id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
822314
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna-Liisa%20%28tango%29
|
Anna-Liisa (tango)
|
Anna-Liisa on Toivo Kärjen säveltämä ja
Kerttu Mustosen sanoittama tangolaulu, jonka on alun perin äänittänyt Toivo Kärjen johtama Electro-orkesteri laulusolistinaan Henry Theel 14. marraskuuta 1947.
Levytyksiä
Henry Theel (1947)
Taisto Tammi (1964)
Rempsetti (1975)
Erkki Junkkarinen (1977)
Pepe Lauanne (1978)
Taneli Mäkelä (1990)
Reijo Taipale (1992)
Viitteet
Aiheesta muualla
Suomen Äänitearkisto
Toivo Kärjen säveltämät kappaleet
Kerttu Mustosen sanoittamat kappaleet
Vuoden 1947 kappaleet
Tangot
|
1731849
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dean%20Court
|
Dean Court
|
Dean Court (tunnetaan sponsorisyistä nimellä Vitality Stadium) on Englannin Bournemouthissa sijaitseva jalkapallostadion. Se on toiminut jalkapalloseura AFC Bournemouthin kotistadionina vuodesta 1910 lähtien ja sen kapsiteetti on 11 329.
Lähteet
Englannin jalkapallostadionit
Bournemouth
Dorsetin rakennukset ja rakennelmat
|
922075
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n%20ylienkeli%20Mikaelin%20kirkko
|
Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko
|
Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko on Mikkelin ortodoksisen seurakunnan keskus, joka aloitti toimintansa vuonna 1958 arkkipiispa Paavalin vihkimänä.
Kirkko rakennettiin arkkitehti Ilmari Ahosen piirustusten mukaan. Sen edeltäjä, Georgios Voittajan kirkko oli ollut poissa käytöstä vuodesta 1917 lähtien ja purettiin vuonna 1958.
Kirkossa syttyi 7. lokakuuta 2018 tulipalo, joka ehti aiheuttaa savuvahinkoja.
Lähteet
Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko
Viitteet
Aiheesta muualla
Pyhän ylienkeli Mikaelin kirkko
Suomen ortodoksiset kirkkorakennukset
Suomen kivikirkot
Nuijamies
|
1262529
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko%20Pernu
|
Jaakko Pernu
|
Jaakko Pernu (s. 1958 Kälviä) on suomalainen kuvataiteilija. Hän tekee paljon julkisia teoksia myös Keski-Euroopassa sekä Kanadassa. Hänen teostensa materiaali on usein katoavaa.
Pernulle myönnettiin taiteilijaeläke vuoden 2020 alusta.
Valokuvia julkisista teoksista
Lähde
Kuvataiteilijamatrikkeli
Viitteet
Aiheesta muualla
Jaakko Pernu kuvataiteilijamatrikkelissa
Suomalaiset kuvanveistäjät
Vuonna 1958 syntyneet
Elävät henkilöt
|
569787
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peltomyyr%C3%A4t
|
Peltomyyrät
|
Peltomyyrät eli ruohomyyrät (Microtus) on pienikokoisten jyrsijöiden suku. Siihen kuuluvat peltomyyrä, kenttämyyrä, lapinmyyrä, idänkenttämyyrä ja kuutisenkymmentä muuta myyrälajia, joita elää Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Nisäkästoimikunnan ehdotus suvun uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ruohomyyrät.
Peltomyyrät syövät tyypillisesti kasvien meheviä osia. Niillä on lyhyet jalat ja pienet korvat. Vartalon pituus vaihtelee kahdeksasta kahdeksaantoista senttiin, häntä kahdesta kymmeneen senttiä tulee siihen lisäksi. Painoa on lajista riippuen 20–170 grammaa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Ruohomyyrät (Microtus)
Microtus
ITIS: Microtus
Myyrät
|
401141
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Indonesian%20rupia
|
Indonesian rupia
|
Indonesian rupia on Indonesian virallinen rahayksikkö. Sen laittoi liikkeelle ja sitä kontrolloi Indonesian pankki. Indonesian rupian virallinen ISO 4217 -koodi on IDR. Kirjainyhdistelmä Rp toimii symbolina kaikissa maan seteleissä ja kolikoissa.
Rupia on yleinen nimi valuutalle myös monissa Etelä-Aasian maissa.
Lähteet
Aasian rahayksiköt
Indonesian talous
|
1516877
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pet%C3%A4j%C3%A4veden%20alue
|
Petäjäveden alue
|
Petäjäveden alue (vesistöaluetunnus 14.53) on Jämsän reitin valuma-alueessa sijaitseva toisen jakovaiheen alue, jonka pinta-ala on 110,15 neliökilometriä. Alueen järvisyys on 10,03 %. Vesistön alueen alarajana on Petäjäveden luusua, jonka yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 674,37 neliökilometriä ja sen järvisyys on 5,96 %. Reitin vedet laskevat seuraavaksi Iso Rautaveden alueeseen (14.52).
Kolmannen jakovaiheen alueita ovat seuraavat kuusi aluetta tai valuma-aluetta. Sisennys tarkoittaa sitä, että vesistöalue laskee yläpuoliseen vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen :
Petäjäveden lähialue (14.531) → Iso Rautaveden alue (14.52)
← Pengerjoen valuma-alue (14.54) + Ala-Kintauksen valuma-alue (14.55)
Hortelinjoen valuma-alue (14.536)
Levänpuron valuma-alue (14.535)
Lammasjoen valuma-alue (14.534)
Tervapuron valuma-alue (14.532)
Haapapuron valuma-alue (14.533)
Lähteet
Viitteet
|
348326
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Richard%20Adolf%20Zsigmondy
|
Richard Adolf Zsigmondy
|
Richard Adolf Zsigmondy (1. huhtikuuta 1865 Wien – 23. syyskuuta 1929 Göttingen) oli itävaltalais-saksalainen kemisti, joka sai Nobelin kemianpalkinnon vuonna 1925 kolloidisten liuosten heterogeenisen luonteen osoittamisesta.
Zsigmondyn akateeminen ura alkoi Wienin yliopistossa, missä hän opiskeli lääketiedettä. Pian hän kuitenkin siirtyi Wienin teknilliseen yliopistoon ja myöhemmin Münchenin yliopistoon opiskelemaan kemiaa. Münchenissä hän aloitti tutkimustyönsä von Millerin johdolla. 1893 hän palasi Itävaltaan Graziin avustavaksi professoriksi. Grazissa hän saattoi päätökseen hänen huomattavimman työnsä kolloidien kemian parissa.
Viimeiset työvuotensa Zsigmondy toimi kemian professorina Göttingenissä, missä hän kuoli 1929.
Kuun kraatteri Zsigmondy on nimetty hänen mukaansa.
Aiheesta muualla
Zsigmondyn elämäkerta Nobel-säätiön sivulla
Itävaltalaiset kemistit
Nobelin kemianpalkinnon saajat
Saksalaiset kemistit
Vuonna 1865 syntyneet
Vuonna 1929 kuolleet
|
1113500
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fredrik%20Kaarle%20%28Preussin%20prinssi%29
|
Fredrik Kaarle (Preussin prinssi)
|
Fredrik Kaarle (; 20. maaliskuuta 1828 Berliini – 15. kesäkuuta 1885 Klein Glienicke) oli preussilainen prinssi ja sotamarsalkka, joka toimi tärkeänä komentajana Saksan yhdistymiseen johtaneissa sodissa.
Elämäkerta
Fredrik Kaarlen isä oli prinssi Kaarle, kuningas Vilhelm I:n veli, ja äiti Saksi-Weimarin Maria. Fredrik Kaarle sai lapsesta alkaen sotilaallisen koulutuksen ja osallistui kenraali Friedrich von Wrangelin päämajassa ensimmäiseen Tanskan–Preussin sotaan vuonna 1848 sekä Badenin-sotaretkeen vuonna 1849. Fredrik Kaarle ylennettiin 1852 everstiksi, 1854 kenraalimajuriksi ja 1861 ratsuväenkenraaliksi, ja hän toimi vuodesta 1860 Preussin kolmannen armeijakunnan komentajana. Hän julkaisi samana vuonna myös huomiota herättäneen sotatieteellisen teoksen Eine militärische denkschrift von P. F. C.. Vuonna 1864 käydyssä toisessa Tanskan–Preussin sodassa prinssi toimi ensin armeijakunnan ja toukokuusta 1864 alkaen koko sotaretken komentajana. Kaksi vuotta myöhemmin käydyssä Preussin–Itävallan sodassa hän komensi 1. armeijaa, joka yhdessä Elben armeijan ja 2. armeijan kanssa saavutti voiton ratkaisevassa Königgrätzin taistelussa 3. heinäkuuta 1866.
Vuosien 1870–1871 Ranskan–Saksan sodassa Fredrik Kaarle oli 2. armeijan komentajana. Elokuussa 1870 käydyissä taisteluissa hän pakotti ranskalaisen F. A. Bazainen armeijan perääntymään Metziin ja jäi sen jälkeen piirittämään kaupunkia, kunnes Bazaine antautui 27. lokakuuta. Voittoa seuranneena päivänä Fredrik Kaarle ylennettiin sotamarsalkaksi. Sen jälkeen hän valtasi Orléansin ja löi kenraali Antoine Chanzyn komentaman Loiren-armeijan joulukuun alussa sekä Chanzyn loput joukot Le Mansin luona kuukautta myöhemmin. Fredrik Kaarle joutui kuitenkin muun sodanjohdon kritiikin kohteeksi, sillä hänen johtamansa operaatiot olivat voitokkuudestaan huolimatta myös vaatineet runsaat tappiot. Hänellä oli erimielisyyksiä varsinkin yleisesikunnan päällikön Helmuth von Moltken sekä 1. armeijan komentajan Karl Friedrich von Steinmetzin kanssa.
Fredrik Kaarle oli vuodesta 1854 naimisissa Anhaltin prinsessa Maria Annan kanssa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Hohenzollernin hallitsijasuku
Prinssit
Saksan sotamarsalkat
Preussin sotamarsalkat
Vuonna 1828 syntyneet
Vuonna 1885 kuolleet
|
1200679
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tephrocactus
|
Tephrocactus
|
Tephrocactus on kuusilajinen kaktuskasvisuku. Tieteellisen nimen taustalla on kreikankielen sana, joka tarkoittaa tuhkaa. Sillä viitataan joidenkin lajien tuhkanharmaaseen varren väriin. Läheisin suku on Cumulopuntia.
Tuntomerkit
Kasvit ovat pienikokoisia, pensasmaisia ja haaroittuvat varren kärjestä tai sen läheltä. Haarat sijaitsevat pystysuorissa riveissä. Varren nivelet ovat lieriömäisiä tai vastapuikeita. Lehdet ovat pieniä, liereitä ja varhain karisevia. Areolit ovat vajonneet ahdassuisiin onteloihin, ja niissä on karvoja, glokidioita ja piikkejä. Kukat sijaitsevat varren kärjessä ja ovat valkoisia, vaaleanpunertavia, keltaisia tai punaisia. Hedelmä on kuiva, avautuva ja sen pinnalla on glokidioita. Siemenet ovat hyvin erikoistuneita, väriltään kellertäviä tai ruskeita, kooltaan vaihtelevia, sivuilta litistyneitä. Niissä on sileä siemenvaippa, mikä on poikkeuksellista alaheimossa Opuntioideae, ja vahvasti esiintyöntyvä vyömäinen muodostuma, joka koostuu ohutseinäisistä soluista.
Levinneisyys
Suku kasvaa Argentiinassa lukuun ottamatta sen eteläisiä osia.
Lajit
Suvun kuusi lajia ovat:
Tephrocactus alexanderii
Tephrocactus aoracanthus
Tephrocactus articulatus
Tephrocactus geometricus
Tephrocactus molinensis
Tephrocactus weberi
Lähteet
Anderson, E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9
Viitteet
Aiheesta muualla
Cacti Guide.
Opuntioideae
|
1088438
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pikkut%C3%B6yht%C3%B6harakka
|
Pikkutöyhtöharakka
|
Pikkutöyhtöharakka (Cyanocorax formosus) on varisten heimoon kuuluva varpuslintu.
Tuntomerkit
Pikkutöyhtöharakka on 46–56 cm pitkä ja painaa 205–213 grammaa. Linnulla on suuri töyhtö ja pitkät pyrstösulat, jotka ovat koiraalla naarasta suuremmat. Sillä on valkoinen naama ja vatsapuoli ja täyteläisen sininen selkäpuoli. Molemmilla sukupuolilla on rinnassa musta juova, joka kulkee kaulansivujen kautta silmän taakse.
Levinneisyys
Pikkutöyhtöharakoita elää Väli-Amerikassa. Lajia tavataan Costa Ricassa, El Salvadorissa, Guatemala, Hondurasissa, Meksikossa ja Nicaraguassa. Lajin populaatioksi arvioidaan 50 000–500 000 yksilöä ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi.
Lisääntyminen
Pikkutöyhtöharakat pesivät perhekunnissa, joissa toiset naaraat auttavat pesivää naarasta poikasten hoidossa. Pesintä tapahtuu tammi–huhtikuussa. Pesivä naaras munii keskimäärin 3–4 munaa, joita se hautoo yksin. Se jättää pesän haudonnan aikana vain harvoin muiden naaraiden ruokkiessa sitä. Poikaset pysyvät pesässä keskimäärin 23 päivää. Niitä ruokkivat sekä niiden emonaaras että perhekunnan muut naaraat. Koiraat eivät juuri osallistu poikasten hoitoon.
Ravinto
Pikkutöyhtöharakat käyttävät ravinnokseen pääasiassa toukkia ja hedelmiä. Lisäksi ne syövät heinäsirkkoja ja hepokatteja, pieniä liskoja, sammakoita ja pienten lintujen poikasia.
Lähteet
Varikset
|
1657773
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/May%20%28etunimi%29
|
May (etunimi)
|
May on naisen etunimi. Se on lyhentymä nimistä Mabel, Margaret, Mary ja Maya. Toisaalta May-nimi voidaan yhdistää myös toukokuun englanninkieliseen nimitykseen May.
Digi- ja väestötietoviraston mukaan Suomessa on syyskuuhun 2021 mennessä tilastoitu noin 840 May-nimistä naista. Lisäksi May-nimi on ollut viidellä miehellä.
Maylla ei ole nimipäivää almanakassa.
Tunnettuja May-nimisiä
May Alix (1902–1983), yhdysvaltalainen kabaree- ja jazzlaulaja
May Allison (1890–1989), yhdysvaltalainen näyttelijä
May Britt (s. 1934), ruotsalainen näyttelijä
May Grethe Lerum (s. 1965), norjalainen kirjailija
May McAvoy (1899–1984), yhdysvaltalainen näyttelijä
May-Britt Moser (s. 1963), norjalainen neurotieteilijä, Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saaja
May Pihlgren (1904–1986), suomalainen näyttelijä
May Robson, oik. Mary Robison (1858–1942), australialais-yhdysvaltalainen näyttelijä ja näytelmäkirjailija
May-Britt Seitava (s. 1942), suomalainen valokuvamalli ja näyttelijä
May Sutton (1886–1975), yhdysvaltalainen tennispelaaja
May Swenson (1913–1989), yhdysvaltalainen runoilija
May Whitty (1865–1948), brittiläinen näyttelijä
Kuvitteellisia May-nimisiä
May, Iines Ankan sisarentyttären Liinun englanninkielinen nimi
May, Pokémon-hahmo
May Parker, sivuhahmo Hämähäkkimies-sarjakuvissa
Lähteet
Aiheesta muualla
Etunimien taivutus: May (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisu)
Etunimet
|
425342
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pernell%20Roberts
|
Pernell Roberts
|
Pernell Elvin Roberts (18. toukokuuta 1928 Waycross, Georgia – 24. tammikuuta 2010 Malibu, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä.
Roberts syntyi Waycrossissa, Georgiassa, ja tuli tunnetuksi Adam Cartwrightin roolistaan televisiosarjassa Bonanza vuosina 1959–1965. Hänellä oli vuosina 1979–1986 päärooli sarjassa Trapper John, M.D..
Etupäässä televisiosta tunnetulla Robertsilla on ollut osia myös elokuvissa, muun muassa Lainsuojattoman jäljillä, ja hänet nähtiin vuonna 2001 vierailijana sarjassa Diagnoosi: Murha.
Pernell Robertsin kolme ensimmäistä avioliittoa päättyivät eroon. Hänellä oli ensimmäisestä avioliitostaan Vera Mowryn kanssa yksi poika, Jonathan Roberts, joka kuoli vuonna 1989 moottoripyöräonnettomuudessa 37-vuotiaana. Kuollessaan Pernell Roberts oli aviossa neljännen kerran, Eleanor Criswellin kanssa. Hän menehtyi kotonaan haimasyöpään.
Pernell Roberts oli myös lahjakas laulaja. Hän lauloi useassa Bonanzan jaksossa ja levytti RCA Victor-levymerkille folk musiikkia sisältäneen levyn Come All Ye Fair and Tender Ladies vuonna 1962.
Lähteet
Aiheesta muualla
Pernell Roberts Internet Broadway Databasessa
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Vuonna 1928 syntyneet
Vuonna 2010 kuolleet
|
37343
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Allergeeni
|
Allergeeni
|
Allergeeni eli herkiste on allergisen reaktion aiheuttaja. Se on antigeeni ja saa aikaan immuunivasteen elimistössä.
Allergeeneja voivat olla useat vieraat proteiinit, kuten siitepöly, homeitiöt, lääkeaineet (mm. penisilliini), ruoka-aineet (esimerkiksi pähkinät, kala, munanvalkuainen, maito), hyönteisten myrkyt ja jätökset (mehiläisen pisto, pölypunkit) sekä eläinten karva ja hilse. Lähes mikä tahansa ruoka-aine voi aiheuttaa allergiaa. Lisäaineista yliherkkyyttä voivat aiheuttaa atsovärit, bentsoehappo ja sulfiitit. Kosketusihottumaa synnyttävät esimerkiksi nikkeli ja kromi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Allergia.fi: 14 allergeenia (pdf)
Allergia.fi: Siitepölyallergia (pdf)
Immunologia
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
837027
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aivan%20liian%20hotti
|
Aivan liian hotti
|
Aivan liian hotti (She's Out of My League) on vuonna 2010 julkaistu yhdysvaltalainen romanttinen komedia. Elokuvan ohjauksesta vastaa Jim Field Smith.
Juoni
Elokuvan päähenkilö Kirk on tavallinen lentoaseman turvamiehenä työskentelevä nuori mies, joka ei ole uskoa onneaan. Vastoin kaikkia luonnonlakeja Molly, menestynyt ja järkyttävän kaunis nainen, ihastuu Kirkiin. Kirk ei pysty myöntämään tapahtunutta todeksi. Ällistyneitä ovat myös hänen ystävänsä, perheensä ja jopa hänen ex-tyttöystävänsä. Nyt hänen on keksittävä, kuinka saada suhde toimimaan, vaikka hän on ensimmäinen, joka myöntää naisen pelaavan aivan eri luokassa.
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Elokuvan suomenkieliset kotisivut
Arvostelut
Vuoden 2010 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset romanttiset komediat
|
1443620
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4n%C3%B6nratamo
|
Jänönratamo
|
Jänönratamo (Plantago ovata, joskus myös Plantago ispaghula) on yksivuotinen jäykkä ja karvainen vanakasvi, jota tavataan kuivilla seuduilla etenkin Aasiassa sekä Välimeren alueen maissa. Kasvi on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan.
Jänöratamon siemenistä saadaan liukoista psyllium-kuitua, jota käytetään gluteenittomassa leivonnassa ja ummetuslääkkeenä. Psylliumia myydään ruokakaupoissa. Apteekeissa myydään lisäksi psylliumia sisältävää Vi-Siblin-valmistetta.
Lähteet
Ratamot
Lääkekasvit
|
1623902
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dana%20Hee
|
Dana Hee
|
Dana Hee (s. Dana Lynn Davidson; 9. marraskuuta 1961) on yhdysvaltalainen taekwondoin, sijaisnäyttelijä, elokuva- ja televisionäyttelijä, valmentaja, urheiluselostaja ja kanatilan pitäjä.
Lapsuudessaan Hee oli kokenut kovia. Kolmivuotiaana hänen äitinsä hylkäsi Danan ja hänen kaksi veljeään. Seuraavat yhdeksän vuotta he viettivät lastenkodissa. Lapsuuteen kuului myös orpokoteja ja sijaisperheissä asumista. Hän joutui seksuaalisen hyväksikäytön ja perheväkivallan uhriksi. Tapahtumien seurauksena hänen itseluottamuksensa heikkeni ja hän oli lähellä tehdä itsemurhan 20-vuotiaana. Vastapainona traumaattisille kokemuksilleen Dana ryhtyi harrastamaan taistelulajeja.
Ollessaan 23-vuotias (1980), Hee alkoi harjoittelemaan Shotokan-tyylin karatea. Vuonna 1984 hän vaihtoi taekwondoon. Vuosina 1985–1987 hän voitti 21 Yhdysvaltain kansallisen liiton kilpailua. Hee voitti myös hopeaa taekwondon Yhdysvaltain mestaruuskilpailuista vuosina 1986, 1987 ja 1988 sekä kultaa maan vuoden 1988 olympiajoukkueen karsinnoissa. Vuoden 1988 kesäolympialaisissa Hee otteli taekwondon kevytsarjan (55–60 kg) kultamitalistiksi. Taekwondo oli näissä kisoissa näytöslajina.
Olympiavoittonsa jälkeen Hee ryhtyi naispuoliseksi sijaisnäyttelijäksi, toimintaelokuvien näyttelijäksi, malliksi sekä sittemmin taekwondo-tapahtumien urheiluselostajaksi ja ammattikuuluttajien taustoittajaksi. Hee on esiintynyt sijaisnäyttelijänä esimerkiksi Sandra Bullockin, Geena Davisin, Cameron Diazin, Jennifer Garnerin, Daryl Hannahin, Nicole Kidmanin, Gwyneth Paltrowin, Rene Russon ja Uma Thurmanin asemasta. Hee näyttelee esimerkiksi Jeri Ryanin sijalla useissa scifi-sarjan Star Trek: Voyager kuudennen ja seitsemännen tuotantokauden jaksoissa.
Hee on yhdistänyt monen taistelulajin liikkeitä näytellessään, karaten ja taekwondon ohella esimerkiksi aikidoa, nyrkkeilyä, capoeiraa, jujutsua, kungfuta ja painia. Hän on tehnyt stuntkohtauksia esimerkiksi elokuviin Batman Forever (1995), Mortal Kombat (1995), Independence day – Maailmojen sota (1996), Batman & Robin (1997), Lethal Weapon 4 (1998), Astronautin vaimo (1999), Charlie’s Angels (2000), Gangs of New York (2000), Terminator 3: Rise of the Machines (2003), Spider-Man 2 (2004) ja The Avengers (2012). Hän on näytellyt esimerkiksi mutantoitunutta Siliä elokuvassa Peto (1995) Mileenanaa elokuvassa Mortal Kombat: Annihilation (1997) ja Siannia televisiosarjassa Mortal Kombat: Conquest (1998). Hän on esiintynyt myös muun muassa Salaiset kansiot, C.S.I. Miami, Alias, Baywatch, ja Profiler-televisiosarjoissa.
Vuoden 2004 jälkeen Dana Hee siirtyi osin loukkaantumisten seurauksena sijaisnäyttelijän roolista erityisesti kannustuspuhujan, urheilutapahtumien juontajan ja urheiluselostajan tehtäviin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Karin Schwartz (DEN) vastaan Dana Hee (USA), Soulin olympiakisojen 1988 finaali (youtube.com)
Dana Hee - Mortal Kombat (youtube.com)
Yhdysvaltalaiset taekwondoinit
Yhdysvaltalaiset elokuvanäyttelijät
Yhdysvaltalaiset televisionäyttelijät
Sijaisnäyttelijät
Vuonna 1961 syntyneet
Elävät henkilöt
|
996256
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvivaaran%20kaivos
|
Talvivaaran kaivos
|
Talvivaaran kaivos on Sotkamossa lähellä Talvivaara-nimistä vaaraa sijaitseva Terrafamen monimetallikaivos, joka tuottaa pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä. Kaivoksen tuotantomenetelmänä käytetään bioliuotusta, jolla tavoitellaan taloudellisesti kannattavaa metallien tuotantoa suhteellisen köyhästä malmista.
Kaivostoiminta alueella alkoi 2008. Toimintaa harjoittaa nykyisin Terrafame, joka osti kaivostoiminnan Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesältä 2015. Talvivaara Sotkamo Oy ja sen pääomistaja Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj (myöhemmin Ahtium) olivat ajautuneet talousvaikeuksiin ja hakeutuneet yrityssaneeraukseen 2013.
Esiintymän löytyminen ja kaivoksen perustaminen
Talvivaaran esiintymä on alun perin löytynyt Geologian tutkimuskeskuksen tutkimuksissa vuonna 1977. Tällöin esiintymä havaittiin suureksi, mutta verrattain heikkolaatuiseksi. Tämän vuoksi sen hyödyntäminen ei ollut kannattavaa perinteisillä rikastusmenetelmillä, vaan vaati bioliuotusmenetelmän kehittymistä maailmalla (esim. Chilessä) ennen kuin kannattava hyödyntäminen tuli mahdolliseksi.
Kaivosoikeudet jäivät Outokumpu Oyj:n haltuun. Tämä myi ne vuonna 2003 entiselle työntekijälleen Pekka Perälle euron hinnalla ja oikeudesta ostaa euron hintaan viidenneksen Talvivaara Sotkamo Oy:stä kaivoksensa aukeamisen jälkeen ja oikeudesta mahdollisessa pörssilistautumisessa ostaa 5 prosenttia pörssiyhtiön osakkeista 20 prosentin alennuksella antihinnastaan. Perä tosin osti kolikon takaisin ja maksoi siitä kaksi euroa.
Kauppa johti siihen, että Talvivaaran Kaivososakeyhtiö aloitti Talvivaaran kaivoksella kaivostoiminnan. Kaivos aloitti toimintansa 1. lokakuuta 2008.
Outokumpu hyödynsi optionsa 2007 eli osti yhdellä eurolla 20 % Talvivaara Sotkamo Oy:stä sekä merkitsi alennuksella 4,9 % Talvivaaran Kaivososakeyhtiön osakekannasta noin 32 miljoonan euron hintaan. Vuonna 2011 Outokumpu myi koko omistuksensa Talvivaaran Kaivososakeyhtiöstä Solidiumille 60 miljoonan euron hintaan ja 4 % Talvivaara Sotkamo Oy:stä Talvivaaran Kaivososakeyhtiölle 60 miljoonan euron hintaan. Lopusta 16 % Talvivaara Sotkamo Oy:n omistuksesta tehtiin optiosopimus Talvivaaran Kaivososakeyhtiön kanssa, mutta kaupat eivät kuitenkaan toteutuneet.
Suomen valtio on rahoittanut alueen infrastruktuuria, muun muassa sähkölinjan, teiden ja rautatien rakentamista 50 miljoonalla eurolla. Rahoitus on tehty Ranuan Suhangon kaivosprojektista omaksutulla jälkirahoitusmallilla, jossa kaivosyhtiö tekee investoinnit ja valtio maksaa ne takaisin. Talvivaaran rata rakennettiin vuosina 2007–2009 ja avattiin liikenteelle syyskuun alussa 2009. Valtio osti Talvivaaran radan vuonna 2011 kahdella 20 miljoonan euron maksuerällä ja liitti sen osaksi valtion rataverkkoa.
Kaivos
Geologia
Talvivaaran kaivos sijaitsee paleoproterotsooisen Kainuun liuskealueen eteläisessä osassa, joka on ylityöntynyt ja poimuttunut arkeeisen pohjakompleksin Kuhmon ja Iisalmen-Pudasjärven lohkojen väliin Svekofennisessä orogeniassa noin 1 900 miljoonaa vuotta sitten. Metamorfiset olot ovat vastanneet alempaa vihreäliuskefasiesta ja ylempää amfiboliittifasiesta eli lämpötila oli noin 500 °C ja paine 2–3 kbar. Kainuun liuskealue edustaa neljää ylintä osaa Karjalaisista muodostumista, jotka koostuvat suprakrustisista eli pintasyntyisistä kivistä. Talvivaaran malmi kuuluu Ala-Kalevan (muodostunut 2 060–1 950 miljoonaa vuotta sitten) ja Sotkamo-ryhmän kiviin, mutta sitä ympäröivät Jatulin (muodostunut 2 200–2 060 miljoonaa vuotta sitten) ja Ylä-Kalevan (muodostunut 1 920–1 870 miljoonaa vuotta sitten) kivet. Nykyiset kiilleliuskeet, mustaliuskeet ja kvartsiitit ovat alkujaan olleet meri- ja jokiympäristöihin kerrostuneita hiekkoja, savia, mutaliejuja, konglomeraatteja ja karbonaatteja, jotka metamorfoituivat Svekofennisessä orogeniassa.
Talvivaaran monimetallimalmi sisältää Ni-Cu-Co-Zn-Mn-mineralisaatioita, joiden isäntäkivi on 90-prosenttisesti grafiitti- ja sulfidipitoinen mustaliuske. Loput 10 % on metakarbonaattikiveä. Talvivaaran mustaliuskeen lähtöainetta, Ni-Cu-Zn-rikasta mutaa muodostui matalan valtameren keskiselänteellä hydrotermisissä prosesseissa. Talvivaaran tärkeimmät malmimineraalit ovat kuparikiisu, sinkkivälke ja pentlandiitti.
Malmivarat
Talvivaaran malmiesiintymät kattavat kaksi monimetallista malmiota: Kuusilammen ja Kolmisopen. Malmi sisältää nikkeliä, sinkkiä, kuparia, kobolttia, mangaania ja uraania. Mineraalivarat on arvioitu 2 053 miljoonaksi tonniksi, jotka riittävät useiksi vuosikymmeniksi. Esiintymä on yksi Euroopan suurimmista tiedossa olevista sulfidisen nikkelin esiintymistä. Tähän mennessä löydetyn malmin metallipitoisuudet ovat: nikkeli 0,22 %, sinkki 0,50 %, kupari 0,13 %, koboltti 0,02 % ja uraani 0,0017 %. Malmivarojen arvioinnissa käytetty nikkelin rajapitoisuus on 0,07 %. Talvivaaran Kaivososakeyhtiö on arvioinut, että alueella on edelleen merkittävää malminetsintäpotentiaalia tunnetun malmion ympärillä.
Tuotanto
Tuotantoprosessi jaetaan louhintaan, murskaukseen, biokasaliuotukseen ja metallien talteenottoon. Malmintuotantovaihe alkaa avolouhoksella poraus- ja panostusmenetelmien käytöllä, joilla malmi irrotetaan kalliosta. Irrotettu malmi kuljetaan suurilla kaivoskoneilla nelivaiheeseen murskausprosessiin. Siinä malmi murskataan 80 %:sti alle 8 mm raekokoon, minkä jälkeen murske agglomeroidaan eli pienemmät partikkelit sidotaan isompiin partikkeleihin pyörivässä rummussa rikkihappoa apuna käyttäen. Tämän jälkeen malmi kasataan kuljetinnostureilla ja kuljetinhihnoilla biokasaliuotusta varten 8 metriä korkeiksi suorakaiteenmuotoisiksi kasoiksi, jotka ovat toisesta päässä noin 5 asteen kallistuskulmassa. Kasoja ilmastetaan ja kastellaan happamalla (pH 1,5–3) liuoksella kasan päällä olevien kasteluputkien avulla bakteeritoiminnan kiihdyttämiseksi, jolloin vapautuu runsaasti lämpöä. Bioliuotuksessa bakteerit erottavat metallit malmista katalysoimalla malmin sisältämän raudan ja rikin hapettumista saadakseen energiaa kasvuunsa. Metallit liukenevat kasassa jatkuvasti kiertäviin liuoksiin, kunnes liuos saavuttaa halutun metallipitoisuuden ja se otetaan talteen. Bioliuotus tapahtuu primääri- ja sekundäärikasoissa, joissa ensimmäisessä bioliuotus kestää 13 kuukautta ennen siirtymistä sekundäärikasaliuotukseen. Viimeisessä tuotantovaiheessa metallien talteenotossa biokasaliuotuksesta saatu metallipitoinen liuos saostetaan rikkivedyn avulla, minkä jälkeen metallituoteseos myydään markkinoille.
Malmiot sopivat hyvin avolouhintaan, koska niiden päällä on vain ohut maakerros ja malmioiden geometrinen muoto on hyvä.
Kaivos tuotti vuonna 2012 pääasiassa nikkeliä ja sinkkiä. Lisäksi kaivos tuotti kobolttia ja kuparia. Louhinta oli pysähdyksissä marraskuusta 2013 syyskuuhun 2015.
Suunnitellulla vuosituotantokapasiteetilla 50 kilotonnia (kt) nikkeliä kaivoksen piti tuottaa lisäksi 90 kt sinkkiä, 15 kt kuparia ja 1,8 kt kobolttia. Kaivoksen suunniteltiin tuottavan myös 0,35 kt uraania.
Bioliuotus
Metallien erottamiseen malmista käytetään Talvivaarassa bioliuotusta. Menetelmän käytön tavoitteena on metallien taloudellisesti kannattava tuotanto suhteellisen köyhästä malmista.
Menetelmässä malmi murskataan ja asetellaan laajoihin kasoihin. Kasoja ilmastetaan ja kastellaan happamalla (pH 1,5–3) liuoksella kasan päällä olevien kasteluputkien avulla bakteeritoiminnan kiihdyttämiseksi, jolloin vapautuu runsaasti lämpöä. Bioliuotus on luonnollinen prosessi teollisessa mittakaavassa. Siinä bakteerit erottavat metallit malmista katalysoimalla malmin sisältämän raudan ja rikin hapettumista saadakseen energiaa kasvuunsa. Halutulla liuoksen pH:lla varmistetaan maksimaalinen metallien liukeneminen malmista, mutta estetään epäpuhtauksien liukeneminen. Esimerkiksi kvartsi sakkaa liuosta, ja sen liukenemisen estämiseksi pH:n on oltava yli 1,5. Prosessissa tapahtuu happoa kuluttava Fe2+-hapettuminen ja happoa tuottava Fe3+ -hydrolyysi. Tämä vaihteluväli mahdollistaa ei-selektiivisten sulfidia ja rautaa hapettavien bakteerien esiintymisen liuoksessa mahdollistaen bioliuotuksen systeemissä. Yleistetysti prosessi liittyy happoa kuluttaviin reaktioihin (monosulfidit) ja sitä tuottaviin reaktioihin (rikkikiisu). Prosessi on hapetus-pelkistys- ja liukenemis-saostusreaktioiden jatkuva reaktiosarja.
Bioliuotuksessa käytetään vettä, ilmaa sekä kotoperäisiä bakteereja, jotka kasvavat malmissa luonnostaan. Prosessi on Talvivaaran mukaan kustannuksiltaan edullinen, sillä sen vaatimat investoinnit ja käyttökustannukset ovat pienemmät kuin perinteisillä sulatus- ja jalostusprosesseilla, minkä lisäksi bioliuotuksen ilmoitetaan olevan puhtaampi ja ympäristöystävällisempi menetelmä. Bioliuotus vaatii myös vähemmän energiaa kuin perinteiset jalostusprosessit.
Eduista huolimatta Talvivaaralla on ollut ongelmia bioliuotuksen käytössä. Ongelmia on aiheuttanut mm. se, ettei Talvivaara ollut varautunut runsaisiin sateisiin. Ongelmat bioliuotuksessa on mainittu yhdeksi syyksi siihen, että yhtiö joutui yrityssaneeraukseen 2013.
Talvivaaran toimintaa jatkava Terrafame Oy on saanut bioliuotusmenetelmän toimimaan paremmin; esimerkiksi vuonna 2018 Terrafamen liikevaihto oli 325,8 miljoonaa euroa ja koko vuoden käyttökate oli 32,8 miljoonaa euroa positiivinen. Liiketulos oli 3,0 miljoonaa euroa positiivinen.
Ympäristöluvat
Kaivos on toiminut vuonna 2007 ja 2013 saaduilla ympäristö- ja jätevesiluvilla. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto käsitteli huhtikuussa 2014 kaivoksen ympäristöluvan uudelleen. Uusi lupa olisi mahdollistanut Kuusilammen avolouhoksen toiminnan jatkamisen ja 30 000 nikkelitonnin tuotannon vuodessa. Uraanin talteenotto olisi sallittu. Uuden avolouhoksen avaamiselle Kolmisopen malmioon ei annettu lupaa, koska siihen liittyy ympäristön pilaantumisen vaara. Lupa määrittelee myös jätteiden käsittelyä ja nostaisi ympäristövakuuden määrän kolminkertaiseksi. Uusi ympäristölupa ei tullut voimaan, sillä Talvivaara valitti siitä.
Uraanin talteenotto
Talvivaaran malmissa esiintyy pieninä pitoisuuksina uraania. Uraani liukenee malmista bioliuotuksen yhteydessä. Pääosa uraanista poistuu osaksi jätealueelle varastoitavaa kipsisakkaa, mutta osa uraanista kertyy nikkelituotteeseen epäpuhtautena. Jos uraani otettaisiin talteen, sen seurauksena prosessissa kiertävän ja jätteisiin jäävän uraanin määrä vähenisi olennaisesti, millä olisi yhtiön mukaan edullinen vaikutus myös kaivoksen ympäristössä.
Terrafamella on lainvoimainen Pohjois-Suomen aluehallintoviraston vuonna 2014 myöntämä ympäristölupa uraanin talteenottoa varten. Vuonna 2017 Terrafame haki valtioneuvostolta ydinenergialain mukaista uraanin talteenottolupaa. Valtioneuvosto myönsi luvan helmikuussa 2020. Lupa tuli lainvoimaiseksi kesäkuussa 2021, kun Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Suomen luonnonsuojeluliiton ja Vesiluonnon puolesta ry:n tekemät valitukset.
Kaivokselta vuosittain louhittava malmi sisältää noin 300 tonnia uraania. Nykyään tästä uraanista noin 250 tonnia jää bioliuotuskasoihin ja noin 50 tonnia kulkeutuu kipsisakka-altaisiin. Mikäli talteenotto käynnistetään saadaan yhtiön arvion mukaan vuodessa talteen noin 135 tonnia uraania, joka toimitettaisiin jalostettavaksi ulkomaille. Bioliuotuskasoihin jäisi vielä 160 tonnia uraania vuodessa, ja kipsisakka-altaisiin kulkeutuisi enää 5 tonnia vuodessa. Terrafame haki lupaa enintään 250 tonnin talteenottoon vuodessa. Vertailun vuoksi, Suomen ydinvoimaloiden polttoaineen valmistukseen tarvittiin vuonna 2017 luonnonuraania 494 tonnia. Terrafamen arvion mukaan uraanin talteenotto toisi noin 10 miljoonan euron liikevaihdon ja työllistäisi suoraan 30 henkilöä.
Uraania ja raskasmetalleja sisältävän kaivosjätteen loppusijoituksesta on määrä päättää vuoden 2018 aikana. Sivukivessä arvioidaan olevan noin 20 000 tonnia uraania.
Vesi- ja ympäristöongelmat
Talvivaaran suurimpia ongelmia ovat olleet vesitaseen hallitseminen ja vesipäästöjen pienentäminen vuodesta 2012, jolloin sattui vakava kipsisakka-altaan vuoto (1 milj. kuutiota hapanta metalli- ja sulfaattipitoista vettä valui luontoon) marraskuussa ja poikkeuksellisen suuret sademäärät. Sen seurauksena malmin tuotanto keskeytettiin ja kaivosalueelle varastoitui 6–7 milj. kuutiota sade- ja kipsisakka-allasvesiä. Kipsisakka-allasvuodosta seurasi vesien happamoitumista ja metallipitoisuudet kohosivat. Sen seurauksena vesistöissä havaittiin epäedullisia muutoksia; Ylä-Lumijärvi, Lumijoki ja Kivijärvi sekä lievemmin Kivijärvestä Laakajärveen virtaavassa Kivijoessa. Vesitase tarkoittaa käytännössä sisään ja ulostulevien vesien laskemista ja niiden tasapainottamista. Kaivokselle tulee sisään vettä sateen ja kastelun muodossa ja sitä poistuu haihtumalla ja takaisin luontoon laskemisen kautta.
Kipsisakka-altaan vuodon tyrehdyttämisen jälkeen kaivos perusti Saukko-projektin, jonka tehtävänä oli löytää kestäviä ratkaisuja kaivoksen vesitaseen parantamiseksi ja vesistökuormituksen pienentämiseen, mikä käytännössä tarkoittaa metallintuotannossa suljetun vedenkierron luomista, jossa kaivos onnistui vuonna 2013. Varoaltaita laajennettiin ja vahvistettiin. Kaivokselle rakennettiin käänteisosmoosilaitos, jonka ansiosta uutta vettä ei tarvita. Käänteisosmoosi on suolanpoistomenetelmä, jossa puoliläpäisevän kalvon läpi suodattuu prosessivesiä korkeassa paineessa. Menetelmä on erinomainen tai hyvä, koska suoloista 95 % tai enemmän poistuu vedestä. Saostusmenetelmä on parhaita kaivosvesien puhdistustekniikoita myös Talvivaarassa, missä purkuvedet neutraloidaan kalkilla. Se nostaa veden pH:ta ja saostaa metalleja ja sulfaattia vedestä kipsiksi altaan pohjalle. Prosessissa metallit muodostavat niukkaliukoisia hydroksideja, jotka saostuvat mm. ferrihydroksidiksi Fe(OH)3 ja alumiinihydroksidiksi Al(OH)3. Vedessä esiintyvä SO42- saostuu kalsiumin avulla kalsiumsulfaatiksi (kipsiksi) CaSO4. Poltettua kalkkia käytetään kalkin kanssa, jolloin ensimmäisessä vaiheessa Fe ja Al saostuvat pH 5,5–6 välillä ja toisessa vaiheessa pH 9–10 saostuvat raskasmetallit sekä Mn.
Alueen pintamaalajit ovat moreeni ja turve. Hydrogeologisesti kaivos sijaitsee vedenjakajalla, josta vesiä johdetaan hallitusti etelään Vuoksen ja pohjoiseen Oulujoen vesistöjen suuntaan. Happamoitumista aiheuttavia vesiä ovat prosessivedet, sadeveden joutuminen kosketuksiin sulfidipitoisten sivukiven kanssa, kuivatusvedet sekä hulevedet, Lone-vedet (loppuneutraloinnin ylitevettä) että bioliuotuksessa syntyvät vedet ja lisäksi muita vesiä. Vesiä puhdistetaan useassa eri yksikössä, esimerkiksi käänteisosmoosilla, neutraloimalla ja sakeuttamalla. Kaivosalueella on 23 patoa. Vuonna 2014 kaivokselta johdettiin 4,82 milj. kuutiota puhdistettuja vesiä takaisin luontoon, mikä oli miljoona kuutiota vähemmän verrattuna edelliseen vuoteen. Vertailuksi Kevitsan kaivokselta johdettiin puhdistettuja purkuvesiä luontoon takaisin 2,4 milj. kuutiota vuonna 2013, mikä on 50 % vähemmän kuin Talvivaarassa. Kaivoksen päästöjä pinta- ja pohjavesiin seurataan säännöllisesti konsulttifirman toimesta.
Kaivos on onnistunut pienentämään vesistöpäästöjään tuntuvasti vuonna 2014 verrattuna vuosiin 2013 ja 2012. Purkuvesiä (Lone-vettä eli loppuneutraloinnin ylitevettä) juoksutetaan eniten tammikuusta toukokuuhun ja harvemmin syksyllä. Kevättulvien aikaan vesiä juoksutetaan luonnollisesti eniten. Lupa-määräyksen mukaan purkuvesiä on juoksutettava tasaisesti vesistöihin niiden virtaamiin suhteutettuna 10–15 % keskivirtaamasta. Purkuvesissä on malmista ja rikkihaposta peräisin olevaa sulfaattia, joka aiheuttaa vesien sähkönjohtavuuden kasvua, suolaantumista ja vesien kerrostumista että sulfaatin pelkistymistä sulfidiksi hapettomissa oloissa, joka häiritsee pohjasedimenttien raudan kiertoa. Se johtaa lopulta ravinnekierron häiriintymiseen. Se aiheuttaa fosforin sisäisen kuormituksen kasvua järvissä eli rehevöitymistä. Kerrostuminen haittaa happitilannetta, kun päällysvesi ei sekoitu kunnolla. Hapan kaivosvesi on suolapitoista ja tiheää, mikä estää järvien vuodenaikaisdynamiikkaan kuuluvan sekoittumisen, joka mahdollistaisi alusveden hapettumisen. Tosin mm. vuonna 2017 Nuasjärven ja Jormasjärven kevätkierrot toteutuivat odotetusti . Talvivaaran kallioperä sisältää runsaasti sulfidimineraaleja, jotka rapautuessaan saavat aikaan herkästi happamoitumista, mikä ilmenee alueen turpeiden geokemiassa ja vesistöissä. Alueen lähivesistöt ovat myös luonnostaan happamia ja kerrostuneita, mikä herkästi pahenee happamien kaivosvesien valuttua niihin.
Esimerkiksi vesistöjen nikkelin määrä väheni 60 %, kuparin määrä väheni noin 2 %, mangaanin määrä väheni 60 %, natrium määrä väheni noin 50 % sekä sinkin määrä oli kaikesta huolimatta vähentynyt 60 %, mutta se ylitti hieman luparajan ja sulfaatin määrä puolittui edelliseen vuoteen verrattuna. Päästöt pienenivät kaikkien ainemäärien osalta paitsi sinkin.
Ylimääräinen vesi
Kaivosalueella ollut ylimääräinen vesi on merkittävästi haitannut Talvivaaran tuotantoa useaan otteeseen. Malmin louhinta on ollut pitkiä aikoja keskeytettynä, sillä avolouhoksessa on jouduttu säilyttämään vettä. Ylimääräinen vesi on heikentänyt bioliuotusprosessin toimintaa. Vesienhallinta on aiheuttanut yhtiölle myös kustannuksia.
Kaivosalueella on vuodesta 2012 alkaen ollut runsaasti ylimääräistä vettä, jonka käsittely ja varastointi on ollut ongelmallista. Vettä on varastoitu kaivosalueella sijaitseviin altaisiin sekä avolouhokseen. Vettä on jouduttu laskemaan luontoon sekä tarkoituksellisesti että alueella sattuneiden vuotojen vuoksi. Ylimääräisen veden syyksi Talvivaara on maininnut poikkeukselliset sääolosuhteet.
Vuonna 2013 kaivoksen metallitehdas pääsi suljettuun vesikiertoon. Tällä tarkoitetaan sitä, että metallien tuotannossa käytetty vesi puhdistetaan ja käytetään tuotantoprosessissa uudelleen. Aiemmin yhtiö otti suuria määriä raakavettä läheisestä järvestä. Tuotannon jätevesi laskettiin takaisin vesistöön. Suljetun vesikierron ansiosta tästä voitiin luopua.
Kaivosalueella on vuonna 2014 edelleen ollut ylimääräistä vettä, josta osa on ollut likaantunutta. Ylimääräisestä vedestä on pyritty eroon haihtumisen, juoksutusten sekä suljetun vesikierron avulla. Malmin louhinta on ollut loppuvuodesta 2013 alkaen keskeytyksissä, mikä on laskenut metallien tuotantotasoa.
Vuonna 2014 alueelle on rakennettu uutta käänteisosmoosiin perustuvaa vesienpuhdistamoa. Samaa tekniikkaa käytetään mm. juomaveden puhdistuksessa. Talvivaaran mukaan puhdistamo käytännössä tuottaa tislattua vettä. Ylijäävä jätevesi on tarkoitus käyttää malmikasojen kasteluun.
Purkuputki Nuasjärveen
Vesiongelman pitkäaikaisena ratkaisuna on Talvivaarassa pidetty puhdistamon ohella purkuputken rakentamista. Purkuputken kautta on tarkoitus johtaa puhdistettuja vesiä Nuasjärveen. Talvivaara Sotkamon konkurssipesä on saanut luvan putken rakentamiseen. Sen rakennustyöt ovat käynnissä keväällä 2015. Konkurssipesä pitää purkuputkea välttämättömänä.
Lupahakemuksen mukaan putkea pitkin johdettaisiin käsiteltyjä jätevesiä ensin n. 7,5 miljoonaa ja kolmen vuoden jälkeen viisi miljoonaan kuutiota vuodessa. Purkuputken avulla voidaan yhtiön mukaan säädellä sadevesiä ja auttaa pieniä järviä elpymään aiemmista päästöistä. Nuasjärvi on tilavuudeltaan huomattavasti suurempi kuin ne pienvesistöt, joihin yhtiön vesiä on aiemmin johdettu. Putki on kuitenkin herättänyt vastustusta ja pelkoa sekä ympäristön että kalastus- ja matkailuelinkeinojen puolesta. Lupahakemukseen liittyvissä muistutuksissa ja lausunnoissa perätään jätevesien käsittelyä kaivoksen sisällä.
Nuasjärvestä pyydetyn kalan menekin takaamiseksi Talvivaaran konkurssipesä on ehdottanut, että järven kalaa markkinoitaisiin jatkossa "Oulujärven vesistön kalana". Tätä kalastajat ovat kuitenkin pitäneet laittomana. Kainuun Kalatalouskeskuksen mukaan Nuasjärven ja Rehjan-alueen kalat ovat raskasmetallipitoisuuksien puolesta ravinnoksi kelpaavia – pitoisuudet ovat täysin linjassa sisävesien arvojen kanssa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkimuksen (2023) mukaan tutkituissa Nuasjärven kuhissa ei ollut yhdessäkään raja-arvot ylittävää elohopeapitoisuutta - Kainuun Sanomien mukaan kaupallinen kalastus on käynnistynyt uudelleen Nuasjärvessä.
Yhtiö arvioi syksyllä 2014 pääsevänsä eroon ylimääräisistä jätevesistä kolmessa vuodessa.
On osoittautunut, että purkuputki on aiheuttanut jatkuvia happikatoisia suolakerrostumia Nuasjärven syvänteisiin, vaikka putken tarkoituksena oli ympäristöongelmien hallinta. Helsingin yliopiston tutkijat ovat tulleet samansuuntaiseen tulokseen vuoden 2019 lokakuussa julkaistussa raportissa. Sen mukaan pohjaeliöstön ekosysteemi on turmeltunut. Kainuun ELY-keskuksen mukaan kuitenkin kyse oli vain purkuputken läheisyydessä tehdyistä havainnoista – "Nuasjärven tila on edelleen hyvä". Nuasjärven pohjaeläimistön laaja seuranta-aineisto ja vedenlaatutiedot eivät tue Helsingin yliopiston tutkijoiden käsitystä etenevästä happikadosta tai pohjaeliöstön ekologisen tilan turmeltumisesta. Näkemyserojen johdosta Kainuun ELY-keskuksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston käynnistämässä hankkeessa selvitetään kaivostoiminnalle määrättyjen vesistöjen tarkkailuohjelmien välisiä eroja. Hankkeessa verrataan eri menetelmiä, joiden perusteella arvioidaan järvisyvänteiden tilaa pohjaeläimistön perusteella.
Vesistöjen kuormitus
Talvivaaralla on ympäristölupa laskea puhdistettuja vesiä Oulujoen ja Vuoksen vesistöihin. Puhdistettu vesi sisältää jonkin verran mm. natriumia, sulfaattia ja mangaania. Pitoisuudet olivat yhtiön mukaan huipussaan vuonna 2010, minkä jälkeen niitä saatiin lasketuksi yhtiön toimiessa normaalisti. Yhtiö on vuonna 2013 ilmoittanut tavoitteekseen vähentää vesistöjen kuormitusta muun muassa käänteisosmoosilaitosten avulla, siirtymällä metallitehtaalla suljettuun vesikiertoon sekä sitouttamalla metalleista suurempi osa biokasaliuotuksessa kiinteään olomuotoon.
Järvien pilaantuminen
Talvivaaran vesien on väitetty pilanneen lähistön järviä. Kaivos on vaikuttanut etenkin Kivijärven, Salmisen, Laakajärven, Kolmisopen ja Jormasjärven tilaan. Yhtiö itse myöntää, että eräiden lähijärvien suolapitoisuus on noussut. Tämä ei yhtiön mukaan kuitenkaan estä järvien virkistyskäyttöä, vaan järvet olisivat virkistyskäytön kannalta edelleen turvallisia.
Yhtiön vakuutteluista huolimatta sadat järvien rantojen mökkiläiset ja asukkaat ovat kertoneet kärsineensä Talvivaaran aiheuttamista ympäristöongelmista. Osa heistä on hakenut yhtiöltä korvauksia. Hakijoiden joukossa on Metsähallitus, joka hakee Talvivaaralta miljoonakorvauksia rantatonttien arvon romahtamisesta.
2017 syyskuussa julkaistussa tutkimuksessa todettiin Kivijärven ekologian romahtaneen.
Vuonna 2019 Kolmisopen sulfaattipitoisuus oli laskenut noin 10 %:iin vuoden 2013 tasosta. Purkuputken käyttöönoton jälkeen Jormasjärven sulfaattipitoisuus on pudonnut alle puoleen vuosien 2013–2014 tasosta .
Sulfaattipäästöt
Talvivaaran suurimmaksi ympäristöhaitaksi on väitetty sulfaattipäästöjä, jotka väitteen mukaan ovat ylittäneet lupaehdot reippaasti vuosien ajan. Sulfaattipäästöjen on sanottu rehevöittäneen alueen lähimpiä järviä. Raskasmetallipäästöihin verrattuna rehevöitymisen haitat jatkuvat pidempään.
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö myönsi 2011, ettei yhtiö osannut arvioida sulfaattipäästöjen määrää. Toteutuneet päästöt olivat tuolloin olleet 60-kertaisia arvioihin verrattuna ja läheisten järvien vesi oli muuttunut suolaiseksi kaivoksen natriumsulfaatista.
Kaivoksen vesipäästöt pintavesiin alkoivat ensimmäisen kerran ilmetä vuonna 2010 Oulujoen suunnalla Salmisessa ja Kalliojärvessä sekä Vuoksen suunnalla Ylä-Lumijärvessä ja Kivijärvessä, mikä aiheutui suolaantumisesta. Nämä kaivospiiriin kuuluvat järvet myös kerrostuivat pysyvästi. Järvien sulfaattipitoisuudet ovat vaihdelleet paikoin rajusti hetkellisestä tuotantohäiriöistä ja kipsisakka-altaan vuodosta, mutta yleissuunta on ollut pitoisuuksien lasku 2013–2014 aikana. Siihen on myös vaikuttanut tehokkaasti se, että kaivoksen tuotanto on ollut seisokissa kuukausia vuodessa. Salmisen ja Kalliojärven alusveden sulfaattipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä 4 200–10 000 mg/l vuonna 2014, kun kipsisakka-allas vuodon jälkeen vuonna 2012 keskimääräinen sulfaattipitoisuus alusvedessä oli 9 169 mg/l. Kalliojärven alusveden keskimääräinen sulfaattipitoisuus oli 4 181 mg/l vuonna 2012.
Kolmisopessa se on ollut 200 mg/l sekä Kivijärven ja Ylä-Lumijärven pitoisuuksissa on ollut sama laskeva suunta viime vuosina. Oulujoen suuntaan laskevien purojen Härkäpuron, Puhdasvesiojan, Kuusijoen ja Kalliojoen osalta sulfaattipitoisuudet ovat vaihdelleet 65–2 600 mg/l. Jormasjärven päällysveden sulfaattipitoisuudet ovat koholla 48–90 mg/l ja Lumijärven päällysveden pitoisuudet ovat luokkaa 24 mg/l sekä Laakajärven pitoisuudet ovat hieman koholla taustapitoisuuteen verrattuna. Suomen vesissä sulfaattipitoisuuden keskiarvo 6,1 mg/l ja talousvesiasetuksen mukaan sen raja on alle 250 mg/l. Vuoksen suunnalla Lumijoessa ja Kivijoessa sulfaattipitoisuudet ovat kohtalaisen korkeat 25–670 mg/l. Jormasjärven syvänteen päällysvesi ylitti 13-kertaisesti alueen luontaisen keskiarvon vuonna 2012 ja sen sulfaattipitoisuudet ovat tasaisessa nousussa, mutta tilanne ei ole hälyttävä toistaiseksi. Yleisesti sulfaattipitoisuudet laskevat, mitä kauempaa mittaukset tehdään kaivospiirin ulkopuolella. Todennäköistä on myös piste- ja hajakuormitus (Mondo Minerals Oy:n hajapäästöt Nuasjärveen ja maa- ja metsätalouden ojitustoimet) ovat todennäköisempiä ja suurempia saastuttajia kuin kaivoksesta johtuvat päästöt kaukaisemmilla mittauspisteillä tehdyissä mittauksissa. Lupa-arvo kuukaudessa sulfaatille on <6 000 mg/l. Vuonna 2014 sulfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä 2 300–6 700 mg/l purkuvesissä, minkä keskiarvo kuukaudelle on 4 171 mg/l.
Vuonna 2019 Kolmisopen sulfaattipitoisuus oli laskenut noin 10 %:iin vuoden 2013 tasosta. Purkuputken käyttöönoton jälkeen Jormasjärven sulfaattipitoisuus on pudonnut alle puoleen vuosien 2013–2014 tasosta.
Pohjavedet ovat sallituissa talousvesiarvoissa ja niissä näkyy vahvasti alueen kallioperästä aiheutuvat luontainen happamuus. Talousvesikaivossa ei ole havaittavissa kaivoksen vesipäästöistä johtuvaa häiriötä alkuainepitoisuuksissa. Sulfaattipitoisuudet vaihtelivat välillä 4,1–52 mg/l, kun suositusarvo talousvedelle on 200 mg/l. Vastaavasti kaivospiirin maa- ja kalliopohjavesiputkissa pitoisuudet ovat selvästi korkeita ja niiden vaihtelu on ollut suurta <0,5–2 700 mg/l, kun porakaivojen keskiarvo pitoisuus on Suomessa 15,6 mg/l.
Kipsisakka-altaiden vuodot
Talvella 2012–2013 sattui Talvivaaran kipsisakka-altaissa kaksi suurta vuotoa, jotka saivat osakseen laajaa huomiota. Kipsisakka-altaassa on veteen liuenneita raskasmetalleja, muun muassa uraania, kadmiumia ja nikkeliä.
Ensimmäinen vuoto sattui 4.–14. marraskuuta 2012. Vettä virtasi tuhansia kuutiometrejä tunnissa. Onnettomuuden johdosta kaivosalueelle rakennettiin uusia patoja. Altaan aukkoja tukittiin bentoniittimatoilla, jotka kykenevät sitomaan runsaasti vettä. Valtaosa vuotovesistä saatiin pidetyksi kaivosalueen sisäpuolella turvapatojen avulla, mutta osa vedestä karkasi ympäristöön. Karannutta hapanta vettä neutralisoitiin poltetulla kalkilla, myös kaivosalueen ulkopuolella.
Suomen ympäristökeskuksen vesikeskuksen johtaja Seppo Rekolainen arvioi Talvivaaran onnettomuuden 2000-luvun pahimmaksi ympäristöonnettomuudeksi Suomessa. Onnettomuus johti myös poliisin esitutkintaan.
Toinen vuoto sattui viereisessä kipsisakka-altaassa 7.–9. huhtikuuta 2013. Yhtiössä käynnissä ollut osakeanti oli tuolloin juuri päättynyt. Vuodon johdosta osakeantiin osallistumisen sai peruuttaa. Yhtiön suurimpiin omistajiin kuulunut Ilmarinen perui osallistumisensa ja luopui omistuksestaan. Tapahtumasarjan jälkeen Suomen valtion Solidiumista tuli Talvivaaran suurin omistaja.
Onnettomuustutkintalautakunta antoi loppuraporttinsa helmikuussa 2013. Sen mukaan kaivos on ottanut tietoisen riskin viemällä vettä kipsisakka-altaista varoaltaisiin, kun ne ovat uhanneet täyttyä. Samoin viranomaisen vastuu on onnettomuudessa suuri. Esimerkiksi europarlamentaarikko Sirpa Pietikäisen mukaan hallintopakkoa olisi tullut käyttää aiemmin. Hänen mukaansa on syytä varautua toiminnan hallittuun alasajoon, ellei vesien hallintaa saada hallintaan, kuten näyttää olevan. Hänen mukaansa ympäristöministeriö on tullut selvitystensä perusteella siihen tulokseen, että hallintovirkamiesten olisi noudatettava lakia.
Kainuun Kalatalouskeskuksen mukaan (v. 2020) Nuasjärven ja Rehjan-alueen kalat ovat raskasmetallipitoisuuksien puolesta ravinnoksi kelpaavia - pitoisuudet ovat täysin linjassa sisävesien arvojen kanssa .
Uraanipäästöt
Marraskuussa 2012 tapahtuneen sakka-altaan vuodon yhteydessä kipsisakka-altaiden uraania ilmoitettiin kulkeutuneen veden mukana kilometrien päähän sakka-altaista. Säteilyturvakeskuksen mukaan uraanipitoisuudet kohosivat läheisissä vesistöissä, minkä jälkeen ne laskivat. Uraanipitoisuus lähimmässäkin järvessä jäi kuitenkin niin matalaksi, ettei sillä Säteilyturvakeskuksen mukaan ollut säteilysuojelullista merkitystä ihmisille tai ympäristölle. Itse sakka-altaissa STUK arvioi olevan kiinteänä satoja tonneja uraania.
Vaatimukset kaivoksen sulkemisesta
Kaivoksen päästöt ovat saaneet aikaan useita vaatimuksia kaivostoiminnan keskeyttämisestä tai lopettamisesta kokonaan.
Suomen Luonnonsuojeluliitto vaati maaliskuussa 2012 koko kaivoksen toiminnan keskeyttämistä siksi, että sen ympäristöhaitat olivat mittavat ja että ympäristölupia ei ollut osin noudatettu. Keskeyttämistä vaati myös vasemmistoliitto.
Adressia kerännyt STOP Talvivaara -liike vaati 2012 kaivoksen sulkemista vedoten jatkuviin ympäristöongelmiin. Aalto-yliopiston prosessitekniikan professori Kari Heiskanen varoitti tuolloin, että yhtiön toiminnan lopettaminen olisi ollut suurempi ympäristöriski kuin jatkaminen.
Kahdeksan luonnonsuojelujärjestöä vaati 2013 kaivoksen sulkemista vedoten ympäristöongelmiin. Järjestöjen mukaan Talvivaarassa käytetty bioliuotus ei sovi Suomen viileään ja sateiseen ilmastoon. Muina sulkuperusteina järjestöt esittivät, että kaivos altaineen oli heikosti rakennettu eivätkä valvovat viranomaiset kyenneet ehkäisemään vahinkoja. Järjestöjen mukaan toiminnan jatkaminen olisi ollut suurempi riski kuin lopettaminen, sillä lopettamisen jälkeen haitallisten aineiden muodostuminen pienenisi melko nopeasti.
Vuonna 2014 julkaistun Suomen Luonnonsuojeluliiton tilaaman selvityksen mukaan yrityssaneeraustilanteessa yhtiön omat varat eivät riitä sen saastuttaman ympäristön puhdistamiseen, vaan yritys ajautuu konkurssiin. Liiton mukaan kaivos ei ole elinkelpoinen, jos ympäristöhaitat otetaan huomioon yhtiön kustannuksina.
Viranomaisten kritiikki
Talvivaaran toimintaa valvoo Kainuun ELY-keskus. Sen toimintaa on kritisoitu.
ELY-keskus sai toiminnastaan ympäristöministeriöltä puhtaat paperit 2012. Tuolloisen selvityksen mukaan EU:n ympäristölainsäädäntöä ei ollut rikottu.
Oikeuskanslerin vuonna 2014 antaman päätöksen mukaan Kainuun ELY-keskus ei ole noudattanut Talvivaaran valvonnassa hyvän hallinnon vaatimuksia. Keskus ei ole käyttänyt toimivaltaansa riittävän ajoissa ja tehokkaasti. ELY-keskus ei käyttänyt hallintopakkoa, vaikka Talvivaara ei pysynyt aikatauluissa eikä saanut vähennettyä päästöjään.
Ympäristöministerin kansliapäällikkö Hannele Pokka julkaisi helmikuussa 2019 kirjan Talvivaaran sisäpiirissä, joka erittelee poliitikkojen ja viranhaltijoiden suhtautumista kaivoksen mahdollisuuksiin eri vaiheissa.
Työturvallisuus
Talvivaaran alueella sattui vuonna 2012 kuolemantapaus, jossa työntekijä kuoli rikkivetymyrkytykseen. Tehdasalueella valmistetaan rikkivetyä, jota käytetään metallien talteenotossa. Onnettomuudessa pääsi tappava pitoisuus rikkivetyä metallien erotuslaitoksen ulkopuolelle sakeutinallasalueelle. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes piti onnettomuuden syynä puutteita Talvivaaran metallien erotuslaitoksen suunnittelussa ja turvallisuushallinnassa. Vuonna 2017 hovioikeus hylkäsi syytteet kuolemantuottamuksesta, mutta oli samaa mieltä työturvallisuusrikoksesta.
16. joulukuuta 2016 raportoitiin kaivoksella suuri rikkivetykehittimen palo, jossa säästyttiin ihmisvahingoilta.
Joulukuussa 2013 sisäasiainministeriö asetti Talvivaaran kaivosalueelle ja sen lähiympäristöön liikkumis- ja oleskelurajoituksen joka astui voimaan vuoden 2014 alusta. Luonnonsuojelujärjestöt ovat kritisoineet liikkumis- ja oleskelurajoitusta sen rajoitettua liikkumista satojen hehtaarien alueella varsinaisen kaivosalueen ulkopuolella. Vuonna 2015 Kainuun käräjäoikeus tuomitsi viisi aktivistia sakkoihin tunkeutumisesta suljetulle alueelle.
Vaikutukset yhteiskuntaan
Taloudelliset vaikutukset
Pellervon taloustutkimus (PTT) arvioi kaivoksen työntekijöiden saavan yli 2,5 miljardia euroa palkkaa kaivoksen 50 toimintavuoden aikana ja saasteiden haittaavan ympäristöä 800 miljoonan euron edestä. PTT:n toimitusjohtaja Pasi Holm nosti haitta-arvion miljardiin euroon marraskuun 2012 vuodon jälkeen.
Toimitusjohtaja Pekka Perän mukaan vuonna 2013 kaivos tarjosi työtä useille sadoille, joista noin 500 työskenteli kaivosyhtiön kirjoilla ja satoja urakoitsijoiden kirjoilla. Ennen Talvivaaran joutumista yrityssaneeraukseen kaivoksen sanottiin työllistävän 1 500 ihmistä epäsuorat työpaikat mukaan lukien, lähes yhtä paljon kuin koko Kainuun matkailuala. Verotuloja Sotkamon arvioitiin saavan 1,2 miljoonaa euroa vuodessa. Kainuun Etu ry:n toimitusjohtaja Antti Toivasen mukaan Talvivaara on tuottanut Kainuuseen innovaatiobuumin mm. elektroniikka-alalla. Kaivannaisteollisuus ry:n mukaan Suomessa tarvitaan 5 600 uutta ammattilaista kaivosalalle vuoteen 2022 mennessä, enemmän kuin alan koko nykytyöntekijämäärä, lähinnä pahimmille työttömyysalueille, Pohjois- ja Itä-Suomeen.
Vuonna 2019 Talvivaaran toimintaa jatkavan Terrafame Oy:n liikevaihto oli 310 MEUR ja yhtiön teollisuusalueella työskenteli noin 1500 työntekijää, joista kumppaniyritysten osuus oli noin puolet. Lisäksi alkuvuonna 2021 käynnistyvän akkukemikaalitehtaan henkilöstömäärä tulee olemaan noin 170 henkeä .
Terrafame Oy:n veroerät (mm. kiinteistö-, sähkö, polttoaine- ja arvonlisävero, palkkojen ennakonpidätykset) olivat vuonna 2019 yhteensä 24,6 miljoonaa euroa . Terrafamen raportoimat ennakonpidätykset eivät sisällä mm. kumppaniyrityksen työntekijöiden (n. 750 kpl) palkoista syntyviä ennakonpidätyksiä.
Näytelmät ja elokuvat
Kainuulainen Vaara-kollektiivi on Veikko Leinosen ohjauksessa tuottanut dokumenttiteatterin ja fiktion keinoin esitettävän näytelmän Talvivaara – kainuulainen scifinäytelmä, joka sai ensi-iltansa Kajaanin Generaattorilla 3. huhtikuuta 2014. Se pohtii industrialismia ja luontoa, työllisyyttä ja tulevaisuutta. Idea kiteytyy siinä, että Talvivaaran tapaus on iskostunut kerralla kansalliseen kollektiiviseen tajuntaan.
Aiheesta on tehty myös elokuvat Talvivaaran miehet (2015), ohj. Markku Heikkinen, Jättiläinen (2016) ohj. Aleksi Salmenperä ja Nälkämaan Sampo (2016), ohj. Mika Koskinen.
Katso myös
Talvivaaran Kaivososakeyhtiö
Terrafame
Lähteet
Aiheesta muualla
Rauno Sairinen, Heidi Tiainen, Tuija Mononen: Talvivaara mine and water pollution: An analysis of mining conflict in Finland 2017
2010-luvun onnettomuudet Suomessa
Sotkamo
Suomen kaivokset
Teollisuuskatastrofit
Ympäristökatastrofit Suomessa
Ympäristöterveys
|
1283759
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HMS%20Seabear%20%28J333%29
|
HMS Seabear (J333)
|
HMS Seabear (viirinumerot J333 ja M333) oli Britannian kuninkaallisen laivaston vuonna 1944 valmistunut Algerine-luokan miinanraivaaja toisessa maailmansodassa. Aluksen piti olla alun perin Kanadan laivaston HMCS St. Thomas, mutta siitä luovuttiin jo ennen vesillelaskua ja siirrettiin Britannialle.
Valmistus
Alus tilattiin nimellä HMCS St. Thomas Torontosta Toronto Ship Building Companyltä, missä köli laskettiin 12. heinäkuuta 1943. Se laskettiin vesille 6. marraskuuta ja valmistui 22. kesäkuuta 1944.
Palvelus
Alus romutettiin 1958 Prestonissa.
Lähteet
Viitteet
Kuninkaallisen laivaston Algerine-luokan miinanraivaajat
Yhdistyneen kuningaskunnan toisen maailmansodan miinanraivaajat
|
361456
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ekin%20Delig%C3%B6z
|
Ekin Deligöz
|
Ekin Deligöz (s. 21. huhtikuuta 1971 Tokat) on turkkilaissyntyinen saksalainen poliitikko. Hän kuuluu Saksan vihreisiin ja on istunut vuodesta 1998 lähtien Saksan liittopäivillä.
Deligözin perhe muutti Saksan liittotasavaltaan vuonna 1979. Hän on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Deligöz on opiskellut hallintotieteitä Konstanzin ja Wienin yliopistoissa.
Aiheesta muualla
Kotisivu
Profiili Bundestagin sivuilla
Saksalaiset vihreät poliitikot
Vuonna 1971 syntyneet
Elävät henkilöt
|
582887
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mo%C5%A1enskoje
|
Mošenskoje
|
Mošenskoje () on kylä, maalaiskunta ja Mošenskojen piirin hallinnollinen keskus Novgorodin alueella Venäjällä. Se sijaitsee Mstan sivujoen Uverin varrella 243 kilometriä Novgorodista itään. Asukkaita on 2 700 henkeä (vuonna 2008).
Kunnan pinta-ala on 4,8 neliökilometriä. Mošenskojen kylä on sen ainoa asutuskeskus. Sitä ympäröivät Kirovskojen ja Kalininskojen kunnat.
Novgorodin Bežetskin viidennekseen kuulunut kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1581. Sen kautta Uverjokea pitkin kulki aikoinaan Volgan ja Ilmajärven yhdistänyt reitti, joka ohitti Mstajoen vaaralliset kosket. Mošenskoje oli pogostan ja myöhemmin volostin keskus. Leningradin alueeseen kuulunut Mošenskojen piiri on perustettu vuonna 1927. Vuonna 1944 se liitettiin vastaperustettuun Novgorodin alueeseen.
Mošenskojesta on maantieyhteys Borovitšin ja Pestovon väliselle valtatielle. Lähimmät rautatieasemat ovat Borovitšissa ja Hvoinajassa. Kylässä toimii leipomo, meijeri, huopatossutehdas sekä joukko pieniä puunjalostusyrityksiä. Maataloutta edustavat asukkaiden henkilökohtaiset aputaloudet, jotka tuottavat maitoa, lihaa, viljaa ja perunaa.
Kylän palveluja ovat kaksi lastentarhaa, keskikoulu, lasten kerhotalo ja taidekoulu, nuorison vapaa-ajankeskus, kansantaidekeskus, elokuva- ja konserttisali, piirin keskuskirjasto, lastenkirjasto, posti, piirisairaala ja vanhainkoti. Vähittäiskauppaa harjoittaa piirin kulutusosuuskunta sekä joukko yksityisyrittäjiä.
Uverjoki jakaa kylän itä- ja länsiosaan. Se koostuu etupäässä puutarhapalstojen ympäröimistä yksikerroksisista puutaloista. Nähtävyyksiä ovat vuonna 1787 rakennettu pyhän Nikolauksen kirkko sekä 1800-luvulta peräisin olevat Kruglikin ja Božerjanovin kartanot. Mošenskojen kotiseutumuseo esittelee alueen perinteistä kansankulttuuria. Kulttuuritalossa toimii taidegalleria.
Lähteet
Aiheesta muualla
Mošenskojen kunnan sivusto
Mošenskojen piirin sivusto
Mošenskojen piirin kunnat
Novgorodin alueen kylät
|
117568
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raapale
|
Raapale
|
Raapale () on tasan sadan sanan pituinen novelli, joka on lyhyydestään huolimatta selkeä kokonaisuus, jossa on alku ja loppu. Varsinaisen tekstin lisäksi kirjoittaja saa käyttää korkeintaan viittätoista sanaa otsikkoon ja mahdollisiin väliotsikoihin. Raapale keksittiin 1980-luvulla englantilaisten scifi-harrastajien keskuudessa, josta sen toi vuosikymmenen lopulla Suomeen Aikakone-lehti (nro 2/1989). Suomenkielisen sanan raapale keksi kirjailija Johanna Sinisalo, joka itsekin kirjoitti raapaleita.
Suomen Mensa järjesti vuonna 2006 jäsenilleen raapalekirjoituskilpailun osana 40-vuotisjuhlallisuuksiaan. Kisan satoa julkaistiin Tietotila Oy:n julkaisemassa Raapaleantologiassa.
Vuonna 2013 Kuoriaiskirjat-kustantamo julkaisi Shimo Suntilan sadan raapaleen kokoelman Sata kummaa kertomusta.
Lähteet
Novelli
Science fiction -fanikunta
|
1185710
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Justin%20Verlander
|
Justin Verlander
|
Justin Brooks Verlander (s. 20. helmikuuta 1983 Manakin-Sabot, Virginia) on yhdysvaltalainen baseballpelaaja, pelipaikaltaan syöttäjä.
Oikeakätinen Verlander edusti vuonna 2005 alkaneella pääsarjaurallaan yli kymmenen vuoden ajan MLB-liigan Detroit Tigersia kunnes siirtyi Houston Astrosiin kesken kauden 2017. Hän on ollut Tigersin joukkueessa kahdesti World Seriesissä häviävänä osapuolena, vuosina 2006 ja 2012 mutta voitti mestaruuden Astrosin joukkueessa kaudella 2017. Verlander valittiin kaudella 2011 American Leaguen parhaaksi pelaajaksi ja syöttäjäksi.
Verlander on seurustellut vuodesta 2011 lähtien malli Kate Uptonin kanssa ja heidät vihittiin 4. marraskuuta 2017. Heidät piti vihkiä jo 1. marraskuuta Toscanassa Italiassa, mutta he eivät päässeet omiin häihinsä Verlanderin työesteen vuoksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset baseballpelaajat
Vuonna 1983 syntyneet
Elävät henkilöt
|
740377
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yasmina%20Khadra
|
Yasmina Khadra
|
Muhammed Moulessehoul (s. 1955), pseudonyymiltään Yasmina Khadra (), on algerialainen kirjailija.
Moulessehoul on entinen Algerian armeijan upseeri, joka aloitti kirjoittamisen vuonna 1984 vaimonsa Yasmina Khadran nimellä. Syynä salanimen käyttöön on ollut sensuurin välttäminen sekä selviytyminen kirjailijana Algerian sisällissodan aikana. Todellisen henkilöllisyytensä hän paljasti vasta muutettuaan Ranskaan 2001.
Khadra on julkaissut 20 teosta, ja niitä on käännetty yli kymmenelle kielelle. Suomeksi on julkaistu neljä teosta, toisiinsa löyhästi liittyvät Attentaatti, Bagdadin kutsu ja Kabulin pääskyset sekä Osattomien Olympos.
Lähteet
Aiheesta muualla
Algerialaiset kirjailijat
Vuonna 1955 syntyneet
Elävät henkilöt
|
384710
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pete%20Burns
|
Pete Burns
|
Peter ”Pete” Jozzeppi Burns (5. elokuuta 1959 – 23. lokakuuta 2016) oli englantilainen muusikko, televisio-persoona, laulaja-lauluntekijä ja Dead or Alive -yhtyeen keulakuva. Yhtyeen isoin hitti on ”You Spin Me Round (Like a Record)” vuodelta 1984. Burnsin isä oli englantilainen, äiti oli kotoisin Heidelbergistä, Saksasta.
Pete Burns esiintyi sittemmin muun muassa Englannin Celebrity Big Brotherissa vuonna 2006 ja plastiikkakirurgian vaaroista kertovassa televisiosarjassa. Hänelle tehtiin kymmeniä kosmeettisia leikkauksia.
Burns kuoli sydänkohtaukseen 57-vuotiaana 23. lokakuuta 2016.
Nuoruus ja perhe
Pete Burns syntyi Port Sunlightissa 5. elokuuta vuonna 1959. Pete Burnsin isä Francis Burns oli englantilainen ja äiti Evelina Maria Bettina Quittner von Hudec syntyjään saksalainen. Burnsin äiti pakeni Saksasta natsihallinnon aikana, koska hänen isänsä oli juutalainen. Perheeseen kuului myös isoveli Tony Burns.
Burnsin mukaan hänen äidillään Evelinalla oli ongelmia päihteiden ja huumeiden kanssa ja tämä yritti useita kertoja myös itsemurhaa, mutta Pete rakasti äitiään siitä huolimatta. Burns oli usein poissa koulusta ja vietti sen sijaan päivänsä äidin kanssa.
12-vuotiaana Burns halusi näyttää erilaiselta ja aloitti ulkonäkönsä muokkaamisen hiuksista, mikä herätti koulussa huomiota. Burns lopetti koulunkäynnin 14‑vuotiaana. Burns työskenteli 16-vuotiaana kampaamossa ja tapasi Lynne Corlettin, joka oli töissä samassa kampaamossa. Alkuun he eivät pitäneet toisistaan, mutta myöhemmin he avioituivat.
Ura
Ennen musiikki-uraansa Burns työskenteli Probe Records nimisessä levy-yhtiössä. Vuonna 1977 Burns perusti yhtyeen nimeltä Mystery Girls, joka tuli tiensä päähän jo saman vuoden lopussa.
Vuoden 1979 alussa Burns perusti Nightmares in Wax -yhtyeen. Muut perustajajäsenet olivat kosketinsoittaja Martin Healy, kitaristi Mick Reid, basisti Rob Jones ja rumpali Paul Hornby. Yhtyeen nimeksi vaihtui 1980 Dead or Alive, ja 1980-luvun alussa tehtiin useita kokoonpanomuutoksia. Burnsin androgyyni ulkonäkö alkoi herättää huomiota, ja häntä vertailtiin paljon laulaja Boy Georgeen.
Dead or Aliven debyyttialbumi Sophisticated Boom Boom julkaistiin toukokuussa 1984. Albumiin sisältyvä single ”That's the Way (I Like It)” oli menestys Britanniassa. Yhtyeen toinen studioalbumi Youthquake julkaistiin toukokuussa 1985. Siltä julkaistiin single ”You Spin Me Round (Like a Record)”, joka oli maailmanlaajuinen menestys – ja samalla se on yhtyeen menestynein kappale. Pete Burns aloitti soolouran vuonna 1994.
TV-julkisuus
Burns alkoi esiintyä 1990-luvun lopulla useissa televisio-ohjelmissa. Vuonna 2006 Burns oli mukana Englannin Celebrity Big Brotherissa. Ohjelmassa hän kertoi, että yksi hänen turkiksistaan on tehty gorillan turkista. Turkki vietiin Big Brother -talosta pois, sillä gorilla-turkiksen hallussapito on laitonta Britannissa. Testeissä turkis osoittautui colobusapinan turkista tehdyksi, ja sekin on maassa laiton. Burns ei kuitenkaan saanut vankeusrangaistusta koska uskottiin, että turkis oli tuotu maahan ennen kuin colobusapinaturkiksen hallussapidosta tuli laitonta.
Yksityiselämä
Vuonna 1980 Pete Burns meni naimisiin Lynne Corlettin kanssa; liitto päättyi eroon vuonna 2006. Samana vuonna Burns aloitti seurustelun Michael Simpsonin kanssa.
Ensimmäinen kauneusleikkaus Burnsille tehtiin 1987. Burns sai veritulpan 2002 ja joutui olemaan teho-hoidossa kymmenen päivää. Vuonna 2004 hänelle tehty kauneusleikkaus epäonnistui, ja sen seurauksena hänen huulensa turposivat eivätkä enää palautuneet operaatiosta. Huulet aiottiin amputoida, mutta se voitiin vielä estää Italiassa tehdyillä korjausleikkauksilla. Huulien korjaaminen kesti yli vuoden ja maksoi yhteensä enemmän kuin miljoona puntaa.
Diskografia
Katso myös: Dead or Aliven Diskografia
Soolotuotanto
Studioalbumit
Glampire (2008) (Julkaisu peruttu)
Singlet
Sex Drive (1994)
Jack and Jill Party (2004)
Never Marry an Icon (2010)
Kirjallisuutta
Pete Burns: Freak Unique (2006)
Lähteet
https://www.imdb.com/name/nm1047772/bio
https://www.mirror.co.uk/3am/celebrity-news/pete-burns-troubled-life-growing-9118009
https://www.allmusic.com/artist/nightmares-in-wax-mn0001296867
https://www.theguardian.com/music/musicblog/2016/oct/25/pete-burns-10-of-the-best
https://www.petshopboys.co.uk/news/2004-05-13/jack-and-jill-party
http://www.geowayne.com/newDesign/otherartists/jackandjill.htm
https://www.thesun.co.uk/living/2041116/were-the-signs-there-pete-burns-underwent-300-plastic-surgeries-in-the-run-up-to-his-death/
https://www.is.fi/viihde/art-2000001937855.html
https://www.liverpoolecho.co.uk/news/tv/pete-burns-revealed-dying-lovely-12151266
https://www.mirror.co.uk/3am/celebrity-news/burns-cleared-over-monkey-coat-576533
https://www.facebook.com/1770272476334548/posts/pete-burns-lets-just-dance-2006-unreleased-track-paul-masterson-unfinished-demol/2499462113415577/
https://www.adlibris.com/fi/kirja/freak-unique-9781844544387
Viitteet
Brittiläiset laulaja-lauluntekijät
Englantilaiset laulajat
Vuonna 1959 syntyneet
Vuonna 2016 kuolleet
|
697615
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vic%20Lockman
|
Vic Lockman
|
Victor ”Vic” Lockman (19. lokakuuta 1927 Chicago – 1. kesäkuuta 2017) oli yhdysvaltalainen Aku Ankka -piirtäjä. Hän on kartuttanut Ankkalinnan hahmogalleriaa keksimällä Tony Stroblin kanssa Moby Ankan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Vic Lockmanin kotisivut
Vic Lockman Inducksissa
Yhdysvaltalaiset sarjakuvantekijät
Disneyn sarjakuvien tekijät
Vuonna 1927 syntyneet
Vuonna 2017 kuolleet
|
1596802
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Trypit%C3%ADn%20rotko
|
Trypitín rotko
|
Trypitín rotko (; myös transl. Tripitín rotko) on rotko Kreetan saarella Kreikassa. Se sijaitsee Lefká Óri -vuorten etelärinteessä Sfakián kunnassa Chanián alueyksikössä.
Rotkon varsinaisen osuuden pituus on noin neljä kilometriä. Rotko saa alkunsa Pyhän Paraskevan (Agía Paraskeví) kirkolta noin 655 metrin korkeudesta merenpinnasta laskettuna. Rotkon suu on noin viisi kilometriä itään Soúgian kylästä ja yhdeksän kilometriä länteen Agía Roumélin kylästä. Siellä sijaitsee Trypitín ranta. Rotkovaellus on haastava vaikean maaston ja erityisesti jyrkkien kohtien vuoksi.
Rotkon länsipuolella sijaitsee Agía Eirínin rotko ja itäpuolella Samarián rotko.
Lähteet
Kreetan rotkot
Sfakiá
|
1324071
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Iso%20Kivij%C3%A4rvi%20%28Yl%C3%B6j%C3%A4rvi%2C%20L%C3%A4nsi-Aure%29
|
Iso Kivijärvi (Ylöjärvi, Länsi-Aure)
|
Iso Kivijärvi on Pirkanmaalla Ylöjärvellä Länsi-Aureessa sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Sipsiönjärven valuma-alueeseen. Iso Kivijärvi on osa Liesijoen aluetta ja se kuuluu osittain Seitsemisen kansallispuistoon.
Maantietoa
Järven pituus on 1,2 kilometriä, leveys 500 metriä ja sen pinta-ala on 41 hehtaaria. Se sijaitsee Seitsemisharjun itäpuolella olevalla suurella suoalueella Vähä Seitsemisjärven itäpuolella. Järvi on melko matala ja siten kivinen. Siinä ei ole saaria. Siihen on kaivettu alle 20 suo-ojaa. Koillispäähän laskee pienen Mullilammin laskuoja. Kivijärven oma laskuoja lähtee länsirannasta ja se yhtyy 1,1 kilometrin jälkeen Vähä Seitsemisjärven laskuojaan hieman ennen sen laskemistaan Iso Seitsemisjärveen. Veden laskennallinen viipymä järvessä on 80 vuorokautta. Rantaviivan pituus on 3,4 kilometriä. Ranta on suurimmaksi osaksi suota. Itärannassa ja sen takana olevat metsät eivät kuulu Seitsemisen kansallispuistoon. Tällä rannan osuudella sijaitsee kahdeksan vapaa-ajanasuntoa, jotka on rakennettu entisen Riekkolan maatilan maille. Niille johtaa metsäautotie Länsi-Aureella kulkevalta seututie 332. Muut rannat kuuluvat kansallispuistoon ja ne ovat autiot. Järven pohjoispäätä seuraa pitkospuut.
Vedenlaatu
Iso Kivijärvi on malata ja kivikkoinen järvi. Vedenlaatua on tutkittu vuosina 1979, 1993 ja 2002. Yhdessä pienen vesimäärän ja veteen liuenneiden ravinteiden kanssa veden happipitoisuus saattaa talvisin heikentyä. Järven happitilanne lopputalvella oli vuoden 1979 tutkimuksessa heikko, koska pohjan sedimentit alkoivat hapettomuuden takia liueta takaisin veteen. Vesi on nykyäänkin humuspitoisuutensa takia erittäin ruskeaa ja hapanta. Ravinnetasot ovat hieman luonnontasoa korkeammalla. Virkistyskäytön luokituksessa järvi on saanut arvosanan huono.
Seitsemisen kansallispuisto
Kansallispuiston polkureitit sivuavat myös Iso Kivijärveä. Polku saapuu järven pohjoispäähän, jossa sijaitsee muotiopaikka. Leiripaikalla on myös käymälä. Polku jatkaa sitten järven itäpuolella kohti etelää Multiharjun suuntaan.
Lähteet
Liesijoen alue (Sipsiöjärven valuma-alue)
Kurun järvet
Seitsemisen kansallispuisto
|
558974
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pez
|
Pez
|
Pez on itävaltalainen karamellimerkki. Sen muovinen annostelulaite tai yleensä 4–5 samaa sarjaa edustavaa annostelijaa vaihtuu kuukausittain. Annostelijassa on värikäs varsi, jolla on piirrossarjan tai animaatioelokuvahahmon pää. Taittamalla päätä taaksepäin saa annostelijasta pienen hedelmäpastillin.
Pezin kehitti Wienissä vuonna 1927 karamellivalmistaja Eduard Haas III. Alun perin niitä myytiin tavallisessa peltirasiassa, kunnes muovien käyttö opittiin toisen maailmansodan jälkeen ja Oscar Uxa keksi peltirasiaa hygienisempinä pidetyt muoviset annostelijat vuonna 1948. Suomessa Peziä alkoi maahantuoda, pian myös valmistaa, suklaatehdas Hellas. Tuotetta kutsuttiin sen mainoksissa termillä ”puristettu virkiste” ja annostelulaitetta nimellä ”lipas”. Yhtenä myyntiargumenttina mainittiin tekstissä, että Pez ”ei rapise teatterissa”. 1970-luvulla Pezin maahantuojaksi vaihtui Alex F. Lindberg Oy, ja nykyisin se on Oy Arvid Nordquist Finland Ab.
Sana "Pez" tulee saksan piparminttua tarkoittavasta vastineesta Pfefferminz, jossa on otettu sanan ensimmäinen, keskimmäinen ja viimeinen kirjain.
Pezin keräilyn harrastajille järjestetään tapaamisia Suomessa, Ruotsissa, Israelissa, Indonesiassa, USAssa, Portugalissa ja Itävallassa sekä Espanjassa, Japanissa ja Ranskassa. Pezeistä on tehty useita keräilijöiden paketteja (2–8 annostelijaa), kuten Hobitti, Taru sormusten herrasta, Ihmemaa Oz, Yhdysvaltain presidentit ja Elvis Presley.
Tarinan mukaan Pierre Omidyar perusti eBay-verkkokauppasivuston vuonna 1995, koska oli innokas Pez-annostelijoiden keräilijä ja halusi helpottaa harrastustaan. Tämän tarina on eBay sittemmin todennut tekaistuksi.
1960-luvun taitteeseen sijoittuvassa Rob Reinerin elokuvassa Stand by Me – viimeinen kesä (1986) esimurrosikäiset pojat pohtivat leirinuotiolla muun muassa, että jos pitäisi valita yksi ruoka mitä pitäisi syödä koko loppuelämän, mikä se olisi. ”Tuo on helppo, Pez-karkit tietenkin! Kirsikanmakuinen Pez!”
Lähteet
Aiheesta muualla
FinnPezin kotisivut
Nordic Pez collectors
Makeismerkit
|
1534229
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Runebergin%20tupa
|
Runebergin tupa
|
Runebergin tupa on Johan Ludvig Runebergin lapsuudenkoti Pietarsaaressa Itälän kaupunginosassa. Johan Ludvigin isä ja eno Mathias Mattsson Malm rakensivat Runebergin tuvan vuonna 1811 kalastus- ja metsästysmajaksi. Runebergin tupa on Pietarsaaren ensimmäinen suojeltu rakennusmuistomerkki.
Tupa mainitaan Zachris Topeliuksen teoksessa Finland framställdt i teckningar. Yksi teoksen kuvista esittää Runebergin tupaa.
Tupa alkoi rapistua Johan Ludvigin isän kuoleman jälkeen, mutta tupa korjattiin ja luovutettiin Runebergin perheelle vuonna 1851.
Tupa korjattiin uudelleen 1880-luvulla. Runeberg oli jo elinaikanaan saanut suurta arvostusta ja hänen lapsuuden maisemiinsa tehtiin matkoja jo 1880-luvulla. Tupa on Pietarsaaren vanhimpia matkailunähtävyyksiä. Vuonna 1904 tupa, ja sen läheisyydessä ollut vahtimestarintupa siirtyivät Pietarsaaren historiallisetnografisen museon hoidettavaksi. Pietarsaaren kaupunki osti Runebergin tuvan vuonna 1911.
Lähteet
Pekka Toivanen, Fjalar Finnäs, Kai Hoffman: Pietarsaaren historia osa IV. Pietarsaaren kaupunki, 2002
Viitteet
Pietarsaaren rakennukset ja rakennelmat
Suomen 1800-luvulla rakennetut rakennukset ja rakennelmat
|
1720914
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kathleen%20Booth
|
Kathleen Booth
|
Kathleen Hylda Valerie Booth (omaa sukua Britten, 9. heinäkuuta 1922 Worcestershire, Englanti – 29. syyskuuta 2022) oli tietojenkäsittelytieteilijä ja pioneeri tietokoneiden rakentamisessa. Booth oli rakentamassa Birbeckin yliopiston ensimmäistä tietokonetta, julkaisi kirjoja ohjelmoinnista ja toimi akatemiassa Kanadassa. Booth työskenteli Birbeckin varhaisen digitaalisen tietokoneen kehityksessä ja kehitti ensimmäisen assembly-kielen Automatic Relay Calculatorille (ARC).
Booth kasvoi Englannissa ja opiskeli matematiikkaa Royal Holloway Collegessa. Hänen varhainen työpaikkansa oli Royal Aircraft Establishment, jossa hän työskenteli lentokoneiden rakenteiden kestävyyden parissa. Toisen maailmansodan jälkeen hän työskenteli toisten naisten kanssa analysoimalla tuloksia, jotka johtivat DNA:n rakenteen selvittämiseen. Hän aloitti tohtorin tutkinnon vuonna 1947 ja sai sen valmiiksi vuonna 1950, jolloin hän työskenteli Andrew Boothin avustajana. Kathleen ja Andrew muuttivat Kanadaan, jossa Kathleen toimi tutkijana ja luennoitsijana Saskatchewanin yliopistossa. Vuodesta 1972 hän toimi matematiikan professorina Ontarion yliopistossa.
Andrew ja Kathleen vierailivat Yhdysvalloissa vuonna 1947, jossa he tapasivat John von Neumannin ja palattuaan Englantiin he tekivät muutoksia ARC:in rakenteeseen käyttäen von Neumannin arkkitehtuuria ARC2:een. Birbeckin ryhmä kehitti ARC:in lisäksi SEC (Simple Electronic Computer ja APE(X)C (All-purpose Electronic (Rayon) Computer) koneet.
Teoksia
Kathleen Booth: Programming for an Automatic Digital Calculator, 1958
Andrew D Booth & Kathleen H V Britten: General Considerations in the Design of an All-Purpose Electronic Digital Computer, 1947
Lähteet
Brittiläiset tietojenkäsittelytieteilijät
Vuonna 1922 syntyneet
Vuonna 2022 kuolleet
|
1475682
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/162173%20Ryugu
|
162173 Ryugu
|
162173 Ryugu on Apollo-luokan asteroidi. Se on nimetty japanilaisessa tarussa esiintyvän merenalaisen lohikäärmepalatsin mukaan. Ennen nimeämistään se tunnettiin tunnuksella .
Ryugu on noin kilometrin kokoinen. Se kiertää akselinsa ympäri 7,5 tunnissa ja Auringon 16 kuukaudessa.
Ryugu lukeutuu Maalle ”mahdollisesti vaarallisiin asteroideihin” (potentially hazardous object PHO), sillä se ohittaa Maan lähimmiltään vain 95 400 kilometrin etäisyydeltä.
Vuonna 2018 japanilainen Hayabusa 2 -luotain saapui tutkimaan asteroidia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Apollo-asteroidit
Luotaimilla tutkitut pikkuplaneetat
|
202568
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Brian%C3%A7on
|
Briançon
|
Briançon (oksitaaniksi Briançon [briaⁿˈsuⁿ]) on Ranskan kaupunki, joka sijaitsee Hautes-Alpesin departementissa ja Provence-Alpit-Rivieran hallintoalueella.
Maantiede
Briançonin kaupunki sijaitsee Durance-, Guisane- ja Cervette-jokien yhtymäkohdassa, eräänlaisessa jääkauden jäänteenä syntyneessä laaksossa. Kaupunki on korkeimmalla (keskikorkeus on 1 326 metriä) Ranskassa sijaitseva kaupunkiyhdyskunta, se on toiseksi korkein koko Euroopassa, Sveitsissä sijaitsevan Davosin jälkeen.
Kaupingista aukeaa laaja Durance-joen uomasola kohden pohjoista, Montgenèvren sola johtaa kohden Italiaa sekä Provencea ja Capin kaupunkia. Kaupunkiin johtaa kaksi valtatietä, numerot N91 ja N 94, kuten myös Valencesta alkava rautatieyhteys.
Briançon on kuuluisa vanhasta kaupungistaan. Sen linnoituksen suunnitteli tunnettu linnoitusarkkitehti Vauban, ja sen rakensivat alueen linnoitusmestarit Tardif ja Nègre. Rakennusinsinöörit rakensivat myös useita linnakkeita ympäröiville vuorille, joiden tarkoituksena oli ennakoida Italiasta tulevia hyökkäyksiä.
Ilmasto
Briançon on tunnettu myös siitä, että kaupungissa paistaa aurinko 300 vuorokautta vuodessa, jolloin kriteerinä on vähintään kaksi auringonpaisteista tuntia vuorokaudessa.
Kaupungin mikroilmasto selittyy osittain sen maantieteellisellä sijainnilla, joka on myös erikoisuus Ranskan Alpeilla. Tämä johtuu puolestaan siitä, että alueelle virtaa lämmintä ilmaa Välimereltä ja korkeat vuoret estävät lännestä tulevien pilvien saapumisen laakson ylle.
Naapurit
Briançonin kaupungin naapurit ovat:
pohjoisessa: Val-des-Prés;
etelässä: Cervières, Puy-Saint-André, Puy-Saint-Pierre ja Villar-Saint-Pancrace;
sekä lännessä: Saint-Chaffrey.
Historia
Briançonin alueella on ollut asutusta jo pronssikaudesta lähtien. Alueen nimi juontaa todennäköisesti siellä asuneista Ligurian kelteistä ja on ollut siis Brigantio ja Brigantium, joka on kelteillä tarkoittanut korkeaa paikkaa.
Useat roomalaiset kirjailijat mainitsevat Briançonin olemassaolon ja siksi historioitsija Malte-Brun sijoittaakin ”Como-järven alueelta karkotettujen kreikkalaisten määränpääksi juuri Briançonin alueen, kun Comon alueen uudet valtiaat olivat tuhonneet ensin kreikkalaisten kaupungin Brigantiumin. Nämä vuoristoon paenneet kreikkalaiset asettuivat Genèvren ja Sisteronin väliselle alueelle ja rakensivat kaupungin nimeltä Brigantium, muistoksi, epäilemättä, kaupungista, jossa he olivat Italiassa asuneet.”
Roomalaisena aikana Briançon oli osaa Alpes Cottiæ -hallintoaluetta, joka erässä vaiheessa hallitsi Cittius-niminen kuningas. Tärkeintä oli kuitenkin tällöinkin Torinon ja Arlesin välinen kulkuyhteys, joka meni kaupungin kautta.
Italian sodat 1400-luvun lopulla ja 1500-luvulla sekä uskonsodat olivat kaupungille nopean kehityksen aikaa. Kaupungista tuli sotilaskaupunki. Vuonna 1690 rakennettiinkin kaupungille uusi suojusmuuri.
Napoleonin sotien aikana vuonna 1815 kaupunki vastusti liittoutuneiden piiritystä ja Pariisin rauha ehdittiin allekirjoittaa ennen kaupungin antautumista.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaupungin internetsivut
Ranskan kaupungit
Hautes-Alpesin kunnat
|
952512
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Roseneath
|
Roseneath
|
Roseneath voi tarkoittaa jotakin seuraavista paikoista:
Roseneath, Australian Victorian osavaltiossa
Roseneath, Australian Queenslandin osavaltiossa
Roseneath, Kanadassa
Roseneath, Wellingtonin lähiö Uudessa-Seelannissa
Roseneath, Dunedinin lähiö Uudessa-Seelannissa
|
1468783
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eurajoki%20Bel%20Canto
|
Eurajoki Bel Canto
|
Eurajoki Bel Canto on vuonna 2014 perustettu klassisen laulun festivaali. Sen toimintaan kuuluu vuosittain järjestettävä viikon mittainen festivaali ja muina vuodenaikoina järjestettävät erikoiskonsertit. Festivaalin toiminta pitää sisällään laulun mestarikurssin, konsertteja, yhteislauluiltoja, lastenkonsertteja ja koulutusta.
Eurajoki Bel Cantossa ovat esiintyneet Suomen eturivin taiteilijoita, kuten Jyrki Anttila, Mika Pohjonen, Johanna Rusanen-Kartano, Kirill Kozlovski, Tuuli Takala, Suvi Väyrynen ja Markus Suihkonen.
Eurajoki Bel Canton johdossa toimivat taiteelliset johtajat Mika Kares ja Erik Rousi sekä toiminnanjohtaja Emma Puosi.
Lähteet
Klassisen musiikin tapahtumat Suomessa
Eurajoki
|
1127407
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lahjapalkkio
|
Lahjapalkkio
|
Lahjapalkkio oli Suomessa erityisen ansiomerkin saaneen virkamiehen kuoltua hänen leskelleen ja lapsilleen maksettava avustus, joka vastasi osaa kuolleen virkamiehen vuosipalkasta. Lahjapalkkiot lakkautettiin 1920-luvulla.
Säännökset lahjapalkkiosta
Vuonna 1830 perustettiin julistuksella kauan nuhteettomasti valtiota palvelleiden siviili- ja sotilasvirkamiesten palkitsemista varten erityinen ansiomerkki ritarimerkin tavoin rinnassa kannettavaksi. Tämä merkki annettiin viidentoista vuoden nuhteettoman palveluksen jälkeen ja siinä oli roomalainen numero XV. Aina viiden seuraavan nuhteettoman palvelusvuoden jälkeen merkki vaihdettiin uuteen merkkiin XX (20), XXV (25), XXX (30) ja niin edelleen.
Ansiomerkin saaneen virkamiehen kuoltua hänen leskellään ja turvattomilla lapsillaan oikeus saada valtion varoista lahjapalkkio (gratifikatio). Sen määrä vastasi virkamiehen useamman kuukauden sääntöpalkkaa ja riippui ansiomerkistä.
XV
XX
XXV
XXX
(15)
(20)
(25)
(30)
3 kuukauden sääntöpalkka
6 kuukauden sääntöpalkka
9 kuukauden sääntöpalkka
12 kuukauden sääntöpalkka
Asetuksella säännöksiä muutettiin vuonna 1860 siten, että ansiomerkki annettiin vasta 40 ja 50 vuoden nuhteettomasta palveluksesta. Oikeus lahjapalkkioon kuitenkin säilyi edelleen ja säilytettiin myös vuoden 1923 palkkauslaissa, mutta lakkautettiin vuoden 1926 heinäkuussa voimaan tulleella asetuksella.
Lähteet
Lakiviitteet
Suomen oikeushistoria
Sosiaaliturva
|
1307945
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapani%20Lehto
|
Tapani Lehto
|
Tapani Lehto (8. tammikuuta 1962 Haukipudas) on suomalainen uransa lopettanut jääkiekkoilija. Lehto kiekkoili enimmäkseen Oulun Kärpissä mestaruussarjatasolla, jossa pelasi vuosina 1983–1987, saavuttaen kolmesti pronssia ja kaudella 1986–1987 hopeaa. Lehto on edustanut myös 2. divisioonassa pelannutta Raahen Kiekko-Vesaa.
Lähteet
Tiitta, Allan et al: Mitä-Missä-Milloin 1987, Kansalaisen Vuosikirja. 37 vsk. Otava, Helsinki – Keuruu, 1986. ISBN 951-1-08999-4 (sid.)
Viitteet
Suomalaiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1962 syntyneet
Elävät henkilöt
|
895154
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lains%C3%A4%C3%A4d%C3%A4nt%C3%B6valta
|
Lainsäädäntövalta
|
Lainsäädäntövalta on yksi perustuslaillisen vallankäytön osa-alueesta, johon kuuluu lakien säätäminen. Tätä valtaa käyttää vallan kolmijakoa noudattavassa valtiossa lainsäädäntöelin, esimerkiksi parlamentti.
Yhtenäisvaltiossa lainsäädäntöelimiä on yksi, kun taas liittovaltiossa itsehallintoalueilla voi olla omat lainsäädäntöelimensä valtakunnallisen lainsäädäntöelimen lisäksi. Lainsäädäntöelimessä voi olla yksi tai useampi kamari (huone). Demokraattisissa valtioissa lainsäädäntöelin valitaan yleisillä vaaleilla. Yleensä lainsäädäntöelin on nimeltään parlamentti. Suomessa lainsäädäntöelintä kutsutaan eduskunnaksi.
Muita nimityksiä
Lainsäändäntöelimellä voi olla myös muu virallinen nimitys kuin parlamentti.
Kongressi tai kansalliskongressi on käytössä muun muassa Yhdysvalloissa, Chilessä, Guatemalassa, Hondurasissa, Paraguayssa, Perussa ja Filippiineillä.
Kansalliskokous on käytössä muun muassa Afganistanissa, Angolassa, Bahrainissa ja Valko-Venäjällä.
Politiikka
Vallan kolmijako
|
1461288
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%89mile%20Larochelle
|
Émile Larochelle
|
Émile Larochelle (13. elokuuta 1891 Québec City – 9. lokakuuta 1958 Québec City) oli kanadalainen tenori, pianisti, urkuri, kuoronjohtaja ja musiikkipedagogi. Hän lauloi 10-vuotiaana erinäisissä kirkoissa ja opiskeli pianonsoittoa Olivier Hudsonin johdolla. Hän opiskeli sittemmin Québecin seminaarissa ja Lavalin yliopistossa, jossa toimi pianistina, urkurin ja laulajana. Hän oli kuoromestarina Québec Cityssä ennen lähtöään lauluopintojen pariin Pariisiin (1923). Hän sai opetusta myös Schola Cantorumissa ja Institut Grégorienissa, oli tenorisolistina Pariisin kirkoissa ja lauloi Concerts Lamoureux -kuorossa.
Palattuaan Québec Cityyn Larochelle opetti laulua ja esiintyi konsertissa sekä radiossa. Hän oli yli neljän vuoden ajan solistina Château Frontenacin sunnuntaikonserteissa ja toimi sekä Quatuor laurentienin että Trio harmoniquen ensimmäisenä tenorina. Hänen oppilaitaan Lavalin yliopistossa olivat muiden muassa Pierre Boutet, Violette Delisle, Raoul Jobin, Léopold Simoneau ja Richard Verreau.
Lähteet
Kanadalaiset oopperalaulajat
Tenorit
Kanadalaiset pianistit
Kanadalaiset urkurit
Kanadalaiset kuoronjohtajat
Musiikkipedagogit
Vuonna 1891 syntyneet
Vuonna 1958 kuolleet
|
1611380
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mediacorp
|
Mediacorp
|
Mediacorp Pte Ltd. on Singaporen kansallinen yleisradioyhtiö. Sen omistaa Singaporen valtion omistama sijoitusyhtiö. Mediacorpilla on kuusi televisiokanavaa, 11 radiokanavaa ja digitaalinen videoalusta MeWatch. Yhtiöllä on myös lapsille suunnattu Okto-brändi, joka toimii Channel 5:ssa, MeWatchissa ja YouTubessa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset verkkosivut
|
528172
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ville%20Kivel%C3%A4
|
Ville Kivelä
|
Ville Kivelä (s. 1984 Vantaa) on suomalainen näyttelijä. Hän on näytellyt elokuvissa Hymypoika, Populäärimusiikkia Vittulajänkältä ja Ganes. Hän on juontanut myös Yleisradion televisio-ohjelma Summeria.
Aiheesta muualla
Suomalaiset näyttelijät
Suomalaiset juontajat
Vuonna 1984 syntyneet
Elävät henkilöt
|
253881
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/HockeyAllsvenskan
|
HockeyAllsvenskan
|
HockeyAllsvenskan on Ruotsin jääkiekon toiseksi korkein sarjataso. Allsvenskanin mestari nousee SHL:ään Runkosarjan kaksi viimeistä joutuu putoamiskarsintaan.
Allsvenskanin joukkueet 2023–2024
Aiheesta muualla
Allsvenskanin kotisivut
|
1377803
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hr.%20Ms.%20Noord%20Brabant%20%281899%29
|
Hr. Ms. Noord Brabant (1899)
|
Hr.Ms. Noord Brabant oli Alankomaiden kuninkaallisen laivaston Holland-luokan panssarikansiristeilijä.
Valmistus
Alus tilattiin Koninklijke Maatschappij De Scheldeltä Vlissingenistä, ja sen köli laskettiin 31. elokuuta 1897. Alus laskettiin vesille 17. tammikuuta 1899 ja se otettiin palvelukseen 1. maaliskuuta 1900.
Palvelus
Alus vieraili vuonna 1900 Kielissä osallistuen Kiel viikkoon, jossa Saksan keisari Wilhelm II vieraili aluksella useaan kertaan. Alus lähti 6. helmikuuta 1901 Flushingista Hollannin Itä-Intiaan ja se saapui Tanjung Priokiin 23. maaliskuuta. Alus lähti 16. huhtikuuta Melbourneen ja Albanyyn edustamaan Hollannin Itä-Intian hallintoa Australian parlamentin avajaisissa toukokuussa 1901.
Alus ja sen sisaralukset Hr. Ms. Gelderland ja Hr. Ms. Utrecht lähtivät 17. kesäkuuta 1905 paluumatkalle Alankomaihin. Matkalla alukset vierailivat Tanjung Priokissa, Mahéssa, Perimissä, Port Saidissa, Algerissa ja Tangerissa ja ne saapuivat Den Helderiin 30. elokuuta.
Alus lähti 1909 Surabayasta San Franciscoon. Se ylitti valtameren ensimmäisen kerran ilman purjeiden apua. Alus täydensi hiilivarastojaan Manadossa, Marshallin saarilla ja Havaijilla. Se saapui 12. lokakuuta määränpäähänsä, jossa aluksen miehistö osallistui vuoden 1906 maanjäristyksen muistoksi järjestettyyn Portola -juhlaan.
Alus ajoi karille 31. toukokuuta 1910 matkalla Surabayaan. Osa aluksen vesitiiviistä osastoista täyttyi vedellä, mutta se kykeni jatkamaan matkaa omin voimin. Hr Ms. Hertog Hendrik ja Hr. Ms. Holland saattoivat vaurioituneen aluksen Surabayaan.
Alus lähti 18. kesäkuuta 1914 Durresiin noutamaan majuri Lodewijk Thomson jäänteet takaisin Alankomaihin. Thomson oli saanut surmansa rauhanvalvontatehtävissä alueella. Britannian kuninkaallisen laivaston sukellusvene HMS E17 ajoi matalikolle Alankomaiden rannikolla, mutta se kykeni pääsemään itse irti. Sukellusveneen päällikkö päätti myöhemmin upottaa aluksensa kansainvälisellä merialueella. Noord Brabant pelasi sukellusveneen miehistön merestä ja kuljetti heidät Den Helderiin.
Alus poistettiin palveluksesta vuonna 1920 ja se muutettiin majoitusalukseksi. Alus hinattiin Flushingiin lokakuussa 1926. Aluksen miehistö sytytti sen palamaan 17. toukokuuta 1940 estääksen sen joutumisen saksalaisten käsiin. Aluksen hylky romutettiin myöhemmin.
Lähteet
Viitteet
Holland-luokan risteilijät
|
489556
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/George%20McFly
|
George McFly
|
George Douglas McFly (s. 1. huhtikuuta 1938) on Paluu tulevaisuuteen -elokuvatrilogiassa elokuvissa esiintyvä kuvitteellinen hahmo, joka on päähenkilön Marty McFlyn isä. McFlyta ovat näytelleet Crispin Glover ja Jeffrey Weissman.
George McFly syntyi Hill Valleyssä vuonna 1938 ja rakastui alun perin Martyn äitiin, Lorraine Bainesiin, mutta Martyn palattua vuoteen 1955 Lorraine rakastui häneen Georgen sijaan. Lopulta Marty saa vanhempansa rakastumaan uudelleen toisiinsa. Paluu tulevaisuuteen II -elokuvassa George McFly nähdään 77-vuotiaana.
Lähteet
Elokuvahahmot
en:List of Back to the Future characters#George McFly
ru:Герои вселенной «Назад в будущее»#Джордж МакФлай
|
413011
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kivenpy%C3%B6ritt%C3%A4j%C3%A4n%20kyl%C3%A4
|
Kivenpyörittäjän kylä
|
Kivenpyörittäjän kylä on suomalainen vuonna 1995 ensi-iltansa saanut Markku Pölösen ohjaama elokuva, joka pohjautuu Heikki Turusen samannimiseen romaaniin.
Elokuva kuvattiin Juuassa kesällä 1994. Se on toinen Pölösen ohjaama kokopitkä teatterielokuva.
Juoni
Kivenpyörittäjän kylä on tarina Pohjois-Karjalasta Ruotsiin muuttaneen Pekan matkasta kotikonnuilleen Jerusalemin kylään. Käynnissä olevaa ETYK-kokousta uutisoidaan radiossa. Idylliä ei päällisin puolin särje mikään. Pekka ei kuitenkaan viihdy Ruotsissa ja unelmoi palaavansa kotikyläänsä tekemään puuveneitä.
Vanha sensuelli tyttöystävä Ritva näyttää kesäleningissä viattomalta ja ihanalta, kun Pekka perheineen ajaa Jerusalemin raittia oranssilla Volvolla. Metsurintyöt Ruotsissa ovat kuitenkin entisen jerusalemilaisen arkea ja vaimo patistelee häntä opiskelemaan ruotsia. Elokuvan keskipiste on perisuomalaiset häät. Kylän viimeinen naimaton nainen menee vihille kylän posteljoonin kanssa, joka ei tiedä tulevan naisensa kykenemättömyydestä saada koskaan omia lapsia. Naisella on ollut aikanaan myös suhde itse kivenpyörittäjään.
Palkinnot
Kivenpyörittäjän kylä voitti vuonna 1996 yhteensä kolme Jussi-palkintoa. Itse elokuva sai parhaan elokuvan Jussin, ohjaaja Markku Pölönen sai parhaan ohjauksen Jussin, ja Matti Varjo sai parhaan miessivuosan Jussin.
Lähteet
Vuoden 1995 suomalaiset elokuvat
Suomalaiset draamakomediaelokuvat
Markku Pölösen ohjaamat elokuvat
Jussi-palkitut elokuvat
Suomalaiset romaaneihin perustuvat elokuvat
|
759208
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ralph%20Cox
|
Ralph Cox
|
Ralph Cox (s. 27. helmikuuta 1957 Braintree, Massachusetts, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen entinen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan laitahyökkääjä.
Cox pelasi vuodet 1975–1979 New Hampshiren yliopistojoukkueessa. Kotikaupungin NHL-joukkue Boston Bruins varasi hänet numerolla 122 vuonna 1977. NHL:ssä Cox ei kuitenkaan ikinä pelannut. Cox pelasi vuodet 1979–1981 AHL:ssä, IHL:ssä ja CHL:ssä. Ennen Lake Placidin olympialaisia 1980 Cox kuului Yhdysvaltain maajoukkueen harjoitusryhmään, mutta putosi viimeisenä pois olympiaturnauksesta.
Kaudeksi 1981–1982 Cox siirtyi jääkiekon SM-liigaan ja SaiPaan. Coxin tavaramerkkinä oli tuolloin viikset. Cox teki ensimmäisellä SaiPa-kaudellaan tehot 23+28=51, joilla hän oli joukkueen paras pistemies sekä SM-liigan pistepörssin neljäs. Cox pelasi joukkueessa myös kaudet 1982–1983 ja 1984–1985, joista jälkimmäisellä hän voitti tehoilla 24+16=40 SaiPan sisäisen pistepörssin. Välillä Cox kävi pelaamassa kauden 1983–1984 itävaltalaisessa Klagenfurter AC:ssa ja hän pelasi myös kolme ottelua AHL:ssä. Yhteensä Cox teki SM-liigan runkosarjassa 99 ottelussa tehot 70+56=126 ja keräsi 210 jäähyminuuttia.
Cox lopetti uransa SaiPassa keväällä 1985 vain 28-vuotiaana. Coxin poika Dylan pelaa lacrossea ja on edustanut Suomea EM-tasolla.
Tilastot
Lähteet
Artikkeli Ralph Cox ja lämpimät muistot Suomesta Jatkoaika.comissa
Yhdysvaltalaiset jääkiekkoilijat
Boston Bruinsin varaamat pelaajat
Vuonna 1957 syntyneet
Elävät henkilöt
|
911864
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo%20Tolonen
|
Paavo Tolonen
|
Paavo Ilmari Tolonen (3. kesäkuuta 1936 Luusua, Kemijärvi – 2. elokuuta 2009 Pudasjärvi) oli pohjoissuomalainen kuvataiteilija, taidemaalari ja kuvanveistäjä.
Henkilöhistoria
Tolosen vanhemmat olivat seppä Janne Tolonen ja Riikka Alaluusua. Perheessä oli 18 lasta, joista Paavo Tolonen oli toiseksi nuorin. Hän meni naimisiin vuonna 1962 terveydenhoitaja Laimi Körkön kanssa, ja perheeseen syntyi yhdeksän lasta. Tolonen kävi Vapaan taidekoulun 1955–1956 ja Suomen Taideakatemian koulun 1957–1960, ja palasi sitten Pudasjärvelle kuvaamataidon opettajaksi. Opiskeluaikanaan Tolonen työskenteli Otavan kirjapainossa. Hän suoritti vielä maisemamaalauskurssin Suomenlinnassa 1957 ja henkilökuva- ja monumenttitaiteen kurssin Oulussa 1976. Tolonen asui ja toimi opettajana Pudasjärvellä kolmisenkymmentä vuotta, vuoteen 1974 asti. Pudasjärveltä hän muutti Haukiputaan Martinniemeen vuonna 1987.
Taiteellinen tuotanto
Tolonen debytoi taiteilijana Helsingissä vuonna 1961, hänen ensimmäinen yksityisnäyttelynsä oli Pudasjärvellä seuraavana vuonna. Tolonen kuvasi teoksissaan paljon maaseutua ja sen ihmisiä ja olosuhteita, mutta myös luontoa ja omia lapsiaankin. Hän oli myös suosittu muotokuvamaalari, joka maalasi yli sata muotokuvaa yhteiskunnallisista, kirkollisista ja kulttuurielämän henkilöistä. Ehkä huomattavimpia näistä ovat kolme maaherraa, neljä kenraalia, kaksi yliopiston rehtoria, piispa sekä useat yliopiston professorit. Lisäksi Tolonen teki useita veistoksia ja reliefejä. Tolosen teoksia on muun muassa Wäinö Aaltosen museossa, Oulun taidemuseossa ja Aineen taidemuseossa. Hän sai Valtion taidepalkinnon 1975 ja Kalevalan juhlavuoden mitalin 1985.
Paavo Tolosen taidesäätiö perustettiin vuonna 2011. Se järjestää näyttelytoimintaa.
Tilaustyöt ja julkiset taideteokset
Sallikaa lasten tulla, maalattu reliefi, Maikkulan seurakuntakeskus, Oulu 1996
Elämän virta, maalattu reliefi, Oulun rauhanyhdistys 1995
Toinen tuleminen, alttariteos, Simon seurakuntasali 1995
Eteenpäin ja Ylöspäin, reliefi, ruostumaton teräs sekä Opinvirrat, maalattu reliefi, Oulun keskusammattikoulu 1994
Valon tie, puuveistos, Kempeleen kirkko 1992
Kasvun käyrät, teräsveistos, Pudasjärven Osuuspankki 1988
Peilin edessä, hautamuistomerkki, Oulu 1986
Ristin tie, alttaritaulu, Pudasjärven seurakuntatalo 1984
Seuratkaa minua, seinämaalaus, Kuusamon rauhanyhdistys 1983
Tulkaa minun tyköni, alttaritaulu, Puolangan kirkko 1982
Elämän aakkoset, seinäreliefi, Oulunsalon ala-aste 1980
Uusi päivä, sankarivainajien muistomerkki, Pudasjärvi 1978
Lähteet
Kirjastovirma (Viitattu 3.3.2011)
Yle 5.8.2009 (Viitattu 3.3.2011)
Viitteet
Suomalaiset taidemaalarit
Suomalaiset kuvanveistäjät
Kuvaamataidonopettajat
Vuonna 1936 syntyneet
Vuonna 2009 kuolleet
|
1526148
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkalampi%20%28Hartola%29
|
Sarkalampi (Hartola)
|
Sarkalampi on Päijät-Hämeessä Hartolassa Lepsalan kylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lammen pinta-ala on 7,7 hehtaaria, se on 400 metriä pitkä ja 250 metriä leveä. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 1,1 kilometriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Rievelin valuma-alueella (14.17), jonka Pajujärvien valuma-alueeseen (14.174) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 107,5 metriä mpy.
Lähteet
Rievelin valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Hartolan järvet
|
825370
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hlybokaje
|
Hlybokaje
|
Hlybokaje () eli Glubokoje () on pieni kaupunki ja hallintopiirin keskus Valko-Venäjän pohjoisen Vitsebskin alueen länsiosissa. Kaupunki sijaitsee linnuntietä 137 kilometriä pääkaupunki Minskin pohjoispuolella. Vuoden 2009 väestönlaskennassa Hlybokajen asukasluku oli 18 082 ja koko piirin lähes 41 043; piiriin kuuluu myös pieni Padsvillen kaupunkimainen taajama (2 270 as.).
Historia
Hlybokaje kuului Polatskin ruhtinaskuntaan ja myöhemmin Liettuan suuriruhtinaskuntaan. Vuonna 1793 kaupunki liitettiin Puolan toisen jaon seurauksena osaksi Venäjän keisarikuntaa, jonka puitteissa kaupunki kuului ensin Minskin, vuodesta 1843 alkaen Vilnan kuvernementtiin . Neuvostovallan aika alkoi Hlybokajessa marraskuussa 1917. Helmikuussa 1918 Saksan armeija miehitti kaupungin, mutta saman vuoden joulukuussa Puna-armeija valtasi sen takaisin. Vuosien 1921 ja 1939 välisenä aikana Hlybokaje kuului Puolaan. Vuonna 1939 se liitettiin Neuvostoliittoon osana Valko-Venäjän SNT:tä. Toisen maailmansodan aikana Hlybokaje oli Saksan miehittämänä 2. heinäkuuta 1941 ja 3. heinäkuuta 1944 välisenä aikana.
Liikenneyhteydet
Hlybokajen kaupunki sijaitsee maanteitse 165 kilometriä Minskistä pohjoiseen. Nopein tieyhteys kulkee Minskistä ensin M3-valtatietä (106 km) ja lopuksi P3-kantatietä (Minsk–Lahoisk–Dokšytsy–Hlybokaje–Braslau) pitkin. Toinen keskeinen maantie on kantatie P45, joka saapuu koillisessa sijaitsevasta Polatskista (85 km) ja jatkaa Hlybokajen lounaispuolella Liettuan rajalle (142 km) ja edelleen Vilnaan (+33 km).
Hlybokajeen erkanee Valko-Venäjän rautateiden sivurata rataverkon keskeisemmästä Polatsk–Maladzetšna–Lida-radasta Dokšytsyn Kruljauštšynan kylässä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lyhyt kuvaus kaupungista (BYcity.org)
Kaupunkikuvaus (garady.org)
Глубокский район - Lyhyet artikkelit hallintopiiristä ja sen taajamista (dorogiby.info)
Kaupunkikartta (BYcity.org)
Hlybokaje - Lyhyt kuvaus (belarustourism.by)
Glubokoje (lib.vitebsk.net)
Hlybokaje (belarusguide.com)
Khrapavitski, A.: Hlybokaje, Belarus - History and Today
WikiMapia karttalinkki, selitykset pääosin tai
Neuvostoliiton aikaisia topografiakarttoja alueesta
Polkupyöräilyreittejä Vitsebskin alueella (Valko-Venäjällä) (balticlakes.com)
Kuvia kaupungista , tai (razima.org)
Kuvia piiristä , tai (razima.org)
Joitain valokuvia Flickristä: Hlybokaje, Valko-Venäjä (2009)
Vitsebskin alueen kaupungit
|
1364059
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bengt%20Broms%20%28yli-intendentti%29
|
Bengt Broms (yli-intendentti)
|
Bengt Lars Harry Broms (28. helmikuuta 1917 Sortavala – 26. kesäkuuta 1989 Helsinki) oli suomalainen filosofian maisteri, joka toimi Helsingin kaupungin eri tehtävissä 1960–1980-luvulla.
Bromsin vanhemmat olivat varatuomari Bengt Harry Elias Broms ja Siri Maria Molander. Bengt Broms kirjoitti ylioppilaaksi 1936 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi ja filosofian maisteriksi 1944. Lisäoppia hän hankki opintomatkoillaan Ranskaan 1937, Ruotsiin 1945 ja Yhdysvaltoihin 1948, 1958, 1960 ja 1961.
Bengt Broms toimi Suomi-Amerikka yhdistyksen toiminnanjohtajana 1945–1959 ja sen toimitusjohtajana 1959–1962. Hän toimi Helsingin kaupungin tiedotuspäällikkönä vuosina 1962–1971, Helsinki-viikon säätiön ja Helsingin juhlaviikkojen hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1970 alkaen ja Finlandia-talon ensimmäisenä johtajana vuosina 1971–1982. Hän sai yli-intendentin arvonimen ensimmäisenä Suomessa vuonna 1974.
Broms julkaisi 1980-luvulla muistelmateokset Elämää sivusta, sisältä, sitoutumatta ja Kasvoja, kuvia, katsantoja.
Lähteet
Suomalaiset henkilöt
Vuonna 1917 syntyneet
Vuonna 1989 kuolleet
|
80679
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luotsaus
|
Luotsaus
|
Luotsaus on merenkulussa termi, joka tarkoittaa tietylle väylälle henkilön, jolla on paikallistuntemusta, eli luotsin antamaa navigointiapua. Kyseinen henkilö on saanut merenkulun yleiskoulutuksen lisäksi oman erikoiskoulutuksensa. Valtiot yleensä huolehtivat luotsauksen järjestämisestä aluevesillään. Suomessa alusten luotsauksesta on määritelty lailla ja asetuksella. Tietyin edellytyksin ulkomaalainen alus voi saada luotsausvapautuksen tietylle väylälle tai sen osalle. Lisäksi on niin sanottu Itämeren luotsaus, jonka Itämeren reunavaltiot järjestävät koko Itämeren alueella, mutta se on käymässä harvinaiseksi kehittyneen navigointitekniikan myötä.
Suomessa luotsauksen hoitaa valtakunnallisesti valtionyhtiö Finnpilot Pilotage Oy.
Aiheesta muualla
finnpilot.fi
Merenkulku
|
1507709
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hein%C3%A4-Valkeinen%20%28Keuruu%29
|
Heinä-Valkeinen (Keuruu)
|
Heinä-Valkeinen on Keski-Suomessa Keuruulla Kömin kylän lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 7,6 hehtaaria, se on 700 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 1,6 kilometriä.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Ähtärin ja Pihlajaveden reittien valuma-alueen (35.4) Pihlajaveden reitin valuma-alueella (35.48), jonka Pihlajaveden alueeseen (35.483) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 144,5 metriä mpy.
Lähteet
Pihlajaveden reitin valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Keuruun järvet
|
67774
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri%20III%20%28Bysantti%29
|
Aleksanteri III (Bysantti)
|
Aleksanteri III (; noin 870 – 6. kesäkuuta 913) oli Bysantin keisari vuosina 912 – 913. Hän oli keisari Basileios I:n poika ja Leo VI:n veli. Aleksanterista oli tehty kanssahallitsija jo Leon hallituskauden aikana, mutta hänellä ei ollut todellisuudessa mitään valtaa. Kun Leo kuoli, oli hänen poikansa Konstantinos VII vielä alaikäinen ja Aleksanterista tuli uusi keisari. Aleksanteri kuoli samalla kun bulgaarit olivat aikeissa hyökätä valtakuntaan. Hän teki Konstantinoksesta perillisensä kuolinvuoteellaan.
Kirjallisuutta
Lähteet
Viitteet
Bysantin keisarit
Vuonna 870 syntyneet
Vuonna 913 kuolleet
|
340679
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hino%20%28Tokio%29
|
Hino (Tokio)
|
Hino () on Japanin kaupunki Honshūn saarella Kantōn alueella Tokion metropolissa. Se sijaitsee Taman alueella Tokion erillisalueiden länsipuolella Tama- ja Asajokien yhtymäkohdassa ja rajautuu Akishiman, Fuchūn, Hachiōjin, Kunitachin, Tachikawan ja Taman kaupunkeihin. Hinossa on 184 285 asukasta (vuonna 2017) ja sen pinta-ala on 27,55 neliökilometriä.
Edo-kaudella Hino kukoisti Kōfuun vievän Kōshū-kaidō-tien varren postiasemana (shukuba). Nykymuotoinen Hinon kaupunki perustettiin 3. marraskuuta 1963. Kaupunki tunnetaan Shinsengumi-joukoissa vaikuttaneiden Hijikata Toshizōn ja Inoue Genzaburōn kotipaikkana. Sen eteläosassa kohoavat Taman kukkulat. Kaupungissa sijaitsee lisäksi Taman eläintarha.
Hinoa palvelevat JR Higashi-Nihonin Chūō-päälinja ja kaupungin läpi kulkeva Chūō-moottoritie.
Kuvia
Lähteet
Aiheesta muualla
Kaupungin internetsivut
Tokion prefektuurin kaupungit
|
1465889
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jacob%20Wilhelm%20de%20Pont
|
Jacob Wilhelm de Pont
|
Jacob Wilhelm de Pont (8. maaliskuuta 1755 Lahden kartano, Somero – 30. tai 31. tammikuuta 1809 Tukholma) oli suomalainen majuri, kartanonomistaja ja Nuutajärven lasitehtaan perustaja.
De Pontin vanhemmat olivat Someron Åvikin lasitehtaan patruuna Jacob Reinhold de Pont (1717–1788)
ja Catharina Elisabeth Ahlgren. Hän hakeutui sotilasuralle ja hankki sotakokemusta 1770-luvun lopulla Yhdysvaltain vapaussodasta palvellen luultavasti ranskalaisella kaapparilaivalla. De Pont palasi Ruotsiin 1780 ja oli sitten kapteenina Viaporiin sijoitetussa Saaristolaivastossa. Vuonna 1782 hän sai luutnantin vakanssin Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentistä ja hänet ylennettiin siellä Henkikomppanian kapteeniksi 1788. De Pont erosi palveluksesta 1795 majurin arvoisena.
De Pont osti 1781 kanslisti Henrik Agricolalta Urjalassa sijainneen Nuutajärven allodiaalisäteritilan sekä lähellä sijainneen Valajärven tilan. Hän meni 1787 naimisiin Agricolan sisaren Agneta Maria Agricolan kanssa joskin liitto päättyi avioeroon.
De Pont haki yhdessä Honkolan kartanon omistajan Harald Furuhjelmin kanssa kamarikollegiolta lupaa perustaa lasitehdas Nuutajärvelle ja lupa myönnettiin helmikuussa 1793. He hakivat myös lupaa perustaa toinen lasitehdas Nurmijärvelle ja saivat myös tälle luvan 1794. Nurmijärvi sijaitsi kuitenkin liian lähellä Helsinkiä ja Viaporin linnoitusta jotka kuluttivat suuren määrän polttopuuta alueen metsistä. Lasitehtaan polttoaineeksi tarvitseman puun hinta olisi tullut liian korkeaksi ja niinpä lasitehdas päätettiin perustaa Nuutajärvelle sen syrjäisestä sijainnista huolimatta, koska Urjalassa oli runsaat metsävarat. Lasihytin rakennustyöt alkoivat talvella 1794 ja lasin tuotanto pääsi alkamaan jo seuraavana syksynä. Tehtaan työväki tuli Tuorsniemen lasitehtaalta Porin läheltä.
De Pont myi jo 1798 osuutensa lasitehtaasta ja Nuutajärven maatilansa Harald Furuhjelmin nuoremmalle veljelle kapteeni Johan Furuhjelmille. De Pont rakennutti kaksikerroksisen kaupunkitalon Turkuun ja osti vuonna 1800 Kustavista Strömman (Ruoni) ja Salminiityn tilat harjoittaen niillä sitten maanviljelystä. Henrik Gabriel Porthanin mukaan de Pont kärsi viimeisinä elinvuosinaan mielenterveysongelmista ja aiheutti lähipiirilleen paljon tuskaa ja vahinkoa. Hän osallistui kuitenkin vielä Suomen sotaan vuonna 1808 riisumalla aseista kaksi venäläistä kasakkaa ja luovuttamalla heidät Saaristolaivastolle.
Lähteet
Ruotsalaiset sotilaat
Suomalaiset sotilaat
Vuonna 1755 syntyneet
Vuonna 1809 kuolleet
|
1691144
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seondeok
|
Seondeok
|
Seondeok (; noin 606–647) oli nykyisessä Koreassa sijainneen Sillan valtakunnan hallitseva kuningatar vuosina 632–647
Seondeok vahvisti buddhalaisuuden asemaa valtakunnassaan ja rakennutti kuuluisan Cheomseongdaen observatorion.
Seondeok peri valtaistuimen isältään kuningas Jinpyeongilta aikana, jolloin Silla kukoisti taloudellisesti, ja sillä oli mahdollisuus laahjeta naapureiden Baekjen ja Goguryeon alueille. Hän vahvisti liittolaissuhteita Tang-dynastian hallitseman Kiinan kanssa. Armeijoiden yhteiset hyökkäykset kuitenkin torjuttiin, ja Silla valtasi naapurinsa vasta 660-luvulla.
Yhdeksän metriä korkea Cheomseongdaen observatorio on edelleen jäljellä Sillan pääkaupungissa Gyeongjussa. Se on rakenteeltaan aurinkokello, ja sen eteläseinällä olevasta ikkunasta paistaa sisään kesäpäivän tasauksen aikaan. Sen ympärillä on luultavasti ollut muita tähtitieteeseen ja tieteeseen ylipäänsä liittyviä rakennuksia. Observatorion rakenteesta on haettu myös Seondeokin henkilöön liittyvää symboliikkaa.
Katso myös
Seondeok yeowang, televisiosarja Seondeokin elämästä.
Lähteet
600-vuosikymmenellä syntyneet
640-luvulla kuolleet
Korean historia
Korealaiset henkilöt
|
209396
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Itsen%C3%A4isyys-%20ja%20ty%C3%B6v%C3%A4enpuolue
|
Itsenäisyys- ja työväenpuolue
|
Itsenäisyys- ja työväenpuolue () on senegalilainen kommunistinen puolue. Se perustettiin vuonna 1957.
Puolueen pääsihteerinä toimii Amath Dansokho. Puolue julkaisee Daan Doole -lehteä. Puolueen nuorisojärjestö on nimeltään Union de la Jeunesse Démocratique Alboury Ndiaye.
Vuoden 2001 parlamenttivaaleissa puolue sai 1 paikan.
Kommunistiset puolueet
Senegalin puolueet
|
1077488
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Esbjergin%20kunta
|
Esbjergin kunta
|
Esbjerg on Etelä-Tanskan alueella Tanskassa sijaitseva kunta. Vuoden 2020 huhtikuussa kunnassa oli 115 657 asukasta, ja sen pinta-ala oli 795,3 neliökilometriä. Kunnan keskustaajama on myös nimeltään Esbjerg.
Esbjergin nykyinen kunta muodostettiin 1. tammikuuta 2007 Tanskan kuntauudistuksen yhteydessä silloisten Esbjergin, Riben ja Brammingin kuntien yhteenliittymänä.
Seurakunnat
Seuraavassa on esitetty luettelo kunnan alueella sijaitsevista seurakunnista (). Luettelon numerot viittaavat oheisen kartan numeroihin.
1: Hostrup Sogn
2: Hjerting Sogn
3: Guldager Sogn
4: Bryndum Sogn
5: Vester Nebel Sogn
6: Sædden Sogn
7: Gjesing Sogn
8: Kvaglund Sogn
9: Skads Sogn
10: Grimstrup Sogn
11: Vester Nykirke Sogn
12: Vejrup Sogn
13: Treenigheds Sogn
14: Zions Sogn
15: Vor Frelsers Sogn
16: Grundtvigs Sogn
17: Jerne Sogn
18: Tjæreborg Sogn
19: Sneum Sogn
20: Bramming Sogn
21: Gørding Sogn
22: Darum Sogn
23: Hunderup Sogn
24: Jernved Sogn
25: Vilslev Sogn
26: Hjortlund Sogn
27: Kalvslund Sogn
28: Farup Sogn
29: Ribe Domsogn
30: Sankt Katharine Sogn
31: Obbekær Sogn
32: Mandø Sogn
33: Vester Vedsted Sogn
34: Seem Sogn
35: Hviding Sogn
36: Roager Sogn
37: Spandet Sogn
Lähteet
Aiheesta muualla
Esbjergin kunnan kotisivut
|
1096040
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaxholmin%20linnoitus
|
Vaxholmin linnoitus
|
Vaxholmin linnoitus on Ruotsissa Vaxholmin kunnassa sijaitseva linnoitusrakennelma. Nimi kattaa kaikki Vaxholmin ympäristön puolustusrakennelmat, jotka suojaavat reittiä Tukholmaan.
Ensimmäinen linnoitus oli Kustaa Vaasan vuosina 1549–1558 rakennuttama skanssi. Vanha linnoitus korvattiin nykyisellä kastellilla vuosina 1833–1863, mutta aseiden kehityksen takia se oli vanhanaikainen jo valmistuessaan. Rindöhön rakennettiin täydentäviä ja korvaavia linnoituksia. Vaxholmin linnoitus on onnistunut kaksi kertaa pitämään Tukholmaan tunkeutumista yrittävät joukot poissa: ensin vuonna 1612 Kristian IV:n johdolla tulleet tanskalaiset ja sitten 1719 tulleet venäläiset. Vaxholmin kastelliin avattiin vuonna 2003 linnoitusmuseo, jossa esitellään rannikkopuolustuksen historiaa, erityisesti saaristopuolustuksen kehitystä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Linnoitusmuseon kotisivut
Linnoituksen tiedot Bebyggelseregistretissä
Ruotsin linnoitukset
Ruotsin sotahistorialliset museot
Linnoitus
|
1123001
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sreeni%20Pattathanam
|
Sreeni Pattathanam
|
Sreeni Pattathanam (s. 1954) on intialainen, Keralan osavaltiosta kotoisin oleva skeptikko. Hän on ateisti. Euroopassa hänet tunnetaan parhaiten Äiti Ammaa kohtaan esittämästään kritiikistä. Hän on työskennellyt poliisina, toimittajana sekä opettajana.
Teoksessaan Matha Amritanandamay: Divya Kathahalun Yatharthyam (Matha Amritanandamay: pyhiä tarinoita ja tosiasioita) Sreeni Pattathanam kritisoi Äiti Amman väitettyjä ihmetekoja ja liittää hänet viiteen selittämättömään kuolemantapaukseen. Lisäksi teoksessa kerrotaan Äiti Amman henkilökohtaisesta elämäntyylistä.
Äiti Amman asianajaja on yrittänyt haastaa Sreeni Pattathanamin oikeuteen tämän teoksen loukkaavaksi väitetystä sisällöstä. Keralan osavaltion oikeuslaitos ei ole kuitenkaan suostunut käsittelemään asiaa.
Viitteet
Aiheesta muualla
http://www.petiononline.com/sreenida/petition.html
http://nastiknation.org/product/mata-amritanandamayi-the-death-of-her-own-brother-and-other-mysterious-stories/
Intialaiset skeptikot
Vuonna 1954 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1134364
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kookoskutoja
|
Kookoskutoja
|
Kookoskutoja (Ploceus bojeri) on kutojien heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Kookoskutojaa tavataan Etiopiassa, Keniassa, Somaliassa ja Tansaniassa. Lajin on kuvattu olevan yleinen rannikkoalueilla. Sen kannankehitys on vakaa, ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Kutojat
|
1425338
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjallisuusvuosi%201880
|
Kirjallisuusvuosi 1880
|
Kirjallisuusvuosi 1880 käsittelee vuoden 1880 tärkeitä kirjallisuuden tapahtumia, uutisia ja julkistuksia.
Tapahtumia
Englanninkielisessä kaunokirjallisuudessa oli 1880-luvulla useita estetismin edustajia, kuten Oscar Wilde, Walter Pater ja Arthur Symons.
Sortavalan seminaari aloitti toimintansa.
Aikakauslehti Valvoja alkoi ilmestyä.
Saksalainen Johann Martin Schleyer julkasi ensimmäisen kirjan kehittämällään volapükin kielellä, joka on ensimmäinen keinotekoinen kansainvälinen apukieli.
Julkaisuja
Carl Henrik Alopaeus – Neuvoja sokeitten lasten kotoiseen hoitoon
Jules Breton – Jeanne (runokokoelma)
Rosalía de Castro – Follas novas
Charles Darwin – The Power of Movement in Plants
Fjodor Dostojevski – Karamazovin veljekset
Karl Jacob Gummerus – Ylhäiset ja alhaiset (1. osa)
Henrik Ibsen – Nukkekoti (Et dukkehjem, näytelmä)
Alexander Kielland – Garman og Worse
Paul Lafargue – Le Droit à la paresse
Edvard Wilhelm Lybeck – Kristikunnan nykyiset eripuolueet ja merkittävimmät lahkot : silmäys kirkkohistoriaan evangelis-lutherilaiselta kannalta
Guy de Maupassant – Boule de Suif (novelli, suom. Rasvapallo)
Lewis Wallace – Ben-Hur: A Tale of the Christ (suom. Ben-Hur – kertomus Kristuksen ajoilta)
Jules Verne – La maison à vapeur (suom. Höyrytalo, 1980)
Émile Zola – Nana (suom. 1930)
Palkintoja
Lähteet
Aiheesta muualla
1880
|
1665630
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lovely
|
Lovely
|
Lovely on Billie Eilishin ja Khalidin kappale, joka julkaistiin singlenä 19. huhtikuuta 2018. Balladi on osa Netflixin tuottaman Kolmetoista syytä -televisiosarjan toisen tuotantokauden ääniraitaa. Vuoden 2019 syyskuuhun mennessä kappaleen myynti oli ylittänyt platinalevyrajan kaksinkertaisesti Yhdysvalloissa.
Kappale on Khalidin, Eilishin ja tämän veljen Finneasin kirjoittama. Finneas on myös tuottanut sen. Sillä käsitellään muun muassa yksinäisyyttä ja ajatuksiinsa juuttumista. Eilishin mukaan kirjoitusprosessi oli enemmänkin ajanviettoa ystävien kesken kuin tulevan hittikappaleen tekoa.
Kappaleen musiikkivideo julkaistiin 26. huhtikuuta 2018. Synkällä videolla mustiin vaatteisiin ja hopeaketjuihin pukeutuneet Eilish ja Khalid ovat loukussa lasiseinäisessä laatikossa. Vuoden 2021 tammikuuhun mennessä videota oli katsottu yli miljardi kertaa videopalvelu YouTubessa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2018 kappaleet
Billie Eilishin kappaleet
Finneasin tuottamat kappaleet
Balladit
|
1170783
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Harkimoiden%20hattutemppu
|
Harkimoiden hattutemppu
|
Harkimoiden hattutemppu – Lastenklinikalta Hartwall Areenalle on toimittaja Pentti Sainion vuonna 1999 omakustanteena julkaisema kirja, jonka Huonon kirjallisuuden seura valitsi vuoden huonoimmaksi kirjaksi.
Teoksessa hän kertoo, miten jääkiekkoseura Jokerien avulla kerättyjä Lastenklinikoiden kummien keräysvaroja hävisi tuntemattomille teille. Kirja nosti hälyn, mutta Rautakirjan toimitusjohtajan Hannu Syrjäsen vaatimuksesta suuret kirjakaupat vetivät sen myynnistä, ja teos jäi Sainiolle käsiin. Yleisradion Ajankohtainen kakkonen teki sen pohjalta ohjelman, joka kuitenkin hyllytettiin lähetyspäivänä.
Lähteet
Vuoden 1999 kirjat
Suomalaiset tietokirjat
Sensuuri Suomessa
|
1004602
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Franck%20Badiou
|
Franck Badiou
|
Franck Badiou (s. 24. maaliskuuta 1967 Vitry-sur-Seine, Ranska) on ranskalainen entinen ampuja. Hän kilpaili neljissä perättäisissä kesäolympialaisissa vuosina 1988–2000. Badiou sai vuoden 1992 kesäolympialaisissa Barcelonassa hopeaa kymmenen metrin ilmakiväärissä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ranskalaiset ampujat
Ranskalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
213068
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wulingyuan
|
Wulingyuan
|
Wulingyuan () on maisemallisesti ja historiallisesti kiinnostava alue Kiinan Hunanin maakunnan Zhangjiajien prefektuuritason kaupungissa. Alue kattaa 690 neliökilometrin alueen ja voidaan jakaa neljään osaan: Zhangjiajie kansalliseen metsäpuistoon, Suoxiyun luonnonvarareservaattiin, Tianzin ("taivaanpojan") vuoriston luonnonvarareservaattiin ja Yangjiajien maisema-alueeseen.
Vuonna 1992 UNESCOn maailmanperintöluetteloon otettu kohde on kuuluisa yli 3 000 hiekkakivipilaristaan, joista suurimmat ovat yli 200 metriä korkeita. Kalliopilareiden välissä on rotkoja ja notkelmia puroineen, lampineen ja vesiputouksineen, noin 40 luolaa ja kaksi luonnonluomaa siltaa. Luonnonkauniin maiseman lisäksi seutu on tunnetaan lukuisista uhanalaisista kasvi- ja eläinlajeistaan.
Wulingyuanin taajama ja siitä nimen saanut maisema-alueen ydin sijaitsee linnuntietä noin 25 kilometriä Zhangjiajien kantakaupungin pohjoispuolella. Zhangjiajien kaupunki sijaitsee puolestaan noin 270 kilometriä Hunanin maakunnan pääkaupungista Changshasta länsiluoteeseen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Hunan
Unescon maailmanperintökohteet Kiinassa
|
372302
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka%20Tammi%20%28p%C3%A4%C3%A4johtaja%29
|
Jukka Tammi (pääjohtaja)
|
Jukka Tammi (s. 15. joulukuuta 1941) on toiminut Verohallituksen pääjohtajana 1990–2007. Koulutukseltaan hän on juristi, arvoltaan varatuomari.
Tammen ura verohallinnossa alkoi Turun lääninverotoimiston verotarkastajana vuonna 1965. Sen jälkeen hän on työskennellyt Lapin lääninverotoimistossa, Verohallituksessa, eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa ja valtiovarainministeriön vero-osastolla osastopäällikkönä ja ylijohtajana.
Tammi jäi eläkkeelle 1. joulukuuta 2007.
Nostokonejuttu
Syksyllä 1996 julkisuudessaan kerrottiin, että turkulaisen Nostokonepalvelu Oy:n epäiltiin kiertäneen suunnitelmallisesti veroja. Verohallituksen pääjohtaja Tammi oli osakkaana yhtiössä ja nostanut siitä osinkoina huomattavia summia. Keskusrikospoliisi aloitti esitutkinnan, jossa yhtiön johtoa epäiltiin verorikoksista ja Tammea sen avustamisesta.
Syyttäjä Tommi Teuri teki Nostokonepalvelun jutussa syyttämättäjättämispäätöksen – perusteltuaan ensin yksityiskohtaisesti, miksi jutussa hänen mielestään tulisi nostaa syyte verorikoksesta. Päätöksen jälkeen Teuri kertoi julkisesti tulleensa asiassa painostetuksi korkealta taholta. Teuri erotettiin myöhemmin virastaan sillä perusteella, että hänen käsittelyssään olevia juttuja oli päässyt vanhenemaan. Hän palasi Kankaanpään poliisipäälliköksi.
Lähteet
Suomalaiset virkamiehet
Suomalaiset juristit
Vuonna 1941 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1531583
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Peders%C3%B6ren%20seurakunta
|
Pedersören seurakunta
|
Pedersören seurakunta () on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunta Pohjanmaalla, Pedersören kunnassa. Seurakunta kuuluu Porvoon hiippakunnassa Pedersören rovastikuntaan ja on osa Pietarsaarenseudun seurakuntayhtymää. Kirkkoherrana toimii viransijaisena Tomas Portin. Vuonna 2021 seurakunnassa oli 8 889 jäsentä.
Pedersöre on Pohjanmaan vanhimpia seurakuntia. Se on perustettu 1200-luvun puolivälissä. Pedersörestä on erotettu omiksi seurakunnikseen Kokkolan emäseurakunta vuonna 1467, Kruunupyy ja Uusikaarlepyy 1607, Lappajärvi 1786, Luoto 1864, Ähtävä 1865, Purmo 1867 ja Pietarsaari 1904.
Vuonna 1977 Ähtävän ja Purmon kunnat yhdistyivät Pedersören kanssa, jolloin alueelle perustettiin Pietarsaarenseudun seurakuntayhtymä, johon myös Pietarsaaren seurakunnat liittyivät. Vuoden 2020 alussa Purmon, Ähtävän ja Pedersören seurakunnat yhdistyivät uudeksi Pedersören seurakunnaksi.
Papisto
Seuraavat henkilöt ovat toimineet Pedersören seurakunnan kirkkoherroina:
1431: kirkkoherra Hans Pedersson
1533: kirkkoherra Jakob Blom
1538: kirkkoherra Jöns Fordell
kirkkoherra Nicolaus
1543–1569: kirkkoherra Henricus Nicolai
1569–1600: kirkkoherra Ericus Johannis Tenalensis
1600–1621: kirkkoherra Canutus Henrici
1622–1636: kirkkoherra Magnus Mathaei Gammal
1636–1650: kirkkoherra Ericus Matthiae Bothniensis
1650–1653: kirkkoherra Sven Vigelius
1654–1655: kirkkoherra Carolus Canuti Westzynthius
1656–1660: kirkkoherra Elias Marci Hamnius
1662–1692: kirkkoherra Laurentius Johannis Preutz
1692–1714: kirkkoherra Johannes Georgii Gezelius
1714–1718: kirkkoherra Petrus Tigerstedt
1719–1729: kirkkoherra Ericus Fant
1729–1752: kirkkoherra Anders Degerman
1753: kirkkoherra Jakob Wikar
1754–1784: kirkkoherra Gabriel Aspegren
1788–1812: kirkkoherra Erik Brunnius
1816–1823: kirkkoherra Jakob Chydenius
1825–1859: kirkkoherra Johan Höckert
1861–1867: kirkkoherra Henrik Heikel
1869–1905: kirkkoherra Viktor Laurentius Helander
1907–1921: kirkkoherra Julius Lindberg
1984–1999: kirkkoherra Kurt Cederberg
2021–2022: kirkkoherra Mia Anderssén-Löf
2023– kirkkoherra Daniel Björk
Katso myös
Pietarsaarenseudun seurakuntayhtymä
Laestadianernas Fridsföreningars Förbund
Forsbyn baptistiseurakunta
Purmon baptistiseurakunta
Ähtävän baptistiseurakunta
Lähteet
Aiheesta muualla
Seurakunnan kotisivut internetin arkistosta
Porvoon hiippakunnan seurakunnat
Pedersören seurakunnat
|
260002
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Britannian%20Grand%20Prix%201953
|
Britannian Grand Prix 1953
|
Britannian Grand Prix 1953 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 18. heinäkuuta 1953 Silverstonen radalla. Kilpailun voitti Alberto Ascari, jolle voitto oli kauden neljäs.
Tulokset
Muuta
Paalupaikka: Alberto Ascari – 1.48,0
Nopein kierros: Alberto Ascari ja José Froilán González – 1.50,0
Lähteet
Britannian Grand Prix
Formula 1 -kausi 1953
|
1480013
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stina%20Mattila
|
Stina Mattila
|
Stina Mattila (s. 1970) on Kokkolan kaupunginjohtaja vuodesta 2016. Aiemmin Mattila on toiminut Kempeleen talousjohtajana ja Muhoksen hallinto- ja talousjohtajana. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri.
Lähteet
Kokkolan kaupunginjohtajat
Suomalaiset virkamiehet
Vuonna 1970 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1708590
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarsanlampi
|
Tarsanlampi
|
Tarsanlampi on Etelä-Savossa Mikkelissä Tervalahden lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lampi on 640 metriä pitkä, 360 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 12,3 hehtaaria. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 1,8 kilometriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) Kyyveden alueella (14.93), jonka Kyyveden lähi-alueeseen (14.932) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 104 metriä mpy.
Lähteet
Kyyveden alue
Mikkelin järvet
Botin luomat artikkelit
|
1501658
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sigurd%20Portin
|
Sigurd Portin
|
Sigurd Johannes Portin (13. huhtikuuta 1906 Pietarsaari – 15. kesäkuuta 1979) oli suomalainen päätoimittaja ja toimitusjohtaja.
Portinin vanhemmat olivat kansakoulunopettaja Petter August Portin ja Maria Matilda Westerlund. Hän pääsi ylioppilaaksi 1928 ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi 1933. Portin opiskeli myös Ruotsissa ja Englannissa.
Portin oli taloustoimittajana Hufvudstadsbladet-lehdessä 1933–1937 ja Mercator-lehdessä 1937. Hän oli Åbo Tidnings och Tryckeri Ab:n toimitusjohtajana vuodesta 1938 alkaen ja toimi Åbo Underrättelser-lehden päätoimittajana 1938–1957.
Maaliskuussa 1939 Turun raastuvanoikeus tuomitsi Portinin Åbo Underrättelser-lehden vastaavana toimittajana 8 000 markan sakkoihin halventavasta ja vääristellystä kirjoituksesta ja määräsi lehden 13. tammikuuta 1939 ilmestyneen numeron menetetyksi. Kyseisessä lehden numerossa ilmestyneessä pakinassa oli käytetty Helsingin yliopistosta halventavaa sanontaa ja väitetty yliopiston alentuneen antamaan dosenttistipendin oikeusneuvos Yrjö Hakuliselle. Portinia ja lehteä vastaan nostettiin syyte oikeusministeriön määräyksestä.
Sigurd Portin oli naimisissa vuodesta 1934 Rauha Junttilan (1905–1988) kanssa.
Julkaisuja
Österbottniska nationens tillkomst julkaisussa Österbottniska nationen vid Åbo Akademi : minnesskrift. Jakobstad 1938
Ole Torvalds : Speglingar i en å : Om sparbanken i Åbo i växelverkan med staden 1822–1972 ; bildredigering av Bo Lindberg ; ett slutkapitel av Sigurd Portin. Åbo sparbanken, Åbo 1972, ilmestyi Toivo Lyyn suomentamana nimellä Aurajoen kuvajaisia : Turun säästöpankki ja Turku : vuorovaikutusta ja vaiheita 1822–1972. Turun säästöpankki, Turku 1982
Käännöksiä
Mauno Koivisto : Riktlinjer. Schildt, Helsingfors 1969 (alkuteos Linjan vetoa)
Lähteet
Suomalaiset päätoimittajat
Suomalaiset yritysjohtajat
Vuonna 1906 syntyneet
Vuonna 1979 kuolleet
|
1026384
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauniit%20muistot
|
Kauniit muistot
|
Kauniit muistot on Eero Avenin studioalbumi vuodelta 1981.
Kappaleet
A-puoli
B-puoli
Aiheesta muualla
Kauniit muistot discogs.com -sivustolla
Vuoden 1981 albumit
Eero Avenin albumit
|
736560
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Public%20Broadcasting%20Service
|
Public Broadcasting Service
|
Public Broadcasting Service (PBS) on yhdysvaltalainen julkisen palvelun televisioverkko. PBS perustettiin 3. marraskuuta 1969 ja sen verkko aloitti toimintansa 5. lokakuuta 1970, jolloin se korvasi National Educational Televisionin.
Verkon omistavat sen jäsenasemat, joita on noin 350. Asemat myös vastaavat verkon rahoituksesta yhdessä Corporation for Public Broadcastingin kanssa, joka puolestaan saa rahoituksensa Yhdysvaltain liittovaltiolta. PBS:ää seuraa viikoittain noin 65 miljoonaa katselijaa.
National Educational Television (NET) oli julkisen palvelun televisioverkko ennen Public Broadcasting Serviceä ja se toimi vuosien 1952 ja 1970 välillä. NET aloitti toimintansa 4. marraskuuta 1952 ja toiminta kesti aina 4. lokakuuta 1970 asti.
Julkisen palvelun radiotoiminnasta Yhdysvalloissa vastaa National Public Radio.
Lähteet
Aiheesta muualla
Public Broadcasting Servicen kotisivut
Yhdysvaltalaiset televisioverkot
Vuonna 1970 perustetut televisiokanavat
Julkisen palvelun mediayhtiöt
|
1032921
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anthony%20Hampden%20Dickson
|
Anthony Hampden Dickson
|
Anthony Hampden Dickson (s. 3. marraskuuta 1935 Kingston) on jamaikalainen, Barbadoksella toiminut roomalaiskatolinen piispa. Hänet vihittiin papiksi 11. helmikuuta 1962 ja nimitettiin Bridgetown-Kingstownin hiippakunnan johtoon 19. lokakuuta 1970. Piispaksi vihkiminen seurasi 29. tammikuuta 1971. Pääkonsekraattorina toimi John Joseph McEleney, jota avustivat Samuel Emmanuel Carter ja Patrick Webster.
Hiippakuntansa jakauduttua Dickson jatkoi toimintaansa Bridgetownin piispana. Hän erosi tästä tehtävästä 23. huhtikuuta 1995.
Lähteet
Jamaikalaiset papit
Katoliset piispat
Vuonna 1935 syntyneet
Elävät henkilöt
|
591161
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Asko%20Peltoniemi
|
Asko Peltoniemi
|
Asko Antero Peltoniemi (s. 7. helmikuuta 1963 Ikaalinen) on suomalainen seiväshyppääjä. Hän edusti Valkeakosken Hakaa ja häntä valmensivat Aulis Kairento ja Jarmo Mäkelä.
Peltoniemi sijoittui viidenneksi 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa Utrechtissa 1981. Göteborgin sisäratojen EM-kisoissa 1984 hän oli neljästoista tuloksella 520 cm. Stuttgartin EM-kilpailuissa 1986 hän sijoittui kahdenneksitoista ylitettyään 525 . Lievinin EM-hallikisoissa 1987 hän oli kahdeksas tuloksella 550 ja saman vuoden MM-hallikisoissa Indianapolisissa kolmastoista (tulos 530).
Peltoniemi sijoittui Soulin olympialaisissa 1988 yhdeksänneksi tuloksella 560 cm. Hän oli samalla sijalla myös Budapestin MM-hallikisoissa 1989 ja Glasgow’n EM-halleissa 1990 ylitettyään molemmissa kilpailuissa 540. Sevillan MM-hallikisoissa 1991 hän oli kolmastoista tuloksella 540. Barcelonan olympialaisissa 1992 hän sijoittui kuudenneksi tuloksella 560.
Peltoniemi voitti Suomen mestaruuden Hämeenlinnassa 1988 tuloksella 545 cm ja Jyväskylässä 1992 ylitettyään 560. SM-hopeaa hän sai Vaasassa 1986 ja Oulussa 1990 sekä SM-pronssia Porissa 1983. Sisäratojen Suomen mestaruuden hän voitti vuosina 1986, 1987, 1989, 1990 ja 1991 .
Peltoniemi hyppäsi ennätyksensä 572 cm Lempäälässä 2. kesäkuuta 1991. Hän paransi Suomen ennätystä ulkoradoilla kahdesti ja sisäradoilla viidesti.
Peltoniemi on työskennellyt paperimiehenä UPM Specialty Papers -yhtiön Tervasaaren tehtaalla. Hän kävi myös urheiluhierojakoulutuksen Kuortaneen urheiluopistolla vuonna 1987. Hän on toiminut myös seiväshyppyvalmentajana, sekä jalkapallojoukkue Hakan fysiikkavalmentajana vuosina 1996–2010.
Lähteet
Viitteet
Suomalaiset seiväshyppääjät
Vuonna 1963 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1685566
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Essi%20Niskala
|
Essi Niskala
|
Essi Maria Niskala (s. 24. toukokuuta 2005 Oulu) on suomalainen pika- ja aitajuoksija, jonka päälaji on 400 metrin aitajuoksu. Hän edustaa Kuivasjärven Auraa ja häntä valmentaa Anne Karvinen-Poutanen.
Niskala voitti sisäratojen SM-kilpailuissa kultaa 300 metrin aitajuoksussa Kuopiossa 2022 Suomen ennätys -ajalla 40,57. Samojen kisojen 60 metrin juoksussa hän oli neljäs. Kalevan kisoissa hän on sijoittunut parhaimmillaan viidenneksi 400 metrin aitajuoksussa 2021.
Niskala juoksi 400 metrin aitajuoksuennätyksensä 58,86 Turussa 14. kesäkuuta 2022.
Lähteet
Suomalaiset pikajuoksijat
Suomalaiset 400 metrin aitajuoksijat
Vuonna 2005 syntyneet
Elävät henkilöt
|
92295
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Stetinin%20M-5
|
Stetinin M-5
|
Stetinin M-5 eli Grigorovitš M-5 oli venäläinen ensimmäisen maailmansodan aikainen lentovene.
M-5 oli Stetinin-lentokonetehtaan ensimmäinen kone, jonka suunnitteli Dimitri Grigorovitš. Sen suunnittelussa saatettiin käyttää esikuvana ranskalaista F.B.A.-lentovenettä. Konetta valmistettiin sata kappaletta, joilla oli vähäistä sotilaskäyttöä.
Tekniset tiedot
kaksitasoinen, kaksipaikkainen
Gnome Monosoupape -tähtimoottori, 100 hv
kärkiväli 13,62 m
pituus 8,62 m
lentopaino 960 kg
suurin nopeus 105 km/h
lakikorkeus 3500 m
Käyttö Suomessa
Suomen ilmavoimilla oli yksi, vuonna 1918 Kuokkalan rantaan ajelehtinut Stetinin M-5. Sillä lennettiin kesään 1919 asti, jolloin se upposi.
Lentoveneet
|
1055073
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevi%20Falk%20%28albumi%29
|
Kalevi Falk (albumi)
|
Kalevi Falk on suomalaisen yhtyeen Kalevi Falkin studio-albumi vuodelta 1971.
Kappaleet
Aurinko Paistaa
Se Myöhäistä On (Your Mother Should Know)
Viides
Säde Auringon (Un Rayo Del Sol)
Vain Tuuli Viestin Kuljettaa (Greensleeves)
Röökitehtaan Elli
Malka Silmässäni
Vampyyrit
Jokilaivan Jengi
Helmenkalastajat
Olet Lähelläni
Jos Jotain Yrittää
Suomalaiset albumit
Vuoden 1971 albumit
|
574091
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Harmohapero
|
Harmohapero
|
Harmohapero (Russula densifolia) on laakea tai kuperan suppilomainen haperolaji. Sienen lakki on tahmea, väriltään himmeänruskea, valkea tai oliivinvärinen. Jalka on aluksi valkoinen ja muuttuu myöhemmin rusehtavaksi. Sieni maistuu miedolta tai hieman kirpeältä ja kelpaa syötäväksi. Heltat ovat valkoiset tai kermanväriset. Hapero kasvaa lehti- ja havumetsissä melko harvinaisena.
Lähteet
Aiheesta muualla
Laji.fi: Harmohapero (Russula densifolia)
UniProt: Taxonomy - Russula densifolia
Haperot
|
65214
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pii
|
Pii
|
Pii tarkoittaa seuraavia asioita ja henkilöitä:
Yleisiä
pii, kemiallinen merkki Si, alkuaine
pii (Π, π), kreikkalaisten aakkosten kirjain
pii (π), matemaattinen vakio
pii, piikivi, kivilaji
pii, vastatuuli, purjehdussanastoa
pii, vanha hammasta, okaa tai piikkiä tarkoittava sana, esimerkiksi haravan, kamman tai sahan piit. Sana tarkoittaa myös pirran sälettä, joiden muodostamaan väliin loimilanka pujotetaan.
Nimenä
Pii, naisen ja miehen etunimi
Pii eli Pirkko Kolbe, Helsingin Sanomien pakinoitsija
Kuvitteellisia henkilöitä
Pii, tyttö animaatiossa Pii ja Poju
Kulta-Into Pii, Disneyn sarjakuvamaailman hahmo
Herra Pii Poo, Kirsi Kunnaksen samannimisen runon hahmo.
Katso myös
Pi
Lähteet
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1271164
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Al-Zahira
|
Al-Zahira
|
Al-Zahira (, az̧ Z̧āhirah) on yksi Omanin yhdestätoista maakunnasta. Hallinnollinen keskus on Ibrin kaupunki.
Maakunta muodostuu suurelta osin hiekka-, sora- tai kallioaavikosta, pohjoisessa on myös Hajarvuoriston eteläosia jokilaaksoineen (wadit). Al-Zahira rajautuu lännessä Saudi-Arabiaan ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, pohjoisessa al-Buraimin ja al-Batinan pohjoiseen, idässä al-Dakhiliyyan sekä etelässä al-Wustan maakuntaan.
Toukokuussa 2015 al-Zahiran maakunnassa kirjattiin asuvan 191 742 henkeä, joista omanilaisia oli 142 045 ja ulkomaalaisia (vierastyöläiset mahdollisine perheineen) 49 697. Maakunnan pinta-ala on noin 44 000 neliökilometriä.
Piirikunnat
Al-Wustan maakunta jakautuu aluehallinnon toisella tasolla kolmeen piirikuntaan (wilaya): Dank, Ibri ja Yanqul.
Lähteet
Aiheesta muualla
The Dhahirah Region (omaninfo.com)
Ibri – on the trail of ancient caravan hub (omaninfo.com)
Adh-Dhahirah Region (touroman.om)
Geography, History and Culture (omanpocketguide.com)
Omanin alueet
|
734397
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Fazer-liiga%201995%E2%80%931996
|
Fazer-liiga 1995–1996
|
Jääkiekon 1. divisioona 1995–1996 kulki toista ja samalla viimeistä kautta nimellä Fazer-liiga.
Fazer-liiga
12 parasta jatkoi pudotuspeleihin. Diskos ja Junkkarit putosivat sarjasta karsinnan jälkeen. Sarjaan nousivat Uudenkaupungin Jääkotkat ja Hyvinkään Ahmat.
Pudotuspelit
1.kierros
2.kierros
Liigakarsinta - 1.vaihe
Liigakarsinta - 2.vaihe
1. divisioonan karsinta
Lähteet
http://www.niksula.hut.fi/~mdean/fazer.liiga.html
Fazer-liigan tilastoja
Jääkiekkokirja 1996-97 (ISBN 951-876-524-3)
Jääkiekkosarjojen kausi 1995–1996
95
|
566382
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kotelosienet
|
Kotelosienet
|
Kotelosienet (Ascomycota) ovat sienikunnan kaarista se, johon kuuluu eniten lajeja, ainakin noin 33 000 lajia. Kotelosienet on yksi vanhimmista kuivalla maalla elävistä eliöryhmistä. Kantasienten (Basidiomycota), joita pidetään sienten kehittyneimpänä kaarena, uskotaan kehittyneen kotelosienten kanssa yhteisestä kantamuodosta.
Kotelosienet voivat olla elomuodoltaan sekä rihmastoja muodostavia että hiivamaisia. Monet suurikokoisia itiöemiä muodostavat kotelosienet tuottavat tyypillisesti maljan muotoisia itiöemiä. Jotkut lajit puolestaan ovat mikroskooppisen pieniä. Kotelosienten nimi (askos = kotelo, säkki + mykétes = sienet) viittaa mikroskooppisen pieneen itiökoteloon, jossa itiöt syntyvät. Tällainen askus yhdistää niin isoja kotelosieniä kuten korvasieni, kuin mikroskooppisia kuten tuulenpesäsienet.
Monet kotelosienet voivat olla sieniosakkaana jäkälässä, esimerkiksi torvijäkälät. Useat myös muodostavat kasvien kanssa sienijuuren. Itiöemiä muodostavista kotelosienistä monet tuottavat itiöemiä keväällä, kun kantasienet ovat enemmän syksyn lajeja.
Kotelosienet elävät pääasiassa maalla, jossa niillä on huomattava merkitys kuolleen orgaanisen aineksen hajottajina. Ne käyttävät ravinnokseen yksinkertaisia sokereita, jotkut myös selluloosaa, kitiiniä ja pektiiniä. Jotkut kotelosienistä ovat kasvien tai eläinten patogeeneja.
Kotelosieniin kuuluu monia ihmiselle tärkeitä sieniä, joita käytetään elintarvike- ja lääketuotannossa, esimerkiksi homejuustoista tunnettu Penicillium glaucum.
Kotelosienten luokittelu
Kotelosienet jaetaan nykyisin kolmeen alakaareen
Pezizomycotina eli rihmastolliset kotelosienet, joihin kuuluu 90 % kotelosienistä. Tähän alakaareen kuuluvat itiöemiä tuottavat kotelosienet maljasienistä korvasieniin sekä jäkälöityneet kotelosienet. Viime vuosina iso osa molekyylitason tutkimuksista on kohdistunut tähän alakaareen.
Saccharomycotina eli ns. aitohiivat, joihin kuuluu mm. leivinhiiva Saccharomyces cerevisiae. Nykyisin tämän alakaaren lajit luokitellaan yhteen luokkaan ja yhteen lahkoon.
Taphrinomycotina, johon kuuluvia sieniryhmiä on aiemmin kutsuttu myös nimellä Archiascomycetes. Siihen kuuluu viisi luokkaa, Archaeorhizomycetes, Neolectomycetes, Pneumocystidomycetes], Schizosaccharomycetes ja Taphrinomycetes. Niiden polveutuminen ja luokittelu on ollut pitkään epäselvä. Ne ovat joko hiivamaisia tai rihmastoja muodostavia mikrosieniä.
Polveutuminen
Kaaviossa on esitetty kotelosieniryhmien polveutuminen nykyisimmän käsityksen mukaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luontoportti: Kotelosienet, Ascomycotina
Tiede: Sieniretki meni päin jäkälää
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1296649
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kosin%20stadion
|
Kosin stadion
|
Kosin stadion oli antiikin aikainen kreikkalainen stadion Kosin kaupungissa Kosin saarella Kreikassa. Sen arkeologinen alue sijaitsee kaupungin keskustan länsipuolella Panagí Tsaldári ja Megálou Alexándrou -katujen välisellä alueella.
Stadion rakennettiin 100-luvulla eaa. Sen pituus oli noin 180 metriä ja leveys noin 30 metriä. Stadionin arkkitehtuuri yhdisteli doorilaista ja joonialaista tyyliä. Kreikkalaisella ajalla stadionissa oli penkit vain itäsivulla. Roomalaisella ajalla lisättiin penkit myös länsisivulle.
Stadion löytyi Rudolf Herzogin ja Luciano Laurenzin kaivauksissa 1900-luvun alkupuolella. Kaivauksia alueella suoritti myös Luigi Morricone vuosina 1939–1940. Stadionin arkeologisella alueella on nähtävissä vain joitakin stadionin rakenneosia. Alueen eteläpuolella sijaitsee niin kutsuttu Läntinen arkeologinen alue.
Lähteet
Aiheesta muualla
Antiikin Kreikan stadionit
Kos
Kreikan entiset rakennukset ja rakennelmat
|
657793
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Darierin%20tauti
|
Darierin tauti
|
Darierin tauti (dyskeratosis follicularis) on synnynnäinen, autosomin kautta vallitsevasti periytyvä ihotauti, joka on erittäin harvinainen, Suomessa arviolta vain muutamilla kymmenillä ihmisillä. Luonteeltaan se on ihon sarveistumishäiriö.
Sairaus on saanut nimensä ranskalaiselta Ferdinand-Jean Darierilta, joka kuvaili taudin 1889.
Oireet
Darierin taudin tärkeimmän oireen muodostavat kasvoihin, sääriin ja kehon taitekohtiin kehittyvät punaruskeat näppylät. Näppylät rikkoutuvat ja tulehtuvat helposti. Hikoilu pahentaa ihottumaa, johon ei ole olemassa tehokasta lääkitystä. Epilepsiaa voi esiintyä tavanomaista useammin. Sairaus puhkeaa tavallisesti nuoruudessa tai nuorella aikuisiällä.
Darrierin taudin ja neuropsykiatristen häiriöiden yhteydestä on raportoitu vuodesta 1996 lähtien. Myös kehitysvammaisuudesta, skitsofreniasta, mielialasairauksista ja itsemurhista on kerrottu.
Syy
Darierin taudin syynä oleva, 12-kromosomissa esiintyvä ATP2A2-geeni (karttamerkintä 12q23-q24.1) löydettiin v. 1999.
Darierin tauti on vallitsevasti periytyvä. Se tarkoittaa, että jo yksi perintötekijä riittää aiheuttamaan oireita, jotka voivat olla vaikeusasteeltaan vaihtelevia. Ihottumaa sairastavalla on myös vastaava normaali geeni, josta seuraa, että lapset voivat yhtä suurella todennäköisyydellä periä häneltä normaalin tai ihotautia aiheuttavan geenin. Ihottuman uusiutumisriski lapsissa on siis yksi kahdesta eli 50 %.
Lähteet
Aiheesta muualla
What is Darier disease?
Harvinaisten ihotautien keskus
Kehitysvamma-alan verkkopalvelu: Darierin tauti
Ihotaudit
Perinnölliset sairaudet
|
1282163
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Le%20Pin-au-Haras
|
Le Pin-au-Haras
|
Le Pin-au-Haras on kunta Pohjois-Ranskassa Ornen departementissa Ala-Normandian alueella. Le Pin-au-Haras on ollut arvostettu hevosenjalostuskeskus 1700-luvun alkupuolelta saakka.
Aiheesta muualla
Lähteet
Ornen kunnat
|
1472922
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A9rmio%20%28kunnallisyksikk%C3%B6%29
|
Vérmio (kunnallisyksikkö)
|
Vérmio (; virallisesti Δημοτική Ενότητα Βερμίου, Dimotikí Enótita Vermíou) on yksi Eordaían kunnan kunnallisyksiköistä ja entinen itsenäinen Kreikan kunta. Se sijaitsee Kozánin alueyksikössä Länsi-Makedonian alueella. Kunnallisyksikön väkiluku on 2 768 (vuonna 2011).
Vérmion kunnallisyksikkö käsittää Eordaían kunnan pohjoisosan. Se on nimetty alueen Vérmio-vuoren mukaan. Kunnallisyksikön suurin asutus on Anatolikón kylä. Vérmio oli itsenäinen kunta vuoden 2010 loppuun saakka. Vuoden 2011 alussa se yhdistettiin Kallikrates-suunnitelmana tunnetun aluehallintouudistuksen myötä Eordaían kunnaksi yhdessä Agía Paraskevín, Mouríkin, Ptolemaḯdan ja Vlástin kanssa, jolloin se muuttui uuden kunnan kunnallisyksiköksi.
Kunnallisyksikön osat
Vérmion kunnallisyksikkö muodostuu seuraavista kyläyhdyskunnista ja asutuksista:
Lähteet
Eordaía
Länsi-Makedonian entiset kunnat
|
1553543
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tobias%20Picker
|
Tobias Picker
|
Tobias Picker (s. 18. heinäkuuta 1954 New York) on yhdysvaltalainen säveltäjä.
Picker aloitti säveltämisen kahdeksanvuotiaana. Hän suoritti opintoja Manhattan School of Musicissa, Juilliard Schoolissa ja Princetonin yliopistossa. Hänen opettajiensa joukossa olivat Charles Wuorinen, Elliott Carter ja Milton Babbitt. Hän sai ensimmäiset sävellystilauksensa myöhäisinä teinivuosinaan, ja hänestä tuli nopeasti yksi Yhdysvaltain kysytyimmistä nuorista säveltäjistä. Picker sai vuonna 1992 Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian musiikkipalkinnon, ja hänet valittiin akatemian elinikäiseksi jäseneksi vuonna 2012. Picker on toiminut esimerkiksi Houstonin sinfoniaorkesterin ensimmäisenä nimikkosäveltäjänä (1985–1990) sekä San Antonion ja Tulsan oopperoiden taiteellisena johtajana.
Pickerin ensimmäinen ooppera Emmeline kantaesitettiin Santa Fen oopperassa vuonna 1996. Hänen myöhempiä oopperoitaan ovat Fantastic Mr. Fox, Thérèse Raquin, An American Tragedy (2005) ja Dolores Claiborne (2013). Pickerin orkesteriteosten joukossa ovat And Suddenly It's Evening, sellokonsertto ja sävelruno Old and Lost Rivers. Hänen sävellyksiään on levytetty laajasti.
Lähteet
Aiheesta muualla
Viralliset sivut
Yhdysvaltalaiset säveltäjät
Oopperasäveltäjät
Vuonna 1954 syntyneet
Elävät henkilöt
|
559350
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mutaatiotaajuus
|
Mutaatiotaajuus
|
Mutaatiotaajuus eli mutaationopeus (myös mutaatiofrekvenssi tai mutaatiotiheys) on populaatiogenetiikan suure, joka kertoo kuinka usein mutaatioita tapahtuu aikayksikköä kohden. Mutaationopeus on stokastinen suure.
Mutaationopeus voidaan ilmaista eri suuruisia genomin osia kohden, esimerkiksi yhtä geeniä tai yksittäistä DNA:n nukleotidiä eli emäsparia tai vaikka kokonaista genomia kohden. Aikayksikkönä voi olla esimerkiksi vuosi, eliön sukupolvi tai solunjakautuminen.
Mutaationopeus vaihtelee eri lajien ja lajin eri genomialueiden välillä. Esimerkiksi ihmisellä miehen ja naisen sukusolujen mutaationopeudet poikkeavat toisistaan.
Mutaatiot aiheuttavat geneettistä muuntelua populaatioissa ja eroja populaatioiden välille. Ellei luonnonvalinta karsi tai suosi mutaatioita, mutaationopeus voidaan arvioida pitkän ajan kuluessa eri evoluutiolinjojen välille kertyneiden geneettisen erojen määrän perusteella. Koska suuri osa mutaatioista on haitallisia, ne kuitenkin usein karsiutuvat nopeasti populaatiosta. Siksi esimerkiksi lajien välille kertyneistä eroista päätelty mutaationopeus on todellista paljon hitaampi.
Arvioita mutaationopeudesta
Ihmiset ja eläimet
Vertailemalla ihmisen ja simpanssin geneettisen variaatioiden määriä, jotka eivät ole yhteisiä, on ihmisen tuman keskimääräiseksi mutaationopeudeksi DNA-sekvensseissä 18 pseudogeenin alueella arvioitu 2,5 x 10-8. tai 1,2 x 10-8, mikä vastaa noin 60 pistemutaatiota koko genomissa sukupolvea kohden.
Vertailemalla kahden samaan sukuun kuuluvan miehen geenejä on Y-kromosomin mutaationopeudeksi saatu 3,0 x 10−8 pistemutaatiota emäsparia ja sukupolvea kohden.
Mitokondrio-DNA:n mutaatiotaajuus on tuman geenejä huomattavasti suurempi.
Vuonna 2002 julkaistussa tutkimuksessa nisäkäsgenomin keskimääräiseksi mutaationopeudeksi arvioitiin 2,2 x 10-8 emäsparia ja vuotta kohden.
Bakteerit
Bakteereilla mutaationopeus on luokkaa 10-7 – 10-9 sukupolvea (ei vuotta) kohden. tai jopa 1 000-kertainen.
Virukset
RNA-viruksilla mutaationopeus on erityisen suuri, luokkaa 10-3 – 10-5 emäsparia ja sukupolvea kohti. DNA-viruksille nopeus on 10-6 – 10-8 emäsparia ja sukupolvea kohti.
Virusten geeneissä on joitain hotspot-kohtia, joissa mutaatiotaajuus on 100–200 kertaa suurempi kuin muissa kohdin.
Katso myös
Molekyylikello
Lähteet
Aiheesta muualla
An Overview and Discussion of Various DNA Mutation Rates and DNA Haplotype Mutation Rates.
Populaatiogenetiikka
|
1676576
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Impera
|
Impera
|
Impera on ruotsalaisen heavy metal -yhtye Ghostin viides studioalbumi, joka julkaistiin 11. maaliskuuta 2022.
Kappaleet
Arvostelut
Helsingin Sanomat:
Imperiumi: 6½/10
Inferno:
Kaaoszine:
Soundi:
V2.fi:
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2022 albumit
Ghostin albumit
|
341143
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomi-sarjan%20kausi%202006%E2%80%932007
|
Suomi-sarjan kausi 2006–2007
|
Jääkiekon Suomi-sarjan eli Suomen kolmanneksi korkeimman sarjatason kausi 2006–2007 pelattiin kahdessa lohkossa, joiden neljä parasta pääsi pudotuspeleihin ja pudotuspelien kaksi parasta Mestiskarsintaan. Kausi oli kahdeksas, kun Suomi-sarjaa pelattiin. Suomi-sarjan mestaruus ratkaistiin kahdella osaottelulla Mestiskarsinnan yhteydessä.
Runkosarja
Pohjoislohko
Etelälohko
Pudotuspelit
Mestaruus ratkaistiin Mestiskarsinnan yhteydessä kaksiosaisella finaalilla. Voittojen määrä ratkaisi, joten jos kumpikin joukkue olisi voittanut yhden finaalin, olisi seurannut jatkoerä ja rangaistuslaukauskilpailu. Ensimmäinen osa päättyi Titaaneiden 5-2 voittoon, joten Lempäälän Kisa tarvitsi voiton toisesta osaottelusta. Toinen finaali päättyi kuitenkin tasan 5-5, joten Kotkan Titaanit juhli Suomi-sarjan mestaruutta.
Titaanit ja LeKi nousivat Mestiskarsinnan kautta Mestikseen, josta Suomi-sarjaan putosivat FPS ja KOOVEE.
Karsinnat
Suoraan II-divisioonasta Suomi-sarjaan nousivat GrIFK, NasKi ja VG-62.
Pohjoinen
LeKi-75 luopui paikastaan ja sen sai SHT.
Etelä
Lähteet
Tilastoarkisto, Suomen Jääkiekkoliitto
2006–2007
Jääkiekkosarjojen kausi 2006–2007
|
816743
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viggo%20Jensen%20%28jalkapallovalmentaja%29
|
Viggo Jensen (jalkapallovalmentaja)
|
Viggo Jensen (s. 15. syyskuuta 1947) on tanskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja.
Ura pelaajana
Jensen aloitti pelaajauransa 1965 Esbjerg fB:ssä, mutta pelasi menestyneimmät vuotensa Boldklubben 1909:ssa, jossa voitti Tanskan cup-mestaruuden 1971. B 1909:stä hän siirtyi FC Bayern Müncheniin kesällä 1973, muttei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa suurseuran kokoonpanossa. Vähäisen peliajan vuoksi Jensen siirtyi jo 1974 SpVgg Greuther Fürthiin, jota edusti neljän vuoden ajan. Vuonna 1978 Jensen palasi kotimaahansa ja pelasi uransa viimeiset vuodet Odense BK:ssa ja B 1909:ssä, kunnes lopetti uransa vuonna 1980.
Meriitit pelaajana
Tanskan cup: 1971
Saksan mestaruus: 1974
Ura valmentajana
Valmennusuransa Jensen aloitti Ullerslevissä 1981 ja siirtyi seuraavana vuonna Svendborg fB:n päävalmentajaksi. Hän luotsasi Tanskan 2. divisioonassa pelannutta seuraa viisi vuotta, kunnes siirtyi Silkeborg IF:n peräsimeen. Seuran valmentajana hänet valittiin Tanskan vuoden valmentajaksi 1988. Seuraavana vuonna hänestä tuli myös Tanskan alle 21-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja. Hän johdatti nuorten maajoukkueen EM-välieriin 1992. Hän jätti tehtävänsä olympiakisojen 1992 jälkeen.
Nuorten maajoukkuepestinsä jälkeen Jensen toimi vaihtelevalla menestyksellä tanskalaisseurojen päävalmentajana. Heinäkuussa 2007 hänestä tuli Viron maajoukkueen päävalmentaja. Pesti päättyi tammikuussa 2008, kun Viron jalkapalloliitto ei jatkanut Jensenin puolivuotista sopimusta.
Vuodesta 2008 lähtien hän on toiminut Odense BK:n apulaisvalmentajana. Hän lopetti tehtävässään kauden 2009/10 jälkeen. Huhtikuussa 2011 Jensenistä tuli Vejle BK:n uusi päävalmentaja. Hän kuitenkin erosi tehtävistään jo toukokuussa.
Marraskuussa 2011 Jensenista tuli Tanskan liigan putoamiskamppailuun juuttuneen Silkeborgin päävalmentaja. Jensen ei onnistunut nostamaan seuraa pois liigan hänniltä ja kauden jälkeen Silkeborg putosi 1. divisioonaan. Putoamisen jälkeen Jensen ilmoitti jättävänsä seuran ja lopettavansa 32 vuotta kestäneen valmennusuransa.
Meriitit valmentajana
U21 EM-välierät: 1992
Lähteet
Tanskalaiset jalkapallovalmentajat
Tanskalaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1947 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1147815
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiimaiset%20poliisit
|
Kiimaiset poliisit
|
Kiimaiset poliisit on huhti-toukokuussa 1993 Yle TV2:ssa esitetty Jouko Turkan ohjaama televisiosarja. Se koostui viidestä tunnin pituisesta jaksosta. Turkan mukaan Kiimaiset poliisit oli ”kotimainen poliisisarja rangaistukseksi Suomen kansalle vierasmaalaisten poliisisarjojen palvonnasta”. Tyyliltään epätavallinen sarja kertoo kolmesta suomalaisesta poliisista.
Vastaanotto
Kiimaiset poliisit sai ristiriitaisen vastaanoton ja aiheutti jopa kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Kysymyksen tehneet poliisitaustaiset kansanedustajat Sulo Aittoniemi (SMP) ja Maunu Kohijoki (kok.) epäilivät sarjan pilaavan Suomen poliisin maineen. Kohijoki pyysi hallitusta hyllyttämään sarjan vielä esittämättömät jaksot ja halusi myös oikeusasiamiehen selvittävän, onko Yleisradio rikkonut ohjelmatoiminnan säännöstöä esittämällä ”poliisivoimia rienaavaa” sarjaa. Oikeusasiamies Jacob Söderman ei kuitenkaan katsonut Yleisradion ohjelmapolitiikkaan puuttumisen kuuluvan toimenkuvaansa ja kehotti sulkemaan television, mikäli ohjelma ei miellytä.
Ilta-Sanomien kriitikko Arja Andersson kehui sarjaa: ”Kenties meillä on käsissämme suomalainen versio Twin Peaksista perversioineen, kansallismaisemineen, misseineen, hiekkaan uponneine maaherrojen autoineen ja Lenin-pysteineen?” Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava totesi: ”Jouko Turkka ei anna periksi. Kaikki se ilmaisullinen ylitsevuotavuus, joka kiusasi joitain Seitsemässä veljeksessä, on mukana myös Jouko Turkan kirjoittamassa ja ohjaamassa Kiimaisissa poliiseissa: hiki, huohotus ja kyyneleet.”.
Kiimaisten poliisien ensimmäinen jakso keräsi 357 000 katsojaa televisioiden ääreen. Ylen ohjelmapäivystykseen tuli sen esittämisen jälkeen 123 puhelinsoittoa. Lähes kaikki soittajat olivat raivostuneita, ja osa heistä katsoi sarjan pilkkaavan poliiseja.
Kiimaisia poliiseja ei ole esitetty uusintana tekijänoikeudellisista syistä, eikä sitä julkaistu DVD:llä tai videona ennen kevättä 2016. Sarja julkaistiin DVD:llä maaliskuussa 2016. Syyskuussa 2017 se tuli katsottavaksi Yle Areenaan 12 kuukauden ajaksi. Ylen Elävässä arkistossa on sarjasta kymmenen 2–10 minuutin pituista näytettä, kaksi jokaisesta viidestä jaksosta.
Tuottaja Jori Hulkkonen kirjoitti kolumnissaan Turun Sanomissa vuonna 2012, että yksi sarjan pääosissa olevista näyttelijöistä on kieltänyt uusintojen esittämisen sekä kaupallisen julkaisun. Kiimaisten poliisien tuottajan Reima Kekäläisen mukaan kyseinen näyttelijä olisi Merja Larivaara. Ilta-Sanomien vuonna 2022 haastattelema Larivaara kuitenkin kiisti asian. Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 2018 Larivaara sanoi, että ”jos jonkin asian voisi toivoa tekemättömäksi, se olisi Kiimaiset poliisit”.
Pääosissa
Lähteet
Aiheesta muualla
Kiimaiset poliisit
Näytteitä Kiimaiset poliisit -sarjasta Ylen Elävässä arkistossa
Kiimaiset poliisit Yle Areenassa
Suomalaiset televisiosarjat
1990-luvun televisiosarjat
Yle TV2:n televisio-ohjelmat
|
101756
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Andreas%20Alariesto
|
Andreas Alariesto
|
Andreas Artturi Alariesto (11. joulukuuta 1900 Riesto, Sodankylä – 29. marraskuuta 1989 Sodankylä) oli naivistinen taiteilija Sompiosta, Lapista. Lapin maisemat, kertomukset ja perinteet elävät voimakkaina hänen maalauksissaan. Alarieston tuotantoon kuuluvat myös erilaiset pienoismallit, niihin liittyvät veistokset sekä valokuvaus.
Tukkimiehenä, kalastajana ja talonmiehenä toiminut Andreas Alariesto oli itseoppinut taiteilija. Hän ei ollut saanut lainkaan taideopetusta. Alariestosta tuli kuuluisa 1970-luvulla, kun naivismi oli muutenkin muodissa. Hänen oma motivaationsa maalaamiseen oli kuitenkin perinteen tallettamisessa. Alariestolle ominainen naivistinen tyyli oli alkanut saada enemmän tilaa 1950-luvulta lähtien.
Ensimmäisen virallisen näyttelyn Alariesto järjesti 1976 Helsingissä ja Rovaniemellä, jolloin hänellä oli ikää jo 75 vuotta. Vasta tämän jälkeen hän alkoi saada julkisuutta taiteilijana, vaikka hän oli saanut innoituksen taiteen tekemiseen jo nuoruudessa.
Museo-galleria
Sodankylään on perustettu pysyvä Andreas Alarieston näyttely, joka on sijoitettu Sodankylän kunnantalona alkujaan toimineeseen galleriaan. Näyttelyä on ylläpitänyt Sodankylän kunta yhdessä Riikka ja Andreas Alarieston Lapinkuvat -säätiön kanssa. Säätiön tehtävänä onkin huolehtia Alarieston taidekokoelmasta. Lisäksi säätiön tarkoituksena on vaalia Lapin ja vanhan Sompion omaleimaista kulttuuriperintöä.
Vuonna 2020 Riikka ja Andreas Alarieston Lapin kuva -säätiö sulautui Kauko Sorjosen säätiön kanssa, joka jatkaa museon toimintaa.
Grako on kustantanut noin sata erilaista postikorttia Alarieston töistä.
Kirjallisuutta
Lähteenmäki, Maria: Villi ja vapaa Pohjola. Kansantaiteilija Andreas Alarieston mennyt maailma. Teoksessa Suomi. Maa, kansa, kulttuurit. Toim. Markku Löytönen ja Laura Kolbe. SKS. Helsinki 1999, 184–197.
Lähteet
Teuvo Termonen: Suomalaista postikorttitaidetta, osa 4, s. 14–15, Suomen Postikorttiyhdistys Apollo 2006, ISBN 952-91-9956-2
Viitteet
Aiheesta muualla
Museo-gallerian kotisivut
Museo-gallerian Facebook-sivut
Rovaniemen taidemuseon galleria
Museo-Galleria Alariesto VisitSodankylä-sivustolla
Lapin museot
Valitut palat, Kuukauden taiteilija
Väitös: Andreas Alarieston lauletut elämänpolut, Lapin Yliopisto 31.3.2017
Andreas Alarieston taulu palasi kotiin, Yle 29.8.2009
Suomalaiset kansantaiteilijat
Naivistit
Vuonna 1900 syntyneet
Vuonna 1989 kuolleet
|
1165811
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kun%20ymp%C3%A4ri%20k%C3%A4yd%C3%A4%C3%A4n...
|
Kun ympäri käydään...
|
Kun ympäri käydään… on suomalainen televisionäytelmä vuodelta 1967. Sen on dramatisoinut Erkki Wessman amerikkalaisen O. Henryn novellin pohjalta. Tarinassa toisiinsa kyllästyneet mies ja vaimo yrittävät saada eroa toisistaan, ja rauhantuomari alkaa järjestellä asiaa omintakeisella tavallaan.
Rooleissa
Lähteet
Suomalaiset televisioelokuvat
Suomalaiset näytelmiin perustuvat elokuvat
Vuoden 1967 suomalaiset elokuvat
|
293717
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Katra
|
Katra
|
Katra Anniina Solopuro (s. 10. elokuuta 1984) on suomalainen laulaja, sirkusartisti ja kulttuurituottaja. Hänen kappaleensa ovat tyyliltään melodista, raskaampaa rockia. Katralla on taustallaan sekä klassinen että musiikkiteatterikoulutus ja hänen laulutyylissään on vaikutteita oopperasta. Katran elämäntyössä yhdistyy vahvasti musiikki, sirkusesiintyminen ja teatteri. Hän on esiintynyt kansainvälisillä lavoilla suurissa showproduktioissa Singaporesta Yhdysvaltoihin. Katralla on musiikkiteatterin ja kulttuurituotannon korkeakoulututkinnot ja hän johtaa kansainvälistä Lumina Productions -yritystä.
Elämä
Katra on kotoisin Tampereelta. Katra soitti lapsuutensa pianoa Pirkanmaan musiikkiopistossa ja voimisteli. 14-vuotiaana Katra vaihtoi pianotunnit laulutunneiksi. Yläasteen jälkeen Katra siirtyi ilmaisutaidon lukioon ja liittyi muutamaan bändiin keräämään esiintymiskokemusta. Samalla Katra opiskeli klassista musiikkia musiikkiopistolla sekä myöhemmin pop-jazz-laulua. Katra lauloi taustoja Lovexille ja soitti koskettimia Essentiassa. Katralla on tytär, Illusia, Lovexin kitaristin Vivianin kanssa. Nykyisin Katra on naimisissa Niko Solopuron (o.s. Virtanen) kanssa, joka esiintyi Waldon toisena tulitaiteilijana Moskovan Euroviisuissa 2009.
Katra on valmistunut musiikkiteatterin ammattilaiseksi (2013) Tampereen ammattikorkeakoulusta ja hänellä on esittävän taiteen korkeakoulututkinto (muusikko AMK). Katra on esiintynyt showartistina ja laulajana yli 20 vuoden ajan kansainvälisillä lavoilla suurissa showproduktioissa, stadionseremonioissa, yritystapahtumissa, häissä ja gaaloissa aina Singaporesta Yhdysvaltoihin. Musikaaliartistina hänet on nähty mm. Tampereen teatterin Cats-musikaalissa Demeterin roolissa. Hän on monipuolinen artisti, jonka töissä yhdistyy musiikki, laulajan työ, sirkusesiintyminen ja teatteri.
Katralla on myös kulttuurituottajan korkeakoulututkinto ja hän johtaa Lumina Productions -yritystä, joka toteuttaa elämyksiä kansainvälisesti yritystapahtumiin, seminaareihin, gaaloihin, henkilöstötapahtumiin, pikkujouluihin, brändäystilaisuuksiin, lanseerauksiin ja festivaaleille.
Ura
Katran laulu-ura alkoi sooloartistina vuonna 2005, jolloin hän aloitti yhteistyön Jakke Lindbergin (Bullhead) ja Ilkka Vainion (Edel Records) kanssa. Ensimmäinen single ”Sahara” syntyi 6. syyskuuta 2006. Sahara nousi Radio Suomipopin äänestyksessä TOP-10 listalle, jossa kappale pysyi usean viikon ajan. Tammikuussa 2006 Katra alkoi työstää ensimmäistä studioalbumiaan (KATRA), joka ilmestyi 28. helmikuuta. Albumilla soittajina vierailivat mm. Lauri Porra (Stratovarius), Tuomas Wäinölä (Kotipelto), Kalle Torniainen (Brother Firetribe).
Katra osallistui sooloartistina Euroviisukarsintaan 2007 kappaleilla ”Tietäjä” ja ”Vaaratar”, joista ensin mainitulla hän pääsi jatkoon. Kyseinen kappale joutui kohun kohteeksi, sillä sitä syytettiin osittaiseksi plagiaatiksi Within Temptationin kappaleesta ”Jillian (I'd Give My Heart)” albumilla The Silent Force. Yleisradion asiantuntijaraati kumosi väitteet. Katra kertoi myös, että seuraavalla levyllä hän ja hänen bändinsä pojat ovat ensisijaisessa vastuussa kappaleista.
Vuonna 2008 Katra sai kansainvälisen levytyssopimuksen Napalm Recordsilta ja syksyllä 2008 albumi Beast Within julkaistiin ympäri maailmaa. Albumi sai useita ehdokkuuksia mm. Best Newcomer of the Year (Orkus-magazine/Germany, X-music/China) ja Best Symphonic Metal album of the Year (Metal Storm).
Katra lähti albumin julkaisun jälkeen Keski-Euroopan kiertueelle. Kesällä 2009 Katra esiintyi saksalaisen Summerbreeze-festivaalin päälavalla, jossa esiintyi myös mm. Opeth, Backyard babies, Amorphis ja Epica. Katra esiintyi myös Meksikossa Circo Voladorissa Theatre of Tragedyn jäähyväiskiertueella ja Wave Gotik Treffen festivaaleilla Saksassa.
Katra julkaisi 15. syyskuuta 2010 ensimmäisen singlensä ”One Wish Away” tuoreimmalta albumiltaan Out of the Ashes vain digitaalisena versiona. Albumi julkaistiin Suomessa 27. lokakuuta 2010. Out of the Ashes -albumin jälkeen Katra jäi viettämään hiljaiseloa soittajien elämäntilanteiden viedessä heitä eri mantereille.
One wish away -kappaleella on (vuonna 2023) yli miljoona kuuntelua Spotifyssä ja yli 1,7 miljoonaa katselukertaa YouTubessa.
Katra on tämän jälkeen kiertänyt ympäri maailmaa show-artistina ja laulajana isoissa showproduktioissa mm. Singaporessa, Kiinassa, Yhdysvalloissa, Bahrainissa ja Meksikossa. Hän johtaa myös kansainvälistä showproduktioyritys Lumina Productionsia.
KATRA-yhtye
Katra Solopuro (laulu)
Kristian Kangasniemi (kitara)
Teemu Mätäsjärvi (kitara)
Johannes Tolonen (basso)
Matti Auerkallio (rummut)
Entiset jäsenet
Tom Gardiner (kitara)
Jaakko Järvensivu (rummut)
Jani Wilund (koskettimet)
Julkaisut
Singlet
Albumit
Lähteet
Aiheesta muualla
Katran henkilökohtaiset sivut
Lumina Productions
Suomalaiset metallimusiikin laulajat
Vuonna 1984 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1151441
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Keltavatsamedest%C3%A4j%C3%A4
|
Keltavatsamedestäjä
|
Keltavatsamedestäjä (Cinnyris venustus) on medestäjien heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Keltavatsamedestäjää tavataan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Lajia on kuvattu yleiseksi, ja sen kannankehitys on vakaa. Se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Medestäjät
|
425894
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perikooppi
|
Perikooppi
|
Perikooppi on jumalanpalveluksessa luettava jakso Raamatun tekstiä, lukukappale. Kristinuskon varhaisvaiheissa jumalanpalveluksissa luettiin Raamattua yhtäjaksoisesti (lectio continua), mutta myöhemmin tuli vallitsevaksi valikoiva lukeminen (lectio selecta), jolloin päivän lukukappale valittiin kirkkovuoden aiheen mukaan. Aikojen kuluessa on ollut käytössä erilaisia perikooppijärjestelmiä. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkkovuoden perikoopit on koottu evankeliumikirjaan, jossa on kolme vuosikertaa lukukappaleita.
Aiheesta muualla
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon evankeliumikirja
Jumalanpalvelustekstit
Jumalanpalvelukset
|
612851
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Psykologinen%20testi
|
Psykologinen testi
|
Psykologisella testillä tarkoitetaan laajassa merkityksessä psykologin tietyllä standardoidulla testimenetelmällä suorittamaa tutkimusta, jonka tarkoituksena on selvittää tutkittavan psyykkisiä ominaisuuksia. Termillä tarkoitetaan kuitenkin arkikielessä useimmiten yksittäistä tiettyä testimenetelmää.
Psykologinen testaaminen on nimenomaan behavioristiseen ja kognitiiviseen psykologiaan kuuluva piirre. Sen sijaan esimerkiksi sosiaalipsykologiaan testien käyttö ei ole kuulunut sen traditioon omaksutun tiede- ja ihmiskäsityksen perusteella.
Yksittäinen testi on otos tutkittavan henkilön käyttäytymisestä: aina samanlaisena toistettava sarja tehtäviä, joihin odotetaan etukäteen määritellyllä tavalla odotettavia vastauksia. Testillä pyritään siihen, että testitilanteessa saadun tiedon perusteella voidaan valmiista testituloksista tehdä arvio tai ennuste testattavan ominaisuuksista tosielämässä.
Eräät olennaiset testeihin liittyvät käsitteet ovat validiteetti ja reliabiliteetti. Validiteetti määrittää sitä, mitä käsitteellistä ominaisuutta testi mittaa ja kuinka toimivasti testi mittaa sitä ominaisuutta, jota sen väitetään mittaavan. Validiteetti on perinteisesti jaettu edelleen käsite-, sisältö- ja kriteerivaliditeetteihin, joskin nyttemmin validiteettia on ryhdytty arvioimaan niin sanotun integroidun validiteettitarkastelun kautta. Reliabiliteetilla puolestaan tarkoitetaan olennaisesti testin luotettavuutta eli sitä tasoa, jolla testillä saatu tulos on vapaa mittausvirheistä tai satunnaisvaihteluista. Mitä parempi reliabiliteetti menetelmällä on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä uusintamittaus antaa (muuttumattomasta mittauskohteesta) saman tuloksen kuin edellinen.
Testiksi kutsuttavalta tutkimusmenetelmältä edellytetään nykyään, että testimenetelmän toimivuus ja luotettavuus on kyettävä osoittamaan empiirisellä tutkimuksella ja tutkimuksen tulosten perusteella tehtävällä tilastotieteellisellä analyysillä. Tällainen vaatimus on tosin aiheuttanut ongelmia erityisesti persoonallisuuden arviointiin käytettävien projektiivisten menetelmien toimivuuden osoittamisessa.
Tilastotieteellä on muutenkin hyvin keskeinen rooli testien tulkintajärjestelmissä, eli testivastausten sovittamisessa valmiiksi testituloksiksi. Yleensä testivastaukset pisteytetään jollakin kaavalla. Pisteytyksistä voidaan sitten tilastollisilla menetelmillä muodostaa tutkittavia ominaisuuksia kuvaavia erilaisia asteikkoja eli skaaloja. Tilastollisin menetelmin voidaan lisäksi esimerkiksi testin tulkinnassa tasoittaa tutkittavan iästä, sukupuolesta tai testin käyttötilanteesta aiheutuvia testin tulosta vääristäviä tekijöitä.
Psykologisia testejä käytetään yleisimmin soveltuvuusarvioinneissa, kehitystaso-, kypsyys- ja työkykyarvioinneissa sekä psyykkisen terveydentilan selvittelyssä hoitoa varten. Niitä käytetään myös välineinä tieteellisessä tutkimuksessa.
Luokittelu
Yksittäisillä testeillä voidaan mitata monia erilaisia psyykkisiä ominaisuuksia. Testimenetelmiä voidaan ryhmitellä käyttötarkoituksen perusteella useisiin ryhmiin. Näitä ovat:
Kykytestit, joita käytetään mm. seuraaviin tarkoituksiin:
Kehitystason arviointi (lapset ja nuoret)
Kognitiivisten kykyjen eli älykkyyden tutkiminen
Neuropsykologiset testit, joita käytetään neuropsykologisen diagnostiikan apuna, esim.
Muistin ja oppimisen arviointi
Ongelmanratkaisukyvyn ja luovuuden arviointi
Persoonallisuuden arviointiin tarkoitetut testit, käyttötarkoituksena esim.
Soveltuvuusarviointi
Mielialan tai psyykkisen hyvinvoinnin ja tasapainon arviointi
Niitä voidaan myös ryhmitellä toimintaperiaatteensa mukaan, esimerkiksi:
Faktoritestit
Ravenin matriisit
Wechslerin testit
Projektiiviset testit
Kyselylomakkeet eli kysymyssarjatestit
Itsearviointitestit
Oirekartoitukset
Käyttö
Monien testien käyttäminen edellyttää käyttäjältään perehtymistä psykologian teoriaan ja psykometriikkaan. On tosin myös sellaisia testejä, lähinnä kysymyssarjojen muotoon laadittuja, joiden vastaukset pisteytetään ja tulokset saadaan nopeasti tietokoneohjelmalla.
Yksittäinen testimenetelmä ei sellaisenaan välttämättä anna riittävää kuvaa tutkittavan ominaisuuksista. Siksi ammattitaitoisen testaajan käytäntöön kuuluu usein tutkittavan haastatteleminen tai mahdollisesti useiden erityyppisten testimenetelmien käyttäminen. Näin saadaan parempi kokonaiskuva tutkittavan ominaisuuksista.
Testejä käyttävät psykologit pyrkivät pitämään yllä testisalaisuutta, eli testimateriaalit ja niihin liittyvät käsikirjat pyritään aktiivisesti pitämään poissa suuren yleisön saatavilta. Tämä johtuu siitä, että testitulokset ovat merkitseviä ja testimenetelmät säilyvät käyttökelpoisina, kun testeihin ei voi etukäteen valmistautua. Testisalaisuuden vaaliminen kuuluu psykologin ammattietiikkaan. Toisaalta internetin aikakaudella monien testien materiaalia on päätynyt julkiseen levitykseen.
Katso myös
Terapeuttinen tutkimus
Lähteet
Cronbach, L.J.: Essentials of Psychological Testing. Addison-Wesley, 1990. ISBN 9780060414184
Kaplan, Robert & Saccuzzo, Dennis P.: Psychological Testing: Principles, Applications, and Issues. Waldsworth, 2008. ISBN 9780495095552
Rautio, P. teoksessa Sosiaalipsykologia 2000-luvulla (toim. Eskola J.). Kuopion yliopisto, 1999. ISBN 9517814100
Viitteet
Aiheesta muualla
Testilautakunta (Suomen psykologisen seuran ja Suomen Psykologiliiton perustama psykologisia testejä käsittelevä toimielin)
Psykologisissa testeissä käy vuosittain neljännesmiljoona. Turun Sanomat 7.1.2009.
Hanne Yli-Parkas: Suomessa käytetään harvinaisen paljon kiistanalaisia persoonallisuustestejä. Turun Sanomat 7.1.2009.
Psykometriikka
Testit
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.