id
stringlengths 2
7
| url
stringlengths 31
203
| title
stringlengths 1
119
| text
stringlengths 12
212k
|
|---|---|---|---|
1517293
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Italiannokkas%C3%A4rki
|
Italiannokkasärki
|
Italiannokkasärki (Chondrostoma soetta) on särkien (Cyprinidae) heimoon kuuluva kalalaji. Se kasvaa yleensä korkeintaan 45 senttimetrin mittaiseksi. Lajila on Pohjois-Italiassa merkitystä ruokakalana.
Italiannokkasärkiä tavataan Pohjois-Italiassa ja Etelä-Sveitsissä. Moniin jokiin istutettu nokkasärki ja muut vieraslajit ovat syrjäyttäneet sitä. Maatalouden saastuttaminen on tuhonnut sen kutupaikkoja, ja lisääntyvä merimetsokanta on paikoin syönyt kaloja liikaa.
Lähteet
Särjet (alaheimo)
Uhanalaiset kalat
|
1711827
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaahteraliigan%20kausi%202020
|
Vaahteraliigan kausi 2020
|
Vaahteraliigan kausi 2020 oli Vaahteraliigan 41. kausi. Koronaviruspandemian vuoksi kausi pelattiin lyhennettynä heinäkuun lopusta alkaen. Sarjaan osallistui kuusi joukkuetta, jotka pelasivat yksinkertaisen runkosarjan. Kuopio Steelers voitti runkosarjan ja pudotuspeleissä sarjan mestaruuden katkaisten Helsinki Roostersin mestaruusputken. Mestaruus oli Steelersin ensimmäinen.
Kauden parhaana pelaajana palkittiin Wasa Royalsin laitahyökkääjä Alpha Jalloh.
Runkosarja
Pudotuspelit
Lähteet
2020
Vuoden 2020 amerikkalainen jalkapallo
|
1528317
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pahuj%C3%A4rvi%20%28Kuhmoinen%29
|
Pahujärvi (Kuhmoinen)
|
Pahujärvi on Pirkanmaalla Kuhmoisissa ja Keski-Suomessa Jämsässä Hassin kylän lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järven pinta-ala on 13,5 hehtaaria, se on 1,0 kilometriä pitkä ja 300 metriä leveä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 2,5 kilometriä ja sen rannat ovat pääosin metsämaata. Järvellä on kolme taloa ja kuusi vapaa-ajan asuntoa. Asutus painottuu järven pohjoisosaan. Jämsän ja Kuhmoisten välinen kunnanraja kulkee järven halki ja jakaa sen kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan siten, että järven pohjoisosa kuuluu Jämsään ja eteläosa Kuhmoisiin.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Arvajanjoen valuma-alueella (14.26), jonka Virtalanojan valuma-alueeseen (14.264) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 109 metriä mpy. Siihen laskevat Pajulammi ja Sammalinen. Laskuoja lähtee järven itäpäästä ja laskee 800 metrin päässä Heikjärveen. Laskuojan pudotus on 10,9 metriä.
Historiaa
Vuoden 1966 peruskartassa järvellä oli neljä taloa ja koillis- ja luoteisrannoilla oli peltoa. Vuoteen 1981 mennessä järvelle oli rakennettu kaksi taloa lisää ja luoteisrannan pelto oli metsittynyt. Vuoteen 1988 mennessä järvelle oli rakennettu seitsemäs talo.
Lähteet
Arvajanjoen valuma-alue
Botin luomat artikkelit
Kuhmoisten järvet
Jämsän järvet
|
770087
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Julia%20C%C3%A6sar
|
Julia Cæsar
|
Julia Maria Vilhelmina Cæsar (28. tammikuuta 1885 Tukholma – 18. heinäkuuta 1971 Tukholma) oli ruotsalainen näyttelijä.
Elokuvia
Kriisi (1946)
Elämän sateessa (1946)
Onsdagsväninnan (1946)
Peppi Pitkätossu (1949)
Aiheesta muualla
Ruotsalaiset näyttelijät
Vuonna 1885 syntyneet
Vuonna 1971 kuolleet
|
1083035
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Solberg
|
Solberg
|
Solberg voi tarkoittaa seuraavia:
henkilöitä
Erna Solberg (s. 1961), norjalainen poliitikko
Henning Solberg (s. 1973), norjalainen ralliautoilija
Henrik Solberg (s. 1987), norjalainen jääkiekkoilija
Hill-Marta Solberg (s. 1951), norjalainne poliitikko ja ministeri
Magnar Solberg (s. 1937), norjalainen ampumahiihtäjä ja olympiavoittaja
Oliver Solberg (s. 2001), ruotsalainen ralliautoilija
Petter Solberg (s. 1974), norjalainen ralliautoilija
Sanna Solberg (s. 1990), norjalainen käsipalloilija
Silje Solberg (s. 1990), norjalainen käsipallomaalivahti
Trine Hattestad (o.s. Solberg, s. 1966), norjalainen keihäänheittäjä ja olympiavoittaja
muita merkityksiä
Solberg, entinen työväentalo Inkoon Päivölässä.
Katso myös
Sohlberg
|
456364
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Panssarijuna
|
Panssarijuna
|
Panssarijuna on sotilaskäyttöön tarkoitettu juna, joka on suojattu lähinnä kevyiden aseiden tulitukselta vahvistamalla sen kuorta panssaroimalla. 2000-luvulla panssarijunilla on vain museoarvoa, mutta niitä käytettiin useissa eri konflikteissa eri puolilla maailmaa 1800-luvun loppu- ja 1900-luvun alkupuoliskon aikana. Historialliset panssarijunat olivat yleensä aseistettuja ja niiden käyttötarkoitus vaihteli tarpeen mukaan. Nykypäivänä kuitenkin Venäjän on havaittu käyttävän panssarijunia joukkojen liikuttelussa vielä Ukrainan sodassa vuonna 2022. Venäjä käytti niitä myös Georgian sodassa 2000-luvun loppupuolella.
Historia
Euroopan julkinen rautatieverkosto kasvoi 1800-luvun aikana tyhjästä 300 000 kilometriin. Sovelluksia sotilaskäyttöön pohdittiin jo vuosisadan alkupuolella ja ensimmäisiä improvisoituja panssarijunia käytettiin Euroopan hullun vuoden työväenluokan kapinoiden tukahduttamiseen Itävalta-Unkarin alueella 1848. Rautateiden ja junien sotilaskäytöstä saatiin oiva käytännön esimerkki Yhdysvaltain sisällissodan aikana. Pohjoisvaltioiden kenraali Joseph Hooker siirsi rautatien avulla 22 000 miehen armeijansa pääkaupungin alueelta Tennesseehen vain viikossa. Vastaavasti marssi olisi kestänyt kuukauden ja uuvuttanut joukot.
Ensimmäinen panssarijuna rakennettiin partioimaan Baltimoren pohjoispuolta ja estämään alueella toimivien Konfederaatin sabotöörien toimintaa. Konfederaatin armeijan komentaja Robert E. Lee määräsi rakennettavaksi rautatietykin kesäkuussa 1862. Meriupseeri toteutti määräyksen sijoittamalla 32-paunaisen tykin kiskoilla kuljetettavalle lavetille, jonka hän suojasi kasaamalla teräskiskoja tykin ympärille. Pohjoisvaltiot rakensivat panssaroidusta rautatietykkivaunusta oman raskaamman versionsa 1864.
Ranskan–Preussin sodassa 1870–1871 rautatieyhtiö Compagnie d'Orleans rakensi kaksi 140mm tykkivaunua sisältävän panssarijunan, jota käytettiin muun muassa Pariisin piirityksen aikana.
Britannian siirtomaasotien aikana 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä panssarijuna kehittyi edelleen. Junien suojaamista täydennettiin rautaisilla panssarilevyillä, hiekkasäkeillä ja lisäksi junan etummaiseksi vaunuksi keksittiin laittaa ylimääräinen varustamaton vaunu, jonka tehtävä oli suojata junan pääosaa miinojen ja irrotettujen kiskojen aiheuttamalta tuholta. Panssarivaunuja rakennettiin muun muassa Egyptissä 1882, Sudanissa 1885 ja Intiassa 1886. Buurisodan syttyessä 1899 briteillä oli käytettävissään jo 13 panssarijunaa Afrikan eteläosissa. Junia käytettiin sekä joukkojen siirrossa että taisteluissa. Tällöin panssaroiduissa vaunuissa oli jo ampuma-aukkoja.
1900-luku
Vuosikymmenet vuosisadanvaihteen molemmin puolin olivat panssarijunan kulta-aikaa. Niitä ei käytetty pelkästään vihollissotilaita tai kapinallisia vastaan, vaan myös kaikenlaisten levottomuuksien aikana.
Yhdysvalloissa panssarijunia käytettiin vuosisadan alussa työläislakkojen murtamiseen ja niitä ympäröineiden levottomuuksien tukahduttamiseen. Richmondilaisessa sanomalehdessä kirjoitettiin kaupungin Seven Pines-linjan raitiovaunujen muuttuneen Buurisodasta tutuiksi panssarijuniksi. 1912 Baldwin-Feltsin kaivosten kaivosmiehet aloittivat lakon Länsi-Virginiassa, joka jatkui vuodenvaihteen yli. Kaivosyhtiön miehet olivat rakentaneet panssarijunan Bull Moose Special, jota käytettiin lakonmurtajien ja rikkureiden kuljettamiseen.
Liikkuvan sodankäynnin, panssarivaunujen ja taistelu- sekä pommikoneiden kehityksen mukana panssarijuna kohtasi luontaisen ongelmansa, sen sidonnaisuuden rautatiehen. Ne vanhentuivat ja jäivät pois käytöstä.
Toisen maailmansodan aikana Saksa käytti panssarijunia itärintamalla partisaaneista muodostuneen uhan vuoksi ja jonkin verran myös ilmatorjuntaan keskittyneitä panssaroituja junia.
1950-luvun aikana panssarijunia käytettiin vielä muun muassa Vietnamissa ja Kuubassa, mutta sen jälkeen vain Yhdysvallat ja Neuvostoliitto käyttivät niitä lähinnä liikkuvina ohjusalustoina.
Venäjä on käyttänyt neljää panssarijunaa Pohjois-Kaukasiassa joukkoja tukemassa, kuljetustehtävissä ja pitämässä rataverkkoa käyttökuntoisena vuosina 2002–2009. Junien panssaroiduissa vaunuissa oli aseistuksena kaksipiippuinen ilmatorjuntakäyttöön valmistettu konetykki ja mahdollisesti kranaattikonekivääri ja konekiväärejä.
Käyttö
Joukkojen ja tarvikkeiden kuljettaminen pitkien etäisyyksien päähän tavallisessa junassa oli riskialtista, koska vastustaja saattoi pysäyttää junan verrattain helposti pelkästään siirtämällä kiskoja paikaltaan tai mikä pahempaa räjäyttämällä panoksen veturin alla sen saapuessa kohdalle. Tällöin edeltä käsin harkittuihin asemiin molemmin puolin junaa asettautuneet väijyttäjät saattoivat avata tulen kohti vaunuissa kuljetettavia joukkoja, joista tällaisessa tilanteessa muodostui helppoja maaleja. Junassa olleet joukot olivat yllätettyinä välittömästi alakynnessä eivätkä vaunujen seinät välttämättä suojanneet edes kivääreiden luodeilta.
Panssarijuna puolestaan oli suojattu jalkaväen aseistukselta ja sieti parhaimmillaan jonkin verran jopa kevyen tykin tulitusta. Miehistönkuljetusvaunujen seinissä oli ampuma-aukkoja, joista saattoi avata tulen suhteellisen turvallisesti väijyttäjää vastaan. Seassa saattoi olla myös erityisvalmistettuja vaunuja, joissa oli esimerkiksi konekivääritorneja ja tykkejä. Etummaisena ja viimeisenä vaununa oli yleensä soralla ja radankorjaustarvikkeilla lastattu soravaunu, jonka tehtävänä oli räjäyttää radalle asetetut miinat.
Muu käyttö
Venäjän presidentin Vladimir Putinin tiedetään käyttävän panssaroitua junaa liikkumisissaan kotimaassa. Myös
Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un käyttää kolmiosaista panssarijunaa.
Panssarijunat Suomessa
Suomella oli käytössä panssarijunia Suomen sisällissodan ja toisen maailmansodan aikana.
Sisällissodan panssarijunat
Suomen sisällissodassa punaisen Suomen Fredriksbergin (Helsinki) ja Viipurin varikoilla panssaroitiin ilmeisesti Venäjältä saadun mallin mukaan kuusi panssarijunaa, joista viimeisen ei enää tiedetä olleen taisteluissa mukana. Lisäksi punakaarti sai avukseen ainakin kolme Venäjältä lähetettyä panssarijunaa. Punaisten junat olivat mukana useissa taisteluissa sodan aikana. Maaliskuun lopulla 1918 panssarijunat 1 ja 3 osallistuivat toimintaan Kangasalan-Messukylän-Suinulan suunnalla, jossa ne törmäsivät toisiinsa vetäytymisvaiheen aikana. Saksan Itämeren divisioonan hyökättyä Vantaalle 11.–14. huhtikuuta panssarijuna toimi näkyvänä osana punaisten puolustusta, samoin kuin kuun loppupuolella Karjalankannaksen alueella.
Panssarijunat talvi- ja jatkosodassa
Toisen maailmansodan aikana Suomessa oli kaksi panssarijunaa; niitä käytettiin muun muassa Kollaan taistelussa talvisodassa. Jatkosodan alussa molemmat muutettiin ilmatorjuntajuniksi, jotka suojasivat tärkeitä asemia lähellä rintamaa ja toisinaan elintärkeitä radankorjausyksikköjä. Toinen junista menetettiin Aunuksessa vuonna 1944 ratarikon taakse ja räjäytettiin ennen hylkäämistä, toinen palasi Suomeen.
Sotien jälkeen
Monen mutkan jälkeen kun Panssarimuseo oli perustettu ryhdyttiin jäljellä olevia eri puolilta peräisin olleita panssarijunan vaunuja keräämään museoon tarkoituksena aikaansaada lopulta kokonainen panssarijuna.
Ensimmäisenä vuonna 1969 saatiin paikalle junan vaunuista raskaimmin aseistettu, liikanimeltään ”Rumilus”. Se on valmistunut neuvostoliittolaisella Brjanskin konepajalla vuonna 1937. Vaunu vallattiin Käppäselässä keväällä 1942. Se oli tuhotun panssarijunan ainoa kunnossa ollut, joten se hinattiin Suomeen ja kunnostettiin. Lopun jatkosodan ajan vaunu palveli Hangon suunnalla. Vaunua ei mainita jatkosodan jälkeen palautetun sotasaalisrautatiekaluston luetteloissa, vaan se sijoitettiin Asevarikko 5:een jo vuonna 1944.
Tämä vaunu oli ensimmäinen raskas kalustoyksikkö, joka sijoitettiin Panssarimuseoon, kun museo perustettiin. Se saikin olla viisitoista vuotta yksinään kiskotuksen pätkällään, kunnes sen viereen tuotiin vuonna 1984 Asevarikko 5:ssä säilytetty vuonna 1918 Kannaksella vallattu tykkivaunu. Se on maailman ainoa säilynyt ”Kenraali Annekov” -mallinen panssarijunan tykkivaunu.
Vaunu on valmistunut vuonna 1915 ja on siis junan vanhin. Huhu kertoi sen olleen pääministeri Kerenskin pakovaunu loppuvuodesta 1917 lokakuun vallankumouksen tapahduttua, mutta on väitetty, että kyseessä on väärinkäsitys tai bolsevikkien tarkoituksella statustaan nostaakseen liikkeelle laskema huhu.
Kaksi viimeistä aseistamatonta vaunua ovat punakaartilaisten alkuvuodesta 1918 Pasilan konepajalla avovaunuista muuntamia. Ne tuotiin museoon asevarikko 5:ltä vuonna 1985, veturi ja Ma-soravaunut vasta hiukan myöhemmin, kun höyryveturien kriisivarastointi päätettiin lopettaa. Veturi on Tk3 1106 eli samanlainen kuin alkuperäinen panssarijunan veturi, joka ehdittiin romuttaa loppuun käytettynä.
Museon veturista puuttuvat vielä lokakuussa 2014 lisäsavutorvi ja panssarilevyt, samoin soravaunuissa olleet radankorjaustarvikkeet, sora ja etummaisessa ollut resiina suojapeitteineen puuttuvat. Soravaunujen tarkoitus oli toimia suojana radalle mahdollisesti asetettuja miinoja vastaan.
Juna on jatkosodan ajan rautatieilmatorjuntapatterin asussaan, joskin takimmaisissa vaunuissa olevat it-aseet puuttuvat toistaiseksi. Samoin junan tunnukset suojamaaleineen ja panssarijoukkojen hakaristeineen ovat tältä aikakaudelta.
Raskaimmasta vaunusta leviteltiin museoinnin alkuaikoina huhua, että se olisi valmistunut Viipurissa vuonna 1914 ja olisi ollut punapäällikkö Heikki Kaljusen komentovaununa mukana hänen pakojunassaan keväällä 1918. Myöhempi tutkimus on paljastanut, että kyseiset vaunut katosivat jonnekin Neuvostoliittoon, mutta Suomen rintamilla niitä ei enää nähty. Huhu lienee lähtenyt liikkeelle Panssarimuseon perustamisen aikoihin. Asia jäi vielä silloin tarkastamatta, ja huhu pääsi jopa useisiin museon opaskirjoihinkin, kunnes lopulta perusteellinen tutkimus selvitti totuuden
Katso myös
Rautatietykistö
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuva: Panssarijuna kuvattuna Parolan keskustaan vievän tien varrelta.
Taistelutekniikka
Junat
Aseet
|
62848
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sellosarjat%20%28Bach%29
|
Sellosarjat (Bach)
|
Johann Sebastian Bachin kuusi sellosarjaa on sävellyskokonaisuus soolosellolle. Bach sävelsi teokset vuosina 1717–1723 toimiessaan Cöthenissä (nyk. Köthen) Kapellmeisterina.
Oletetaan, että teokset olisivat alun perin tarkoitetut etydeiksi. Sellosarjojen yhdenmuotoisuus viittaa siihen, että ne on sävelletty yhdeksi kokonaisuudeksi, mahdollisesti cötheniläiselle sellistille Christian Ferdinand Abelille (1683–1737) taikka Christian Bernhard Linikelle (1673–1751).
Sellosarjojen käsikirjoitukset eivät ole säilyneet. Bachin toisen vaimon Anna Magdalena Bachin käsin kirjoittama kopio on kuitenkin löydetty, ja teoksien asun uskotaankin olevan varsin lähellä alkuperäistä.
Teoksien rakenne
Bach lisäsi sellosarjoihinsa lisätansseja barokkisarjan perusosien lisäksi, jotka ovat allemande, courante, sarabande ja gigue. Kahdessa ensimmäisessä on menuettipari, kolmannessa ja neljännessä kaksi bourréeta ja kahdessa viimeisessä kaksi gavottia. Lisätanssit oli tarkoitus esittää alternativement, eli ensimmäinen kahdesta tanssista kerrattiin toisen tanssin jälkeen. Jokaisen sarjan aloittaa preludi, toinen osa on allemande, kolmas courante ja viimeinen, kuudes, gigue.
Kuudes sarja poikkeaa muista niin, että sen soittamiseen vaaditaan sello, jossa on viides kieli, joka viritetään e¹:hen eli kvinttiä korkeammalle kuin tavallisen sellon ylin kieli. Ammattilaiset voivat soittaa sen myös tavallisella 4-kielisellä sellolla. Viidennessä sarjassa Bach puolestaan käyttää scordaturaa eli kielten tavallisesta poikkeavaa viritystapaa, jossa sellon ylin kieli viritetään a:sta alas g:hen. Tämän oletetaan liittyvän siihen, että sama sarja on olemassa myös g-molliversiona luutulle (BWV 995) (Katso Bachin luuttuteokset).
Sarjat ja niiden sävellajit
Sarja no. 1, G-duuri (BWV 1007)
Sarja no. 2, d-molli (BWV 1008)
Sarja no. 3, C-duuri (BWV 1009)
Sarja no. 4, Es-duuri (BWV 1010)
Sarja no. 5, c-molli (BWV 1011)
Sarja no. 6, D-duuri (BWV 1012)
Myöhempi historia
Bachin sellosarjat olivat pitkään unohduksissa aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Kun Pablo Casals oli löytänyt Anna-Magdalenan käsin kirjoittaman nuottikopion barcelonalaisesta musiikkikaupasta ja harjoitellut teoksia kahdentoista vuoden ajan, hän aloitti soolosellosarjan julkisen esittämisen. Näin sarjat palasivat laajempaan tietoisuuteen. Pablo Casals levytti sarjat vuosina 1929–1939.
Luettelo Bachin sellosarjojen levytyksistä
Pierre Fournier – Deutsche Grammophon Archiv (Polydor/Polygram) 449 711-2
Anner Bylsma – Sony Classical S2K 48047
Mstislav Rostropovitš – EMI Classics 5 55364 2
Yo-Yo Ma – Sony Classical S2K 63203
Yo-Yo Ma – CBS Masterworks M2K 37867
Pablo Casals – Naxos 8.110915-16 (alun perin EMI:llä)
Leonard Rose – Pearl GEMM CDS 9273
Janos Starker – Mercury Living Presence 432 756-2
Daniil Shafran – MELODIYA : CM 01935-C10 05416-05420 (1970)
Patricia McCarty (alttoviulu) – Ashmont Music 6100
Mario Verbruggen (nokkahuilu) – Harmonia Mundi HMT 7907071 (sarjat 1–3, yhdellä CD:llä)
Carol Grante (piano – Leopold Godowskyn sovitus sarjoista 2, 3 ja 5) – Music and Arts CD-1046
Aiheesta muualla
6 Cello Suites, BWV 1007–1012
Bach’s Cello Suite No. 1 in G Major Anna Magdalena Bachin käsikirjoitus
Sellosarjat
|
1768663
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Musikaaliartisti
|
Musikaaliartisti
|
Musikaaliartisti on henkilö, joka näyttelee eli esiintyy musikaalissa. Musikaaliartistin tehtävänä on tanssia, laulaa ja näytellä musikaalin tai musikaalielokuvan kohtauksissa ja musiikkinumeroissa.
Suomessa musiikkiteatterin korkeakoulutason opetusta annetaan TAMKissa Tampereella. Aiemmin musiikkiteatterin koulutusta annettiin myös Lahden Musiikki- ja draamainstituutissa. Suomalaisia musikaaliartisteja on valmistunut myös ulkomaisista oppilaitoksista, kuten kaikista Ruotsin musikaaliartistikoulutuksista eli Göteborgista Balettakademienista, Performing Arts Schoolista sekä Göteborgin yliopistosta, Tukholman Base23:stä ja Uumajan Musikalakademienista, sekä myös Isosta-Britanniasta seuraavista oppilaitoksista: Mountview Academy of Theatre Arts, The Royal Conservatoire of Scotland, Royal Academy of Music ja Royal Welsh College of Music and Drama.
Tunnettuja musikaaliartisteja
Peter Jöback
Helen Sjöholm
Tommy Körberg
Lähteet
Musiikkialan ammatit
|
1550434
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pakapy%C3%B6li
|
Pakapyöli
|
Pakapyöli () on kylä Salon kaupungin Perniössä. Kylä sijaitsee kantatien 52 varrella kunnan etelälaidalla.
Pakapyöli sijaitsee Perniönjoen laaksossa. Kylän kyläalue ulottuu joelta itään metsäiselle ja kosteikkoiselle kallioalueelle. Kylän itärajan tuntumassa on Isosuo, Noitakirkonmäki ja Hamppijärvi. Kallioalueelta virtaa Lohioja, joka kulkee kylän läpi ja laskee Porinojana Perniönjokeen. Pakapyölin pohjoispuolella sijaitsee Hallissuo ja Liirin kylä. Eteläpuolella on Vähäpyöli ja Latokartano.
Pakapyöli on keskiaikainen uudisasutuskylä. Varhaisin maininta kylästä on vuodelta 1419. Kylä jakautui sittemmin Iso-Pakapyöliin ja Vähä-Pakapyöliin. Isoviha autioitti laajalti Perniön kyliä, mutta Pakapyöli vaikuttaisi selvinneen ajasta varsin vähällä. Isojaon aikaan Iso-Pakapyölissä on ollut kolme tilaa ja Vähä-Pakapyölissä kaksi tilaa. Kylän nykyinen yhtenäinen rakenne on peräisin isojaon ajoilta, joskin 1950-luvulla rakennettu maantie on halkaissut kylän.
Lähteet
Perniön kylät
|
1581118
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bambergin%20piirikunta
|
Bambergin piirikunta
|
Bambergin piirikunta () on Yhdysvaltojen Etelä-Carolinan osavaltiossa sijaitseva piirikunta. Sen väkiluku oli 14 066 vuonna 2019. Piirikunnan hallintokeskus on Bambergin kaupunki. Piirikunta perustettiin vuonna 1897.
Lähteet
Aiheesta muualla
Etelä-Carolinan piirikunnat
|
937616
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom%20Murton
|
Tom Murton
|
Thomas O. Murton (15. maaliskuuta 1928 – 10. lokakuuta 1990 Oklahoma City, Oklahoma, Yhdysvallat), joka tunnettiin yleisesti nimellä Tom Murton, oli yhdysvaltalainen penologi ja vankilajärjestelmän uudistuksen puolestapuhuja. Hän sai laajaa kansainvälistä huomiota vuonna 1968, kun hän syytti Arkansasin osavaltion luottamusmiehiä ja vanginvartijoita vankien tappamisesta.
Murton oli tuolloin töissä valvojana 1300 vangin vankilassa, jossa eräs vanki väitti luottamusmiesten ja vartijoiden hakanneen ja ampuneen vankeja ja johdatti viranomaiset vankilan maatilalla olevalle syrjäiselle alueelle, jolta löytyi kolme ruumista. Murton väitti vankilan tiluksilla olevan peräti 200 ruumista haudattuina, mutta osavaltion poliisiviranomaiset ja oikeusantropologit vakuuttivat ruumiiden olevan vanhasta, köyhille tarkoitetusta haudasta. Murton ei koskaan hyväksynyt tätä selitystä. Hänet oli palkannut osavaltion ensimmäiseksi ammattimaiseksi penologiksi Arkansasin silloinen kuvernööri Winthrop Rockefeller alle vuotta ennen edellä mainittua tapahtumaa. Rockefeller irtisanoi Murtonin kaksi kuukautta ruumiiden löytymisen jälkeen todeten Murtonin tehneen ison numeron siitä.
Murtonin vankilajärjestelmän uudistukseen liittyviin ideoihin lukeutuivat muun muassa vankien kunnioittaminen, ruumiinrangaistuksen poistaminen, paremman ruoan tarjoaminen ja vankien välisen kiristyksen poistaminen. Murton vastusti kiihkeästi kuolemanrangaistusta ja purki sähkötuolin vankilassa, jossa hän oli töissä. Hän vastusti myös elinkautisia vankeusrangaistuksia.
Muu elämä
Ennen Arkansasin tapahtumaa Murton opetti penologiaa Southern Illinois Universityssä ja auttoi Alaskan osavaltion rikosoikeudellisen järjestelmän perustamisessa vuonna 1959. Tultuaan irtisanotuksi Arkansasissa Murtonin oli vaikea saada töitä ja hän koki itsensä hylätyksi. Hän ilmoittautui Kalifornian yliopistoon Berkeleyhin, josta hän valmistui sekä kriminologian maisteriksi että tohtoriksi. Ennen penologian uraansa hän oli suorittanut korkeakoulututkinnon karjanhoidossa.
Murton opetti Minnesotan yliopistossa vuosina 1971–1979. 1980-luvulla hän ryhtyi uudelleen maanviljelijäksi äitinsä maatilalla Deer Creekissä, missä hän kasvatti vehnää ja ankkoja.
Hän kirjoitti kaksi kirjaa rikoslain uudistuksesta ja vuonna 1980 julkaistiin hänen uransa innoittamana elokuva Brubaker.
Murton kuoli 62-vuotiaana 10. lokakuuta 1990 Oklahoma Cityssä. Ystäviensä mukaan hän kuoli syöpään.
Lähteet
Yhdysvaltalaiset kriminologit
Vuonna 1928 syntyneet
Vuonna 1990 kuolleet
|
1681820
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jouhtinen%20%28Konnevesi%29
|
Jouhtinen (Konnevesi)
|
Jouhtinen on Keski-Suomessa Konnevedellä Tankolammen lähellä sijaitseva järvi.
Maantietoa
Järvi on 1,5 kilometriä pitkä, 190 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 16,5 hehtaaria. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 3,3 kilometriä.
Vesistösuhteet
Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Viitasaaren reitin valuma-alueen (14.4) Keiteleen eteläosan alueella (14.41), jonka Ilojoen valuma-alueeseen (14.417) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 109,8 metriä mpy.
Lähteet
Ilojoen valuma-alue
Konneveden järvet
Botin luomat artikkelit
|
622411
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Thou%20Shalt%20Suffer
|
Thou Shalt Suffer
|
Thou Shalt Suffer oli norjalainen death metal -yhtye joka perustettiin 1990. Yhtye hajosi vuonna 1991, minkä jälkeen jäsenet perustivat Emperorin. Hajoamisen jälkeen Ihsahn jatkoi Thou Shalt Suffer -nimen käyttöä ja julkaisi ambient-tyylisen albumin vuonna 2000.
Historiaa
Yhtye sai alkunsa vuonna 1990, kun laulaja Ihsahn tapasi kitaristi Samothin bändikoulussa. He alkoivat tehdä yhdessä musiikkia eri nimillä, kuten Dark Device, Xerasia ja Embryonic. Lopulta yhtyeen nimeksi tuli Thou Shalt Suffer. Samoihin aikoihin Ihsahn alkoi kehittää taitojaan kosketinsoittajana, ja hänen tavaramerkikseen muodostunut äänimaailma on kuultavissa yhtyeen levytyksissä. Samana vuonna yhtye levytti kaksi demoa Into The Woods Of Belial ja Open The Mysteries Of Your Creation.
Kun Samoth alkoi säveltää musiikkia yhtyeen ulkopuolella, niin Thou Shalt Suffer hajosi. Basisti Ildjarn ja rumpali Thorbjørn Akkerhaugen erosivat yhtyeestä. Ildjarn perusti oman sooloprojektinsa ja Akkerhaugen perusti Akkerhaugen Studios -yrityksen. Näihin aikoihin (loppuvuodesta 1991) Emperor aloitti toimintansa.
Yhtyeen ensimmäinen albumi Somnium ilmestyi vuonna 2000. Sen säveltämisestä ja tuottamisesta vastasi kokonaisuudessa Ihsahn. Tyyliltään albumi oli ambientia yhdistettynä keskiaikaiseen musiikkiin. Yhtyeen molemmat demot julkaistiin vuonna 1997 kokoelma-albumina nimellä Into The Woods Of Belial ja se julkaistiin uudelleen vuonna 2004.
Nykyisin yhtye on tauolla Ihsahnin keskittyessä soolouraansa, kun hänen toinen yhtyeensä Peccatum on hajonnut.
Levytykset
Albumit
Somnium (2000)
Into The Woods Of Belial (1997) (kokoelma, uudelleenjulkaistu 2004)
Demot
Into The Woods Of Belial (1991)
Open The Mysteries Of Your Creation (1991)
Yhtyeen jäsenet
Nykyiset jäsenet
Ihsahn (Vegard Tveitan) – laulu, kitara, kosketinsoittimet (1990–1991, 2000)
Entiset jäsenet
Samoth (Tomas Haugen) – kitara (1990–1991), rummut (1991)
Ildjarn (Vidar Vaaer) – basso (1991)
Thorbjørn Akkerhaugen – rummut (1991)
Norjalaiset black metal -yhtyeet
|
1285746
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyle%20Dubas
|
Kyle Dubas
|
Kyle Dubas (s. 29. marraskuuta 1985 Sault Ste. Marie, Ontario) on kanadalainen jääkiekkovaikuttaja. Toukokuusta 2023 alkaen Dubas on toiminut NHL-seura Pittsburgh Penguinsin organisaatiossa. Maaliskuussa 2018 Dubas nimettiin Maple Leafsin toimitusjohtajaksi. Hän toimi myös seuran farmijoukkueen, AHL:ssä pelaavan Toronto Marliesin toimitusjohtajana.
Dubasista tuli 20-vuotiaana kaikkien aikojen nuorin NHL:n pelaajayhdistyksen lisensoima pelaaja-agentti. Hän toimi agenttina neljä vuotta. Keväällä 2011 Dubas siirtyi OHL-seura Sault Ste. Marie Greyhoundsin toimitusjohtajaksi ollen sarjan historian toiseksi nuorin tehtävässään. Heinäkuussa 2014 Dubasista tuli NHL-seura Toronto Maple Leafsin apulaistoimitusjohtaja vain 28-vuotiaana. Toukokuussa 2018 Dubas nimettiin Toronto Maple Leafsin toimitusjohtajaksi.
Dubasin isoisä Walter Dubas valmensi 1960-luvulla Sault Ste. Marie Greyhoundsia.
Lähteet
Kanadalaiset jääkiekkovaikuttajat
Vuonna 1985 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1615196
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Takachiho
|
Takachiho
|
Takachiho () voi tarkoittaa:
japanilaisessa mytologiassa esiintyvä paikka, jossa Ninigi no mikoto laskeutui maan päälle (tenson kōrin)
Takachiho-gawara, mytologiaan liitetty ylänköalue Japanin Kagoshiman prefektuurissa
Takachihovuori, Japanin vuori Kyūshūlla Kagoshiman ja Miyazakin prefektuurien rajalla
Takachiho, Japanin maaseutukaupunki Miyazakin prefektuurissa
Takachiho (1885), keisarillisen Japanin laivaston Naniwa-luokan panssarikansiristeilijä
Takachiho-yliopisto, yksityinen yliopisto Tokiossa
Takachiho-rautatie, Miyazakin prefektuurissa toiminut japanilainen rautatieyhtiö
|
1765138
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Abzac%20%28Gironde%29
|
Abzac (Gironde)
|
Abzac on kunta Lounais-Ranskassa Gironden departementissa Uuden-Akvitanian alueella. Se sijaitsee Isle-joen varrella, noin 16 kilometriä Libournen kaupungista koilliseen.
Saint-Pierren kirkko on alun perin 1100-luvulla rakennettu romaaninen kirkko. Kirkko rakennettiin uudelleen 1800-luvulla ja samalla sen suuntaa muutettiin. Alkuperäisestä kirkosta on vain vähän jäljellä.
Château d'Abzac on rakennettu vuonna 1663, eikä siihen ole tehty merkittäviä muutoksia sen jälkeen. Linna on luokiteltu historialliseksi muistomerkiksi. Se on ollut Anglade-suvun omistuksessa vuodesta 1796 lähtien, ja se on samalla 35 hehtaarin viinitila.
Lähteet
Aiheesta muualla
Gironden kunnat
|
406693
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Chryste%20Gaines
|
Chryste Gaines
|
Chryste Gaines (s. 14. syyskuuta 1970 Lawton, Oklahoma) on yhdysvaltalainen pikajuoksija.
Gaines sijoittui Barcelonan sisäratojen MM-kisoissa 1995 60 metrin juoksussa seitsemänneksi ajalla 7,12. Myöhemmin samana vuonna Göteborgin ulkoratojen MM-kisoissa hän oli mukana Yhdysvaltain joukkueessa, joka voitti MM-kultaa 4 x 100 metrin viestijuoksussa. Seuraavana vuonna hän oli mukana voittamassa olympiakultaa Atlantan olympialaisissa pikaviestissä. Pariisin sisäratojen MM-kisoissa 1997 hän karsiutui 200 metrin juoksun välierissä ajalla 23,31. Samana vuonna Ateenan ulkoratojen MM-kisoissa hän sijoittui 100 metrin juoksussa kahdeksanneksi ajalla 11,32 sekä oli mukana voittamassa MM-kultaa pikaviestissä. Vuonna 1998 hän juoksi GP-finaalissa 100 metrillä kuudenneksi ajalla 11,23.
Gaines karsiutui Sydneyn olympialaisissa 2000 100 metrin välierissä. Pikaviestissä hän oli mukana kolmanneksi juosseessa joukkueessa. Kauden lopussa hän sijoittui GP-finaalissa 100 metrillä toiseksi ajalla 11,09. Seuraavana vuonna hän voitti Lissabonin sisäratojen MM-kisoissa 60 metrillä MM-pronssia ajalla 7,12 ja oli 100 metrillä viides Edmontonin MM-kisoissa ajalla 11,06. Vuonna 2002 hän voitti Yhdysvaltain sisäratojen mestaruuden 60 metrillä ja oli GP-finaalissa 100 metrillä neljäs. Pariisin MM-kisoissa 2003 hän oli mukana Yhdysvaltain pikaviestijoukkueessa, joka voitti kisoissa MM-hopeaa. Kauden lopussa hän voitti IAAF:n yleisurheilufinaalin 100 metrillä ajalla 10,83.
Vuonna 2005 Gaines sai kahden vuoden kilpailukiellon yhteyksistään Balco-laboratorioon, vaikka ei ollut koskaan antanut positiivista dopingtestiä. Kilpailukielto merkittiin alkaneeksi 6. kesäkuuta 2005 ja samalla Gainesin tulokset aikavälillä 30. marraskuuta 2003 – 6. kesäkuuta 2005 hylättiin.
Gaines teki paluun kilparadoille vuonna 2008.
Ennätykset
100 metrin juoksu: 10,86 (2003)
200 metrin juoksu: 22,67 (2003)
Lähteet
Yhdysvaltalaiset pikajuoksijat
Yhdysvaltalaiset olympiavoittajat
Dopingrikkomuksesta tuomitut yhdysvaltalaiset
Dopingrikkomuksesta tuomitut yleisurheilijat
Vuonna 1970 syntyneet
Elävät henkilöt
|
111257
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/D%C3%A1il%20%C3%89ireann
|
Dáil Éireann
|
Dáil Éireann on Irlannin parlamentin eli Oireachtasin alahuone, jonka jäsenet valitaan viiden vuoden välein suhteellisella vaalitavalla ja siirtoäänimenetelmällä. Dáil Éireann on kokoontunut vuodesta 1922 lähtien Leinster Housessa Dublinissa.
Dáil Éireannin jäsenen virallinen iirinkielinen nimi on Teachta Dála, mikä tarkoittaa edustajaa Dáilissa. Jäseniä kutsutaan yleensä edustajiksi () tai käytetään lyhennettä TD. Irlannin perustuslain mukaan 20 000–30 000 henkeä kohden on oltava vähintään yksi edustaja. Dáil Éireannissa on 160 edustajaa, jotka edustavat 39:ää vaalipiiriä. Jokaisesta vaalipiiristä valitaan kolme, neljä tai viisi edustajaa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Irlannin politiikka
Alahuoneet
|
1735229
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikolainkulma
|
Nikolainkulma
|
Nikolainkulma on Jyväskylän keskustassa Asemakatu 6:ssa sijaitseva 1899 valmistunut puurakennus, joka toimii tällä hetkellä toimistoluonteisessa käytössä. Talossa toimii myös juhla- ja tapahtumatila. Vaaleanpunainen kulmatornillinen kiinteistö on yksi harvoista kaupungin keskustassa säilyneistä puurakennuksista. Rakennuksen omistaa Ellen ja Artturi Nyyssösen säätiö, joka rahoittaa talon vuokratuotoilla Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkimusta.
Tilat
Nikolainsali
Salin kapasiteetti on pöytäpaikoilla 90 ja konserteissa 120 henkeä. Salin sisustusarkkitehtuuri runsaine yksityiskohtineen on 1800-luvulta.
Vihreä salonki
Vihreä salonki on vihreäsävyinen 30 hengen tila.
Jääkärikabinetti
Jääkärikabinetti on saanut nimensä 1916 kabinetissa tapahtuneesta kolmen jääkärin pidätyksestä, jossa tsaarin poliisi pidätti kolme jääkäriä, Aarne Sihvon, Ilmari Relanderin ja Juho Heiskasen. Relanderilla ja Heiskasella oli mukanaan räjähteitä, joilla oli tarkoitus sabotoida sotalaivoja Etelä-Suomen satamissa.Tilaan mahtuu 10–16 henkeä.
Historia
Hotelli 1899–1959
Ravintoloitsija Nikolai Wahlgren oli muuttanut 1894 Jyväskylään. Hän rakennutti hotelli-ravintolarakennuksen vuonna 1899 valtakunnallisten laulujuhlien pitopaikaksi. Hotelli Wahlgren oli 1900-luvun alussa Jyväskylän seuraelämän keskus.
Jyväskylän kaupunki osti hotellin 1919, jolloin hotelli ristittiin Kaupunginhotelliksi.
Rakennuksen kivijalassa on toiminut herrain vaatetusliike, herkku- ja hedelmäpuoti, hammaslääkärin ja eläinlääkärin vastaanotot, rautatieläisten kauppa ja ajuriliike. Talon kuuluisin vuokralainen oli Alvar Aalto, jonka ensimmäinen toimisto, Arkkitehtuuri- ja monumentalitaiteen toimisto Alvar Aalto, toimi rakennuksessa syksystä 1923 kevääseen 1924. Alvar Aalto asui samalla tässä rakennuksessa yhdessä apulaisensa Teuvo Takalan kanssa.
Sota-aikana rakennusta käytettiin sotasairaalana.
Virastotalo 1960–1999
Kaupunginhotelli lopetti toimintansa syksyllä 1959. Tiloihin muutti 1960 vuoden alussa perustetun Keski-Suomen läänin lääninhallitus. Jyväskylän kaupungin kouluvirasto muutti tiloihin 1972.
Aiheesta muualla
Lähteet
Jyväskylän rakennukset ja rakennelmat
1890-luvulla rakennetut rakennukset ja rakennelmat
Alvar Aalto
Keski-Suomen lääni
|
1029514
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Thomas%20Anthony%20Williams
|
Thomas Anthony Williams
|
Thomas Anthony Williams (s. 10. helmikuuta 1948 Liverpool) on brittiläinen roomalaiskatolinen piispa. Hänet vihittiin papiksi Liverpoolin arkkihiippakuntaan 27. toukokuuta 1972 ja nimitettiin sen vihkipiispaksi sekä Mageón titulaaripiispaksi 15. huhtikuuta 2003. Piispaksi vihkiminen seurasi 27. toukokuuta. Pääkonsekraattorina toimi Patrick Altham Kelly, jota avustivat Vincent Malone ja Augustine Harris.
Lähteet
Brittiläiset piispat
Katoliset piispat
Vuonna 1948 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1460759
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Somerleytonin%20rautatieasema
|
Somerleytonin rautatieasema
|
Somerleytonin rautatieasema on rautatieasema Somerleytonin kylässä Suffolkissa, Englannissa. Se sijaitsee Wherry Linesin varrella. Sinne liikennöi Greater Anglia.
Asema avattiin 1. heinäkuuta 1847. Asemaa käytti 12 378 matkustajaa kaudella 2017–2018.
Lähteet
Viitteet
Suffolkin rautatieliikennepaikat
|
655066
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yves%20Niar%C3%A9
|
Yves Niaré
|
Yves Niaré (20. heinäkuuta 1977 Saint-Maurice – 5. joulukuuta 2012 Pirmil) oli ranskalainen kuulantyöntäjä. Niarén ennätys kuulantyönnössä oli 20,72 metriä, jonka hän työnsi Versailles´ssa vuonna 2008. Tulos oli Ranskan ennätys. Myös kiekonheitossa Niaré heitti vahvan tuloksen 63,44 metriä, joka syntyi vuonna 2007 Chelles´ssä.
Niaré osallistui Helsingin MM-kisoihin 2005, Göteborgin EM-kilpailuihin 2006, Osakan MM-kisoihin 2007 sekä Pekingin kesäolympialaisiin 2008 (sijoitus 23:s), mutta karsiutui joka kerta.
Ensimmäisen ja ainoaksi jääneen kansainvälisen aikuisten arvokisamitalinsa Niaré voitti Torinon sisäratojen EM-kilpailuista 2009, joissa hän pukkasi hopeaa uudella Ranskan halliennätyksellä 20,42 metriä. Pidemmälle työnsi vain kilpailun ylivoimainen voittaja Tomasz Majewski. Niaré karsiutui Berliinin MM-kisoissa 2009 ja Barcelonan EM-kisoissa 2010.
Niaré voitti kuulantyönnön Ranskan-mestaruuden ulkoradoilla vuosina 2000–2005 ja 2007–2010 sekä sisäradoilla vuosina 1999, 2001, 2002, 2009.
Niaré kuoli tieliikenneonnettomuudessa joulukuussa 2012, 35-vuotiaana.
Lähteet
Viitteet
Ranskalaiset kuulantyöntäjät
Liikenneonnettomuudessa kuolleet
Vuonna 1977 syntyneet
Vuonna 2012 kuolleet
|
1302702
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simonsuuri
|
Simonsuuri
|
Simonsuuri on muun muassa seuraavien suomalaisten sukunimi:
Kirsti Simonsuuri (1945–2019), kirjailija ja antiikin kirjallisuuden tutkija
Lauri Simonsuuri,vuoteen 1945 Laiho (1910–1964), kansanrunouden tutkija
Marja Simonsuuri-Sorsa (1939–2018), perinnöllisyystieteilijä
|
269334
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aino-taru
|
Aino-taru
|
Aino-taru on Akseli Gallen-Kallelan kansallisromanttinen öljyvärimaalaus vuodelta 1891. Sen aiheena on Kalevalan tarina Joukahaisen Aino-sisaresta, jonka Joukahainen lupaa Väinämöisen puolisoksi. Maalaus on triptyykki ja kooltaan 154 × 308 cm. Siinä on kolme osaa, joista kukin kuvaa yhtä vaihetta Ainon tarusta. Teos on ensimmäinen Gallen-Kallelan Kalevalaan liittyvistä taideteoksista. Se oli samalla lähtölaukaus kansallisromanttiselle taiteelle Suomessa. Aino-taru kuuluu Ateneumin taidemuseon kokoelmiin.
Taustaa
Gallen-Kallela maalasi Aino-tarusta kaksi versiota, joista ensimmäinen valmistui Pariisissa vuonna 1889 ja kuuluu nykyään Suomen Pankin kokoelmiin. Tullessaan Suomeen vuonna 1889 Aino-triptyykki herätti suurta innostusta. Kun Gallen-Kallelan ystävä ja useiden muotokuvien tilaaja professori Edvard Neovius osti taulun, päätti Suomen senaatti tilata siitä toisinnon.
Gallen-Kallela itse ei ollut tuolloin syntyneeseen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka Suomessa maalaus saikin kehuja. Esimerkiksi suomalaiselta näyttävän mallin löytäminen oli ollut vaikeaa. Kun senaatti tilasi maalauksesta toisinnon valtion kokoelmiin, hänelle tarjoutui mahdollisuus parantaa edellisestä.
Innoitusta maalaukseensa Gallen-Kallela sai ollessaan tuoreen Mary-vaimonsa kanssa häämatkalla Kainuussa. Suurin osa luonnoksista syntyi matkalla, mutta lopullinen teos valmistui Helsingissä, taiteilijan ateljeessa Malmilla. Luonnosten ohella on säilynyt pino valokuvia, joissa Ainon mallina toiminut Gallen-Kallelan vaimo Mary juoksentelee rantavedessä ja pärskyttää vettä. Keskimmäisen kuvan taustanäkymän mallina toimi maisema Lentuan järvellä Kuhmossa.
Väinämöisen alkuperäinen malli oli Kuhmon Lentiirassa asunut Elias Ahtonen eli ”Rimmin Uljaska”. Keskimmäisen taulun Ainon alkuperäisenä mallina taas toimi Gallen-Kallelan oppaana kulkeneen Renne Haverisen tytär. Kun Gallen-Kallela palasi Helsinkiin, Mary sai esittää myös Väinämöistä: hän pukeutui partaan, puki ylleen Väinämöisen vaatteet ja seisoskeli kärsivällisesti pusikoissa, kun taiteilija teki työtään. Maryn ompelemia ovat lisäksi kaikkien maalauksessa nähtävien vaatteiden mallit. Teoksen laitimmaisissa kuvissa Ainon ranteessa näkyy rannerengas, jonka Gallen-Kallela oli antanut vaimolleen huomenlahjaksi.
Valmis teos
Aino-taru koostuu kolmesta osasta. Vasemmalla puolella on Väinämöisen ja Ainon kohtaaminen metsässä. Tällöin Väinämöinen ihastuu nuoreen neitoon ja päättää saada tämän omakseen. Toisessa eli oikeanpuoleisessa osassa Aino on tehnyt ratkaisunsa ja valinnut ennemmin kuoleman kuin epämiellyttävälle kosijalle menemisen. Kuvassa Vellamon, veden jumalattaren, neidot kutsuvat nuorta Ainoa luoksensa. Kolmannessa osassa keskellä kalaksi muuttunut Aino on joutunut Väinämöisen onkeen ja pakenee pilkaten. Kohtaus tulkitaan usein Väinämöisen kosinnaksi ja tarinan toiseksi osaksi.
Akseli Gallen-Kallela loi teoksestaan kokonaisvaltaisen taideteoksen. Hän valmisti itse koristeveistokselliset taulun kehykset, jotka hän maalasi kultamaalilla. Kehyksiin on kopioitu taiteilijan Karjalassa näkemien vanhojen hirsitalojen koristeaiheita. Kehyksiin Gallen-Kallela kirjoitti myös Ainon tarun kaikille niille katselijoille, jotka eivät tarua ennestään tunne.
Lähteet
Aiheesta muualla
Aino-taru Suomen Kansallisgallerian sivuilla
Elääkö Gallen-Kallelan "Aino"-taulun malli Kuhmoniemellä?, Seura, 07.10.1936, nro 41, s. 13, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Kalevala taiteessa
Akseli Gallen-Kallelan maalaukset
Ateneumin kokoelmat
Triptyykit
|
88021
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/MMK
|
MMK
|
MMK voi tarkoittaa seuraavia:
maatalous- ja metsätieteiden kandidaatti, MMK
miljoona markkaa, Mmk
Magnitogorski metallurgitšeski kombinat (MMK), venäläinen metalliteollisuusyritys, muun muassa suuri teräksen valmistaja
Lähteet
|
1667795
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Outfit
|
The Outfit
|
The Outfit on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen rikosdraamaelokuva, jonka on ohjannut Graham Moore. Elokuva on Mooren esikoisohjaus, ja kertoo englantilaisesta räätälistä joka päätyy Chicagoon, jossa hänen asiakkaitaan ovat gangsterit.
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Vuoden 2022 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset rikosdraamaelokuvat
|
1556348
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Isoviherkalastaja
|
Isoviherkalastaja
|
Isoviherkalastaja (Chloroceryle amazona) on kuningaskalastajiin kuuluva lintulaji. Laija tavataan laajalta alueelta Keski- ja Etelä-Amerikasta.
Koko ja ulkonäkö
Kooltaan isoviherkalastaja on suurehko lintu ja voi kasvaa 28–30 cm pitkäksi. Sukupuolet eroavat hieman toisistaan ulkonäöltään. Isoviherkalastajakoiras on päästään, töyhdöstään, selästään, siivistään ja pyrstöstään kiiltävän tummanvihreä. Kurkku ja kaula ovat väriltään valkoiset ja vatsa on valkoinen lukuun ottamatta kylkien vihreitä viiruja. Rinta on koiraalla punaruskea. Naaraslintu muistuttaa koirasta ulkonäöltään muuten, mutta rinta on tummanvihreä. Isoviherkalastajan nokka on hyvin pitkä, muistuttaa muodoltaan keihäänkärkeä ja on väriltään mustat. Myös lajin jalat ovat mustat.
Levinneisyys ja elinympäristö
Isoviherkalastajaa tavataan alueelta, joka ulottuu Meksikosta Keski-Amerikan läpi Kolumbiaan ja Andien itäpuoleleta laajalta alueelta, joka ulottuu Venezuelasta Amazonin altaalle ja etelään Argentiinaan asti. Laijn elinympäristöä ovat jokien virtapaikat. Se saalistaa ruuakseen kaloja, erityisesti tetroja ja rapuja. Se istuu puun oksalla ja sopivan saaliin havaittuaan syöksyy veteen nokka edellä. Isoviherkalastajan pesimäkausi kestää tammikuulta toukokuulle. Lintu rakentaa pesänsä tunneliin joentörmään.
Lähteet
Kuningaskalastajat
|
168350
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri%20%28nimi%29
|
Mauri (nimi)
|
Mauri on suomalainen miehen etunimi.
Mauri on lyhentymä latinalaisesta nimestä Mauritius, joka merkitsee "marokkolaista", "murjaania" eli "maurilaisen näköistä miestä".
Kansanvalistusseuran kalenterissa nimi esiintyy vuonna 1883 ja Suomen almanakkaan Mauri pääsi 1890 päivälle 15. tammikuuta. Vuodesta 1908 nimi on ollut nykyisellä päivällään, 22. syyskuuta, joka katolisessa pyhimyskalenterissa on Pyhän Mauritiuksen, vuonna 302 kuolleen marttyyrin ja Sveitsin suojeluspyhimyksen muistopäivä.
Vuoden 2019 loppuun mennessä Mauri-nimen oli Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan saanut 16 141 miestä ja alle viisi naista.
Maurin lempinimi on usein Maukka, Manu tai Mauno. Ruotsinkielisessä almanakassa Mauri esiintyy muodoissa Mauritz ja Moritz. Mauritzin ja Moritzin nimipäivä on myös 22. syyskuuta.
Tunnettuja Maureja
Mauri Ahtosalo, sotakirjailija
Mauri Airta, Maukka Perusjätkä, rocklaulaja
Mauri Akkanen, opettaja, urheilija, kirjailija, toiminnanjohtaja ja sosiaalineuvos
Mauri Alanne, pesäpalloilija
Mauri Alasaari, apulaiskaupunginjohtaja, poliitikko ja radikaalipappi
Mauri Backman, nyrkkeilijä
Mauri Eggert, diplomaatti
Mauri Eivola, jääkiekkoilija
Mauri Favén, taidemaalari
Mauri Front, elokuvaaja ja ohjaaja
Mauri Gardin, Rovaniemen ent. kaupunginjohtaja
Mauri Hartea, hieronnan opetuksen uranuurtaja
Mauri Heikkilä, näyttelijä
Mauri Heinonen, taidemaalari
Mauri Holappa, jalkapalloilija
Mauri Honkajuuri, pankinjohtaja, kansanedustaja (Suomalainen puolue)
Mauri Härmä, oik. Mauri Salomaa, iskelmälaulaja
Mauri Isokoski, lääkäri ja professori
Mauri Jaakkola, elokuvanäyttelijä ja elokuvajärjestäjä
Mauri Jaakonsaari, koripalloilija
Mauri Jaara, raviohjastaja
Mauri Jókai, Móric Jókay de Ásva, unkarilainen kirjailija, dramaturgi, toimittaja ja poliittinen aktivisti
Mauri Kaattari, kymmenottelija
Mauri Kajas, kirjailija
Mauri Karvetti, vuorineuvos
Mauri Kaukokari, jääkiekkomaalivahti
Mauri Keinänen, kuvataiteilija ja pappi
Mauri Keskitalo, jalkapalloilija
Mauri Kittelä, näytelmäkirjailija ja suomentaja
Mauri ”Moog” Konttinen, muusikko
Mauri Koponen, muotitaiteilija
Mauri Korhonen, tieteellinen valokuvaaja ja tietokirjailija
Mauri Koskela, prikaatikenraali
Mauri Kotamäki, taloustieteilijä
Mauri Kunnas, kirjailija
Mauri Kuosmanen, näyttelijä
Mauri Kurppa, lentopalloilija
Mauri Leivo, luontovalokuvaaja ja -kirjoittaja
Mauri Leppänen, lentopalloilija
Mauri Lintera, lehtimies ja kustantaja
Mauri Lounasmaa, kemian professori
Mauri Luukkala, fyysikko, elektroniikan ja mittaustekniikan professori
Mauri Matikainen, yritysjohtaja ja kauppaneuvos
Mauri Mattila, lääkäri ja farmakologian professori
Mauri Melamies, toimitusjohtaja ja vuorineuvos
Mauri Miettinen, poliitikko (Kokoomus), Kymen läänin viimeinen maaherra
Mauri Moren, juristi ja työmarkkinajärjestöjohtaja
Mauri Muurinen, nuortenkirjailija
Mauri Myllymäki, entinen pituushyppääjä ja urheiluselostaja
Mauri Mäkelä, kenraalimajuri
Mauri Määttänen, teknillisen mekaniikan ja lujuusopin professori
Mauri Mönkkönen, paikallishistorian tutkija
Mauri Niemi, Skanskan ent. toimitusjohtaja
Mauri Noroma, telinevoimistelija
Mauri Antero Numminen, musiikin ja muun taiteen monitoimimies
Mauri Oksanen, urheilujohtaja ja -vaikuttaja
Mauri Paasilinna, kirjailija
Mauri Paavilainen, jalkapalloilija
Mauri Palomäki, maantieteilijä, Vaasan yliopiston rehtori 1970–1987
Mauri Pekkarinen, poliitikko (Keskusta)
Mauri Peltokangas, kiinteistönvälittäjä ja Perussuomalaisten kansanedustaja
Mauri Perkonoja, SKDL:n kansanedustaja
Mauri Perälä, yritysjohtaja, talousneuvos ja kauppaneuvos
Mauri Pietikäinen, alttoviulisti
Mauri Pohto, hammaslääketieteen professori
Mauri Poussa, koripalloilija
Mauri Pyhälahti, pesäpalloilija
Mauri Rantasalo, jääkärikapteeni
Mauri Rauanheimo, konsuli ja satama-alan yrityksen M. Rauanheimo Oy:n perustaja
Mauri Rautkari, luontovalokuvaaja ja -kirjailija, Maailman luonnonsäätiön Suomen-osaston pääsihteeri
Mauri Repo, maastohiihtovalmentaja
Mauri Rose, yhdysvaltalainen kilpa-autoilija
Mauri Rosenberg, poliitikko (Sosialistinen työväen ja pienviljelijöiden vaaliliitto)
Mauri Ryömä, poliitikko (SDP, myöhemmin SKP)
Mauri Räty, insinööri, yritysjohtaja ja teollisuusneuvos
Mauri Röppänen, ampumahiihtäjä
Mauri Saarivainio, nyrkkeilijä
Mauri Saikkonen, näyttelijä
Mauri Sainio, toimittaja ja rikoskirjailija
Mauri Salo, poliitikko (Keskusta)
Mauri Salo, Tekniikan Maailma -lehden päätoimittaja
Mauri Sariola, kirjailija
Mauri Seppä, Kokoomuksen kansanedustaja
Mauri Siekkinen, pikajuoksija
Mauri Siirala, Maukka Siirala, äänisuunnittelija ja muusikko
Mauri Sirnö, toimittaja ja kunnallisneuvos
Mauri Soikkanen, päätoimittaja ja eräkirjailija, Yleisradion ent. ohjelmapäällikkö
Mauri Sumén, muusikko, säveltäjä ja kapellimestari
Mauri Suomalainen, pikaluistelija ja valmentaja
Mauri Tiilikainen, rovasti ja Kansan Raamattuseuran perustajajäsen
Mauri Tommila, arkkitehti
Mauri Tuomela, kunnallisneuvos ja Suomalaisen puolueen kansanedustaja
Mauri Tuuri, jalkapalloilija
Mauri Valtonen, tähtitieteilijä
Mauri Vanhanen, jalkapalloilija
Mauri Vierumäki, yritysjohtaja ja kauppaneuvos
Mauri Virtanen, pappi ja tietokirjailija
Mauri Visuri, yritysjohtaja ja hallitusammattilainen
Mauri Vänskä, Kokoomuksen ent. kansanedustaja
Mauri Wiljasalo, lääkäri, röntgendiagnostiikan professori ja radiologian dosentti
Mauri Ylä-Kotola, professori.
Kuvitteellisia Maureja
Mauri Alho, televisiosarjassa Kotikatu
Mauri muurahainen, eläinhahmo samannimisessä Rauno Toivosen lastenkirjassa
Mauri Myyrä, Alfred J. Kwakin ottoisä piirrossarjassa Alfred J. Kwak
Mauri Mäyräkoira, koira Gösta Knutssonin kirjasarjassa Pekka Töpöhäntä
Mauri Äkäslompolo, Jope Ruonansuun sketsihahmo.
Nimen muita käyttöyhteyksiä
Mauri-myrsky oli Pohjois-Suomessa laajalti metsää kaatanut myrsky Maurin päivänä 22. syyskuuta 1982.
”Mauri on tehnyt tehtävänsä, mauri saa mennä” on sanonta, joka on yhteiseurooppalaista fraasiperintöä. Sanonta viittaa kiittämättömyyteen, jota auttaja saa osakseen autetulta. Lause on peräisin Friedrich von Schillerin näytelmästä Fiesco. Maurilla tarkoitetaan mauri Hassania, mutta sanontaa käytetään Mauri-nimisten miesten yhteydessä.
Lähteet
Viitteet
Etunimet
|
1719279
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkrath
|
Erkrath
|
Erkrath on kaupunki Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa läntisessä Saksassa. Se sijaitsee välittömästi Düsseldorfin itäpuolella Rein–Ruhrin alueella. Historiallinen Neanderinlaakso sijaitsee Erkrathin itärajan tuntumassa.
Maantiede
Erkrath sijaitsee Nordrhein-Westfalenin länsiosassa kymmenisen kilometriä Düsseldorfin keskustasta itään ja noin 30 kilometriä Kölnistä pohjoiseen. Erkrathin halki virtaa Düssel, joka on Reinin 40-kilometrinen sivujoki. Düssel yhtyy Reiniin Erkrathin länsipuolella, josta se virtaa Düsseldorfin halki kohti pohjoista. Reinin tasanko alkaa vaihtua kumpuilevaksi maastoksi Erkrathin alueella.
Erkrathin kaupunginosat ovat Alt-Erkrath, Hochdal ja Unterfeldhaus. Erkrath ja Hochdal liitettiin toisiinsa 1975.
Historia
Kaupunkina Erkrath on nuori: se perustettiin 15. maaliskuuta 1966. Ensimmäinen maininta paikkakunnasta on vuodelta 1148. Hochdal mainitaan ensi kerran 1392 muodossa Ym Dale. Unterfeldhausista on varhaisin maininta vuodelta 1218. Erkrath kasvoi hitaasti. Se oli noin 500 asukkaan kylä vuonna 1815, jolloin siitä tuli osa Preussia. Rikkipitoisten lähteiden ansiosta Erkrath alkoi kehittyä 1830-luvulla kylpyläkeskukseksi, ja sen lempinimenä oli Das Bergische Nizza. Erkrath liitettiin rautatieverkkoon 1838. Kylpyläkausi päättyi vuoden 1870 tienoilla. Erkrathin yleisilme pysyi maalaisena aina toiseen maailmansotaan, jonka jälkeen paikkakunta kasvoi voimakkaasti. Sen väkiluku oli vuonna 1963 noin 15 000.
Hochdal on niin sanottu Planstadt: sitä alettiin alettiin rakentaa järjestelmällisesti toisen maailmansodan jälkeen. Se oli eräs Nordrhein-Westfalenin suurimpia kaupunkihankkeita ja siellä asuu suurin osa nykyisen Erkrathin väestöstä.
Erkrathin vanhin kirkko on Sankt Johannes der Täufer. Sen historia ulottuu 1100-luvulle. Düsseldorfin rajan tuntumassa sijaitsee historiallinen Haus Unterbach. Unterbachin kaupunginosa liitettiin Düsseldorfiin 1975.
Talous ja liikenne
Erkrathin talouden runkona ovat korkean lisäarvon tuotteita valmistavat pienet ja keskisuuret yritykset. Erkrathin rautatieasemat ovat Erkrath, Hochdahl ja Hochdahl-Millrath. Kaupungin halki kulkee moottoritie BAB 3 ja eteläpuolitse moottoritie BAB 46.
Lähteet
Aiheesta muualla
Erkrath, Nordrhein-Westfalen, Saksa — Sunrise, Sunset, and Daylength
Nordrhein-Westfalenin kunnat
Saksan kaupungit
|
1024230
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bell%20XFL-1%20Airabonita
|
Bell XFL-1 Airabonita
|
Bell XFL -1 oli Yhdysvaltain laivastolle valmistettu hävittäjän prototyyppi ja kokeilukone. Vuonna 1938 laivasto teki aloitteen uudesta tukialushävittäjästä. Bell-yhtiö sai tilauksen prototyypistä 8. marraskuuta 1938 ja se lensi ensilentonsa 13. toukokuuta 1940. Bell nimesi tyypin Airabonitaksi.
Kone pohjautui yhtiön P-39-koneeseen. Tukialuskäyttöä varten tehtiin huomattavia muutoksia. Alkuperäinen nokkapyörällinen laskuteline muutettiin kannuspyörälliseksi, mikä oli tuohon aikaan tavanomainen. Päälaskuteline siirrettiin siiven etuosaan. Tästä seurasi, että jäähdyttimet siirrettiin siipien tyven tunneleista koteloihin siiven takareunaan. Tukialukselle laskeutumisen helpottamiseksi siiven etuopuolelle rungon alle rakennettiin ikkuna. Pysäyttämistä varten rungon alle asennettiin ylösvedettävä jarrukoukku.
Viralliset koelennot alkoivat heinäkuussa 1940. Pituusvakavuus havaittiin heikoksi. Tuulitunnelikokeiden jälkeen sivuperäsintä suurennettiin.
Lentäjät huomauttivat erityisesti ohjaamon hätäpoistumisluukusta pitäen kokonaan irrotettavaa kuomua parempana. Voimansiirtoakselin pelättiin värisevän ja heikentävän runkoa ja lyhentävän käyttöikää. Luvattu palvelulakikorkeus oli vaikea saavuttaa ja onnistui harvoin. Laivasto myös suosi tähtimoottoria nestejäähdytteisen moottorin sijasta. Havaitut puutteet sekä Vought-yhtiön onnistunut prototyyppi, josta kehittyi F4U Corsair, johtivat päätökseen lopettaa projekti.
Tekniset tiedot
Voimalaite ja mittoja
Moottori : Nestejäähdytteinen Allison XV-1710-6 V-12, 1 150 hevosvoimaa
Siipien kärkiväli 10,67 metriä
Pituus 8,84 m
Korkeus 3,48 m
Tyhjäpaino 2 343 kg, lentopaino 3 012,9 kg, maksimipaino 3 267 kg
Suorituskyky ja aseistus
Toimintasäde 1 547 km, suurin lentomatka 2 366 km
Suurin nopeus 542 km/h 3 355 m:n korkeudessa, merenpinnan tasolla 492 km/h matkalentonopeus 276 km/h, laskeutumisnopeus 115 km/h
Nousunopeus 802 m/min
Suunniteltu lakikorkeus 9 000 m
Aseistus (suunniteltu) 2 x 7,62 mm konekivääriä rungossa, 1 x 12,7 mm:n konekivääri potkurinnavan läpi ampuvana.
Lähteet
Viitteet
XFL Airabonita
Yhdysvaltalaiset hävittäjälentokoneet
1940-luvun hävittäjälentokoneet
|
1045277
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/C/2012%20S1
|
C/2012 S1
|
C/2012 S1 (tunnetaan myös nimellä ISON) oli auringonhipojakomeetta, joka löydettiin 21. syyskuuta 2012. Sen löysivät valkovenäläinen Vitali Nevski ja venäläinen Artjom Novitšonok käyttäen ISON-verkostoon kuuluvaa 0,4 metrin teleskooppia. Komeetta tuli periheliinsä (piste, jossa se on radallaan lähinnä Aurinkoa) 28. marraskuuta 2013 ohittaen sen vain 1,2 miljoonan kilometrin etäisyydeltä. Komeetta kuitenkin ilmeisesti hajosi kappaleiksi jo ennen periheliä.
Komeetan löytyessä sen näennäinen kirkkaus 18,8, mikä oli huomattavasti liian vähän sen näkemiseksi paljaalla silmällä.Alun perin sen odotettiin perihelinsä aikana kirkastuvan niin paljon, että näkyisi jonkin aikaa paljain silmin jopa päivänvalossa. Komeetta ohitti Marsin 1. lokakuuta 2013 0,0725 AU:n etäisyydeltä, ja sen mahdolliset jäännökset ohittavat arvioiden mukaan Maan 26. joulukuuta 2013 0,4292 AU:n etäisyydeltä.
Hubble-avaruusteleskoopin ottamien kuvien perusteella komeetan ytimen halkaisijaksi ennen periheliä arvioitiin 4,8–6,4 kilometriä.
Kiertorata
C/2012 S1 tuli periheliinsä 28. marraskuuta 2013. Tällöin se oli 0,0124 AU:n (1 867 000 km) etäisyydellä Auringon keskustasta. Tämä vastaa 1 165 000 km:n etäisyyttä Auringon pinnasta. Marsin komeetta ohitti 1. lokakuuta 2013 0,0725 AU:n (10 846 000 km) etäisyydeltä, ja Maan se ohittaa 26. joulukuuta 2013 0,4292 AU:n (64 207 000 km) etäisyydeltä, mikäli komeetasta on enää mitään silloin jäljellä.
Komeetan kiertorata on lähes parabolinen, mikä viittaa siihen, että se on tuore Oortin pilvestä saapuva komeetta. Komeetan ydin ilmeisesti hajosi ennen periheliä. Jos komeetta olisi pysynyt kasassa, sille olisi luultavasti syntynyt näyttävä pyrstö.
Komeetan kiertoradasta on löydetty samankaltaisuuksia ”vuoden 1680 suuren komeetan” kanssa, ja on spekuloitu, että komeettojen välillä olisi yhteys (ne esimerkiksi olisivat olleet menneisyydessä osa samaa kohdetta). Myöhemmän tutkimuksen valossa komeetat eivät kuitenkaan liity toisiinsa.
Kirkkaus ja havaitseminen
Komeetan löytyessä sen näennäinen kirkkaus 18,8, mikä on 100 000 kertaa vähemmän kuin himmeimmän paljaalla silmällä näkyvän kohteen kirkkaus. Lähestyessään periheliään se kuitenkin kirkastui hiljalleen yhä kirkkaammaksi, ja arveltiin että perihelinsä aikana se saattaisi näkyä jopa päivänvalossa. C/2012 S1:sta on povattiin jopa yhtä kaikkien aikojen kirkkaimmista komeetoista. Kirkkaimmillaan komeetan arveltiin olevan joulukuusta 2013 tammikuuhun 2014. Komeetta ISON kirkastuikin noin -2.0 magnitudiin hieman ennen periheliä, mutta alkoi sen jälkeen nopeasti himmetä. Perihelin jälkeen komeetan jäännökset himmenivät nopeasti aina 7.0 magnitudiin saakka, ja ei tiedetä kyetäänkö niitä havaitsemaan maasta edes kaukoputkilla.
Ennen periheliä arveltiin että komeetan magnitudiksi olisi suurimmillaan jopa –16. Tällöin se olisi ollut huomattavasti täysikuuta kirkkaampi ja taivaan kirkkain kohde Auringon jälkeen. Jotkut tieteilijät kuitenkin ilmaisivat jo tällöin erimielisyytensä komeetan poikkeuksellisesta kirkkaudesta. Mediahuhuja komeetasta sanottiin liioitelluksi, ja huomautettiin, että sen kirkkaus oli pysynyt vakiona tai kasvanut hyvin hitaasti tammikuusta 2013 syksyyn asti.
Perihelin jälkeen
C/2012 S1 epäiltiin ensin hajonneen 28. marraskuuta perihelin aikana, mutta CIOC:in jäsenet epäilevät pienen palasen selvinneen ohituksesta koska fragmentti muodosti pienen pyrstön (CIOC = NASA Comet ISON Observing Campaign). Komeetta himmeni heti ohituksen jälkeen magnitudiin 5, himmentyen koko ajan enemmän.
Pian alettiin kuitenkin jälleen pitää todennäköisenä, että komeetta olisi hajonnut jo ennen periheliä, sillä komeetalta ei kyetty havaitsemaan tunnistettavaa ydintä SOHO-luotaimen kuvissa.
Nimeäminen
Komeetan virallinen nimi on C/2012 S1, jossa "C" tarkoittaa komeetan tyyppiä (ei-jaksollinen), 2012 löytämisvuotta, "S" löytämisen tarkempaa ajankohtaa (syyskuun jälkimmäinen puolisko), ja 1 järjestyslukua. Jos komeetta olisi nimetty yleisen käytännön mukaan löytäjiensä mukaan, sen nimi olisi komeetta Nevski–Novichonok. Komeetan löytäjät eivät kuitenkaan julkaisussaan olettaneet kohdetta komeetaksi, vaan sen luonteen varmistivat toiset havaitsijat. Yleisesti komeetta tunnetaan nimellä ISON.
Lähteet
Aiheesta muualla
Turun Sanomat: Uusi komeettatulokas voi valaista taivaan ensi syksynä . 29.12.2012.
C/2012 S1 (ISON) Kansainvälisen tähtitieteellisen unionin Minor Planet Centerissä
C/2012 (ISON) Ursan havaintojärjestelmä Taivaanvahdissa
NASAn A Timeline Of Comet ISON’s Dangerous Journey
NASA: Comet ISON Observing Campaing
Komeetat
|
754290
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Timo%20Jaatinen
|
Timo Jaatinen
|
Timo Jaatinen (s. 1968) on Metsäteollisuus ry:n toimitusjohtaja. Hän irtisanoutui tehtävästä omasta aloitteestaan työskenneltyään etujärjestön palveluksessa 12 vuotta, mutta jatkaa työssään toukokuun puoliväliin 2022. Valtiotieteiden maisteri Jaatinen siirtyi metsäteollisuusjärjestöön Suomen satamaliiton toimitusjohtajan tehtävästä alkuvuonna 2010. Satamaliittoon Timo Jaatinen siirtyi Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton toimitusjohtajan sekä Elintarviketeollisuusliiton yhteiskuntasuhteista ja liiketoimintaprosessista vastaavan johtajan tehtävistä. Hän on toiminut myös ministerin erityisavustajana eri ministeriöissä.
Jaatinen on toiminut myös Helsingin Kokoomus ry:n toiminnanjohtajana.
Lähteet
Suomalaiset elinkeinoelämän vaikuttajat
Vuonna 1968 syntyneet
Elävät henkilöt
Erityisavustajat
|
1394830
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo%20televisiosarjan%20Pieni%20merenneito%20jaksoista
|
Luettelo televisiosarjan Pieni merenneito jaksoista
|
Tämä on luettelo televisiosarjan Pieni merenneito jaksoista.
Jaksoluettelot:
1. Kausi
2. Kausi
3. Kausi
Pieni merenneito
|
865592
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/1999%3A%20Karmakeddon%20Warriors
|
1999: Karmakeddon Warriors
|
1999: Karmakeddon Warriors on Impaled Nazarenen taltioima live-VHS. Se julkaistiin vuonna 1996 levymerkillä Osmose Productions.
Kappaleet
When All Golden Turned to Shit
Interlude
1999: Karmakeddon Warriors
Kokoonpano
Sluti666 – laulu
Repe Misanthrope – rummut
Onraj 9mm – kitara
Jani Lehtosaari – bassokitara
+
David Palser – ohjaaja, tuottaja
Aiheesta muualla
Vuoden 1996 konserttitallenteet
Impaled Nazarenen albumit
Musiikki-VHS:t
|
651529
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alfred%20Moquin-Tandon
|
Alfred Moquin-Tandon
|
Christian Horace Benedict Alfred Moquin-Tandon (7. toukokuuta 1804 Montpellier – 15. huhtikuuta 1863 Pariisi) oli ranskalainen lintutieteilijä ja kasvitieteilijä.
Moquin-Tandon väitteli lääketieteen tohtoriksi 1828. Hän toimi eläintieteen professorina Marseillessa 1829–1833, jolloin hänet nimitettiin Toulousen kasvitieteellisen puutarhan johtajaksi ja kasvitieteen professoriksi. 1850 Ranskan hallitus lähetti hänet Korsikalle kartoittamaan saaren kasvistoa. 1853 hän muutti Pariisiin, ja hänestä tuli myöhemmin Jardin des Plantesin ja Ranskan tiedeakatemian johtaja.
Hän laati lintutieteelliset tekstit teokseen L'Histoire Naturelle des Iles Canaries (1835–1844), jonka muita kirjoittajia olivat Philip Barker Webb ja Sabin Berthelot.
Yhdessä Webbin ja Berthelotin kanssa hän nimesi kanarianpeipon (Fringilla teydea). Hänen kunniakseen on nimetty afrikanmeriharakka (Haematopus moquini).
Moquin-Tandonin nimeämien kasvien tieteellisen nimen jälkeen liitetään auktorilyhenne Moq.
Lähteet
Ranskalaiset ornitologit
Ranskalaiset kasvitieteilijät
Ranskan tiedeakatemian jäsenet
Vuonna 1804 syntyneet
Vuonna 1863 kuolleet
|
1736445
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Melodi%20Grand%20Prix%201967
|
Melodi Grand Prix 1967
|
Melodi Grand Prix 1967 oli Norjassa järjestetty laulukilpailu, jossa valittiin Norjan edustaja vuoden 1967 Eurovision laulukilpailuun. Kilpailu pidettiin avoimena sävellyskilpailuna, johon lähetettiin 305 kappaletta. Niistä raati, johon kuuluivat Kåre Siem, Thorleif Østereng ja Sigurd Jansen, valitsi viisi finaaliin. Finaali pidettiin 25. helmikuuta Centralteatret-teatterissa Oslossa. Finaalissa jokainen kappale esitettiin kahdesti, pienen ja suuren orkesterin säestyksellä ja eri esittäjien esittämänä. Voittajan valitsivat kymmenen ympäri Norjaa kokoontunutta alueraatia. Jokaisessa raadissa oli viisi jäsentä, joista kukin antoi yhden äänen omalle suosikilleen. Kilpailun voitti kappale "Dukkemann", jonka karsinnassa esittivät Torill Ravnås ja Kirsti Sparboe. Heistä Kirsti Sparboe valittiin Norjan edustuskappaleen esittäjäksi kansainväliseen Eurovision laulukilpailuun.
Tulos
Pistetaulukko
Lähteet
http://natfinals.50webs.com/50s_60s/Norway1967.html
Aiheesta muualla
Koko karsintafinaali NRK:n sivuilla
Eurovision laulukilpailu 1967
Melodi Grand Prix
|
1212417
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/OMG%20%28kappale%29
|
OMG (kappale)
|
OMG on yhdysvaltalaisartisti Usherin kappale. Sillä vierailee will.i.am, joka myös sanoitti ja tuotti kappaleen. Siinä käytetään auto-tune efektiä muutamissa linjoissa. Kappale julkaistiin Usherin kuudennen, Raymond v. Raymond-studioalbumin ensimmäisenä kansainvälisenä sekä kokonaisuudessaan neljäntenä singlenä kolmen Yhdysvalloissa julkaistun singlen, "Papersin", "Hey Daddy (Daddy's Home):n" sekä "Lil Freakin" jälkeen. Kappale sai pääosin ristiriitaisia vastaanottoja musiikkikriitikoilta, jotka kritisoivat auto-tunen käyttöä, mutta kehuivat kappaleen tanssi ja klubifiilistä. Kappale merkitsee toista kertaa kun Usher on tehnyt yhteistyötä will.i.amin kanssa "Here I Stand"-studioalbumilta julkaistun "What's Your Namen" jälkeen.
"OMG" saavutti listan kärjen Australiassa, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Siitä tuli hänen yhdeksäs listan kärjen saavuttanut single Yhdysvalloissa, muodostaen hänestä 2010-luvun ensimmäisen artistin joka onnistuu saavuttamaan kärkisijoituksia saavuttaneita singlejä kolmella peräkkäisellä vuosikymmenellä. Hänestä tuli kaikkien aikojen neljäs artisti, joka on pystynyt samaan. Usherista tuli myös kolmas artisti, jolla on vähintään yksi listan kärjen saavuttanut kappale viideltä peräkkäiseltä studioabumilta. Kappaleen koreografista ja tanssivoimaista musiikkivideota on vertailtu kriitikojen keskuudessa kappaleen "Yeah!" musiikkivideoon. Usher on esittänyt kappaleen livenä lukuisia kertoja, kuten American Idolin yhdeksännellä tuotantokaudella yhdessä will.i.amin kanssa. Hän esitti kappaleen myös osana kriitikkojen ylistämää esitystä vuoden 2010 MTV Video Music Awardsissa. "OMG" nimettiin Yhdysvaltain vuoden 2010 viidenneksi myydyimmäksi kappaleeksi 3,8 miljoonan kopion myynnillä. Kappaletta myytiin saman vuoden aikana maailmanlaajuisesti 6.9 miljoonaa kopiota.
Lähteet
Vuoden 2010 kappaleet
Usherin kappaleet
|
1743118
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lasse%20Jortikka
|
Lasse Jortikka
|
Lasse Jortikka on kuvitteellinen hahmo Yle TV2:n tuottamassa Maalaiskomedia-televisiosarjassa. Häntä kutsutaan useimmiten Lateksi. Hahmo tulee sarjaan sen toisella tuotantokaudella Peräkamaripojat ja jatkaa seuraavilla kausilla Mooseksen perintö ja Turvetta ja timantteja.
Late on kauppiaspariskunta Hillevi ja Toivo Jortikan poika ja ainoa jälkeläinen. Hän on yksi neljästä peräkamaripojasta tuotantokaudella Peräkamaripojat. Muut ovat Oskari Fräntilä, Valdemar "Valtsu" Åkerlund ja Ilmari Piiparinen.
Naisenpuutteessa elävä Late yrittää itsemurhaa, mutta epäonnistuu, kun palkki johon hän solmii hirttoköyttä ei kestä hänen painoaan. Late luopuu aikeestaan ja päättää perustaa kauppa-autoyrityksen. Kauppa-autosta tulee hänen vanhempiensa kyläkaupan sivuliike. Auto on tosin käytetty ja vaatii perusteellisen korjauksen. Samaan aikaan Late etsii naiskumppania lehti-ilmoituksella, joka on hänen kaverinsa Fräntilän Oskarin mielestä huonosti muotoiltu, sillä siinä haetaan kumppanin ohella työntekijää Laten kauppa-autoon.
Paula eli Paukku vastaa Laten ilmoitukseen, ainoana hakijana. Hän on ollut jo 15-vuotiaasta maankiertäjä eikä Kuusniemi ole hänelle ennestään tuttu. Late on jossain määrin mammanpoika, joka elää äitinsä valvonnan alla. Tämä ei hyväksy myymäläautoa kauppansa sivuliikkeeksi, mutta Late ja Paukku saavat kuin saavatkin auton kannattamaan. Lopulta se osoittautuu niin kannattavaksi, että pääliike menee konkurssiin.
Late ja Paukku ihastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä. He tapaavat toisensa ensimmäisen kerran Jortikan myymälän takapihalla, minkä jälkeen heidät esitetään sarjassa enimmäkseen parina, usein samassa kuvassa keskenään. Heidän suhteestaan muodostuu mutkaton ja huoleton. He jakavat saman kaksimielisyyksiin perustuvan huumorintajun ja rennon elämänasenteen. Vaikka pariskunta on seksuaalisesti aktiivinen, Paukku ei tule vuosienkaan vieriessä raskaaksi, mikä varjostaa Laten ja Paukun elämää.
Late on yritteliäs. Kun kauppa-auto simahtaa lopullisesti, hän perustaa Paukun kanssa tanssilava Kesä-Hillevin. Hän toimii myös Kuusniemen seurakunnan suntiona.
Laten ensimmäinen tulkitsija on Panu Vauhkonen. Sittemmin Latea on näytelty kesäteatterien Maalaiskomedia-tuotannoissa, muun muassa Pyynikillä ja Jämsässä.
Lähteet
Maalaiskomedia
Televisiohahmot
|
673734
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Costa%20Rica%20kes%C3%A4olympialaisissa%201936
|
Costa Rica kesäolympialaisissa 1936
|
Costa Rica osallistui ensimmäistä kertaa olympiakisoihin Berliinin kesäolympialaisissa 1936, kun maa lähetti kisoihin yhden miespuolisen miekkailijan. B. de la Guardia karsiutui miesten säilässä alkukierroksilla.
Seuraavan kerran Costa Rica osallistui olympialaisiin 28 vuotta myöhemmin, vuoden 1964 Tokion kesäolympialaisissa.
Joukkue
Lähteet
Kesäolympialaisten 1936 virallinen raportti
Kesäolympialaisissa 1936
Valtiot kesäolympialaisissa 1936
|
848797
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/R%C3%B6nnsk%C3%A4rin%20saariryhm%C3%A4
|
Rönnskärin saariryhmä
|
Rönnskärin saariryhmä on osa Merenkurkun saaristoa. Se kuuluu Maalahden kuntaan.
Fäliskäretin saarella on vanha luotsiasema, josta on tehty luontoasema. Saarella pesii paljon lintuja, joiden pesimäaikaan saarella ei saa poistua poluilta. Siellä on myös Pohjanlahden vanhin puinen tunnusmajakka eli pooki. Nykyisin luontoasemalla ei ole henkilökuntaa, mutta luotsiaseman aikana saaristossa on ollut kulkutauteja, sotilaita ja salakuljettajia.
Kasvisto on rehevää ja monipuolista, mikä on yhdistetty siihen, että kallioperä on diabaasia. Kasvistoon kuuluu syyläjuuri, keto-orvokki, mäkikaura, kivikkoalvejuuri ja peltopähkämö. Tulokaslajeja ovat isorantasappi (Centaurium littorale) ja rantaputki (Ligusticum scoticum). Vesilintuja on paljon; huomattava osa Suomen lapasotkista pesii Rönnskärin saaristossa.
Lähteet
Maalahden luonto
Suomen merialueiden saaret
|
575691
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gao%20Zhisheng
|
Gao Zhisheng
|
Gao Zhisheng () on asianajaja Kiinassa. Gaota pidetään yhtenä johtavana ihmisoikeusasianajajista Kiinassa. Hän on puolustanut kotoaan häädettyjä Falun Gong -jäseniä, kristittyjä ja demokratia-aktivisteja.Vuonna 2007 Gao tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankilaan ”yllytyksestä hallituksen kumoamiseksi”. Rangaistus muutettiin viiden vuoden ehdolliseksi.
Gao syyttää eurooppalaisia siitä, että ne viettävät kuherruskuukautta kommunistipuolueen kanssa kesäolympialaisissa 2008. Gaon mukaan he tavoittelevat vain omaa hyötyään ja tekevät omaisuuksia käyttäen hyödyksi tavallisten kiinalaisten kärsimyksiä, Gao sanoi Observer-lehdelle.
Viranomaiset hakivat Gaon kotoa helmikuussa 2009, minkä jälkeen hän on ollut kadoksissa. Sitä ennen hän oli sanonut, että hänen henkensä on vaarassa ja että häntä oli pidätyksen aikana kidutettu. Hänen kohtalostaan ovat vaatineet selvitystä YK, Yhdysvallat ja Euroopan unioni. Viranomaisilta on tullut Gaon kohtalosta erilaisia selityksiä, mutta omaiset, veli ja Yhdysvaltoihin vuoden 2009 alussa paennut vaimo eivät ole olleet hänen yhteydessä.
Reuters tavoitti asianajajan matkapuhelimella maaliskuussa 2010, jolloin hän kertoi haluavansa vain viettää aikaa perheensä kanssa mediahuomion tavoittamattomissa. Hän kertoi vapauneensa puoli vuotta aiemmin. Reutersin mukaan vaikutti siltä, että joku valvoi hänen puheluaan.
Joulukuun 2011 tietojen mukaan hän on ollut 5 vuoden ehdonalaisvankeudessa mutta hänet siirrettiin vankilaan kolmen vuoden vankeusrangaistusta suorittamaan perusteena että hän on rikkonut ehdonalaissääntöjä. Koeaika olisi päättynyt viikon kuluttua.
Hän on nostanut esiin useita puoluetta häiritseviä aiheita.
Katso myös
Kesäolympialaisten 2008 kritiikki
Ihmisoikeudet Kiinassa
Lähteet
Aiheesta muualla
Kiinalaiset ihmisoikeusaktivistit
Vuonna 1966 syntyneet
Elävät henkilöt
|
994246
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rikkipumissi
|
Rikkipumissi
|
Rikkipumissi (Eriogonum umbellatum) on tatarkasveihin kuuluva läntisessä Pohjois-Amerikassa kasvava varpu tai pienikokoinen pensas. Sillä on monia muunnoksia, ja niiden ulkonäkö vaihtelee huomattavasti.
Koko ja ulkonäkö
Rikkipumissi on ulkonäöltään hyvin vaihteleva kasvi, ja sen muunnokset voivat olla huomattavan erinäköisiä. Laji muodostaa yleensä lehtiä mattomaisesti lähelle maanpintaa. Lehdet ovat vihreät yläpinnalta ja villaiset sekä harmaat alapinnalta. Ne ovat yleensä lusikkamaisia tai keihäsmäisiä ja alle kahdeksan senttimetriä pitkiä. Kukat kasvavat pitkän varren päässä, ja ne ovat yleensä keltaisia tai kermanvärisiä.
Levinneisyysalue ja elinympäristö
Lajia tavataan Pohjois-Amerikan länsiosissa. Sitä kasvaa Kanadassa Brittiläisessä Kolumbiassa ja Albertasta. Sieltä levinneisyysalue kulkee etelässä Kalifornian eteläosiin saakka ja idässä Montanaan ja Coloradoon. Rikkipumissi kasvaa tasangoilla ja vuoristoseuduilla, kuivilla ja usein kivillä alueilla. Se on yleinen keltamänty- ja douglaskuusimetsissä. Lisäksi sitä kasvaa ruohikkoisille vuoristorinteillä noin 2 300 metriin saakka.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Rikkipumissi (Eriogonum umbellatum)
ITIS: Eriogonum umbellatum
USDA: Eriogonum umbellatum
Flora of North America: Eriogonum umbellatum
Tatarkasvit
|
53582
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Malvakasvit
|
Malvakasvit
|
Malvakasvit (Malvaceae) on kasviheimo, johon kuuluu sukujen määritelmistä riippuen noin 240–250 sukua ja yli 4 225 lajia. Heimoon kuuluu enimmäkseen ruohovartisia kasveja ja varpuja, mutta myös joitakin puita. Monia lajeja kasvatetaan koristekasveina. Perinteisesti omina heimoinaan pidettyjä lehmuskasveja (Tiliaceae), kaakaokasveja (Sterculiaceae) ja kapokkiokasveja (Bombacaceae) pidetään nykyisin malvakasvien alaheimoina. Malvakasveihin kuuluvaa puuainesta on löydetty liitukauden Maastricht-vaiheen ajalta (n. 68 miljoonaa vuotta sitten).
Kuvaus
Malvakasvit ovat vaihtelevan kokoisia puu- tai ruohovartisia kasveja. Useat kasvien osat ovat yleensä monentyyppisten karvojen peittämiä.
Lehdet voivat olla asettuneet kierteisesti tai vastakkaisesti. Lehtilapa voi olla yksinkertainen tai sormilehdykkäinen. Lehdet ovat yleensä kuorasuonisia ja voivat olla ehyt- tai hammaslaitaisia.
Kukinnot ovat tavallisesti yksinkertaisesti tai kerrannaisesti viuhkomaisia. Kukan kehä on vierilaitainen, eli verholehdet ja terälehdet kasvavat toisissaan kiinni kasvamatta limittäin. Kukat ovat yleisimmin viisilukuisia ja kaksineuvoisia. Heteitä on viisi tai useampia. Ne ovat usein tyvestään yhteenkasvaneita. Hedelmä on yleensä rakenteeltaan kota.
Luokittelu
Malvakasvit jaetaan yhdeksään alaheimoon APG III-luokitusjärjestelmässä. Monia alaheimoista on pidetty omina heimoinaan aiemmissa luokitteluissa. Seuraava kaavio esittää alaheimojen sukulaisuussuhteet APG III-luokituksen mukaisesti:
Grewioideae
Alaheimossa Grewioideae on noin 25 sukua ja 770 lajia. Lajeja esiintyy kaikkialla trooppisella vyöhykkeellä. Alaheimo jaetaan kahteen tribukseen, Grewieae ja Apeibeae. Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Byttnerioideae
Alaheimossa Byttnerioideae on noin 26 sukua ja 650 lajia. Lajeja esiintyy kaikkialla trooppisella vyöhykkeellä, mutta eniten Etelä-Amerikassa. Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Sterculioideae
Alaheimossa Sterculioideae on noin 12 sukua ja 430 lajia. Alaheimoa pidettiin aiemmin omana heimonaan kaakaokasvit (Sterculiaceae). Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Tilioideae
Alaheimossa Tilioideae on kolme sukua ja noin 50 lajia. Lajeja esiintyy pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen alueilla ja Väli-Amerikassa. Alaheimoa pidettiin aiemmin omana heimonaan lehmuskasvit (Tiliaceae). Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Craigia
Mortoniodendron
Tilia – lehmukset eli siipilehmukset
Dombeyoideae
Alaheimossa Dombeyoideae on noin 21 sukua ja 381 lajia. Lajeja esiintyy laajalti trooppisessa Euraasiassa ja Afrikassa, mutta eniten Madagaskarilla ja Maskareeneilla. Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Brownlowioideae
Alaheimossa Brownlowioideae on noin 8 sukua ja 68 lajia. Lajeja esiintyy kaikkialla trooppisella vyöhykkeellä, mutta eniten Euraasiassa ja Afrikassa. Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Helicteroideae
Alaheimossa Helicteroideae on noin 8–10 sukua ja 95 lajia. Lajeja esiintyy kaikkialla trooppisella vyöhykkeellä, mutta eniten Kaakkois-Aasiassa. Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Malvoideae
Alaheimossa Malvoideae on noin 78 sukua ja 1670 lajia. Lajeja esiintyy kaikkialla lauhkealla, subtrooppisella ja trooppisella vyöhykkeellä. Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Bombacoideae
Alaheimossa Bombacoideae on noin 16 sukua ja 120 lajia. Lajeja esiintyy kaikkialla trooppisella vyöhykkeellä, mutta eniten Amerikassa ja Afrikassa. Alaheimoa pidettiin aiemmin omana heimonaan kapokkiokasvit (Bombacaceae). Alaheimoon on pidetty kuuluvina seuraavia sukuja:
Lähteet
Suomen Lajitietokeskus: Malvakasvit – Malvaceae (sukujen suomenkielisten nimien päivitykset) Viitattu 21.12.2020.
Viitteet
Kasviheimot
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
789974
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pyh%C3%A4n%20Davidin%20p%C3%A4iv%C3%A4
|
Pyhän Davidin päivä
|
Pyhän Davidin päivä (, ) on vuosittain 1. maaliskuuta vietetty Walesin suojeluspyhimyksen Pyhän Davidin muistopäivä. Päivä on Pyhän Davidin oletettu kuolinpäivä vuonna 589. Sitä on vietetty 1100-luvulta ja se julistettiin kansallispäiväksi Walesissa 1700-luvulla. Pyhän Davidin kanonisoi paavi Calixtus II vuonna 1120. Pyhän Davidin kuolinpaikka Mynyw () tunnetaan nykyään nimellä St David’s. Keskiajalla se oli suosittu pyhiinvaelluskohde.
Perinteet
Muistopäivän perinteisiin kuuluu kansallislaulujen laulaminen, perinteisen walesilaisen kakun syöminen ja naisilla kansallispuvun käyttö. Purjojen tai narsissien käyttäminen koristeena rintapielessä on tavallista. Purjon alkuperästä Walesin tunnuksena on monta tarinaa. Tavallisimman version mukaan Pyhä David kehotti walesilaisia sotilaita laittamaan kypäräänsä tunnukseksi purjon, jotta omat erottuisivat paremmin vihollisista sakseja vastaan käydyssä taistelussa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Walesin kulttuuri
Kansallispäivät
Pyhien juhla- ja muistopäivät
Kristinusko Walesissa
|
1079458
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6%20Rantala
|
Yrjö Rantala
|
Yrjö Aleksanteri Rantala (9. joulukuuta 1904 Mäntsälä – 18. marraskuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja ja sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka toimi Metallityöväen Liiton puheenjohtajana vuosina 1940–1947.
Yrjö Rantalan vanhemmat olivat sekatyömies Johan Rantala ja Amanda Rantala. Rantala työskenteli aluksi sähköasentajana ja tuli paikallisen ammattiosaston kautta 1930-luvulla Metallityöväen Liiton liittotoimikuntaan. Hänestä tuli 1938 liiton varapuheenjohtaja ja 1940 puheenjohtaja. Rantala oli talvisodan aikana 1940 mukana SAK:n ja työnantajaliitto STK:n välisissä neuvotteluissa, jotka johtivat tammikuun kihlauksena tunnettuun yhteistyöjulistukseen. Hänen johdollaan Metallityöväen Liitto solmi vuonna 1947 Suomen ensimmäisen koko maan käsittäneen työehtosopimuksen. Liittojohtajana häntä pidettiin joustavana ja neuvotteluhaluisena. Rantala kuului 1944–1947 SAK:n työvaliokuntaan sekä ay-liikkeen edustajana Sotakorvausteollisuuden valtuuskuntaan. Työväenliikkeen ja metallialan yhtenäisyyden säilyttämiseksi hän oli sodan jälkeen mukana sopimassa yhteistyöstä kommunistien kanssa. Sosiaalidemokraattien halutessa kiihdyttää kommunisminvastaista taistelua sovinnollisena pidetty Rantala päätettiin vuonna 1947 korvata tiukempana pidetyllä Valdemar Liljeströmillä. Rantalalle järjestettiin uusi työ Valmetin sosiaalijohtajana, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1970.
Rantalasta tuli 1950-luvulla SDP:n paikallinen johtohahmo Helsingissä. Hän toimi puolueen valtuustoryhmän ja Helsingin osaston sekä viimeiset vuotensa Helsingin Työväenyhdistyksen puheenjohtajana. Hän oli myös Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja vaikutti muun muassa 1969 metron rakentamista koskeneen päätöksen syntymiseen. Vuonna 1955 Rantala valittiin myös SDP:n puoluetoimikuntaan. Hän sai 1965 kunnallisneuvoksen arvonimen.
Yrjö Rantalan poika on ministeri ja pääjohtaja Eero Rantala.
Lähteet
Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat
Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen poliitikot
Helsingin kaupunginvaltuutetut
Vuonna 1904 syntyneet
Vuonna 1972 kuolleet
|
1516157
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hafnir
|
Hafnir
|
Hafnir on kylä Lounais-Islannissa. Se sijaitsee Reykjanesin niemimaalla, ja sen väkiluku on 109 henkilöä (vuonna 2011). Vuonna 1995 se liitettiin Njarðvíkin ja Keflavíkin kanssa, ja näistä muodostettiin asukkaan (tammikuu 2011) Reykjanesbærin kunta.
Hafnirissa vuosien 770 ja 880 välillä hylätty mökki on vanhin arkeologinen todiste asutuksesta Islannissa.
Vuonna 1881 amerikkalainen Jamestown-alus ajoi karille Hafnirissa ilman miehistöä. Sen puutavararahti pelastettiin ja myytiin. Aluksen ankkuri on esillä kylän kirkon ulkopuolella.
Lähteet
Islannin kylät
|
1022010
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ma%21%20He%E2%80%99s%20Making%20Eyes%20at%20Me
|
Ma! He’s Making Eyes at Me
|
Ma! He’s Making Eyes at Me on lapsitähti Lena Zavaronin esikoisalbumi vuodelta 1974. Levy-yhtiö on Philips ja tuottaja Tommy Scott yhtiöstä Ashtree Holdings Ltd. Kansitekstin mukaan hän on aikaisemmin työskennellyt sellaisten artistien kuin The Bachelors, Neil Reid, Twinkle, Them, Malcolm Roberts, Van Morrison, Miki & Griff ja Gilbert O’Sullivan kanssa. LP-levyn kansitekstin on laatinut Dorothy Solomon ja kannen on painanut Team Trykk.
Kappaleet
Sivu 1
Ma! (He’s Making Eyes at Me) (Conrad / Clare)
The End of the World (Dee / Kent)
Swinging on a Star (Burke / Van Heusen)
Help Me Make It Through the Night ( K. Kristofferson)
Cross My Heart (T. Scott)
My Mammy (Donaldson / Lewis / Young)
Sivu 2
Rock-a-Bye Your Baby with a Dixie Melody (Lewis / Young / Schwartz)
Take Me Home, Country Roads (Denver)
Pennies from Heaven (Johnston)
Love Can Make the World Go Round (T. Scott)
My Happiness (Bergantine / Peterson)
River Deep, Mountain High (Spector / Greenwich / Barry)
Sovituksien tekijät ovat:
Arthur Greenslade, 1:2–5, 2:4–6
Bob Sharples, 1:6, 2:2–3
Tom Parker, 1:1, 2:1
Lähteet
Lena Zavaroni LP Ma! He’s Making Eyes at Me (Philips 6308 201) 1974
Vuoden 1974 esikoisalbumit
Brittiläiset popalbumit
|
59277
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%84kki%C3%A4%20Anttolassa
|
Äkkiä Anttolassa
|
Äkkiä Anttolassa on 1999 ja 2000 vuosina Yle TV1-kanavalla esitetty Aleksi Mäkelän ohjaama komediasarja.
Sarja sijoittuu Anttolan kuntaan ja samat päänäyttelijät suorittivat sarjan mittaan kymmeniä eri rooleja. Hahmoista muistettavimpia ovat epäonniset aikamiespojat, poikaansa jääkiekkokassissa kuljettava surkuhupaisa isähahmo sekä Maan yläpuolelle polttoainevajeen vuoksi juuttuneet avaruuspossut. Sarjan käsikirjoittivat Kari Hietalahti ja Eero Aho. Sarja julkaistiin maaliskuussa 2008 DVD:nä , jonka ikärajaksi laitettiin K-18, koska sitä ei ole tarkastettu Valtion elokuvatarkastamossa. Muita sarjassa useasti esiintyneitä näyttelijöitä olivat muun muassa Aake Kalliala, Jani Volanen, Tiina Lymi, Henry Hanikka, Teemu Lehtilä, Kari Vehkonen, Marianne Kiukkonen sekä Janus Hanski.
Sarjan kohtaukset on kuvattu Anttolan lisäksi Mikkelissä, Hirvensalmella ja Pieksämäellä.
Sketsit ja henkilöt
Avaruuspossut kertovat kahdesta nuoresta ja yhdestä aikuisesta avaruuspossusta, joiden aluksesta loppuu polttoaine ja siksi he jäävät maan yläpuolelle miettimään, kuinka selittäisivät sen äidille.
Gay Watch on pilaversio Baywatchista. Siihen kuuluvat pääasiassa rantavahdit päällikkö Hässeldörf, Siirtolainen ja Jake. Sketsiin tuli myöhemmin myös isorintainen nainen, johon rantavahdit ovat lääpällään ja sen vuoksi unohtavat aina välillä hoitaa minimaallisen ja miltei tyhjän rannan pelastustoimia.
Kesäpeliksi kutsutaan sarjan sitä osaa, jossa Wendy, Anssi ja Jenni ovat. Se on muokattu kopio elokuvasta Hohto, joka kuitenkin pyörii kahden legopalikan varassa, joita Anssi kutsuu kesäpeliksi.
Markkiot, eli kolme veljestä, joilla jokaisella on ärrävika, yrittävät olla Anttolan suurrikollisia, mutta huonolla menestyksellä.
Anttolan vannoutuneet poikamieskerholaiset muodostuu kolmesta keski-ikäisestä sinkusta, jotka asuvat yhdessä. Heillä kaikilla on ongelmia saada naisia ja he kuluttavat suuren ajan niiden hankkimiseen.
Taisto ja Ossi ovat isä ja poika. Ossi asuu suurimmaksi osaksi äidin ja Pasi-sedän luona, joten aika isän kanssa ei ole kovin hauskaa, sillä isä laittaa Ossin aina urheilukassiin ja pyörän takaosaan, eikä osaa polkupyöräillä paljon ollenkaan. Luvassa on siis paljon kaatumisia ja putoamisia, joiden takia Ossin yleisin kysymys on: "Milloin äiti tulee hakemaan?".
Tuomo ja Esko. Esko on Anttolan s-marketin ainoa kaupanpitäjä. Tuomo on töissä Eskon supermarketissa ja on palkattu grillihiilillä ja nakeilla ottamaan Markkioita kiinni. Tuomo on kehityksestä jäljessä paljon, hän on kyttyräselkäinen, ruma ja osaa ja ymmärtää vain tiettyjä sanoja.
Komissaariot Lanttu ja Suomalainen ovat Anttolan peruspoliiseja. Suomalainen on mustaihoinen ja kohtaa paljon rasismia itseään kohtaan. Lanttu puhuu sujuvaa kuopionmurretta ja on hyvin rauhallinen, paitsi rasisteja kohtaan.
Suomenruotsalaiset, joihin kuuluu "mormor" sekä hänen kaksi aikuista poikaansa. Kaikkien puhe on eräänlaista suomen ja ruotsin sekoitelmaa.
Kurssinvetäjä Pepe Arvo Kurva, joka on avoimesti homoseksuaali sekä kaksi kurssilaista, Janne ja Jukka.
Kolme juoppoa, joista etenkin Jyrki on kova kertomaan sepittämiään tarinoita kolmikon samalla nauttiessa Sinolia.
Lottovoittaja Silvennoinen on kahdessa jaksossa esiintyvä entinen lottovoittaja, joka tuhlasi miljoonansa viikossa ja ajelee siksi työkseen bussia.
Kalle Lipponen on musta anttolalainen urheilija, jonka on vaikeaa pysyä kuivilla, mutta jäätyään steroidien käytöstä kiinni kisoissa päätti aloittaa puhtaalta pöydältä.
Liisa Härkonen on Anttolan paikallis-TV:n utelias ja pirteä toimittaja.
Baarimikko on herkästi naurava anttolalainen, joka mainostaa aina tilaisuuden tullen "oman panimon olutta".
Monitaiteilija Sinatra Pesonen on parissa jaksossa esiintynyt vapaataiteilija, jonka taidot eivät yllä kovin pitkälle.
1990-luvun televisiosarjat
2000-vuosikymmenen suomalaiset komediasarjat
Anttola
|
29829
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nnenhopeapensas
|
Lännenhopeapensas
|
Lännenhopeapensas (Elaeagnus commutata) on hopeapensaiden (Elaeagnus) sukuun kuuluva laji. Lajista käytetään myös nimityksiä hopeapensas ja aitokilsepensas.
Levinneisyys
Lännenhopeapensas esiintyy alkuperäisenä Pohjois-Amerikan länsiosissa Alaskan eteläosista Brittiläiseen Kolumbiaan ja idässä Manitobaan ja etelässä Utahiin ja Yhdysvaltain Keskilännen pohjoisosien kautta Etelä-Dakotaan ja Minnesotan länsiosiin.
Kuvaus
Lännenhopeapensas on kesävihanta yksikotinen pensas, joka on leveäkasvuinen ja kasvaa 1–2,5 metriä korkeaksi. Laji tekee runsaasti juurivesoja. Oksat ovat punertavanruskeita. Lehtilapa on 2–8 cm:n pituinen, soikea, ehytlaitainen ja molemmilta puolilta hopeanhohtoinen. Kukat puhkeavat kuluvan kesän kasvaimen lehtihankoihin. Ne ovat pieniä, keltaisia ja voimakastuoksuisia. Hedelmä on marjamainen ja noin 1 cm läpimitaltaan.
Käyttö
Lännenhopeapensasta käytetään koristekasvina sen hopeanväristen lehtien takia. Lajin talvenkestävyys on hyvä ja kasvupaikkavaatimukset vähäisiä. Se menestyy hyvinkin kuivilla ja aurinkoisilla paikoilla. Laji sopii yksittäiskasviksi ja pensasryhmiin. Pensas ei tarvitse muuta hoitoa kuin liiallisten juurivesojen poistoa.
Suomessa lännenhopeapensas menestyy vyöhykkeillä I–VI. Lajilla ei ole Suomessa merkittäviä kasvitauteja tai -tuholaisia.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen Lajitietokeskus: Lännenhopeapensas – Elaeagnus commutata
Hopeapensaat
|
354964
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Love%20Walks%20In
|
Love Walks In
|
Love Walks In on hard rock -yhtye Van Halenin single, joka julkaistiin vuonna 1986. Kappale on myös mukana Van Halenin seitsemännellä studioalbumilla 5150, joka julkaistiin samana vuonna. Single ylsi Mainstream Rock Tracks -listan neljänneksi ja Billboard Hot 100 -listalla 22:ksi. "Love Walks In" on mukana Van Halenin livealbumilla Live: Right Here, Right Now ja The Best of Both Worlds -kokoelma-albumilla.
Love Walks In on Van Halenin tunnettu balladi, jolle Sammy Hagar tuo herkkyyttä. Kappaleen tempo on alhainen ja Eddien soittamat kosketinsoittimet saavat suurimman huomion. Livekeikoilla kappaleen aikana Sammy Hagar soitti kitaraa samaan aikaan, kun Eddie Van Halen soitti kosketinsoittimia.
Kokoonpano
Sammy Hagar – laulu
Eddie Van Halen – kitara, kosketinsoittimet
Michael Anthony – basso
Alex Van Halen – rummut
Van Halenin kappaleet
Vuoden 1986 kappaleet
|
109794
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kauno%20Kleemola
|
Kauno Kleemola
|
Kauno Antero Kleemola (aik. Klemola, 5. heinäkuuta 1906 Kälviä – 12. maaliskuuta 1965 Kannus) oli suomalainen maanviljelijä ja maalaisliittolainen poliitikko Kälviältä. Hän oli eduskunnan puhemies 1962–1965 ja ministeri Kekkosen hallituksissa.
Kauno Kleemola valmistui 1927 ylioppilaaksi, 1932 agronomiksi ja 1932 maatalous- ja metsätieteiden kandidaatiksi. Hän toimi myös Kannuksen maamieskoulun johtajana vuosina 1943–1965. Maanviljelysneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1962.
Kleemola toimi kansanedustajana 1939–1945 ja 1948–1965. Joulukuussa 1958 presidentti Urho Kekkonen nimitti Kleemolan muodostamaan hallituksen, mutta hän epäonnistui. Tämän jälkeen presidentti Kekkonen nimitti Sukselaisen I hallituksen.
Sodan jälkeisessä Suomessa Kleemola oli myös keskeinen urheiluvaikuttaja. Hän toimi Valtion Urheilulautakunnan puheenjohtajana vuosina 1951–1965. Vuosina 1951–1960 Kleemola toimi SVUL:n puheenjohtajana. Tähän ajankohtaan liittyvät urheilupoliittiset vastakkainasettelut SVUL:n sisällä, jossa Kleemola kuului presidentti Kekkosen tukemaan ryhmään, jossa vastapuolen keskeisiä toimijoita olivat sosiaalineuvos Akseli Kaskela ja pääkonsuli Arvo Himberg.
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomalaiset maanviljelijät
Maanviljelysneuvokset
Suomen puolustusministerit
Suomen kauppa- ja teollisuusministerit
Suomalaiset urheiluvaikuttajat
Eduskunnan puhemiehet
Kannuksen kaupunginvaltuutetut
Vaasan vaalipiiri
Vaasan läänin pohjoinen vaalipiiri
Suomen koulujen rehtorit
Vuonna 1906 syntyneet
Vuonna 1965 kuolleet
|
1177345
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sanan-Lenn%C3%A4tin
|
Sanan-Lennätin
|
Sanan-Lennätin oli Viipurissa vuosina 1855–1858 ilmestynyt sanomalehti.
Liberaalilehti Wiborgin julkaisija Johannes Alfthan perusti Sanan-Lennättimen Viipurin suomenkieliseksi sanomalehdeksi. Sen nimi otettiin Suomeen vastikään vedetystä sähkölennättimestä, joka samalla symboloi uutta aikaa. Lehden toimittajana oli ensin lehtori Henrik Konstantin Corander ja vuodesta 1857 hänen veljensä Axel Gabriel Corander, joka sai saman vuoden syksyllä rinnalleen maisteri Wilhelm Lavoniuksen. Vuoden 1858 alusta mukaan tuli lastenlehti Aamuruskon toimittaja Pietari Hannikainen.
Leimallisesti maakunnallisen Sanan-Lennättimen sisältö koostui taloudellisista ja valistavista kirjoituksista sekä etupäässä kotimaan uutisista. Vuonna 1857 se alkoi Wiborgin mallin mukaan julkaista myös pääkirjoituksia. Pietari Hannikainen toi lehteen sosiaalista fennomaniaa, jonka tavoitteena oli yhteiskunnan radikaali uudistaminen.
Kerran viikossa ilmestyneen lehden levikki oli 525 kappaletta vuonna 1858. Nelipalstaisena se oli sivukooltaan Wiborgin ohella Suomen suurin sanomalehti. Vuoden 1859 alusta Sanan-Lennätin yhdistettiin Hannikaisen Aamuruskoon, joka oli valtakunnallisesti tunnettu ja muuttunut enemmänkin aikuisten lehdeksi. Uusi Aamurusko säilyi kuitenkin Sanan-Lennättimen kaltaisena kaakkoissuomalaisena lehtenä, mikä karkotti tilaajia muualla maassa. Lehti lakkasi Alfthanin lopettaessa kustannustoimintansa vuoden 1859 lopussa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Sanan-Lennätin digitoituna kansalliskirjastossa
Ilmestymästä lakanneet suomalaiset sanomalehdet
Viipurin media
|
1306174
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Marta%20Hirn
|
Marta Hirn
|
Marta Hirn (7. marraskuuta 1903 Pariisi, Ranska – 5. toukokuuta 1995 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori h. c. ja tietokirjailija.
Marta Hirnin vanhemmat olivat professori Yrjö Hirn ja kääntäjä Karin Hirn. Hänen veljensä oli professori Hans Hirn. Marta Hirn toimi Kansallismuseon kuvakokoelman hoitajana.
Teoksia
Runeberg och hans värld. Ett bildurval av Marta Hirne med text av Yrjö Hirn. Skoglund, Stockholm 1937.
Runeberg ja hänen maailmansa. Teksti Yrjö Hirn. Kuvat koonnut Marta Hirn. Suomentanut Vilho Suomi. Otava 1937.
Sveaborg genom två sekler: Ett bildurval med text. WSOY 1948.
Suomenlinna halki kahden vuosisadan: Suomenlinnan historiaa sanoin ja kuvin. WSOY 1948.
Runeberg i bild. Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1954. (Teoksen verkkoversio.)
Finland framställt i teckningar. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland nr 551. Helsingfors 1950. (Uusi painos 1988.)
Från Bomarsund till Sveaborg: Kriget 1854–1855. Bildurval och text av Marta Hirn. Schildt, Helsingfors 1956. (Uusi näköispainos 2004.)
Oolannin sota 1854–1855. Kirjoittanut ja kuva-aineiston koonnut Marta Hirn. Suomentanut Asser Jokinen. WSOY 1956. (2. painos 2004.)
Carl von Kügelgens resa i Finland 1818: En bildkrönika. Frenckellska tryckeri ab, Helsingfors 1965.
Kansallismuseo: Historiallinen kuva-arkisto – Nationalmuseum: Historiska bildarkivet. Helsinki 1971.
Fredrik Adolf von Numers: En konstnär från Gustaf III:s tid. Borgå museum, Borgå 1975
Näse-Jutte: Johan Holm 1789–1866: Ett försök att finna människan bakom föremålen. Tryckeri och tidnings ab i Borgå, Borgå 1982.
Toimitteita
Kuvia katoavasta Suomesta – Det Finland som försvinner – Pictures of vanishing Finland: Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisten retkikuntien piirroksia ja akvarelleja vuosilta 1871–1902. Toimittaja Marta Hirn. Suomennos Leila Vuorinen. Englanninkielinen käännös Diana Tullberg. Weilin + Göös, Helsinki 1970
Käännöksiä
Machard, Alfred: Varulven: Äventyrsroman. Bemyndigad översättning från franskan av Marta Hirn. Schildt, Helsingfors 1924.
Palkinnot
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1971 kuvateoksesta Det Finland som försvinner – Kuvia katoavasta Suomesta
Lähteet
Suomalaiset tietokirjailijat
Suomalaiset historioitsijat
Vuonna 1903 syntyneet
Vuonna 1995 kuolleet
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saajat
|
1094389
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Confide%20in%20Me%3A%20The%20Irresistible%20Kylie
|
Confide in Me: The Irresistible Kylie
|
Confide in Me: The Irresistible Kylie on Kylie Minoguen kokoelmalevy julkaistiin 16. heinäkuuta 2007 Britanniassa. Albumi sisältää kaikki kappaleet albumeja Kylie Minogue (1994) ja Impossible Princess (1997), sekä harvinaisia kappaleita ja B-puolia.
Kappaleet
Lähteet
Aiheesta muualla
Kylie Minoguen virallinen sivusto
Kylie Minoguen albumit
Vuoden 2007 kokoelma-albumit
|
1589997
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kerstin%20Thorborg
|
Kerstin Thorborg
|
Kerstin Thorborg (19. toukokuuta 1896 Venjan – 12. huhtikuuta 1970 Hedemora) oli ruotsalainen oopperalaulaja, äänialoiltaan mezzosopraano ja kontra-altto.
Thorborg teki debyyttinsä Ruotsin kuninkaallisessa oopperassa vuonna 1924 Ortrudin roolissa Richard Wagnerin oopperassa Lohengrin. Työskenneltyään Tukholmassa vuoteen 1930 hän lähti Keski-Eurooppaan. Bruno Walter kiinnitti Thorborgin Städtische Operiin vuonna 1932, mutta hän lähti natsivallan takia Wienin valtionoopperaan Gertrude Rüngerin seuraajana. Siellä hän debytoi vuonna 1935 Amneriksen (Aida) roolissa Alfred Piccaverin vastaesiintyjänä. Hän saavutti suurta menestystä etenkin Brangänen (Tristan ja Isolde) roolissa, mutta rikkoi sopimuksensa Anschlussin myötä ja lähti Yhdysvaltoihin. Vielä Euroopassa ollessaan Thorborg esiintyi myös vuosina 1935–1937 Salzburger Festspielessä ja teki ensiesiintymisensä Covent Gardenissa vuonna 1936.
Yhdysvalloissa Thorborg työskenteli Metropolitan-oopperassa vuoteen 1950 debytoituaan siellä jo vuonna 1936. Hän esiintyi San Franciscossa kausilla 1938 ja 1943 sekä Chicagossa vuosina 1942–1945. Uransa jälkeen hän asettui Hedemoraan. Thorborgin levytyksiin kuuluu Bruno Walterin johtama kaikkien aikojen ensimmäinen levytys Gustav Mahlerin Das Lied von der Erdestä. Thorborg sai vuonna 1939 Litteris et Artibus -mitalin ja vuonna 1944 hovsångerska-arvon. Hän oli vuodesta 1922 naimisissa pianisti, oopperalaulaja, teatteriohjaaja Gustaf Bergmanin (k. 1952) kanssa.
Lähteet
Ruotsalaiset oopperalaulajat
Mezzosopraanot
Altot
Litteris et Artibus -palkitut
Vuonna 1896 syntyneet
Vuonna 1970 kuolleet
|
1388382
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arnel%20Pineda
|
Arnel Pineda
|
Arnel Pineda (s. 5. syyskuuta 1967, Manila) on filippiiniläinen laulaja. Pineda on yhdysvaltalaisen rockyhtye Journeyn solisti. Pineda on tullut Journeyn lisäksi tunnetuksi karaokelaulajana ja lukuisten eri yhtyeiden rock-kappaleiden cover-esittäjänä. Erityisesti Pineda on esittänyt Bryan Adamsin kappaleita. Journey-yhtyeeseen Pineda löydettiin Youtubeen päätyneiden keikkavideoiden myötä. Pineda esiintyi monilla videopätkillä laulaen muun muassa Journeyn kappaleita. Journeyn Neal Schon vakuuttui Pinedan kyvyistä ja koe-esiintymisen jälkeen Pineda valittiin Journeyn uudeksi laulajaksi vuonna 2007. Elämässään Pineda on ollut koditon ja käyttänyt huumeita noin parikymmentä vuotta. Pineda on ilmaissut kannattavansa Filippiinien huumesotaa.
Albumit Journeyn kanssa
Revelation (2008)
Eclipse (2011)
Lähteet
Filippiiniläiset laulajat
Vuonna 1967 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1225302
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uponnut%20aarre
|
Uponnut aarre
|
Uponnut aarre () on vuonna 1955 ensi-iltansa saanut John Sturgesin ohjaama yhdysvaltalainen seikkailuelokuva, jonka pääosaa näyttelee Jane Russell. Elokuvan muissa rooleissa ovat muun muassa Richard Egan, Gilbert Roland ja Lori Nelson. Uponnut aarre perustuu Hugh Kingin ja Robert B. Baileyn tarinaan, jonka pohjalta Walter Newman laati elokuvan käsikirjoituksen. Elokuvan tuotti Harry Tatelman, jonka ensimmäinen tuottajan työ Uponnut aarre oli. RKO Radio Pictures oli elokuvan tuotanto- ja levittäjäyhtiönä.
Juoni
Johnny Grant (Richard Egan) kuljettaa turisteja veneellä Havannassa ja sukeltaa yhdessä yhtiökumppaninsa Dominic Casadan (Gilbert Roland) kanssa. Yhdellä sukelluskerralla Johnny törmää vuonna 1640 uponneeseen espanjalaiseen kaljuunaan ja saa muutaman arvoesineen mukaansa. Se tuo paikalle hainmetsästäjiä, joita johtaa Rico Arrera (Joseph Calleia) ja joilla on muutakin mielessä kuin hait. Saadakseen kunnon sukellusvarusteet Johnny ylipuhuu vaimonsa Theresan (Jane Russell), jotta hän saa veneensä myytyä. Samaan aikaan Dominic yrittää etsiä amerikkalaista miljonääriä, jolla on iso jahti. Hän löytää vain tämän sihteerin Gloria Warnerin (Lori Nelson), mutta jahti on tämän nimissä. Mukaan tulee pappi, isä Cannon (Robert Keith), joka kertoo todellisesta aarrelaivasta, jossa on kultaharkkoja ja luonnollisen kokoinen kultainen madonna. Rico miehineen ilmestyy jälleen paikalle ja taistelu uponneesta aarteesta alkaa.
Näyttelijät
Tuotanto
RKO osti Hugh Kingin ja Robert B. Baileyn tarinan elokuvaoikeudet huhtikuussa 1953. RKO palkkasi Kingin ja Baileyn elokuvan käsikirjoittajiksi, mutta ainoastaan Walter Newman mainitaan elokuvan alkuteksteissä käsikirjoittajana. RKO lainasi Universal Studiosin sopimusnäyttelijä Lori Nelsonia elokuvaan. Elokuvan kuvaukset alkoivat 2. joulukuuta 1953 Havaijilla, jonne vietiin Hollywoodissa rakennetut elokuvan lavasteet. Kuusi viikkoa kestäneet huono sää ja myrsky tuhosivat Havaijilla sijainneet lavasteet, jonka johdosta elokuvan tuotanto siirtyi Hollywoodiin, jossa lavasteet rakennettiin uudelleen. Uponnut aarre kuvattiin SuperScope- ja Technicolor-elokuvausmenetelmillä. Elokuva oli RKO:n ensimmäinen SuperScope-elokuva. Elokuvan työnimenä oli The Big Rainbow. Havaijin ja Hollywoodin lisäksi elokuvaa kuvattiin Meksikossa ja Karibialla. Elokuvan kuvaukset kestivät helmikuun loppuun 1954. Uponnut aarre -elokuvan tekeminen maksoi RKO:lle kaksi miljoonaa dollaria.
Julkaisu ja vastaanotto
Uponnut aarre sai ensi-iltansa 10. tammikuuta 1955 Floridan Silver Springsin kunnallishallinnottomalla alueella, joka sijaitsee lähellä Ocalan kaupunkia. Ensi-illan kutsuvieraat seurasivat elokuvaa vedessä – veden alla ja uiden. Elokuva sai maanlaajuisen ensi-iltansa Yhdysvalloissa 9. helmikuuta 1955. Elokuvan Suomen ensi-ilta oli 21. lokakuuta 1955. Elokuvassa esiintyneestä ”Cherry Pink and Apple Blossom White” -kappaleesta tuli suuri hitti. Ilmestymisvuonnaan Uponnut aarre tuotti 2,2 miljoonan dollarin lipputulot Yhdysvalloissa.
Lähteet
Aiheesta muualla
Uponnut aarre TCM Movie Databasessa
Vuoden 1955 yhdysvaltalaiset elokuvat
Yhdysvaltalaiset seikkailuelokuvat
Elokuvat merenkulusta
|
665883
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/12mR
|
12mR
|
12mR eli kahdentoista metrin luokka on tunnettu, R-mittasääntöön perustuva klassinen purjeveneluokka. Ensimmäiset klassiset 12mR-veneet rakennettiin vuonna 1907 ja viimeinen vuonna 1987. Metriluokan 12 veneet tunnetaan ehkä parhaiten niiden käytöstä America's Cupissa vuosina 1958-1987, vaikka 12mR-veneillä on myös kilpailtu olympialaisissa vuosina 1908, 1912 ja 1920. Kaikissa veneissä on sluuppiriki. Veneet itse olivat yleensä 20–23 metriä pitkiä; eivät kaksitoista metriä pitkiä.
R-mittasääntö rajoittaa veneen purjepinta-alaa, vesilinjan pituutta, rungon muotoa ja vapaalaidan korkeutta. Muuten veneen suunnittelu oli rajoittamatonta.
jossa L on veneen vesilinjan pituutta kuvaava luku, F vapaalaidan tehollinen korkeus, d rungon muototekijä ja S purjepinta-ala. Luokan nimi tulee kaavan arvosta, jonka tulee olla 12 metriä.
12mR Americas cupissa 1956-1987
1956–1987 The Twelve-Metre Rule
Kun Americas Cup sodan jälkeisen tauon jälkeen herätettiin henkiin 12-metriset valittiin kilpailuluokaksi, koska 30-luvulla cuppia purjehtineet J-veneet olivat liian kalliita. 20 vuoden tauon jälkeen New York Yacht Club etsi vaihtoehtoja ja vuonna 1956 Henry Sears teki aloitteen 12 metristen puolesta jotka myös valittiin. Ensimmäinen haastaja tuli Englannista joka perinteisesti oli ollut Americas Cupin haastajamaa. Briggs Cunningham, nimeänsa kantavan purjeveneiden heloitusyrityksen omistaja, toimi kipparina voiton Yhdysvalloille varmistaneessa Colombia veneessä. Niiden kolmenkymmenen vuoden aikana jolloin Americas Cup purjehdittiin 12-metrisillä, useat maat haastoivat Yhdysvallat onnistumatta, kunnes 1983 vihdoin Australia II löi Dennis Connerin Liberty-nimisen veneen ja vei voiton koko cupin yli satavuotisessa historiassa pokaalin isäntämaalta. Ruotsalaiset rakensivat 80-luvulla Pelle Pettersonin piirtämän haastajaveneen joka ei kuitenkaan pärjännyt karsintojen alkutaivalta pidemmälle. Myös Suomessa suunniteltiin Helsingfors Segelsällskapetin Hans Groopin johdolla hanketta joka kaatui Australia II voittoon. Kilpailut siirtyivät Australian Perthiin eikä Suomen elinkeinoelämää kiinnostanut tuolloin sponsorinäkyvyys muualla kuin Yhdysvalloissa.
Suomen 12mR veneet kautta aikojen
Suomessa on yksi 12mR vene – Charles E. Nicholsonin 1937 suunnittelema Blue Marlin. Blue Marlinin osti Sloveniasta 2006 Henrik Andersin, jonka venetelakka Red Sky, Kotka on entisöinnyt Blue Marlinia viiden vuoden ajan. Blue Marlinin vesillelasku tapahtui juhannuksena 2014. Veneen alkuperäinen tilaaja oli Charles E. A. Hartridge joka antoi veneen nimeksi "Hurricane".
Suomen ensimmäinen kaksitoistametrinen oli Heatherbell joka rakennettiin Thomas Glen-Coatsin piirustuksin vuonna 1907. Skotlannista kauppaneuvos, NJKn kommodori Ernst Krogius toi veneen Suomeen vuonna 1909. Vuonna 1912 Krogius miehistöineen voitti veneellään olympiapronssia. Heatherbell oli 1950-luvulla ranskalaisomistuksessa Välimerellä. Vene katosi Lloydsin rekisteristä vuonna 1964. Suomessa, tai suomalaisomistuksessa on runsaan sadan vuoden aikana ollut kahdeksan 12mR venettä.
Lähteet
Blue Marlin kotisivut
Puuvene-lehti 3/2007 Vanha olympialuokka 12mR on herännyt henkiin
Viitteet
Aiheesta muualla
Köliveneet
Purjehdus
|
144002
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/IGCC-voimalaitos
|
IGCC-voimalaitos
|
IGCC-voimalaitos on erityistyyppi kombivoimalaitoksesta. IGCC (integrated gasification combined cycle) prosessissa polttoaine (kiinteä tai neste) kaasutetaan ja kaasu käytetään kaasuturbiinin polttoaineena sähköntuotantoprosessissa. Kaasuturbiinin kuumien pakokaasujen lämpö otetaan talteen lämmöntalteenottokattilassa ja sillä kehitetään höyryä höyryturbiinille.
IGCC-prosessi mahdollistaa suhteellisen huonojen ja hankalasti poltettavien polttoaineiden hyödyntämisen hyvällä hyötysuhteella. Erityisesti kombikytkennällä päästään tavallista parempaan sähköntuotannon hyötysuhteeseen. IGCC-prosessin heikkouksia ovat kaasutuskaasun puhdistamiseen liittyvät ongelmat sekä prosessin kokonaishyötysuhdetta laskeva kaasutukseen tarvittava energia.
IGCC-voimaloissa hiilidioksidi voidaan ottaa talteen ja vaikka haudata maahan. Ne kiinnostavat etenkin Yhdysvaltoja, sillä niiden käyttöönotto auttaisi hiilidioksidipäästöjen hillitsemisessä. Floridassa toimii Polkin IGCC voimala vuodesta 1996. Indianan Wabashissa on toinen voimala käytössä vuodesta 2005. Euroopan ensimmäiset voimalat ovat Alankomaissa ja Espanjassa.
Yhdysvaltojen Mississippin osavaltiossa on rakenteilla suuri Kemperin voimalaitos, joka hyödyntää uusinta IGCC-tekniikkaa. Voimala on myöhässä aikataulustaan mutta sen arvioidaan valmistuvan vuoden 2014 lopulla. Myös rakennuskustannukset ovat tulleet ennakoitua kalliimmiksi, hinta-arvio on viisi miljardia dollaria alkujaan budjetoidun kahden miljardin sijasta.
Vuonna 2013 japanilaiset Tepco ja Mitsubishi ilmoittivat korvaavansa Fukushiman ydinvoimalan IGCC-laitoksella.
Lähteet
Voimalaitokset
de:GuD-Kraftwerk
|
1545251
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nagayasu%20Honda
|
Nagayasu Honda
|
Nagayasu Honda () oli japanilainen jalkapalloilija.
Jalkapallomaajoukkue
Honda debytoi Japanin maajoukkueessa elokuussa 1927. Hän on pelannut neljä maaottelua.
Lähteet
Aiheesta muualla
National Football Teams
Japanilaiset jalkapalloilijat
Syntymävuosi puuttuu
Kuolinvuosi puuttuu
|
1034731
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jakarandahappo
|
Jakarandahappo
|
Jakarandahappo (eng. Jacaric acid) on konjugoitunut monityydyttymätön rasvahappo, jonka sulamispiste on 44 astetta. Yhdistettä esiintyy runsaasti Jakaranda-kasvin siemenissä, joissa sen pitoisuus on 36 %.
Lähteet
Aiheesta muualla
Jacaric acid in PubChem
Rasvahapot
|
332892
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnonfilosofian%20seura
|
Luonnonfilosofian seura
|
Luonnonfilosofian seura – Samfundet för naturfilosofi ry on vuonna 1988 perustettu suomalainen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää luonnontieteiden ja niiden sovellusten herättämien filosofisten kysymysten harrastusta ja tutkimusta. Luonnonfilosofian seura pyrkii kokoamaan tiedeyhteisön eri haarojen edustajat keskusteluyhteyteen, jossa maailmankuvaa, olemassaoloa ja inhimillistä tietoa siitä voidaan tarkastella ja täsmentää kunkin erikoisalan saavutusten valossa.
Luonnonfilosofian seuran synty ja alkuvaiheet liittyvät Helsingin yliopiston ydinfysiikan professori K. V. Laurikaisen (1916–1997) toimintaan hänen jäätyään eläkkeelle vuonna 1979 ja ryhdyttyään pitämään seminaareja yliopiston fysiikan laitoksella. Alkuaikoina seuran seminaarit käsittelivät pääasiassa modernin fysiikan ja erityisesti kvanttimekaniikan filosofian kysymyksiä.
Seura perustettiin 17. marraskuuta 1988 ja rekisteröitiin 8. tammikuuta 1990. Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäseneksi se hyväksyttiin vuonna 1993. Luonnonfilosofian seuralla on vuodesta 1998 alkaen ollut toimipaikka Tieteiden talossa Helsingissä. Luonnonfilosofian seuran jäseneksi voivat liittyä kaikki seuran tavoitteista ja toiminnasta kiinnostuneet. Seuran jäsenrekisterissä oli vuoden 2011 alussa 140 henkilöä.
Seura kokoontuu esitelmätilaisuuksiin, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Seura järjestää myös laaja-alaisempia tilaisuuksia, esimerkiksi ”Luonnontieteen haaste filosofialle ja teologialle” (1996), ”Onko suhteellisuusteorian lähtöolettamuksille vaihtoehtoja” (2000), "Models in physics and cosmology" (2010) ja "Aivot ja mieli, käsitteet ja kieli" (2011), "Scientific Models and a Comprehensive Picture of Reality" (2016), ja "Unification in Physics and Philosophy" (2019).
Seuran julkaisuja
Katso myös
Luonnonfilosofia
Aiheesta muualla
Luonnonfilosofian seuran kotisivut
Suomalainen filosofia
Suomalaiset tiedeyhdistykset
|
151284
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ashley%20Judd
|
Ashley Judd
|
Ashley Judd (alk. Ashley Tyler Ciminella; s. 19. huhtikuuta 1968 Granada Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen näyttelijä ja poliittinen aktivisti.
Lapsuus ja nuoruus
Ashley Judd syntyi italialaistaustaisen Michael Ciminellan ja countrylaulaja Naomi Juddin perheeseen. Hänellä on äitinsä edellisestä suhteesta sisarpuoli, countrylaulaja Wynonna Judd. Äiti oli Ashleyn syntyessä työtön; hänestä tuli tunnettu laulaja vasta 1980-luvun alussa. Juddin vanhemmat erosivat vuonna 1972 ja seuraavana vuonna Ashley muutti sisarpuolensa ja äitinsä kanssa Kentuckyyn.
Judd kävi kaikkiaan 13:a eri koulua ennen collegea, muun muassa Sayre Schoolia ja Franklin High Schoolia. Hän myös kokeili mallin uraa Japanissa. Collegessa Judd opiskeli pääaineenaan ranskan kieltä. Sen jälkeen hän lähti Hollywoodiin opiskelemaan näyttelemistä Robert Carnegien johdolla ja työskenteli tuona aikana The Ivy-ravintolassa saliemäntänä. Judd muutti myöhemmin takaisin Tennesseehen lähelle äitiään ja siskopuoltaan.
Ura näyttelijänä
Judd aloitti näyttelijäuransa vuonna 1991 esiintymällä kahden jakson verran televisiosarjassa Star Trek – uusi sukupolvi. Judd sai myös vierailevan näyttelijän roolin televisiosarjasta Rakkaat siskot, jossa hän näytteli vuosien 1991–1994 aikana.
Judd teki elokuvadebyyttinsä vuonna 1992 elokuvassa Kuffs – konnaakin kovempi. Heti seuraavana vuonna hän sai pääosan elokuvassa Ruby in Paradise. Judd sai elokuvasta hyvät arvostelut. 1990-luvun loppuun mennessä Judd oli saanut maineen hyvänä näyttelijänä esiinnyttyään muun muassa elokuvissa Jäähyväiset tytöille , Kaksoismurha , Pimeä pakkomielle ja Twisted – hengenvaarallisia suhteita.
2000-luvulla Judd on esiintynyt muun muassa elokuvissa Teoria miehistä (2000), Frida (2002) sekä Jumalaiset JaJasiskot (2002).
Judd esiintyi myös tv-sarja Twin Peaksin kolmannella kaudella vuonna 2017.
Taru sormusten herrasta -elokuvat ohjanneen Peter Jacksonin mukaan Juddiltä jäi rooli saamatta, koska Miramax-studion johtajana toiminut tuottaja Harvey Weinstein levitti Juddista ikäviä huhuja.
Yksityiselämä
Ashley Judd avioitui kilpa-autoilija Dario Franchittin kanssa 12. joulukuuta 2001. He erosivat vuonna 2013.
Judd on aktiivinen ihmisoikeuksien puolustaja ja on mukana YouthAIDS-toiminnassa. Hän on myös kiertänyt Afrikan maissa puhumassa AIDSin hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Judd kuuluu baptistikirkkoon ja osallistuu aktiivisesti sen toimintaan.
Filmografia
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhdysvaltalaiset näyttelijät
Vuonna 1968 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1161533
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/The%20Scenes
|
The Scenes
|
The Scenes on vuonna 2009 Oulussa perustettu rockyhtye.
Vuonna 2013 yhtye solmi keikkamyyntisopimuksen Euroopan suurimpiin ohjelmatoimistoihin kuuluvan X-Ray Touringin kanssa, jonka artisteihin kuuluvat muiden muassa Coldplay, Queens of the Stone Age sekä Blur.
Kirjailija Miki Liukkonen toimi ennen kuolemaansa yhtyeen toisena kitaristina ja säveltäjänä
Kiertueet
Ensimmäisen albumin julkaisua seuranneiden klubi- sekä festivaalikeikkojen jälkeen yhtye suuntasi laajalle neljän viikon kiertueelle Britanniaan toukokuussa 2014.
Diskografia
Studioalbumit
Singlet
Anorexia Is Boring, 2014
December Heat, 2013
to Fix Revolving Antlers, 2013
Musiikkivideot
"Anorexia Is Boring" (2014 – ohj. Aki Roukala)
"December Heat" (2013 – ohj. Miki Liukkonen ja Matias Haataja)
Lähteet
Aiheesta muualla
Yhtyeen verkkosivut
The Scenes Soundcloudin sivuilla
Suomalaiset alternative rock -yhtyeet
|
1113379
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Shawn%20Burr
|
Shawn Burr
|
Shawn Christopher Burr (1. heinäkuuta 1966 Sarnia, Ontario, Kanada – 5. elokuuta 2013 St. Clair, Michigan, Yhdysvallat) oli kanadalainen jääkiekkoilija, pelipaikaltaan vasen laitahyökkääjä. Hän pelasi urallaan NHL:ssä yhteensä 878 runkosarjaottelua tehopistein 181+269=440 ja keräten 1069 jäähyminuuttia sekä 91 playoff-ottelua tehopistein 16+19=35 ja keräten 95 jäähyminuuttia. Burr oli pelityyliltään voimahyökkääjä.
Ura
Seuraura
Burr pelasi kaudella 1982–1983 Ontarion paikallisia juniorisarjoja Sarnia Black Hawksin joukkueessa, jonka jälkeen OHL-joukkue Kitchener Rangers varasi hänet 26. pelaajana kesällä 1983. Burrin OHL:n tulokaskausi 1983–1984 toi hänelle 68 runkosarjaottelussa tehot 41+44=85 sekä 16 playoff-ottelussa tehot 5+12=17. Burr palkittiin kauden päätteeksi OHL:n parhaana tulokkaana Emms Family Awardilla. Hän edusti Rangersia kauden aikana myös Memorial Cup -turnauksessa, jota joukkue isännöi. Detroit Red Wings varasi Burrin koko NHL:n varaustilaisuuden seitsemäntenä pelaajana kesällä NHL:n varaustilaisuus 1984.
Kaudella 1984–1985 Burr oli Rangersin toiseksi paras pistemies Brian Wilksin jälkeen tehoilla 24+42=66. Kevään 1985 pudotuspeleissä hän voitti joukkueen sisäisen maalipörssin ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Wilksin ja David Lattan kanssa tehoilla 3+3=6. Burr debytoi samana keväänä myös ammattilaispeleissä pelattuaan yhdeksän NHL-ottelua Detroitissa ja neljä sen farmijoukkue Adirondack Red Wingsissä, AHL:ssä. Hän pelasi Rangersissa vielä kauden 1985–1986, jolloin Burr voitti joukkueen sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 60+67=127. Hän sijoittui koko OHL:n maalipörssissä kolmanneksi ja pistepörssissä viidenneksi. Burr valittiin kauden päätteeksi liigan toiseen tähdistökentälliseen. Hän siirtyi OHL-kautensa päätteeksi Red Wingsin organisaatioon. Burr pelasi viisi ottelua Detroitissa, mutta vahvisti lähinnä Adirondackia.
Burr nousi kaudella 1986–1987 Detroit Red Wingsin NHL-joukkueen kokoonpanoon, missä ensimmäinen kokonainen kausi toi 80 runkosarjaottelussa tehot 22+25=47 sekä 16 playoff-ottelussa tehot 7+2=9. Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan yhdeksän kokonaista kautta kevääseen 1995 saakka. Burr teki NHL-uransa parhaimmat tehot kaudella 1989–1990, jolloin hän oli Red Wingsin kolmanneksi paras maalintekijä ja neljänneksi paras pistemies tehoilla 24+32=56. Seuraavalla kaudella 1990–1991 tehdyt tehot 20+31=51 riittivät Burrilla joukkueen sisäisen pistepörssin kolmanteen sijaan.
Elokuussa 1995 Red Wings kauppasi Burrin ja kesän 1996 kolmannen kierroksen varausvuoron Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Marc Bergeviniin ja Ben Hankinsoniin. Kahden Lightningissa vietetyn kauden jälkeen, kesäkuussa 1997 joukkue kauppasi hänet San Jose Sharksiin vaihdossa viidennen kierroksen varausvuoroon saman kesän viidennen kierroksen varausvuoroon. Toisesta Sharks-kaudestaan 1998–1999 Burr pelasi suurimman osan farmijoukkue Kentucky Thoroughbladesissa, jonka paras pistemies ja syöttäjä hän oli kevään 1999 pudotuspeleissä tehoilla 4+9=13. Elokuussa 1999 Burr kaupattiin Andrei Zjuzinin, Bill Houlderin ja Steve Guollan kanssa takaisin Lightningiin vaihdossa Niklas Sundströmiin ja kesän 2000 kolmannen kierroksen varausvuoroon.
Uransa viimeisen kauden 1999–2000 Burr pelasi suurimmaksi osaksi IHL:ssä Detroit Vipersin ja Manitoba Moosen joukkueissa. Hän pelasi Lightningissa neljä NHL-ottelua. Burr ilmoitti pelaajauransa lopettamisesta heinäkuussa 2000.
Burr ehti toimia pelaajauransa jälkeen muun muassa IHL-joukkue Port Huron Icehawksin presidenttinä.
Maajoukkueura
Burr edusti Kanadaa MM-kilpailuissa vuonna 1990.
Viimeiset vuodet
Burrille todettiin leukemia helmikuussa 2011. Hän toipui sairaudesta luuydinsiirron ja kemoterapian jälkeen, mutta syöpä kuitenkin uusiutui seuraavana vuonna. 5. elokuuta 2013 Burr kaatui kotonaan Michiganin St. Clairissa ja kuoli saamaansa aivovammaan.
Tilastot
Lähteet
Viitteet
Kanadalaiset jääkiekkoilijat
Detroit Red Wingsin varaamat pelaajat
Vuonna 1966 syntyneet
Vuonna 2013 kuolleet
|
889323
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gabriela%20Svobodov%C3%A1
|
Gabriela Svobodová
|
Gabriela Svobodová-Sekajová (s. 27. helmikuuta 1953 Kremnica) on Tšekkoslovakiaa edustanut kilpauransa lopettanut hiihtäjä ja olympiamitalisti. Hän edusti seuratasolla Ruda Hvezda i ZKL Brno -seuraa. Svobodová osallistui olympialaisiin vuosina 1976–1984 ja voitti yhden mitalin, hopeaa viestistä Sarajevon kisoista 1984. Falunin MM-kisoissa 1974 hän kuului pronssia saaneeseen Tšekkoslovakian viestijoukkueeseen. Hänen paras sijoituksensa maailmancupissa oli toinen sija, jonka hän sai Furtwangenin osakilpailusta 1982.
Svobodován tytär on ampumahiihtäjä Gabriela Soukalová.
Lähteet
Tšekkoslovakialaiset maastohiihtäjät
Tšekkoslovakialaiset olympiamitalistit
Vuonna 1953 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1748651
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Freie%20Sachsen
|
Freie Sachsen
|
Freie Sachsen on saksalainen äärioikeistolainen pienpuolue. Se perustettiin vuonna 2021, ja sen puheenjohtaja on Martin Kohlmann. Monet puolueen jäsenistä ovat aiemmin toimineet Saksan kansallisdemokraattisessa puolueessa tai muissa äärioikeistolaisissa järjestöissä. Freie Sachsen on järjestänyt mielenosoituksia koronavirusepidemian torjumiseksi tehtyjä rajoituksia ja pakollisia rokotuksia vastaan. Puolue haluaa myös itsenäisempää asemaa Saksin osavaltiolle ja eroa liittotasavallasta, mikäli tyydyttäviä parannuksia ei saada aikaan. Lisäksi puolue vaatii humanitäärisen maahanmuuton lakkauttamista. Tärkein kanava, jota kautta puolue tavoittaa ihmisiä, on Telegram-pikaviestipalvelu.
Lähteet
Aiheesta muualla
Puolueen kotisivut
Äärioikeistolaiset puolueet
Saksan puolueet
Saksi
|
1311400
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ashton%20Carter
|
Ashton Carter
|
Ashton Baldwin ”Ash” Carter (24. syyskuuta 1954 – 24. lokakuuta 2022) oli yhdysvaltalainen poliitikko ja Yhdysvaltain puolustusministeri. Hän oli koulutukseltaan fyysikko ja toimi aiemmin Harvardin yliopistossa tieteen ja kansainvälisten suhteiden professorina. Hän korvasi 17. helmikuuta 2015 Chuck Hagelin presidentti Barack Obaman 2. hallituksen puolustusministerinä.
Elämä
Nuoruus ja opiskelu
Ashton Baldwin Carter syntyi 24. syyskuuta 1954 Philadelphiassa, Pennsylvaniassa. Hänen äitinsä Anne on äidinkielenopettaja ja isänsä William Stanley Carter Jr. neurologi ja psykiatri, joka osallistui laivaston joukoissa toiseen maailmansotaan. Ashtonilla on kolme sisarusta, joista yksi on lastenkirjailija Cynthia DeFelice.
Carter kävi vuonna 1975 Skotlannissa Edinburghin yliopistoa ja seuraavana vuonna suoritti Yalen yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon fysiikasta ja keskiajan historiasta. Hänen fysiikan lopputyönsä aihe oli ”Kvarkit, lumo ja fii-hiukkanen”. Hän työskenteli Fermi National Accelerator Laboratoryssa 1975 kvarkkitutkimuksen parissa ja Brookhaven National Laboratoryssä 1976.
Akateeminen ura
Tämän jälkeen Carter jatko-opiskeli Rhodes-stipendiaattina Oxfordin yliopistossa, missä hän sai tohtorin arvon teoreettisessa fysiikassa vuonna 1979. Hän työskenteli 1979–1980 tutkijana Rockefeller-yliopistossa ja 1982–1984 MIT:ssä. Hän julkaisi MIT:ssä raportin, jossa hän arvioi Reaganin kaavaileman Tähtien sota -puolustuksen olevan kykenemätön suojelemaan Yhdysvaltoja Neuvostoliiton ydiniskulta.
Carter siirtyi 1984 Harvardin yliopistoon, missä hän toimi ensin vuoteen 1986 yliassistenttina ja sitten 1986–1988 apulaisprofessorina. Vuonna 1988 Carter nimitettiin professoriksi yliopiston Belfer Center for Science and International Affairsiin. Tästä eteenpäin hän toimi useissa tehtävissä muun muassa Harvardin ja Stanfordin yliopistoissa.
Poliittisen uran alku
Carter siirtyi 1993 Yhdysvaltain puolustusministeriön palvelukseen. Hänen vastuulleen apulaiskansliapäällikkönä kuuluivat muun muassa joukkotuhoaseet niin ulko- kuin kotimaassakin. Carter palasi 1996 akateemiselle uralla, ja hän oli vuoteen 2009 asti Harvard Kennedy Schoolin kansainvälisten suhteiden professorina. Vuonna 2009 hänet valittiin alivaltiosihteeriksi vastaamaan hankinnoista, teknologiasta ja logistiikasta.
Carter toimi lokakuusta 2011 joulukuuhun 2013 Carter apulaispuolustusministerinä. Hän oli puolustusministeriön operatiivisena johtajana vastuussa ministeriön budjetista ja sen kolmesta miljoonasta työntekijästä. Hänen vastuualueeseensa kuului monia aserajoitussopimuksia, kuten ydinaseita koskeva START II, ohjustorjuntaa koskeva ABMT ja konventionaalisia aseita koskeva CFE.
Puolustusministerinä
Presidentti Obama valitsi Carterin uudeksi puolustusministeriksi, ja senaatin hyväksynnän jälkeen (93-5) tämä vannoi virkavalansa 17. helmikuuta 2015. Nimityspuheessaan Carter sanoi olevansa ”hyvin valmis” lisäämään Yhdysvaltain sotilaallista apua Ukrainalle ja painotti Isis-järjestön tuhoamisen tärkeyttä. Hän ei ollut halukas nopeuttamaan Guantanamo Bayn vankien vapautuksia ja piti Irania Isisin veroisena uhkana.
Carterin ajatuksia puolustusministeriä on pidetty haukkamaisina. Hän otti monia muita Obaman hallintoja jäseniä aggressiivisemman suhteen Isisin tuhoamiseksi. Hän muun muassa järjesteli uudestaan Isisin vastaisen organisaation, mikä lopulta johtikin onnistuneesti Irakin joukkojen tukemana Isisin kukistamisuun.
Carter jäi puolustusministerinä historiaan myös joulukuussa 2015, kun hän avasi kaikki asevoimien työt myös naisille. Näin hän mahdollisti naisten toimimisen myös kaikista vaarallisimmissa taistelutehtävissä. Hän poisti 2016 myös transsukupuolisilta esteen värväytyä asevoimiin.
Lähteet
Obaman hallituksen jäsenet
Yhdysvaltain puolustusministerit
Yhdysvaltalaiset fyysikot
Yhdysvaltalaiset professorit
Vuonna 1954 syntyneet
Vuonna 2022 kuolleet
|
390521
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seututie%20295
|
Seututie 295
|
Seututie 295 kulkee Hollolan Hämeenkoskelta Kärkölän kautta Mäntsälän Levannolle. Tien pituus on noin 34 km. Tie on koko matkaltaan kaksikaistainen ja päällystetty.
Hämeenkosken ja Kärkölän välillä tie on varsin kapea ja mutkainen. Kärkölän kirkonkylältä Järvelän eteläpuolelle (Kirkkomäki) asti kulkee tien ohessa myös kevyen liikenteen väylä. Tie kulkee sekä Kärkölän kirkonkylän että Järvelän läpi. Järvelän ja Levannon välillä tie on varsin hyvätasoinen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Koordinaatit kevyen liikenteen väylän päätepisteille:
Pohjoinen:
Etelä:
295
Hollolan liikenne
Kärkölän liikenne
Mäntsälän liikenne
|
617550
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kari%20Vaij%C3%A4rvi
|
Kari Vaijärvi
|
Kari Väinö Vaijärvi (s. 13. kesäkuuta 1943 Helsinki) on espoolainen nuortenkirjailija ja kirjastonhoitaja. Hän on julkaissut yli 40 teosta, ennen kaikkea lasten- ja nuortenkirjoja, mutta myös runokokoelman ja näytelmiä. Vaijärvi sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon syyskuussa 2018.
Vaijärven nuorisokirjoissa usein nuoret ratkovat rikoksia historiallisesti aidossa ympäristössä. Tunnetuimpia Vaijärven lastenkirjojen aikuisia hahmoja on salapoliisi Jukka Vihi, josta kertovia kirjoja on kuvittanut Martti Sirola. Vaijärvi on kirjoittanut myös selkokirjoja.
Vaijärvi on palkittu muun muassa valtion nuorisokirjallisuuspalkinnolla (1974), Pirkanmaan Plättä-palkinnolla (1976), Arvid Lydecken -palkinnolla (1977), lastenkulttuurin valtionpalkinnolla (1992) ja Pääskynen-palkinnolla (2010).
Teoksia
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen kirjailijat -tietokanta.
Laura Kimari: Kirjastoauto vei seikkailuihin. Espoon seurakuntasanomat 12.1.2012.
Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjailijat
Vuonna 1943 syntyneet
Elävät henkilöt
Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saajat
|
1646452
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustaf%20Georg%20Nordenswan
|
Gustaf Georg Nordenswan
|
Gustaf Georg Nordenswan (12. tammikuuta 1774 Helsinki – 18. heinäkuuta 1853 Kalvola) oli suomalainen kamarineuvos, tilanomistaja ja Tervakosken paperitehtaan perustaja.
Nordenswanin vanhemmat olivat Uudenmaan ja Hämeen läänin lääninkamreeri Johan Alopaeus, aateloituna 1772 Nordenswan (1731-1811) ja Johanna Kristina Schwartz. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1786 ja hän suoritti tuomarintutkinnon Turun akatemiassa 1790 sekä auskultoi Turun hovioikeudessa 1791.
Nordenswan tuli Uudenmaan ja Hämeen läänin lääninkonttorin palvelukseen 1792. Hän oli kamarikollegion 3. eli Suomen provinssikonttorin kamarikirjurina Tukholmassa 1793–1794, Hollolan alisen kihlakunnan kruununvoutina 1797–1803 ja hallituskonseljin talousosaston kamaritoimituskunnan kamreerina 1809–1816. Nordenswanista tuli kamarineuvos 1811. Hän omisti Janakkalan Tervakosken ja Kalvolan Kankaisen tilat. Vuonna 1818 Nordenswan perusti Tervakosken paperitehtaan.
Nordenswan oli naimisissa vuodesta 1801 Anna Magdalena Indrénin (k. 1845) kanssa, jonka isä oli Keuruun kirkkoherra Abraham Indrenius nuorempi. Heidän poikiaan olivat Svean tykistörykmentin komentaja, kenraalimajuri Otto Nordenswan (1811–1892), alisen Sääksmäen kihlakunnan kruununvouti Georg Nordenswan (1813–1874) ja ratsumestari Karl Nordenswan (1815–1871). Georg Nordenswan omisti isänsä jälkeen Tervakosken paperitehtaan vuoteen 1856 saakka, Otto ja Karl Nordenswan muuttivat Ruotsiin Suomen sodan jälkeen.
Lähteet
Suomalaiset juristit
Suomalaiset virkamiehet
Suomalaiset aateliset
Vuonna 1774 syntyneet
Vuonna 1853 kuolleet
|
349099
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Avaruussankarien%20legioona
|
Avaruussankarien legioona
|
Avaruussankarien legioona eli Superlegioona (engl. Legion of Super-Heroes) on sarjakuvia julkaisevan DC Comicsin supersankariryhmä. Ryhmän luojina olivat Otto Binder ja piirtäjä Al Plastino. Superlegioona esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1958 Adventure Comics -sarjakuvalehden numerossa 247. Suomeksi alkuperäisiä tarinoita julkaistiin Kirjamono Oy:n kustantamassa Teräsmiehen poika -lehdessä vuosina 1961-1968, sekä Teräspoika-lehdessä vuonna 1969.
Superlegioonan tarinat sijoittuvat 3000-luvulle ja se on tunnettu ryhmänä, jossa on suuri määrä sankareita. Teräspoika oli usein ryhmän ns. johtaja 50-luvun sarjakuvissa. Kolme teini-ikäistä sankaria (Salamapoika, Saturnustyttö ja Kosminen poika 2900-luvulta kutsuivat itseään Superlegioonaksi, jotka saivat inspiraatiota Teräspojasta ja he myös halusivat saada hänet ryhmän jäseneksi. Sankarit matkasivat ajassa taaksepäin hakeakseen sankarin heidän aikaansa ja tehdäkseen Teräspojalle testejä. Hyvin suoriutuneiden testien myötä he palkitsivat Teräspojan ottamalla hänet Superlegioonan jäseneksi ja lähettämällä hänet takaisin omaan aikaansa.
Superlegioona on käynyt läpi kaksi suurta uudelleenkäynnistystä sen ajon aikana. Alkuperäinen versio korvattiin uudella uudelleenkäynnistetyllä versiolla "Zero Hour" -jutun tapahtumien jälkeen vuonna 1994, ja toinen uudelleenkäynnistetty tiimi esiteltiin vuonna 2004. Tiimin neljäs versio, joka oli lähes identtinen alkuperäisen version kanssa, esiteltiin vuonna 2007. Vuonna 2019 DC julkisti uuden sarjan, jonka on kirjoittanut Brian Michael Bendis ja piirtänyt Ryan Sook. Sarja päättyi tammikuussa 2021 12 numeron jälkeen.
Crossover-tarinassa Doomsday Clock Tohtori Manhattanin kokeilujen seurauksena hän pyyhki pois koko Avaruussankareiden legioonan olemassaolon. Myöhemmin kun hän kumosi tekonsa tämä palautti myös legioonan olemassaolon.
Superlegioonasta on tehty myös animaatiosarja televisiolle: Yhdysvaltojen entisellä kaapelikanavalla Kids' WB:llä esitettiin Warner Brosin tuottamaa Legion of Super Heroes -sarjaa vuosien 2006–2008 aikana.
Ryhmän jäsenet
Superlegioonalla on ollut useita eri kokoonpanoja.
Superlegioonan perustajat (1958)
Salamapoika
Saturnustyttö
Kosminen poika
Superlegioona (1958–1973)
Teräspoika
Kolmoistyttö
Aavetyttö
Kameleonttipoika
Jättipoika
Näkymätön poika
Tähtipoika
Brainiac 5
Terästyttö
Aurinkopoika
Ultrapoika
Kutistuva Violet
Mon-El
Pomppupoika
Aineensyöjäpoika
Elementtipoika
Salamapoika
Unityttö
Rautapoika
Karatepoika
Prinsessa Projectra
Varjotyttö
Kemikaalikuningas
Timber Wolf
Superlegioona (1973–1985)
Villituli
Tyroc
Dawnstar
Näkymätönpoika II
Valkoinen noita
Magneettipoika
Polaaripoika
Quislet
Tellus
Nykyinen Superlegioona (2005–)
Kosminen poika
Salamapoika
Atomityttö
Brainiac 5
Kameleontti
Unityttö
Elementtipoika
Karatepoika
Valotyttö
Jättipoika
Aavetyttö
Prinsessa Projectra
Varjotyttö
Tähtipoika
Aurinkopoika
Kolmoistyttö
Ultrapoika
Näkymätön poika
Timber Wolf
Terästyttö
Unipoika
Muissa medioissa
Animaatio
Ryhmä teki ensiesiintymisensä vuonna 1998 Teräsmiehen animaatiosarjan jaksossa "New Kids in Town", jossa Kosminen poika, Kameleonttipoika ja Saturnustyttö matkasivat ajassa taaksepäin estääkseen Brainiacin aikeet tuhota vielä nuoren Teräsmiehen. Jaksossa esiintyi myös muita legioonalaisia, kuten Brainiac 5, Aavetyttö, Kolmoistyttö, Salamapoika ja Pomppupoika. Hahmojen ääninä olivat Jason Priestley, joka toimi Kameleonttipojan äänenä, Melissa Joan Hart puolestaan toimi Saturnustytön ja Chad Lowe Kosmisen pojan äänenä.
Vuonna 2006 legioona teki vierasesiintymisen Justice League Unlimitedin jaksossa "Far From Home", jossa tällä kertaa päähahmoina esiintyivät Pomppupoika ja Brainiac 5. Nyt Teräsmiehen sijasta Terästyttö vietiin tulevaisuuteen yhdessä Vihreän Lyhdyn ja Vihreän Nuolen kanssa auttamaan legioonaa taistelemaan Kohtalokasta viisikkoa vastaan. Taustalla mykkärooleissa esiintyivät Blok, Kameleonttipoika, Jättipoika, Kosminen poika, Salamapoika, Aavetyttö, Saturnustyttö, Varjotyttö, Timber Wolf, Ultrapoika ja Wildfire. Googy Gress toimi jaksossa Pommpupojan äänenä ja Matt Czuchry Braniac 5:n äänenä.
Vuoden 2006 syksyllä Kids' WB esitteli Avaruussankarien legioonan ensimmäisen oman televisiosarjan Legion of Super Heroes. Se aloitti jaksonsa legioonan värvätessä vielä nuoren ja kokemattoman Clark Kentin taistelemaan pahuutta vastaan 3000-luvulle. Ryhmä koostui muutamista jäsenistä; Brainiac 5, Pomppupoika, Salamapoika, Aavetyttö, Saturnustyttö, Kolmoistyttö ja Timber Wolf. Lisäksi sarjan ensimmäisen kauden loppupuolella mukana seikkailivat Kosminen poika, Jättipoika, Rautapoika ja Aineensyöjäpoika. Sarjan toinen tuotantokausi puolestaan sijoittui pari vuotta tulevaisuuteen hahmojen ollessa nyt hivenen vanhempia. Myös Legioona tällä kertaa värväsi hivenen vanhemman kokeneemman Teräsmiehen. Myös Kameleonttipoika liittyi ryhmän pääjäseneksi, sekä tulevaisuudesta apuun haettu Teräsmies X, joka on alkuperäisen sankarin klooni 4000-luvulta. Hänen tarkoituksenaan oli auttaa legioonaa päihittämään Imperiex.
Avaruussankareiden legioonan jäsenet Saturnustyttö, Aavetyttö ja Kameleonttipoika esiintyivät Young Justice animaatiosarjassa, jossa heitä ääninäyttelivät Kari Wahlgren ja Dee Bradley Baker.
Avaruussankareiden legioona esiintyi animaatioelokuvassa JLA Adventures: Trapped in Time, jossa Karate kid ja Dawnstar matkaavat ajassa taaksepäin auttaakseen Oikeuden Puolustajia kukistamaan Lex Luthorin ja Time Trapperin, jotka ovat muuttaneet aikaa.
Avaruussankareiden legioona esiintyi animaatioelokuvassa Lego DC Comics Super Heroes: Justice League – Cosmic Clash, jossa Brainiac onnistuu pyyhkimään historiasta legioonan olemassaolon jättäen Kosmisen pojan, Saturnustytön ja Salamapojan ainoaiksi selviytyjiksi, jotka muodostivat vastarintaliikkeen vastustamaan Brainiacia.
Vuonna 2019 Avaruussankareiden legioona esiintyi animaatioelokuvassa Justice League vs. the Fatal Five, jossa Kosminen poika matkustaa menneisyyteen auttamaan Oikeuden Puolustajia kukistamaan Fatal Fiven eli Kohtalokkaan viisikon.
Vuonna 2023 ilmestyi animaatioelokuva Legion of Super-Heroes, joka perustuu Avaruussankareiden legioonaan. Elokuvassa Batman ja Teräsmies lähettävät Terästytön tulevaisuuteen, jossa hän harjoittelee legioonan kanssa hioakseen voimiaan. Myöhemmin hänestä tulee Avaruussankareiden legioonan jäsen.
Televisio
Legioonan jäsenistä Saturnustyttö, Kosminen poika ja Salamapoika vierailivat Smallvillen kahdeksannella tuotantokaudella jaksossa "Legion" vuonna 2009.
Avaruussankareiden legioona esiintyi Supergirl televisiosarjan kolmannella, neljännellä ja viidennellä kaudella.
Videopeleissä
Avaruussankareiden legioona esiintyi DC Universe Online -pelissä.
Avaruussankareiden legioona esiintyi Injustice 2 -pelissä Brainiacin ja Teräsmiehen lopetuksissa.
Useita Avaruussankareiden legioonan hahmoja esiintyivät ladattavina bonushahmoina Scribblenauts Unmasked: A DC Comics Adventure -pelissä.
Nimitys Suomessa
Legion of Super-Heroes on suomennettu muun muassa nimillä Terässankareiden Legioona, Teräslegioona, Superlegioona, Avaruussankarien legioona ja Avaruussankarit.
Lähteet
DC-universumin supersankariryhmät
|
1624857
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rip%20Van%20Winkle
|
Rip Van Winkle
|
Rip Van Winkle on Washington Irvingin kirjoittama novelli, joka sijoittuu Yhdysvaltain siirtokunta-ajalle. Sen nimihenkilö asuu hollantilaisten uudisasukkaiden pienessä kylässä New Yorkin osavaltiossa. Novellin tarina perustuu saksalaiseen kansansatuun. Rip Van Winkle julkaistiin alun perin Irvingin vuosina 1819–1820 ilmestyneessä novellikokoelmassa The Sketch Book, joka sisältää muun muassa The Legend of Sleepy Hollow -kauhutarinan.
Juoni
Rip Van Winkle on hyväntahtoinen maanviljelijä, joka törmää Catskillvuorilla vaeltaessaan ryhmään kääpiöitä, joilla on keilapeli kesken. Rip juo heidän tarjoamaansa alkoholia ja nukahtaa. Kun hän herää, onkin kulunut 20 vuotta, ja Ripistä on tullut vanha ukko, jolla on pitkä valkea parta. Kääpiöt ovat kadonneet jäljettömiin.
Rip palaa kotiinsa, jossa kaikki on muuttunut. Hänen vaimonsa on kuollut, lapset ovat kasvaneet aikuisiksi, ja tuvan seinällä on kuningas Yrjö III:nnen kuvan sijaan George Washingtonin kuva. Vanha Rip viihdyttää kylän väkeä kertomalla tarinoita menneistä ajoista ja kohtaamistaan kääpiöistä.
Suomenkielinen käännös
Rip Van Winkle on julkaistu suomeksi vuonna 1959 kokoelmateoksessa Amerikkalaisia kertojia : valikoima Yhdysvaltain kirjallisuutta.
Lähteet
Novellit
|
1463229
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Homekoira
|
Homekoira
|
Homekoira on koira, joka on opetettu tunnistamaan ja ilmaisemaan mikrobiperäisiä hajuja. Näitä hajuja syntyy mikrobikasvustoista ja niiden aineenvaihduntatuotteista. Mikrobiperäisiä hajuja voi tulla sisäilmaan rakenteiden mikrobi- eli homevaurioista sekä pinnallisista mikrobikasvustoista. Homekoira voi havaita myös alapohjasta tai yläpohjatilasta tulevia hajuja.
Ylivertaisen hajuaistinsa ansiosta koira pystyy haistamaan erittäin pieniäkin hajumääriä ilmassa ja tekemään hajuerottelua, jolloin se erottelee ympäristön hajuja toisistaan. Näin haistaminen on tehokkaampaa.
Homekoirat opetetaan ilmaisemaan vain mikrobiperäisiä hajuja. Homekoira ei saa ilmaista muita sisätiloissa löytyviä hajuja, kuten luteita tai VOC-yhdisteitä. VOC-yhdisteitä voi muodostua vähäisessä määrin myös mikrobikasvustoissa, mutta pääasiassa niitä tulee sisäilmaan rakennusmateriaaleista, siivousaineista ja muista asumiseen liittyvistä kemikaaleista. Homekoiran on tarkoitus paikantaa vain mikrobiperäisiä hajuja, jolloin koiran ilmaisusta tiedetään, mitä lähdetään etsimään tai epäilemään.
Homekoirien käyttö
Homekoiria käytetään paikantamaan sisäilmasta mikrobiperäisiä hajuja. Koira etsii tiloista ne kohdat, joissa se havaitsee homeen hajun. Jos hajua on laajalla alueella, koira ilmaisee ne kohdat joissa haju on voimakkain. Homekoiratarkastuksen voi tehdä kaikenlaisiin sisätiloihin, kaikentyyppisiin rakennuksiin.
Homekoiran tarkastuksen jälkeen ammattilaisen on tarkastettava koiran ilmaisemat kohdat ja tehtävä rakenteisiin sopivat selvitys- ja korjaustoimenpiteet.
Homekoiraa käytetään usein alkuselvitysmenetelmänä, kun halutaan selvittää, onko tilassa homevaurioita ja missä kohdassa mahdolliset vauriot ovat. Homekoiraa käytetään myös muun muassa korjausrakentamisen laadunvarmistukseen ja ennakoivaan tarkastukseen.
Homekoira on luotettava ja nopea keino selvittää asunnoissa homevaurioiden kohtia ja korjaustarvetta. Koira voi tarkastaa laajoja tiloja nopeasti, jolloin tarkastaminen on kustannustehokasta. Käytössä ei ole muita menetelmiä, joilla saisi vastaavasti paikannettua rakennuksista ne kohdat, joissa on havaittavissa homeen hajua.
Homekoiran koulutus
Homekoirille opetetaan kosteusvaurioindikaattorimikrobien hajuja käyttämällä koulutuksessa laboratoriossa viljeltyjä mikrobikantoja ja homevaurioitunutta materiaalia. Homekoiran on osattava tehdä etsintätyötä, jotta se löytää mikrobikasvustoista tulevat hajut asunnosta. Homekoiraa käyttää koiran ohjaaja, joka on myös kouluttanut koiran ja vastaa koiran osaamistasosta.
Homekoiraohjaajia koulutetaan noin 1,5 vuotta kestävässä ammatilliseen osaamiseen tähtäävässä koulutuksessa Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymän koulutuslinjalla. Koulutuksessa opiskellaan teoriaopintoina rakennustekniikkaa, sisäilma-asioita yleisesti, mikrobiologiaa, yrittäjyyttä, asiakaspalvelua, koiran ohjaamista ja koiran biologiaa. Koulutuksen aikana homekoiraohjaajat kouluttavat oman koiran, ja koulutus päättyy koiran lopputestiin.
Homekoiraohjaajan sisäilmaosaaminen ja rakennetekninen koulutus vaikuttavat siihen, miten homekoiratarkastuksen raportointi tapahtuu ja miten laaja homekoiratarkastus on.
Toiminta Suomessa
Suomessa homekoiratoiminta ja homekoiraohjaajien koulutus on muuhun Eurooppaan nähden verrattain runsasta ja ammattimaista.
Suomessa on noin 50 homekoirayrittäjää (vuonna 2018), joista noin puolet kuuluu Suomen homekoirayhdistys ry:hyn. Suomen homekoirayhdistys ry on perustettu vuonna 2016. Yhdistyksen tarkoituksena on kehittää ja tukea homekoira-alaa ja tukea alalla toimivia yrityksiä. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää koulutuksia ja luentoja sekä järjestää tilaisuuksia, jotka tukevat homekoira-alan ammatillista kehittymistä. Yhdistyksen jäseneksi on pääsyvaatimukset, lähes kaikki yhdistyksen jäsenet ovat käyneet 1,5 vuotta kestävän homekoiraohjaajan koulutuksen Keski-Pohjanmaan koulutusyhtymässä.
Homekoiraohjaajan ammattinimike ei ole suojattu.
Työkoirat
|
648435
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Y%C5%ABsuke%20Minato
|
Yūsuke Minato
|
Yūsuke Minato (, s. 15. maaliskuuta 1985) on japanilainen yhdistetyn hiihtäjä.
Minato voitti yhdistetyn joukkuekilpailussa kultaa Liberecin MM-kilpailuissa 2009. Samoissa kisoissa hän sijoittui normaalimäen Gundersen-kilpailussa kuudenneksi, suurmäen vastaavassa kilpailussa yhdeksänneksi ja yhteislähtökilpailussa 15:nneksi.
Minato kilpaili aikuisten arvokilpailuissa ensimmäisen kerran Sapporon MM-kilpailuissa 2007 ja sijoittui normaalikilpailussa 40:nneksi. Vuoden 2007 universiadeissa hän voitti sprintissä kultaa, normaalikilpailussa hopeaa ja joukkuekilpailussa pronssia. Nuorten MM-kilpailussa hän sijoittui joukkuekilpailussa parhaimmillaan kuudenneksi vuonna 2002 sekä henkilökohtaisessa normaalikilpailussa kymmenenneksi vuonna 2003.
Maailmancupin osakilpailuissa Minato on parhaimmillaan sijoittunut 11:nneksi kerran kausilla 2009–2010 ja 2011–2012.
Lähteet
Japanilaiset yhdistetyn hiihtäjät
Vuonna 1985 syntyneet
Elävät henkilöt
|
952645
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Santa%20Ynez
|
Santa Ynez
|
Santa Ynez on väestönlaskennallinen asuinpaikka (CDP), joka sijaitsee Santa Barbaran piirikunnassa, Kaliforniassa, Yhdysvalloissa.
Aiheesta muualla
Santa Ynez Valley Wine Club
Santa Ynez Valley News
Santa Ynez Valley Online News and Information
Chumash Casino
Santa Ynez Airport
Kalifornian väestönlaskennalliset asuinpaikat
Santa Barbaran piirikunta
|
300323
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/NHL-kausi%201930%E2%80%931931
|
NHL-kausi 1930–1931
|
Kausi 1930–1931 oli National Hockey Leaguen 14. kausi. Sen aikana kymmenen joukkuetta pelasi kukin 44 runkosarjaottelua. Stanley Cupin vei toisen kerran peräkkäin Montreal Canadiens, joka kukisti Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 3–2 viiden pelin loppuottelusarjassa.
Kauden aikana Art Ross teki katkeran valituksen Stanley Cup -finaalien toteutustavasta. Montreal Canadiens oli nimittäin voittanut hänen joukkueensa kahdessa peräkkäisessä pelissä kaudella 1929–30. Valituksen seurauksena NHL:n johtokunta päätti, että loppuottelusarja pelattaisiin jatkossa paras viidestä -järjestelmällä.
Runkosarja
Suuri lamakausi oli alkanut verottaa NHL:ää. Taloudellisten ongelmien selvittämiseksi Pittsburgh Pirates muutti Philadelphiaan, ja siitä tuli Philadelphia Quakers, mutta joukkueessa ei ollut mitään, millä se olisi voittanut otteluita tai faneja puolelleen. Tarkoituksena oli, että joukkue viipyisi Philadelphiassa vain siihen asti, kunnes Pittsburghiin saataisiin uusi areena. Hallia ei kuitenkaan rakennettu, joten joukkueen historia päättyi ainoastaan yhden uudessa kaupungissa vietetyn kauden jälkeen. Myös Ottawa Senators oli taloudellisissa vaikeuksissa, mutta muuttamisen sijaan joukkue myi tähtensä ja tulevan Hockey Hall of Fame -pelaajan King Clancyn Toronto Maple Leafsille 35 000 dollarista ja kahdesta pelaajasta. Tämä vahingoitti joukkuetta, ja yleisömäärät vähenivät entisestään. Tosin vaikka ottelu Philadelphia Quakersia vastaan ei juurikaan kerännyt yleisöä, seurasi Montreal Canadiensin voittoa Ottawasta yli 10 000 silmäparia. Ottawan fanit olivat selvästikin valikoivia sen suhteen, mitä joukkueita he tulivat katsomaan.
Runkosarjan pistepörssin voitti Howie Morenz, joka houkutteli lamakaudesta huolimatta runsaasti yleisöä NHL-kaukaloihin muuallakin kuin Montrealissa. Detroit Cougars vaihtoi kaudelle 1930-31 nimensä Detroit Falconsiksi.
Sarjataulukko
Kanadan divisioona
Amerikan divisioona
Pistepörssin parhaat
Lyhenteiden selitys: O = Ottelut, M = Maalit, S = Syötöt, P = Pisteet, RM = Rangaistusminuutit
Pudotuspelit
Pudotuspeleissä kummankin divisioonan sijoille 2-3 sijoittuneet pelasivat vastakkaisen divisioonan joukkueita vastaan pääsystä välieriin. Välieriin pääsivät suoraan divisioonien voittajajoukkueet. välierissä kohtasivat toisensa divisioonien voittajat, sekä ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon päässeet. Puolivälierissä paremmuuden ratkaisivat kahden ottelun yhteismaalit. Divisioonavoittajien välierä ja loppuottelu pelattiin paras viidestä menetelmällä.
Chicago Black Hawks otti varhaisen 2–1-johdon ensi kertaa paras viidestä -järjestelmällä pelatussa loppuottelusarjassa. Montreal Canadiens tuli kuitenkin takaisin peliin mukaan ja voitti sarjan lopulta 3–2. Tämä oli joukkueen toinen peräkkäinen Stanley Cup -voitto.
Palkinnot
Lähteet
Vuoden 1930 jääkiekko
Vuoden 1931 jääkiekko
NHL-kaudet
|
640775
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kimmo%20Vesterinen
|
Kimmo Vesterinen
|
Kimmo Vesterinen (s. 16. heinäkuuta 1987, Lappeenranta) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelasi urallaan muutaman ottelun SM-liigassa SaiPassa. Vesterinen on SaiPan oma kasvatti, ja hän pelasi ensimmäisen liigaottelunsa 15. helmikuuta 2007 ottelussa Turun Palloseuraa vastaan. Vesterisellä oli SaiPan kanssa sopimus kevääseen 2009 asti ja optio kaudesta 2009-2010. Kauden 2008–2009 hän pelasi kuitenkin SaPKossa ja joutui lopettamaan uransa selkävamman takia.
Lähteet
Suomalaiset jääkiekkoilijat
Vuonna 1987 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1644153
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Juri%20Djupin
|
Juri Djupin
|
Juri Djupin (s. 17. maaliskuuta 1988 Barnaul, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen jalkapalloilija, pelipaikaltaan maalivahti. Hän on edustanut kotimaassaan Polymer Barnaulia, Dinamo Bijskiä, Dinamo Barnaulia, Metallurg Novokuznetskia, SKA Habarovskia, Kuban Krasnodaria, Anži Mahatškalaa ja kesästä 2019 alkaen Rubin Kazania. Hän on kausina 2018–2021 pelannut Venäjän Valioliigassa 86 ottelua.
Djupin on vuonna 2021 ollut Venäjän maajoukkueen varamaalivahtina mutta ei ole vielä päässyt pelaamaan maaotteluissa.
Lähteet
Venäläiset jalkapallomaalivahdit
Vuonna 1988 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1504014
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mega%20Drive%20Mini
|
Mega Drive Mini
|
Mega Drive Mini (Yhdysvalloissa nimellä Genesis Mini) on pienoiskokoinen pelikonsoli Segalta. Konsolin kaavailtu julkaisupäivä tapahtuu maailmanlaajuisesti 19. syyskuuta vuonna 2019. Konsoli on samanlainen kuin muut vastaavat miniklassikkokonsolit, kuten Nintendo Classic Mini: Nintendo Entertainment System, Nintendo Classic Mini: Super Nintendo Entertainment System, SNK:n Neo-Geo Mini, Sonyn PlayStation Classic ja Konamin PC Engine Mini.
Konsoli esiteltiin alun perin vuoden 2018 faneille järjestetyssä tapahtumassa Sega Fes. Konsolin piti alun perin tulla julkaistuksi samana vuonna, mutta Sega päätti lykätä konsolia vuodelle 2019, jotta he saisivat enemmän aikaa konsolin laatuun ja pelitarjontaan.
Vuotta myöhemmin samassa festivaalissa Sega julkisti konsolille julkaisupäivän, hinnan ja ensimmäiset kymmenen peliä. Pelit vaihtelevat alueittain, ja Sega julkistaa loput pelit julkaisupäivään mennessä.
Konsolin pelien emulaatiosta vastaa M2.
Tekniset tiedot
Yksikön koko: 154 mm (leveys) x 39 mm (korkeus) x 116 mm (syvyys), noin 55 % alkuperäistä konsolia pienempi.
Ohjaimen koko: 140 mm (leveys) x 70 mm (korkeus) x 29 mm (syvyys)
Ohjaimen johdon pituus: n. 2 m
Liitännät: x1 HDMI, x3 USB (x2 USB tyypin A -porttia, x1 USB Micro-B -portti)
Virtalähde: USB Micro-B (vaatii AC-adapterin, ei tule Euroopassa ja Australiassa laitteen mukana)
Videosignaalin ulostulo: 480p, 720p
Audiosignaalin ulostulo: Lineaarinen PCM HDMI:n kautta
Sisällytetyt pelit
HUOM!: Tässä on lueteltuna vain ensimmäiset julkistetut pelit. Loput pelit lisätään sitä mukaa kun ne julkistetaan.
Aiheesta muualla
http://genesismini.sega.com/
http://megadrivemini.sega.com/
https://sega.jp/mdmini/
http://segagames.co.kr/mdmini/
http://asia.sega.com/mdmini/cht/
Sega
|
1098163
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ngazidjankerttunen
|
Ngazidjankerttunen
|
Ngazidjankerttunen (Nesillas brevicaudata) on kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Ngazidjankerttusta tavataan Komoreilla. Lajia on kuvattu yleiseksi, ja se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Kerttuset
|
1026268
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aatamin%20puvussa...%20ja%20v%C3%A4h%C3%A4n%20Eevankin%20%28vuoden%201940%20elokuva%29
|
Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1940 elokuva)
|
Aatamin puvussa ja vähän Eevankin on Ossi Elstelän ohjaama elokuva vuodelta 1940. Elokuva perustuu Agapetuksen romaaniin Aatamin puvussa ja vähän Eevankin (1928), jonka pohjalta on valmistunut neljä samannimistä elokuvaa. Elokuva oli Ossi Elstelän ensimmäinen ohjaustyö. Päärooleissa näyttelevät Tauno Palo, Sirkka Sipilä, Leo Lähteenmäki ja Jalmari Rinne. Nimensä mukaisesti elokuvan juoni kulkee alastomuuden varassa. Sirkka Sipilän voimistelu alastomana herätti kohua..
Juoni
Maalaiskomediassa kaverukset proviisori Himanen sekä luutnantti Paavo Kehkonen viettävät kesälomaa eräällä saarella. Kun he ovat veneilemässä, he huomaavat miehen heiluttavan erään saaren rannassa. Mies on viimeistä lomapäiväänsä viettävä asemapäällikkö, jolla on kiire päästä kaupunkiin aamuun mennessä. Himanen ja Kehkonen lupaavat viedä asemapäällikön kaupunkiin, mutta veneen moottorin hajoaa ja paikalliset asukkaat luulevat jokaista heistä vuorollaan vankikarkuriksi. Kaiken lisäksi miehet menettävät vaatteensa ja joutuvat juoksentelemaan lähes tai kokonaan alastomana pitkin metsiä. Himanen eksyy maalaistalon pihakoivuun, mutta nimismies tytär Allia auttaa hänet pois, kun hän esiintyy naisena hämärässä. Himanen rakastuu Alliin talossa viettämänsä yön aikana, vaikka tyttö luulee häntä edelleen naiseksi.
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
Ossi Elstelän ohjaamat elokuvat
Suomalaiset romaaneihin perustuvat elokuvat
Suomalaiset mustavalkoelokuvat
Vuoden 1940 suomalaiset elokuvat
Suomalaiset komediaelokuvat
|
1582990
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Wisen%20piirikunta%20%28Virginia%29
|
Wisen piirikunta (Virginia)
|
Wisen piirikunta () on Yhdysvaltojen Virginian osavaltiossa sijaitseva piirikunta. Sen väkiluku oli 37 383 vuonna 2019. Piirikunnan väkiluvultaan suurin asutuskeskus on Wisen kunta. Piirikunta perustettiin vuonna 1856.
Lähteet
Aiheesta muualla
Virginian piirikunnat
|
1059733
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bumetanidi
|
Bumetanidi
|
Bumetanidi (C17H20N2O5S) on sulfonamideihin kuuluva lääkeaine. Sitä käytetään diureettina eli nesteenpoistolääkkeenä muun muassa sydämen vajaatoiminnan, korkean verenpaineen sekä keuhkopöhön hoidossa.
Vaikutusmekanismi ja sivuvaikutukset
Bumetanidi vaikuttaa munuaisten Henlen lingossa ja estää natrium- ja kloridi-ionin takaisinimeytymistä. Tämä lisää veden ja natrium-, kalium-, kalsium- ja kloridi-ionien eritystä virtsaan ja poistaa näin nestettä kehosta. Bumetanidi on jopa 40 kertaa tehokkaampi diureetti kuin yleisesti käytetty furosemidi.
Bumetanidin sivuvaikutukset ovat melko samankaltaisia kuin furosemidilla. Se voi aiheuttaa päänsärkyä ja huonovointisuutta ja suurentuneen kaliumin erityksen takia hypokalemiaa. Bumetanidi ei ole kuulohermoille yhtä haitallinen kuin furosemidi, mutta se voi aiheuttaa lihaskramppeja, joita furosemidi ei aiheuta.
Synteesi
Bumetanidin synteesin lähtöaine on 4-klooribentsoehappo, joka ensimmäisessä vaiheessa sulfonoidaan klooririkkihapon avulla. Tämän jälkeen muodostuva 4-kloori-3-kloorisulfonyylibentsoehappo nitrataan ja nitrattu yhdiste reagoi ammoniakin kanssa muodostaen 5-aminosulfonyyli-4-kloori-3-nitrobentsoehappoa. Tämä tuote reagoi natriumfenolaatin kanssa, joka korvaa kloorin, ja nitroryhmä pelkistetään platinakatalyytin ja vedytyksen avulla aminoryhmäksi. Viimeisessä vaiheessa pelkistetty yhdiste reagoi butanolin kanssa muodostaen bumetanidia.
Lähteet
Diureetit
|
278560
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Korsteeni
|
Korsteeni
|
Korsteeni on Suomen Höyrypursiseura ry:n vuosijulkaisu. Lehti oli alun perin mustavalkoinen, mutta vuosien mittaan se on saanut värilliset kannet ja värisivuja. Lehti toimitetaan kaikille Suomen Höyrypursiseura ry:n jäsenille ja lehden tilaajille. Tämän lisäksi lehteä voi ostaa Suomen Höyrypursiseuran verkkokaupasta, suurista kirjakaupoista sekä antikvariaateista, esimerkiksi Antikvariaatti Helmestä Lappeenrannasta. Lehden päätoimittaja on metsänhoitaja Esko Pakkanen.
Lehti sisältää höyrylaivoihin liittyviä uutisia, historiallisia artikkeleita, sanomalehtikatsauksia vanhoihin höyrylaiva-aiheisiin uutisiin, henkilökuvia, höyrylaivakirjallisuuden esittelyjä sekä tietenkin Suomen Höyrypursiseuran toimintaa kuluneen vuoden aikana.
Vuonna 2005 ilmestyi 20. numero, jonka painos oli 1 550 kappaletta. Tässä numerossa uutisoitiin muun muassa paljon huomiota herättänyt höyrylaiva Heikki Peurasen uppoaminen ja laivan hyvin nopea kunnostaminen huippukuntoon tämän jälkeen.
Vuoden 2008 numero juhlisti 40 vuotta täyttänyttä Suomen Höyrypursiseuraa ja vajaa puolet lehden sisällöstä kertoi Höyrypursiseuran vaiheista näiden vuosien varrelta.
Aiheesta muualla
Suomen Höyrypursiseura ry
Suomen Höyrypursiseura ry:n verkkokauppa
Suomalaiset harrastelehdet
|
1125603
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vuoribekardi
|
Vuoribekardi
|
Vuoribekardi (Pachyramphus albogriseus) eli aiemmalta nimeltään vuorilepinkäistyranni on tityrojen heimoon kuuluva varpuslintu.
Levinneisyys
Vuoribekardia tavataan Keski-Amerikassa ja Etelä-Amerikan luoteisosissa. Lajin on kuvattu olevan harvinainen, mutta sen kannankehitys on vakaa. Se on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Lähteet
Tityrat
|
477692
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leipzigin%20hallintopiiri
|
Leipzigin hallintopiiri
|
Leipzigin hallintopiiri () oli yksi saksalaisen Saksin osavaltion kolmesta hallintopiiristä. Se sijaitsi osavaltion luoteisosassa. Hallintopiiri perustettiin 27. marraskuuta 1990 Saksin osavaltiohallituksessa tehdyn päätöksen nojalla 1. tammikuuta 1991. Saksi luopui hallintopiireistään vuonna 2012.
Leipzigin hallintopiirin hallintokaupunki oli Leipzig. Hallintopiirin pinta-ala oli 4 387,62 neliökilometriä ja sen alueella asui noin 1,1 miljoonaa asukasta. Väestötiheys hallintopiirissä oli 244 as./km².
Hallintopiiri koostui viidestä piirikunnasta () ja yhdestä piirittömästä kaupungista (), hallintokaupunki Leipzigista. Piirikunnat jaettiin edelleen kuntiin.
Aiheesta muualla
Viralliset sivut
Saksan entiset hallintopiirit
Saksin historia
|
1582737
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanna%20Pirskanen
|
Johanna Pirskanen
|
Johanna Pirskanen (s. 3. elokuuta 2003 Siilinjärvi) on suomalainen pesäpalloilija, joka edustaa Joensuun Mailaa. Hänet tunnetaan erityisesti laadukkaana kärkietenijänä. Ulkokentällä Pirskanen pelaa yleensä polttolinjassa, mutta hän on pelannut useita otteluita myös kopparina ja lukkarina.
Pirskanen pelasi ensimmäisen kautensa pääsarjatasolla vuonna 2020, kun hänen kasvattajaseuransa Siilinjärven Pesis nousi Superpesikseen. Kaudeksi 2021 Pirskanen siirtyi Joensuun Mailaan, jossa hän nykyisen sopimuksensa puitteissa pelaa kauteen 2023 saakka.
Kaudella 2021 Pirskanen valittiin ensimmäistä kertaa Itä–Länsi-otteluun, kun yksi alkuperäisistä valituista jäi pois ottelusta. Ensimmäisen suoran valintansa Pirskanen sai heti seuraavalla kaudella. Kesäkuussa 2023 Pirskanen valittiin Superpesiksen kuukauden pelaajaksi. Hänet valittiin Itä-Länsi-otteluun myös vuonna 2023. Pirskanen voitti kaudella 2023 Superpesiksen kärkilyöntikuningattaruuden.
Lähteet
Suomalaiset pesäpalloilijat
Joensuun Mailan pelaajat
Vuonna 2003 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1410696
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siidat
|
Siidat
|
Siidat (Sida) on kasvisuku malvakasvien heimossa. Siihen kuuluu yli 250 lajia. Niitä esiintyy koko maailman tropiikissa ja subtropiikissa sekä Pohjois-Amerikassa. Siidoista kaksi, ruutusiida ja otasiida, on tavattu hyvin harvinaisina Amerikasta levinneinä tulokaslajeina Pohjoismaissa.
Lajeja
sahasiida (Sida acuta)
herttasiida (Sida cordifolia)
sormisiida (Sida hermaphrodita)
loistosiida (Sida ovata)
ruutusiida (queenslandinhamppu) (Sida rhombifolia)
risusiida (Sida schimperiana)
otasiida (Sida spinosa)
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen Lajitietokeskus: Siidat – Sida
Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Siidat (Sida)
|
562454
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Infarkti
|
Infarkti
|
Infarkti on kudoksen kuolio, joka aiheutuu paikallisesta verenkierron häiriöstä. Tällainen häiriö voi olla esimerkiksi valtimon tukkeutuminen.
Katso myös
Aivoinfarkti
Sydäninfarkti
Lähteet
Sairaudet
Patologia
|
664540
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Predrag%20Bjelac
|
Predrag Bjelac
|
Predrag Bjelac (s. 30. kesäkuuta 1962 Belgrad) on serbialainen näyttelijä. Hän on näytellyt mm. Igor Irkoroffia elokuvassa Harry Potter ja liekehtivä pikari ja Lord Donnonia elokuvassa Narnian tarinat: Prinssi Kaspian.
Aiheesta muualla
Serbialaiset näyttelijät
Vuonna 1962 syntyneet
Elävät henkilöt
|
597680
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Corinna%20Harfouch
|
Corinna Harfouch
|
Corinna Harfouch (s. 16. lokakuuta 1954) on saksalainen näyttelijä, joka on esiintynyt muiden muassa elokuvissa Perikato (2004) ja Parfyymi (2006). Hän on voittanut useita palkintoja, muun muassa Baijerilaisen elokuvapalkinnon kotimaassaan vuonna 1997.
Lähteet
Aiheesta muualla
Saksalaiset näyttelijät
Vuonna 1954 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1466795
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Esko%20Lehesmaa
|
Esko Lehesmaa
|
Esko (Ego) Lehesmaa (14. tammikuuta 1933 Viipuri – 4. elokuuta 1996 Espoo) oli suomalainen arkkitehti. Hänen vanhempansa olivat näyttelijät Arvo Lehesmaa ja Aino-Inkeri Notkola.
Rakennuksia
Suomalaisen Pursiseuran seura- ja toimistorakennukset, Sirpalesaari, Helsinki 1963
Kuuden kerrostalon ryhmä, Hilapellontie, Konala, Helsinki 1969–1970
Kirjallista tuotantoa
Purjehtijan kirja; suom. Eero Mänttäri; suomal. laitoksen toim. Esko Lehesmaa; valokuvat Bengt Westlund; piirrokset Erling Röising ja Esko Lehesmaa. Otava 1971
Helsinki: architectural map guide, Helsinki and surroundings, 18th, 19th and 20th century buildings; tekijät Esko Lehesmaa ja Matti K. Mäkinen. Arkkitehti, Finnish Architectural Review, Helsinki 1975
79 finnischer Wohnungsbau. Vammala 1979
Julkisivut ja katto: opas, joka selvittää julkisivujen suunnittelun periaatteita, niihin käytettyjä materiaaleja sekä ovien ja ikkunoiden hankkimista pientaloon; kirj. Esko Lehesmaa, Mauno Nousiainen; piirtäjä Eva Erat. Suomen asuntotietojärjestelmä. Tarvikevalintaoppaat 3. Tietopuu, Helsinki 1984, 2. laaj. painos 1986
Rakennuksen runko ja julkisivut: opas rakennuksen runko- ja vesikattorakenteisiin kuuluvista osista sekä niiden lujuudesta, energiataloudesta, ääneneristävyydestä, palontorjunnasta ja muutosmahdollisuuksista; kirj. Dick Björkholtz, Esko Lehesmaa ja Mauno Nousiainen. 4. tark. painos Tietopuu, Espoo 1987, ilmestyi myös osana teosta Rakentajan peruskirja. Tietopuu, Espoo 1987
Suomalainen pursiseura 1913-1988; kirj. Yrjö Kaukiainen, Esko Lehesmaa, Pirkko Leino-Kaukiainen. Suomalainen pursiseura, Helsinki 1988
Suomennoksia
Francis Chichester: Yksin maapallon ympäri; engl. alkuteoksesta Gipsy Moth circles the world suom. Esko Lehesmaa ja Osmo Mäkeläinen. Tammi 1968
Lähteet
Suomalaiset arkkitehdit
Vuonna 1933 syntyneet
Vuonna 1996 kuolleet
|
1611904
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Douglas%20Ca%C3%A9
|
Douglas Caé
|
Douglas Almeida Caé da Conceição (s. 24. lokakuuta 1987, Rio de Janeiro Brasilia) on brasilialainen jalkapalloilija, joka edustaa Nicaragualaista Real Esteli Fútbol Clubia. Hän on pelipaikaltaan hyökkääjä. Hän on pelannut maiden pääsarjaa Suomessa VPS:n riveissä sekä myös Perussa, Nicaraguassa ja Saudi-Arabiassa.
Douglas Caé pelasi 2010-luvulla Brasilian alemmilla sarjatasoilla. Vuonna 2018 siirtyi Suomen Veikkausliigaan Vaasan Palloseuran (VPS) riveihin. Sitä ennen hän oli pelannut parhaimmillaan kaudella 2016 toiseksi korkeinta Brasilian sarjatasoa Rio de Janeiron Americanon riveissä. Vuoden 2013 aikana hän pelasi Perussa CD Walter Ormeñon riveissä.
Vaasan vuoden jälkeen Caé pelasi kaudella 2018-2019 Nicaraguan pääsarjaa Real Estelí FC:n joukkueessa ja sen jälkeen kaudella 2019-2020 Saudi-Arabiassa AL Jeel Club -joukkueessa, mutta palasi syyskesällä 2020 Suomen Ykkösen IF Gnistanin ja olikin seitsemällä maalilla Gnistanin paras maalintekijä. Lisäksi oli keskeisiä pelaajia edesauttamasa Gnistanin pysymistä Ykkösessä. Caé teki Gnistanin kanssa syksyllä 2020 jatkosopimuksen kaudesta 2021.
Lähteet
Brasilialaiset jalkapalloilijat
Vuonna 1987 syntyneet
Elävät henkilöt
|
1337203
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jousiammunta%20kes%C3%A4olympialaisissa%202016%20%E2%80%93%20miesten%20joukkuekilpailu
|
Jousiammunta kesäolympialaisissa 2016 – miesten joukkuekilpailu
|
Naisten jousiammunnan joukkuekilpailu käytiin 7. elokuuta Sambódromossa. Loppukilpailuun osallistui yhteensä 12 joukkuetta. Olympiakultaa voitti Etelä-Korea. Loppuottelussa Etelä-Korea voitti Yhdysvallat. Kolmanneksi sijoittui Australia.
Turnaus käytiin siten, että ensin käytiin sijoituskierros, jonka aikana kaikki ampujat ampuivat 72 nuolta, jonka perusteella joukkueelle määräytyi ranking. Sijoituskierros oli sama kuin yksilökilpailussa. Rankingia käytettiin turnauskaavion rakentamista varten. Itse joukkuekilpailu koostui neljästä kierroksesta, jossa jokaisella kierroksella jokainen joukkueen jäsen ampui yhden nuolen. Joukkueen jäsenten tulokset laskettiin yhteen, ja voiittajajoukkue sai kaksi pistettä. Jos pisteet olivat tasan, kumpikin joukkue sai pisteen.
Sijoituskierros
Lähteet:
Tulokset
Lähteet:
Lähteet
miesten joukkuekilpailu
|
1702862
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kankoussa
|
Kankoussa
|
Kankoussa (myös Kankossa, ) on kaupunkikunta ja samannimisen departementin eli moughataan hallinnollinen keskus Assaban alueella Mauritaniassa. Se sijaitsee Karakorojoen varrella lähellä Malin rajaa 85 kilometriä alueen pääkaupungista Kiffasta etelään. Kunnassa on 15 200 ja sen keskustaajamassa 6 600 asukasta (vuonna 2013, väestönlaskenta).
Kankoussan moughataan pinta-ala on 10 600 neliökilometriä. Siihen kuuluu viisi kuntaa: Blajmil, Hamed, Kankoussa, Sani ja Tenaha. Vuonna 2013 moughataassa oli 82 500 asukasta.
Lähteet
Assaban alue
Mauritanian kaupungit
|
57004
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Heidelberg
|
Heidelberg
|
Heidelberg [ˈhaɪ̯dəlbɛʁk] () on kaupunki Saksan lounaisosassa Baden-Württembergin osavaltiossa Neckarjoen varrella. Kesäkuun 2022 lopussa kaupungissa oli noin 161 000 asukasta. Entinen ruhtinaallinen residenssikaupunki on merkittävä yliopistokaupunki: Heidelbergin yliopisto eli Ruprecht-Karls-Universität on Saksan vanhin yliopisto ja leimaa vahvasti kaupungin elämää. ”Romantiikan kaupunkina” tunnettu Heidelberg on myös suosittu matkailukohde. Kaupungin maisemallinen kauneus jokilaaksoineen ja vuorenrinteineen, historiallinen vanhakaupunki ja maalauksellinen linnanraunio vetävät puoleensa runsain määrin matkailijoita eri puolilta maailmaa.
Heidelberg muodostaa oman kaupunkipiirinsä (Stadtkreis), eli se ei kuulu mihinkään Saksan piirikunnista.
Maantiede
Sijainti
Heidelberg sijaitsee Baden-Württembergin, Saksan lounaisimman osavaltion, luoteisosassa, historiallisessa Kurpfalzin maakunnassa noin 80 kilometriä Frankfurtin eteläpuolella ja 120 kilometriä osavaltion pääkaupungista Stuttgartista luoteeseen. Lähimmät suurkaupungit ovat noin 20 kilometriä Heidelbergin luoteispuolella sijaitseva Mannheim ja sen sisarkaupunki Ludwigshafen. Nämä kolme kaupunkia ympäristökuntineen muodostavat Rein-Neckarin metropolialueen, jossa asuu yhteensä noin 2,4 miljoonaa ihmistä.
Heidelberg sijoittuu Neckarjoen varteen, kohtaan, jossa tämä virtaa Odenwaldin keskivuoristosta Reinin aavaan, noin 40 kilometrin levyiseen laaksoon. Odenwaldin ja Reinin tasangon raja on varsin jyrkkä: Maasto nousee noin 110 metriä merenpinnan yläpuolella olevasta alavasta tasangosta noin kahden kilometrin matkalla yli 500 metrin korkuiseksi. Pohjois-eteläsuuntaan Odenwaldin reunaa pitkin kulkee Heidelbergin halki vanha Bergstraße-niminen tie. Neckarjoki virtaa tässä kohtaa idästä länteen ja suistuu 22 kilometriä Heidelbergin jälkeen Mannheimin kohdalla Reiniin. Heidelbergin vanha kaupunki sijaitsee kapeassa Neckarin laaksossa joen vasemmalla eli eteläisellä puolella Königstuhlvuoren (568 m) juuressa. Joen vastarantaan kohoaa Heiligenberg (445 m). Läntiset kaupunginosat sijaitsevat tasangolla. Heidelbergin alue kattaa 108,83 neliökilometriä. Asukastiheys on täten 1 314 asukasta neliökilometrillä.
Heidelbergin naapurikunnat ja -kaupungit ovat lännestä alkaen myötäpäivään lueteltuina Edingen-Neckarhausen, Dossenheim, Schriesheim, Wilhelmsfeld, Schönau, Neckargemünd, Bammental, Gaiberg, Leimen, Sandhausen, Oftersheim, Plankstadt, Eppelheim ja Mannheim. Viimeisintä lukuun ottamatta kaikki kuuluvat Rhein-Neckar-Kreisin piirikuntaan. Mannheim on, kuten myös Heidelberg itse, kaupunkipiiri, eli piirikuntaan kuulumaton kaupunki.
Kaupunginosat
Heidelberg koostuu 15 kaupunginosasta. Näistä seitsemän ovat entisiä naapurikyliä, jotka vuosien mittaan liitettiin Heidelbergin kaupunkiin, viimeisimpänä Ziegelhausen vuonna 1975. Osa kaupunginosista on vanhempia kuin itse Heidelberg, monet niistä mainitaan peräti jo 760-luvun asiakirjoissa.
Heidelbergin vanha kaupunki eli Altstadt muodostaa oman kaupunginosansa. Täällä sijaitsevat kaupungin päänähtävyydet kuten Heidelbergin linna, kaupungin tärkein ostoskatu Hauptstraße sekä yliopiston päärakennus. Lisäksi Altstadtin kaupunginosaan kuuluu laaja metsäalue Königstuhlin rinteessä muutamine vanhoine maatiloineen. Altstadt muodostaa yhdessä siitä länteen sijaitsevan Bergheimin kaupunginosan kanssa Heidelbergin keskustan.
Bergheimista etelään seuraavat Weststadtin ja Südstadtin kaupunginosat, jotka kummatkin syntyivät 1800-luvulla ja laajenivat toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Weststadtista länteen, nyttemmin autiona olevan entisen tavara-aseman alueelle on suunnitteilla kokonaan uusi kaupunginosa, Bahnstadt. Südstadtin kaupunginosaan kuuluu myös Mark-Twain-Village, joka on amerikkalaissotilaiden ja heidän perheidensä asuinalue. Heidelbergin eteläosan muodostavat Rohrbach sekä Königstuhlvuoren länsirinteessä sijaitsevat Boxbergin ja Emmertsgrundin kaupunginosat. Lännessä on laaja Kirchheimin kaupunginosa sekä siitä pohjoiseen Pfaffengrund ja Wieblingen.
Kaupungin pohjoisosassa, Neckarjoen toisella puolella sijaitsee keskustaa vastapäätä Neuenheim. Neuenheimin historia ulottuu roomalaisajalle, Heidelbergiin se liitettiin vuonna 1891 vanhan kylän paisuttua kaupunkimaiseksi esikaupungiksi. Neuenheimin kaupunginosan länsilaitaan, Neuenheimer Feldiin, on sijoitettu yliopiston uusi kampus. Neuenheimin pohjoispuolella on Handschuhsheimin kaupunginosa, sekin historiallinen kylä, josta tuli Heidelbergin osa vuonna 1903.
Heidelbergin itäosan muodostavat kaksi loppukaupungista erillään olevaa kaupunginosaa Neckarjoen laaksossa, Schlierbach joen etelä- ja Ziegelhausen joen pohjoispuolella.
Ilmasto
Heidelberg kuuluu Saksan lämpimimpiin seutuihin. Vuoden keskilämpötila on 10,7 °C, mikä on melkein kaksi astetta enemmän kuin Berliinissä ja vajaat kuusi astetta enemmän kuin Helsingissä. Lämpimin kuukausi on heinäkuu 19,8 °C asteen keskilämpötilalla, kylmin on tammikuu, jolloin keskilämpötila on 1,3 °C. Vuoden sademäärä on Heidelbergissä 806 mm. Kaupungin sijainti Odenwaldvuoriston länsireunalla johtaa verrattain korkeisiin sademääriin länsituulten tuomien ilmamassojen noustessa maaston vuoksi ylemmäksi: Esimerkiksi läheisessä, tasangolla sijaitsevassa Mannheimissa sademäärä on vain 668 mm.
Suopean ilmaston ansiosta Heidelbergissä viljellään viiniä ja kaupungissa myös kasvaa joitakin Keski-Euroopan oloihin harvinaisia kasveja kuten manteli- ja viikunapuita ja jopa yksi öljypuu.
Luonto
Heidelbergin pinta-alasta vajaa kolmannes on asutettu. Kaupungin tasangolla sijaitseva länsireuna on peltoja, kun taas itäosan vuoret ovat metsän peitossa. Etelä- ja länsirinteillä on myös viiniviljelmiä ja hedelmätarhoja. Keskieurooppalaisittain tyypillisesti metsät ovat sekametsiä. Maatalouskäytössä on Heidelbergin pinta-alasta yhteensä 27,4 %, metsää on 40,6 %.
Heidelbergin linnustoon kuuluu kaksi jokseenkin eksoottista lajia. Kaupungissa elää vapaana lukuisia kauluskaijoja. Tämä papukaijalaji esiintyy normaalisti Afrikassa ja Intiassa, mutta karanneet lemmikkilinnut ovat levinneet myös joihinkin Keski-Euroopan kaupunkeihin. Heidelbergin kanta syntyi 1970-luvulla, nykyään Heidelbergissä ympäristöineen arvellaan elävän jo noin 1300 kauluskaijaa. Neckarjoen varrella Neuenheimin kaupunginosassa pesivät Euroopan ainoat vapaana elävät joutsenhanhet. Näiden alun perin Itä-Aasiasta peräisin olevien lintujen määrä oli ehtinyt kasvaa haittaa aiheuttavan suureksi, ennen kuin vuonna 2004 noin 180 joutsenhanhen kanta pienennettiin 20 yksilön suuruiseksi.
Historia
Heidelbergin kaupunki perustettiin 1100-luvulla, mutta sen historia ulottuu aina roomalaisten ja kelttien ajoille. Heidelbergin kulta-aikaa oli sen lähes viisisataavuotinen historia Kurpfalzin vaaliruhtinaiden residenssikaupunkina 1200-luvulta vuoteen 1720.
Ennen kaupungin perustamista
Heidelberginihminen, varhainen ihmislaji, josta neandertalinihminen polveutunee, on saanut nimensä Heidelbergistä, koska sen ensimmäinen löytöpaikka oli Mauerin kunta Heidelbergin eteläpuolella. Täältä löytyi vuonna 1907 hiekkakuopasta sattumalta noin 600 000 vuoden ikäinen heidelberginihmisen leukaluu.
Vakituinen asutus levisi seudulle kivikauden loppupuolella, 4000-luvulla eaa. Varsinainen historiallinen aikakausi alkoi Heidelbergin osalta, kun keltit asettuivat nykyisen kaupungin alueelle. He rakensivat 400 luvulla eaa. Heiligenbergvuorelle mittavan asutuksen, jonka vallin jäänteet ovat vieläkin nähtävissä.
Roomalaiset saapuivat alueelle keisari Vespasianuksen (69–79) hallituskaudella. Heidelbergin alueelle perustettiin aluksi puisia legioonaleirejä, vuonna 90 nykyiseen Neuenheimin kaupunginosaan rakennettiin kivinen linnake. Neckarjoen ylittävä puusilta korvattiin vuoden 200 tienoilla kivipilarisillalla. Heiligenbergvuoren huipulle rakennettiin Merkuriuksen temppeli. Roomalaisajalla seudun keskus oli läheinen Lopodunum (nykyinen Ladenburg), mutta myös Heidelbergiin (jonka latinalaisesta nimestä ei ole tietoa) kehittyi legioonaleirin ympärille merkittävä keramiikkatuotannon keskus.
200-luvulla roomalaiset väistyivät alemannien germaaniheimon tieltä, joka tunkeutui limes-rajalinjan läpi ja asutti nykyisen lounaissaksan. Merovingikuningas Klodvigin kukistettua alemannit vuonna 506 Heidelbergin alueesta tuli osa frankkien valtakuntaa. Suorana seurauksena siitä oli pakanuuden vaihtuminen kristinuskoon. 700-luvun loppupuolella läheisestä Lorschin luostarista kehittyi tärkeä poliittinen tekijä, joka kilpaili vallasta Wormsin piispojen kanssa. Vahvistaakseen otteensa Heidelbergin alueesta Lorschin luostari perusti vuonna 870 Heiligenbergvuorelle roomalaistemppelin paikalle arkkienkeli Mikaelille vihityn sivuluostarin sekä noin kaksi vuosisataa myöhemmin vuoren sivuhuipulle toisenkin, pyhälle Stefanukselle vihityn, luostarin.
Monet Heidelbergin kylät, joihin nykyiset kaupunginosat perustuvat, syntyivät jo frankkien aikana 500-luvulla. Lorschin luostarin asiakirjoissa Neuenheim ja Handschuhsheim mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 765, Rohrbach vuonna 766, Wieblingen vuonna 767 ja Bergheim vuonna 769.
Kaupungin perustaminen ja keskiaika
Heidelbergin tarkka perustamisvuosi on tuntematon. Ensimaininta kaupungista on vuodelta 1196, ja sen voinee olettaa syntyneen 1100-luvun aikana. Heidelberg-nimen etymologia ei ole selvä. Berg on saksaksi ”vuori”, joten nimen toinen osa viitannee Königstuhliin. Heide taas merkitsee kanervaa tai nummea, mihin viittaa myös se, että varhaisimmissa piirroksissa Königstuhlin huippu kuvattiin puuttomana. Myös mustikkaa merkitsevään Heidelbeere-sanaan on kaupungin nimeä yritetty yhdistää.
Alkuvaiheessaan Heidelberg koostui linnasta Königstuhlin rinteessä ja sen alapuolella nykyisen vanhankaupungin kohdalla Peterskirche-kirkon ympärille sijoittuvasta kylästä. Oletetaan, että tämä ensimmäinen linnarakennus sijaitsi toisessa kohdassa korkeammalla vuoren rinteessä kuin nykyinen linna. Varsinainen Heidelbergin linna rakennettiin 1200-luvun aikana ja sitä laajennettiin ja muunneltiin monesti vuosisatojen kuluessa. Samoihin aikoihin vuoren rinteen ja Neckarjoen väliin rakennettiin suunnitelmallisen kaavan mukaan kaupunki. Silloinen asemakaava – kolme joen suuntaan kulkevaa pääkatua ja niitä yhdistävät poikkikujat sekä keskustassa sijaitseva tori – on säilynyt tähän päivään asti. Kaupunkia ympäröi muuri, josta nykyään on enää jäljellä niin sanottu ”noitatorni” yliopistorakennuksen pihalla. Neckarjoen ylittävä silta mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1284. Vaikka Peterskirche olikin pitkään Heidelbergin pääkirkko, se samoin kuin sitä ympäröivä vanha kylä ei aluksi kuulunut kaupunkiin.
Vuonna 1225 alkaen Heidelberg siirtyi Reinin pfalzkreivien omistukseen. Pfalzkreivit saivat vuonna 1356 vaaliruhtinaan (Kurfürst) arvon, ja heidän hallitsemaa aluetta alettiin kutsua sen mukaan Kurpfalziksi. Alun vailla vakituista residenssiä olevat vaaliruhtinaat hallitsivat aluetta keskiaikaisten saksalaisten ruhtinaiden yleiseen tapaan matkustamalla paikasta toiseen, mutta 1300-luvulla Heidelberg kehittyi Kurpfalzin pääkaupungiksi. Heidelbergin yliopiston perusti vuonna 1386 vaaliruhtinas Ruprecht I. Siten se on nykyisen Saksan liittotasavallan vanhin yliopisto, vaikkakin se syntyi vasta kolmantena saksalaisena korkeakouluna Prahan ja Wienin yliopistojen jälkeen. Syynä yliopiston perustamiseen oli ruhtinaan kunnianhimon ohella se, että keskiaikaisen Euroopan tärkeimmässä yliopistossa, Pariisin Sorbonnessa, saksalaiset akateemikot kohtasivat suuren skisman ansiosta ongelmia.
Vuonna 1392 Heidelbergin kaupunkia laajennettiin vaaliruhtinas Ruprecht II:n käskystä mittavasti. Kaupungin pinta-ala kaksinkertaistui ja Heidelberg kattoi nyt alueen, joka vastaa melko tarkasti nykyistä vanhaakaupunkia. Bergheimin kylän asukkaat pakotettiin muuttamaan uuteen esikaupunkiin, samalla Heidelbergin juutalaiset karkotettiin kaupungista. Ensimmäisenä ja ainoana Kurpfalzin vaaliruhtinaana vuonna 1400 roomalais-saksalaiseksi kuninkaaksi valittu Ruprecht III rakennutti Heidelbergin linnan vanhimman säilyneen osan ja Pyhän hengen kirkon (Heiliggeistkirche), josta tuli kaupungin tärkein kirkko, vaaliruhtinaiden hautapaikka ja myöhemmin kuuluisan Bibliotheca Palatina -kirjaston säilytystila. Ruprechtin seuraajat tekivät 1400-luvun loppupuolella Heidelbergin yliopistosta yhden Saksan tärkeimmistä humanismin keskuksista.
Uskonpuhdistus ja sodat
1500-luvun alkupuolella Martti Lutherin protestanttiset opit levisivät Lounais-Saksassa. Myös Kurpfalzin hovissa uskonpuhdistukseen suhtauduttiin myönteisesti, ja vaaliruhtinas Ottheinrich (1556–1559) teki lopulta luterilaisuudesta valtionuskonnon. Näihin aikoihin periaatteen ”kenen maa sen uskonto” mukaan hallitsijat päättivät alueensa uskonnosta, ja näin Heidelbergissäkin 1700-lukuun asti uskontokunta muuttui yhteensä seitsemän kertaa. Vaaliruhtinas Fredrik III (1559–1576) näet kääntyi kalvinismiin tehden Kurpfalzista ankaran kalvinistisen valtion ja Heidelbergistä reformoidun kirkon tärkeän keskuksen. Fredrikin ohjauksessa Caspar Olevianus, Kurpfalzin kirkon superintendentti, ja Zacharias Ursinus, Heidelbergin yliopiston teologia professori, laativat muiden kanssa Heidelbergin katekismuksen Kurpfalzin kirkolle. Hänen seuraajiensa hallituskausien aikana valtionuskonto ehti vaihtua kerralleen luterilaisuuteen ja sitten takaisin kalvinismiin.
Vaaliruhtinas Fredrik V:n (1610–1623) hallituskausi alkoi hohdokkaasti hänen naituaan Elisabeth Stuartin, Englannin kuninkaan tyttären. Häntä varten Fredrik rakennutti Heidelbergin linnan yhteyteen kuuluisan Hortus Palatinus -renessanssipuutarhan. Kolmikymmenvuotisen sodan alettua Fredrik, joka tuolloin oli evankelisen unionin johtaja, antoi kruunata itsensä Böömin kuninkaaksi vuonna 1619, mutta jo vuotta myöhemmin katolisen Saksan keisarin joukot löivät hänet Valkeavuoren taistelussa. Kolmikymmenvuotisen sodan sekasorroissa katolinen liiga valtasi Heidelbergin vuonna 1622. Sodan loppuajan Heidelberg oli Baijerin miehittämänä, lukuun ottamatta pientä aikajaksoa Ruotsin lyhytaikaisesti vallattua kaupungin vuonna 1631. Baijerin herttua Maximilian I lahjoitti paavi Gregorius XV:lle Heidelbergistä ryöstämänsä kuuluisan palatiinikirjaston, joka tähän päivään asti sijaitsee Vatikaanin kirjastossa. Kun kolmikymmenvuotinen sota loppui Westfalenin rauhaan vuonna 1648, vaaliruhtinaat saivat Kurpfalzin takaisin, joskin he menettivät paljon poliittisesta vallastaan.
Vuonna 1685 vaaliruhtinas Kaarle II:n kuoltua vailla perillisiä vaaliruhtinaan arvo siirtyi Wittelsbachin suvun eräälle katoliselle sivuhaaralle. Kuitenkin Ranskan kuninkaan Ludvig XIV:n esittämät perintövaatimukset johtivat Augsburg-liigan sotaan, jonka yhteydessä ranskalaiset valtasivat Heidelbergin kahdesti (1688 ja 1693) ja tuhosivat kaupungin lähes kokonaan. Sodan päätyttyä vuonna 1697 täysin raunioitunut kaupunki jälleenrakennettiin barokin tyylissä vanhalle pohjakaavalle. Vaaliruhtinaat, jotka nyt siis olivat katolisia, värväsivät Heidelbergiin jesuiittoja; ajan mittaan noin kolmannes kaupungin väestöstä siirtyi katoliseen uskoon.
Residenssin menetyksestä 1800-luvulle
Heidelbergin linna oli ranskalaisten aiheuttamien tuhojen jälkeen asuinkelvottomassa kunnossa. Barokkikauden makuun keskiaikainen linna ei muutenkaan sopinut enää kovin hyvin; tähän aikaan hallitsijat suosivat pikemminkin Versailles’n kaltaisia palatseja. Siksi vaaliruhtinas Karl III Philipp päätti vuonna 1720 siirtää residenssinsä Mannheimiin, minne hän rakennutti uuden barokkilinnan.
Vuonna 1803 Kurpfalzin vaaliruhtinaskunta lakkautettiin ja sen Reinin itäpuolella sijaitsevat alueet, siis myös Heidelberg, siirtyivät Badenin suurherttuakunnan omistukseen. 1800-luvun alkupuolella maisemallisesti kauniista Heidelbergistä maalauksellisine linnanraunioineen kehittyi yksi saksalaisen romantiikan tärkeimmistä keskuksista. Kaupungissa eli tuolloin kuuluisia runoilijoita kuten Friedrich Hölderlin, Ludwig Achim von Arnim, Clemens Brentano ja Joseph von Eichendorff, joiden tuotanto tunnetaan ”Heidelbergin romantiikkana”.
Kansallismielis-liberaali liike, jonka aatteita oli levitetty myös Heidelbergin yliopistosta, johti Saksassa kuten monissa muissakin Euroopan maissa ”hulluna vuonna” 1848 vallankumoukseen. Frankfurtin parlamentin epäonnistuttua yrityksessään yhdistää Saksa kansallisvaltioksi Badenissa alkoi vuonna 1849 niin sanottu toukokuun kapina, jonka yhteydessä Heidelbergissäkin preussilaisjoukot taistelivat liberaaleja sissejä vastaan ja lopulta tukahduttivat vallankumousyrityksen.
Teollistuminen jäi Heidelbergissä vailla suurempia seurauksia, sen sijaan matkailu kehittyi kaupungissa 1800-luvulla tärkeäksi elinkeinoksi, etenkin rautatieyhteyden valmistuttua vuonna 1840. Myös yliopisto lukuisine opiskelijoineen vaikutti näkyi vahvasti kaupungin elämässä. Tunnetut opiskelijalaulut tekivät Heidelbergistä jonkinlaisen 1800-luvun opiskelijamiljöön vertauskuvan.
Keisarikunnan perustamisen jälkeen Saksa koki 1800-luvun loppupuolella taloudellisen nousun ajan, joka johti Heidelbergissä kuten muuallakin maassa kaupungin laajenemiseen. Heidelbergin pinta-alaa laajennettiin lukuisissa kuntaliitoksissa, samalla infrastruktuuria parannettiin ja kaupungin asukasluku nelinkertaistui 20 000:sta 85 000:een vuosien 1871 ja 1933 välillä.
Kansallissosialismi ja toinen maailmansota
Weimarin tasavallan aikoihin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen kannatus oli Heidelbergissä keskimääräistä suurempi, jo vuoden 1930 valtiopäivävaaleissa se oli kaupungissa vahvin puolue. Kansallissosialistien tultua valtaan 30. tammikuuta 1933 Heidelbergissäkin alkoi systemaattinen juutalaisten ja muiden ”ei-arjalaisten” syrjintä. Jo saman vuoden huhtikuussa kaikki ”ei-arjalaiset” virkamiehet erotettiin viroistaan, Heidelbergin yliopisto menetti vuoteen 1939 mennessä kolmannen opettajakunnastaan rasistisista tai poliittisista syistä. Kristalliyössä 9. marraskuuta 1938 Heigelberginkin synagogat poltettiin. Samana päivänä alkoi kaupungin juutalaisten deportaatio Dachaun keskitysleiriin.
Heidelberg on yksi harvoista Saksan suurkaupungeista, jotka selvisivät toisesta maailmansodasta lähes vahingoittumattomana. Kaupunkiin suuntautui vuosina 1944 ja 1945 muutama pienempi ilmapommitus, jotka eivät kuitenkaan saaneet aikaan paljoakaan vahinkoa. Mahdollisena syynä tähän pidetään sen lisäksi että kaupungissa ei ollut raskasta teollisuutta myös sitä, että amerikkalaiset olivat valinneet jo ennen sodan loppua Heidelbergin päämajansa paikaksi. 29. maaliskuuta 1945 saksalaisjoukot vetäytyivät Heidelbergistä ja räjäyttivät Neckarin ylittävät sillat, niiden joukossa myös kuuluisan Alte Brücken, hankaloittaakseen liittoutuneiden etenemistä. Kuitenkin jo seuraavana päivänä yhdysvaltalaiset valtasivat Heidelbergin ilman varteenotettavaa vastarintaa.
Sodan jälkeen
Toisen maailmansodan loputtua lähes vaurioitumattomaan Heidelbergiin virtasi paljon pakolaisia, jotka olivat menettäneet kotinsa tai jotka oli karkotettu Saksan entisiltä itäisiltä alueilta. Heidelberg liitettiin Yhdysvaltain miehitysvyöhykkeeseen ja yhdysvaltalaiset perustivat kaupunkiin Euroopan-päämajansa.
Heidelbergin yliopisto aloitti ensimmäisenä Länsi-Saksan korkeakouluna vuoden 1946 tammikuussa taas opetuksen. Jo ennen sotia yliopisto oli siirtänyt joitakin laitoksiaan vanhastakaupungista Neckarjoen toiselle puolelle, vuonna 1951 sitten alettiin rakentaa aivan uutta Neuenheimer-Feld-kampusta kaupungin länsilaidalle. 1955 Heidelbergin vanhan, runsaan kilometrin idempänä sijainneen aseman korvasi uusi pääasema, joka oli aikoinaan Saksan modernein rautatieasema. 1960- ja 1970-luvuilla Heidelbergin asukasluku nousi ja kaupungin eteläosaan rakennettiin kaksi uutta asuinaluetta, Boxberg ja Emmertsgrund. Kaupungin alueen laajenemisen päätti vuonna 1975 Neckarin laaksossa sijaitsevan Ziegelhausenin kunnan liitos. Samoihin aikoihin vanhaakaupunkia saneerattiin muuntamalla vanhankaupungin pääkatu jalankulkuvyöhykkeeksi.
Äärivasemmistolainen terroriryhmä RAF eli punainen armeijakunta teki Heidelbergissä 1970- ja 1980-luvuilla kaksi iskua. 24. toukokuuta 1972 pommi-iskussa Yhdysvaltain asevoimien päämajaa vastaan kuoli kolme amerikkalaissotilasta ja viisi loukkaantui. Sen sijaan yritys murhata Yhdysvaltain maavoimien Euroopan osaston komentaja Frederick James Kroesen singolla 15. syyskuuta 1981 epäonnistui.
Anomus liittää Heidelbergin linna ja vanhakaupunki Unescon maailmanperintöluetteloon hylättiin vuonna 2005, mutta Heidelberg pyrkii edelleen maailmanperintökohteeksi. Yhdysvaltain asevoimien läsnäolon tulevaisuus on Heidelbergissä epävarma, koska Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikka on muuttunut syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen, lisäksi on suunnitelmia siirtää maajoukkojen päämaja Wiesbadeniin.
Yliopisto
Kaupunki on kuuluisa Saksan vanhimmasta, vaaliruhtinas Ruprecht I:n vuonna 1386 perustamasta yliopistosta, joka on nykyisin nimeltään Ruprecht-Karls-Universität. Yliopisto oli kauan varsin tuntematon, vaikka muun muassa Martin Luther kävi siellä vuonna 1518. Yliopiston kukoistuskausi alkoi vasta 1500-luvun puolivälissä ja jatkui vuoteen 1618, jolloin kolmikymmenvuotinen sota oli kova isku. Yliopisto jouduttiin sulkemaan joksikin aikaa sodan takia. Sotaa seurasivat huonommat vuodet ja yliopisto elpyi kunnolla vasta 1800-luvun alussa. Seuraavaksi yliopistoa koetteli toinen maailmansota, jolloin monia työntekijöitä jouduttiin irtisanomaan poliittisista syistä. Sodan jälkeen yliopisto joutui taas työskentelemään entisen asemansa saavuttaakseen.
Linna
Yliopiston ohella kaupunki on tunnettu linnasta, jonka ensimmäisen osan Ruprecht III rakennutti. Siitä kasvoi linna vasta 1600- ja 1700-lukujen aikana, kun uudet omistajat laajensivat rakennusta jokainen oman aikakautensa tyylillä. Linna on kärsinyt mittavia tuhoja kolme kertaa tähänastisen historiansa aikana. Kertaalleen se tuhoutui 30-vuotisessa sodassa, kerran sen tuhosivat ranskalaiset, ja viimeisen iskun antoi salama. Salaman aiheuttaman tulipalon jälkeen linnaa ei enää yritetty korjata.
Paitsi itse linnan uudelleenkorjauksiin ja laajentamisiin, ovat omistajat nähneet vaivaa myös puutarhan suhteen. Vuoren rinteellä sijaitsevaan linnaan ei ollut kovin helppoa saada näyttävää puutarhaa, mutta parin vuoden kovan työn tuloksena syntyi varsin kaunis puutarha suihkulähteineen.
Heidelbergilaiset muistavat linnansa palamista vuosittain järjestettävän Schlossfestin ('linnajuhla') aikana. Elokuussa järjestettävä juhla huipentuu ilotulitukseen ja taidokkaaseen valonäytökseen, jonka aikana linna ja Neckarin ylittävä silta näyttää palavan roihuavalla liekillä.
Philosophenweg ja Königstuhl
Kaupungin parhaita näköalapaikkoja ovat joen pohjoispuolella sijaitseva Philosophenweg ja korkeimman vuoren huippu Königstuhl. Philosophenwegillä (Filosofinpolku) on puisto, jossa kasvaa eksoottisempia kasveja. Alueelta on kuitenkin erinomainen näkymä joen toisella puolella olevaan vanhaan kaupunkiin ja linnaan. Nimensä paikka on saanut siitä, että yliopiston opettajat ja opiskelijat ovat viihtyneet tällä kauniilla paikalla.
Königstuhlille nouseminen on kokemus sinänsä, jos käyttää Bergbahnia: vuorenrinnettä ylös nousevaa vaunua. Alempi Bergbahn nousee Vanhasta kaupungista linnalle ja on huomattavasti uudempi kuin linnasta ylös huipulle nouseva vaunu. Rata rakennettiin jo vuonna 1890, ja vanhat puiset vaunut ovat edelleen käytössä. Huipulta näkee pitkälle Reinin jokilaaksoon.
Muita nähtävyyksiä
Heidelberg on täynnä museoita, vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Hieman syrjemmässä on myös eläintarha ja iso maauimala. Bismarkplatzilta pääsee bussilla kumpaankin.
Yhdysvaltain asevoimat
Heidelberg on toisesta maailmansodasta lähtien ollut Yhdysvaltain asevoimien Euroopan päämaja. Hallinto on tosin keskittynyt lähellä sijaitsevaan Stuttgartiin, mutta Heidelbergissä asuu iso joukko sotilaita ja sen vieressä on armeijan lentokenttä.
Niinpä vuonna 2003 Heidelbergissä nähtiin useampia mielenilmauksia Irakin sotaa vastaan. Opiskelijat järjestivät ennen varsinaisen sodan alkua lähes koko päivän kestäneen mielenosoituksen marssimalla kesken koulupäivän päämajan eteen. Tämä aiheutti huomattavia liikenteen uudelleen järjestelyjä, sillä päämajan edessä kulkee yksi Heidelbergin pääväylistä.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Heidelbergin kaupunki
Heidelbergin julkinen liikenne
Heidelbergin matkailusivut
Heidelbergin yliopisto
Seulonnan keskeiset artikkelit
|
1500429
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/False%20Kings
|
False Kings
|
False Kings on suomalaisyhtye Poets of the Fallin kappale ja toinen single yhtyeen vuoden 2018 studioalbumilta Ultraviolet. Se julkaistiin 31. tammikuuta 2018.
Kappaleet
False Kings (Single Mix)
Lähteet
Aiheesta muualla
False Kings Discogsissa.
Vuoden 2018 kappaleet
Poets of the Fallin kappaleet
|
1337920
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luuttucembalo
|
Luuttucembalo
|
Luuttucembalo (engl. lute-harpsichord; saks. Lautenklavecimbel, Lautenklavier, Lautenwerck, Lautenwerk, Theorbenflügel; ransk. clavecin-luth) on cembalo, jonka kielet on tehty suolesta; tavallisen cembalon kielet ovat metallia. Luuttucembalolla pyritään imitoimaan luutun ääntä, mutta kosketinsoittimena se mahdollistaa polyfonisen musiikin esittämisen luuttua paremmin.
Soitin oli erityisen suosittu 1700-luvun alkupuolen Saksassa, jossa luuttucembaloita rakensivat muiden muassa Johann Christoph Fleischer, Zacharias Hildebrandt ja Johann Nicolaus Bach. Säveltäjä Johann Sebastian Bachin jäämistöön kuului kaksi luuttucembaloa, ja hän sävelsi soittimelle ainakin e-mollisarjan BC L166/BWV 996 (Preludio con la Svite da Gio: Bast. Bach. aufs Lauten Werck).
Monissa cembaloissa on erityinen luuttuäänikerta, joko varsinainen omin luistein varustettu soinniltaan nasaalinen äänikerta (engl. lute stop; ransk. nasale, registre d'hautbois; saks. Nazard, Nasal-Register, Nasalzug, Oboezug) tai sordiinon tapaan toimiva nahasta tai huovasta valmistettu metallikielten sointia pehmentävä vaimennusmekanismi (engl. buff stop, harp stop, virh. myös lute stop; ital. sordino, liuto; ransk. registre de luth, saks. Lautenzug). Kumpaakaan näistä ei pidä sekoittaa luuttucembalon perusominaisuuteen eli suolikielisiin äänikertoihin.
Lähteet
Aiheesta muualla
Keith Hill: About My Lautenwerks
Kielisoittimet
Kosketinsoittimet
|
1663137
|
https://fi.wikipedia.org/wiki/Katrana
|
Katrana
|
Katrana (Rheocles alaotrensis) on revontulikaloihin kuuluva kalalaji. Lajia tavataan uhanalaisena Madagaskarilta.
Koko ja ulkonäkö
Katrana voi kasvaa suurimmillaan 10–14 cm pitkäksi. Laji on ruumiinrakenteeltaan pitkänomainen suhteellisen korkearuumiinen. Kalalla on kaksi selkäevää, joista etumainen on lyhyempi. Pyrstöevä on haarautunut ja puoliskot ovat pyöreäpäiset. Katrana on väriltään selästään ja kyljestään ruskea ja vatsastaan vaaleampi. Kyljessä on musta juova. Selkä-, vatsa- ja pyrstöevät ovat keltaiset ja punaiset.
Levinneisyys ja elintavat
Katranaa tavataan vain Alaotrajärvessä ja muutamassa sen lähijärvessä ja -puroissa. Laji on tärkeä ruokakala, mutta luokitellaan erittäin uhanalaiseksi liikakalastuksen, elinympäristön häviämisen ja vieraslajien vuoksi.
Lähteet
Hopeakylkikalat
Uhanalaiset kalat
|
Subsets and Splits
No community queries yet
The top public SQL queries from the community will appear here once available.