id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
281066
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aadolf%20Nassaulainen
|
Aadolf Nassaulainen
|
Aadolf Nassaulainen (noin 1250–1298) oli Nassaun kreivi ja Saksan kuningas vuosina 1292–98. Rudolf Habsburgin kuoltua Aadolf Nassaulainen valittiin Saksan hallitsijaksi, mutta yrittäessään laajentaa hallintavaltaansa, joutui erimielisyyksiin joidenkin vaaliruhtinaiden kanssa, jotka sitten asettivat Albrekt Itävaltalaisen ns. vastakeisariksi. Aadolf Nassaulainen kaatui taistelussa Albrekt Itävaltalaista vastaan Göllheimin lähistöllä vuonna 1298.
Lähteet
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan hallitsijat
Vuonna 1255 syntyneet
Vuonna 1298 kuolleet
|
1670637
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Audi%20e-tron%20GT
|
Audi e-tron GT
|
Audi e-tron GT on Audin vuodesta 2020 lähtien valmistama edustusluokan neliovinen sedan-korinen sähköautomalli, joka jakaa tekniikkansa Porsche Taycanin kanssa.
Audi e-tron GT (2020–)
Audi e-tron GT Concept -prototyyppi esiteltiin konseptiautona Los Angelesin autonäyttelyssä marraskuussa 2018. Marraskuussa 2020 Audi julkaisi valokuvia tuotantomallista. Tuotantomalli noudattelee konseptiauton muotoilua vahvoilla lokasuojilla, aggressiivisilla ajovaloilla ja suurella kuusikulmaisella jäähdytinsäleikön jäljitelmällä. Loivasti kalteva kattolinja päättyy yksiosaisiin takavaloihin, jotka on yhdistetty valonauhalla. Toisin kuin konseptiversiossa, tuotantoautossa on näkyvät ovenkahvat.
e-tron GT perustuu samalle alustalle kuin Porsche Taycan. 40 prosenttia autojen osista on identtisiä. Aivan kuten Taycan, myös e-tron GT on korimalliltaan neliovinen sedan urheilullisesta coupé-tyylisestä siluetistaan huolimatta.
e-tron GT:n sarjatuotanto alkoi joulukuussa 2020, kaksi kuukautta ennen virallista ensiesittelyä. Toisin kuin Belgiassa valmistetut e-tron- ja e-tron Sportback -mallit, se on ensimmäinen Audin sähköauto, joka valmistetaan Audin kotimaassa Saksassa Neckarsulmin tehtaalla. Audi esitteli virallisesti e-tron GT:n 9. helmikuuta 2021.
Audi e-tron GT:n täyssähköinen voimansiirto saa voimansa akusta, jonka nettokapasiteetti on 84 kilowattituntia (bruttokapasiteetti 93,4 kWh) sekä kahdesta sähkömoottorista. Auto kiihtyy 0–100 km/h 4,1 sekunnissa, saavuttaa huippunopeuden 245 km/h ja sen suurin jatkuva teho on 350 kilowattia (469 hv), joka voi nousta väliaikaisesti 390 kilowattiin (523 hv). e-tron GT:stä on saatavana myös RS-versio, joka kiihtyy 0–100 km/h 3,3 sekunnissa, saavuttaa huippunopeuden 250 km/h ja jonka suurin jatkuva teho on 440 kilowattia (590 hv), joka voidaan tilapäisesti nostaa 475 kilowattiin (637 hv).
Suurin laskennallinen toimintamatka on 463 kilometriä. Ajoneuvon virallinen EPA-matka yhdellä latauksella on 383 kilometriä. Edmunds-autosivuston suorittamissa testeissä auto ylitti EPA-luokituksensa saavuttaen 439 kilometriä.
Lähteet
Aiheesta muualla
e-tron GT
Sähköautot
E-segmentin autot
2020-luvun autot
|
464301
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elokuvavuosi%201920
|
Elokuvavuosi 1920
|
Tässä artikkelissa käsitellään vuoden 1920 aikana julkaistuja elokuvia ja elokuvamaailman merkittäviä tapahtumia.
Uudet elokuvat
Kihlaus
Kilu-Kallen ja Mouku-Franssin kosioretki
Ollin oppivuodet
Tri Caligarin kabinetti
Ylioppilas Pöllövaaran kihlaus
Aiheesta muualla
1920
|
627315
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Soekarja%20Somadikarta
|
Soekarja Somadikarta
|
Soekarja Somadikarta (s. 1930) on indonesialainen, lintuihin erikoistunut biologi.
Somadikarta on oppiarvoltaan tohtori. Hän työskentelee Indonesian yliopiston biologian osastolla Depokissa, Länsi-Jaavalla.
Somadikarta on nimennyt kaksi sumatranloistosalangaanin (Collocalia linchi) alalajia, dedii ja ripleyi. Hän nimesi, yhdessä oppilaansa Mochamad Indrawanin kanssa, uuden pöllölajin Ninox burhani, englanniksi Togian Boobook vuonna 2004. Lajia ei mainita BirdLife Suomen maailman lintujen lajiluettelossa.
Indrawan nimesi löytämänsä uuden rillilajin Zosterops somadikartai opettajansa kunniaksi keväällä 2008.
Teoksia
Zweifel, Richard George; Gilliard, E. Thomas & Somadikarta, Soekarja 1969: Frogs of the genus Platymantis (Ranidae) in New Guinea, with the description of a new species. American Museum novitates ; no. 2374. New York. American Museum of Natural History.
E.C. Dickinson, R.W.R.J. Dekker, S. Eck & S. Somadikarta 2003: Systematic notes on Asian birds. 35. Types of the Aegithinidae. Zool. Verh. Leiden 344, 12.ix.2003: 17-24.— ISSN 0024-1652/ISBN 90-73239-88-5.
Lähteet
Ornitologit
Indonesialaiset henkilöt
Vuonna 1930 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1751406
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4vainikka
|
Metsävainikka
|
Metsävainikka () oli inkeriläinen kylä, joka kuului Tuutarin luterilaiseen seurakuntaan. Kylän toinen nimi oli Venäjänrasi, mistä johtuu paikan venäjänkielinen nimi "Venerjazi". Kylän alue kuuluu hallinnollisesti nyt Pietarin kaupungin Moskovan piiriin.
Vuonna 1849 kylässä oli 32 asukasta (naisia 17 ja miehiä 15), kaikki inkeriläisiä (savakoita). Vuonna 1926 kylässä oli 9 taloa ja 52 asukasta (kaikki inkeriläisiä). Kylän tilat olivat Herrala, Marttila, Simkola, Teppola ja kaksi Pekkalaa. Kylän ainoa suku oli Vainikka. Lapset kävivät Koirovan suomenkielisessä koulussa.
Keväällä vuonna 1940 kylän asukkailta vaadittiin muuttaa alueelta pois ja siirtää talot muualle, läheisen ampumaradan vuoksi. Toisen maailmansodan aikana kylä oli lopullisesti tuhottu.
Kylän paikalla on nyt Pietarin kaupungin Južnoje-niminen hautausmaa.
Lähteet
Inkerin kylät
Tuutarin kylät
|
135
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristoffer%20Kolumbus
|
Kristoffer Kolumbus
|
Kristoffer Kolumbus (, , 1451 Genova, Genovan tasavalta – 20. toukokuuta 1506 Valladolid, Kastilian kruunu) oli genovalainen tutkimusmatkailija. Kolumbus ylitti Atlantin vuonna 1492 ja saapui Karibialle ensimmäisenä eurooppalaisena. Kolumbus asettui löytämiensä alueiden kuvernööriksi ja teki kaikkiaan neljä matkaa Amerikkaan.
Kolumbus purjehti Aragonian ja Kastilian (nykyinen Espanja) kuningasparin suojelemana. Hän ei etsinyt uutta maanosaa vaan meritietä Intiaan, ja hän uskoikin kuolemaansa saakka löytäneensä Intian eikä uutta mannerta.
Kolumbus ei ollut ensimmäinen Amerikassa käynyt eurooppalainen, sillä ainakin viikingit olivat käyneet siellä aiemmin. Uuden mantereen olemassaolosta ei kuitenkaan tiedetty Euroopassa, ja vasta Kolumbuksen ensimmäisen matkan seurauksena avautui pysyvä yhteys Amerikan ja muun maailman välille ja eurooppalaiset kolonisoivat Amerikan.
Elämä
Varhaisvuodet
Kristoffer Kolumbuksen taustasta ja varhaisvaiheista ei tiedetä paljonkaan. Hän itse suhtautui aiheeseen vältellen, eikä hän koskaan esimerkiksi kertonut työläisvanhemmistaan vaan vain vihjasi suvussaan olleen amiraaleja. Kolumbuksen poika Fernando Colón kirjoitti isänsä elämäkerran kauan tämän kuoleman jälkeen. Italiaksi käännetty ja vuonna 1541 julkaistu teos on puutteellinen, kaunisteltu ja kiistanalainen. Ei ole kuitenkaan selvää, onko virheiden alkuperä Fernandolta vai Kristofferilta.
Kolumbuksen uskotaan syntyneen Genovassa nimellä Cristoforo Colombo elokuun 25. ja lokakuun 31. päivän välillä vuonna 1451. Kolumbuksen kirjoittamaksi uskotussa, hänen jälkeläistensä oikeusriidoissa käytetyssä testamentissa vuodelta 1498 hän itsekin kirjoittaa syntyneensä Genovassa: ”Siendo yo nacido en Genova”. Myös aikalaiskronikoitsijat ja -kirjailijat kutsuivat häntä genovalaiseksi, ja myös moni asiakirja osoittaa samaan suuntaan. Kolumbuksen on myös ehdotettu syntyneen muun muassa Portugalissa, Kataloniassa, Espanjassa marranojuutalaiseksi, Korsikassa, Kreikassa.
Kristofferin isä Domenico Colombo oli kankuri ja äitinsä Susanna Fontanarossa kankurin tytär. Hänellä oli neljä pikkusisarusta: veli Bartolomeo, nuorena kuollut veli Giovanni Pellegrino, sisar Bianchinetta ja veli Giacomo. Hänen ei tiedetä opiskelleen Pavian yliopistossa, vaikka hänen elämäkerrassaan näin väitetäänkin.
Kristoffer ja veli Bartolomeo lähtivät merille jo nuorina vaikka toisinaan työskentelivätkin villankarstaajina. Vuonna 1470 koko perhe muutti Savonaan, Genovasta länteen. Jossain vaiheessa Kolumbus muutti Lissaboniin. Kolumbuksen muistelmissa on monia vaikuttavia ja joidenkin epäilemiä tarinoita nuoruuden meriseikkailuista Välimerellä ja Islannin länsipuolella. Hänen tiedetään kuitenkin varmasti käyneen vuoden 1478 heinäkuussa Madeiralla ostamassa sokeria.
Kolumbus meni noin 1479 Lissabonissa naimisiin alhaisaatelistonaisen Filipa Moniz de Perestrellon kanssa ja sai Portugalin kansalaisoikeudet. Hänen ensimmäinen poikansa Diego syntyi 1481, eikä äidistä sen jälkeen ole tietoja. Merimatkojensa välillä Kolumbus asui Lissabonin lisäksi myös Porto Santossa ja Madeiralla. Hän hankki elantonsa kartanpiirtäjänä erään kartoittajan palveluksessa ja velkaantui huomattavasti. Kolumbus teki 1480-luvun alussa useita merimatkoja Guineaan, mistä siihen aikaan kuljetettiin kultaa ja orjia Portugaliin.
Ajatus meritiestä Intiaan
Kolumbus keräsi jatkuvasti tietoa portugalilaisten tekemistä merimatkoista Afrikkaan ja keskusteli usein merimiesten kanssa. Hän alkoi kehitellä ajatusta purjehtimisesta Aasiaan lännen kautta Atlantin valtameren yli Intiaan, missä oli monenlaisia rikkauksia. Kolumbus tutustui Pierre d’Aillyn vuonna 1480 ilmestyneeseen teokseen Imago Mundi ja opiskeli sitä ahkerasti. Hän kirjoitti tunnetulle kartantekijälle Toscanellille Firenzeen ja vaihtoi tämän kanssa käsityksiä maailmankartasta ja Aasiaan purjehtimisesta. Peter Frankopanin mukaan Kolumbuksen henkilökohtaisena motiivina oli lähes pakkomielteinen huoli Jerusalemista. ”Pyhän kaupungin” takaisin valtaaminen vaatisi kuitenkin varoja, joita voisi saada käymällä tuottoisaa kaukokauppaa jalometalleilla, mausteilla ja jalokivillä - siksi oli löydettävä uusi ja edullisempi kaupankäynnin reitti.
Maapallo tiedettiin pallonmuotoiseksi jo Kolumbuksen aikoina, mutta arviot sen koosta vaihtelivat. Guinean-matkoillaan Kolumbus teki tarkkoja muistiinpanoja ja laski maapallon ympärysmitaksi päiväntasaajan kohdalla 30 192 kilometriä, mikä on lähes 10 000 kilometriä todellista vähemmän. Kolumbus uskoikin löytävänsä Japanin vain 4 440 kilometrin päästä Kanariansaarilta länteen, vaikka todellisuudessa matkaa on 19 500 kilometriä.
Retken järjestely
Portugalissa
Kolumbus esitti purjehdussuunnitelmansa Portugalin kuningas Juhana II:lle, mutta ei saanut vastakaikua. Kuninkaallisen komission asiantuntijat totesivat matkan paljon pidemmäksi kuin Kolumbus kuvitteli eivätkä uskoneet täysin Japaninkaan olemassaoloon. Kuninkaalla ei myöskään ollut varaa antaa laivoja näin epävarmaan yritykseen. Kolumbus lähti Portugalista Kastiliaan vuoden 1484 lopussa.
Kastiliassa
Kolumbus saapui Kastiliaan luultavasti vuonna 1484 kolmivuotiaan Diego-poikansa kanssa. Hän alkoi käyttää Kastiliassa nimeä Cristóbal Colón. Kolumbus asui kreivi Luis de la Cerdan talossa kahden vuoden ajan. Kreivi kirjoitti Kolumbuksesta Kastilian kuningattarelle Isabellalle, joka kehotti lähettämään Kolumbuksen luokseen. Vuonna 1486 Kolumbus asui Córdobassa, odotti tapaamista kuningattaren kanssa ja myi kirjoja. Kesällä 1488 hän sai uuden naisystävänsä kanssa pojan nimeltä Fernando. Kun Kolumbus pääsi esittelemään ajatuksensa kuningattarelle ja kuningas Ferdinandille, nämä kiinnostuivat Kolumbuksen ajatuksesta mutta antoivat asian harkittavaksi oppineiden komissiolle. Komissio käsitteli asiaa monen vuoden ajan, ja Kolumbukselle maksettiin sinä aikana tukea valtion kassasta. Kolumbus kirjoitti myös Portugalin kuninkaalle ja pyysi tätä vielä kerran harkitsemaan ehdotustaan. Kuninkaan vastaus vuonna 1488 oli rohkaiseva, mutta Kolumbuksen ei tiedetä enää palanneen Portugaliin. Samana vuonna Bartolomeu Dias ilmoitti löytäneensä meritien Intiaan Afrikan eteläkärjen kautta, mikä teki Kolumbuksen kaavailemasta reitistä vähemmän tarpeellisen portugalilaisille.
Kolumbus lobbasi Kastilaissa väsymättä suunnitelmiaan. Hänen tukijoihinsa ja kannattajiinsa kuului Genovan ja Firenzen kauppiaita, La Rábidan luostarin ja kuninkaallisen hovin munkkeja, Kanariansaarten espanjalaisvalloituksen rahoittajia, prinssi Don Juanin hovi sekä Aragonian valtionrahasto.
Vuonna 1489 Kolumbus kutsuttiin asumaan hoviin Granadan edustalle, missä espanjalaiset piirittivät maureja. Seuraavana vuonna Kolumbuksen asiaa käsitellyt toimikunta antoi asiasta kielteisen lausunnon. Toimikunta ei uskonut Kolumbuksella olleen sellaista tietoa asioista, joita muilla ei ollut. He uskoivat matkan Intiaan kestävän kolme vuotta, eikä paluu olisi välttämättä enää mahdollista. Hallitsijapari ei kuitenkaan tyrmännyt Kolumbuksen ideaa vaan ilmoitti hänelle, että asia voidaan ottaa esille myöhemmin, kun sota Granadaa vastaan olisi ohi. Granada antautui tammikuussa 1492. Uusi toimikunta hyväksyi Kolumbuksen ajatukset. Kolumbus vaati itselleen kuitenkin niin suurta korvausta palveluksistaan, että toimikunta ja hallitsijapari torjuivat hänet aluksi jyrkästi. Hallitsijapari pyörsi kuitenkin päätöksensä, ehkä kuninkaan rahastonhoitajan Luis de Santángelin vaikutuksesta. Kolumbuksen kanssa tehtiin alustava sopimus, ja Kolumbus sai lainan. Hän meni Palosin kaupunkiin keväällä 1492 herättelemään merenkulkijaporvareissa kiinnostusta tulevaan matkaansa. Huhtikuun 17. päivänä 1492 kuningatar ja kuningas allekirjoittivat Kolumbuksen kanssa tehdyn sopimuksen. Siinä Kolumbuksesta tehtiin valtameren suuramiraali ja aatelinen, ja hän sai perinnöllisen varakuninkuuden ja kuvernöörinoikeuden löytämiinsä maihin sekä osuuden kaikista voitoista.
Matkat Atlantin yli
Ensimmäinen matka
Myönteisen päätöksen saanut Kolumbus lähti Granadasta toukokuussa 1492 ja matkusti satamakaupunki Palosiin. Siellä hän sai kaupungilta sopimuksensa mukaisesti käyttöönsä kaksi karavelia, Pintan ja Niñan, joiden miehistölle valtio maksoi etukäteen neljän kuukauden palkan. Lippulaivakseen Kolumbus sai Santa María -nimisen aluksen. Laivat olivat lähtövalmiit kymmenen viikon kuluttua. Matkan järjestelyissä ja miehistön hankinnassa tärkeässä osassa olivat Pinzónin veljekset. Kolmella laivalla matkaan lähti yhteensä 90 miestä, joista 86 oli espanjalaisia. Kolumbuksen osuus matkan kustannuksista oli ehkä kahdeksasosa, minkä hän oli lainannut.
Kolumbus lähti Palosista 3. elokuuta 1492. Hän purjehti ensin Kanariansaarille, jotka kuuluivat Kastilialle. Siellä hän täydensi varastojaan ja korjasi aluksia. 6. syyskuuta alkoi matka meren yli länteen. Kolumbus aikoi purjehtia suoraan länteen kunnes kohtaisi maata. Hän navigoi kartan, tähtitaivaan ja päivän pituuden mittauksen avulla. Spekulatiivinen kartta perustui Kolumbuksen virheelliseen käsitykseen maapallon ympärysmitasta sekä Cipangun (Japanin) oletetusta sijainnista.
Kapinahenki voimistui laivoilla viikko viikolta, kun maata ei alkanut näkymäänkään. Kolumbus alkoi väärentää lokikirjaan päivämatkojen pituuksia pienemmiksi, jotta miehistö ei tietäisi, kuinka kauas oli jo purjehdittu. Nämä lukemat olivat kuitenkin lähempänä todellisuutta kuin Kolumbuksen oikeat arviot, sillä Kolumbuksella oli tapa yliarvioida purjehdittu matka. Kolumbus käänsi kurssin lounaaseen 7. lokakuuta, ehkä koska miehistö näki lintuja tai koska kapinamieliala oli kasvanut liian voimakkaaksi.
Kolumbuksen päiväkirjamerkinnän mukaan ensimmäisenä maata näki Pintan miehistöön kuulunut Rodrigo de Triana. Kolumbus saavutti viimein 12. lokakuuta saaren, jolle hän antoi nimen San Salvador (Pyhä vapahtaja) ja kirjasi muistiin alkuasukkaiden sille antaman nimen Guanahani. Alkuasukkaat olivat rauhallisia ja ystävällisiä, ja Kolumbus uskoi, että heidät voitaisiin käännyttää kristinuskoon ilman väkivaltaa. Hän vangitsi joitain intiaaneja vietäväksi takaisin Espanjaan ja yritti selvittää heiltä, mistä löytyy kultaa. Vieläkään ei ole varmuutta, mikä Bahamasaarista Kolumbuksen ensin löytämä saari oli, sillä hänen muistiinpanonsa eivät tarjoa konkreettisia tuntomerkkejä. Saaren uskotaan yleisimmin olevan Watlings Island, joka 1926 nimettiin sen vuoksi uudelleen San Salvadoriksi. Muita suosituimpia ehdokkaita ovat Samana Cay ja Grand Turk. Bahamasaarten asukkaat olivat monien muiden Karibian saarten taino-intiaaneille sukua olleita lucayaneja, jotka katosivat melko pian Kolumbuksen vierailun jälkeen.
San Salvadorilta Kolumbus matkasi toisille saarille ja kirjoitti ylös havaintojaan saarten ihmeellisestä luonnosta ja alkuasukkaiden tavoista. Koska hän luuli tulleensa Aasiaan, hän kutsui alkuasukkaita nimityksellä indios, 'intiaanit' (Indias oli tuolloin Japanista, Kiinasta ja Intiasta käytetty yhteisnimitys). Kuuban pääsaaren Kolumbus tavoitti 28. lokakuuta. Yllätyksekseen hän ei löytänyt Kuubasta kuningasta, kultaa eikä mausteita. Muutamaa päivää myöhemmin Martín Alonso Pinzónin johtama Pinta lähti jostain syystä omille teilleen.
5. joulukuuta Kolumbus saavutti suuren Hispaniolan saaren, jonka luonnonsatamat olivat parhaita mitä Kolumbus oli koskaan nähnyt. Hispaniolan alkuasukkailta hän löysi enemmän kultaa kuin muilta saarilta. Santa Maria -laiva juuttui joulupäivän yönä hiekkasärkille. Kolumbus evakuoi miehistön Niñaan ja perusti La Navidad -nimisen linnoituksen ja siirtokunnan Hispaniolan pohjoisrannikolle. Sinne jäi 39 miestä, joista moni oli vapaaehtoisia.
Tammikuun neljäntenä 1493 Kolumbus lähti paluumatkalle Hispaniolan pohjoisrannikkoa pitkin ainoalla laivallaan. Kolmantena päivänä he kohtasivat Pintan ja jatkoivat matkaa yhdessä. 12. tammikuuta he joutuivat pieneen kahakkaan karaibi-intiaanien kanssa. Tammikuun 16. päivänä he ottivat kurssin avomerelle koilliseen. 12. helmikuuta laivat joutuivat yhteen vuosisadan rajuimmista myrskyistä, mutta selviytyivät lopulta Portugalille kuuluneille Azoreille. Portugalilaiset halusivat pidättää Kolumbuksen, mutta hän näytti heille Kastilian kuninkaan ja kuningattaren kirjeitä ja kieltäytyi antautumasta.
Kolumbus jatkoi Azoreilta itään 24. helmikuuta. Myrskyt nousivat uudelleen ja Kolumbus joutui hädissään purjehtimaan Portugalin rannikolle. Kuningas otti hänet ystävällisesti vastaan, vaikka vaatikin aluksi löydettyjä saaria ja maita itselleen. Kolumbus nosti ankkurin 13. maaliskuuta ja purjehti lähtösatamaansa Palosiin, minne hän saapui 15. maaliskuuta 1493. Myös Azoreilla omille teilleen myrskyssä joutunut Pinta löysi tiensä takaisin Espanjaan.
Kastilian majesteetit kiittivät Kolumbusta tämän suurista palveluksista ja kutsuivat hänet luokseen. He pitivät hyvin tärkeänä, että Kolumbus tekisi pian uuden matkan, ja Kolumbus ehdottikin, että Hispaniolaan lähetettäisiin 2 000 siirtolaista, jotka rakentaisivat sinne kaupunkeja ja käännyttäisivät intialaisia kristinuskoon. Majesteetit pyrkivät myös varmistamaan, että löydetyt maat tunnustettaisiin heille kuuluviksi. Paavi vahvisti tämän oikeuden toukokuussa 1493.
Barcelonassa Kolumbus sai sankarin vastaanoton. Hän toi näytteille alkuasukkaita, eksoottisia eläimiä, kultaa, puuvillaa, aloeta, mausteita ja nahkoja. Intiaanit kastettiin, ja yksi heistä toimi myöhemmin tulkkina Kolumbuksen uusilla matkoilla. Kolumbuksen löytämien saarten luonteesta syntyi erimielisyyttä. Kolumbus uskoi löytäneensä juuri sen, mitä oli lähtenyt hakemaankin: meritien Aasiaan. Monet uskoivat häntä, mutta monet myös kiistivät Kolumbuksen löytämien saarten olevan Aasiassa. Kuningaspari asettui varauksellisesti Kolumbuksen kannalle.
Päiväkirja
Kolumbus kirjoitti ensimmäisestä matkastaan päiväkirjan (suomennettu Amerikan löytöretken päiväkirja, suomennos Erkki Valkeila), joka on säilynyt nykypäivään Bartolomé de las Casasin jäljentämänä. Las Casas on lyhennellyt kirjaa monin paikoin, mutta ilmeisesti kuitenkin poistanut vain lähes mielenkiinnottomia osia kuten mainintoja säästä.
Toinen matka
Toiselle matkalleen Kolumbus lähti 24. syyskuuta 1493. Hänellä oli seitsemäntoista laivaa, 1 500 henkeä, hevosia, siemenviljaa, viiniköynnöksiä ja muuta tavaraa uusiin maihin perustettavien siirtokuntien tarpeisiin. Mukana oli myös Kristofferin veli Diego Kolumbus. Hän jäi Hispaniolan saarelle perustetun La Isabela -siirtokunnan ylipäälliköksi. Kristoffer löysi saaren sisäosista kulta-alueen. Sen jälkeen hän purjehti Kuubaan ja Jamaikaan, mutta palasi sieltä huonossa kunnossa syyskuussa 1494 La Isabelaan, minne oli sillä välin tullut hänen toinenkin veljensä, Bartolomé. Kristofferin ollessa matkalla osa väestöä oli alkanut niskuroida Diegoa vastaan. Kapinoijat anastivat lopulta Bartolomén laivat ja lähtivät Espanjaan kantelemaan kuningasparille Kolumbusta vastaan.
Lähes satatuhantinen intiaaniväestö kävi mellastelevien espanjalaisten kimppuun, vaikka Kolumbus olikin kaikin tavoin omalta osaltaan pyrkinyt rauhallisiin väleihin intiaanien kanssa. Ennen matkaa kuningatar Isabella oli antanut hänelle tarkat ohjeet, että intiaaneja on kohdeltava ”hyvin ja rakkaudella”, jotta näistä tulisi katolisia kristittyjä ja Espanjan kuninkaan alamaisia. Syksystä kevääseen käytyjen taistelujen ja intiaanien oman poltetun maan taktiikan seurauksena intiaaneja kuoli historioitsija Pietro Martire d'Anghieran mukaan 50 000, mahdollisesti jopa kaksi kolmasosaa koko väestöstä. Kolumbus onnistui rauhoittamaan saaren ehkä ainakin väliaikaisesti maaliskuussa 1495 sen keskiosiin tekemällään invaasiolla, joskin taistelut jatkuivat seuraavana vuonna. Viisisataa intiaania lähetettiin Sevillaan myytäviksi orjiksi.
Espanjaan menneet niskurit saivat aikaan sen, että kuningaspari lähetti Hispaniolaan luottamusmiehen tutkimaan saaren oloja. Kolumbus palasi Espanjaan ja sai helposti kumotuksi häntä vastaan esitetyt syytökset.
Kolmas matka
Kolmannelle matkalle Kolumbus lähti 30. toukokuuta 1498 kuudella aluksella. Matkalle ei riittänyt miehiä, sillä sota Ranskaa vastaan oli käynnissä, ja Kolumbus sai laivojensa väeksi maanpakolaisuuteen tuomittuja rikollisia. Kanariansaarilla Kolumbus jakoi laivastonsa kahtia. Toinen osa purjehti suoraan Hispaniolaan, toisella hän itse lähti eteläisempää tietä Kap Verden saarien kautta ja päätyi monen vastuksen perästä ensi kertaa Etelä-Amerikan mantereelle, Orinocojoen suun seuduille. Sieltä Kolumbus kiirehti kuitenkin Hispaniolaan, missä oltiin tyytymättömiä Bartolomé Kolumbuksen tiukkaan hallintoon ja saaren ylituomari oli asettunut kapinallisten johtajaksi. Kristoffer Kolumbus saapui juuri silloin saarelle, antautui neuvotteluihin kapinallisten kanssa ja rauhan saavuttamiseksi suostui nöyryyttäviin ehtoihin.
Hallitessaan Karibialla varakuninkaana ja kuvernöörinä Kolumbuksen huhuttiin harjoittaneen kovaa kuria, johon saattoi kuulua rikoksiin syyllistyneiden silpominen, nöyryyttäminen ja myyminen orjaksi. Panettelijoiden puheiden seurauksena Hispaniolaan oli lähetetty uusi käskynhaltija Francisco de Bobadilla, joka perille tultuaan hankki itselleen joukkojen suosion antamalla kaikille kullankaivuluvan Kolumbuksen veljesten poissa ollessa. Kolumbusta koskeneiden väitteiden ja hänestä laaditun raportin seurauksena Kastilian kuningaspari palautti ongelmallisen Kolumbuksen kahlittuna Espanjaan. Siellä Kolumbus vapautettiin, mutta hän menetti arvonimensä ja ylivaltansa uudessa maanosassa.
Neljäs matka
Neljännelle ja viimeiselle matkalleen meren taakse Kolumbus lähti 11. toukokuuta 1502. Hänellä oli neljä pientä laivaa ja sataviisikymmentä miestä, joukossa veljensä Bartolomé ja kolmetoistavuotias poikansa Fernando. Hispaniolan saaren käskynhaltija Ovando ei sallinut Kolumbuksen nousta lainkaan maihin, joten Kolumbus jatkoi matkaansa Hondurasin rannoille. Sieltä hän etsi salmea, josta pääsisi Intian valtamereen. Sellaista salmea ei löytynyt, mutta Veraguan tienoilla hän löysi kultaa. Hän ryhtyi perustamaan sinne siirtokuntaa mutta joutui pakenemaan intiaanien hyökkäystä Jamaikalle. Vuotavat laivat ohjattiin matalikolle, ja apua lähdettiin pyytämään Hispaniolasta, sitä kuitenkaan saamatta. Kolumbus sairastui ja espanjalaiset suututtivat saaren alkuasukkaat. Kolumbus pelastautui intiaaneilta 1. maaliskuuta 1504 tapahtuneen kuunpimennyksen avulla, jonka hän tiesi tapahtuvan. Hän lähetti intiaanipäällikölle sanan, että Jumala on päättänyt rangaista heitä, koska he näännyttivät nälkään hänen valittunsa, ja vihansa merkiksi Jumala pimentäisi kuun. Kun kuu pimeni Kolumbuksen ennustamalla hetkellä, kantoivat hätääntyneet intiaanit Kolumbukselle ruokatarvikkeita ja Kolumbus lupasi, että jos he vastakin huolehtisivat haaksirikkoisten muonituksesta, Jumala antaisi kuun paistaa.
Kahdeksan kuukauden jälkeen syntyi tyytymättömän miehistön keskuudessa aseellinen kapina, jonka Bartolomé Kolumbus kukisti. Siirtolaisten suuttumusta peläten käskynhaltija Ovando joutui lopulta lähettämään laivan noutamaan haaksirikkoisia. Hispaniolasta Kolumbus kuukauden kuluttua palasi veljineen ja poikineen Espanjaan. Valtameren amiraali ja Intian varakuningas valitteli nyt köyhyyttään, sillä viimeiset varansa hän oli antanut merimiesten palkoiksi, joita hallitus ei suostunut maksamaan. Hän saapui kotimaahan 26. marraskuuta. Kolumbus ei käynyt enää Amerikassa.
Elämän loppuvaiheet ja kuolema
Palattuaan Kastiliaan Kolumbus sai nauttia ennenkokematonta vaurautta Hispaniolasta tulevien rahalähetysten ansiosta. Hänen terveytensä oli kuitenkin jo huono ja heikkeni nopeasti. Koska hän ei kyennyt kivuiltaan enää matkustamaan hoviin, poika Diego hoiti hänen asioitaan. Kolumbuksella oli leskeksi jääneen kuninkaan kanssa kiistaa viroistaan sekä saamistaan rahallisista avustuksista ja tuotoista, ja Kolumbus syytti kuningasta lupauksiensa pettämisestä. Vastineeksi kuningas tarjosi läänityksiä Kastiliassa, minkä Kolumbus torjui. Kolumbus kuoli Valladolidissa 20. toukokuuta 1506. Häntä vaivanneeksi sairaudeksi on vuosisatojen ajan arveltu kihtiä. 2000-luvulla todennäköiseksi kuolinsyyksi on nostettu reaktiivinen niveltulehdus, jonka Kolumbus sai todennäköisesti ruokamyrkytyksestä matkoillaan.
Jäännösten kohtalo
Kolumbus haudattiin aluksi Valladolidiin, mutta hänen jäännöksensä on sen jälkeen siirretty useasti. Vuonna 1509 hänen poikansa Diego siirrätti jäännökset Sevillaan, Las Cuevasin luostariin. Vuonna 1541 Diegon leski kuljetutti jäännökset Atlantin yli Santo Domingoon Hispaniolaan. Sieltä ne siirrettiin 1795 Havannaan Kuubaan. Vuonna 1898 jäännökset palautettiin valtameren yli Sevillaan. Santo Domingosta oli kuitenkin vuonna 1877 löydetty laatikko, jossa oli luunkappaleita ja Kolumbuksen nimi. Sevillaan palautetuista luista otettiin DNA-näytteet, joista vuonna 2006 varmistui tutkijoiden mukaan, että ainakin osa niistä todella oli Kolumbuksen jäännöksiä.
Ulkonäkö
Kolumbuksesta ei tunneta yhtään muotokuvaa, joka olisi tehty hänen elinaikanaan. Kolumbuksen poika Fernando kuvasi Kolumbuksen sopusuhtaiseksi ja keskimääräistä pitemmäksi. Hän kertoi Kolumbuksella olleen pitkät kasvot, kyömynenä, vaaleat silmät, vaalea ja hiukan punertava iho, ja että hänen vaalea tukkansa muuttui 30 vuoden iässä valkoiseksi. Las Casasin kuvauksen mukaan Kolumbuksen parta ja hiukset olivat punaisia, kunnes muuttuivat valkoisiksi.
Säilyneet dokumentit
Tärkeimmät Kolumbukseen liittyvistä primaarilähteistä ovat Kolumbuksen omat päiväkirjat, joita hän kirjoitti matkoillaan kuningasparin luettavaksi. Alkuperäiset kirjat ovat kadonneet, mutta ensimmäisestä ja kolmannesta kirjasta on olemassa osittaiset ennallistukset. Neljännestä matkasta ei ole olemassa päiväkirjaa, mutta siltä on säilynyt Kolumbuksen pojaksi Ferdinandiksi oletetun kirjoittajan silminnäkijäkuvaus. Ferdinand kirjoitti isästään myös elämäkerran. Kolumbukselta on lisäksi säilynyt kirjeenvaihtoa kuningasparin ja näiden läheisten kanssa. Kolumbus oli syvästi uskonnollinen, ja hän kirjoitti vuosien 1501–1502 ja 1505 aikana kokoelman raamatullisista ennustuksista, joiden hän ilmeisesti ajatteli liittyvän itseensä.
Kolumbuksen jälkimaine ja merkitys
Kiista Amerikan löytämisen kunniasta
Kolumbuksen kuoltua hänen poikansa Diego ja Fernando kävivät Kastilian kruunua vastaan pitkällisiä oikeuskiistoja tuotoista, jotka he katsoivat kruunun olevan heille velkaa. Kruunu tukeutui 1500-luvun alkupuoliskon aikana hanakasti erilaisiin väitteisiin, joiden mukaan Kolumbus ei olisi ollutkaan Amerikan todellinen löytäjä. Jotkut väittivät Martín Pinzónin tai Kolumbusta edeltäneen "tuntemattoman luotsin" löytäneen maanosan ennen Kolumbusta. Jotkut jopa todistivat oikeudessa ettei Kolumbus olisi edes käynyt mannermaalla kolmannen matkansa aikana. Kolumbuksen edelle nostettiin myös löytöretkeilijä Amerigo Vespucci, jonka väitettiin virheellisesti käyneen Amerikan mantereella ennen Kolumbusta. Lopulta koko maanosa nimettiin pian Kolumbuksen kuoltua Vespuccin mukaan, sillä Vespuccin väitettiin hataralta pohjalta ensimmäisenä tienneen käyneensä uudessa maanosassa eikä Aasiassa.
Myöhempi maine
Kolumbusta on kutsuttu Uuden maailman "löytäjäksi", vaikka viikinkejä olikin käynyt Pohjois-Amerikassa ennen häntä. Vasta Kolumbuksen matkan seurauksena Amerikka kuitenkin avautui eurooppalaisille löytöretkeilijöille, hyödyntäjille ja asuttajille. Historiankirjoitus olikin perinteisesti suhtautunut Kolumbukseen sankarina, jonka Eurooppaan tuomat rikkaudet ja Amerikan avaaminen eurooppalaisasutukselle hyödyttivät Espanjaa ja muuta Eurooppaa suuresti. Nykyisin Kolumbusta arvioitaessa kiinnitetään kuitenkin huomio Amerikan eurooppalaisvalloituksen tuottamaan tuhoon esimerkiksi alkuperäisasukkaille ja maanosaan rahdatuille afrikkalaisorjille. Esimerkiksi Méxicossa Kolumbuksen kunniaksi pystytetty patsas poistettiin vuonna 2020 ja sen tilalle asennetaan nuorta alkuperäiskansan naista esittävä patsas.
Kolumbuksen taidot kapteenina, kokeneena merenkävijänä ja navigoijana arvostetaan nykyisinkin korkealle. Kolumbus osasi valita reittinsä Amerikkaan ja takaisin taitavasti, ja samat reitit ovat edelleenkin käytössä. Hän osasi myös hyödyntää taitavasti Kanarianvirtaa. Hän kykeni lisäksi löytämään laskelmiensa avulla takaisin edellisillä matkoillaan löytämilleen satamille. Kolumbus piti kuitenkin lisääntyvistä todisteista huolimatta kuolemaansa saakka itsepintaisesti kiinni luulostaan, että hän oli löytänyt meritien Euroopan ja Aasian välillä.
Muistaminen
Juhlistaminen ja muistopäivät
Kolumbuksen maihinnousua juhlistetaan edelleen monissa Amerikan maissa sekä Espanjassa ja Italiassa. Latinalaisessa Amerikassa monet juhlistavat Kolumbuksen sijaan alkuperäisväestön ja espanjalaisten kulttuurien yhdistymistä. Yhdysvalloissa vietetään vuosittain lokakuun toisena maanantaina kansallista juhlapäivää Kolumbuksen päivää. 1990-luvulle tultaessa Kolumbuksen juhlinta oli alkanut herättää myös vastustusta alkuperäiskansojen kohtalon vuoksi, ja jotkut ovat ehdottaneet päivän tilalle ”alkuperäiskansojen päivää”.
Kolumbuksen mukaan nimettyjä paikkoja
Kristoffer Kolumbuksen mukaan on nimetty Amerikassa useita kaupunkeja, alueita ja muita paikkoja, kuten Kolumbian tasavalta Etelä-Amerikassa, Washington, District of Columbia, Kanadan provinssi Brittiläinen Kolumbia, Ohion pääkaupunki Columbus, Oregonin Columbiajoki ja Columbian yliopisto.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Keskiajan henkilöt
Italialaiset tutkimusmatkailijat
Vuonna 1451 syntyneet
Vuonna 1506 kuolleet
Amerikan löytäminen
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
93209
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vilho%20Niittymaa
|
Vilho Niittymaa
|
Vilho Aleksander Niittymaa (19. elokuuta 1896 Yläne – 29. kesäkuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen kiekonheiton olympiamitalisti.
Niittymaa sai kiekonheiton olympiahopeaa Pariisin kisoissa 1924. Hänen tuloksensa Yhdysvaltain Clarence Houserin voittamassa kisassa oli 44,95.
Vuonna 1922 Niittymaa voitti kiekonheiton Englannin mestaruuden. Samana vuonna hän voitti lajinsa Suomen ensimmäisessä yleisurheilumaaottelussa Ranskaa vastaan. Myös ensimmäisessä Suomi–Ruotsi-maaottelussa 1925 Niittymaa oli paras. Suomen mestaruuden hän voitti yhdeksän kertaa.
Kiekonheiton lisäksi Niittymaa kilpaili mm. kuulantyönnössä ja moukarinheitossa. Hän osallistui vuosikymmenien ajan aktiivisesti NMKY:n urheilutoimintaan ja sai NMKY:n Urheiluliiton kultaisen ansiomerkin.
Saavutuksia
Olympiahopeaa kiekonheitossa Pariisissa 1924
Englannin mestaruus kiekonheitossa 1922
SM-kultaa
kiekonheitossa 1921, 1922, 1923, 1924 ja 1926
kiekonheitossa (molempien käsien yhteistulos) 1921, 1922, 1923 ja 1924
SM-hopeaa
kiekonheitossa 1918, 1919, 1925 ja 1927
kiekonheitossa (molempien käsien yhteistulos) 1918 ja 1919
kuulantyönnössä (molempien käsien yhteistulos) 1921 ja 1922
SM-pronssia
kuulantyönnössä 1921 ja 1922
kuulantyönnössä (molempien käsien yhteistulos) 1923
moukarinheitossa 1919, 1923 ja 1925
Lähteet
Suomalaiset kiekonheittäjät
Suomalaiset kuulantyöntäjät
Suomalaiset moukarinheittäjät
Suomalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1896 syntyneet
Vuonna 1979 kuolleet
|
419564
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luigi%20Magni
|
Luigi Magni
|
Luigi Magni (21. maaliskuuta 1928 Rooma – 27. lokakuuta 2013 Rooma) oli italialainen elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Hän voitti kaksi parhaan käsikirjoittajan David di Donatello -palkintoa vuosina 1978 ja 1995.
Magnin teoksia ovat muiden muassa Lemmenjuoma (1965) ja Siveysvyö (1967).
Lähteet
Italialaiset elokuvakäsikirjoittajat
Italialaiset elokuvaohjaajat
Vuonna 1928 syntyneet
Vuonna 2013 kuolleet
|
183647
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20SYL%3An%20puheenjohtajista
|
Luettelo SYL:n puheenjohtajista
|
Tämä on luettelo Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajista.
1920-luku
1927-1929 Eino B. Lehtinen
1930-luku
1930 Antti Soini
1931, 1.1.-27.9. Jussi Teljo
1931, 27.9-31.12. Einar Inkeroinen
1932 Lauri Aho
1933 Antti Soini
1934-1935 Paavo Turtola
1936 Keijo Loimu
1937 Niilo Elo
Vuonna 1937 uudistettiin sääntöjä, ja tämän jälkeen liittoa johti hallitukseen kuulumaton puheenjohtajisto.
1938-1939 Eino Saari
Hallituksen puheenjohtajat
1938-1939 Eero Manner
1940-luku
1940-1949 Eino Saari
Hallituksen puheenjohtajat
1940-1941, 9.4. asti Olavi Rytkönen
1941, 9.4.- 1945, 17.4. asti Eero Manner
1945, 17.4.- 1947, 1.3. asti Tauno Nurmela
1947, 1.3. - 1948, 11.5. asti Urpo Ratia, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta
1948, 11.5 - 1949 Esko Similä
1950-luku
1950-1951 Eino Saari
1952-1953 Erkki Laurila
1954-1956 Eero Manner
1957-1959 Erkki Kangasaho
Hallituksen puheenjohtajat
1950 Esko Similä
1951-1952 Erkki Tynkkynen
1953 Pauli Leiwo
1954-1955 Martti Mutru, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta
1956-1957 Lauri Kärävä
1958-1959 Hannu Kärkkäinen, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta
1960-luku
1960-1962 Mikko Juva
1963-1964 Yrjö Blomstedt
Hallituksen puheenjohtaja
1960-1961 Pentti Mahlamäki
1962-1963 Timo S. Kylliäinen
1964 Matti Niemistö
Vuonna 1965 uudistettiin sääntöjä ja vanha, vuoden 1935 sääntömuutoksesta peräisin oleva hallituksesta erillään oleva liiton puheenjohtajisto lakkautettiin. Liittoa on tästä lähin johtanut liiton puheenjohtajana hallituksen puheenjohtaja.
1965 Carl-Olaf Homén
1966 Veikko Löyttyniemi
1967 Jussi Tuori
1968 Ulf Sundqvist
1969 Kimmo Eskola
1970-luku
1970 Pekka Puska, Turun yliopiston ylioppilaskunta
1971-1972 Seppo Härkönen
1973-1974 Jorma Ollila, Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunta
1975 Hannu Kemppainen, Oulun yliopiston ylioppilaskunta
1976-1977 Kari Sulkko
1978-1979 Jarmo Heimo
1980-luku
1980-1981 Marjo Timonen (o.s. Hirsimäki)
1982-1983 Tapani Mäkinen
1984-1985 Vesa Jussila
1986-1987 Hilkka Mattila, Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta
1988 Ebba Dåhli
1989 Katariina Poskiparta
1990-luku
1990 Kristiina Hartikainen, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta
1991 Erja Salo, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta
1992 Ossi Leikola, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta
1993 Ari Mäkelä, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta
1994 Arto Hakkarainen, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
1995 Aino Järvi, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta
1996 Janne Laine, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
1997 Esa Iivonen, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
1998 Jarkko Kotamäki, Turun yliopiston ylioppilaskunta
1999 Heli Lantta, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta; Veikko Valli, Svenska handelshögskolans studentkår
2000-luku
2000 Tommi Himberg, Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta
2001 Esa Perkiö, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
2002 Elina Moisio, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
2003 Tommi Laitio, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
2004 Oskari Nokso-Koivisto, Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta
2005 Arttu Laasonen, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta
2006 Ilkka Wennberg, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta
2007 Lasse Männistö, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta
2008 Tuomas Telkkä, Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunta
2009 Jussi Rauvola, Sibelius-Akatemian ylioppilaskunta
2010-luku
2010 Matti Parpala, Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunta
2011 Katri Korolainen-Virkajärvi, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
2012 Jarno Lappalainen, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
2013 Marina Lampinen, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
2014 Piia Kuosmanen, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
2015 Jari Järvenpää, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta
2016 Heikki Koponen, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta
2017 Riina Lumme, Turun yliopiston ylioppilaskunta
2018 Miika Tiainen, Turun yliopiston ylioppilaskunta
2019 Sanni Lehtinen, Tampereen yliopiston ylioppilaskunta / Tampereen ylioppilaskunta
2020-luku
2020 Tapio Hautamäki, Aalto yliopiston ylioppilaskunta
2021 Annika Nevanpää, Tampereen ylioppilaskunta
2022 Konstantin Kouzmitchev, Aalto yliopiston ylioppilaskunta
Lisätietoa
Harmo, Mauno: Kielitaistelusta Korkeakoulupolitiikkaan 1971
Lähteet
SYL
|
1329034
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Edvinas%20Girdvainis
|
Edvinas Girdvainis
|
Edvinas Girdvainis (s. 17. tammikuuta 1993 Klaipėda) on liettualainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan puolustaja. Heinäkuusta 2017 hän on edustanut Tom Tomskia.
Hän aloitti uransa Nacionalinė Futbolo Akademijassa. Lokakuussa 2010 hän siirtyi Calcio Padovaan. Heinäkuussa 2012 hän teki kolmen vuoden sopimuksen FK Ekranaksen kanssa. Heinäkuussa 2014 hän siirtyi Marbella FC:n. Kesäkuussa 2016 hän teki kolmen vuoden sopimuksen Piast Gliwicen kanssa. Heinäkuussa 2017 hän siirtyi lainalle Tom Tomskiin.
Hän teki debyyttinsä Liettuan maajoukkueessa 23. maaliskuuta 2016 Romaniaa vastaan.
Lähteet
Profiili National Football Teams-sivustolla
Profiili Soccerway-sivustolla
Profiili Transfermarkt-sivustolla
Viitteet
Aiheesta muualla
Profiili lfe.lt-sivustolla
Liettualaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1993 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1486763
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kari%20Suomi
|
Kari Suomi
|
Kari Suomi toimi fonetiikan apulaisprofessorina vuosina 1985–2012 Oulun yliopistossa. Hänen oppikirjansa Johdatusta puheen akustiikkaan on ollut vuodesta 1990 lähtien käytössä suomalaisessa fonetiikan, puheopin ja vokologian yliopisto-opetuksessa.
Teokset
(Väitöskirja)
(Pro gradu)
Lähteet
Suomalaiset tietokirjailijat
Suomalaiset foneetikot
Suomalaiset professorit
Oulun yliopiston professorit
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
320599
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/SS%20Skiftet
|
SS Skiftet
|
SS Skiftet oli vuonna 1908 rakennettu Bore-varustamon omistama 336 bruttorekisteritonnin höyrymatkustajalaiva, joka ajoi saksalaiseen miinaan ja upposi Rödhamnin selällä Saaristomerellä 14. joulukuuta 1916, jolloin 86 henkilöä kuoli.
Turun ja Ahvenanmaan välistä talviliikennettä varten rakennettu Skiftet oli otettu syksyllä 1916 Venäjän laivaston käyttöön, mutta se liikennöi edelleen entisellä reitillään pääosin sotilaskäytössä ja kuljetti myös siviilirahtia ja -matkustajia.
Onnettomuus
Skiftet lähti Maarianhaminan Länsisatamasta kohti Turkua aamulla 14. joulukuuta kello 8:30. Laivalla oli mukana 91 henkilöä: 15 miehistön jäsentä, 56 venäläistä sotilashenkilöä, seitsemän Ahvenanmaan linnoitustyöntekijää sekä 13 muuta siviiliä. Kun alus tunnin päästä oli Rödhamnin selällä, törmäsi se miinaan, jolloin aluksen pohja repeytyi auki ja räjähdyksen paineaalto tuhosi suuren osan hyteistä ja puolet ruokasalista sekä kaatoi etumaston ja rikkoi höyrynosturin.
Skiftet kaatui ja upposi lyhyessä ajassa 20 metrin syvyyteen. Noin 30 ihmistä oli jäänyt pinnalle takertuen vedessä kelluviin aluksen osiin, mutta suurin osa heistä ehti menehtyä hypotermiaan ennen kuin pelastajat saapuivat paikalle puoli tuntia myöhemmin. Vedestä pelastettiin kuusi henkilöä, joista yksi kuoli matkalla Maarianhaminaan. Henkiinjääneistä kolme oli venäläisiä sotilaita, yksi ahvenanmaalainen siviili ja yksi suomalainen linnoitustyöntekijä. Kuolleiden joukossa oli Ahvenanmaan venäläisen varuskunnan päällikkö eversti Ivan Kuznetsov sekä santarmiosaston päällikkö, everstiluutnantti Vasili Kovaljov.
Aluksen upottaneen miinan oli laskenut saksalainen sukellusvene UC-27, joka oli lähtenyt Liepājasta 8. marraskuuta 1916 mukanaan 18 miinaa. Kahdeksan päivää kestäneen retken aikana miinat oli laskettu Ahvenanmaan vesille Ledsundin ja Hammaruddan kohdalle sekä Mäntyluodon ja Rauman edustalle.
Urheilusukeltajat löysivät vuonna 1970 SS Skiftetin hylyn noin 20 metrin syvyydestä, jossa se on kahtena eri palana.
Aluksen esineistöä nostettiin huomattavia määriä kaksiviikkoisen leirin aikana.
Lähteet
Venäläissurmat Suomessa 1914–22. Osa 1. Sotatapahtumat 1914–17 sivut 70-72 (pdf-tiedostossa 79-83)
Vrakguide Åland (ruotsinkielinen sivu)
Aluksen tekniset tiedot (ruotsinkielinen sivu)
Höyrylaivat
Itämeren hylyt
Laivaonnettomuudet Suomessa
Vuoden 1916 onnettomuudet
1910-luvun onnettomuudet Suomessa
Varsinais-Suomen historia
|
930881
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Devdas%20%28vuoden%202002%20elokuva%29
|
Devdas (vuoden 2002 elokuva)
|
Devdas () on Sanjay Leela Bhansalin ohjaama intialainen romanttinen draamaelokuva vuodelta 2002. Se perustuu Sharat Chandra Chattopadhyayn pienoisromaaniin Devdas. Tämä on kolmas hindinkielinen elokuvaversio samasta tarinasta. Pääosia näyttelevät Shah Rukh Khan, Aishwarya Rai ja Madhuri Dixit. Elokuva kertoo Devdasista, jonka perhe kieltää häntä menemästä naimisiin rakkaan lapsuudenystävänsä kanssa, mikä ajaa hänet hakemaan lohtua alkoholista ja häneen rakastuvasta kurtisaanista.
Devdas voitti monia palkintoja, kuten viisi National Film Awards -palkintoa ja yksitoista Filmfare Awards -palkintoa, muun muassa parhaasta elokuvasta. Se oli myös ehdolla Bafta-palkinnon saajaksi. Elokuva esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla. Suomen televisiossa elokuva on esitetty Yle Teema & Fem -kanavalla.
Näyttelijät
Soundtrack
Vastaanotto
Box Office India julisti Devdasin ”hitiksi”.
Palkinnot
Filmfare Awards
Paras elokuva – Bharat Shah
Paras ohjaus – Sanjay Leela Bhansali
Paras miespääosa – Shah Rukh Khan
Paras naispääosa – Aishwarya Rai
Paras naissivuosa – Madhuri Dixit
Paras naislaulaja – Kavita Krishnamurthy, Shreya Ghoshal (”Dola Re Dola”)
Paras kuvaus – Binod Pradhan
Paras lavastus – Nitin Chandrakant Desai
Paras koreografia – Saroj Khan (”Dola Re Dola”)
R. D. Burman -palkinto – Shreya Ghoshal
Vuoden paras kohtaus
International Indian Film Academy Awards
Paras elokuva – Bharat Shah
Paras ohjaus – Sanjay Leela Bhansali
Paras miespääosa – Shah Rukh Khan
Paras naispääosa – Aishwarya Rai
Paras naissivuosa – Kirron Kher
Paras naislaulaja – Kavita Krishnamurthy, Shreya Ghoshal (”Dola Re Dola”)
MTV Asia Awards
Aasialainen elokuvapalkinto
National Film Awards
Paras populaarielokuva – Bharat Shah
Paras lavastus – Nitin Chandrakant Desai
Paras naislaulaja – Shreya Ghoshal (”Bairi Piya”)
Paras koreografia – Saroj Khan (”Dola Re Dola”)
Paras puvustus – Neeta Lulla, Abu Jani, Sandeep Khosla, Reza Shariffi
Screen Awards
Paras miespääosa – Shah Rukh Khan (jaettu Ajay Devganin kanssa)
Paras naispääosa – Aishwarya Rai
Paras naissivuosa – Madhuri Dixit
Paras mieslaulaja – Udit Narayan (”Woh Chand Jaisi Ladki”)
Pari nro 1 – Aishwarya Rai & Shahrukh Khan
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2002 intialaiset elokuvat
Intialaiset romanttiset draamaelokuvat
Intialaiset elokuvamusikaalit
Intialaiset romaaneihin perustuvat elokuvat
Hindinkieliset elokuvat
Sanjay Leela Bhansalin ohjaamat elokuvat
|
972427
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Muller
|
Muller
|
Muller on muun muassa seuraavien henkilöiden sukunimi:
Hermann Joseph Muller (1890–1967), yhdysvaltalainen geneetikko, Nobelin lääketieteen palkinnon saaja
Joël Muller (s. 1952), ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja
Kirk Muller (s. 1966), on kanadalainen jääkiekkoammattilainen
Lucien Muller (s. 1934), ranskalainen jalkapallovalmentaja ja keskikenttäpelaaja
Mae Muller (s. 1997), englantilainen laulaja ja lauluntekijä
Philippe Muller (s. 1946), ranskalainen sellisti
Richard Muller (s. 1944), yhdysvaltalainen fyysikko, entinen ilmastoskeptikko
Yvan Muller (s. 1969), ranskalainen kilpa-autoilija.
Katso myös
Miller
Mueller
Müller
Myller
Mylläri
Möller
Sukunimet
|
1672806
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isohanni
|
Isohanni
|
Isohanni on muun muassa seuraavien suomalaisten henkilöiden sukunimi:
Eero Isohanni (1933–2017), yritysjohtaja, kauppaneuvos
Eino Isohanni (1914–1984), toiminnanjohtaja ja kirjailija
Marja Aarnio-Isohanni (s. 1962), yritysjohtaja
Matti Isohanni (s. 1945), psykiatrian professori
Tero Isohanni eli Floyd (1962–2006), rockmuusikko
Tiina Isohanni, näyttelijä ja laulaja.
|
806044
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Futis%2B
|
Futis+
|
Futis+ oli suomalainen jalkapallon erikoisohjelma, jota esitettiin perjantaisin Canal+ Urheilulla ja lauantaisin MTV3:lla. Ohjelmassa käsiteltiin viikon kohokohdat suomalaisesta Veikkausliigasta ja kansainvälisistä liigoista sekä syvennyttiin lajin ilmiöihin ja taustoihin.
Futis+:n tekijäryhmään kuuluivat muun muassa asiantuntijat Pasi Rautiainen ja Keith Armstrong, selostaja Tuomas Virkkunen, juontaja Tuomas Tahvanainen, toimittajat Minna Pyykkö ja Antti Salo sekä tuottaja-juontaja Markus Autero.
Ohjelman ensiesitys oli 9. huhtikuuta 2010. Vuonna 2010 esitettiin kaikkiaan 36 noin puolen tunnin mittaista jaksoa.
Lähteet
Jalkapallokulttuuri
Suomalaiset televisio-ohjelmat
Urheiluohjelmat
|
1726894
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tekstilingvistiikka
|
Tekstilingvistiikka
|
Tekstilingvistiikka tutkii lausetta ja virkettä laajempien rakenteita.
Tekstilingvistisen tutkimuksen kielitieteen osa-alueena voidaan tulkita alkaneen 1960-luvulla pragmaattisen lingvistiikan noustessa esiin. Tekstilingvistiikka on alkanut systemaattisen lingvistiikan jatkeena, lauseenrajan ylittävänä systeemilingvistiikkana (tekstigrammatiikka). Tekstin ohella tekstilingvistiikan tutkimuskohteiden piiriin luetaan myös tietyin edellytyksin puhuttu kieli.
Lähteet
Kielitiede
|
1094380
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eilert%20B%C3%B8hm
|
Eilert Bøhm
|
Eilert Steensrud Bøhm (17. heinäkuuta 1900 Moss – 1. helmikuuta 1982 Moss) oli norjalainen voimistelija. Hän kilpaili vuoden 1920 kesäolympialaisissa Antwerpenissä ja oli siellä mukana saamassa hopeaa vapaan systeemin joukkuekilpailussa.
Lähteet
Norjalaiset voimistelijat
Norjalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1900 syntyneet
Vuonna 1982 kuolleet
|
1681778
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Achille%20Lauro%20%28laulaja%29
|
Achille Lauro (laulaja)
|
Lauro De Marinis (s. 11. syyskuuta 1990 Verona, Italia), tunnettu paremmin taiteilijanimellä Achille Lauro, on italialainen laulaja ja räppäri. Hän saavutti suosiota italialaisessa hip hop -skenessä ja hän kilpaili vuoden 2019 Sanremon musiikkifestivaaleilla kappaleella "Rolls Royce", vuonna 2020 kappaleella "Me ne frego" ja vuonna 2022 kappaleella "Domenica".
Lauro voitti vuoden 2022 Una Voce per San Marinon ja täten hän edusti San Marinoa vuoden 2022 Eurovision laulukilpailussa Torinossa kappaleella ”Stripper”. Lauro kilpaili Eurovision laulukilpailun toisessa semifinaalissa 12. toukokuuta, sijoittui semifinaalin 14:nneksi eikä päässyt finaaliin.
Lähteet
Italialaiset laulajat
Italialaiset lauluntekijät
Italialaiset hip hop -artistit
San Marinon euroviisuedustajat
Vuoden 2022 euroviisuedustajat
|
1145583
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Natur%20och%20Milj%C3%B6
|
Natur och Miljö
|
Natur och Miljö r.f. on Suomen ruotsinkielisten alueiden luonnon- ja ympäristönsuojelujärjestö. Sen kotipaikka on Helsinki. Järjestö on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Siihen kuuluu 20 paikallisyhdistystä ja 12 kuntajäsentä.
Historia
Vuonna 1956 perustettiin jaosto nimeltä Delegationen for Hembygdsvård, jonka tehtävänä oli toimia linkkinä kuntien ja päättäjien välillä. Silloinen puheenjohtaja Johan Standertsköljd ehdotti vuonna 1969, että jaosto muutettaisiin itsenäiseksi yhdistykseksi. Muutos toteutui ja yhdistys aloitti toimintansa vielä samana vuonna, jolloin myös Suomen luonnonsuojeluliitto käynnisti oman toimintansa. Uuden yhdistyksen nimeksi tuli Hembygdsvård r.f., joka vaihdettiin vuotta myöhemmin 1970 nykyiseen muotoonsa Natur och Miljö.
Toiminta
Natur och Miljö työskentelee ympäristönsuojelun ja ympäristöpolitiikan parissa. Järjestö konsultoi päättäjiä muun muassa ympäristölakien valmistelussa sekä tarjoaa jäsenilleen tietoa luonnonsuojelusta. Natur och Miljö kannattaa Itämeren säilyttämistä ja järjesti vuonna 2016 Helsingin kaupungin sekä Luonto-Liiton kanssa Lasten Itämeriprotestin.
Iso osa järjestön toiminnasta on suunnattu lapsille ja nuorille. Natur och Miljö perusti vuonna 1986 Suomen ensimmäisen luontokoulun nimeltä Naturskolan Uttern. Järjestö ylläpitää Naturskolanin ohella nykyisin kolmea muuta luontokoulua Suomen rannikkoseudulla. Natur och Miljö julkaisee myös omaa aikakauslehteä nimeltä Finlands Natur. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1941 alkaen. Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja sisältää reportaaseja sekä mielipidekirjoituksia luonnosta ja ympäristöystävällisestä elämäntavasta. Lehden päätoimittaja on Magnus Östman.
Katso myös
Suomen luonnonsuojeluliitto
Lähteet
https://www.naturochmiljo.fi/om-oss/
http://www.luontoliitto.fi/en
https://www.sll.fi/uusimaa/espoo/ota%20yhteytta/Natur%20och%20Miljo?searchterm=natur+och+
https://www.naturochmiljo.fi/Site/Data/812/Files/Pdf%20dokument/nom_2007_stadgar.pdf
https://nom.webbhuset.fi/om_oss/foreningsdokument/organisationsplan/
https://nom.webbhuset.fi/Site/Data/812/Files/Pdf%20dokument/AB2016.pdf
https://nom.webbhuset.fi/Site/Data/812/Files/Pdf%20dokument/verksamhet%202016%20web.pdf
https://www.naturochmiljo.fi/om_oss/var_historia/article-25844-15693-sa-grundades-natur-och-miljo
Laulujoutsenen perintö, Helena Telkänranta (toim.), kustantamo: WSOY, painotalo: WS Bookwell Oy Bårgo, 2018, sivut 286-287, ISBN 978-951-0-32438-8
Finlands Natur, Magnus Östman (toim.) No. 1/4 2017, vuosikerta 79, ISSN 0356-4509, julkaisija: Natur och Miljö r.y., painotalo: Fram Vasa
Viitteet
Aiheesta muualla
Natur och Miljön kotisivut
Suomalaiset luonnonsuojelujärjestöt
Suomalaiset ympäristöjärjestöt
|
357834
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Syklobutaani
|
Syklobutaani
|
Syklobutaani C4H8 on hiilestä ja vedystä muodostunut rengasrakenteinen orgaaninen yhdiste, joka on huoneenlämmössä (20 °C) olomuodoltaan väritöntä kaasua. Syklobutaania käytetään elintarvikkeiden suojakaasuna. Se kuuluu rakenteellisesti sykloalkaanien aineryhmään. Syklobutaanin CAS-numero on 287-23-0.
Syklobutaani ei ole hiiliatomiensa suhteen tasomainen, vaan yksi hiilistä poikkeaa kolmen muun hiilen tasosta noin 25°. Vaikka se lisääkin hieman yhdisteen kulmajännitystä, se pienentää lomittaiskonformaation estymisestä johtuvaa torsionaalista jännitystä, ja siten muodostaa pienienergiaisimman rengasjännityksen. Syklobutaanilla on 110,4 kJ/mol rengasjännitystä – hieman vähemmän kuin syklopropaanilla.
Syklobutaania voidaan valmistaa 1,4-dibromibutaanin ja natriummetallin välisellä reaktiolla tai niin kutsutulla Wolff–Kishner-pelkistyksellä butanonista. Syklobutaanin rengasmainen rakenne ei avaudu yhtä helposti kuin syklopropaanilla, joten ne eivät ole yhtä tavanomaisia. Rengasrakenne saadaan avautumaan katalyyttisesti vedyttämällä 120 °C:n lämpötilassa. Teollisuudessa syklobutaania voidaan käyttää liuottimena.
Lähteet
Aiheesta muualla
PubChem: Cyclobutane
Sykloalkaanit
|
861142
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20One%20%28Elton%20Johnin%20albumi%29
|
The One (Elton Johnin albumi)
|
The One on Elton Johnin kahdeskymmeneskolmas studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1992.
Kappaleet
Kappaleiden tekijöinä Elton John ja Bernie Taupin, joiden lisäksi Olle Romo kappaleella ”Runaway Train”.
Kokoonpano
Elton John – koskettimet, laulu
Davey Johnstone – kitara, taustalaulu
David Gilmour – kitara
Olle Romo – rummut, lyömäsoittimet, ohjelmointi
Pino Palladino – basso
Mark Taylor – koskettimet
Guy Babylon – koskettimet, ohjelmointi
Adam Seymour – kitarat
Eric Clapton – kitara, laulu
Nigel Olsson – taustalaulu
Kiki Dee – taustalaulu
Jonice Jamison – taustalaulu
Carole Fredericks – taustalaulu
Beckie Bell – taustalaulu
Aiheesta muualla
Elton Johnin virallinen sivusto
Elton Johnin diskografia
Elton Johnin albumit
Vuoden 1992 albumit
|
1182515
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Batticaloan%20piirikunta
|
Batticaloan piirikunta
|
Batticaloan piirikunta (, ) on yksi Sri Lankan 25 piirikunnasta. Se kuuluu Itäiseen provinssiin ja rajautuu pohjoisesta Trincomaleen piirikuntaan, lännestä Polonnaruwan piirikuntaan, etelästä Amparan piirikuntaan ja idästä Intian valtamereen.
Lähteet
Sri Lankan piirikunnat
|
404122
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marrella%20splendens
|
Marrella splendens
|
Marrella splendens oli keskisellä kambrikaudella noin 515 miljoonaa vuotta sitten elänyt selkärangaton merieläin. Se on Kanadan kalliovuorilla sijaitsevan Burgess Shalen fossiiliesiintymän ylivoimaisesti yleisin laji ja siitä tunnetaan yli 15 000 yksittäistä fossiilia.
Marrella oli pieni, alle kahden senttimetrin pituinen eläin. Sen ruumis jakaantui 24–26 jaokkeeseen, joista kuhunkin liittyy kaksi paria ulokkeita. Näistä alempi pari toimi jalkoina ja ylemmät ovat olleet kiduksia. Marrellalla oli kaksi paria tuntosarvia ja silmät pään alapinnalla. Se oli luultavasti raatoja ja jätteitä syönyt pohjaeläin.
Taksonomisesti Marrella kuuluu niveljalkaisiin, mutta se poikkeaa niin kaikista nykyisin tunnetuista niveljalkaisten ryhmistä kuin jo sukupuuttoon hävinneistä fossiililöydöksistäkin. Sillä on liikaa tuntosarvia, liian vähän jalkoja ja liian vähän jaokkeita jalkaparia kohti, jotta se olisi trilobiitti. Toisaalta sillä ei ole äyriäisille tyypillisiä raajoja suun ympärillä. Myös jalkojen rakenne eroaa äyriäisistä.
Aiheesta muualla
Kuva fossiilista
Geological Survey of Canada
3D-malli eläimestä
Smithsonian National Museum of Natural History
Niveljalkaiset
Esihistorialliset selkärangattomat
|
547206
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jemva
|
Jemva
|
Jemva ( ja ) on kaupunki Komin tasavallassa Venäjällä. Se sijaitsee Vymjoen varrella 130 kilometrin päässä Syktyvkarista. Kaupunki on Knjažpogostin piirin hallinnollinen keskus. Asukkaita on 14 500 henkeä (vuonna 2009).
Jemvan kaupunki on perustettu vuonna 1985. Siellä on kuitulevytehdas ja konepaja.
Lähteet
Knjažpogostin piiri
Komin tasavallan kaupungit
|
1581369
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Giellatekno
|
Giellatekno
|
Giellatekno on elokuussa 2001 käynnistetty saamen kieliteknologian tutkimusryhmä ja -keskus Tromssan yliopistossa Norjan Tromssassa. Giellateknolle ja sen kanssa yhteistyötä tekevälle Divvun-tutkimusryhmälle myönnettiin vuonna 2012 pohjoismainen Gollegiella-kielipalkinto työstä, joka on tarjonnut saamenkielisille internetin käyttäjille oikeinkirjoitus- ja oikolukuohjelmia sekä sanakirjoja.
Kesäkuussa 2020 Giellatekno-tutkimusryhmään kuuluivat muun muassa professori Trond Trosterud ja apulaisprofessori Lene Antonsen.
Lähteet
Tromssan yliopisto
Kieliteknologia
Saamelaiskielet
|
1393612
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sir%20Jinx
|
Sir Jinx
|
Anthony Wheaton, tunnettu paremmin taiteilijanimellään Sir Jinx, on yhdysvaltalainen musiikkituottaja ja rap-artisti. Hän on hip hop -muusikko Dr. Dren serkku.
Wheaton kasvoi South Los Angelesissa samalla kadulla kuin rap-artisti Ice Cube. He perustivat teini-ikäisinä yhdessä K-Deen kanssa Stereo Crew -yhtyeen ja julkaisivat kappaleen ”She’s A Skag” vuonna 1986 Epic Recordsin kautta. Single ei ollut kaupallinen menestys ja yhtye liittyi pian Kru Cut Recordsiin käyttäen uutta nimeä C.I.A., ja he julkaisivat singlen ”My Posse” vuonna 1987. Yhtyeen hajottua Ice Cube liittyi N.W.A. -ryhmään. Tämän jälkeen Ice Cube lähti soolouralle ja Sir Jinx tuotti useita kappaleita hänen ensimmäisille albumeille. Sen ohella Sir Jinx toimi tuottajana WC and the Maad Circle -yhtyeessä.
Wheaton on tuottanut kappaleita myös muille tunnetuille artisteille, kuten Xzibitille, Kuruptille ja Public Enemylle.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset hip hop -artistit
Yhdysvaltalaiset musiikkituottajat
|
480702
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kilpineito
|
Kilpineito
|
Kilpineito tai aseneito (islanniksi skjaldmær) on islantilaisissa saagoissa esiintyvä naimaton nuori nainen, joka osallistui taisteluihin.
Tunnetuimpia heistä olivat Hervör Hervörin saagassa ja Brynhildr Völsungain saagassa.
Muutamat antiikin ja keskiajan historioitsijat kertovat, että pohjoisten kansojen joukkoihin olisi todellisuudessakin kuulunut naissotureita. Saxo Grammaticus mainitsee, että Tanskan puolen joukkoihin olisi kuulunut kolmesataa naispuolista taistelijaa Bråvallan taistelussa. Antiikin historioitsijoiden mukaan myös kimbrien, markomannien ja goottien armeijoissa olisi sotinut naisia. On kuitenkin epäselvää, onko näiden kertomusten taustalla todellisia tapahtumia vai vain myyttejä.
Katso myös
Amatsonit
Valkyyria
Lähteet
Germaaninen mytologia
Skandinaavinen mytologia
|
744016
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frantsilan%20Luomuyrttitila
|
Frantsilan Luomuyrttitila
|
Frantsilan Luomuyrttitila Ky on hämeenkyröläinen yrttialan yritys. Yrityksen perustivat Virpi Raipala-Cormier ja Jim Cormier vuonna 1981. Se oli ensimmäinen suomalainen yksityistila, jossa viljeltiin yrttejä avomaalla. Nykyisin yritys on luomuyrttien viljelijä ja yrttivalmisteiden tuottaja. Tila palkittiin yrittäjäpalkinnolla vuonna 2004.
Yritys on aloittanut mintun, siankärsämön ja nokkosen peltoviljelyn sekä tuonut viljelyyn muun muassa auringonhatun ja kuisman. Nykyään tilan tuotteita on yli 200. Tilan omat pellot eivät riitä tuotantoon, joten apuna käytetään luomutuotantoon sitoutuneita sopimusviljelijöitä.
Yritys on laajentunut, ja siitä ovat matkan varrella eriytyneet koulutuskeskus Frantsilan Hyvän Olon Keskus ja kahvila-ravintola Frantsilan Kehäkukka. Hyvän Olon Keskus sijaitsee Frantsilan vanhan sukutilan rakennuksissa. Siellä tarjotaan kokous- ja ohjelmapalveluita, koulutusta sekä luontaishoitoja. Frantsilan Kehäkukka on vuonna 1875 rakennetussa koulurakennuksessa toimiva kahvila, talonpoikaistyyliin sisustettu kasvisravintola sekä Frantsilan luomuyrttittuotteiden myymälä. Kesäisin sen piha-aitoissa on käsityöläisten puoteja. Pihassa on myös yrttien näytetarha. Kehäkukasta vastaavat Tiina ja Olli Ahonen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Tilan kotisivut
Frantsilan Hyvän olon keskus
Frantsilan Kehäkukka
Hämeenkyrö
Suomalaiset elintarvikeyritykset
|
1284881
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Parilanj%C3%A4rvi
|
Parilanjärvi
|
Parilanjärvi on Pirkanmaalla Hämeenkyrössä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Ikaalisten reitin valuma-alueen Mahnalanselän alueen. Parilanjärvi kuuluu Myllyojan valuma-alueeseen.
Maantieto
Järvi on 850 metriä pitkä, 400 metriä leveä ja sen pinta-ala on 25 hehtaaria. Se sijaitsee kallioruhjeesta syntyneessä painaumassa, jonka rinteet on raivattu peltomaaksi. Vain eteläranta on metsämaastoa. Järveen laskee muutama pelto- ja metsäoja. Suurin osa vedestä tulee kuitenkin tulo-ojasta, joka laskee siihen Kuolemaisjärvestä tulevia vesiä. Järven luusua on itäpäässä ja sieltä lähtee puoli kilometriä pitkä laskuoja, joka alittaa seututien 249 matkallaan Haukijärveen. Järvenrantoja on 2,4 kilometriä ja ne ovat lähes kaikki soistuneita. Järven ympäristö on hyvin asuttua, mutta järven rannoilla ei ole rakennuksia. Rantaan johtaa yksi kärrypolku.
Historiaa
Perttun talon pelloilta on tehty joitakin irtolöytöjä, joiden perusteella järven rannalla arvellaan olleen kivikautinen asuinpaikka. Löytäpaikka on nykyään kauempana järven rannasta. Löytöjä olivat kivinen kourutaltta ja kvartsi-iskoksia.
Parilanjärven vedenpintaa on aikoinaan laskettu. Vuonna 1824 on jätetty asiassa ensimmäinen hakemus. Vuonna 1849 talollisen Parri Isaak Mattsson on jättänyt myös hakemuksen, koska hän sai silloin luvan laskea "Parilajärvi". Järvenlaskun aikataulua ei tarkkaan tunneta, mutta vedenpintaa on selvästi alennettu. Kalmbergin kartaston mukaan järvi näyttäisi kuitenkin olevan yhtä suuri kuin nykyään ja sillä oli kartassa sama nimi kuin Mattsonin hakemuksessakin.
Lähteet
Myllyojan valuma-alue (Mahnalanselän alue)
Hämeenkyrön järvet
|
1321727
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/BMW%202-sarjan%20Active%20Tourer
|
BMW 2-sarjan Active Tourer
|
BMW 2-sarjan Active Tourer (F45) on BMW:n vuodesta 2014 lähtien valmistama tila-automalli, joka on valmistajansa ensimmäinen etuvetoinen sarjatuotantoauto. Autossa käytetään samaa pohjalevyä kuin Minissä. Mallista on saatavana myös seitsemänpaikkainen versio nimeltään Gran Tourer (F46).
BMW 2-sarjan Active Tourer (F45) 2014–
BMW 2-sarjan Active Tourer esiteltiin Geneven autonäyttelyssä maaliskuussa 2014. Seitsenpaikkainen Gran Tourer tuli markkinoille vuonna 2015.
Vuoden 2014 Euro NCAP -kolaritestistä Active Tourer sai tulokseksi täydet viisi tähteä.
Active Tourerin kaikissa moottoreissa käytetään kaksoisturbotekniikkaa. Bensiinimoottoreista pienin on kolmesylinterinen 218i (135 hv). Toinen on nelisylinterinen 225i (231 hv). Dieselvaihtoehto on nelisylinterinen 218d (150 hv). Jokaisen moottorin yhteyteen on saatavana automaattivaihteisto, joka on 225i-moottorin yhteydessä kahdeksan- ja muissa kuusiportainen.
Vuonna 2016 markkinoille tuotiin myös ladattava hybridimalli 225xe, jossa kolmesylinterisen bensiinimoottorin apuna on 88-hevosvoimainen sähkömoottori.
Vuoden 2018 alussa Active Tourer ja Gran Tourer kokivat kasvojenkohotuksen, jossa uudistettiin niiden keulan ilmettä. Joidenkin moottorien yhteyteen tuli saataville seitsemänportainen Steptronic-kaksoiskytkinvaihteisto.
Lähteet
Aiheesta muualla
2-sarjan Active Tourer
M-segmentin autot
2010-luvun autot
2020-luvun autot
|
1728323
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Painelaitteen%20m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4aikaistarkastus
|
Painelaitteen määräaikaistarkastus
|
Painelaitelaki määrää painelaitteet, kuten kompressoritankit ja höyrykattilat yms, määräajoin testattavaksi ja tarkastettavaksi. Aikaväli määräytyy käytön ja aineen mukaan.
Kuljetettavat painelaitteet kuten kaasupullot ja kuljetettavien painelaitteiden kaltaiset säiliöt, kuten hengityslaitteiden ja käsisammuttimien säiliöt, tulee painelaitelain mukaan testata ja tarkastaa määräajoin myös. Niiden testauksesta ja tarkastuksesta määrää tarkemmin laki vaarallisista aineista ja vaarallisten aineiden kuljettamista koskevat määräykset.
Tarkastukset ja testaukset kuuluvat tarkastuslaitoksille tai niiden valvonnassa oleville tarkastuspalveluille. Määräaikaistarkastus ei ole painelaitteen huoltoa, eikä liity painelaitteiden huoltoon.
Puhekielessä koeponnistus, katsastus ja tarkastus, yllämainituissa yhteyksissä, viittaa yleensä määräaikaistarkastukseen.
Lähteet
|
1011951
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anu%20Jokela
|
Anu Jokela
|
Anu Jokela (o.s. Lehtonen, s. 4. kesäkuuta 1981) on suomalainen kansainvälisen tason jalkapalloerotuomari.
Jokela on toiminut avustavana tuomarina muun muassa vuoden 2009 naisten EM-kisoissa ja vuoden 2011 naisten MM-kisoissa, joissa molemmissa hän oli tuomitsemassa välieräottelua. Lisäksi Jokela on ollut avustavana tuomarina kauden 2009–2010 naisten mestarien liigan finaalissa, Algarve Cupin finaalissa 2009 ja alle 17-vuotiaiden naisten MM-kisojen finaalissa 2010. Jokela valittiin mukaan 2012 olympialaisten jalkapalloturnaukseen.
Vuonna 2010 Palloliitto palkitsi Jokelan vuoden maineteosta yhdessä Kirsi Heikkisen ja Tonja Paavolan kanssa.
Lähteet
Suomalaiset jalkapallotuomarit
Vuonna 1981 syntyneet
Elävät henkilöt
|
832908
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nottingham%20kes%C3%A4ll%C3%A4%20kello%206
|
Nottingham kesällä kello 6
|
Nottingham kesällä kello 6 on Tuija Lehtisen kirjoittaman Sara-nuortenkirjasarjan 1999 ilmestynyt toinen osa. Sarjan edellinen osa Sara@crazymail.com ilmestyi vuonna 1998, ja sitä seuraavat osat Sara ja levottomat jalat vuonna 2001 ja Missä olet, Sara? vuonna 2009.
Juoni
Kirjan alussa Sara, 16-vuotias helsinkiläinen punkkarityttö, on mummonsa kanssa Roomassa lomamatkalla. Siellä hän näkee katukahvilassa säälittävän, yksijalkaisen pulun, ja tajuaa, että häntä yritetään kahlita Suomeen ja Käpy Cityksi kutsumaansa tuppukylään. Niinpä melkein heti Suomeen palattuaan hän kerää varansa ja lähtee Nottinghamiin Englantiin.
Nottinghamissa Sara tapaa nettituttunsa Markin, joka oli netissä mainostanut itseään kovan luokan punkkarina, mutta paljastuukin todellisuudessa pikkulordiksi, joka asuu mukavasti suuressa talossa, johon sisältyy jopa uima-allas. Mark asuu talossa pikkusisarustensa Henryn ja Lawrencen, äitinsä, talossa harvoin vierailevan isänsä, isoäitinsä ja isänsä siskon kanssa. Lisäksi talon alueella on myös talli, jossa on muun muassa musta Fire-niminen hevonen, jonka Markin Maud-täti on ostanut, ettei se joutuisi lopetettavaksi. Sen edelliset omistajat halusivat lopettaa sen, koska se talloi jalkoihinsa ratsastajan ja halvaannutti tämän.
Asuttuaan Markin luona mukavasti muutaman viikon ja oltuaan tämän ystävien kanssa, Sara saa tietää, että Markin perhe omistaa vanhan linnan Skotlannissa, ja he ovat nyt lähdössä sinne. Sara alkaa etsiä uutta oleskelupaikkaa, ja saakin paikan ratsastusonnettomuudesta pyörätuoliin joutuneen Simone-nimisen tytön seuraneitinä.
Sekä Sara että Simone ovat aluksi hankalia toisilleen, ja Sara alkaa purkaa sekä Simonesta että tämän Jones-nimisestä hoitajasta patoutuneita tunteitaan Robinson-nimiseen papukaijaan, ja opettaa tälle suomenkielisiä lausahduksia. Robinson oppii lopulta sanomaan joitakin suomalaisia kirosanoja. Kun Jones kysyy asiasta, hän kertoo niiden olevan perinteisiä suomalaisia tervehdyksiä.
Koska ennen niin suosittu Simone ei tahdo näyttäytyä siinä kunnossa kaikkien entisten ystäviensä edessä, hän ei tahdo muuta tehdä kuin olla sisällä. Sara kyllästyy Simoneen ja päättää mennä paikallisen Sherwoodin Räkä -bändin keikalle, mutta joutuu kuitenkin ottamaan tytön mukaansa. Siellä paikallisena kylähulluna tunnettu poika, Kevin, esittelee huilua soittavan Saran veljelleen, joka soittaa bändissä. Myöhemmin Sara pääsee mukaan bändiin esiintymänä heidän kanssaan, koska Pablon ja muiden bändin jäsenten mielestä hän tuo bändiin särmää.
Kun Sara huomaa Simonen katsovan kaihoisasti kuvaa mustasta hevosesta, hän tunnistaa sen oitis samaksi hevoseksi, joka oli Maudin tallissa, ja kun hän vie Simonen katsomaan Fireä, hevosta joka halvaannutti hänen alaruumiinsa, hän voittaa tytön luottamuksen puolelleen lopullisesti, vaikka he ovat aiemminkin jo alkaneet tulla paremmin toimeen keskenään.
Sara päättää heittää enää viimeisen suuren keikan Sherwoodin Rään kanssa ja suunnata sitten eteenpäin, mutta hänen suunnitelmansa estyvät, sillä päivänä ennen keikkaa hän kävelee asemalla ja törmää Rauskiin, suomalaiseen poikaystäväänsä, joka näyttelee ihmisille hänen kuvaansa ja Saran löydettyään pyytää häntä tulemaan mukaansa. Saran isoäiti on saanut aivoinfarktin ja on luultavasti kuolemassa, ja Saran halutaan sanovan isoäidilleen hyvästit.
Sara lähtee Rauskin mukana Suomeen, ja näkee sairaalassa pienen ja kuihtuneen, ennen niin sisukkaan ja ärhäkän mummonsa, ainoan täyspäisen jäsenen suvustaan. Kun hän vannoo ajavansa itsensä kaljuksi, jos mummo herää, tämä yskii itsensä hereille ja vaatii Saraa pitämään lupauksensa.
Henkilöt
Sara - 16-vuotias punkkarityttö
Simone - halvaantunut englantilainen 16-vuotias tyttö
Mark - Saran nettituttu Nottinghamista
Leidi - Markin äiti
Henry & Lawrence - Markin veljet
Kyösti - Saran eno
Oilimaija - Kyöstin vaimo
Manne, Meiju & Miika - Kyöstin ja Oilimaijan lapset
Jyrki - Saran [homoseksuaali] eno
Mona Lisa - Saran 9-luokkalainen tuttu Suomesta
Mona Lisa II - Mona ja Lisa -nimiset tytöt, jotka Sara tapasi junassa matkallaan Nottinghamiin
Rauski - Saran suomalainen oopperaa harrastava poikaystävä
Lähteet
Tuija Lehtisen teokset
Suomalaiset nuortenkirjat
Vuoden 1999 kirjat
|
1708571
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hein%C3%A4lampi%20%28Mikkeli%2C%20Paajalankyl%C3%A4%29
|
Heinälampi (Mikkeli, Paajalankylä)
|
Heinälampi on Etelä-Savossa Mikkelissä Paajalankylän lähellä sijaitseva lampi.
Maantietoa
Lampi on 240 metriä pitkä, 100 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 1,3 hehtaaria. Lammella ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 650 metriä.
Vesistösuhteet
Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Mäntyharjun reitin valuma-alueen (14.9) Kyyveden alueella (14.93), jonka Kyyveden lähi-alueeseen (14.932) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 106,2 metriä mpy.
Lähteet
Kyyveden alue
Mikkelin järvet
Botin luomat artikkelit
|
1677785
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Grynkhai
|
Grynkhai
|
Grynkhai ( tai , myös , , ; ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Euboian saarella Kreikassa. Se sijoitetaan lähelle nykyistä Kými-Alivérin kunnan Kriezán kylää.
Maantiede
Grynkhain kaupunkikeskus sijoitetaan nykyisin Kriezán ja Petriésin kylien lähelle. Aiemmin sijaintipaikaksi on ehdotettu muun muassa keskiaikaisen Koúpan linnan (Kástro Koúpa, La Couppa) kukkulaa lähellä Vrýsin ja Episkopín kyliä. Sitä on kuitenkin ehdotettu todennäköisemmin jonkun muun, kuten Oikhalian kaupungin paikaksi.
Grynkhain kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen pienikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu todennäköisimmin alle 25 neliökilometriä tai ainakin alle 100 neliökilometriä. Grynkhain lähellä siitä etelään sijaitsi Dystoksen kaupunki.
Historia
Grynkhain historiasta tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Grynkhai kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon ollen mahdollisesti yksi sen alkuperäisistä jäsenistä, ja se mainitaan liiton verotusluetteloissa useita kertoja vuosina 451/450–416/415 eaa. 400-luvun eaa. lopulla Grynkhai tuli osaksi Eretrian polista, ja grynkhailaiset jaettiin Eretrian kuuteen fyleen. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymejä Grynkheus (), Brynkheieus () ja Rhynkhaios ().
Rakennukset ja löydökset
Kaupungin oletetulta paikalta nykyisestä Kriezásta on löydetty rakennusten osia sekä hautoja.
Lähteet
Antiikin Euboian kaupungit
Kými-Alivéri
|
1527172
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Niemij%C3%A4rvi%20%28Kuhmoinen%29
|
Niemijärvi (Kuhmoinen)
|
Niemijärvi eli Niemisjärvi on Pirkanmaalla Kuhmoisissa Harjunsalmen kylän lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 3,6 hehtaaria, se on 350 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Sen eteläpuolella sijaitseva Tervavuori nousee noin 30 metriä järven pinnan yläpuolelle. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 1,1 kilometriä ja sen rannat ovat pääosin soistunutta metsämaata. Itärannalle on rakennettu yksi vapaa-ajan asunto, jolle tulee tie idästä valtatieltä 24.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Päijänteen alueella (14.22), jonka Iso-Pihlajajärven valuma-alueeseen (14.225) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 146,3 metriä mpy. Siihen johtaa kaksi lyhyttä ojaa. Laskuoja lähtee järven pohjoispäästä ja laskee lopulta Pikku-Onkiaiseen. Laskuojan pudotus on 29,7 metriä.
Historiaa
Vuoden 1855–1856 Kalmbergin kartastossa järvi on merkitty, mutta se on nimetön.
Vuoden 1966 peruskartassa järven nimi oli Niemisjärvi. Tuolloin järvi oli autio ja sen pohjoispäästä lähti vain lyhyt laskuoja. Vuoteen 1986 mennessä järvelle oli rakennettu vapaa-ajan asunto ja järveen oli johdettu kaksi lyhyttä ojaa. Lisäksi laskuojaa oli jatkettu Pikku-Onkiaiseen asti.
Lähteet
Iso-Pihlajajärven valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Kuhmoisten järvet
|
528422
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Civic%20Arena
|
Civic Arena
|
{{Stadion
| nimi = Civic Arena
| lempinimi = The Igloo
| kuva = Pittsburgh-pennsylvania-mellon-arena-2007.jpg
| sijainti = 66 Mario Lemieux Place, Pittsburgh, Pennsylvania 15219-3516
| koordinaatit =
| rakennustyöt aloitettu = 12. maaliskuuta 1957
| avattu = 19. syyskuuta 1961
| remontoitu =
| laajennettu =
| suljettu =
| purettu = 2012
| omistaja = Pittsburghin kaupunki
| hoitaja =
| kenttä =
| rakennuskustannukset =
| arkkitehti = Mitchell and Ritchey
| aikaisemmat nimet = Pittsburgh Civic Arena (1961–1999) Mellon Arena
| vuokralaiset = Entiset:Pittsburgh PenguinsPittsburgh HornetsPittsburgh CrosseFirePittsburgh BullsPittsburgh GladiatorsPittsburgh StingersPittsburgh PhantomsPittsburgh RensPittsburgh TrianglesPittsburgh PipersPittsburgh CondorsPittsburgh SpiritsPittsburgh Xplosion
| paikkoja = 16958 (jääkiekko) 17537 (koripallo) 15924 (arena football) 15788 (sirkus) 18150 (paini)
}}Civic Arena''' oli Pittsburghissa Pennsylvanian osavaltiossa Yhdysvalloissa sijaitseva urheiluareena. Se avattiin 19. syyskuuta 1961. Areenassa oli 16958 paikkaa hallin ollessaan mukautettu jääkiekko-ottelua varten. Paikoista 1696 oli klubipaikkoja. Yhdysvalloissa areenasta käytettiin nimitystä ”The Igloo” (suomeksi ”Iglu”).
Kaudesta 2010–2011 alkaen Penguins on pelannut kotipelinsä Consol Energy Centerissä.
Pittsburghin rakennukset ja rakennelmat
Yhdysvaltain urheiluhallit
Yhdysvaltain jäähallit
Pittsburgh Penguins
|
606536
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hirvij%C3%A4rvi
|
Hirvijärvi
|
Hirvijärvi voi tarkoittaa seuraavia:
Kyliä tai asutusalueita
Hirvijärvi, kylä Jalasjärvellä Kurikassa
Hirvijärvi, kylä Juupajoella
Hirvijärvi, kylä Kaavilla
Hirvijärvi, kylä Karttulassa Kuopiossa
Hirvijärvi, kaupunginosa Kuopiossa
Hirvijärvi, kylä Lopella
Hirvijärvi, kaupunginosa Pieksämäellä
Hirvijärvi, kylä ja järvi Siikaisissa
Hirvijärvi, kylä Sonkajärvellä
Järviä
Hirvijärvi, järvi Hirvensalmen Hirvilahdella
Hirvijärvi, järvi Hirvensalmen Letrunkylässä
Hirvijärvi, järvi Hollolassa
Hirvijärvi, järvi Ikaalisissa
Hirvijärvi, järvi Jalasjärvellä
Hirvijärvi, järvi Joutsassa
Hirvijärvi, järvi Juupajoella
Hirvijärvi, järvi Jyväskylässä
Hirvijärvi, järvi Jämsän Hämepohjassa
Hirvijärvi, järvi Jämsän Koskenpäällä
Hirvijärvi, järvi Jämsän Sammallahdella
Hirvijärvi, järvi Jämsänkoskella
Hirvijärvi, järvi Kangasniemellä
Hirvijärvi, järvi Karstulassa
Hirvijärvi, järvi Kihniössä
Hirvijärvi, järvi Kouvolassa
Hirvijärvi, järvi Kuhmoisissa
Hirvijärvi, järviallas Kuopiossa ja Tervossa, osa Hirvijärvi–Kallioselkä–Ahveninen–Suovun järvikokonaisuutta
Hirvijärvi, järvi Kuopiossa Hirvilahden kylän lähellä
Hirvijärvi, järvi Kyyjärvellä
Hirvijärven tekojärvi, tekojärvi Lapualla ja Seinäjoella
Hirvijärvi, järvi Mikkelissä
Hirvijärvi, järvi Nurmossa
Hirvijärvi, järvi Vantaanjoen vesistössä Hyvinkäällä, Riihimäellä ja Lopella
Hirvijärvi, järvi Mynämäellä
Hirvijärvi, järvi Orivedellä
Hirvijärvi, järvi Padasjoella
Hirvijärvi, järvi Parkanossa
Hirvijärvi, järvi Pieksämäellä
Hirvijärvi, järvi Pielavedellä
Hirvijärvi, järvi Pyhtäällä
Hirvijärvi, järvi Pälkäneellä
Hirvijärvi, järvi Ruovedellä
Hirvijärvi, järvi Sysmässä
Hirvijärvi, järvi Tampereella
Hirvijärvi, järvi Toivakassa
Hirvijärvi, järvi Valkealassa
Hirvijärvi, järvi Vesilahdella
Hirvijärvi, järvi Virtain Piilissä
Hirvijärvi, järvi Ylöjärven Hirvilahdella
Hirvijärvi, järvi Ylöjärven Takamaalla
Hirvijärvi, järvi Ähtärissä
Muunnelmia
Iso Hirvijärvi, järvi Mikkelissä
Iso Hirvijärvi, järvi Pälkäneellä
Iso Hirvijärvi, järvi Sysmässä
Pieni Hirvijärvi, järvi Mikkelissä
Vähä Hirvijärvi, järvi Kihniössä
Vähä Hirvijärvi, järvi Pälkäneellä
Vähä Hirvijärvi, järvi Sysmässä
Vähä Hirvijärvi, järvi Tampereella
Henkilöitä
Liisa Hirvijärvi (s. 1935), pituushyppääjä, pika- ja viestijuoksija.
Järvien täsmennyssivut
|
360338
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alchemy
|
Alchemy
|
Alchemy on brittiläisen rockyhtyeen Dire Straitsin ensimmäinen livetaltiointi. Albumi on julkaistu vuonna 1984. Albumilta löytyy yhtyeen siihen asti tunnetuimmat kappaleet liveversiona.
Albumi nousi Britannian albumilistan kolmanneksi.
Kappaleet
CD 1
CD 2
Kokoonpano
Mark Knopfler – kitara, laulu
Hal Lindes – kitara
John Illsley – basso
Terry Williams – rummut
Alan Clark – urut
Vierailevat muusikot
Mel Collins – saksofoni
Joop de Korte – rummut
Tommy Mandel – koskettimet
Arvostelut
AllMusic:
Lähteet
Vuoden 1984 konserttitallenteet
Dire Straitsin albumit
|
759946
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Adventin%20aikaa
|
Adventin aikaa
|
Adventin aikaa on Viipurin Lauluveikkojen studiolevy vuodelta 2003.
Kappaleet
Lähteet
Vuoden 2003 joulualbumit
Viipurin Lauluveikkojen albumit
Suomalaiset joulualbumit
|
366669
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Huittula
|
Huittula
|
Huittula on kylä ja taajama entisessä Sääksmäen kunnassa, joka kuuluu nykyään Valkeakosken kaupunkiin. Taajamassa oli vuoden 2011 lopussa 332 asukasta.
Huittula on Sääksmäen kunnan entistä keskustaa, jonka lähellä sijaitsee keskiajalta peräisin oleva Sääksmäen kirkko. Kirkon seutu, joka muodostaa historiallisen Sääksmäen ytimen, kuuluu Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.
Huittulassa toimii Rauhalan koulu, ja lähellä sijaitsevat Rapolan kartano, Rapolanharjun muinainen linnavuori sekä Voipaalan kuvataidekeskus. Linkkimasto Huittulanharjun kupeessa on Huittulan ja Kemmolan kylien välisellä rajalla.
Kylän pääkatu on Huittulantie, joka on osa yhdystietä 3071 eli Vanhaa Hämeenlinnantietä.
Huittulan taiteilijayhdyskunta
Huittulassa oli merkittävä taiteilijayhdyskunta kesäisin 1910-luvulla ja itsenäisyyden alkuvuosina. Vakituisesti Huittulassa ovat asuneet ja työskennelleet taiteilijaveljekset Mikko Carlstedt ja Kalle Carlstedt. Heidän luoksensa kerääntyi kesäisin "marraskuulaisia" kuvataiteilijoita. Viljo Kojo kuvaa kylän ja taiteilijaboheemien kesäistä maalaiselämää teoksissaan Kylä ja kaupunki (1916), Aurinko, kuu ja valkoinen hevonen (1919), Kiusauksesta kirkkauteen (1922) ja Suruttomain seurakunta (1921).
Kalle Carlstedtin ystävä Joel Lehtonen osti Vanajaveden saaresta Lintukoto-nimisen huvilan 1920-luvun alussa. Myös hän kertoo Huittulasta kirjassaan Hyvästi Lintukoto. Mikko Carlstedtin kanssa Huittulassa maalasi jopa samoja aiheita useana vuonna Mikko Oinonen, joka suunnitteli asettuvansa kylään vakituisesti asumaan.
Filosofian tohtori Thorsten Renvall rakennutti Lars Sonckin suunnitteleman kansallisromanttisen huvilansa, nykyisen Tervapääskyn, keskeiselle paikalle Huittulaan vuonna 1913.
Lähteet ja kirjallisuutta
Viljo Kojo: Liian onnellinen (1926).
Viljo Kojo: Postitalon Anna-Mari ja Särkän poika (1928).
Annamaija Kuuliala: Varrella Sääksmäen vienojen vesien. Sääksmäki-seura, 1988.
Joel Lehtonen: Putkinotkon herra. Joel Lehtosen kirjeitä Sylvia Avellanille, toim. Pekka Tarkka.
Sääksmäen kylät
Valkeakosken taajamat
Suomen kirkonkylät
Suomen entiset kuntakeskukset
|
858443
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kromihappo
|
Kromihappo
|
Kromihappo (H2CrO4) on vahva happo, joka tunnetaan vain liuoksenaan. Sitä muodostuu dikromihapon (H2Cr2O7) kanssa, kun kromitrioksidia liuotetaan veteen tai rikkihappoon tai kromaatti- ja sikromaattiyhdisteistä rikkihapolla. Myös kromitrioksidista, jota voidaan pitää kromihapon anhydridinä, käytetään usein nimeä kromihappo. Kromihappojen suolat ovat kromaatteja ja dikromaatteja.
Ominaisuudet
Kooltaan ja tetraedriseltä geometrialtaan kromihappo muistuttaa rikkihappoa. Molemmissa myös keskusatomin hapetusluku on +6. Vaikka kromihappo onkin suhteellisen vahva on se huomattavasti rikkihappoa heikompi, sitä ei ole myöskään pystytty eristämään ja se pelkistyy hyvin helposti. Vedessä se deprotonoituu kromaatti-ioniksi ja vety-ioniksi ja protonoimaton muoto on vallitseva vain hyvin happamissa olosuhteissa. Typpihappo- ja perkloorihappoliuoksissa on havaittu myös muoto HCrO4-.
Käyttö
Kromihappo on voimakas hapetin, minkä vuoksi sitä käytetään laboratorioissa lasitavaroiden puhdistamiseen. Ongelmana on kuitenkin kuusiarvoisen kromin myrkyllisyys ja karsinogeenisuus.
Kromihappo kykenee hapettamaan monia orgaanisia yhdisteitä. Sillä voidaan hapettaa primaariset alkoholit aldehydeiksi ja usein myös edelleen karboksyylihapoiksi, sekundääriset alkoholit ketoneiksi. Lisäksi se voi hapettaa myös alkeenejä ja aromaattisia hiilivetyjä. Yhdisteen alkoholienhapetusmekanismin arvellaan sisältävän kromaattiesterin, joka hajoaa kahden elektroninsiirron seurauksena, jolloin myös yksi hiilen ja vedyn välinen sidos katkeaa ja hiilen ja hapen välille syntyy kaksoissidos.
Kromihaposta voidaan valmistaa myös muita yhdisteitä esimerkiksi suolahapon ja kromihapon välisessä reaktiossa muodostuu kromyylikloridia.
Lähteet
Epäorgaaniset hapot
Kromiyhdisteet
|
1195325
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Amerikkalainen%20unelma%20%28t%C3%A4smennyssivu%29
|
Amerikkalainen unelma (täsmennyssivu)
|
Amerikkalainen unelma voi tarkoittaa seuraavia:
Amerikkalainen unelma, keskeinen ajatus Yhdysvaltojen kansalliseetoksessa
Amerikkalainen unelma, Edward Albeen näytelmä vuodelta 1961
Amerikkalainen unelma (Suton), jugoslavialais-yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1983
Beat! : eräs amerikkalainen unelma (The Beat Generation: An American dream), dokumenttielokuva vuodelta 1986
The Jacksons: Amerikkalainen unelma (The Jacksons: An American Dream), dokumenttielokuva vuodelta 1992
Amerikkalainen unelma (Telling Lies in America), elokuva vuodelta 1997
|
684567
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Oligopsoni
|
Oligopsoni
|
Oligopsoni tarkoittaa taloustieteessä kilpailutilannetta, jossa markkinoilla on useita tietyn palvelun tai tuotteen ostajia, joilla on pienen ryhmänsä vuoksi markkinavoimaa vaikuttaa hintojen määräytymiseen. Tästä syystä oligopsoni lasketaan markkinahäiriöksi. Oligopsonillinen tilanne toimii vastaavasti kuin monopsoni.
Suomessa vähittäiskaupan keskusliikkeet ovat pitkään olleet oligopsoniasemassa. Tilanteesta ovat kärsineet sekä tuottajat, jotka ovat saaneet tuotteistaan alhaisen myyntihinnan, että ostajat, jotka joutuvat Suomessa maksamaan useista tuotteista EU-hintoja keskimääräistä korkeampia hintoja.
Katso myös
Markkinahäiriö
Monopsoni
Oligopoli
Monopoli
Lähde
Pekkarinen-Sutela: Avain kansantaloustieteeseen, WSOY, Juva 2004
Mikrotaloustiede
he:אוליגופול#אוליגופסון ואוליגופול דו צדדי
|
1573260
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakko%20Lantta
|
Jaakko Lantta
|
Jaakko Lantta (s. 22. huhtikuuta 1996 Valkeala) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa SM-liigajoukkue Kalevan Pallossa. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta Lantta osaa pelata myös laidassa. Hän laukoo oikealta.
Ura
Lantta aloitti jääkiekkoilun Valkealan Kiekossa, mutta hän siirtyi jo varhain juniorina varsinaiseen kasvattajaseuraansa KooKoohon. Kaudella 2011–2012 Lantta toimi seuran C-nuorten kapteenina. Kaudella 2012–2013 hän kuului KooKoon B-nuorten kapteenistoon. Lantta teki B-nuorten Mestiksessä 24 ottelussa peräti kolmen pisteen ottelukohtaisella tahdilla tehot 15+57=72, joilla hän voitti koko sarjan syöttöpörssin ja jakoi pistepörssin neljännen sijan Diskoksen Teemu Siirosen kanssa. Sarjan pistepörssin voitti Lantan ketjukaveri Eetu Elo, jonka kanssa hän siirtyi seuraavaksi kaudeksi 2013–2014 Pelicansiin. Kaksikko pelasi kautensa suurimmaksi osaksi seuran B-nuorissa, mutta osan kaudestaan myös A-nuorissa.
Kaudella 2014–2015 Elo pelasi Pelicansin A-nuorissa nivusvaivojen vuoksi runkosarjassa vain 31 ottelua, mutta hän teki kuitenkin yli piste per peli -tahdilla niissä tehot 5+28=33. Elo oli Pelicansin paras syöttäjä ja neljänneksi paras pistemies. Hänet valittiin A-nuorten SM-liigan helmikuun kuukauden pelaajaksi. Kaudella 2015–2016 Lantta oli tehoilla 10+31=41 Pelicansin toiseksi paras pistemies Jesperi Viikilän jälkeen ja hän voitti joukkueen sisäisen tehotilaston lukemalla +14. Kauden 2016–2017 Lantta aloitti Pelicansin A-nuorissa, mutta syyskuun 2016 lopulla seura lainasi hänet Mestis-joukkue Heinolan Peliittoihin, kun sarja käynnistyi. Lantta pelasi siellä kauden kaikki 50 runkosarjaottelua, vaikka hän pelasikin kauden aikana myös muutamia otteluita Pelicansin A-nuorissa. Lantan tulokaskausi Mestiksessä toi runkosarjassa tehot 7+15=22. Neljässä playoff-ottelussa hän jäi ilman tehopisteitä.
Lantta siirtyi kaudeksi 2017–2018 jatkamaan Mestis-pelejään vuoden mittaisella sopimuksella Savonlinnan Pallokerhoon. Hän voitti kauden päätteeksi Mestis-hopeaa. Kaudella 2018–2019 Lantta oli tehoilla 17+24=41 joukkueen paras maalintekijä Matias Lainion ja Teemu Lämsän kanssa sekä toiseksi paras pistemies Lainion jälkeen. Kaudeksi 2019–2020 hän siirtyi Imatran Ketterään. Lantta voitti koko Mestiksen piste- ja syöttöpörssin tehoilla 16+41=57. Hänet palkittiin pistepörssivoitostaan Jouni Rinnelle -palkinnolla ja Lantta voitti myös sarjan tehotilaston lukemalla +33, jolloin hänet palkittiin Jari Hirsimäki -palkinnolla. Lantta palkittiin myös Mestiksen parhaana hyökkääjänä Mika Helkearo -palkinnolla ja pelaajat äänestivät hänet kauden parhalle pelaajalle myönnettävän Kultaisen kiekon voittajaksi. Lantta äänestettiin myös ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Hänet valittiin myös Mestiksen joulukuun kuukauden pelaajaksi sekä joulukuun ja helmikuun kuukauden kentälliseen. Lantta voitti kauden aikana myös Suomen Cupin.
Lantta siirtyi kaudeksi 2020–2021 1+1-vuotisella SM-liigasopimuksella Saimaan Palloon. Hän teki liigadebyyttinsä runkosarjan avauskierroksella 2. lokakuuta 2020 vieraissa Tampereen Ilvestä vastaan. Hänet merkittiin SaiPan kolmosketjun oikeaan laitaan Micke Saaren ja Elmeri Kaksosen viereen. Lantta sai ottelussa jääaikaa 16.09 minuuttia. Hän teki myös liigauransa avausmaalin, kun SaiPa kavensi ottelun ilman maalivahtia 2–1:een ajassa 59.18. Lantta sai myös yhden kahden minuutin jäähyn kampituksesta. Hän vakiinnutti tulokaskautensa edetessä paikkansa pääasiassa SaiPan kakkossentterinä ja teki 49 runkosarjaottelussa tehot 6+6=12. Helmikuussa 2021 Lantta teki seuran kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.
Kaudella 2021–2022, joulukuussa 2021 SaiPa lainasi Lantan alustavasti joulutaukoon asti ulottuvalla sopimuksella hänen aiempaan seuraansa, Ketterän Mestis-joukkueeseen. Hän pelasi siellä lopulta viisi ottelua. Tammikuussa 2022 SaiPa lainasi Lantan kahden ottelun ajaksi Kalevan Pallon SM-liigajoukkueeseen, kun joukkue tarvitsi paikkaajaa poissaolijoille. Hän pelasi siellä lopulta vain yhden ottelun, kun Lantan toinen lainaottelu siirtyi vastustajajoukkue Vaasan Sportissa ilmenneiden koronavirustartuntojen vuoksi. Hän ei pelannut lainapestinsä päätyttyä enää otteluakaan SaiPassa. Tammikuun jälkipuoliskolla seura vapautti Lantan etsimään itselleen uuden joukkueen. Seuraavana päivänä hänen vahvistettiin siirtyvän loppukauden kattavalla sopimuksella Ruotsin toiseksi korkeimmalle sarjatasolle HockeyAllsvenskan-joukkue Västerviks IK:hon. Kauden jälkeen kesäkuussa SaiPa vahvisti purkaneensa Lantan sopimuksen yhteisymmärryksessä.
Lantta palasi kaudeksi 2022–2023 Mestikseen ja siirtyi vuoden mittaisella sopimuksella Iisalmen Peli-Karhuihin. Hänet nimettiin joukkueen varakapteeniksi. Joulukuussa 2022 IPK lainasi Lantan KalPan SM-liigajoukkueeseen. Kaksi päivää ennen siirtotakarajaa helmikuussa 2023 hän teki KalPan kanssa kevääseen 2024 ulottuvan jatkosopimuksen. Lantta teki liigauransa ensimmäisen playoff-maalin kuudennessa puolivälieräottelussa 25. maaliskuuta 2023 Pelicansia vastaan. Lantan osuma jäi KalPan 5–1-voittoon päättyneen ottelun voittomaaliksi ja se tasoitti ottelusarjan 3–3:een. Pelicans lopulta kuitenkin eteni välieriin seitsemännen ottelun päätteeksi.
Pelityyli
Tommi Niemelä kuvaili Lanttaa Pelicansin A-nuoria valmentaessaan työteliääksi pelaajaksi, joka on taitava kiekon kanssa. Niemelän mukaan Lantta pystyy pelaamaan paineen alla ja hän ymmärtää myös puolustuspeliä. Niemelän mukaan Lantta on enemmän pelintekijä kuin ratkaisija ja valitsee usein syötön laukauksen sijaan.
Muuta
Lantta valmistui ylioppilaaksi Lahden lyseon lukiosta lukiosta syksyllä 2015.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Suomalaiset jääkiekkoilijat
KalPan pelaajat
Vuonna 1996 syntyneet
Elävät henkilöt
|
141885
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kustom
|
Kustom
|
Kustom on yhdysvaltalainen vahvistimien valmistaja, joka aloitti toimintansa vuonna 1966. Yhtiö valmistaa myös oheistarvikkeita.
Sähköiset soittimet
|
186123
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tykkimies
|
Tykkimies
|
Tykkimies on sotilasarvo Suomen Puolustusvoimissa. Tykkimies on alin miehistön sotilasarvo tykistö-aselajissa ja ilmatorjunnassa. Se vastaa jalkaväen jääkäriä. Merivoimissa rannikkojoukoissa (ns. vihreä linja) kaikki miehistöön kuuluvat ovat tykkimiehiä tai korpraaleja koulutushaarastaan riippumatta. Aiemmin Suomessa oli käytössä sotilasarvo "sotamies", jota käytettiin sekä tykistössä että jalkaväessä. Osa tykkimiehistä koulutetaan erikseen tykkien käsittelyyn, tuliasemamiehiksi, joka on tykistön yksi koulutushaara.
Tykkimiehiksi kutsutaan usein myös kaikkia kenttätykistössä palvelevia ja palvelleita sotilasarvoon katsomatta. Vastaavasti rannikkotykistössä palvelleita voidaan kutsua rannikkotykkimiehiksi ja ilmatorjuntatykistössä palvelleita ilmatorjuntamiehiksi.
Katso myös
Museo Militaria
Sotilasarvot
|
1743559
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hadeland%20%28sanomalehti%29
|
Hadeland (sanomalehti)
|
Hadeland on norjalainen vuonna 1918 perustettu paikallislehti, jonka kotikunta on Gran. Lehti ilmestyy kolmesti viikossa ja kuuluu Amedia-konserniin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Lehden verkkosivut
Norjalaiset sanomalehdet
Gran
Jevnaker
Lunner
|
1529670
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mallophora
|
Mallophora
|
Mallophora on petokärpästen heimoon (Asilidae) kuuluva hyönteisten – täsmällisemmin kaksisiipisten – suku. Siihen kuuluu 119 lajia.
Lajit
Mallophora abana
Mallophora ada
Mallophora aeaca
Mallophora affinis
Mallophora ajax
Mallophora albicincta
Mallophora aleto
Mallophora antica
Mallophora antiqua
Mallophora argentipes
Mallophora aria
Mallophora atra
Mallophora auromystacea
Mallophora barbipes
Mallophora bassleri
Mallophora bellingeri
Mallophora belzebul
Mallophora bergii
Mallophora bigotii
Mallophora breviventris
Mallophora bruneri
Mallophora calida
Mallophora campestris
Mallophora candens
Mallophora ciliata
Mallophora cilicrura
Mallophora cinerascens
Mallophora clavipes
Mallophora clavitarsis
Mallophora coeruleiventris
Mallophora contraria
Mallophora copelloi
Mallophora cora
Mallophora craverii
Mallophora cruralis
Mallophora curiosa
Mallophora dallasi
Mallophora nigrifemorata
Mallophora nigritarsis
Mallophora nigriventris
Mallophora opposita
Mallophora pica
Mallophora pipiens
Mallophora pluto
Mallophora pulchella
Mallophora purpurea
Mallophora pusilla
Mallophora pyrura
Mallophora robusta
Mallophora ruficauda
Mallophora rufiventris
Mallophora schwarzi
Mallophora scopifer
Mallophora scopitarsis
Mallophora scutellaris
Mallophora semivolacea
Mallophora sexualis
Mallophora singularis
Mallophora dana
Mallophora doellojuradoi
Mallophora emiliae
Mallophora fairchildi
Mallophora fascipennis
Mallophora fautrix
Mallophora freycineti
Mallophora fulviventris
Mallophora fusca
Mallophora geijskesi
Mallophora geniculata
Mallophora inca
Mallophora infernalis
Mallophora jemina
Mallophora lampon
Mallophora leschenaultii
Mallophora lecotricha
Mallophora lucida
Mallophora lugubris
Mallophora lynchi
Mallophora macquartii
Mallophora media
Mallophora mexicana
Mallophora minos
Mallophora neta
Mallophora socculata
Mallophora speciosa
Mallophora sylveirii
Mallophora testaceipes
Mallophora testaceitarsis
Mallophora tibialis
Mallophora trisiphones
Mallophora tolteca
Mallophora trichostica
Mallophora vegeta
Mallophora ventralis
Mallophora vorax
Mallophora xylocopiides
Mallophora zita
Mallophora zottai
Mallophora thompsoni
Mallophora ardens
Mallophora bomboides
Mallophora orcina
Mallophora annuliventris
Mallophora armata
Mallophora cingulata
Mallophora circumflava
Mallophora cortesi
Mallophora crocuscopa
Mallophora dureti
Mallophora fritzi
Mallophora gracipes
Mallophora hemivitrea
Mallophora incanipes
Mallophora leucopyga
Mallophora papaveroi
Mallophora parasylveirii
Mallophora tertiavitrea
Mallophora tsacasi
Mallophora wilhelmi
Lähteet
Mallophora
Käyttäjän PtmBot luomat artikkelit toinen kokeiluajo
|
354634
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Joulukortti
|
Joulukortti
|
Joulukortit ovat joulun edellä postitse lähetettäviä tervehdyksiä, joissa toivotetaan hyvää joulua. Useasti joulukorteissa toivotetaan myös hyvää uutta vuotta.
Ruotsalaisen Jenny Nyströmin vuosina 1886–1946 piirtämät erilaiset joulukortit ovat olleet suosittuja vuosikausia. Kortteja ovat Suomessa piirtäneet mm. Martta Wendelin, Rudolf Koivu, Pekka Vuori, Osmo Omenamäki, Kimmo Pälikkö, Mauri Kunnas ja Virpi Pekkala.
Monet lapset lähettävät joulunalusaikaan joulukortteja mm. joulupukille. Vuonna 2010 joulupukille lähetettiin noin 600 000 kirjettä ympäri maailmaa.
Historiaa
Joulukortit ovat alun perin Englannista: ensimmäistä tunnettua korttia painettiin Lontoossa vuonna 1843 1 000 kappaletta. Joulukortit saivat nopeasti suosiota ja levisivät ympäri Eurooppaa, vaikka Keski-Euroopassa uuden vuoden lahjat ja tervehdykset olivat olleet pidempi perinne. Kuitenkin Saksaan syntyi 1860-luvulla joulukorttiteollisuutta, joka menestyi hyvin ja hallitsi parikymmentä vuotta Euroopan markkinoita.
Joulukorttien aiheet eivät aluksi olleet kovin jouluisia. Joulutonttujen ja muiden jouluaiheiden sijaan korteissa oli pitsimäisiä koristeita ja erilaisia vaaleasävyisiä kukkasia sekä lehviä kuten neliapiloita. Aiheet tulivat usein uuden vuoden korteista, joitten lähettäminen oli yleisempää kuin joulukorttien. Uskonto-aiheet kuten jouluseimi, kirkko ja enkelit olivat yleisiä jo 1800-luvun lopulla.
Sekä joulutontut että joulupukki esiintyivät korteissa jo 1800-luvulla, mutta niitten alun perin pelottava ja tummasävyinen ulkomuoto muuttui 1900-luvulle tultaessa iloiseksi ja punapukuiseksi. Jouluporsas ja sen valmistaminen jouluateriaksi oli aiemmin myös yleinen aihe.
Myöhemmin korteissa ovat yleistyneet perinteiset jouluiset aiheet kuten joulupuuro, tontut ja kynttilät sekä punainen väri. Nykyisin suosittu kuva-aihe joulukuusi ei ole ollut käytössä yhtä pitkään. Joulukuusi liittyy korteissa perhejouluun tai metsän väen joulunviettoon. Korteissa talvimaisemat ovat yleisimpiä. Myös valokuvat esimerkiksi linnuista ja oikeista kuusista ovat nykyajan korteissa yleisiä.
Joulukortti-innostukselle oli toki muitakin syitä kuin ihmisten innostus: rautatiet olivat nopeuttaneet postinkulkua, postimerkit oli otettu käyttöön ja uusi painotekniikka mahdollisti korttien sarjavalmistuksen sekä luku- ja kirjoitustaito olivat yleistyneet.
Joulukortit Suomessa
Varhaisimmat Suomeen tulleet kortit olivat saksalaisia ja ruotsalaisia. Vanhin Suomessa lähetetty joulukortti tunnetaan vuodelta 1871. Suomessa joulukorttien lähettäminen yleistyi merkittävästi 1920-luvulla. Eniten lähetettiin saksalaisia ja ruotsalaisia kortteja, mutta venäläisiäkin oli liikkeellä. Ensin korttien lähettely oli varakkaiden ja kaupunkilaisten tapa, mutta myöhemmin myös maaseudun asukkaat ja työväestö alkoivat lähetellä kortteja.
Joulu on Suomen postille kiireisintä aikaa, sillä suomalaiset lähettävät kortteja eniten joulunaikaan. Joulukortteja lähetettiin eniten vuosina 1995—2009, jolloin vuosittain lähetettiin reippaasti yli 50 miljoonaa korttia.
Vuonna 2010 suomalaiset lähettivät 47 miljoonaa joulukorttia, niistä noin kymmenesosa eli viisi miljoonaa lähetettiin ulkomaille. Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaiset lähettävät keskimäärin 26 postikorttia vuodessa, joista puolet on joulukortteja. IRO Researchin Postille vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa suomalaisista (66 %) aikoi postittaa joulukortteja tai -kirjeitä.
Lähetettyjen korttien määrä väheni lähes 40 % viidessä vuodessa 2010–2015. Vuonna 2020 lähetettiin lähes 18 miljoonaa joulukorttia, mikä oli 20 % enemmän kuin vuonna 2019. Vuonna 2021 lähetysmäärä väheni, kortteja postitettiin lähes 16 miljoonaa. Suurin haaste tuolloin oli korttien perillemeno pääkaupunkiseudulla etenkin Helsingin kantakaupungissa, jossa oli jakeluongelmia. Postin tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2021 lähes 80 % suomalaisista aikoi lähettää joulutervehdyksen joko korttina tai kirjeenä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Avoimen museon vuotuisjuhlat: Joulukortit ja -tervehdykset
YLE: Joulukortti voi kolahtaa luukusta vielä tammikuussa
YLE: Joulupostia kulkee reippaasti vielä digiaikanakin
Yhteishyvä: Joulukorttien teko-ohjeet
Joulu
Postiliikenne
|
346721
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/G%C3%A9za%20Anda
|
Géza Anda
|
Géza Anda (19. marraskuuta 1921 – 14. kesäkuuta 1976) oli unkarilainen pianisti.
Anda tulkitsi muun muassa Wolfgang Amadeus Mozartia, Ludwig van Beethovenia, Robert Schumannia, Johannes Brahmsia ja Béla Bartókia. Hän oli arvostettu klassismin ja romantiikan ajan pianomusiikin esittäjä ja levyttäjä.
Anda syntyi Budapestissa ja sai opetusta Ernő Dohnányiltä. Hän kuoli syöpään Zürichissä 54-vuotiaana.
Lähteet
Unkarilaiset pianistit
Vuonna 1921 syntyneet
Vuonna 1976 kuolleet
|
1478507
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Komarov
|
Komarov
|
Komarov tai Komarova on seuraavien henkilöiden sukunimi:
Aleksander Komarov (s. 1962), suomenvenäläinen jääkiekkoilija
Aleksandr Komarov (1923−2013), neuvostoliittolainen jääkiekkoilija
Aleksandr Komarov (1830−1904), venäläinen kenraali
Aleksei Komarov (1921–2013), neuvostoliittolainen soutaja
Jelena Komarova (s. 1985), azerbaidžanilainen painija
Leo Komarov (s. 1987), suomenvenäläinen jääkiekkoilija, olympiavoittaja ja maailmanmestari
Matvei Komarov (n. 1730–1812), venäläinen kirjailija
Stanislava Komarova (s. 1986), venäläinen uimari
Tatjana Komarova (s. 1968), valkovenäläinen säveltäjä
Vladimir Komarov (1927–1967), neuvostoliittolainen kosmonautti
Vladimir Komarov (1949–2018), neuvostoliittolainen pikaluistelija
Vladimir Komarov (1869–1945), neuvostoliittolainen kasvitieteilijä
Vladimir Komarov (s. 1980), venäläinen jalkapalloilija.
|
1152708
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suljettu%20maa
|
Suljettu maa
|
Suljettu maa: Elämää Pohjois-Koreassa on yhdysvaltalaisen toimittaja Barbara Demickin vuonna 2009 julkaistu teos. Kirja kertoo kuudesta pohjoiskorealaisesta loikkarista, joita Demick on haastatellut.
Kirjan henkilöt
Rouva Song, maalleen uskollinen perheenäiti.
Oak-Hee, rouva Songin kapinallinen tytär.
Mi-ran ja Jun-sang, jotka ovat nuoria ja rakastuneita.
Kim Hyuck, katulapsi.
Tohtori Kim, lääkäri.
Vuoden 2009 kirjat
|
1104157
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti%20Hannula
|
Matti Hannula
|
Matti Hannula (14. kesäkuuta 1943 Elimäki – 4. kesäkuuta 2013 Outokumpu) oli arvostettu suomalainen urkutaiteilija.
Hannula opiskeli kanttoriksi ja urkuriksi ensin Sibelius-Akatemian Kuopion yksikössä ja myöhemmin Helsingissä Enzio Forsblom johdolla. Urkurin tutkinnon hän sai vuonna 1966, minkä jälkeen hän oli vuoden kanttorina Kuopiossa. Vuosina 1967–1974 Hannula oli Pyynikin seurakunnan urkurina Aleksanterin kirkossa. Tänä aikana hän oli perustamassa Pirkanmaan musiikkiopistoa vuonna 1970, missä hän oli myös rehtorina. Uransa päätyön hän teki Tampereen tuomiokirkon urkurina vuosina 1974–2013. Hän jäi eläkkeelle urkurin virasta kesäkuun alussa vuonna 2013 ja menehtyi vain muutama päivä tämän jälkeen.
Hannula konsertoi laajasti sekä Suomessa että ulkomailla. Tampereen tuomiokirkossa hän järjesti konserttisarjoja.
Tunnustuksia
Kalle Kaiharin kulttuuripalkinto vuonna 2000
Musiikkineuvoksen arvonimi vuonna 2007
Lähteet
Aiheesta muualla
Matti Hannulan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Suomalaiset muusikot
Suomalaiset urkurit
Vuonna 1943 syntyneet
Vuonna 2013 kuolleet
|
22213
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veriryhm%C3%A4
|
Veriryhmä
|
Veriryhmät ovat veren punasolujen ominaisuuksiin ja veriplasman
vasta-aineisiin perustuvia verityyppien ryhmittelyjä. Tavallisimmin käytetyt veriryhmäjärjestelmät ovat ABO- ja Rh-veriryhmäjärjestelmä.
Veriryhmällä on merkitystä muun muassa verensiirrossa, sillä verensiirrot yhteensopimattomien veriryhmien välillä voivat johtaa kuolemaan.
Historia
Veriryhmät löysi itävaltalainen lääkäri Karl Landsteiner vuonna 1901. Hän nimesi verenluovutuksen kannalta tärkeät veriryhmät kirjaimilla A, B ja C. Nykyään ryhmät tunnetaan merkeillä A, B ja O. Hänen havaintonsa toi hänelle Nobelin palkinnon vuonna 1930.
ABO
A-veriryhmän henkilöiden punasolujen pinnalla on antigeeni A:ta, ja heidän veressään on antigeeni B:n vasta-aineita.
B-veriryhmän henkilöiden punasolujen pinnalla on antigeeni B:tä, ja heidän veressään on antigeeni A:n vasta-ainetta.
AB-veriryhmän henkilöiden punasolujen pinnalla on sekä antigeeni A:ta että B:tä eikä heillä ole veressään vasta-ainetta kummallekaan.
O-veriryhmän henkilöiden punasolujen pinnalla ei ole kumpaakaan antigeeniä, mutta heidän veressään on vasta-ainetta molemmille antigeeneille.
RhD-veriryhmä
Ihmisten veriryhmät jaetaan usein myös RhD-positiivisiin (RhD pos) ja RhD-negatiivisiin (RhD neg). RhD-positiivisilla esiintyy veren punasoluissa D-antigeeniä, jota RhD-negatiivisilla ei ole. Vanha, käytöstä pois jäänyt nimi RhD-antigeenille on "reesustekijä". Suomalaisista 86 % on RhD-positiivisia ja 14 % RhD-negatiivisia. Rh-veriryhmäjärjestelmään kuuluu kymmeniä muitakin antigeeneja, mutta RhD on niistä kliinisesti ylivoimaisesti tärkein.
Jos odottava äiti on RhD-negatiivinen ja sikiö RhD-positiivinen, on äidin ensimmäinen positiivinen lapsi lähes aina hyväkuntoinen, mutta odottaessaan toista RhD-positiivista lasta äiti kehittää vasta-ainetta, joka aiheuttaa lapsessa hemolyyttisen taudin. Hemolyyttinen tauti voi pahimmillaan johtaa lapsen kuolemaan, mutta yleisimmästä, RhD-immunisaatiosta aiheutuvaa hemolyyttistä tautia voidaan ehkäistä ennalta.
Antigeenin löysivät vuonna 1937 Karl Landsteiner ja Alexander S. Wiener. Se sai alkuperäisen nimensä reesusapinasta, jonka muodostama vasta-aine reagoi RhD-positiivisten ihmispunasolujen kanssa mutta ei RhD-negatiivisten solujen kanssa. Jälkikäteen on todettu että apinan muodostama vasta-aine oikeastaan tunnisti Landsteiner-Wiener-veriryhmäjärjestelmän LWa-antigeenin - joka kuitenkin esiintyy vahvempana RhD-positiivisissa soluissa.
Muut pinta-antigeenit
ABO- ja Rh-veriryhmien lisäksi on kudosten soluilla muitakin pinta-antigeeneja ryhmitysperusteineen. Näistä muun muassa sikiön Kell- ja Duffy-veriryhmäjärjestelmien antigeeneja vastaan voi äidissä muodostua vaarallisia vasta-aineita, minkä vuoksi voidaan myöhemmissä raskauksissa joutua vastasyntyneen verenvaihtoon.
Yhteensopivuus
Verensiirroissa pitää sekä luovuttajan että vastaanottajien veriryhmien olla yhteensopivat. Alla olevasta taulukosta näkee, kuinka eri veriryhmien verta voi luovuttaa tai vastaanottaa. Esimerkiksi A−-veriryhmän henkilö voi vastaanottaa joko O−- tai A−-veriryhmän verta ja luovuttaa verta AB+-, AB−-, A+- ja A−-veriryhmien henkilöille. Koska useimmilla RhD-negatiivisilla ihmisillä ei ole RhD-vasta-ainetta, ensimmäinen RhD-positiivinen verensiirto ei yleensä johda välittömään punasolujen hajoamiseen, vaan vasta-aineiden muodostumiseen, immunisaatioon. Käytännössä kuitenkin saajalle pyritään antamaan oman ABO- ja RhD-veriryhmän verta tai veriplasmaa.
Esimerkiksi leikkauksissa annetaan länsimaissa käytännössä aina oman ABO-veriryhmän verta. RhD-antigeeni voidaan lähes aina huomioida. Muitakin veriryhmäjärjestelmiä huomioidaan mm. jos potilas on jo muodostanut kliinisesti merkittävän vasta-aineen tai jos vasta-aineiden muodostuminen on erityisen todennäköistä, erityisen haitallista tai erityisen vaikeasti todettavaa.
= Kelpaa vastaanottajalle. = Ei kelpaa vastaanottajalle.
Veriryhmät eri maissa
Japanissa esiintyy uskomusta, että veriryhmä vaikuttaa vahvasti ihmisen persoonaan, luonteenpiirteisiin ja sosiaalisiin taitoihin. Veriryhmä vaikuttaa käytännössä siellä jopa aviopuolisovalintaan.
Lähteet
Aiheesta muualla
Veri
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
207385
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Imogen%20Heap
|
Imogen Heap
|
Imogen Jennifer Jane Heap (s. 9. joulukuuta 1977) on englantilainen laulaja-lauluntekijä. Hänet tunnetaan parhaiten Frou Frou -duon toisena jäsenenä ja vuonna 2005 julkaistusta hitistään ’’Hide and Seek’’.
Ura
Imogen Heap on kotoisin Romfordista, Essexistä, mutta muutti sittemmin Lontooseen. Heap julkaisi ensimmäisen albuminsa iMegaphone vuonna 1998. Hän tapasi Frou Froun toisen jäsenen Guy Sigsworthin 1990-luvulla ja alkoi tehdä musiikkia tämän kanssa. Frou Froun albumi Details ilmestyi vuonna 2002.
Frou Froun albumin ilmestymisen jälkeen Heap keskittyi soolouraansa. Hän julkaisi albumin Speak for Yourself vuonna 2005 ja albumin Ellipse vuonna 2009. Heap voitti Ellipse-albumillaan parhaiten miksatun albumin Grammy -palkinnon vuonna 2010.
Imogen Heapin kappaleita on ollut useissa televisiosarjoissa ja elokuvissa. Kappaleet Hide and Seek, Goodnight and Go ja Speeding Cars ovat soineet televisiosarjan O.C. jaksoissa. Hide and Seek on esiintynyt myös CSI: Miamin jaksossa. Kappale Can't Take It In oli mukana elokuvassa Narnian tarinat: Velho ja leijona. Elokuvassa Holiday (2006) soivat Frou Froun kappale Let go ja Heapin Just for now.
Diskografia
Sooloura
Albumit
iMegaphone (1998)
Speak for Yourself (2005)
Ellipse (2009)
Sparks (2014)
Singlet
Getting Scared (1998)
Shine (1998)
Come Here Boy (1998)
Oh me, Oh my (promo) (1998)
Meantime (GMT ft. Imogen Heap) (promo) (1999)
Aeroplane (promo) (2001)
Hide and Seek (2005)
Goodnight and Go (2006)
Headlock (2006)
Not Now, But Soon (2008)
Canvas (promo) (2009)
First Train Home (2009)
My Secret Friend (IAMX ft. Imogen Heap) (2009)
Lifeline (2011)
Propeller Seeds (2011)
Neglected Space (2011)
Minds Without Fear (2011)
Xizi She Knows (2012)
You Know Where To Find Me (2012)
Telemiscommunications (deadmau5 & Imogen Heap) (2013)
Frou Frou
Albumit
Details (2002)
Singlet
Breathe In (2002)
Must Be Dreaming (2002)
It's Good To Be In Love (2002)
Let Go (promo) (2002)
Lähteet
Aiheesta muualla
Virallinen kotisivu
Suomalainen Imogen Heap -fanisivu
Brittiläiset laulajat
Brittiläiset lauluntekijät
Brittiläiset kosketinsoittajat
Grammy-palkinnon saajat
Vuonna 1977 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1134341
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/M/S%20Grisslan
|
M/S Grisslan
|
M/S Grisslan on vuonna 1971 Turusta valmistunut, Ålandstrafikenin operoima saaristolautta, joka liikennöi Ahvenanmaan saaristossa.
Grisslan tilattiin alun perin Svinö-Degerby reitille, mutta on liikennöinyt vuodesta 1985 nykyisellä reitillään. Alus kulkee Lumparlandin Långnäsistä Kumlingen Snäcköseen tunnissa ja 40 minuutissa. Reitillään se pysähtyy lisäksi Överööhön, Sottungaan ja aiemmin myös tilauksesta Bergön saarelle. Grisslan on vuodesta 2012 alkaen kulkenut reitillään vain kesäkaudella, talvella sen korvaa M/S Ejdern. Aluksessa on matkustatiloina vain pieni salonki autokannen alla. Grisslanilla ei ole sisaraluksia.
Myyntiyritys
Lotta II:en myynnin jälkeen, Grisslan on Ålandstrafikenin vanhin alus. Lisäksi aluksesta puuttuvat sisätilat miltei kokonaan. Alus asetettiin myyntiin vuonna 2010. Alus kuitenkin vedettiin markkinoilta, sillä sille ei löydetty korvaajaa. Vuonna 2012 ja vuoden 2013 alkupuolen alusta pidettiin toimettomana Långnäsin satamassa, sillä alusta ei pidetty merikelpoisena. Kesän 2013 lopussa alus pääsi kuitenkin takaisin liikenteeseen, kun sitä oli ensin paranneltu.
Elokuusta 2020 alkaen alus on Kuljetus-Savolainen Oy:n omistuksessa toiminut itäisen Suomenlahden aluskemikaalivahinkojen- ja öljyntorjunta-aluksena. Grisslan toimii ympärivuorokautisessa valmiudessa 244 päivää vuodessa. Aluksen kotisatama sijaitsee Loviisassa. Sopimuskausi Rajavartiolaitoksen kanssa kestää vuoteen 2025 asti.
Lähteet
Grisslan ruotsinkielisessä Wikipediassa
Grisslan Ålandstrafikenin kotisivuilla
https://kymensanomat.fi/uutiset/lahella/09c90467-be2f-48ab-aa0f-6a5eefa2cdd4
Autolautat
|
1288932
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antoine%20d%E2%80%99Orl%C3%A9ans
|
Antoine d’Orléans
|
Antoine Marie Philippe Louis d’Orléans, Montpensierin herttua (31. heinäkuuta 1824 Neuilly-sur-Seine, Ranska – 4. helmikuuta 1890 Sanlúcar, Espanja) oli Ranskan kuningas Ludvig Filipin kuudes ja nuorin poika, joka vaikutti pääasiassa Espanjassa.
Antoine palveli isänsä hallitsijakaudella Ranskan armeijassa ja yleni Algeriassa käytyjen taistelujen aikana vuonna 1846 everstiluutnantiksi. Hän avioitui vuonna 1846 Espanjan kuningatar Isabellan nuoremman sisaren Maria Luisa Fernandan kanssa ja asettui Ranskassa 1848 tapahtuneen helmikuun vallankumouksen jälkeen asumaan pysyvästi Espanjaan. Hänelle annettiin vuonna 1859 Espanjan hallitsijasuvun infantin arvo. Antoine karkotettiin vuonna 1868 Espanjasta hänen vastustettuaan kuningatar Isabellaa, mutta tämän tultua pian syrjäytetyksi vallankumouksella hän saattoi palata. Vuonna 1870 Antoine oli yksi ehdokkaita Espanjan uudeksi kuninkaaksi. Hän sai kuninkaanvaalissa 27 ääntä, mutta valituksi tuli Italian hallitsijasukuun kuulunut Aostan herttua Amadeus. Vuonna 1871 Antoine oli tilapäisesti karkotettuna Baleaareille, mutta sitten hänet valittiin edustajaksi Espanjan parlamenttiin eli cortesiin. Hän tuki Isabellan pojan Alfonson nostamista Espanjan kuninkaaksi. Kuninkaaksi tullut Alfonso nai Antoinen tyttären Mercedesin. Antoinen toinen tytär Isabella oli naimisissa hänen veljenpoikansa, Pariisin kreivi Philippe d’Orléansin kanssa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Ranskan kuninkaalliset
Espanjan kuninkaalliset
Ranskalaiset herttuat
Vuonna 1824 syntyneet
Vuonna 1890 kuolleet
|
1402207
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Olli%20Takala
|
Olli Takala
|
Olli Ilmari Takala (s. 29. maaliskuuta 1995 Lahti) on suomalainen kiekonheittäjä. Hän edustaa Lahden Ahkeraa ja hänen valmentajanaan toimii Kullervo Lång.
Kalevan kisoista Takala on saavuttanut kiekonheiton hopeaa vuonna 2017. Hänen ennätyksensä ulkoradoilta on 56,55 metriä (2017) ja hallista 52,06 metriä (2017).
Lähteet
Suomalaiset kiekonheittäjät
Vuonna 1995 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1666541
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Morten%20B%C3%B8dskov
|
Morten Bødskov
|
Morten Bødskov (s. 1. toukokuuta 1970 Karup) on tanskalainen sosiaalidemokraattisen puolueen poliitikko ja Tanskan elinkeinoministeri joulukuusta 2022. Hän on aiemmin toiminut oikeusministerinä, veroministerinä ja puolustusministerinä. Bødskov on istunut kansankäräjillä vuodesta 2001.
Lähteet
Aiheesta muualla
Morten Bødskov Tanskan kansankäräjien verkkosivuilla
Tanskan ministerit
Tanskan oikeusministerit
Tanskan puolustusministerit
Tanskalaisten poliittisten nuorisojärjestöjen puheenjohtajat
Vuonna 1970 syntyneet
Elävät henkilöt
|
294527
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Saviselk%C3%A4%E2%80%93Piippola-tie
|
Saviselkä–Piippola-tie
|
Saviselkä–Piippola-tie on museotie Kärsämäen ja Siikalatvan kuntien alueella. Museotieosuus käsittää lähes koko yhdystien 8000, joka on Suomen tieverkon osuus Kärsämäen Saviselän kylän ja Siikalatvan Piippolan taajaman välillä.
Tie haarautuu Saviselässä valtatieltä 28 ja päättyy Piippolan taajamassa seututien 800 risteykseen. Tien pituus on 23,8 kilometriä.
Saviselkä–Piippola-tiestä tuli museotie vuonna 1982. Tie rakentui historiaselvityksen mukaan 1700-luvulla poluista ja kyläteistä. Senaatin päätöksellä siitä tehtiin pitäjien yhdystie vuonna 1825. Valtion hoitoon tie siirtyi vuonna 1920. Vuoteen 1953 saakka tie oli osa valtatietä 4.
Tie kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin.
Piippolan ammatti- ja kulttuuriopisto ja Pentti Haanpään koulu sijaitsevat yhdystie 8000:n varrella lähellä Piippolan taajaman keskustaa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kärsämäen liikenne
Piippola
Siikalatvan liikenne
4
8000
Suomen museotiet
|
596242
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lehtosinisiipi
|
Lehtosinisiipi
|
Lehtosinisiipi (Plebeius artaxerxes) on ruskea sinisiipilaji. Se on melko yleinen, mutta esiintyy yksittäin ja viihtyy metsäkurjenpolven seuralaisena metsäniityillä. Se kuuluu samaan vaikeaan lajikompleksiin kuin punatäpläsinisiipi (Plebeius agestis), ja lajien erottaminen on huomattavan hankalaa. Suomessa samannäköinen laji on etenkin ruskosinisiipi (Plebeius eumedon).
Koko ja ulkonäkö
Lehtosinisiiven molempien sukupuolten siivet ovat yläpuolelta tummanruskeat, ja siiven ulkoreunassa on vaihtelevasti erottuva rivi oranssinpunaisia reunatäpliä, jotka ovat koiraalla etusiivessä himmeät. Siipien alapinnat ovat harmaat, ja niiden poikki kulkee rivi pieniä mustia, valkoreunaisia täpliä, takasiivessä kahdessa rivissä. Suuret oranssit reunustäplät ovat hyvin selkeitä sekä etu- että takasiivissä, ja takasiivessä niiden muodostaman kaaren sisäpuolella on siiven keskelle suuntautunut valkoinen kiilatäplä. Siipiväli 26–31 mm.
Levinneisyys ja lentoaika
Levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Keski-Aasiaan, Pohjois-Kiinaan, Koreaan ja Sahalinille. Lounais-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa esiintyy ulkonäöltään hieman poikkeava alalaji P. a. montensis. Suomessa levinneisyys yltää Ahvenanmaalta ja etelärannikolta Lappiin ja jopa Käsivarren Lapin kärkiosaan saakka, mutta Pohjois-Lapista havainnot ovat yksittäisiä. Perhoset lentävät yhtenä hyvin pitkällä aikavälillä lentonsa aloittavana sukupolvena kesäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle.
Elinympäristö ja elintavat
Lehtosinisiiven elinympäristöjä ovat valoisat lehtometsät sekä kuivat kedot ja aurinkoiset tunturinrinteet. Se suosii etenkin kalkkipitoista maaperää. Perhoset ovat hyvin paikkauskollisia ja käyvät kukilla.
Naaras munii munat yksitellen kukannuppuihin, ja ne kuoriutuvat noin viikon kuluttua. Toukka syö kolmesta viiteen viikkoa ja vetäytyy sitten talvilevolle, joka tapahtuu aina kolmannessa toukkavaiheessa. Keväällä toukka syö vielä noin kuuden viikon ajan ennen koteloitumistaan silkkirihmalla kiinnitettyyn koteloon lehden alapinnalle lähelle maanpintaa. Kotelovaihe kestää 2–3 viikkoa.
Ravintokasvi
Pohjoismaissa toukan ravintokasveja ovat metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), verikurjenpolvi (Geranium sanguineum) ja muut kurjenpolvet (Geranium). Etelämpänä pääravintokasvi on kultapäivännouto (Helianthemum nummularium) ja Ruotsissa myös öölanninpäivännouto (Helianthemum oelandicum).
Lähteet
Aiheesta muualla
LuontoPortti: Lehtosinisiipi (Aricia artaxerxes)
Suomen Perhoset: Lehtosinisiipi
Keskisuomalainen: Lehtosinisiipi
Bestimmungshilfe des Lepiforums
Moths and Butterflies of Europe and North Africa
Sinisiivet
|
6329
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hebei
|
Hebei
|
Hebei () on yksi Kiinan pohjoisista maakunnista. Se ympäröi Pekingiä ja Tianjiniä. Maakunta on väestöltään Kiinan kuudenneksi väkirikkain (73,3 milj. asukasta) ja taloudellisesti kuudenneksi tuottavin maakunta.
Nimeä on latinisoitu myös muotoihin Hopei ja Hopeh. Maakunnan lyhenne on Ji (冀), sillä alue oli aiemmin Ji-prefektuuri. Nimi Hebei tarkoittaa "joen pohjoispuolta" (Keltainenjoki), joskaan Keltainenjoki ei sivua maakuntaa sen nykyisillä rajoilla missään kohdassa.
Maantiede
Naapurina ovat Sisä-Mongolia pohjoisessa, Liaoning koillisessa, Bohainmeri, Peking ja Tianjin idässä, Shandong kaakossa, Henan etelässä ja Shanxi lännessä.
Hebeitä ympäröi Yanshanvuoristo pohjoisessa ja Taihangshan lännessä. Kaakossa on Pohjois-Kiinan tasanko.
Hebeissä vallitsee mantereinen monsuuni-ilmasto. Vuosittainen sademäärä on 400–800 mm. Kesäisin on usein rankkasateita.
Historia
Hebeistä on löytynyt pekinginihminen, 450 000 vuotta sitten elänyt ihmislaji. Qing-dynastian aikana (1644–1912) suurin osa nykyisestä Hebein maakunnasta kuului Zhilin maakuntaan. Nykyisen nimensä maakunta sai vuonna 1928. Maakunnan pääkaupunki sijaitsi ensin Pekingissä, josta se siirrettiin Tianjiniin vuonna 1930 ja edelleen Baodingiin vuonna 1935. Kiinan tasavallan aikana alue kärsi niin sisäisistä kuin ulkoisistakin uhkatekijöistä. Paikalliset sotalordit Feng Guozhang (1859–1919), Cao Kun (1862–1938) ja Wu Peifu (1874–1949) taistelivat toisiaan vastaan, kunnes Kuomintang otti alueen haltuunsa vuonna 1928. Marco Polon sillan välikohtauksen jälkeen vuonna 1937 alkoi Kiinan–Japanin sota ja Japani otti nopeasti Hebein alueen haltuunsa.
Japanin hävittyä toisessa maailmansodassa kommunistit perustivat tukikohtia alueelle, ja heidän sodanjohtonsa sisällissodan aikana sijaitsi Xibaipon kylässä. Kommunistien voitettua Hebein alueita laajennettiin Kiinanmuurin toiselle puolelle. Uusiin alueisiin lukeutui esimerkiksi Zhangjiakoun alue, jolla sijaitsee nykyisin Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Chengden kesäpalatsi. Vuosien 1958 ja 1966 välillä Hebeihin kuului myös Tianjinin alue ja se toimi jälleen alueen pääkaupunkina. Vuonna 1968 pääkaupunki siirrettiin lopulta nykyiseen Shijiazhuangiin, joka vielä 1900-luvun alussa oli ollut vain pieni kylä. Sittemmin siitä kehkeytyi yksi Kiinan tärkeimmistä rautateiden solmukohdista. Poliittisten uudistusten myötä vuodesta 1978 lähtien Hebein talous on kasvanut voimakkaasti. Suurimmat hyötyjät ovat kuitenkin olleet kaupunkien asukkaat.
Talous
Hebein talous on riippuvainen maataloudesta. Päätuotteet ovat vehnä, maissi, hirssi ja gaoliang (kiinalainen durra) sekä puuvilla. Suurin osa Kiinan puuvillantuotannosta on peräisin Hebeistä. Lisäksi tuotetaan maapähkinöitä, soijapapuja ja seesamia.
Hebeissä on myös merkittäviä määriä hiiltä ja rautaa. Niinpä siellä onkin hiili-, teräs- ja rautateollisuutta. Muita teollisuudenaloja Hebeissä ovat kehruu, koneteollisuus, kemianteollisuus, öljyteollisuus, sähköteollisuus, keramiikka ja elintarviketeollisuus.
Väestö
Kiinan vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Hebein alueella asui yhteensä 71,854 miljoonaa ihmistä. Väestötiheys vaihtelee voimakkaasti alueittain pohjoisen vuoristoalueiden ja lännen maatalousalueiden Pohjois-Kiinan tasangon välillä. Vuonna 2006 62 % alueen väestöstä asui maaseudulla. Suurin osa Hebein asukkaista on etnisiä han-kiinalaisia. Vähemmistöt muodostavat noin 4 % maakunnan väestöstä. Suurin etnisistä vähemmistöistä ovat mantšut ja heistä suuri osa asuu Chengden prefektuurissa pohjoisessa. Muita vähemmistöjä olivat hui-kiinalaiset ja mongolit.
Hallinnollinen jako
Pekingin kaupunkia ympäröivä Hebei jakautuu 11 prefektuuritason kaupunkiin, jotka jakautuvat edelleen piirikuntiin, kaupunkialueisiin ja piirikuntatason kaupunkeihin. Piirikuntatason yksiköitä Hebeissä on 172 kappaletta. Nämä jakautuvat puolestaan 2 207 kunnallistason yksikköön. Hebein hallinnollinen aluejako on seuraava (numerointi oheisen kartan mukaisesti):
Prefektuuritason kaupungit
1. Shijiazhuang
2. Baoding
3. Cangzhou
4. Chengde
5. Handan
6. Hengshui
7. Langfang
8. Qinhuangdao
9. Tangshan
10. Xingtai
11. Zhangjiakou
Matkailu
Hebei on erinomaisten kulkuyhteyksien päässä. Siellä on yli 40 000 kilometriä maanteitä, ja rautatiet vievät mm. Kantoniin, Harbiniin, Baotouhun, Nanjingiin, Shanghaihin, Jiujiangiin ja Jinaniin. Lisäksi maakunnassa on Pohjois-Kiinan vilkkain satama, Qinhuangdaon satama. Shijiazhuangissa on vilkasta lentoliikennettä.
Ming-dynastian aikaisen Kiinan muurin itäinen päätepiste on Shanhaiguanissa, lähellä Qinhuangdaoa. Muuri kulkee maakunnan pohjoisosan lävitse.
Chengdessä sijaitsee vuorimaja ja sen temppelit, ja se on Unescon maailmanperintökohde.
Lähteet
Aiheesta muualla
China Internet Information Center
|
801461
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Christian%20%C3%89rard
|
Christian Érard
|
Christian Érard on ranskalainen lintutieteilijä, joka on tutkinut Itä-Afrikan linnustoa. Hän toimii tutkijana Ranskan kansallismuseon (Muséum National d'Histoire Naturelle) MECADEV (Adaptive Mechanisms and Evolution) työryhmässä.
Érard on nimennyt linnuista sidamonkiurun ja etiopiankiurun.
Lähteet
MNHN
Ranskalaiset ornitologit
Syntymävuosi puuttuu
Elävät henkilöt
|
309770
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nassaun%20herttuakunta
|
Nassaun herttuakunta
|
Nassaun herttuakunta () oli herttuakunta Pyhässä saksalais-roomalaisessa keisarikunnassa ja myöhemmin Saksan liitossa. Sen hallitsijasuku oli Nassaun suku, jonka jälkeläisiä on nykyään muun muassa Alankomaita hallitseva Orania-Nassaun sukuhaara.
Nassaun kaupunki perustettiin vuonna 915, ja se julistautui herttuakunnaksi 1225. Samana vuonna sinne rakennettiin Nassaun linna. Nassau oli vuodesta 1160 lähtien tunnustettu herttuakunta. Vuonna 1225 Nassau hajosi pieniksi herttuakunniksi, jotka seuraavien vuosisatojen aikana yhdistyivät jälleen Nassauksi. Tunnetuimpia herttuakuntia oli Nassau-Dillenburg, jota hallitsi Orange-Nassaun suku. Toinen tunnettu herttuakunta oli Nassau-Weilburg, jonka hallitsijasuku hallitsee nykyään Luxemburgia.
Nassaun useiden sukuhaarojen päättymisien vuoksi Nassausta tuli yhdistynyt herttuakunta jälleen vuonna 1806. Herttuakunta liittyi Saksan liittoon vuonna 1815. Preussi valtasi Nassaun vuonna 1866 ja yhdisti sen Saksaan.
Katso myös
Luettelo Nassaun hallitsijoista
Aiheesta muualla
Vuoden 1789 kartta Nassausta
175 Jahre Nassauische Verfassung Hessischer Landtag 1989
Euroopan entiset monarkiat
Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan osat
Saksan entiset valtiot ja valtiomuodostelmat
|
541157
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Finn%20Zetterholm
|
Finn Zetterholm
|
Finn Zetterholm (s. 4. elokuuta 1945) on ruotsalainen trubaduuri ja lastenkirjailija. Hän vietti lapsuutensa Sigtunassa ja on valmistunut filosofian kandidaatiksi. Zetterholm on tutkinut ruotsalaista laulelmaperinnettä ja kirjoittanut siitä artikkeleita sekä julkaissut kymmenen lastenkirjaa.
Diskografia
Visor i trotzåldern (Bengt Sändh ja Staffan Atterhall). (1964 LP)
Visor ur wrångstrupen (Bengt Sändh ja Staffan Atterhall). (1965 LP)
Hemtjörda visor (Bengt Sändh). (1969 LP ja 1990 CD)
OBS! Täxten (Bengt Sändh). (1969 LP)
Världens minnsta LP (Bengt Sändh). (1971 LP)
Folklår, våra allra fulaste visor (Bengt Sändh). (1975 LP ja 1994 CD)
Längtans blåa elefant (Kabaretorkestern) (1977 LP)
Jubileumsblandning (Bengt Sändh). (1985 CD)
Flashback (Bengt Sändh). (1995 CD).
Snus, mus och brännvin (Bengt Sändh). (1996 CD).
Teckentydaren (1998 CD)
Månens alfabet (2016)
Suomennettu teos
Lydian salaisuus, Otava, 2007
Palkintoja ja tunnustuksia
Evert Taube -apuraha 1996
Fred Åkerström -apuraha 1997
Nils Ferlinin seuran trubaduuripalkinto 2004
Lähteet
Finn Zetterholmin kotisivu
Aiheesta muualla
Nina Rintala: Lydian piirustusseikkailu: Helsingin Sanomat 13.12.2007.
Ruotsalaiset muusikot
Ruotsalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat
Vuonna 1945 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1050884
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti%20Viskari
|
Antti Viskari
|
Antti Viskari (1. toukokuuta 1928 Joutseno – 4. kesäkuuta 2007 Imatra) oli suomalainen kestävyysjuoksija. Hän edusti urallaan Vuoksenniskan Urheilijoita (vuoteen 1954 sekä vuosina 1958–1970) ja Lappeenrannan Urheilu-Miehiä (1955–1957, 1971–).
Viskari voitti Bostonin maratonin vuonna 1956 ajalla 2.14.14 (reitin pituus 41,1 km). Hän saavutti SM-hopeaa maratonilla vuonna 1961 sekä SM-pronssia 10 000 metrillä vuosina 1952 ja 1953 sekä maratonilla vuonna 1960. Rooman olympialaisissa 1960 hän sijoittui maratonilla 53:nneksi.
Maastojuoksun SM-kilpailuissa Viskari sijoittui henkilökohtaisessa kilpailussa parhaimmillaan seitsemänneksi. Joukkuekilpailussa hän voitti lyhyellä matkalla kultaa 1949 ja hopeaa 1951 sekä pitkällä matkalla kultaa 1952 ja 1961, hopeaa 1953, 1957, 1962 ja 1963 sekä pronssia 1954, 1960 ja 1967.
Viskari juoksi 30 000 metrin juoksun maailmanennätyksen 1.35.03,6 Lappeenrannassa 21. lokakuuta 1956. Ajallaan hän rikkoi Emil Zátopekin aikaisemman ennätyksen 20,3 sekunnilla.
Lähteet
Suomalaiset kestävyysjuoksijat
Vuonna 1928 syntyneet
Vuonna 2007 kuolleet
|
315724
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taavi%20Vilhula
|
Taavi Vilhula
|
David (Taavi) Nikolai (T. N.) Vilhula (26. marraskuuta 1897 Multia – 20. maaliskuuta 1976 Helsinki) oli suomalainen maalaisliittolainen poliitikko. Hän toimi kansanedustajana 1929–1930 ja 1933–1954 ja ministerinä ensin kansanhuoltoministerinä 1946–1948 Pekkalan hallituksessa ja myöhemmin maatalousministerinä 1950–1951 Kekkosen I hallituksessa. Hän oli presidentin valitsijamiehenä 1931, 1937, 1940, 1943 ja 1950.
Vilhulan isä oli David Vilhula ja äiti Helena, o.s. Koistinen, kotoisin Savosta Tuusniemen Jäätsalon saaresta. Vilhulan puoliso oli Ellen Vilhelmiina Partanen.
Työura
Vilhula oli konsulentin apulainen 1922, jonka jälkeen hän toimi Keski-Suomen maanviljelysseuran sihteerinä ja toiminnanjohtajana Jyväskylässä 1923–1954. Hänestä tuli Suomen maalaisten keskinäisen vakuutusyhtiön pääjohtaja Helsingissä ja Vilhula oli tässä tehtävässä vuodet 1954–1957, kunnes siirtyi Aura-vakuutusyhtiöiden johtokunnan puheenjohtajaksi 1958. Hän oli Auran puheenjohtajana vuoteen 1964.
Vilhula kouluttautui ylioppilaaksi 1917 ja agronomiksi 1923. Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1948.
Politiikka
Vilhula valittiin eduskuntaan Vaasan läänin itäisestä vaalipiiristä. Hän toimi muun muassa seuraavien organisaatioiden toimielinten puheenjohtajana: Maalaisten keskinäisen vakuutusyhtiön hallintoneuvosto, Jyväskylän seudun osuuskassan hallintoneuvosto, Keskimaa oy:n johtokunta, Keskisuomalainen-lehden hallitus, Keski-Suomen maakuntaliitto, Maanomistajain liiton liittovaltuusto, Tarvaalan maamieskoulun johtokunta, Suomen maakeskus oy:n hallitus ja Suomen sotaveteraaniliiton liittoneuvosto. Eduskunnassa hän toimi perustuslaki-, ulkoasiain- ja valtiovarainvaliokunnassa sekä Yleisradio Oy:n hallintoneuvostossa. Hän oli maatalousvaliokunnan puheenjohtaja vuosina 1938–1946 ja 1951–1953.
Lähteet
Maanviljelysneuvokset
Kansanedustajat
Suomen Keskustan poliitikot
Suomen kansanhuoltoministerit
Suomen maatalousministerit
Vaasan läänin itäinen vaalipiiri
Vuonna 1897 syntyneet
Vuonna 1976 kuolleet
|
1585432
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Honor%207A
|
Honor 7A
|
Honor 7A on Huawein huhtikuussa 2018 julkaisema Honor-tuoteperheeseen kuuluva älypuhelin.
Ominaisuudet
Puhelimessa on 5,7 tuuman näyttö 720 × 1 440 pikselin tarkkuudella. Näytön kuvasuhde ei ole 16:9, kuten monissa puhelimissa, vaan 18:9 eli se on korkeampi. Puhelimen mitat on 152.4 × 73 × 7.8mm ja se painaa 150 grammaa. Puhelimessa on ympyränmuotoinen sormenjälkitunnistin takana.
Lähteet
Kosketusnäytölliset älypuhelimet
Huawein matkapuhelimet
Vuoden 2018 matkapuhelimet
|
14288
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Dolby%20Digital
|
Dolby Digital
|
Dolby Digital on tavaramerkki Dolby Laboratoriesin kehittämälle digitaaliselle, häviöllisesti pakkaavalle, AC-3-äänenkoodaukselle. Äänivirrasta poistetaan osia psykoakustisten mallien avulla siten, että ihmiskorva huomaa mahdollisimman vähän laadun heikkenemistä.
Dolby Digitalin käyttökohde on DVD-levyjen, elokuvien teatteriesityskopioiden ja joissain tapauksissa digitaalitelevision monikanavaääni. Järjestelmän avulla voidaan lähettää monenlaisia kanava-asetuksia yksikanavaisesta monoäänestä (1.0) kuusikanavaiseen surround-ääneen (5.1), jossa on yksi keskikanava, kaksi etukanavaa, kaksi takakanavaa ja erityinen taajuudeltaan rajoitettu matalien efektien kanava (LFE).
Dolby Digital 5.1 EX -järjestelmä lisää 5.1-järjestelmään uuden takakeskikanavan koodaamalla sen äänen kahteen muuhun takakanavaan matriisikoodauksen avulla. Järjestelmä on täysin yhteensopiva normaalin 5.1-järjestelmän kanssa.
Dolby on historiansa aikana kehittänyt myös monia muita äänitekniikoita, kuten edelleen laajasti käytetyn Dolby Surroundin, jossa matriisikoodauksen avulla kaksikanavaiseen stereoääniraitaan saadaan tallennettua monotakakanava.
Dolby Laboratories tunnetaan myös ns. Double-D logostaan, joka koostuu kahdesta isosta D-kirjaimesta, joista jälkimmäinen on kirjoitettu peilikuvana.
Katso myös
AC3Filter
DTS
DCP
Lähteet
Aiheesta muualla
Koodausmenetelmät
Tietotekniikan tuotemerkit
Äänielokuvajärjestelmät
|
1743047
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkojoki
|
Kirkkojoki
|
Kirkkojoki voi tarkoittaa seuraavia asioita:
Kylä
Kirkkojoki, kylä Venäjällä Pitkärannassa
Joki
Kirkkojoki, joki Joroisten Hallamäellä
Kirkkojoki, joki Joroisten Kollinjoella
Kirkkojoki, joki Luumäellä
Kirkkojoki, joki Padasjoella
Kirkkojoki, joki Pieksämäellä
Kirkkojoki, joki Polvijärvellä
Kirkkojoki, joki Pudasjärvellä
Kirkkojoki, joki Siuntiossa
Kirkkojoki, joki Venäjällä Pitkärannassa
|
1704010
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/A.%20M.%20Merikanto
|
A. M. Merikanto
|
Aleksius (Alex) M. Merikanto (26. joulukuuta 1876 Teisko – 5. syyskuuta 1926 Helsinki) oli suomalainen karamellitehtailija ja Tampereella toimineen A. M. Merikannon karamellitehtaan perustaja ja omistaja.
Merikanto toimi aluksi leipurina Ruovedellä. Hän tuli vuonna 1893 Tampereelle leipuri- ja kondiittorioppiin Toivo V. Schroven liikkeeseen. Hänestä tuli kisälli 1896 ja oman liikkeensä hän perusti vuonna 1900. Merikanto omisti pitkään Musikan leipuriliikkeen Tampereella ja vuonna 1903 hän perusti A. M. Merikannon karamellitehtaan. Merikanto oli perehtynyt sokerileipurin ammattiin työskenneltyään Helsingissä eri liikkeissä ja karamellitehtaissa. Karamellitehdas laajeni nopeasti niin että vuonna 1910 sille hankittiin oma toimitalo Pinninkatu 13:sta, jota laajennettiin huomattavasti vielä 1920-luvulla. Mestarin arvon Merikanto sai vuonna 1919. Hän oli Tampereen Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen valtuusmiehenä vuodesta 1921 alkaen ja kuului Ammattiklubin johtokuntaan.
Merikannon kuoltua hänen perustamansa karamellitehdas toimi vuoden 1930 lopulle saakka, jolloin se luovutettiin konkurssiin.
Lähteet
Suomalaiset yrittäjät
Vuonna 1876 syntyneet
Vuonna 1926 kuolleet
|
1475167
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/NRP%20A%C3%A7or%20%28P1163%29
|
NRP Açor (P1163)
|
NRP Açor (runkonumero P1163) oli Portugalin laivaston Albatroz-luokan partioalus.
Valmistus
Alus tilattiin Arsenal do Alfeitelta Lissabonista. Alus laskettiin vesille 23. helmikuuta 1974 ja otettiin palvelukseen 9. joulukuuta.
Palvelus
Alus luovutettiin 2002 Itä-Timorille, joka liitti sen laivastoonsa nimellä Ataúro ja runkonumerolla P102.
Lähteet
Albatroz-luokan partioveneet
Arsenal do Alfeite
|
1673568
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hanafi
|
Hanafi
|
Hanafi () on yksi sunnalaisen islamin neljästä lakikoulukunnasta (madhhab). Nimensä se on saanut Irakin Kufassa vaikuttaneelta imaamilta Abu Hanifalta (699–767). Abu Hanifa edisti islamilaisen lain teoreettista systematisointia ja sai aikaan huomattavaa kehitystä teknisessä lakiajattelussa. Abu Hanifan opit saivat Kufassa jatkajan hänen oppilaassaan Abu Yusufissa ja tämän oppilaassa Shaybanissa.
Levinneisyys
Koulukunta syntyi Irakissa ja levisi jo varhain Afganistaniin, Intiaan ja turkkilaiseen Keski-Aasiaan. Siitä tuli seldžukkien suosima koulukunta ja edelleen Osmanien valtakunnan virallinen, qadi-tuomioistuinten soveltama suuntaus myös Egyptissä, jossa väestö oli maliki -koulukunnan kannattajia.
Lähteet
Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)
Viitteet
Šaria
|
1645026
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A1szl%C3%B3%20B%C3%A9nes
|
László Bénes
|
László Bénes (s. 9. syyskuuta 1997 Dunajská Streda) on slovakialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän edustaa Saksan Bundesliigassa pelaavaa Borussia Mönchengladbachia, jonne hän siirtyi kesällä 2016. Hän on Saksassa pelannut lainasopimuksilla myös Holstein Kielissä vuoden 2019 alkupuoliskon ja Augsburgissa vuoden 2021 helmikuusta kauden loppuun.
Bénes on kauden 2020–2021 loppuun mennessä pelannut Bundesliigassa 52 ottelua, joissa hän on tehnyt kaksi maalia, ja 2. Bundesliigassa 15 ottelua, joissa hän on tehnyt kaksi maalia. Slovakian liigassa hän on pelannut Žilinan joukkueessa 31 ottelua ja tehnyt niissäkin kaksi maalia.
Bénes pelasi useissa Slovakian nuorisomaajoukkueissa. Hän pelasi Slovakian A-maajoukkueessa ensimmäisen kerran kesäkuussa 2017 MM-karsintaottelussa Liettuaa vastaan. Vuonna 2019 hän pelasi kaksi maaottelua ja kesäkuussa 2021 ennen EM-kilpailuja kaksi, joista ensimmäisessä Bulgariaa vastaan hän teki joukkueensa ainoan maalin. EM-turnauksessa hän pääsi vaihdosta kentälle Slovakian toisessa alkulohko-ottelussa Ruotsia vastaan.
Lähteet
Slovakialaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1997 syntyneet
Elävät henkilöt
|
110301
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalenteri
|
Kalenteri
|
Kalenteri on menetelmä, jonka avulla jokaiselle päivälle voidaan määritellä päiväys. Yksinkertaisimmassa kalenterissa vuoden jokaiselle päivälle on annettu juokseva numero ykkösestä alkaen. Moni kulttuuri on kuitenkin kehittänyt omat kalenterinsa, joissa päivät nimetään eri periaatteiden mukaan. Kalenterit perustuvat yleensä taivaankappaleiden, etenkin Kuun ja Auringon, liikkeeseen taivaalla.
Erityyppisiä kalentereita
Aurinkokalenteri
Länsimainen gregoriaaninen kalenteri on esimerkki aurinkokalenterista. Se perustuu Auringon kiertoon, ja tärkeitä siinä ovat vuodenajat, jotka pyritään pitämään paikoillaan.
Aurinkokalenterin vuosi jaetaan yleensä kuukausiin, mutta nämä kuukaudet eivät perustu Kuun vaiheisiin vaan usein Auringon kulkuun Eläinradan 12 merkin poikki vuoden aikana.
Saadakseen kalenterivuodet tasattua aurinkovuosien ja vuodenaikojen kanssa aurinkokalentereissa on käytetty erilaisia menetelmiä. Esimerkiksi muinaisilla egyptiläisillä oli kaksitoista 30-päiväistä kuukautta ja vuoden lopussa viisi ylimääräistä päivää. Joissain toisissa aurinkokalentereissa kuukaudet ovat keskenään eri pituisia.
Kuukalenteri
Kuukalenterit perustuvat Kuun vaiheisiin, jolloin uuden vuoden paikka vaihtelee vuodenaikoihin nähden, ja kalenterivuosi on lyhyempi. Esimerkiksi islamilainen kalenteri on tällainen kuukalenteri. Siinä kalenterikuukaudet kiertävät noin 30 vuodessa kaikkien vuodenaikojen ympäri.
Moni kuukalenteri, kuten islamilainen kalenteri edelleen, aloittaa kuukauden uudestakuusta, kun kuu alkaa jälleen näkyä kapeana sirppinä. Jotkin kuukalenterit aloittavat kuukauden täysikuusta.
Kuu-aurinkokalenteri
On olemassa myös yhdistettyjä aurinko- ja kuukalentereita, joissa kuukaudet on määritetty kuun vaiheiden mukaan, mutta aika ajoin vuoteen lisätään ylimääräinen kuukausi, jotta kalenterikuukaudet pysyvät ainakin suunnilleen samana vuodenaikana. Sellaisia ovat esimerkiksi juutalainen ja vanha kiinalainen kalenteri.
Vuoden alkuhetki
Vuosi on aloitettu eri kalentereissa eri hetkestä, joskus kevätpäivän- tai syyspäiväntasauksesta, tai helpommin havaittavista talvipäivän- tai kesäpäivänseisauksesta. Muinaiset egyptiläiset aloittivat vuotensa Siriuksen heliakkisesta noususta ja maorit Seulasten heliakkisesta noususta.
Kuukaudet ja viikot
Monessa kalenterissa vuosi jaetaan 12 kuukauteen, joista jokaisessa on noin 30 päivää, mikä on lähes sama pituus kuin kuunkierrossa.
Useimmissa kalentereissa päivät lisäksi ryhmitellään seitsemän päivän pituisiin viikkoihin. Viikonpäivät taas on usein nimetty viiden planeetan sekä Kuun ja Auringon, tai niihin liitettyjen jumalten mukaan. Joissakin kalentereissa viikonpäivät on vain numeroitu. Monet kalenterit toistuvat viikonpäivien suhteen samanlaisina joka vuosi tai joka toinen vuosi.
Vuorokauden alkuhetki
Eri kalenterit aloittavat kalenterivuorokauden eri hetkestä, jotkin yöllä tai tarkkaan keskiyöllä, toiset auringonlaskun aikaan ja jotkin auringonnousun aikaan.
Karkausvuodet
Kalenterikuukaudessa on aina kokonaislukumäärä päiviä ja kalenterivuodessa kokonaislukumäärä kuukausia. Koska aurinkovuodessa tai kuunkierrossa ei kuitenkaan ole kokonaislukumäärää päiviä, eri kalentereissa ollaan otettu käyttöön erilaisia keinoja tasata päivien määrä vuodessa aurinkovuoden mukaiseksi. Kun kalenterivuosi on erkaantunut tarpeeksi aurinkovuodesta, on karkausvuosi, johon on lisätty yksi tai useampia ylimääräisiä päiviä eli karkauspäiviä. Näin tehdään yleensä noin joka neljäs vuosi.
Kalenterin nollahetki
Jokaisella kalenterilla on oma alkuhetkensä. Se ei juuri koskaan ole se hetki, jolloin kalenteri otettiin käyttöön, vaan jokin oletettu alkuhetki. Esimerkiksi gregoriaanisen kalenterin alkuhetki on 1. tammikuuta vuonna 1. Juutalaisen kalenterin alkuhetki on nykyisen länsimaisen ajanlaskun mukaan 7. syyskuuta vuonna −3760, kiinalaisen kalenterin 15. helmikuuta −2636 ja islamilaisen kalenterin 19. heinäkuuta 622.
Luettelo kalentereista
Buddhalainen kalenteri
Etiopialainen kalenteri
Gregoriaaninen kalenteri
Korjattu juliaaninen kalenteri (meletiaaninen kalenteri)
Hindukalenteri
Intialainen kalenteri
Islamilainen kalenteri
Juchekalenteri
Juliaaninen kalenteri
Juutalainen kalenteri
Kiinalainen kalenteri
Koptilainen kalenteri
Maailmankalenteri
Mayakalenteri
Muinaisen Egyptin kalenteri
Neuvostokalenteri
Parannettu kalenteri
Roomalainen kalenteri
Ruotsalainen kalenteri
Vallankumouskalenteri
Venäläinen kalenteri
Viikkokalenteri
Katso myös
Almanakka
Luettelo vuosipäivistä
Les Très Riches Heures du Duc de Berry
Pyhimyskalenteri
Holoseenin ajanlasku
Lähteet
Viitteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Kalenteri 1800 - 2400.
Erilaisia kalentereita ja niiden historiaa kiinalaisesta juutalaiseen.
Ihmiskunnan vanhimpia kelloja ja kalentereita .
Forsius, Arno: Kalenteri ja almanakka . 4.1.2003.
Ajanlasku
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1228744
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kahma
|
Kahma
|
Kahma on seuraavien henkilöiden sukunimi:
Aarno Kahma (1914–2004), geologi, professori, Uuno Kahman poika
Jaakko Kahma (1886–1973), elinkeinoelämän vaikuttaja
Jorma Kahma, valmentaja
Kimmo Kahma (s. 1947), fysikaalisen meritieteen emeritustutkimusprofessori, Aarno Kahman poika
Liina Kahma (1840–1915), kansankirjailija
Markus Kahma (s.1932), kymmenottelija
Mika Kahma (s. 1966), pituushyppääjä
Pentti Kahma (s. 1943), yleisurheilija, Markus Kahman veli
Uuno Kahma (1872–1948), kuuromykkäinkoulun johtaja ja suomentaja.
|
1446615
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Clouds%20of%20Northland%20Thunder
|
The Clouds of Northland Thunder
|
The Clouds of Northland Thunder on Amberian Dawnin toinen studioalbumi, joka julkaistiin 27. huhtikuuta 2009.
Kappaleet
Kokoonpano
Heidi Parviainen – laulu
Emil Pohjalainen – kitara
Kasperi Heikkinen – kitara
Tuomas Seppälä – kitara, kosketinsoitin
Tommi Kuri – basso
Joonas Pykälä-Aho – rummut
Arvostelut
Imperiumi: 8+/10
Soundi:
Lähteet
Aiheesta muualla
Albumi discogs-sivustolla
Japanissa julkaistun version tiedot
Vuoden 2009 albumit
Amberian Dawnin albumit
|
1056588
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Royal%20Tenenbaums
|
Royal Tenenbaums
|
Royal Tenenbaums (The Royal Tenenbaums) on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut Wes Andersonin ohjaama komediaelokuva omalaatuisten lapsinerojen ja heidän yhtä originellien vanhempiensa muodostamasta perheestä. Sen pääosia näyttelevät Gene Hackman, Anjelica Huston, Ben Stiller ja Gwyneth Paltrow. Elokuva oli ohjaaja Andersonin ja hänen vakioyhteistyökumppaniensa, veljesten Owen ja Luke Wilson, läpimurtoteos. Wes Andersonin ja Owen Wilsonin tekemä käsikirjoitus oli ehdolla parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-palkinnon saajaksi.
Isä Royal Tenenbaum (Hackman) on itsekäs asianajaja, äiti Etheline (Huston) menestyvä arkeologi ja bridgenopettaja, poika Chas (Stiller) on talousnero, tytär Margot (Paltrow) perheeseen adoptoitu lahjakas näytelmäkirjailija ja poika Richie (Luke Wilson) USA:n kolminkertainen tennismestari. Naapurinpoika Eli (Owen Wilson) senttaa roskakirjallisuutta.
Vuonna 2016 Royal Tenenbaums äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 100 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. Seuraavana vuonna BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa kriitikkoa valitsi elokuvan kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.
Lähteet
Vuoden 2001 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset komediaelokuvat
|
563222
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gearheads
|
Gearheads
|
Gearheads on Philips Median vuonna 1996 julkaisema PC- ja MAC-peli. Pelissä kaksi pelaajaa lähettää hahmojaan vastakkaisin suuntiin. Tarkoituksena on saada mahdollisimman monta omaa hahmoa siirrettyä vaakasuuntaisesti ruudun toiselle puolelle vastustajan yrittäessä samanaikaisesti estää hahmojen kulkua.
Gearheadsia voi pelata yksin- tai kaksinpelinä ja se on sallittu kaikenikäisille.
Lähteet
Vuoden 1996 videopelit
|
1321770
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Korisliiga-kausi%202016%E2%80%932017
|
Korisliiga-kausi 2016–2017
|
Korisliiga-kausi 2016–2017 oli 77. kausi, jolloin pelattiin miesten koripallon Suomen mestaruudesta. Uusikaupunkilainen Korihait nousi sarjaan täksi kaudeksi M1DA-mestaruutensa myötä.
Media
Edelliskauden tapaan kaikki Korisliigaottelut televisioitiin Elisan verkkopohjaisen Fanseat-palvelun kautta ja suuri osa Elisa Viihde -palvelussa.
Sarjajärjestelmä
Korisliiga-kauden 2016–2017 runkosarja pelattiin kymmenen joukkueen nelinkertaisena sarjana. Runkosarjan kahdeksan parasta joukkuetta etenivät pudotuspeleihin, ja viimeiseksi jäänyt joukkue karsi sarjapaikastaan M1DA:n finaalit hävinnyttä joukkuetta vastaan paras kolmesta -järjestelmällä. Puolivälieristä eteni jatkoon viime kauden tapaan kolmella voitolla ja välieristä neljällä voitolla. Myös loppuotteluissa Suomen mestaruuteen vaadittiin edelliskauden tapaan neljä voittoa. Pronssimitalit ratkaistiin yhdessä ottelussa.
Tapahtumia
Edelliskaudella suurista talousvaikeuksista kärsinyt Bisons Loimaa ilmoitti toukokuussa 2016 hakevansa liigalisenssiä kaudelle 2016–2017. Joukkueen lisenssin saanti ja rahoitusjärjestelyt olivat ristiin ehdollisia. Kesäkuussa Koripalloliiton liittohallitus ei sarjalisenssiyksikön esityksen mukaisesti hyväksynyt Bisonsin sarjalisenssihakemusta, koska sopimusyhteisö Bisons BC Oy ei täyttänyt vaadittuja velvoitteitaan määräaikaan eli toukokuun loppuun mennessä eikä vielä kolme viikkoa ajankohdan jälkeen kestäneiden neuvottelujen jälkeenkään. Loimaalaisten tilalle Korisliigaan nostettiin edelliskaudella sarjasta pelillisesti pudonnut lapualainen Kobrat. Liitto tarjosi Bisonsille paikkaa II-divisioonasta, mihin se ei ensi kädeltä suostunut.
Tammikuussa 2017 Seagullsin Timo Heinonen pelasi historian toisena pelaajana 600. runkosarjaottelunsa Suomen miesten pääsarjassa.
Sarjataulukko
Tilastot
Runkosarjan korikuninkuuden voitti Kobrien yhdysvaltalaispelaaja Jamal Jones. Sarjan suomalaispelaajista korkein pistekeskiarvo runkosarjassa oli Tampereen Pyrinnön Topias Palmin 13,1 pistettä/ottelu. Korihaiden Marcus Van voitti levypallotilaston ja Seagullsin Antto Nikkarinen syöttötilaston.
Palkitut
Suomen Koripalloliiton kauden parhaat
Lähde:
Katso myös
Korisliiga-kauden 2016–2017 kokoonpanot
Lähteet
2016
Koripallosarjojen kausi 2016–2017/2017
|
568
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuukausi
|
Kuukausi
|
Kuukausi (lyhenne kk) on ajanlaskun yksikkö, joka perustuu Kuun kiertoaikaan Maan ympäri. Yleensä sillä tarkoitetaan nykyisen kalenterin kalenterikuukautta (28–31 vrk). Muissa kalentereissa on myös muun mittaisia kuukausia. Lisäksi tähtitieteessä on määritelty muutamia erilaisia kuukausia.
Kuukausi ajanlaskussa
Yleisessä kielenkäytössä kuukausi on gregoriaanisen kalenterin 28–31 kalenterivuorokauden mittainen nimetty ajanjakso eli kalenterikuukausi. Sekä gregoriaanisen että juliaanisen kalenterin mukaan vuodessa on 12 kuukautta, joiden latinalaiset nimet ovat kummassakin kalenterissa Ianuarius, Februarius, Martius, Aprilis, Maius, Iunius, Iulius, Augustus, September, October, November ja December. Nämä latinalaiset nimet ovat yhä käytössä yleensä vain vähän muuntuneina useimmissa eurooppalaisissa kielissä.
Suomen kielessä kuukausilla on kuitenkin täysin omakieliset nimet tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuu, lokakuu, marraskuu ja joulukuu.
Kuukausi on alun perin tarkoittanut kahden uudenkuun välistä ajanjaksoa. Tämä synodinen kuukausi on keskimääräiseltä pituudeltaan 29,53 vuorokautta. Monissa kulttuureissa eri puolilla maailmaa on tai on ollut käytössä kuukalenteri tai yhdistetty aurinko- ja kuukalenteri eli lunisolaarinen kalenteri, jossa kalenterikuukauteen kuuluu tosin aina kokonainen määrä vuorokausia mutta sen keskimääräinen pituus on mahdollisimman lähellä synodista kuukautta ja kuukausi vaihtuu näin ollen aina uudenkuun aikoihin. Sitä vastoin aurinkokalentereissa kuten gregoriaanisessa kalenterissa kuukausi on hieman pitempi eikä sillä ole suoraa yhteyttä kuun vaiheisiin.
Tähtitieteelliset kuukauden määritelmät
Tähtitieteessä käytetään useita erilaisia kuukauden määritelmiä:
Synodinen kuukausi on aika uudestakuusta seuraavaan uuteenkuuhun, keskimäärin 29,53 vuorokautta.
Sideerinen kuukausi on Kuun kiertoaika Maan ympäri kiintotähtien suhteen, ja sen pituus on 27,32 vuorokautta. Ero synodisen ja sideerisen kuukauden välillä johtuu siitä, että kuukauden kuluessa Maa ehtii jo kulkea noin kahdestoistaosan kierrosta radallaan Auringon ympäri.
Trooppinen kuukausi on aika, joka Kuulta kuluu radallaan kierrokseen kevättasauspisteen suhteen. Maan akselin prekession vuoksi tämä on noin kymmenen sekuntia lyhempi kuin sideerinen kuukausi.
Anomalistinen kuukausi on Kuun kiertoaika perigeumista perigeumiin. Perigeum on se kohta Kuun radalla, jossa se on lähimpänä Maata. Koska Kuun radan elliptisyyden suunta vaihtelee, anomalistinen kuukausi on hieman pidempi kuin sideerinen, noin 27,55 vuorokautta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Jussi Katajala: Suomalaiset kuukaudet. Katajala.net 4.10.2007.
Ajan yksiköt
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
51942
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Camelot
|
Camelot
|
Camelot on keskiaikaisten tarinoiden kuningas Arthurin linna, josta hän lähti legendaarisille sotaretkilleen ja jonne Pyöreän pöydän ritarit kokoontuivat. Nimi Camelot esiintyy ensimmäisen kerran 1100-luvun loppupuolella Chrétien de Troyes'n runossa Lancelot, jossa se mainitaan Arthurin hovina. Seuraavalla vuosisadalla Camelotiin yhdistettiin myös Pyöreä pöytä. Lisäksi kerrotaan, että linnan alapuolella sijaitsi kaupunki.
Camelotin sijaintia ei tunneta, eikä sen olemassaolosta ole todisteita. Se on yhdistetty muun muassa linnavuori Cadbury Castleen, etelä-Walesin Caerleoniin sekä roomalaiseen Camulodunumiin eli Colchesteriin.
Camelot populaarikulttuurissa
Sanaa Camelot käytetään joskus viitatessa Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedyn vuosien 1960–1963 hallintoon.
Alan Jay Lernerin ja Frederick Loewen musikaali Camelot perustuu löyhästi kuningas Arthurin legendaan.
Elokuvassa Monty Pythonin hullu maailma kuningas Arthur kutsuu Camelotia "hupsuksi paikaksi", ja Pyöreän pöydän ritarit päättävätkin näin ollen olla menemättä sinne.
Nettiroolipeli RuneScapessa Camelot on paikka, jossa pelaaja voi muun muassa tavata kuningas Arthurin ja Pyöreän pöydän ritarit.
Lähteet
Kuvitteelliset linnat
Mysteerit
Myyttiset paikat ja olotilat
Tarut kuningas Arthurista
|
420744
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonna%20di%20Campiglio
|
Madonna di Campiglio
|
Madonna di Campiglio on Italian Trentinossa Pinzolon ja Ragolin kuntien alueella Val Rendenan laaksossa Dolomiti di Brenta ja Adamello-vuorten välissä sijaitseva kylä ja hiihtokeskus. 1 522 metrin korkeudella merenpinnan tason yläpuolella sijaitsevassa kylässä asui vuonna 2011 noin 656 ihmistä.
Madonna di Campigliossa järjestetään talvisin alppihiihdon maailmancupin osakilpailuita Canalone Miramonti -rinteessä.
Lähteet
Aiheesta muualla
Italian talviurheilukeskukset
Italian kylät
Trenton maakunta
Pinzolo
|
8230
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjoinen%20j%C3%A4%C3%A4meri
|
Pohjoinen jäämeri
|
Pohjoinen jäämeri on Arktisella alueella Pohjoisnavan ympärillä oleva suuri merialue. Sitä voidaan pitää jatkeena Atlantille, johon sen yhdistää Norjanmeri. Beringinsalmi yhdistää sen Tyyneenmereen. Pohjoisen jäämeren pinta-ala on noin 14 miljoonaa neliökilometriä. Meri on suurimmaksi osaksi jäässä vuoden ympäri. Ilmaston lämpenemisen seurauksena pysyvän jääpeitteen alue pienenee ja vuoteen 2040 mennessä jääpeite voi kadota kesän ajaksi kokonaan.
Synty
Pohjoinen jäämeri syntyi noin 18 miljoonaa vuotta sitten, jolloin sen syvissä osissa vallitsi noin 700 000 vuoden ajan happikato.
Nykyinen Pohjoinen jäämeri oli ennen järvi, kunnes Atlantti laajeni ja rikkoi Grönlannin ja Huippuvuoret toisiinsa yhdistäneen kannaksen. Grönlannin ja Huippuvuorten väliin muodostui salmi, joka yhdisti Pohjoisen jäämeren ja Atlantin, muuttaen Pohjoisen jäämeren sisämereksi. Atlantin raskaampi ja suolainen vesi pääsi virtaamaan salmen kautta jäämerelle, jolloin sen pintaan muodostui kevyempi murtovesikerros ja sen alapuolelle raskas syvän veden kerros. Pohjoisen jäämeren ollessa vielä järvi vesi sekoittui kevät- ja syyskierron yhteydessä pohjaan saakka, mereksi muuttumisen jälkeen enää vain ylempään murtovesikerrokseen ja syvät vedet vaihtuivat pelkästään Pohjois-Atlantin puolelta. Syntynyt salmi oli kapea ja sen pohjaa pitkin virtasi jäämerelle vain rajoitetusti Atlantin vettä. Näin ollen syvien vesien vaihtuvuus heikkeni ja muodostui happivajetta, joka nykyään vaivaa Mustanmeren ja Itämeren syvimpiä kerroksia. Pohjoisen jäämeren syntyhistoria on pystytty määrittämään hapettomien pohjasedimenttien iän perusteella. On jopa päätelty, että jääkausien aikana meri olisi ollut ainakin suurelta osin täysin makeavetistä.
Joet
Aasian puolella mereen laskevat siperialaiset joet Ob, Jenisei ja Lena sekä Pohjois-Amerikan puolelta Mackenzie, Back ja Coppermine. Lisäksi vettä mereen tulee Beringinsalmesta, Atlantilta Golfvirran tuomana sekä sulavista jäätiköistä.
Eläimistö ja luonnonvarat
Pohjoisen jäämeren eläimistö koostuu lähinnä kaloista ja merinisäkkäistä. Kaupalliseen hyödynnykseen ovat päätyneet lämpimämmän merenosan silli, turska ja kampela. Lisäksi tavataan hylkeitä ja monia valaslajeja, sekä jääkarhua. Hylkeet ja valaat kokivat melkein sukupuuton 1900-luvulla, kunnes niille säädettiin pyydystyskiintiöt. Itäisen Siperian rannikolla kaivetaan maasta tinaa ja Kanadan ja Alaskan rannikoilta pumpataan öljyä ja maakaasua. Lisäksi Huippuvuorilla kaivetaan kivihiiltä.
Osameret
Lomonosovin harjanne jakaa Pohjoisen jäämeren kahteen pääaltaaseen: Ameraasian altaaseen ja Euraasian altaaseen.
Jäämeren reunameriä ja siihen liittyviä lahtia ovat:
Barentsinmeri, joka sijaitsee Novaja Zemljan ja Kuolan niemimaan välissä. Nimetty löytäjänsä Willem Barentsin, hollantilaisen navigaattorin, mukaan.
Vienanmeri, joka on Barentsinmerestä etelään ja länteen Kuolan niemimaan itä- ja eteläpuolella työntyvä lahti.
Karanmeri (Karskoje more), joka on Novaja Zemljan ja Taimyrin niemimaan välissä.
Laptevinmeri, joka sijaitsee Taimyrin niemimaan, Severnaja Zemljan ja Uuden-Siperian saarten välissä. Viereiset merialueet ovat Karanmeri ja Itä-Siperian meri
Itä-Siperian meri, joka rajoittuu länsipuolella Uuden-Siperian saariin ja itäpuolella Wrangelinsaareen. Viereiset merialueet ovat Laptevinmeri lännessä ja Tšuktšimeri idässä
Tšuktšimeri, joka sijaitsee Wrangelinsaaren ja Beaufortinmeren välissä ja täten Beringinsalmen pohjoispuolella. Viereiset merialueet ovat Itä-Siperian meri lännessä ja Beaufortinmeri idässä
Beaufortinmeri
Baffininlahti
Grönlanninmeri, Grönlannin, Islannin ja Huippuvuorten välisellä alueella.
Virtaukset
Tärkein meren virtaus on Transpolaarinen virtaus, joka on pääasiallinen viilenneen meriveden kuljettaja Pohjois-Atlantille. Transpolaarinen virtaus jakautuu Grönlannin pohjoisrannalla. Osa sen vesistä purkautuu Kanadan arktisen saariston salmien läpi Labradorinvirtana, osa jatkaa etelään Itä-Grönlannin virtana. Sen voimakkuus vaihtelee suuresti.
Beaufortinvirta on maailman pohjoisin meren virtaus, se sijaitsee suurelta osin jään alla. Se kiertää Beaufortin mereltä pohjoisnavalle kiertäen täyden kierroksen länteen päin. Kesäisin sen kulkusuunta saattaa vaihtua. Sen liikkeet voidaan arvioida jään liikkeistä. Sen alueella pohjoinen meri on kylmin.
Jäämeren rannikon virtaukset kulkevat itäänpäin, Golfvirran ja Kuroshion tuomat lämpimät vedet siirtyvät hidastuttuaan jäähtymään arktisiin virtauksiin.
Saaret
Meressä on myös muutamia suurempia saarikeskittymiä. Norjan hallinnoimat Huippuvuoret (Svalbard, entinen Spitsbergen) sijaitsevat Norjan pohjoisrannikon ja pohjoisnavan välissä, ja Venäjään kuuluvat Novaja Zemlja ja Frans Joosefin maa (Zemlja Frantsa-Iosifa) ovat Siperian rannikon pohjoispuolella. Pohjois-Amerikan pohjoisrannikolla on laaja Kanadan Arktinen saaristo. Suurimmaksi osaksi jäätikön peittämä Grönlanti sekä tuliperäinen Islanti rajoittuvat pohjoisessa Jäämereen, etelässä Atlanttiin.
Satamat
Venäjällä on muutamia satamia siellä, missä jäätikkö ei ulotu merenrantaan saakka. Käytetyin näistä on Kuolan niemimaan kupeessa sijaitseva noin 380 000 asukkaan Murmansk, jossa on myös Venäjän sotilastukikohta, suuria kalanjalostamoja ja napa- ja merentutkimuslaitos.
Lämpötila
Vuonna 2016 Pohjoisen jäämeren jäätön alue Grönlanninmereltä Tšuktšimerelle oli neljä astetta tavanomaista lämpimämpää.
Saastuminen
1960-luvulta 1980-luvulle asti Pohjoiseen jäämereen upotettiin noin 18 000 radioaktiivista kappaletta. Niihin kuuluu mm. venäläisiä jäänmurtajien osia, kokonaisia sukellusveneitä, niiden reaktoreita ja ydinpolttoainetta. Suurimman osan ei arvioida muodostavan uhkaa ympäristölle, mutta muutamien uhat on arvioitu merkittäviksi.
Venäjän valtion ydinvoimayhtiö Rosatom aikoo nostaa joitakin vaarallisimmista radioaktiivisista kappaleista vuosina 2020–2028 ja hävittää ne asianmukaisesti. Tarkoitus on nostaa ydinreaktorit ydinsukellusveneistä K-11, K-19 ja K-140; Lenin-jäänmurtajan käyttämä ydinpolttoaine; Karanmereen Novaja Zemljan itäpuolelle vuonna 1982 upotettu sukellusvene K-27; sekä Barentsinmereen uponnut sukellusvene K-159.
Ydinreaktorit täytettiin bitumiseoksella ja upotettiin siinä käsityksessä, että niistä ei olisi vaaraa meressä. Sittemmin tutkijat ovat havainneet bitumiseoksen hajoavan ennakoitua nopeammin, ja jo muutaman vesilitran pääsy reaktoriin voisi käynnistää hallitsemattoman ketjureaktion. Asiantuntijat ovat arvioineet K-27-sukellusveneen olevan radioaktiivinen aikapommi ja K-159-sukellusveneen hylystä lähtevä radioaktiivinen vuoto voisi lopettaa kalastuksen Barentsinmerellä jopa kahdeksi vuodeksi.
Lähteet
Aiheesta muualla
Letter to Nature, The early Miocene onset of a ventilated circulation regime in the Arctic Ocean
Biomi.org: Jäämeren linnut
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1620393
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leppiniemen%20riippusilta
|
Leppiniemen riippusilta
|
Leppiniemen riippusilta, tunnettiin myös nimellä Pyhäkosken riippusilta oli Muhoksella Leppiniemen kylässä Oulujoen Pyhäkosken kohdalla ylittänyt jalankulkijoille tarkoitettu riippusilta, joka valmistui syyskesällä 1934. Silta oli 1930-luvulla tunnettu matkailukohde. Silta purettiin Pyhäkosken voimalaitoksen rakennustöiden yhteydessä.
Riippusilta rakennettiin alun perin Leppiniemen metsätieteellisen koeaseman tarpeisiin helpottamaan kulkua molempien puolin Pyhäkoskea sijainneiden koealueiden välillä. Sillan rakennustyöt alkoivat toukokuussa 1934 ja niitä johti pioneerikapteeni Eetu Saarinen. Aluksi rakennettiin molemmille rannoille riippusillan kiinnityslaitteet ja ankkurit. Tämän jälkeen ammuttiin raketilla uistinsiima kosken yli toiselle rannalle. Uistinsiiman avulla vedettiin sitten rantojen välille ohut sinkkinen yhteysvaijeri, jonka avulla pingotettiin varsinaiset sillan tukivaijerit. Tukivaijerit kytkettiin teräsbetoniankkureilla rantakallioihin. Sillan puuosat kiinnitettiin sitten näihin vaijereihin. Valmistuttuaan sillan suurin sallittu kuorma oli 20 henkilöä kahden metrin etäisyyksin tai 200 kilon yksittäinen kuorma. Sillan jänneväli oli 115 metriä ja alkuperäinen kävelytien leveys 80 senttimetriä. Sillan päädyssä oli kassalipas siltamaksua varten. Vuonna 1938 silta levitettiin yhden metrin levyiseksi.
Suomen Matkailijayhdistys rakennutti 1935 ravintolan Pyhäkosken etelärannalle lähelle riippusiltaa. Erityisesti juhannusaattoina Leppiniemeen saapui runsaasti matkailijoita, parhaimmillaan yli 3 000. Oulujoen koskivenematkailu päättyi vuonna 1944 ja ravintola sekä riippusilta purettiin 1947 Pyhäkosken voimalaitoksen rakennustöiden alettua.
Lähteet
Aiheesta muualla
Leppiniemen riippusilta, Lusto - Suomen metsämuseo (Finna)
Postikorttikuva Leppiniemen riippusillasta
Pyhäkosken yli - kuivin jaloin, Suomen Kuvalehti, 11.08.1934, nro 33, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Muhoksen rakennukset ja rakennelmat
Suomen riippusillat
Suomen entiset rakennukset ja rakennelmat
Kevyen liikenteen sillat
|
693350
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kadunlakaisijat
|
Kadunlakaisijat
|
Kadunlakaisijat eli Kuutamosonaatti II: Kadunlakaisijat on vuonna 1991 ensi-iltaan tullut suomalainen kauhuelokuva, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Olli Soinio. Se on Soinion elokuvan Kuutamosonaatti (1988) jatko-osa.
Kadunlakaisijat on julkaistu Saksassa DVD:llä nimellä Army of Zombies.
Juoni
Tarinan alkaessa koko Kyyrölän perheellä menee huonosti ja ainoa henkiinjäänyt on perunakellarista karannut Sulo. Arvo-veli on huonossa kunnossa. Hänen ruumiinsa on kärsinyt edellisen tarinan loppuselvittelyssä erittäin pahoja vaurioita, ja Äitee on kuollut maakellariin. Mutta vielä ei ole kaikkea menetetty, koska Sulolle tulevat mieleen sauna, viina ja terva. Niiden voimalla Sulo onnistuu herättämään läheisensä henkiin. Eloon herätetään samalla menettelyllä myös suohautaan haudatut punakaartilaiset. Perhe saa taas nautiskella laatukahvin merkeissä: Äitee sanoo juhlavasti "Kultamokkaa". Mutta pian on ruvettava tekemään jotakin, joten Äitee laittaa Arvon Helsingin bussiin etsimään töitä ja kieltää häntä kajoamasta naisiin.
Pian kuitenkin Äitee päättelee Arvon lähettämistä kirjeistä, että pojan työnteko ja asuminen ei oikein tahdo sujua, joten hän lähtee toisen poikansa Sulon kanssa etsimään Arvoa.
Arvo on omaksunut kaupunkilaiselämää, ja hänen harrastuksensa pontikankeitto sujuu ponupännäreillä. Hänen kiimansa vain yltyy, koska hän on joutunut turvautumaan seksitavaraliikkeen tuotteisiin. Kun hän pääsee kadunlakaisukoneen puikkoihin, hän tuntee jälleen kerran olevansa kaiken huipulla. Sillä on kiva kruisailla naisten perässä. Tällä kertaa Arvon seksuaalisen intohimon kohteena on julkisuuden henkilö Kata Kärkkäinen.
Arviot
Kun Elokuvan lehdistöesitteessä tunnustettiin, että "elokuvan Suomi Filmi imago on tietoinen valinta [- - ]: kyseessä on kauhufarssi. Huonon maun tyylipisteet on haettu vieläkin kauempaa edustaen trash- ja camp-huumoria", ei ole yllättävää, että aikalaiskriitikoilla oli elokuvasta täysin vastakkaisia näkemyksiä. Mikael Fränti (Helsingin Sanomat) kirjoittaa: "Kadunlakaisijat on väkinäisesti erilaisia perisuomalaisia asioita sekä ilmiöitä rienaava ja tabuja tönivä junttimainen kauhufarssi, joka hajoaa kaaosmaiseksi hakuammunnaksi ja huonon maun esittelyksi." Sauli Pesonen (Kaleva) puolestaan katsoo, että Kadunlakaisijat oli "idearikkain esitys lajissaan pitkään aikaan. [- -] Soinio herkuttelee pursuavilla ideoilla, kokonaisuus ei ole syvällinen, mutta menevä."
Tv-maailman kirjoittaja toteaa kritiikissään, että kun Soinion edellisen elokuvan Kuutamosonaatin lajityyppi oli kauhu, jatko-osassa se "vaihtui sketsiviihteeksi, valitettavasti". Ilja Rautsi (Helsingin Sanomat) toteaa, että Kadunlakaisijat on kauhukomediana "harvinaista herkkua, vaikka kokonaisuutta on vaikea niellä". Osmo Peltonen (Kansan Uutiset) huomaa: "Elokuva onkin varannut häijyn piikin myös elokuvakriitikoille, noille makudiktaattoreille ja kulttuuripoliiseille."
Näyttelijät
Lähteet
Suomen kansallisfilmografia 11, ISBN 951-37-3969-4
Viitteet
Vuoden 1991 suomalaiset elokuvat
Suomalaiset kauhukomediat
Olli Soinion ohjaamat elokuvat
|
1745115
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sini%20Sovij%C3%A4rvi
|
Sini Sovijärvi
|
Sini Sovijärvi (s. 1952) on suomalainen toimittaja, kieltenopettaja, tulkki ja kääntäjä, joka tuli tunnetuksi Yleisradion 1980- ja 90–luvulla tuottamista television kielenopetusohjelmista. Hänen erikoisalaansa ovat romaaniset kielet, mutta hän on toimittanut myös englannin kielen sanakirjoja. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa ranskaa, italiaa, englantia ja espanjaa, minkä lisäksi hän on suorittanut alkeiskursseja venäjän, unkarin ja saamen kielissä.
Sovijärvi on toiminut Suomen italianopettajien yhdistyksen ja Helsingin ranskalais-suomalaisen yhdistyksen puheenjohtajana. Vuonna 2009 hänelle myönnettiin Ordre des Palmes académiques -ritarikunnan ansiomerkki ja vuonna 2015 Ranskan Kunnialegioonan ritarimerkki ansioistaan Ranskan ja Suomen suhteiden edistämisessä.
Sini Sovijärven isä oli kuoronjohtaja ja radion musiikkitoimittaja Sampo Sovijärvi (1920–1991) ja äiti lastenkirjailija ja Ylen lastenohjelmien päällikkö Lea Pennanen. Myös äidin serkku Raiku Kemppi työskenteli Yleisradiossa ohjaajana, ja näiden yhteyksien myötä Sini Sovijärvi esiintyi pienestä pitäen radion lastenohjelmissa ja kuunnelmissa.
Tv-ohjelmia
1984: Buongiorno Italia, italian kielen alkeiskurssi.
1989: Este pais, espanjan kielen alkeiskurssi.
1993: Talk!, keskustelusarja yhdessä Roman Schatzin kanssa
2003: Supisuomea, 12-osainen sarja ulkomaalaisille aikuisopiskelijoille.
2004: Kreikkaa matkailijoille (Ylen ja BBC:n yhteistuotanto)
2005: Italialainen vieraskirja, italialaista kulttuuria ja yhteiskuntaa esittelevä 5-osainen sarja.
Lähteet
Aiheesta muualla
Sini Sovijärvi Puoli seitsemän -ohjelman vieraana, Yle Areena 27.10.2022. Video 28 min.
Suomalaiset opettajat
Suomalaiset televisiotoimittajat
Vuonna 1952 syntyneet
Elävät henkilöt
Suomentajat
|
144349
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20Pietarin%20historiallisista%20kaupunginosista
|
Luettelo Pietarin historiallisista kaupunginosista
|
Pietarin historialliset kaupunginosat ovat Pietarin asuttuja paikkoja (kyliä, asutuskeskuksia ja maatiloja), jotka olivat 1700-1900 -luvuilla Pietarin alueita ja sulautuivat myöhemmin varsinaiseen kaupunkiin. Monet näistä paikoista olivat alkujaan inkeriläisten asuttamia. Siksi myös monilla kaupunginosilla on säilynyt oma inkerinsuomalainen nimi venäläisen nimen rinnalla.
Luettelo Pietarin historiallisista kaupunginosista (venäläisessä aakkosjärjestyksessä)
Aviagorodok (Авиагородок), Frunzen piiri
Autuansaari, Avtovo (Автово), Kirovin piiri
Aleksandrino (Александрино)
Aleksanskoi - Aleksandrovskaja sloboda (Александровская слобода), Puškinin piiri
Kankaankylä (Pietari) - Aleksandrovskoje (Александровское), Kurortin piiri
Korpisaari, Aptekarskaja sloboda (Аптекарская слобода), Petrogradin piiri
Raksei, Araktšejevka (Аракчеевка), Puškinin piiri
Armaševskaja sloboda (Армашевская слобода)
Paapala - Babolovo (Баболово), Puškinin piiri
Balkany (Балканы), Kolpinan piiri
Baltijski posjolok (Балтийский поселок)
Beklešovka (Беклешовка)
Belevskoje pole (Белевское поле)
Valkeasaari - Beloostrov (Белоостров), Kurortin piiri
Beljajevka (Беляевка)
Bližnjaja Rogatka (Ближняя Рогатка), Moskovan piiri
Suuri-Ohta - Bolšaja Ohta (Большая Охта), Krasnogvardeiskin piiri
Suuri-Kattilaisi - Bolšoe Katlino (Большое Катлино), Puškinin piiri
Bugorki (Бугорки)
Pukra, Pukrankylä - Bugry (Бугры)
Bujany (Буяны)
Byki (Быки)
Hirvisaari - Vasiljevski ostrov (Васильевский остров), Vasilinsaaren piiri
Vasina derevnja (Васина деревня)
Kervila - Vesjolyi posjolok (Весёлый посёлок)
Vinnyin kaupunkialue (Винный городок)
Vlasevka (Власьевка)
Vozduška (Воздушка)
Sutela - Volkovo (Волково), Frunzen piiri
Vologodsko-Jamskaja sloboda (Вологодско-Ямcкая слобода)
Voltšje pole (Волчье поле)
Vallinginkylä (Волынкина деревня)
Vyborgskaja storona (Выборгская сторона)
Gavan (Гавань)
Gluhoe ozero (Глухое озеро)
Gorohovo pole (Горохово поле)
Goruška (Горушка)
Gorjatšeje pole (Горячее поле)
Rastaala - Graždanka (Гражданка)
Datša Dolgorukova (Дача Долгорукова)
Taasnoi - Datšnoje (Дачное)
Dvortsovaja sloboda (Дворцовая слобода)
Pitkäjärvi - Dolgoje ozero (Долгое озеро)
Jegerski dvor (Егерский двор)
Jekateringof (Екатерингоф)
Jemeljanovka (Емельяновка)
Žadimirovka (Жадимировка)
Žernovka (Жерновка)
Zastavy (Заставы)
Zybulja (Зыбуля)
Iljinskaja sloboda (Ильинская слобода)
Isakovka (Исаковка)
Kazatšja sloboda (Казачья слобода)
Kamenka (Каменка)
Kanonerija (Канонерия)
Kantzevskaja storona (Канцевская сторона)
Kaševarovka (Кашеваровка)
Kinovia - Kinovija (Киновия)
Kirovski žilgorodok (Кировский жилгородок)
Kirjanovo (Кирьяново)
Klotški (Клочки)
Knjaževo (Княжево)
Kovš (Ковш)
Kozje boloto (Козье болото)
Kolomna (Коломна)
Kolomäki - Kolomjagi (Коломяги)
Komendantski aerodrom (Комендантский аэродром)
Korpusnoi aerodrom (Корпусной аэродром)
Kostyl (Костыль)
Krasnyi kabatšok (Красный кабачок)
Krestjanski les (Крестьянский лес)
Kropotkinskije mesta (Кропоткинские места)
Kuznetšnaja sloboda (Кузнечная слобода)
Kulikovo pole (Куликово поле)
Kupsila - Kuptšino (Купчино)
Kurakina datša (Куракина дача)
Kušelevka (Кушелевка)
Lanskaja (Ланская)
Lahti - Lahta (Лахта)
Lesnaja derevnja (Лесная деревня)
Lesnaja ferma (Лесная ферма)
Liiha - Ligovo (Лигово)
Revonnenä - Lisi Nos (Лисий Нос)
Lihatševo pole - (Лихачево поле)
Lobovka (Лобовка)
Lopuhinka (Лопухинка)
Ljagušatšje boloto (Лягушачье болото)
Mavrino (Маврино)
Pieni-Ohta - Malaja Ohta (Малая Охта)
Uusikylä - Malinovka (Малиновка)
Maloje Rybatškoje (Малое Рыбацкое)
Malyje peski (Малые пески)
Martinovka (Мартыновка)
Matisovo boloto (Матисово болото)
Matrosskaja sloboda (Матросская слобода)
Mesta Segalja (Места Сегаля)
Meštšanka (Мещанка)
Mineraški (Минерашки)
Mokruši (Мокруши)
Monetnaja sloboda (Монетная слобода)
Moskovka (Московка)
Moskovskaja zastava (Московская застава)
Moskovskaja storona (Московская сторона
Moskovsko-Jamskaja sloboda (Московско-Ямская слобода)
Murzinka (Мурзинка)
Muurola - Murino (Мурино)
Narvskaja zastava (Нарвская застава)
Nevskaja zastava (Невская застава)
Mantere - Novaja Derevnja (Новая Деревня)
Novo-Pargolovskaja kolonija (Ново-Парголовская колония)
Haapakangas (Осиновая Роща)
Obuhovo (Обухово)
Ozerki (Озерки)
Pitkäjärvi - Ozero Dolgoje ((Озеро Долгое)
Ohta (Охта)
Pavelskije mesta (Палевские места)
Parkala - Pargolovo (Парголово)
Parnas (Парнас)
Penki (Пеньки)
Peski (Пески)
Petrogradskaja storona (Петроградская сторона)
Piskarjovka (Пискарёвка)
Poklonnaja gora (Поклонная гора)
Pokrovka (Покровка)
Polki (Полки)
Polsteri - Poljustrovo (Полюстрово)
Ruutmylly - Porohovyje (Пороховые)
Portovoje pole (Портовое поле)
Prival (Привал)
Putilovski gorodok (Путиловский городок)
Pjat uglov (Пять углов)
Raketnoje pole (Ракетное поле)
Rezerv (Резерв)
Orskoi - Rževka (Ржевка)
Rižskoje predmestje (Рижское предместье)
Rožki (Рожки)
Roty (Роты)
Rumjantsevskaja roštša (Румянцевская роща)
Rusanovka (Русановка)
Rutši (Ручьи)
Tuntia - Rybatskoje (Рыбацкое)
Rylejevo (Рылеево)
Saharnyi dvor (Сахарный двор)
Svetšnaja sloboda (Свечная слобода)
Selo farforovoje (Село Фарфоровое)
Sementsy (Семенцы)
Serkiä - Sergijevka (Сергиевка)
Skatški (Скачки)
Smolenskoje (Смоленское)
Smolenskoje pole (Смоленское поле)
Soljanoi gorodok (Соляной городок)
Sosnovaja poljana (Сосновая поляна)
Sosnovka (Сосновка)
Sosnovka (Tšernovka) [Сосновка (Черновка)]
Spasskaja myza (Спасская мыза)
Srednjaja Rogatka (Средняя Рогатка)
Nevan asema - Stantsija Neva (Станция Нева)
Kivinenä - Staraja Derevnja (Старая Деревня)
Stekljannyi gorodok (Стеклянный городок)
Strelki (Стрелки)
Suzdalskaja sloboda (Суздальская слобода)
Tatarskaja sloboda (Татарская слобода)
Tönttölä (Тентелево)
Tri ruki (Три руки)
Troitskoje pole (Троицкое поле)
Udelnaja (Удельная)
Uzenkaja slobodka (Узенькая слободка)
Uljaala - Uljanka (Ульянка)
Utkina zavod (Уткина заводь)
Finskije šhery - (Финские шхеры)
Frantsuzskaja sloboda (Французская слобода)
Hutor Reiter (Хутор Рейтер)
Tšekuši (Чекуши)
Mustajoki - Tšornaja retška (Черная речка)
Tšesma (Чесма)
Tšetyre ruki (Четыре руки)
Tšuhonskaja dervevnja (Чухонская деревня)
Šanhai (Шанхай)
Šmelligofskaja roštša (Шмеллингофская роща)
Suvala - Šuvalovo (Шувалово)
Štšemilovka (Щемиловка)
Štšerbakovskaja mestnost (Щербаковская местность)
Jablonovka (Яблоновка)
Jamskije slobody (Ямские слободы)
Pietarin kaupunginosat
|
1071300
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Merging%20into%20Landscapes
|
Merging into Landscapes
|
Merging into Landscapes on suomalaisen doom metal -yhtyeen Yearningin viides ja viimeiseksi jäänyt studioalbumi vuodelta 2007.
Yhtyeen perustajan sekä lauluntekijän Juhani Palomäen kuoltua toukokuussa 2010 yhtye hajosi.
Kappaleet
Kokoonpano
Juhani Palomäki – laulu, kitara, kosketinsoitin, basso, musiikkiohjelmointi
Aki Kuusinen – rummut
Vierailevat muusikot
Tiina Sitomaniemi – laulu
Tuborg IV Koskenkorva – murinalaulu
Olli Haaranen – musiikkiohjelmointi
Arvostelut
Imperiumi.net:
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2007 albumit
Yearningin albumit
|
801950
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lu%20Leonard
|
Lu Leonard
|
Lu Leonard, syntyjään May Lou Price, (1. tammikuuta 1926 Long Beach, Kalifornia, Yhdysvallat – 14. toukokuuta 2004 Woodlands Hill, Los Angeles, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen näyttelijä. Hän teki useita esiintymisiä elokuvissa ja tv-sarjoissa.
Leonardin ensimmäinen merkittävä esiintyminen oli vuoden 1956 elokuvassa Husbands Beware, jossa hän näytteli Larry Finen vaimoa Doraa. 1970- ja 1980-luvuilla hän esiintyi muun muassa sarjoissa Laverne & Shirley, Ystäväni avaruudesta ja Pulmuset. Eräs hänen tunnetuimmista rooleistaan oli rikossarjassa Koira haudattuna (Jake and the Fatman), jossa hän näytteli William Conradin hahmon, J.L. McCaben, sihteeriä Gertrudea.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset televisionäyttelijät
Yhdysvaltalaiset elokuvanäyttelijät
Vuonna 1926 syntyneet
Vuonna 2004 kuolleet
|
52372
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Liechtensteinin%20maap%C3%A4iv%C3%A4vaalit%202005
|
Liechtensteinin maapäivävaalit 2005
|
Liechtensteinin maapäivävaalit 2005 järjestettiin 13. maaliskuuta 2005. Maapäiville valittiin 25 edustajaa. Molemmat pääpuolueet, Isänmaallinen liitto (VU) ja Edistyksellinen kansanpuolue (FBP) menettivät yhden paikan ja pienpuolue Vapaa lista (FL) peräti kolminkertaisti edustajamääränsä saaden kaksi lisäpaikkaa. Tästä huolimatta pääministerinä jatkoi FBP:n Otmar Hasler. Äänestysprosentti oli liechtensteinilaiseen tapaan melko korkea, 86,5 %. Ääniä annettiin yhteensä 15 070, joista kirjeellisesti annettiin 49 % eli 7 379. Hylättyjä ääniä oli 315. Yhteensä äänioikeutettuja oli 17 428. Äänikuninkaaksi nousi Alois Beck (FBP) 4 424 äänellä.
Tulokset
Maapäivien kokoonpano kaudella 2005–2009
Puhemies Klaus Wagner
Varapuhemies Ivo Klein
Eduskuntaryhmien puheenjohtajat Markus Büchel (FBP), Doris Beck (VU) ja Paul Vogt (FL)
Sihteerit Wendelin Lampert (FBP) ja Heinz Vogt (VU)
Edustajat
Oberlandin vaalipiirissä valitut edustajat:
Alois Beck (FBP, Schaan)
Jürgen Beck (VU, Vaduz)
Josy Biedermann (FBP, Planken)
Arthur Brunhart (VU, Blazers)
Pepo Frick (FL, Schaan)
Doris Frommelt (FBP, Schaan)
Elmar Kindle (FBP, Triesen)
Peter Lampert (FBP, Vaduz)
Wendelin Lampert (FBP, Triesenberg)
Gebhard Negele (VU, Triesen)
Harry Quaderer (VU, Schaan)
Hugo Quaderer (VU, Schaan)
Heinz Vogt (VU, Triesen)
Paul Vogt (FL, Balzers)
Klaus Wagner (FBP, Schaan)
Unterlandin vaalipiirissä valitut edustajat:
Marlies Amann-Marxer (VU, Eschen)
Doris Beck (VU, Ruggell)
Markus Büchel (FBP, Ruggell)
Franz J. Heeb (FBP, Gamprin)
Johannes Kaiser (FBP, Mauren)
Ivo Klein (VU, Mauren)
Günther Kranz (VU, Eschen)
Rudolf Lampert (FBP, Mauren)
Andrea Matt (FL, Mauren)
Renate Wohlwend (FBP, Schellenberg)
Liechtensteinin maapäivävaalit
|
1678273
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kouvolan%20kansalaisopisto
|
Kouvolan kansalaisopisto
|
Kouvolan kansalaisopisto on Kouvolassa toimiva kansalaisopisto. Se perustettiin vuonna 1919 nimellä Kymintehtaitten–Kouvolan työväenopisto ja sillä oli aluksi toimintaa Kouvolassa, Kuusankoskella ja Voikkaalla. Kansalaisopistossa järjestetään muun muassa kielikursseja ja kädentyön kursseja sekä avoimen yliopiston kursseja.
Kouvolan kansalaisopiston päätoimipaikka sijaitsee Kouvolassa osoitteessa Salpausselänkatu 38. Kouvolan lisäksi opistolla on toimintaa Elimäellä, Jaalassa, Kuusankoskella ja Valkealassa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Opiston verkkosivut
Kouvola
Kouvolan oppilaitokset
Kansalais- ja työväenopistot
|
536984
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hermanis%20Matisons
|
Hermanis Matisons
|
Hermanis Matisons (myös Herman Mattison, 1894–1932) oli latvialainen shakkimestari ja 1930-luvulla yksi maailman parhaista pelaajista. Hän oli myös loppupelitehtävien laatija. Hän kuoli tuberkuloosiin 38-vuotiaana.
Matisons voitti vuonna 1924 shakin Latvian mestaruuden. Myöhemmin samana vuonna hän voitti Max Euwen ja Collen amatööripelaajien maailmanmestaruusturnauksessa, joka järjestettiin Pariisin olympialaisten yhteydessä. Matisons pelasi Latvian kärkipöytää vuoden 1931 shakkiolympialaisissa Prahassa ja voitti Rubinsteinin sekä Aleksandr Alehinin, joka oli hallitseva maailmanmestari.
Lähteet
Aiheesta muualla
Latvialaiset shakinpelaajat
Vuonna 1894 syntyneet
Vuonna 1932 kuolleet
|
1180089
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Scotty%20Lago
|
Scotty Lago
|
Scotty Lago (s. 12. marraskuuta 1987 Seabrook, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen lumilautailija. Hän voitti olympiapronssia halfpipessä Vancouverissa 2010. Lago voitti myös X Gamesissa kultaa Best Methodissa Aspenissa vuonna 2011. Hänellä on tämän lisäksi kaksi X Games-hopeaa ja yksi pronssi. Lago aloitti lumilautailun vuonna 1996. Hänellä on myös kolme pronssia Winter Dew Tourilta.
Lähteet
http://www.biography.com/people/scotty-lago-21359021
Yhdysvaltalaiset lumilautailijat
Yhdysvaltalaiset olympiamitalistit
Vuonna 1987 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1513882
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kerry%20Ingram
|
Kerry Ingram
|
Kerry Danielle Ingram (s. 26. toukokuuta 1999 Slough, Berkshire, Englanti) on brittiläinen näyttelijä. Hänen tunnetuimpia roolejaan ovat Shireen Baratheon HBO:n televisiosarjassa Game of Thrones, Matilda Wormwood musikaalissa Matilda the Musical sekä Rebecca ”Becky” Sidebottom Netflix-sarjassa Ohjat käsissä.
Ingram kävi St Joseph’s Catholic Primary Schoolia Englannissa, jonka jälkeen siirtyi Charters School -nimiseen kouluun.
Filmografia
Elokuvat
Televisiosarjat
Lähteet
Aiheesta muualla
Twitter
Instagram
Englantilaiset näyttelijät
Vuonna 1999 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1204683
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Eeretiakasvit
|
Eeretiakasvit
|
Eeretiakasvit (Ehretiaceae) on Boraginales-lahkoon kuuluva koppisiemenisheimo. Sen tyyppisuku Ehretia tunnetaan nimellä eeretiat. Eeretiakasvit luokitellaan joskus lemmikkikasvien (Boraginaceae) heimon Ehretioideae-alaheimoksi.
Tuntomerkit
Eeretiakasvit ovat pääasiassa puuvartisia ja melko usein niiden kaarna on kuituinen. Rungon viiltokohta on oksidoituva, ja pikkuoksat ovat melkein valkoisia. Kukinto on viuhkomainen. Kukat ovat tavallisesti viisilukuisia, harvoin neljälukuisia. Teriö on enemmän tai vähemmän ratasmainen. Emiön vartalo on kertaalleen haarainen. Siemenaiheet, joita on yksi kussakin emilehdessä, kiinnittyvät sikiäimessä kärki-istukkaan tai aksiletyyppiseen istukkaan. Luotit ovat pallomaisia tai pitkänomaisia. Luumarjassa kivi on tavallisesti kaksisiemeninen, harvoin yksi-, kolme- tai neljäsiemeninen; laajentunut verhiö saattaa olla luumarjassa jäljellä.
Heimossa on myös lehtivihreättömiä, toisten kasvien juuriin kiinnittyviä loiskasveja (entinen heimo Lennoaceae), joiden isäntinä toimivat muun muassa niiden läheiset sukulaiset, muuten isäntälajien kirjo on laaja. Loislajien lehdet ovat surkastuneet suomuiksi ja kukinto on mykerömäinen. Kukat ovat 5–10-lukuisia, verhiö on pitkä, kapea ja erilehtinen, eikä kukassa ole mesiäistä. Yhdislehtinen sikiäin koostuu 5–16 emilehdestä ja on kehänalainen; vartalo on tukeva ja luotti pallomainen tai liuskainen. Loisillakin on hedelmänä toisinaan luumarja, toisinaan epäsäännöllisesti hajoava lohkohedelmä, harvoin kansikota. Hedelmässä on jäljellä kehälehtiä. Siemenessä on tärkkelyspitoinen ravintovarasto ja vähäpätöinen, erilaistumaton alkio.
Anatomisia tuntomerkkejä
Puun anatomia on heimossa hyvin vaihteleva. Lehtiruodin johtojänteen poikkileikkaus on kaarimainen. Siitepölyhiukkasen mesokolpium on karkean verkkokuvioinen. Siemenaiheen kalvo on 6–12 solukerroksen paksuinen, ja päällysketon solut voivat olla antiklinaalisesti pidentyneitä; istukasta siemenaiheeseen on toisinaan yhdistävä solukko (obturaattori). Siemenen endospermi on runsas tai jopa puuttuu, mikropylen eli siitereiän imuelin (haustorio) on erityisen vaihteleva, ja alkio on käyrä.
Levinneisyys
Eeretiakasvit kasvavat enimmäkseen tropiikissa; pohjoisimmillaan niitä on Etelä-Japanissa ja Yhdysvaltojen länsiosissa.
Luokittelu
Eeretiakasvien läheisin sukulainen on karhepuukasvien (Cordiaceae) heimo, joka Boraginales-lahkon evoluutiopuussa on sen rinnakkaisryhmä. Eeretiakasvien 150 lajia ryhmitellään yhdeksäksi suvuksi, joista runsaslajisimpia ovat Bourreria 48 lajillaan, eeretiat (Ehretia) 42 lajillaan ja Tiquilia 28 lajillaan.
Suvut
Seuraavassa sukujen luettelossa synonyymit ovat suluissa:
Bourreria P.Browne (Hilsenbergia Tausch ex Meisn.)
Cortesia Cav.
eeretiat (Ehretia P.Browne) (sisältää karmonat Carmona Cav., Rotula Lour., Traxilum Raf.)
Halgania Gaudich.
vohkiot (Lennoa Llave & Lex.), laji L. madreporoides
Lepidocordia Ducke (Antrophora I.M.Johnst.)
Pholisma Hook.
Rochefortia Sw.
Tiquilia Pers. (Eddya Torr. & A.Gray, Galapagoa Hook.f., Monomesia Raf., Ptilocalyx Torr. & A.Gray, Stegnocarpus (DC.) Torr., Tiquiliopsis A.Heller)
Tiquilia-lajit ovat enimmäkseen amerikkalaisia autiomaakasveja ja ovat ruohovartisia (toisin kuin enemmistö lajeista) tai pensaita, jotka kukkivat nopeaan tahtiin. Niiden kukinnot voivat olla hyvin runsaskukkaisia. Hedelmä on kuiva. Yksi lajeista (Tiquilia nuttallii) on disjunkti: se kasvaa kahdella erillisellä alueella, yhtäältä Yhdysvaltojen länsiosassa, toisaalta Länsi-Argentiinassa.
Lähteet
Stevens, P. F. 2001–: Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/.
Viitteet
Aiheesta muualla
Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Ehretia
Boraginales
Kasviheimot
|
309922
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Falko%20G%C3%B6tz
|
Falko Götz
|
Falko Götz (s. 26. maaliskuuta 1962) on saksalainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja.
Ura pelaajana
Götz aloitti peliuransa itäberliiniläisessä FC Vorwärtsissä, josta siirtyi BFC Dynamoon pelaten siellä vuoteen 1983 saakka. Hän jatkoi uraansa Bayer 04 Leverkusenissa, jonka riveissä juhli UEFA Cupin voittoa 1988. Hän siirtyi samaisen kauden päätteeksi 1. FC Kölniin, jonka paidassa oli lähellä Saksan mestaruutta kahteen otteeseen, mutta joukkue jäi toiseksi sekä kausilla 1988–89 että 1989–90.
Götz jätti Saksan kentät 1992 ja jatkoi uraansa Turkissa Galatasarayn riveissä. Götzin edustama Galatasaray juhli Turkin mestaruutta kahdesti peräkkäin ennen Götzin paluuta Saksaan. Hän pelasi 1. FC Saarbrückenin riveissä kauden 1994–95 ja siirtyi sitten Hertha BSC Berliniin. Götz lopetti peliuransa 1997 kun Hertha nousi 1. Bundesliigaan.
Meriitit pelaajana
UEFA Cupin voitto: 1988
Turkin mestaruus: 1993, 1994
Turkin Cupin voitto: 1993
Ura valmentajana
Götz jäi peliuransa jälkeen Hertha BSC Berlinin organisaatioon valmentaen vuosina 1997–2000 seuran amatööri- ja nuorisojoukkueita. Kaudella 2001–02 Götz toimi ykkösjoukkueen päävalmentajana helmikuusta kesäkuuhun Jürgen Röberin lähdön myötä. Maaliskuussa 2003 hänestä tuli TSV 1860 Münchenin päävalmentaja. Hän toimi tehtävässä vuoden verran. Heinäkuussa 2004 Götz palasi Hertha BSC Berlinin päävalmentajaksi. Hänen johdollaan seura sijoittui parhaimmillaan 1. Bundesliigassa neljänneksi kausina 2001–02 ja 2004–05.
Huhtikuussa 2007 Hertha antoi potkut Götzille ja hänen apuvalmentajansa Karsten Heine nostettiin seuran päävalmentajaksi kauden loppuun. Sittemmin Götzia on povattu turkkilaisseura Galatasarayn päävalmentajaksi.
Joulukuussa 2008 saksalainen Kicker kertoi verkkosivuillaan, että Götz palaa takaisin valmennustehtäviin aloittaen tammikuussa Regionalligassa pelaavan Holstein Kielin päävalmentajana. Pesti Kielissä ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen ja menestyksekäs, sillä Götz sai potkut tehtävistään syyskuussa 2009.
Kesäkuussa 2011 Götz palasi valmennustehtäviin Vietnamin maajoukkueen uutena päävalmentajana. Götzin vastuulle tulivat A- ja U23-maajoukkueiden valmennus. Tulokset U23-joukkueen kanssa eivät tyydyttäneet maan jalkapalloliiton johtoa ja Götz sai potkut jo joulukuun lopulla 2011.
Huhtikuun lopussa 2013 Götz allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen 2. Bundesliigassa pelaavan Erzgebirge Auen kanssa. Götzin johdolla Aue sijoittui kaudella 2013/14 sarjassa sijalle 14. Toinen kausi alkoi heikosti ja neljän tappion myötä putoamisviivan alapuolelle pudonnut Aue erotti Götzin syyskuun alussa 2014.
Heinäkuussa 2015 Götz palasi valmennustehtäviin Regionalligaseura 1. FC Saarbrückenin päävalmentajaksi. Götzin johdolla Saarbrücken pelasi kohtuullisesti Regionalligan keskikastissa, mutta silti seurajohto erotti hänet maaliskuussa 2016.
Huhtikuussa 2016 Götzistä tuli 2. Bundesliigassa pelaavan FSV Frankfurtin päävalmentaja. Götzin tavoitteena oli pelastaa FSV putoamiselta, mutta viimeisen kierroksen voitokkaasta ottelusta huolimatta seuran kohtalona oli pudota 3. Ligaan. Kauden jälkeen Götz jätti tehtävänsä ja hänet korvasi Roland Vrabec.
Lähteet
Saksalaiset jalkapalloilijat
Saksalaiset jalkapallovalmentajat
Vuonna 1962 syntyneet
Elävät henkilöt
|
838528
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Frederik%20Andersen
|
Frederik Andersen
|
Frederik Andersen (s. 2. lokakuuta 1989 Herning, Tanska) on tanskalainen jääkiekkomaalivahti, joka pelaa NHL-joukkue Carolina Hurricanesissa. Anaheim Ducks varasi hänet kolmannella kierroksella 87. pelaajana kesällä 2012. Isokokoinen Andersen torjuu modernilla tyylillä. Hän on jopa 112 kg painava ja oli kaudella 2011–2012 Elitserienin painavin pelaaja.
Ura
Seuraura
Andersen on Herning Blue Foxin kasvatti ja toimi kausina 2005–2006 ja 2006–2007 Herningin kakkosjoukkueen luukkuvahtina. Kausina 2007–2008 ja 2008–2009 hän oli Herning Blue Foxin luukkuvahti Tanskan pääsarjassa, AL-Bank Ligaenissa. Keväällä 2008 Andersen voitti Tanskan-mestaruuden. Kaudella 2008–2009 hän nousi Herningin ykkösmaalivahdiksi ja pelasi 22 ottelua.
Kaudeksi 2009–2010 Andersen siirtyi Frederikshavn White Hawksiin. Kausi oli hänelle menestys. Andersenilla oli liigan paras torjuntaprosentti (93,2) ja hänet valittiin arvokkaimmaksi pelaajaksi. Andersen onnistui tekemään maalin kevään 2010 pudotuspeleissä puolivälierissä Rødovre Mighty Bullsia vastaan. Carolina Hurricanes varasi hänet seitsemännellä kierroksella 187. pelaajana kesällä 2010. Andersenista tuli kaikkien aikojen ensimmäinen NHL:ään varattu tanskalaismaalivahti. Kaudella 2010–2011 hän torjui Frederikshavnille hopeaa ja valittiin koko Tanskan liigan vuoden pelaajaksi ja tähdistökentälliseen. Andersen palkittiin myös AL-Bank Ligaenin maaliskuun 2011 kuukauden pelaajana.
Huhtikuussa 2011 Andersen teki kaksivuotisen sopimuksen Elitserien-joukkue Frölunda HC:n kanssa. Hän nousi kaudella 2011–2012 joukkueen ykkösmaalivahdiksi ja teki Frölundan seuraennätyksen kahdeksalla nollapelillään, joilla Andersen nousi kaudella 2003–2004 seitsemän nollapeliä torjuneen Henrik Lundqvistin ohi joukkueen kaikkien aikojen eniten yhdessä kaudessa nollapelejä torjuneeksi maalivahdiksi. Hänellä oli myös Elitserienin paras torjuntaprosentti (94,3) ja päästettyjen maalien keskiarvo (1.62). Andersen oli kauden päätteeksi kaikkien aikojen ensimmäisenä ulkomaalaispelaajana ehdolla Elitserienin vuoden tulokkaan tittelin saajaksi, mutta palkinto meni lopulta Brynäs IF:n Johan Larssonille.
Carolina Hurricanes tarjosi Andersenille tulokassopimusta keväällä 2012, mutta hän kuitenkin kieltäytyi siitä ja oli näin ollen varattavissa uudelleen kesällä 2012. Tuolloin Anaheim Ducks varasi Andersenin "yli-ikäisenä" (22 vuotta) kolmannella kierroksella 87. pelaajana. Hän teki jo samana kesänä kaksivuotisen tulokassopimuksen joukkueen kanssa.
Andersen debytoi Anaheimissa lokakuussa 2013 hänen korvattuaan maalissa Jonas Hillerin ensimmäisen erän jälkeen joukkueen oltua 3–1-tappioasemassa. Hän ei päästänyt kahden pelaamansa erän aikana yhtäkään maalia. Anaheim voitti ottelussa lukemin 6–3 Dallas Starsin. Anaheimin kaupattua Viktor Fasthin Edmonton Oilersiin, Andersen nostettiin täysiaikaisesti joukkueen NHL-kokoonpanoon hänen pelattuaan ennen sitä suurimman osan kaudesta AHL:ssä. Samana vuonna Andersen voitti myös pudotuspelidebyyttissään Dallasin 4–3 ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä ottelussa. Andersen valittiin kauden jälkeen tulokkaiden tähdistöön.
Kesäkuussa 2016 Andersen siirtyi Anaheimista Torontoon. Tammikuussa 2020 Andersen valittiin ensimmäisen kerran urallaan NHL tähdistöotteluun.
Maajoukkueura
Andersen kuului Tanskan maajoukkueen maalivahtiosastoon vuoden 2009 MM-kilpailuissa, mutta jäi ilman vastuuta. Hän oli luukkuvahtina neljässä ottelussa. Andersen oli Tanskan kakkosmaalivahti vuoden 2010 MM-kilpailuissa. Hän pääsi pelaamaan kaksi ottelua. Andersen torjui turnauksen avausottelussa 1–4-voiton Suomesta. Hän torjui ottelussa 36 kertaa. Tanska voitti Suomen ensimmäistä kertaa historiassa. Andersen kantoi Tanskan torjuntavastuun myös jatkolohko-ottelussa Venäjää vastaan, joka päättyi 1–6-tappioon. Vuosien 2011 ja 2012 turnauksissa hän toimi Tanskan ykkösmaalivahtina.
Andersen edusti Tanskaa myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2007, 2008 ja 2009, joista vuoden 2008 turnauksessa joukkue pelasi pääsarjassa. Andersen toimi kuitenkin koko vuoden 2007 I-divisioonan turnauksen ajan Tanskan kakkosmaalivahtina Sebastian Dahmille. Hän voitti A-lohkon kultaa ja vuonna 2009 Andersen torjui Tanskalle I-divisioonan B-lohkon hopeaa. Hän torjui myös alle 18-vuotiaiden I-divisioonan MM-kilpailuissa vuosina 2006 ja 2007, joista ensimmäinen turnaus päättyi B-lohkon hopeaan ja toinen B-lohkon kultaan sekä sarjanousuun pääsarjaan.
Tilastot
Muuta
Andersen on toisen polven maajoukkuemaalivahti, sillä hänen isänsä Ernst Andersen torjui B-sarjan MM-kilpailuissa vuosina 1995 ja 1997. Sittemmin kaksinkertainen Tanskan mestari on toiminut maalivahtivalmentajana Tanskan ikäkausimaajoukkueissa. Frederik Andersenin pikkuveli Sebastian pelaa hyökkääjänä Herningin kakkosjoukkueessa. Veljesten täti on naimisissa ruotsalaisen entisen NHL- ja maajoukkuepelaaja Peter Nordströmin kanssa.
Lähteet
Viitteet
Tanskalaiset jääkiekkomaalivahdit
Carolina Hurricanesin pelaajat
Anaheim Ducksin varaamat pelaajat
Carolina Hurricanesin varaamat pelaajat
William M. Jennings Trophy -voittajat
Vuonna 1989 syntyneet
Elävät henkilöt
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.