkku käänteli kotitilansa nimestä (Jouhikainen, Joukainen) itselleen kalevalaiselta kuulostavan sukunimen Joukahainen. Oikeasti hän ei ollut Virolahden Joukaisten (Jouhikaisten) biologisia jälkeläisiä.
Joukahainen oli Koitar-lehden päätoimittajana Haminassa 1904–1905, Kansakoulun lehden toimittajana 1909–1919, Maakansan toimittajana 1913–1914, Maaseutu-lehden päätoimittaja 1916–1920, Maan äänen toimittajana 1919–1920, Turunmaa-lehden päätoimittajana 1923–1924 ja Suomen talonpoika -lehden päätoimittajana 1924–1925. Joukahainen toimi myös maanviljelijänä Vehkalahdella ja oli viimeksi Suomen Maatalous-Osake-Pankin Haminan konttorin johtaja 1926–1929.
Maalaisliiton kansanedustajana Joukahainen oli vuosina 1917–1923 edustaen Viipurin läänin läntistä vaalipiiriä. Hän oli sosiaaliministerinä Rafael Erichin ja J. H. Vennolan hallituksissa 1920–1922 ja myöhemmin Antti Tulenheimon hallituksessa 1925. Sisäasiainministerinä Joukahainen toimi Kyösti Kallion hallituksessa 1922–1924.
Joukahainen kirjoitti myös runoja ja näistä tunnetuin on joululaulu On hanget korkeat, nietokset, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1901 Joulupukki-lehdessä.
Teoksia
Iltapäiväpakina Paljakan tuvassa : saanut ensimmäisen palkinnon R. Y. vuorokeskustelukilpailussa v. 1902. Raittiuden ystävät, Kuopio 1902
Haminan raittiusyhdistys 1884–1904 / toimittanut Wilkku Joukahainen. Haminan raittiusyhdistys 1904
Harjotelmia. Otava 1906 (salanimellä Sakari Pyysalo)
Ihmisen poika: nykyajan lauluja. Otava 1906 (salanimellä Sakari Pyysalo)
Harjotelmia: kaksikymmentä runoa. Alfred Lagerbom, Hamina 1907
Tuomas Ronkainen: kaksinäytöksinen näytelmä. Seuranäytelmiä n:o 120. Karisto 1910 (salanimellä Sakari Pyysalo)
Elon juhla: runoja kahden vuosikymmenen varrelta. Hamina 1918
Kylpymatka : suvisia säeleikitelmiä ; kuvittanut Eeli Jaatinen. Otava 1928 (salanimellä Vilho Rautseppä)
Pikkuinen Matti : Vilkku Joukahaisen tekstin mukaan ; kuvat R. Kivit. Kultainen koti 1. WSOY 1938, 14. painos 1968
Lähteet
Aiheesta muualla
Kansanedustajat
Suomen Keskustan poliitikot
Suomen sisäministerit
Suomen sosiaaliministerit
Viipurin läänin läntinen vaalipiiri
Suomalaiset päätoimittajat
Suomalaiset pankinjohtajat
Suomalaiset opettajat
Vuonna 1879 syntyneet
Vuonna 1929 kuolleet
|
1517241
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Annika%20R%C3%B6nni-S%C3%A4llinen
|
Annika Rönni-Sällinen
|
Annika Nina Elise Rönni-Sällinen (s. 25. heinäkuuta 1976 Mänttä) on suomalainen ammattijärjestöjohtaja. Hänet valittiin kesäkuussa 2019 Palvelualojen ammattiliiton (PAM) puheenjohtajaksi.
Rönni-Sällinen on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti (2002 Helsingin yliopisto). Hän on toiminut ay-liikkeessä eri tehtävissä 1990-luvulta lähtien, ennen puheenjohtajavalintaa vuodesta 2015 SAK:ssa, viimeksi työehdot-osaston johtajana. Sitä ennen hän työskenteli pääasiassa PAMissa, muun muassa neuvottelupäällikkönä.
Rönni-Sällisen isä oli kansanedustaja Tero Rönni.
Lähteet
Aiheesta muualla
Päivitetty ansioluettelo Palvelualojen ammattiliiton verkkosivulla
Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat
Vuonna 1976 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1336722
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Onnen%20saari
|
Onnen saari
|
Onnen saari on Maunu Kurkvaaran ohjaama elokuva vuodelta 1955. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat jatkosodan aikaan ja elokuvan ulkokuvauksia tehtiin Bornholmin saarella. Vuonna 1956 Kurkvaara teki elokuvasta uuden, täydennetyn version, jota esitettiin nimellä Ei enää eilispäivää.
Arvostelijat moittivat elokuvaa keskeisen johtoaiheen puutteesta eivätkä olleet tyytyväisiä filmin kuvaukseen, jota pidettiin latteana ja mielikuvituksettomana. Elokuvan yleisömenestys oli huono.
Juoni
Nuori sotilas Olavi Laitinen palaa haavoituttuaan mielessään takaisin rauhanaikaiseen purjehdusretkeen, jonka hän teki parin ystävänsä kanssa. Myrsky ajoi heidät saarelle, jossa Olavi rakastui saaren kaunottareen Birteen. Lähtiessään hän lupaa palata takaisin saarelle mutta sodan syttyminen estää paluun ja hän on vain kirjeenvaihdossa Birten kanssa. Elokuvan kertomus palaa sitten nykyhetkeen ja selviää, että Olavin ennen haavoittumistaan saama kirje kertoi Birten kuolleen. Olavi toipuu sairaalassa vammoistaan mutta henkisesti hän on murtunut palatessaan rintamalle.
Näyttelijät
Lähteet
Maunu Kurkvaaran ohjaamat elokuvat
Suomalaiset draamaelokuvat
Suomalaiset mustavalkoelokuvat
Vuoden 1955 suomalaiset elokuvat
|
816186
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Botkyrkahallen
|
Botkyrkahallen
|
Botkyrkahallen on urheiluhalli, joka sijaitsee Ruotsin Botkyrkassa Tukholman eteläpuolella. Hallia käyttävät kotihallinaan Balrog Botkyrka/Södertälje IKn miesten Allsvenskan-seura sekä naisten Elitserien-seura. Hallin katsojakapasiteetti on 1500 katsojaa. Halli oli mukana isännöimässä myös Salibandyn MM-kisoja vuonna 2006.
Aiheesta muualla
Botkyrkahallen botkyrka.se
Botkyrkan kunta
Ruotsin urheiluhallit
|
764184
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tony%20Garnier
|
Tony Garnier
|
Tony Garnier (13. elokuuta 1869 Lyon - 19. tammikuuta 1948 Roquefort-la-Bédoule) oli ranskalainen arkkitehti, eräs modernin kaupunkisuunnittelun ja teräsbetoniarkkitehtuurin uranuurtajista.Vuonna 1917 julkaistussa suunnitelmassaan Une cité industrielle (1901–1904) Garnier esittelee arkkitehtonisia periaatteitaan, joita hän osin myös toteutti toimiessaan Lyonin kaupunkisuunnittelijana vuodesta 1905 lähtien.Une cité industrielle ennakoi teknisine ja liikenteellisine ratkaisuineen sekä arkkitehtonisesti että sosiaalisesti funktionalismia ja vaikutti myöhemmin CIAMin puitteissa luotuihin teoreettisiin kaupunkisuunnitelmiin. Garnier on suunnitellut muun muassa Lyonin stadionin ja Lyonin teurastamon.
Lähteet
Jokinen, Teppo ja Honkala, Liisa: Arkkitehtuurin sanakirja. WSOY 2000. ISBN 951-0-24579-8
Otavan Iso Fokus, osa 2. Helsinki, Kustannusosakeyhtiö Otava 1975. ISBN 951-1-00272-4
Viitteet
Aiheesta muualla
Tony Garnier -museon sivut
Une cité industrielle
Ranskalaiset arkkitehdit
Vuonna 1869 syntyneet
Vuonna 1948 kuolleet
|
497621
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Petri%20Helin
|
Petri Helin
|
Petri Juhani Helin (s. 13. joulukuuta 1969 Helsinki) on suomalainen entinen jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan oikea laitalinkki tai laitapuolustaja.
Helsingissä uransa aloittanut mutta Porin Pallo-Tovereissa ensimmäisen liigaottelunsa pelannut Helin voitti Veikkausliigassa kultaa kolmesti Helsingin Jalkapalloklubissa (1990, 1992 ja 1997), hopeaa Jokereissa (2000) ja pronssia PK-35:ssä (1998). Lisäksi hän voitti Suomen Cupin FC Jokereissa kaudella 1999. Veikkausliigassa Helin pelasi yhteensä 234 ottelua, joissa hän teki 20 maalia. Ulkomailla Helin on pelannut Tanskassa, Englannissa ja Turkissa.
Helin pelasi Suomen maajoukkueessa 27 ottelua, joissa hän teki kaksi maalia. Lisäksi hän on pelannut 14 nuorten ja 16 poikien maaottelua.
Viimeisinä pelivuosinaan Jokereissa sekä pelaajana että toimitusjohtajana toiminut Helin joutui lopettamaan uransa 34-vuotiaana, koska oli loukannut edelliskesänä polvensa. Vähän myöhemmin päättyi myös hänen työnsä toimitusjohtajana.
Nykyään Helin toimii liikennelentäjänä ja harrastaa padelia.
Lähteet
Veikkausliigan Hall Of Fame
Helin Palloliiton sivuilla
Petri Helin Lutoniin
Liigaikkuna: Petri Helinin kaksoiselämä
Petri Helinin pelaajaura päättyy
Helin ei jatka Jokereissa
Viitteet
Suomalaiset jalkapalloilijat
Jalkapallon Suomen mestarit
Jalkapallon Suomen Cupin mestarit
Vuonna 1969 syntyneet
Elävät henkilöt
|
634068
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Heretic%20Anthem
|
The Heretic Anthem
|
The Heretic Anthem (tunnetaan myös nimillä Heretic Song ja 555 to 666) on yhdysvaltalaisen metalliyhtye Slipknotin single vuodelta 2001. The Heretic Anthem on Iowa-albumin kuudes kappale.
Kappaleet
Kokoonpano
Sid Wilson – DJ
Joey Jordison – rummut
Paul Gray – basso
Chris Fehn – lyömäsoittimet
James Root – kitara
Craig ”133” Jones – samplet
Shawn ”Clown” Crahan – lyömäsoittimet
Mick Thomson – kitara
Corey Taylor – laulu
Vuoden 2001 kappaleet
Slipknotin kappaleet
|
1146552
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Teiju
|
Teiju
|
Teiju (Tupinambis teguixin) on teijuliskojen heimoon kuuluva laji. Se liikkuu päiväaikaan.
Ulkonäkö ja koko
Yksilön pituus on 80–100 cm. Eläin on raidallinen. Pääväri on kuparinruskea ja raidat ovat tummanruskeita tai mustia. Jalat ovat pitkät ja vahvat.
Levinneisyys ja elinympäristö
Teijua tavataan Etelä-Amerikassa Amazon- ja Orinoco-jokien suistoissa. Sitä esiintyy metsässä ja savannilla.
Lisääntyminen
Munia on 4–32.
Ravinto
Eläin on enimmäkseen lihansyöjä, mutta saattaa syödä myös kasveja. Se saalistaa kaikenlaisia eläimiä ja syö myös munia ja haaskoja.
Lähteet
Aiheesta muualla
http://www.herpetomania.fi/marikan_herppisivut/teijut.html
Liskot
Lemmikkimatelijat
|
95561
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juopulinj%C3%A4rvi
|
Juopulinjärvi
|
Juopulinjärvi on järvi Juopulin kylässä Ylikiimingin kaupunginosassa Oulussa. Se kuuluu osana Kiiminkijoen vesistöalueeseen. Järven pituus on noin 3,4 kilometriä ja suurin leveys noin kilometri. Järven pinnan korkeus on 75,7 metriä merenpinnan yläpuolella. Juopulinjärven rantaviivan pituus on suurin Oulun järvistä.
Järvi on muodostunut jääkauden muovaamaan luode–kaakkosuuntaiseen laaksoon. Järvessä on kaksi varsinaista vesiallasta, näistä pohjoinen allas on suurempi. Eteläisen vesialtaan tunnusomainen piirre on lähes kilometrin mittainen kapea niemi, joka jakaa eteläisen altaan kahteen rinnakkaiseen osaan.
Järven happitilanne on talvisin huono, eritoten helmi–maaliskuussa järven vesi on lähes hapetonta.
Saaret
Järvessä on yhteensä 14 saarta tai saareketta, joista suurimmat ovat Kotisaari ja Kalmosaari.
Lähteet
Kiiminkijoen vesistö
Ylikiimingin järvet
|
186361
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luulajan%20lentoasema
|
Luulajan lentoasema
|
Luulajan lentoasema sijaitsee Ruotsissa, kymmenen kilometriä Luulajan kaupungista kaakkoon. Se on matkustajamääriltään Pohjois-Ruotsin suurin, ja Ruotsin viidenneksi suurin lentoasema. Vuonna 2007 lentoaseman kautta kulki 930 180 matkustajaa, enimmäkseen Tukholmaan tai Tukholmasta. Lentoasemalla on yksi kiitotie (14/32), jonka mitat ovat 3 350 × 45 m.
Lentoyhtiöt ja kohteet
Barents AirLink (Pajala)
City Airline (Göteborg-Landvetter)
Direktflyg (Sundsvall)
Norwegian Air Shuttle (Tukholma-Arlanda)
NextJet (Uumaja, Östersund)
Scandinavian Airlines System (Kiiruna, Tukholma-Arlanda)
Rahtiyhtiöt
Korean Air Cargo (Soul-Incheon)
Lähteet
Aiheesta muualla
Lentoaseman kotisivut
Ruotsin lentoasemat
Luulajan liikenne
|
1088337
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne%20Pelkonen%20%28laulaja%29
|
Aarne Pelkonen (laulaja)
|
Aarne Pelkonen (s. 1986) on suomalainen baritoni sekä lied-, oratorio- ja oopperalaulaja.
Vuosina 2015–2017 Pelkonen oli kiinnitettynä Oldenburgin oopperassa Saksassa, jossa hänen roolejaan ovat muun muassa Figaro Mozartin oopperassa Figaron häät. Saksan kiinnityksen jälkeen Pelkonen on toiminut freelancerina. Vuonna 2019 Pelkonen debytoi Suomen Kansallisoopperassa Jaakko Kuusiston Jää-oopperan pääosassa.
Pelkonen valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 2014 Marjut Hannulan oppilaana. Hän on opiskellut laulua myös professori Thomas Quasthoffin, Thomas Hampsonin, Barbara Bonneyn ja professori Elisabeth Werresin johdolla. Liedmusiikkia hän on opiskellut Ilmo Rannan, Wolfram Riegerin ja Gerold Huberin johdolla.
Pelkonen on esiintynyt muun muassa Heidelberger Frühling -festivaalilla ja Wienin Musikvereinissa. Suomessa hän on konsertoinut Radion Sinfoniaorkesterin, Tapiola Sinfoniettan, Helsingin Barokkiorkesterin ja Tampere Filharmonian solistina. Elokuussa 2015 Pelkonen esiintyi Hannu Linnun johtaman Radion sinfoniaorkesterin solistina Alban Bergin oopperassa Wozzeck.
Vuonna 2013 ilmestyi Pelkosen ensiäänite Virsi, ja samana vuonna hän teki Yleisradion ensinauhoituksenaan Brahmsin Neljä vakavaa laulua.
Kilpailut ja palkinnot
Vuonna 2013 Pelkonen voitti Lappeenrannan valtakunnallisen laulukilpailun.
Huhtikuussa 2015 Pelkonen voitti kolmannen kansainvälisen Sibelius-laulukilpailun ensimmäisen palkinnon ja Ylen klassisen musiikin toimituksen myöntämän erikoispalkinnon. Hänet kutsuttiin samalla myös Leif Segerstamin johtaman Turun filharmonisen orkesterin itsenäisyyspäivän konsertin solistiksi vuonna 2015.
Pelkonen ja pianisti Juho Alakärppä ovat saaneet palkintoja kansainvälisissä liedkilpailuissa Berliinissä ja Enschedessä.
Diskografia
Virsi (2013)
Maa on niin kaunis (2017)
Taivas sylissäni (2018)
Haavekuvia (2019)
Huomioita
Lähteet
Suomalaiset baritonit
Vuonna 1986 syntyneet
Elävät henkilöt
|
859539
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gefion-ryhm%C3%A4
|
Gefion-ryhmä
|
Gefion-ryhmä on pikkuplaneettaryhmä Marsin ja Jupiterin välisellä pääasteroidivyöhykkeellä. Ryhmän kappaleet ovat siis päävyöhykkeen asteroideja. Ryhmä on saanut nimensä 1272 Gefion-nimisen asteroidin mukaan. Ryhmän pikkuplaneettojen etäisyys Auringosta on noin 2,8 AU. Ryhmä on syntynyt suuremman pikkuplaneetan hajotessa törmäyksessä palasiksi.
Ryhmää kutsuttiin aluksi nimellä Ceres-ryhmä kääpiöplaneetta 1 Cereksen mukaan, mutta kun sen tajuttiin olevan eri alkuperää ryhmän kanssa, niin ryhmä nimettiin Gefionin mukaan. Ceres sijaitsee lähellä Gefion-ryhmää, ja sen aiheuttamat painovoimahäiriöt vaikuttavat ryhmän jäsenten ratoihin. Monien Gefion-ryhmän jäsenten ratojen inklinaatiot muistuttavat Cereksen vastaavia.
Lähteet
Orbital evolution of the Gefion and Adeona asteroid families: close encounters with massive asteroids and the Yarkovsky effect
A Genetic Study of the Ceres (Williams #67) Asteroid Family
JPL Small-Body Database Browser: 1272 Gefion (1931 TZ1)
Geological Society - Rain from heaven
Viitteet
Päävyöhykkeen asteroidit
Asteroidiryhmät
|
794540
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Naamakirja
|
Naamakirja
|
Naamakirja on Jope Ruonansuun 20. studioalbumi. Se julkaistiin 16. kesäkuuta 2010. Se ylsi Suomen virallisen listan sijalle 10.
Kappaleet
(Ryysyranta)
(Kielletyt leikit)
(Pump pump, Avaa hakas, Seksi vie ja taksi tuo, Titanic, Sukkula Venukseen, Kaksipa poikaa Kurikasta, Pyllyhölkkä) (feat. Mika Räinä)
(feat. Mika Räinä)
(Sitähän se kaikki on)
Tekijät
Muusikot
Jope Ruonansuu – laulu, imitaatiot
Anssi Nykänen – rummut
Harri Rantanen – basso
Janne Toivonen – trumpetti
Petri Rahikkala – piano
Risto Salmi – klarinetti ja saksofoni
Arttu Volanto – kitarat, koskettimet
Tyyne Hot – taustalaulu
Mika Räinä – laulu kappaleessa ”Pyllypotpuri”
Muut levyn tekoon osallistuneet
Tuottaja ja kapellimestari: Arttu Volanto
Äänitys ja miksaus: Arttu Volanto / Jean Records
Kuvat: Heikki Vahtola / Fotonokka & Filmiteollisuus
Kansi: Tero Jämsä / Mainospeukalo Oy
Masterointi: Svante Forsbäck / Chartmakers Oy
Vastaava tuottaja: Ilkka Vainio
Arvostelut
Keskisuomalainen: negatiivinen
Lähteet
Aiheesta muualla
Edel Records Finlandin albumisivu
Vuoden 2010 albumit
Jope Ruonansuun albumit
|
719213
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veli%20%28nimi%29
|
Veli (nimi)
|
Veli on suomalainen miehen etunimi. Veli on 1800-luvun lopun suomalaisuusmielisiä nimiä. Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan vuoden 2019 loppuun mennessä Veli-nimen on saanut 29 804 suomalaista. Yleisiä ovat myös yhdysnimet Veli-Matti ja Veli-Pekka. Veli viettää nimipäivää 9. tammikuuta.
Veli on myös turkkilainen miehen nimi ja tarkoittaa "Jumalan ystävää" ja "suojelijaa".
Tunnettuja Veli-nimisiä
Veli Aine, liikemies ja taiteen keräilijä
Veli Arrela, kunnallispoliitikko, pankinjohtaja ja kanslianeuvos
Veli Arvonen, rakennusmestari, vuorineuvos
Veli Autio, kilpasoutaja
Veli Byström, Mäntsälän kapinajohtajiin kuulunut varakonsuli ja isännöitsijä
Veli Ekroos, taidegraafikko ja kuvataiteilija
Veli-Heikki Eronen, hallintoneuvos ja diplomi-insinööri
Veli Giovanni, oik. Hillari Viherjuuri, taiteilija
Veli Granö, valokuvaaja, elokuvaaja ja kuvataiteilija
Weli-Ahmed Hakim, Suomen Islam-seurakunnassa toiminut volganturkkilainen imaami
Veli Abiel Heikinheimo, kirkkoherra, rehtori, rovasti ja Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian assistentti
Veli Helenius, diplomaatti
Veli Hohenthal, everstiluutnantti, viisiottelija
Veli Honkola, insinööri, yritysjohtaja ja viestintäneuvos
Veli Matti Huohvanainen, sarjamurhaaja
Veli Hyrsky, kommunisti, Veli Hyrskyn taistelujärjestön perustaja
Veli Hytönen, pankkiylitarkastaja
Veli-Jussi Hölsö, pistooliampuja
Veli Järvinen, poliitikko
Veli Kalima, taidemaalari
Veli Karhu, taloustieteilijä
Veli Karppanen, liikemies
Orhan Veli Kanık, turkkilainen kirjailija
Veli Kauppinen, kulttuuritoimittaja ja muusikko
Veli Kavlak, itävaltalais-turkkilainen jalkapalloilija
Veli Klami, arkkitehti
Veli Koljonen, kuvataiteilija
Veli Koota, nyrkkeilijä
Veli-Mikko Korhonen, kielitieteilijä
Veli Krogerus, farmasian teknologian professori
Veli Kujala, säveltäjä ja harmonikkataiteilija
Veli-Sakari Kukkonen, rumpali, perkussionisti, säveltäjä ja tuottaja
Veli Käsmä, kirjailija ja kustantaja
Veli Lampi, suomalainen jalkapalloilija
Veli Lehtelä, kilpasoutaja ja olympiamitalisti
Veli Lehto, laulaja
Veli Leskinen, jalkapalloilija
Veli Liikanen, nuorisotutkija ja Vihreiden puoluesihteeri
Veli Lumiala, rehtori ja kirjailija
Veli Malin, moottoriurheilija
Veli-Tuomas Matviala, murhaaja
Veli Merikoski, oikeustieteen professori, ministeri
Veli Mustonen, elokuva- ja televisiokäsikirjoittaja
Veli Nieminen, ampuja ja voimistelija
Veli Nurmi, kasvatustieteen professori
Veli J. Ollikainen, diplomaatti
Veli Orava, teollisuusneuvos
Veli Paatela, arkkitehti
Veli-Erkki Paavola, raviohjastaja
Veli Paloheimo, tennispelaaja
Veli-Jukka Pennala, kontra-amiraali, merivoimien komentaja
Veli Yrjö Pernaa, ilmavoimien eversti
Veli Pinomaa, ekonomi, järjestöjohtaja ja toimittaja
Weli Pölkki, runoilija
Veli Rautoja, insinööri, yritysjohtaja ja teollisuusneuvos
Veli Räsänen, biologi ja jäkälien tutkija
Veli Saarikalle, Sana ja Ylistys-seurakunnan pappi ja perustajajäsen
Veli Saarinen, kilpahiihtäjä
Veli Salin, opettaja ja kirjailija
Veli-Juhani Savio, ekonomi
Veli-Antti Savolainen, päätoimittaja, tietokirjailija ja media-alan yrittäjä
Veli Seppä, taidemaalari ja taideväärentäjä
Veli Siikala, päätoimittaja
Veli Kustaa Simelius, pankinjohtaja ja Kokoomuksen kansanedustaja
Veli Sundbäck, Nokia Oyj:n johtokunnan ent. jäsen
Veli-Karri Suominen, kreikkalais-roomalaisen tyylin painija
Veli Taatila, koripalloilija
Veli Toukomies, tietokirjailija ja lautapelien suunnittelija
Veli Tuomas-Kettunen, lavastaja, ohjaaja ja kuvataiteilija
Veli Valpola, filosofi ja ensyklopedisti
Veli Pekka Valtonen, insinööriprikaatikenraali
Veli Verkko, kriminologian tutkija
Veli Virkkunen, toimittaja, sotakirjailija ja tiedotuspäällikkö
Kuvitteellisiä Veli-nimisiä
Veli Haapala, hahmo tv-sarjassa Salatut elämät
Veli Kani, Veli Kettu ja Veli Nalle, sarjakuvahahmoja Aku Ankka -lehdissä
Veli Vemmelsääri, hahmo Tiny Toons -sarjassa
Veli, päähenkilö Tiinan veli Tiina-kirjoissa.
Katso myös
Veli-Matti
Veli-Pekka
Lähteet
Etunimet
|
1487951
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvi-%20ja%20jatkosodan%20muistoristit
|
Talvi- ja jatkosodan muistoristit
|
Talvi- ja jatkosodan muistoristit ovat kunniamerkkien tapaan pidettäviä huomionosoituksia sotiin osallistuneille.
Lähteet
Suomen sotilasansiomitalit
|
1717917
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suppilopalmut
|
Suppilopalmut
|
Suppilopalmut (Marojejya) on palmusuku, johon kuuluu kaksi Madagaskarissa harvinaisena kasvavaa lajia.
Lajit:
Lapasuppilopalmu (Marojejya darianii J.Dransf. & N.W.Uhl) Esiintyy vain viidellä paikalla Koillis-Madagaskarissa, erittäin uhanalainen.
Sulkasuppilopalmu (Marojejya insignis Humbert) Esiintyy paikoittain Itä-Madagaskarin sademetsissä, muun muassa Marojejyn kansallispuistossa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Marojejya
ITIS: Marojejya
UniProt: Taxonomy - Marojejya
Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Marojejya
Palmukasvit
|
1171967
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kemopetrolin%20diskografia
|
Kemopetrolin diskografia
|
Tämä artikkeli on suomalaisen popyhtye Kemopetrolin diskografiasta.
Yhtye on julkaissut uransa aikana viisi studioalbumia, joista kaksi ensimmäistä (Slowed Down, Everything’s Fine) ovat myyneet kultaa yli 15 000 kappaleen myynnillään. Yhtyeen neljästätoista singlejulkaisusta kuudesta on tehty musiikkivideot. Oulun musiikkivideofestivaaleilla vuonna 2002 yhtyeen videoista ”Saw It On TV” sai kunniamaininnan ja ”Goodbye” palkittiin vuoden 2002 Kultapumpelilla eli vuoden parhaana musiikkivideona.
Albumit
Singlet
Listasijoitukset Suomen viralliselta singlelistalta (Single Top 20) ja Rumba-lehden levymyynnin ja radiosoiton yhdeksi hittilistaksi yhdistäneeltä Top 50 Hitit-listalta (Rumba Top 50) (julk. 1992–2007).
Musiikkivideot
Child Is My Name (2000 – ohj. Miikka Lommi)
Saw It On TV (2002 – ohj. Teemu Nikki)
Goodbye (2002 – ohj. Miikka Lommi)
My Superstar (2004 – ohj. Pete Veijalainen ja Pekka Hara)
Planet (2006 – ohj. Miikka Lommi)
Changing Lanes (2011 – ohj. Pekka Hara)
Lähteet
Diskografiat
|
1178310
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mette%20Finderup
|
Mette Finderup
|
Mette Finderup on tanskalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut kirjasarjaa nimeltä Emmy. Sitä on julkaistu ainakin tyttökerhossa nimeltä Girl:it.
Tanskalaiset kirjailijat
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
1183702
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pimeliinihappo
|
Pimeliinihappo
|
Pimeliinihappo eli heptaanidihappo (C7H12O4) on dikarboksyylihappoihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään polymeeriteollisuudessa polyesterien ja polyamidien valmistuksessa.
Ominaisuudet
Pimeliinihappo on huoneenlämpötilassa valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen ja myös orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja kuumaan bentseeniin. Muiden karboksyylihappojen tavoin aineen vesiliuos on heikko happo. Kuumennettaessa pimeliinihappoa noin 300 °C lämpötilaan se helposti dekarboksyloituu ja syklisoituu sykloheksanoniksi..
Valmistus
Pimeliinihappoa saadaan yhdessä monien muiden dikarboksyylihappojen kanssa hapettamalla rasvoja ja rasvahappoja kuten palmitiinihappoa. Selektiivisesti yhdistettä voidaan syntetisoida hapettamalla sykloheptanonia dityppitetraoksidin avulla , hapettamalla 1,7-heptaanidiolia, kondensoimalla sykloheksanonia dietyylioksalaatin kanssa ja dekarboksyloimalla ja hydrolysoimalla muodostunut tuote emäksisissä olosuhteissa, hydrolysoimalla pimelonitriiliä tai pelkistämällä salisyylihappo natriumin avulla ja hydrolysoimalla muodostuva tetrahydrosalisyylihappo.
Pimeliinihappoa voidaan käyttää polyestereiden ja polyamidien valmistuksessa. Esimerkiksi Nylon-5,7:ää valmistetaan pimeliinihapon ja kadaveriinin välisellä reaktiolla. Pimeliinihappoa voidaan käyttää myös lääke- ja aromiaineiden valmistuksessa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Human Metabolome Database (HMDB): Pimelic acid
DrugBank: Pimelic acid
Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Pimelic acid
ChemBlink: Pimelic acid
Dikarboksyylihapot
|
51693
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lemmink%C3%A4inen
|
Lemminkäinen
|
Lemminkäinen, Lemminki ja Lemmin poika, on suomalaisen kansanperinteen heeros, jota Elias Lönnrotin kokoamassa Kalevalassa kutsutaan myös nimillä Ahti Saarelainen ja Kaukomieli. Kalevalassa esiintyvä Lemminkäinen on korea ja kiivasluonteinen nuorimies, joka on heikko vastustamaan naisten ja sodankäynnin kiusauksia. Lönnrot loi Kalevalan Lemminkäis-hahmon yhdistelemällä useita erillisiä kansanrunouden hahmoja.
Lemminkäisen epiteettinä on usein lieto, joka merkitsee pehmeää tai lempeää, toisaalta kevytmielistä tai huikentelevaista.
Kalevalan Lemminkäinen
Lemminkäinen kasvaa perheinensä korkeassa kodissa Kaukoniemen vierellä. Lemminkäisen punaiset hiukset ja henkiset kyvyt Kalevala selittää sillä, että hän söi kasvaessaan runsaasti kalaa. Tosin samassa kerrotaan hänen ajautuneen vikasuuntaan, turmiolliseksi naistenmieheksi. Hän ei ole suurta sukua, mutta omistaa tulisen miekan, jolla kerskuu suurentavansa sukunsa.
Lemminkäinen ryöstää Saarelta vaimokseen hyväsukuisen Kyllikin. Kyllikki ei tahtoisi sodankävijän vaimoksi. Puolisot tekevät valan, että Lemminkäinen ei mene sotiin eikä Kyllikki kylille. Kyllikki moittii Lemminkäisen kotia nälkäraunioksi, jolloin Lemminkäinen lupaa rakentaa uudet isommat tuvat.
Kyllikki kuitenkin menee kylille, jolloin Lemminkäinen lähtee vaaralliselle matkalle Pohjolaan kosimaan Pohjolan neitoa. Lemminkäinen karkottaa loitsutaidoillaan Pohjolan tuvasta kaikki muut loitsijat paitsi märkähattu karjapaimenen, jota hän solvaa sukurutsasta ja eläimiin sekaantumisesta. Pohjolan emäntä Louhi antaa Lemminkäiselle tehtäviä, jotka hänen täytyy suorittaa saadakseen Pohjolan tyttären. Ensimmäisenä tehtävänä on Hiiden hirven hiihdäntä, jonka Lemminkäinen lopulta selvittää saatuaan apua metsänjumalilta. Toisena tehtävänä on tulisen Hiiden ruunan suistaminen, joka onnistuu raekuuron sammutettua tulen. Kolmantena tehtävänä hän lähtee ampumaan tuonen joutsenen, mutta kuten suomalaisten mytologia opettaa, pyhän vesilinnun joutsenen ampujaa kohtaa tuho. Katkera märkähattu karjapaimen syöksee vesikyyn tai umpiputken Lemminkäisen läpi ja sortaa hänet tuonen mustaan virtaan. Tuonen verinen poika nostaa hänet joesta rautaverkolla ja iskee miekalla palasiksi.
Lemminkäisen äiti saa tiedon poikansa kuolemasta, koska harjasta alkaa valua verta. Hän pyytää Ilmarista takomaan haravan, jolla nostaa poikansa palaset joesta. Sitten hän kokoaa niistä poikansa, sitoo suonet ja lihat kiinni mehiläisen medellä.
Pian Pohjolassa (alkuperäisessä kansanrunoudessa Päivölässä) vietetään häitä, eikä riitapukari Lemminkäistä ole kutsuttu. Lemminkäinen menee luvatta Pohjolaan. Hän tappaa Pohjolan isännän kaksintaistelussa ja pakenee saarelle, jossa viettelee piikoja ja leskiä. Sillä aikaa Pohjolan väki kostaa tuhoamalla Lemminkäisen talon. Lemminkäinen huomaa, että saaren katkerat miehet teroittavat miekkojaan ja tapparoitaan hänen päänsä menoksi.
Lemminkäinen pakenee takaisin kotirantaan. Hän löytää talonsa rauniot, ja arvelee perheensä kuolleen. Lemminkäinen löytää kuitenkin piilopirtille, jossa perhe on elossa.
Lemminkäinen lähtee jälleen sotaretkelle Pohjolaan, ja pyytää mukaansa taidokkaan keihäänkäyttäjän Tieran. Pohjolan emäntä jäädyttää Pohjolan meren, ja Lemminkäinen ja Tiera joutuvat hylkäämään laivansa ulapalle. He vaeltavat jalkaisin kylmillä ja nälän vaivaamilla seuduilla, kunnes päättävät palata kotiin.
Tämän jälkeen Lemminkäinen liittyy Sampoa ryöstämään lähteneisiin Väinämöiseen ja Ilmariseen. Pohjolassa Väinämöinen vaivuttaa Pohjolan väen maagiseen uneen ja Lemminkäinen kyntää härällä irti Sammon juuret. Ryöstäjät kantavat Sammon veneeseensä ja lähtevät paluumatkalle. Lemminkäisen epäsointuisen laulannan seurauksena Pohjolan väki kuitenkin herää unesta ja seuranneessa taistelussa sampo hajoaa kappaleiksi.
Viimeisen kerran Lemminkäinen mainitaan Kalevalassa, kun hän moittii Väinämöistä siitä, ettei tämä pyytänyt häntä mukaansa vapauttamaan aurinkoa ja kuuta Pohjolan kivimäestä.
Lemminkäinen kansanrunoudessa
Kalevalan Lemminkäisen taustalla on pääasiassa kolme kansanrunoa: varsinainen Lemminkäisen virsi, Kaukomielen runo sekä Ahdin ja Kyllikin runo. Muita Lemminkäiseen Kalevalassa liitettyjä runoaiheita ovat Hiiden hirven hiihdäntä (Kalevalan 13. ja 14. runo) ja naisen ryöstöstä kertova Äijön pojan runo (Kalevalan 11. runo).
Lemminkäisen virsi
Lemminkäisen virsi tai Lemminkäisen runo yhdistelee samanistisia ja varhaiskristillisiä uskomuksia. Runossa on kaksi pääteemaa, joista jälkimmäinen tunnetaan myös nimellä Lemminkäisen surma. Lemminkäisen virttä on käytetty perustana Kalevalan 12., 15. ja 26. runolle sekä osittain 14. runolle.
Ensimmäisenä pääteemana on kuvaus samaanin matkasta kilpailijan kotiin. Matkan valmistelut, varoitukset, vaarat ja tapa jolla Lemminkäinen voittaa esteet ovat tyypillisiä samaanirunouden aiheita. Samaanit kilpailevat keskenään loitsukilpailussa ja Lemminkäinen tappaa vastustajansa tai karkottaa hänet tuonpuoleiseen. Runossa esiintyvä käärme-oluen tarjoamisen motiivi on aiheuttanut muiden runoaiheiden, kuten oluenpanosta kertovan Päivölän pitojen ja olutpidoista alkavan Kaukomielen runon, liittymisen pääteemaan.
Toisena pääteemana oleva kuvaus Lemminkäisen kuolemasta ja hänen äitinsä pyrkimyksistä palauttaa hänet eloon on todennäköisesti Savossa barbaari-kristillisenä aikana syntynyt versio aiemmasta runosta. Lemminkäinen tekee hyviä tekoja kaikille paitsi yhdelle läsnäolijoista ja syrjitty mies (usein sokea) kostaa tämän tappamalla Lemminkäisen. Varhaiskeskiajan myytit Kristuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta ovat selvästikin vaikuttaneet runoon, mutta vain melko heikosti. Eräässä Arhippa Perttuselta kerätyssä toisinnossa kauan sitten tapettu härkä nousi mylvimään; näin kotiväki sai tiedon Lemminkäisen kuolemasta. Runon toisissa versioissa Lemminkäisen henkiinherättäminen näyttää epäonnistuvan ja hänen täytyy jäädä tuonpuoleiseen.
Kaarle Krohnin Lemminkäisen Päivölänretki , Martti Haavion Lemminkäinen ja Matti Kuusen Lemminkäisen surma edustavat tutkijoiden käsityksiä runon alkuperäisestä muodosta.
Lemminkäinen verrattuna muihin kansanrunouden hahmoihin
Skandinaavinen jumala Balder kuolee jumalten pidoissa sokean jumalan surmaamana, mikä on antanut tutkijoille aihetta olettaa, että Balderilla ja Lemminkäisellä olisi yhteiset juuret barbaarikristillisyydessä.
Martti Haavion mukaan tarina Lemminkäisen kuolemasta ja henkiin heräämisestä on pohjimmiltaan samaa kantaa kuin muinaisen Egyptin Osiris-myytti. Egyptiläisen myytin mukaan Osiris-jumala paloiteltiin, mutta palat koottiin yhteen ja Osiris herätettiin henkiin. Molemmissa myyteissä olisi alkujaan kyse vuodenkierrosta, vanhan satokauden kuolemasta ja uuden syntymästä.
Lemminkäisen saapuminen kutsumattomana Pohjolan tai Päivölän pitoihin sekä loukkaava käytös siellä muita vieraita kohtaan on temaattisesti lähimpänä Lokin käytöstä Runo-Eddan Lokasenna-runossa. Lokiin (tai jättiläissukuiseen Logiin) viittaa Lemminkäisen attribuuteissa esiintyvä tulisuus - muinaissuomen sanat lemmes ja sen monikkomuoto lemmenet merkitsivät tulta ja tulenliekkejä. Samaa sananjuurta on myöhempinä kristillisinä aikoina demonisoidun Lempo-jumalolennon nimi. Todennäköisesti Mikael Agricolan jumalaluettelossa mainittu 'Lieckiö', joka hallitsee kaikkea helposti syttyvää (ruohot, juuret ja puut), on viite metsäpaloihin yhdistetystä tulenjumalasta.
Lemminkäinen sekä Liekiöinen tunnetaan myös Kalevanpoikien niminä. Suomen myyttinen kuningas Kaleva vertautuu Norjan perustamisesta kertovassa Fundinn Noregr-saagassa mainittuihin Suomen muinaisiin kuninkaihin jotka olivat Fornjótrin sukua. Näistä kuninkaanpojista Logi hallitsi tulta.
Kaukamoisen virsi
Kaukamoisen virsi tai Kaukomielen runo kuuluu viikinkiajan tai varhaiskeskiajan merisankareista kertovaan niin sanottuun saarelaisepiikkaan, johon luetaan myös Saaren kuninkaasta Ahdista kertovat säkeet. Kansanrunojen Saaren sijainti on jäänyt mysteeriksi. Sen sijainniksi on ehdotettu muun muassa Gotlantia, Saarenmaata, Ahvenanmaata, sekä Mietoisten Saarta, mutta Saari saattaa olla myös puhtaasti kuvitteellinen.
Kaukomielen runon yhteiset piirteet venäläisen Vavilon bylinan kanssa viittaavat siihen, että se on syntynyt Karjalassa tai Inkerinmaalla.
Runon pääteema on mutkaton: loukkaus viikinkien olutpidoissa johtaa kaksintaisteluun. Kaukomieli, joka esiintyy runoissa myös nimillä Kauko ja Kaukamoinen, surmaa vastustajanaan olleen soturin ja joutuu pakenemaan kostoa meren yli. Maassa jossa hän etsii turvapaikkaa naisväki rakastuu häneen, hän osoittaa seksuaalisen suorituskykynsä ja joutuu taas pakenemaan miesväen vihaa. Turvapaikan nimenä on tavallisesti "Saari".
Martti Haavio ja eräät muut tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, joskaan ei toteen näytettynä, että Egillin saagassa esiintyvän kveenien kuningas Faravidin nimi olisi käännös Kaukomieltä muistuttavasta nimestä.
Kaarle Krohnin Kaukomieli ja Vetrikka, Martti Haavion Kaukomieli ja Matti Kuusen Kaukomieli edustavat tutkijoiden käsityksiä runon alkuperäisestä muodosta.
Kaukomieli esiintyy usein myös Väinämöisen tuomio -runossa mainitun isättömän lapsen nimenä.
Kaukamoisen virttä on käytetty perustana Kalevalan 27., 28. ja 29. runolle.
Ahdin ja Kyllikin runo
Ahdin ja Kyllikin runo, joka tunnetaan myös nimellä Vala, kuuluu samaan saarelaisepiikan maailmaan kuin Kaukomielen runo. Tässä vain katkelmina säilyneessä runossa on kuitenkin huomattavasti enemmän psykologista syvyyttä kuin Kaukomielen runossa.
Ahti ja Kyllikki solmivat avioliiton pitkän ja vaikean seurustelun jälkeen ja vannovat luopuvansa entisistä tavoistaan – sodankäynnistä ja ”kylillä käynnistä”. Kyllikki rikkoo lupauksensa, jolloin Ahti katsoo voivansa vuorostaan purjehtia pois etsimään seikkailuja. Kyllikki ei pidä rikkomustaan riittävänä mitätöimään valaa ja yrittää turhaan suostutella Ahtia jäämään kotiin. Tämä kuvailee kaipuutaan seikkailuihin ja lähtee matkaan vanhan sotatoverinsa Teurin tai Tieran kanssa. Tässä vaiheessa runo katkeaa, ja jäljellä on vain niukkoja viittauksia siitä, että aikainen talvi estää sotaretken. Ahdin ja Kyllikin suhteen jatko jää täysin auki.
Myös läntisestä Inkeristä on kerätty muutamia runotoisintoja, joita kutsutaan nimellä Ahdin meriretki. Päähenkilö on Ahti tai Aukoi, joka Ahdin ja Kyllikin runon Ahdin tavoin lähtee sotaan ja kysyy toverikseen kapriolaisen akan poikaa Anteroista. Tämäkin versio katkeaa kesken tai sekaantuu Ison härän runoon tai Jaakko Puntukseen.
Runon alkuperäistä versiota ovat Kaarle Krohn (Ahdin sotaretkelle lähtö), Martti Haavio (Ahti ja Kyllikki) ja Matti Kuusi (Ahti Saarelainen) yrittäneet rekonstruoida säilyneiden katkelmien perusteella.
Ahti mainitaan satunnaisesti myös muissa runoissa, joissa kerrotaan seuraavaa:
- Armas Haahti (=Ahti), Saaren vanhin, Saaren kuuluisa kuningas, lähti pikkuissa (=pienenä, nuorena) sotahan, pikkuissa perän pitohon, lassa (=lapsena) laivan vanhimmaksi. SKVR VII1 931
- Ahti aina arvelevi, rahojansa raksuttavi, helkyttävi hopeitansa; kaksin päivin, kolmin päivin rahat raksui pöydän päällä, helkkyi Huotolan (=Luotolan, ts. Ahvenanmaan) hopeat. SKVR VII3 loitsut
273
- Hoi on Ahti veijoseni, muistatko kuin sotia käimme, kuin ennen hyvin elimme: sata päätä tappelimme, tuhat päätä turmelimme. SKVR I2 834, SKVR I2845
- Ennen Ahti maita uupu, kuin Sampsa siemeniä. SKVR I4 100, SKVR VII3 loitsut 282
Ahdin ja Kyllikin runoa on käytetty perustana Kalevalan 12. ja 30. runolle sekä osittain 11. runolle.
Galleria
Lähteet
Viitteet
Kalevalan henkilöt
Suomalaiset taruhenkilöt
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1564109
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rasvainen%20tiistai
|
Rasvainen tiistai
|
Rasvainen tiistai () on vuonna 2014 julkaistu lyhytelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Rauli Ylitalo. Elokuvan tekijät kutsuvat elokuvaa ”vahvasti Quentin Tarantinon sekä Guy Ritchien alkupääntuotannolle kumartavaksi rikoselokuvaksi”.
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Rasvainen tiistai MoonTV:n sivuilla.
Suomalaiset lyhytelokuvat
Suomalaiset rikoselokuvat
|
1379693
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Samsung%20Galaxy%20J1
|
Samsung Galaxy J1
|
Samsung Galaxy J1 on Samsung Electronicsin tammikuussa 2015 esittelemä ja helmikuussa julkaisema älypuhelin, jossa on esiasennettuna Android 4.4.4 "KitKat" -käyttöjärjestelmä.
Tekniset tiedot
Muotoilu
Samsung Galaxy J1 -älypuhelimessa on 4,3-tuumainen näyttö WVGA-resoluutiolla.
Fyysiset osat
Laitteesta löytyy 2-ydin-prosessori. Laitteessa on 512 megatavua keskusmuistia ja 4 gigatavua sisäistä tallennustilaa. Puhelimen muisti on laajennettavissa enintään 128 gigatavun microSD-kortilla.
Kamerat ja multimedia
Laitteessa on 5 megapikselin takakamera. Etukameran tarkkuus on puolestaan 2 megapikseliä.
Videokuvaus voidaan tehdä 720p (HD) -resoluutioilla 30 fps.
Ohjelmisto
Julkaisuhetkellä laitteessa oli esiasennettuna Android 4.4.4 "KitKat".
Lähteet
PhoneArena: Samsung Galaxy J1
Galaxy J1
Android-pohjaiset laitteet
Vuoden 2015 matkapuhelimet
Kosketusnäytölliset älypuhelimet
|
1666493
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoden%201859%20aurinkomyrsky
|
Vuoden 1859 aurinkomyrsky
|
Vuoden 1859 aurinkomyrsky oli voimakas aurinkomyrsky, joka tapahtui 10. aurinkosyklin aikana 1.–2. syyskuuta 1859. Aurinkomyrskyn havainnoivat englantilaiset tiedemiehet Richard Carrington ja Richard Hodgson. Tapahtumaa kutsutaan myös Carringtonin tapahtumaksi havainnoitsijansa mukaan. Carrington ja Hodgson tekivät toisistaan riippumatta myös ensimmäiset havainnot auringon soihdusta. Aurinkomyrskyn aiheutti suuri auringossa tapahtunut koronapurkaus. Se vapautti magneettisen plasmapilven, joka osui maan magnetosfääriin eli magneettikenttään. Aurinkomyrsky näkyi myös näyttävinä revontulina ympäri maailmaa. Kyseessä on ihmiskunnan historian suurin mitattu aurinkomyrsky. Aurinkomyrsky aiheutti häiriöitä senaikaisessa lennätinverkostossa.
On arvioitu, että vastaavanlainen aurinkomyrsky nykyaikana olisi erittäin vahingollinen sähköverkoille, satelliiteille ja tietokoneille. Arvioidut vahingot voisivat nousta tuhansiin miljardeihin dollareihin.
Lähteet
1859
Aurinko
1800-luvun luonnonmullistukset
|
1522321
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauantaiy%C3%B6
|
Lauantaiyö
|
Lauantaiyö on suomalaislaulaja Kirkan vuonna 1976 julkaistu studioalbumi. Sillä on muun muassa kappale ”Mirella”, jolla Kirka sijoittui kahdeksanneksi vuoden 1975 Syksyn sävel -kilpailussa. Taustayhtyeenä albumilla toimii The Islanders.
Albumi ei menestynyt toivotusti, ja heikon menekin vuoksi Kirkan ja levy-yhtiö EMIn yhteistyö päättyi.
Albumista julkaistiin CD-versio vuonna 1998.
Kappaleet
A-puoli
B-puoli
Kokoonpano
Muusikot
The Islanders
Vesa Aaltonen – rummut, lyömäsoittimet
Pekka Pohjola – basso
Esko Linnavalli – piano, sähköpiano, klavinetti
Kalervo Halonen – urut, piano, moog, laulu
Esko Vesterinen – sähkökitara
Mircea Stan – pasuuna
Pentti Lahti – sopraano-, tenori- ja baritonisaksofoni, huilu
Kirka Babitzin – laulu
Muut
Bertil Lövgren – trumpetti
Lars Carlsson – alttosaksofoni
Christer Persson – tenorisaksofoni
Marcos Migoya – congat
Tuotanto
Leif Måses – äänitys
Erik Uddström – kansi
Esko Linnavalli – tuottaja
Lähteet
Kirkan albumit
Vuoden 1976 albumit
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.